EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 51998PC0030

Ehdotus neuvoston direktiiviksi asuinpaikan muutoksen yhteydessä lopullisesti toiseen jäsenvaltioon siirrettyjen tai väliaikaisesti muussa kuin niiden rekisteröintijäsenvaltiossa käytettävien yksityisten moottoriajoneuvojen verokohtelusta

/* KOM/98/0030 lopull. - CNS 98/0025 */

EYVL C 108, 7.4.1998, p. 75 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)

51998PC0030

Ehdotus neuvoston direktiiviksi asuinpaikan muutoksen yhteydessä lopullisesti toiseen jäsenvaltioon siirrettyjen tai väliaikaisesti muussa kuin niiden rekisteröintijäsenvaltiossa käytettävien yksityisten moottoriajoneuvojen verokohtelusta /* KOM/98/0030 lopull. - CNS 98/0025 */

Virallinen lehti nro C 108 , 07/04/1998 s. 0075


Ehdotus neuvoston direktiiviksi asuinpaikan muutoksen yhteydessä lopullisesti toiseen jäsenvaltioon siirrettyjen tai väliaikaisesti muussa kuin niiden rekisteröintijäsenvaltiossa käytettävien yksityisten moottoriajoneuvojen verokohtelusta (1) (98/C 108/12) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) KOM(98) 30 lopull. - 98/0025 (CNS)

(Komission esittämä 10 päivänä helmikuuta 1998)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 99 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon,

ottaa huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,

sekä katsoo, että

verotukselliset esteet henkilöiden ja heidän henkilökohtaisen omaisuutensa, mukaan lukien moottoriajoneuvot, vapaalle liikkuvuudelle on poistettava yhtenäismarkkinoilta,

muissa kuin rekisteröintijäsenvaltiossa väliaikaisesti käytettyjä yksityisiä moottoriajoneuvoja koskeva yhteisön laki on nykyisin tarpeettoman rajoittava yhtenäismarkkinoiden periaatteiden kannalta,

lisäksi asuinpaikkansa jäsenvaltiosta toiseen muuttaville henkilöille kuuluvien moottoriajoneuvojen verokohtelua koskeva yhteisön nykyinen lainsäädäntö voi aiheuttaa näille henkilöille tarpeettoman hallinnollisen rasitteen sen osoittamiseksi, että verovelvollisuutta ei ole,

tämän vuoksi yhteisön alueella tiettyjen kulkuneuvojen väliaikaisessa maahantuonnissa sovellettavista verovapautuksista annetussa neuvoston direktiivissä 83/182/ETY (2) ja luonnollisten henkilöiden henkilökohtaisen omaisuuden lopullisessa maahantuonnissa jäsenvaltiosta sovellettavista verovapauksista annetussa neuvoston direktiivissä 83/183/ETY (3) olevat verovapautusten ehdot eivät vastaa nykyisiä henkilöiden ja tavaroiden vapaaseen liikkumiseen liittyviä tarpeita,

direktiivit 83/182/ETY ja 83/183/ETY eivät enää missään tapauksessa täsmällisesti kata jäsenvaltioiden yhtenäismarkkinoiden käyttöönotosta lähtien soveltamia moottoriajoneuvojen verojärjestelmiä; niiden soveltaminen arvonlisäverosta vapauttamiseen on jo kumottu yhteisen arvonlisäverojärjestelmän täydentämisestä ja direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta verotuksellisten rajojen poistamiseksi annetun neuvoston direktiivin 91/680/ETY (4) 2 artiklassa; käytännössä omaisuuden verottaminen asuinpaikan muutoksen yhteydessä on vain moottoriajoneuvoja koskeva ongelma, eikä muita hyödykkeitä koskevista verovapautuksista enää tarvitse säätää; muista kuin asuinpaikan muutokseen liittyvistä lopullisista vapautuksista ei enää tarvitse säätää,

jäsenvaltioiden välisistä moottoriajoneuvojen verotason eroista johtuvat väärinkäytökset on kuitenkin estettävä; tämän vuoksi on edelleen tarpeen säätää tietyistä asukkaiden muissa jäsenvaltioissa rekisteröityjen kulkuneuvojen käyttöä koskevista rajoituksista,

