2.1

’ajoneuvon hyväksynnällä’ ajoneuvotyypin hyväksyntää istuimien ja niiden kiinnityspisteiden lujuuden, istuimien selkänojien takaosien suunnittelun ja pääntukien ominaisuuksien osalta;

2.2

’ajoneuvotyypillä’ moottoriajoneuvoluokkaa, johon kuuluvat ajoneuvot eivät eroa toisistaan olennaisilta osin, joita ovat:

2.2.1

istuimien rakenne, muoto, mitat, materiaalit ja massa, vaikka istuimet voivat erota toisistaan päällykseltään ja väriltään eroja, jotka eivät ylitä 5:tä prosenttiaa hyväksytyn istuintyypin massasta, ei ole katsottava merkityksellisiksi;

2.2.2

istuimen selkänojan sekä istuimien ja niiden osien säätö-, siirto- ja lukitusjärjestelmien tyyppi ja mitat;

2.2.3

istuimien kiinnityspisteiden tyyppi ja mitat;

2.2.4

pääntukien mitat, kehys, materiaalit ja täyte, vaikka pääntuet voivat erota toisistaan värin ja päällyksen osalta;

2.2.5

pääntuen kiinnitysten tyyppi ja mitat ja sen ajoneuvon osan ominaisuudet, johon pääntuki kiinnitetään, erillisen pääntuen osalta;

2.3

’istuimella’ yhden aikuisen istuttavaa ajoneuvon rakenteeseen sisäänrakennettua tai irrallista rakennetta verhoiluineen. Ilmaisu käsittää sekä erillisen istuimen että yhdelle henkilölle tarkoitetun yhdistelmäistuimen osan.

2.4

’yhdistelmäistuimella’ vähintään kahden aikuisen istuttavaksi tarkoitettua rakennetta verhoiluineen;

2.5

’kiinnityspisteellä’ järjestelmää, jolla istuinkokonaisuus on kiinnitetty ajoneuvon rakenteeseen, mukaan luettuna asiaankuuluvat osat ajoneuvon rakenteessa;

2.6

’säätöjärjestelmällä’ laitetta, jonka avulla istuin tai istuimen osat voidaan säätää matkustajalle sopivaan asentoon. Tällaisella laitteella voidaan säätää erityisesti:

2.6.1

istuimen asentoa pituussuunnassa;

2.6.2

istuimen asentoa pystysuunnassa;

2.6.3

istuinkulmaa.

2.7

’siirtojärjestelmällä’ laitetta, jonka avulla istuinta tai jotakin sen osaa voidaan portaattomasti siirtää pituussuunnassa tai istuimen osien välisiä kulmia muuttaa matkustajien ajoneuvoon nousemisen helpottamiseksi;

2.8

’lukitusjärjestelmällä’ laitetta, jonka avulla istuin ja sen osat lukitaan istuimen käyttöasentoihin;

2.9

’kokoontaitettavalla istuimella’ lisäistuinta, joka on tarkoitettu tilapäiseen käyttöön ja joka on tavallisesti pois taitettuna;

2.10

’poikittaistasolla’ ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden kohtisuorassa olevaa tasoa;

2.11

’pitkittäistasolla’ ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden yhdensuuntaista tasoa;

2.12

’pääntuella’ välinettä, jonka tarkoituksena on rajoittaa täysikasvuisen matkustajan pään liikettä matkustajan kehoon nähden taaksepäin matkustajan kaulanikamien vammautumisvaaran vähentämiseksi onnettomuustilanteessa;

2.12.1

’kiinteällä pääntuella’ pääntukea, joka muodostuu istuimen selkänojan yläosasta. Jäljempänä olevien 2.12.2 ja 2.12.3 kohdan määritelmien mukaiset pääntuet, jotka kuitenkin voidaan irrottaa istuimesta tai ajoneuvon rakenteesta ainoastaan työkalujen avulla tai poistamalla istuimen päällys kokonaan tai osittain, ovat tämän määritelmän mukaisia;

2.12.2

’irrotettavalla pääntuella’ pääntukea, joka koostuu istuimesta irrotettavasta osasta, joka on suunniteltu asetettavaksi istuimen selkänojan rakenteeseen ja nimenomaisesti pysymään siinä paikallaan;

2.12.3

’erillisellä pääntuella’ pääntukea, joka koostuu osasta, joka on erillinen istuimesta ja suunniteltu asetettavaksi istuimen selkänojan rakenteeseen ja/tai nimenomaisesti pysymään siinä paikallaan;

2.13

’R-pisteellä’ istuimen vertailupistettä sellaisena kuin se määritellään tämän säännön liitteessä 3;

2.14

’vertailulinjalla’ tämän säännön liitteen 3 lisäyksessä 1 olevassa kuvassa 1 esitetyssä nukessa olevaa linjaa;

2.15

’tilanjakojärjestelmällä’ osia tai laitteita, jotka istuinten selkänojien lisäksi suojaavat matkustajia siirtyviltä matkatavaroilta. Tilanjakojärjestelmä voi esimerkiksi koostua istuinten ylösnostettujen tai kokotontaitettujen selkänojien yläpuolelle asennetusta joustavasta verkosta tai metalliverkosta. Tällaisilla osilla tai laitteilla varustettuihin ajoneuvoihin vakiovarusteina asennetut pääntuet katsotaan osaksi tilanjakojärjestelmää. Pääntuella varustettua istuinta ei kuitenkaan katsota omaksi tilanjakojärjestelmäkseen.

3.1

Ajoneuvon valmistajan tai valmistajan valtuutetun edustajien on haettava ajoneuvotyypin hyväksyntää.

3.2

Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat tiedot:

3.2.1

ajoneuvotyypin yksityiskohtainen kuvaus sen istuinten, niiden kiinnityspisteiden sekä säätö-, siirto- ja lukitusjärjestelmien osalta.

3.2.1.1

Tarvittaessa yksityiskohtainen kuvaus ja/tai piirustukset tilanjakojärjestelmästä.

3.2.2

piirustukset istuimista, niiden kiinnityspisteistä ajoneuvoon sekä niiden säätö-, siirto- ja lukitusjärjestelmästä sopivassa mittakaavassa ja riittävän yksityiskohtaisina.

3.2.3

Kun kyseessä on istuin, jossa on irrotettava pääntuki:

3.2.3.1

pääntuen yksityiskohtainen kuvaus, jossa mainitaan erityisesti käytetyn täytemateriaalin tai -materiaalien laatu

3.2.3.2

yksityiskohtainen kuvaus pääntuen sijainnista, sen tukien tyypistä ja kiinnityslaitteista, joilla pääntuki kiinnitetään istuimeen.

3.2.4

Kun kyseessä on erillinen pääntuki:

3.2.4.1

pääntuen yksityiskohtainen kuvaus, jossa mainitaan erityisesti käytetyn täytemateriaalin tai -materiaalien laatu

3.2.4.2

yksityiskohtainen kuvaus pääntuen sijainnista ja kiinnityslaitteista, joilla pääntuki asennetaan ajoneuvon rakenteeseen.

3.3

Tyyppihyväksyntätesteistä vastaavalle tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava:

3.3.1

näytekappale hyväksyttävästä ajoneuvotyypistä tai niistä ajoneuvon osista, joita tutkimuslaitos vaatii toimitettaviksi testejä varten;

3.3.2

ylimääräinen istuinsarja, jollaisella ajoneuvo on varustettu, ja istuinten kiinnityspisteet.

3.3.3

Kun kyseessä on ajoneuvo, jonka istuimet on varustettu tai voidaan varustaa pääntuilla, edellä 3.3.1 ja 3.3.2 kohdassa esitettyjen vaatimusten lisäksi:

3.3.3.1

irrotettavien pääntukien osalta: ylimääräinen pääntuilla varustettu istuinsarja, jolla ajoneuvo on varustettu, sekä istuinten kiinnityspisteet;

3.3.3.2

erillisten pääntukien osalta: ylimääräinen istuinsarja, jollaisella ajoneuvo on varustettu, sekä istuinten kiinnityspisteet, ylimääräinen sarja vastaavia pääntukia sekä se osa ajoneuvon rakenteesta, johon pääntuki asennetaan, tai koko rakenne.

4.1

Jos tämän säännön nojalla hyväksyttäväksi toimitettu ajoneuvo täyttää soveltuvat vaatimukset (istuimet, jotka on varustettu tai voidaan varustaa pääntuilla), ajoneuvotyypille myönnetään hyväksyntä.

4.2

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 07, mikä vastaa muutossarjaa 07) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa samalle ajoneuvotyypille, joka on varustettu toisentyyppisillä istuimilla tai pääntuilla taikka ajoneuvoon eri tavoin kiinnitetyillä istuimilla (tämä koskee sekä istuimia, joissa on pääntuki, että istuimia, joissa ei ole pääntukea), eikä toiselle ajoneuvotyypille.

4.3

Tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta tai epäämisestä tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

4.4

Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaiseen ajoneuvoon on kiinnitettävä näkyvästi hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen kohtaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, jonka osat ovat:

4.4.1

ympyrän sisällä E-kirjain ja sen jälkeen hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero; (3)

4.4.2

Edellä 4.4.1 kohdassa tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero, R-kirjain, viiva, ja hyväksyntänumero.

