51996AR0353

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Kansainvälisen kaupan maailmanlaajuinen haaste: `Markkinoillepääsyä koskeva strategia Euroopan unionin osalta`"

(97/C 116/03)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon "Komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Kansainvälisen kaupan maailmanlaajuinen haaste: Markkinoillepääsyä koskeva strategia Euroopan unionin osalta" KOM(96) 53 lopull.,

ottaa huomioon Euroopan komission 11. maaliskuuta 1996 tekemän päätöksen pyytää aiheesta lausunto alueiden komitealta Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 198 c artiklan ensimmäisen kohdan mukaisesti,

ottaa huomioon kesäkuun 12. päivänä 1996 tekemänsä päätöksen antaa lausunnon valmistelu valiokunta 1:lle "Alueellinen kehitys Taloudellinen kehitys Paikallinen ja alueellinen rahoitus",

ottaa huomioon valiokunta 1:n marraskuun 22. päivänä 1996 hyväksymän lausuntoluonnoksen (CdR 353/96 rev.), (esittelijä: J.J.M. Tindemans),

hyväksyi 15. ja 16. tammikuuta 1997 pitämässään 16. täysistunnossa (tammikuun 15. päivän kokouksessa) enemmistön äänin seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Maailmankaupan kehittämistä koskevassa eurooppalaisessa politiikassa on toistaiseksi kiinnitetty vähän huomiota kansainvälisen kauppapolitiikan seurauksiin ja vaikutuksiin aluetasolla.

1.2. Unionilla on avoin talous, jossa monet työpaikat ovat suoraan ja vielä enemmän epäsuoraan riippuvaisia tuonnista. Miljoonat työpaikat ovat suoraan riippuvaisia myös ulkomaisista investoinneista.

1.3. Ensimmäisten sisämarkkinoita säätelevien direktiivien voimaantulosta asti alueelliset ja yhteiskunnalliset erot ovat kuitenkin kasvaneet samoin kuin työehtojen ja työmarkkinoiden paineet.

1.4. Ajanjakson 1966 1988 jälkeen monien köyhien alueiden talous ei ole kehittynyt taloudellisesti lainkaan; joillakin alueilla tilanne on jopa huonontunut. Kehittyneiden ja kehityksestä jälkeen jääneiden alueiden väliset yhteiskunnalliset erot ovat kasvaneet.

1.5. Valkoisessa kirjassaan Euroopan sosiaalipolitiikasta Euroopan komissio toteaa myös seuraavaa: "Jäsenvaltioiden taloudelliset ja yhteiskunnalliset rakenteet eivät milloinkaan ole olleet samanlaisten paineiden alla kuin nyt. Syinä tähän ovat kaupan ja tuotannon maailmanlaajuistuminen, uuden teknologian vaikutus työllisyyteen, yhteiskuntaan ja kansalaisiin, väestön ikääntymiseen ja pysyvästi korkeisiin työttömyyslukuihin."

1.6. Yllä mainitun perusteella alueiden komitea haluaa tarkastella asiaa kaupankäyntiä laajemmin ja ottaa kantaa seuraaviin yleisiin kysymyksiin.

2. Yleistä

Mitä seurauksia avoimesta kansainvälisestä kaupankäynnistä ja lisääntyvästä kilpailusta on alueille sekä niiden väestölle ja yrityksille?

2.1. Komission mielestä strategiaa tarvitaan, koska EU:n hyvinvointi riippuu suurelta osin ulkomaankaupasta ja ulkomaisista investoinneista. Avointen maailmanmarkkinoiden tarkoituksena on mahdollistaa kuluttajille nykyistä laajempi tarjonta, mutta siihen liittyy tulevina vuosina yhteisöön tuonnin seurauksena jatkuvasti kovenevan kilpailun paineet. Asiaa on tarkasteltava laaja-alaisemmin, koska maailmanlaajuistumisessa suhteelliseen etuun perustuva uudelleensijoittuminen ja vapaakauppa voivat palauttaa toimintoja Eurooppaan ja siten vaikuttaa myönteisesti kauppaan ja työmahdollisuuksiin EU:ssa.

