51996AC1087

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Valkoinen kirja Unionin sisämarkkinoihin liittymisen valmistelu: Keski- ja Itä-Euroopan assosioidut maat"

(97/C 30/20)

Komissio päätti 14. kesäkuuta 1995 EY:n perustamissopimuksen 198 c artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon aiheesta "Valkoinen kirja Unionin sisämarkkinoihin liittymisen valmistelu: Keski- ja Itä-Euroopan assosioidut maat".

Asian valmistelusta vastannut ulkosuhteiden, kauppapolitiikan ja kehitysyhteistyön jaosto antoi lausuntonsa 10. syyskuuta 1996. Esittelijänä oli Ettore Masucci.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25. ja 26. syyskuuta 1996 pitämässään 338. täysistunnossa (syyskuun 25. päivän kokouksessa 1996) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 101 ääntä puolesta, kaksi vastaan, ja kaksi pidättyi äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Kööpenhaminan huippukokouksessa hyväksyttiin, että assosioituneet Keski- ja Itä-Euroopan maat voivat halutessaan liittyä Euroopan unioniin. Essenin huippukokouksessa sen sijaan valmisteltiin liittymisstrategia, joka perustuu konkreettisen yhdentymisprosessin välittömästi käynnistäville "rakenteellisille suhteille".

1.2. On ilmeistä, että markkinatalouteen ja demokratiaan siirtymistä on alusta pitäen haluttu ohjata yhdentymisprosessille tarpeelliseen suuntaan. Tässä on haluttu hyödyntää Euroopan unionin rakentamisesta saatuja kokemuksia.

1.3. Prosessin yhteydessä ilmenevät vaikeudet, ongelmat ja epätasapainoisuudet, joita esiintyy Keski- ja Itä-Euroopan maiden lisäksi myös EU-maissa, eivät vähennä näiden päätösten historiallista merkitystä.

1.3.1. Päätökset rikastuttavat merkittävästi uudelleen muotoutunutta Eurooppaa, ei vain alueellisen laajentumisen takia, jonka ansiosta on odotettavissa voimakasta talouskasvua, vaan myös merkittävien kulttuuriperinteiden takia, joihin meillä on historialliset siteet, sekä EU:n turvallisuusalueen laajentumisen takia.

TSK toivoo, että tämä rikastuminen on vastavuoroista ja että unioniin liittyvien maiden kansalaiset hyötyvät siitä.

1.4. Jo nyt häämöttävät ongelmat ja epätasapainoisuudet ovat osaksi ennakoitavia ja niitä on vältettävä ja lievennettävä ajoissa.

1.4.1. EU:n osalta ongelmat koskevat erityisesti yhteiseen maatalouspolitiikkaan, aluepolitiikkaan ja toimintalinjojen rahoituksen edellyttämiin varoihin kohdistuvia vaikutuksia.

Päätöksenteko ja hallinto vaikeutuvat yleisesti ottaen unionissa, johon kuuluu ainakin 25 jäsenvaltiota.

1.5. Keski- ja Itä-Euroopan maiden (KIE-maat) liittyminen Euroopan unioniin on suuri ja monimutkainen tavoite, johon liittyy kaksi perusongelmaa:

näiden maiden, joilla on erilaiset instituutiot, hallinto- ja markkinarakenteet, sosiaaliset suhteet sekä kansalaisoikeudet, on omaksuttava EU:n voimassaoleva lainsäädäntö,

vuonna 1989 alkanutta suurta poliittista muutosta seurannut taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, josta on osoituksena talouden alamäki, korkea inflaatio, palkkojen ja eläkkeiden ostovoiman menetys, sosiaaliturvan tason lasku sekä korkea työttömyys ().

1.6. Mahdollisten kuluttajamarkkinoiden yhdentymistä on taloudellisessa mielessä tarkasteltava tehottoman ja voimakkaasti keskitetyn tuotanto- ja kauppajärjestelmän uudelleen järjestämiseen liittyvien vaikeuksien yhteydessä.

1.6.1. Perusrakenteisiin ja palveluihin on tehtävä merkittäviä sijoituksia, mutta sisäinen pääoma puuttuu täysin ja inflaation vaara on suuri.

Valtionhallinnon uudelleen järjestämisessä on otettava huomioon vanhanaikainen byrokraattinen toimintakoneisto.

1.7. Poliittinen epävakaus sekä epävarmat taloudelliset ja oikeudelliset puitteet ovat johtaneet siihen, että ulkomainen pääomavirta on suuntautunut pääasiassa T Osekin tasavaltaan, Unkariin ja Puolaan. Muissa maissa pääoma on kasautunut usein suuriin kaupunkeihin, etenkin pääkaupunkeihin, ja mahdollistanut näillä alueilla muita nopeamman kehityksen ja huomattavan työpaikkatarjonnan. Tämä on merkinnyt kuitenkin samalla taloudellisen ja sosiaalisen epätasapainon lisääntymistä ja erojen kärjistymistä kunkin maan alueiden välillä.

1.8. Työmarkkinoiden osalta ovat kansantalouksien muutos ja kasvava työttömyys pakottaneet monet työntekijät muuttamaan Euroopan länsiosiin, joskin kahtena viime vuotena maastamuuttajien määrä on voimakkaasti vähentynyt mm. kohdemaissa harjoitetun entistä tarkemman valvonnan johdosta. Toisaalta on myös havaittu, että maastamuuttajat palaavat kotimaihinsa tilanteen parannuttua, mutta myös siksi, etteivät ole onnistuneet löytämään työtä muualta ja ovat tunteneet itsensä syrjäytyneiksi.

1.9. Tämä on aiheuttanut pettymyksiä ja muutoksen vastaisia reaktioita laajoissa kansankerroksissa. Joissakin tapauksissa se on suosinut niiden poliittisten voimien kannatusta, joita johtavat sellaiset vanhan hallinnon maltilliset edustajat, jotka pyrkivät siirtymään markkinatalouteen rajoittamalla edes osittain tästä aiheutuvia korkeita sosiaalisia kuluja. Tällaisen strategian luotettavuutta voidaan arvioida vasta kokemusten valossa.

1.10. Vuodesta 1993 lähtien tilanne on parantunut kaikissa näissä maissa, joskin erilaisin painotuksin. Ratkaisematta ovat vielä voimakkaasti keskitetyn talouden rakenteelliset ongelmat, joiden ratkaisemiseksi tarvitaan perinpohjaisia muutoksia. Käytettävissä ei kuitenkaan ole vakaata yrittäjyyttä, uudenaikaista johtamistapaa eikä tarvittavaa teknologiaa ja suurpääomaa.

1.10.1. Yhteisön Phare-ohjelmalla on viime vuosina ollut avainasema ja sen soveltamista ja tehokkuutta (ja myöskin ongelmia) komitea on analysoinut tarkkaan ().

1.10.2. Suurista vaikeuksista huolimatta yksityistäminen ja talousjärjestelmän muuttaminen on toteutettu KIE-maissa yllättävän nopeasti, ja suuria muutoksia (niihin liittyvine alkuvaiheen erehdyksineen) on saatu aikaan tuotanto- ja markkinointimalleissa.

Useimmissa KIE-maissa yksityisyritykset tuottavat tällä hetkellä vähintään puolet bruttokansantuotteesta (ks. liite 2).

1.11. Komission valkoista kirjaa on tarkasteltava tätä poliittista, taloudellista ja sosiaalista taustaa vasten.

2. Valkoisen kirjan tavoitteet ja sisältö

2.1. Valkoinen kirja on lisäaskel liittymisstrategiassa, joka koostuu seuraavista vaiheista:

assosiointisopimusten solmiminen,

EU:n ja assosioituneiden maiden välinen "rakenteellinen keskustelu" aloilla, joilla on eurooppalainen ulottuvuus (energia, kuljetus, ympäristö, tiede ja teknologia) sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja oikeus- ja sisäasioiden aloilla,

toimet ja tekninen apu tehokkaan yhteistyön puitteissa erityisesti Phare-ohjelmaa hyödyntäen.

2.2. Torinossa 29. maaliskuuta 1996 avattu hallitustenvälinen konferenssi on asettanut tavoitteekseen mm. valmistella EU:n toimielimiä ja toimintalinjoja tulevaan laajentumiseen.

Liittymisneuvottelut aloitetaan vasta hallitustenvälisen konferenssin päätyttyä. Liittyminen edellyttää KIE-mailta myös koko yhteisölainsäädännön omaksumista. Komissio on kuitenkin ehdottanut, että KIE-maat sopeuttavat lainsäädäntöään pääaloilla tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä liittymistä edeltävässä vaiheessa ().

