51998AC0110

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto `Oppisopimuskoulutuksen edistäminen Euroopassa`"

(98/C 95/12)

Komissio päätti 23. kesäkuuta 1997 Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut sosiaali-, perhe-, koulutus- ja kulttuuriasiain jaosto antoi lausuntonsa 15. tammikuuta 1998. Esittelijänä oli Gérard Dantin, apulaisesittelijänä José Isaías Rodríguez García Caro.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. ja 29. tammikuuta 1998 pitämässään 351. täysistunnossa (tammikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 105 ääntä puolesta, 2 vastaan viiden pidättyessä äänestyksestä.

1. Johdanto

1.1. Firenzessä 21. ja 22. kesäkuuta 1996 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota teettämään tutkimuksen oppisopimuskoulutuksen roolista työpaikkojen luomisessa.

1.2. Pyyntö oli osoitus valtioiden ja hallitusten päämiesten tahdosta taistella nuorisotyöttömyyttä, etenkin lähes 20 %:a hipovaa alle 25-vuotiaiden työttömyyttä vastaan nimenomaan koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen keinoin.

1.3. Tutkimuksesta käy ilmi, että oppisopimuskoulutuksen nykyistä aktiivisempi edistäminen voi auttaa ongelman ratkaisemisessa. Tutkimuksen mukaan oppisopimuskoulutus näet parantaa työnsaantimahdollisuuksia. Työttömyyttä esiintyy oppisopimuskoulutuksensa menestyksekkäästi päättäneiden nuorten keskuudessa keskimääräistä vähemmän.

1.4. Komission tiedonannossa, josta on pyydetty TSK:n lausunto, esitellään edellä mainittu tutkimus ja tehdään toimintaehdotuksia viidellä avainalalla.

1.4.1. Tutkimus pohjautuu eri lähteistä saatuun tietoon. Tiedonannossa selvitetään oppisopimuskoulutuksen ominaispiirteitä ja tavoitteita jäsenvaltioissa vallitsevan tilanteen ja niissä havaittavan monesti huomattavan kehityksen pohjalta:

oppilaitosten ja yritysten lähentäminen;

markkinoiden tarpeisiin vastaaminen;

työn joustavuuden ja liikkuvuuden edistäminen;

sosiaalisen syrjäytymisen estäminen;

oppisopimustutkintojen tason nostaminen;

oppisopimusoppilaiden pääsy korkeakouluihin.

1.4.2. Tiedonannossa ehdotetaan toimia viidellä avainalalla:

oppisopimuskoulutuksen uusien muotojen laajentaminen ja kehittäminen;

koulutuksen laadun parantaminen;

oppisopimusoppilaiden liikkuvuuden edistäminen;

työmarkkinaosapuolten mukaansaaminen;

oppisopimuskoulutuksen todellisten strategioiden luominen.

2. Yleistä

2.1. Komitea on tyytyväinen Firenzen huippukokouksen aloitteeseen, jonka tulosta tämä komission tiedonanto on.

2.1.1. Komitea panee kiinnostuneena merkille tiedonannon uudistavan luonteen, jota siinä oikeutetusti korostetaan. Lisäksi tiedonanto myötäilee komission koulutusta koskevan valkoisen kirjan "Opettaminen ja oppiminen Kohti kognitiivista yhteiskuntaa" linjoja, joista komitea antoi myönteisen lausunnon ().

2.2. Komitean mielestä oppisopimuskoulutus on hyvä keino pätevöityä. Oppisopimuskoulutus voi omaleimaisuutensa ansiosta auttaa tehokkaasti (niin määrällisesti kuin laadullisesti) työelämään sijoittumisessa. Tämä on ominaista kaikille ammattikoulutusmuodoille, joissa yritykset osallistuvat aktiivisesti koulutukseen. Oppisopimuskoulutus on osa nuorten ammattikoulutusta, ja sen ansiosta tapahtuvalla pätevyystason kohoamisella voi olla myönteisiä vaikutuksia jopa talouskehitykseen. Todettakoon kuitenkin, että koulutus- ja ammattikoulutuspolitiikka ei korvaa aktiivista työllisyys- ja työmarkkinapolitiikkaa mutta voi kuitenkin tukea sitä esimerkiksi nuorten pyrkimyksiä ja toiveita vastaavalla aktiivisella oppisopimuspolitiikalla.