tämän vuoksi direktiivien 83/182/ETY ja 83/183/ETY säännökset on saatettava ajan tasalle, ja nämä direktiivit olisi kumottava ja korvattava yhdellä yhdistetyllä direktiivillä,

jäsenvaltioiden ei pidä kantaa veroja asuinpaikkaa toisista jäsenvaltoista muuttavien henkilöiden näistä jäsenvaltioista niiden alueelle siirtämistä yksityisistä moottoriajoneuvoista,

jäsenvaltioiden ei pidä tietyissä määritellyissä tilanteissa kantaa veroja toisissa jäsenvaltioissa rekisteröidyistä yksityisistä moottoriajoneuvoista, kun näitä kulkuneuvoja käytetään väliaikaisesti niiden alueella,

verovelvollisuuden määrittämistä varten on tarpeen määritellä kulkuneuvon käyttäjän pysyvä asuinpaikka,

asuinpaikkaa muutettaessa ei uudessa jäsenvaltiossa pidä joutua maksamaan veroa tietyillä edellytyksillä ja edellyttäen, että kulkuneuvo on hankittu entisen asuinjäsenvaltion verosääntöjen mukaisesti,

väliaikainen käyttö toisessa jäsenvaltiossa on sallittava veroja maksamatta kuudeksi kuukaudeksi kahdentoista kuukauden ajalla; sellaisen henkilön osalta, jolla on ammatilliset siteet toiseen jäsenvaltioon, tämä olisi pidennettävä yhdeksään kuukauteen,

sisämarkkinoiden etujen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön jonkin verran joustavuutta muissa kuin rekisteröintijäsenvaltiossa tapahtuvan vuokrakulkuneuvojen käytön osalta tietyillä edellytyksillä; lisäksi on tarpeen nimenomaisesti säätää muiden henkilöiden kuin omistajan mahdollisuudesta käyttää kulkuneuvoja, ja tietyissä olosuhteissa on tarpeen sallia jäsenvaltion asukkaan käyttää toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä kulkuneuvoa,

on tarpeen antaa sääntöjä yksityisajoneuvon väliaikaisesta ammattikäytöstä toisessa jäsenvaltiossa,

toisessa jäsenvaltiossa väliaikaisesti käytettäessä peruuttamattomasti vaurioituneista kulkuneuvoista ei saisi seurata verovelvollisuutta,

henkilöt, jotka haluavat käyttää kulkuneuvoja muussa kuin asuinpaikkansa sijaintijäsenvaltiossa, olisi oikeutettava rekisteröimään kulkuneuvoja näissä jäsenvaltioissa; näissä tapauksissa verot on maksettava rekisteröintijäsenvaltiossa; lisäksi omistajan asuinpaikan sijaintijäsenvaltio voi kieltää näiden kulkuneuvojen käytön alueellaan,

jos sääntöjen rikkomisia havaitaan, mahdollisesti määrättävien rangaistusten on oltava oikeassa suhteessa rikkomukseen,

jos jäsenvaltioilla on oikeus määrätä rekisteröintiveroja tai vastaavia veroja muista jäsenvaltioista tuleville käytetyille kulkuneuvoille, niiden on Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 95 artiklan mukaisesti varmistettava, että perittävä vero ei ylitä samanlaisten kotimarkkinoilla olevien kulkuneuvojen arvoon sisältyvän jäännösveron määrää, ja

kiistakysymyksissä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on neuvoteltava keskenään; lisäksi näissä tapauksissa veroa ei pidä määrätä, ennen kuin asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset ovat päässeet tulokseen näissä neuvotteluissa; komission on tehtävä asiassa päätös, jos toimivaltaiset viranomaiset eivät pääse tulokseen,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla Verojen määräämiskielto tietyissä tapauksissa

1. Jäsenvaltio ei saa määrätä liitteessä I lueteltujen verojen kaltaisia valmisteveroja, rekisteröintiveroja tai muita kulutukseen kohdistuvia veroja, poislukien liitteessä II luetellut verot, muissa jäsenvaltioissa rekisteröidyille ja toisesta jäsenvaltiosta lähtöisin olevan yksityishenkilön pysyvän asuinpaikan muutoksen johdosta tuohon jäsenvaltioon lopullisesti tuoduille yksityisille moottoriajoneuvoille, mikäli jäljempänä säädetyt edellytykset täyttyvät.