4.4.3

Jos ajoneuvo on varustettu yhdellä tai useammalla istuimella, johon on asennettu tai voidaan asentaa jäljempänä 5.1 ja 5.2 kohdan vaatimusten mukaisesti hyväksytty pääntuki, tämän säännön numeroa seuraavat kirjaimet ”RA”. Tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella on ilmoitettava, mikä(mitkä) ajoneuvon istuin(istuimet) on varustettu tai voidaan varustaa pääntuilla. Merkinnällä on myös osoitettava, että kaikki ajoneuvon muut istuimet, joita ei ole varustettu tai joita ei voida varustaa pääntuilla, on hyväksytty, ja että ne täyttävät tämän säännön 5.1 kohdan vaatimukset.

4.5

Edellä 4.4.1 kohdassa määriteltyä symbolia ei tarvitse toistaa, jos ajoneuvo vastaa ajoneuvotyyppiä, joka on hyväksytty yhden tai useamman sopimukseen sisältyvän muun säännön perusteella maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella; tällöin sääntöjen ja hyväksyntien numerot sekä kaikkien niiden sääntöjen lisäsymbolit, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin 4.4.1 kohdassa määritellyn symbolin oikealle puolelle.

4.6

Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.7

Hyväksyntämerkki on sijoitettava lähelle valmistajan kiinnittämää ajoneuvon tietokilpeä tai tietokilpeen.

4.8

Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkkien sijoittelusta.

5.1.1

Kaikissa säätö- ja siirtojärjestelmissä on oltava kiinteänä osana lukitusjärjestelmä, jonka on toimittava automaattisesti. Käsinojien tai muiden mukavuusvälineiden lukitusjärjestelmät eivät ole tarpeen paitsi, jos tällaiset välineet lisäävät ajoneuvon matkustajien loukkaantumisvaaraa törmäystilanteessa.

5.1.2

Edellä 2.7 kohdassa tarkoitetun laitteen lukituksen aukaisulaite on sijoitettava istuimen ulkopuolelle oven läheisyyteen. Sen on oltava helposti myös heti kyseisen istuimen takana olevan matkustajan ulottuvilla.

5.1.3

Jäljempänä olevassa 6.8.1.1 kohdassa määritellyllä alueella 1 sijaitsevien istuimien takaosien on läpäistävä energian hajauttamistesti tämän säännön lisäyksen 6 vaatimusten mukaisesti.

5.1.3.1

Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos liitteessä 6 määritellyllä menettelyllä suoritetuissa testeissä päätä edustavan kappaleen hidastavuus ei ylitä 80 g:tä kolmea millisekuntia pidempää aikaa. Lisäksi testin aikana ei saa työntyä esiin eikä sen jälkeen saa jäädä jäljelle vaarallisia reunoja.

5.1.3.2

Edellä 5.1.3 kohdan vaatimuksia ei sovelleta takimmaisiin istuimiin tai selkänojat vastakkain oleviin istuimiin.

5.1.4

Istuimien takaosien pinnassa ei saa olla vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja, jotka voivat lisätä matkustajien loukkaantumisvaaraa tai vammojen vakavuutta Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos 6.1 kohdassa määritellyin edellytyksin testattujen istuimien takaosien pinnan kaarevuussäde on vähintään:

Nämä alueet on määritelty 6.8.1 kohdassa.

5.1.4.1

Tätä vaatimusta ei sovelleta:

5.1.4.1.1

eri alueiden alle 3,2 millimetriä ympäröivästä pinnasta kohoaviin osiin, joissa on oltava pyöristetyt reunat, sillä edellytyksellä, että kohouman korkeus on enintään puolet sen leveydestä;

5.1.4.1.2

takimmaisiin istuimiin ja selkänojat vastakkain oleviin istuimiin;

5.1.4.1.3

kunkin istuinrivin alimman R-pisteen kautta kulkevan vaakatason alapuolella sijaitseviin istuimien takaosiin. (Silloin, kun istuinrivit ovat erikorkuisia, taso on aloitettava takaa ja käännettävä ylös- tai alaspäin, jolloin se muodostaa pystysuoran portaan, joka kulkee välittömästi edessä olevan istuinrivin R-pisteen kautta.)

5.1.4.1.4

sellaisiin osiin kuin ”taipuisa metallilankaverkko”.

5.1.4.2

Jäljempänä 6.8.1.2 kohdassa määritellyllä alueella 2 pintojen säteet saavat olla alle 5 mm, kuitenkin vähintään 2,5 mm, sillä edellytyksellä, että ne läpäisevät tämän säännön lisäyksessä 6 määrätyn energian hajauttamistestin. Lisäksi nämä pinnat on pehmustettava siten, että voidaan estää pään suora kosketus istuimen kehysrakenteen kanssa.

5.1.4.3

Jos edellä mainituilla alueilla on osia, jotka on verhoiltu Shore A -kovuutta 50 pehmeämmällä materiaalilla, edellä esitettyjä vaatimuksia, lukuun ottamatta liitteen 6 vaatimusten mukaista energian hajauttamistestiä koskevia vaatimuksia, on sovellettava ainoastaan koviin osiin.

5.1.5

Jäljempänä 6.2 ja 6.3 kohdassa määrättyjen testien aikana tai niiden jälkeen istuimen kehyksessä tai istuimen kiinnityspisteissä, säätö- ja siirtojärjestelmissä tai niiden lukituslaitteissa ei saa näkyä merkkejä niiden pettämisestä. Pysyvät muodonmuutokset, mukaan luettuna repeämät, voidaan hyväksyä, edellyttäen, että ne eivät lisää loukkaantumisvaaraa törmäystilanteessa ja että rakenne kesti vaaditut kuormitukset.

5.1.6

Jäljempänä 6.3 kohdassa ja liitteessä 9 olevassa 2.1 kohdassa määrättyjen testien aikana lukitusjärjestelmät eivät saa aueta.

5.1.7

Testien jälkeen matkustajien pääsyn mahdollistamiseen tai helpottamiseen tarkoitettujen siirtojärjestelmien on oltava käyttökunnossa; ne on voitava avata vähintään kerran, ja niillä on voitava siirtää sitä istuinta tai istuimen osaa, jota varten ne on tarkoitettu.

Minkään muiden siirtojärjestelmien, säätöjärjestelmien ja niiden lukitusjärjestelmien ei vaadita olevan käyttökunnossa.

Pääntuilla varustettujen istuimien osalta istuimen selkänojan ja sen lukituslaitteiden lujuuden katsotaan täyttävän 6.2 kohdassa määrätyt vaatimukset, kun 6.4.3.6 kohdan mukaisen testauksen jälkeen istuimessa tai istuimen selkänojassa ei ole vaurioita: muutoin on osoitettava, että istuin kykenee täyttämään 6.2 kohdassa määrätyt vaatimukset.

Sellaisten istuimien (istuinryhmien) osalta, joissa on enemmän istumapaikkoja kuin pääntukia, on suoritettava 6.2 kohdassa esitetty testi.

5.2.1

Istuimet ja yhdistelmäistuimet on kiinnitettävä lujasti ajoneuvoon.

5.2.2

Liukuvat istuimet ja yhdistelmäistuimet on voitava lukita automaattisesti kaikkiin tarkoitettuihin asentoihin.

5.2.3

Säädettävät istuimen selkänojat on voitava lukita automaattisesti kaikkiin tarkoitettuihin asentoihin.

5.2.4

Kaikkien istuimien, jotka voidaan kääntää eteenpäin tai joissa on kokoontaitettava selkänoja, on lukkiuduttava automaattisesti tavanomaiseen asentoon.

5.3.1

Kaikkien M1-luokan ajoneuvojen kaikkiin uloimpiin etuistuimiin on asennettava pääntuki. Myös istuimet, joihin on asennettu pääntuet ja jotka on tarkoitettu asennettavaksi muihin istumapaikkoihin ja muihin ajoneuvoluokkiin, voidaan hyväksyä tämän säännön mukaisesti.

5.3.2

Kaikkiin ulommaisiin etuistuimiin kaikissa M2-luokan ajoneuvoissa, joiden enimmäismassa on alle 3 500 kg, sekä kaikissa N1-luokan ajoneuvoissa on asennettava pääntuki; tällaisiin ajoneuvoihin asennettujen pääntukien on täytettävä säännön nro 25 vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 03.

5.4.1

Pääntuki ei saa aiheuttaa ylimääräistä vaaraa ajoneuvon matkustajille. Siinä ei erityisesti saa missään käyttöasennossa olla vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja, jotka voivat lisätä matkustajien loukkaantumisvaaraa tai vammojen vakavuutta.

5.4.2

Pääntukien etu- ja takapintojen sellaisten osien, jotka sijaitsevat 6.8.1.1.3 kohdassa määritellyllä alueella 1, on läpäistävä energianvaimentamistesti.

5.4.2.1

Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos liitteessä 6 määritellyllä menettelyllä suoritetuissa testeissä päätä edustavan kappaleen osan hidastavuus ei ylitä 80 g:tä kolmea millisekuntia pidempää aikaa. Lisäksi testin aikana ei saa työntyä esiin eikä sen jälkeen saa jäädä jäljelle vaarallisia reunoja.

5.4.3

Pääntukien etu- ja takapintojen sellaiset osat, jotka sijaitsevat jäljempänä 6.8.1.2.2 kohdassa määritellyllä alueella 2, on pehmustettava siten, että voidaan estää pään suora kosketus istuimien rakenteen osien kanssa, ja niiden on täytettävä alueella 2 sijaitseviin istuimien takaosiin sovellettavat, edellä 5.1.4 kohdassa esitetyt vaatimukset.

5.4.4

Edellä 5.4.2 ja 5.4.3 kohdan vaatimuksia ei sovelleta sellaisten pääntukien takapintojen osiin, jotka on suunniteltu asennettavaksi istuimiin, joiden takana ei ole istuinta.

