51998PC0558

Ehdotus neuvoston direktiiviksi jätteenpoltosta (98/C 372/07) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(1998) 558 lopull. - 98/0289(SYN)

(Komission esittämä 29 päivänä lokakuuta 1998)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 130 s artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon,

noudattaa perustamissopimuksen 189 c artiklassa määrättyä menettelyä Euroopan parlamentin kanssa yhdessä toimien,

sekä katsoo, että

(1) viidennessä ympäristöalan toimintaohjelmassa - "Kohti kestävää kehitystä", Euroopan yhteisön ympäristöä ja kestävää kehitystä koskeva poliittinen toimintaohjelma (1) - asetetaan tavoitteeksi, etteivät joidenkin epäpuhtauksien, kuten typen oksidien (NOX), rikkidioksidin (SO2), raskasmetallien ja dioksiinien, kriittiset kuormitukset ja tasot koskaan ylity, ja samassa toimintaohjelmassa asetetaan ilmanlaatuun liittyväksi tavoitteeksi, että kaikkia ihmisiä suojellaan tehokkaasti ilman epäpuhtauksien aiheuttamilta tunnustetuilta terveysriskeiltä; lisäksi toimintaohjelmassa asetetaan tavoitteeksi, että todetuista lähteistä peräisin olevia dioksiinipäästöjä vähennetään vuoteen 2005 mennessä 90 prosentilla (vuoden 1985 tasosta) ja että kaikentyyppisiä kadmiumin (Cd), elohopean (Hg) ja lyijyn (Pb) päästöjä vähennetään vähintään 70 prosenttia vuoden 1995 tasosta.

(2) valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaa YK:n Euroopan talouskomission yleissopimukseen liittyvässä ja yhteisön allekirjoittamassa hitaasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä koskevassa pöytäkirjassa asetetaan oikeudellisesti sitovat dioksiinien ja furaanien päästörajat, jotka ovat 0,1 ng toksisuusekvivalenttia/m³ laitoksissa, jotka polttavat yli 3 tonnia kiinteää yhdyskuntajätettä tunnissa, 0,5 ng toksisuusekvivalenttia/m³ laitoksissa, jotka polttavat yli tonnin kiinteää sairaalajätettä tunnissa, ja 0,2 ng toksisuusekvivalenttia/m³ laitoksissa, jotka polttavat yli tonnin vaarallista jätettä tunnissa,

(3) valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan YK:n Euroopan talouskomission yleissopimukseen liittyvässä ja yhteisön allekirjoittamassa raskasmetalleja koskevassa pöytäkirjassa asetetaan oikeudellisesti sitova hiukkasten päästöraja, joka on 10 mg/m³ vaarallisen ja sairaalajätteen polton osalta, ja oikeudellisesti sitovat elohopean päästörajat, jotka ovat 0,05 mg/m³ vaarallisen jätteen polton ja 0,08 mg/m³ yhdyskuntajätteen polton osalta,

(4) yhdyskuntajätteiden polttolaitosen aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä annetut neuvoston direktiivit 89/369/ETY (2) ja 89/429/ETY (3) ovat myötävaikuttaneet jätteenpolttolaitoksista peräsin olevien ja ilmakehään joutuvien päästöjen vähentämiseen ja ehkäisemiseen; nyt olisi säädettävä tiukemmista säännöistä ja mainitut direktiivit olisi siten kumottava,

(5) yksittäisesti toimivat jäsenvaltiot eivät voi perustamissopimuksen 3 b artiklassa tarkoitettujen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti saavuttaa tehokkaasti jätteiden poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten päästöjen vähentämiseen tähtäävää tavoitetta, eikä epäyhtenäinen toiminta takaa asetetun tavoitteen saavuttamista; koska päästöjä on vähennettävä koko yhteisössä, on tehokkaampaa toimia yhteisön tasolla; tässä direktiivissä asetetaan ainoastaan jätteiden poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten vähimmäisvaatimukset,

(6) yhteisön jätehuoltostrategiasta 24 päivänä helmikuuta 1997 annetussa neuvoston päätöslauselmassa 97/C 76/01 (4) painotetaan jätteen käyttöä koskevien yhteisön kriteerien merkitystä sekä sitä, että jätteenpolttolaitoksiin on sovellettava tarkoituksenmukaisia päästöstandardeja, jo käytössä olevia jätteenpolttolaitoksia varten on suunniteltava valvontatoimenpiteitä ja komission on tutkittava, onko yhteisön lainsäädäntöä muutettava energian hyödyntämiseen tähtäävän jätteenpolton osalta laajojen jätekuljetustenvälttämiseksi yhteisössä,

(7) hyödynnettäviin jätteisiin sovelletaan sisämarkkinoiden sääntöjä, minkä vuoksi kaikille jätteitä polttaville laitoksille tarvitaan samat tiukat säännöt, jotta vältettäisiin jäsenvaltioiden väliset jätteiden siirrot laitoksiin, jotka toimivat väljemmistä ympäristöstandardeista johtuen pienemmin kustannuksin,

(8) ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 24 päivänä syyskuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/61/EY (5) esitetään ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen yhtenäistetty lähestymistapa, jossa laitoksen ympäristövaikutusten kaikki osatekijät otetaan huomioon yhtenäisesti; direktiivin 96/61/EY solveltamisalaan kuuluvat yhdyskuntajätteen käsittely- ja hyödyntämislaitokset, joiden kapasiteetti on yli 10 tonnia päivässä,

(9) tässä direktiivissä asetetaan päästörajat direktiivin 96/61/EY 18 artiklan mukaisesti sekä säädetään kaikkien jätteitä polttavien laitosten toimintaedellytyksistä ja päätörajoista korkeatasoisen ympäristönsuojelun varmistamiseksi,

(10) tässä direktiivissä asetettujen päästörajojen noudattamista on pidettävä välttämättömänä joskaan ei riittävänä edellytyksenä direktiivissä 96/61/EY asetettujen, parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden käyttöä koskevien vaatimusten täyttymiselle; näiden vaatimusten noudattaminen voi edellyttää aiempaa tiukempia päästörajoja, muille aineille ja väliaineille asetettavia päästörajoja sekä muita asiaankuuluvia edellytyksiä,