2. Jäsenvaltio ei saa määrätä liitteessä I ja II lueteltujen verojen kaltaisia valmisteveroja, rekisteröintiveroja, muita kulutukseen kohdistuvia veroja tai tieliikennemaksuja muissa jäsenvaltioissa rekisteröidyille ja väliaikaisesti sen alueella käytetyille yksityisille moottoriajoneuvoille, mikäli jäljempänä säädetyt edellytykset täyttyvät.

3. Artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä sovelletaan myös moottoriajoneuvon tavanomaisiin varaosiin, lisälaitteisiin ja varusteisiin.

4. Tätä direktiiviä ei sovelleta arvonlisäveroon.

2 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä

a) "hyötyajoneuvolla" tarkoitetaan maantieajoneuvoa, joka rakenteeltaan ja varusteiltaan soveltuu ja on tarkoitettu vastikkeellisesti tai vastikkeettomasti kuljettamaan:

- enempää kuin yhdeksää henkilöä, kuljettaja mukaan lukien,

- tavaroita,

sekä muuhun erityiskäyttöön kuin varsinaiseen kuljetukseen tarkoitettua maantieajoneuvoa;

b) "yksityisajoneuvolla" tarkoitetaan muuta maantieajoneuvoa, sen mahdollinen perävaunu mukaan lukien, kuin hyötyajoneuvoa;

c) moottoriajoneuvon "ammattikäytöllä" tarkoitetaan sen käyttöä välittömästi vastikkeellisen tai voittoa tavoittelevan toiminnan harjoittamiseen;

d) "yksityiskäytöllä" tarkoitetaan muuta kuin ammattikäyttöä;

e) "asuinpaikalla" tarkoitetaan 3 artiklassa määriteltyä pysyvää asuinpaikkaa;

f) henkilön "perheellä" tarkoitetaan hänen lapsiaan ja vanhempiaan sekä hänen puolisonsa vanhempia ja lapsia.

II OSASTO PYSYVÄ ASUINPAIKKA

3 artikla Pysyvän asuinpaikan määrittämistä koskevat yleiset säännöt

1. Tätä direktiiviä sovellettaessa "pysyvällä asuinpaikalla" tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu pysyvästi eli vähintään 185 päivää kalenterivuodessa henkilökohtaisten ja ammatillisten siteidensä vuoksi, tai jos on kyse henkilöstä, jolla ei ole ammatillisia siteitä, henkilön ja tämän asuinpaikan välisten tiiviiden henkilökohtaisten siteiden vuoksi.

2. Jos henkilön ammatilliset siteet ovat muualla kuin hänen henkilökohtaiset siteensä ja hän sen vuoksi joutuu oleskelemaan vuorotellen kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa sijaitsevissa paikoissa, henkilön pysyvänä asuinpaikkana on 1 kohdan säännöksestä poiketen pidettävä sitä, jossa hänen henkilökohtaiset siteensä ovat, jos hän palaa sinne säännöllisesti.

3. Jos henkilö oleskelee jäsenvaltiossa määräaikaisen tehtävän suorittamiseksi ja hänen ammatilliset siteensä ovat tämän vuoksi eri paikassa kuin henkilökohtaiset siteet, henkilön pysyvänä asuinpaikkana on pidettävä sitä, jossa hänen henkilökohtaiset siteensä ovat riippumatta siitä, palaako hän sinne säännöllisesti.