Liittymisstrategialla pyritään määräämään assosioituneille maille työsuunnitelma yhteisön lainsäädännön asteittaiseksi omaksumiseksi. Liittymishetkellä näistä maista tulee osa sisämarkkinoita. Tästä syystä Essenin huippukokous oli sitä mieltä, että strategian ydinkohtana tulee olla liittymiseen valmistautuminen ja pyysi komissiota laatimaan valkoisen kirjan sisämarkkinoista. Kyseisen valkoisen kirjan tavoitteena on valmistella ohjelma, jota seuraamalla kyseiset maat voisivat täyttää sisämarkkinoihin liittymisen edellyttämät vaatimukset unionin valvonnan alaisina.

2.3. Asiakirja on tarkoitettu kuudelle maalle, jotka ovat jo solmineet EU:n kanssa assosiointisopimuksen. Näitä maita ovat Puola, Unkari, T Osekin tasavalta, Slovakia, Bulgaria ja Romania. Se koskee myös Baltian maita ja Sloveniaa, joiden liitännäissopimusta parhaillaan valmistellaan. On siis tärkeää, että myös näihin viimeksimainittuihin maihin sovelletaan tästä lähin liittymistä edeltävän vaiheen strategiaa.

Asiakirjaa voidaan pitää yleispätevänä, sillä sen viitoittama tie ei koske vain yhtä, vaan kaikkia kyseisiä maita.

2.4. Valkoinen kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäinen, lyhyempi osa on poliittisluontoinen ja siinä eritellään perusteellisesti sisämarkkinoiden tarkoitus, toimintaympäristö ja luonne. Toinen osa on liite ja ensimmäistä paljon laajempi ja eriytetympi, sillä siinä esitellään yhteisön lainsäädäntö sisämarkkinoiden kaikilla aloilla.

2.4.1. Ensimmäinen osa luvuittain:

luvussa 1 kuvataan valkoisen kirjan lähtökohdat;

luvussa 2 kuvataan sisämarkkinoita, vapaan liikkuvuuden esteitä sekä sitä, miten ne on ylitetty yhteisöoikeuden avulla. Lisäksi tarkastellaan kilpailupolitiikan roolia;

luvussa 3 esitellään liitteessä esiteltävän yhteisön lainsäädännön sekä alakohtaisten ja tavoitteisiin liittyvien selvitysten valintaperusteet;

luvussa 4 kuvataan tilannetta KIE-maissa sisämarkkinoiden osalta ja tuodaan esille joitakin yhteisön lainsäädäntöön sopeuttamisen pääongelmia;

luvussa 5 käsitellään yhteisön KIE-maille antaman tuen strategioita ja erityisohjelmia;

luvussa 6 esitetään lopuksi myönteiset tulokset, jotka voidaan saavuttaa valkoisen kirjan toteuttamisella sekä komission, jäsenvaltioiden ja KIE-maiden tehtävät näiden tulosten saavuttamiseksi.

2.4.2. Liitteessä eritellään yksittäisiä aloja vapaasta liikkuvuudesta sosiaalipolitiikkaan, eläinlääkintäongelmista ympäristöongelmiin ja liikenteestä audiovisuaalisiin palveluihin. Liitteessä esitellään myös yhteisön periaatteelliset valinnat, lainsäädäntö ja rakenteet näiden valintojen toteuttamisen takaamiseksi.

2.5. Valkoisen kirja tärkein merkitys on se, että siinä "esitetään kullakin sisämarkkinoiden alalla tarvittavat avaintoimenpiteet ja annetaan ehdotuksia siitä, missä järjestyksessä lainsäädäntöä olisi edullista lähentää" ().

Kuten Cannesin huippukokouksen johtopäätöksissä korostetaan, valkoisessa kirjassa ei määrätä alojen välistä hierarkiaa, tärkeysjärjestystä ja aikataulua. Kyseisten maiden tehtävä on määritellä kansallisten erityispiirteidensä ja painopistealueidensa pohjalta oma ohjelma ottaen kuitenkin huomioon assosiointisopimuksissa määrätyt puite-ehdot.

2.6. TSK ilmaisee tällä lausunnolla mielipiteensä siitä, vastaako valkoisen kirjan sisältö tavoitteita, joita varten komissio sen valmisteli ja voiko se johtaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Komitea ottaa myös kantaa näihin tavoitteisiin ja tarkastelee asiaa KIE-maiden ja EU:n poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen ehtojen kannalta sekä erittelee puutteita ja ehdottaa täydennyksiä ja muutoksia.

3. Perusväline

3.1. Lausunto on yleisluonteeltaan poliittinen. Jäljempänä esitetyt arviot koskevat valkoisen kirjan yleistä puolta, sillä alakohtainen (vapaata liikkuvuutta, sosiaalipolitiikkaa, liikennettä, energiaa, teletoimintaa, kilpailupolitiikkaa, ympäristöä, kuluttajasuojaa jne. koskeva) erittely on parempi jättää komitean asianosaisten jaostojen mahdollisesti tuonnempana valmistelemiin lausuntoihin.

Näin asiaa voidaan tarkastella syvemmin ja tarkemmin ja siten tehdä komissiolle yksityiskohtaisia ehdotuksia lisäyksistä ja muutoksista.

On kuitenkin paikallaan tehdä joitain lyhyitä yleisluontoisia huomioita tietyistä vaakatason pääteemoista (ks. liite 1).

3.1.1. Komissiokin tuntuu ajattelevan samansuuntaisesti ja se on jo laatinut joitain asiakirjoja erityisalueilta, jotka koskevat yhteisön laajentumista KIE-maihin ja siitä Euroopan unionille sekä kyseisille maille itselleen aiheutuvia vaikutuksia. Ensimmäisessä asiakirjassa käsitellään kauppapolitiikkaa ja KIE-maille [sekä IVY-maille ()] suunnattua apua. Siinä esitellään laajasti tilastotietoja siitä, miten EU:sta on tullut näiden valtioiden pääasiallinen kauppakumppani. Toisessa asiakirjassa käsitellään maataloutta () ja siinä todetaan, että uudenaikaistaminen ja tekninen apu ovat ensisijaisia tarpeita. Lisäksi asiakirjassa eritellään laajentumisen vaikutuksia yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

3.2. Onkin tunnustettava, että komission valkoisella kirjalla on tärkeä merkitys, koska siihen sisältyy todellinen "Euroopan laajuinen yhteenveto", jonka yhteydessä esitellään analyyttisesti sisämarkkinoiden monimuotoinen todellisuus erityisesti oikeudelliselta kannalta sekä viime vuosikymmeninä rakentuneen toimielinten ja hallinnon "arkkitehtuurin" kannalta. Myös KIE-maiden kansalaisyhteiskunnan edustajien ja Varsovan kuulemistilaisuuden kyselytulosten mukaan valkoinen kirja on hyödyllinen ja tärkeä.

3.2.1. Kun tutkitaan yleistä esittelyä ja tarkastellaan yksityiskohtaisesti liitteen selvityksiä, saadaan heti yleiskuva tähänastisesta kehityskulusta: se on usein ollut työlästä ja sen aikana on kohdattu merkittäviä esteitä, jotka on pystytty ylittämään jäsenvaltioiden ja hallitusten taidokkuuden ja valmiuden ansiosta. Näin on päästy yhä laajempaan ja syvempään yhdentymiseen.

3.2.2. Onkin selvää, että KIE-maiden hallitustahot sekä talous- ja yhteiskuntaelämän edustajat saavat valkoisesta kirjasta merkittävän välineen Euroopan unioniin liittymisestä aiheutuvien ongelmien kohtaamiseen.

3.2.3. Erityisesti sisämarkkinoiden ja kilpailupolitiikan periaatteita käsittelevä osio (luvut 2 ja 3), johon liittyy kaupallisten esteiden poistamista sekä tavaroiden, ihmisten ja palveluiden liikkuvuutta käsittelevä lainsäädäntö, osoittaa KIE-maiden hallituksille, millainen ohjelma on tarpeen lainsäädännön ja hallinnon uudistuksiin, joiden avulla nämä maat voivat valmistautua yhdenmukaistamiseen ja sisämarkkinoiden toteutukseen.

3.2.4. Ottaen huomioon jyrkät eroavaisuudet, joita on viime vuosien muutoksista huolimatta edelleenkin KIE-maiden taloudellisissa ja hallinnollisissa järjestelmissä, valkoisessa kirjassa ehdotetaan tietynlaista menettelyä lainsäädännön sopeuttamiseksi liittymistä edeltävässä vaiheessa, jossa suurimmat muutokset tapahtuvat. Onkin tehtävä ero avaintoimintojen ja muiden toimien välillä sekä määriteltävä avaintoimintojen sisällä tärkeysjärjestys.

