52002PC0119

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ammattipätevyyden tunnustamisesta

(komission esittämä)

PERUSTELUT

1. Tausta

Vuoden 2001 toukokuussa, jolloin hyväksyttiin ammattipätevyyden tunnustamista koskeva direktiivi 2001/19/EY [1], Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio totesivat yhteisymmärryksessä, että ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen alalla sovellettavista säännöksistä olisi oltava käytössä koonnelmat, joihin kaikki voisivat vaivatta tutustua. Samanaikaisesti komissio ilmoitti aikomuksestaan jatkaa koontamista kahdessa osassa: alakohtaiset direktiivit yhdistetään ensin, ja sen jälkeen komissio tutkii mahdollisuutta yhdistää yleisestä järjestelmästä annetut direktiivit lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja palvelujen vapaan tarjonnan helpottamiseksi edelleen Lissabonin huippukokouksen päätelmien mukaisesti.

[1] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/19/EY, annettu 14 päivänä toukokuuta 2001, ammatillisen koulutuksen tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä annettujen neuvoston direktiivien 89/48/ETY ja 92/51/ETY sekä yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden, eläinlääkäreiden, kätilöiden, arkkitehtien, farmasian alan ja lääkäreiden toimintaa koskevien direktiivien 77/452/ETY, 77/453/ETY, 78/686/ETY, 78/687/ETY, 78/1026/ETY, 78/1027/ETY, 80/154/ETY, 80/155/ETY, 85/384/ETY, 85/432/ETY, 85/433/ETY ja 93/16/ETY muuttamisesta (jäljempänä SLIM-direktiivi), EYVL L 206, 31.7.2001, s. 1.

Helmikuussa 2001 komissio antoi neuvostolle tiedonannon Kaikille avoimet uudet eurooppalaiset työmarkkinat [2]. Komissio ilmoitti tiedonannossa etenkin ammattipätevyyden tunnustamisen alalla aikovansa:

[2] Asiakirja KOM(2001) 116.

* "esittää vuonna 2002 ehdotuksia, joilla pyritään entistä yhdenmukaisempaan, selkeämpään ja joustavampaan järjestelmään ammattipätevyyksien tunnustamisessa. Järjestelmä perustuu nykyiseen yleiseen järjestelmään ja sisältää tapoja edistää laajempaa automaattista tunnustamista"; ja

* "hyväksyä ensisijaisia toimia, jotka perustuvat nykyisiin tieto- ja viestintäverkkoihin samoin kuin pätevyyksien selkeyttämiseksi käynnissä olevaan työhön. Tarkoituksena on tarjota kansalaisille luotettavia ja kattavia tiedotus- ja neuvontapalveluita, jotka vastaavat heidän henkilökohtaisia tarpeitaan ja oikeuksiaan".

Tiedonanto esitettiin Tukholmassa kokoontuneelle Eurooppa-neuvostolle 23. ja 24. maaliskuuta 2001. Neuvoston päätelmissä todetaan, että "komissio aikoo esittää kevään 2002 Eurooppa-neuvostolle [...] ehdotuksia, joiden tavoitteena on yhtenäisempi, avoimempi ja joustavampi ammattipätevyyksien ja opintojaksojen tunnustamisjärjestelmä" [3].

[3] Tukholmassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät, 23. ja 24. maaliskuuta 2001, kohta 15.

Tiedonannossa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti perustettiin ammattitaitoa ja liikkuvuutta käsittelevä korkean tason työryhmä, jonka joulukuussa 2001 julkaisemassa raportissa todetaan ammattipätevyyden tunnustamisesta, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi asetettava etusijalle ammattipätevyyden (säänneltyjen ammattien) tunnustamisen nopeuttaminen ja helpottaminen muun muassa siten, että edellytyksiä muutetaan automaattiselle tunnustamiselle aiempaa suotuisammiksi, ja lisäksi olisi otettava käyttöön yhtenäisempi, avoimempi ja joustavampi säännellyn ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmä viimeistään vuonna 2005 [4].

[4] Ammattitaitoa ja liikkuvuutta käsittelevä korkean tason työryhmä, loppuraportti, 14. joulukuuta 2001, s. 20.

Ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevassa komission toimintasuunnitelmassa [5] todetaan, että nykyistä säänneltyjen ammattien tunnustamisjärjestelmää yhteisössä olisi huomattavasti parannettava sen hallinnoinnin helpottamiseksi ja selkeyden lisäämiseksi sekä menettelyjen nopeuttamiseksi ja helppokäyttöisyyden varmistamiseksi. Yhteisön toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi helpotettava työnsaantimahdollisuuksia ja palvelujen tarjontaa yhdistämällä säännellyn ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmät yhtenäiseksi, avoimeksi ja joustavaksi järjestelmäksi siten, että tehtävien muutosten avulla pyritään selkeisiin, ajantasaisiin ja automaattisiin tunnustamisen edellytyksiin, sekä hyväksymällä aiheesta esitettävät ehdotukset vuonna 2003 ja panemalla ne täytäntöön viimeistään vuonna 2005.

[5] Ammattitaitoa ja liikkuvuutta koskevan komission toimintasuunnitelman kohta 15, asiakirja KOM (2002)...

Lissabonissa kokoontuneelta Eurooppa-neuvostolta saamansa tehtävän täyttämiseksi komissio hyväksyi vuoden 2000 lopulla tiedonannon Palvelujen sisämarkkinastrategia [6]. Tiedonannossa tuodaan esiin palvelujen merkittävä asema taloudessa yleensä, uuden tieto- ja viestintätekniikan myötä syntyvät mahdollisuudet ja käytänteet sekä tarve parantaa rajatylittävän palvelujen tarjonnan edellytyksiä kaikkialla yhteisössä.

[6] Asiakirja KOM(2000) 888.

Ehdotettava uusi direktiivi säänneltyjä ammatteja koskevasta ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmästä liittyy muihin rinnakkaisiin toimiin, jotka myös ovat tulosta Lissabonissa ja Feirassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vuonna 2000 tekemistä päätöksistä sekä komission marraskuussa 2001 antamasta tiedonannosta "Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen". Tiedonannossa kuvataan tavoitteita, jotka asetetaan pätevyyden tunnustamista ja avoimuutta koskevalle strategialle (toimi 1: "oppimisen arvottaminen"). Strategialla tuetaan useita jäsenvaltioiden ja yhteisön aloitteita, jotka koskevat akateemista ja ammatillista pätevyyttä, ja se on kaikilta osin johdonmukainen tämän direktiiviluonnoksen kanssa.

Vuoden 2001 kesäkuussa komissio käynnisti julkisen kuulemisen uuteen ammattipätevyyden tunnustamista koskevaan direktiiviin sisällytettäviksi aiotuista tärkeimmistä kohdista.

Komissio julkaisi heinäkuussa 2001 Valkoisen kirjan eurooppalaisesta hallintotavasta [7]. Siinä komissio esitti aikovansa edistää politiikan eri välineiden käyttöä, mukaan luettuna puitedirektiivit, joiden täytäntöönpanon tekniset yksityiskohdat vahvistetaan "toissijaisissa" säännöissä. Lisäksi se aikoo yksinkertaistaa nykyistä EU-lainsäädäntöä muun muassa yhdistämällä säännöksiä sekä julkaista ohjeet asiantuntijatiedon hankkimisesta ja käyttämisestä. Se aikoo myös yhdistää lainsäädäntöön ja sääntelyyn liittyviä tehtäviä niihin tehtäviin, joita asiaan läheisimmin liittyvät tahot suorittavat (yhteissääntely).

[7] Asiakirja KOM(2001) 428.

On myös syytä muistaa, että Euroopan unioni on sitoutunut EU:n tulevaan laajentumiseen. Laajentuminen tuo yhteisön toimielimille lisää vastuuta yhteisön lainsäädännön soveltamisessa ja hallinnoinnissa.

2. Ehdotuksen päätavoitteet

2.1. Joustavien työvoima- ja palvelumarkkinoiden edistäminen

Säänneltyjen ammattien alalla tarvitaan selkeää, turvattua ja nopeaa ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmää vapaan liikkuvuuden takaamiseksi. Tämä on tärkeää sen varmistamiseksi, että avoimet työpaikat täytetään pätevillä hakijoilla ja että markkinoiden kysyntään voidaan vastata pätevien palveluntarjoajien säännöllisillä palveluilla. Pätevien ammattilaisten vapaa liikkuvuus on erityisen tärkeää osaamisyhteiskunnassa. Vapaan liikkuvuuden edellytykset ovat lisäksi osoittautuneet erityisen tärkeiksi silloin, kun pätevästä henkilöstöstä on ollut pulaa tiettyinä aikoina eri jäsenvaltioissa esimerkiksi opettajan, eläinlääkärin, lääkärin ja sairaanhoitajan tehtävissä.

Tähän mennessä ammattipätevyyden tunnustamista koskevat säännöt ovat olleet hajanaisia, ja aiheesta on annettu useita erilaisia rinnakkaisia säännöksiä ja määräyksiä. Lainsäädännön eri osien toisistaan poikkeavat yksityiskohdat ja niiden väliset yhteydet ovat johtaneet järjestelmään, jota sekä muuttajat että ammatin harjoittajat ovat pitäneet liian monimutkaisena, vaikeasti ymmärrettävänä, usein epäselvänä ja toisinaan soveltamisen yhteydessä liian hitaana sekä joiltain osin vanhentuneena ja tietyn ammatin erityispiirteisiin soveltumattomana.

Jotta järjestelmä ja sen soveltaminen saataisiin selkeämmäksi, helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi, tässä ehdotuksessa yhdeksi direktiiviksi tarkistetaan kaikkia tutkintojen tunnustamiseen perustuvia direktiivejä siten, että tärkeimmät edellytykset ja takeet säilytetään, mutta rakennetta yksinkertaistetaan ja järjestelmän toimintaa parannetaan. Ehdotuksessa esitetään lisäksi sijoittautumisoikeuteen sovellettaviin edellytyksiin verrattuna yksinkertaisempia edellytyksiä rajatylittävälle palvelujen tarjonnalle työvoima- ja palvelumarkkinoiden joustavuuden lisäämiseksi.

2.2. Koontaminen ja yksinkertaistaminen

Komissio on jo monilta osin koontanut 35:ttä käsiteollisuuden ja kaupan alojen ammatteja koskevaa siirtymädirektiiviä yleisestä järjestelmästä annetulla kolmannella direktiivillä 1999/42/EY [8]. Sen jälkeen annetulla direktiivillä 2001/19/EY on edelleen yksinkertaistettu ammattipätevyyden tunnustamisen oikeudellista järjestelmää ja menettelyjä. Edelleen on voimassa noin 12 keskeistä direktiiviä, jotka koskevat seuraavia seitsemää ammattia: lääkäri [9],

[8] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/42/EY, annettu 7 päivänä kesäkuuta 1999, tutkintotodistusten tunnustamisjärjestelmän perustamisesta vapauttamisdirektiivien ja siirtymätoimenpiteistä annettujen direktiivien soveltamisalaan kuuluvan ammatillisen toiminnan osalta sekä tutkintotodistusten yleisen tunnustamisjärjestelmän täydentämisestä, EYVL L 201, 31.7.1999, s. 77.

[9] Neuvoston direktiivi 93/16/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, lääkäreiden vapaan liikkuvuuden sekä heidän tutkintotodistustensa, todistustensa ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojensa vastavuoroisen tunnustamisen helpottamisesta (jäljempänä 'lääkäreitä koskeva direktiivi'), EYVL L 165, 7.7.1993, s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä.

yleissairaanhoidosta vastaava sairaanhoitaja [10], hammaslääkäri [11], eläinlääkäri [12], kätilö [13], proviisori [14] ja arkkitehti [15]. Nämä direktiivit on annettu pääosin yli 20 vuoden aikavälillä

[10] Neuvoston direktiivi 77/452/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1977, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'sairaanhoitajien tutkintojen tunnustamista koskeva direktiivi'), EYVL L 176, 15.7.1977, s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä.

[11] Neuvoston direktiivi 78/686/ETY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1978, hammaslääkärin tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'hammaslääkärien tutkintojen tunnustamista koskeva direktiivi'), EYVL L 233, 24.8.1978, s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä.

[12] Neuvoston direktiivi 78/1026/ETY, annettu 18 päivänä joulukuuta 1978, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta eläinlääketieteen alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'eläinlääkärien tutkintojen tunnustamista koskeva direktiivi'), EYVL L 362, 23.12.1978, s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä.

[13] Neuvoston direktiivi 80/154/ETY, annettu 21 päivänä tammikuuta 1980, kätilön tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta sekä toimenpiteistä sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'kätilöntoimen tunnustamista koskeva direktiivi'), EYVL L 33, 11.2.1980, s. 1, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä.

[14] Neuvoston direktiivi 85/432/ETY, annettu 16 päivänä syyskuuta 1985, tiettyä farmasian alan toimintaa koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (jäljempänä 'proviisorien toiminnan yhteensovittamista koskeva direktiivi'), EYVL L 253, 24.9.1985, s. 34, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä.

[15] Neuvoston direktiivi 85/384/ETY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 1985, tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta arkkitehtuurin alalla sekä toimenpiteistä sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamiseksi (jäljempänä 'arkkitehtejä koskeva direktiivi'), EYVL L 223, 21.8.1985, s. 15, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä.

1970- ja 1980-luvuilla. Tämän lisäksi on annettu kolme direktiiviä yleisestä järjestelmästä [16], jotka on saatettu ajan tasalle sisämarkkinoiden lainsäädännön yksinkertaistamista koskevan aloitteen mukaisesti annetulla direktiivillä (SLIM-direktiivi). Näiden direktiivien koontaminen johtaa yksinkertaisempiin ja selkeämpiin asianomaisia ammatteja koskeviin säännöstöihin.

[16] Neuvoston direktiivi 89/48/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä, EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna SLIM-direktiivillä.

Asianajajien palvelujen tarjoamista ja sijoittautumista koskevia direktiivejä [17] ei ole otettu tässä yhteydessä huomioon, sillä kyseisten direktiivien avulla ei pyritä ammattipätevyyden tunnustamiseen, vaan toiminnan harjoittamista koskevien lupien tunnustamiseen. Asianajajien tutkintotodistusten tunnustamista säännellään nykyisin direktiivillä 89/48/ETY, joka on mukana tässä direktiiviehdotuksessa.

[17] Neuvoston direktiivi 77/249/ETY, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1977, asianajajien palvelujen tarjoamisen vapauden tehokkaan käyttämisen helpottamisesta, EYVL L 78, 26.3.1977, s. 17; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/5/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, asianajajan ammatin pysyvän harjoittamisen helpottamisesta muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa ammatillinen pätevyys on hankittu, EYVL L 77, 14.3.1998, s. 36.

Ehdotuksessa ei esitetä suuria muutoksia nykyisiin yhteensovitettuihin säännöksiin, joihin alakohtaisten direktiivien mukainen tunnustaminen perustuu. Vuonna 2001 järjestetyssä julkisessa kuulemismenettelyssä ei tuotu laajalti esiin vaatimuksia tällaisista muutoksista. Komissio ei ole ehdottanut niitä sen vuoksi, että ne eivät sovellu puite-ehdotukseen, jonka avulla pyritään koontamaan laajalti useisiin ammatteihin sovellettavat säännöt ja yksinkertaistamaan niihin liittyvää hallintoa. Tämä ei kuitenkaan estä jatkamasta vuoropuhelua asianomaisten tahojen ja kansallisten viranomaisten kanssa niiden asioiden ja kantojen selventämiseksi, jotka liittyvät eri ammatteja koskevien erityisten toimien toteuttamiseen mahdollisesti tulevaisuudessa. Valmistelutyössä olisi otettava huomioon toimet, joita toteutetaan ehdotetussa yhteisön kansanterveysohjelmassa laadun parantamiseksi terveyden alalla, kuten komission tiedonannossa Euroopan yhteisön terveysstrategiasta [18] todetaan. Pelkän koontamisen lisäksi suoritettu eri direktiivien erilaisten säännösten uudelleentarkastelu on osoittanut, että säännösten järkeistäminen ja kokoaminen yhdeksi direktiiviksi johtaa yksinkertaisempaan ja selkeämpään tulokseen heikentämättä kuitenkaan nykyisiä takeita.

[18] Asiakirja KOM (2000) 285 lopullinen.

Säännösten yksinkertaistamisen lisäksi tarvitaan menettelyjen yksinkertaistamista. Alakohtaisten direktiivien tukena on aiemmin ollut kansallisten virkamiesten muodostamien komiteoiden tai työryhmien lisäksi hallinnollisesti raskaita neuvoa-antavia komiteoita. Muiden direktiivien toiminnan tukena on yksi kansallisista virkamiehistä muodostettu komitea, joka kokoontuu yleensä kaksi kertaa vuodessa (yleisen järjestelmän mukainen koordinointiryhmä). Neuvoa-antavat komiteat ovat keskittyneet koulutukseen, kun taas perustamissopimuksessa ja yhteisön toiminnassa painotetaan vapaata liikkuvuutta tällä alalla [19]. EU:n laajentuminen tuo mukanaan useita uusia jäsenvaltioita ja kieliä, jotka lisäävät tämäntyyppistä hallinnointia.

[19] Perustamissopimuksessa ei määrätä yhdenmukaistamisesta koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen aloilla (3 luvussa oleva 149 ja 150 artikla). Sen 47 artiklan 2 kohdassa sallitaan kuitenkin itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana koskevien kansallisten määräysten yhteensovittamista koskevat toimenpiteet, tosin ainoastaan neuvoston yksimielisellä päätöksellä siinä tapauksessa, että "ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä" on muutettava yhdessä jäsenvaltiossa.

Nykyaikaiset tieto- ja viestintäjärjestelmät antavat mahdollisuuden entistä joustavampiin tiedonkeruumenetelmiin ja näkemysten vaihtoon. Keinoja EU:n laajuisen yhteistyön lisäämiseksi on jo kehitetty eri ammattialojen ja koulutusalan edustajien keskuudessa. EU:n laajentuminen ja hyvä hallintotapa edellyttävät yksinkertaisempien ja joustavampien menettelyjen noudattamista sen varmistamiseksi, että komissio ja kansalliset viranomaiset tarkastelevat automaattisen tunnustamisen edellytyksiä. Tämä voidaan toteuttaa siten, että kansalliset viranomaiset tapaavat edelleen säännöllisesti yhteisön tasolla komission järjestämissä kokouksissa, minkä lisäksi komission tai jäsenvaltion aloitteesta keskustelun aiheiksi valittavien ulkopuolisten näkemysten ja kannanottojen sisällyttäminen tehdään aiempaa avoimemmaksi. Joustavia yhteisyötapoja on jo otettu käyttöön joillakin aloilla, ja niistä saadut tulokset ovat olleet myönteisiä. Koontaminen, nykyaikaistaminen ja yksinkertaistaminen voidaan siis toteuttaa menettelyissä sääntelyä tukevissa menettelyissä sekä itse sääntelyssä.

Komissio katsoo, että jäsenvaltioissa kuulemisessa käytettävien vakiintuneiden toimintatapojen lisäksi yhteisön järjestelmän toimintaa koskevien tietojen, suositusten ja raporttien antaminen voidaan varmistaa EU:n tasolla sellaisten järjestelyjen avulla, joita perustetaan komission ja niiden ammattialojen ja koulutusalan edustuselinten välille, jotka hyötyvät automaattisesta tunnustamisesta koulutuksen yhteensovittamiselle asetettujen vähimmäisvaatimusten perusteella. Järjestelyjen avulla olisi varmistettava, että tietoja ja ohjeita annetaan komissiolle ja jäsenvaltioille säännöllisin väliajoin. Lisäksi niiden avulla olisi taattava, että esille tuodut näkemykset sisällytetään kansallisten virkamiesten seuraavan sellaisen kokouksen esityslistaan, jonka komissio järjestää kyseisestä ammatista. Komissio voisi lujittaa järjestelyä sopivalla tavalla. Komissio aikoo edellä todetun perusteella peruuttaa ehdotuksensa niiden päätösten kumoamisesta, joilla perustetaan neuvoa-antavat komiteat alakohtaisten direktiivien yhteyteen [20], ja antaa tätä ehdotusta koskevan lainsäädäntömenettelyn aikana uuden ehdotuksen neuvoston päätökseksi, jolla kumotaan nykyiset neuvoa-antavat komiteat.

[20] Ehdotus: neuvoston päätös yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkäreiden, eläinlääkäreiden, kätilöiden, farmaseuttien ja lääkäreiden koulutusta käsittelevien neuvoa-antavien komiteoiden perustamisesta annettujen päätösten 75/364/ETY, 77/454/ETY, 78/688/ETY, 78/1028/ETY, 80/156/ETY ja 85/434/ETY kumoamisesta, asiakirja KOM (1999) 177 lopullinen.

2.3. Hallinnoinnin, selkeyden ja joustavuuden parantaminen

Alakohtaisissa direktiiveissä automaattista tunnustamista tukevat direktiivien mukaiset koulutuksen yhteensovittamiselle asetetut vähimmäisvaatimukset. Kyseisiä automaattisen tunnustamisen perustana olevia keskeisiä vaatimuksia on edelleen tarpeen asettaa Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteispäätösmenettelyllä. Joidenkin vaatimusten tekninen ajantasaistaminen voidaan sen sijaan toteuttaa paremmin käyttämällä siirrettyä toimivaltaa. Yhteisön lainsäädännön yleisten sääntöjen perustana olevien teknisten säännösten ja määräysten ylläpitämiseksi suunniteltujen menettelyjen soveltamisessa on otettava huomioon yhteiskunnan ja tekniikan entistä nopeampi kehitysvauhti. Tältä osin alakohtaiset direktiivit ovat tarpeettoman joustamattomia. Ammattipätevyyden tunnustamista koskevien tärkeimpien sääntöjen olisi edelleen sisällyttävä itse direktiiviin, mutta niiden soveltamisen tekniset erityispiirteet voisivat olla liitteissä ja niiden ajantasaistamisessa voitaisiin käyttää siirrettyä toimivaltaa.

Yleinen järjestelmä on osoittanut hyödyllisyytensä noin kymmenen vuoden aikana, jolloin sitä on sovellettu koko ajan laajemmalti. Yleisen järjestelmän avoimuutta, selkeyttä ja takeita näyttäisi kuitenkin olevan tarvetta edelleen parantaa. Vähimmäistakeiden osalta tunnustamismenettelyä koskevat viimeaikaiset tilastotiedot antavat jo vahvaa näyttöä säännöllisestä tunnustamisesta ilman korvaavien toimenpiteiden soveltamista kelpoisuuskokeen tai ohjatun käytännön harjoittelun muodossa. Kokemukset kuitenkin vaihtelevat EU:n alueella. Lisäksi joillakin yleiseen järjestelmään kuuluvilla ammattialoilla on jo edetty pitkälle sellaisten yhteisten vähimmäisvaatimusten laatimisessa, joiden avulla edistetään pätevyyden ymmärtämistä ja tunnustamista [21].

[21] Katso komission vastaus kirjalliseen kysymykseen 3429/93, esittäjä Christian Rovsing. Eurooppalaisia insinöörejä koskeva rekisteri. EYVL C 268, 26.9.1994, s. 38.

Alakohtaisiin pätevyysvaatimuksiin liittyvät toimet, joita edistetään Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä komission tukemien akateemista ja ammatillista pätevyyttä koskevien toimien avulla, helpottavat osaltaan pätevyyden tunnustamista säänneltyjen ammattien alalla.

Yleisestä järjestelmästä annetut direktiivit eivät sisällä erityissäännöksiä rajatylittävän palveluntarjonnan edellytyksistä. Sijoittautumisoikeus ja rajatylittävä palveluntarjonta molemmat hyödyttävät palvelutaloutta. Rajatylittävään palveluntarjontaan olisi sovellettava kevyempiä edellytyksiä kuin sijoittautumisoikeuteen. Tästä syystä ehdotuksessa esitetään vaivattomampaa järjestelmää rajatylittävään palveluntarjontaan kuin sijoittautumiseen, tosin suojalausekkeella varustettuna. Myös tällä tavoin alakohtaisten ja yleisestä järjestelmästä annettujen direktiivien rakennetta ja lähestymistapaa voidaan yhdistää menettämättä kummankaan lähestymistavan tärkeimpiä etuja.

2.4. Hallinnon sekä kansalaisille suunnatun tiedotuksen ja neuvonnan parantaminen

Ehdotukseen sisältyy myös säännös, jolla lisätään kansallisten viranomaisten keskinäistä ja kyseisten viranomaisten ja komission välistä yhteistyötä yksityisille suunnatun tiedottamisen ja neuvonnan sekä ongelmien ratkaisun aloilla. Tämä on osa sisämarkkinoihin liittyvää laajempaa aloitetta. Tietoja ja neuvontaa kansalaisille kuuluvista oikeuksista ja eduista ammattipätevyyden tunnustamisen alalla olisi tarjottava kansalaisia lähinnä sijaitsevissa toimipaikoissa. Tämä tarkoittaa sitä, että kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten ja yhteystahojen on annettava tietoja auttaakseen pätevyysvaatimukset täyttäviä tai tunnustamista hakevia henkilöitä vapaata liikkuvuutta koskevissa asioissa. Nykyisiä tiedotus- ja neuvontajärjestelmiä olisi kehitettävä sen varmistamiseksi, että tietoja voidaan vaihtaa nopeasti ja luottamuksellisesti kyseisten viranomaisten välillä. Tavoitteena on saada nopeasti tyhjentävä vastaus yhdessä jäsenvaltiossa esitettyyn kysymykseen, joka koskee tunnustamisen ja toiminnan harjoittamisen edellytyksiä toisessa jäsenvaltiossa.

Samanaikaisesti komissio aikoo kannustaa yleisöä käyttämään enemmän Europe Direct -puhelinpalvelua ja kansalaisten vastauspalvelua. Puhelinpalvelu voi tarjota kansalaisille nopeasti tietoa sisämarkkina-asioissa puhelimitse ja sähköpostin välityksellä, kun taas vastauspalvelu -josta on yhteys puhelinpalveluun ja johon voi myös ottaa suoraan yhteyttä sähköpostin välityksellä - tarjoaa yksilöllistä neuvontaa erityiskysymyksissä. Komission yksiköt antavat käyttöön puhelinpalvelun toiminnan edellyttämät taustatiedot. Puhelinpalvelussa samoin kuin vastauspalvelussa on jo saatu huomattavasti kokemusta ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvien tiedustelujen käsittelystä. Nopein ja suorin vastaus kansalaisten tämäntyyppisiin tiedusteluihin on saatavissa näiden palvelujen kautta.

2.5. Yksinkertaisempi ja avoimempi sääntelymenettely

Direktiivillä luodaan puitteet paremmalle yhteisön tason hallinnolle. Direktiivi tarjoaa mahdollisimman suuren joustavuuden kuitenkin siten, että EY:n perustamissopimuksen vaatimukset täyttyvät. Se sisältää asianomaisiin toimintoihin parhaiten soveltuvia toiminnan tasoja, eli siinä noudatetaan toissijaisuusperiaatetta. Yksinkertaistamista on tehty selkeyden ja luettavuuden parantamiseksi sekä menettelyjen tehostamiseksi laajentuvassa EU:ssa. Direktiivi on riittävän yksityiskohtainen oikeusvarmuuden takaamiseksi ja epävarmuuden tai kohtuuttoman raskaiden menettelyjen välttämiseksi. Sen avulla pyritään antamaan etusija yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyölle. Lisäksi sen tarkoituksena on lujittaa nykyistä kansallisten viranomaisten keskinäistä ja kyseisten viranomaisten ja komission välistä yhteistyötä kansalaisille suunnatun tiedottamisen ja neuvonnan alalla sekä sen varmistamiseksi, että ongelmat ratkaistaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti. Ehdotusta on edeltänyt jäsenvaltioiden viranomaisten, ammatillisten yhdistysten ja muiden asianomaisten tahojen avoin kuuleminen, jonka ansiosta asiaan läheisimmin liittyvät tahot ovat voineet tuoda kantansa esiin. Näin ollen ehdotuksessa noudatetaan ja sovelletaan joitakin keskeisiä toimintalinjoja, jotka mainitaan eurooppalaisesta hallintotavasta annetussa valkoisessa kirjassa.

