(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan unioni muodostaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus, toteuttaen samalla ulkorajojen valvontaa, turvapaikkaa, maahanmuuttoa sekä rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet.

(2)

Unionin tärkeimpiin saavutuksiin kuuluu sellaisen alueen luominen, jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus yli sisärajojen. Tällaisen luottamukseen ja solidaarisuuteen perustuvan alueen normaalin toiminnan ja vahvistamisen on tärkeää olla unionin ja niiden jäsenvaltioiden yhteinen tavoite, jotka ovat päättäneet osallistua siihen. Tässä mielessä rajavalvonnan väliaikaisen palauttamisen sisärajoille olisi oltava poikkeuksellista, ja sitä olisi käytettävä vasta viimeisenä keinona, tarvittaessa asianomaisten jäsenvaltioiden neuvottelujen ja yhteistyön pohjalta ja perussopimusten valvojana toimivan komission valvonnassa.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/399 (4), jäljempänä ”Schengenin rajasäännöstö”, vahvistetaan säännöt, jotka koskevat henkilöiden liikkumista alueelle, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, jäljempänä ”Schengen-alue”, ja pois tältä alueelta sekä Schengen-alueeseen osallistuvien jäsenvaltioiden välillä.

(4)

Schengen-alueeseen on kohdistunut viime vuosina ennennäkemättömiä haasteita, jotka eivät luonteensa vuoksi ole rajoittuneet minkään yksittäisen jäsenvaltion alueelle. Tällaiset haasteet ovat korostaneet sitä, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen Schengen-alueella on jaettu vastuu, joka edellyttää yhteisiä ja koordinoituja toimia jäsenvaltioiden välillä ja unionin tasolla. Ne ovat myös tuoneet esiin puutteita nykyisissä säännöissä, joilla säännellään Schengen-alueen toimintaa sekä ulko- että sisärajoilla, ja tarpeen ottaa käyttöön vahvempi ja vankempi kehys, jonka avulla Schengen-alueen kohtaamiin haasteisiin voidaan vastata tuloksellisemmin, jotta voidaan lujittaa keskinäistä luottamusta ja solidaarisuutta sekä varmistaa, ettei sisärajoja ylittäviä henkilöitä tarkasteta, heidän kansalaisuudestaan riippumatta, samalla kun huolehditaan jäsenvaltioiden mahdollisuudesta vastata tehokkaasti Schengen-alueen kohtaamiin haasteisiin.

(5)

Ulkorajojen valvonta ei ole yksinomaan sen jäsenvaltion edun mukaista, jonka ulkorajoilla sitä toteutetaan, vaan kaikkien niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat lakkauttaneet sisärajavalvonnan, ja koko unionin edun mukaista. Jäsenvaltioiden on varmistettava ulkorajojensa korkea turvallisuustaso muun muassa tehostamalla yhteistyötä rajavartijoiden, poliisin, tullin ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten välillä. Unioni antaa aktiivista tukea myöntämällä rahoitustukea asiaankuuluvien unionin virastojen kautta sekä hallinnoimalla neuvoston asetuksella (EU) 2022/922 (5) perustettua Schengenin arviointi- ja valvontamekanismia. Ulkorajoihin sovellettavia sääntöjä on lujitettava, jotta voidaan vastata paremmin ulkorajoilla äskettäin ilmenneisiin uusiin haasteisiin.

(6)

Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1896 (6) säädettyyn neliportaiseen maahanpääsyn valvontamalliin. Rajavalvonta, mukaan lukien laillisia rajanylityksiä helpottavat toimenpiteet, on keskeinen osa Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta. Jotta ulkorajoilla voidaan ehkäistä ja havaita rajatylittävää rikollisuutta, erityisesti muuttajien salakuljetusta, ihmiskauppaa ja terrorismia, jäsenvaltioiden olisi yhdessä asetuksella (EU) 2019/1896 perustetun Euroopan raja- ja merivartioviraston kanssa pantava täytäntöön neliportaiseen maahanpääsyn valvontamalliin perustuva Euroopan yhdennetty rajaturvallisuus.

(7)

Covid-19-pandemia on osoittanut, että kansanterveyteen kohdistuvat uhkat voivat edellyttää yhdenmukaisia sääntöjä matkustusrajoituksista unioniin matkustaville kolmansien maiden kansalaisille. Jos tällaisiin uhkiin puututaan toteuttamalla ulkorajoilla epäyhtenäisiä ja toisistaan poikkeavia toimenpiteitä, siitä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia koko Schengen-alueen toimintaan, minkä lisäksi se heikentää ennakoitavuutta matkustavien kolmansien maiden kansalaisten kannalta ja ihmisten välisiä yhteyksiä kolmansista maista tulevien ihmisten kanssa. Jotta Schengen-alueella voidaan valmistautua suuruusluokaltaan covid-19-pandemiaan verrattavissa oleviin tuleviin haasteisiin, olisi perustettava uusi mekanismi, jonka avulla voitaisiin oikea-aikaisesti hyväksyä ja lopettaa koordinoituja toimenpiteitä unionin tasolla. Ulkorajoilla käyttöön otettavaa uutta mekanismia olisi sovellettava laajamittaisen kansanterveysuhkan tapauksessa, johon liittyy rajatylittävä vakava terveysuhka ja jonka komissio on todennut unionin tasolla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/2371 (7) soveltamista, ottaen huomioon toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta saadut tiedot.