3.2.5. Yhtä tärkeää on korostaa ehtoja lainsäädännön toteuttamiseksi ja soveltamiseksi:

hallintokoneiston ja koko yhteiskunnan uudistus,

sellaiset elimet ja rakenteet, joiden avulla voidaan taata lakien noudattaminen ja toimivuus.

3.3. Todellinen vaikeus ei ole itse asiassa lainsäädäntötekstien samankaltaistamisessa tai soveltuviksi muokkaamisessa, vaan hallintokoneistojen sopeuttamisessa ja sellaisten yhteiskunnallisten, poliittisten ja taloudellisten olojen luomisessa, joissa kyseisen lainsäädännön toteuttaminen on mahdollista.

3.4. Varsovan kuulemistilaisuus osoitti, että valkoinen kirja voi olla merkittävä liikkeellepaneva voima KIE-maille. Tämä on lisäperusteena sille, että yhteiskunnallinen ulottuvuus ja eturyhmien, esim. kuluttajien, mielipide on hyvä ottaa huomioon.

4. Yleistä

4.1. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että neuvottelut käynnistetään hvk:n loputtua. Liittyminen edellyttää yhteisön lainsäädännön hyväksymistä, ja yksittäisten valtioiden liittymisajankohta riippuu myös siitä, miten ne ovat edistyneet koko yhteisölainsäädännön hyväksymisessä. Komitea toivoo neuvottelujen aloittamisen vaatimien edellytysten täyttyvän, jotta liittymisneuvottelut voivat alkaa samanaikaisesti kaikkien assosiaatiosopimuksen allekirjoittaneiden tai allekirjoittamaan aikovien valtioiden kanssa. Tällä toivomuksella pyritään rohkaisemaan maita, joilla on suurin työ EU:n asettamien ehtojen täyttämisessä, tehostamaan ponnistuksiaan.

4.1.1. Lainsäädännön sopeuttaminen ja yhteisön säännöstön toteuttaminen aiheuttavat ilman muuta paljon työtä KIE-maille, mutta se on ehdottomana täyden EU-yhdentymisen edellytys.

EU, johon nämä maat haluavat kuulua, on yhteisön säännöstön määrittelemä. Tämä on itsestään selvä asia, jota ei voida asettaa kyseenalaiseksi.

4.1.2. KIE-maissa käynnissä oleva yhdentymisprosessi on kokonaisvaltainen, koska se koskee kaikkia lainsäädännön aloja. Eroavuudet, joita erityisen merkittävistä taloudellisista, yhteiskunnallisista tai kulttuurisyistä voi vielä esiintyä, voidaan poistaa viitedirektiivien teknisellä avulla, sillä niissä hyväksytään yhteisen suuntauksen puitteissa erityispiirteiden kunnioitus.

4.1.3. Toistaiseksi olisi kuitenkin hyödyllistä, että KIE-maat tiivistäisivät keskinäistä yhteistyötään ainakin samalle tasolle, jolla on niiden yhteistyö EU:n kanssa.

KIE-maiden keskinäinen yhteistyö on vaikeata historiallisista syistä. EU:n toimielinten tulisi työskennellä ohjelmiensa yhteydessä ja käytännössä KIE-maiden keskinäisen yhteistyön edistämiseksi ja helpottamiseksi.

4.2. Komitea pitää valkoista kirjaa tärkeänä välineenä KIE-maiden EU-yhdentymisen nopeuttamiseksi ja näiden maiden keskinäisen yhteistyön helpottamiseksi. Yhdentyminen on loppujen lopuksi hyödyllistä sekä Itä- että Länsi-Euroopan maille ja se on edelleenkin EU:n ja KIE-maiden välisten suhteiden lopullinen tavoite. Yhtenäisten energia- sekä liikenne- ja tietoliikenneverkkojen rakentaminen KIE-maiden ja EU:n välillä vaatii erityisiä ponnisteluja. Riippumattomien, aktiivia kansalaisyhteiskuntaa edustavien sidosryhmien kehitys on myös tärkeää sekä taloudellisten että demokraattisten olojen parantumiselle.

KIE-maiden kasvun ja taloudellisen lähenemisen edistämiseksi on tuettava rakenneuudistuksia ja talouden uudenaikaistamista. Erityisesti teollisuuden ja valtionhallinnon aloilla on lisättävä sekä kotimaisia että ulkomaisia investointeja. Näillä muutoksilla on pyrittävä mahdollisimman nopeaan elin- ja työolojen parantamiseen, joka on Euroopan yhdentymisen tärkeä tavoite.

4.3. Investointien ja kehityksen edistämisen eräänä ehtona on turvalliset lailliset olot vakaine säännöstöineen ja ennalta määrättyine sovellutuksineen.

Vakavampana ongelmana on kuitenkin se, että lainsäädännön sopeuttaminen ei riitä, vaan on myös oltava rakenteet ja siten tarvittavat voimavarat. Tämän vuoksi EU:n Phare-ohjelman ja muiden ohjelmien kautta tarjoama tekninen ja rahoituksellinen apu onkin erittäin tärkeää, jotta sisämarkkinoiden lainsäädäntö voidaan toteuttaa yhdenmukaisesti.

Mahdollisimman suuren tehokkuuden saavuttamiseksi lainsäädännön toteuttamisessa olisi keskityttävä talouden, lainsäädännön ja asetusten "pullonkauloihin", jotka voidaan tunnistaa myös KIE-maissa vaikuttavien kansallisten ja kansainvälisten taloudellisten toimijoiden avulla ().

Tarkkaavainen seuranta, johon osallistuu myös kansalaisyhteiskunta, takaa yhteisön varojen käytön tehokkuuden entistä paremman valvonnan.

4.3.1. Myös oikeusturva on tarpeen eli "on taattava yksityisen kansalaisen mahdollisuus saattaa asiansa oikeuden eteen erityisesti viranomaisten päätösten suhteen" (). Tätä mahdollisuutta on voitava soveltaa riittävän nopeasti.

4.4. Toisaalta KIE-maihin laajentumiseen vaikuttaa myös muuan unionin sisäinen ongelma, sisämarkkinoiden täydellinen toteutuminen, kun otetaan huomioon, että toteutus on täydessä käynnissä eivätkä kyseiset maat eivät liity tämänhetkisiin sisämarkkinoihin, vaan niiden liittymishetken aikaisessa tilassa oleviin sisämarkkinoihin.

TSK korosti sisämarkkinoiden toteutumisen tilasta antamassaan lausunnossa (), että "joko kansainvälisen kilpailun painostuksen, rahaliiton suunnittelun tai uusien laajennusnäkymien johdosta tehtävä panosten lisääminen ja Euroopan unionin aikataulun nopeuttaminen puhuu selkeästi sen puolesta, että on annettava poliittinen sysäys todellisten yhtenäismarkkinoiden loppuun saattamiseksi lyhyellä viipeellä".

4.4.1. EU:n onkin hyväksyttävä nopeasti vielä puuttuvat toimet sisämarkkinoiden lopulliseksi täydentämiseksi 15 jäsenvaltion kesken ennen laajentumista uusiin maihin. Nämä toimet koskevat sääntöjä nykyisten teknisten esteiden poistamiseksi sekä erityisesti henkilöiden vapaata liikkuvuutta, yhteisön sisäisiin liiketoimiin liittyvää täydellistä ja lopullista verotusjärjestelmää ja tiiviimpää tulliyhteistyötä suhteissa kolmansiin maihin. Tällainen toivomus esitettiin painokkaasti komitean tuoreessa lausunnossa sisämarkkinoiden toteuttamisen tilasta ().

4.5. Siihen, että KIE-maat ryhtyvät täysin soveltamaan yhteisön säännöstöä, tulee liittyä sellaisia toimia, jotka eivät ole vielä voimassa nykyisten jäsenvaltioiden kesken.

Lisäksi liittymishetkellä EMU on jo todennäköisesti toteutunut, joten taloudellinen ja poliittinen tilanne on täysin erilainen. Onkin tarpeen ottaa käyttöön sopeutus- ja siirtymäkaudet tarkkaan määritellyillä aloilla, joilla KIE-mailla on erityisiä sopeutumisongelmia.

5. Laajentumisen vaikutukset

5.1. Valkoisen kirjan arvioimiseksi on hyvä ottaa huomioon myös KIE-maihin laajentumisen seuraukset yhteisön toimintalinjoihin. Komissio antoi joulukuussa 1995 Essenin Eurooppa-neuvoston pyynnöstä tätä asiaa käsittelevän väliraportin ().

