51998AC0109

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus neuvoston asetukseksi (EY, Euratom) yritystoiminnan rakennetilastoista annetun asetuksen (EY, Euratom) N:o 58/97 muuttamisesta" () (98/C 95/11)

Neuvosto päätti 6. lokakuuta 1997 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut talous-, raha- ja valuutta-asiain jaosto antoi lausuntonsa 8. tammikuuta 1998. Esittelijä oli Kenneth Walker.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 28. ja 29. tammikuuta 1998 pitämässään 351. täysistunnossa (tammikuun 28. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 83 ääntä puolesta, 3 vastaan, ja 2 pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Asetuksen tarkoituksena on saada jäsenvaltiot toimittamaan Eurostatille vertailukelpoisia ja yhdenmukaistettuja tilastotietoja eurooppalaisen vakuutusalan rakenteesta, toiminnasta, kilpailukyvystä ja tuloksesta.

1.2. Jäsenvaltiot vastaavat varsinaisesta tiedonkeruusta ja siinä käytettävistä menetelmistä. Asetuksessa säädetään niistä normeista, standardeista ja määritelmistä, joita tarvitaan vakuutustietojen keräämisessä, siirtämisessä ja arvioinnissa Euroopan unionissa. Asetus perustuu pääasiassa jo voimassa olevaan EU:n lainsäädäntöön (esim. direktiiveihin 91/674/ETY, annettu 20. joulukuuta 1991, 92/49/ETY, annettu 18. kesäkuuta 1992 ja 92/96/ETY, annettu 10. marraskuuta 1992), jossa säädetään vakuutusyhtiöiden tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten yhdenmukaistamisesta tai sisämarkkinoiden toteuttamisesta henkivakuutusten ensivakuutusten ja muiden ensivakuutusten osalta. Monia ominaisuuksia sisältyy myös yritysten valvontaviranomaisille toimittamiin ilmoituksiin. Asetusluonnoksessa ei tämän vuoksi tässä yhteydessä ottaen huomioon myös asetuksen N:o 58/97 6 artikla määritellä varsinaisia tiedonkeruumenetelmiä.

1.3. Kaikki jäsenvaltiot keräävät nykyään tietoja toimiluvan alaisten vakuutusyritysten perusjoukosta (tiedot perustuvat yritysten julkaisemiin tilinpäätöksiin tai niiden valvontaviranomaisille toimittamiin ilmoituksiin). Eurostat aloitti jäsenvaltioiden tuella vuonna 1994 vapaaehtoisuuteen perustuvan vakuutusyrityksiä koskevien, pääasiassa yhdenmukaistamattomien tilastotietojen keruun. Asetus perustuu pääosin jo toteutettaviin tiedonkeruihin. Sen myötä tiettyjen jäsenvaltioiden on aloitettava eräiden määrältään hyvin vähäisten lisätietojen kerääminen.

1.4. Komission mielestä nyt tarvitaan oikeusperusta, jolla kerättävien, koottavien ja siirrettävien tietojen laatua ja luotettavuutta voidaan parantaa.

1.5. Lisäksi vakuutusalan sisämarkkinoiden asteittainen päätökseen saattaminen ja sisämarkkinoiden toimintasuunnitelman luominen ovat lisänneet huomattavasti tarvetta koota yhteisön tasolla alaa koskevia luotettavia tilastotietoja.

2. Komission ehdotus

2.1. Komissiolla on kolme tavoitetta:

2.2. Ensinnäkin luoda yhteinen järjestelmä, jota noudatetaan vakuutuspalveluita tuottavien yritysten rakennetta, toimintaa ja tuloksia koskevien yhteisön tilastojen keräämisessä, siirrossa ja arvioinnissa. Kerättävillä tilastoilla on tarkoitus parantaa vakuutusalan kansallisen, yhteisötason ja kansainvälisen kehityksen tuntemusta. Tilastojärjestelmän avulla voidaan vastata komission, jäsenvaltioiden, vakuutusalan (yritysten ja asiakkaiden) ja monien muiden tahojen tiedontarpeeseen.