3. Oikeusperusta

Oikeusperusta on sama kuin niiden direktiivien, joiden kumoamista ehdotus koskee. EY:n perustamissopimuksen 40 artiklassa määrätään, että 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toteutetaan "ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen [...] työntekijöiden vapaan liikkuvuuden toteuttamiseksi". Sijoittautumisoikeuden osalta EY:n perustamissopimuksen 47 artiklassa määrätään, että 251 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen annetaan direktiivejä "tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta" sekä "itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta". EY:n perustamissopimuksen 55 artiklan nojalla 47 artiklaa sovelletaan palvelujen tarjoamiseen.

Siltä osin kuin tämän direktiiviehdotuksen täytäntöönpano ei muuta jäsenvaltioissa niitä ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä, neuvosto tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä EY:n perustamissopimuksen 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4. Toissijaisuus ja oikeasuhteisuus

EY:n perustamissopimuksen kolmannen osan III osastossa, joka koskee henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaata liikkuvuutta, Euroopan yhteisölle annetaan toimivaltuudet toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä tällä alalla. Toimivaltuuksia on käytettävä EY:n perustamissopimuksen 5 artiklaa noudattaen, toisin sanoen vain siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, jotka suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia voidaan tämän vuoksi toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Yhteisön toiminnassa ei saada kuitenkaan ylittää sitä, mikä on tarpeen suunniteltujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä vaatimukset täyttyvät tässä ehdotuksessa.

4.1. Toissijaisuus

Koulutusjärjestelmän ja ammatillisen koulutuksen sisältö ja järjestelyt kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan EY:n perustamissopimuksen 149 ja 150 artiklan mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia vahvistamaan alueellaan vaadittavan pätevyystason ja muut vaadittavat edellytykset tietyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi ja ammatin harjoittamiseksi, sekä kyseisen ammatin käsittämät toiminnot. Kansalliset säännöt voivat kuitenkin muodostua työntekijöiden vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden esteiksi (EY:n perustamissopimuksen 39, 43 ja 49 artikla). Jotta vapaudet tuottaisivat aiotut vaikutukset, on määriteltävä yhteiset säännöt, joiden myötä yhteisön kansalaisen hankkima ammattipätevyys tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa säännellyn ammatin harjoittamiseen oikeuttavalla tavalla. Kyseiset säännöt voidaan vahvistaa vain yhteisön tasolla.

Tämän ehdotuksen sisältämät uudet säännöt on laadittu toissijaisuusperiaatetta noudattaen. Periaatetta sovelletaan käytäntöön siten, että palvelujen tarjoamisen vapautta lisätään, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä tiivistetään ammattipätevyydelle asetettuja yhteisiä vähimmäisvaatimuksia noudattaen, komitologiamenettelyjä käytetään entistä enemmän ja toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asema direktiivin täytäntöönpanossa muuttuu keskeisemmäksi.

4.2. Oikeasuhteisuus

Yhteisön toiminnassa on pitäydyttävä muodon ja sisällön osalta ehdottoman välttämättömään, jotta ehdotuksen suunniteltu tavoite saavutetaan ja toteutetaan tehokkaasti. EY:n perustamissopimuksen 47 artiklan mukaisesti ehdotettava direktiivi täyttää oikeudellisena välineenä tämän vaatimuksen, sillä se velvoittaa jäsenvaltioita saavuttamaan tietyn tuloksen, mutta jättää tavoitteen saavuttamiseen parhaiten soveltuvaa muotoa ja keinoa koskevan toimivaltuuden jäsenvaltioille. Lisäksi ehdotuksessa yhdistetään ammattipätevyyden tunnustamisen alalla voimassaolevat oikeudelliset välineet siten, että tunnustamisjärjestelmää samalla yksinkertaistetaan ja parannetaan saadun kokemuksen perusteella.

Tämän ehdotuksen sisältämät uudet säännöt ovat suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Suositeltujen keinojen avulla pyritään lisäämään palvelujen tarjoamisen vapautta, tiivistämään julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ammattipätevyydelle asetettuja yhteisiä vähimmäisvaatimuksia noudattaen, käyttämään komitologiamenettelyjä entistä enemmän ja lujittamaan toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asemaa direktiivin täytäntöönpanossa. Niissä ei siis ylitetä sitä, mikä on tarpeen asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

5. Artikloja koskevat huomautukset

I osasto - Yleiset säännökset

1-4 artikla

Direktiiviehdotuksen 1 artiklassa vahvistetaan ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen periaate.

EY:n perustamissopimuksen mukaisesti 2 artiklassa täsmennetään, että direktiiviä sovelletaan yksinomaan yhteisön kansalaisiin, kun ammatti, jota hakija haluaa harjoittaa, on säännelty vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja kun hakija on hankkinut ammattipätevyyden muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tämä haluaa harjoittaa ammattia.

Direktiiviehdotuksen 3 artikla käsittää sisällöllisesti yleisestä järjestelmästä annettujen direktiivien nykyiset määritelmät, jotka koskevat säännellyn ammatin, ammattipätevyyden ja koulutuksesta annetun asiakirjan käsitteitä (mukaan luettuna kolmannessa maassa koulutuksesta annettu asiakirja, edellyttäen, että ensimmäinen jäsenvaltio, jossa hakija on harjoittanut ammattia vähintään kolmen vuoden ajan, on tunnustanut asiakirjan).

Ehdotetun direktiivin 4 artiklassa täsmennetään ammattipätevyyden tunnustamisen vaikutukset ja asetetaan vastaanottavalle jäsenvaltiolle velvoite sallia alueellaan sellaisen säännellyn ammatin osittainen harjoittaminen, johon sisältyy tosiasiallisesti kaksi erillistä itsenäistä ammattitoiminnan lajia.

II osasto - Palvelujen tarjoamisen vapaus

5-9 artikla

Direktiiviehdotuksen 5 artiklan mukaan jäsenvaltiot eivät voi ammattipätevyyteen liittyvistä syistä rajoittaa kotijäsenvaltion ammattinimikkeellä toteutettavaa palvelujen vapaata tarjontaa, jos edunsaaja on laillisesti sijoittautunut toiseen jäsenvaltioon. Tätä sääntöä sovelletaan välittömästi, jos ammatti on sijoittautumisjäsenvaltiossa säännelty. Siinä tapauksessa, että ammatti ei ole sijoittautumisjäsenvaltiossa säännelty, siirtyvälle palvelujen tarjoajalle asetetaan lisäksi vaatimus, jonka mukaan tämän on täytynyt harjoittaa kyseistä toimintaa kahden vuoden ajan asianomaisessa jäsenvaltiossa.

Kun otetaan huomioon palvelujen tarjoamista koskevien vaatimusten keventyminen suhteessa sijoittautumista koskeviin vaatimuksiin, ja jotta näitä sääntöjä ei voitaisi soveltaa tapauksiin, jotka todellisuudessa olisivat pikemminkin sijoittautumista kuin palvelujen tarjontaa, on tarpeen täsmentää palvelujen tarjoamisen käsite, jolla vastataan tämän direktiivin tarpeisiin. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä johdettuihin perusteisiin [22] ehdotetaan täsmennystä siten, että perusteeksi asetetaan ajallinen 16 viikoksi vahvistettu peruste.

[22] Katso muun muassa 30.11.1995 annettu tuomio (julkisasiamies Légerin päätelmät), asia C-55/94, Gebhard, Kok. 1995, s. I-4165.

Ehdotetun direktiivin 6 artiklaan on sisällytetty alakohtaisten direktiivien säännöt, jotka koskevat vapautusta ammatillisen elimen antamasta luvasta tai rekisteriin merkitsemisestä sekä sosiaaliturvasta.

Ehdotetun direktiivin 7 artiklassa säädetään sijoittautumisjäsenvaltion yhteystaholle kuuluvasta tiedonantovelvollisuudesta, kun on kyse palvelujen tarjoajan siirtymisen käsittävästä palvelujen tarjonnasta.

Ehdotetun direktiivin 8 artiklan nojalla vastaanottavan jäsenvaltion suorittama palvelujen tarjoajan kansallisuuden tarkistaminen sekä sen tarkistaminen, että kyseinen palvelujen tarjoaja harjoittaa laillisesti toimintaa sijoittautumisjäsenvaltiossa, on tehtävä vaihtamalla tietoja sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Vastaanottava jäsenvaltio voi myös tarvittaessa tarkistaa sijoittautumisjäsenvaltion yhteystaholta, onko palvelujen tarjoaja harjoittanut ammattia vähintään kaksi vuotta sijoittautumisjäsenvaltiossa.

Kuluttajansuojan takaamiseksi 9 artiklassa säädetään velvoitteesta, jonka mukaan palvelujen tarjoajan on annettava palvelujen vastaanottajalle tietyt tiedot. Vastaava säännös sisältyy sähköisestä kaupankäynnistä annettuun direktiiviin 2000/31/EY, ja sen soveltamisala laajennetaan siis koskemaan säänneltyjen ammattien osalta palvelujen tarjontaa kaikissa muodoissa.

III osasto - Sijoittautumisvapaus

Direktiiviehdotuksen III luvussa täsmennetään sijoittautumisvapauteen liittyvät ammattipätevyyden tunnustamisen edellytykset sekä tunnustamismenettelyjen täytäntöönpanoa koskevat säännöt. Yleisestä järjestelmästä annettujen direktiivien ja alakohtaisten direktiivien mukaiset nykyiset menettelyt säilyvät periaatteessa ennallaan.

I luku - Koulutuksesta annettujen asiakirjojen yleinen tunnustamisjärjestelmä

Tämä luku käsittää direktiiveissä 89/48/ETY ja 92/51/ETY määriteltyjen periaatteiden sisällön. Ehdotettujen muutosten avulla pyritään yksinkertaistamaan nykyistä järjestelmää.

10-14 artikla

Yleisen järjestelmän soveltamisala, sellaisena kuin se määritellään 10 artiklassa, on laajempi kuin direktiivien 89/48/ETY ja 92/51/ETY soveltamisala. Soveltamisalaa laajennetaan toissijaisesti tapauksiin, joissa ammattikokemukseen tai koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuva tunnustaminen ei ole mahdollista.

Yksinkertaistamisen vuoksi direktiiveissä 89/48/ETY ja 92/51/ETY vastavuoroisen tunnustamisen soveltamiselle asetetut nykyiset rajat muotoillaan uudelleen viittaamalla viiteen koulutustasoon, jotka määritellään teoreettisesti 11 ja 12 artiklassa. Direktiiviin perustuva tunnustaminen toteutuu ainoastaan, jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittava taso ei ylitä hakijan koulutuksesta annetun asiakirjan osoittamaan tasoon nähden välittömästi ylempää tasoa.

Direktiiviehdotuksen 13 artikla vastaa sisällöltään direktiivien 89/48/ETY ja 92/51/ETY 3 artiklaa.

Direktiiviehdotuksen 14 artiklassa säilytetään vastaanottavan jäsenvaltion mahdollisuus asettaa koulutuksesta annettujen asiakirjojen tunnustamisen edellytykseksi hakijan suorittama korvaava toimenpide, joka voi olla kelpoisuuskoe tai sopeutumisaika. Sen sijaan jäsenvaltion mahdollisuus vaatia pikemminkin ammattikokemusta kuin korvaavaa toimenpidettä koulutuksen kestoon mutta ei sisältöön liittyvän olennaisen eron vuoksi, poistetaan. Lisäksi ehdotetaan poistettavaksi automaattiset poikkeukset, jotka koskevat ammatteja, joihin liittyy kansallisen lainsäädännön tuntemusta. Muutos on asianajajien toiminnan harjoittamista koskevien säännösten kanssa johdonmukainen. Muuttajalle annettavasta kelpoisuuskokeen ja sopeutumisajan välisestä valinnanmahdollisuudesta poikkeamiseen sovellettavaa menettelyä koskevia nykyisiä säännöksiä ehdotetaan yksinkertaistettavan.

Koulutuksen "olennaisesti erilaisen sisällön" käsitteelle voidaan antaa täsmällinen määritelmä ainoastaan tapauskohtaisesti. Direktiiviehdotuksessa mainitaan kuitenkin toimenpiteeseen sovellettava suhteellisuusperiaate, mikä tarkoittaa etenkin hakijan asiaankuuluvan ammattikokemuksen tarkastelua.

15 artikla

Direktiiviehdotuksen 15 artikla koskee korvaavasta toimenpiteestä vapauttamista, jos hakijan pätevyys vastaa ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevän komitean komitologiamenettelyä (sääntelykomitea) noudattaen antamassa päätöksessä vahvistettuja vaatimuksia. Ammatillinen yhdistys esittää sen jälkeen näitä vaatimuksia vahvistettaviksi Euroopan laajuisesti yhteisiksi vähimmäisvaatimuksiksi, jotka antavat riittävät takeet hakijan pätevyydestä.

II luku - Ammattikokemuksen tunnustaminen

16-19 artikla

Direktiiviehdotuksen 16-19 artikla vastaa periaatteiltaan seuraavassa esitetyin muutoksin direktiivin 1999/42/EY 4 artiklaa, jonka mukaan direktiivin liitteessä A nimenomaisesti mainitun käsiteollisuus-, teollisuus- ja kaupallisen toiminnan osalta pätevyys tunnustetaan automaattisesti hakijan ammattikokemuksen perusteella. On osoittautunut tarpeelliseksi yksinkertaistaa järjestelmää yhdistämällä nykyisiä luokkia. Tiettyjen sisältömuutosten tuloksena on ollut mahdollista supistaa ammattikokemusluokkien määrä kahteen luokkaan, jotka perustuvat kolmen tai viiden vuoden ammattikokemukseen itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana.

Komitologiamenettelyä (sääntelykomitea) noudatetaan liitteessä tarkoitettujen ammattitoimintojen luettelon muuttamiseksi.

III luku- Koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuva tunnustaminen

Luvussa toistetaan koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattiseen tunnustamiseen nykyisin sovellettavat periaatteet, ja siinä säilytetään ennallaan nykyisissä alakohtaisissa direktiiveissä tarkoitetut takeet. Järjestelmiä on tietyiltä osin yhtenäistetty yksinkertaisuuden vuoksi.

20-45 artikla

Artiklat sisältävät nykyiset säännökset, jotka koskevat koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamista, koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista (ja tarvittaessa siihen liittyviä yksityiskohtaisia sääntöjä), direktiivin mukaisen ammattitoiminnan aloittamista ja sen harjoittamista, koulutuksesta annettujen asiakirjojen sisällyttämistä liitteeseen sekä saavutettuja oikeuksia.

On syytä kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin muutoksiin:

* Arkkitehdin koulutuksesta annettujen asiakirjojen sisällyttämisestä säädettyä nykyistä menettelyä muutetaan.

* Vain tietyille jäsenvaltioille yhteiset lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalat, joihin sovelletaan tällä hetkellä automaattista tunnustamista, sisällytetään yleiseen tunnustamisjärjestelmään tämän kuitenkaan vaikuttamatta saavutettuihin oikeuksiin. Näin ollen järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja etenkin laajentumisen huomioon ottamiseksi vain kaikille jäsenvaltioille yhteisiin ja pakollisiin lääketieteen erikoisaloihin voidaan vastedes soveltaa automaattista tunnustamista.

* Lääkäreitä koskevan direktiivin 32 artiklassa yleislääkäreiden osalta säädetty koulutuslinja poistetaan.

* Yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien osalta poistetaan viittaukset koulutuksen ammattiin valmistavaan luonteeseen ja kokeen suorittamiseen hyväksytysti, sillä nämä viittaukset eivät enää ole aiheellisia, kun otetaan huomioon jäsenvaltioissa tällä hetkellä annettava koulutus.

* Proviisorien koulutuksen yhteensovittamista koskevan direktiivin 2 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetyt poikkeukset koulutuksen vähimmäisvaatimuksiin poistetaan.

* Proviisorin koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattinen tunnustaminen laajennetaan koskemaan myös yleisölle avoimien uusien apteekkien perustamista.

* Proviisorin tutkintojen tunnustamista koskevan direktiivin säännökset, joita sovelletaan ainoastaan Luxemburgiin (kahden vuoden ammattikokemus yleisölle avoimien apteekkien pitämistä koskevan luvan saamiseksi valtiolta) poistetaan.

Komitologiamenettelyä (sääntelykomitea) sovelletaan erikoislääkärin koulutuksen vähimmäiskeston muuttamiseksi ja uusien, kaikille jäsenvaltioille yhteisten ja pakollisten lääketieteen erikoisalojen sisällyttämiseksi liitteeseen sekä liitteessä olevien tietojen ja taitojen ja oppiaineluettelojen ajantasaistamiseen niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

IV luku - Sijoittautumista koskevat yhteiset säännökset

46-49 artikla

Direktiiviehdotuksen 46 artiklan mukaisesti tehdessään päätöstä säännellyn ammatin harjoittamista koskevasta hakemuksesta sijoittautumista koskevien säännösten mukaisesti vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia liitteessä nimenomaisesti lueteltujen asiakirjojen ja todistusten esittämistä.

Direktiiviehdotuksen 47 artiklassa täsmennetään nykyisiä menettelysääntöjä erityisesti vahvistamalla yleisesti kolmeksi kuukaudeksi määräaika, jonka kuluessa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on annettava päätös tunnustamista koskevasta hakemuksesta, sekä asettamalla kyseisille viranomaisille velvoite ilmoittaa hakijalle asiakirjojen vastaanottamisesta ja tarvittaessa puuttuvista asiakirjoista.

Direktiiviehdotuksen 48 artikla vastaa sisällöltään nykyisiä sääntöjä, jotka koskevat vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeen käyttöä, ja siinä täsmennetään tältä osin säännöt, joita sovelletaan siinä tapauksessa, että ammattia ryhdytään harjoittamaan osittain direktiivin 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen [23] 49 artiklan myötä jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus vaatia hakijalta ammatin harjoittamisen edellyttämää kielitaitoa. Asetetun vaatimuksen yhdenmukaisuutta yhteisön oikeuden kanssa on arvioitava sen oikeasuhteisuudella ammatin edellyttämiin tarpeisiin nähden. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että hakijalla ei ole vaadittavaa kielitaitoa, vastaanottavan jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että hakija voi hankkia riittävän kielitaidon.

[23] Katso 4.7.2000 annettu tuomio, asia C-424/97, Salomone Haim v. Kassenzahnärztliche Vereinigung Nordrhein, Kok. 2000, s. I-5123.

IV osasto - Ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

50 ja 51 artikla

Näissä artikloissa määritellään ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, jotka liittyvät tutkintonimikkeen käyttöön ja sairausvakuutusta koskevan sopimuksen tekemiseen ja jotka ovat samoja kuin palvelujen tarjoamiseen ja sijoittautumiseen sovellettavat vastaavat säännöt.

V osasto - Hallinnollinen yhteistyö ja täytäntöönpanovalta

52-54 artikla

Direktiiviehdotuksen 52 artiklassa yleinen velvoite, jonka mukaan kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä, laajennetaan koskemaan koko direktiiviä sen varmistamiseksi, että direktiivin säännöksiä sovelletaan asianmukaisesti ja että direktiivistä johtuvia oikeuksia ei käytetä edunsaajiaan vastaan tai vilpillisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden on nimettävä yhteensovittamisesta vastaava henkilö, jonka tehtävänä on direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen edistäminen ja sen täytäntöönpanon kannalta aiheellisten tietojen kerääminen.

Ehdotetun direktiivin 53 artiklalla virallistetaan yhteystahojen tehtävät ja sisämarkkinoihin yleisesti liittyvien tiettyjen asiakirjojen käsittelystä sekä viimeaikoina myös ammattipätevyyden tunnustamista koskevien asioiden käsittelystä vastaavan verkoston tehtävät.

Ehdotetun direktiivin 54 artiklalla perustetaan yksi komitea, joka vastaa direktiivin hallinnoinnista ja ajantasaistamisesta ja joka korvaa kaikki aiemman järjestelmän mukaiset komiteat. Kyseessä on aiheesta annettujen säännösten mukainen komitologiamenettelyä noudattava sääntelykomitea. Komitealta voidaan pyytää lausuntoa myös direktiivin täytäntöönpanoa koskevista kysymyksistä.

VI osasto - Muut säännökset

55-60 artikla

Direktiiviehdotuksen 55 artiklalla jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan komissiolle kahden vuoden välein tietoja ammattipätevyyden tunnustamista koskevan järjestelmän soveltamisesta.

Ehdotetun direktiivin 56 artiklassa säädetään, että jos jäsenvaltiolla on huomattavia ongelmia direktiivin jonkin säännöksen soveltamisessa, komissio tutkii näitä ongelmia yhdessä kyseisen jäsenvaltion kanssa. Komissio antaa tarvittaessa komitealle asianmukaisia ehdotuksia, jotka osoitetaan jäsenvaltiolle ja jotka koskevat kyseisen säännöksen soveltamisesta poikkeamista määräaikaisesti kyseisen jäsenvaltion alueella. Nämä toimenpiteet hyväksytään komitologiamenettelyä (sääntelykomitea) noudattaen.

Ehdotetun direktiivin 57 artiklalla kumotaan nykyiset ammattipätevyyden tunnustamista koskevat direktiivit.

Ehdotetun direktiivin 58-60 artikla käsittää direktiivin täytäntöönpanoa, voimaantuloa ja osoitusta koskevat loppusäännökset.

2002/0061 (COD)

Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI ammattipätevyyden tunnustamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 40 artiklan, 47 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen virkkeen sekä 55 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [24],

[24] EYVL C , , s. .

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [25],

[25] EYVL C , , s. .

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Perustamissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti henkilöiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta rajoittavien esteiden poistaminen jäsenvaltioiden väliltä on yksi yhteisön tavoitteista. Jäsenvaltioiden kansalaisten osalta kyse on erityisesti oikeudesta harjoittaa ammattia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa he ovat hankkineet ammattipätevyytensä. Lisäksi perustamissopimuksen 47 artiklan 1 kohdassa määrätään annettavaksi direktiivejä tutkintotodistusten, todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta.

(2) Lissabonissa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2000 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen johdosta komissio antoi tiedonannon "Palvelujen sisämarkkinastrategia" [26], jonka tavoitteena on erityisesti tehdä palvelujen vapaasta tarjoamisesta yhtä helppoa yhteisön alueella kuin jäsenvaltion alueella. Komission annettua tiedonannon "Kaikille avoimet uudet eurooppalaiset työmarkkinat" [27], Tukholmassa 23 ja 24 päivänä maaliskuuta 2001 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi komissiolle tehtäväksi "esittää kevään 2002 Eurooppa-neuvostolle [...] ehdotuksia, joiden tavoitteena on yhtenäisempi, avoimempi ja joustavampi ammattipätevyyksien ja opintojaksojen tunnustamisjärjestelmä [...]".

[26] Asiakirja KOM (2000) 888.

[27] Asiakirja KOM (2001) 116.

(3) Tässä direktiivissä annettavat takeet, joiden mukaan yhdessä jäsenvaltiossa ammattipätevyytensä hankkineet henkilöt voivat ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa samoin oikeuksin kuin kyseisen valtion kansalaiset, eivät rajoita muuttavan ammattihenkilön velvollisuutta noudattaa kyseisen jäsenvaltion mahdollisesti asettamia syrjimättömiä edellytyksiä ammatin harjoittamiselle, edellyttäen että ne ovat objektiivisesti perusteltuja ja oikeasuhtaisia.

(4) Palvelujen vapaan tarjoamisen helpottamiseksi olisi säädettävä erityissääntöjä, joilla laajennetaan ammattitoiminnan harjoittamista alkuperäisellä ammattinimikkeellä. Etäpalveluina tarjottavien tietoyhteiskunnan palvelujen osalta sovelletaan myös tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY [28] säännöksiä.

[28] EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(5) Koska toisaalta palvelujen tarjoamisen ja toisaalta sijoittautumisen osalta on perustettu erilaiset järjestelmät, olisi täsmennettävä perusteet näiden kahden käsitteen erottamiseksi toisistaan siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaja siirtyy vastaanottavan jäsenvaltion alueelle, vahvistamalla yksinkertainen ajallinen peruste.

(6) Samalla kun säilytetään sijoittautumisvapauden osalta periaatteet ja takeet, jotka ovat perustana erilaisille voimassa oleville tunnustamisjärjestelmille, niitä koskevia sääntöjä olisi parannettava saadun kokemuksen perusteella. Lisäksi asiaa koskevia direktiivejä on muutettu useita kertoja, ja niiden säännösten uudelleenjärjestely ja järkeistäminen on välttämätöntä samoin kuin sovellettavien periaatteiden yhdenmukaistaminen. Tämän vuoksi olisi korvattava neuvoston direktiivit 89/48/ETY [29] ja 92/51/ETY [30] ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/42/EY [31], joka koskee tutkintotodistusten yleistä tunnustamisjärjestelmää, sekä neuvoston direktiivit 77/452/ETY [32], 77/453/ETY [33], 78/686/ETY [34], 78/687/ETY [35], 78/1026/ETY [36], 78/1027/ETY [37], 80/154/ETY [38], 80/155/ETY [39], 85/384/ETY [40], 85/432/ETY [41], 85/433/ETY [42] ja 93/16/ETY [43], jotka koskevat yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön, arkkitehdin, proviisorin ja lääkärin ammattia, sellaisina kuin ne ovat viimeksi muutettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2001/19/EY [44], ja koottava ne yhdeksi säädökseksi.

[29] EYVL L 19, 24.1.1989, s. 16.

[30] EYVL L 209, 24.7.1992, s. 25.

[31] EYVL L 201, 31.7.1999, s. 77.

[32] EYVL L 176, 15.7.1977, s. 1.

[33] EYVL L 176, 15.7.1977, s. 8.

[34] EYVL L 233, 24.8.1978, s. 1.

[35] EYVL L 233, 24.8.1978, s. 10.

[36] EYVL L 362, 23.12.1978, s. 1.

[37] EYVL L 362, 23.12.1978, s. 7.

[38] EYVL L 33, 11.2.1980, s. 1.

[39] EYVL L 33, 11.2.1980, s. 8.

[40] EYVL L 223, 21.8.1985, s. 15.

[41] EYVL L 253, 24.9.1985, s. 34.

[42] EYVL L 253, 24.9.1985, s. 37.

[43] EYVL L 165, 7.7.1993, s. 1.

[44] EYVL L 206, 31.7.2001, s. 1.

(7) Niiden ammattien osalta, jotka koulutuksesta annettujen asiakirjojen tunnustamista koskeva yleinen järjestelmä, jäljempänä 'yleinen järjestelmä', kattaa, jäsenvaltiot säilyttävät oikeuden asettaa tarvittava pätevyyden vähimmäistaso voidakseen taata alueellaan tarjottavien palvelujen laadun. EY:n perustamissopimuksen 10, 39 ja 43 artiklan mukaisesti ne eivät kuitenkaan voi vaatia jäsenvaltion kansalaista hankkimaan pätevyyttä, jonka ne yleensä määrittelevät ainoastaan suhteessa kansallisen koulutusjärjestelmänsä mukaisesti annettuihin tutkintotodistuksiin, jos asianomainen on jo hankkinut tämän pätevyyden kokonaan tai osittain toisessa jäsenvaltiossa. Tämän vuoksi olisi säädettävä, että jokaisen vastaanottavan jäsenvaltion, jossa ammatti on säännelty, on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa hankittu pätevyys ja arvioitava, vastaako se sen itsensä vaatimaa pätevyyttä.