2.2. Kilpailulta suojautumisen tai valtion tuen vaatimusta arvioitaessa korostetaan, että ulospäin suuntautuvalla politiikalla on muita suuremmat kasvumahdollisuudet. Vienti vastaa viidettäosaa maailman tavarakaupasta. Eurooppalaiset suorat investoinnit kolmansiin maihin vastaavat yli kolmattaosaa suorista ulkomaisista investoinneista maailman mitassa. Ulkomaisten investointien kokonaismäärä Euroopassa on noin 460 miljardia dollaria. Niihin liittyy miljoonia työpaikkoja.

2.3. On tavoiteltava nykyistä parempaa markkinoillepääsyä kolmansissa maissa ja avata samaan aikaan omia markkinoita. Euroopan yrityselämän aktiivinen tukeminen on asiassa äärimmäisen tärkeää.

2.4. Eurooppalaisten yritysten olisi pystyttävä kilpailemaan yhtäläisin edellytyksin ja esteettömän kilpailun oloissa. Tavaroiden ja palveluiden kauppaan liittyy yhä enemmän investointeja ja yritysten sisäisiä verkostoitumistoimintoja. Toimintojen siirtämisen muihin maihin on johdettava tutkimus-, kehitys- ja tuotantovälineiden sekä -tilojen mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.

2.5. Kansainvälinen teollisuusyhteistyö johtaa yhä useammin strategisiin liittoutumiin sekä tavaroiden, palvelujen, pääomien ja henkilöiden yhä vapaampaan liikkuvuuteen. Komission tavoitteena on luoda suotuisa ympäristö sijaintipaikkaetujen mahdollisimman tehokkaaksi hyödyntämiseksi.

2.6. Yritysten on varmistettava läsnäolonsa kolmansien maiden markkinoilla ja turvattava tulevat markkinaosuudet.

2.7. Taloudellinen yhdentyminen ja rakennemuutos onnistuvat EU:n sisämarkkinoilla helpommin, koska yhtenäismarkkinat varmistavat EU-yrityksille yhtäläiset toimintaedellytykset.

2.8. Ponnistusten Euroopan unionin yritysten mahdollisuuksien turvaamiseksi kolmansien maiden markkinoilla olisi vastattava ulkomaisille kilpailijoille koituvia etuja. Tämän vuoksi komission roolia on arvioitava uudelleen. Yritykset kohtaavat monenlaisia esteitä ulkomailla. Siksi EU:n on pyrittävä edistämään pääsyä kolmansien maiden markkinoille samalla kun se avaa omia markkinoitaan.

2.9. Keski- ja Itä-Euroopan maiden markkinoille pääsyn on tapahduttava niiden liittymistä Euroopan unioniin valmistelevien Eurooppa-sopimusten täytäntöönpanon yhteydessä. Muiden maiden, kuten IVY-maiden, osalta markkinoille on päästävä niiden liittyessä maailman kauppajärjestöön. Muiden alueiden kanssa on pyrittävä neuvotteluteitse tullien alennuksiin ja kaupan esteiden purkamiseen.

2.10. Eurooppalaisen liike-elämän aktiivinen tuki on olennaista tässä politiikassa. Markkinoillepääsyä koskevan parannetun strategian tuloksena olisi oltava yhteisön nykyistä tehokkaampi toiminta ja konkreettisia etuja eurooppalaiselle teollisuudelle ja erityisesti pk-yrityksille.

2.11. Komission strategian tavoitteet:

a) EU:n kauppakumppaneiden olisi noudatettava velvollisuuksiaan. Kun otetaan huomioon WTO:n sääntelemien kysymysten valtava lisääntyminen, tämä koskee mm. tekijänoikeuksia ja palveluita. EU:n on noudatettava tiukkaan sen omia WTO-velvoitteita.

b) Nykyisiä markkinoiden avaamiseen tähtääviä välineitä on hyödynnettävä.

c) Yhteisön on myös toimittava talouden virtojen, joko kaupan tai investointien, perinteisiin "kaupan esteisiin" kuulumattomien muiden esteiden poistamiseksi (mm. investointeja koskeva kansallinen lainsäädäntö, suljetut kaupankäyntikäytännöt tai jakeluinfrastruktuurin käytön kieltäminen).

d) Liike-elämälle on tiedotettava nykyisistä mahdollisuuksista vähentää kaupan esteitä sekä kauppapoliittisista välineistä, joiden tarkoituksena on suojata yhteisöä vilpillisiltä kauppakäytännöiltä, kuten polkumyynniltä tai vientituilta.