(8)

Mekanismissa olisi säädettävä, että laajamittaisen kansanterveysuhkan tapauksessa neuvosto hyväksyy komission ehdotuksen perusteella täytäntöönpanoasetuksen, jossa vahvistetaan väliaikaiset matkustusrajoitukset, mukaan lukien maahantuloa koskevat rajoitukset ja väliaikaiset terveyteen liittyvät vähimmäisrajoitukset, ja edellytykset niiden purkamiselle. Koska tällaiset rajoitukset, jotka koskevat oikeutta tulla jäsenvaltioiden alueelle, ovat poliittisesti arkaluonteisia, neuvostolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä tällainen täytäntöönpanoasetus, jäljempänä ”täytäntöönpanoasetus”, komission ehdotuksen perusteella.

(9)

On tärkeää huomata, että unionin oikeuteen ja kansainväliseen oikeuteen perustuvien sovellettavien velvoitteiden mukaisesti pääsy unionin alueelle olisi aina sallittava unionin kansalaisille ja kolmansien maiden kansalaisille, joilla on unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä kyseisten kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella unionin kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, sekä heidän perheenjäsenilleen. Myös unionin alueella asuville henkilöille olisi aina sallittava paluu unioniin ja erityisesti siihen jäsenvaltioon, jossa he oleskelevat laillisesti. Täytäntöönpanoasetuksessa olisi säädettävä väliaikaisista terveyteen liittyvistä vähimmäisrajoituksista, joita kyseisiin henkilöihin voitaisiin soveltaa. Irlannissa laillisesti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten osalta jäsenvaltioiden olisi sallittava Irlannissa asuvien henkilöiden paluu Irlantiin jäsenvaltioiden alueen kautta vastavuoroiselta pohjalta. Irlantia pyydetään mukauttamaan kansallinen politiikkansa Euroopan unioniin suuntautuvaa matkustamista koskeviin rajoituksiin. Täytäntöönpanoasetuksen olisi sisällettävä kaikki tarvittavat osatekijät sen varmistamiseksi, että matkustusrajoitukset ovat vaikuttavia, kohdennettuja, syrjimättömiä ja epidemiatilanteen kehitykseen nähden oikeasuhteisia. Siinä olisi yksilöitävä, jos laajamittaisen kansanterveysuhkan luonne sitä edellyttää, liitteessä XI olevassa B osassa lueteltujen välttämättömästä syystä matkustavien henkilöiden ryhmät, jotka vapautetaan maahantuloa koskevista rajoituksista, ja säädettävä edellytyksistä, joiden täyttyessä kyseisille matkustajille olisi poikkeuksellisesti voitava asettaa matkustusrajoituksia. Lisäksi tai vaihtoehtoisesti täytäntöönpanoasetuksessa olisi määritettävä maantieteelliset alueet tai kolmannet maat, joista tuleviin matkustajiin voidaan soveltaa erityisiä toimenpiteitä, ja vahvistettava menettely tilanteen ja matkustusrajoitusten tarkastelemiseksi määräajoin uudelleen objektiivisen menetelmän ja objektiivisten kriteerien, mukaan lukien erityisesti epidemiatilanne, perusteella. Täytäntöönpanoasetuksessa voitaisiin täsmentää edellytykset, joiden täyttyessä matkustaminen voidaan sallia, kuten testaus, karanteeni, omaehtoinen eristäytyminen tai muut tarkoituksenmukaiset toimenpiteet, kuten vaatimus täyttää matkustajatietolomake tai käyttää muuta kontaktien jäljittämisessä käytettävää välinettä, ja ottaen erityisesti huomioon mahdolliset unionin järjestelmät, joiden tarkoituksena on helpottaa matkustamista turvallisissa olosuhteissa, kuten digitaaliset sertifiointijärjestelmät. Täytäntöönpanoasetuksella voitaisiin tarvittaessa myös perustaa mekanismi, jonka nojalla voidaan toteuttaa lisätoimenpiteitä siinä tapauksessa, että epidemiatilanne pahentuu jyrkästi yhdellä tai useammalla maantieteellisellä alueella.

(10)

Unioniin matkustamista koskevien rajoitusten tehokkuuden edellytyksenä on, että kolmansiin maihin ja kolmansien maiden kansalaisiin sovelletaan yhdenmukaisia sääntöjä. Yhdenmukaisten sääntöjen soveltamisen täytäntöönpanoasetuksen avulla pitäisi varmistaa kansanterveyden suojelu ja siten säilyttää sellaisen alueen toiminta, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa. Jäsenvaltiot voisivat ottaa käyttöön täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjä rajoituksia tiukempia väliaikaisia terveys- ja siihen liittyviä rajoituksia edellyttäen, että tällaisilla rajoituksilla ei ole kielteistä vaikutusta sen alueen toimintaan, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa. Lisäksi jäsenvaltiot voisivat hyväksyä matkustusrajoituksia, jos täytäntöönpanoasetusta ei ole annettu. Täytäntöönpanoasetuksessa olisi otettava huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ja sen liitteessä II lueteltujen merentakaisten maiden ja alueiden erityistilanne.

