52000XG1229

Aseiden vientiä koskevien Euroopan unionin käytännesääntöjen toimintaohjeiden 8 kohdan mukainen toinen vuosikertomus

(2000/C 379/01)

Aseiden vientiä koskevissa Euroopan unionin käytännesäännöissä, jotka hyväksyttiin 8.6.1998, luotiin jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa ja neuvonpitoa koskeva menettely, joka perustuu Luxemburgin Eurooppa-neuvoston vuonna 1991 ja Lissabonin Eurooppa-neuvoston vuonna 1992 hyväksymille yhteisille perusteille. Näillä käytännesäännöillä on aloitettu aseiden viennin valvontaa koskevien kansallisten politiikkojen lähentäminen Euroopan unionissa samalla, kun Euroopan puolustusteollisuudessa on alkanut rakenneuudistus.

Euroopan unionin käytännesäännöissä määrätään vuosittaisesta arvioinnista. Ensimmäinen vuosikertomus julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 3.11.1999(1) sen jälkeen, kun neuvosto oli päättänyt jäsenvaltioiden toivomuksen mukaisesti kyseisen kertomuksen julkistamisesta.

Toisessa vuosikertomuksessa arvioidaan käytännesääntöjen soveltamisen toista vuotta. Toiselle vuodelle oli ominaista ensimmäisen vuoden saavutusten vakiinnuttaminen ja uusien saavutusten toteaminen muun muassa ensimmäisessä vuosikertomuksessa määritellyissä ensisijaisissa kysymyksissä. Koska käytännesääntöjen soveltaminen on osa aseiden viennin valvontaa koskevien politiikkojen pitkän aikavälin lähentämis- ja yhdenmukaistamisprosessia, tässä kertomuksessa esitetään jäsenvaltioiden hyväksymät tulevaisuuden suuntaviivat.

I ARVIO KÄYTÄNNESÄÄNTÖJEN SOVELTAMISEN TOISESTA VUODESTA: SAAVUTUSTEN VAKIINNUTTAMINEN

Ensimmäisessä vuosikertomuksessa todettiin, että lyhyen ajan sisällä oli saatu aikaan huomattavaa edistymistä ja että käytännesääntöjen soveltamisen ensimmäisen vuoden tulokset olivat jo nyt myönteisiä. Toisen vuoden aikana käytännesääntöjen asema on selkeästi vahvistunut ja ensimmäisen vuoden saavutukset ovat vakiintuneet. Toisena vuotena epäämisilmoitusten ja neuvonpitojen määrä on huomattavasti kasvanut, mikä voidaan todeta tämän kertomuksen liitteenä olevasta taulukosta. Tämä edistyminen on osoitus jäsenvaltioiden halusta toteuttaa käytännössä uudenlaista avoimuutta aseiden viennin valvonnassa ja toimia tiiviimmin yhdessä tällä alalla.

Samanaikaisesti käytännesääntöjen soveltamisen kanssa jäsenvaltiot ovat kehittäneet yhteistoimintaansa niin käytännesääntöjen soveltamisen käytännön menettelyjen ja niiden kehittämisen osalta kuin aseiden viennin valvontaa koskevien politiikkojen osalta. Tätä yhteistoimintaa on toteutettu erityisesti tavanomaisten aseiden vientiä käsittelevässä YUTP:n alan työryhmässä (COARM). Käytännesääntöjen soveltamisen toisen vuoden aikana työryhmä on pyrkinyt erityisesti käsittelemään ensimmäisessä vuosikertomuksessa mainittuja ensisijaisia kysymyksiä. Tässä asiassa saavutetut tulokset on esitetty jäljempänä. Ilmoitusten ja neuvonpidon määrän tasainen kasvu, mikä kuvastaa käytännesääntöjen merkityksen kasvua, lisää osaltaan jäsenvaltioiden tiedonvaihdon merkitystä tämän työryhmän puitteissa.

Käytännesääntöjen toimintaohjeiden 11 kohdan mukaan jäsenvaltiot pyrkivät kaikin tavoin kannustamaan muita puolustustarvikkeita vieviä valtioita liittymään näiden käytännesääntöjen periaatteisiin. Jo ensimmäisessä vuosikertomuksessa mainittiin Keski- ja Itä-Euroopan assosioituneiden maiden, Kyproksen, Euroopan talousalueeseen kuuluvien Efta-maiden ja Kanadan kannattavan käytännesääntöjen periaatteita. Tämän jälkeen Turkki ja Malta ovat ilmoittaneet noudattavansa kyseisiä periaatteita. Nämä valtiot ovat näin ollen sitoutuneet mukauttamaan vientipolitiikkansa ja tarvittaessa myös lainsäädäntönsä. Jäsenvaltiot ovat tyytyväisiä siihen, että käytännesääntöjen periaatteet tunnustetaan yhä laajemmin, ja ovat päättäneet tukea edelleen tätä prosessia.