3. Erityistä

Edellä mainitun strategian seuraukset komitean mukaan

3.1. Alueiden komitea yrittää luonnehtia, millaisia seurauksia sen mielestä edellä mainitusta strategiasta on alueille sekä niiden väestölle ja yrityksille, kun lähtötilanteena on:

EU:n 18 miljoonaa työtöntä,

yhteiskuntarakenne, joka Jacques Santerin mukaan on räjähtämäisillään,

jopa OECD:n ilmoitus siitä, että markkinoiden toimiminen nykyistä paremmin ei ole mikään ihmelääke edelleenkin hyvin korkeaan työttömyyteen.

3.2. Maailmanlaajuinen sekä alueellinen kulutus ja tuotanto

3.2.1. Kysymys kuuluu, onko alueilla konkreettinen mahdollisuus selviytyä maailmanlaajuisessa kaupassa. Tiheään asuttujen alueiden liikenteen perusrakenteet ovat nykyään suuren paineen alla. Maailmankaupan kasvun aiheuttama liikennevirtojen kasvu vaikuttaa ympäristöön varmasti epäsuotuisasti (kuljetusten lisääntyminen = lisää maantie- tai ilmaliikennettä = lisää maanteitä tai lisää lentokenttiä ja lentoja = lisää saasteita ja meluhaittoja).

3.2.2. Lisäksi alueille käy yhä selvemmäksi, että taloudellinen kudelma purkautuu, koska Euroopan unionin rajat ovat nyt avoinna halpatyövoimaa käyttävien maiden tuotteille. Myös ulkoinen kilpailu on voimakasta. Yritysjohtajilla on paineita siirtää tuotantoyksiköitä halvan työvoiman maihin yritysten elinvoimaisuuden varmistamiseksi. Tämä sattuu kuitenkin samaan aikaan kuin kaupungin tai alueen oman työllisyyden muutokset. Seuraukset alueen sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle ovat vakavat. Tiettyjen ryhmien työttömyys on muuttunut EU:ssa rakenteelliseksi.

3.2.3. Jos alueviranomainen kuitenkin aktiivisen työllistämispolitiikan tähden yrittää säilyttää jonkin teollisuudenhaaran, vastaan tulevat tällaisen viranomaisten myöntämän tuen kieltävät eurooppalaiset säädökset (esimerkkinä Volkswagen-teollisuus Saksin osavaltiossa Saksassa). Myös Euroopan parlamentti näyttää olevan entistä enemmän huolissaan vapaakauppapolitiikan vaikutuksesta eurooppalaisiin yrityksiin, kuten parlamentin väittely Aasian kenkätuonnin lisämaksuista osoittaa. Ottaen huomioon, että keskipitkällä aikavälillä kilpailu kasvaa edelleen avoimilla maailmanmarkkinoilla, komitea pelkää, ettei yritysten uudelleenorganisoinnille ja siitä johtuville, alueellisille sekä Euroopan rikkaiden ja köyhien alueiden välillä tapahtuville työllisyystilanteen muutoksille ole vielä toistaiseksi näkyvissä loppua.

3.2.4. Toisaalta komitea haluaa korostaa, että maailmanlaajuistumisen klassisena muotona kansainvälinen kauppa on kasvanut vuodesta 1950 lähtien enemmän kuin maailman bruttokansantuote. Lisäksi viime vuosina on ollut havaittavissa muutos kehitysmaiden hyväksi. Kilpailutilanteessa muun maailman kanssa Eurooppa ei kuitenkaan ole pystynyt säilyttämään suhteellisen vankkaa asemaansa teollisuudessa. Siksi komitean mielestä on syytä olla huolissaan tulevasta kehityksestä.

3.2.5. Niin poliittisista kuin taloudellisista syistä on jatkuvasti työskenneltävä markkinoiden avaamisen puolesta Keski- ja Itä-Euroopan suuntaan. Markkinoiden avaamisella voidaan näille nuorille demokratioille tehdä selväksi, että korkeasti kehittyneet länsimaat antavat suuresti arvoa kyseisten maiden yhdentymiselle Länsi-Eurooppaan. Tähän tarvitaan tietenkin siirtymätoimenpiteitä yhteiskunnallisten konfliktien välttämiseksi.