(11)

Väliaikaisia terveyteen liittyviä matkustusrajoituksia ei pitäisi soveltaa unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä sekä välttämättömästä syystä matkustavien henkilöiden tiettyjen ryhmien kauttakulkuun unionin sisällä, jotta heidän olisi mahdollista päästä lopulliseen määränpäähänsä. Jos on määrä soveltaa väliaikaisia terveyteen liittyviä rajoituksia, niitä olisi sovellettava lopulliseen määränpäähän saavuttaessa.

(12)

On myös tarpeen vahvistaa unionin oikeuteen sisältyviä sääntöjä ja suojatoimia, jotta jäsenvaltiot voivat toimia nopeasti välineellistämistilanteiden, torjumiseksi. Tällainen välineellistäminen olisi ymmärrettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1359 (8) 1 artiklan 4 kohdan b alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisessa merkityksessä. Tilanteita, joissa vihamieliset muut kuin valtiolliset toimijat osallistuvat järjestäytyneeseen rikollisuuteen, erityisesti muuttajien salakuljetukseen, ei pitäisi katsoa muuttajien välineellistämiseksi, jos niiden tavoitteena ei ole horjuttaa unionin tai jonkin jäsenvaltion vakautta. Myöskään humanitaarista apua ei pitäisi katsoa muuttajien välineellistämiseksi, jos niiden tavoitteena ei ole horjuttaa unionin tai jonkin jäsenvaltion vakautta.

(13)

Kyproksen osalta neuvoston asetuksessa (EY) N:o 866/2004 (9) säädetään erityissäännöistä, joita sovelletaan Kyproksen tasavallan hallituksen tosiasialliseen hallintaan kuuluvien Kyproksen tasavallan alueiden ja niiden alueiden väliseen linjaan, jotka eivät kuulu sen tosiasialliseen hallintaan. Vaikka kyseinen linja ei ole ulkoraja, tilanne, jossa kolmas maa tai vihamielinen muu kuin valtiollinen toimija kannustaa kolmansien maiden kansalaisten liikkumiseen kyseisen linjan yli tai helpottaa sitä, olisi katsottava välineellistämiseksi.

(14)

Välineellistämistilanteessa asianomaisen jäsenvaltion olisi erityisesti voitava tarvittaessa rajoittaa rajaliikenne minimiin sulkemalla tilapäisesti joitakin rajanylityspaikkoja samalla kun sen olisi taattava tosiasiallinen pääsy kansainvälistä suojelua koskevien menettelyjen piiriin. Tällaisissa päätöksissä olisi otettava huomioon se, onko Eurooppa-neuvosto tunnustanut, että unioni tai yksi tai useampi sen jäsenvaltioista on joutunut muuttajien välineellistämisen kohteeksi. Tällaisten rajoitusten yhteydessä olisi lisäksi otettava kaikilta osin huomioon oikeudet, jotka kuuluvat unionin kansalaisille ja sellaisille kolmansien maiden kansalaisille, joilla on oikeus vapaaseen liikkuvuuteen jonkin kansainvälisen sopimuksen perusteella tai jotka ovat kansallisen tai unionin oikeuden nojalla pitkään oleskelleita henkilöitä tai joilla on pitkäaikainen viisumi, sekä heidän perheenjäsenilleen. Tällaisia rajoituksia olisi myös sovellettava niin, että voidaan varmistaa kansainvälisen suojelun saatavuutta koskevien velvoitteiden ja erityisesti palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen.

(15)

Euroopan raja- ja merivartiovirasto avustaa jäsenvaltioita ulkorajojen valvontaan liittyvien operatiivisten näkökohtien täytäntöönpanossa, mukaan lukien tietojenvaihto, varusteiden toimittaminen kansallisille rajavartijoille sekä näiden valmiuksien kehittäminen ja koulutus, kohdennettu tiedotus ja riskianalyysi, eurooppalaisen raja- ja merivartioston pysyvien joukkojen lähettäminen sekä apu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 656/2014 (10) mukaisesti käynnistetyissä ja toteutetuissa merihädässä olevien henkilöiden etsintä- ja pelastusoperaatioissa. Viraston uusi toimeksianto tarjoaa jäsenvaltioille huomattavia mahdollisuuksia saada tukea rajavalvontatehtävissä muun muassa seulonta- ja palauttamisoperaatioiden osalta.

(16)

Teknisiä keinoja luvattomien rajanylitysten estämiseksi voisivat olla esimerkiksi nykyaikaiset teknologiat, kuten droonit ja liiketunnistimet, sekä liikkuvat yksiköt ja tarvittaessa kaikentyyppiset kiinteät ja liikkuvat infrastruktuurit. Tällaisten teknisten keinojen ja erityisesti henkilötietojen keräämiseen soveltuvien teknologioiden käytön olisi perustuttava kansalliseen lainsäädäntöön, ja se olisi toteutettava selkeästi määriteltyjen kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti.

