51996IR0206

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto: `Kulttuurinäkökohtien ottaminen huomioon Euroopan yhteisön toiminnassa`"

(97/C 116/09)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission Euroopan parlamentille, neuvostolle ja alueiden komitealle 17. huhtikuuta 1996 antaman tiedonannon "Kulttuuristen aspektien ottaminen huomioon yhteisön toiminnassa" KOM (96) 160 lopull.;

ottaa huomioon 8. maaliskuuta 1996 tekemänsä päätöksen antaa lausunnon valmistelu valiokunta 7:lle "Kansalaisten Eurooppa Tutkimus Kulttuuri Nuoriso ja Kuluttajat";

ottaa huomioon lausuntoluonnoksen (CdR 206/96 rev.2), jonka valiokunta 7 hyväksyi 26.11.1996 (esittelijä: Tuulikki Karjalainen);

katsoo, että eurooppalaisen kulttuuriperinnön ja erityisesti sen alueellisen ja paikallisen monenkirjavuuden vaalimista on edistettävä kuten alueiden komitea on aikaisemmin todennut lausunnoissaan, jotka koskivat kulttuuriohjelmia Kaleideoscope 2000, Ariane ja Raphaël () ja Info 2000 ohjelmaa ();

katsoo, että kielellinen monimuotoisuus on yksi eurooppalaisen kulttuuriperinnön kulmakivistä, kuten alueiden komitea on todennut lausunnossaan "Monikielisestä tietoyhteiskunnasta" ();

hyväksyi 16. täysistunnossaan 15. ja 16. tammikuuta 1997 (tammikuun 16. päivään istunnossa) seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Komissio on antanut ensimmäisen tiedonantonsa kulttuurinäkökulman toteutumisesta Euroopan yhteisön toiminnassa. Tiedonantoa voidaan pitää eräänlaisena lähtökohtakartoituksena, joka selvittää, millä tavoin yhteisön eri aloilla on otettu kulttuurinäkökohdat huomioon pääasiassa ennen Maastrichtin sopimusta, jossa yhteisön toimivalta ulotettiin kulttuurin alueelle. Tiedonanto on monipuolinen, perusteellinen ja selkeä. Tiedonanto ei ole ohjelma; se katsoo enimmäkseen taaksepäin eikä siinä juurikaan esitetä toimenpiteitä, joihin voisi ottaa kantaa.

1.2. Alueiden komitea toteaa, että tämä tiedonanto ja siitä käytävä keskustelu edistävät merkittävästi kulttuurinäkökulman tiedostamista yhteisön toiminnassa. Tästä syystä on tärkeää, että tämän ensimmäisen tiedonannon yhteydessä määritellään ne linjat ja perusasetelmat, joiden varassa kulttuuritoiminnan erityislaatu voidaan ottaa huomioon yhteisön kaikilla toiminta-alueilla. Tämän vuoksi alueiden komitea pitää valitettavana sitä, että tiedonannossa on luovuttu kulttuuritoiminnan määrittelystä. Tämä on erityisen valitettavaa siksi, että määritelmän puute näyttää johtavan kapeaan kulttuurikäsitykseen. Määrittelyn puutteesta saattaa johtua myös se, että raportissa ei ole lainkaan arvioitu, missä yhteisön toiminnoissa kulttuurinäkökulma ei ole toteutunut tyydyttävästi.

1.3. Määrittelyn tarvetta korostaa entisestään se, että muilla politiikan aloilla kulttuurin roolia pidetään lähinnä välineellisenä ja se nähdään keinona helpottaa muiden toiminta-alueiden tavoitteisiin pääsemistä. Jotta tällainen välineellistävä näkemys ei aiheuttaisi kulttuurille kielteisiä seurauksia, kuten määrän ja perinteen asettamista laadun ja uudistamisen edelle, tulee EU:n lainsäädännöllä varmistaa, että panostus kulttuuriin tapahtuu kulttuurin omilla ehdoilla ja kunnioittaen toiminnan ominaispiirteitä.

2. Keskustelua tiedonannosta

2.1. Tiedonannossa tarkastellaan kulttuurin asemaa yhteisön toiminnassa Euroopan unionin perustamisasiakirjan eli Maastrichtin sopimuksen ja erityisesti sen 128 artiklan perusteella. Tiedonannossa päädytään (Yhteenveto, kohta 2) kiteyttämään tulevaisuuden suuntaviivoja yhteisön kulttuuripolitiikalle. Nämä suuntaviivat johdetaan sekä tähänastisista toimenpiteistä kulttuurin alueella että unionin kiinteyttämispyrkimyksistä, joiden toteutumista nähdään voitavan tukea kulttuurisin keinoin. Näihin tavoitteisiin sisältyy eräitä kulttuurinäkökulman kannalta ristiriitaisiksi muodostuvia pyrkimyksiä, joita on vaikea toteuttaa samanaikaisesti. Alueiden komitea haluaa tässä yhteydessä kiinnittää huomiota erityisesti kahteen keskeiseen ongelma-alueeseen.

2.2. Ensiksikin alueiden komitea haluaa kiinnittää huomion siihen, että on erityinen haaste säilyttää ja edistää eurooppalaista kulttuurien monimuotoisuutta ja samalla vahvistaa pohjaa yhteiselle eurooppalaiselle identiteetille ja Euroopan kansojen väliselle yhä läheisemmälle liitolle.

2.2.1. Kulttuuri-identiteetti muodostuu yhteisten kokemusten, historian ja elinolosuhteiden muovaamista perinteistä vuorovaikutuksessa vieraiden vaikutusten ja toisten kulttuureiden kanssa. Niin kauan kuin paikkakunnalla, alueella tai kansalla on oma erityinen tapansa elää ja tarkastella asioita, säilyy myös kyseisen kulttuurin omalaatuisuus. Tämä takaa kulttuurien monimuotoisuuden. Yhteisen historian vuoksi eurooppalaisilla on luonnollisesti myös identiteetissään yhteisiä elementtejä. On kuitenkin valittava, kuinka pitkälle vahvistetaan samankaltaisuutta. Unionin kulttuuripolitiikan kulmakiveksi on joka tapauksessa valittu monimuotoisuuden vaaliminen.

2.2.2. Euroopan unionin pääperiaate, yhdentyminen, pohjautuu korkeasti ihanteelliseen tavoitteeseen: rauhan säilyttämiseen Euroopan kansojen välillä. Tähän tavoitteeseen on hyvällä menestyksellä pyritty kansojen välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta edistämällä. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että yksi yhdentymisen välineistä talous on saanut määräävän aseman, ja taloudellinen yhdentyminen on muodostumassa omaksi, itsenäiseksi tavoitteekseen. Alueiden komitean mielestä olisi nykyistä kriittisemmin tarkasteltava, muovaako tämä taloudellisen yhdentymisen määräämä kehitys eurooppalaisia elämäntapoja sillä tavoin samankaltaisiksi, että kulttuurien monimuotoisuus pakostakin tulee kärsimään, jopa häviämään.