3.2.6. On myös välttämätöntä lisätä kauppa-, teollisuus- ja aluepolitiikan koordinointia entisestään, jotta voidaan kiinnittää enemmän huomiota työllisyysvaikutuksiin ja yhteiskunnalliseen tasapainoon, myös Keski- ja Itä-Eurooppaan tapahtuvan laajentumisen valossa. Lisäksi ympäristö- ja kauppapolitiikan väliset suhteet on otettava entistä paremmin huomioon. Tähän tarvitaan yhtenäisyyttä EU:n tasolla.

3.2.7. Komitean mielestä seuraavat pitkän aikavälin kehityslinjat ovat toivottavia:

On toivottavaa, että tuotanto ja kulutus yhdistetään taas aluetasolla siten, että tavaran toimittaminen tapahtuu "alueellisten" ryhmittymien sisällä. Tavoitteena on, että tavarat tuotetaan ja ovat kuluttajan käytettävissä järkevän etäisyyden päässä (tarkennuksena todettakoon, että alueilla tarkoitetaan tässä yhteydessä alueita maailman mitassa: Länsi- ja Itä-Eurooppa muodostavat yhden alueen, Aasia yhden, jne.).

Kehitystä edistäviä välineitä ovat mm. kuljetusten ja ympäristövahinkojen ulkoisten kustannusten sisällyttäminen hintoihin.

Tietoa ja taitotietoa tulee vaihtaa ja siitä voidaan käydä kauppaa suuressa mittakaavassa maailman mitassa. Tällä tavoin uusinta tietoa voidaan "viedä" ilman vahinkoa oman alueen ympäristölle tai työllisyydelle. Samalla tarjotaan muille alueille mahdollisuus rakentaa omaa alueellista talouttaan kyseisen tiedon avulla.

3.2.8. Komitea ymmärtää tietenkin, että keskipitkällä aikavälillä on kiinnitettävä huomiota maailmankaupan tasapainoiseen kehitykseen köyhien maiden talouksien edistämiseksi (esimerkiksi Afrikassa) sekä maailmanrauhan tukemiseksi.

3.3. Alueellisen talouden tasapaino

3.3.1. On toivottavaa, että "maailmanlaajuisella tasolla" vapaakauppa voidaan nivoa yhteen alueellisen talouden kanssa, jossa yrityksiä kannustetaan yhteistyöhön omalla alueellaan sekä omaan yhteisöön perustuvaan pitkän aikavälin työllisyys- ja innovaatiostrategiaan.

3.3.2. (Porterin) tutkimuksesta ilmenee, että erityisesti maailmanlaajuisessa taloudessa toisiinsa liittyvien tuotantotekijöiden ryhmittymien sijainti lähellä toisiaan on erittäin tärkeää. Jopa tiedon aikakaudella pätevät työntekijät, teollisuuden tavarantoimittajaverkot, jne. ("kilpailun timantit") toimivat todellakin paremmin, mikäli ne sijaitsevat toistensa läheisyydessä. Siksi emme saisi pitää teollisuudenalojen siirtymisiä liian helposti luonnollisena muutosprosessina siirryttäessä vahvasti tietoon perustuvaan talouteen.

3.3.3. Sekä työllisyyden että ympäristö- ja liikennenäkökohtien vuoksi ei ole toivottavaa, että Euroopan unioni joutuu tulevaisuudessa lopulta tilanteeseen, jossa se on riippuvainen monien tavaroiden tuonnista muualta maailmasta. Tuotantoteollisuuden työpaikkojen häviäminen viime vuosikymmeninä Euroopan unionin alueelta on aiheuttanut rakenteellista työttömyyttä. Näiden työpaikkojen häviäminen vähentää pitkällä aikavälillä kaupallisen palvelualan työpaikkoja peruuttamattomasti, koska kyseisten alojen väliset yhteydet ovat tiiviit.

3.3.4. Tämän vuoksi komitea toivoo pitkän aikavälin strategiaksi "maailmanlaajuista lähestymistä paikallistasolla". Tämä tarkoittaa, että kunkin alueen, kreivikunnan, läänin tai osavaltion on yhdessä alueellaan toimivien (monikansallisten) yritysten kanssa kannustettava aloitteellista osallistumista maailmanlaajuiseen talouteen alueen yhteisen kansainvälistymisstrategian sekä tarvittavan perusrakenteen luomisen avulla (taitotietokeskukset, oppi- ja koulutuslaitokset, pankit, kuljetusmahdollisuudet maanteitse, vesitse ja rautateitse, tietoteknologia, jne.).