(11) teollisuudella on kymmenen vuoden kokemus jätteenpolttolaitosten epäpuhtauspäästöjen vähentämistekniikoiden soveltamisesta,

(12) jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (6), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 96/350/EY (7), 4 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätteet hyödynnetään tai käsitellään vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä; tämän vuoksi saman direktiivin 9 artiklassa edellytetään, että kaikkien jätteitä käsittelevien laitosten ja yritysten on saatava siihen lupa toimivaltaiselta viranomaiselta muun muassa toteutettavien turvatoimien osalta,

(13) tämän direktiivin mukaisesti perustettujen ja toimivien jätteenpolttolaitosten tarkoituksena on vähentää jätteiden aiheuttamaan ympäristön pilaantumiseen liittyviä riskejä lämpökäsittelyprosessin ja erityisesti hapettumisen avulla, vähentää jätteiden määrää ja volyymia sekä synnyttää sellaisia palamisjätteitä, jotka voidaan kierrättää tai käsitellä turvallisesti,

(14) perustamissopimuksen 129 artiklan mukaan ihmisten terveyden suojelua koskevat vaatimukset kuuluvat osana yhteisön muuhun politiikkaan, ja lisäksi perustamissopimuksen 130 r artiklan mukaan yhteisön ympäristöpolitiikalla myötävaikutetaan ihmisten terveyden suojeluun,

(15) korkeatasoinen ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu edellyttää, että yhteisön jätteenpolttolaitoksille määritetään asianmukaiset toimintaedellytykset ja päästörajat ja että niitä pidetään yllä; asetettujen raja-arvojen on myötävaikutettava ympäristöhaittojen vähentämiseen ja ihmisten terveydelle haitallisten vaikutusten vähimmäistämiseen,

(16) korkealuokkaiset mittausmenetelmät ovat tarpeen päästöjen valvomiseksi ja sen varmistamiseksi, että epäpuhtauspäästöjen raja-arvoja noudatetaan,

(17) ympäristöä on tarpeen suojella yhtenäistetysti jätteen lämpökäsittelystä aiheutuvilta päästöiltä; poistokaasujen puhdistuksesta aiheutuva jätevesi pitäisi siksi poistaa vasta erillisen käsittelyn jälkeen, jotta voitaisiin rajoittaa epäpuhtauksien kulkeutumista ympäristön osasta toiseen,

(18) olisi annettava säännöksiä sellaisia tapauksia varten, joissa päästöjen raja-arvot ylitetään, sekä puhdistusjärjestelmien teknisesti väistämättömia seisokkeja, häiriöitä ja vikoja varten,

(19) ei voida sallia, että jätteiden rinnakkaispoltto laitoksissa, joita ei ole pääasiallisesti tarkoitettu jätteiden polttoon, lisää rinnakkaispoltosta aiheutuvien poistokaasujen epäpuhtauspäästöjä, joten tällaista jätteiden rinnakkaispolttoa on asianmukaisesti rajoitettava, ja

(20) jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin rikkomisen seuraamuksia koskevista säännöistä ja huolehdittava niiden täytäntöönpanosta; näiden seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteutettuja ja varoittavia.

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN

1 artikla

Tavoitteet

Tämän direktiivin tavoitteena on ehkäistä, tai silloin kun se ei ole mahdollista, vähentää mahdollisimman suurelta osalta jätteiden poltosta ja rinnakkaispoltosta ympäristölle aiheutuvia mahdollisia haittoja ja erityisesti ilman, maaperän sekä pinta ja pohjavesien pilaantumista ja tästä ihmisten terveydelle aiheutuvia riskejä, sekä vahvistaa jätteiden poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksille asianmukaiset toimintaedellytykset ja päästörajat yhteisössä ja ylläpitää niitä.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan jätteiden poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksiin.

2. Tämän direktiivin soveltamisalaan eivät kuitenkaan kuulu seuraavat laitokset:

a) Laitokset, joissa käsitellään ainoastaan seuraavia jätteitä:

i) neuvoston direktiivin 94/67/EY (8) soveltamisalaan kuuluvat jätteet,

ii) puu sekä maa- ja metsätalouden jätteet, lukuun ottamatta sellaisia, jotka voivat käsittelyn seurauksena sisältää orgaanisia halogeeniyhdisteitä tai raskasmetalleja,

iii) jätteet, jotka eivät kuulu direktiivin 75/442/ETY soveltamisalaan kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan nojalla,

iv) offshorelaitoksilla tapahtuvasta öljyn ja kaasun etsinnästä ja hyödyntämisestä syntyvät jätteet, jotka poltetaan näillä laitoksilla.

b) Laitokset, joissa ainoastaan käsitellään muita jätteitä kuin yhdyskuntajätteitä alle 10 tonnia vuodessa.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1. "jätteellä": direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettua kiinteää tai nestemäistä jätettä,

2. "jätteiden polttolaitoksella" kiinteää tai liikkuvaa teknistä yksikköä ja laitteistoa, joka on tarkoitettu jätteiden lämpökäsittelyyn riippumatta siitä, hyödynnetäänkö poltosta syntyvä lämpö vai ei. Lämpökäsittelyllä tarkoitetaan jätteiden polttoa hapettamalla sekä pyrolyysiä, kaasutusta tai muuta lämpökäsittelyä, kuten plasmakäsittelyä, jos käsittelystä syntyvät tuotteet tämän jälkeen poltetaan,

Tämä määritelmä kattaa laitosalueen ja koko laitoksen, mukaan lukien kaikki polttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointilaitteistot ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, laitoksen jäte-, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, palamisjätteiden, poistokaasun ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputkien sekä polton valvontaan ja poltto-olosuhteiden seurantaan ja tallennukseen tarkoitetut laitteet ja järjestelmät.

3. "rinnakkaispolttolaitoksella" laitosta, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tuottaa energiaa tai aineellisia tuotteita ja jossa käytetään jätteitä vakinaisena tai lisäpolttoaineena,

Tämä määritelmä kattaa laitosalueen ja koko laitoksen, mukaan lukien kaikki polttolinjat sekä jätteen vastaanotto- ja varastointilaitteistot ja laitosalueella tehtävään esikäsittelyyn tarkoitetut laitteistot, laitoksen jäte, polttoaine- ja ilmansyöttöjärjestelmät, kattilan, palamisjätteiden, poistokaasun ja jäteveden käsittely- ja varastointilaitteistot, poistoputkien sekä polton valvontaan ja poltto-olosuhteiden seurantaan ja tallennukseen tarkoitetut laitteet ja järjestelmät.