Samanaikaisesti käytännesääntöjen soveltamisen kanssa jäsenvaltiot ovat sitoutuneet, kansallisella tasolla ja siltä osin kuin se kyseistä jäsenvaltiota koskee, lisäämään avoimuutta. Täten suurin osa aseiden vientiä harjoittavista jäsenvaltioista julkaisee nykyään aseiden vientiä koskevia kansallisia selvityksiä. Luettelo näistä raporteista ja, jos ne ovat saatavilla sähköisessä muodossa, niiden Internet-osoitteet ovat tämän asiakirjan liitteenä. Jäsenvaltiot ovat tyytyväisiä tähän kehitykseen, joka osaltaan vahvistaa käytännesääntöjä.

II KATSAUS ENSIMMÄISESSÄ VUOSIKERTOMUKSESSA TODETTUJEN ENSISIJAISTEN TOIMIEN TÄYTÄNTÖÖNPANOON

Ensimmäisessä vuosikertomuksessa lueteltiin neljä keskeistä kysymystä, joita olisi ensisijaisesti tarkasteltava ja joiden osalta olisi toteutettava jäsenvaltioiden toiminta käytännesääntöjen vahvistamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi. Todettu edistyminen näissä kysymyksissä käytännesääntöjen soveltamisen toisen vuoden aikana on esitetty jäljempänä:

Yhteinen puolustustarvikeluettelo

Ensimmäisessä vuosikertomuksessa korostettiin, että käytännesääntöjen toimintaohjeiden 5 kohdassa mainitun yhteisen puolustustarvikeluettelon laatiminen on aivan ensisijainen tehtävä, koska tätä luetteloa pidetään käytännesääntöjen perustana.

Neuvosto hyväksyi luettelon 13.6.2000, ja se julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 8.7.2000. Neuvosto päätti käytännesääntöjen soveltamiseen liittyvän laajaa avoimuutta koskevan periaatteen mukaisesti julkistaa luettelon.

Yhteisen puolustustarvikeluettelon hyväksyminen on huomattava edistysaskel, ja se tukee merkittävästi käytännesääntöjen tehokkuuden parantamista. Se on askel kohti jäsenvaltioiden käytäntöjen lähentämistä tavanomaisten aseiden viennin valvonnan alalla. Jäsenvaltiot käyttävät vastedes yhteistä luetteloa mallina antaessaan epäämisilmoituksia (takautuva vaikutus jo annettujen epäämisilmoitusten osalta), mikä selventää ja yksinkertaistaa jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa näissä asioissa.

Yhteinen puolustustarvikeluettelo on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) alan poliittinen sitoumus. Kaikki jäsenvaltiot ovat näin ollen poliittisesti sitoutuneet varmistamaan, että ne voivat kansallisen lainsäädäntönsä avulla valvoa kaikkien luettelossa tarkoitettujen tuotteiden vientiä. Yhteinen puolustustarvikeluettelo toimii mallina jäsenvaltioiden kansallisille puolustustarvikeluetteloille ilman, että se suoraan korvaa ne.

Yhteinen puolustustarvikeluettelo on luonteeltaan jatkuvasti kehittyvä, ja jäsenvaltiot päivittävät sitä säännöllisesti tavanomaisten aseiden vientiä käsittelevässä työryhmässä.

Lopuksi jäsenvaltiot ilmoittivat tukevansa kaikkia pyrkimyksiä, joiden päämääränä on, että niitä yhteiseen puolustustarvikeluetteloon sisältyviä tarvikkeita, jotka eivät sisälly Wassenaarin luetteloon, ehdotetaan tarkasteltavaksi Wassenaarin järjestelyjen puitteissa.

Käsite "olennaisesti samankaltainen vienti"

Toiseksi tehtäväksi ensimmäisessä vuosikertomuksessa todettiin yhteisen tulkinnan kehittäminen käsitteelle "olennaisesti samankaltainen vienti". Se on itse asiassa käytännesääntöjen toimintaohjeiden keskeinen käsite, minkä vuoksi on selvää, että tarvitaan kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymä tulkinta siitä, mitä on olennaisesti samankaltainen vienti.

