51998IR0399

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Sähkön suurjänniteverkon vaikutukset"

(1999/C 293/03)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston suositukseksi, joka koskee pyrkimystä rajoittaa ihmisten altistumista sähkömagneettisille kentille (0 Hz - 300 GHz), KOM(1998) 268 lopull.,

ottaa huomioon työvaliokuntansa 16. syyskuuta 1998 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 c artiklan neljännen alakohdan mukaisesti tekemän päätöksen laatia aiheesta lausunto ja antaa lausunnon valmistelu valiokunta 4:n "Maankäyttö - Taajama-asiat - Energia - Ympäristö" tehtäväksi,

ottaa huomioon Euroopan sähköteknisen standardoinnin komitean teknisen komitean 111 marraskuussa 1994 laatiman kokeellisen standardin CENELEC ENV 50166-1,

ottaa huomioon kansainvälisen säteilysuojelujärjestön IRPA:n (International Radiation Protection Association) perustaman kansainvälisen ei-ionisoivaa säteilyä käsittelevän tieteellisen komission ICNIRP:n (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) tekemät ehdotukset, joiden tavoitteena on edistää sekä ihmisten että ympäristön suojelua ei-ionisoivalta säteilyltä (non-ionizing radiation, NIR),

ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) ympäristöä ja terveyttä käsittelevän osaston - jonka tehtävänä on edistää kansainvälisten tiedemiesten yhteistyötä maailmanlaajuisen terveystilanteen optimoimiseksi - antamat ehdotukset,

ottaa huomioon Euroopan maissa voimassa olevat säännöt matalataajuuksisten sähkö- ja magneettikenttien vaikutuksista ihmisten terveyteen,

ottaa huomioon että alueiden komitea haluaa neuvoston antavan suosituksen matalataajuuksisille sähkö- ja magneettikentille asetettavista raja-arvoista, joita noudattamalla varmistettaisiin, ettei ihmisten terveydelle koidu haittaa,

ottaa huomioon valiokunta 4:n helmikuun 4. päivänä 1999 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 399/98 rev. 2, jonka esittelijä oli Evangelos Kouloumbis,

hyväksyi 2. ja 3. kesäkuuta 1999 pitämässään 29. täysistunnossa (kesäkuun 3. päivän kokouksessa) enemmistön äänin seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Sähkö- ja televiestintäverkostojen verrattoman nopea laajentuminen on aiheuttanut ympäristön sähkömagneettista saastumista ja lisännyt jatkuvasti ihmisten huolestuneisuutta sähkömagneettisille kentille altistumisen mahdollisista vaikutuksista.

1.2. Viimeisimmän kymmenvuotisjakson aikana on alettu pohtia yhä enemmän sähkönsiirron ja -jakelun ympäristövaikutuksia tiheäänasutuilla alueilla. Sähkönsiirron ja -jakelun ympäristönäkökohdat sisältävät monenlaisia kysymyksiä aina sähkölinjojen rumuudesta yleisön alati kasvavaan huolestuneisuuteen sähkö- ja magneettikenttien olemassaolosta ja niiden vaikutuksista.

1.3. Nyt, kun verkostojen kautta siirretään suuria määriä sähköä päivittäin, suurjännitelinjojen sijoittamisesta on tullut erityisen tärkeä kysymys.

1.4. Tärkeimmät sähkönsiirtoon ja -jakeluun liittyvät ympäristökysymykset ovat

- esteettiset haitat

- sähkökemiallinen saastuminen

- sähkö- ja magneettikentät

- meluhaitat (suurjännite- ja ultrasuurjännitesiirrot).

1.5. Mielenkiinto ja tutkimukset kohdistuvat suurjännitelinjojen mahdollisiin haitallisiin vaikutuksiin ihmisten terveyteen. Suurjännitelinjojen läheisyydessä - tai jopa niiden alla - asuvat ihmiset ovat alkaneet "tuntea" sähkömagneettiset kentät, erityisesti voimakkaiden kenttien piirissä.

1.6. Vaikka sähkömagneettisten kenttien mahdollisia terveysvaikutuksia on jo laajalti tutkittu, ei tähän saakka ole päästy lopullisiin tuloksiin eläville organismeille mahdollisesti aiheutuvista vaaroista. Lukuisat ympäristöjärjestöt ovat kuitenkin ottaneet asiaan vahvasti yhä kielteisemmän kannan.