(8) Koska yleiseen järjestelmään kuuluvien ammattien harjoittamiseen ryhtymiseksi edellytettäviä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia ei ole yhdenmukaistettu, on tarpeen säätää vastaanottavien jäsenvaltioiden mahdollisuudesta vaatia korvaavan toimenpiteen suorittamista. Tämän toimenpiteen on oltava oikeasuhtainen ja siinä on otettava huomioon erityisesti hakijan ammattikokemus. Kokemus on osoittanut, että muuttajan valinnan mukaan joko soveltuvuuskokeen tai sopeutumisajan vaatiminen tarjoaa riittävät takeet kyseisen henkilön pätevyyden tasosta, joten poikkeaminen tästä valinnanmahdollisuudesta olisi kussakin yksittäistapauksessa voitava perustella yleiseen etuun liittyvällä pakottavalla syyllä.

(9) Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden edistämiseksi siten, että samalla varmistetaan riittävä pätevyystaso, useat ammatilliset yhdistykset ja järjestöt ovat vahvistaneet Euroopan laajuisesti yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, joiden nojalla tietyt ammattipätevyyttä koskevat vaatimukset täyttäville ammattihenkilöille tunnustetaan oikeus käyttää näiden yhdistysten tai järjestöjen myöntämää ammattinimikettä. On syytä ottaa huomioon tietyin edellytyksin ja kaikissa tapauksissa yhteisön lainsäädäntöä ja erityisesti yhteisön kilpailulainsäädäntöä noudattaen tällaiset aloitteet, ja vahvistaa tässä yhteydessä automaattisen tunnustamisen asemaa yleisessä järjestelmässä.

(10) Jotta voitaisiin ottaa huomioon kaikki ne tilanteet, joita varten ei vielä ole lainkaan ammattipätevyyden tunnustamista koskevia säännöksiä, yleinen järjestelmä on laajennettava koskemaan tapauksia, joita mikään erityisjärjestelmä ei kata joko sen vuoksi, että kyseinen ammatti ei kuulu näihin järjestelmiin, tai sen vuoksi, että vaikka ammatti kuuluisikin johonkin tällaiseen erityisjärjestelmään, hakija ei täytä vaadittuja edellytyksiä voidakseen hyötyä siitä.

(11) On syytä yksinkertaistaa sääntöjä, jotka sallivat tiettyjen kauppa-, teollisuus- tai käsiteollisuusalan toimintojen harjoittamiseen ryhtymisen niissä jäsenvaltioissa, joissa kyseiset ammatit ovat säänneltyjä, sikäli kuin kyseistä toimintaa on harjoitettu toisessa jäsenvaltiossa kohtuullinen aika, josta ei ole liian kauan, mutta samalla säilyttää näiden toimintojen osalta automaattisen tunnustamisen järjestelmä, joka perustuu ammattikokemukseen.

(12) Vapaan liikkuvuuden ja koulutuksesta annettujen asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen lääkärien, yleissairaanhoidosta vastaavien sairaanhoitajien, hammaslääkärien, eläinlääkärien, kätilöiden, proviisorien ja arkkitehtien osalta on pohjauduttava perusperiaatteeseen, joka on koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattinen tunnustaminen koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamisen perusteella. Lisäksi lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin ammatin harjoittamiseen ryhtymisen edellytyksenä on oltava, että henkilöllä on määrätty koulutuksesta annettu asiakirja, mikä takaa, että asianomainen on suorittanut asetettuja vähimmäisvaatimuksia vastaavan koulutuksen. Tätä järjestelmää on täydennettävä erilaisilla saavutetuilla oikeuksilla, joista pätevät ammattihenkilöt voivat hyötyä tietyin edellytyksin.

(13) Yleislääkärien ammattitoiminta kuuluu erityisjärjestelmään, joka on erilainen kuin lääkärin peruskoulutuksen suorittaneita lääkäreitä ja erikoislääkäreitä koskevat järjestelmät. Tämän vuoksi jäsenvaltiot eivät voi ottaa käyttöön lääketieteen erikoisalaa, jonka ammattitoiminnan ala on sama kuin yleislääkärien.

(14) Järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja erityisesti tuleva laajentuminen huomioon ottaen automaattisen tunnustamisen periaatetta on sovellettava ainoastaan niiden lääketieteen erikoisalojen osalta, jotka ovat yhteisiä ja pakollisia kaikille jäsenvaltioille. Ne lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisalat, jotka ovat yhteisiä vain joillekin jäsenvaltioille, on sisällytettävä tunnustamista koskevaan yleiseen järjestelmään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta saavutettuja oikeuksia. Käytännössä tämän muutoksen vaikutukset muuttajalle ovat vähäiset, koska näihin tilanteisiin ei sovelleta korvaavia toimenpiteitä. Lisäksi tässä direktiivissä ei estetä jäsenvaltioita luomasta välilleen omien sääntöjensä mukainen automaattisen tunnustamisen käytäntö koskemaan niitä lääketieteen ja hammaslääketieteen erikoisaloja, jotka ovat niille yhteisiä.

(15) Kaikissa jäsenvaltioissa hammaslääkärin ammatin on oltava oma, lääkärin ammatista erillinen ammattinsa, olipa henkilö erikoistunut hammas- ja suusairauksiin tai ei. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hammaslääkärit saavat koulutuksensa aikana tarvittavan pätevyyden harjoittaa toimintaa, johon sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito. Hammaslääkärin ammattitoimintaa voivat harjoittaa tässä direktiivissä tarkoitetun hammaslääkärin koulutuksesta annetun asiakirjan haltijat.

(16) Ei ole osoittautunut toivottavaksi edellyttää yhtä yhdenmukaista kätilöiden koulutuslinjaa kaikissa jäsenvaltioissa. Sen sijaan jäsenvaltioiden olisi saatava päättää mahdollisimman vapaasti koulutuksensa järjestämisestä.

(17) Yksinkertaistamisen vuoksi olisi käytettävä käsitettä 'proviisori', jotta voidaan rajata koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevien säännösten soveltamisalaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tästä toiminnasta annettujen kansallisten säännösten erityispiirteitä.

(18) Proviisorin koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijat ovat lääkealan erikoistuntijoita, ja heillä on periaatteessa oltava mahdollisuus päästä harjoittamaan kaikissa jäsenvaltioissa ainakin tiettyjä tämän alan toimia. Tämän vähimmäisalan määrittelemisellä tällä direktiivillä ei yhtäältä voida rajoittaa sitä toimintaa, jota proviisorit saavat harjoittaa jäsenvaltioissa, erityisesti kliiniseen kemiaan kuuluvien analyysien osalta, eikä toisaalta voida myöntää heille yksinoikeutta, sillä yksinoikeuden myöntäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Tämän direktiivin säännökset eivät rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta asettaa lisäkoulutusvaatimuksia niiden toimintojen harjoittamiseen ryhtymiseksi, jotka eivät kuulu yhteensovitettuun toiminnan vähimmäisalaan. Tästä syystä vastaanottavan jäsenvaltion, joka asettaa tällaisia edellytyksiä, on voitava vaatia niitä kansalaisilta, joilla on tämän direktiivin mukaisesti automaattisesti tunnustettava koulutuksesta annettu asiakirja.

(19) Tällä direktiivillä ei taata farmasian alan toiminnan aloittamisen ja harjoittamisen kaikkien edellytysten yhteensovittamista; etenkin apteekkien maantieteellisestä jakaumasta ja lääkejakelun yksinoikeudesta päättäminen kuuluu edelleen jäsenvaltioille. Tässä direktiivissä ei puututa niihin jäsenvaltioiden lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin, joissa kielletään yrityksiltä tiettyjen farmasian alan toimintojen harjoittaminen tai asetetaan tiettyjä edellytyksiä niiden harjoittamiseksi.

(20) Arkkitehtuuri, rakennusten laatu ja niiden sopeutuminen ympäristöönsä sekä luonnon- ja kaupunkiympäristön ja yhteisen sekä yksityisen kulttuuriperinnön kunnioittaminen koskettavat kaikkia. Tästä syystä koulutuksesta annettujen asiakirjojen vastavuoroisen tunnustamisen täytyy perustua laadullisiin ja määrällisiin arviointiperusteisiin, joiden avulla huolehditaan siitä, että tunnustettujen koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijoilla on edellytykset ymmärtää ja ilmaista käytännössä yksilöiden, yhteiskunnan eri ryhmien ja yhteisöjen tarpeet tilasuunnittelussa, rakennusten suunnittelussa, sijoittelussa ja rakentamisessa, arkkitehtuuriperinnön säilyttämisessä ja kohentamisessa sekä luonnon tasapainon säilyttämisessä.

(21) Arkkitehtuurin alaa ja arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamista ja harjoittamista koskevat kansalliset säädökset ovat laajuudeltaan hyvin erilaisia. Useimmissa jäsenvaltioissa, sekä oikeudellisesti että tosiasiallisesti, arkkitehtuurin alalla toimivat henkilöt, joilla on arkkitehdin arvo sekä sen lisäksi mahdollisesti jokin muu arvo, vaikka tällaisilla henkilöillä ei kuitenkaan ole yksinoikeutta mainittuun toimintaan, ellei laissa toisin säädetä. Tällä alalla tai sen osa-alueilla voivat toimia myös muiden ammattikuntien edustajat, varsinkin insinöörit, joilla on rakennustekninen erikoiskoulutus. Tämän direktiivin yksinkertaistamiseksi olisi käytettävä käsitettä 'arkkitehti', jotta voidaan rajata koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista koskevien säännösten soveltamisalaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näistä toiminnoista annettujen kansallisten säännösten erityispiirteitä.

(22) Ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistamiseksi olisi määritettävä sen täytäntöönpanoa koskevat yhdenmukaiset muodollisuudet ja menettelysäännöt, sekä tietyt ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(23) Koska jäsenvaltioiden välinen ja jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyö on omiaan helpottamaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa ja siitä johtuvien velvoitteiden noudattamista, olisi asetettava sitä koskevat yksityiskohtaiset menettelysäännöt.

(24) Alakohtaisissa direktiiveissä ja yleisessä järjestelmässä perustettujen eri tunnustamisjärjestelmien hallinnointi on osoittautunut raskaaksi ja monimutkaiseksi. Sen vuoksi on syytä yksinkertaistaa tämän direktiivin hallinnointia ja ajantasaistamista tieteen ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi, erityisesti silloin, kun koulutuksen vähimmäisvaatimukset on yhteensovitettu koulutuksesta annettujen asiakirjojen automaattista tunnustamista varten. Tässä tarkoituksessa on perustettava yksi ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea.

(25) Menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [45] 2 artiklan mukaisesti olisi hyväksyttävä tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet kyseisen päätöksen 5 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

[45] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(26) Jäsenvaltiot laativat tämän direktiivin täytäntöönpanosta määräaikaisia kertomuksia, jotka sisältävät tilastotietoja; näiden kertomusten avulla voidaan selvittää ammattipätevyyden tunnustamista koskevan järjestelmän vaikutukset.

(27) On syytä säätää tarkoituksenmukaisesta menettelystä tilapäisten toimenpiteiden käyttöön ottamiseksi siinä tapauksessa, että tämän direktiivin jonkin säännöksen soveltamisesta aiheutuu merkittäviä ongelmia jäsenvaltiossa.

(28) Tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan siltä osin kuin on kyse niiden kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän organisoinnista ja niiden toimintojen määrittämisestä, joita voidaan harjoittaa kyseisen järjestelmän piirissä.

(29) Tieteen ja tekniikan nopean kehityksen vuoksi elinikäisellä oppimisella on erityistä merkitystä useissa ammateissa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden asiana on määrätä yksityiskohtaisista säännöistä, joiden mukaisesti asianmukaisella ammatillisella jatkokoulutuksella varmistetaan, että ammattihenkilöt voivat seurata tieteen ja tekniikan kehitystä.

(30) Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistettujen toissijaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ehdotetun toimen tavoitteita, eli ammattipätevyyden tunnustamista koskevien sääntöjen järkeistämistä, yksinkertaistamista ja parantamista, ei voida riittävällä tavalla toteuttaa jäsenvaltioiden tasolla, vaan ne voidaan toteuttaa paremmin yhteisön tasolla. Tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(31) Tämän direktiivin soveltaminen ei rajoita perustamissopimuksen 39 artiklan 4 kohdan eikä 45 artiklan soveltamista, eikä myöskään toimenpiteitä, jotka ovat välttämättömiä kuluttajien ja terveyden korkeatasoisen suojan takaamiseksi.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I osasto Yleiset säännökset

1 artikla Tarkoitus

Tässä direktiivissä vahvistetaan säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion, joka vaatii säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi tai sen harjoittamiseksi alueellaan tiettyä ammattipätevyyttä (jäljempänä 'vastaanottava jäsenvaltio'), on hyväksyttävä riittäväksi edellytykseksi kyseisen ammatin harjoittamiseen ryhtymiseen ja sen harjoittamiseen ammattipätevyys, joka on hankittu yhdessä tai useammassa muussa jäsenvaltiossa (jäljempänä 'kotijäsenvaltio') ja joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle oikeuden harjoittaa siellä samaa ammattia.

2 artikla Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltion kansalaisiin, jotka haluavat harjoittaa säänneltyä ammattia muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa nämä ovat hankkineet ammattipätevyytensä joko itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä.

2. Kukin jäsenvaltio voi antaa oman lainsäädäntönsä mukaisesti luvan säännellyn ammattitoiminnan harjoittamiseen alueellaan muualla kuin jossakin jäsenvaltiossa koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijoille. Tämän direktiivin III osaston III luvun soveltamisalaan kuuluvien ammattien ensimmäisessä tunnustamisessa on noudatettava mainitussa luvussa tarkoitettuja koulutuksen vähimmäisvaatimuksia.

3 artikla Määritelmät

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a) 'säännellyllä ammatilla' yhdestä tai useammasta toiminnan lajista koostuvaa ammattitoimintaa, johon ryhtymiseksi, jonka harjoittamiseksi, tai jonka jotakin harjoittamisen muotoa varten jäsenvaltiossa edellytetään suoraan tai välillisesti lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti tiettyä ammattipätevyyttä;

b) 'ammattipätevyydellä' pätevyyttä, josta on todisteena koulutuksesta annettu asiakirja, 11 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu pätevyystodistus ja/tai ammattikokemus;

c) 'koulutuksesta annetulla asiakirjalla' jäsenvaltion viranomaisen antamia tutkintotodistuksia, todistuksia ja muita muodollista kelpoisuutta osoittavia asiakirjoja pääosin yhteisössä suoritetusta ammatillisesta koulutuksesta.

2. Säännellyksi ammatiksi rinnastetaan liitteessä I tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön jäsenten harjoittama ammatti.

Silloin kun jäsenvaltio tunnustaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun yhdistyksen tai järjestön, sen on ilmoitettava siitä komissiolle, joka julkaisee asianmukaisen ilmoituksen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

3. Koulutuksesta annettuun asiakirjaan rinnastetaan kolmannessa maassa koulutuksesta annettu asiakirja, edellyttäen, että asiakirjan haltijalla on kolmen vuoden ammattikokemus, josta 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti kyseisen asiakirjan tunnustanut jäsenvaltio on antanut todistuksen.

4 artikla Tunnustamisen vaikutukset

1. Ammattipätevyyden tunnustaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa antaa edunsaajalle oikeuden ryhtyä harjoittamaan kyseisessä jäsenvaltiossa samaa ammattia kuin se, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, sekä harjoittaa sitä siellä samoin oikeuksin kuin vastaanottavan jäsenvaltion omat kansalaiset.

2. Tässä direktiivissä ammatti, jota hakija haluaa harjoittaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, on sama kuin se ammatti, johon kyseisellä henkilöllä on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, jos ammatin käsittämät toiminnan lajit ovat samankaltaiset.

3. Jos ammatti, johon hakijalla on pätevyys kotijäsenvaltiossaan, on laajemman toiminta-alan käsittävä erillinen ammatti vastaanottavassa jäsenvaltiossa ja jos eroa ei voi korvata 14 artiklassa tarkoitetulla korvaavalla toimenpiteellä, hakijan pätevyyden tunnustaminen antaa hakijalle oikeuden ryhtyä harjoittamaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa vain tätä toiminnan lajia.

II osasto Palvelujen tarjoamisen vapaus

5 artikla Palvelujen tarjoamisen vapauden periaate

1. Rajoittamatta 6 artiklan toisen kohdan soveltamista jäsenvaltiot eivät voi ammattipätevyyteen liittyvistä syistä rajoittaa palvelujen tarjoamisen vapautta toisessa jäsenvaltiossa:

a) jos palvelujen tarjoaja on laillisesti sijoittautunut jäsenvaltioon harjoittaakseen siellä samaa ammattitoimintaa ja

b) kun palvelujen tarjoaminen käsittää palvelujen tarjoajan siirtymisen, jos palvelujen tarjoaja on harjoittanut asianomaista toimintaa sijoittautumisjäsenvaltiossa vähintään kahden vuoden ajan siinä tapauksessa, että ammatti ei ole säännelty kyseisessä valtiossa.

2. Siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaja siirtyy vastaanottavan jäsenvaltion alueelle, 'palvelujen tarjoamisena' pidetään tässä direktiivissä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen ammattihenkilön ammattitoiminnan harjoittamista jäsenvaltiossa enintään 16 viikon ajan vuodessa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu olettamus ei estä suorittamasta tapauskohtaista arviointia, jossa otetaan huomioon erityisesti palvelujen tarjoamisen kesto, määrä, toistuvuus ja jatkuvuus.

3. Palvelujen tarjoamisessa on käytettävä sen jäsenvaltion ammattinimikettä, johon palvelujen tarjoaja on laillisesti sijoittautunut, kun kyseistä säänneltyä nimikettä käytetään asianomaisen ammattitoiminnan yhteydessä mainitussa jäsenvaltiossa.

Kyseinen nimike on ilmoitettava jollakin sijoittautumisjäsenvaltion virallisista kielistä siten, että vältetään sen sekaantuminen vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikkeeseen.

6 artikla Vapautukset

Vastaanottavan jäsenvaltion on 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti vapautettava toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet palvelujen tarjoajat erityisesti vastaanottavan jäsenvaltion alueelle sijoittautuneille ammattihenkilöille asetettavista vaatimuksista, jotka koskevat:

a) ammatillisen järjestön tai elimen myöntämää lupaa tai sen rekisteriin merkitsemistä tai jäsenyyttä;

b) rekisteröitymistä julkisoikeudelliseen sosiaaliturvalaitokseen vakuutettujen hyväksi harjoitettavaan toimintaan liittyvien tilien selvittämiseksi vakuutuslaitoksen kanssa.

Palvelujen tarjoajan on kuitenkin ilmoitettava ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulle laitokselle palvelujen tarjoamisesta ennakkoon tai kiireellisissä tapauksissa jälkikäteen.

7 artikla Ennakkoilmoitus palvelujen tarjoajan siirtymisen tapauksessa

Kun palvelujen tarjoaminen käsittää palvelujen tarjoajan siirtymisen, palvelun tarjoajan on ilmoitettava asiasta ennakkoon 53 artiklassa tarkoitetulle sijoittautumisjäsenvaltion yhteystaholle. Kiireellisissä tapauksissa palvelujen tarjoajan on annettava ilmoituksensa kyseisen jäsenvaltion yhteystaholle mahdollisimman pian palvelujen tarjoamisen jälkeen.

8 artikla Hallinnollinen yhteistyö

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta todistetta palvelujen tarjoajan kansalaisuudesta ja todistetta siitä, että palvelujen tarjoaja harjoittaa kyseistä toimintaa laillisesti asianomaisessa jäsenvaltiossa. Sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot 52 artiklan mukaisesti.

Lisäksi 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää 53 artiklassa tarkoitetulta sijoittautumisjäsenvaltion yhteystaholta todistetta siitä, että palvelujen tarjoaja on harjoittanut kyseistä toimintaa sijoittautumisjäsenvaltiossa vähintään kahden vuoden ajan. Todiste voidaan antaa millä tahansa tavalla.

9 artikla Palvelujen vastaanottajille ilmoitettavat tiedot

Yhteisön säännösten mukaisten tiedottamista koskevien vaatimusten lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että palvelujen tarjoaja antaa palvelujen vastaanottajalle seuraavat tiedot:

a) siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaja on merkitty kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin, maininta kyseisestä rekisteristä sekä rekisterinumero tai muu vastaava rekisterimerkinnän tunnistamistapa

b) siinä tapauksessa, että toiminta on sijoittautumisjäsenvaltiossa luvanvaraista, toimivaltaisen valvontaviranomaisen yhteystiedot

c) saman ammatin harjoittajien yhteenliittymä tai vastaava elin, jonka rekisteriin palvelujen tarjoaja on merkitty

d) ammattinimike ja jäsenvaltio, jossa nimike on annettu

e) viittaus sijoittautumisjäsenvaltiossa sovellettaviin ammatillisiin sääntöihin ja keinoihin, joilla sääntöihin voi tutustua

f) siinä tapauksessa, että palvelujen tarjoaja harjoittaa arvonlisäveron alaista toimintaa, alv-tunniste, jota tarkoitetaan neuvoston direktiivin 77/388/ETY [46] 22 artiklan 1 kohdassa.

[46] EYVL L 145, 13.6.1977, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 1999/85/EY (EYVL L 277, 28.10.1999, s. 34).

III osasto Sijoittautumisvapaus

I luku koulutuksesta annettujen asiakirjojen yleinen tunnustamisjärjestelmä

10 artikla Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan kaikkiin niihin ammatteihin, jotka eivät kuulu tämän osaston II ja III luvun soveltamisalaan, sekä tapauksiin, joissa hakija ei täytä kyseisissä luvuissa säädettyjä edellytyksiä.

11 artikla Pätevyystasot

1. Jäljempänä 13 artiklan soveltamiseksi vahvistetaan seuraavat viisi ammattipätevyyden tasoa:

a) taso 1, 'pätevyystodistus';

b) taso 2, 'todistus';

c) taso 3, 'tutkintotodistus lyhyestä koulutuksesta';

d) taso 4, 'tutkintotodistus välivaiheen koulutuksesta';

e) taso 5, 'tutkintotodistus korkea-asteen koulutuksesta'.

2. Taso 1 vastaa:

a) kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamaa pätevyystodistusta hyvin lyhyen koulutuksen perusteella tai tietyn kokeen, jota ei edellä koulutusta, suorittamisen perusteella tai sen perusteella, että ammattia on harjoitettu jäsenvaltiossa täysipäiväisesti ja yhtäjaksoisesti kolme vuotta tai osa-aikaisesti vastaavan ajan kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana

b) perus- tai keskiasteen yleissivistävää koulutusta, jonka suorittaneen todistetaan hallitsevan yleissivistävät tiedot.

3. Taso 2 vastaa keskiasteen ammatillista koulutusta tai keskiasteen yleissivistävää ja sitä täydentävää ammatillista koulutusta.

4. Taso 3 vastaa keskiasteen jälkeistä koulutusta, jonka kesto on vähintään yksi vuosi mutta vähemmän kuin kolme vuotta.

Tason 3 koulutukseen rinnastetaan:

a) koulutus, jossa on erityisrakenne ja joka johtaa vastaavaan ammatilliseen tasoon sekä antaa valmiudet vastaavantasoisiin vastuisiin ja tehtäviin. Tällaisena pidetään erityisesti liitteessä II tarkoitettua koulutusta;

b) säännelty koulutus, jossa suuntaudutaan erityisesti tietyn ammatin harjoittamiseen ja jossa opintoja täydentää tarvittaessa sellainen ammatillinen koulutus, ammatillinen harjoittelu tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittaminen käytännössä, jonka rakenne ja taso määritellään asianomaisen jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä tai ne ovat tähän tarkoitukseen nimetyn viranomaisen valvonnan tai hyväksynnän alaisia. Tällaisena pidetään erityisesti liitteessä III tarkoitettua säänneltyä koulutusta.

5. Taso 4 vastaa korkea-asteen tai yliopistotason koulutusta, jonka kesto on vähintään kolme vuotta mutta vähemmän kuin neljä vuotta.

Tason 4 koulutukseen rinnastetaan säännelty koulutus, jossa suuntaudutaan suoraan tietyn ammatin harjoittamiseen ja joka koostuu kolmivuotisesta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta tai kyseistä ajanjaksoa vastaavasta osa-aikaisesta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta yliopistossa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, sekä mahdollisesti keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi vaadittavasta ammatillisesta koulutuksesta, ammatillisesta harjoittelusta tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä.

Ammatillisen koulutuksen, ammatillisen harjoittelun tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisen rakenne ja taso määritellään asianomaisen jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä tai ne ovat tähän tarkoitukseen nimetyn viranomaisen valvonnan tai hyväksynnän alaisia.

6. Taso 5 vastaa vähintään nelivuotista korkea-asteen koulutusta.

Tason 5 koulutukseen rinnastetaan säännelty koulutus, jossa suuntaudutaan suoraan tietyn ammatin harjoittamiseen ja joka koostuu vähintään nelivuotisesta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta tai kyseistä ajanjaksoa vastaavasta osa-aikaisesta keskiasteen jälkeisestä koulutuksesta yliopistossa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa, sekä mahdollisesti keskiasteen jälkeisen koulutuksen lisäksi vaadittavasta ammatillisesta koulutuksesta, ammatillisesta harjoittelusta tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä.

Ammatillisen koulutuksen, ammatillisen harjoittelun tai ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisen rakenne ja taso on määriteltävä asianomaisen jäsenvaltion laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä tai niiden on oltava tähän tarkoitukseen nimetyn viranomaisen valvonnan tai hyväksynnän alaisia.

12 artikla Rinnasteinen koulutus

Edellä 11 artiklassa tarkoitetusta koulutuksesta annettuun asiakirjaan rinnastetaan yksittäinen koulutuksesta annettu asiakirja tai tällaisten asiakirjojen yhdistelmä, jonka toimivaltainen viranomainen on antanut jäsenvaltiossa, edellyttäen, että asiakirja on annettu yhteisössä suoritetusta koulutuksesta, jonka kyseinen jäsenvaltio tunnustaa vastaavantasoiseksi, ja että asiakirja antaa jäsenvaltion alueella samat oikeudet ryhtyä harjoittamaan tai harjoittaa ammattia.

Lisäksi kyseiseen koulutuksesta annettuun asiakirjaan rinnastetaan samoin edellytyksin kuin ensimmäisessä alakohdassa ammattipätevyys, joka ei vastaa kotijäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisia vaatimuksia ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi tai ammatin harjoittamiseksi, mutta joka antaa kyseisen pätevyyden haltijalle asianomaisten säännösten tai määräysten mukaiset saavutetut oikeudet.

13 artikla Tunnustamisen edellytykset

1. Kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellytetään säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi tai sen harjoittamiseksi tiettyä ammattipätevyyttä, kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa luvan ryhtyä harjoittamaan kyseistä ammattia ja harjoittaa sitä samoin edellytyksin kuin jäsenvaltion omat kansalaiset niille hakijoille, joilla on toisen jäsenvaltion alueellaan saman ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi tai sen harjoittamiseksi edellyttämä pätevyystodistus tai koulutuksesta annettu asiakirja.

Pätevyystodistusten tai koulutuksesta annettujen asiakirjojen on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) ne on oltava saatu jäsenvaltiossa;

b) niiden on oltava osoitus vähintään välittömästi alemmasta ammattipätevyyden tasosta kuin se, jota vaaditaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa 11 artiklan mukaisesti.

2. Ammatin harjoittamiseen ryhtyminen ja sen harjoittaminen, joita tarkoitetaan 1 kohdassa, on sallittava myös niille hakijoille, jotka ovat harjoittaneet täysipäiväisesti mainitussa kohdassa tarkoitettua ammattia kahden vuoden ajan kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana toisessa jäsenvaltiossa, jossa kyseinen ammatti ei ole säännelty, ja joilla on yksi tai useampi pätevyystodistus tai koulutuksesta annettu asiakirja.