2.3. Oppisopimuskoulutus yhdistää yrityksiä ja oppilaitoksia keskinäisen vuorovaikutusprosessin muodossa. Menetelmä eroaa muista vuorottelukoulutusohjelmista siinä, että yrityksen tehtävä ammattikoulutuksen antajana on ensisijainen. Tämä voi etenkin käsityöammateissa edistää yrittäjähenkeä.

2.4. Komitea hyväksyy tiedonannon päälinjan, mutta tekee edellisten kommenttien lisäksi seuraavat huomiot ja ehdotukset.

3. Erityistä

3.1. Komissio esittelee tiedonantonsa toisessa luvussa joukon jäsenvaltioissa oppisopimuskoulutuksen tehostamiseksi tekeillä olevia uudistuksia.

Komitea huomauttaa kyseisestä luvusta seuraavaa:

3.1.1. Oppilaitosten ja yritysten lähentäminen

Lähentyminen on tarpeen teorian ja käytännön välisen kuilun kaventamiseksi sekä koulutustarpeen ja vapaiden työpaikkojen lukumäärän eli kysynnän ja tarjonnan lähentämiseksi.

"Oppilaitosten ja yritysten lähentäminen" johtaa osaltaan "markkinoiden tarpeiden huomioonottamiseen". Ensiksi mainittu on jälkimmäisen välttämätön edellytys.

Yksi oppisopimuskoulutuksen ominaispiirteistä on, että oppilaitos ja yritys ja/tai ammattiala suunnittelevat koulutuksen kulun yhdessä. Koulutus on suunniteltava siten, että tulevan kehityksen ehdot otetaan etukäteen huomioon ja oppisopimuskoulutuksesta muodostuu oppilaalle elinikäisen oppimisen peruskivi.

3.1.2. Liikkuvuuden ja työn joustavuuden edistäminen

Laaja ja monialainen koulutus, jossa pyritään välttämään liika kurinalaisuus ja ammatillinen ahtaus, mahdollistaa yksilöiden kehittymisen ja sopeutumisen.

Eurooppalaista liikkuvuuskäsitystä on tuettava etenkin rahoitus- ja oikeusasioissa.

3.1.3. Sosiaalisen syrjäytymisen torjunta

Kuten tiedonannossa korostetaan, oppisopimuskoulutus voi osaltaan auttaa torjumaan sosiaalista syrjäytymistä edistämällä yhteiskuntaan sijoittumista.

Myös erästä toista oppisopimuskoulutuksen erityispiirrettä on korostettava. Tämäntyyppinen koulutus voi vähentää koulunkeskeyttäjien määrää eri tasoilla. Tarjoamalla tasapuolisesti käytännön taitoja ja teoreettista tietoa sisältävän ohjelman (jossa teoriaa sovelletaan käytäntöön) oppisopimuskoulutus voi olla erinomainen vaihtoehto vain vähän teoreettisesta opetuksesta kiinnostuneille nuorille. Teorian välittyminen käytännön ja taitotiedon kautta auttaa pitämään koulutuksen piirissä myös sellaisia nuoria, jotka eivät menestyisi pelkästään teoreettisen opetuksen piirissä. Tämän lähestymistavan onnistumismahdollisuuksien lisäämiseksi olisi luotava jo etukäteen tehokas nuorten seuranta- ja ohjausjärjestelmä.

