51996AC0249

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi" () (96/C 153/05)

Neuvosto päätti 20. syyskuuta 1995 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 198 artiklan mukaisesti pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta ehdotuksesta.

Asian valmistelusta vastannut liikenne- ja tietoliikennejaosto antoi lausuntonsa 14. helmikuuta 1996. Esittelijänä oli Bernardo Hernández Bataller.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 333. täysistunnossaan (helmikuun 29. päivän kokouksessa) enemmistöäänin neljän pidättyessä äänestämästä seuraavan lausunnon.

1. Taustaa

1.1. Neuvoston 22. joulukuuta 1993 antama päätöslauselma 93/C 213/01 teletoiminta-alan tilanteen uudelleenarvioinnista sekä markkinoiden uusien suuntauksien tarpeesta toi esille komission aikomuksen valmistella ennen vuoden 1996 tammikuun 1. päivää yhteisön lainsäädäntöpuitteiden muutokset, jotka mahdollistaisivat puhelinpalvelujen täydellisen vapauttamisen ennen 1. tammikuuta 1998. Jäsenvaltiot, joiden verkostojen kehityksessä on puutteita, saavat lisäaikaa korkeintaan 5 vuotta.

1.1.1. Kyseisessä päätöslauselmassa mainittiin yhtenä yhteisön teletoimintapolitiikan pitkän tähtäimen tavoitteena kaikkien puhelinpalvelujen vapauttaminen yleispalvelujen periaatteen mukaisesti.

1.2. Neuvoston 7. helmikuuta 1994 antamassa päätöslauselmassa 94/C 48/01 yleispalvelujen periaatteista teletoiminnan alalla sanottiin, että

a) on tärkeää ylläpitää ja kehittää yleisiä taattuja telepalveluja, jotka perustuvat yleispalveluperiaatteeseen, tasapuolisuuteen ja jatkuvuuteen, jotka ovat kaikkien käyttäjien saatavilla kohtuulliseen hintaan. Tämä vaatii, että sovitaan yhteisistä periaatteista.

b) palvelut voidaan rahoittaa sisäisillä siirroilla, käyttömaksuilla tai muulla keinoin silloin, kun se on perusteltua ja jos kansalliset valvontaviranomaiset sen hyväksyvät. Toiminnassa tulisi ottaa huomioon avoimuuden, syrjimättömyyden ja suhteellisuuden periaatteet.

1.3. Komitea antoi myönteisen lausunnon komission toimintasuunnitelmasta "Kohti tietoyhteiskuntaa: Toimintasuunnitelma" ().

1.4. Neuvoston 22. joulukuuta 1994 antamassa päätöslauselmassa 94/C 379/03 televiestinnän perusrakenteiden vapauttamisen periaatteista ja aikataulusta pidettiin välttämättömänä televiestinnän perusrakenteiden toimittamisen vapauttamista 1. tammikuuta 1998. Tähän tarkoitukseen on hyväksyttävä soveltuvat sääntöpuitteet.

1.5. Komission 25. tammikuuta 1995 antaman tiedonannon () yhteydessä neuvosto hyväksyi 18. syyskuuta 1995 päätöslauselmansa 95/C 258/01 televiestinnän sääntöpuitteiden asettamisesta. Päätöslauselmassa vaaditaan sellaisten lainsäädäntötoimien hyväksymistä, jotka keskittyvät ensisijassa:

vähimmäispalvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen koko unionissa sekä yleispalvelujen rahoituksen yhteisten periaatteiden määrittämiseen,

verkkojen ja palvelujen yhteenliittämisen yhteisten puitteiden luomiseen.

1.6. Direktiiviehdotuksen tavoitteena on taata verkkojen ja palvelujen vapaa saatavuus sekä markkinoilla toimivien organisaatioiden oikeus liittyä muiden organisaatioiden verkkoihin ja palveluihin silloin kun se on perusteltua.