Pätevyystodistusten tai koulutuksesta annettujen asiakirjojen on täytettävä seuraavat edellytykset:

a) niiden on oltava jäsenvaltion lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti asetetun toimivaltaisen viranomaisen antamia;

b) niiden on oltava osoitus sellaisesta ammattipätevyyden tasosta, joka on vähintään välittömästi alempi kuin se, jota vaaditaan vastaanottavassa jäsenvaltiossa 11 artiklan mukaisesti;

c) niiden on oltava osoitus haltijansa valmiudesta kyseisen ammatin harjoittamiseen.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kahden vuoden ammattikokemusta ei voida kuitenkaan vaatia, jos hakijalla oleva mainitussa alakohdassa tarkoitettu yksi tai useampi asiakirja on annettu 11 artiklan 4 kohdan b alakohdassa, 5 kohdan toisessa alakohdassa tai 6 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetusta säännellystä koulutuksesta.

14 artikla Korvaavat toimenpiteet

1. Vastaanottava jäsenvaltio voi 13 artiklan estämättä edellyttää hakijaa suorittamaan enintään kolme vuotta kestävän sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen seuraavissa tapauksissa:

a) jos hakijan 13 artiklan 1 tai 2 kohdan nojalla esittämän koulutuksen kesto on vähintään vuoden vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämää lyhyempi;

b) jos hakijan saaman koulutuksen sisältö on olennaisesti erilainen kuin sen koulutuksen sisältö, josta vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittava asiakirja on osoituksena;

c) jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännelty ammatti käsittää yhdestä tai useammasta säännellyn toiminnan lajista koostuvaa ammattitoimintaa, joka ei sisälly vastaavaan ammattiin hakijan kotijäsenvaltiossa 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ja kun ero vastaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa vaadittavaa erikoiskoulutusta, jonka sisältö on olennaisesti erilainen kuin se sisältö, josta hakijan esittämä pätevyystodistus tai koulutuksesta annettu asiakirja on osoituksena.

2. Jos vastaanottava jäsenvaltio käyttää 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, sen on annettava hakijalle mahdollisuus valita sopeutumisajan ja kelpoisuuskokeen välillä.

Jos jäsenvaltio katsoo, että tietyn ammatin osalta on välttämätöntä poiketa ensimmäisen alakohdan nojalla muuttajalle annettavasta mahdollisuudesta valita sopeutumisajan ja kelpoisuuskokeen välillä, sen on ilmoitettava asiasta ennakkoon muille jäsenvaltioille ja komissiolle sekä esitettävä riittävät perusteet poikkeukselle.

Jos komissio tarvittavat tiedot saatuaan katsoo, että toisessa alakohdassa tarkoitettu poikkeus ei ole asianmukainen tai että se ei ole yhteisön lainsäädännön mukainen, se kehottaa kolmen kuukauden kuluessa kyseistä jäsenvaltiota pidättäytymään toteuttamasta aiottua toimenpidettä. Jos komissio ei tähän määräaikaan mennessä ole ottanut asiaan kantaa, poikkeusta voidaan soveltaa.

3. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdan soveltamiseksi 'olennaisesti erilaisella sisällöllä' tarkoitetaan koulutuksen sisältöä, jonka tunteminen on ammatin harjoittamisen kannalta keskeistä ja jonka kesto tai keskeiset piirteet ovat muuttajan suorittamassa koulutuksessa olennaisesti erilaisia kuin vastaanottavan jäsenvaltion edellyttämässä koulutuksessa.

4. Edellä 1 kohtaa sovelletaan suhteellisuusperiaatetta noudattaen. Erityisesti jos vastaanottava jäsenvaltio aikoo vaatia hakijaa suorittamaan sopeutumisajan tai kelpoisuuskokeen, sen on ensin tutkittava, ovatko hakijan jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa ammattikokemuksensa aikana hankkimat tiedot sellaisia, että ne korvaavat kokonaan tai osittain 3 kohdassa tarkoitetun olennaisen eron.

15 artikla Korvaavista toimenpiteistä vapauttaminen yhteisten vähimmäisvaatimusten perusteella

1. Ammatilliset yhdistykset voivat antaa komissiolle tiedoksi Euroopan laajuisesti vahvistamansa vähimmäisvaatimukset. Tässä artiklassa 'yhteisillä vähimmäisvaatimuksilla' tarkoitetaan ammattipätevyydelle asetettavia vaatimuksia, jotka ovat osoitus tietyn ammatin harjoittamiseen soveltuvasta pätevyystasosta ja joiden perusteella yhdistykset hyväksyvät jäsenvaltioissa hankitun pätevyyden.

Jos komissio katsoo asianomaisten vähimmäisvaatimusten olevan sellaisia, että ne helpottavat ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista, se antaa vähimmäisvaatimukset jäsenvaltioille tiedoksi ja tekee päätöksen 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

2. Jos hakijan pätevyys vastaa 1 kohdassa tarkoitetulla päätöksellä vahvistettuja pätevyysvaatimuksia, vastaanottavan jäsenvaltion on pidättäydyttävä soveltamasta 14 artiklaa.

3. Jos jäsenvaltio katsoo, että yhteiset vähimmäisvaatimukset eivät enää tarjoa riittäviä takeita ammattipätevyydestä, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle, joka tekee tarvittaessa päätöksen 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

II luku Ammattikokemuksen tunnustaminen

16 artikla Ammattikokemusta koskevat vaatimukset

Jos liitteessä IV lueteltujen toimintojen harjoittamiseen ryhtyminen tai sen harjoittaminen jäsenvaltiossa edellyttää yleisiä, kaupallisia tai ammatillisia tietoja ja kykyjä, kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi näistä tiedoista ja kyvyistä kyseisen toiminnan aiempi harjoittaminen toisessa jäsenvaltiossa. Kyseisen toiminnan harjoittamisen on oltava 17 ja 18 artiklan mukaista.

17 artikla Liitteen IV luettelossa I mainitut toiminnot

1. Kun on kyse liitteen IV luettelossa I mainituista toiminnoista, kyseistä toimintaa on oltava aiemmin harjoitettu:

a) yhtäjaksoisesti viisi vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana; tai

b) yhtäjaksoisesti kolme vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta vähintään kolmen vuoden koulutuksen, josta on osoituksena kansallisella tasolla tunnustettu todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai

c) yhtäjaksoisesti neljä vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta vähintään kahden vuoden koulutuksen, josta on osoituksena kansallisella tasolla tunnustettu todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai

d) yhtäjaksoisesti kolme vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja osoittaa harjoittaneensa vähintään viiden vuoden ajan kyseistä toimintaa palkattuna työntekijänä; tai

e) yhtäjaksoisesti viisi vuotta palkattuna työntekijänä, jos edunsaaja osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta vähintään kolmen vuoden koulutuksen, josta on osoituksena kansallisella tasolla tunnustettu todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai

f) yhtäjaksoisesti kuusi vuotta palkattuna työntekijänä, jos edunsaaja osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta vähintään kahden vuoden koulutuksen, josta on osoituksena kansallisella tasolla tunnustettu todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi.

2. Edellä a ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen toiminnan harjoittamisen päättymisestä ei saa olla kulunut yli kymmentä vuotta sinä päivänä, jona kaikki vaadittavat asiakirjat sisältävä hakemus esitetään 52 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

18 artikla Liitteen IV luettelossa II mainitut toiminnot

1. Kun on kyse liitteen IV luettelossa II mainituista toiminnoista, kyseistä toimintaa on oltava aiemmin harjoitettu:

a) yhtäjaksoisesti kolme vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana; tai

b) yhtäjaksoisesti kaksi vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta koulutuksen, josta on osoituksena kansallisella tasolla tunnustettu todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi; tai

c) yhtäjaksoisesti kaksi vuotta itsenäisenä ammatinharjoittajana tai yritysjohtajana, jos edunsaaja osoittaa harjoittaneensa kyseistä toimintaa palkattuna työntekijänä vähintään kolmen vuoden ajan; tai

d) yhtäjaksoisesti kolme vuotta palkattuna työntekijänä, jos edunsaaja osoittaa saaneensa kyseistä toimintaa varten ennalta koulutuksen, josta on osoituksena kansallisella tasolla tunnustettu todistus tai jonka toimivaltainen ammatillinen elin on arvioinut vaatimukset täysin täyttäväksi.

2. Edellä a ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa kyseisen toiminnan harjoittamisen päättymisestä ei saa olla kulunut yli kymmentä vuotta sinä päivänä, jona kaikki vaadittavat asiakirjat sisältävä hakemus esitetään 52 artiklassa tarkoitetulle toimivaltaiselle viranomaiselle.

19 artikla Liitteessä IV tarkoitettujen toimintojen luettelon muuttaminen

Liitteessä IV tarkoitettujen ja 16 artiklan nojalla ammattikokemuksen vastavuoroisen tunnustamisen kohteena olevien toimintojen luetteloja voidaan muuttaa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

III luku Koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuva tunnustaminen

1 jakso Yleiset säännökset

20 artikla Automaattisen tunnustamisen periaate

1. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava koulutuksesta annetut asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan lääkärin tai erikoislääkärin ammattitoimintaa tai yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, proviisorin tai arkkitehdin ammattitoimintaa ja joista säädetään liitteen V kohdissa 5.1.2, 5.1.3, 5.2.3, 5.3.3, 5.4.3, 5.6.4 ja 5.7.2 ja jotka täyttävät 22, 23, 29, 32, 35, 40 ja 42 artiklassa tarkoitetut koulutuksen vähimmäisvaatimukset kunkin ammatin osalta, sekä katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet ammattitoiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä koulutuksesta antamat asiakirjat.

Kyseisten koulutuksesta annettujen asiakirjojen ja niihin tarvittaessa liitettävien todistusten, joita tarkoitetaan liitteen V kohdissa 5.1.2, 5.1.3, 5.2.3, 5.3.3, 5.4.3, 5.6.4 ja 5.7.2, on oltava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten antamia.

Ensimmäisen ja toisen alakohdan säännökset eivät vaikuta 21, 25, 31, 34 ja 45 artiklassa tarkoitettuihin saavutettuihin oikeuksiin.

2. Jokaisen jäsenvaltion on yleislääkärin toiminnan harjoittamiseksi sosiaaliturvajärjestelmänsä piirissä tunnustettava liitteen V kohdassa 5.1.5 tarkoitetut koulutuksesta annetut asiakirjat, jotka on annettu jäsenvaltioiden kansalaisille muissa jäsenvaltioissa ja jotka täyttävät 26 artiklassa säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset.

Ensimmäisen alakohdan säännös ei vaikuta 28 artiklassa tarkoitettuihin saavutettuihin oikeuksiin.

3. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava liitteen V kohdassa 5.5.4 luetellut kätilön koulutuksesta annetut asiakirjat, jotka on annettu jäsenvaltioiden kansalaisille muissa jäsenvaltioissa ja jotka täyttävät 36 artiklassa tarkoitetut koulutuksen vähimmäisvaatimukset ja ovat 37 artiklassa tarkoitettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisia, sekä katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet ammattitoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä koulutuksesta antamat asiakirjat. Tämä säännös ei vaikuta 21 ja 39 artiklassa tarkoitettuihin saavutettuihin oikeuksiin.

4. Liitteen V kohdassa 5.7.2 tarkoitetut arkkitehdin koulutuksesta annetut asiakirjat, jotka tunnustetaan automaattisesti 1 kohdan mukaisesti, on oltava annettu koulutuksesta, joka on alkanut aikaisintaan edellä mainitussa liitteessä tarkoitetun viitelukuvuoden aikana.

5. Jokaisen jäsenvaltion on asetettava lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja proviisorin ammattitoiminnan aloittamisen ja harjoittamisen edellytykseksi liitteen V kohdissa 5.1.2, 5.1.3, 5.1.5, 5.2.3, 5.3.3, 5.4.3, 5.5.4 ja 5.6.4 tarkoitettu koulutuksesta annettu asiakirja, jolla taataan, että asianomainen henkilö on hankkinut koulutuksensa kokonaiskeston aikana liitteen V kohdissa 5.1.1, 5.2.1, 5.3.1, 5.4.1, 5.5.1 ja 5.6.1 tarkoitetut tarvittavat tiedot ja taidot.

Liitteen V kohdissa 5.1.1, 5.2.1, 5.3.1, 5.4.1, 5.5.1 ja 5.6.1 tarkoitettuja tietoja ja taitoja voidaan muuttaa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Ajantasaistamisella ei voida muuttaa missään jäsenvaltiossa ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä.

6. Jokaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle antamistaan laeista, asetuksista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka koskevat tämän luvun soveltamisalaan kuuluvien koulutuksesta annettujen asiakirjojen myöntämistä.

Komissio julkaisee Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä asianmukaisen ilmoituksen, jossa mainitaan jäsenvaltioiden hyväksymät nimikkeet koulutuksesta annettujen asiakirjojen osalta sekä tarvittaessa koulutuksesta annettavan asiakirjan myöntävä elin, asiakirjaan liitettävä todistus ja sitä vastaava ammattinimike, jotka mainitaan liitteen V kohdissa 5.1.2, 5.1.3, 5.1.5, 5.2.3, 5.3.3, 5.4.3, 5.5.4, 5.6.4 ja 5.7.2.

21 artikla Saavutetut oikeudet

1. Jos jäsenvaltioiden kansalaisille koulutuksesta annetut asiakirjat, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan lääkärin tai erikoislääkärin ammattitoimintaa tai yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin tai proviisorin ammattitoimintaa, eivät vastaa kaikkia 22, 23, 29, 32, 35, 36 ja 40 artiklassa tarkoitettuja koulutusvaatimuksia, jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi jäsenvaltioiden koulutuksesta antamat asiakirjat, jotka on annettu liitteen V kohdissa 5.1.2, 5.1.3, 5.2.3, 5.3.3, 5.4.3, 5.5.4 ja 5.6.4 olevia viiteajankohtia aiemmin alkaneesta koulutuksesta, jos niihin on liitetty todistus, joka osoittaa asiakirjan haltijan harjoittaneen tosiasiallisesti ja laillisesti asianomaista toimintaa jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisten ammattien osalta saavutettuja oikeuksia.

2. Samoja säännöksiä sovelletaan entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella koulutuksesta annettuihin asiakirjoihin, jotka antavat oikeuden ryhtyä harjoittamaan lääkärin tai erikoislääkärin ammattitoimintaa tai yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön tai proviisorin ammattitoimintaa ja jotka eivät täytä kaikkia 22, 23, 29, 32, 35, 36 ja 40 artiklassa tarkoitettuja koulutukselle asetettuja vähimmäisvaatimuksia, siinä tapauksessa, että kyseiset asiakirjat on annettu koulutuksesta, joka on alkanut ennen:

a) 3 päivää lokakuuta 1989, kun on kyse lääkärin peruskoulutuksen suorittaneista lääkäreistä, yleissairaanhoidosta vastaavista sairaanhoitajista, hammaslääkäreistä, eläinlääkäreistä, kätilöistä ja farmaseuteista, ja ennen

b) 3 päivää huhtikuuta 1992, kun on kyse erikoislääkäreistä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut koulutuksesta annetut asiakirjat antavat oikeuden harjoittaa ammattitoimintaa koko Saksan alueella samoin edellytyksin kuin liitteen V kohdissa 5.1.2, 5.1.3, 5.2.3, 5.3.3, 5.4.3, 5.5.4 ja 5.6.4 tarkoitetut Saksan toimivaltaisten viranomaisten koulutuksesta antamat asiakirjat.

3. Siinä tapauksessa, että jäsenvaltioiden kansalaisille annetut asiakirjat lääkärin, yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan, hammaslääkärin, eläinlääkärin, kätilön ja farmaseutin koulutuksesta eivät vastaa liitteen V kohdissa 5.1.2, 5.1.3, 5.1.4, 5.1.5, 5.2.3, 5.3.3, 5.4.3, 5.5.4 ja 5.6.4 mainittuja kyseisen jäsenvaltion nimikkeitä, jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi kyseisten jäsenvaltioiden koulutuksesta antamat asiakirjat, joihin liittyy toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antama todistus.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla todistuksella on osoitettava, että asiakirjat on annettu 22, 23, 26, 29, 32, 35, 36 tai 40 artiklan mukaisesta koulutuksesta, ja että asiakirjat antanut jäsenvaltio rinnastaa ne niihin koulutuksesta annettuihin asiakirjoihin, joihin liittyvät nimikkeet mainitaan liitteen V kohdissa 5.1.2, 5.1.3, 5.1.4, 5.1.5, 5.2.3, 5.3.3, 5.4.3, 5.5.4 ja 5.6.4.

2 jakso Lääkärit

22 artikla Lääkärin peruskoulutus

1. Lääkärin peruskoulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.

2. Lääketieteellisen peruskoulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään kuusi vuotta tai 5 500 tuntia teoreettista ja käytännöllistä opetusta yliopistossa tai yliopiston valvonnassa.

Jos henkilö on aloittanut opintonsa ennen 1 päivää tammikuuta 1972, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu koulutus voi sisältää kuusi kuukautta kestävän täysipäiväisen yliopistotasoisen käytännön koulutuksen toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa.

3. Ammatillisella jatkokoulutuksella varmistetaan kunkin jäsenvaltion yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti, että opintonsa suorittaneet henkilöt voivat seurata lääketieteen kehitystä.

23 artikla Erikoislääkärin koulutus

1. Erikoislääkärin koulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakija on suorittanut hyväksytysti kuuden vuoden opinnot 22 artiklassa mainitun koulutusohjelman puitteissa ja saavuttanut tuona aikana asianmukaiset lääketieteen perustiedot.

2. Lääketieteen erikoistumiskoulutus käsittää teoreettista ja käytännöllistä opetusta, ja se suoritetaan yliopistollisessa laitoksessa tai sairaalassa tai tarvittaessa toimivaltaisten viranomaisten tai elinten tätä tarkoitusta varten hyväksymässä terveydenhuollon yksikössä.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että liitteen V kohdassa 5.1.4 tarkoitettujen lääketieteen erikoisalojen erikoistumiskoulutuksen vähimmäiskesto on mainitussa kohdassa tarkoitettu kesto. Koulutus suoritetaan toimivaltaisten viranomaisten tai elinten valvonnassa. Se sisältää erikoistumiskoulutukseen osallistuvan lääkärin henkilökohtaisen osallistumisen kyseisten laitosten toimintaan ja tehtäviin.

3. Koulutus suoritetaan täysipäiväisenä toimivaltaisten viranomaisten hyväksymissä toimissa, viroissa tai tehtävissä. Siihen on kuuluttava osallistuminen kaikkiin lääketieteellisiin tehtäviin sillä osastolla, jossa koulutus toteutetaan, päivystys mukaan luettuna, niin että erikoistuvan lääkärin kaikki viikkotyötunnit varataan koko vuoden aikana tähän käytännölliseen ja teoreettiseen koulutukseen toimivaltaisten viranomaisten vahvistamien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Näistä tehtävistä maksetaan asianmukainen palkka.

Koulutus voidaan keskeyttää seuraavista syistä: asevelvollisuus, komennus, raskaus tai sairaus. Keskeytys ei kuitenkaan saa lyhentää koulutuksen kokonaiskestoa.

4. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti hyväksyä osa-aikaisen erikoistumiskoulutuksen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten hyväksymin edellytyksin, jos täysipäiväinen koulutus ei olisi yksilöllisten perusteltujen syiden vuoksi mahdollista. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että osa-aikaisen erikoislääkärikoulutuksen kokonaiskesto ja laatu eivät alita täysipäiväisen koulutuksen kestoa ja laatua. Osa-aikaisuus tai palkallinen yksityisvastaanoton pitäminen ei saa heikentää koulutuksen tasoa.

Osa-aikaisen erikoislääkärikoulutuksen on täytettävä samat vaatimukset kuin täysipäiväisen koulutuksen, josta se poikkeaa ainoastaan siltä osin, että lääketieteellisiin tehtäviin osallistumisen aikaa voidaan lyhentää niin, että se on vähintään puolet täysipäiväiselle koulutukselle säädetystä ajasta.

Tällaisesta osa-aikaisesta koulutuksesta maksetaan asianmukainen palkka.

5. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että saadakseen lääketieteen erikoisalojen koulutuksesta annettavan asiakirjan asianomaisella on oltava jokin liitteen V kohdassa 5.1.2 tarkoitetuista lääkärin peruskoulutuksesta annettavista asiakirjoista.

6. Liitteen V kohdassa 5.1.4 tarkoitettuja koulutuksen vähimmäiskestoja voidaan muuttaa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

24 artikla Lääketieteen erikoisalojen nimikkeet

Edellä 20 artiklassa tarkoitetut erikoislääkärin koulutuksesta annetut asiakirjat ovat asiakirjoja, jotka liitteen V kohdassa 5.1.3 lueteltujen toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antamina vastaavat kyseisen erikoisalan osalta nimikkeitä, jotka ovat käytössä eri jäsenvaltioissa ja jotka luetellaan liitteen V kohdassa 5.1.4.

Uusien, kaikille jäsenvaltioille yhteisten lääketieteen erikoisalojen sisällyttämisestä liitteen V kohtaan 5.1.4 voidaan päättää 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

25 artikla Erikoislääkäreitä koskevat saavutetut oikeudet

1. Jokainen vastaanottava jäsenvaltio voi edellyttää erikoislääkäreiltä, joiden osa-aikaista erikoistumiskoulutusta koskivat 20 päivänä kesäkuuta 1975 voimassa olleet lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ja joiden erikoistumiskoulutus alkoi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1983, että heidän koulutuksesta annetun asiakirjansa liitteenä on todistus siitä, että he ovat tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittaneet mainittua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.

2. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava Espanjassa erikoislääkärin koulutuksesta niille lääkäreille annettu asiakirja, jotka ovat suorittaneet ennen 1 päivää tammikuuta 1995 erikoistumiskoulutuksen, joka ei vastaa 23 artiklassa säädettyjä koulutuksen vähimmäisvaatimuksia, jos tämän asiakirjan liitteenä on Espanjan toimivaltaisten viranomaisten antama todistus siitä, että asianomainen on suorittanut hyväksytysti erityisen ammattipätevyyskokeen, joka on järjestetty kuninkaan asetuksessa 1497/99 olevien laillistamista koskevien poikkeustoimenpiteiden mukaisesti ja jonka tarkoituksena on varmistaa, että asianomaisella on vastaavat tiedot ja taidot kuin niillä lääkäreillä, joilla on liitteen V kohdissa 5.1.3 ja 5.1.4 Espanjan osalta mainittu erikoislääkärin koulutuksesta annettu asiakirja.

3. Jokaisen jäsenvaltion, joka on antanut asiaa koskevia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi muiden jäsenvaltioiden erikoislääkärin koulutuksesta antamat asiakirjat, jotka vastaavat kyseisen erikoistumiskoulutuksen osalta liitteen VI kohdassa 6.1 lueteltuja nimikkeitä ja jotka on annettu ennen liitteen V kohdassa 5.1.3 tarkoitettua viiteajankohtaa aloitetusta koulutuksesta, jos kyseisten asiakirjojen liitteenä on todistus siitä, että asianomaiset ovat tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittaneet mainittua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.

Samoja säännöksiä sovelletaan erikoislääkärin koulutuksesta annettuihin asiakirjoihin, jotka on saatu entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella ennen 3 päivää huhtikuuta 1992 aloitetusta koulutuksesta ja jotka antavat haltijalleen oikeuden harjoittaa ammattitoimintaa koko Saksan alueella samoin edellytyksin kuin liitteen VI kohdassa 6.1 tarkoitetut Saksan toimivaltaisten viranomaisten koulutuksesta antamat asiakirjat.

4. Jokaisen jäsenvaltion, joka on antanut asiaa koskevia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, on tunnustettava erikoislääkärin koulutuksesta annetut asiakirjat, jotka vastaavat kyseisen erikoistumiskoulutuksen osalta liitteen VI kohdassa 6.1 olevia nimikkeitä, jotka siinä luetellut jäsenvaltiot ovat antaneet ja jotka koskevat liitteen V kohdassa 5.1.3 tarkoitetun viiteajankohdan jälkeen ja ennen 58 artiklassa säädetyn määräajan päättymistä aloitettua koulutusta, ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet erikoislääkärin ammattitoiminnan harjoittamiseen ryhtymiseen ja sen harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä koulutuksesta antamat asiakirjat.

5. Jokaisen jäsenvaltion, joka on kumonnut lait, asetukset tai hallinnolliset määräykset liitteen VI kohdassa 6.1 tarkoitettujen erikoislääkärin koulutuksesta annettavien asiakirjojen antamisesta ja toteuttanut saavutettuja oikeuksia koskevia toimenpiteitä omien kansalaistensa eduksi, on annettava muiden jäsenvaltioiden kansalaisille oikeus saada näistä toimenpiteistä koituva etu niiltä osin kuin nämä koulutuksesta annettavat asiakirjat on annettu ennen päivää, josta alkaen vastaanottava jäsenvaltio ei enää anna asiakirjoja asianomaista erikoisalaa koskevasta koulutuksesta.

Näiden säännösten kumoamispäivät luetellaan liitteen VI kohdassa 6.1.

26 artikla Yleislääkärin koulutus

1. Yleislääkärin koulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakija on suorittanut hyväksytysti kuuden vuoden opinnot 22 artiklassa tarkoitetun koulutusohjelman puitteissa.

2. Yleislääkärin koulutuksen, josta annetaan asiakirja ennen 1 päivää tammikuuta 2006, on oltava kestoltaan vähintään kaksi vuotta täysipäiväistä koulutusta. Koulutuksesta mainitun päivän jälkeen annettavien asiakirjojen osalta koulutuksen keston on oltava vähintään kolme vuotta täysipäiväistä koulutusta.

Jos 22 artiklassa tarkoitettu koulutusohjelma käsittää käytännön koulutusta, jota annetaan hyväksytyssä sairaalassa tai klinikassa, jossa on asianmukaiset yleislääkärin laitteet ja palvelut, tai yleislääkärin vastaanotolla tai hyväksytyssä terveydenhuollon laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä, tämän käytännön koulutuksen kesto voidaan sisällyttää, enintään yhden vuoden osalta, ensimmäisessä alakohdassa säädettyyn koulutuksen kestoon, joka koskee 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen koulutuksesta annettuja asiakirjoja.

Toisessa alakohdassa tarkoitettu mahdollisuus koskee ainoastaan niitä jäsenvaltioita, joissa yleislääkärin koulutuksen kesto oli kaksi vuotta 1 päivänä tammikuuta 2001.

3. Yleislääkärin koulutus on täysipäiväistä ja tapahtuu toimivaltaisten viranomaisten tai elinten valvonnassa. Se painottuu enemmän käytäntöön kuin teoriaan.

Käytännön opetusta annetaan vähintään kuuden kuukauden ajan hyväksytyssä sairaalassa tai klinikassa, jossa on asianmukaiset laitteet ja palvelut, sekä vähintään kuuden kuukauden ajan yleislääkärin vastaanotolla tai hyväksytyssä terveydenhuollon laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä.

Se tapahtuu yhteydessä muihin yleislääkärintointa harjoittaviin terveydenhuollon laitoksiin tai yksiköihin. Käytännön koulutusta voidaan antaa korkeintaan kuuden kuukauden ajan muissa yleislääkärintointa harjoittavissa terveydenhuollon laitoksissa tai yksiköissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toisessa alakohdassa mainittuja vähimmäisjaksoja.

Koulutuksen on sisällettävä harjoittelijan henkilökohtaista osallistumista niiden henkilöiden ammattitoimintaan ja tehtäviin, joiden kanssa hän työskentelee.

4. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti hyväksyä yleislääkärin erityiskoulutuksen myös osa-aikaisena koulutuksena, joka on laadultaan täysipäiväistä koulutusta vastaavaa, sikäli kuin tällainen koulutus täyttää seuraavat edellytykset:

a) koulutuksen kokonaiskesto ei saa lyhentyä sen vuoksi, että se suoritetaan osa-aikaisesti;

b) osa-aikaisen koulutuksen viikoittainen kesto ei saa olla vähemmän kuin puolet täysipäiväisen koulutuksen viikoittaisesta kestosta;

c) osa-aikaisen koulutuksen on sisällettävä tietty määrä täysipäiväisiä koulutusjaksoja sekä sairaalassa tai klinikassa suoritettavan harjoittelun yhteydessä että sellaisen harjoittelun yhteydessä, joka suoritetaan hyväksytyllä yleislääkärin vastaanotolla tai terveydenhuollon laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä. Näiden täysipäiväisten opintojaksojen on määrältään ja kestoltaan oltava sellaisia, että ne valmentavat riittävästi yleislääkärin ammattitoiminnan harjoittamiseen käytännössä.