3.1.4. Oppisopimustutkintojen tason nostaminen

Komitea on samaa mieltä siitä, että oppisopimuskoulutus olisi liitettävä nykyistä paremmin yleiseen koulutusjärjestelmään ja ulotettava korkeakoulutasolle saakka (esim. insinööritutkinnot) ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion kansalliset ammattikoulutusjärjestelmät.

Ajatusta tukevat esim. seuraavat seikat:

oppisopimuskoulutuksen rajoittaminen vain alhaisille koulutustasoille heikentää sen julkisuuskuvaa, mikä puolestaan hankaloittaa tämän koulutusmuodon yleistymistä, ja siis vähentää samalla mahdollisuuksia vaikuttaa myönteisesti työelämään sijoittumiseen.

tuotannon ja palvelutarpeiden valtavat ja jatkuvat muutokset edellyttävät entistä pätevämpää työvoimaa. Oppisopimuskoulutuksen on vastattava näihin tarpeisiin, jotta entistä useampi henkilö voisi hankkia pätevyyden oppisopimusmenetelmällä perinteisten koulutusmuotojen sijaan ja kouluttautua läpi elämän.

3.2. Oppisopimuskoulutuksen tehostamisen viisi avaintekijää

3.2.1. Oppisopimuskoulutuksen uusien muotojen laajentaminen ja kehittäminen

3.2.1.1. Tarkasteltavassa tiedonannossa todetaan, että oppisopimuskoulutusta esiintyy liikaa suhteellisen alhaisen kasvupotentiaalin aloilla.

Liiallisesta esiintymisestä puhuminen ei ole kuitenkaan paikallaan. Olisi asianmukaisempaa puhua oppisopimuskoulutuksen epätasaisesta jakautumisesta talouselämän eri alojen kesken.

Tämä epätasapaino heikentää oppisopimuskoulutuksen julkisuuskuvaa.

Oppisopimuskoulutuksen järjestäminen aloilla, joilla sitä ei ole tähän mennessä juurikaan sovellettu, korjaisi epätasapainon ja tarjoaisi mahdollisuuden täyttää markkina-aukot.

Oppisopimuskoulutuksen huonohko julkisuuskuva tietyissä jäsenvaltioissa voidaan selittää myös muilla tekijöillä. Taloudellinen, sosiaalinen ja alakohtainen kehitys edellyttää uusien oppisopimusmuotojen ja -menetelmien löytämistä.

On tarpeen:

kehittää oppisopimuskoulutuksen nykyisiä muotoja mm. hyviä käytänteitä levittämällä;

kehittää oppisopimuskoulutuksen uusia muotoja, joissa otetaan huomioon kansalliset ja alakohtaiset erityispiirteet määritettävien kannustimien puitteissa;

laajentaa oppisopimuskoulutusta muillekin talouselämän aloille ja pätevyystasoille.

Oppisopimusoppilaasta aiheutuvia kustannuksia voidaan eräissä tapauksissa vähentää opetusohjelman toteuttamistapoja tai koulutuksen kestoa muuttamalla. Komitea korostaa kuitenkin, että tämä ei saa tapahtua peruskoulutuksen tavoitteiden vastaisesti. Koulutuksen on oltava mahdollisimman laajaa ja hyvätasoista.

Kustannuksia voidaan vähentää myös valvomalla, että oppilas ei osallistu toistamiseen jo saamaansa opetukseen. Tämä edellyttää ennakkotietoa oppilaiden aiemmasta koulutuksesta.

Oppisopimuskoulutuksen tarjoama mahdollisuus sosiaaliseen etenemiseen on osa sen vetovoimaa ja tiiviisti sidoksissa ammatillisen koulutuksen kuvaan yleensä. Oppisopimuskoulutuksen samanarvoisuus muihin koulutusmuotoihin nähden riippuu ammatillisen koulutuksen arvostuksesta yleensä.