4. Opiskelu toisen jäsenvaltion yliopistossa tai koulussa ei ole pysyvän asuinpaikan muutos.

5. Henkilön siviilisäädyn muutos ei itsessään merkitse asuinpaikan muutosta.

6. Luonnollisten henkilöiden on todistettava pysyvä asuinpaikkansa asianmukaisella tavalla, esimerkiksi henkilötodistuksellaan tai muulla voimassa olevalla asiakirjalla.

7. Sen estämättä, mitä 12 artiklassa säädetään, tuontijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia ilmoituksen tekijältä tai toisen jäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tarvittavia tietoja tai lisätodisteita epäillessään tämän artiklan 2 kohdan mukaisen pysyvää asuinpaikkaa koskevan ilmoituksen oikeellisuutta tai suorittaakseen tiettyjä erityistarkastuksia.

III OSASTO ASUINPAIKAN MUUTOS

4 artikla Edellytykset, joiden täyttyessä veroa ei makseta asuinpaikan muutoksen yhteydessä

1. Direktiivin 1 artiklan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a) moottoriajoneuvo on hankittu jäsenvaltion kotimarkkinoiden yleisin veroedellytyksin ja jolle ei sen toiseen jäsenvaltioon tuomisen seurauksena anneta vapautusta tai palautusta 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista veroista siinä jäsenvaltiossa, josta se on tuotu.

Näiden kahden edellytyksen oletetaan täyttyneen, jos ajoneuvo on varustettu rekisteröintijäsenvaltionsa tavanomaisella rekisterikilvellä, lukuun ottamatta väliaikaista rekisterikilpeä.

Tässä direktiivissä verotuksen yleisehtoihin on katsottava sisältyvän diplomaattisopimukset ja konsulisopimukset, kansainvälisiä yhteisöjä ja niiden jäseniä koskevat sopimukset ja Pohjois-Atlantin puolustusliittoon kuuluvia joukkoja tai niitä seuraavaa siviilihenkilökuntaa sääntelevät järjestelyt

b) asuinpaikkaa muuttava henkilö on käyttänyt ajoneuvoa vähintään kuuden kuukauden ajan ennen asuinpaikan muutosta

c) moottoriajoneuvo tuodaan jäsenvaltioon, johon henkilö muuttaa asuinpaikkansa, viimeistään kaksitoista kuukautta tämän muuton jälkeen.

2. Diplomaatti- ja konsulisopimusten sekä muiden tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainittujen järjestelyjen mukaisesti hankittujen ajoneuvojen osalta jäsenvaltiot voivat pidentää 1 kohdan b alakohdassa mainittua aikaa kahteentoista kuukauteen.

IV OSASTO KULKUNEUVON VÄLIAIKAINEN KÄYTTÖ

5 artikla Yleiset edellytykset, joiden täyttyessä veroa ei makseta käytettäessä kulkuneuvoa väliaikaisesti muussa kuin rekisteröintijäsenvaltiossa

1. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovelletaan sellaiseen moottoriajoneuvoon, jota käytetään väliaikaisesti muussa kuin sen rekisteröintijäsenvaltiossa kahdentoista kuukauden aikana enintään kuuden kuukauden keskeytymätön tai keskeytyvä ajanjakso edellyttäen, että

a) kulkuneuvoa käyttävän henkilön pysyvä asuinpaikka on muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa kulkuneuvoa käytetään väliaikaisesti

b) kulkuneuvoa käytetään vain yksityiskäyttöön

c) kulkuneuvoa ei anneta vuokralle jäsenvaltiossa, jossa sitä käytetään väliaikaisesti, tai lainata tuon valtion asukkaalle muussa kuin 6 artiklassa säädetyssä tapauksessa.

2. Artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kuuden kuukauden ajanjakso on pidennettävä yhdeksään kuukauteen, jos kyseessä on henkilö, jonka ammatilliset siteet eivät ole hänen pysyvän asuinpaikkansa sijaintijäsenvaltiossa ja joka ammatillisten siteidensä jäsenvaltiossa käyttää pysyvän asuinpaikkansa sijaintijäsenvaltiossa rekisteröityä kulkuneuvoa.