1.6.1. Yhteenliittämisen ehdotettujen yhtenäisten puitteiden peruspiirteet ovat:

avoimen verkon tarjoamisen periaatteiden eli avoimuuden, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden soveltaminen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti,

yhteenliittymästä sopivien osapuolten välisten kaupallisten neuvottelujen asettaminen etusijalle kuitenkin siten, että kansalliset televiestinnän sääntelystä vastaavat viranomaiset asettavat ennakolta joitain ehtoja,

kansallisilla televiestintää säätelelevillä viranomaisilla on läheisyysperiaatteen mukaisesti tietyt vastuualueet sekä käytössään keinot ratkaista ristiriitatilanteet.

2. Yleistä

2.1. Komitea on mielissään, että komissio on esittänyt ehdotuksen, jossa kehitellään avoimen verkon (ONP) tarjoamisen periaatteita, jotta voitaisiin säädellä televiestintä-, verkko- ja palvelualan eri osapuolten toimintaa televiestintäpalveluiden ja -verkkojen vapauttamisesta johtuvan, vuonna 1998 tapahtuvan kilpailun vapauttamisen yhteydessä.

2.1.1. On varmistettava, että Euroopan tason yhteiskehyksen sisälle jäävät eri valtioiden väliset lainsäädännön erot ovat mahdollisimman pieniä, sillä muuten on vaarana, että jäsenvaltioissa tehdään eri tulkintoja asioissa, jotka ovat nimenomaan Euroopan sisäisiä.

2.1.2. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että direktiiviehdotuksessa on joitain epäselviä kohtia etenkin määriteltäessä verkkojen ja palvelujen julkista luonnetta.

2.1.3. Joissain määräyksissä yhteenliittämiseen ja yhteentoimivuuteen liittyvät seikat rinnastetaan yleispalveluihin. Nämä ovat kaksi erillistä aihetta ja olisi parempi ettei niitä sekoitettaisi keskenään. Ehdotuksessa rinnakkaistamista tapahtuu useaan otteeseen ja se voi tulevaisuudessa johtaa käytännön tulkintaongelmiin.

2.1.4. Komitea onkin sitä mieltä, että koska direktiiviehdotus on erittäin tärkeä, sen olisi oltava nykyistä selkeämpi ja siinä olisi esitettävä konkreettisia määrittelyjä ja rajoituksia. Lisäksi sen rakenteen olisi oltava systemaattisempi ja loogisempi.

2.1.5. Komitea toteaa televiestinnän vapauttamisen Euroopan unionissa ja toivoo, että vapauttamisen perusteena olisi tehokkuus, kilpailukyky ja solidaarisuus kuitenkin siten, että kunnioitetaan "eurooppalaista sosiaalimallia" ja taataan kuluttajasuoja.

2.2. Kilpailusääntöjen soveltaminen

2.2.1. Komitea ei hyväksy komission ehdotuksesta ilmenevää epätasapainoista lähestymistapaa määräyksiin, joilla pyritään takaamaan rehdin kilpailun edellytykset.

2.2.2. Komitea on jo todennut (), että sen mielestä kilpailun mukaan tuominen tekee välttämättömäksi rehdin kilpailun periaatteiden määrittämisen erityisesti verkkojen yhteenliittämisen alalla.

2.2.3. Komitea on jo tuonut esille (), että

"Rehdin ja täysin sääntöjä noudattavan kilpailun takaamiseksi on oleellista siirtää nykyiset monopolit järjestelmällisesti kilpailujärjestelmään perustamissopimuksen 222 artiklan mukaisesti, olivatpa kyseessä yksityiset tai valtionyritykset. Ainoastaan tällä tavalla voidaan poistaa väärinkäytökset markkinoilla ja välttää se, että kulut jäävät yksinomaan perusrakenteiden tarjoajien harteille. On myös tärkeää, että yritykset, jotka toimivat monopolien turvaamilla aloilla (energia, muut alat joilla on paikallisen tason monopoli), eivät rahoita televiestintäalalla toimintaansa ristiin monopoleista saaduilla tuloilla. Komitean mielestä tältä osin on välttämätöntä asettaa valvontamekanismi. Avoimuuden, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden perustein määriteltyjen sääntelyehtojen tulee velvoittaa kaikkia alalla toimivia, jotta voidaan taata kaikille samanlaiset mahdollisuudet ja kilpailun toimivuus."