4. "jo käytössä olevalla jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksella" toiminnassa olevaa ja voimassaolevan kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaista laitosta tai ennen 21 artiklassa mainittua päivää voimassa olevan lainsäädännön mukaista laitosta, jolle on myönnetty lupa tai joka on rekisteröity tai jota varten on toimivaltaisen viranomaisen mukaan vireillä täysi lupahakemus edellyttäen, että kyseinen laitos otetaan käyttöön vähintään vuoden kuluessa 21 artiklassa mainitusta päivästä,

5. "päästöllä" aineiden, tärinän, lämmön tai melun välitöntä tai välillistä pääsyä laitoksessa sijaitsevista piste- ja hajakuormituslähteistä ilmaan, veteen tai maaperään,

6. "päästörajalla" tiettyjen erityisparametrien avulla ilmaistua päästön massaa sekä pitoisuuta ja/tai tasoa, joka ei saa ylittyä yhden tai useamman ajanjakson aikana.

7. "dioksiineilla ja furaaneilla": kaikkia liitteessä I mainittuja polykloorattuja dibentso-p-dioksiineja ja dibentsofuraaneja,

8. "toiminnanharjoittajalla": luonnollista tai oikeushenkilöä, joka käyttää tai valvoo laitosta tai, jos asiasta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä, jolle on annettu laitoksen teknistä toimintaa koskeva taloudellinen päätösvalta,

9. "luvalla": kirjallista päätöstä (tai useita tällaisia päätöksiä), jolla myönnetään lupa käyttää laitosta tai sen osaa.

10. "palamisjätteellä": direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdassa jätteeksi määriteltyä tai kiinteää ainesta (mukaan lukien pohjatuhka ja kuona, lento- ja kattilatuhka, kaasun käsittelystä syntyvät kiinteät reaktiotuotteet, jäteveden käsittelystä syntyvä liete, käytetyt katalyytit ja käytetty aktiivihiili), joka syntyy jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttoprosessista, poistokaasun tai jäteveden käsittelystä taikka muista jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tapahtuvista prosesseista.

4 artikla

Luvan hakeminen ja myöntäminen

1. Jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitokset eivät saa toimia ilman lupaa.

2. Direktiivin 96/61/EY säännösten soveltamista rajoittamatta, jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toimivaltaiselle viranomaiselle toimittamaan lupahakemuksen on sisällettävä selvitys toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on varmistaa, että:

a) laitos on suunniteltu ja varustettu ja sitä käytetään siten, että tämän direktiivin vaatimukset täyttyvät,

b) polttoprosessin aikana syntyvä lämpö hyödynnetään mahdollisimman suurelta osalta,

c) palamisjätteiden muodostuminen ehkäistään tai sitä vähennetään tai palamisjätteet kierrätetään mahdollisimman suurelta osalta,

d) palamisjätteet, joiden muodostumista ei voida ehkäistä tai vähentää tai joita ei voida kierrättää, käsitellään kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

3. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos hakemuksesta käy ilmi, että ilmaan joutuvien päästöjen ehdotetut mittaustekniikat ovat liitteen III mukaiset.

4. Toimivaltaisen viranomaisen jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitokselle myöntämässä luvassa on

a) nimenomaisesti mainittava Euroopan jäteluetteloon perustuvat jäteluokat, joiden käsittely on sallittu,

b) ilmoitettava laitoksen jätteenpolton kokonaiskapasiteetti,

c) määritettävä näytteenotto- ja mittausmenettelyt, joiden avulla täytetään kunkin ilmaan ja veteen joutuvan epäpuhtauden määräaikaismittauksia varten asetetut velvoitteet.

5. Jäsenvaltioiden on määritettävä liikkuvien laitosten lupamenettely.

5 artikla

Jätteen toimittaminen ja vastaanotto

Jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnanharjoittajan on toteutettava kaikki jätteen toimittamiseen ja vastaanottoon liittyvät varotoimet, jotta ehkäistään ympäristölle aiheutuvat mahdolliset haitat ja erityisesti ilman, maaperän sekä pinta- ja pohjavesien pilaantuminen sekä haju- ja meluhaitat ja ihmisten terveydelle aiheutuvat välittömät riskit, tai silloin kun tämä ei ole mahdollista, vähennetään niitä mahdollisimman suurelta osalta,

Toiminnanharjoittajan on määritettävä kunkin Euroopan jäteluettelon mukaisen jäteluokan massan ennen jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitokseen toimitettavan jätteen hyväksymistä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää poikkeuksia teollisuuslaitoksille ja -yrityksille, jotka polttavat tai rinnakkaispolttavat ainoastaan oman jätteensä sen syntymispaikalla, edellyttäen, että vastaava turvallisuustaso saavutetaan ja että arvoja ei tarvita liitteen II mukaisia laskelmia varten.

6 artikla

Toimintaedellytykset

1. Jätteenpolttolaitoksia käytettäessä on saavutettava sellainen polttotaso, että kuonassa ja pohjatuhkassa olevan orgaanisen hiilen kokonaismäärä on alle 3 prosenttia aineen kuivapainosta. Tarvittaessa käytetään sopivia jätteen esikäsittelymenetelmiä.

Kaikki jätteenpolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että prosessista syntyvän kaasun lämpötila nostetaan polttoilman viimeisen syötön jälkeen valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa ainakin kahdeksi sekunniksi vähintään 850 °C:een uunin sisäseinän läheisyydessä mitattuna.

Kaikki jätteenpolttolaitokset on varustettava lisäpolttimilla. Näiden polttimien on kytkeydyttävä toimintaan automaattisesti, kun palamiskaasujen lämpötila laskee polttoilman viimeisen syötön jälkeen alle 850 °C:n. Niitä on käytettävä myös laitoksen käynnistys- ja pysäytystoimien aikana sen varmistamiseksi, että 850 °C:n lämpötilaa pidetään yllä kaiken aikaa näiden toimien aikana ja niin kauan kuin palamistilassa on polttamatonta jätettä.