6 artikla Yksityiskäytön erityistapaukset, joille ei saa määrätä veroa

Direktiivin 5 artiklan soveltamisalaan kuuluvien tapausten lisäksi 1 artiklan 2 kohdan säännöksiä sovelletaan seuraaviin tapauksiin:

a) vuokrausyritykselle kuuluvaan yksityisajoneuvoon, jos se on vuokrasopimuksen päättymisen vuoksi jäänyt siihen jäsenvaltioon, jossa sitä on väliaikaisesti käytetty ja joka

aa) vuokrataan uudelleen muulle kuin sen jäsenvaltion asukkaalle, jossa sitä on käytetty väliaikaisesti; tämän jälleenvuokrausjakson on kuitenkin päätyttävä kahden kuukauden kuluessa sen alkuperäisen sopimuksen päättymisestä, jonka perusteella kulkuneuvo palautettiin sen nykyisessä sijaintijäsenvaltiossa sijaitsevaan vuokrausyritykseen paitsi silloin, jos kulkuneuvo vuokrataan uudelleen henkilölle, joka ei ole tämän jäsenvaltion asukas, siirrettäväksi tuosta valtiosta 30 päivän kuluessa uuden vuokrausjakson alkamispäivästä,

bb) vuokrataan uudelleen henkilölle, joka ei ole sen jäsenvaltion asukas, jossa ajoneuvoa on käytetty väliaikaisesti, siirrettäväksi tuosta valtiosta viidentoista päivän kuluessa uuden vuokrausjakson alusta, tai jonka

cc) vuokrausyrityksen työntekijä palauttaa maahan, jossa se alun perin vuokrattiin, vaikka tämä työntekijä asuisi jäsenvaltiossa, jossa ajoneuvoa käytettiin väliaikaisesti;

b) toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityyn ja sen jäsenvaltion asukkaan, jossa väliaikainen käyttö tapahtuu, tekemän vuokrasopimuksen perusteella vuokrausyrityksestä vuokrattuun yksityisajoneuvoon, jonka käyttö rajoittuu kahdeksaan päivään;

c) yksityisajoneuvoon, jota kulkuneuvon väliaikaista käyttöä varten jäsenvaltioon tuoneen henkilön perheenjäsenet käyttävät hänen ollessaan tuossa jäsenvaltiossa riippumatta siitä, onko näiden perheenjäsenten pysyvä asuinpaikka jäsenvaltiossa, jossa kulkuneuvoa käytetään väliaikaisesti;

d) yksityisajoneuvoa käyttävään henkilöön edellyttäen, että henkilö, joka on tuonut kulkuneuvon siihen jäsenvaltioon, jossa sitä käytetään väliaikaisesti, on myös mukana;

e) yksityisajoneuvoon, joka on rekisteröity toisessa jäsenvaltiossa ja jota käyttää sen jäsenvaltion asukas, jossa kulkuneuvoa käytetään väliaikaisesti, koska hänen kulkuneuvonsa on tilapäisesti käyttökelvoton tuossa jäsenvaltiossa tapahtuneen rikkoutumisen tai onnettomuuden seurauksena, jos tämä käyttö rajoittuu aikaan, jonka käyttäjän oma kulkuneuvo on korjattavana ja joka ei missään tapauksessa ylitä kahta kuukautta;

f) toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityyn yksityisajoneuvoon, joka kuuluu sen rekisteröintijäsenvaltioon sijoittautuneelle yritykselle tai jonka se on vuokrannut ja jota tämän yrityksen työntekijä tai tällaisen työntekijän perheenjäsen käyttää, jos tämän käyttäjän pysyvä asuinpaikka on jäsenvaltiossa, jossa kulkuneuvoa käytetään väliaikaisesti. Tähän ryhmään ei sovelleta aikarajoituksia;

g) käyttäjän pysyvän asuinpaikan sijaintijäsenvaltiossa rekisteröityyn yksityisajoneuvoon, jota käytetään säännöllisesti työmatkaan hänen asuinpaikastaan hänen toisessa jäsenvaltiossa olevalle työpaikalleen ja takaisin. Tähän ryhmään ei sovelleta aikarajoituksia;

h) opiskelijan pysyvän asuinpaikan sijaintijäsenvaltiossa rekisteröityyn yksityisajoneuvoon, jota hän käyttää opiskelujäsenvaltiossaan, kun hänen pysyvä asuinpaikkansa ei ole tässä jäsenvaltiossa.