5. Jäsenvaltioiden on pidettävä jotakin liitteen V kohdassa 5.1.2 tarkoitetuista lääkärin peruskoulutuksesta annetuista asiakirjoista edellytyksenä yleislääkärin koulutuksesta annettavan asiakirjan myöntämiselle.

6. Jäsenvaltiot voivat antaa liitteen V kohdassa 5.1.5 tarkoitetun koulutuksesta annettavan asiakirjan lääkärille, joka ei ole suorittanut tässä artiklassa säädettyä koulutusta, mutta jolla on jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten koulutuksesta antama asiakirja, joka osoittaa hänen suorittaneen jonkin muun lisäkoulutusohjelman. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa tällaisen koulutuksesta annettavan asiakirjan vain, jos se on osoitus laadultaan samantasoisista tiedoista kuin tässä artiklassa säädetyn koulutuksen tuloksena saadut tiedot.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä, miten hakijan jo suorittama lisäkoulutus ja hänen ammattikokemuksensa voidaan ottaa huomioon tässä artiklassa säädetyn koulutuksen sijasta.

Jäsenvaltiot voivat antaa liitteen V kohdassa 5.1.5 tarkoitetun koulutuksesta annettavan asiakirjan vain, jos hakija on suorittanut vähintään kuuden kuukauden yleislääkärin harjoittelun tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti yleislääkärin vastaanotolla tai terveydenhuollon laitoksessa, jossa lääkärit suorittavat perusterveydenhuollon tehtäviä.

27 artikla Yleislääkärin ammattitoiminnan harjoittaminen

Jokaisen jäsenvaltion on asetettava edellytykseksi yleislääkärin ammatin harjoittamiselle kansallisen sosiaaliturvajärjestelmänsä piirissä liitteen V kohdassa 5.1.5 tarkoitettu koulutuksesta annettu asiakirja, jollei saavutettuja oikeuksia koskevista säännöksistä muuta johdu.

Jäsenvaltiot voivat myöntää vapautuksen tämän edellytyksen täyttämisestä henkilöille, jotka parhaillaan suorittavat yleislääketieteen erityiskoulutusta.

28 artikla Yleislääkäreitä koskevat saavutetut oikeudet

1. Jokaisen jäsenvaltion on määriteltävä tunnustamansa saavutetut oikeudet. Jäsenvaltion on kuitenkin tunnustettava oikeus harjoittaa yleislääkärin ammattia kansallisen sosiaaliturvajärjestelmänsä piirissä ilman liitteen V kohdassa 5.1.5 tarkoitettua koulutuksesta annettua asiakirjaa kaikille niille lääkäreille, joilla on tällainen oikeus mainitussa kohdassa tarkoitettuna viiteajankohtana niiden lääkärin ammattiin sovellettavien säännösten nojalla, jotka antavat lääkärin peruskoulutuksen suorittaneelle oikeuden ryhtyä harjoittamaan lääkärin ammattitoimintaa, ja jotka ovat kyseisenä ajankohtana sijoittautuneet kyseisen jäsenvaltion alueelle 20 tai 21 artiklan säännösten edunsaajina.

Jokaisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on pyynnöstä annettava lääkärille, jolla on ensimmäisen alakohdan nojalla saavutettuja oikeuksia, todistus siitä, että tällä on oikeus harjoittaa yleislääkärin ammattia kyseisen jäsenvaltion kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä ilman liitteen V kohdassa 5.1.5 tarkoitettua koulutuksesta annettua asiakirjaa.

2. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava muiden jäsenvaltioiden jäsenvaltioiden kansalaisille antamat 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut todistukset ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet kuin jäsenvaltion itsensä koulutuksesta antamat asiakirjat, jotka oikeuttavat niiden haltijan harjoittamaan yleislääkärin ammattia sen kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän piirissä.

3 jakso Yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat

29 artikla Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutus

1. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakijalla on yleissivistävien kouluopintojen kymmenen vuoden oppimäärän suorittamisesta annettu tutkintotodistus, todistus tai muu muodollista kelpoisuutta osoittava asiakirja, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai elin on antanut, tai todistus terveydenhuolto-oppilaitoksiin pääsyyn oikeuttavan vastaavantasoisen kokeen suorittamisesta hyväksytysti.

2. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutus on täysipäiväistä, ja sen on käsitettävä vähintään liitteen V kohdassa 5.2.2 oleva ohjelma.

Liitteen V kohdassa 5.2.2 olevia oppiaineluetteloita voidaan muuttaa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Ajantasaistamisella ei voida muuttaa missään jäsenvaltiossa ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä.

3. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen on käsitettävä vähintään kolme vuotta tai 4 600 tuntia teoreettista ja kliinistä opetusta, jossa teoreettisen opetuksen osuuden on oltava vähintään kolmasosa ja kliinisen opetuksen osuuden vähintään puolet koulutuksen vähimmäiskestosta. Jäsenvaltiot voivat myöntää osittaisia erivapauksia henkilöille, jotka ovat hankkineet osan tästä koulutuksesta osana muuta vähintään vastaavantasoista koulutusta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sairaanhoitajien koulutuksesta huolehtivat laitokset vastaavat teoreettisen ja kliinisen opetuksen yhteensovittamisesta koko opinto-ohjelman osalta.

Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti sallia osa-aikaisen koulutuksen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten hyväksymin edellytyksin. Osa-aikainen koulutus ei saa olla kokonaiskestoltaan lyhyempi kuin täysipäiväinen koulutus eikä osa-aikaisuus saa heikentää koulutuksen tasoa.

4. Teoreettinen opetus määritellään sairaanhoitajien koulutuksen osaksi, josta sairaanhoitajaksi opiskelevat saavat ne ammatilliset tiedot, taidot ja kyvyt, jotka ovat välttämättömiä yleissairaanhoidon tehtävien suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Tätä opetusta antavat hoitotyön opettajat sekä muut pätevät henkilöt terveydenhuolto-oppilaitoksissa ja muissa opetuspaikoissa, jotka oppilaitos on valinnut.

5. Kliininen opetus määritellään sairaanhoitajien koulutuksen osaksi, jossa sairaanhoitajaksi opiskelevat oppivat hoitoryhmän jäsenenä ja suorassa yhteydessä terveeseen tai sairaaseen henkilöön ja/tai yhteisöön suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan asianmukaisia yleissairaanhoidon tehtäviä saavutettujen tietojen ja kykyjen perusteella. Sairaanhoitajaksi opiskeleva ei opi ainoastaan toimimaan hoitoryhmän jäsenenä vaan myös hoitoryhmän johtajana, joka organisoi yleissairaanhoidon tehtäviä, myös henkilökohtaista ja pienryhmille annettavaa terveyskasvatusta hoitolaitoksessa tai muussa toimintayksikössä.

Tätä opetusta annetaan sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa sekä muissa toimintayksiköissä, ja siitä vastaavat opetussairaanhoitajat yhteistyössä muiden pätevien sairaanhoitajien kanssa ja näiden avustamina. Myös muuta pätevää henkilöstöä voidaan ottaa mukaan opetukseen.

Sairaanhoitajaksi opiskelevat osallistuvat kyseisten yksikköjen tehtäviin siinä määrin kuin nämä tehtävät edistävät heidän koulutustaan, jolloin he voivat oppia ottamaan vastuun hoitotyöhön liittyvistä tehtävistä.

30 artikla Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattitoiminnan harjoittaminen

Tässä direktiivissä tarkoitetaan 'yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan ammattitoiminnalla' toimintaa, jota harjoitetaan liitteen V kohdassa 5.2.3 olevilla ammattinimikkeillä.

31 artikla Yleissairaanhoidosta vastaavia sairaanhoitajia koskevat saavutetut oikeudet

Jos saavutettuja oikeuksia koskevat yleiset säännöt ovat sovellettavissa yleissairaanhoidosta vastaaviin sairaanhoitajiin, 21 artiklassa tarkoitetun toiminnan on ollut käsitettävä täysi vastuu potilaalle tehtävien hoitotoimenpiteiden suunnittelusta, organisoinnista ja toteuttamisesta.

4 jakso Hammaslääkärit

32 artikla Hammaslääkärin koulutus

1. Hammaslääkärin koulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.

2. Hammaslääketieteellisen koulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään viisi vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännöllistä opetusta yliopistossa, vastaavantasoiseksi tunnustetussa tai yliopiston valvonnassa olevassa korkeampaa opetusta antavassa laitoksessa, ja sen on sisällettävä vähintään liitteen V kohdassa 5.3.2 oleva ohjelma.

Liitteen V kohdassa 5.3.2 olevia oppiaineluetteloita voidaan muuttaa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Ajantasaistamisella ei voida muuttaa missään jäsenvaltiossa ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä.

33 artikla Hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittaminen

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan 'hammaslääkärin ammattitoiminnalla' toimintaa, joka on määritelty 3 kohdassa ja jota harjoitetaan liitteen V kohdassa 5.3.3 luetelluilla ammattinimikkeillä.

2. Hammaslääkärin ammatti perustuu 32 artiklassa tarkoitettuun hammaslääketieteelliseen koulutukseen ja muodostaa oman, lääkärin ammatista erillisen ammattinsa, riippumatta siitä, onko henkilö erikoistunut vai ei. Hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittamisen edellytyksenä on, että henkilöllä on liitteen V kohdassa 5.3.3 tarkoitettu koulutuksesta annettu asiakirja. Tällaisen asiakirjan haltijoihin rinnastetaan henkilöt, joita 21 tai 34 artikla koskee.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hammaslääkäreillä on oikeudet ryhtyä harjoittamaan yleisesti toimintaa, johon sisältyy hampaiden, suun, leukojen ja niihin liittyvien kudosten poikkeavuuksien ja sairauksien ennaltaehkäisy, diagnosointi ja hoito liitteen V kohdassa 5.3.3 tarkoitettuina viiteajankohtina voimassa olevia ammattiin sovellettavia säännöksiä ja määräyksiä sekä ammattietiikkaan liittyviä sääntöjä noudattaen.

34 artikla Hammaslääkäreitä koskevat saavutetut oikeudet

1. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava, hammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittamiseksi liitteen V kohdassa 5.3.3 luetelluilla nimikkeillä, lääkärin koulutuksesta Italiassa, Espanjassa ja Itävallassa sellaisille henkilöille annetut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet lääkärikoulutuksensa viimeistään mainitussa liitteessä kyseisen jäsenvaltion osalta ilmoitettuna viiteajankohtana, kun näiden asiakirjojen liitteenä on kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus.

Tästä todistuksesta on ilmettävä, että seuraavat kaksi edellytystä täyttyvät:

a) asianomaiset ovat kyseisessä jäsenvaltiossa tosiasiallisesti, luvallisesti ja päätoimisesti harjoittaneet 33 artiklassa tarkoitettua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana

b) asianomaisilla on oikeus harjoittaa mainittua toimintaa samoin edellytyksin kuin liitteen V kohdassa 5.3.3 kyseisen jäsenvaltion osalta mainittujen tutkintonimikkeiden haltijoilla.

Toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta kolmivuotisesta ammatinharjoittamisesta ovat vapautettuja henkilöt, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti vähintään kolmen vuoden opinnot, jotka asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset todistavat 32 artiklassa tarkoitettua koulutusta vastaaviksi.

2. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava lääkärin koulutuksesta Italiassa niille henkilöille annetut asiakirjat, jotka ovat aloittaneet yliopistollisen lääkärikoulutuksensa 28 päivän tammikuuta 1980 jälkeen ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 1984, kun näiden asiakirjojen liitteenä on Italian toimivaltaisten viranomaisten myöntämä todistus.

Tästä todistuksesta on ilmettävä, että seuraavat kolme edellytystä täyttyvät:

a) asianomaiset ovat suorittaneet hyväksytysti erityisen soveltuvuuskokeen, jonka Italian toimivaltaiset viranomaiset ovat järjestäneet sen varmistamiseksi, että heillä on vastaavantasoiset tiedot ja taidot kuin liitteen V kohdassa 5.3.3 Italian osalta mainittujen tutkintonimikkeiden haltijoilla,

b) asianomaiset ovat Italiassa tosiasiallisesti, luvallisesti ja päätoimisesti harjoittaneet 33 artiklassa tarkoitettua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana,

c) asianomaisilla on oikeus harjoittaa tai he harjoittavat tosiasiallisesti, luvallisesti ja päätoimisesti ja samoin edellytyksin 33 artiklassa tarkoitettua toimintaa kuin liitteen V kohdassa 5.3.3 Italian osalta mainittujen tutkintonimikkeiden haltijat.

Toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetusta soveltuvuuskokeesta ovat vapautettuja henkilöt, jotka ovat suorittaneet hyväksytysti vähintään kolmen vuoden opinnot, jotka toimivaltaiset viranomaiset todistavat 32 artiklassa tarkoitettua koulutusta vastaaviksi.

3. Jokaisen jäsenvaltion, joka on antanut asiaa koskevia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi muiden jäsenvaltioiden erikoishammaslääkärin koulutuksesta antamat asiakirjat, joita tarkoitetaan liitteen VI kohdassa 6.2, jos ne on annettu ennen mainitussa liitteessä tarkoitettua viiteajankohtaa aloitetusta koulutuksesta ja jos kyseisten asiakirjojen liitteenä on todistus siitä, että asianomaiset ovat tosiasiallisesti ja luvallisesti harjoittaneet mainittua toimintaa yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.

Samoja säännöksiä sovelletaan erikoishammaslääkärin koulutuksesta annettuihin asiakirjoihin, jotka on saatu entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella ennen 3 päivää lokakuuta 1989 aloitetusta koulutuksesta ja jotka antavat haltijalleen oikeuden harjoittaa ammattitoimintaa koko Saksan alueella samoin edellytyksin kuin liitteen VI kohdassa 6.2 tarkoitetut Saksan toimivaltaisten viranomaisten koulutuksesta antamat asiakirjat.

4. Jokaisen jäsenvaltion, joka on antanut asiaa koskevia lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, on tunnustettava erikoishammaslääkärin koulutuksesta annetut asiakirjat, joita tarkoitetaan liitteen VI kohdassa 6.2, jotka siinä luetellut jäsenvaltiot ovat antaneet ja jotka koskevat mainitussa liitteessä tarkoitetun viiteajankohdan jälkeen ja ennen 58 artiklassa säädetyn määräajan päättymistä aloitettua koulutusta, ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet kuin sen itsensä koulutuksesta antamat asiakirjat siltä osin kuin on kyse erikoishammaslääkärin ammattitoiminnan harjoittamiseen ryhtymisestä ja sen harjoittamisesta.

5 jakso Eläinlääkärit

35 artikla Eläinlääkärin koulutus

1. Eläinlääkärin koulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään viisi vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännöllistä opetusta yliopistossa, vastaavantasoiseksi tunnustetussa tai yliopiston valvonnassa olevassa korkeampaa opetusta antavassa laitoksessa, ja sen on sisällettävä vähintään liitteen V kohdassa 5.4.2 oleva ohjelma.

Liitteen V kohdassa 5.4.2 olevia oppiaineluetteloita voidaan muuttaa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Ajantasaistamisella ei voida muuttaa missään jäsenvaltiossa ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä.

2. Eläinlääkärin koulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.

6 jakso Kätilöt

36 artikla Kätilön koulutus

1. Kätilön koulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään yksi seuraavista koulutusohjelmista:

a) täysipäiväinen kätilön koulutusohjelma, johon kuuluu vähintään kolmen vuoden teoreettiset ja käytännölliset opinnot (linja I) ja joka käsittää vähintään liitteen V kohdassa 5.5.2 olevan ohjelman;

b) täysipäiväinen kätilön koulutusohjelma, joka kestää 18 kuukautta (linja II) ja käsittää vähintään liitteen V kohdassa 5.5.2 olevan ohjelman, niiden osalta, jotka eivät ole saaneet vastaavaa opetusta yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksen yhteydessä.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kätilökoulutusta antava oppilaitos vastaa teorian ja käytännön yhteensovittamisesta koko koulutusohjelman ajan.

Liitteen V kohdassa 5.5.2 olevia oppiaineluetteloita voidaan muuttaa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Ajantasaistamisella ei voida muuttaa missään jäsenvaltiossa ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä.

2. Kätilön koulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

a) hakija on linjan I osalta suorittanut yleissivistävien kouluopintojen kymmenen ensimmäistä vuotta

b) hakijalla on linjan II osalta liitteen V kohdassa 5.2.3 tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksesta annettu asiakirja.

3. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti sallia osa-aikaisen koulutuksen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten hyväksymin edellytyksin. Osa-aikainen koulutus ei saa olla kokonaiskestoltaan lyhyempi kuin täysipäiväinen koulutus eikä osa-aikaisuus saa heikentää koulutuksen tasoa.

37 artikla Kätilön koulutuksesta annettujen asiakirjojen tunnustamista koskevat edellytykset

1. Liitteen V kohdassa 5.5.4 tarkoitetut kätilön koulutuksesta annetut asiakirjat tunnustetaan automaattisesti 20 artiklan nojalla, jos ne täyttävät yhden seuraavista edellytyksistä:

a) vähintään kolme vuotta kestävä täysipäiväinen kätilön koulutus:

i) jonka pääsyvaatimuksena on tutkintotodistus, todistus tai muu muodollista pätevyyttä osoittava asiakirja, joka antaa oikeuden aloittaa opinnot yliopistossa tai korkeakoulussa, tai jollei näin ole, osoittaa, että henkilöllä on vastaavat tiedot; tai

ii) jonka jälkeen ammattiin liittyviä tehtäviä on harjoitettu käytännössä kahden vuoden ajan, mistä annetaan todistus 2 kohdan mukaisesti.

b) vähintään kaksi vuotta kestävä tai 3 600 tuntia käsittävä täysipäiväinen kätilön koulutus, jonka edellytyksenä on liitteen V kohdassa 5.2.3 tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksesta annettu asiakirja.

c) vähintään 18 kuukautta kestävä tai 3 000 tuntia käsittävä täysipäiväinen kätilön koulutus, jonka edellytyksenä on liitteen V kohdassa 5.2.3 tarkoitettu yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksesta annettu asiakirja ja jonka jälkeen ammattiin liittyviä tehtäviä on harjoitettu yhden vuoden ajan, mistä annetaan todistus 2 kohdan mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen antavat kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset. Todistuksella on osoitettava, että sen haltija on kätilön koulutuksesta annetun asiakirjan saatuaan harjoittanut tyydyttävästi kaikkea kätilöntoimeen kuuluvaa toimintaa tätä tarkoitusta varten hyväksytyssä sairaalassa tai muussa terveydenhuollon laitoksessa vastaavan ajan.

38 artikla Kätilön ammattitoiminnan harjoittaminen

1. Tämän jakson säännöksiä sovelletaan kätilöntoimeen sellaisena kuin kukin jäsenvaltio sen määrittelee, rajoittamatta kuitenkaan 2 kohdan soveltamista, ja jota harjoittavat henkilöt, joilla on jokin liitteen V kohdassa 5.5.4 luetelluista ammattinimikkeistä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kätilöillä on oikeudet ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa vähintään liitteen V kohdassa 5.5.3 lueteltuja toimintoja.

39 artikla Kätilöitä koskevat saavutetut oikeudet

1. Jokaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi sellaiset jäsenvaltioiden kansalaisille jäsenvaltioissa ennen liitteen V kohdassa 5.5.4 tarkoitettua viiteajankohtaa kätilön koulutuksesta annetut asiakirjat, joiden liitteenä on todistus, joka osoittaa kyseisten kansalaisten harjoittaneen kyseistä toimintaa tosiasiallisesti ja luvallisesti yhtäjaksoisesti vähintään kaksi vuotta todistuksen myöntämistä edeltäneiden viiden vuoden aikana, jos nämä kätilön koulutuksesta annetut asiakirjat täyttävät kaikki 36 artiklassa säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset, mutta ne on 37 artiklan mukaan tunnustettava vain, jos niiden liitteenä on todistus mainitun 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä.

2. Edellä 1 kohdan säännöksiä sovelletaan jäsenvaltioiden kansalaisiin, joiden kätilön koulutuksesta annetut asiakirjat ovat osoitus koulutuksesta, joka on saatu entisen Saksan demokraattisen tasavallan alueella ja joka täyttää kaikki 36 artiklassa säädetyt koulutuksen vähimmäisvaatimukset, mutta asiakirjat on tunnustettava 37 artiklan nojalla vain, jos niiden liitteenä on todistus mainitun 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ammattiin liittyvien tehtävien harjoittamisesta käytännössä ja jos ne ovat osoitus koulutuksesta, joka on aloitettu ennen 3 päivää lokakuuta 1989.

7 jakso Proviisorit

40 artikla Proviisorin koulutus

1. Proviisorin koulutukseen pääsyn edellytyksenä on, että hakijalla on tutkintotodistus tai todistus, jonka perusteella hänellä on oikeus tulla hyväksytyksi jäsenvaltion yliopistoihin tai vastaavantasoiseksi tunnustettuihin korkeakouluihin kyseiselle opintoalalle.

2. Proviisorin koulutuksesta annettavan asiakirjan on oltava osoitus vähintään viisi vuotta kestäneistä opinnoista, joihin kuuluu vähintään:

a) neljä vuotta täysipäiväistä teoreettista ja käytännöllistä opiskelua yliopistossa, samantasoiseksi tunnustetussa korkeampaa opetusta antavassa laitoksessa tai yliopiston valvonnassa;

b) kuusi kuukautta käytännön harjoittelua yleisölle avoimessa apteekissa tai sairaalassa kyseisen sairaalan farmaseuttisen osaston valvonnassa.

Tämän koulutuksen on käsitettävä vähintään liitteen V kohdassa 5.6.2 oleva ohjelma.

Liitteen V kohdassa 5.6.2 olevia oppiaineluetteloita voidaan muuttaa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Ajantasaistamisella ei voida muuttaa missään jäsenvaltiossa ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä.

41 artikla Proviisorin ammattitoiminnan harjoittaminen

1. Tässä direktiivissä 'proviisorin toiminnalla' tarkoitetaan toimintaa, johon ryhtymiseksi ja jonka harjoittamiseksi on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa asetettu ammattipätevyyttä koskevia vaatimuksia ja jota voivat ryhtyä harjoittamaan liitteen V kohdassa 5.6.4 tarkoitettujen koulutuksesta annettujen asiakirjojen haltijat.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että henkilöillä, joilla on 40 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttävä farmasian koulutuksesta annettu yliopistollinen tai vastaavantasoiseksi tunnustettu asiakirja, on oikeudet ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa vähintään liitteen V kohdassa 5.6.3 tarkoitettuja toimintoja, jollei tarvittaessa heiltä vaadita lisäksi ammattikokemusta.

3. Jos jäsenvaltiossa vaaditaan, että proviisorin toiminnan harjoittamiseen ryhtymistä tai harjoittamista varten on liitteen V kohdassa 5.6.4 tarkoitetun koulutuksesta annetun asiakirjan lisäksi oltava täydentävä ammattikokemus, tällaisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama todistus, joka osoittaa, että henkilö on hoitanut mainittuja tehtäviä samanpituisen ajan kotijäsenvaltiossa.

4. Jos jäsenvaltiossa oli 16 päivänä syyskuuta 1985 käytössä kokeeseen perustuva kilpailumenettely 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan haltijan valitsemiseksi sen maantieteellisen apteekkijakauman mukaan perustettavien uusien apteekkien hoitajaksi, tällainen jäsenvaltio voi 1 kohdasta poiketen säilyttää kilpailumenettelyn ja velvoittaa jäsenvaltioiden kansalaiset, joilla on liitteen V kohdassa 5.6.4 tarkoitettu proviisorin koulutuksesta annettu asiakirja tai joita koskevat 21 artiklan säännökset, ottamaan osaa tällaiseen kilpailuun.

8 jakso Arkkitehdit

42 artikla Arkkitehdin koulutus

1. Arkkitehdin koulutuksen on käsitettävä yhteensä vähintään joko neljä vuotta täysipäiväistä opiskelua tai kuusi vuotta opiskelua, josta ajasta vähintään kolme vuotta täysipäiväistä opiskelua, yliopistossa tai muussa vastaavantasoisessa oppilaitoksessa. Koulutuksen päätteeksi on hyväksytysti suoritettava korkeakoulututkinnon tasoinen koe.

Koulutus on toteutettava korkeakoulutasolla ja pääasiassa arkkitehtuurin alaan keskittyvinä opintoina, joihin on tasapuolisesti sisällytettävä sekä teoreettista että käytännöllistä arkkitehtuurikoulutusta ja joissa on varmistettava liitteen V kohdassa 5.7.1 lueteltujen tietojen ja taitojen hankkiminen.

2. Liitteen V kohdassa 5.7.1 tarkoitettuja tietoja ja taitoja voidaan muuttaa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

Ajantasaistamisella ei voida muuttaa missään jäsenvaltiossa ammatin harjoittamisesta lailla säädettyjä periaatteita, jotka koskevat luonnollisten henkilöiden koulutusta ja ammattiin pääsyn edellytyksiä.

43 artikla Poikkeukset arkkitehdin koulutusta koskeviin edellytyksiin

1. Poiketen siitä, mitä 42 artiklassa säädetään, 20 artiklan vaatimukset täyttävänä pidetään myös Saksan liittotasavallan "Fachhochschule"-ammattikorkeakouluissa järjestettävää kolmivuotista koulutusta sellaisena kuin sitä järjestettiin 5 päivänä elokuuta 1985 ja siltä osin kuin se täyttää 42 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jolloin se antaa oikeuden aloittaa 44 artiklassa tarkoitettu toiminta kyseisessä jäsenvaltiossa arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen, edellyttäen kuitenkin, että mainitun koulutuksen täydennyksenä on Saksan liittotasavallassa hankittu nelivuotinen ammattikokemus, jonka on vahvistanut antamallaan todistuksella sellainen saman ammatin harjoittajien yhteenliittymä, jonka rekisteriin tämän direktiivin säännösten tuottamia etuuksia tavoitteleva arkkitehti on merkitty.

Saman ammatin harjoittajien yhteenliittymän on etukäteen varmistuttava siitä, että asianomaisen arkkitehdin alallaan suorittama työ kiistatta osoittaa hänen kykynsä soveltaa kaikkia liitteen V kohdassa 5.7.1 tarkoitettuja tietoja ja taitoja käytäntöön. Todistusta annettaessa on noudatettava samaa menettelyä kuin arkkitehteja rekisteriin merkittäessä.

2. Poiketen siitä, mitä 42 artiklassa säädetään, 20 artiklan vaatimukset täyttävänä pidetään myös yhteiskunnallisen uudistusohjelman osana tai osa-aikaisena korkeakouluopiskeluna tapahtuvaa koulutusta, joka täyttää 42 artiklassa tarkoitetut vaatimukset ja jonka päätteeksi arkkitehdin tai arkkitehtitoimiston valvonnassa vähintään seitsemän vuoden ajan tällä alalla työskennelleet henkilöt ovat suorittaneet hyväksytysti kokeen arkkitehtuurin alalla. Kokeen on oltava korkeakoulututkinnon tasoinen ja 42 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päättökoetta vastaava.

44 artikla Arkkitehdin ammattitoiminnan harjoittaminen

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan 'arkkitehdin ammattitoiminnalla' arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen tavanomaisesti harjoitettavaa toimintaa.

2. Jäsenvaltion kansalaisen, jolla on oikeus käyttää arkkitehdin ammattinimikettä sellaisen lain nojalla, jolla jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle annetaan valtuudet myöntää tämä nimike arkkitehtuurin alalla erityisen ansioituneelle jäsenvaltion kansalaiselle, on katsottava täyttävän ne vaatimukset, joita sovelletaan toimintaan arkkitehtuurin alalla arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen. Kyseisten henkilöiden osalta kotijäsenvaltion antama todistus on osoituksena kelpoisuudesta arkkitehdin tehtäviin.