3.3.5. Tällainen Euroopan unionin toimintalinja tarkoittaa, että kukin alue etsii oman profiilinsa itselleen tunnusomaisten taloudellisten valttien perusteella. Tämä voi siis tarkoittaa, että tietyillä teollisuudenaloilla tarvitaan yhä Euroopan sisällä tapahtuvaa uudelleenorganisointia. Alueiden on kuitenkin monipuolistettava alueellista talouttaan, jotteivät ne ole liian riippuvaisia yhdestä teollisuussektorista.

3.3.6. Näiden kaikkien aloitteellisten alueellisten strategioiden on muodostettava vahva yhteiseurooppalainen talous, joka voi kilpailla maailmanmarkkinoilla ja jolla on Euroopalle tärkeät teollisuudenalat käytettävissään rajojensa sisäpuolella.

3.4. Työllisyys ja työttömyys

3.4.1. Kauppapolitiikka vaatii Euroopan alueilta jatkuvaa sopeutumista. Talouselämä näkee jatkuvan kilpailun olevan edessä. Hyvinvointi kasvaa mutta samalla myös työprosessin ja tuottavuuden paineet. Euroopan alueiden on vastattava tähän haasteeseen ohjaamalla työväestöään siten, että ulkomaiseen (ts. EU:n ulkopuolelta tulevaan) kilpailuun voidaan vastata.

3.4.2. Alueilla on oltava rohkeutta hyväksyä yritysten alakohtainen erikoistuminen ja ohjata sitä. Tarvitaan koulutusohjelmia huolehtimaan alueen talouteen sopivista korkeasti koulutetuista työntekijöistä.

3.4.3. Euroopan alueiden tulee hyväksyä myös se, että jotkin teollisuudenalat häviävät niiden omalta alueelta ja kukoistavat sitten muualla Euroopassa. Siinä tapauksessa alueen taloudelliset valtit tulee määritellä uudelleen ja alue organisoida uudelleen.

3.4.4. Toisaalta Euroopan unionin alueet joutuvat kohtaamaan hyvinvoinnin paradoksin: julkiset palvelut heikentyvät ja rikollisuus, liikenneruuhkat, kaupunkien laiminlyöminen ja työttömyys lisääntyvät. Samanaikaisesti Euroopan kuluttajat hyötyvät tuotannon "siirtämisestä alihankintana" halvan työvoiman maihin, jolloin meillä on käytössämme edullisia tuotteita. AK:n mielestä kansainvälistä kauppaa kehitettäessä on tärkeää ottaa huomioon ainakin toimenpiteiden lyhyen aikavälin vaikutukset alue- ja paikallistasolla, jotta alueet voivat sopeuttaa kansantaloutensa ja tuotantonsa paremmin uuteen tilanteeseen. Lyhyellä aikavälillä on myös mietittävä, miten riittävien siirtymäaikojen avulla helpotetaan EU:n alueiden talouden sopeuttamista uusiin olosuhteisiin.

3.4.5. Koska Euroopan markkinat on itse asiassa tyydytetty, kansallisten ja alueellisten viranomaisten tulee valmistaa Euroopan kansalaisia siihen, että tulevaisuudessa Euroopassa kiinnitetään entistä vähemmän huomiota aineelliseen kasvuun ja entistä enemmän aineettomaan hyvinvointiin jo saavuttamamme elintason pohjalta (terveydenhuolto, opetus, ympäristö). Tämä tarkoittaa, että yleisesti toivotun korkeamman hyvinvoinnin avulla viranomaisten on luotava palvelualan työpaikkoja niille julkisten palvelujen aloille, joita eurooppalaiset toivovat elinympäristön parantamiseksi. Samalla työttömäksi joutuneet saavat työtä eurooppalaisten välttämättöminä pitämien uusien palvelujen parissa.

3.4.6. Näiden työpaikkojen rahoittamiseksi komitea kehottaa ryhtymään Euroopan laajuisiin toimiin, jotka mahdollistavat siirtymisen tuloverotuksesta ympäristön, kulutuksen (lisäarvon) ja pääoman verottamiseen. Tämä on kuitenkin mahdollista vain kansainvälisen kilpailukyvyn markkinalähtöisen lähestymistavan avulla. (Esimerkiksi Alankomaissa 50 suurimman työnantajan voitot kasvoivat vuosina 1991 1995 räjähdysmäisesti, kun taas työllisyyden kasvu on samaan aikaan ollut vain marginaalista.)