1.7. On todettava, että osa kansainvälisestä tiedeyhteisöstä suhtautuu vielä varauksellisesti turvallisuusnormeihin, jotka koskevat sähkömagneettisten kenttien vaikutuksia ympäristöön ja ihmisten terveyteen. Monet tutkijat ovat esittäneet tutkimustuloksia, joiden perusteella on tarpeen omaksua suojelukeskeinen lähestymistapa hyväksyttävien vähimmäissäännösten suhteen.

1.8. CENELECin joitakin vuosia sitten laatimat standardit antavat pohjan turvallisuusmääräysten tarkistamiselle tieteellisten tutkimustulosten ja kansalaisten huolenaiheiden valossa.

1.9. On olemassa useita esimerkkejä siitä, kuinka yleinen mielipide tai kansalaiset, joita kysymys suoraan koskee, ovat onnistuneet myöhästyttämään töitä tai kokonaan estämään uusien sähkölinjojen rakentamisen tai vanhojen sähkölinjojen uudenaikaistamisen. Tämä on johtanut sähkönjakelun osittaiseen tai täydelliseen katkeamiseen (esim. Etelä-Italiassa syyskuussa 1995 ja Ateenassa maaliskuussa 1998). Tällaisten tapausten voi odottaa aiheuttavan lisäongelmia tulevaisuudessa.

1.10. Kaikkien edellä mainittujen syiden vuoksi sähkönjakelun ongelmiin liittyvien kysymysten perusteellinen selvittäminen voi auttaa vastaamaan lisääntyvään yleiseen huoleen siitä, millaisia vaikutuksia sähkönsiirrolla on kansanterveyteen.

1.11. Sähkövoimalinjojen ympäristövaikutuksiin paneutuvan tutkimuksen odotetaan paljastavan erään tärkeimmistä sähkön sisämarkkinoiden kehittämisen ja loppuunsaattamisen tiellä olevista esteistä. Avointen sähkömarkkinoiden toteuduttua lienee selvää, että suuria määriä sähköä siirretään eurooppalaisten verkkojen kautta parhaan taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi ja resurssien täydelliseksi hyödyntämiseksi sähkön sisämarkkinoita koskevien yhteisten sääntöjen mukaisesti(1).

1.12. Tämän vuoksi tarvitaan rakennetoimia, joilla pyritään takaamaan suurtaajuuslinjojen turvallisuus kiinnittäen erityisesti huomiota niiden etäisyyteen asutuskeskuksista ja riittävään korkeuteen maanpinnasta. Tämä edellyttää asianomaisten paikallishallintojen osallistumista.

2. Sähkömagneettisten kenttien vaikutukset

2.1. Kysymys matalataajuuksisten sähkömagneettisten kenttien vaikutuksista ihmisten terveyteen on askarruttanut kansainvälistä yhteisöä paljon viime vuosina. Aiheesta on tehty tusinoittain tutkimuksia ja julkaistu tuloksia, mutta on erittäin vaikeaa vetää johtopäätöksiä eri tieteenharjoittajien saamista tuloksista.

2.2. Sähkömagneettiset kentät syntyvät sähkövirroista ja niitä esiintyy ympäristössä. Sähkökentät riippuvat jännitteistä (potentiaalieroista) ja niitä mitataan voltteina metriä kohden (V/m). Rakennukset, puut tms. muodostavat suojaavan muurin sähkökenttiä vastaan.

2.3. Magneettikentät riippuvat sähkövirran liikkeistä ja niitä mitataan ampeereina metriä kohden (A/m). Näitä kenttiä vastaan ei ole yhtä helppoa suojautua kuin sähkökenttiä vastaan, mutta niiden voimakkuus heikkenee huomattavasti etäisyyden kasvaessa.

2.4. 1970-luvulla kiinnitettiin paljon huomiota sähkökenttien mahdollisiin vaikutuksiin ihmisten terveyteen. Lukuisissa yksityiskohtaisissa tutkimuksissa ei kuitenkaan pystytty todistamaan, että ihmisten terveydelle aiheutuisi vaaraa sähkökenttävoimakkuudesta, joka ilmenee voimalinjojen alla.

2.5. 1980-luvulla tieteellinen mielenkiinto siirtyi pääasiassa magneettikenttien vaikutuksiin ihmisten terveyteen. Erityisesti keskityttiin niiden mahdollisiin karsinogeenisiin vaikutuksiin sen jälkeen, kun monissa epidemiologisissa tutkimuksissa oli havaittu sähkölinjojen lähellä asuvilla nuorilla ja lapsilla esiintyvän tavallista enemmän kasvaimia.