45 artikla Arkkitehteja koskevat saavutetut oikeudet

1. Jokaisen jäsenvaltion on tunnustettava liitteen VI kohdassa 6.3 tarkoitetut arkkitehdin koulutuksesta annetut asiakirjat, jotka toinen jäsenvaltio on antanut koulutuksesta, joka on aloitettu viimeistään mainitussa liitteessä olevan viitelukuvuoden aikana, vaikka nämä asiakirjat eivät täyttäisikään 42 artiklassa tarkoitettuja vähimmäisvaatimuksia, ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamiseen ja harjoittamiseen kuin jäsenvaltion itsensä arkkitehdin koulutuksesta antamat asiakirjat.

Saksan liittotasavallan toimivaltaisten viranomaisten antamat todistukset, joilla vahvistetaan, että Saksan demokraattisen tasavallan toimivaltaisten viranomaisten toukokuun 8 päivän 1945 jälkeen koulutuksesta antamat asiakirjat antavat samat oikeudet kuin mainitussa liitteessä luetellut asiakirjat, on tunnustettava näillä edellytyksillä.

2. Jokaisen jäsenvaltion on, tämän kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista, tunnustettava sellaisten jäsenvaltioiden jäsenvaltioiden kansalaisille koulutuksesta antamat todistukset, joissa arkkitehdin toiminnan aloittaminen ja sen harjoittaminen oli säänneltyä päivänä, joka on

a) 1 päivä tammikuuta 1995 Itävallan, Suomen ja Ruotsin osalta,

b) 5 päivä elokuuta 1987 muiden jäsenvaltioiden osalta,

ja katsottava niiden antavan alueellaan samat oikeudet arkkitehdin ammattitoiminnan aloittamiseen ja sen harjoittamiseen arkkitehdin ammattinimikettä käyttäen kuin jäsenvaltion itsensä koulutuksesta antamat asiakirjat.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla todistuksilla on osoitettava, että niiden haltija on saanut oikeuden käyttää arkkitehdin ammattinimikettä viimeistään tuona päivänä ja on tosiasiallisesti harjoittanut kyseistä toimintaa mainittuja säännöksiä noudattaen yhtäjaksoisesti vähintään kolme vuotta todistuksen antamista edeltäneiden viiden vuoden aikana.

IV luku Sijoittautumista koskevat yhteiset säännökset

46 artikla Asiakirjat ja muodollisuudet

1. Tehdessään päätöstä säännellyn ammatin harjoittamista koskevasta hakemuksesta tämän osaston mukaisesti vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia liitteessä VII lueteltujen asiakirjojen ja todistusten esittämistä.

Liitteen VII kohdassa 1 tarkoitetut asiakirjat eivät niitä esitettäessä saa olla kolmea kuukautta vanhempia.

Jäsenvaltioiden, elinten ja muiden oikeushenkilöiden on huolehdittava, että annettuja tietoja käsitellään salassa pidettävinä.

2. Jos vastaanottavalla jäsenvaltiolla on yksityiskohtaisia tietoja vakavasta seikasta, joka on tapahtunut valtion alueen ulkopuolella ennen asianomaisen henkilön sijoittautumista tähän jäsenvaltioon ja joka todennäköisesti vaikuttaisi kyseisen toiminnan harjoittamiseen sen alueella, se voi ilmoittaa asiasta kotijäsenvaltiolle.

Kotijäsenvaltion on tarkistettava tietojen todenperäisyys, ja sen viranomaisten on päätettävä tarvittavien tutkimusten laadusta ja laajuudesta sekä ilmoitettava vastaanottavalle jäsenvaltiolle kaikista toimenpiteistä, joihin ne ryhtyvät ilmoitettujen tietojen johdosta.

3. Jos vastaanottava jäsenvaltio edellyttää omilta kansalaisiltaan säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi valan vannomista tai juhlallisen vakuutuksen antamista ja jos kyseisen valan tai vakuutuksen kaava ei sovellu muiden jäsenvaltioiden kansalaisten käytettäväksi, kyseisen jäsenvaltion on huolehdittava, että käytettävissä on asianomaisille sopiva vastaava valan tai vakuutuksen kaava.

47 artikla Ammattipätevyyden tunnustamismenettely

1. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijalle tämän esittämien asiakirjojen vastaanottamisesta sekä mahdollisista puuttuvista asiakirjoista kuukauden kuluessa asiakirjojen saapumisesta.

2. Säännellyn ammatin harjoittamista koskevan hakemuksen tutkiminen on saatettava päätökseen mahdollisimman nopeasti ja siitä on annettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen päätös asianmukaisine perusteluineen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua kaikkien vaadittavien asiakirjojen esittämisestä.

3. Päätökseen tai siihen, että päätöstä ei ole annettu määräajassa, on voitava hakea muutosta tuomioistuimessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

48 artikla Ammattinimikkeen käyttö

1. Jos tiettyyn ammattitoimintaan liittyvän ammattinimikkeen käyttö on vastaanottavassa jäsenvaltiossa säännelty, muiden jäsenvaltioiden kansalaisten, joilla on lupa harjoittaa säänneltyä ammattia III osaston nojalla, on käytettävä vastaanottavan jäsenvaltion ammattinimikettä, joka siinä valtiossa vastaa kyseistä ammattia, sekä sen mahdollista lyhennettä.

Kuitenkin siinä tapauksessa, että 4 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa ammatin harjoittamiseen ryhtyminen on vastaanottavassa jäsenvaltiossa osittaista, kyseinen jäsenvaltio voi liittää ammattinimikkeeseen asianmukaisen maininnan.

2. Jos liitteessä I tarkoitettu yhdistys tai järjestö sääntelee ammattia vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jäsenvaltioiden kansalaiset saavat käyttää kyseisen järjestön tai yhdistyksen antamaa ammattinimikettä tai sen lyhennettä ainoastaan, jos he todistavat olevansa järjestön tai yhdistyksen jäseniä.

Jos yhdistys tai järjestö edellyttää jäsenyyden saamiseksi tiettyä pätevyyttä, se voi soveltaa tätä vaatimustaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, joilla on ammattipätevyys, ainoastaan tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin.

49 artikla Kielitaito

1. Ammattipätevyyden tunnustamisen edunsaajilla on oltava sellainen kielitaito kuin heidän ammattinsa harjoittaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellyttää.

2. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa huolehdittava siitä, että edunsaajat hankkivat sellaisen kielitaidon kuin heidän ammattitoimintansa harjoittaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa edellyttää.

IV osasto Ammatin harjoittamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt

50 artikla Tutkintonimikkeen käyttö

Vastaanottavan jäsenvaltion on huolehdittava, että asianomaisilla on oikeus käyttää kotijäsenvaltion tutkintonimikettä tai tarvittaessa sen lyhennettä tämän valtion kielellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 3 kohdan ja 48 artiklan soveltamista. Vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia, että nimikkeen jäljessä on mainittava sen antaneen laitoksen tai tutkintolautakunnan nimi ja sijaintipaikka.

Siinä tapauksessa, että kotijäsenvaltiossa käytössä oleva tutkintonimike saattaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa sekaantua nimikkeeseen, joka vastaanottavassa valtiossa edellyttää lisäkoulutusta, jota edunsaaja ei ole suorittanut, vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia häntä käyttämään kotijäsenvaltiossa hankittua tutkintonimikettä sopivassa muodossa, jonka vastaanottava jäsenvaltio määrää.

51 artikla Sosiaaliturvaa koskevan sopimuksen tekeminen

Jäsenvaltioiden, jotka asettavat alueellaan ammattipätevyyden hankkineille vaatimuksen, jonka mukaan sairausvakuutuslaitoksen kanssa tehtävän sopimuksen edellytyksenä on valmistavan harjoittelujakson suorittaminen tai ammattikokemus, on vapautettava tästä vaatimuksesta toisessa jäsenvaltiossa hankitun ammattipätevyyden haltijat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan soveltamista.

V osasto Hallinnollinen yhteistyö ja täytäntöönpanovalta

52 artikla Toimivaltaiset viranomaiset

1. Vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä ja huolehtivat keskinäisestä avunannosta tämän direktiivin soveltamisen helpottamiseksi. Niiden on varmistettava, että vaihdettuja tietoja käsitellään luottamuksellisina.

2. Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä 58 artiklassa säädettyyn määräaikaan mennessä toimivaltaiset viranomaiset ja elimet, joilla on valtuudet antaa ja vastaanottaa koulutuksesta annettuja asiakirjoja ja muita asiakirjoja tai tietoja, sekä ne viranomaiset ja elimet, joilla on valtuudet ottaa vastaan hakemuksia ja tehdä tässä direktiivissä tarkoitettuja päätöksiä, ja annettava ne viipymättä muille jäsenvaltioille ja komissiolle tiedoksi.

3. Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä 1 kohdassa tarkoitetun viranomaistoiminnan yhteensovittamisesta vastaava henkilö ja ilmoitettava nimityksestä muille jäsenvaltioille ja komissiolle.

Yhteensovittamisesta vastaavien henkilöiden tehtävänä on:

a) edistää tämän direktiivin yhdenmukaista soveltamista;

b) kerätä kaikki tämän direktiivin soveltamisen kannalta aiheelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat säänneltyjen ammattien harjoittamiseen ryhtymisen edellytyksiä jäsenvaltioissa.

Toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun tehtävän täyttämiseksi yhteensovittamisesta vastaavat henkilöt voivat käyttää 53 artiklassa tarkoitettujen yhteystahojen palveluja.

53 artikla Yhteystahot

Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä 58 artiklassa säädetyssä määräajassa yhteystaho, jonka tehtävänä on:

a) toimittaa kansalaisille ja muiden jäsenvaltioiden yhteystahoille kaikki aiheelliset tiedot tämän direktiivin mukaisesta ammattipätevyyden tunnustamisesta ja erityisesti ammatteja ja niiden harjoittamista koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä, myös sosiaalilainsäädännöstä, sekä tarvittaessa ammattietiikkaan liittyvistä säännöistä;

b) avustaa kansalaisia heille tämän direktiivin nojalla kuuluvien oikeuksien toteuttamisessa toimimalla tarvittaessa yhteistyössä muiden yhteystahojen ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

Yhteystahojen on ilmoitettava komissiolle ensimmäisen kohdan b alakohdan nojalla käsitellyistä tapauksista kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asia saatetaan niiden käsiteltäväksi.

54 artikla Ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea

1. Komissiota avustaa ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevä komitea, jäljempänä 'komitea', joka muodostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana on komission edustaja.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/486/EY 5 ja 7 artiklaa ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 8 artikla.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on kaksi kuukautta.

3. Komitealta voidaan pyytää lausuntoa myös muista tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevista kysymyksistä.

4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

VI osasto Muut säännökset

55 artikla Kertomukset

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 58 artiklassa säädetyn määräajan päättymisestä alkaen kahden vuoden välein kertomus käyttöön otetun järjestelmän soveltamisesta. Kyseisessä kertomuksessa on yleisten huomautusten lisäksi oltava tilastollinen yhteenveto tehdyistä päätöksistä ja selvitys tärkeimmistä tämän direktiivin soveltamiseen liittyvistä ongelmista.

56 artikla Poikkeuslauseke

Jos jäsenvaltiolla on huomattavia ongelmia tämän direktiivin jonkin säännöksen soveltamisessa tietyillä aloilla, komissio tutkii näitä ongelmia yhdessä kyseisen valtion kanssa.

Komissio tekee tarvittaessa 54 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päätöksen, jossa jäsenvaltiolle annetaan lupa määräaikaisesti poiketa kyseisen säännöksen soveltamisesta.

57 artikla Kumoaminen

Kumotaan direktiivit 77/452/ETY, 77/453/ETY, 78/686/ETY, 78/687/ETY, 78/1026/ETY, 78/1027/ETY, 80/154/ETY, 80/155/ETY, 85/384/ETY, 85/432/ETY, 85/433/ETY, 89/48/ETY, 92/51/ETY, 93/16/ETY ja 1999/42/EY 58 artiklassa säädetystä päivästä alkaen.

Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

58 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [kahden vuoden kuluttua siitä, kun direktiivi on julkaistu EYVL:ssä]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

59 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

60 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä päivänä kuuta .

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja Puheenjohtaja

LIITE I Luettelo ammatillisista yhdistyksistä ja järjestöistä, jotka täyttävät 3 artiklan 2 kohdan edellytykset

IRLANTI [47]

[47] Irlannin kansalaiset ovat myös seuraavien Yhdistyneen kuningaskunnan yhdistysten ja järjestöjen jäseniä:

1. The Institute of Chartered Accountants in Ireland [48] 2. The Institute of Certified Public Accountants in Ireland48 3. The Association of Certified Accountants48 4. Institution of Engineers of Ireland 5. Irish Planning Institute

[48] Koskee ainoastaan tilintarkastusta.

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II Luettelo 11 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetuista koulutusaloista, joilla on erikoisrakenne

1. Terveydenhuollon ja lastenhoidon avustavan henkilöstön koulutus

Seuraava koulutus:

Saksassa:

- sairaanhoitaja - lasten sairaanhoito ("Kinderkrankenschwester/Kinderkrankenpfleger")

- lääkintävoimistelija ("Krankengymnast(in)/Physiotherapeut(in)") [49]

[49] Ammattinimike "Krankengymnast(in)" on korvattu 1 päivästä kesäkuuta 1994 alkaen nimikkeellä "Physiotherapeut(in)". Tämän ammatin harjoittajat, jotka ovat saaneet tutkintotodistuksen ennen kyseistä päivää, voivat halutessaan käyttää edelleen nimikettä "Krankengymnast(in)".

- toimintaterapeutti ("Beschaeftigungs- und Arbeitstherapeut(in)")

- puheterapeutti ("Logopaede/Logopaedin")

- ortoptisti ("Orthoptist(in)")

- valtion hyväksymä lastenhoitaja ("Staatlich anerkannte(r) Erzieher(in)")

- valtion hyväksymä kuntoutusohjaaja ("Staatlich anerkannte(r) Heilpaedagoge(-in)")

- laboratorioapulainen ("medizinisch-technische(r) Laboratoriums- Assistent(in)")

- röntgenapulainen ("medizinisch-technische(r) Radiologie-Assistent(in)")

- funktionaalisen diagnostiikan alan avustaja ("medizinisch-technische(r) Assistent(in) fuer Funktionsdiagnostik")

- eläinlääkintäavustaja ("veterinaermedizinisch-technische(r) Assistent(in)")

- ravitsemusavustaja ("Diaetassistent(in)")

- tekninen apteekkiapulainen ("Pharmazieingenieur"), koulutus hankittu ennen 31 päivää maaliskuuta 1994 entisessä Saksan demokraattisessa tasavallassa tai uusien osavaltioiden (Länder) alueella

- sairaanhoitaja - psykiatrinen hoito ("Psychiatrische(r) Krankenschwester/Krankenpfleger")

- puheterapeutti ("Sprachtherapeut(in)")

Italiassa:

- hammasteknikko ("odontotecnico")

- optikko ("ottico")

- jalkojenhoitaja ("podologo")

Luxemburgissa:

- röntgenapulainen ("assistant(e) technique médical(e) en radiologie")

- laboratorioapulainen ("assistant(e) technique médical(e) de laboratoire")

- sairaanhoitaja - psykiatrinen hoito ("infirmier/ière psychiatrique")

- lääkintäapulainen - kirurgia ("assistant(e) technique médical(e) en chirurgie")

- sairaanhoitaja - lasten sairaanhoito ("infirmier/ière puériculteur/trice")

- sairaanhoitaja - anestesiasairaanhoito ("infirmier/ière anesthésiste")

- hieroja ("masseur/euse diplômé(e)")

- lastentarhanopettaja ("éducateur/trice")

Alankomaissa:

- eläinlääkintäavustaja ("dierenartassistent")

koulutus kestää yhteensä vähintään 13 vuotta ja käsittää:

(i) joko vähintään kolme vuotta erikoisoppilaitoksessa annettavaa loppututkintoon päättyvää ammatillista koulutusta, jota mahdollisesti täydennetään yksi- tai kaksivuotisella loppututkintoon päättyvällä erikoistumisjaksolla

(ii) tai vähintään kaksi ja puoli vuotta erikoisoppilaitoksessa annettavaa loppututkintoon päättyvää ammatillista koulutusta, jota täydennetään vähintään kuuden kuukauden työelämään tutustumisella tai vähintään kuuden kuukauden ammattiin perehdyttävällä harjoittelulla hyväksytyssä laitoksessa

(iii) tai vähintään kaksi vuotta erikoisoppilaitoksessa annettavaa loppututkintoon päättyvää ammatillista koulutusta, jota täydennetään vähintään yhden vuoden työelämään tutustumisella tai vähintään yhden vuoden ammattiin perehdyttävällä harjoittelulla hyväksytyssä laitoksessa

(iv) tai Alankomaiden eläinlääkintäavustajan ("dierenartassistent") osalta kolme vuotta erikoisoppilaitoksessa annettavaa ammatillista koulutusta ("MBO"-ohjelma) tai vaihtoehtoisesti kolme vuotta oppisopimusjärjestelmässä ("LLW") annettavaa koulutusta, jotka molemmat päättyvät loppututkintoon.

Itävallassa:

- erityinen lasten ja nuorten hoidon peruskoulutus ("spezielle Grundausbildung in der Kinder- und Jugendlichenpflege")

- erityinen psykiatrisen terveyden- ja sairaanhoidon peruskoulutus ("spezielle Grundausbildung in der psychiatrischen Gesundheits- und Krankenpflege")

- piilolasioptikko ("Kontaktlinsenoptiker")

- jalkojenhoitaja ("Fusspfleger")

- kuulolaitteiden tekijä ("Hoergeraeteakustiker")

- kemikaliotuotteiden myyjä ("Drogist")

koulutus kestää yhteensä vähintään 14 vuotta ja siihen sisältyy koulutusohjelman mukainen vähintään viisivuotinen koulutus, joka käsittää vähintään kolme vuotta oppisopimuskoulutusta osittain työpaikalla ja osittain ammatillisessa oppilaitoksessa ja ammatillisen harjoittelu- ja koulutusjakson, joka päättyy ammattitutkintoon, joka antaa oikeuden harjoittaa ammattia ja kouluttaa oppisopimusharjoittelijoita.

- hieroja ("Masseur")

koulutus kestää yhteensä 14 vuotta ja siihen sisältyy koulutusohjelman mukainen viisivuotinen koulutus, joka käsittää kaksi vuotta oppisopimuskoulutusta, kaksivuotisen ammatillisen harjoittelu- ja koulutusjakson ja yksivuotisen koulutusjakson, ja päättyy ammattitutkintoon, joka antaa oikeuden harjoittaa ammattia ja kouluttaa oppisopimusharjoittelijoita.

- lastentarhanopettaja ("Kindergaertner/in")

- lastenhoitaja ("Erzieher")

koulutus kestää yhteensä 13 vuotta ja käsittää viisi vuotta erikoisoppilaitoksessa annettavaa ja loppututkintoon päättyvää ammatillista koulutusta.

2. Teknikkokoulutus ("Mester/Meister/Maître"), joka sisältää niitä käsiteollisuusalan ammatteja koskevan koulutuksen, jotka eivät sisälly tämän direktiivin III osaston II lukuun

Seuraava koulutus:

Tanskassa:

- optikko ("optometrist")

koulutus kestää yhteensä 14 vuotta ja siihen sisältyy viisi vuotta ammatillista koulutusta, joka käsittää kahden ja puolen vuoden teoreettisen koulutuksen ammatillisessa oppilaitoksessa ja kahden ja puolen vuoden teoreettisen koulutuksen ammatillisessa oppilaitoksessa ja kahden ja puolen vuoden käytännön koulutuksen työpaikalla, ja päättyy ammattiin liittyvään hyväksyttyyn tutkintoon ja antaa oikeuden käyttää nimikettä "Mester".

- apuneuvoteknikko ("ortopaedimekaniker")

koulutus kestää yhteensä kaksitoista ja puoli vuotta ja siihen sisältyy kolme ja puoli vuotta ammatillista koulutusta, joka käsittää kuuden kuukauden teoreettisen koulutuksen ammatillisessa oppilaitoksessa ja kolmen vuoden käytännön koulutuksen työpaikalla, ja päättyy ammattiin liittyvään hyväksyttyyn tutkintoon ja antaa oikeuden käyttää nimikettä "Mester".

- erityisjalkineiden valmistaja ("orthopaediskomager")

koulutus kestää yhteensä kolmetoista ja puoli vuotta ja siihen sisältyy neljä ja puoli vuotta ammatillista koulutusta, joka käsittää kahden vuoden teoreettisen koulutuksen ammatillisessa oppilaitoksessa ja kahden ja puolen vuoden käytännön koulutuksen työpaikalla, ja päättyy ammattiin liittyvään hyväksyttyyn tutkintoon ja antaa oikeuden käyttää nimikettä "Mester".

Saksassa:

- optikko ("Augenoptiker")

- hammasteknikko ("Zahntechniker")

- kirurgisten tukien valmistaja ("Bandagist")

- kuulolaitteiden tekijä ("Hoergeraeteakustiker")

- apuneuvoteknikko ("Orthopaediemechaniker")

- erityisjalkineiden valmistaja ("Orthopaedieschuhmacher")

Luxemburgissa:

- optikko ("opticien")

- hammasteknikko ("mécanicien dentaire")

- kuulolaitteiden tekijä ("audioprothésiste")

- apuneuvoteknikko/kirurgisten tukien valmistaja ("mécanicien orthopédiste/bandagiste")

- erityisjalkineiden valmistaja ("orthopédiste-cordonnier")

koulutus kestää yhteensä 14 vuotta ja siihen sisältyy koulutusohjelman mukainen, osittain työpaikalla ja osittain ammatillisessa oppilaitoksessa suoritettu vähintään viisivuotinen koulutus, joka päättyy loppututkintoon, jonka suorittaminen on edellytys ammattitoiminnan harjoittamiseen ja siihen liittyvien tehtävien suorittamiseen joko itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkattuna työntekijänä.

Itävallassa:

- kirurgisten tukien valmistaja ("Bandagist")

- korsetintekijä ("Miederwarenerzeuger")

- optikko ("Optiker")

- erityisjalkineiden valmistaja ("Orthopaedieschuhmacher")

- apuneuvoteknikko ("Orthopaedietechniker")

- hammasteknikko ("Zahntechniker")

- puutarhuri ("Gaertner")

koulutus kestää yhteensä vähintään 14 vuotta ja siihen sisältyy koulutusohjelman mukainen vähintään viisivuotinen koulutus, joka käsittää vähintään kolme vuotta oppisopimuskoulutusta osittain työpaikalla ja osittain ammatillisessa oppilaitoksessa ja vähintään kaksivuotisen ammatillisen harjoittelu- ja koulutusjakson, ja päättyy mestaritutkintoon, joka antaa oikeuden harjoittaa ammattia, kouluttaa oppisopimusharjoittelijoita ja käyttää nimikettä "Meister".

maatalouden ja metsätalouden teknikkokoulutus, erityisesti:

- maanviljelyteknikko ("Meister in der Landwirtschaft")

- maatalousteknikko ("Meister in der laendlichen Hauswirtschaft")

- puutarhateknikko ("Meister im Gartenbau")

- puutarhanviljelyteknikko ("Meister im Feldgemüsebau")

- hedelmänviljely- ja hedelmänkäsittelyteknikko ("Meister im Obstbau und in der Obstverwertung")

- viiniviljely- ja viinintuotantoteknikko ("Meister im Weinbau und in der Kellerwirtschaft")

- meijeritalousteknikko ("Meister in der Molkerei- und Kaesereiwirtschaft")

- hevostalousteknikko ("Meister in der Pferdewirtschaft")

- kalatalousteknikko ("Meister in der Fischereiwirtschaft")

- siipikarjatalousteknikko ("Meister in der Geflügelwirtschaft")

- mehiläishoitoteknikko ("Meister in der Bienenwirtschaft")

- metsätalousteknikko ("Meister in der Forstwirtschaft")

- metsänkasvatus- ja metsänhoitoteknikko ("Meister in der Forstgarten- und Forstpflegewirtschaft")

- maatalouden varastointiteknikko ("Meister in der landwirtschaftlichen Lagerhaltung")

koulutus kestää yhteensä vähintään 15 vuotta ja siihen sisältyy koulutusohjelman mukainen vähintään kuusivuotinen koulutus, joka käsittää vähintään kolme vuotta oppisopimuskoulutusta osittain työpaikalla ja osittain ammatillisessa oppilaitoksessa ja kolmivuotisen ammatillisen harjoittelujakson, ja päättyy ammattiin liittyvään mestaritutkintoon, joka antaa oikeuden kouluttaa oppisopimusharjoittelijoita ja käyttää nimikettä "Meister".

3. Merenkulkualan koulutus

(a) Merikuljetukset

Seuraava koulutus:

Tanskassa:

- merikapteeni ("skibsfoerer")

- yliperämies ("overstyrmand")

- perämies, vahtiperämies ("enestyrmand, vagthavende styrmand")

- vahtiperämies ("vagthavende styrmand")

- konepäällikkö ("maskinchef")

- ensimmäinen konemestari ("l. maskinmester")

- ensimmäinen konemestari/päivystävä konemestari ("l. maskinmester/vagthavende maskinmester")

Saksassa:

- kapteeni, suuri rannikkoalus ("Kapitaen AM")

- kapteeni, rannikkoalus ("Kapitaen AK")

- perämies, suuri rannikkoalus ("Nautischer Schiffsoffizier AMW")

- perämies, rannikkoalus ("Nautischer Schiffsoffizier AKW")

- konemestari, luokka C ("Schiffsbetriebstechniker CT - Leiter von Maschinenanlagen")

- koneenhoitaja, luokka C - konepäällikkö ("Schiffsmaschinist CMa -Leiter von Maschinenanlagen")

- konemestari, luokka C ("Schiffsbetriebstechniker CTW")

- koneenhoitaja, luokka C - yksin vastuussa oleva koneenhoitaja ("Schiffsmaschinist CMaW - Technischer Alleinoffizier")

Italiassa:

- perämies ("ufficiale di coperta")

- konemestari ("ufficiale di macchina")

Alankomaissa:

- perämies, rannikkoalus (sisältää täydennyskoulutuksen) ["stuurman kleine handelsvaart (met aanvulling)"]

- koneenhoitaja ("diploma motordrijver")

- VTS-virkailija ("VTS-functionaris")

koulutukseen sisältyy:

- Tanskassa yhdeksän vuoden perusasteen koulutus sekä perusopinnot ja/tai 17-36 kuukautta kestävä työskentely merellä, jota täydennetään:

- (i) vahtiperämiehen osalta yksivuotisella ammattiin perehdyttävällä erikoiskoulutuksella

- (ii) muiden osalta kolmivuotisella ammattiin perehdyttävällä erikoiskoulutuksella.

- Saksassa yhteensä 14-18 vuoden koulutus, johon sisältyvät kolmivuotiset ammatilliset perusopinnot ja yhden vuoden kestävä työskentely merellä, jota seuraa yksi- tai kaksivuotinen ammattiin perehdyttävä erikoiskoulutus täydennettynä tarvittaessa kahden vuoden merenkulkualan työelämään tutustumisella.

- Italiassa yhteensä 13 vuoden koulutus, josta vähintään viisi vuotta on ammattiin perehdyttävää koulutusta, joka päättyy loppututkintoon ja jota tarvittaessa täydennetään työharjoittelulla.