5.2. Raportissa vahvistetaan ennen kaikkea, että laajentumisen aikataulu riippuu pääasiallisesti ehdokasmaiden edistymisestä liittymiseen vaadittavissa poliittisissa ja taloudellisissa uudistuksissa. Siksi aikataulun määrittelemistä pidetään ennenaikaisena, kun otetaan lisäksi huomioon, että jokaisen maan liittymistä tarkastellaan erikseen myös siksi, ettei yhden maan viivästyminen vaikuttaisi muihin maihin.

5.3. Komission mielestä tulevaisuuden toimintalinjoja käsittelevissä unionin päätöksissä on otettava huomioon laajentumisnäkökulma, koska KIE-maiden yhdentymisprosessi eli siten EU:n laajentuminen on jo käynnistynyt.

5.4. Komissio toteaakin tässä yhteydessä, että jos hallitustenvälisessä konferenssissa ei esitetä uudistuksia toimielinten päätöksentekoprosessiin, laajentuminen voi johtaa lukkiutuneeseen tilanteeseen tai jopa hajaannukseen ().

Tätä pidetään välttämättömänä ehtona ei vain liittymisneuvottelujen avaukselle, vaan myös laajentumisen myönteiselle toteutumiselle.

5.5. Laajentumisen seurausten osalta komissio pitää erityisen myönteisinä etenkin poliittisia seurauksia, sikäli kun KIE-maiden liittyminen edistää Euroopan rauhaa, turvallisuutta ja vakautta sekä lisää Euroopan painoarvoa kansainvälisissä yhteyksissä. Komissio arvioi, että erityisesti rikollisuutta ja huumeita vastaan käytävän kansainvälisen taistelun yhteistyömahdollisuudet lisääntyvät.

5.5.1. Komissio toteaa, että joissain tapauksissa vähemmistöjen suojelu on edelleenkin arkaluontoinen asia. Komission mielestä valtiosäännön tasolla tarvitaan entistä tehokkaampaa valvonta- ja tarkistusjärjestelmää. TSK on asiasta samaa mieltä.

5.6. Taloudellisten vaikutusten osalta on korostettava merkitystä, joka on sisämarkkinoiden laajentamisella yli 100 miljoonan kuluttajan markkinoihin. Samalla tulee esille myös KIE-maiden ja EU:n välisistä suurista taloudellisista eroista johtuva vakava ongelma.

Komissio painottaa erityisesti, että jos ajatellaan keskimääräistä bruttokansantuotetta per capita, joka on nykyisellään noin 30 % EU:n keskiarvosta (paitsi Sloveniassa 50 % ja T Osekin tasavallassa yli 40 %), monien näiden maiden bruttokansantuote per capita ei ole alueellisten ja kansainvälisten luotettavien kasvuennusteiden perusteella edes vuonna 2005 ylitä 40 prosenttia EU:n keskiarvosta.

5.6.1. Komissio mainitsee kuitenkin, ettei ole syytä liioitella unionin ratkaistavaksi jääviä taloudellisia ongelmia sopeuttamisen yhteydessä ().

5.7. Komissio ilmoittaa, että alakohtaisten erityistoimien kohdalla se tarkastelee ongelmia, joita saattaa syntyä työntekijöiden ja pääomien vapaan liikkuvuuden, rahoituspalvelujen, energian, liikenteen, ympäristön, sosiaalipolitiikan ja kuluttajansuojan aloilla. Erittelyn tulokset ilmoitetaan neuvostolle annettavassa raportissa.

5.8. Koheesiopolitiikan osalta komissio toteaa, että on vaikeata ennustaa millainen unionin tulevaisuuden koheesiopolitiikka on tai millaisia rahoitusvaikutuksia sillä on edes unionin nykytilassa. Laajentuneen unionin kohdalla nykyisten sopimusten arviointiin perustuvat teoreettiset laskelmat eivät ole luotettavia (). Komission mielestä uudistuksen on kuitenkin oltava asteittainen, joten sen toteuttaminen vaatii aikansa.

5.8.1. Komissio ennakoi, että olettamuksessa koheesiopolitiikan täydestä soveltamisesta uusiin jäsenvaltioihin tarvitaan liittymisen jälkeisiä siirtymäsopimuksia. Komissio muistuttaa kokemuksien osoittavan, että avustuksia, jotka ovat vastaanottavan maan bruttokansantuotteeseen verrattuna runsaita, ei pystytä käyttämään tehokkaasti ja ne saattavat jopa vääristää talouden rakennetta ().

5.9. Raportissa käsitellään myös maatalouspolitiikkaa. Siinä mainitaan maatalouden markkinasuuntautumiseen tähtäävät uudistukset sekä jo aiemmin mainittu tutkimus. Komissio tähdentää, että riippumatta laajentumisesta ei ole toivottavaa pitäytyä nykytilanteessa.

5.9.1. Komission mukaan olisi suositeltavaa jatkaa edelleen vuoden 1992 uudistuksien yhteydessä valitulla tiellä. Tämä tarkoittaa sitä, että turvaudutaan vähemmän hintatukiin ja painotetaan enemmän ympäristö- ja sosiaalisia näkökohtia sekä yhtenäisen maatalouspolitiikan kehitystä ().

Tällainen strategia edistäisi KIE-maiden maatalouden yhdentymistä suosimalla rakenteellisiin parannuksiin ja maaseudun keittämiseen suunnattuja ohjelmia, jotka ovat välttämättömiä näille maille, vääristämättä silti hintatasoa.

TSK valmistelee parhaillaan tästä aiheesta erillistä lausuntoa.

6. Valkoisen kirjan ja laajentumista edeltävän kokonaisstrategian väliset suhteet

6.1. Komissiolle on annettava tunnustusta siitä, että se on laatinut tärkeän välineen ei vain KIE-maiden liittymiseksi Euroopan unioniin vaan myös yhteisön tulevaisuuden toimintalinjojen määrittelemiseksi. On kuitenkin huomautettava joistain puutteista, jotka saattavat vähentää valkoisen kirjan objektiivista arvoa.

6.2. Ensinnäkin on mainittava, että tavasta, jolla käsitellään sisämarkkinoiden periaatteisiin mukautumisen ja yhteisön säännöstöön sopeutumisen välisiä suhteita sekä avaintoimenpiteiden ja sisämarkkinoihin liittyvän säännöstön välisiä suhteita, ei käy selville, mitkä ovat liittymiseen vaadittavat ehdot. Käsittelytapa saattaa aiheuttaa sekaannuksia.

6.2.1. Valkoisessa kirjassa sanotaan esimerkiksi, että varsinainen unioniin liittyminen edellyttää yhteisön säännöstön hyväksymistä kokonaisuutena (). Jäljempänä, kohdassa 3.4 mainitaan, että "mitään osaa yhteisön säännöstössä ei käytännössä voi erottaa kokonaisuudesta" ja että "mahdollisissa liittymisneuvotteluissa KIE-maiden kanssa käsitellään yhteisön lainsäädäntöä kokonaisuudessaan".

6.2.2. On luettava Cannesin Eurooppa-neuvoston päätelmät voidakseen ymmärtää, että tullessaan unionin jäseniksi assosioituneet maat ottavat käyttöön, mahdollisesti määritellyn siirtymäajan jälkeen, koko yhteisön säännöstön, joka koostuu lainsäädännöstä ja yhteisön toimintalinjoista.

6.3. Tämä lähestymistapa tuo mukanaan huolen "sosiaalisen ulottuvuuden" käsittelystä.

Sosiaalisesta ulottuvuudesta puhutaan luvussa 3, kohdassa 3.8 ja 3.9. Se tulee uudelleen esille luvussa 4, kohdassa 4.25.

6.4. Kohdassa 3.8. sanotaan: "sosiaalinen ulottuvuus on tärkeä elementti sisämarkkinapolitiikassa" ja että "tämä on tuotu selvästi esille perustamissopimuksessa". Kohdan 3.9 mukaan "korkea sosiaaliturvan taso on unionin perustavoitteita. Sen ylläpitämistä auttavat muun muassa sisämarkkinoiden ansiosta saatavat taloudelliset edut". Näin siis vahvistetaan oikeutetusti, että nämä kaksi näkökohtaa täydentävät toisiaan.

6.5. Nämä vaikuttavat tyhjiltä puheilta, sillä valkoisen kirjan ensisijaisena huolena näyttää olevan sisämarkkinoiden "optimaalisen toiminnan" varmistaminen pikemminkin kuin yhteisön kansalaisten entistä parempien elin- ja työolojen takaaminen. Niitä perussyitä, jotka ovat johtaneet jäsenvaltiot antamaan sosiaaliselle ulottuvuudelle tärkeän sijan perustamissopimuksessa, pidetään itsestään selvinä. Sen sijaan asiakirjassa korostetaan, että "kansallisten lakien poikkeaminen toisistaan työntekijöiden oikeuksien tai työterveyden ja -turvallisuuden suhteen voi aiheuttaa taloudelliselle toimijoille erilaisia kustannuksia ja uhata siten vääristää kilpailua" (kohta 3.8).