5.4.5

Pääntuki on kiinnitettävä istuimeen tai ajoneuvon rakenteeseen siten, ettei pääntuen täytteestä tai sen kiinnityksestä istuimen selkänojaan työnny testin aikana, päätä edustavan kappaleen aiheuttaman paineen tuloksena, esiin kovia tai vaarallisia osia.

5.4.6

Kun kyseessä on istuin, johon on asennettu pääntuki, 5.1.3 kohdan vaatimukset voidaan tutkimuslaitoksen annettua suostumuksensa katsoa täytetyiksi, jos istuin pääntukineen on 5.4.2 kohdan määräysten mukainen.

5.5.1

Pääntukien korkeus on mitattava jäljempänä 6.5 kohdassa esitetyllä tavalla.

5.5.2

Jos pääntuen korkeutta ei voida säätää, sen korkeuden on oltava vähintään 800 mm etuistuimien osalta ja vähintään 750 mm muiden istuimien osalta.

5.5.3

Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää:

5.5.3.1

sen korkeuden on oltava vähintään 800 mm etuistuimien osalta ja vähintään 750 mm muiden istuimien osalta; tämä arvo on mitattava asennossa, joka on korkeimman ja alimman mahdollisen säädettävän asennon välillä;

5.5.3.2

korkeus ei missään käyttöasennossa saa olla alle 750 mm;

5.5.3.3

muiden kuin etuistuimien osalta pääntuet voivat olla sellaisia, että ne voidaan siirtää alle 750 mm korkuiseen asentoon, sillä edellytyksellä, että matkustaja voi selvästi tunnistaa, että tällainen asento ei sisälly pääntuen käyttöön;

5.5.3.4

etuistuimien osalta pääntuet voivat olla sellaisia, että ne voidaan automaattisesti siirtää alle 750 mm korkuiseen asentoon silloin, kun istuin ei ole käytössä, edellyttäen, että ne palaavat käyttöasentoon automaattisesti, kun istuin on käytössä.

5.5.4

Edellä 5.5.2 ja 5.5.3.1 mainitut mitat voivat etuistuinten osalta olla vähemmän kuin 800 mm ja muiden istuinten osalta vähemmän kuin 750 mm, jotta päätuen ja katon sisäpinnan, ikkunoiden tai ajoneuvon rakenteen muun osan väliin jää riittävästi tilaa; tämä väliin jäävä tila voi olla kuitenkin enintään 25 mm. Sellaisten istuimien osalta, joihin on asennettu siirto- ja/tai säätöjärjestelmät, tätä on sovellettava kaikkiin istuimen asentoihin. Lisäksi 5.5.3.2 kohdasta poiketen korkeus ei missään käyttöasennossa saa olla alle 700 mm.

5.5.5

Poiketen edellä 5.5.2 ja 5.5.3.1 kohdassa mainituista korkeusvaatimuksista sellaisen pääntuen, joka on suunniteltu käytettäväksi keskimmäisissä takaistuimissa tai -istumapaikoissa, on oltava korkeudeltaan vähintään 700 mm.

5.6

Sellaisen istuimen osalta, johon voidaan asentaa pääntuki, on varmistettava edellä 5.1.3 ja 5.4.2 kohdan määräysten täyttyminen.

5.6.1

Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää, on sen osan, johon pää nojaa, oltava vähintään 100 mm korkea jäljempänä 6.5 kohdassa esitetyllä tavalla mitattuna.

5.7

Jos pääntuen korkeutta ei voida säätää, ei istuimen selkänojan ja pääntuen välissä saa olla 60 mm suurempaa rakoa. Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää, ei sen ja istuimen selkänojan yläreunan välissä saa olla 25 mm suurempaa rakoa pääntuen ollessa alimmassa asennossaan. Jos on kyse istuimista tai yhdistelmäistuimista, joiden korkeutta voidaan säätää ja joissa on erilliset pääntuet, tämä vaatimus on todennettava kaikkien istuimien tai yhdistelmäistuimen asentojen osalta.

5.8

Istuimen selkänojan kiinteänä osana olevien pääntukien osalta huomioon otettava alue on:

vertailulinjaan nähden kohtisuorassa olevan, R-pisteestä 540 mm päässä olevan tason yläpuolella:

kahden sellaisen pystysuoran pitkittäistason välissä, jotka kulkevat 85 mm:n päässä vertailulinjasta sen kummallakin puolen. Tällä alueella sallitaan yksi tai useampi aukko, jonka etäisyys ”a” on aukon muodosta riippumatta yli 60 mm jäljempänä 6.7 kohdassa esitetyllä tavalla mitattuna sillä edellytyksellä, että jäljempänä olevan 5.11 kohdan vaatimukset täyttyvät, vielä 6.4.3.3.2 kohdan mukaisen ylimääräisen testin jälkeenkin.

5.9

Jos pääntuen korkeutta voidaan säätää, sallitaan pääntukena toimivan laitteen osalta yksi tai useampi aukko, jonka etäisyys ”a” on aukon muodosta riippumatta yli 60 mm jäljempänä 6.7 kohdassa esitetyllä tavalla mitattuna sillä edellytyksellä, että jäljempänä olevan 5.11 kohdan vaatimukset täyttyvät vielä 6.4.3.3.2 kohdan mukaisen ylimääräisen testin jälkeenkin.

5.10

Pääntuen leveyden on oltava sellainen, että se tukee riittävästi tavanomaisessa asennossa istuvan henkilön päätä. Jäljempänä 6.6 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti määritettynä pääntuen on katettava alue, joka ulottuu vähintään 85 mm sen istuimen pystysuoran keskitason kummallekin puolelle, johon pääntuki on tarkoitettu.

5.11

Pääntuen ja sen kiinnityspisteen on oltava sellaisia, että pääntuki sallii pään enimmäissiirtymäksi X taaksepäin alle 102 mm jäljempänä 6.4.3 kohdassa säädetyn staattisen menettelyn mukaisesti mitattuna.

5.12

Pääntuen ja sen kiinnityspisteen on oltava niin lujia, että ne kestävät vaurioitumatta jäljempänä 6.4.3.6 kohdassa määritellyn kuormituksen. Jos on kyse istuimen selkänojaan kiinteänä osana kuuluvista pääntuista, tämän kohdan vaatimuksia on sovellettava vertailulinjaan nähden kohtisuorassa olevan, R-pisteestä 540 mm:n päässä olevan tason yläpuolella sijaitsevaan istuimen selkänojan rakenteen osaan.

5.13

Jos pääntukea voidaan säätää, sitä ei saa voida nostaa enimmäiskäyttökorkeuden yläpuolelle muutoin kuin sellaisella käyttäjän tarkoituksellisella toiminnalla, joka eroaa kaikista pääntuen säätämisen tarvittavista toimista.

5.14

Istuimen selkänojan ja sen lukituslaitteiden lujuuden katsotaan täyttävän jäljempänä 6.2 kohdassa säädetyt vaatimukset, kun jäljempänä 6.4.3.6 kohdan mukaisen testauksen jälkeen istuimessa tai istuimen selkänojassa ei ole vaurioita. Muutoin on osoitettava, että istuin kykenee täyttämään 6.2 kohdassa säädetyt testausvaatimukset.

5.15.1

Selkänojat

Selkänojien ja/tai pääntukien, jotka sijaintinsa vuoksi muodostavat tavaratilan eturajan, kun kaikki istuimet ovat paikoillaan ja valmistajan osoittamassa tavanomaisessa käyttöasennossa, on oltava riittävän kestäviä matkustajien suojaamiseksi siirtyviltä matkatavaroilta etutörmäyksessä. Tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos istuinten selkänojat pysyvät asennossaan ja lukitusmekanismit paikoillaan liitteessä 9 kuvatun testin aikana ja sen jälkeen. Selkänojien ja niiden kiinnitysten muodonmuutokset testin aikana sallitaan kuitenkin sillä edellytyksellä, että testattujen selkänojien ja/tai pääntukien osien, joiden kovuus on suurempi kuin 50 Shore A, etuäärilinja ei siirry sellaisen pystysuoran poikittaistason eteen, joka kulkee seuraavien pisteiden kautta:

lukuun ottamatta testilohkareiden kimpoamisvaiheita.

Kiinteiden pääntukien osalta pääntuen ja selkänojan välisen rajan määrittää taso, joka on kohtisuorassa 540 mm päässä R-pisteestä kulkevaan viitelinjaan nähden

Kaikki mittaukset on tehtävä istuinta tai istumapaikkaa vastaavasta pituussuuntaisesta keskitasosta jokaisen istumapaikan osalta, joka muodostaa tavaratilan eturajan.

Testilohkareiden on pysyttävä kyseisten selkänojien takana liitteessä 9 kuvatun testin aikana.

5.15.2

Tilanjakojärjestelmät

Ajoneuvonvalmistajan pyynnöstä liitteessä 9 kuvattu testi voidaan tehdä siten, että tilanjakojärjestelmät ovat paikallaan, jos nämä järjestelmät on asennettu kyseiseen ajoneuvotyyppiin vakiovarusteina.

Tilanjakojärjestelmät, kuten tavanomaisessa käyttöasennossa olevien selkänojien yläpuolelle sijoitettu taipuisa metallilankaverkko, on testattava liitteessä 9 olevan 2.2 kohdan mukaisesti.

Tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos tilanjakojärjestelmä pysyy testin aikana asennossaan. Tilanjakojärjestelmän muodonmuutokset testin aikana sallitaan kuitenkin sillä edellytyksellä, että tilanjakajan (testattujen selkänojien ja/tai pääntukien osat mukaan luettuna), jonka kovuus on suurempi kuin 50 Shore A, etuäärilinja ei siirry sellaisen pystysuoran poikittaistason eteen, joka kulkee seuraavien pisteiden kautta:

Kiinteiden pääntukien osalta pääntuen ja selkänojan välinen raja on sama kuin 5.15.1 kohdassa määritelty raja.

Kaikki mittaukset on tehtävä istuinta tai istumapaikkaa vastaavasta pituussuuntaisesta keskitasosta jokaisen istumapaikan osalta, joka muodostaa tavaratilan eturajan.

Testin jälkeen ei saa olla havaittavissa teräviä tai epätasaisia reunoja, jotka voivat lisätä matkustajien loukkaantumisvaaraa tai vammojen vakavuutta.

5.15.3

Edellä 5.13.1 ja 5.13.2 esitettyjä vaatimuksia ei sovelleta matkatavaroiden kiinnitysjärjestelmiin, jotka aktivoituvat automaattisesti törmäystilanteessa. Valmistajan on osoitettava tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla, että tällaisten järjestelmien tarjoama suoja vastaa 5.15.1 ja 5.15.2 kohdassa kuvattua.

6.1.1

Jos istuimen selkänojaa voidaan säätää, se on lukittava asentoon, jossa kallistus taaksepäin on mahdollisimman lähellä 25:tä astetta liitteessä 3 kuvatun nuken vartalon pystysuoraan vertailulinjaan nähden, ellei valmistaja erityisesti määrää toisin.

6.1.2

Kun istuin, sen lukitusmekanismi ja sen asennus ovat samanlaisia tai symmetrisiä toiseen ajoneuvon istuimeen nähden, tutkimuslaitos voi testata ainoastaan yhden tällaisen istuimen.

6.1.3

Jos istuimen pääntukea voidaan säätää, testit on suoritettava siten, että pääntuet on sijoitettu epäsuotuisimpaan säätöjärjestelmän sallimaan asentoon (yleensä korkeimpaan asentoon).

6.2.1

Istuimen selkänojan kehyksen yläosaan kohdistetaan tämän säännön liitteessä 3 kuvatun nuken selkää jäljittelevällä osalla pituussuunnassa ja taaksepäin voima, joka aiheuttaa 53 daNm momentin R-pisteeseen. Jos on kyse yhdistelmäistuimesta, jonka vähintään kahden istumapaikan tukikehys (mukaan luettuna pääntukien tukikehys) on kokonaan tai osittain sama, testi on suoritettava samanaikaisesti kaikille kyseisille istumapaikoille.

6.3.1

Koko ajoneuvon kuoreen kohdistetaan 30 millisekunnin ajan eteenpäin suuntautuva vähintään 20 g:n suuruinen pitkittäinen ja vaakasuora hidastuvuus liitteessä 7 olevan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti. Valmistajan pyynnöstä voidaan vaihtoehtoisesti käyttää liitteessä 9 kuvattua testipulssia.

6.3.2

Kohdistetaan taaksepäin suuntautuva pitkittäinen hidastuvuus 6.3.1 kohdan vaatimusten mukaisesti.

6.3.3

Edellä 6.3.1 ja 6.3.2 kohdan vaatimukset on todennettava kaikissa istuimen asennoissa. Jos on kyse istuimista, joihin on asennettu säädettävä pääntuki, testi on suoritettava siten, että pääntuet on sijoitettu epäsuotuisimpaan säätöjärjestelmän sallimaan asentoon (yleensä korkeimpaan asentoon). Testin aikana istuin on oltava sijoitettu siten, ettei mikään ulkoinen tekijä estä lukitusjärjestelmien aukeamista.

Nämä edellytykset on katsottava täytetyiksi, jos istuin testataan, kun se on säädetty seuraaviin asentoihin:

6.3.4

Jos lukitusjärjestelmien rakenne on sellainen, että muissa kuin edellä 6.3.3 kohdassa määritellyissä istuimen asennoissa kuormituksen jakautuminen lukituslaitteisiin ja istuimen kiinnityspisteisiin olisi epäsuotuisampi kuin kummassakaan 6.3.3 kohdassa määritellyssä asennossa, testit on suoritettava kyseisessä epäsuotuisammassa istuimen asennossa.

6.3.5

Edellä 6.3.1 kohdan testausedellytykset on katsottava täytetyiksi, jos ne valmistajan pyynnöstä korvataan törmäystestillä, joka suoritetaan koko ajoneuvolla sen ollessa käyttökunnossa, kiinteää estettä vasten, siten kuin tämän säännön liitteessä 7 olevassa 2 kohdassa säädetään. Tässä tapauksessa istuin on säädettävä siten, että kuormituksen jakautuminen kiinnitysjärjestelmässä on epäsuotuisin, kuten edellä 6.1.1, 6.3.3 ja 6.3.4 kohdassa määrätään.

6.4.1

Jos pääntukea voidaan säätää, se on sijoitettava epäsuotuisimpaan säätöjärjestelmän sallimaan asentoon (yleensä korkeimpaan asentoon).

6.4.2

Jos on kyse yhdistelmäistuimesta, jonka vähintään kahden istumapaikan tukikehys (mukaan luettuna pääntukien tukikehys) on kokonaan tai osittain sama, testi on suoritettava samanaikaisesti kaikille kyseisille istumapaikoille.

6.4.3.1

Kaikki linjat, mukaan luettuna vertailulinjan projektiot, on piirrettävä kyseisen istuimen tai istumapaikan pystysuoraan keskitasoon (ks. tämän säännön liite 5).

6.4.3.2

Poikkeutettu vertailulinja määritetään kohdistamalla tämän säännön liitteessä 3 tarkoitetun nuken selkää jäljittelevään osaan alkuvoima, joka aiheuttaa 37,3 daNm momentin taaksepäin R-pisteeseen.

6.4.3.3

Halkaisijaltaan 165 mm olevan pallomaisen päätä edustavan kappaleen avulla kohdistetaan alkuvoima, joka aiheuttaa 37,3 daNm momentin R-pisteeseen, kohtisuorassa poikkeutettuun vertailulinjaan 65 mm pääntuen yläreunan alapuolella, samalla kun poikkeutettu vertailulinja pidetään poikkeutetussa sijainnissaan 6.4.3.2 kohdan mukaisesti.

6.4.3.3.1

Jos 6.4.3.3 kohdassa määrättyä voimaa ei aukkojen vuoksi voida kohdistaa 65 mm pääntuen yläreunan alapuolelle, etäisyyttä voidaan lyhentää siten, että voiman akseli kulkee aukkoa lähinnä olevan kehyksen osan keskilinjan kautta.

6.4.3.3.2

Edellä 5.8 ja 5.9 kohdassa kuvatuissa tapauksissa testi on toistettava kohdistamalla päätä edustavaa, halkaisijaltaan 165 mm olevaa pallomaista kappaletta käyttäen kuhunkin aukkoon voima, joka:

6.4.3.4

Määritetään pallomaisen päätä edustavan kappaleen tangentti Y, joka on yhdensuuntainen poikkeutetun vertailulinjan kanssa.

6.4.3.5

Mitataan edellä 5.11 kohdassa säädetty etäisyys X, joka on tangentin Y ja poikkeutetun vertailulinjan välissä.

6.4.3.6

Pääntuen tehokkuuden tarkistamiseksi 6.4.3.3 ja 6.4.3.3.2 kohdassa määritelty alkuvoima nostetaan arvoon 89 daN, ellei istuin tai istuimen selkänoja vaurioidu aiemmin.

6.5.1

Kaikki linjat, vertailulinjan projektio mukaan luettuna, on piirrettävä kyseisen istuimen tai istumapaikan pystysuoraan keskitasoon, jonka leikkaus istuimen kanssa määrittää pääntuen ja istuimen selkänojan ääriviivat (ks. tämän säännön liitteen 4 kuva 1).

6.5.2

Tämän säännön liitteessä 3 kuvattu nukke on sijoitettava tavanomaiseen asentoon istuimelle.

6.5.3

Tämän säännön liitteessä 3 kuvatun nuken vertailuviivan projektio piirretään sitten kyseisessä istuimessa edellä 6.4.3.1 kohdassa määriteltyyn tasoon.

Tangentti S pääntuen yläreunaan piirretään kohtisuoraan vertailulinjaan nähden.

6.5.4

Etäisyys ”h” R-pisteestä tangenttiin S on se korkeus, joka on otettava huomioon liitteessä edellä 5.5 kohdan vaatimuksia sovellettaessa.

6.6.1

Taso S1, joka on kohtisuorassa vertailulinjaan nähden ja 65 mm edellä 6.5.3 kohdassa määritellyn tangentin S alapuolella, määrittää ääriviivan C rajaaman leikkauksen pääntuesta.

6.6.2

Pääntuen leveys, joka on otettava huomioon sovellettaessa edellä 5.10 kohdan vaatimuksia, on pystysuorien pitkittäistasojen P ja P' välinen etäisyys ”L” mitattuna tasolla S1.

6.6.3

Pääntuen leveys on tarvittaessa määritettävä myös tasolla, joka on kohtisuorassa vertailulinjaan nähden ja 635 mm istuimen R-pisteen yläpuolella, etäisyyden ollessa mitattuna vertailulinjaa pitkin.

6.7.1

Etäisyys ”a” on määritettävä halkaisijaltaan 165 mm olevalla pallolla jokaiselle aukolle ja pääntuen etupintaan nähden.