- Alankomaissa:

(i) perämiehen, rannikkoalus (sisältää täydennyskoulutuksen) ["stuurman kleine handelsvaart (met aanvulling)"] ja koneenhoitajan ("diploma motordrijver") osalta 14 vuoden koulutus, josta vähintään kaksi vuotta suoritetaan ammatillisessa erikoisoppilaitoksessa ja jota täydennetään kahdentoista kuukauden työelämään tutustumisella

(ii) VTS-virkailijan ("VTS-functionaris") osalta yhteensä vähintään 15 vuoden koulutus, johon sisältyy vähintään kolmen vuoden korkeampi ammatillinen koulutus ("HBO") tai opistotasoinen ammatillinen koulutus ("MBO"), joita seuraa kansallinen tai alueellinen erikoistumisjakso, johon sisältyy molemmissa tapauksissa vähintään 12 viikkoa teoreettista koulutusta, ja jotka molemmat päättyvät loppututkintoon,

ja koulutus tunnustetaan kansainvälisen STCW yleissopimuksen (Kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyysasiakirjoja ja vahdinpitoa koskeva vuoden 1978 yleissopimus) mukaiseksi.

(b) Merikalastus

Seuraava koulutus:

Saksassa:

- kapteeni, syvänmeren kalastus ("Kapitaen BG/Fischerei")

- kapteeni, rannikkokalastus ("Kapitaen BLK/Fischerei")

- perämies, syvänmeren alus ("Nautischer Schiffsoffizier BGW/Fischerei")

- perämies, rannikkoalus ("Nautischer Schiffsoffizier BK/Fischerei")

Alankomaissa:

- perämies/konemestari V ("stuurman werktuigkundige V")

- konemestari IV, kalastusalus ("werktuigkundige IV visvaart")

- perämies IV, kalastusalus ("stuurman IV visvaart")

- perämies/konemestari VI ("stuurman werktuigkundige VI")

koulutukseen sisältyy:

- Saksassa yhteensä 14-18 vuoden koulutus, johon sisältyvät kolmivuotiset ammatilliset perusopinnot ja yhden vuoden kestävä työskentely merellä, jota seuraa yksi- tai kaksivuotinen ammattiin perehdyttävä erikoiskoulutus täydennettynä tarvittaessa kahden vuoden merenkulkualan työelämään tutustumisella

- Alankomaissa 13-15 vuoden koulutus, johon sisältyvät vähintään kaksivuotiset opinnot ammatillisessa erikoisoppilaitoksessa täydennettynä 12 kuukauden työelämään tutustumisella

ja koulutus tunnustetaan Torremolinoksen sopimuksen mukaiseksi (kalastusalusten turvallisuutta koskeva kansainvälinen sopimus vuodelta 1977).

4. Teknisen alan koulutus

Seuraava koulutus:

Italiassa:

- rakennusmittaaja ("geometra")

- maatalousneuvoja ("perito agrario")

koulutus käsittää yhteensä vähintään 13 vuoden keskiasteen tekniset opinnot, joihin kuuluu kahdeksan vuoden oppivelvollisuuden suorittaminen ja sen jälkeen suoritettava viisivuotinen keskiasteen koulutus, joka sisältää kolmivuotisen ammattiin suuntautuvan koulutuksen ja päättyy Technical Baccalaureat -tutkintoon ja jota tarvittaessa täydennetään:

(i) rakennusmittaajien osalta joko vähintään kaksivuotisella käytännön harjoittelujaksolla ammattia harjoittavassa toimistossa tai viiden vuoden työkokemuksella

(ii) tai maatalousneuvojien osalta vähintään kaksivuotisella käytännön harjoittelujaksolla,

jonka jälkeen suoritetaan valtion valvoma tutkinto.

Alankomaissa:

- oikeudenpalvelija ("gerechtsdeurwaarder")

- hammasproteesien tekijä ("tandprotheticus")

koulutus käsittää:

(i) oikeudenpalvelijan ("gerechtsdeurwaarder") osalta yhteensä 19 vuoden koulutuksen, joka sisältää kahdeksan vuotta kestävän oppivelvollisuuden suorittamisen ja sitä seuraavan kahdeksan vuoden keskiasteen koulutuksen, johon kuuluu nelivuotinen, valtion valvomaan tutkintoon päättyvä tekninen koulutus ja jota täydennetään kolmivuotisella ammatin harjoittamiseen suuntautuvalla teoreettisella ja käytännön koulutuksella

(ii) hammasproteesien tekijän ("tandprotheticus") osalta yhteensä vähintään 15 vuoden kokopäiväisen koulutuksen ja kolmen vuoden osapäiväisen koulutuksen, jotka sisältävät kahdeksan vuotta kestävän peruskoulutuksen, neljä vuotta kestävän yleissivistävän keskiasteen koulutuksen, kolmen vuoden ammatillisen koulutuksen, johon kuuluu teoreettinen ja käytännön koulutus hammasteknikkona ja jota täydennetään kolmen vuoden osapäiväisellä hammasproteesien tekijän koulutuksella, joka päättyy loppututkintoon.

Itävallassa:

- metsänhoitaja ("Foerster")

- tekninen neuvoja ("Technisches Buero")

- työvoimanvuokraaja ("UEberlassung von Arbeitskraeften - Arbeitsleihe")

- työnvälittäjä ("Arbeitsvermittlung")

- sijoitusneuvoja ("Vermoegensberater")

- yksityisetsivä ("Berufsdetektiv")

- turvallisuusvalvoja ("Bewachungsgewerbe")

- kiinteistönvälittäjä ("Immobilienmakler")

- kiinteistönhoitaja ("Immobilienverwalter")

- mainos- ja myynninedistämisasiamies ("Werbeagentur")

- rakennuttaja, urakoitsija ("Bautraeger, Bauorganisator, Baubetreuer")

- saatavien perintäasiamies ("Inkassoinstitut")

koulutus kestää yhteensä vähintään 15 vuotta ja se sisältää kahdeksan vuotta kestävän oppivelvollisuuden suorittamisen ja sitä seuraavan vähintään viiden vuoden teknisen tai kaupallisen keskiasteen koulutuksen, joka päättyy tekniseen tai kaupalliseen tutkintoon ja jota täydennetään vähintään kaksivuotisella koulutuksella ja harjoittelulla työpaikalla, ja päättyy ammattitutkintoon.

- vakuutusneuvoja ("Berater in Versicherungsangelegenheiten")

koulutus kestää 15 vuotta ja siihen sisältyy koulutusohjelman mukainen kuusivuotinen koulutus, joka käsittää kolme vuotta oppisopimuskoulutusta ja kolmivuotisen ammatillisen harjoittelu- ja koulutusjakson ja päättyy loppututkintoon.

- rakennusmestari/suunnittelu ja tekniset laskelmat ("Planender Baumeister")

- puuseppä/suunnittelu ja tekniset laskelmat ("Planender Zimmermeister")

koulutus kestää yhteensä vähintään 18 vuotta ja se sisältää vähintään yhdeksän vuotta kestävän ammatillisen koulutuksen, johon kuuluu neljän vuoden keskiasteen tekninen koulutus ja viisi vuotta ammatillista harjoittelua ja koulutusta ja päättyy ammattitutkintoon, joka antaa oikeuden harjoittaa ammattia ja kouluttaa oppisopimusharjoittelijoita, siltä osin kuin kyseinen koulutus koskee oikeutta suunnitella rakennuksia ja suorittaa teknisiä laskelmia sekä rakennustyön valvontaa ("Maria Teresian erivapaus").

5. Yhdistyneessä kuningaskunnassa suoritettu "National Vocational Qualifications" (kansalliset ammatilliset kelpoisuusehdot) tai "Scottish Vocational Qualifications" (Skotlannissa sovellettavat ammatilliset kelpoisuusehdot) -järjestelmien mukainen koulutus:

- kaivossähköinsinööri ("mine electrical engineer")

- kaivoskoneinsinööri ("mine mechanical engineer")

- hammasterapeutti ("dental therapist")

- hammashuoltaja ("dental hygienist")

- silmäoptikko ("dispensing optician")

- kaivoksen turvallisuudesta vastaava henkilö ("mine deputy")

- sosiaalialan työntekijä - toimeentulotuki ("insolvency practitioner")

- laillistettu notaari - omaisuuden luovutus ("licensed conveyancer")

- yliperämies - rahti- ja matkustaja-alukset - rajoituksitta ("first mate - freight/passenger ships - unrestricted")

- ensimmäinen perämies - rahti- ja matkustaja-alukset - rajoituksitta ("second mate - freight/passenger ships - unrestricted")

- toinen perämies - rahti- ja matkustaja-alukset - rajoituksitta ("third mate - freight passenger ships - unrestricted")

- perämies - rahti- ja matkustaja-alukset - rajoituksitta ("deck officer - freight/passenger ships - unrestricted")

- konemestari - rahti- ja matkustaja-alukset - rajoittamaton kaupankäyntialue ("engineer officer - freight/passenger ships - unlimited trading area")

- hyväksytty jätehuoltoalan tekninen työntekijä ("certified technically competent person in waste management")

koulutus antaa kelpoisuuden, joka on hyväksytty "National Vocational Qualifications, (NVQ)" (kansallisten ammatillisten kelpoisuusehtojen) -järjestelmässä tai joka on hyväksytty Skotlannissa "Scottish Vocational Qualifications" (skotlantilaisten ammatillisten kelpoisuusehtojen) -järjestelmässä, ja joka kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan "National Framework of Vocational Qualifications" -järjestelmän (ammatillisten kelpoisuusehtojen kansallisen järjestelmän) tasoille 3 ja 4.

Nämä tasot määritellään seuraavasti:

- Taso 3: kelpoisuus moniin vaihteleviin työtehtäviin, joita suoritetaan useissa eri yhteyksissä ja joista suurin osa on monimutkaisia ja tavanomaisesta poikkeavia. Usein vaaditaan huomattavaa vastuunottoa ja itsenäisyyttä sekä muiden valvontaa tai ohjausta.

- Taso 4: kelpoisuus monenlaisiin teknisiin tai ammatillisiin työtehtäviin, joita suoritetaan useissa eri yhteyksissä ja joihin liittyy merkittävä henkilökohtainen vastuu ja itsenäisyys. Työhön liittyy usein myös vastuu muiden työstä ja resurssien jakaminen.

LIITE III Luettelo 11 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetusta säännellystä koulutuksesta

Yhdistyneessä kuningaskunnassa:

Säännellyt koulutusalat, jotka antavat "National Council for Vocational Qualifications" -toimielimen (ammatillisten kelpoisuusehtojen kansallinen neuvosto) hyväksymän "National Vocational Qualifications", (NVQ) (kansallisten ammatillisten kelpoisuusehtojen) -järjestelmän mukaisen kelpoisuuden tai Skotlannissa "Scottish Vocational Qualifications" (Skotlannissa sovellettavien ammatillisten kelpoisuusehtojen) -järjestelmän mukaisen kelpoisuuden, ja jotka kuuluvat Yhdistyneen kuningaskunnan "National Framework of Vocational Qualifications" -järjestelmän (ammatillisten kelpoisuusehtojen kansallisen järjestelmän) tasoille 3 ja 4.

Nämä tasot määritellään seuraavasti:

- Taso 3: kelpoisuus moniin vaihteleviin työtehtäviin, joita suoritetaan useissa eri yhteyksissä ja joista suurin osa on monimutkaisia ja tavanomaisesta poikkeavia. Usein vaaditaan huomattavaa vastuunottoa ja itsenäisyyttä sekä muiden valvontaa tai ohjausta

- Taso 4: kelpoisuus monenlaisiin teknisiin tai ammatillisiin työtehtäviin, joita suoritetaan useissa eri yhteyksissä ja joihin liittyy merkittävä henkilökohtainen vastuu ja itsenäisyys. Työhön liittyy usein myös vastuu muiden työstä ja resurssien jakaminen.

Saksassa:

Seuraavat säännellyt koulutusalat:

- Säännellyt koulutusalat, jotka valmistavat teknisen apulaisen ["technische(r)/Assistent(in)"], kaupallisen avustajan ["kaufmännische(r)/Assistent(in)"] ja sosiaalialan ammatteihin ("soziale Berufe") sekä valtion hyväksymän puhetaidon opettajan ammattiin ["staatlich geprüfter Atem-, Sprech- und Stimmlehrer(in)"], joiden kesto on yhteensä 13 vuotta ja jotka edellyttävät keskiasteen opintojen ("mittlerer Bildungsabschluß") suorittamista hyväksytysti ja jotka sisältävät:

(i) joko vähintään kolme vuotta [50] erikoisoppilaitoksessa ("Fachschule") annettavaa loppututkintoon päättyvää koulutusta, jota mahdollisesti täydennetään yksi- tai kaksivuotisella loppututkintoon päättyvällä erikoistumisjaksolla,

[50] Kolmen vuoden vähimmäiskestoa voidaan alentaa kahteen vuoteen, jos asianomaisella henkilöllä on kelpoisuus, joka on välttämätön yliopistoon pääsemiseksi ("Abitur"), eli kolmetoista vuotta aiempaa koulutusta, tai "Fachhochschule"-kouluun pääsemiseksi ("Fachhochschulreife"), eli kaksitoista vuotta aiempaa koulutusta.

(ii) tai vähintään kaksi ja puoli vuotta erikoisoppilaitoksessa ("Fachschule") annettavaa loppututkintoon päättyvää koulutusta, jota täydennetään vähintään kuuden kuukauden työelämään tutustumisella tai vähintään kuuden kuukauden ammattiin perehdyttävällä harjoittelulla hyväksytyssä laitoksessa,

(iii) tai vähintään kaksi vuotta erikoisoppilaitoksessa ("Fachschule") annettavaa loppututkintoon päättyvää koulutusta, jota täydennetään vähintään yhden vuoden työelämään tutustumisella tai vähintään yhden vuoden ammattiin perehdyttävällä harjoittelulla hyväksytyssä laitoksessa.

- Säännellyt koulutusalat valtion hyväksymän teknikon ["staatlich geprüfte(r) Techniker(in)"], kaupallisen alan ["Betriebswirt(in)"], suunnittelijan ["Gestalter(in)"] ja perheasian hoitajan ["Familienpfleger(in)"] ammattiin, joiden kesto on yhteensä vähintään 16 vuotta ja jotka edellyttävät oppivelvollisuuden tai vastaavan koulutuksen suorittamista hyväksytysti (vähimmäiskesto yhdeksän vuotta) ja vähintään kolme vuotta kestävän ammattikoulun ("Berufsschule") suorittamista, ja jotka sisältävät vähintään kahden vuoden ammattikokemuksen jälkeen vähintään kahden vuoden ajan kokopäiväistä koulutusta tai vastaavan pituisen osapäiväkoulutuksen.

- Säännellyt koulutusalat ja säännellyt jatkokoulutusalat, joiden kesto on yhteensä vähintään 15 vuotta ja jotka edellyttävät oppivelvollisuuden (vähimmäiskesto yhdeksän vuotta) tai ammatillisen koulutuksen (yleensä kolme vuotta) suorittamista hyväksytystija jotka sisältävät yleensä vähintään kaksi vuotta ammattikokemusta (useimmissa tapauksissa kolme vuotta) ja tutkinnon jatkokoulutuksen osana, jonka valmistelemiseksi suoritetaan yleensä täydentävää koulutusta joko samanaikaisesti ammattikokemuksen kanssa (vähintään 1 000 tuntia) tai päätoimisesti (vähintään vuosi).

Saksan viranomaiset toimittavat komissiolle ja muille jäsenvaltioille luettelon tässä liitteessä tarkoitetuista koulutusaloista.

Alankomaissa:

- Säännellyt koulutusalat, joiden kesto on yhteensä vähintään 15 vuotta ja jotka edellyttävät kahdeksan vuoden peruskoulutuksen sekä neljän vuoden yleissivistävän keskiasteen koulutuksen ("MAVO") tai keskiasteen ammatillisen koulutuksen ("VBO") tai korkeamman tasoisen yleissivistävän keskiasteen koulutuksen suorittamista hyväksytysti ja jotka edellyttävät loppututkintoon päättyviä kolmi- tai nelivuotisia opintoja opistotasoista ammatillista koulutusta antavassa oppilaitoksessa ("MBO").

- Säännellyt koulutusalat, joiden kesto on yhteensä vähintään 16 vuotta ja jotka edellyttävät kahdeksan vuoden peruskoulutuksen sekä neljän vuoden keskiasteen ammatillisen koulutuksen ("VBO") tai korkeamman tasoisen yleissivistävän ylemmän keskiasteen koulutuksen suorittamista hyväksytysti ja jotka edellyttävät oppisopimusjärjestelmässä vähintään neljän vuoden ammatillista koulutusta, johon kuuluu vähintään yksi päivä teoreettista koulutusta oppilaitoksessa viikoittain ja muina päivinä käytännön koulutusta koulutuskeskuksessa tai yrityksessä ja joka päättyy toisen tai kolmannen tason tutkintoon.

Alankomaiden viranomaiset toimittavat komissiolle ja muille jäsenvaltioille luettelon tässä liitteessä tarkoitetuista koulutusaloista.

Itävallassa:

- Koulutusalat opistotasoista ammatillista koulutusta antavissa oppilaitoksissa ("Berufsbildende Höhere Schulen") ja opistotasoista maa- ja metsätalousalan koulutusta antavissa oppilaitoksissa ("Höhere Land- und Forstwirtschaftliche Lehranstalten"), mukaan luettuna erityismuodot ("einschließlich der Sonderformen"), joiden rakenne ja taso on määritelty laeilla, asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä.

Koulutusalat kestävät yhteensä vähintään 13 vuotta ja niihin sisältyy viisi vuotta ammatillista koulutusta, joka päättyy loppututkintoon, jonka suorittaminen hyväksytysti on osoitus ammattipätevyydestä.

- Koulutusalat mestarikouluissa ("Meisterschulen"), mestariluokilla ("Meisterklassen"), teollisissa mestarikouluissa ("Werkmeisterschulen") tai rakennusalan kouluissa ("Bauhandwerkerschulen"), joiden rakenne ja taso on määritelty laeilla, asetuksilla ja hallinnollisilla määräyksillä.

Koulutusalat kestävät yhteensä vähintään 13 vuotta, ja niihin kuuluu yhdeksän vuoden oppivelvollisuuden suorittaminen, jota seuraa joko vähintään kolme vuotta ammatillista koulutusta erikoisoppilaitoksessa tai vähintään kolme vuotta vuotta koulutusta yrityksessä ja samanaikaisesti ammatillisessa oppilaitoksessa ("Berufsschule"), jotka molemmat päättyvät loppututkintoon ja joita täydennetään suorittamalla hyväksytysti vähintään yhden vuoden koulutus mestarikouluissa ("Meisterschulen"), mestariluokilla ("Meisterklassen"), teollisissa mestarikouluissa ("Werkmeisterschulen") tai rakennusalan kouluissa ("Bauhandwerkerschulen"). Useimmissa tapauksissa kesto on yhteensä vähintään 15 vuotta, ja siihen kuuluvat työelämään tutustumisjaksot, jotka joko edeltävät koulutusta näissä oppilaitoksissa tai joiden yhteydessä osallistutaan koulutukseen osa-aikaisesti (vähintään 960 tuntia).

Itävallan viranomaiset toimittavat komissiolle ja muille jäsenvaltioille luettelon tässä liitteessä tarkoitetuista koulutusaloista.

LIITE IV 17 ja 18 artiklassa tarkoitettuihin ammattikokemusluokkiin liittyvät toiminnot

Luettelo I

Direktiiviin 64/427/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 69/77/ETY, sekä direktiiveihin

68/366/ETY, 75/368/ETY, 75/369/ETY, 82/470/ETY ja 82/489/ETY sisältyvät pääryhmät

1

Direktiivi 64/427/ETY

(Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta annettu direktiivi 64/429/ETY)

NICE-luokitus (vastaa ISIC-pääryhmiä 23-40)

Pääryhmä 23 Tekstiilien valmistus

232 Villapohjaisten tekstiilien jalostus

233 Puuvillapohjaisten tekstiilien jalostus

234 Silkkipohjaisten tekstiilien jalostus

235 Pellava- ja hamppupohjaisten tekstiilien jalostus

236 Muiden tekstiilikuitujen jalostus (juutti, vulkaanikuidut jne.), köysien valmistus

237 Trikooneulosten valmistus

238 Tekstiilien viimeistely

239 Muu tekstiilituotteiden valmistus

Pääryhmä 24 Jalkineiden, vaatteiden ja vuodevaatteiden valmistus

241 Jalkineiden mekaaninen valmistus (lukuun ottamatta kumi- ja puujalkineita)

242 Jalkineiden valmistus käsityönä ja niiden korjaaminen

243 Vaatteiden valmistus (lukuun ottamatta turkiksia)

244 Patjojen ja vuodevaatteiden valmistus

245 Turkistuotteiden valmistus

Pääryhmä 25 Puu- ja korkkituotteiden valmistus (ei kuitenkaan huonekalujen valmistus puusta)

251 Puun sahaus ja teollinen käsittely

252 Puolivalmisteiden valmistus puusta

253 Palkit, puusepäntuotteet, parketit (sarjavalmistus)

254 Puupakkausten valmistus

255 Muiden puutuotteiden valmistus (ei kuitenkaan huonekalujen valmistus)

259 Olki-, korkki-, kori- ja punostuotteiden valmistus; harjojen valmistus

Pääryhmä 26 260 Huonekalujen valmistus puusta

Pääryhmä 27 Paperin ja paperituotteiden valmistus

271 Massan, paperin ja kartongin valmistus

272 Paperin ja kartongin jalostus, tuotteiden valmistus massasta

Pääryhmä 28 280 Kustantaminen, painaminen ja niihin liittyvät teollisuusalat

Pääryhmä 29 Nahan ja nahkatuotteiden valmistus

291 Parkitseminen

292 Nahka- ja keinonahkatuotteiden valmistus

ex pääryhmä 30 Kumin ja muovin, tekokuitujen ja tärkkelystuotteiden valmistus

301 Kumin ja asbestin jalostus

302 Muovin jalostus

303 Tekokuitujen valmistus

ex pääryhmä 31 Kemianteollisuus

311 Peruskemikaalien valmistus ja enemmän tai vähemmän jalostettujen kemikaalien valmistus

312 Teollisuus- ja maatalouskemikaalien erikoisvalmistus (mukaan luettuna ISIC-ryhmään 312 sisältyvä kasvis- tai eläinperäisten teollisuusrasvojen ja -öljyjen valmistus)

313 Kotitalous- ja toimistokemikaalien erikoisvalmistus [ei kuitenkaan lääkkeiden ja farmaseuttisten tuotteiden valmistus (ex ISIC-ryhmä 319)]

Pääryhmä 32 320 Öljytuotteiden valmistus

Pääryhmä 33 Ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus

331 Rakennuskeramiikan valmistus

332 Lasin valmistus

333 Kivitavaran, posliinin, fajanssin ja tulenkestävien tuotteiden valmistus

334 Sementin, kalkin ja kipsin valmistus

335 Betoni- ja sementti- ja kipsituotteiden valmistus rakennustarkoituksiin

339 Kivituotteiden ja ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus

Pääryhmä 34 Rautametallien ja muiden kuin rautametallien tuotanto ja alkujalostus

341 Terästeollisuus (EHTY:n perustamissopimuksen mukaisesti, mukaan luettuna integroidut terästeollisuuskoksaamot)

342 Teräsputkien valmistus

343 Langanveto, vetäminen, vanneteräksen valssaus, kylmämuovaus

344 Muiden kuin rautametallien tuotanto ja alkujalostus

345 Rautametallien ja muiden kuin rautametallien valu

Pääryhmä 35 Metallituotteiden valmistus (ei kuitenkaan koneiden ja kuljetusvälineiden valmistus)

351 Metallin takominen, puristaminen, muottiin takominen ja meistäminen

352 Metallin jatkojalostus, työstö ja päällystäminen

353 Metallirakenteiden valmistus

354 Kattiloiden, säiliöiden ja muiden peltituotteiden valmistus

355 Työkalujen ja täysvalmisteiden valmistus metallista sähkötarvikkeita lukuun ottamatta

359 Koneteollisuuteen liittyvät toiminnat

Pääryhmä 36 Muiden kuin sähkölaitteiden valmistus

361 Maatalouskoneiden ja -traktorien valmistus

362 Konttorikoneiden valmistus

363 Metallien työstökoneiden, työkalujen ja konetyövälineiden valmistus

364 Tekstiilikoneiden ja niiden tarvikkeiden valmistus, ompelukoneiden valmistus

365 Koneiden ja laitteiden valmistus elintarvike- ja kemianteollisuudelle ja niihin liittyvien alojen teollisuudelle

366 Laitteiden valmistus kaivoksiin, terästeollisuuteen ja valimoihin, maa- ja vesirakentamiseen sekä rakennustyöhön; nosto- ja käsittelylaitteiden valmistus

367 Siirtolaitteiden valmistus

368 Muiden erikoislaitteiden valmistus

369 Muiden ei-sähköisten koneiden ja laitteiden valmistus

Pääryhmä 37 Sähköisten koneiden ja tarvikkeiden valmistus

371 Sähköjohtojen ja -kaapelien valmistus

372 Sähköisten voimakoneiden (moottorien, generaattorien, muuntajien, katkaisimien, teollisuuden laitteistojen jne.) valmistus

373 Sähköisten käyttölaitteiden valmistus

374 Televiestintälaitteiden, laskimien, mittauslaitteiden ja lääkintälaitteiden valmistus

375 Sähkölaitteiden, radioiden, televisioiden sekä äänentallennus- ja -toistolaitteiden valmistus

376 Sähköisten kodinkoneiden valmistus

377 Lamppujen ja valaistuslaitteiden valmistus

378 Paristojen ja akkujen valmistus

379 Korjaus, kokoonpano ja tekninen asennustyö (sähkölaitteiden asennus)

ex pääryhmä 38 Kulkuneuvojen valmistus

383 Moottoriajoneuvojen ja niiden varaosien valmistus

384 Itsenäiset moottoriajoneuvojen, moottoripyörien ja polkupyörien korjaamot

385 Moottoripyörien, polkupyörien ja niiden varaosien valmistus

389 Muualle luokittelemattomien kulkuneuvojen valmistus

Pääryhmä 39 Muu valmistus

391 Tarkkuus-, mittaus- ja tarkkailulaitteiden valmistus

392 Lääkintä- ja kirurgisten välineiden sekä ortopediavälineiden (ei kuitenkaan ortopedisten jalkineiden) valmistus

393 Optiikka- ja valokuvausvälineiden valmistus

394 Kellojen valmistus ja korjaus

395 Jalokivikorujen ja muiden kultasepäntuotteiden valmistus sekä jalokivien hionta

396 Soitinten valmistus ja korjaus

397 Pelien, leikkikalujen ja urheiluvälineiden valmistus

399 Muu valmistus

Pääryhmä 40 Rakennustyö sekä maa- ja vesirakentaminen

400 Rakennustyö sekä maa- ja vesirakentaminen (ei erikoisalojen), purku

401 Talojen rakentaminen (asuinrakennukset ja muut)

402 Maa- ja vesirakentaminen: teiden, siltojen, rautateiden jne. rakentaminen

403 Rakennusasennus

404 Kunnostaminen

2

Direktiivi 68/366/ETY

(Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta annettu direktiivi 68/365/ETY)

NICE-luokitus

Pääryhmä 20A 200 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus

20B Elintarviketeollisuus (lukuun ottamatta juomien valmistusta)

201 Teurastus, lihanjalostus ja lihan säilöntä

202 Meijerituotteiden valmistus

203 Hedelmien ja vihannesten säilöntä

204 Kalan ja muiden merestä saatavien tuotteiden säilöntä

205 Myllytuotteiden valmistus

206 Leipomotuotteiden, mukaan luettuna korppujen ja keksien valmistus

207 Sokerin valmistus

208 Kaakaon, suklaan ja makeisten valmistus

209 Muiden elintarvikkeiden valmistus

Pääryhmä 21 Juomateollisuus

211 Etyylialkoholin valmistus käymisteitse, hiivan ja tislattujen alkoholijuomien valmistus

212 Viinien ja muiden samankaltaisten ei-mallasjuomien valmistus

213 Oluen ja maltaiden valmistus

214 Terveysjuomien ja hiilihapollisten kivennäisvesien valmistus

ex 30 Kumin ja muovin, tekokuitujen sekä tärkkelystuotteiden valmistus

304 Tärkkelystuotteiden valmistus

3

Direktiivi 75/368/ETY (5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toiminta)

ISIC-luokitus

ex 04 Kalastus

043 Sisävesikalastus

ex 38 Kulkuneuvojen valmistus

381 Laivojen valmistus ja korjaus

382 Rautatiekaluston valmistus

386 Lentokoneiden valmistus (mukaan luettuna avaruuskaluston valmistus)

ex 71 Seuraaviin ryhmiin kuuluva liikennettä palveleva toiminta ja muu kuin liikennetoiminta

ex 711 Makuu- ja ravintolavaunupalvelut; rautatiekaluston huolto korjaamoilla; vaunujen siivous

ex 712 Kaupunki-, esikaupunki- ja kaukoliikenteen matkustajaliikenteen kaluston huolto

ex 713 Muun tieliikenteen matkustajaliikenteen kaluston (kuten autojen, linja-autojen ja taksien) huolto

ex 714 Tieliikenteen apurakenteiden (kuten teiden, tunnelien ja maksullisten siltojen, tavara-asemien, pysäköintialueiden sekä linja-auto- ja raitiovaunuvarikkojen) ylläpito ja huolto

ex 716 Sisävesiliikennettä palveleva toiminta (kuten vesiväylien, satamien ja muiden sisävesiliikenteen laitosten toimintaan ja huoltoon liittyvät palvelut, hinaus ja luotsaus satamissa, reimarointi, laivojen lastaus ja purku ja muut vastaavat toiminnat, kuten laivojen pelastuspalvelut, hinaus, kanoottihuoltamon pito)

73 Posti- ja teleliikenne

ex 85 Henkilökohtaiset palvelut

854 Pesulat ja pesulapalvelut, kemialliset pesulat

ex 856 Valokuvaamot: muotokuvaus ja kaupallinen valokuvaus, lukuun ottamatta toimittaja-valokuvaajan toimintaa

ex 859 Muualle luokittelemattomat henkilökohtaiset palvelut (yksinomaan rakennus- tai laitossiivous ja -huolto)

4

Direktiivi 75/369/ETY (6 artikla: kun toimintaa pidetään teollisuus- tai pienteollisuusluonteisena)

ISIC-luokitus

Seuraavien toimintojen liikkuva harjoittaminen:

a) - tavaroiden ostaminen ja myyminen, kun sitä harjoittavat kulkukauppiaat, katukauppiaat tai kaupustelijat (ex ISIC-ryhmä 612)

- tavaroiden ostaminen ja myyminen, kun sitä harjoitetaan kauppahalleissa muissa kuin kiinteissä rakennelmissa sekä toreilla.

b) toiminnat, joita koskevissa jo toteutetuissa siirtymätoimenpiteissä nimenomaan suljetaan pois kyseisten toimintojen liikkuva harjoittaminen tai sitä ei mainita.