6.5.1. Olisi siis oikeutettua odottaa toista, sosiaalipolitiikkaa käsittelevää valkoista kirjaa, jonka tavoitteena olisi sosiaalimallin yhdenmukaistaminen.

6.6. Kohdassa 3.9 sanotaan sen sijaan, että "valkoisen kirjan selvitys sisämarkkinoihin liittyvästä lainsäädännöstä sisältää ne sosiaalilainsäädännön osat, jotka vaikuttavat sisämarkkinoiden toimintaan tai jotka ovat välttämättömiä täydentämään muita avainkeinoja erityisesti yhtiölain alueella".

6.7. Valkoinen kirja on eräänlainen EU:n "käyntikortti" liittymistä haluaville maille. Vaikka se keskittyy sisämarkkinoihin, ei pidä unohtaa, että sisämarkkinat ovat osa monimutkaista yhteiskunnallis-taloudellista mallia.

6.8. Tässä mielessä valkoisen kirjan antamaa tulkintaa sosiaalisesta ulottuvuudesta kilpailun ja sisämarkkinoiden toiminnan osatekijänä ei voida hyväksyä. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että tällä tavalla sosiaaliselta ulottuvuudelta riistetään sen riippumattomuus.

6.8.1. Sisämarkkinat ovat EU:n lisäarvo, mutta laajentumisen perimmäisenä tavoitteena tulisi olla eurooppalaisen yhteiskunnallis-taloudellisen mallin sekä turvallisuuden ja vakauden edistäminen.

Sisämarkkinoita ei tule käsittää itsetarkoituksena, vaan välineenä, jolla voidaan parantaa kansalaisten elin- ja työoloja sekä yritysten vapaan taloudellisen toiminnan ehtoja.

6.8.2. Sisämarkkinoiden takaaman neljän vapauden on oltava tiiviissä yhteydessä sosiaaliseen ulottuvuuteen. Sosiaalisen vuoropuhelun on siis oltava osana sisämarkkinoiden luomisprosessia.

6.8.3. Sosiaalipolitiikka ei voida käsitellä alakohtaiselta kannalta, vaan "ulottuvuutena", joka liittyy kaikkiin yhdentymistä koskeviin kysymyksiin. Liittymisstrategian on keskityttävä kahdelle päälinjalle: taloudelliselle ja sosiaaliselle.

6.8.4. Sisämarkkinoiden ja sosiaalisen ulottuvuuden erottamattomuutta on korostettava myös, jotta voidaan välttää sellainen KIE-maihin laajentuminen, joka rajoittuu "vapaakauppa-alueen" luomiseen sen sijaan, että se edistäisi markkinataloudessaan sosiaalisen näkökulman huomioon ottavan Euroopan rakentamista. Sosiaalipolitiikan on siis oltava yhdentymisessä keskeisellä sijalla.

6.9. Ei voida perustellusti väittää, että valkoisessa kirjassa rajoituttaisiin sisämarkkinoihin liittyviin toimiin, koska on selvää, että sosiaalikulut vaikuttavat kilpailukykyyn ja itse kilpailuun.

6.10. Eräs ongelman kiistämättä merkittävistä näkökohdista on "sosiaalisen polkumyynnin" vaara, joka saattaa johtaa EU:ssa kokonaisia aloja kriisiin tuotannon hajauttamisen takia. Kyseisten maiden julkinen mielipide saattaa kääntyä yhdentymisprosessia vastaan. Tämä ei missään nimessä edistäisi laajentuneen Euroopan unionin rakentamista.

6.11. Komission valkoisessa kirjassaan ilmaisema käsitys liittymistä edeltävästä strategiasta on peräisin Essenin Eurooppa-neuvoston päätelmien liitteessä IV ilmaistusta poliittisesta kannasta, jolla tätä käsitystä voidaan perustella. Kyseisessä asiakirjassa ei mainita sanallakaan sosiaalipolitiikkaa.

6.12. Tässäkin yhteydessä tulee korostuneesti esiin ajattelumalli, jolla kansalaisia etäännytetään eurooppalaisista toimielimistä ja joka aiheutti ongelmia Maastrichtin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä.

6.13. Kohdassa 4.25 todetaan yksinkertaisesti, että "sosiaalipolitiikan alueella assosioidut maat katsovat, että suuri osa niiden lainsäädännöstä on jo lähellä EU:n standardeja". Varsovan kuulemistilaisuudessa mukana olleet ammattiyhdistysten edustajat eivät kuitenkaan olleet asiasta samaa mieltä. Komission olisikin edes tarkistettava asioiden esittämistapaa.

6.14. Komissio ei käsittele valkoisessa kirjassaan todellisia ongelmia, joita syntyy väistämättä silloin, kun käsitellään KIE-maiden olojen muodollista ja tosiasiallista lähenemistä.

Asiakirjassa ei oteta esimerkiksi huomioon muuttunutta tulojen jakautumista, joka on seurausta keskitetyn talousjärjestelmän ja vanhan vallan aikaisen byrokraattisen koneiston purkamisesta ja vapaaseen markkinatalouteen siirtymisestä. Näin on syntynyt uusia yhteiskuntaluokkia samalla kun aikaisemmin suojatussa asemassa olevia yhteiskuntaluokkia rangaistaan. Tällä kaikella on vaikutuksensa poliittiselle ja yhteiskunnalliselle tasolle.

7. Päätelmät

7.1. Komitea painottaa, että on määriteltävä sekä liittymistä että KIE-maiden varsinaista yhdentymistä koskeva strategia. Tämä edellyttää ensinnäkin, että EU ilmoittaa selvästi muutokset, jotka se tekee valmistellessaan KIE-maiden liittymistä ja toiseksi, että KIE-maat hyväksyvät EU:n yhteiskunnallis-taloudellisen mallin, jonka tavoitteena tulee olla kansalaisten elin- ja työolojen sekä vapaan yritystoiminnan edellytysten parantaminen. Kolmanneksi yhteisön toimielinten on tarkasti tutkittava KIE-maiden tiettyjä sosiaalisia saavutuksia.

7.1.1. Komitean mielestä EU:n kannalta on tärkeää, muun muassa jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden kansalaisten entistä paremman valistuksen vuoksi, valita "keskeiseksi viestiksi" yhteiskunnallis-taloudellinen kokonaismalli, jossa sosiaalipolitiikalla on tärkeä sija.

7.2. TSK pyytää komissiota erittelemään valkoisen kirjan toimenpiteiden sosiaalisia vaikutuksia ja miettimään sellaisia toimintalinjoja, jotka menevät pidemmälle kuin Phare-ohjelman puitteissa toteutettu tekninen apu.

Madridin huippukokouksen päätöksen mukaisesti komission on laadittava raportti jokaisen valtion edistymisestä lainsäädännön ja hallinnon alalla Euroopan unioniin liittymiseksi. Kyseisessä raportissa tulisi käsitellä myös sosiaalilainsäädäntöä sekä muun muassa työntekijöiden, naisten ja alaikäisten suojelua.

7.3. Tämä on tärkeää myös siksi, että näin voidaan välttyä siltä, että EU:n ja KIE-maiden välille kehittyy "vapaakauppa-alue" ilman todellista yhteisötason ulottuvuutta, vaikka kyseessä olisi vain ajallisesti määrittelemätön siirtymäkausi.

Tällainen tilanne voi syntyä tällä hetkellä Euroopassa voimassa olevien sopimusten seurauksena. Rakenteellinen keskustelu ei yksin riitä viemään kehitystä eteenpäin alkuvaiheen talousliitosta. Onkin tuotava uudelleen painokkaasti esille halu todelliseen yhdentymiseen KIE-maiden kanssa.

7.3.1. Tavoitteena ei voi olla kuluttajamarkkinoiden laajentaminen, jossa länsimaiset tuottajat ovat edelleenkin valta-asemassa, kuten EU:lle ylijäämäinen kauppatase osoittaa (vuonna 1988 tuonti ja vienti olivat lähes samalla tasolla). Päätavoitteena tulee olla kansalaisten sulauttaminen markkinatalouden yhteiskunta- ja sosiaalitalousmalliin työmarkkinaosapuolten ja muiden eturyhmien osallistuessa prosessiin.