2.2.1. Toiseksi jatkaa yhteisön tietojärjestelmän kehittämistä ja yhdistää vakuutusalan tilastojen tuottamiseen yhteisön kehittämiä tilastollisia välineitä, kuten toimialaluokitus (NACE Rev. 1 neuvoston asetus (ETY) N:o 761/93, annettu 24. maaliskuuta 1993) ja tilastollinen toimialoittainen tuoteluokitus (CPA neuvoston asetus (ETY) N:o 3696/93, annettu 29. lokakuuta 1993).

2.2.2. Kolmantena tavoitteena on tukea joustavuutta, jotta pienten muutosten tekeminen erityisesti tulevaisuudessa kerättävien osoittimien luetteloon olisi mahdollista (neuvoston komiteamenettelyä koskeva päätös (ETY) N:o 87/373, annettu 13. heinäkuuta 1987). Asetuksen (EY) N:o 58/97 13 artiklan mukainen komiteamenettely ja kyseisen asetuksen 12 artikla (i alakohta) antavat mahdollisuuden ominaisuusluettelon päivitykseen eräin edellytyksin.

2.3. Asetusluonnos luovutettiin vakuutuskomitealle huhtikuussa 1996 ja tilasto-ohjelmakomitealle 17. maaliskuuta 1997. Molemmat komiteat tukevat asetusta.

2.3.1. Osa jäsenvaltioista on kuitenkin esittänyt vakuutusyhtiöiden ilmoitusvelvollisuuden laajuuteen liittyviä varauksia. Myös yrityksille ja jäsenvaltioiden viranomaisille lomakkeiden täyttämisestä mahdollisesti aiheutuviin lisärasitteisiin suhtaudutaan kielteisesti.

2.4. Tietojen (julkaistujen tai vakuutusyritysten rahoitusvalvonnan yhteydessä toimitettujen tietojen) kerääminen koskee alalla toimivien yritysten perusjoukkoa. Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EY) N:o 58/97 6 artiklan mukaisesti vapaasti soveltaa otantamenetelmää ja tilastoihin perustuvaa päättelyä sellaisiin tietoihin, jotka eivät sisälly nykyisiin tiedostoihin ja joita ei ole mahdollista saada muista lähteistä.

2.4.1. Mikäli otanta kattaa pk-yrityksiä, voivat jäsenvaltiot päättää, kuuluvatko ne myös seurannan piiriin. Tällöin jäsenvaltioissa on käytettävä tilastoihin perustuvaa päättelyä, jotta tarkasteltavasta perusjoukosta saadaan kootuksi täydellinen luettelo muuttujista.

2.5. Vakuutuspalveluita koskevien tilastojen tarve on tullut esille osana laajempaa talous- ja rahaliittoon liittyvää tilastojen tarvetta myös Euroopan rahapoliittisen instituutin kanssa tehtävän jatkuvan yhteistyön yhteydessä.

3. Yleistä

3.1. TSK on jatkuvasti toistanut tukevansa kaikkia toimia, jotka tähtäävät yhtenäismarkkinoiden toiminnan tehostamiseen ja niiden toteutumisen tiellä vielä olevien esteiden poistamiseen. Komitea antaa tunnustusta edistykselle, joka on saavutettu vakuutuspalveluiden yhtenäismarkkinoiden luomisessa henki- ja muita vakuutuksia koskevien toisen sukupolven direktiivien () avulla 1990-luvun alussa sekä 1. heinäkuuta 1994 voimaan astuneilla kolmannen sukupolven direktiiveillä ().

3.2. Näiden markkinoiden tehokas seuranta edellyttää tarkkoja, luotettavia, säännöllisiä, ajankohtaisia, yhdenmukaisia ja vertailukelpoisia tilastotietoja. Tästä syystä komitea periaatteessa tukeekin käsiteltävää komission ehdotusta.