7 artikla Ammattikäyttö, jolle ei saa määrätä veroa

1. Jäsenvaltio ei saa määrätä 1 artiklan 2 kohdassa yksilöityjä veroja yksityisajoneuvolle, jota käytetään sen alueella ammattikäyttöön edellyttäen, että

a) kulkuneuvoa käyttävän henkilön pysyvä asuinpaikka on muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa sitä käytetään väliaikaisesti.

Tämän edellytyksen täyttymistä ei vaadita, jos henkilön pysyvä asuinpaikka on tilapäisen käytön jäsenvaltiossa, jossa henkilö on toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen työntekijänä ja käyttää ajoneuvoa, jonka yritys omistaa tai on vuokrannut ja joka on rekisteröity yrityksen sijaintijäsenvaltioon

b) kulkuneuvoa ei käytetä siinä jäsenvaltiossa, jossa sitä käytetään väliaikaisesti, henkilökuljetuksiin rahallista vastiketta tai muuta aineellista etua vastaan taikka teolliseen tai kaupalliseen tavarankuljetukseen vastiketta vastaan tai vastikkeetta

c) kulkuneuvoa ei anneta vuokralle tai lainata jäsenvaltiossa, jossa sitä käytetään väliaikaisesti

d) kulkuneuvo on rekisteröity jäsenvaltiossa, jossa käyttäjällä on pysyvä asuinpaikka

e) kulkuneuvo on hankittu käyttäjän pysyvän asuinpaikan sijaintijäsenvaltion yleisin veroedellytyksin eikä siitä saa palautusta mistään 1 artiklan 2 kohdassa mainitusta verosta sen nojalla, että sitä käytetään toisessa jäsenvaltiossa.

Tämän edellytyksen oletetaan täyttyneen, jos ajoneuvo on varustettu rekisteröintijäsenvaltionsa tavanomaisella rekisterikilvellä, lukuun ottamatta väliaikaista rekisterikilpeä

f) kaikki rekisteröintijäsenvaltiossa tavallisesti maksettavat kausiluonteiset ajoneuvoverot on maksettu.

2. Artiklan 1 kohdan määräyksiä sovelletaan ilman aikarajoitusta.

8 artikla Korjauskelvottomiksi vaurioituneita ajoneuvoja koskevat säännökset

Jos toisessa jäsenvaltiossa rekisteröityä yksityisajoneuvoa käytetään väliaikaisesti jossakin jäsenvaltiossa ilman, että 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja veroja määrätään tämän direktiivin säännösten mukaisesti, ja jos tuo kulkuneuvo vahingoittuu vakavasti asianmukaisesti todistetun tuossa jäsenvaltiossa tapahtuneen onnettomuuden, rikkoutumisen, rikollisen tai tahallisen teon seurauksena niin, että vaadittavien korjausten kustannukset ylittävät kulkuneuvon markkina-arvon ja jos kulkuneuvo luovutetaan romutettavaksi tai tuhottavaksi, jäsenvaltio, jossa kulkuneuvoa käytetään väliaikaisesti, ei saa myöhemmin vaatia mitään 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua veroa. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia todisteita vauriosta tai kulkuneuvon asianmukaisesta hävittämisestä.

9 artikla Jatkuva käyttö muussa kuin pysyvän asuinpaikan jäsenvaltiossa

1. Jos henkilö haluaa käyttää kulkuneuvoa muussa kuin pysyvän asuinpaikkansa sijaintijäsenvaltiossa 5 artiklassa säädettyä aikaa kauemmin, esimerkiksi jatkuvasti toissijaisen asuinpaikan vuoksi, asianomaisen jäsenvaltion on rekisteröitävä tämä kulkuneuvo.