Käynnistyksen ja pysäytyksen aikana tai kun palamiskaasun lämpötila laskee alle 850 °C:n, lisäpolttimiin ei saa syöttää polttoaineita, jotka voivat aiheuttaa suurempia päästöjä kuin neuvoston direktiivin 75/716/ETY (9) 1 artiklan 1 kohdassa määritellyn kaasuöljyn poltosta taikka nestekaasun tai maakaasun poltosta aiheutuvat päästöt.

2. Kaikki rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että jätteiden rinnakkaispoltosta syntyvän kaasun lämpötila nostetaan valvotusti ja homogeenisesti kaikkein epäedullisimmissakin olosuhteissa ainakin kahdeksi sekunniksi vähintään 850 °C:een.

3. Jätteiden poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksissa on oltava käytössä järjestelmä, joka estää jätteen syötön

a) käynnistyksen aikana, kunnes vähimmäispalamislämpötila on saavutettu,

b) aina, kun lämpötila on alle 850 °C:n lämpötilan,

c) aina, kun tässä direktiivissä edellytetyt jatkuvat mittaukset osoittavat, että jokin päästörajoista ylittyy puhdistuslaitteiden häiriöiden tai vikojen vuoksi.

4. Toimivaltainen viranomainen voi sallia 1 kohdassa asetetuista vaatimuksista poikkeavat vaatimukset, jotka määritetään luvassa tiettyjä jäteluokkia tai tiettyjä lämpökäsittelyprosesseja varten. Toimintaedellytysten muutos ei saa aiheuttaa palamisjätteitä, joiden määrä tai joiden sisältämien orgaanisten epäpuhtauksienmäärä on suurempi verrattuna palamisjätteisiin, joiden voidaan odottaa syntyvän 1 kohdassa asetetuin edellytyksin,

Toimivaltainen viranomainen voi sallia 2 kohdassa asetetuista vaatimuksista poikkeavat vaatimukset, jotka määritetään luvassa tiettyjä jäteluokkia tai tiettyjä lämpökäsittelyprosesseja varten. Tällaisen poikkeuksen ehtona on oltava, että noudatetaan vähintään liitteen V säännöksiä orgaanisen hiilen kokonaismäärän ja CO:n päästörajoista.

Tämän kohdan säännösten mukaisesti määritetyistä toimintaedellytyksistä ja tehtyjen tarkistusten tuloksista ilmoitetaan komissiolle osana niitä tietoja, jotka toimitetaan komissiolle kertomusten toimittamista koskevien vaatimusten perusteella.

5. Kaikki jätteiden poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että ehkäistään ilmaan joutuvat päästöt, jotka aiheuttavat merkittävää ilman pilaantumista maanpinnan tasolla; erityisesti poistokaasut on poistettava valvotusti sekä yhteisön ja asiaa koskevien muiden ilmanlaatustandardien mukaisesti poistopiipulla, jonka korkeus määritetään siten, että voidaan suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä,

Jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttoprosessin aikana syntyvä lämpö on hyödynnettävä mahdollisimman suurelta osalta.

7 artikla

Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot

1. Jätteenpolttolaitokset on suunniteltava, varustettava ja rakennettava ja niitä on käytettävä siten, että liitteen V päästörajat eivät ylity poistokaasussa.

2. Päästörajojen noudattamisen todentamiseksi tehtävien mittausten tulokset on yhdenmukaistettava 11 artiklassa asetettujen edellytysten mukaisesti.

3. Rinnakkaispolttoon sovelletaan liitteessä II määritettyjä päästörajoja.

4. Käsittelemättömän ja erottelemattoman yhdyskuntajätteen rinnakkaispolttoon ei sovelleta 3 kohtaa.

5. Jos direktiivin 94/67/EY soveltamisalaan kuuluvaa jätettä poltetaan tai rinnakkaispoltetaan laitoksessa, jossa poltetaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa jätettä, jätteen kokonaismäärään sovelletaan tämän direktiivin liitteiden II, IV ja V asiaankuuluvia päästörajoja. Muiden vaatimusten osalta sovelletaan direktiivin 94/67/EY tai tämän direktiivin säännöstä, sen mukaan, kumpi on tiukempi.

6. Jos yli 40 prosenttia 5 kohdassa tarkoitetun laitoksen tuottamasta lämmöstä on peräisin direktiivin 94/67/EY soveltamisalaan kuuluvasta jätteestä, sovelletaan 3 ja 5 kohdasta poiketen tämän direktiivin liitteen V päästörajoja.

8 artikla

Jätevesipäästöt

1. Jäteveden päästämiseen jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksesta on oltava viranomaisen lupa.

2. Poistokaasujen puhdistuksesta syntyvän jäteveden päästämistä vesiin on rajoitettava mahdollisimman suurelta osalta.

3. Lupaan sisältyvän erityisehdon perusteella poistokaasujen puhdistuksesta syntyvä jätevesi voidaan poistaa erillisen käsittelyn jälkeen edellyttäen, että:

a) asiaa koskevien yhteisön, kansallisten ja paikallisten säännösten vaatimukset täyttyvät päästörajojen osalta, ja

b) liitteessä IV tarkoitetut epäpuhtauksien massapitoisuudet eivät ylitä siinä asetettuja päästörajoja.

4. Päästörajoja sovelletaan kohdassa, jossa liitteessä IV tarkoitetut epäpuhtaudet poistetaan jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksesta.

Jos poistokaasujen puhdistamisesta syntyvä jätevesi käsitellään yhdessä laitoksessa syntyvän muun vastaavan jäteveden kanssa, toiminnanharjoittajan on tehtävä 11 artiklassa määritellyt mittaukset:

a) poistokaasun puhdistamisesta syntyvästä jätevesivirrasta ennen sen johtamista jätevesien yhteiseen käsittelylaitokseen,

b) muusta (muista) jätevesivirrasta (jätevesivirroista) ennen sen (niiden) johtamista jätevesien yhteiseen käsittelylaitokseen,

c) kohdassa, jossa jätevesi poistetaan käsittelyn jälkeen lopullisesti jätteenpolttolaitoksesta.