2.2.3. Euroopan yhteisön toimenpiteet kulttuurin alueella kohdistuvat korostetusti kieleen, rakennus- ja käsityöperinteeseen sekä audiovisuaaliseen kulttuuriin. Kansallis- ja vähemmistökielten tukeminen nähdään konkreettisimpana tapana tukea kulttuurien monimuotoisuuden säilymistä. Kieltä onkin pidettävä kulttuuri-identiteetin perinteisenä kantajana. Alueiden komitea, katsookin, että yhteisön toimenpiteet tällä alueella eivät ole riittävän laajoja eikä niille ole myönnetty tarpeeksi voimavaroja.

2.2.4. Yhteisön eri toimenpitein ja ohjelmin rahoittama kulttuuriperinnön vaaliminen ja hyväksikäyttö enimmäkseen matkailussa on omiaan korostamaan kulttuuri-identiteetin merkitystä. Komitean mielestä unionin näkemys tällä alalla on ollut ja on edelleenkin liian rajoittunut. Perintöön näytetään pääsääntöisesti luettavan ainoastaan esineelliset kohteet kuten rakennukset, muistomerkit ja käsityötuotteet sekä museoiden taideaarteet. Kuitenkin Euroopalla on mittaamattoman arvokas henkisen kulttuurin perinne. Tämä perinne voi olla sekä yhteistä identiteettiä että alueellista kehittämistä palveleva vahva strateginen aines, jonka pohjalta nykytaiteilijat joka hetki luovat uutta taidekulttuuria. Eurooppalaisen kultuuri-identiteetin strategisena perustekijänä tulisi olla monikulttuurisuus, joka edellyttää yhteisten kulttuuripiirteiden tunnistamista, kohtaamista ja erittelyä kaikilla kansojen aineellisen ja henkisen toiminnan osa-alueilla.

2.2.5. Eurooppalaisten kulttuurien monimuotoisuus ja yhteinen eurooppalainen identiteetti ovat vuorovaikutuksessa ja muutoksen alaisina juuri nyt, tämän hetken taide-elämässä ja kulttuurissa. Näiden seikkojen muotoutuminen kuten kulttuuri yleensä tapahtuu nimenomaan paikkakunnilla ja alueilla. Alueiden komitea katsoo, että nämä tulevaisuutta voimakkaasti muovaavat prosessit eivät edes subsidiariteettiperiaatteen vuoksi voi olla niin arkaluontoisia, ettei niitä voitaisi käsitellä yhteisön asiakirjoissa ja ohjelmissa. Joka tapauksessa yksi moderni kulttuurialue audiovisuaalinen kulttuuri on jo otettu yhteisön kulttuuripolitiikan erityiseksi painopisteeksi.

2.2.6. Audiovisuaalisen kulttuurin kohdalla yhteisön yleiset tavoitteet ja kulttuurialan kehitystarpeet ovat ehkä selkeimmin yhteensovitettavissa. Kysymyksessähän on teollisuudenala, joka edustaa huomattavia taloudellisia mahdollisuuksia mutta myös asettaa eurooppalaisen kilpailukyvyn voimakkaasti koetukselle sekä yhdysvaltalaisen että vähitellen myös aasialaisen tuotannon rinnalla. Eurooppalainen teknis-taloudellinen osaaminen on löytänyt alalta uuden, voimakkaasti laajenevan teollisuuden. Samalla on kuitenkin tunnustettu, että yksi teollisuuden kilpailukyvyn tärkeimmistä ehdoista on sisällöllinen, kulttuurinen, jopa taiteeseen liittyvä. Kun edistetään audiovisuaalisen teollisuuden kilpailukykyä, tuetaan samalla eurooppalaisten kulttuurien monimuotoisuutta koska tuotannon sisällöt kasvavat kansallisista ja alueellisista kulttuureista (hyvä esimerkki tästä on Info 2000 -ohjelma).

2.2.7. Alueiden komitean mielestä samanlaista politiikkaa tulisi pyrkiä toteuttamaan laajemmin myös muilla luovan kulttuurin ja taiteen alueilla. Yhteisön tulisi todellakin tukea nykyistä laajemmin kulttuurien omalaatuisuutta ja monimuotoisuutta, joka on eurooppalaisuuden vahvuus ja tuntomerkki. Alueiden komitea on tietoinen siitä, että rajan vetäminen kansallisten tai alueellisten toimenpiteiden ja toisaalta yhteisön toimenpiteiden välille nimenomaan kulttuurin alueella on äärimmäisen herkkä ja vaikea kysymys. Ilmeisesti tästä syystä yhteisöllä on ollut taipumus nähdä kulttuuri pikemminkin välineenä kuin tavoitteena. Alueiden komitean mielestä kulttuuri tulisi kuitenkin nähdä myös yhteisön toiminnan tuloksena ja tavoitteena.

2.2.8. Alueiden komitean mielestä on myös havaittavissa, että kulttuuri ei erityisluonteensa takia edes välineenä ole samassa asemassa muiden välineiden kanssa. Ns. kovien alojen talouden ja tekniikan välineellisiä perusedellytyksiä on suotavaa kehittää eurooppalaisen kilpailukyvyn parantamiseksi, mutta eurooppalaisen kulttuurin "tuotekehittelyyn", luovan toiminnan kannustamiseen on yhteisön toimenpidevalikoimassa niukasti mahdollisuuksia. Alueiden komitean mielestä on kuitenkin erityisen tärkeää tarkastella myös sitä, mistä kasvaa tulevaisuudessa eurooppalaisen kulttuurin kilpailukyky. Esimerkiksi rakennerahastojen kapea kulttuurikäsitys ohjaa helposti kehitysstrategiat yksipuolisesti taloudellis-teknisille linjoille. Alueiden komitea katsoo, että vasta laajemmalla kulttuurinäkökulmalla voi olla todellista strategista merkitystä syrjäisten tai murroskautta elävien alueiden kehitykselle.