2. Artiklan 1 kohdan säännöksiä sovellettaessa rekisteröintijäsenvaltiolla on oikeus määrätä verot, jotka tavallisesti tulisivat maksettaviksi asianomaisen kulkuneuvon rekisteröinnin yhteydessä ja sen jälkeen.

3. Jäsenvaltio, jossa 1 kohdassa kuvatun kulkuneuvon omistajalla on pysyvä asuinpaikkansa, voi kieltää tämän kulkuneuvon käytön alueellaan.

V OSASTO LOPPUSÄÄNNÖKSET

10 artikla Rikkomiset ja rangaistusseuraamukset

1. Jos kulkuneuvoa käytetään jäsenvaltiossa väliaikaisesti eikä tämän direktiivin säännöksiä noudateta, kulkuneuvoa ei katsota tuodun tuohon jäsenvaltioon lopullisesti eikä veroja määrätä välittömästi maksettavaksi. Näissä tapauksissa kyseinen henkilö voi tapaukseen liittyvistä rangaistusseuraamuksista huolimatta valita, siirtääkö ajoneuvon pois tilapäisen käytön jäsenvaltiosta vai rekisteröikö sen siellä ja maksaa verot kyseisen jäsenvaltion säännösten mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on rangaistusseuraamuksia määrätessään harkittava, ovatko asianomaiset henkilöt toimineet hyvässä uskossa vai onko teko ollut tahallinen.

3. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten soveltamilla valvontamenettelyillä ei saa rajoittaa perustamissopimuksen edellyttämää tavaroiden ja henkilöiden vapaata liikkuvuutta. Tapauksissa, joissa tämän direktiiviin säännöksiä rikotaan, jäsenvaltiot eivät saa määrätä oikeudenloukkauksen vakavuuteen nähden kohtuuttomia rangaistuksia, jotka haittaavat henkilöiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

11 artikla Maksettavan veron laskeminen

Tapauksissa, joissa käytetty moottoriajoneuvo tuodaan lopullisesti jäsenvaltiosta toiseen muissa kuin tässä direktiivissä säädetyissä olosuhteissa ja joissa jälkimmäinen jäsenvaltio määrää rekisteröintiveron tai vastaavan liitteessä I lueteltujen verojen kaltaisen veron tuolle kulkuneuvolle, asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava, että määrätyn veron määrä ei ole suurempi kuin tuon jäsenvaltion kotimarkkinoilla olevan iältään, ominaisuuksiltaan ja kunnoltaan samanlaisen kulkuneuvon arvon sisältämän jäännösveron määrä.

12 artikla Ristiriitojen ratkaisu

1. Jos tämän direktiivin käytännön soveltamisesta aiheutuu vaikeuksia, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on keskinäisellä sopimuksella tehtävä tarvittavat päätökset.

2. Erityisesti, jos henkilö ilmoittaa vaihtaneensa pysyvän asuinpaikkansa jäsenvaltiosta toiseen ja jomman kumman asianomaisen valtion toimivaltaiset viranomaiset kyseenalaistavat tuon ilmoituksen, molempien valtioiden toimivaltaisten viranomaisten on neuvoteltava keskenään päättääkseen, mitä asuinpaikkaa olisi käytettävä päätettäessä, missä kulkuneuvo on veronalainen. Vastaavasti, jos henkilö ilmoittaa käyttävänsä kulkuneuvoa väliaikaisesti toisessa jäsenvaltiossa hänen pysyvän asuinpaikkansa ollessa toisessa jäsenvaltiossa ja sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa kulkuneuvoa käytetään, kyseenalaistavat tuon ilmoituksen, molempien valtioiden toimivaltaisten viranomaisten on neuvoteltava keskenään päättääkseen, mitä asuinpaikkaa käytetään kulkuneuvon verottamiseen. Jäsenvaltio, johon käyttäjä ilmoittaa muuttaneensa pysyvän asuinpaikkansa tai jossa hän ilmoittaa käyttävänsä kulkuneuvoa väliaikaisesti, ei saa määrätä 1 artiklassa tarkoitettuja veroja, ennen kuin näissä neuvotteluissa on päästy tulokseen.