7.4. On pyrittävä välttämään EU:ssa jo viime vuosikymmeninä tehtyä virhettä eli yhteisön ja sittemmin unionin rakentamisen rajoittamista yksinomaan politiikan, talouden ja oikeustieteen teknisten edustajien suorittamaan elitistiseen valmistelutyöhön ilman että kansalaiset otetaan siihen mukaan talous- ja yhteiskuntaelämän etupiirien välityksellä.

Tämä on vielä tärkeämpää maissa, joissa käydään läpi (sosiaalikuluja lisääviä) suuria poliittisia ja taloudellisia muutoksia. Näin on vaarana, että kyseisissä maissa muodostetaan käsitys Euroopan unioniin liittymisestä vain mahdollisten sosiaalisten lisäkulujen perusteella ilman, että ymmärretään sen poliittista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kokonaiskuvaa.

7.5. On tärkeää panna merkille, että KIE-maiden kaikki yhteiskunta- ja talouselämän tahot sekä akateemiset asiantuntijat toteavat, että yhdentymisprosessi ei ole vain hallitusten vastuulla. Kuulemistilaisuudessa he huomauttivat siitä, ettei heitä ole otettu mukaan hallitusten ja EU:n edustajien väliseen keskusteluun.

Näin rajoitetun lähestymistavan tulokset eivät voi olla myönteisiä sisämarkkinoiden joustavan toiminnan ja yhteiskunnallis-taloudellisen yhdistystoiminnan kehityksen kannalta.

Komission tulisi vaatia virallisesti, että talous- ja yhteiskuntaelämän etupiirejä edustavat järjestöt liitetään mukaan ja yhteiskunnallista keskustelua edistetään sellaisen yhteiskuntamallin perustekijänä, jota olemme yhdessä rakentamassa. Kansalaisyhteiskunnalla on elintärkeä rooli demokratian vahvistamisessa.

7.5.1. Komission KIE-maissa käynnistämä tiedotuskampanja ei riitä varmistamaan yhdentymisprosessin tunnetuksi tekemistä ja avoimuutta. Tällainen tiedotus ei voi korvata pääasiallisesti kyseisten maiden toimielimille kuuluvaa tehtävää, joka näyttää olevan tällä hetkellä puutteellisesti käytössä, joskin erilaajuisena eri maissa.

7.5.2. Nykyisestä yleisen mielipiteen sekä talous- ja yhteiskuntaelämän etujärjestöjen tasolla vallitsevasta, yhdentymisen tulevaisuudennäkymiä koskevasta laajasta yksimielisyydestä voidaan päätellä, ettei laaja tiedottaminen ja osallistuminen viivytä prosessia, koska eturyhmien osalta on joka tapauksessa odotettavissa painostustoimia, vaan päinvastoin helpottaa ja vahvistaa sitä. Lisäksi eturyhmien myös niiden, joihin vaikutus on alkuvaiheessa suurin mukanaololla voidaan välttää se, että liittymisen vastustajat käyttäisivät tilaisuuden tulleen hyväkseen asioiden huonoa tuntemusta.

7.6. TSK vaatii puolestaan EU:n ja KIE-maiden yhteisten talous- ja sosiaalineuvostojen perustamista. Kolme vuotta asiasta tehdyn päätöksen jälkeen vain Unkarin ja EU:n yhteinen talous- ja sosiaalineuvosto on aloittamassa toimintansa assosiointineuvoston heinäkuussa 1996 tekemän päätöksen seurauksena.

Nämä neuvostot olisivat hyödyllisiä, koska niiden kautta työmarkkinaosapuolet ja muut eturyhmät voivat ilmaista mielipiteensä aiheista, joita käsitellään KIE-maiden hallitusten ja Euroopan unionin neuvoston välisissä keskusteluissa.

7.6.1. KIE-maiden edustajien Varsovan kuulemistilaisuudessa esittämien toiveiden mukaisesti TSK päättää ryhtyä suoraan vuoropuheluun näiden edustajien kanssa. Tämä tarkoittaa sellaisen tarkkailuelimen luomista, joka pystyy seuraamaan läheltä yhdentymiskehitystä.

7.7. Aiemmin esitettyjen ongelmien valossa jokaisen maan siirtymäkausien määrittelyssä on otettava huomioon niiden eri lähtökohdat ja erilainen eteneminen kohti sopeuttamista.

Madridin huippukokouksessa esitettiin samansuuntaisia ajatuksia. Kokouksessa päätettiin, että liittymisneuvottelut käynnistyvät samanaikaisesti, mutta jokainen maa etenee omaan tahtiinsa.

7.8. Toisaalta juuri viimeaikaisesta, muutosten aiheuttamien ongelmien vastareaktiona syntyvästä poliittisesta ja yhteiskunnallisesta epävakaudesta voidaan päätellä, että yhdentymisprosessia ei tule viivyttää.

EU:n ja jokaisen jäsenvaltion on pidettävä yhdentymiskysymystä "omana" tavoitteenaan, joka koskee näitä maita suoraan tulevaisuuden taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa kehityksessä, olennaisena osana niiden strategiaa. Yhdentyminen saattaa johtaa Euroopan aseman ja kilpailukyvyn merkittävään vahvistumiseen muihin suuriin talous- ja kauppa-alueisiin nähden.

EU:n ei pitäisi lykätä tarpeellisia sisäisiä uudistuksia, jotka on tehtävä yhdentymisen vuoksi.

7.9. On myös tärkeätä korostaa, että KIE-mailla on Euroopan unioniin liittymistä valmistellessaan tilaisuus entistä parempaan keskinäiseen yhtenäisyyteen liittymisohjelmia yhtenäistämällä.

Tähän voidaan päästä myös alueellisen yhteistyön tiivistämisen avulla, hälventämällä poliittiset ja taloudelliset esteet. Tietyt alueellisia aloitteita edistävät ohjelmat ovat nimenomaan tämänsuuntaisia.

7.10. Talous- ja sosiaalikomitea pyytää, että komissio antaa sille jatkuvasti tietoja yhdentymisprosessin valmistelun ja tehtävien toimien edistymisestä, jotta TSK voi tilaisuuden tullen esittää omat arvionsa sekä oma-aloitteisilla lausunnoilla että komission pyynnöstä.

7.11. Komitea jättää liittymisen eri näkökohtien tarkemman arvioinnin mahdollisiin lisälausuntoihin, joista komitean toimivaltaiset jaostot voivat päättää.

Bryssel, 25. syyskuuta 1996.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Carlos FERRER

() Komissio, Eurooppa 2000+, 1994, s. 234.

() TSK:n raportti aiheesta "Phare-ohjelman arviointi", esittelijä José Ignacio Gafo-Fernández, CES 1281/94.

() Valkoinen kirja Unionin sisämarkkinoihin liittymisen valmistelu: Keski- ja Itä-Euroopan assosioidut maat, KOM(95) 163 lopull., kohta 3.16.

() Komissio, Valkoinen kirja, 1995, s. 1a.

() Komissio, Uusi taloudellinen integraatio, 1995.

() Komissio, Tutkimus strategioista Euroopan unionin ja assosioitujen maiden suhteiden kehittämiseksi maatalouden alalla kyseisten maiden unioniin liittymisen kannalta (Asiakirja maatalouden strategiasta), IP/95/1314.

() EP:n asettamissa alaluokan B3 alamomentin 4004 määrärahoissa otetaan huomioon myös KIE-maiden edustajien osallistuminen rahoitettaviin aloitteisiin.

() Komission valkoinen kirja, kohta 2.30.

() TSK:n lausunto "Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhtenäismarkkinat vuonna 1994" (Esittelijä: Bruno Vever), EYVL N:o C 39, 12. 2. 1996.

() TSK:n lausunto "Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille yhtenäismarkkinat vuonna 1995" (Esittelijä: Bruno Vever), EYVL N:o C 212, 22. 7. 1996.

() Komission väliraportti neuvostolle Keski- ja Itä-Euroopan assosioituihin maihin laajenemisen vaikutuksista Euroopan unionin toimintalinjoihin, CSE(95)605.

() Ibidem, kohta 5.

() Ibidem, kohta 24.

() Ibidem, kohta 38.

() Ibidem, kohta 42.

() Ibidem, kohta 45.

() Valkoinen kirja, s. 1a.

LIITE I

Huomioita valkoisen kirjan liitteestä

1. Pääomien vapaan liikkuvuuden alalla on vaikeata tehdä eroa avaintoimenpiteiden ja muiden toimien välille, mutta EU:n vuodesta 1960 saavuttaman kehityksen kuvauksesta saattaa olla suuresti hyötyä. Vaikka rahoitusmarkkinat ovat muuttuneet oleellisesti siitä, mitä ne olivat 1960- ja 1970-luvulla, ja vaikka pääoman liikkuvuuden pitkän ja lyhyen aikavälin tiukan erottamisen merkitys on hävinnyt, toimenpidesarja voi olla erilainen ja siinä tulisi ottaa erityisesti huomioon jokaisen maan talouden erityispiirteet.