3.3. Tietojen kerääminen, kokoaminen ja siirtäminen on kahdessa mielessä rasite. Siitä on vaivaa ensinnäkin yrityksille, joiden tulee toimittaa perustiedot omasta toiminnastaan, ja toiseksi kunkin jäsenvaltion kansallisille hallintoviranomaisille, joiden vastuulla on niille toimitettujen tietojen kokoaminen ja Eurostatille toimittaminen.

3.3.1. TSK jakaakin eräiden tahojen ilmaiseman huolen, ettei näitä taakkoja tulisi tarpeettomasti lisätä.

3.3.2. Kuten kaikissa vastaavissa tapauksissa on tässäkin tarpeen löytää tietojen käyttäjien tarpeiden ja tietojen toimittajille aiheutuvan vaivan välinen tasapaino. Myös kustannustehokkuus tulee tiedon kuten minkä tahansa muun hyödykkeen kohdalla ottaa huomioon, eli tuotetun tiedon tulee olla sen tuottamiskustannuksia arvokkaampaa.

3.3.3. Näistä syistä TSK suosittelee, että tämä tilastojärjestelmän osa otettaisiin tutkimushankkeen kohteeksi Slim-aloitteen puitteissa.

3.4. Koska tuotetut tilastot ilmestyvät niin myöhään, TSK pitää epätodennäköisenä, että niistä olisi suurtakaan hyötyä vakuutusyrityksille, niiden asiakkaille tai muille yksityissektorin käyttäjille. Yksityiset markkinatutkimuslaitokset tuottavat vakuutusalaa koskevia tietoja yleensä neljännesvuosittain, ja ne julkaistaan kuukauden kuluttua seurantajakson päättymisestä. Kansalliset tilastot tehdään vuosittain ja tilastojen kokoaminen Eurostatissa viivästyy väistämättä. Näin niiden käyttökelpoisuus kaupallisiin tarkoituksiin menetetään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei niillä olisi merkitystä makrotalouden hallinnolle.

3.5. Tilastojen todelliseen vertailukelposuuteen ei päästä ilman vakuutusmarkkinoiden vertailukelpoisuutta. Markkinoiden luonteeseen ja toimintaan liittyvät eri jäsenvaltioiden vakuutusmarkkinoiden väliset erot vaikeuttavat vertailukelpoisuuden saavuttamista.

3.6. TSK panee merkille, että jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan vapaasti organisoida tilastotutkimukset, myöntää pk-yrityksille poikkeusluvan jäädä tutkimusten ulkopuolelle ja täydentää tarvittavat tiedot tilastoihin perustuvan päättelyn avulla. Vaikka komitea hyväksyy tavoitteena olevan pk-yrityksiin kohdistuvan rasituksen keventämisen, se haluaa kuitenkin muistuttaa, että se, miten eri jäsenvaltiot soveltavat tätä vaihtoehtoa, voi edelleen heikentää saatavien tilastotietojen vertailukelpoisuutta.

4. Päätelmät

Kaiken kaikkiaan TSK hyväksyy komission asetusehdotuksen edellä mainituin varauksin. Komitean mielestä se pitäisi kuitenkin ottaa Slim-aloitteen hankekohteeksi, jotta saataisiin selville, vastaako siitä saatava hyöty yrityksiin ja valtionhallintoon kohdistuvaa rasitetta.

Bryssel, 28. tammikuuta 1998.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Tom JENKINS

() EYVL C 310, 10.10.1997, s. 5.

() Neuvoston direktiivi 90/619/ETY, annettu 8. marraskuuta 1990 (henkivakuutukset).

Neuvoston direktiivi 88/357/ETY, annettu 22. kesäkuuta 1988 (muut).

() Neuvoston direktiivi 92/96/ETY, annettu 10. marraskuuta 1992 (henkivakuutukset).

Neuvoston direktiivi 92/49/ETY, annettu 18. kesäkuuta 1992 (muut).