2.2.9. On oleellisen tärkeää havaita, että kaikkien muiden sektoreiden toiminnalla yhteisössä saattaa olla huomattavasti suurempia vaikutuksia kulttuurin alueelle kuin suoranaisesti kulttuuriin kohdistuvilla toimenpiteillä. Yhteisön toiminnassa on tiedonannon mukaan jo kiinnitetty monipuolisesti huomiota kulttuuritoiminnan erityislaatuun ja sen huomioimista tullaan edelleen tehostamaan. Alueiden komitea korostaa, että yhdentymiskehityksen ei ole tarkoitus johtaa elämäntapojen samankaltaistumiseen siten että kulttuurien monimuotoisuus joutuu toissijaiseen asemaan. Siksi alueiden komitea edellyttää yhteisöltä erityistoimia kulttuurien monimuotoisuuden turvaamiseksi.

2.3. Toiseksi alueiden komitea haluaa kiinnittää huomion siihen, että "kansalaisten Euroopan" toteuttaminen eurooppalaista identiteettiä vahvistamalla voi olla ongelmallista subsidiariteetin kannalta.

2.3.1. Tiedonannon johtopäätöksissä todetaan, että "The desire is to make the citizen once again the centre of the European enterprise". Alueiden komitea katsoo, että kansalaiset eivät voi omaksua eurooppalaista identiteettiä ellei "eurooppalaisuus" näy heidän jokapäiväisessä elämässään. Jos taas arkielämä eurooppalaistuu, kansalaisten oma perinteinen alueellinen ja paikallinen identiteetti saattaa heiketä. On paljon esimerkkejä siitä, että kulttuuri-identiteettiä ei voi antaa eikä pakottaa kansalle ylhäältäpäin. Kulttuurinäkökulmasta katsoen "eurooppalaisen identiteetin" luominen ja korostaminen tuntuu jopa jossain määrin epäilyttävältä valtapoliittiselta ja/tai kaupalliselta ilmiöltä.

2.3.2. Ainoa aito tapa samastua ympäristöön on tottua vaikuttamaan ja toimimaan ympäristössään ja saada vastakaikua ja hyväksymistä toiminnallaan. Alueiden komitean mielestä onkin oleellista tarkastella, ovatko kansalaisen mahdollisuudet vaikuttaa unionin toimintaan nykyisellään sellaiset, että hän voi kokea toimivansa Euroopassa ja tulevansa hyväksytyksi tällä tasolla. Tästä syystä yhteisön tulisi alueiden komitean mielestä kaikissa ohjelmissaan, mutta erityisesti edes kulttuuriohjelmissaan kiinnittää nykyistä enemmän huomiota siihen, että sen toimenpiteet saavuttavat kansalaisjärjestöt ja kansalaiset hallintoelinten monimutkaisten prosessien takaa. Yksi tapa vahvistaa osallistumista eurooppalaiseen prosessiin ovat ohjelmat ja alaohjelmat, jotka mahdollistavat ideoiden ja kokemusten vaihdon yhteisistä hankkeista muista unionin osista tulevien ihmisten kanssa. Osallistumisen lisäämiseksi ja demokratian syventämiseksi niin unionissa kuin uusissa jäsenvaltioissa on tärkeää, että tällaisten mahdollisuuksien luominen esimerkiksi hoito- ja asuinympäristön kulttuuritoiminnalle tapahtuu ammattimaisten kulttuuripiirien ulkopuolella alue- ja paikallisviranomaisten vastaamien toimien piirissä.

2.3.3. Alueiden komitean mielestä Euroopan unionin on kuitenkin mahdollista profiloitua myönteisesti kulttuurisen julkisuuskuvan kautta. Tämänkaltainen imago ei kuitenkaan voi perustua muulle kuin tosiasioille. Kun tiedonannossa useita kertoja korostetaan kulttuurin positiivista imagoa luovaa merkitystä, on yhteisön ehkä syytä vakavasti punnita myös oman toimintansa kulttuuri-imagoa. Alueiden komitea katsookin, että yhteisön toimintaa ei nykyisellään voi luonnehtia voimakkaasti ja näkyvästi kulttuurimyönteiseksi ja siksi on selvitettävä miten yhteisön kulttuuriprofiilia voi korottaa.

2.3.4. Kaikki kulttuuri tapahtuu tai luodaan paikallisesti. Paikallisen kulttuurin kannalta tärkein oikeus on itse osallistumisen ja itse tekemisen oikeus. Toisaalta on kaiken aikaa syytä pitää mielessä, että paikalliset kulttuurit ovat Euroopassa perinteisestikin olleet keskenään vuorovaikutuksessa ja siksi monet alunperin paikallisen kulttuurin piirteet ovat levinneet hyvinkin laajalle ja saaneet yleiseurooppalaisen luonteen.

2.3.5. Euroopan yhteisön päätöksenteko kulttuuria koskevissa asioissa on nykyisellään vahvasti subsidiariteettiperiaatteen suojissa (128 artiklassa on velvoite ottaa huomioon kansallisten ja alueellisten kulttuurien monimuotoisuus, kielto lainsäädännön harmonisoinnista, yksimielisyysvaatimus neuvoston päätöksissä ja alueiden komitean kuulemisen pakko). Kulttuuri käsitetään kuitenkin tällöin suppeasti eri taiteisiin ja perinteeseen liittyväksi, sisältöjä koskevaksi ei-kaupalliseksi toiminnaksi.

2.3.6. Tosiasiassa kulttuuriteollisuutta, tekijänoikeuksia ja vaikkapa antiikkiesineitä koskevat säätelyt harmonisoidaan jo nyt ainakin tiettyihin rajoihin asti. Samoin joudutaan mm. arvonlisäverolla rasittamaan kulttuurielämää poikkeuksetta vähintään vähimmäismääräisenä kaikissa jäsenvaltioissa. Kulttuurinäkökulma on tämäntyyppisissä kysymyksissä kyllä otettu huomioon, mutta usein suhteessa muuhun elinkeinoelämään, ei aina lähtökohtaisesti kulttuurin erityisluonteen kannalta. Alueiden komitean mielestä onkin kriittisesti tarkasteltava, ovatko tiedonannossa mainitut tuomioistuimen päätökset johtaneet siihen, että kulttuurin alueella noudatettavaksi tarkoitettua subsidiariteettiperiaatetta kierretään muiden toiminta-alojen kautta.

2.3.7. Perustamissopimuksen 128 artiklan 4 kohdan perusteella on yhteisön kaikilla toiminta-aloilla kiinnitettävä tulevaisuudessa entistä enemmän huomiota kansalaisten arkipäivän kulttuuriin vaikuttavaan toimintaan. Vaalimisen arvoista kulttuuria ei ole ainoastaan alueiden ja paikkakuntien vanhoihin perinteisiin toimintatapoihin ja elinkeinoihin perustuva "savoir-faire". Alueiden komitea muistuttaa, että tulevaisuuden perinteet ovat nykyhetken monimuotoista eurooppalaista arkipäivää. Jos niiden subsidiariteettiperiaatteen mukainen suojaaminen on yhteisössä talouselämän ensi sijalla pitämisen takia mahdotonta, on eräänlainen yhtenäinen eurooppalainen identiteetti kyllä mahdollinen kansalaisille mutta ehdottomasti monimuotoisuuden ja omaleimaisuuden kustannuksella.