2.2.4. Kilpailun yleistämisen tulee merkitä sitä, että uusien taloudellisten toimijoiden markkinoille pääsylle ei aseteta rajoituksia, ellei niitä voida perustella tasapuolisin, avoimin, suhteellisin ja syrjimättömin, yhteisten voimavarojen jakamiseen liittyvin perustein.

2.2.5. Komitean mielestä huolimatta tukitoimista, joita komissio voi hyväksyä uusille toimijoille televiestinnän sääntöpuitteiden tulee olla tasapainossa, niiden ei tule perustua syrjinnälle ja niiden tulee taata tasavertaiset mahdollisuudet kaikille taloudellisille toimijoille, myös niille, jotka jo ovat markkinoilla.

2.2.6. Komitea toivoo, että komissio tekee ehdotuksen käyttäytymissäännöistä, joissa määritellään objektiivisesti rehdin ja epärehdin kilpailun tunnusmerkit.

2.3. Yleispalvelut

2.3.1. Komitea toistaa, että "ensisijaisena tavoitteena tulisi olla ennen puhelinpalvelujen vapauttamista yleispalvelujen määrittäminen sekä niiden vaikutusalueen, kokoonpanon ja rahoituksen kuvaus" ().

2.3.2. Komitea arvioi (), että "jos yleispalvelun käsite on määriteltävä, on välttämätöntä selvittää käsitteiden `peruspalvelut` ja `yleispalvelu` yhteys. Tämä tarkoittaa sitä, että jälkimmäisen käsitteen on oltava kehittyvä ja sen on muututtava teknologisen kehityksen myötä". Yleispalvelua on pidettävä "tärkeänä yhteiskunnallisena käsitteenä" ja siksi onkin tarpeen löytää sen säilyttämisen mekanismi.

2.3.3. Komitea on jo huomauttanut (), että televiestinnän yleispalvelujen säilyttäminen, kehittäminen ja rahoitus ovat välttämättömiä tekijöitä yhteisön tulevaisuuden kehityksen kannalta. Käyttäjillä onkin oikeus odottaa, että yleispalvelut on sovitettu heidän tarpeisiinsa ja että ne kehittyvät teknologisten uudistusten tahdissa.

2.3.4. Komitea haluaa toistaa (), että kaikilla käyttäjillä on oltava samanlaiset mahdollisuudet käyttää uusia tietoliikenne- ja televiestintäpalveluja.

2.3.5. On otettava huomioon, että yleispalvelujen tarjoamisen tulisi edistää taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteita sekä alueellista tasa-arvoisuutta yhteisössä.

2.3.6. Viitattaessa yleispalveluun direktiiviehdotuksen tekstin tulisi olla selkeämpää.

2.3.7. Komitea valittaa, ettei se ole tähän mennessä voinut olla komission kanssa yhtä mieltä yleispalvelun sovelluskentän laajentamisesta.

2.3.8. On tiedossa, että komissio tutkii parhaillaan yleispalvelun määritelmää. Tiedonanto ja siihen liittyvät ehdotukset julkaistaan maaliskuun puolivälissä, minkä jälkeen komitea antaa lausuntonsa yleispalvelun käsitteestä, puitteista ja rajoista.

2.4. Verkkojen ja palvelujen yleisluonne

2.4.1. Komitea on huolissaan siitä ettei direktiiviehdotuksessa määritellä selkeästi verkkojen ja palvelujen yleistä luonnetta.