Komitean mielestä oppisopimuskoulutuksen laajentaminen yleensä ja uusille ammattialoille erityisesti voi toteutua tosiasiallisesti ainoastaan, mikäli laajentaminen ei ole tavoite sinänsä. Oppisopimuskoulutuksen päättyessä asianomaiselle on tarjottava mahdollisuus jatkaa muissa oppilaitoksissa, etenkin korkeakouluissa. On siis tärkeää määrittää ja luoda pysyvät suhteet oppisopimuskoulutuksen ja muiden koulutusmuotojen välille. Tämä on oppisopimuskoulutuksen julkiskuvan kohottamisen ja sen kiinnostavuuden lisäämisen ehdoton edellytys.

3.2.1.2.

Yrityksille myönnettävät taloudelliset kannustimet (jotka on tarkoitettu koulutuskustannusten kattamiseen ja suunnataan lähinnä huipputeknologiaa soveltaviin ja uusilla aloilla toimiviin pk-yrityksiin tai/ja niihin pk-yrityksiin, joiden oppisopimustarjonta ylittää kysynnän) ja niiden lisääminen saattaa käynnistää dynaamisen prosessin. Tarkoitusta varten kannattaisi kuitenkin luoda tulosten arviointimenettely.

Joustavuus, jolla tarkoitetaan opetusmenetelmien jatkuvaa mukauttamista, on tarkoituksenmukaista, mikäli sillä pyritään laatuun eikä ole vaaraa, että se olisi ristiriidassa koulutettavien henkilöiden suojaa koskevien määräysten kanssa. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden tulisi edistää koulutuksen kulkua keventäviä toimia luomalla järjestelmä, jossa saavutuksista palkitaan.

Oppisopimusjärjestelmän laajentaminen talouselämän koko kenttään, niin aloille, mistä se puuttuu, kuin uudenlaisia työpaikkoja tarjoaville aloille, on mitä kannatettavinta.

Multimediavälineiden enenevää käyttöä sekä uusia opetusmenetelmiä on syytä tutkia tarkemmin sekä pedagogisesta että kouluttaja-oppilassuhteen välisestä näkökulmasta. Multimediavälineiden käyttö ei saa kuitenkaan kumota oppisopimuskoulutukseen kuuluvaa vuorotteluperiaatetta.

Komitea kannattaa komission ehdotusta tehdä laadullinen tutkimus oppisopimuskoulutuksesta. Laadullisten tekijöiden (hyvien käytänteiden, innovatiivisten toimien, oppisopimus koulutuspaikkojen lisäämistä kannustavien tekijöiden tunnistaminen jne.) lisäksi olisi syytä arvioida oppisopimuskoulutuksen vaikutuksia työelämään sijoittumiseen.

3.2.2. Koulutuksen laadun parantaminen

3.2.2.1. Sisältönsä lisäksi oppisopimusjärjestelmän kaltainen vuorottelukoulutus saa laadukkuutensa oppilaitoksen, yrityksen ja oppisopimusoppilaan välisestä säännöllisestä vuorovaikutuksesta.

Osanottajien valmistelu, tapaamisten suunnittelu ja koulutuksen kulun säännöllinen arviointi vaikuttavat kaikki osaltaan koulutuksen laatuun.

On siis tarpeen painokkaasti korostaa:

yhtäältä oppisopimusoppilaan ja hänen perheensä välisiä sekä toisaalta yrityksen nimittämän kouluttajan ja oppilaitoksessa oppilaasta vastuussa olevan opettajan välisiä suhteita, jotta oppilas voisi mm. vaikuttaa omaa koulutustaan koskeviin järjestelyihin;

kouluttajan ja opettajan välisiä suhteita, jotta he voivat seurata oppilaan kehitystä ja vaikeuksia, tavoitteena käytännön ja teorian opetuksen jatkaminen, muuttaminen ja tehostettu koordinointi optimaalisen tuloksen saavuttamiseksi. Tämä on välttämätöntä jatkuvien ja monitahoisten vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteiden luomiseksi, mikä vaikuttaa osaltaan luottamuksen ja laadukkuuden ilmapiirin muotoutumiseen.