2.3.8. Identiteetti syntyy ympäristöön samastumisesta, ja aito samastuminen edellyttää myönteistä vuorovaikutussuhdetta, johon sisältyy mahdollisuus itse vaikuttaa ympäristöönsä. Alueiden komitean mielestä yhteisön omaksumassa kulttuurinäkökulmassa nähdään aivan oikein, että paikallinen, alueellinen ja kansallinen identiteetti ovat välttämättömiä terveen eurooppalaisuuden edellytyksiä. Tiedostetut kulttuurin alueen toimenpiteet lähtevät myös monimuotoisten kulttuuri-identiteettien kunnioittamisen ja vaalimisen periaatteesta. Samalla tavoin tietoiset kulttuuri- ja muihin ohjelmiin sisältyvät keinovarat korostavat toinen toisiinsa tutustumisen ja kanssakäymisen edistämistä: henkilövaihtoa, tiedon, kokemusten ja taitojen siirtoa, yhteisiä hankkeita ja pysyviä yhteistyöverkkoja. Alueiden komitea tukee tämänkaltaisia toimenpiteitä, koska ne eivät kosketa subsidiariteettiperiaatetta, mutta ovat vähitellen rakentamassa myönteistä eurooppalaisuutta kansalaisten mieliin.

2.3.9. "Euroopan kansalaisuus" on jo pitkällä: sitä edistää luontevasti neljän vapauden toteutuminen. On jo todettu, että kieli on yksi tärkeimmistä kulttuurin kantajista. Kansalliskielten asemaa tukemalla yhteisö korostaa kulttuurien monimuotoisuuden merkitystä. Se voi edistää eurooppalaisuuden yhdistävää aspektia kannustamalla kansalaisia opettelemaan oman äidinkielensä lisäksi muita eurooppalaisia kieliä.

2.3.10. Kun jäsenvaltioiden kansalaiset voivat opiskella missä tahansa yhteisöön kuuluvassa maassa, saavat tutkintonsa tunnustetuksi kaikkialla ja voivat myös työskennellä missä maassa tahansa nauttien ko. maan sosiaaliturvasta maan kansalaisten tavoin, syntyy erityisesti nuorisolle nopeasti tunne Euroopan kansalaisuudesta. Tämä vapaa eurooppalaisuus tulee hyödyttämään erityisesti aktiivista, opinhaluista ja hyvin elämässä selviävää väestönosaa, mutta muulla väestöllä on huonommat mahdollisuudet eurooppalaisen identiteetin muodostamiseen.

3. Kulttuuriulottuvuuden ottaminen huomioon tiedonannossa mainituilla yhteisön toiminta-alueilla

Edellä esitettyjen periaatteellisten näkökohtien lisäksi alueiden komitea esittää seuraavat yksityiskohtaiset kommentit tiedonannosta.

3.1. Kulttuuri ja sisämarkkinat säätelynäkökohtia (I luku)

3.1.1. Vapaa liikkuvuus ja kulttuurin alan ammattilaiset (I/I)

Alueiden komitea esittää, että taiteilijan aseman väljääkin määrittelyä on edelleen harkittava. Varsinkin ns. vapaa taiteilija on verotus- ja sosiaaliturvakysymyksissä viranomaisten kanssa usein tulkintavaikeuksissa poikkeuksellisten työskentelytapojensa ja työolojensa takia.

3.1.2. Tekijänoikeudet (I/II)

Alueiden komitean mielestä korkea suojataso on välttämätön. Lainsäädäntöä on kehitettävä edelleen niillä aloilla, missä se on puutteellinen (mm. visuaaliset taiteet, tietokonesovellutukset).

Yhdessä alan edustajien (edunsaajien) kanssa on pyrittävä sopimaan tasosta, joka sallii taideteosten ja tuotteiden laajamittaisen käytön erityisesti ei-kaupallisiin tarkoituksiin (esim. museot, kirjastot).

3.1.3. Verotus (I/III)

Alueiden komitea tukee käsitystä, että videot ja multimediat on pyrittävä saamaan alennetun alv:n piiriin, koska niiden merkitys nykykulttuurin alueella on erittäin huomattava. Alueiden komitean mielestä olisi harkittava kulttuurituotannon ja alan työsuoritusten arvonlisäverovapauden sallimista. Kansallisvaltiolla täytyy voida olla useita erilaisia keinoja kulttuurin tukemiseen: yksi niistä on perinteisesti ollut verotuksen säätely nimenomaan verovapaus. Esimerkiksi kulttuuritilaisuuksien järjestäjiä arvonlisävero rasittaa monella eri tavalla: jo palveluiden ostossa ja sitten myös omien palveluiden myynnissä. Alueiden komitea korostaa, että tämä rasitus heikentää nimenomaan paikallisen ja alueellisen kulttuurielämän toimintaedellytyksiä.

3.1.4. Kilpailupolitiikka (I/IV)

Alueiden komitea katsoo, että keskusteluun julkisen television ja radion rahoituksesta on sekä alueellisesta että kulttuurinäkökulmasta otettava rahoitusetua puoltava kanta mikäli laitoksilta samalla edellytetään sekä alueita palvelevaa että kulttuuriarvoja korostavaa toimintaa. Yksityisten kaupallisten alan yritysten ongelmana on useimmiten yksipuolisuus toimituspolitiikassa. Jos tätä puutetta voidaan korjata yhteisillä eurooppalaisilla koulutus- tai muilla aloitteilla, saa kulttuuriemme monimuotoisuus varmasti uuden, tervetulleen lisäaineksen.

3.1.5. Kulttuuriesineet (I/V)

On selkeästi ja kauniisti kulttuurinäkökulman mukaista, että kukin jäsenvaltio saa itse määritellä, mitkä esineet muodostavat sen kansallisaarteen. Alueiden komitea toivoo samanlaisen käytännön läpäisevän mahdollisimman monta kulttuuri-identiteettiin liittyvää asiaa myös alue- ja paikallistasolla.

3.1.6. Perinteinen ja alueellinen maataloustuotanto (I/VI)

Alueiden komitea toteaa, että kulttuurin monimuotoisuutta edistetään ja kunnioitetaan, kun tuetaan paikallisuutta sekä paikallisia "savoir-faire" -perinteitä. Samoin monimuotoisuutta tuetaan säilyttämällä perinteistä, tuotannolle ominaista maisemakuvaa.