2.4.2. Ilmausta "yleinen" pitäisi käyttää taitekohtana palvelujen tarjoamisessa pystytasolla (mukana fyysisistä perusrakenteista loppukäyttäjälle tarjottuihin palveluihin asti).

2.4.3. Ehdotuksessa tulisi esittää tarkempi määritelmä, joka antaisi termille "yleinen" varsinaisen tarkoituksen, esim.

"Yleinen verkko, jota jokaisella henkilöllä (luonnollisella tai oikeushenkilöllä) on oikeus käyttää".

"Yleinen palvelu, jonka käyttöön kaikilla on yhtäläinen mahdollisuus".

Tämäntyyppisiä käsitteitä käyttämällä kohteen yleishyödyllisyys määritettäisiin suhteessa sen käytettävyyteen.

2.5. "Merkittävässä markkina-asemassa" olevat teleorganisaatiot

2.5.1. Komitean mielestä käsite "merkittävät" teleorganisaatiot täytyisi määritellä yhteisön tasolla ottaen huomioon yhteisön oikeuskäytäntö kilpailualalla.

2.5.2. Näiden organisaatioiden velvoitteet ovat tiukemmat kuin muiden ja niiden ominaisuudet eivät ole selkeät. Määrittelyssä voitaisiin käyttää useita arviointiperusteita: liikevaihto, vaikutus kansantalouteen, maantieteellisen kattavuuden, väestöllisen kattavuuden ja palveluvalikoiman tekniset kriteerit jne.

2.5.3. Käsite on joka tapauksessa liian epäselvä, kun otetaan huomioon, että luokittelu ei ole vakaa, vaan voi vaihdella ajankohdan tai organisaation solmimien yhteenliittämissopimusten mukaan. Tämä voi aiheuttaa horjuvuutta tai ristiriitaisuutta sopimuksiin esim. silloin, kun huonommassa markkina-asemassa oleva teleorganisaatio neuvottelee sopimuksista, joiden avulla sen markkina-asemasta tulee "merkittävä". Uuden aseman tuomat velvoitteet voivat pudottaa sen takaisin entiseen asemaan.

2.5.4. Ehdotuksen 17 artiklassa annetaan mahdollisuus määritellä "merkittävässä markkina-asemassa oleva teleorganisaatio" kansallisella tasolla. Näin jäsenvaltioiden kesken voi olla vaihtelua, joka saattaa synnyttää kilpailun vääristymiä.

2.6. Kansalliset sääntelyviranomaiset

2.6.1. Direktiiviehdotuksessa monet näkökohdat perustuvat olettamukselle, että on kansallisia organisaatioita, jotka ovat komission määräysvallan alaisia. Ehdotuksessa ei kuitenkaan käsitellä sitä, millainen vaikutus voisi olla eurooppalaisen säätelyelimen perustamisella. Olisikin aiheellista valita tämä vaihtoehto.

2.6.2. Läheisyysperiaatteen soveltamisen osalta ehdotuksessa tulisi antaa komissiolle toimivalta määrätyissä tilanteissa. Euroopan tasolla tulisi olla ylempi toimivallan käyttäjä, jonka tehtävänä olisi käsitellä teletoiminnan harjoittajien valituksia.

2.6.3. Riitojen ratkaisumenettelymääräyksien soveltamisessa saattaa olla puutteita, jos määräykset perustuvat vapaaehtoisuuteen. Tämän vuoksi olisi määrättävä puolueettoman ja pakollisen menettelyn kriteerit.

2.6.4. Komitea toivoo, että kaikissa jäsenvaltioissa asetetaan kansalliset sääntelyviranomaiset, jotka toimivat riippumattomina teleorganisaatioiden suhteen.

2.7. Televerkot

2.7.1. Direktiiviehdotuksen näkemys televerkoista on liian yksinkertainen. Verkot eivät ole enää fyysisiä vaan virtuaalisia kokonaisuuksia. Tieto kulkee kanavissa jatkuvana virtana ja eri telepalvelujen tarjoajien kautta. Näin ollen on erittäin hankalaa arvioida kuluja. Ehdotuksessa tulisi ehkä luetella joitain hankkijoiden välisiä rationaalisuuden ja etenkin yhtenäisyyden kriteerejä.