(17)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään asetusta (EU) 2016/399 siltä osin kuin on kyse liitteessä XI olevaan B osaan tehtävistä lisäyksistä välttämättömästä syystä matkustavien henkilöiden ryhmiin ja valvontaa koskevista lisätoimenpiteistä, mukaan lukien rajojen valvontaa koskevien yhteisten vähimmäisvaatimusten kehittäminen. Näissä yhteisissä vähimmäisvaatimuksissa olisi otettava huomioon rajojen tyyppi (eli maa-, meri- tai ilmarajat), kullekin ulkorajaosuudelle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1896 34 artiklan mukaisesti määritetty vaikutustaso ja muut merkitykselliset tekijät, kuten maantieteelliset erityispiirteet. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (11) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(18)

Ihmisten olisi voitava liikkua kansalaisuudestaan riippumatta vapaasti ja turvallisesti jäsenvaltiosta toiseen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa. Tältä osin olisi selvennettävä, että rajatarkastusten kieltäminen sisärajoilla ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan suorittaa alueellaan, myös raja-alueillaan, tarkastuksia muita tarkoituksia kuin rajavalvontaa varten. Olisi erityisesti selvennettävä, että kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla, mukaan lukien terveys- tai lainvalvontaviranomaiset, on periaatteessa edelleen oikeus käyttää kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä viranomaisvaltuuksia, kunhan nämä eivät vastaa vaikutuksiltaan sisärajatarkastuksia.

(19)

Vaikka rajatarkastuksia sisärajoilla koskeva kielto kattaa myös tarkastukset, joilla on niitä vastaavat vaikutukset, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamien tarkastusten ei pitäisi katsoa vastaavan rajatarkastuksia, jos niiden tavoitteena ei ole rajavalvonta, jos ne perustuvat poliisin yleisiin tietoihin ja kokemuksiin tai kansanterveystietoihin mahdollisista yleiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuvista uhkista, silloin kun niiden tarkoituksena on erityisesti torjua rajatylittävää rikollisuutta, vähentää laitonta muuttoliikettä tai hillitä sellaisen, Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen toteaman tartuntataudin leviämistä, joka voi aiheuttaa epidemian, jos ne suunnitellaan ja suoritetaan rajoilla järjestelmällisesti tehtävistä henkilötarkastuksista selkeästi poikkeavalla tavalla ja jos ne toteutetaan liikennekeskuksissa, kuten satamissa, juna- tai linja-autoasemilla ja lentoasemilla sekä tavaraliikenneterminaaleissa tai suoraan matkustajia kuljettavissa liikennevälineissä, riskinarvioinnin perusteella.

(20)

Laittoman muuttoliikkeen ja siihen liittyvän rajatylittävän rikollisuuden, kuten ihmiskaupan, muuttajien salakuljetuksen ja asiakirjapetosten sekä muiden rajatylittävän rikollisuuden muotojen vähentäminen voisi käsittää toimenpiteitä, joiden avulla voidaan todentaa henkilöiden henkilöllisyys, kansalaisuus ja oleskeluasema, edellyttäen että tällaiset tarkastukset eivät ole järjestelmällisiä ja että ne suoritetaan riskinarvioinnin perusteella.

(21)

Nykyaikaiset teknologiat, joiden avulla liikennevirtoja seurataan etenkin moottoriteillä ja muilla jäsenvaltioiden tärkeiksi määrittämillä teillä, voivat olla keskeisessä asemassa yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvien uhkien torjunnassa. Rajatarkastuksia sisärajoilla koskevaa kieltoa ei pitäisi tulkita siten, että se estäisi poliisivaltuuksien ja muun julkisen vallan käytön tarkastusten suorittamiseksi sisäraja-alueilla. Tämä kattaa myös tarkastukset, jotka edellyttävät alueella yleisesti käytettävän seuranta- ja valvontateknologian käyttöä tai jotka perustuvat sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi tehtyyn riskinarviointiin.

(22)

Jotta tällaiset teknologiat olisivat tuloksellisia, maanteiden rajanylityspaikoilla olisi voitava soveltaa oikeasuhteisia nopeusrajoituksia.

(23)

Kun jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset käyttävät tällä tavoin poliisivaltuuksia tai muuta julkista valtaa alueellaan, erityisesti raja-alueillaan, on tärkeää, että kyseisten valtuuksien käyttö ei vaikuta suhteettomasti liikenteen sujuvuuteen maanteiden rajanylityspaikoilla sisärajoilla eikä etenkään siten, että se johtaisi kohtuuttomiin odotusaikoihin. Vuoropuhelun ja yhteistyön hengessä jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava naapurijäsenvaltiolle toimistaan ja erityisesti siitä, milloin toimen odotetaan vaikuttavan merkittävästi rajat ylittävään liikenteeseen.

(24)

Sisärajoilla tehtäviä tarkastuksia koskevan kiellon ei tulisi rajoittaa unionin säädöksissä säädettyjen tarkastusten suorittamista. Tässä asetuksessa vahvistettavien sääntöjen ei sen vuoksi tulisi vaikuttaa sovellettaviin sääntöihin, jotka koskevat matkustajatietojen tarkistamista asianomaisista tietokannoista ennen saapumista.

(25)

On varmistettava, että tarkastukset, joita jäsenvaltiot suorittavat kansallisten toimivaltuuksien nojalla, ovat kaikilta osin niiden vaatimusten mukaisia, joita sovelletaan alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa. Euroopan unionin tuomioistuin on todennut oikeuskäytännössään, että mitä selvempiä viitteitä on siitä, että jäsenvaltioiden raja-alueillaan suorittamilla tarkastuksilla on rajavalvontaa vastaava vaikutus, kun otetaan huomioon tällaisten tarkastusten tavoite, alueellinen soveltamisala ja mahdolliset erot verrattuna muualla asianomaisen jäsenvaltion alueella suoritettaviin tarkastuksiin, sitä enemmän tarvitaan tiukkoja ja yksityiskohtaisia sääntöjä ja rajoituksia, joissa vahvistetaan edellytykset jäsenvaltioiden poliisivaltuuksien käytölle niiden raja-alueilla.