3.1.7. Kulttuuri oikeusistuimen päätöksissä (I/VII)

Tiedonannossa todetaan, että oikeusistuin yrittää pitää tasapainon kulttuurinäkökulman ja toisaalta taloudellisen näkökulman ensisijaisesti tai toissijaisesti vaatiman menettelytavan välillä. Tarkoituksena on estää jäsenvaltiota käyttämästä kulttuurinäkökulmaa taloudellisten tarkoitusperien suojakilpenä esim. kilpailutilanteessa.

3.1.8. Alueiden komitea katsoo, että pyrittäessä alueiden ja kansalaisten Euroopaksi tulisi yhteisön ottaa huomioon nimenomaan arkielämän kulttuurinen monenkirjavuus. Monet pienimuotoisen talous- ja tuotantoelämän käytänteet sisältävät paikallisesti ja alueellisesti tärkeitä arkielämän kulttuurinäkökohtia, joita esimerkiksi standardointi tai kuluttajapolitiikka saattavat muuttaa. Tällaisiin seikkoihin tulee varmasti myös oikeusistuimen entistä enemmän kiinnittää nyt huomiota 128 artiklan 4 kohdan perusteella.

3.2. Kulttuuri yhteisön sisäisissä tomintalinjoissa (II luku)

3.2.1. Kulttuuri, koheesio ja tasapainotettu alueellinen kehitys (II/I)

3.2.1.1. Sosiaalinen ja taloudellinen koheesiopolitiikka on tällä hetkellä yksi yhteisön päätoiminta-alueista, johon käytetään yli 30 % yhteisön budjetista. Rakennerahastot (EAKR, ESR, EMOTR-ohjaus, KOR) keskittyvät syrjäisten ja rakennemuutosta läpikäyvien alueiden kehittämiseen ja niiden päätavoite on kannustaa elinkeinoelämän rakennemuutosta niin, että alueelle syntyy työpaikkoja joko uuteen osaamiseen perustuvaan yritystoimintaan tai perinteistä osaamista nykyaikaisella tavalla hyväksi käyttäen.

3.2.1.2. Rakennerahastot ovat rahamääräisesti suurin kulttuuritoiminnan rahoittaja yhteisössä (yli 80 % kulttuurihankkeisiin suunnatusta rahasta). Kuitenkin on huomattava, että tavoite 1:n mukaisten alueiden 75 tutkitusta toimintaohjelmasta vain 11:ssa oli kulttuurialan toimenpiteitä (12,5 % mainitun 75 hankkeen budjetista). Muilla kohdealueilla ja muissa ohjelmissa kulttuurin osuus on huomattavasti vähäisempi.

3.2.1.3. Alueiden komitea toteaa, että rakennerahastot myöntävätkin avustuksia muilla kuin kulttuuriperusteilla: ohjelmissa kulttuuria käytetään välineenä, ja ainakin toistaiseksi kapea-alaisen tulkinnan mukaisesti. Tiedonannossa todetaan: "Näillä ohjelmilla on yhteys kulttuurin alueeseen vain jos kulttuuritoiminta tukee alueellisia tai paikallisia voimavaroja ja liittyy taloudelliseen kehitysstrategiaan."

Kulttuuri ja alueohjelmat

3.2.1.4. Kulttuurilla on nähty kaksi päätehtävää alueiden ja kuntien kehittämisessä: a) luoda työpaikkoja ja b) parantaa alueen tai paikkakunnan imagoa ja vetovoimaa. Ohjelmista välittyvät pääasialliset tavat toteuttaa tehtävää: Työpaikkojen luominen: a) Perinnettä hyödyntämällä, pääasiassa matkailussa ja käsityöalan pienyrityksissä ja b) kulttuuriteollisuutta kehittämällä.

3.2.1.5. Voi johtua joko yhteisön puolelta tulevasta ohjauksesta tai alueilla vallitsevista näkemyksistä, että alueellisissa kehittämisohjelmissa ei ole nähty kulttuuria laajempana strategisena tekijänä, jonka kautta murrosaikojen vaatimia asennemuutoksia ja innovatiivisuutta on mahdollista kannustaa. Alueiden komitea korostaa, että jokaisessa aluekehitysohjelmassa tulisi olla tietoinen kulttuurinäkökulma sekä alueen omasta paikallisesta potentiaalista ja tarpeista lähtevä kulttuuriseen kehittämiseen liittyvä osuus, jota rahoitetaan ohjelman osana aivan samoin kuin muita hankekokonaisuuksia. Tämä edellyttää PO XVI:n ja PO X:n välistä yhteistyötä ja koordinointia, jota on aluekehityksen kulttuurinäkökulman tehostamiseksi vahvistettava.

3.2.1.6. Kulttuurialan elinkeinohankkeet ovat erityisen vaativia, koska niissä on yhdistettävä kaksi hyvin erilaista maailmaa ja ammattitaitoa: kulttuurin erityislaadun ja sisällön hallinta ja toisaalta taloudelliset ja hallinnollis-organisatoriset valmiudet. Yleensä kulttuurin sisällön tuntemus on tärkeämpää ja harvinaisempaa ja siksi alueiden kehittämistoimissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota kulttuurialan liikkeenjohdon täydennyskoulutukseen. Alueiden komitea korostaa, että ilman perusteellista, monipuolista ammattitaitoa ei kulttuurialan yritystoiminta ole mahdollista. Kuitenkin alalla on runsaasti innovaatiomahdollisuuksia, jotka olisi saatava rakennemuutoksen käyttöön.

3.2.1.7. On totuttu siihen, että kulttuurin alueella vähäisemmälläkin rahasijoituksella voidaan saada näyttäviä tuloksia. On kuitenkin selvää, että jos kulttuurin alueelta odotetaan todella merkittäviä tuloksia yleisen kehittämisen, julkisuuskuvan luomisen ja työllistämisen saralta, on siihen investoitava aivan yhtä voimakkaasti kuin mihin tahansa yhteiskunnan "kovaan" sektoriin.

3.2.1.8. Tiedonannossa esitetään, että kulttuurin merkitystä alueohjelmissa selvitetään tavoite 5b:n piiristä nimettävien testialueiden avulla. Alueiden komitea tukee voimakkaasti tätä aloitetta ja esittää, että näitä testialueita nimetään myös tavoite 2:n ja 6:n alueilta. Samoin on syytä hankkia laajemminkin tietoa kulttuurin työllistävästä vaikutuksesta alueilla.