Jäsenvaltiot ovat jatkaneet tämän asian tarkastelua tavanomaisten aseiden vientiä käsittelevässä työryhmässä. Vaikka asiassa on edistytty, tavoitteeksi asetettua yhteistä tulkintaa ei ole saavutettu. Kyseessä on itse asiassa monimutkainen käsite, ja tulevilla suuntaviivoilla on huomattava vaikutus käytännesääntöjen soveltamiseen jatkossa.

Jäsenvaltiot aikovat jatkossakin toteuttaa vaihtoa ja yhdenmukaistamista tällä alalla. Yhteinen puolustustarvikeluettelo on vastedes yhteisesti hyväksytty perusta, jonka avulla voidaan edetä yhteisen tulkinnan laatimisessa olennaisesti samankaltaisen viennin käsitteelle.

Epäämisilmoitusten tarkkuusaste

Ensimmäisessä vuosikertomuksessa todettiin myös, että tarvitaan tarkempi kuvaus syistä, jotka ovat johtaneet luvan epäämiseen. Siten jäsenvaltiot voisivat ymmärtää paremmin epäämisilmoituksen perusteet ja päättää tarvittaessa neuvottelujen aloittamisesta.

Tätä varten jäsenvaltiot ovat sopineet siitä, että epäämisilmoituksen olisi sisällettävä seuraavat tiedot:

- määrämaa,

- kyseessä olevan tarvikkeen yksityiskohtainen kuvaus (sekä vastaava yhteisen luettelon numero),

- ostaja (täsmennettävä, onko ostajana valtion laitos, poliisivoimat, puolustusvoimat, merivoimat, ilmavoimat tai puolisotilaalliset joukot vai onko ostajana yksityishenkilö (luonnollinen tai oikeushenkilö), ja jos epääminen perustuu perusteeseen 7, kyseisen luonnollisen tai oikeushenkilön nimi),

- loppukäytön kuvaus,

- epäämisen syyt (joissa olisi mainittava perusteen tai perusteiden numeron lisäksi myös ne tekijät, joille arviointi perustuu),

- epäämisen päivämäärä (tai tieto epäämisen voimaatulopäivästä, jos se ei vielä ole voimassa).

Jäsenvaltiot ovat myös sopineet siitä, että olisi myös ilmoitettava luvan epääminen vienniltä, joka on olennaisesti samankaltainen jonkin toisen jäsenvaltion jo ilmoittaman epäämisen kanssa.

Asevientikiellot

Ensimmäisessä vuosikertomuksessa korostettiin lopuksi sitä, kuinka tärkeää on, että jäsenvaltiot jatkavat tietojen vaihtoa Yhdistyneiden Kansakuntien, Euroopan unionin ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön määräämien asevientikieltojen kansallisista tulkinnoista.

Jäsenvaltiot ovat samanaikaisesti kehittäneet yhteisiä näkemyksiään kansallisista politiikoista, jotka koskevat aseiden viennin valvontaa tiettyihin maihin tai tietyille alueille, joita asevientikielto ei koske, mutta jotka edellyttävät erityistä tarkkaavaisuutta (sisäisen tai ulkoisen konfliktin olemassaolo, ihmisoikeustilanne jne.).

III TAVANOMAISTEN ASEIDEN VIENTIÄ KÄSITTELEVÄSSÄ TYÖRYHMÄSSÄ KÄYTÄNNESÄÄNTÖJEN SOVELTAMISEN YHTEYDESSÄ KÄSITELLYT MUUT KYSYMYKSET

Jäsenvaltiot ovat jatkaneet käytännesääntöjen soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen parantamista ja yhdenmukaistamista.

Edellä mainittujen kysymysten lisäksi jäsenvaltiot ovat muun muassa tarkastelleet neuvottelumenettelyjä koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ja erityisesti ongelmia, jotka liittyvät tarvittavaan tiedonvaihdon luottamuksellisuuteen ilman, että se on ristiriidassa käytännesääntöjen perustana olevan avoimuustavoitteen kanssa.

Jäsenvaltiot ovat lisäksi pohtineet kysymystä humanitaarisissa operaatioissa, erityisesti humanitaarisissa miinanraivausoperaatioissa, käytetyistä puolustustarvikkeista, joiden kohdalla on tarkasteltu mahdollisuutta ottaa säännöksellä käyttöön poikkeuksia.