2.7.2. Yhteenliittämisen velvoitteet olisi määriteltävä huolellisesti. Muuten niistä voi muodostua painajainen, joka lannistaa uudet markkinoille pyrkivät toimijat ja samalla rajoittaa vapaan kilpailun kehitystä. Yleisen edun nimissä on oleellista säilyttää käsite "kaikki kaikkien kanssa".

3. Erityistä

3.1. Yhteenliittäminen ja yleispalvelumaksut (5 artikla)

3.1.1. Ehdotuksen 5 artiklassa kerrotaan, miten joihinkin palveluihin liittyvät yleispalveluvelvoitteesta aiheutuvat kulut jakautuvat.

3.1.2. Ehdotuksen 5 artiklan 1 kohdassa rajoitetaan tämä rahoitusmahdollisuus koskemaan liitteen I kohdassa 1 mainittuja verkkoja ja palveluja (puhelinverkot ja -palvelut). Rajoitus vaikuttaa sattumanvaraiselta.

3.1.3. Tilanne tuntuu järjenvastaiselta, sillä yleispalvelut aiheuttavat kustannuksia kaikille organisaatioille, mutta vain yleisissä televerkoissa operoivat organisaatiot voivat jakaa kustannukset. Olisikin toivottavaa laajentaa ehdotuksen sovelluskenttää ja liittää siihen kaikki verkkojen tarjoajat.

3.1.4. Komitea arvioi, että on myös muita tekijöitä, jotka olisi otettava huomioon. Sellaisia ovat mm. investointiedut, laitteiston saatavuus sekä yleispalvelujen tarjoamisesta johtuvat kaupalliset edut. Läsnäolo kaikkialla tuo myös mukanaan joitain etuja: liikevaihto (kannattavat suurinvestoinnit, pienet marginaalikustannukset jne.), yhteys asiakkaisiin sekä tunnettu tuotemerkki, jolloin mainontaan ei tarvitse sijoittaa. Vaikka näitä etuja on vaikea arvioida rahallisesti, olisi sitä edes yritettävä.

3.2. Syrjimättömyyden ja avoimuuden vaatimukset (6 artikla)

3.2.1. Ehdotuksen 6 artiklassa tarkennetaan syrjimättömyyden ja avoimuuden vaatimuksia merkittävässä markkina-asemassa olevien teleorganisaatioiden televerkkojen ja -palvelujen yhteenliittämisessä.

3.2.2. Mainittu 6 artikla olisi muotoiltava siten, että laadun ja hinnan käsitteet yhdistettäisiin, jotta päästäisiin teleorganisaatioiden omien palvelujen ja muille tarjottujen palvelujen samanlaiseen ja vertailukelpoiseen tarjontaan.

3.2.3. Komitea arvioi, että syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteita sekä niiden soveltamista poikkeuksetta kaikkiin markkinoilla toimiviin on tuettava.

3.2.3.1. Erityisesti yhteenliittämistä koskevia sääntöjä on sovellettava aina yhteenliittymiä toteutettaessa riippumatta palvelun tarjoajan asemasta.

3.2.4. Komitean mielestä on välttämätöntä määritellä käsite "strategiset tiedot", koska kyseessä on asia, josta eri osapuolten on vaikea päästä yksimielisyyteen. Joka tapauksessa on turvauduttava kaikkiin tarpeellisiin toimiin, jotta voidaan taata avoimuus vaarantamatta kuitenkaan luottamuksellisuutta tai liikesalaisuutta.

3.2.4.1. Komitea arvioi, että velvoite taloudellisten tietojen antamiseen on ristiriidassa luottamuksellisuuden kanssa. Komitea on sitä mieltä, että velvoite tulee rajoittaa yhteisön tasolla ilmaantuviin riitatapauksiin.