Yhteisöaloitteet

3.2.1.9. Alueiden komitea pitää valitettavana, että Interreg II -ohjelmassa vuosille 1994 1999 kulttuuriulottuvuus on edustettuna vain yhdessä prosentissa hankkeista. Raja-alueilla sinänsä on erityistä kulttuurista mielenkiintoa ja siksi alueiden komitea ehdottaa, että yhteisö ohjaisi kulttuurinäkökulman luonnolliseksi osaksi myös näihin hankkeisiin.

3.2.1.10. Kulttuuriyhteistyöllä voidaan myös tukea kansalaisyhteiskunnan muodostumista nuorissa demokratioissa. Esimerkiksi demokratian vahvistuminen Venäjällä edellyttää nimenomaan demokratiaa tukevan kansalaisyhteiskunnan ja kulttuurin vahvistumista. Tästä syystä alue- ja paikallistasolla tapahtuvan kulttuuriyhteistyön edistäminen tukisi unionin Venäjän-politiikan peruslinjauksia. Kulttuuriyhteistyön avulla voidaan myös kaikkein tehokkaimmin oppia tuntemaan ja kunnioittamaan toisen yhteiskunnan toimintatapoja ja arvostuksia, mikä puolestaan edistää yhteistyötä kaikilla muilla aloilla. Alueiden komitea esittääkin, että kulttuurinäkökulma sisällytetään myös Tacis ja Phare -ohjelmiin.

3.2.1.11. Tiedonannossa todetaan Leader II -ohjelmasta, että sen kautta rahoitettavissa maaseudun kehittämishankkeissa kulttuurinäkökulma on voimistunut. Alueiden komitean mielestä Leader-hankkeista voitaisiin tässä suhteessa ottaa oppia toisille alueille suunnattujen kehittämisohjelmien jäsentämisessä.

Artikla 10 EAKR:n esittelyhankkeet

3.2.1.12. Esittelyhankkeina voidaan toteuttaa myös monipuolisia kulttuurihankkeita. Kritiikkiä herättää sen ainoan alueen sisällöllinen kapeus, joka kohdistuu suoraan kulttuuriin: "Kulttuuri ja taloudellinen kehitys". Otsikon alle sopii jälleen vain perinteen hyödyntäminen matkailussa ja käsityössä. Alueiden komitean mielestä nimenomaan innovatiiviselta esittelyhankkeelta voisi odottaa laaja-alaisempaa strategista näkemystä kulttuurin merkityksestä.

3.2.1.13. Entistä laajempaa strategista näkemystä kulttuurin merkityksestä voidaan kokeilla yhdennetyn suunnittelun sekä ympäristö-, kulttuuri- ja matkailupalveluiden systemaattisen kehityksen avulla. Tavoitteena on edistää aluesuunnittelussa taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen prosesseja, jotka edistävät kyseisten alueiden sisäsyntyistä kehitystä ja työllisyyden kasvua ottamalla laajasti mukaan julkiset ja yksityiset toimijat.

3.2.2. Kulttuuri, sosiaalinen toiminta ja henkilöresurssit (II/II)

Kulttuuri, työllisyys ja sosiaalinen koheesio

3.2.2.1. Alueiden komitea panee tyytyväisyydellä merkille, että ESR:n ja sen lisäohjelmien kautta näyttää olevan mahdollista edistää kulttuurin alalla työttömiksi joutuneiden uudelleen sijoittamista. Samoin voidaan saada tukea kulttuurin alan innovatiivisten työmuotojen kehittelyyn sekä käyttää kulttuuritoimintaa monipuolisesti syrjäytymisen estämiseen. Onkin kysymys siitä, kuinka kekseliäitä ja asiantuntevia kehittämisvastuuta kantavat eri tasojen edustajat jäsenvaltioissa ovat kulttuuriasioissa.

3.2.2.2. Leda-ohjelmassa käynnistettyjen kokeilujen ja arvioiden tulokset on tärkeää saada AK:n käyttöön. Tiedonannossa todettu kulttuuritilastojen puute on haitta, jonka korjaamiseksi yhteisön tulee käynnistää pitkäjänteiset toimenpiteet.

Kulttuuri ja henkilöresurssit

3.2.2.3. Alueiden komitea toteaa, että koulua ja opiskelua koskevat yhteisöohjelmat antavat monipuoliset ja runsaat mahdollisuudet toteuttaa kulttuurihankkeita. Eurooppalaisen identiteetin muodostuminen riippuu erittäin suuresti siitä, miten koululaiset ja opiskeleva nuoriso saavat tietoa Euroopan kulttuureista ja minkälainen kuva heille muodostuu Euroopasta ja unionin toiminnasta. Tulevaisuuden Euroopan kannalta lasten ja nuorten hyvinvointi sekä yhtäläiset mahdollisuuden nauttia tästä hyvinvoinnista ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Tämä ei koske vähiten kulttuurista hyvinvointia. Unionissa voidaan osoittaa lasten- ja nuortenkulttuurin alalla useita hyviä esimerkkejä "parhaista menettelyistä" joita kannattaa tukea ja kehittää edelleen ja joista on syytä tiedottaa. Alueiden komitea ehdottaa, että erityisesti eurooppalaisen lasten- ja nuortenkulttuurin verkostolle ja tuelle luodaan mahdollisuuksia.

3.2.2.4. Taiteilijoiden ja taidealan opiskelijoiden vaihto ja koulutus ovat myös kulttuurin kannalta tärkeitä mahdollisuuksia yhteisön koulutusohjelmissa.

3.2.2.5. Lingua-ohjelma harvinaisten kielten tukemiseksi ja monipuolisen eurooppalaisen kielitaidon edistämiseksi toteuttaa erinomaisesti 128 artiklan tavoitteita eurooppalaisten kulttuurien monimuotoisuuden vaalimisesta ja niiden ymmärtämisen syventämisestä. Alueiden komitea tukee Lingua-ohjelman kaltaisten ohjelmien kehittelyä yhteisön käyttöön myös muilla vähemmistökulttuureihin liittyvillä aloilla.

3.2.3. Kulttuuri ja kehittynyt teknologia (II/III)

3.2.3.1. Tämä on yksi yhteisön toiminnan pääalueista ja sen tavoitteena on vahvistaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja parantaa elämisen laatua Euroopassa. Tekniikka näyttää kuitenkin olevan talouden rinnalla toinen alue, josta helposti tulee tavoite sinänsä. Tekniseen kehittämiseen ja rakentamiseen sijoitetaan resursseja, joiden rinnalla sisältöjen kehittämiseen liikenevät varat ovat usein minimaaliset. Alueiden komitea haluaa muistuttaa, että ohjattaessa voimavaroja teknologiaan, on myös pohdittava, mitä on se elämisen laatu, johon tekniikalla pyritään.