5

Direktiivi 82/470/ETY (6 artiklan 1 ja 3 kohta)

ISIC-luokituksen ryhmät 718 ja 720

Tarkoitettuja toimintoja ovat etenkin:

- matkustamisen tarkoituksesta riippumatta kaikenlainen matkojen ja matkakohteessa oleskelujen järjestäminen, myytäväksi tarjoaminen ja myyminen, suoraan tai välittäjänä, yksittäin tai suoritusten kokonaisuuksina (kuljetus, ateriat, majoitus, retket yms.) [2 artiklan B kohdan a alakohta)]

- toimiminen välittäjänä eri kuljetusmuotojen toimeksisaajien ja tavarantoimittajien tai -vastaanottajien välillä suorittaen erilaisia tähän liittyviä toimia:

aa) tekemällä päämiestensä puolesta sopimuksia kuljetusten toimeksisaajien kanssa

bb) valitsemalla päämiehelleen kannattavimpana pidettävä kuljetustapa, -yhtiö ja -reitti

cc) huolehtimalla kuljetuksen teknisistä järjestelyistä (esimerkiksi kuljetuksen vaatimasta pakkaamisesta), suorittamalla kuljetukseen liittyviä erilaisia toimenpiteitä (esimerkiksi jäiden toimittaminen jäähdytettyihin tavaravaunuihin)

dd) hoitamalla kuljetukseen liittyviä muodollisuuksia kuten rahtikirjojen laatimista; lastaamalla ja purkamalla lähetyksiä

ee) sovittamalla yhteen kuljetuksen eri vaiheita, huolehtimalla lähetyksen kauttakulusta, jälleenlähettämisestä, uudelleenlastauksesta ja muista terminaalitoiminnoista

ff) huolehtimalla sekä rahdista että kuljetuksen järjestämisestä ja kuljetusvälineiden hankkimisesta tavarantoimittajien tai -vastaanottajien lukuun:

- kuljetusmaksujen laskeminen ja niiden tilityksen valvonta

- tiettyjen toimien toteuttaminen pysyvästi tai tilapäisesti varustajan tai meriliikenteenharjoitajan nimissä ja lukuun (satamaviranomaisten, aluksen tavarantoimittajayritysten jne. kanssa)

(2 artiklan A kohdan a, b tai d alakohdan mukaiset toiminnat).

6

Direktiivi 82/489/ETY

ISIC-luokitus

Ex 855 Kampaamot (lukuun ottamatta jalkojenhoitotoimintaa sekä kauneudenhoitoalan ammatillisten oppilaitosten toimintaa)

Luettelo II

Direktiivit 64/222/ETY, 68/364/ETY, 68/368/ETY, 75/368/ETY, 75/369/ETY, 70/523/ETY ja 82/470/ETY

1

Direktiivi 64/222/ETY

(Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta annetut direktiivit 64/423/ETY ja 64/224/ETY)

1. Itsenäisten ammatinharjoittajien toiminta tukkukaupan alalla, lukuun ottamatta lääke- ja apteekkituotteiden, myrkyllisten tuotteiden ja patogeenien sekä hiilen tukkukauppaa (ex ISIC-ryhmä 611).

2. Ammatillinen toiminta välittäjänä, jonka tehtävänä on yhden tai usean toimeksiannon nojalla valmistella tai tehdä kauppatoimia muiden nimissä ja lukuun.

3. Ammatillinen toiminta välittäjänä, joka muutoin kuin pysyvänä tehtävänään luo yhteyksiä sellaisten henkilöiden välille, jotka haluavat tehdä sopimuksia suoraan, valmistelee heidän kauppatoimiaan tai auttaa niiden tekemisessä.

4. Ammatillinen toiminta välittäjänä, joka tekee omissa nimissään kauppatoimia muiden lukuun.

5. Ammatillinen toiminta välittäjänä, joka toteuttaa muiden lukuun tukkutavaran huutokauppoja.

6. Ammatillinen toiminta välittäjänä, joka kerää tilauksia ovelta ovelle -myynnillä.

7. Yhden tai usean kauppa-, teollisuus- tai käsiteollisuusyrityksen palveluksessa palkallista työtä tekevän välittäjän ammatillisesti toteuttama palveluntarjoamistoiminta.

2

Direktiivi 68/364/ETY

(Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta annettu direktiivi 68/363/ETY)

Ex ISIC-ryhmä 612: Vähittäiskauppa

Ulkopuolelle jätetyt toiminnat:

012 Maatalouskoneiden vuokraus

640 Kiinteistöjen vuokraus

713 Autojen, vaunujen ja hevosten vuokraus

718 Junavaunujen vuokraus

839 Koneiden vuokraus kauppaliikkeille

841 Elokuvateatteripaikkojen ja elokuvien vuokraus

842 Teatteripaikkojen ja -tarvikkeiden vuokraus

843 Veneiden, polkupyörien ja peliautomaattien vuokraus

853 Kalustettujen huoneiden vuokraus

854 Pestyjen liinavaatteiden vuokraus

859 Vaatteiden vuokraus

3

Direktiivi 68/368/ETY

(Sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden toteuttamisesta annettu direktiivi 68/367/ETY)

ISIC-luokitus

Ex ISIC-pääryhmä 85

1. Ravintolat, kahvilat, baarit ja muut anniskelu- ja ruokapaikat (ISIC-ryhmä 852).

2. Kalustettuja huoneita vuokraavat hotellit ja vastaavat laitokset, leirintäalueet (ISIC-ryhmä 853).

4

Direktiivi 75/368/ETY (7 artikla)

Kaikki direktiivin 75/368/ETY liitteeseen sisältyvät toiminnat, ei kuitenkaan kyseisen direktiivin 5 artiklan d kohdassa mainitut toiminnat (tämän liitteen luettelossa I oleva 3 kohta).

ISIC-luokitus

Ex 62 Pankit ja muut rahoituslaitokset

Ex 620 Patenttitoimistot ja patenttioikeusmaksujen jakeluyritykset

Ex 71 Liikenne

Ex 713 Maanteiden matkustajaliikenne, ei kuitenkaan moottoriajoneuvoilla harjoitettu liikenne

Ex 719 Nestemäisten hiilivetyjen ja muiden nestemäisten kemiallisten tuotteiden kuljetus putkistossa

Ex 82 Yhteisöpalvelut

827 Kirjastot, museot, kasvitieteelliset puutarhat ja eläintarhat

Ex 84 Virkistyspalvelut

843 Muualle luokittelemattomat virkistyspalvelut

- urheilutoiminta (urheilukentät, urheilujärjestöt jne.), ei kuitenkaan liikunnanohjaajan toiminta

- kilpailutoiminta (kilpatallit, kilparadat, kilpakentät jne.)

- muu virkistystoiminta (sirkukset, huvipuistot, muut huvitoiminnat jne.)

Ex 85 Henkilökohtaiset palvelut

Ex 851 Kotipalvelut

Ex 855 Kauneushoitolat ja manikyristien toiminta, ei kuitenkaan jalkojenhoitotoiminta eikä kauneudenhoito- ja kampaamoalan ammatillisten oppilaitosten toiminta

Ex 859 Muualle luokittelemattomat henkilökohtaiset palvelut, ei kuitenkaan urheiluhierojien ja lääkinnällisten hierojien eikä vuoristo-oppaiden toiminta, ryhmiteltynä seuraavasti:

- desinfiointi ja tuhoeläintorjunta

- vaatteiden vuokraus ja tavaransäilytys

- avioliittovälitystoimistot ja vastaavat palvelut

- astrologia ja ennustustyyppinen toiminta

- puhtaanapitopalvelut ja niihin liittyvä toiminta

- hautauspalvelut ja hautausmaiden hoito

- matkaoppaat ja -tulkit

5

Direktiivi 75/369/ETY (5 artikla)

Seuraavien toimintojen liikkuva harjoittaminen:

a) tavaroiden ostaminen ja myyminen:

- kun sitä harjoittavat kulkukauppiaat, katukauppiaat tai kaupustelijat (ISIC-ryhmä 612)

- kun sitä harjoitetaan kauppahalleissa muissa kuin kiinteissä rakennelmissa sekä toreilla

b) toiminnat, joita koskevissa siirtymätoimenpiteissä nimenomaan suljetaan pois kyseisten toimintojen liikkuva harjoittaminen tai sitä ei mainita.

6

Direktiivi 70/523/ETY

Itsenäisten ammatinharjoittajien toiminta hiilen tukkukaupassa ja välittäjien toiminta hiilikaupan alalla (ex ISIC-luokituksen ryhmä 6112)

7

Direktiivi 82/470/ETY (6 artiklan 2 kohta)

[2 artiklan A kohdan c ja e alakohdassa, B kohdan b alakohdassa sekä C ja D kohdassa mainitut toiminnat]

Näitä toimintoja ovat etenkin:

- junavaunujen antaminen vuokralle henkilö- tai tavaraliikenteeseen

- välittäjänä toimiminen laivojen ostossa, myynnissä tai vuokrauksessa

- maastamuuttajien kuljetusta koskevien sopimusten valmistelu, neuvottelu ja tekeminen

- kaikkien esineiden ja tavaroiden ottaminen säilytettäväksi tallettajan lukuun, tullimenettelyssä tai ei, varastoissa, talletusmakasiineissa, huonekaluvarastoissa, kylmävarastoissa, siiloissa jne.

- säilytettäväksi otettua esinettä tai tavaraa edustavan asiakirjan antaminen tallettajalle

- tarhojen, ravinnon ja myyntipaikkojen hankkiminen karjalle, joka on väliaikaisessa säilytyksessä joko ennen myyntiä tai kauttakuljetuksessa markkinoille tai markkinoilta

- moottoriajoneuvojen valvonnan tai teknisen asiantuntija-arvioinnin harjoittaminen

- tavaroiden mittaus, punnitus ja niiden tilavuuden mittaus.

LIITE V Koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuva tunnustaminen Liite V.1: Lääkärit

5.1.1. Tiedot ja taidot

Lääkärin peruskoulutuksella on taattava, että asianomainen saa seuraavat tiedot ja taidot:

>TAULUKON PAIKKA>

5.1.2. Lääkärin peruskoulutuksesta annettavat asiakirjat

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

5.1.3. Erikoislääkärin koulutuksesta annettavat asiakirjat

>TAULUKON PAIKKA>

5.1.4. Lääketieteen erikoisalojen nimikkeet

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

5.1.5. Yleislääkärin koulutuksesta annettavat asiakirjat

>TAULUKON PAIKKA>

Liite V.2: Yleissairaanhoidosta vastaavat sairaanhoitajat

5.2.1. Tiedot ja taidot

Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksella on taattava, että asianomainen saa seuraavat tiedot ja taidot:

>TAULUKON PAIKKA>

5.2.2. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutusohjelma

>TAULUKON PAIKKA>

5.2.3. Yleissairaanhoidosta vastaavan sairaanhoitajan koulutuksesta annettavat asiakirjat

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Liite V.3: Hammaslääkärit

5.3.1. Tiedot ja taidot

Hammaslääkärin koulutuksella on taattava, että asianomainen saa seuraavat tiedot ja taidot:

>TAULUKON PAIKKA>

5.3.2. Hammaslääkärin koulutusohjelma

>TAULUKON PAIKKA>

5.3.3. Hammaslääkärin koulutuksesta annettavat asiakirjat

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Liite V.4: Eläinlääkärit

5.4.1. Tiedot ja taidot

Eläinlääkärin koulutuksella on taattava, että asianomainen saa seuraavat tiedot ja taidot:

>TAULUKON PAIKKA>

5.4.2. Eläinlääkärin opinto-ohjelma

>TAULUKON PAIKKA>

5.4.3. Eläinlääkärin koulutuksesta annettavat asiakirjat

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Liite V.5: Kätilöt

5.5.1. Tiedot ja taidot (koulutuslinjat I ja II)

Kätilön koulutuksella on taattava, että asianomainen saa seuraavat tiedot ja taidot:

>TAULUKON PAIKKA>

5.5.2. Kätilön koulutusohjelma (koulutuslinjat I ja II)

>TAULUKON PAIKKA>

Teoreettisen ja teknisen opetuksen (koulutusohjelman osa A) on oltava tasapainossa ja sovitettu yhteen kliinisen koulutuksen kanssa (koulutusohjelman osa B) niin, että että opiskelijalla on mahdollisuus hankkia riittävästi tässä liitteessä tarkoitettua tietoa ja kokemusta.

Kliininen opetus (koulutusohjelman osa B) annetaan ohjattuna käytännön työpaikkakoulutuksena sairaalan osastoilla tai muissa toimivaltaisten viranomaisten tai elinten hyväksymissä terveydenhuollon yksiköissä. Kätilöopiskelijat osallistuvat harjoittelun osana yksikköjen toimintaan, sikäli kuin se liittyy heidän koulutukseensa. Heidät perehdytetään kätilöntoimeen liittyviin tehtäviin.

5.5.3. Direktiivin 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kätilön toiminnot

>TAULUKON PAIKKA>

5.5.4. Kätilön koulutuksesta annettavat asiakirjat

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Liite V.6: Proviisorit

5.6.1. Tiedot ja taidot

Proviisorin koulutuksella on taattava, että asianomainen saa seuraavat tiedot ja taidot:

>TAULUKON PAIKKA>

5.6.2. Proviisorin koulutusohjelma

>TAULUKON PAIKKA>

5.6.3. Direktiivin 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut proviisorin toiminnot

>TAULUKON PAIKKA>

5.6.4. Proviisorin koulutuksesta annettavat asiakirjat

>TAULUKON PAIKKA>

Liite V.7: Arkkitehdit

5.7.1. Tiedot ja taidot

Arkkitehdin koulutuksella on taattava, että asianomainen saa seuraavat tiedot ja taidot:

>TAULUKON PAIKKA>

5.7.2. Direktiivin 20 artiklan 1 kohdan nojalla tunnustettavat arkkitehdin koulutuksesta annetut asiakirjat

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VI Niitä ammatteja koskevat saavutetut oikeudet, joihin sovelletaan koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhteensovittamiseen perustuvaa tunnustamista

6.1. Erikoislääkäreitä koskevat saavutetut oikeudet

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Erikoishammaslääkäreitä koskevat saavutetut oikeudet

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

6.3. Arkkitehdin koulutuksesta annetut asiakirjat, joita saavutetut oikeudet koskevat 45 artiklan 1 kohdan nojalla

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE VII Direktiivin 46 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittavat asiakirjat ja todistukset

1. Asiakirjat

a) Asianomaisen henkilön kansalaisuuden todistava asiakirja.

b) Jäljennökset pätevyystodistuksista tai jäljennös koulutuksesta annetusta asiakirjasta, joka antaa oikeuden ryhtyä harjoittamaan asianomaista ammattia, sekä tarvittaessa todistus asianomaisen henkilön ammattikokemuksesta.

c) Direktiivin 16 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen tai elimen antama todistus, joka koskee toiminnan lajia ja kestoa.

d) Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen edellyttää niiltä henkilöiltä, jotka aikovat ryhtyä harjoittamaan säänneltyä ammattia, todistusta hyvästä maineesta tai nuhteettomuudesta tai siitä, että he eivät ole tehneet konkurssia, tai jos kyseinen viranomainen määräaikaisesti tai pysyvästi kieltää harjoittamasta tätä ammattia vakavan ammatillisen väärinkäytöksen tai rikoksen vuoksi, sen on hyväksyttävä jäsenvaltion kansalaisilta, jotka haluavat harjoittaa asianomaista ammattia sen alueella, riittäväksi todisteeksi kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten antamat asiakirjat, jotka osoittavat näiden edellytysten täyttyvän. Asianomaisten viranomaisten on toimitettava vaaditut asiakirjat kahden kuukauden kuluessa.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät anna ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja asiakirjoja, ne voidaan korvata valaehtoisella ilmoituksella - tai jollei jäsenvaltiossa ole käytössä valaehtoista ilmoitusta, juhlallisella vakuutuksella - jonka asianomainen antaa toimivaltaiselle oikeus- tai hallintoviranomaiselle tai tarvittaessa kotijäsenvaltion notaarille tai toimivaltaiselle ammatilliselle elimelle, jonka on annettava valaehtoisen ilmoituksen tai juhlallisen vakuutuksen oikeaksi todistava asiakirja.

e) Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii omilta kansalaisiltaan säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi todistusta hakijan fyysisestä tai henkisestä terveydestä, kyseisen valtion on hyväksyttävä siitä riittäväksi todisteeksi kotijäsenvaltiossa vaadittava asiakirja. Jos kotijäsenvaltio ei edellytä tämäntyyppisen asiakirjan esittämistä, vastaanottavan jäsenvaltion on hyväksyttävä kyseisen valtion toimivaltaisen viranomaisen antama todistus. Tällöin kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vaadittu asiakirja kahden kuukauden kuluessa.

f) Jos vastaanottava jäsenvaltio vaatii kansalaisiltaan säännellyn ammatin harjoittamiseen ryhtymiseksi:

- todisteen hakijan vakavaraisuudesta

- todisteen siitä, että hakija on vakuutettu ammatillisesta vastuusta johtuvien taloudellisten riskien varalta siten, että vakuutusehdot ja niiden kattavuus ovat vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevien lakien ja asetusten mukaiset,

kyseisen jäsenvaltion on hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi toisen jäsenvaltion pankkien ja vakuutusyhtiöiden näistä aiheista antamat todistukset.

2. Todistukset

a) Tämän direktiivin III osaston III luvun soveltamisen helpottamiseksi jäsenvaltiot voivat säätää, että edunsaajien, jotka täyttävät vaadittavat koulutusvaatimukset, on esitettävä koulutuksesta annettujen asiakirjojen yhteydessä kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten todistus siitä, että kyseiset asiakirjat ovat tässä direktiivissä tarkoitettuja asiakirjoja.

b) Perustellusti epäselvissä tapauksissa vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta vahvistusta kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa annettujen todistusten ja koulutuksesta annettujen asiakirjojen aitoudesta sekä tarvittaessa vahvistusta siitä, että edunsaaja täyttää tämän direktiivin III osaston III luvussa tarkoitettujen ammattien osalta koulutukselle asetetut vähimmäisvaatimukset, joita tarkoitetaan direktiivin 22, 23, 26, 29, 32, 35, 36, 40 ja 42 artiklassa.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

>TAULUKON PAIKKA>

1. BUDJETTIKOHTA / -KOHDAT

A-1, A-7 0 3 1 Komiteoiden kokouskulut

2. NUMEROTIEDOT

2.1 Toimenpiteen kokonaismäärärahat (B-osa): milj. euroa maksusitoumusmäärärahoina

Ei sovelleta.

2.2 Toimenpiteen soveltamisaika:

(alkamis- ja päättymisvuosi)

2005-[...]

2.3 Monivuotinen kokonaismenoarvio:

a) Maksusitoumusmäärärahojen/maksumäärärahojen aikataulu (rahoitustuki) (vrt. kohta 6.1.1)

Ei sovelleta.

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

b) Tekninen ja hallinnollinen apu ja tukimenot (vrt. kohta 6.1.2)

Ei sovelleta

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

c) Henkilöstö- ja muiden hallintomenojen kokonaisvaikutus rahoitukseen (vrt. kohdat 7.2 ja 7.3) (*)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

(*) Ehdotetut menot eivät kata tulkkauskuluja, joista yhteinen tulkkaus- ja konferenssipalvelu ei nyt laskuta. Jos nämä kulut vastaisuudessa laskutetaan, ne olisi lisättävä annettuun summaan.

2.4 Yhteensopivuus ohjelmasuunnitelman ja rahoitusnäkymien kanssa

[X] Ehdotus on tehdyn ohjelmasuunnitelman mukainen.

Ehdotus edellyttää rahoitusnäkymien kyseisen otsakkeen ohjelmasuunnitelman muuttamista,

ja tämä voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista.

2.5 Vaikutukset tuloihin [51]

[51] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

[X] Ei vaikuta tuloihin (kyseessä ovat toimenpiteen toteuttamiseen liittyvät tekniset näkökohdat).

TAI

Vaikutukset tuloihin ovat seuraavat:

Huomautus: Tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskutapaa koskevat täsmennykset ja huomautukset on liitettävä tähän rahoitusselvitykseen erillisellä lehdellä.

milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

(Kaikki asianomaiset budjettikohdat ilmoitetaan ja taulukkoon lisätään tarvittaessa rivejä, jos toimenpide kohdistuu useampaan budjettikohtaan.)

3. BUDJETTITIEDOT

>TAULUKON PAIKKA>

4. OIKEUSPERUSTA

(Ilmoitetaan vain pääasiallinen oikeusperusta)

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 40, 47 ja 55 artikla.

5. KUVAUS JA PERUSTELUT

5.1 Yhteisön toiminnan tarve [52]

[52] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

5.1.1 Toiminnan tavoitteet

Ehdotetuilla menoilla rahoitetaan direktiiviehdotuksen osastossa V perustettavaksi ehdotetun ammattipätevyyden tunnustamista käsittelevän komitean kokouksia.

Tämä komitea toimii "komitologiapäätöksen" mukaisesti. Sääntelymenettelyä sovelletaan direktiivin tiettyjen, ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvien teknisten seikkojen ajan tasalle saattamiseen sekä päätösten tekoon ammattipätevyyden vähimmäisvaatimuksista ja poikkeuslausekkeesta.

5.1.2 Ennakkoarviointiin liittyvät toimenpiteet

(Tässä kohdassa

a) selvitetään, miten ja milloin ennakkoarviointi on suoritettu (arvioinnin suorittaja, päivämäärä ja ilmoitus arviointikertomuksen/-kertomusten saatavuudesta) tai ilmoitus siitä, miten tiedot on kerätty. [53]

[53] Uusista aloitteista esitettäviä tietoja koskevat vähimmäisvaatimukset on esitetty asiakirjassa SEC(2000)1051.

Ei sovelleta.

b) annetaan lyhyt kuvaus ennakkoarvioinnin tuloksista ja kokemuksista).

Ei sovelleta.

5.1.3 Jälkiarvioinnin perusteella toteutetut toimenpiteet

Ei sovelleta.

5.2 Suunnitellut toimet ja yhteisön rahoitustukea koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Ei sovelleta.

5.3 Toteutusta koskevat yksityiskohtaiset säännöt

Ei sovelleta.

6. Rahoitusvaikutukset

6.1 Kokonaisrahoitusvaikutus, B-osa (koko ohjelmakaudeksi)

Ei sovelleta. Ei rahoitusvaikutusta talousarvion B-osaan.

6.1.1 Rahoitustuki

Maksusitoumusmäärärahat milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

6.2. Toimenpidekohtainen kustannuslaskelma, B-osa (koko ohjelmakaudeksi) [54]

[54] Lisätietoja erillisessä ohjeasiakirjassa.

Ei sovelleta. Ei rahoitusvaikutusta talousarvion B-osaan.

Maksusitoumusmäärärahat milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

>TAULUKON PAIKKA>

Laskutapa on tarvittaessa selitettävä.

7. VAIKUTUKSET HENKILÖSTÖÖN JA HALLINTOMENOIHIN

7.1. Vaikutus henkilöstöön

>TAULUKON PAIKKA>

7.2 Henkilöstön taloudellinen kokonaisvaikutus

>TAULUKON PAIKKA>

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

7.3 Muut toimesta johtuvat hallintomenot

>TAULUKON PAIKKA>

(*)Ehdotetut menot eivät kata tulkkauskuluja, joista yhteinen tulkkaus- ja konferenssipalvelu ei nyt laskuta. Jos nämä kulut laskutetaan vastaisuudessa, ne olisi lisättävä annettuun summaan.

Henkilöstö- ja hallintotarpeet katetaan toimenpiteen hallinnosta vastaavalle pääosastolle myönnetyistä varoista vuotuisen talousarvion puitteissa.

Määrät vastaavat 12 kuukauden kokonaismenoja.

(1) Mainittava komitean laji sekä ryhmä, johon se kuuluu.

>TAULUKON PAIKKA>

±. SEURANTA JA ARVIOINTI

8.1 Seurantajärjestelmä

(Jo toimen alussa on koottava riittävät tiedot seurannasta, taloudellisten ja henkilöresurssien käytöstä, suoritteista ja tuloksista. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että taloudellisille ja henkilöresursseille sekä suoritteille ja tuloksille on määriteltävä indikaattorit ja kehitettävä tietojen keräämismenetelmät.)

Ei sovelleta.

8.2 Arvioinnin yksityiskohtaiset säännöt ja arviointijaksot

(Esitetään toiminnan tavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi suoritettavalle väli- ja jälkiarvioinnille laadittu aikataulu ja arviointeja koskevat säännöt. Monivuotiset ohjelmat on arvioitava perusteellisesti ainakin yhden kerran ohjelman toteuttamisen aikana. Muista toiminnoista suoritetaan jälki- tai väliarviointi vähintään kuuden vuoden välein.

Ei sovelleta.

9. PETOSTEN TORJUNTATOIMET

(Varainhoitoasetuksen 3 artiklan 4 kohta: "Komissio esittää petosten ja väärinkäytösten välttämiseksi rahoitusta koskevissa selvityksissä tiedot olemassa olevista tai suunnitteilla olevista ehkäisevistä ja suojatoimenpiteistä.")

Ei sovelleta.