Koska yrityksessä toimivan kouluttajan rooli on keskeinen tämäntyyppisessä taitojen opettamisessa, hänen asemansa määrittäminen on välttämätöntä. Hänen tehtävänsä, pätevyysvaatimukset, tehtävään valmistautumismenetelmät sekä oikeudet ja velvollisuudet on täsmennettävä.

3.2.2.2. Yleis- ja ammattiopetus yhdistyvät oppisopimuskoulutuksessa vuorottelun muodossa. Tällä tarkoitetaan pedagogiikkaa, jonka lähtökohtana ovat todelliset työolot (ja jossa käsitellään myös työtapaturmien ehkäisyä sekä työturvallisuutta ja -terveyttä). Täten koulutuksesta ei muodostu liian pitkälle erikoistunutta tai ahtaasti alakohtaista, vaan se lisää yhteiskunnallista avarakatseisuutta, kehittää ryhmätyötaitoja ja aloitteellisuutta sekä herättää tiedonhalun.

3.2.2.3. Yrityksessä saadun käytännön koulutuksen tietopuolisen osan laadukkuuden lisäksi on tärkeää, että koulutus on säännöllistä ja pitkäjännitteistä. On valvottava, että oppisopimusoppilas ei joudu suorittamaan koulutustaan alempitasoisia työtehtäviä. Kouluttajien jatkuvaan tekniseen ja pedagogiseen valveuttamiseen on kiinnitettävä erityishuomiota.

Lisäksi tähän koulutusmuotoon liittyvä laatutakuu mahdollistaa jatkuvan arvioinnin ja siten tarpeellisten parannusten toteuttamisen.

3.2.3. Oppisopimusoppilaiden liikkuvuuden edistäminen

3.2.3.1. Oppisopimusoppilaille tarjottava mahdollisuus kouluttautua missä tahansa Euroopan unionin jäsenvaltiossa lisää osaltaan oppisopimuskoulutuksen arvostusta ja vahvistaa tunnetta Euroopan kansalaisuudesta.

Liikkuvuutta haittaa tällä hetkellä yhteisöpuitteiden puuttuminen.

Komitea odottaa kiinnostuneena suunnitelmaa yhteisen lakikehyksen luomisesta oppisopimuskoulutuksen edistämiseksi Euroopassa. Tällaisen yhteisen lakikehyksen avulla pitäisi pyrkiä määrittämään työ- ja koulutusaika, vastaanottojärjestelyt (majoitus, ravinto, kummitoiminta, laatuvaatimukset) sekä sosiaali- ja oikeusturva. Yleisesti ottaen lakikehyksen avulla pitäisi pyrkiä lieventämään (ja jopa ratkaisemaan) ongelmia, joita TSK korosti komission vihreästä kirjasta "Koulutus ammattikoulutus tutkimus Kansainvälisen liikkuvuuden esteet" () antamassaan lausunnossa yhteisössä annettavasta koulutuksesta.

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös oppisopimustutkintojen tunnustamiseen yhteisössä etenkin uusilla toimialoilla, kuten komitea on jo todennut edellä mainitussa lausunnossaan.

Oppisopimusoppilaille suunnattu liikkuvuusohjelma on osoitus oppisopimuskoulutukseen kiinnitetystä huomiosta sekä vaikuttaa sen dynamiikkaan ja laadulliseen kehittämiseen.

Apurahajärjestelmän luominen sellaisia yrityksiä varten, jotka voivat ottaa vastaan oppisopimusoppilaita, lisäisi luottamusta oppilaiden liikkuvuuden kehittämiseen. Se mahdollistaisi myös oppilasvirtojen ohjauksen. Liikkuvuudesta tulisi myös näkyvämpää ja tehokkaampaa, mikäli samalla käynnistettäisiin esimerkkihankkeita kahden tai useamman jäsenvaltion ja/tai ammattialan kesken.