3.2.3.2. Alueiden komitea yhtyy tiedonannon käsitykseen, että teknologia avaa uusia mahdollisuuksia esim. museoille, kirjastoille ja audiovisuaaliselle kulttuurille. Tiedonannossa mainittu näkemys, että yhteisö toimisi katalysaattorina luomassa kehystä, jonka sisällä kulttuurimaailma (sisällön osaajat) voivat olla yhteistyössä teollisuuden ja kaupan edustajien kanssa, voi parhaimmillaan johtaa tasapainoiseen kehitykseen. Alueiden komitean mielestä on kuitenkin mietittävä tarkoin, miten "korkeaa kulttuurista laatua" voidaan ylläpitää puhtaasti markkinoiden ehdoilla toimivassa kaupallisessa kilpailutilanteessa varsinkin jos on kysymys kulttuurien monimuotoisuutta ylläpitävästä vähemmistökulttuurista.

3.2.4. Kulttuuri- ja muut sisäiset toimintalinjat (I/IV)

Kulttuuri ja ympäristö

3.2.4.1. Kun luonnonympäristöä koskevat asiat yhteisön politiikassa käsitellään omana kokonaisuutenaan, on oikeastaan todettava, että kaikki muut ympäristöasiat ovat luonteeltaan enemmän tai vähemmän kulttuuriasioita. Alueiden komitea pitääkin tärkeänä, että kulttuurinäkökulma tunnustetaan ja tuodaan esille nykyistä voimakkaammin kaikilla ympäristöpolitiikan tasoilla.

3.2.4.2. Ympäristö on fyysinen elämänpiirimme ja sellaisena yksi tärkeimmistä meihin vaikuttavista ulkoisista tekijöistä. Jokapäiväiseen ympäristöömme kuuluvat esineet, rakennukset, asumisen ja liikenteen infrastruktuuri, taideteokset ja vaihtelevat luonnon elementit. Alueiden komitea korostaa, että ympäristösuunnittelussa tulee ottaa huomioon luonnon tasapainon vaalimisen lisäksi myös kulttuurinäkökulma. Arkkitehtuurin, muotoilun, kaavoituksen ja rakennussuunnittelun tulee kunnioittaa parhaita alueellisia, kansallisia ja eurooppalaisia perinteitä ja kiinnittää huomiota viihtyvyyteen niin, että esteettiset näkökohdat, historiallisuus ja taiteen osuus korostuvat. Kysymys ei ole vain turismista, vaan jokaisen kansalaisen elämisen laadusta.

3.2.4.3. Alueiden komitea painottaa, että kulttuurinäkökulman tunnistamiseen ja arvioimiseen tulee yhteisön ympäristöpolitiikassa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Matkailu ja kulttuuri

3.2.4.4. Turismilla on todettu jo aluekehittämisen yhteydessä olevan huomattavaa merkitystä. Tässä tiedonannon kohdassa todetaan, että nimenomaan kulttuurimatkailu on tärkeää Euroopan kansalaisuuden tunteen syntymiselle. Alueiden komitea yhtyy tiedonannossa ilmaistuun huoleen valvomattomien matkailijajoukkojen kulttuurikohteille mahdollisesti vähitellen aiheuttamasta kulumishaitasta.

3.2.4.5. Alueiden komitea korostaa, että varsinkin rakennemuutosalueilla paikallinen väestö helposti jää matkailuelinkeinon huonoimmin palkatuksi työvoimaksi, jos ei erityistä huomiota kiinnitetä heidän ammattitaitonsa ja osaamisensa lisäämiseen.

Kulttuuri ja tutkimus

3.2.4.6. Alueiden komitea toteaa, että kulttuuritutkimus näyttää tiedonannon mukaan suurelta osin keskittyneen rakennusperinteen ja historiallisten monumenttien säilyttämistä palvelevaan tutkimukseen. Sen lisäksi on mainittu sellaisten sosiaalisten ongelmien tutkimus, joihin sisältyy kulttuurinen komponentti. Lisäksi on todettu kulttuuriulottuvuuden lisääntyminen yhteisön teknologian kehittämis- ja tutkimuspolitiikassa.

3.2.4.7. Alueiden komitean mielestä tulisi edistää laaja-alaisia kulttuurin kehittämistoimintaan liittyviä tutkimuksia, varsinkin, kun niissä on usein lähdettävä liikkeelle metodologian kehittämisestä. Samoin olisi kehitettävä evaluaatiojärjestelmiä.

Pk-yritykset, kauppa ja kulttuuri

3.2.4.8. Tiedonannossa todetaan, että kulttuurin alalla toimivat pk-yritykset edustavat merkittävää kulttuuriulottuvuutta. Tätä on kuitenkin vaikea määritellä ja arvioida yhteisön nykyisten toimintalinjojen sisällä. Alueiden komitea korostaa, että tämä tehtävä ei saa olla mahdoton. Muussa tapauksessa on yhteisön toimintapolitiikkaa ilmeisesti muutettava, koska kysymyksessä on uusien kulttuuristen taitojen kehittyminen tällä yhteisön toiminta-alueella.

Järjestösektori ja kulttuuri

3.2.4.9. Kansalaisjärjestöjen toiminta kulttuurin alueella on yleensäkin vilkasta. Alueiden komitea toteaa, että järjestötoiminta on erityisen arvokasta, koska se rakentaa siltaa hallinnon ja kansalaisten välille. Juuri vapaaehtoisen järjestötoiminnan kautta kansalaiset kiinnittyvät demokraattiseen yhteiskuntaan ja tuovat siihen oman panoksensa. Järjestöjen kautta myös yhteisön toimintaan saadaan mukaan kansalaisten ihanteellisuutta ja aitoa kulttuurimieltä taloudellisten ja poliittisten korostusten vastapainoksi. Tästä syystä alueiden komitea katsoo, että yhteisön tulisi kannustaa järjestötoimintaa nykyistä enemmän osallistumisen, moniarvoisuuden ja demokraattisten menettelyjen edistämiseksi. Lisäksi eurooppalaisia yhdistyksiä koskevan yhdistysmuodon luomista tulee kiirehtiä.

Ystävyyskaupunkiohjelma

3.2.4.10. Ystävyyskaupunkiohjelma tukee eurooppalaisen ulottuvuuden vahvistumista kansalaisten keskuudessa. Alueiden komitea pitää tämäntyyppistä, lähelle ruohonjuurta pääsevää jatkuvaa yhteistyötä erityisen merkittävänä ja katsoo, että yhteisön toimenpitein tulisi kannustaa kulttuurin osuuden lisäämistä tässä toiminnassa.