Jäsenvaltiot ovat aseiden vientiä koskevien käytännesääntöjen soveltamisessa joutuneet paneutumaan myös kysymykseen aseiden välityksestä. Asiaa on käsitelty useita kertoja, ja siihen liittyvistä ongelmista on järjestetty asiantuntijakokous. Jäsenvaltiot aikovat jatkaa ja syventää neuvottelujaan aseiden välittäjien toiminnan valvomista koskevista säännöistä sisällyttääkseen tämän yksittäisen, mutta keskeisen kysymyksen jäsenvaltioiden valvontapolitiikkojen lähentämisprosessiin.

Jäsenvaltiot ovat kevyiden ja pienikaliiperisten aseiden laitonta kauppaa käsittelevää Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 2001 konferenssia varten ryhtyneet määrittelemään yhteisiä suuntaviivoja ja vahvistamaan koordinointiaan kevyiden ja pienikaliiperisten aseiden siirtojen valvonnan alalla käyttämällä käytännesääntöjen soveltamisessa hankittua kokemusta.

IV LÄHITULEVAISUUDEN ENSISIJAISET SUUNTAVIIVAT

Käytännesääntöjen soveltaminen on osa pitkän aikavälin prosessia, jonka tarkoituksena on lujittaa yhteistyötä ja edistää lähentymistä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tavanomaisten aseiden viennin alalla.

Kuten ensimmäisestä vuosikertomuksesta ilmeni, tämä prosessi on toistaiseksi ainutlaatuinen. Käytännesääntöjen soveltaminen on tärkeä askel Euroopan tulevaisuudelle aseidenvientivalvonnan alalla, sillä se edistää avoimuutta valtioiden välillä ja suhteessa kansalaisyhteiskuntaan ja yhteensovitettujen politiikkojen asteittaista laatimista.

Käytännesääntöjen soveltamisessa on jo kahdessa vuodessa saavutettu merkittäviä tuloksia jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon alalla. Käytännesääntöjä on kuitenkin sovellettava vielä perusteellisemmin ja järjestelmällisemmin, jotta kaikki niiden tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää.

Tässä vuosikertomuksessa on jo mainittu useita kysymyksiä, joiden yhteistä tarkastelua on jatkettava, jotta käytännesääntöjen soveltamista voitaisiin parantaa ja syventää.

Jäsenvaltiot ovat määritelleet edellä mainittujen kysymysten lisäksi joukon suuntaviivoja asioista, joista on päätettävä tai joita on käsiteltävä lähiaikoina:

1. Turvallisuus- ja poliisikäyttöön tarkoitettuja muita kuin puolustustarvikkeita koskevan yhteisen luettelon viimeisteleminen

Jäsenvaltioiden mukaan kansallisten viranomaisten olisi valvottava yhteisön sääntöjen nojalla, koska kyse on siviilikäyttöön tarkoitetuista tarvikkeista, tiettyjen muiden kuin puolustustarvikkeiden vientiä, joita voidaan käyttää sisäisiin sortotoimiin. Näin estetään se, että Euroopan unionista peräisin olevia tarvikkeita voitaisiin käyttää ihmisoikeusloukkauksiin.

Tavanomaisten aseiden vientiä käsittelevä työryhmä on ryhtynyt laatimaan yhteistä luetteloa turvallisuus- ja poliisikäyttöön tarkoitetuista muista kuin puolustustarvikkeista, joiden vientiä olisi valvottava ihmisoikeuksien kunnioittamista lopullisessa määrämaassa koskevan käytännesääntöjen perusteen 2 nojalla. Työryhmän laatima luettelo toimitetaan komissiolle, jonka tehtävänä on antaa ehdotus sisäisiin sortotoimiin mahdollisesti käytettävien muiden kuin puolustustarvikkeiden viennin valvomista koskevasta yhteisön järjestelystä. Siitä tulee käytännesääntöjen toimintaohjeista erillinen väline. Se kuitenkin liittyy toimintaohjeisiin, koska valvonta pannaan täytäntöön käytännesääntöjen perusteen 2 nojalla.

Neuvosto panee merkille komission aikomuksen antaa viipymättä luetteloon perustuva ehdotus, jonka avulla voidaan perustaa yhteisön valvontajärjestelmä.