6.7.2

Pallo on asetettava kiinni aukon reunoihin sellaisessa aukkoalueen pisteessä, jossa pallo eniten tunkeutuu aukkoon, ottaen huomioon, että mitään kuormitusta ei kohdisteta.

6.7.3

Pallon ja aukon reunojen kahden kosketuspisteen välinen etäisyys on etäisyys ”a”, joka on otettava huomioon edellä 5.8 ja 5.9 kohdan säännösten mukaisessa arvioinnissa.

6.8.1

Tarkistettavat pinnat ovat ne istuimien takaosien pinnat, jotka sijaitsevat jäljempänä määritellyillä alueilla ja joita voidaan koskea halkaisijaltaan 165 mm olevalla pallolla, kun istuin on asennettuna ajoneuvoon.

6.8.1.1

Alue 1

6.8.1.1.1

Jos kyse on erillisistä istuimista, joissa ei ole pääntukia, tämän alueen on sisällettävä istuimen selkänojan takaosa niiden pystysuuntaisten pitkittäistasojen välissä, jotka sijaitsevat 100 mm istuimen keskilinjan keskitason kummallakin puolella sekä vertailulinjaan nähden kohtisuorassa 100 mm istuimen selkänojan yläreunan alapuolella olevan tason yläpuolella.

6.8.1.1.2

Jos kyse on yhdistelmäistuimista, joissa ei ole pääntukia, tämän alueen on katettava ala niiden pystysuuntaisten pitkittäistasojen välissä, jotka sijaitsevat 100 mm kunkin valmistajan määrittelemän uloimman istumapaikan pituussuuntaisen keskitason kummallakin puolella, sekä vertailulinjaan nähden kohtisuorassa ja 100 mm istuimen selkänojan yläreunan alapuolella olevan tason yläpuolella.

6.8.1.1.3

Jos kyse on istuimista tai yhdistelmäistuimista, joissa on pääntuet, tämän alueen on katettava ala niiden pystysuuntaisten pitkittäistasojen välissä, jotka sijaitsevat 70 mm kyseisen istuimen tai istumapaikan pituussuuntaisen keskitason kummallakin puolella, sekä vertailulinjaan nähden kohtisuorassa ja 635 mm R-pisteestä sijaitsevan tason yläpuolella. Jos pääntukea voidaan säätää, se on testiä varten sijoitettava epäsuotuisimpaan säätöjärjestelmän sallimaan asentoon (yleensä korkeimpaan asentoon).

6.8.1.2

Alue 2

6.8.1.2.1

Jos kyse on istuimista tai yhdistelmäistuimista, joissa ei ole pääntukia, ja istuimista tai yhdistelmäistuimista, joissa on irrotettavat tai erilliset pääntuet, alueen 2 on katettava ala vertailulinjaan nähden kohtisuorassa ja 100 mm istuimen selkänojan yläreunasta olevan tason yläpuolella, lukuun ottamatta alueen 1 osia.

6.8.1.2.2

Jos kyse on istuimista tai yhdistelmäistuimista, joissa on kiinteät pääntuet, alueen 2 on katettava ala vertailulinjaan nähden kohtisuorassa ja 440 mm kyseisen istuimen tai istumapaikan R-pisteestä olevan tason yläpuolella, lukuun ottamatta alueen 1 osia.

6.8.1.3

Alue 3

6.8.1.3.1

Alue 3 määritellään siksi istuimen tai yhdistelmäistuimien selkänojan osaksi, joka sijaitsee edellä 5.1.4.1.3 kohdassa määriteltyjen vaakatasojen yläpuolella, lukuun ottamatta alueilla 1 ja 2 sijaitsevia osia.

7.1

Kaikki tämän säännön mukaisesti hyväksyttävät ajoneuvot on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät edellä olevan 5 kohdan vaatimukset. Kun kyseessä olevat edellä 2.12.2 ja 2.12.3 kohdassa määritellyt pääntuet, ajoneuvo voi kuitenkin olla hyväksytyn ajoneuvotyypin mukainen, vaikka se olisi tuotu markkinoille varustettuna istuimin, joihin ei ole asennettu pääntukia.

7.2

Tyyppihyväksynnän antanut toimivaltainen viranomainen voi määräämänään ajankohtana tarkastaa, että kuhunkin tuotantoyksikköön sovellettavat tarkastusmenetelmät ovat vaatimusten mukaiset. Viranomainen voi myös tehdä satunnaistarkastuksia sarjavalmisteisiin ajoneuvoihin edellä 5 kohdassa esitettyjen vaatimusten osalta.

8.1

Tämän säännön mukaisesti myönnetty ajoneuvon tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä 7.1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia ei täytetä tai jos ajoneuvot eivät läpäise edellä 7 kohdassa säädettyjä tarkastuksia.

8.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä välittömästi muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

9.1

Ajoneuvotyypin hyväksyneelle hallinnolliselle yksikölle on ilmoitettava kaikista ajoneuvotyyppiin sen istuinten, niiden kiinnityspisteiden ja/tai niiden pääntukien osalta tehdyistä muutoksista. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen:

9.1.1

katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että ajoneuvo joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset; tai

9.1.2

katsoa, että muutokset ovat niin vähäpätöisiä edellä 6.2, 6.3 ja 6.4 kohdassa määritettyjen tulosten kannalta, että ne voidaan todentaa hyväksyntätestituloksiin pohjautuvilla laskelmilla; tai

9.1.3

vaatia uuden selosteen testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

9.2

Hyväksynnän vahvistus tai sen epääminen, jossa kuvataan muutokset, annetaan tiedoksi edellä olevan 4.3 kohdan mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

9.3

Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

10.1

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn laitteen valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

11.1

Jos istuimiin on asennettu säädettävät pääntuet, valmistajien on toimitettava ohjeet pääntukien käytöstä, säätämisestä, lukitsemisesta ja soveltuvin osin niiden poistamisesta.

13.1

Muutossarjan 06 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 06, perustuvaa ECE-hyväksyntää.

13.2

Lokakuun 1. päivästä 1999 alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää ECE-hyväksyntiä ainoastaan, jos tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 06, vaatimukset täyttyvät.

13.3

Lokakuun 1. päivästä 2001 alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat kieltäytyä tunnustamasta hyväksyntiä, joita ei ole myönnetty tämän säännön muutossarjan 06 mukaisesti.

13.4

Muutossarjan 07 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 07, perustuvia ECE-hyväksyntiä.

13.5

Kahdenkymmenenneljän kuukauden kuluttua muutossarjan 07 voimaantulopäivästä tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää ECE-hyväksyntiä ainoastaan, jos ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 07, vaatimukset.

13.6

Neljänkymmenenkahdeksan kuukauden kuluttua muutossarjan 07 voimaantulopäivästä tämän säännön mukaiset aiemmat hyväksynnät eivät enää ole voimassa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ajoneuvotyyppi täyttää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 07, vaatimukset.

2.1

’vertailutiedoilla’tarkoitetaan yhtä tai useampaa istumapaikan seuraavista ominaisuuksista:

2.1.1

”H”-pistettä ja ’R’-pistettä sekä niiden välistä suhdetta,

2.1.2

istuimen selkänojan todellista kaltevuuskulmaa ja suunniteltua istuimen selkänojan kaltevuuskulmaa sekä niiden välistä suhdetta.

2.2

’kolmiulotteisella ”H”-pistekoneella’ tarkoitetaan laitetta, jolla määritetään ”H”-pisteet ja istuinten todelliset kaltevuuskulmat. Tämä laite kuvaillaan tämän liitteen lisäyksessä 1.

2.3

’H-pisteellä’ tarkoitetaan kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen ylävartalon keskikohtaa ja reittä, kun kone on asennettu ajoneuvon istuimelle jäljempänä olevan 4 kohdan mukaisesti. ”H”-piste sijaitsee laitteen keskiviivan keskikohdassa; keskiviiva on kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen kummallakin puolella sijaitsevien ”H”-pisteen näkönappien välissä. ”H”-piste vastaa teoreettisesti ”R”-pistettä (toleranssit, ks. jäljempänä oleva 3.2.2 kohta). Kun ”H”-piste on määritetty 4 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti, sen katsotaan olevan kiinteä suhteessa istuin–tyyny-rakenteeseen ja liikkuvan rakenteen mukana, kun istuinta säädetään;

2.4

’R-pisteellä’ tai ’istuimen vertailupisteellä’ tarkoitetaan valmistajan kullekin istuimelle määrittelemää suunnittelupistettä, joka määritetään kolmiulotteisen vertailujärjestelmän mukaisesti;

2.5

’ylävartalon viivalla’ tarkoitetaan kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen anturin keskiviivaa, kun anturi on takimmaisessa mahdollisessa asennossa;

2.6

’istuimen selkänojan todellisella kaltevuuskulmalla’ tarkoitetaan ”H”-pisteen kautta kulkevan pystysuoran viivan ja istuimen selkänojan viivan välistä kulmaa, joka on mitattu käyttämällä kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen selän kulman kvadranttia. Istuimen selkänojan todellinen kaltevuuskulma vastaa teoreettisesti suunniteltua istuimen selkänojan kaltevuuskulmaa (toleranssit, ks. jäljempänä oleva 3.2.2 kohta);

2.7

’suunnitellulla istuimen selkänojan kaltevuuskulmalla’ tarkoitetaan ”R”-pisteen kautta kulkevan pystysuoran viivan ja istuimen selkänojan viivan välistä sellaisessa asennossa mitattua kulmaa, joka vastaa ajoneuvon valmistajan määrittelemää istuimen selkänojan suunniteltua asentoa;

2.8

’matkustajan keskitasolla’ (C/LO) tarkoitetaan kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen keskitasoa suunniteltuihin istuma-asentoihin asetettuna; sitä edustaa ”H”-pisteen koordinaatti ”Y”-akselilla. Yhdelle matkustajalle tarkoitettujen istuinten istuimen keskitaso on sama kuin matkustajan keskitaso. Muiden istuinten osalta matkustajan keskitason määrittelee valmistaja.