3.3. Audiovisuaaliset toimintalinjat (III luku)

3.3.1. Alueiden komitea toteaa, että yhteisön audiovisuaalipolitiikassa yhdistyvät ehkä parhaiten yleiset taloudellis-tekniset periaatteet ja kulttuuriulottuvuuden huomioon ottaminen. Yhtenäinen eurooppalaisten audiovisuaalisten palvelujen alue ("televisio ilman rajoja") luo eurooppalaista identiteettiä ja yhteenkuuluvuutta, mutta tarjoaa samalla foorumin kulttuurien monimuotoisuudelle. Eurooppalaisen ohjelmatuotannon edistäminen tukee myös kulttuurin sisäistä, laadullista aspektia arvokkaalla tavalla. Alueiden komitea toivoo tämänkaltaisen toimintatavan toteutuvan myös muilla taiteen ja kulttuurin aloilla.

3.4. Ulkoiseen yhteistyöhön liittyvät toimet (IV luku)

3.4.1. Alueiden komitea toteaa, että yhteisön kansainvälisiin suhteisiin sisältyy merkittävä määrä kulttuuriulottuvuutta. Sitä ei ole kuitenkaan erityisesti linjattu eikä sille ole myöskään osoitettu voimavaroja. Alueiden komitea pitääkin tärkeänä PO I:n ja PO X:n välisen yhteistyön ja koordinoinnin vahvistamista. Lisäksi alueiden komitea haluaa uudelleen muistuttaa, että kulttuurinäkökulmaa tulisi vahvistaa Tacis-, Phare-, Meda- ja Interreg II -ohjelmissa. Assosioituneiden maiden kanssa harjoitettavassa yhteistyössä kulttuuriset aspektit tulee ottaa huomioon kaikilla politiikan aloilla, koska myös näiden maiden kulttuurinen ja kielellinen monenkirjavuus on sitä kulttuuriperintöä, jolle eurooppalainen identiteetti rakentuu.

3.4.2. Alueiden komitea katsoo, että 128 artiklan 3 kohta velvoittaa unionin ja jäsenvaltiot edistämään kulttuuriyhteistyötä kolmansien maiden sekä kulttuurin alalla toimivien kansainvälisten järjestöjen kuten Unescon ja Euroopan neuvoston kanssa. Alueiden komitea korostaa tällaisen yhteistyön merkitystä. Kulttuuri elää vaihdosta ja vastavuoroisista virikkeistä. Jos ajatustenvaihtoa ja uusia kulttuuriyhteyksiä unionin ulkopuolisiin maihin rohkaistaan, saa eurooppalainen kulttuuri ajan mittaan lisää uutta elinvoimaa. Samoin alueiden komitea korostaa maahanmuuttajien rikastuttavaa vaikutusta eurooppalaisiin kulttuureihin.

3.4.3. Alueiden komitean mielestä yhteisön politiikassa tulisi näkyä nykyistä enemmän myös globaali monikulttuurisuus ja sen myötä myös Euroopan vastuu alikehittyneistä maista.

4. Päätelmät

4.1. Alueiden komitea toteaa, että kulttuuriulottuvuuden voi havaita läpäisevän yhteisön koko toiminnan, vaikka se ei vielä olekaan tullut koko laajuudessaan otetuksi huomioon. Jo nyt on useiden, yllättävienkin toiminta-alueiden kautta paljon enemmän mahdollisuuksia saada rahoitusta kulttuurihankkeisiin kuin mihin hakijoiden mielikuvitus ja taito riittävät. Siksi ohjelmissa ja asiakirjoissa olisi annettava enemmän tietoa kulttuurin merkityksestä ja nykyistä laajemmasta kulttuurihankkeiden ideoimisen mahdollisuudesta. Yhteisön olisi myös itse nähtävä kulttuuri itsenäisenä, tasa-arvoisena kehittämisvoimana, jonka on oltava tietoisesti mukana kaikissa strategioissa. Alueiden komitea korostaa, että yhteisön tulee myös parantaa tiedonvälitystä kulttuurin rahoitusmahdollisuuksista ja kannustaa yhteistyötä elinkeinoelämän ja kulttuurialan toimijoiden välillä.

4.2. Komissio lupaa tiedonannossa sisäisin ohjein turvata sen, että lainsäädäntöehdotukset ja yhteisön politiikan toimeenpano ovat vastedes sopusoinnussa kulttuuristen tavoitteiden kanssa. Alueiden komitean mielestä tämä ei kuitenkaan täysin riitä takaamaan kulttuurin merkityksen tunnustamista. Tiedonannon tulee johtaa myös nykyistä runsaampiin ja selkeisiin toimenpiteisiin, jotka edistävät kulttuuriulottuvuuden näkyvyyttä. Jotta taataan kulttuurin etujen huomioonottaminen muilla politiikan aloilla, tulee alueiden komitean mielestä kaikille pääosastoille antaa kulttuuriasioihin liittyvää toimivaltaa. Samasta syystä tulee kaikkia unionin kulttuurialan aloitteita seurata ja arvioida jatkuvasti niin laadullisesta kuin määrälliseltäkin kannalta. Olisi selvitettävä, edellyttääkö tämä PO X:n koordinoivan roolin ja resurssoinnin vahvistamista. Joka tapauksessa olisi käynnistettävä kulttuuriulottuvuutta koordinoiva yhteistyö kaikkien pääalueiden välillä, kuten nykyisin tapahtuu ympäristökysymyksissä. Kulttuurinäkökulman toteutumista on seurattava ja arvioitava jatkuvasti, ja seuraava komission laaja tiedonanto asiasta on syytä antaa viimeistään viiden vuoden kuluttua.

4.3. Alueiden komitea toteaa, että kulttuuri on yhteisön toiminnassa nähtävä välineen sijasta päämääränä eli jokaisen kansalaisen mahdollisuutena toteuttaa inhimillisyyttä aidoimmalla ja syvällisimmällä tavalla omassa elämässään. Euroopan suurin aarre on todellakin sen kulttuurien monimuotoisuus ja sen kukoistaminen. Yhteisön vastuu tämän aarteen vaalimisesta on painava.

Bryssel, 16. tammikuuta 1997.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Pasqual MARAGALL i MIRA

() EYVL N:o C 100, 2.4.1996, s. 30, 35, 119

() EYVL N:o C 129, 2.5.1996, s. 39

() EYVL N:o C 337, 11.11.1996, s. 43