(26)

Schengen-alueen toiminnan lujittamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa lisätoimenpiteitä luvattoman liikkumisen estämiseksi jäsenvaltioiden välillä. Silloin kun kansalliset lainvalvontaviranomaiset ottavat kiinni kolmansien maiden kansalaisia, joilla ei ole oikeutta oleskeluun kyseisessä jäsenvaltiossa, raja-alueilla toimivaltaisten viranomaisten kahdenvälisen yhteistyökehyksen puitteissa toteuttamissa tarkastuksissa, joihin voi sisältyä erityisesti yhteinen poliisipartiointi, näiden viranomaisten olisi voitava siirtää kolmansien maiden kansalaiset siihen jäsenvaltioon, josta he ovat tulleet siirtävään jäsenvaltioon, sillä edellytyksellä, että kolmansien maiden kansalaisilla ei ole oikeutta oleskeluun siirtävässä jäsenvaltiossa. Sitä jäsenvaltiota, josta kiinni otetut kolmansien maiden kansalaiset ovat juuri tulleet, olisi puolestaan vaadittava ottamaan heidät takaisin.

(27)

Siirtomenettelyä ei pitäisi soveltaa kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on pitkäaikainen unionin oleskelulupa, ja heidän perheenjäseniinsä neuvoston direktiivin 2003/109/EY (12) mukaisesti, kolmansien maiden kansalaisiin, jotka ovat unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden perheenjäseniä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY (13) mukaisesti, kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on voimassa oleva pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty kansallinen viisumi, ja heidän perheenjäseniinsä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on voimassa oleva lyhytaikaista oleskelua varten myönnetty viisumi, kolmansien maiden kansalaisiin, joilla on oikeus matkustaa Schengen-alueella viisumivapaasti 90 päivän ajan minkä tahansa 180 päivän jakson aikana, sikäli kuin he eivät ole ylittäneet kyseistä 90 päivän ajanjaksoa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1348 (14) 3 artiklan 13 alakohdassa määriteltyihin hakijoihin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1347 (15) 3 artiklan 4 alakohdassa tarkoitettuihin kansainvälistä suojelua saaviin henkilöihin. Kahdenvälisen yhteistyön puitteissa kiinni otettuihin hakijoihin olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1351 (16) asiaankuuluvia säännöksiä.

(28)

Menettely, jossa jäsenvaltio voi siirtää kiinni otetut kolmansien maiden kansalaiset, joilla ei ole oikeutta oleskeluun, siihen jäsenvaltioon, josta he ovat juuri tulleet, olisi toteutettava ripeästi, mutta suojatoimia soveltaen ja noudattaen kaikilta osin perusoikeuksia ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 21 artiklassa vahvistettua syrjintäkiellon periaatetta, jotta voidaan estää rotuprofilointi. Viranomaisten olisi voitava tarkistaa välittömästi niiden saatavilla olevat asianomaisten henkilöiden liikkumista koskevat asiaankuuluvat tiedot. Tällaisiin tietoihin voi sisältyä objektiivisia seikkoja, joiden avulla viranomaiset voivat päätellä, että henkilö on äskettäin matkustanut toisesta jäsenvaltiosta, kuten hänen hallussaan olevat asiakirjat, mukaan lukien kuitit tai laskut, jotka osoittavat hänen matkustaneen äskettäin toisesta jäsenvaltiosta. Siirtomenettelyn kohteena oleville kolmansien maiden kansalaisille olisi annettava asiaa koskeva kirjallinen päätös perusteluineen. Vaikka päätöksen olisi oltava välittömästi täytäntöönpanokelpoinen, kolmannen maan kansalaiselle olisi annettava tehokkaat oikeussuojakeinot, jotta hän voi hakea siirtopäätökseen muutosta tai pyytää sen uudelleentarkastelua. Tällä oikeussuojakeinolla ei tulisi olla lykkäävää vaikutusta.

(29)

Tässä asetuksessa säädetty siirtomenettely on valinnainen, ja sen ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden nykyiseen mahdollisuuteen palauttaa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (17), jäljempänä ”palauttamisdirektiivi”, 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen kahdenvälisten sopimusten tai järjestelyjen mukaisesti silloin kun tällaisia henkilöitä havaitaan muualla kuin raja-alueilla.

(30)

Kun jäsenvaltiot käyttävät tässä asetuksessa säädettyä siirtomenettelyä, niiden olisi vahvistettava kahdenvälisen yhteistyönsä puitteissa käytännön menettelyt, joiden tarkoituksena on muun muassa pääsääntöisesti välttää siirtomenettelyn käyttö, erityisesti niillä sisärajojen osuuksilla, joille valvonta on väliaikaisesti palautettu tai joilla sitä on jatkettu.

(31)

Jos kolmannen maan kansalaisen, josta on tehty siirtopäätös, tuo rajalle liikenteenharjoittaja, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava kansallisen lainsäädännön mukaisesti sopia liikenteenharjoittajan kanssa järjestelyistä, jotta kolmannen maan kansalainen kuljetetaan viipymättä vastaanottavaan jäsenvaltioon.

(32)

Asetuksen (EU) 2022/922 4 artiklan 3 kohdan mukaisten yllätyskäyntien yhteydessä on tärkeää, että komissio kiinnittää erityistä huomiota siirtomenettelyn täytäntöönpanoon.