2.6. Useat kansainväliset organisaatiot tutkivat tämän jälkeen edellä mainittujen tutkimusten tulokset yksityiskohtaisesti uudelleen. Jokaisessa tapauksessa todettiin löytöjen perusteella voitavan vetää ainoastaan se johtopäätös, että tarvitaan lisätutkimusta magneettikenttien vaikutuksista ihmisten terveyteen, eikä sen vuoksi ole syytä muuttaa voimassa olevia suojelutoimenpiteitä.

2.7. Sähkömagneettisten kenttien vaarat voidaan jakaa ihmisen elimistöön kohdistuviin biologisiin vaikutuksiin, jotka voivat puolestaan olla lämpövaikutuksia ja ei-termisiä vaikutuksia.

Biologiset vaikutukset

2.8. Biologisia vaikutuksia aiheuttaa säteilyn vaikutus herkimpiin ja arimpiin kudoksiin, kuten aivoihin, silmiin ja sukupuolielimiin. Useissa tutkimuksissa on todettu yhteys erittäin matalataajuisille kentille altistumisen ja toisaalta syövän sekä aivokasvainten esiintymisen välillä. Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Euroopan sähkötekninen standardointikomitea (CENELEC) ovat jo rahoittaneet monivuotisia ja useita keskuksia työllistäviä tutkimusohjelmia, joiden tavoitteena on hakea pitäviä vastauksia näihin kysymyksiin.

Lämpövaikutukset

2.9. Lämpövaikutukset tunnetaan tarkoin ja niitä on tutkittu paljon. Ne näkyvät elimistön ylikuumentumisena säteilykentässä. Useimmat biologiset molekyylit absorboivat energiaa aikataajuudeltaan vaihtelevista sähkömagneettisista kentistä, muuntavat sen liike-energiaksi ja alkavat värähdellä. Värähtely tuottaa lämpöä ja nostaa elimistön lämpötilaa.

2.10. Lämpövaikutukset voivat olla hyödyllisiä ja miellyttäviä, mutta ne voivat olla myös vaaraksi terveydelle ja turvallisuudelle. Molekyylien ylikuumentumista on vältettävä. Siihen liittyvät riskit riippuvat säteilyn voimakkuudesta, eivät sen taajuudesta. Kriittinen tekijä on siten absorboidun energian määrä.

2.11. Hyväksyttävän säteilymäärän rajan määrittäminen - toisin sanoen raja-arvon määrittäminen sille, minkä tason alapuolelle jäävä määrä ei aiheuta vaaraa ihmisen terveydelle - on monimutkainen tehtävä, jossa turvallisuustekijät on otettava huomioon. Altistumistason turvallisuusrajojen avulla ei voida vetää jyrkkää rajaa siihen, mikä on täysin turvallista ja mikä kiistatta vaarallista. Ne ovat suositusrajoja, jotka pohjautuvat monien, ympäri maailmaa tehtyjen tutkimusten arviointiin.

Ei-termiset vaikutukset

2.12. Viime aikoina on puhuttu paljon ei-termisistä vaikutuksista. Monia tutkimustuloksia on jo julkaistu, ja vain muutamissa niistä on todettu tiettyjä vähäisiä vaikutuksia soluihin. Toisissa samankaltaisissa tai jopa täysin samanlaisissa tutkimuksissa ei olla todettu mitään tällaisia vaikutuksia.

2.13. Koska ei ole olemassa selvää mekanismia, joka tuottaa ei-termisiä biologisia vaikutuksia, kaikki tätä koskevat tiedot ovat epäsuoria. Ei-termisten vaikutusten tutkimista pidetään hyvin vaikeana, ja tätäkin vaikeampaa on arvioida epidemiologisia tutkimuksia, koska niihin voivat vaikuttaa hyvin monenlaiset häiritsevät tekijät.

2.14. Näihin asti kansainvälinen tiedeyhteisö on katsonut, ettei ole olemassa tarpeeksi pitäviä perusteita vaatia ei-termisiä vaikutuksia koskevien turvallisuusmääräysten laatimista.