1.1. Kuitenkin täysi vapauttamisella näyttää olevan ehdoton etusija houkuteltaessa ulkomaisia sijoittajia ja kilpailukykyistä rahoitusalaa luotaessa.

Valkoisen kirjan liitteessä mainitaan ehkä jopa liian yleisellä tasolla tarvittavat jatkotoimet.

2. Teollisuustuotteiden vapaa liikkuvuus ja turvallisuus on tärkeää sisämarkkinoihin sopeutumisen ja kauppavaihdon kehityksen kannalta. Komitea on tukee täysin valkoisen kirjan liitteessä esitettyä näkemystä ja on samaa mieltä siitä, että kyseisen alan yhdenmukaistaminen on monimutkainen eikä pelkästään tekninen prosessi, jonka yhteydessä jäykkä ja keskitetty järjestelmä muutetaan uudeksi osallistuvaksi järjestelmäksi.

Valkoisessa kirjassa korostetaan erikseen kahta näkökohtaa, joiden vaikutukset ulottuvat kyseisen alan ulkopuolelle.

2.1. Ensimmäinen on kauppavaihdon uusien esteiden välttämisen (direktiivi 83/139/ETY) alalla annettu suositus luoda KIE-maiden välisen tiedonkulun vertailukelpoinen järjestelmä, jotta toisessa vaiheessa voitaisiin toteuttaa kahden vertailukelpoisen järjestelmän eli EU:n ja KIE-maiden välinen sopimus. Tällainen menettely on askel kohti tiivistä alueellista yhteistyötä.

2.2. Toisena on yleisluontoisia asioita, kuten turvallisuutta, terveyttä ja ympäristöä koskevien "uuden lähestymistavan" direktiivien alalla ilmaistu vaatimus liittää mukaan asianosaiset eturyhmät, kuluttajat ja työmarkkinaosapuolet sekä korvata valtionhallinto yksimielisyyteen pohjautuvilla osallistuvilla standardisoimisjärjestöillä.

Tässä on selkeästi kyse poliittisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta.

3. Vapaiden markkinaolojen palauttaminen kilpailun alalla on vaikeimpia tehtäviä näissä maissa, joissa valtiojohtoinen talous on ollut hallitsevana. Samoin kuin hankalassa yksityistämisprosessissa, ensimmäisenä askeleena on tehdä ero valtion ja valtiojohtoisten yhtiöiden välille siten että ne saavat oman oikeudellisen määritelmänsä.

Lisäksi KIE-mailla on oltava liittymistä edeltävässä vaiheessa sellainen kansallinen viranomaistaho, jolla on samanlainen valvontaoikeus kuin yhteisöllä.

4. Sosiaalipolitiikan ja sen toimien osalta on pidettävä mielessä, että sosiaalisen ulottuvuuden käsitettä on tarkasteltava sellaisenaan eikä suhteessa sisämarkkinoihin. Maastrichtin sopimukseen sisältyvät sosiaalisten oikeuksien peruskirja ja sopimus sosiaalipolitiikasta voivat olla lähtökohtana liittymistä edeltävässä vaiheessa. Komitea on samaa mieltä esitettyjen painopistealueiden merkityksestä ja esittää joitain alustavia yleisiä huomioita.

4.1. Erityisesti miesten ja naisten tasavertaisten mahdollisuuksien alalla on hyvä muistaa, että yhteisön lainsäädännön tavoitteena ei ole korvata kehittyneempää kansallista säännöstöä. Naisten osallistumisessa työelämään ja heidän asemassaan on tapahtumassa muutoksia näissä maissa, koska kansantuote on romahtanut ja elinolot ovat huonontuneet.

4.2. Tapa, jolla perustamissopimuksen 118 a artiklaan viitataan, voi antaa väärän kuvan siitä, ettei pk-yrityksille aseteta minkäänlaisia hallinnollisia velvoitteita työterveys- ja -turvallisuuslainsäädännön alalla. Perustamissopimuksessa kylläkin mainitaan, että on vältettävä sellaisten rasitusten säätämistä, jotka "vaikeuttaisivat pienten tai keskisuurten yritysten perustamista taikka niiden kehittämistä".

Joka tapauksessa ensimmäisessä vaiheessa mukaan tulisi liittää kaikki yleisluontoiset direktiivit.

4.3. Työlainsäädännön ja työolojen osalta olisi hyvä, että direktiivi 94/45/EY eurooppalaisista yrityskomiteoista liitettäisiin mukaan ensimmäisessä vaiheessa, jolloin voitaisiin vakiinnuttaa se jo vallitseva tilanne, että KIE-maissa on yrityskomiteoita.

5. Ympäristöasioiden tulisi olla osana toimintalinjoja, jotka kuuluvat "rakenteellisten suhteiden" piiriin. Kuten assosiointisopimuksissa on sanottu, ympäristötoimet on liitettävä heti alusta alkaen kehityspolitiikkoihin. Saastuminen on erityisen vakava ongelma lähes kaikissa KIE-maissa eikä tällä alalla voida sallia minkäänlaisia poikkeuksia.

Tässäkään tapauksessa ympäristöpolitiikkaa ei voida tarkastella vain suhteessa sisämarkkinoihin. Ympäristöpolitiikka on itsenäinen ala ja tarvitsee oman lähenemis- ja yhdenmukaistamisohjelmansa ympäristöministerien neuvoston 5. lokakuuta 1994 esittämän toiveen mukaisesti.

5.1. Jatkotoimet ovat erityisen tärkeitä tällä alalla lainsäädännön tehostamisessa. Tässä yhteydessä Euroopan ympäristötoimistolla voisi olla oma tehtävänsä.

6. Sisämarkkinoiden joustavaan toimintaan tarvitaan yhtiölaki, jossa on yhteisiä perussääntöjä.

Komitea on samaa mieltä valkoisen kirjan kanssa siitä, että etusijalla ovat määräykset, jotka liittyvät vapauteen perustaa yrityksiä ja tytäryhtiöitä sekä osallistua pääomaan ja lisäksi suoranaiset säännöt, joilla taataan avoimuus ja velkojien turva sekä tarvittavat hallinnolliset toimet ja jatkotoimet.

7. Henkisen omaisuuden suoja on perusehto yhä enemmän kilpailuun suuntautuneilla markkinoilla; sitä tarvitaan keksintöjen sekä ideoiden vapaan liikkuvuuden edistämiseksi.

Komitea on samaa mieltä siitä, että KIE-maiden liittyminen (Bulgariaa lukuun ottamatta) Uruguayn kierroksen sopimuksiin ja siten myös "Trade-related aspects of Intellectual Property Rights" -sopimukseen ei riitä täyttämään sisämarkkinoiden vaatimuksia. Onkin tarpeen luoda yhtenäinen lainsäädäntöympäristö.

Väliajaksi olisi hyväksyttävä siirtymäkauden sopimuksia tuotteiden ja palveluiden suojelemiseksi.

8. Komitea on samaa mieltä kuluttajansuojan käsittelytavasta. Kuluttajansuoja ja sen tavoitteet tulisi tunnustaa omaksi alakseen ja sitä tulisi lujittaa. Sitä ei tule pitää sisämarkkina- ja kilpailupolitiikan sivutuotteena, vaan sillä on päinvastoin tärkeä osuus markkinatalouden kehityksessä.

Lainsäädännön soveltamiseen tarvittavien ehtojen luettelointi on perusteellinen varsinkin kuluttajien perusoikeuksien tunnustamisen, kuluttajien koulutuksen ja tiedottamisen, vetoamismahdollisuuksien ja järjestötoiminnan edistämisen osalta.

LIITE II

Taloudellinen kehitys

1.1. Seuraavaksi esitellään joitain merkittävimpiä tilastotietoja, joiden avulla voidaan saada tiivistetty, viitteellinen kuva KIE-maiden saavuttamasta kehityksestä. On kuitenkin hyvä huomauttaa, että tietojen keräystä ja käsittelyä on vielä kehitettävä merkittävästi kyseisissä maissa ().

Vuosina 1992 1995 bruttokansantuotteessa on ollut seuraavanlainen kehitys (luvut ilmoitettu Yhdysvaltain dollareina):

Bulgaria, 8,6 miljardista 12,9 miljardiin,

T Osekin tasavalta, 28 miljardista 45 miljardiin,

Unkari, 36,5 miljardista 44 miljardiin,

Puola, 84,3 miljardista 121 miljardiin,

Romania, 221,1 miljardista 33,7 miljardiin,

Slovakia, 10,9 miljardista 16 miljardiin.