3.4.7. Kansalaisille on myös tehtävä selväksi, että Euroopan markkinoilla toimivilla yrityksillä tulee olla täysi oikeus investoida saamansa voitot Euroopan ulkopuolelle. Tämä auttaa tasaamaan hyvinvointia asteittain maailman eri osiin Euroopan omien kansalaisten tukea menettämättä.

3.4.8. Eurooppalaiset yritykset ja monikansalliset yritykset voivat tällä tavoin perustaa eri puolille maailmaa uusia, alueellista työllisyyttä luovia toimipisteitä. Tällainen strategia vaatii samalla hyvää tukikohtaa, jossa on paljon taitotietoa Euroopan alueista, jotta voidaan tukea monikansallisten yritysten maailmanlaajuista lähestymistapaa.

3.4.9. Komitean mielestä yksi mahdollinen pitkän aikavälin strategia on "pieni mittakaava suuressa mittakaavassa":

alakohtainen teollisuuden erikoistuminen alueittain,

alueiden sisäisten edellytysten luominen uusia yritysmuotoja varten (mm. teleliikenteen ja tietojen perusrakenteet),

alueelliset uudelleenkoulutusohjelmat työntekijöille yhtäältä uusia, kansainvälisyyteen suuntautuvia työtehtäviä ja toisaalta alueellisesti suuntautuneita tehtäviä varten,

paikallisyrittäjyyden innostaminen paikallistuotteita ja vähän koulutettuja työntekijöitä ajatellen (liikenne, liikeala, vanhustenhoito, virkistystoiminta),

julkis- ja yksityisrahoitteiset suuret perusrakennehankkeet, jotka kehittävät alueen taloutta,

toimien tasapainoinen levittäminen alueilla.

3.5. Maailmanlaajuiset ja alueelliset rahoitusmarkkinat

3.5.1. Komitea korostaa Euroopan talous- ja rahaliiton alun merkitystä, kuten se on jo todennut 18. syyskuuta 1996 antamassaan lausunnossa. Samalla on todettava, että kaupankäynnin maailmanlaajuistuminen johtaa ehkä ajan mittaan maailmanlaajuiseen rahayksikköön. Kauppa kärsii parhaillaan dollarin vaihtelusta, ja myös jenin aiheuttama kilpailu aiheuttaa huolta.

3.5.2. Komitea on myös täysin samaa mieltä Euroopan komission kanssa siitä, että monikansallisilla yrityksillä tulee olla maailmanlaajuinen toimintakenttä investointivapauksineen. Meidän on ymmärrettävä Euroopassa, että alueellisten talouksiemme tekemä voitto katoaa silloin osittain muualle maailmaa tehtäviin investointeihin. Komitean mielestä tämä on kuitenkin osa luonnollista maailmanlaajuista yhteiskunnallis-taloudellisen kehityksen tasaamisprosessia.

3.5.3. Taloudellinen toiminta siirtyy yhä enemmän tavarakaupasta ulkomaille tehtäviin suoriin investointeihin. Euroopan komission tiedonanto koskee kuitenkin ainoastaan kauppaa, muttei juurikaan suoria investointeja. Komitea haluaa kuitenkin painottaa, että sen mielestä ulkomaiset investoinnit ovat maailmantalouden viime vuosien dynaamisin elementti.

3.5.4. Komitea haluaa kuitenkin korostaa, että kaikki talouselämän toimet perustuvat ihmisten välisiin suhteisiin, joissa luottamus ja sitoutuminen ovat erittäin tärkeitä. Fyysinen läsnäolo ja henkilökohtainen yhteydenpito ovat olennaisia. Liikesuhteiden verkko on yksi Aasian alueellisten talouksien menestyksen tunnusmerkeistä. Siksi komitean mielestä on tärkeää painottaa, että myös Euroopassa hajautettu viranomaispolitiikka sekä vakiintunut alueellinen pankkijärjestelmä voivat tukea alueen talouselämää. Alueelliset arvopaperipörssit voisivat samalla helpottaa pk-yritysten pääsyä rahoitusmarkkinoille.