3. Sähkömagneettisia kenttiä koskevat standardit

3.1. Marraskuussa 1994 Euroopan sähköteknisen standardointikomitean (CENELECin) tekninen komitea 111 julkaisi eurooppalaisen ENV 50166-1 -standardin, joka koskee ihmisten altistumista matalataajuuksisille (0 Hz - 10 kHz) sähkömagneettisille kentille. Tämä standardi ja ENV 50166-2 -standardi - joka koskee 10 kHz - 300 GHz:n taajuuksia - ovat ensimmäiset Euroopan laajuiset keinot asian käsittelemiseksi. Ne ovat ensimmäinen askel pyrittäessä käsittelemään sähkömagneettisille kentille altistumisen ongelmaa yleensä ja sellaisia erityiskysymyksiä kuin sähkömagneettisten kenttien mittausmenetelmät, sekä sitä, kuinka voidaan valvoa ja säännellä ihmisten altistumista näille kentille ja niiden aiheuttamille virtauksille.

3.2. ENV 50166-1 -standardi on laadittu suojaamaan niiltä haitallisilta vaikutuksilta, joita ihmiskehon lyhytaikainen altistuminen staattisille ja matalataajuuksisille sähkömagneettisille kentille aiheuttaa. Standardi koskee 0 Hz ja 10 kHz välillä olevia taajuuksia. Tällä taajuusvälillä sähköisiä ja magneettisia kenttiä on käsiteltävä erikseen.

3.3. Kyseisessä standardissa otetaan huomioon a) ihmisruumiissa olevat indusoivat virrat, jotka voivat stimuloida hermo- ja lihaskudosta, b) sähkökenttien aiheuttamat pintavirtaukset, jotka voivat aiheuttaa ärsytystä tai jännitettä, sekä c) virtaukset, jotka voivat lävistää kehon, kun se joutuu kosketuksiin kentässä olevien esineiden kanssa; tämä voi aiheuttaa sähköiskun tai hetkellistä epämukavuutta.

3.4. Standardissa asetetaan perusrajat ja viitearvot sähkömagneettiselle säteilylle altistumiselle. Siinä jaetaan nämä rajat soveltamista varten kahteen luokkaan: työntekijöiden altistuminen sähkömagneettisille kentille ja muun väestön altistuminen niille. Viitearvot ja sähkövirtojen tasot on ymmärrettävästi asetettu kaksi tai kolme kertaa alemmaksi viimeksi mainitussa luokassa.

3.5. Lisätutkimukset voivat kuitenkin saada - ja ovat jo saaneetkin - jotkut maat pitämään standardissa asetettuja viitearvoja vähimmäisvaatimuksena tiettyjen taajuuksien suhteen, sekä asettamaan tiukemmat turvallisuusrajat. Lisäksi standardia tullaan todennäköisesti muuttamaan uusien tieteellisten tutkimustulosten seurauksena, kunnes se vahvistetaan lopulliseksi standardiksi; tai se voidaan jopa peruuttaa kokonaan. Tästä syystä on selvää, että täyteen standardisointiin pääsemiseksi tällä laajalla mutta tärkeällä alalla tarvitaan yhä lisää tutkimusta.

3.6. Vaikka edellä mainittu standardi (kuten ENV 50166-2 -standardikaan) ei ole periaatteessa sitova, sitä pidetään hyvin tärkeänä ja vaikutusvaltaisena välineenä ottaen huomioon, että olemassaolollaan se varmistaa turvallisuuden Euroopan sisämarkkinoilla ja mahdollistaa standardia heikompien laitteiden tunnistamisen ja korvaamisen.

4. Lainsäädäntö

4.1. Kaikki sähköasennukset ja -laitteet tuottavat sähkömagneettisia kenttiä. Näiden kenttien vahvuus on suoraan riippuvainen jännitteestä ja etäisyydestä sähkövirtaan.

4.2. Vaikka sähkökentät eivät ole ihmisille vahingollisia, niillä voi olla epätoivottavia vaikutuksia, kuten pistely tai kutina, ja ne voivat aiheuttaa häiriöitä tiettyjen sähköisten laitteiden (kuten sydämentahdistimien) toiminnassa.

4.3. Magneettikenttien epäillään sen sijaan vaikuttavan ihmisten terveyteen. Tästä syystä näitä kenttiä on tutkittu paljon kaikkialla maailmassa. Valtaosassa näistä tutkimuksista ei ole pystytty todistamaan magneettikenttien olevan vaarallisia, vaikka päinvastaistakaan ei ole pystytty kiistattomasti osoittamaan.