2.9

’kolmiulotteisella vertailujärjestelmällä’ tarkoitetaan tämän liitteen lisäyksessä 2 kuvattua järjestelmää;

2.10

’vertailumerkeillä’ tarkoitetaan ajoneuvon korissa olevia, valmistajan määrittelemiä fyysisiä pisteitä (aukkoja, pintoja, merkkejä tai lovia).

2.11

’ajoneuvon mittausasennolla’ tarkoitetaan ajoneuvon asentoa kolmiulotteisen vertailujärjestelmän vertailumerkkien koordinaatein määritettynä.

3.1.1

kolmiulotteiseen vertailujärjestelmään liittyvät ”R”-pisteen koordinaatit;

3.1.2

suunniteltu istuimen selkänojan kaltevuuskulma;

3.1.3

kaikki ilmoitukset, jotka ovat tarpeen istuimen säätämiseksi (jos istuinta voidaan säätää) jäljempänä olevassa 4.3 kohdassa vahvistettuun mittausasentoon.

3.2.1

”H”-pisteen koordinaatteja verrataan ”R”-pisteen koordinaatteihin ja jäljempänä 4 kohdassa vahvistettua menettelyä käyttäen saatua istuimen selkänojan todellisen kaltevuuskulman arvoa verrataan ajoneuvon valmistajan ilmoittamaan suunnitellun istuimen selkänojan kaltevuuskulman arvoon.

3.2.2

”R”- ja ”H”-pisteiden suhteelliset sijainnit sekä suunnitellun istuimen selkänojan kaltevuuskulman ja istuimen selkänojan todellisen kaltevuuskulman välinen suhde katsotaan tyydyttäväksi kyseisen istumapaikan osalta, jos ”H”-piste, sen koordinaattien määrittämänä, sijoittuu neliöön, jonka sivujen pituus on 50 mm ja jonka vaaka- ja pystysuorien sivujen lävistäjät leikkaavat toisensa ”R”-pisteessä, ja jos istuimen selkänojan todellinen kaltevuuskulma on enintään 5 astetta suunnitellusta istuimen selkänojan kaltevuuskulmasta.

3.2.3

Jos nämä ehdot täyttyvät, ”R”-pistettä ja suunniteltua istuimen selkänojan kaltevuuskulmaa käytetään tämän säännön vaatimusten noudattamisen osoittamiseen.

3.2.4

Jos ”H”-piste tai istuimen selkänojan todellinen kaltevuuskulma ei täytä edellä olevan 3.2.2 kohdan vaatimuksia, ”H”-piste ja istuimen selkänojan todellinen kaltevuuskulma määritetään vielä kahdesti (kaikkiaan kolmesti). Jos kahden määrityksen tulokset kolmesta täyttävät vaatimukset, sovelletaan edellä olevan 3.2.3 kohdan ehtoja.

3.2.5

Jos vähintään kahden edellä olevassa 3.2.4 kohdassa kuvatun määrityksen tulokset kolmesta eivät täytä edellä olevan 3.2.2 kohdan vaatimuksia tai jos tarkistusta ei voida suorittaa, koska ajoneuvon valmistaja ei ole pystynyt toimittamaan tietoja ”R”-pisteen sijainnista tai suunnitellusta istuimen selkänojan kaltevuuskulmasta, käytetään kolmen mitatun pisteen painopistettä tai kolmen mitatun kulman keskiarvoa; näitä voidaan soveltaa kaikissa niissä kohdissa, kun tässä säännössä viitataan ”R”-pisteeseen tai suunniteltuun istuimen selkänojan kaltevuuskulmaan.

4.1

Ajoneuvo esikäsitellään valmistajan harkinnan mukaan lämpötilassa 20 ± 10 oC, jotta varmistetaan, että istuinmateriaali saavuttaa huonelämpötilan. Jos tarkistettavalla istuimella ei ole koskaan istuttu, 70–80 kg painavan henkilön tai laitteen on istuttava istuimella kahdesti minuutin ajan, jotta istuintyyny ja selkänoja saadaan joustavammaksi. Valmistajan pyynnöstä kaikkia istuimia on pidettävä kuormittamattomina vähintään 30 minuutin ajan ennen kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen asentamista.

4.2

Ajoneuvon on oltava edellä olevassa 2.11 kohdassa määritellyssä mittausasennossa.

4.3

Jos istuinta voidaan säätää, se on säädettävä ensin taimmaiseen tavanomaiseen ajo- tai matkustusasentoon ajoneuvon valmistajan ilmoituksen mukaan ottaen huomioon ainoastaan istuimen pituussuunnassa tapahtuva säätö, ei istuimen liikkumavaraa, jota käytetään muissa tarkoituksissa kuin tavanomaisissa ajo- tai matkustusasennoissa. Jos käytettävissä on muita istuimen säätötapoja (pystysuora säätö, kulmittainen säätö, istuimen selkänojan säätö jne.), säädöt asetetaan ajoneuvon valmistajan määrittelemään asentoon. Jousituentaiset istuimet on kiinnitettävä tukevasti sellaiseen pystysuoraan asentoon, joka vastaa valmistajan määrittelemää tavanomaista ajoasentoa.

4.4

Se istumapaikan alue, jota kolmiulotteinen ”H”-pistekone koskettaa, on peitettävä riittävän suurella musliinipuuvillakankaalla, jossa on asianmukainen kudos; kangas määritellään sileäksi puuvillakankaaksi, jossa on 18,9 säiettä/cm2 ja joka painaa 0,228 kg/m2, tai kudotuksi kankaaksi tai kuitukankaaksi, jolla on vastaavat ominaisuudet. Jos testi suoritetaan istuimelle, joka ei ole ajoneuvossa, lattialla, jolle istuin asetetaan, on oltava samat olennaiset ominaisuudet (7) kuin ajoneuvon lattialla, jolla istuin on tarkoitettu käytettäväksi.

4.5

Kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen istuimen ja istuimen selkänojan muodostama kokonaisuus sijoitetaan siten, että matkustajan keskitaso (C/LO) on kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen keskitason kohdalla. Valmistajan pyynnöstä kolmiulotteista ”H”-pistekonetta voidaan siirtää sisemmäksi matkustajan keskitasoon (C/LO) nähden, jos kone sijaitsee niin paljon ulompana, ettei konetta voida tasata istuimen reunan mukaan.

4.6

Jalkaterästä ja säärestä muodostuvat kokoonpanot kiinnitetään istuinkaukaloon joko yksitellen tai T-tankoa ja säärestä muodostuvaa kokoonpanoa käyttäen. ”H”-pisteen näkönappien kautta kulkevan viivan on oltava samansuuntainen maanpinnan kanssa ja kohtisuorassa istuimen pituussuuntaista keskitasoa vastaan.

4.7

Kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen jalkaterän ja jalan asennot säädetään seuraavasti:

4.7.1

Suunniteltu istumapaikka: kuljettaja ja uloimpana edessä istuva matkustaja.

4.7.1.1

Molempia jalkaterästä ja jalasta muodostuvia kokoonpanoja siirretään eteenpäin siten, että jalkaterät asettuvat luonnollisiin asentoihinsa lattialla, tarvittaessa polkimien väliin. Jos mahdollista, vasen jalkaterä sijoitetaan suunnilleen saman verran vasemmalle kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen keskitasosta kuin oikea jalkaterä on keskitasosta oikealle. Kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen poikittaissuuntauksen tarkistamisessa käytettävä vesivaaka saadaan vaakasuoraan säätämällä tarvittaessa istuinkaukalo uudelleen tai säätämällä jalkaterän ja jalan muodostamia kokoonpanoja taaksepäin. ”H”-pisteen näkönappien kautta kulkevan viivan on pysyttävä kohtisuorassa istuimen pituussuuntaista keskitasoa vastaan.

4.7.1.2

Jos vasenta jalkaa ei voida pitää samansuuntaisena oikean jalan kanssa eikä rakenne pysty tukemaan vasenta jalkaterää, vasenta jalkaa siirretään kunnes jalkaterä on tuettu. Näkönappien linjaus ei saa muuttua.

4.7.2

Suunniteltu istumapaikka: ulompi takaistuin

Taka- tai apuistuimilla jalat sijoitetaan valmistajan määritelmien mukaisesti. Jos jalat tämän jälkeen lepäävät eri tasolla sijaitsevilla lattian osilla, käytetään vertailukohtana sitä jalkaa, joka ensimmäisenä koskettaa etuistuinta, ja toinen jalka asetetaan niin, että laitteen istuimen sivuttaissuuntauksen osoittava vesivaaka asettuu vaakasuoraan.

4.7.3

Muut suunnitellut istumapaikat:

Noudatetaan edellä olevassa 4.7.1 kohdassa esitettyä yleistä menettelyä paitsi että jalka on asetettava ajoneuvon valmistajan määritelmän mukaisesti.

4.8

Käytetään säären ja reiden painoja, ja kolmiulotteinen ”H”-pistekone asetetaan vaakatasoon.