Maantieteellisen liikkuvuuden lisäksi olisi otettava huomioon:

ammatillinen liikkuvuus;

oppilaitosten opettajien ja yrityksissä toimivien kouluttajien liikkuvuus;

Leonardo-ohjelman puitteissa käynnistetyt hankkeet oppisopimusoppilaiden liikkuvuuden edistämiseksi. Näitä hankkeita on tutkittava tarkemmin, jotta niistä voitaisiin ottaa oppia ja niitä voitaisiin käyttää esimerkkeinä.

3.2.4. Työmarkkinaosapuolten mukaan saaminen

3.2.4.1. Yritysten osallistuminen oppisopimuskoulutukseen antaa työmarkkinaosapuolille (työnantajat ja palkansaajat) oikeuden osallistua järjestelmän ohjaukseen ja hallintaan. Työmarkkinaosapuolet voivat vaikuttaa edustuselintensä välityksellä myönteisellä tavalla oppisopimuskoulutuksen julkiskuvaan sekä osallistua tarpeiden määrittämiseen ja nuorten ohjaamiseen yrityksissä.

3.2.4.2. Esimerkkihankkeiden verkosto voi tarjota yllykkeitä uusille ammattialoille siirtymiseen ja työmarkkinaosapuolten tasapuolisen vastuunjaon toteuttamiseen kuten eräissä jäsenvaltioissa jo tapahtuukin.

Komission ja jäsenvaltioiden tulisi rohkaista työmarkkinaosapuolia (työnantajat ja palkansaajat) kantamaan yhdessä vastuunsa oppisopimusjärjestelmän toimivuudesta varsinkin ammattikoulutuskeskuksissa. Etenkin yritys- ja työelämän tuntemuksensa ansiosta työmarkkinaosapuolet ovat keskeisessä asemassa oppisopimusten pedagogisen sisällön suunnittelussa sekä laadullisessa ja määrällisessä kehittämisessä niin yritys- kuin ammattialatasolla.

Yrityksiin on suunnattava samanaikaisesti erityistoimia oppisopimusjärjestelmän laajentamiseksi ja kiinnostuksen herättämiseksi.

Oppisopimuskoulutuksen laajentaminen riippuu pääasiassa yritysten halusta ja/tai mahdollisuuksista lisätä oppisopimuspaikkoja. Todettakoon, että pk- ja käsiteollisuusyritykset takaavat oppisopimusjärjestelmän jatkuvuuden ja yleistymisen paremmin kuin suuremmat yritykset ja vuorottelukoulutuksesta yleensä vähemmän kiinnostuneet toimialat.

Ratkaisu piilee aloitteissa tai kannustimissa, joilla poistetaan jarrut, joista oppisopimuspaikkojen luomista kohtaan osoitetun mielenkiinnon vähäisyys saattaa johtua. Tällaisia jarruja voivat olla mm. taloudelliset ja oikeudelliset tekijät.

Ranskassa ja Tanskassa on löydetty kaikkia yrityksiä kiinnostava ratkaisu: kiinteä maksu. Saksassa ja Itävallassa keskustellaan vastaavasta järjestelystä, käsitykset asiasta ovat tällä hetkellä erilaiset. Järjestely voidaan luoda työmarkkinaosapuolten välisellä sopimuksella, jossa otetaan huomioon verotuksellisten tekijöiden erilaisuus jäsenvaltioissa.

3.2.5. Oppisopimuskoulutuksen todellisten strategioiden luominen

3.2.5.1. Tavoite kaikkien oppisopimustoimijoiden saamisesta mukaan tiedon tuottamiseen ja välittämiseen viitoittaa tietä yhteiselle näkemykselle.