Toiminnanharjoittajan on tehtävät tarvittavat ainetaselaskelmat määrittääkseen ne päästötasot lopullisessa jätevesipäästössä, joiden voidaan katsoa johtuvan poistokaasun puhdistamisesta syntyvästä jätevedestä, jotta voidaan tarkistaa liitteessä IV asetettujen päästörajojen noudattaminen.

5. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että jätevesiä ei missään tapauksessa laimenneta sekoittamalla keskenään eri jätevesivirtoja tai muulla tavoin, lukuun ottamatta tapauksia, joissa tällainen sekoittaminen on osa prosessia, johon on asianmukaisesti myönnetty lupa jätevedenkäsittelyä koskevien lupamääräysten perusteella.

6. Luvassa on

a) vahvistettava orgaanisten ja epäorgaanisten epäpuhtauspäästöjen raja-arvot 2 kohdan mukaisesti sekä 3 kohdan a alakohdan vaatimusten täyttämiseksi,

b) määritettävä toiminnan valvontaan liittyvät parametrit vähintään lämpötilan ja virtaaman osalta.

7. Jätteiden poltto- ja rinnakkaispolttolaitokset ja niiden käyttämät jätteiden varastoalueet on suunniteltava ja niitä on käytettävä siten, että maaperään ja pohjavesiin joutuvat epäpuhtauspäästöt ehkäistään neuvoston direktiivin 80/68/ETY (10) säännösten mukaisesti. Varastokapasiteettia on oltava myös laitosalueen hulevesille tai vuodoista tai palonsammutustöistä peräisin oleville epäpuhtaille vesille.

Varastokapasiteetin on oltava riittävä, jotta tällaiset vedet voidaan tarvittaessa tutkia ja käsitellä ennen niiden poistamista.

9 artikla

Palamisjätteet

Jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen toiminnasta syntyviä palamisjätteitä on ehkäistävä tai vähintään minimoitava niiden määrä ja haitallisuus. Palamisjätteet on kierrätettävä mahdollisimman suurelta osalta välittömästi itse laitoksessa tai sen ulkopuolella asiaa koskevan yhteisön lainsäädännön tai kansallisten säännösten mukaisesti.

Kuivan pölymäisen palamisjätteen, kuten kattilatuhkan ja palamiskaasujen käsittelystä syntyvän kuivan palamisjätteen, kuljetuksen ja välivarastoinnin on tapahduttava esimerkiksi suljetuissa säilöissä.

Ennen jätteen poltto- ja rinnakkaispolttolaitosten palamisjätteiden käsittely- tai kierrätystapojen määrittämistä on tehtävä tarvittavat tutkimukset, jotta voidaan selvittää eri palamisjätteiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet ja saastuttamispotentiaali. Erityisesti on analysoitava jätteiden liukoinen osuus ja erikseen raskasmetallien liukoinen osuus.

10 artikla

Valvonta ja seuranta

On asennettava mittauslaitteistot ja käytettävä tekniikoita, jotta voidaan seurata jätteiden poltto- ja rinnakkaispolttoprosessiin liittyvien epäpuhtauksien parametrejä, tilaa, massapitoisuuksia ja virtaamia.

Mittausvaatimukset asetetaan toimivaltaisten viranomaisten myöntämässä luvassa tai siihen liittyvissä ehdoissa.

Ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen seurantaan käytettävän automaattisen laitteiston asianmukaista asennusta ja toimintaa on valvottava tarkastustesteillä, jotka tehdään kerran vuodessa rinnakkaismittauksilla viitemenetelmin.

Näytteenotto- tai mittauspaikoista on sovittava toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

Ilmaan ja veteen joutuvien päästöjen määräaikaismittaukset on tehtävä liitteessä III olevan 1 kohdan mukaisesti.

11 artikla

Mittausvaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on joko lupaehdoin tai yleisin sitovin säännöin huolehdittava, että ilmaa koskevia 2-12 kohdan ja vettä koskevia 14-17 kohdan säännöksiä noudatetaan.

2. Jätteiden poltto- ja rinnakkaispolttolaitoksessa tehdään liitteen III mukaisesti seuraavat ilmaan joutuvien epäpuhtauksien mittaukset:

a) jatkuvat mittaukset seuraavista aineista: CO, hiukkasten kokonaismäärä, orgaanisen hiilen kokonaismäärä, HCl, HF, SO2 ja NOX,

b) jatkuvat mittaukset seuraavista prosessin toimintaan liittyvistä parametreistä: lämpötila lähellä palamistilan sisäseinää sekä poistokaasun happipitoisuus, paine, lämpötila ja vesihöyrysisältö,

c) raskasmetallien, dioksiinien ja furaanien mittaukset vähintään kahdesti vuodessa; ensimmäisten 12 käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin yksi mittaus joka kolmas kuukausi.

3. Poistokaasujen viipymäaika, vähimmäislämpötila ja happipitoisuus on tarkistettava asianmukaisesti vähintään kerran jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksen käyttöönoton aikana sekä epäedullisimmiksi ennakoiduissa käyttöolosuhteissa.

4. HF:n jatkuvia mittauksia ei tarvitse tehdä, jos HCl:n käsittelyssä on vaiheita, joilla varmistetaan, että HCl:n päästöraja ei ylity. Tällöin HF-päästöistä tehdään 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut määräaikaismittaukset.

5. Vesihöyrysisällön jatkuvat mittaukset eivät ole tarpeen edellyttäen, että näytteeksi otettu poistokaasu kuivataan ennen päästöjen analysointia.

6. Toimivaltainen viranomainen voi sallia, että jätteiden poltto. ja rinnakkaispolttolaitoksissa HCl:sta, HF:sta ja SO2:sta tehdään jatkuvien mittauksien sijasta 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut määräaikaismittaukset, jos toiminnanharjoittaja voi todistaa, että kyseisten epäpuhtauksien päästöt eivät voi missään olosuhteissa ylittää asetettuja päästörajoja.