4.9

Selkäkaukaloa kallistetaan eteenpäin etupysäyttimeen asti, ja kolmiulotteinen ”H”-pistekone vedetään irti istuimen selkänojasta T-tankoa käyttäen. Kolmiulotteinen ”H”-pistekone asetetaan uudelleen istuimelle käyttäen yhtä seuraavista menetelmistä:

4.9.1

jos kolmiulotteinen ”H”-pistekone näyttää liukuvan taaksepäin, käytetään seuraavassa esitettyä menettelyä. Koneen annetaan liukua taaksepäin kunnes T-tangon eteenpäin kohdistuvaa vaakasuoraa ja pidättävää kuormaa ei enää tarvita, eli kunnes istuinkaukalo koskettaa istuimen selkänojaa. Tarvittaessa säären asentoa korjataan,

4.9.2

jos kolmiulotteinen ”H”-pistekone ei näytä liukuvan taaksepäin, käytetään seuraavassa esitettyä menettelyä. Kolmiulotteista ”H”-pistekonetta liu'utetaan taaksepäin kohdistamalla T-tankoon vaakasuora taaksepäin suuntautuva kuorma kunnes istuinkaukalo koskettaa istuimen selkänojaa (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 2).

4.10

Kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen selkänojan ja kaukalon muodostamaan kokoonpanoon kohdistetaan lonkkakulman kvadrantin ja T-tangon kotelon liittymässä kuorma, joka on suuruudeltaan 100 ±10 N. Kohdistettavan kuorman suunta säilytetään viivalla, joka kulkee edellä mainitun liittymän ohi pisteeseen, joka sijaitsee juuri reisitangon kotelon yläpuolella (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 2). Tämän jälkeen selkänojakaukalo palautetaan varovasti istuimen selkänojaa vasten. Menettelyn jäljellä olevan osan suhteen on oltava erityisen huolellinen, jotta estetään kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen liukuminen eteenpäin.

4.11

Asennetaan oikean ja vasemman pakaran painot ja sitten vuorotellen kahdeksan ylävartalon painoa. Kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen taso ei saa muuttua.

4.12

Selkänojakaukaloa kallistetaan eteenpäin istuimen selkänojan jännityksen vapauttamiseksi. Kolmiulotteista ”H”-pistekonetta keinutetaan puolelta toiselle 10 asteen kaaressa (5 astetta pystysuoran keskitason kummallekin puolelle) kolme kokonaista jaksoa, jotta vapautetaan kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen ja istuimen välille mahdollisesti kertynyt kitka.

Keinutuksen aikana kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen T-tanko saattaa siirtyä määritetystä vaaka- ja pystysuorasta linjauksesta. Tästä syystä T-tankoa on pidettävä paikoillaan kohdistamalla siihen asianmukainen sivuttainen kuorma keinutusliikkeiden aikana. T-tankoa pideltäessä ja kolmiulotteista ”H”-pistekonetta keinutettaessa on oltava huolellinen, jotta varmistetaan, ettei tahattomia ulkoisia kuormia kohdistu pystysuoraan tai eteen- ja taaksepäin.

Kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen jalkoja ei saa estää tai pitää kiinni tämän vaiheen aikana. Jos jalkojen asento muuttuu, niiden pitäisi antaa jäädä kyseiseen asentoon toistaiseksi.

Selkänojakaukalo palautetaan varovasti istuimen selkänojaa vasten ja tarkistetaan, että kaksi vesivaakaa ovat nolla-asennossa. Jos jalat ovat liikkuneet kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen keinutuksen aikana, ne on asetettava uudelleen seuraavassa esitetyllä tavalla.

Nostetaan vuorotellen kumpikin jalkaterä irti lattiasta mahdollisimman vähän, mutta riittävästi, kunnes jalka ei enää liiku. Nostamisen aikana jalkaterien on voitava pyöriä vapaasti, eikä eteenpäin suuntautuvia tai sivuttaisia kuormia saa käyttää. Kun kumpikin jalkaterä lasketaan takaisin alas, kantapään on koskettava tarkoitukseen suunniteltuun rakenteeseen.

Tarkistetaan, että sivuttaissuuntainen vesivaaka on nolla-asennossa; tarvittaessa kohdistetaan selkänojakaukalon yläosaan sellainen sivuttainen kuorma, joka riittää asettamaan kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen istuinkaukalon istuimelle vaaka-asentoon.

4.13

T-tangosta pidetään kiinni, jotta estetään kolmiulotteista ”H”-pistekonetta liukumasta eteenpäin istuintyynyllä, ja menetellään seuraavasti:

4.14

Tehdään kaikki mittaukset:

4.14.1

”H”-pisteen koordinaatit mitataan kolmiulotteisen vertailujärjestelmän suhteen,

4.14.2

istuimen selkänojan todellinen kaltevuuskulma mitataan kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen selkänojan kulman kvadrantista, kun anturi on taimmaisessa mahdollisessa asennossa.

4.15

Jos kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen asennus halutaan suorittaa uudelleen, istuinkokoonpanoa ei saisi kuormittaa ainakaan 30 minuuttiin ennen asennuksen uusimista. Kolmiulotteista ”H”-pistekonetta ei saisi pitää kuormitettuna istuinkokoonpanon päällä pitempään kuin testin suorittaminen sitä vaatii.

4.16

Jos samalla rivillä sijaitsevia istuimia voidaan pitää samanlaisina (penkki-istuin, identtiset istuimet jne.), kullekin istuinriville määritetään ainoastaan yksi ”H”-piste ja yksi ”istuimen selkänojan todellinen kaltevuuskulma” tämän liitteen lisäyksessä 1 kuvatun kolmiulotteisen ”H”-pistekoneen sijaitessa istumapaikalla, jonka katsotaan edustavan riviä. Tämän istumapaikan on oltava:

4.16.1

eturivin istuinten osalta kuljettajan istuin;

4.16.2

takarivin tai takarivien istuinten osalta ulompana sijaitseva istuin.

1.

Kolmiulotteinen vertailujärjestelmä määritellään kolmella ajoneuvon valmistajan vahvistamalla ortogonaalisella tasolla (ks. kuva) (9).

2.

Ajoneuvo saadaan mittausasentoon asettamalla ajoneuvo tukialustalle siten, että vertailumerkkien koordinaatit vastaavat valmistajan ilmoittamia arvoja.

3.

”R”-pisteen ja ”H”-pisteen koordinaatit vahvistetaan ajoneuvon valmistajan määrittelemien vertailumerkkien perusteella.

L = vasemmalla

C = keskellä

R = oikealla

2.1

Vertailumerkkien koordinaatit

X …………………………

Y …………………………

Z …………………………

3.1

Istumapaikka: …………………………

3.1.1

”R”-pisteen koordinaatit

X …………………………

Y …………………………

Z …………………………

3.1.2

Suunniteltu istuimen selkänojan kaltevuuskulma: …………………………

3.1.3

Eritelmät istuimen säätöä varten (10)

vaakasuora säätö: …………………………

pystysuora säätö: …………………………

kulmittainen säätö: …………………………

istuimen selkänojan kaltevuuskulma: …………………………

1.

Kuormittamaton alkuasento.

2a.

Poikkeutettu asento, kun nuken selkää on kuormitettu 373 Nm:n momentilla R-pisteen suhteen, jolloin saadaan poikkeutettu vertailulinja r1.

2b.

Poikkeutettu asento, kun halkaisijaltaan 165 mm:n suuruiseen pallomaiseen kppaleeseen kohdistetaan voima F, joka tuottaa 373 Nm:n momentin R-pisteen suhteen niin, että poikkeutettu vertailulinja r1 pysyy paikoillaan.

3.

Asento sen jälkeen, kun voima F on korotettu arvoon 890 N.

1.2.1.

Nämä laitteet koostuvat heilurista, joka on laakeroitu kuulalaakereilla ja jonka suhteellinen massa (11) on iskukeskipisteessä 6,8 kg. Heilurin alaosan muodostaa kova päätä edustava kappale, jonka halkaisija on 165 mm ja jonka keskipiste on täsmälleen samassa kohdassa kuin heilurin iskukeskipiste.

1.2.2.

Päätä edustavaan kappaleeseen on asennettava kaksi kiihtyvyyttä mittaavaa anturia ja yksi nopeutta mittaava anturi, joilla pystytään mittaamaan arvot iskun suunnassa.

1.3.1.

Kiihtyvyys:

tarkkuus = ± 5 % todellisesta arvosta;

tietokanavan taajuusluokka: luokka 600, joka vastaa ISO:n standardia 6487 (1980);

herkkyys muunsuuntaisille kiihtyvyyksille = < 5 % asteikon alimmasta kohdasta.

1.3.2.

Nopeus

tarkkuus: ±2,5 % todellisesta arvosta;

herkkyys: 0,5 km/h.

1.3.3.

Ajanotto:

laitteiden on testin aikana kyettävä ottamaan aikaa sekä antamaan lukemia tuhannesosasekunnin tarkkuudella;

iskun alkuvaiheen, jolloin ensimmäinen kosketus päätä edustavan kappaleen ja testattavan kappaleen välillä tapahtuu, on käytävä ilmi tallennuksista, joita käytetään testin analysoinnissa.

1.4.1.

Istuimen selkänojan testit

Kun istuin on asennettu siten kuin tämän liitteen 1.1 kohdassa ilmoitetaan, iskun suunnan takaa eteenpäin on oltava pitkittäistasossa 45 asteen kulmassa pystysuoraan nähden.

Iskut on kohdistettava pisteisiin, jotka testilaboratorio on valinnut tämän säännön 6.8.1.1 kohdassa määritellyltä alueelta 1, tai tarvittaessa tämän säännön 6.8.1.2 kohdassa määritellyltä alueelta 2, pinnoilta, joiden kaarevuussäde on alle 5 mm.