Strategian johdonmukaisuus edellyttää tiedon homogeenisuutta. Nuoria koskevan sosiaalipolitiikan kirjavuus aiheuttanee ongelmia useammin kuin ohjelma- ja terminologiaerot. Oppisopimuskoulutuksen arvostus ja oppisopimuskoulutuksen julkiskuva tietyssä maassa riippuvat myös muista ammatilliseen koulutukseen ja työelämään pääsyä edistävistä toimista.

Oppisopimuskoulutuksen kehittämisen yhteisen strategian perustana tulisi olla kussakin jäsenvaltiossa säännöllisesti tehtävä tilannekatsaus.

Arviointijärjestelmää on välttämättä täsmennettävä. Mitä arvioidaan ja miksi?

3.2.5.2. Komitean mielestä komission olisi täsmennettävä "laadullisen tutkimuksen" käynnistämistä, kulkua ja sisältöä. Komitea voisi näin ollen antaa oman panoksensa esille tulevien kysymysten tarkasteluun.

Ehdotetun tutkimuksen avulla tulisi määrittää "viitearvot" tai minimivaatimukset. Ne voisivat muodostaa puitteet, jotka mahdollistaisivat oppisopimusjärjestelmien mukauttamisen ja kehittämisen kansallisten ja alakohtaisten erityispiirteiden pohjalta. Tavoitteena pitäisi olla eurooppalaisen oppisopimusmallin keskeisten tekijöiden erittely sekä kyseisen koulutuksen pääsuuntalinjojen määrittäminen sen edistämiseksi Euroopassa. Tässä on kuitenkin otettava laajasti huomioon kunkin jäsenvaltion koulutus- ja ammattikoulutusjärjestelmien omaleimaisuus.

Vähimmäisvaatimuksista voitaisiin tarkastella mm. seuraavia tekijöitä: oppisopimuskoulutuksen puitteet määrittävä lainsäädännöllinen tai sopimuspohjainen oikeusperusta, kouluttajien ja oppisopimusoppilaiden oikeudet ja velvollisuudet, oppisopimuskoulutussopimuksen yleismääräykset sekä niiden soveltamis- ja toimintamenettelyt, työmarkkinaosapuolten osallistumisaste ja -vaihe, oppilaitosten ja yritysten osallistumisaste ja -tavat sekä niiden välinen yhteistyö, koulutusohjelmat, koemenettelyt sekä tutkintotodistusten vastavuoroinen tunnustaminen.

3.2.5.3. Komitea ehdottaa, että komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät saattamaan nuoret ja heidän vanhempansa tietoisiksi oppisopimuskoulutuksen mahdollisuuksista ja järjestäisivät heille suunnattuja tiedotuskampanjoita oppisopimusjärjestelmän julkisuuskuvan parantamiseksi. Kampanjat olisi suunnattava myös opettajakunnalle, kouluttajille, ammatinvalinnanohjauksesta huolehtiville tahoille sekä työmarkkinaosapuolille, jotka määrittävät oppisopimuskoulutuksen laadullisen ja määrällisen kehityksen.

Kun otamme huomioon, että oppisopimuskoulutus koskee nykyään pääasiassa miesvaltaisia aloja, kampanjoiden yhteydessä olisi korostettava, että sama koulutusmenetelmä mahdollistaisi myös tyttöjen pääsyn kaikille ammattialoille. Koulujen ammattiinohjauksessa olisi korostettava naisten mahdollisuuksia päästä valitsemaansa ammattiin oppisopimuskoulutuksen avulla.

3.2.5.4. Komitea toteaa myös, että tiedonannossa ei mainita lainkaan Cedefopia. Komitea toivoo Cedefopin aseman korostamista, koska ammatillinen koulutus yleensä ja etenkin oppisopimuskoulutus kuuluvat sen toimialaan. Cedefopin tulevaan toimintaan olisi panostettava. Keskus voisi toimia nykyistä enemmän oppisopimuskoulutuksen alalla yhteisön jäsenvaltioiden käytänteistä tiedottaen, niitä vertaillen ja niiden hyödyntämistä edistäen.