(33)

Henkilöiden vapaan liikkuvuuden alueella, jolla ei ole sisärajoja ja joka kuuluu unionin tärkeimpiin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisiin saavutuksiin, rajavalvonnan palauttamisen sisärajoille olisi oltava poikkeuksellista ja se olisi otettava käyttöön vasta viimeisenä keinona. Henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta tehtäviä poikkeuksia on tulkittava suppeasti. Jottei loukattaisi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettua ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 67 artiklan 2 kohdassa mainittua periaatetta, jonka mukaan sisärajoilla ei suoriteta rajavalvontaa, saman uhkan vuoksi tapahtuvan rajavalvonnan sisärajoille palauttamisen kesto olisi vahvistettava selkeästi tämän asetuksen mukaisesti.

(34)

Schengen-alueeseen kohdistuvien uhkien torjuminen voitaisiin poikkeustapauksissa edellyttää viimeisenä keinona, että jäsenvaltiot hyväksyvät sisärajoilla toteutettavia toimenpiteitä. Koska rajavalvonnan väliaikainen palauttaminen sisärajoille vaikuttaa henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, päätökset tällaisen rajavalvonnan palauttamisesta olisi tehtävä yhteisesti sovituin perustein, ja niistä olisi ilmoitettava asianmukaisesti komissiolle, parlamentille ja neuvostolle tai niiden olisi oltava jonkin unionin toimielimen suosittamia. Jäsenvaltioilla on edelleen toimivalta päättää, onko rajavalvonnan väliaikainen palauttaminen tai sen jatkaminen tarpeen. Nykyisten sääntöjen nojalla rajavalvonnan palauttaminen sisärajoille on mahdollista tilanteissa, joissa yhdessä jäsenvaltiossa ilmenee sisäiseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen kohdistuva vakava uhka rajoitetun ajan. Tällaisena yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvana vakavana uhkana voidaan pitää erityisesti terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta, laajamittaisia kansanterveyteen liittyviä hätätilanteita tai merkittäviä kansainvälisiä tapahtumia, kuten urheilu-, kauppa- tai poliittiset tapahtumat.

(35)

Yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka saattaa lisäksi johtua myös kolmansien maiden kansalaisten äkillisestä laajamittaisesta luvattomasta liikkumisesta jäsenvaltioiden välillä, silloin kun se muodostaa tilanteen, joka aiheuttaa merkittäviä paineita hyvin valmistautuneiden toimivaltaisten viranomaisten kokonaisresursseille ja valmiuksille ja todennäköisesti vaarantaa sen alueen yleisen toiminnan, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, ja kun muut tässä asetuksessa säädetyt keinot eivät ole riittäviä kyseisten muuttovirtojen ja liikkeiden torjumiseksi. Tällaisessa tilanteessa jäsenvaltioiden olisi voitava tukeutua luvatonta liikkumista koskeviin objektiivisiin ja määrällisiin raportteihin siltä osin kuin sellaisia on saatavilla ja erityisesti raportteihin, joita asiaankuuluvat unionin virastot laativat säännöllisesti toimeksiantojensa mukaisesti.

(36)

Covid-19-pandemia osoitti, että tarvitaan unionin laajuinen mekanismi, jota voitaisiin soveltaa tilanteissa, joissa laajamittainen kansanterveysuhka Schengen-alueella vaikuttaa samanaikaisesti useisiin jäsenvaltioihin ja vaarantaa siten Schengen-alueen moitteettoman toiminnan. Tämän uuden Schengen-alueen suojamekanismin avulla olisi voitava toteuttaa koordinoituja ratkaisuja sellaisten henkilöiden etujen suojaamiseksi, joilla on oikeus nauttia alueesta, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, maksimoimalla toteutettujen toimenpiteiden tehokkuus ja minimoimalla niiden kielteiset sivuvaikutukset.

(37)

Uuden Schengen-alueen suojamekanismin olisi annettava neuvostolle mahdollisuus hyväksyä komission ehdotuksesta päätös, jossa hyväksytään rajavalvonnan väliaikainen palauttaminen sisärajoille tai sen jatkaminen silloin kun unionin tasolla on todettu laajamittainen kansanterveysuhka. Koska tällainen päätös, jolla säännellään jäsenvaltioiden mahdollisuutta palauttaa rajavalvonta sisärajoille tai jatkaa sitä tietyissä olosuhteissa, on poliittisesti arkaluonteinen, neuvostolle olisi annettava täytäntöönpanovaltuudet hyväksyä tällainen päätös komission ehdotuksen perusteella. Tähän päätökseen olisi sisällyttävä asianmukaisia lieventäviä toimenpiteitä.

(38)

Uuden Schengen-alueen suojamekanismin käyttöönoton ei tulisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen turvautua ensin tämän asetuksen mukaisiin yksipuolisiin toimenpiteisiin, jos tilanne sitä edellyttää. Sen jälkeen kun unionin toimenpide on hyväksytty, havaittuun uhkaan pitäisi kuitenkin vastata koordinoidusti yksinomaan sen perusteella.