3.3. Yhteenliittämismaksujen ja kustannuslaskentajärjestelmien periaatteet (7 artikla)

3.3.1. Ehdotuksen 7 artikla on tärkeä, koska siinä määritellään periaatteet, joita merkittävässä markkina-asemassa olevien organisaatioiden on noudatettava yhteenliittämismaksuja määrätessään.

3.3.2. Avoimen kirjanpidon velvoite kustannusten ja kustannuksiin suhteutettujen yhteenliittämismaksujen osalta tulisi laajentaa koskemaan kaikkia yleisiä televerkkoja käyttäviä teleorganisaatioita. Velvoitteen rajoittaminen vain merkittävässä markkina-asemassa oleviin organisaatioihin ei vaikuta perustellulta, varsinkaan kun kyseistä käsitettä ei ole vielä määritelty.

3.3.3. Mainitun artiklan 2 kohdassa olisi syytä tarkentaa jaettujen voimavarojen olemassaoloa. Näitä perusrakenteita voidaan käyttää eri palvelujen tarjoamiseen joko yhteisesti (yhteiset laitteet) tai eriaikaisesti (laitteiston liikkuvuus). Uudelle yhteenliittymälle tarjottavien palvelujen ja uusien liittymien käytön kustannusten arviointi saattaa osoittautua vaikeaksi. Kustannusten todentamistapojen tulisi siten olla joustavat ja niitä tulisi voida sopeuttaa eri tilanteiden mukaisesti.

3.3.4. Artiklan 3 kohdassa olisi korostettava, että liittämismaksujen erittely ja arviointi tulisi aina tehdä rationaalisin perustein eikä siitä koskaan tulisi aiheutua kohtuuttomia lisäkustannuksia (laitteisto, hallinto ja byrokratia). Vaadittavien erittelyjen tason tulisi olla yhdenmukainen ja vertailukelpoinen kaikille toimijoille.

3.3.4.1. Tämä on televiestintämarkkinoiden tervehdyttämisen ja direktiiviehdotuksen perusajatuksen noudattamisen kannalta elintärkeää.

3.4. Kirjanpidon erittely ja tilinpäätös (8 artikla)

3.4.1. Ehdotuksen 8 artiklan mukaisesti kirjanpidon erittelyä vaaditaan pystytasolla yhdistyneiltä, merkittävässä markkina-asemassa olevilta teleorganisaatioilta tai sellaisilta organisaatioilta, joilla on eri- tai yksinoikeuksia muilla aloilla (muulla kuin teletoiminta-alalla). Näin pyritään välttämään eri toimintojen välillä ristiin menevää epärehtiä tukea.

3.4.2. Silloin kun kirjanpidon erittelyä vaaditaan, sitä täytyy soveltaa samalla tavoin kaikkiin toimijoihin niiden markkinaosuudesta riippumatta.

3.5. Kansallisten sääntelyviranomaisten yleinen vastuu (9 artikla)

3.5.1. Komitea katsoo, ettei kansallisten sääntelyviranomaisten mahdollisuus määrittää tekniset vaatimukset ole perusteltu. Olisi ehkä riittävää, että ne takaisivat laadun sekä hyväksymisen ja yhteentoimivuuden kriteerien kunnioittamisen.

3.5.2. Yhteenliittämisen on joka tapauksessa perustuttava mahdollisuuksien mukaan kaupallisiin neuvotteluihin. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi puututtava asiaan vain jomman kumman osapuolen oikeutetusta pyynnöstä.

3.6. Olennaiset vaatimukset (10 artikla)

3.6.1. Ehdotuksen 10 artiklassa käsitellään yhteenliittämissopimusten olennaisia vaatimuksia: verkkotoimintojen turvallisuus, verkon yhdentymisen ylläpito, palvelujen yhteentoimivuus ja tietosuoja.