4.4. Sähkömagneettisia kenttiä koskevat säännöt

4.4.1. Sähkömagneettisille kentille altistumisen raja-arvot

4.4.1.1. Tammikuussa 1990 kansainvälinen säteilysuojajärjestö IRPA (International Radiation Protection Association) julkaisi yhdessä WHO:n (Maailman terveysjärjestön) kanssa - samoin kuin vuonna 1998 kokoontunut kansainvälinen ionisoimatonta säteilyä käsittelevä tieteellinen komissio ICNIRP (International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection) - väliaikaiset suuntaviivat 50/60 Hz:n sähkö- ja magneettikentille altistumisen rajoista. Suuntaviivoissa annetut suositukset väestön altistumisrajoista ovat seuraavat:

sähkökenttien osalta 5 kV/m, magneettikenttien osalta 0,1 mT.

4.4.1.2. CENELEC tutkii ehdotuksia säännöiksi, jotka pohjautuisivat näihin ehdotettuihin raja-arvoihin. Eräät valtiot ovat jo hyväksyneet vastaavat raja-arvot; toiset odottavat vielä, että CENELEC hyväksyisi ne virallisesti.

4.4.1.3. Useimmat sähköyhtiöt Euroopassa ovat hyväksyneet IRPA:n säännöt, vaikka niihin ei sisällykään sitovia määräyksiä. Eräissä maissa on hyväksytty lainsäädäntöä, jossa määritellään asuinrakennusten ja muiden rakennusten vähimmäisetäisyys sähkölaitteistoista.

4.4.2. Voimalinjojen etäisyys asuinrakennuksista

4.4.2.1. Jotkut maat - esimerkiksi Luxemburg - ovat hyväksyneet säädöksiä, joissa määritellään vähimmäisetäisyys sähkövoimalinjojen ja asuinrakennusten tai muiden julkisten rakennusten, kuten koulujen, urheilukeskusten tms. välillä.

4.4.2.2. On huomattava, että asuinrakennusten ja voimalinjojen välistä etäisyyttä koskevat säännökset ovat erilaiset eri Euroopan maissa. Tietyt maat - esimerkiksi Tanska ja Ruotsi - ovat päättäneet olla antamatta kieltosääntöjä; sen sijaan ne ovat ehdottaneet ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja määrittäneet uusia voimalinjoja rakennettaessa vaadittavat etäisyydet asuin- tai muista rakennuksista.

4.4.2.3. Ranskassa hylättiin lakimuutos, jossa olisi kielletty suurjännitelinjojen sijoittaminen asuinrakennusten läheisyyteen ja luotu rakennuskieltoon asetettavat "käytävät" sähkölinjojen alle.

4.4.2.4. Alueiden komitea pitää tarpeellisena määritellä vähimmäisetäisyys, joka on säilytettävä voimalinjoihin niiden lähettyville rakennettaessa. Etäisyyden tulee olla sama, joka vaaditaan silloin, kun rakennetaan voimalinjoja olemassa olevien rakennusten lähelle.

4.5. Kiistanalaiset väittämät

4.5.1. Sähkömagneettisista kentistä puhutaan yleensä, kun on kyse

- vetoomuksista uusien voimalinjojen rakentamista vastaan

- korvausvaatimuksista, joita voimalinjojen läheisyydessä sijaitsevien rakennusten omistajat esittävät

- taloudellisista korvausvaatimuksista, joita sähkömagneettisten kenttien aiheuttamista terveydellisistä ongelmista kärsivät ihmiset esittävät.

4.5.2. Kun väitellään uusien voimalinjojen rakentamisesta, sähkömagneettisia kenttiä käytetään usein yhtenä perusteena suurjännitelinjojen rakentamista vastaan.

4.5.3. Saksassa ja Italiassa tuomioistuimet hylkäävät kanteet sähkömagneettisten kenttien aiheuttamista terveydellisistä vahingoista, koska IRPA:n mukaan tällaista vaaraa ei ole olemassa. Tanskassa tuomioistuimet myöntävät, että voimalinjojen läheisyydessä sijaitsevien rakennusten arvo laskee jonkin verran; Ruotsissa sen sijaan sähkömagneettiset kentät on otettu huomioon korvausvaatimuksissa, joita lähellä voimalinjoja sijaitsevan omaisuuden omistajat ovat esittäneet.

4.5.4. Tulevina vuosina säännökset ja oikeuspäätökset tulevat kehittymään ja niissä otetaan huomioon uudet tieteelliset todisteet. Useimmat Euroopan maat ovat kuitenkin omaksuneet varovaisen asenteen, jottei asetettaisi kohtuutonta taloudellista rasitetta sähkön siirtoon tai jakeluun osallistuville yrityksille.