2. Tietojenvaihdon kehittäminen kansallisista valvontapolitiikoista, jotka koskevat aseiden vientiä tiettyihin erityistä varovaisuutta vaativiin maihin tai alueille

Käytännesääntöjen perustavoitteena onkin jäsenvaltioiden välinen vuoropuhelu kansallisista vientivalvontapolitiikoista. Jäsenvaltiot edistävät tätä vuoropuhelua päättäväisesti. Tietojenvaihdon aineellisena perustana on käytännesääntöjen mukaisesti epäämisilmoitusten merkittävä määrä.

3. Käytännesääntöjen toimintajärjestelyn mukaisesti noudatettujen menettelyjen yhteensovittaminen

Jäsenvaltiot jatkavat jo aloitettua yhteensovittamista. Ne pyrkivät erityisesti täsmentämään ja lujittamaan kahdenvälistä kuulemisjärjestelmää, määrittelemään sen, miten tietyt ilmoitukset voidaan peruuttaa ilmoituksen tehneen valtion pyynnöstä (lukuun ottamatta vientikiellon peruuttamista, jota koskeva menettely on jo hyväksytty) ja tarkastelemaan lopuksi kysymystä vähimmäisedellytyksistä vientiä koskevan ilmoituksen tekemiseksi.

4. Käytännesääntöjen soveltamista koskevien kansallisten selvitysten yhteensovittaminen

Vuosikertomus käytännesääntöjen soveltamisesta laaditaan jäsenvaltioiden selvitysten perusteella. Joitakin toimitettuja tietoja, varsinkin tilastotietoja, on kuitenkin joskus vaikea verrata keskenään, mikä hankaloittaa yhteenvedon laatimista ja voi hidastaa yhteistä avoimuuspyrkimystä. Avoimuuden ja vuosikertomuksen informatiivisuuden lisäämiseksi jäsenvaltiot pyrkivät mahdollisuuksien mukaan laatimaan kansallisten selvitysten yhteensovitetun mallin etenkin tilastotietojen osalta.

5. Jäsenvaltioiden kansallisten kantojen koordinointi aseiden vientivalvontaan liittyviä kysymyksiä käsittelevissä monenvälisissä yhteyksissä

Käytännesääntöjen toimintaohjeiden 7 kohdan täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltiot pyrkivät vahvistamaan puheenjohtajavaltion kanssa kansallisten kantojensa ja Euroopan unionin kannan koordinointia aseiden vientivalvontaan liittyviä kysymyksiä käsittelevissä kansainvälisissä elimissä.

6. Käytännesääntöjen periaatteiden edistäminen kolmansissa maissa

Käytännesääntöjen toimintaohjeiden 11 kohdan mukaan jäsenvaltiot pyrkivät kaikin tavoin kannustamaan muita puolustustarvikkeita vieviä valtioita liittymään näiden käytännesääntöjen periaatteisiin. Jäsenvaltiot jatkavat aktiivisesti näitä pyrkimyksiään ja lujittavat vuoropuhelua niiden maiden kanssa, jotka ovat ilmoittaneet yhtyvänsä käytännesääntöjen periaatteisiin, mukaan lukien aloitteet niiden maiden auttamiseksi, joilla on vaikeuksia soveltaa näitä periaatteita. Jäsenvaltiot ovat panneet kiinnostuneina merkille Yhdysvaltojen kongressin äänestyksen kansainvälisten aseidenviennin käytännesääntöjen edistämistä koskevasta laista ja ovat tyytyväisiä siihen, että Yhdysvallat on näin lähtenyt tielle, jolla Euroopan unioni on edelläkävijä. Jäsenvaltiot pitävät erittäin suotavana, että Yhdysvallat ja Euroopan unioni toimivat yhdessä aseiden vientivalvontaa koskevien yhteisten periaatteiden edistämiseksi kolmansissa maissa.

(1) EYVL C 315, 3.11.1999, s. 1.

LIITE I

Tavanomaisten aseiden vientiä koskevat tiedot ja käytännesääntöjen täytäntöönpano jäsenvaltioissa 1. tammikuuta ja 31. joulukuuta 1999 välisenä aikana (Huom. Suluissa olevat luvut koskevat 1. tammikuuta ja 30. kesäkuuta 2000 välistä ajanjaksoa).

Tilastotietojen keruu vaihtelee jäsenvaltioittain ja ne eivät noudata yhtenäistä mallia. Kaikki jäsenvaltiot eivät myöskään ole voineet antaa tarvittavia tietoja, mikä johtuu aseiden vientivalvontaa koskevista voimassa olevista menettelyistä tai tietosuojasäännöksistä.

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

>TAULUKON PAIKKA>