3.6.2. Verkkotoimintojen turvallisuuden osalta direktiiviehdotuksen muotoilu on puutteellinen. Siihen tulisi liittää järkiperäisten kriteerien määrittely hätätilanteista selviytymiseksi ja samalla tulisi vaatia tarvittavat keinot kriteerien täyttämiseksi.

3.6.3. Olisi määrättävä selkeät, puolueettomat ja mitattavissa olevat kriteerit, joilla voidaan perustella taloudellinen vahinko. Näiden kriteerien avulla teleorganisaatio voi valita, miten se parhaiten täyttää ne kohtuullisin kustannuksin, jotka perustuvat sopimuksen rikkomisen riskiin.

3.6.4. Verkon yhdentymistä käsittelevä teksti ei ole selkeä, kun puhutaan yhdentymiskriteerien asettamista rajoituksista yhteenliittämisehdoista neuvoteltaessa. Yhdentymisen takaamisen tulee olla etusijalla, ja yhteenliittämisehtojen olisi mukauduttava tähän. Neuvottelu voi osoittautua mahdottomaksi, jos toinen osapuolista esittää ehtoja, jotka eivät sovellu yhdentymisen takaamiseen.

3.6.5. Yhteentoimivuudesta puhuttaessa olisi mainittava mahdollisuus vedota julkisiin hyväksymisviranomaisiin, joiden myöntävä lausunto olisi välttämätön ennakkoehto. Näin tulisi olla myös silloin, kun kyseessä ovat kansainväliseen sopimukseen kuuluvat palvelut.

3.7. Numerointi (12 artikla)

3.7.1. Komitea arvioi, että numeroiden säilyttäminen on tärkeä kysymys. Jos numeroita ei voida säilyttää, käyttäjän mahdollisuus vaihtaa palvelujen tarjoajaa on vaarassa.

3.7.2. Numeroiden ja numerosarjojen jakamismenettelyn tulee olla avoin, oikeudenmukainen ja oikea-aikainen. Numerot tulee jakaa tasapuolisuuden, avoimuuden ja syrjimättömyyden periaatteen mukaisesti.

3.7.3. Komitea on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on tarpeen luoda eurooppalainen numerointijärjestelmä, jolla voidaan helpottaa puhelinpalvelujen sekä niihin liittyen maksuttomien puhelinpalvelujen perustamista ja käyttöä Euroopassa.

3.7.4. Komission olisi kuitenkin pikaisesti ryhdyttävä tutkimaan järjestelmän teknistä toteutusta sekä sen vaatimaa aikaa ja kustannuksia.

3.8. Yleiset televerkot ja erityiset julkisen televiestinnän palvelut (Liite I)

3.8.1. Yleisestä kiinteästä puhelinverkosta on annettu liian yksityiskohtaista tietoa ensinnäkin sen takia, että numeroinnista ja fyysisten perusrakenteiden kanavoinnista on jo kerrottu. Lisäksi mainitaan telekopio- ja modeemipalvelut, jotka kuuluisivat ehkä paremminkin kohtaan, jossa käsitellään yleisiä kiinteitä puhelinpalveluja.

3.8.2. Kiinteän liittymän määrittelyssä tehdään epätavallinen huomio mahdollisuudesta vuokrajohtokaistan joustavaan käyttöön sekä reititys- ja hallinnointivalvontaan. Ensimmäisen virkkeen neutraalimpi muotoilu olisi ehkä riittänyt kuvailemaan tätä linjatyyppiä.

3.8.3. Myös yleisten matkapuhelinverkkojen määritelmää tulisi tarkentaa, sillä joskaan toinen verkon liitäntäpisteistä ei ole kiinteässä sijaintipaikassa, toista liitäntäpistettä ei ole eritelty. Tämä voi aiheuttaa päällekkäisyyttä yleisen kiinteän puhelinverkon määrittelyn kanssa. Matkapuhelinverkko voi olla osittain liitetty kiinteään verkkoon, jonka kanssa sen on joka tapauksessa oltava yhteentoimiva.