3. Jos jäsenvaltiot eivät henkilön tehtyä ilmoituksen kuuden kuukauden aikana pääse tulokseen neuvotteluissaan, niiden on annettava asia komission käsiteltäväksi. Komissio tekee päätöksen ajoneuvon verottamisessa sovellettavasta pysyvästä asuinpaikasta tutkittuaan kyseisten kahden jäsenvaltion ja, jos komissio katsoo tarpeelliseksi, kyseisen henkilön esittämät näkökohdat.

13 artikla Kumottavat direktiivit

Seuraavien direktiivien voimassaolo päättyy 1 päivänä heinäkuuta 1998:

- direktiivi 83/182/ETY,

- direktiivi 83/183/ETY sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 89/604/ETY.

14 artikla Direktiivien täytäntöönpano

1. Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai säätää sovellettaviksi säännöksiä, jotka ovat käyttäjille edullisempia kuin tämän direktiivin säännökset, salliakseen muissa jäsenvaltioissa rekisteröityjen kulkuneuvojen väliaikaisen käytön alueellaan tai kulkuneuvojen lopullisen siirtämisen muista jäsenvaltioista määräämättä 1 artiklassa tarkoitettuja veroja.

2. Jäsenvaltiot eivät tämän direktiivin perusteella voi toteuttaa yhteisössä verotuskohtelua, joka on vähemmän edullinen kuin suoraan kolmansista maista tuotujen kulkuneuvojen maahantuonnin tai käytön yhteydessä toteutettu kohtelu.

3. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 1 päivään heinäkuuta 1998 mennessä. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset komissiolle.

15 artikla Jäsenvaltiot, joille direktiivi on osoitettu

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

(1) EYVL L 105, 23.4.1983, s. 59.

(2) EYVL L 105, 23.4.1983, s. 64.

(3) EYVL L 376, 31.12.1991, s. 1.

LIITE I

BELGIA

- Taxe de mise en circulation

TANSKA

- Registreringsafgift af motorkøretøjer

SAKSA

-

KREIKKA

- Erityinen kulutusvero (EFK)

- Rekisteröintivero (EPET)

ESPANJA

- Impuesto Especial sobre Determinados Medios de Transporte

RANSKA

- Taxe sur les certificats d'immatriculation des véhicules à moteur

IRLANTI

- Vehicle Registration Tax

ITALIA

- IET

- APIET

LUXEMBURG

-

ALANKOMAAT

- Belasting Personenauto's en Motorrijwielen

ITÄVALTA

- Normverbrauchsabgabe

PORTUGALI

- Imposto Automovel

SUOMI

- Autovero

RUOTSI

- Myyntivero

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

-

LIITE II

BELGIA

- Taxe de circulation sur les vehicules automobiles / Verkeersbelasting op de autovoertuigen

- Taxe compensatoire des accises

- Taxe de circulation complémentaire

TANSKA

- Vægtafgift af motorkøretøjer

SAKSA

- Kraftfahrzeugsteuer (Kraftfahrzeugsteuergesetz - 1979)

- Kraftfahrzeugsteuer (Durchführungsverordnung - 1979)

KREIKKA

- ÔÝëç êõêëïöïñßáò

ESPANJA

- Impuesto sobre vehiculos de tracción mecánica

- Tributos Locales sobre circulación de vehículos automóviles

RANSKA

- Taxe différentielle sur les véhicules à moteur

- Taxe sur les véhicules des sociétés

IRLANTI

- Motor vehicle excise duties

ITALIA

- Tassa sulla circolazione degli autoveicoli

LUXEMBURG

- Taxe sur les véhicules automoteurs

ALANKOMAAT

- Motorrijtuigenbelasting

ITÄVALTA

- Kraftfahrzeugsteuer

PORTUGALI

- Imposto municipal sobre veiculos

- Imposto de circulação

SUOMI

- Moottoriajoneuvovero

- Vuosittain suoritettava ajoneuvovero

RUOTSI

- Vägtrafikskatt

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

- Vehicle excise duty

Top