7. Päästörajojen noudattamisen tarkistamiseksi tehtävien mittausten tulokset on yhdenmukaistettava seuraavia olosuhteita vastaaviksi:

a) lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, happipitoisuus 11 %, kuiva kaasu,

b) poltettaessa pelkästään neuvoston direktiivissä 75/439/ETY (11) määriteltyjä jäteöljyjä: lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, happipitoisuus 3 %, kuiva kaasu,

c) jos vaarallisia jätteitä poltetaan tai rinnakkaispoltetaan hapetetussa ilmassa, mittaustulokset voidaan yhdenmukaistaa toimivaltaisen viranomaisen vahvistaman ja kunkin yksittäistapauksen erityisolosuhteisiin suhteutetun happipitoisuuden mukaan,

d) rinnakkaispolton osalta mittaustulokset yhdenmukaisetaan liitteen II mukaisesti määritettävän kokonaishappisisällön mukaan.

8. Kaikki mittaustulokset tallennetaan, käsitellään ja esitetään tarkoituksenmukaisella tavalla, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa valitsemiensa menettelyjen mukaisesti, noudatetaanko sallittuja toiminta-edellytyksiä ja tässä direktiivissä asetettuja päästörajoja.

9. Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos

a) yksikään vuorokausikeskiarvo ei ylitä liitteessä V olevan e kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa ja liitteessä V olevassa a kohdassa asetettuja päästörajoja,

b) yksikään puolen tunnin keskiarvo ei ylitä tämän direktiivin liitteessä V olevassa b kohdassa asetettuja päästörajoja,

c) yksikään raskasmetalleja sekä dioksiineja ja furaaneja varten määritetyn näytteenottoajan keskiarvo ei ylitä tämän direktiivin liitteessä V olevassa c ja d kohdassa asetettuja päästörajoja,

d) liitteessä V olevan e kohdan toisen luetelmakohdan säännöksiä noudatetaan.

10. Puolen tunnin ja 10 minuutin keskiarvot määritetään varsinaisen toiminta-ajan kuluessa (lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysvaihetta, jos niiden aikana ei polteta jätettä) mitatuista arvoista, joista on vähennetty liitteessä III olevassa 2 kohdassa tarkoitetut luottamusvälin arvot. Vuorokausikeskiarvot lasketaan kyseisistä valideista keskiarvoista.

Jotta vuorokausikeskiarvo olisi validi, vuorokaudessa saadaan hylätä enintään viisi puolen tunnin keskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi. Vuodessa saadaan hylätä enintään kymmenen vuorokausikeskiarvoa jatkuvissa mittauksissa käytettävän järjestelmän toimintahäiriön tai huollon vuoksi.

11. Näytteenottoajan keskiarvot sekä HF:n määräaikaismittausten osalta HF:n keskiarvot määritetään 10 artiklan vaatimusten mukaisesti.

12. Jos tehdyistä mittauksista käy ilmi, että tässä direktiivissä asetetut päästörajat on ylitetty, toimivaltaisille viranomaisille on ilmoitettava asiasta viipymättä.

13. Heti kun yhteisössä on käytettävissä sopivia mittaustekniikoita, komissio päättää 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen päivämäärästä, josta lähtien ilmaan joutuvien dioksiini- ja raskasmetallipäästöjen raja-arvoja koskevia jatkuvia mittauksia on tehtävä liiteen III mukaisesti.

14. Seuraavat mittaukset on tehtävä jäteveden poistokohdassa:

a) edellä 8 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen parametrien jatkuvat mittaukset,

b) suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärän päivittäiset hetkelliset mittaukset,

c) 24 tunnin näytteenottoaikaa edustavan näytteen kuukausittaiset mittaukset 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista epäpuhtauksista, joiden numero liitteessä IV ovat 2-13,

d) vähintään kaksi dioksiinien ja furaanien mittausta vuodessa; ensimmäisten 12 käyttökuukauden aikana tehdään kuitenkin yksi mittaus joka kolmas kuukausi.

15. Mittausten, jotka tehdään laitoksesta päästettävän jäteveden epäpuhtauspitoisuuksien määrittämiseksi, on oltava edustavia.

16. Käsitellyn jäteveden epäpuhtausmassan seuranta on toteutettava yhteisön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja siitä sekä mittaustaajuudesta on määrättävä luvassa. Mittaukset on suoritettava CEN-standardien mukaisesti, tai jos niitä ei ole käytettävissä, kansallisten standardien mukaisesti.

17. Veteen joutuvien päästöjen raja-arvoja katsotaan noudatettavan, jos:

a) yksikään 24 tunnin näytteenottoaikaa edustava näyte ei ylitä liitteessä IV suspendoidun kiintoaineksen kokonaismäärälle (epäpuhtaus 1), raskasmetalleille (epäpuhtaudet 5-13), kadmiumille ja talliumille (epäpuhtaudet 3 ja 4) sekä elohopealle (epäpuhtaus 2) asetettua päästörajaa,

b) kahdesti vuodesta tehtävien dioksiinien ja furaanien mittausten arvot eivät ylitä liitteessä IV dioksiineille ja furaaneille (epäpuhtaus 14) asetettua päästörajaa.

12 artikla

Tiedonsaanti ja yleisön osallistuminen lupamenettelyyn

Uusia lupia koskevien hakemusten on oltava riittävän ajan yleisön nähtävillä, jotta se voi esittää niistä huomautuksensa ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee asiassa päätöksen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston direktiivin 90/313/ETY (12) ja neuvoston direktiivin 96/61/EY säännösten soveltamista. Myös mainittu päätös, joka sisältää vähintään jäljennöksen luvasta, ja sen mahdolliset myöhemmät muutokset on annettava yleisön nähtäville.

13 artikla

Poikkeukselliset käyttöolosuhteet

Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä luvassa puhdistus- tai mittauslaitteiden teknisesti väistämättömistä seisokeista, häiriöistä tai vioista johtuvan pisimmän sallitun ajan, jolloin säädeltyjen aineiden pitoisuudet ilmaan joutuvissa päästöissä ja puhdistetussa jätevedessä saavat ylittää säädetyt päästörajat.

Häiriön tapahtuessa toiminnanharjoittajan on vähennettävä toimintaa tai keskeytettävä se mahdollisimman nopeasti, kunnes tavanomainen toiminta voi jatkua.

Jätteiden poltto- tai rinnakkaispolttolaitoksessa tai polttolinjalla ei saa missään olosuhteissa jatkaa jätteenpolttoa keskeytymättä yli neljä tuntia, jos päästörajat ylittyvät; päästörajat ylittävän toiminnan yhteenlasketun keston on oltava alle 60 tuntia vuodessa.