4. Päätelmät

4.1. Komitea on tyytyväinen Firenzessä kokoontuneen Eurooppa-neuvoston aloitteeseen.

4.2. Komitea kannattaa komission tiedonantoa, mutta tekee eräitä huomioita ja ehdotuksia. Se panee kiinnostuneena merkille tiedonannon uudistavan luonteen. Tiedonannossa korostetaan niin ikään oppisopimuskoulutuksen mahdollista myönteistä roolia nuorten sijoittumisessa työelämään.

4.3. Komitea huomauttaa ja ehdottaa kuitenkin seuraava:

4.3.1. Yrityksiin on suunnattava oppisopimuskoulututusta laajentavia eritystoimia. Laajentaminen riippuu nimittäin pääasiassa yritysten tahdosta ja/tai mahdollisuuksista lisätä oppisopimuspaikkojen lukumäärää.

4.3.2. Komission ja jäsenvaltioiden pitäisi käynnistää valveuttamis- ja tiedotuskampanjoita nuoria, heidän vanhempiaan, opettajia, ammatinvalinnanohjauksesta huolehtivia tahoja ja työmarkkinaosapuolia varten oppisopimuskoulutuksen julkiskuvan parantamiseksi. Cedefopin roolia tulisi vahvistaa tässä tarkoituksessa.

4.3.3. Käytännön opetuksen on oltava jatkuvaa. On valvottava, että oppisopimusoppilailla ei teetetä koulutustaan alempitasoisia ja koulutukseen liittymättömiä työtehtäviä.

4.3.4. Oppisopimuskoulutuksen laajentaminen (etenkin uusille aloille) on asianmukaista ainoastaan, mikäli kyseisen järjestelmän kehittäminen ei ole tavoite sinänsä. Oppisopimuskoulutuksen sekä yliopistoja/tai korkeakouluopintojen välille on luotava siirtymämahdollisuuksia ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion kansalliset ammattikoulutusjärjestelmät.

4.3.5. On painokkaasti korostettava:

yhtäältä oppisopimusoppilaan ja hänen perheensä ja toisaalta yrityksen nimeämän kouluttajan ja oppilaasta oppilaitoksessa vastaavan opettajan välisiä suhteita, jotta oppilas voisi mm. vaikuttaa omaa koulutustaan koskeviin järjestelyihin;

yrityksessä toimivan kouluttajan (jonka asema, tehtävät, pätevyysvaatimukset ja pätevyyden hankkimismenettelyt, oikeudet ja velvollisuudet on täsmennettävä) ja opettajan välisiä suhteita.

4.3.6. Euroopan unionin tulee edistää työmarkkinaosapuolten (työnantajien ja -tekijöiden) keskinäisen vastuunjaon määrittelyä oppisopimuskoulutuksen alalla, varsinkin ammattikoulutuskeskuksissa.

4.3.7. Komitea toivoo laadullisen tutkimuksen käynnistämistä. Tutkimuksen perusteella tulisi määrittää viitearvot tai vähimmäisvaatimukset, joiden avulla voitaisiin hahmottaa eurooppalaisen oppisopimuskoulutusmallin keskeiset tekijät. Olisi myös hyödyllistä arvioida oppisopimuskoulutuksen vaikutukset työelämään sijoittumisessa.

Bryssel, 28. tammikuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() Ks. koulutusta koskeva valkoinen kirja "Opettaminen ja oppiminen Kohti kognitiivista yhteiskuntaa", etenkin sen kohta II A (KOM(95) 590 lopull. ja TSK:n heinäkuun 10. EYVL C 295, 7.10.1996).

() Lausunto CES 239/97, 27.2.1997 EYVL C 133, 28.4.1997.