(39)

Suhteellisuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi neuvoston päätös olisi hyväksyttävä enintään kuusi kuukautta kestäväksi rajoitetuksi ajaksi, jota voidaan jatkaa komission ehdotuksesta tehtävän säännöllisen uudelleentarkastelun perusteella, niin kauan kuin laajamittainen kansanterveysuhka jatkuu. Alkuperäisen päätöksen olisi sisällettävä arvio hyväksyttyjen toimenpiteiden odotetuista vaikutuksista, myös kielteisistä sivuvaikutuksista, jotta voidaan määrittää, onko rajavalvonnan käyttö sisärajoilla perusteltua vai voitaisiinko sen sijasta soveltaa vähemmän rajoittavia toimenpiteitä tuloksellisesti. Myöhemmissä päätöksissä olisi otettava huomioon kansanterveyteen kohdistuvan uhkan kehitys. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille neuvoston päätöksen mukaisesti välittömästi Euroopan parlamentille, komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

(40)

Sisärajavalvonnan palauttamisella on Schengen-alueen toimintaan ja liikkumisvapauteen vakavia vaikutuksia riippumatta siitä, tapahtuuko se jäsenvaltioiden yksipuolisten päätösten perusteella vai unionin tasolla. Jotta voitaisiin varmistaa, että päätös rajavalvonnan palauttamisesta tehdään ainoastaan silloin kun se on välttämätöntä, viimeisenä keinona, päätös valvonnan väliaikaisesta palauttamisesta tai sen jatkamisesta olisi tehtävä yhteisten perusteiden nojalla ja sen olisi oltava ehdottoman välttämätön ja oikeasuhteinen.

(41)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti poikkeusta henkilöiden vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta on tulkittava suppeasti, ja yleisen järjestyksen käsite edellyttää, että on olemassa todellinen, ajankohtainen ja riittävän vakava uhka, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun.

(42)

Jäsenvaltioiden olisi aluksi arvioitava väliaikaisen rajavalvonnan tarkoituksenmukaisuutta sisärajoilla havaitun vakavan uhkan luonteen perusteella sekä sitä, voitaisiinko samat tavoitteet saavuttaa rajavalvonnalle sisärajoilla vaihtoehtoisten toimenpiteiden avulla, esimerkiksi suorittamalla oikeasuhteisia tarkastuksia poliisivaltuuksien tai muun julkisen vallan nojalla tai unionin oikeuden mukaisen poliisiyhteistyön avulla, mukaan lukien mahdollisuus käyttää siirtomenettelyä, tai väliaikaisia matkustusrajoituksia koskevia yhteisiä toimenpiteitä. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi arvioitava erityisesti rajavalvonnan sisärajoilla todennäköisiä vaikutuksia henkilöiden liikkuvuuteen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, ja raja-alueiden toimintaan. Arviointi olisi liitettävä ilmoitukseen, joka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle, parlamentille ja neuvostolle. Jos rajavalvontaa sisärajoilla jatketaan ennakoitavissa olevien tapahtumien vuoksi yli kuuden kuukauden ajanjakson, jäsenvaltioiden olisi myös tehtävä riskinarviointi. Riskinarviointiin olisi sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot havaitun vakavan uhkan laajuudesta ja odotetusta kehityksestä, tiedot siitä, kuinka kauan kyseisen vakavan uhkan odotetaan jatkuvan ja mihin sisärajojen osuuksiin se vaikuttaa, tiedot koordinointitoimenpiteistä niiden muiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin tällaiset toimenpiteet vaikuttavat, ja tiedot toimenpiteistä, jotka asianomainen jäsenvaltio on toteuttanut ja aikoo toteuttaa havaitun vakavan uhkan lieventämiseksi, jotta rajavalvonta sisärajoilla voidaan lopettaa vapaan liikkuvuuden periaatteen säilyttämiseksi.

(43)

Rajavalvonnan sisärajoille palauttamisesta aiheutuvien haitallisten seurausten rajoittamiseksi kaikkien rajavalvonnan palauttamista sisärajoille koskevien päätösten ohella olisi sovellettava lieventäviä toimenpiteitä. Tällaisiin toimenpiteisiin olisi sisällyttävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan tavaroiden sekä kuljetushenkilöstön ja merenkulkijoiden sujuva kauttakulku ottamalla käyttöön ns. vihreitä kaistoja. Jotta voidaan ottaa huomioon tarve varmistaa sellaisten henkilöiden liikkuvuus, joiden toiminta voi olla olennaisen tärkeää toimitusketjun turvaamiseksi tai keskeisten palvelujen tarjoamiseksi, jäsenvaltiot voisivat lisäksi soveltaa voimassa olevia rajatyöntekijöihin sovellettavia suuntaviivoja, jotka on vahvistettu 30 päivänä maaliskuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden harjoittamista koskevat suuntaviivat covid-19-epidemian aikana”. Sisärajavalvonnan palauttamista koskevissa säännöissä olisi sen vuoksi otettava huomioon covid-19-pandemian aikana hyväksytyt suuntaviivat ja suositukset, jotka muodostavat sisämarkkinoille vahvan suojan sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot soveltavat niitä lieventävinä toimenpiteinä rajavalvonnan sisärajoille palauttamisen yhteydessä. Olisi erityisesti määriteltävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan sisämarkkinoiden keskeytymätön toiminta ja suojataan raja-alueiden ja ns. kaksoiskaupunkien etuja, esimerkiksi lupien tai poikkeusten myöntämiseksi raja-alueiden asukkaille.