3.5.5. Rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuistuminen ja osakkeenomistajien voiton maksimointitoiveet voivat kuitenkin jarruttaa alueellisia investointejamme ja työllisyyttämme erityisesti, kun on kyse investoinneista suuria riskejä sisältävään innovatiiviseen kehittämiseen. Tällaiset investoinnit tietenkin vähentävät osakkeenomistajien voittoja. Siksi komitean mielestä on tärkeä painottaa, että tarvitaan määräysvaltaa ja neuvottelumalleja, jotka johtavat osakemarkkinoiden vastuulliseen toimintaan Euroopan talouden edun nimissä. Myös riskipääomaa varten tarvitaan tehokasta politiikkaa.

3.5.6. Suhteellisen vapaaseen kauppaan on liitettävä myös yhteiskunnallinen tasapaino ja yhteenkuuluvuus.

3.5.7. Mahdollinen pitkän aikavälin strategia: "maailmanlaajuinen rahoitusjärjestelmä monikansallisille yrityksille", "voiton maksimoinnista voiton optimointiin" sekä "rahoita paikallisesti, verkostu maailmanlaajuisesti":

alueellisesti hyvin vakiintunut pankkijärjestelmä, joka on lähellä alueellisesti toimivia yrityksiä (mahdollisesti alueellisia arvopaperipörssejä),

maailmanlaajuinen järjestelmä kansainvälisesti toimiville monikansallisille yrityksille,

optimaalisen voiton periaate: voittoa tarvitaan, mutta se on osittain käytettävä pitkän aikavälin investointeihin ja innovaatioon maailmanlaajuisella tasolla.

3.6. Maailmanlaajuinen, kansallinen ja alueellinen taloushallinto

3.6.1. Talouden maailmanlaajuistumisen myönteiset ja kielteiset seuraukset koskettavat alueita melko rajusti. Kaupan maailmanlaajuistumisen myötä monia välineitä on hävinnyt alueiden käsistä. Tietotekniikan ansiosta jokainen voi viestiä, maksaa, ostaa tuotteita, jne. maailmanlaajuisesti. Kansallisten viranomaisten vaikutusvalta maailmanlaajuistumiseen vähenee, koska maantieteelliset rajat ovat hävinneet ja rahavirrat kulkevat maailmanlaajuisesti.

3.6.2. Kyse on myös siitä, voivatko kansallisvaltiot vielä tehdä omat inflaatiota, kasvua ja työllisyyttä koskevat valintansa. Nyt kun merkittävät markkinat vaativat entistä enemmän tilaa, ja yritykset solmivat yhä useammin kansainvälisiä yhteistyösopimuksia, kansallisen kilpailupolitiikan välineet heikentyvät silmin nähden. Yritykset pyrkivät tekemään hintasopimuksia, jakamaan markkinat sekä suojelemaan nykyistä markkina-asemaansa mahdollisia kilpailijoita vastaan. Joka tapauksessa melkein puolessa tapauksista suurten yritysten fuusioiden tavoitteena on selvästi ollut parantaa kyseisten yritysten markkina-asemaa. Talouspolitiikalle on jätetty tärkeä tehtävä: kansainvälisten kilpailusääntöjen säätäminen täydentämään perinteistä kauppajärjestelmää. Kansainvälinen kilpailupolitiikka ja kauppapolitiikka kulkevat käsi kädessä, kuten johdonmukaisessa sääntelyjärjestelmässä tulee ollakin. Samalla alueiden panos kasvaa, kun ne ryhmittyvät taloudellisesti vahvojen keskittymien ympärille. Tämä ylittää jäsenvaltioiden rajat. Komitean mielestä viranomaisten on tällöin johdettava Euroopan taloutta erilaisin rakentein ja erilaisin menettelytavoin.

3.6.3. Tämän vuoksi komitea kehottaa tutkimaan sellaisen yhteistyömallin rakentamista, jossa viranomaiset saavat taas vaikutusotteen maailman talouteen ja joka antaa heidän osallistua siihen. Aluepolitiikan kehittämiseen on löydettävä luovia ratkaisuja. Tarvitaan verotoimenpiteitä, jotka alueiden kautta siirretään uusiin julkisen palvelun työpaikkoihin. On toivottavaa, että pitkän aikavälin Euroopan tason strategiaa koordinoidaan teollisuuden ja rahoitussektorin välillä entistä paremmin.