1.4.2.

Pääntuen testit

Pääntuki on kiinnitettävä ja säädettävä siten kuin tämän liitteen 1.1 kohdassa ilmoitetaan. Iskut on kohdistettava pisteisiin, jotka testilaboratorio on valinnut tämän säännön 6.8.1.1 kohdassa määritellyltä alueelta 1, ja mahdollisesti tämän säännön 6.8.1.2 kohdassa määritellyltä alueelta 2, pinnoilta, joiden kaarevuussäde on alle 5 mm.

1.4.2.1.

Takapinnan osalta iskun suunnan takaa eteenpäin on oltava pitkittäistasossa 45 asteen kulmassa pystysuoraan nähden.

1.4.2.2.

Etupinnan osalta iskun suunnan edestä taaksepäin on oltava vaakasuorassa pitkittäistasossa.

1.4.2.3.

Etu- ja taka-alueiden rajana on tämän säännön 6.5 kohdassa määritetty pääntuen yläreunaan nähden tangentiaalinen vaakataso.

1.4.3.

Päätä edustavan kappaleen on iskeydyttävä testikappaleeseen nopeudella 24,1 km/h, joka on saavutettava joko pelkän sysäyksen energialla tai käyttämällä lisäksi työntölaitetta.

3.

Vastaavat menettelyt (ks. tämän säännön 6.9 kohta).

1.1

Testattavat istuimet on asennettava siihen ajoneuvon koriin, johon ne on suunniteltu. Tämä ajoneuvon kori on kiinnitettävä lujasti testivaunuun siten kuin seuraavissa kohdissa määrätään.

1.2

Ajoneuvon koria ei saa kiinnittää testivaunuun menetelmällä, joka vahvistaa istuimen kiinnityspisteitä.

1.3

Istuimet ja niiden osat on säädettävä ja lukittava siten kuin tämän säännön 6.1.1 kohdassa määrätään ja yhteen tämän säännön 6.3.3 tai 6.3.4 kohdassa esitetyistä asennoista.

1.4

Jos ryhmän istuimissa ei ole olennaisia eroja tämän säännön 2.2 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä, tämän säännön 6.3.1 ja 6.3.2 kohdassa määrätyt testit voidaan tehdä niin, että toinen istuin on säädettynä etummaiseen asentoonsa ja toinen istuin säädettynä takimmaiseen asentoonsa.

1.5

Vaunun hidastuvuus mitataan tietokanavilla, joiden taajuusluokka on (CFC) 60, mikä vastaa kansainvälisen ISO:n standardin 6487 (1980) ominaisuuksia.

2.1

Esteen on koostuttava teräsbetonikappaleesta, joka on vähintään 3 m leveä, vähintään 1,5 m korkea ja vähintään 0,6 m paksu. Etupinnan on oltava kohtisuorassa vauhdinottoradan loppuosaan nähden, ja se on päällystettävä 19 ± 1 mm paksuilla vanerilevyillä. Teräsbetonikappaleen taakse on tiivistettävä vähintään 90 tonnia maata. Teräsbetonieste ja maa voidaan korvata esteillä, joissa on sama etupinta, edellyttäen, että ne tuottavat vastaavat tulokset.

2.2

Törmäyshetkellä ajoneuvon on liikuttava vapaasti. Sen on osuttava esteeseen kohtisuorassa suunnassa törmäysseinään nähden; ajoneuvon etuosan pystysuoran keskiviivan ja törmäysseinän pystysuoran keskiviivan välinen suurin sallittu sivuttaispoikkeama on ± 30 cm; törmäyshetkellä ajoneuvoon ei enää saa vaikuttaa millään ylimääräisellä ohjaus- tai työntölaitteella. Nopeuden on oltava törmäyshetkellä 48,3–53,1 km/h.

2.3

Polttoaineen syöttöjärjestelmä on täytettävä vähintään 90-prosenttisesti polttoaineella tai vastaavalla nesteellä.

2.1.1.1

Ajoneuvon valmistajalla on halutessaan mahdollisuus poistaa testattavasta istuimesta ja pääntuesta testejä varten osat, joiden kovuus on pienempi kuin 50 Shore A.

2.1.1.2

Matkatavaratilan lattialle asetetaan kaksi tyypin 1 testilohkaretta. Testilohkareiden pituussuuntaisen sijainnin määrittämiseksi ne asetetaan ensin siten, että niiden etusivu koskettaa sitä ajoneuvon osaa, joka muodostaa tavaratilan eturajan ja että niiden alasivu on tavaratilan lattiaa vasten. Tämän jälkeen niitä siirretään taaksepäin ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suuntaisesti kunnes niiden geometrinen keskus on siirtynyt 200 mm. Jos tavaratilan mittojen vuoksi testilohkareita ei voida siirtää 200 mm matkaa ja jos takaistuimet ovat vaakasuunnassa säädettävissä, takaistuimia on siirrettävä eteenpäin matkustajien tavanomaiseen käyttöön tarkoitetun säätöalueen äärirajaan asti tai siihen asti, kunnes ne ovat 200 mm etäisyydellä testilohkareista, sen mukaan, kumpi johtaa pienempään siirtoon. Muissa tapauksissa testilohkareet sijoitetaan mahdollisimman kauas takaistuinten taakse. Ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason ja kunkin testilohkareen välisen etäisyyden on oltava 25 mm, jolloin lohkareiden väliseksi etäisyydeksi saadaan 50 mm.

2.1.1.3

Testin aikana istuimet on säädettävä siten, että varmistetaan, että ulkoiset tekijät eivät voi vapauttaa lukitusjärjestelmää. Tarvittaessa istuimet on säädettävä seuraavasti:

Pituussuuntainen säätö on asetettava yksi pykälä tai 10 mm valmistajan ilmoittamasta takimmaisesta tavanomaisesta käyttöasennosta eteenpäin (niissä istuimissa, joissa on erillinen pystysuuntainen säätö, istuintyyppi on asetettava alimpaan mahdolliseen asentoon). Selkänojien on oltava tavanomaisessa käyttöasennossaan, kun testi tehdään.

2.1.1.4

Jos selkänoja on varustettu pääntuella ja jos pääntuki on säädettävä, pääntuen on oltava korkeimmassa asennossaan testiä tehtäessä.

2.1.1.5

Jos takaistuimen(-istuinten) selkänoja(-t) voidaan laskea alas, ne on kiinnitettävä tavanomaiseen pystyasentoonsa tavanomaisella lukitusmekanismillaan.

2.1.1.6

Istuimet, joiden taakse ei voida asettaa tyypin 1 lohkareita, vapautetaan tästä testistä.

2.1.2.1

Jos takimmainen istuinrivi on irrotettava ja/tai käyttäjä voi laskea sen alas valmistajan ohjeiden mukaisesti tavaratilan kasvattamiseksi, on testattava myös välittömästi tämän takimmaisen istuinrivin edessä oleva istuinrivi.

2.1.2.2

Tutkimuslaitos voi kuitenkin tässä tapauksessa valmistajaa kuultuaan päättää jättää toisen takimmaisista istuinriveistä testaamatta, jos istuimet ja niiden kiinnitykset ovat samanlaisia ja jos 200 mm:n testivaatimus täyttyy.

2.1.3

Jos ajoneuvossa on aukko, jonka kautta yksi tyypin 1 lohkare voi liukua istuinten ohi, testikuormat (kaksi tyypin 1 lohkaretta) on asennettava istuinten taakse tutkimuslaitoksen ja valmistajan välisen sopimuksen mukaisesti.

2.1.4

Tarkka testijärjestely on kirjattava testausselosteeseen.

2.2

Tilanjakojärjestelmien testi

Selkänojien yläpuolella olevien tilanjakojärjestelmien testaamista varten ajoneuvoon on asennettava kiinteä korotettu testilattia, jonka kuormauspinnan keskelle testilohkareen painopiste sijoittuu rajoittavan selkänojan (ottamatta huomioon pääntukia) ja sisäkaton verhoilun alareunan puoliväliin. Tyypin 2 testilohkare asetetaan korotetulle testilattialle siten, että sen suurin sivu, jonka mitat ovat 500 x 350 mm, on ajoneuvon pituussuuntaiseen akseliin nähden keskellä, ja sivu, jonka mitat ovat 500 x 125 mm, on edessä. Tilanjakojärjestelmät, joiden taakse ei voida asettaa tyypin 2 lohkareita, vapautetaan tästä testistä. Testilohkare asetetaan suoraan kosketukseen tilanjakojärjestelmän kanssa. Lisäksi asetetaan paikoilleen kaksi tyypin 1 testilohkaretta 2.1 kohdan mukaisesti, jotta voidaan samanaikaisesti testata selkänojia (ks. kuva 2).

2.2.1

Jos selkänoja on varustettu pääntuella ja jos pääntuki on säädettävä, pääntuen on oltava korkeimmassa asennossaan testiä tehtäessä.

3.1

Henkilöauton kori on kiinnitettävä lujasti testivaunuun, eikä tällainen kiinnitys saa toimia selkänojia ja tilanjakojärjestelmää vahvistavana tekijänä. Kun testilohkareet on asennettu 2.1 tai 2.1 kohdan mukaisesti, henkilöauton koria on kiihdytettävä liitteen 9 lisäyksen mukaisesti siten, että törmäyshetkellä sen vapaa kulkunopeus on 50 +0/–2 km/h. Valmistajan suostumuksella edellä kuvattua testipulssikäytävää voidaan vaihtoehtoisesti käyttää istuinten lujuuden testaamiseen 6.3.1. kohdan mukaisesti.