1.2. Ulkomaanvelka oli Bulgariassa (1995) 10,7 miljardia dollaria, T Osekin tasavallassa (vuoden 1995 toisella neljänneksellä) 13 miljardia, Unkarissa (vuoden 1995 toisella neljänneksellä) 33 miljardia, Puolassa (vuoden 1995 viimeisellä neljänneksellä) 44,3 miljardia, Romaniassa (vuoden 1995 toisella neljänneksellä) 4,8 miljardia ja Slovakiassa (vuoden 1995 toisella neljänneksellä) 5 miljardia.

1.3. Yksityistäminen on edistynyt eri maissa eri tahtiin. Yksityisyritysten prosenttiosuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 1994 Bulgariassa 27,2 %, T Osekin tasavallassa 56,3 %, Romaniassa 35 % ja Slovakiassa 58 %. Unkarissa osuus oli 50 % ja Puolassa 55,3 % (tiedot vuodelta 1993).

1.4. Yksityisen kulutuksen kehitys on ollut vaihtelevaa. Esimerkiksi Bulgariassa kaksivuotiskaudella 1992/1993 havaittiin 13,2 prosentin vähennys, kun sen sijaan T Osekin tasavallassa kulutus kasvoi 23,3 prosenttia vuosina 1992 1994. Unkarissa oli vuonna 1992 lievää laskua (1,3 %), mutta ajanjaksolla 1993/1994 oli vuosittainen kasvu 1,3 %. Puolassa kasvu oli 11,8 % vuosina 1992 1994. Romaniasta on tietoja vain vuodelta 1992, jolloin kulutus väheni 9,8 prosentilla. Slovakiassa sen sijaan vuonna 1993 oli 1,2 prosentin kasvu ja vuonna 1994 puolestaan 3,4 prosentin vähennys.

1.5. Kaikissa maissa on ollut, tosin eri vaikutuksin, korkea inflaatiotaso. Bulgariassa saavutettiin vuonna 1994 122 prosentin huippu, mutta vuonna 1995 inflaation kasvu rajoittui 28,6 prosenttiin. Puolassa inflaatio vuonna 1992 oli 44,4 % ja laski 20,7 prosenttiin vuonna 1995. Romaniassa vuonna 1993 oli 295 prosentin huippulukema, joka laski vuonna prosenttiin 1995 merkittävästi: 27,4 prosenttiin. Slovakian inflaatio nousi ensin 9,1 prosentista (1992) 25,1 prosenttiin (1993), mutta laski sitten 11,7 prosenttiin vuonna 1994 ja 6,7 prosenttiin vuonna 1995. T Osekin tasavallassa inflaatio nousi 2,7 prosentista (1992) 18,2 prosenttiin (1993), mutta laski taas 10,25 prosenttiin vuonna 1994 ja 8,7 prosenttiin vuonna 1995.

1.6. Työttömyysaste oli vuoden 1995 lopussa Bulgariassa 11 %, Unkarissa 10,4 %, Puolassa 14,9 %, Slovakiassa 13,1 % ja Romaniassa 8,7 %. T Osekin tasavallassa oli myönteisin tilanne työttömyysasteen ollessa 3,1 %.

Keskimääräinen kuukausipalkka oli vuonna 1995 Unkarissa 123 dollaria, T Osekin tasavallassa 380 dollaria, Unkarissa 346 dollaria, Puolassa 294 dollaria, Romaniassa 146 dollaria ja Slovakiassa 279 dollaria.

1.7. Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) sekä kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ennusteiden mukaisesti KIE-maat muodostavat kehitykseltään vireimmän alueen.

1.8. On tärkeätä painottaa, että tilastot eivät kerro totuutta KIE-maiden kasvukehitystä vuodesta 1990 nykyhetkeen. Tämä johtuu osin harmaan talouden räjähdysmäisestä noususta, joka ei näy tilastoissa, mutta jonka vaikutus näkyy mm. palkkojen ostovoiman kehityksen ja kulutuksen välisistä eroista. Esimerkiksi Puolassa palkkojen ostovoima laski 30 % vuosina 1990 1992 ja samaan aikaan kulutus kasvoi huomattavasti, minkä johdosta maa selviytyi lamasta. Harmaan talouden vaikutuksen arvellaan olevan 30 % bruttokansantuotteesta Unkarissa ja ainakin 20 % Puolassa ().

1.9. KIE-maille on viime vuosina myönnetty runsaasti yhteisörahoitusta: vuosina 1990 1993 myönnettiin Phare-ohjelman kautta 2 200 miljoonaa ecua, jonka lisäksi Euroopan investointipankki myönsi 1 308 miljoonaa ecua sekä Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki 29 212 miljoonaa ecua.

1.10. EU:n ja Itä-Euroopan kauppavaihto on kasvanut 90-luvulla huomattavasti. Tilastotiedot KIE-maiden kokonaisalueelta () kertovat, että vuonna 1994 EU:n vienti KIE-maihin kasvoi 21,7 % ja KIE-maiden tuonti EU-maihin kasvoi 26,7 % eli ecuina ilmaistuna luvut olivat 40 miljardia ja 33,6 miljardia. Lisäyksen merkitys käy ilmi, kun ajatellaan, että vuonna 1988 kauppavaihto oli noin 20 miljardia ecua tuonti ja vienti yhteenlaskettuna.

EU:n ja assosioituneiden KIE-maiden kauppavaihto edustaa yli kolme neljäsosaa eli 77 % kokonaiskauppavaihdosta (1994).

Kauppatase on EU:lle 6,4 miljardin ecun verran ylijäämäinen.Jäsenvaltioista kolmella (Saksalla, Italialla ja Ranskalla) on yli 76 prosentin osuus kauppavaihdosta (yksin Saksalla on yli 50 prosentin osuus).

1.10.1. Euroopan unioniin suuntautuvassa tuonnissa Puolalla on suurin osuus eli 27 %, joka on ecuissa ilmaistuna 9,1 miljardia. T Osekin tasavallan osuus on 19 % ja Unkarin 15 %. Saksa on KIE-maiden tärkein markkina-alue, jonne suuntautuu 53 % viennistä, kun Italian osuus on 16 % ja Ranskan osuus 8 %.

Euroopan unionin viennissä Puola on edelleen kärkisijoilla. Puolaan suuntautuvan viennin osuus on 27 % eli 10,8 miljardia ecua, T Osekin tasavallan osuus 20 % ja Unkarin 15 %. Jäsenvaltioista Saksa on tärkein viejämaa 50 prosentin osuudellaan, Italian vienti on 18 % ja Ranskan 8 %.

1.11. EU:n kauppataseen ylijäämä (6,4 miljardia ecua vuonna 1994) johtuu pääasiassa moottoreiden, koneiden ja laitteiden, ajoneuvojen, muovin ja muovituotteiden viennistä. Euroopan unioniin taas tuodaan etupäässä puolivalmiita vaatteita, puuta, puutuotteita, rautaa ja terästä.

Yli puolet ylijäämästä on peräisin kauppavaihdosta Puolan (1,7 miljardia ecua), T Osekin tasavallan (1,6 miljardia ecua) ja Unkarin (1,2 miljardia ecua) kanssa.

EU-maista Italian kauppataseen ylijäämä on korkein eli 2,1 miljardia ecua. Vuonna 1993 Portugali ja Irlanti kasvattivat prosentuaalisesti eniten vientiään edelliseen vuoteen verrattuna (+ 68 % ja + 53 %). Tuonti KIE-maista kasvoi vuodesta 1993 vuoteen 1994 eniten Benelux-maissa (+ 60 %) ja Espanjassa (+ 58,5 %).

() Liitteessä esitetyt tiedot ovat seuraavista lähteistä:

Key Economic Indicators. 1992 second quarter 1995, Stockholm Institute of East European Economics.

Eurostat, Statistic in focus External Trade, 1995 1997.

Business Central Europe, May 1996.

() Unkarin kohdalta arvion on esittänyt taloustieteilijä Lászlo Csaba, joka työskentelee Kopint-Datorg markkinatutkimusinstituutissa. Puolan tiedot on saatu tilastokeskuksen (GUS) ja Puolan tiedeakatemian tutkimuksesta.

() Kaikki KIE-maat: Viro, Latvia, Liettua, Puola, T Osekin tasavalta, Slovakia, Unkari, Romania, Bulgaria, Albania, Slovenia, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina ja FYROM (Entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia).

LIITE III

>TAULUKON PAIKKA>