3.6.4. Komitea vaatii Euroopan komissiota linjaamaan entistä selkeämmin nykyiset ohjelmat, joilla tuetaan eri maista tulevien yritysten muodostamia yhteisyrityksiä. Tämän välineen avulla yritykset voivat päästä hyvin toistensa markkinoille toisessa maassa, ja siitä on hyötyä niin tuotannon, työllisyyden kuin keskinäisen tuonnin ja viennin tasolla ilman hintamuurin aiheuttamia esteitä. Näin vastukset poistuvat tieltä itsestään.

3.6.5. Muutenkaan ei saa unohtaa, että Euroopan markkinoiden tasapainoisuus ja yhtenäisyys ovat välttämättömiä edellytyksiä, mikäli Eurooppa mielii vahvistaa asemaansa alueensa ulkopuolella. Esimerkiksi teknisten standardien vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta ei yleensä noudateta, minkä seurauksena kussakin jäsenvaltiossa testit ja katsastukset suoritetaan jatkuvasti uudestaan. Myöskään kansallisten tutkimusten tuloksia ei yleensä hyväksytä sellaisenaan.

4. Päätelmät

4.1. Alueiden komitea kannattaa periaatteessa komission tiedonantoa aiheesta "Kansainvälisen kaupan maailmanlaajuinen haaste: Markkinoillepääsyä koskeva strategia Euroopan unionin osalta". Lisäksi komitea haluaa lausua seuraavaa:

a) kunkin alueen on jatkuvasti pakko uudistaa talouttaan;

b) taitotiedon ja rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuistuminen voivat vaikuttaa yritysten kasvuun ja laajenemiseen sekä luoda työpaikkoja palvelualoille EU:ssa;

c) tavarantuotannon ja kuljetusten muuttaminen paikallisiksi voivat yhtäältä vähentää kuljetus- ja ympäristöongelmia sekä toisaalta lisätä tuotantosektorin työllisyyttä EU:ssa (vähän koulutetut). Lisäksi tämä johtaa tuotteisiin, jotka on sovitettu paikallisen ja alueellisen tason kuluttajien tarpeisiin;

d) Euroopan komission tulee pikaisesti koordinoida kauppa-, teollisuus-, alue- ja sosiaalipolitiikkaa;

e) on työskenneltävä jatkuvasti Keski- ja Itä-Euroopan markkinoiden avaamiseksi. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota muihin Euroopan elinkeinoelämän kannalta kiinnostavia mahdollisuuksia tarjoaviin maihin;

f) kunkin alueen on kehitettävä aloitteellinen toimintatapa voidakseen osallistua maailmanlaajuiseen talouteen;

g) Euroopassa on löydettävä ratkaisu ns. "hyvinvoinnin paradoksiin" (korkea työttömyys, ympäristön saastuminen, rikollisuus), ja tähän on löydettävä rahoitusta siirtymällä tuloverosta ympäristön, kulutuksen (lisäarvon) ja pääoman verotukseen;

h) tilanne ei voi jatkua siten, että yritysten voitot kasvavat räjähdysmäisesti samalla kun työllisyys kasvaa vain marginaalisesti;

i) Euroopassa on siirryttävä voiton maksimoinnista voiton optimointiin: voitto on käytettävä osittain pitkän aikavälin investointeihin ja innovaatioon niin maailman kuin paikallistasolla;

j) tarvitaan entistä parempaa pitkän aikavälin strategiaan suunnattua koordinaatiota Euroopan tasolla teollisuuden ja rahoitussektorin välillä. Lisäksi on aivan välttämätöntä edistää kansainvälistä yhteistyötä, ei vain teollisuudessa vaan myös taloudessa yleensä;

k) perustetaan demokratiaan perustuva valtioiden, alueiden ja paikallisviranomaisten yhtymien verkko; viranomaiset tarvitsevat verkkoa Euroopan talouden johtamiseen ja hallinnoimiseen;

l) edellä mainittu johtaa lopulta malliin, jossa kaupan ja talouden maailmanlaajuistuminen nivoutuu maailmanlaajuiseen strategiaan paikallistasolla (ns. paikallistuminen).

Bryssel, 15. tammikuuta 1997.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Pasqual MARAGALL i MIRA