3.9. Teleorganisaatiot, joilla on oikeus ja velvollisuus yhteenliittymiseen Euroopan laajuisten palvelujen tarjoamiseksi (Liite II)

3.9.1. Paikallisverkot saavat eniten rahoitusta, ja niiden kiinteät kustannukset ovat merkittävät. Kiinteitä kustannuksia ei pystytä kattamaan vastaavilla tuloilla (kuukausimaksut), mutta tasoitusta tulee verkon käyttöön liittyvistä tuloista (etenkin kaukopuheluista). Tämä sopii monopolitilanteeseen, muttei vapaaseen kilpailujärjestelmään.

3.9.2. Komitea on sitä mieltä, että kunnes ryhdytään hinnoittelun tasapainottamiseen, on välttämätöntä antaa perinteisille operaattoreille (jotka käyttävät lankaverkkoa) mahdollisuus kattaa kiinteät kustannuksensa käyttöön liittyvillä tuloilla, koska ne eivät voi kattaa niitä tilausmaksuilla.

3.9.2.1. Vastakkaisessa tapauksessa päädyttäisiin siihen, että vain kiinteiden verkkojen tilaajat (pääosin pysyvät asukkaat) maksaisivat paikalliset kiinteät kustannukset. Näin he ottaisivat samalla vastuun osasta niitä kuluja, jotka kuuluvat muille yhteenliittymässä olevien operaattorien tilaajille, jotka eivät maksa kiinteitä kustannuksia.

3.10. Luettelo yleisten yhteenliittämismaksujen tekijöistä ja osatekijöistä (Liite IV)

3.10.1. Liitteessä IV käsitellään viitteellisesti yhteenliittämismaksujen tekijöitä.

3.10.2. Vaikka osion viitteellisyys myönnetäänkin, verkon tai yhteenliitettyjen verkkojen staattisesta näkemyksestä lähtevä esittely ei vaikuta soveltuvalta. Saattaa olla, että riittää, kun verkkoon lisätään liittymä ja ryhdytään veloittamaan sen käytöstä, kuten liitteessä sanotaan. Voi olla kuitenkin mahdollista, että yhteenliittämissopimuksen solmiminen johtaa siihen, että toisen tai molempien verkoista on tehtävä muutoksia, mikä tuo mukanaan investointikustannuksia. Yhteenliittäminen ei ole puolueetonta: olisi kehiteltävä kustannukset ja riskit järkevästi jaottelevia ratkaisuja ja taattava riittävän aikajakson kattava tarkoituksenmukainen käyttö.

3.10.3. On vaikea yhtenäistää kaupallisessa tarkoituksessa luotujen verkkojen investointeja niiden investointien kanssa, jotka johtuvat velvoitteesta solmia yhteenliittämissopimuksia muiden verkkojen kanssa. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla pitäisi olla välittäjän asema osapuolten välisissä erimielisyyksissä.

Bryssel, 29. helmikuuta 1996.

Talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Carlos FERRER

() EYVL N:o C 313, 24. 11. 1995, s. 7.

() EYVL N:o C 110, 2. 5. 1995, s. 37.

() KOM(95) 682 lopull. "Vihreä kirja tietoliikenteen perusrakenteiden ja kaapelitelevisioverkkojen vapauttamisesta".

() EYVL N:o C 236, 11. 9. 1995, s. 38; EVYL N:o C 39, 12. 2. 1996, s. 52.

() EYVL N:o C 301, 13. 11. 1995, s. 24.

() EVYL N:o C 110, 2. 5. 1995, s. 37; EYVL N:o C 127, 7. 5. 1994; EYVL N:o C 34, 2. 2. 1994.

() EVYL N:o C 110, 2. 5. 1995, s. 37.

() EYVL N:o C 301, 13. 11. 1995, s. 24.