4.6. Voimassa oleva lainsäädäntö

4.6.1. Useimmissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa ei ole lainsäädäntöä, joka koskisi sähkömagneettisia kenttiä. Saksassa tuli 1. tammikuuta 1997 voimaan asetus, joka koskee tiettyjen perusrakenteiden kuten kiinteiden lähetinasemien ja suurjännitejohtojen aiheuttamia sähkömagneettisia kenttiä. Sen tavoitteena on väestön ja välittömän ympäristön suojelu haitallisilta ympäristövaikutuksilta sekä sähkömagneettisten kenttien haitallisten ympäristövaikutusten torjuminen ennakolta.

4.7. Oikeustoimet

4.7.1. Lähes kaikki Euroopan unionissa aloitetut tätä alaa koskevat oikeudenkäynnit ovat liittyneet uusien voimalinjojen rakentamisen vastustamiseen.

5. Päätelmät

5.1. Alueiden komitean mielestä komission on otettava keskustelujen ja selvitysten perusteella selkeästi kantaa sähkömagneettisten kenttien vaikutuksiin ympäristön ja ihmisten terveyden kannalta.

5.2. Alueiden komitea arvioi, että matalataajuuksisten sähkömagneettisten kenttien oletettavien vaikutusten tutkimuksessa on edistytty merkittävästi. Siksi neuvoston on nyt hyväksyttävä sallittuja raja-arvoja koskeva suositus haitallisten terveys- ja ympäristövaikutusten ehkäisemiseksi.

5.3. Sähkömagneettisia kenttiä koskevia raja-arvoja määritettäessä on otettava huomioon tulokset, joille CENELECin standardit perustuvat, sekä erilaisten kansainvälisten organisaatioiden kuten ICNIRP:n, IRPA:n ja WHO:n tätä aihetta koskevat tutkimukset. Lisäksi on otettava huomioon ei-termiset vaikutukset, joita voi esiintyä jo kyseisiä raja-arvoja alemmilla tasoilla ja joilla voi olla kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen.

5.4. Alueiden komitea katsoo, että sähkömagneettisia kenttiä koskevien raja-arvojen tulisi varmistaa ihmisille ja ympäristölle koituvien haitallisten vaikutusten ehkäiseminen. Ne eivät kuitenkaan saa tuottaa vaikeita ongelmia sähköverkostojen kehittäjille. Komitea huomauttaa, että verkostojen käyttö tulee väistämättä lisääntymään sähkön sisämarkkinoiden toteuduttua, kuten direktiivissä 96/92/EY todetaan. Valtion ja aluetason viranomaisten tulisi pitää ehdottomana edellytyksenä uusissa kaupunkisuunnittelua koskevissa toimissaan, että suurjänniteverkot asennetaan maan alle.

5.5. Alueiden komitean mielestä komission antama ehdotus neuvoston suositukseksi aiheena väestön suojaaminen sähkömagneettisille kentille altistumiselta on tärkeä ensiaskel.

5.6. AK kehottaa energia-, ympäristö- ja terveysasioita käsitteleviä komission pääosastoja yhdistämään voimansa sekä jatkamaan ja vahvistamaan pyrkimyksiään mainitun aiheen tutkimiseksi. Tässä yhteydessä tulee ottaa huomioon niin laajalti kuin mahdollista riskien ehkäisy ja minimointi, kuten osittain jo tapahtuu suurtaajuuksien kohdalla.

5.7. AK pyytää komissiota hyödyntämään alue- ja paikallisviranomaisten kokemuksia ja tekemään jatkuvaa yhteistyötä niiden kanssa.

5.8. Alueiden komitea katsoo, että sähköverkostojen toiminnan ja kehittämisen yhdenmukaistamiseksi Euroopan unionissa komission on tehtävä ehdotus, joka koskee sähkömagneettisiin kenttiin liittyviä yhteisiä raja-arvoja jäsenvaltioissa. Ehdotuksessa on otettava huomioon jäsenvaltioissa - esimerkiksi Saksassa ja Luxemburgissa - voimassa olevat säännöt.

Bryssel 3. kesäkuuta 1999.

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Manfred DAMMEYER

(1) (hiljattain annettu direktiivi 96/92/EY) - EYVL L 27, 30.1.1997, s. 30.