Ilmaan joutuvien jätteenpolttolaitoksen päästöjen hiukkasten kokonaissisältö ei saa missään olosuhteissa ylittää arvoa 150 mg/m³ puolen tunnin keskiarvona; myöskään ilmaan joutuvien CO-päästöjen ja orgaanisen hiilen kokonaismäärän raja-arvot eivät saa ylittyä. Kaikkien muiden 6 artiklassa tarkoitettujen ehtojen on täytyttävä.

14 artikla

Lupaehtojen uudelleentarkastelu

Toimivaltaisen viranomaisen on määräajoin tarkasteltava lupaehtoja uudelleen ja tarvitaessa tarkistettava niitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta neuvoston direktiivin 96/61/EY säännösten soveltamista.

15 artikla

Kertomukset

Tämän direktiivin täytäntöönpanosta on laadittava kertomukset neuvoston direktiivin 91/692/ETY (13) 5 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Ensimmäinen kertomus koskee ensimmäistä kokonaista 21 artiklassa mainitun päivän jälkeistä kolmen vuoden ajanjaksoa.

16 artikla

Direktiivin mukauttaminen tulevaisuudessa

Komissio vahvistaa muutokset 17 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen 10-12 artiklan ja liitteiden I-V teknisiin säännöksiin niiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen tai uusiin tutkimustuloksiin, jotka koskevat päästöjen vähentämisestä terveydelle aiheutuvia hyötyjä.

17 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa direktiivin 94/67/EY 16 artiklalla perustettu komitea seuraavan menettelyn mukaisesti.

2. Komission edustaja tekee komitealle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Komitea antaa ehdotuksesta lausunnon määräajassa, jonka puheenjohtaja voi asettaa asian kiireellisyyden mukaan. Lausunto annetaan perustamissopimuksen 148 artiklan 2 kohdassa niiden päätösten edellytykseksi määrätyllä enemmistöllä, jotka neuvosto tekee komission ehdotuksesta. Komiteaan kuuluvien jäsenvaltioiden edustajien äänet painotetaan mainitussa artiklassa määrätyllä tavalla. Puheenjohtaja ei osallistu äänestykseen.

Komissio päättää sunnitelluista toimenpiteistä, jos ne ovat komitean lausunnon mukaiset.

Jos ehdotetut toimenpiteet eivät ole komitean lausunnon mukaisia tai lausuntoa ei ole annettu, komissio tekee viipymättä neuvostolle ehdotuksen tarvittavista toimenpiteistä. Neuvosto säätää asiasta määräenemmistöllä.

Jos neuvosto ei ole ratkaissut asiaa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asia on tullut vireille neuvostossa, komissio tekee päätöksen ehdotetuista toimenpiteistä.

18 artikla

Kumoaminen

Direktiivit 89/369/ETY ja 89/429/ETY kumotaan viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta.

19 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän direktiivin soveltamiseksi annettujen kansallisten säädösten rikkomisiin sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanemiseksi. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, suhteutettuja ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 21 artiklassa mainittuna päivänä sekä niiden mahdollisista myöhemmistä muutoksista mahdollisimman pian.

20 artikla

Siirtymäsäännökset

Tämän direktiivin säännöksiä sovelletaan jo käytössä oleviin laitoksiin viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

21 artikla

Voimaansaattaminen

1. Jäsenvaltioiden on annettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään kahden vuoden kuluttua sen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säädökset kirjallisina komissiolle.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

23 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) EYVL C 138, 17.5.1993, s. 5.

(2) EYVL L 163, 14.6.1989, s. 32.

(3) EYVL L 203, 15.7.1989, s. 50.

(4) EYVL C 76, 11.3.1997, s. 1.

(5) EYVL L 257, 10.10.1996, s. 26.

(6) EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39.

(7) EYVL L 135, 6.6.1996, s. 32.

(8) EYVL L 365, 31.12.1994, s. 34.

(9) EYVL L 307, 27.11.1975, s. 22.

(10) EYVL L 20, 26.1.1980, s. 43.

(11) EYVL L 194, 25.7.1975, s. 23.

(12) EYVL L 158, 23.6.1990, s. 56.

(13) EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48.

LIITE I

DIBENTSO-P-DIOKSIINIEN JA DIBENTSOFURAANIEN EKVIVALENTTIKERTOIMET

Dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuksien (toksisuusekvivalentin) määrittämiseksi seuraavien dioksiinien ja furaanien massapitoisuudet kerrotaan seuraavilla ekvivalenttikertoimilla ennen yhteenlaskua:

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

PÄÄSTÖRAJOJEN MÄÄRITTÄMINEN JÄTTEIDEN RINNAKKAISPOLTOLLE

Jätteiden rinnakkaispoltossa syntyvän poistokaasun sisältämälle kullekin epäpuhtaudelle sekä hiilimonoksidille määritetään raja-arvo seuraavasti:

>NUM>Vjäte × Cjäte + Vprosessi × Cprosessi

>DEN>Vjäte + Vprosessi

= C

Vjäte: pelkästään jätteenpoltosta syntyvän poistokaasun volyymi, joka määritetään sen jätteen perusteella, jonka luvassa määritetty lämpöarvo on pienin tässä direktiivissä vahvistettujen olosuhteiden mukaisesti yhdenmukaistettuna,

Cjäte: pelkästään jätteenpolttoon tarkoitetuille laitoksille asetetut päästörajat (vähintään epäpuhtauksien ja hiilimonoksidin päästörajat),

Vprosessi: laitosprosessista, mukaan lukien laitoksessa tavanomaisesti käytettyjen sallittujen polttoaineiden (lukuun ottamatta jätteitä) polttaminen, syntyvän poistokaasun volyymi, joka määritetään niiden happisisältöjen perusteella, joiden mukaan päästöt on yhdenmukaistettava yhteisön tai kansallisen sääntöjen mukaisesti. Jos säännöt puuttuvat näiden laitosten osalta, käytetään sellaisen poistokaasun todellista happisisältöä, jota ei ole ohennettu lisäämällä siihen prosessin kannalta tarpeetonta ilmaa. Muiden olosuhteiden mukaisesti tapahtuvasta yhdenmukaistamisesta säädetään tässä direktiivissä.

Cprosessi: tämän liitteen taulukoissa tietyille teollisuusaloille asetetut päästörajat, tai jos tällainen taulukko tai tällaiset raja-arvot puuttuvat, sellaisten laitosten savukaasussa, esiintyvien epäpuhtauksien ja hiilimonoksidin päästörajat, jotka ovat kyseisiä laitoksia koskevien kansallisten lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisia, kun niissä poltetaan tavanomaisesti sallittuja polttoaineita (lukuunottamatta jätteitä). Jos tällaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä ei ole, käytetään luvassa asetettuja päästörajoja. Jos tällaisia luvassa asetettuja päästörajoja ei ole, käytetään todellisia massapitoisuuksia.

C: tämän liitteen taulukoissa tietyille teollisuusaloille ja tietyille epäpuhtauksille asetetut päästörajat, tai jos tällainen taulukko tai tällaiset raja-arvot puuttuvat, CO:n ja epäpuhtauksien kokonaispäästöjen raja-arvot, joilla korvataan tämän direktiivin erityisartikloissa asetetut päästörajat. Hapen kokonaissisältö, jolla korvataan yhdenmukaistamisen perustana oleva happisisältö, määritetään edellä tarkoitetun sisällön pohjalta, jossa otetaan huomioon osavolyymit.

II.1. Sementtiuuneja koskevat erityissäännökset

Vuorokausikeskiarvot (jatkuvien mittauksien osalta). Näytteenottoajat ja muut mittausvaatimukset 7 artiklan mukaan. Kaikki arvot mg/m³:na (dioksiinit ng/m³:na).

Päästörajojen noudattamisen tarkistamiseksi tehtävien mittausten tulokset yhdenmukaistetaan seuraavia olosuhteita vastaaviksi: lämpötila 273 K, paine 101,3 kPa, happipitoisuus 10 %, kuiva kaasu.

II.1.1. C - kokonaispäästöjen raja-arvot

>TAULUKON PAIKKA>

II.1.2. C - SO2:n ja orgaanisen hiilen kokonaismäärän kokonaispäästöjen raja-arvot

>TAULUKON PAIKKA>

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia näistä päästörajoista tapauksissa, joissa orgaanisen hiilen kokonaismäärä ja SO2 eivät synny jätteenpoltosta.

II.1.3. CO:n päästörajat

Toimivaltainen viranomainen voi asettaa CO:n päästörajat.

II.2. Suuria polttolaitoksia koskevat erityissäännökset

II.2.1. Cprosessi:

Cprosessi kiinteiden polttoaineiden osalta mg/Nm³:na (O2-sisältö 6 %):

>TAULUKON PAIKKA>

Cprosessi biomassan (sellaisena kuin se on määritelty neuvoston direktiivissä 88/609/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna) osalta mg/Nm³:na (O2-sisältö 6 %):

>TAULUKON PAIKKA>

Cprosessi nestemäisten polttoaineiden osalta mg/Nm³:na (O2-sisältö 3 %):

>TAULUKON PAIKKA>

II.2.2. C - kokonaispäästöjen raja-arvot:

C mg/Nm³:na (O2-sisältö 6 %). Vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavat kaikki keskiarvot:

>TAULUKON PAIKKA>

C ng/Nm³:na (O2-sisältö 6 %). Vähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavat kaikki keskiarvot:

>TAULUKON PAIKKA>

II.3. Muita teollisuusaloja koskevat erityissäännökset

II.3.1. C - kokonaispäästöjen raja-arvot:

C ng/Nm³:na. Vähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavat kaikki keskiarvot:

>TAULUKON PAIKKA>

C ng/Nm³:na. Vähintään 30 minuutin ja enintään kahdeksan tunnin näytteenottoajan kuluessa mitattavat kaikki keskiarvot:

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

Mittaustekniikat

1. Kaikkien epäpuhtauksien, dioksiinit ja furaanit mukaan luetuina, näytteenotto ja analyysi sekä automaattisten mittausjärjestelmien kalibrointiin käytettävät vertailumittaukset on suoritettava komission toimeksiannosta laadittujen CEN-standardien mukaisesti. On sovellettava kansallisia standardeja, kunnes tarvittavat CEN-standardit on laadittu.

2. Yksittäisten mitattujen tulosten 95 prosentin luottamusvälin arvot eivät saa ylittää seuraavia päivittäisten päästöraja-arvojen prosenttiosuuksia:

Hiilimonoksidi: 10 %

Rikkidioksidi: 20 %

Typpidioksidi: 20 %

Hiukkasten kokonaismäärä: 40 %

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä: 30 %

Vetykloridi: 40 %

LIITE IV

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE V

Ilmaan joutuvien päästöjen raja-arvot

a) >TAULUKON PAIKKA>

b) >TAULUKON PAIKKA>

c) >TAULUKON PAIKKA>

Nämä keskiarvot koskevat sekä kyseisten raskasmetallien että niiden yhdisteiden kaasumaisia ja höyrymäisiä päästöjä.

d) Keskiarvot on mitattava vähintään kuuden ja enintään kahdeksan tunnin pituisen näytteenottojakson aikana. Päästöraja viittaa dioksiinien ja furaanien kokonaispitoisuuteen, joka määritetään toksisuusekvivalentteina liiteen I mukaisesti.

>KAAVION ALKU>

Dioksiinit ja furaanit 0,1 ng/m³>KAAVION LOOPU>

e) Palamiskaasujen hiilimonoksidipitoisuudet (CO) eivät saa ylittää polttamisen aikana (lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysvaihetta) seuraavia päästörajoja:

- 50 mg/m³ palamiskaasua vuorokausikeskiarvona,

- 150 mg/m³ palamiskaasua vähintään 95 prosentissa kaikista 10 minuutin keskiarvoina määritetyistä mittauksista tai 100 mg/m³ palamiskaasua kaikissa puolen tunnin keskiarvoina määritetyissä mittauksissa minkä tahansa 24 tunnin jakson aikana.

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia leijukerrostekniikkaa käyttäville jätteenpolttolaitoksille edellyttäen, että sallittava hiilimonoksidin (CO) päästöraja on enintään 100 mg/m³ tuntikeskiarvona.