(44)

Rajavalvonnan väliaikaista palauttamista sisärajoille koskevien perusteiden ja edellytysten noudattamista olisi arvioitava ensisijaisesti jäsenvaltioiden toimittamien ilmoitusten perusteella. Jotta voidaan varmistaa sisärajoille palautetun rajavalvonnan asianmukainen seuranta ja parantaa komission saamien tietojen laatua, komission olisi hyväksyttävä täytäntöönpanosäädös, jolla vahvistetaan rajavalvonnan sisärajoille palauttamista koskevan ilmoituksen malli. Jäsenvaltioita ei pitäisi vaatia toimittamaan kaikkia tietoja tapauksissa, joissa se on perusteltua yleiseen turvallisuuteen liittyvistä syistä, ottaen huomioon meneillään olevien tutkimusten luottamuksellisuuden. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus turvallisuusluokitella kaikki ilmoituksessa annetut tiedot tai osa niistä, asianmukaisten ja suojattujen kanavien toimintaa kuitenkaan rajoittamatta.

(45)

Sen varmistamiseksi, että rajavalvonta sisärajoilla on todella viimeinen keino, jota sovelletaan vain niin kauan kuin se on tarpeen, ja jotta voidaan arvioida rajavalvonnan tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta sisärajoilla ennakoitavissa olevien uhkien torjumisessa sekä antaa komissiolle mahdollisuus arvioida, onko tämä valvonta poikkeuksellinen toimenpide, jäsenvaltioiden olisi laadittava riskinarviointi ja toimitettava se komissiolle, kun rajavalvontaa sisärajoilla jatketaan ennakoitavissa olevien uhkien vuoksi yli kuuden kuukauden ajanjakson. Jäsenvaltioiden on erityisesti selitettävä havaitun vakavan uhkan laajuus ja kehitys, mukaan lukien se, kuinka kauan havaitun vakavan uhkan odotetaan jatkuvan ja mihin sisärajojen osuuksiin se saattaa vaikuttaa, miksi havaittu uhka ei hälvene vaihtoehtoisilla toimenpiteillä, sekä koordinointitoimenpiteensä niiden muiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin rajavalvonta sisärajoilla vaikuttaa tai todennäköisesti vaikuttaa.

(46)

Komissiolla olisi oltava oikeus pyytää saadun ilmoituksen perusteella lisätietoja, mukaan lukien riskinarvioinnista tai yhteistyö- ja koordinointitoimenpiteistä niiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin suunniteltu sisärajavalvonnan jatkaminen vaikuttaa. Jos ilmoitus ei ole vähimmäisvaatimusten mukainen, komission olisi keskusteltava ilmoituksesta asianomaisen jäsenvaltion kanssa ja pyydettävä lisätietoja tai pyydettävä tätä jäsenvaltiota täydentämään alkuperäistä ilmoitustaan.

(47)

Komission olisi annettava vähintään kerran vuodessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhteisesti kertomus sen alueen toiminnasta, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, jäljempänä ”Schengen-alueen tilaa koskeva kertomus”. Komission olisi myös voitava keskustella tästä kertomuksesta erikseen Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa. Kertomukseen olisi sisällytettävä luettelo kaikista kyseisen vuoden aikana tehdyistä rajavalvonnan palauttamista sisärajoille koskevista päätöksistä sekä toimista, joita komissio on toteuttanut sisärajoille palautetun rajavalvonnan osalta. Kertomuksessa olisi kiinnitettävä erityistä huomiota yli 12 kuukautta käytössä olleeseen rajavalvontaan. Siinä olisi esitettävä myös arvio rajavalvonnan sisärajoille palauttamisen ja jatkamisen tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta kertomuksen viiteajanjaksolla sekä tietoja kolmansien maiden kansalaisten luvatonta liikkumista koskevista suuntauksista alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, asiaankuuluvilta unionin virastoilta saatujen tietojen ja asiaa koskevien tietojärjestelmien data-analyysin pohjalta. Schengen-alueen tilaa koskevassa kertomuksessa olisi käsiteltävä myös Schengenin arviointi- ja valvontamekanismin 20 artiklasta johtuvia raportointivelvoitteita.

(48)

Schengen-alueen tilaa koskevaan kertomukseen olisi liitettävä asetuksen (EU) 2022/922 25 artiklan mukaisesti annettava kertomus.

(49)

Mekanismissa, joka koskee sisärajavalvonnan väliaikaista palauttamista kiireellisissä tilanteissa tai ennakoitavissa oleviin uhkiin puuttumiseksi, olisi annettava komissiolle mahdollisuus järjestää jäsenvaltioiden välisiä neuvotteluja. Komission olisi järjestettävä neuvottelu, jos jäsenvaltio, jota asia suoraan koskee, sitä pyytää. Asiaankuuluvat unionin virastot olisi otettava mukaan tähän prosessiin jakamaan asiantuntemustaan silloin kun se on tarpeen. Tällaisissa neuvotteluissa olisi tarkasteltava mahdollisuutta soveltaa vaihtoehtoisia toimenpiteitä ja tarvittaessa rajavalvonnan suorittamista sisärajoilla koskevia käytännön järjestelyjä ja niiden kestoa. Jos komissio tai jokin jäsenvaltio on antanut lausunnon, jossa se ilmaisee huolensa rajavalvonnan palauttamisesta, tällaisten neuvottelujen olisi oltava pakollisia.

(50)

Komissiolla ja jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava mahdollisuus ilmaista huolensa siitä, onko jonkin jäsenvaltion päätös rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille kiireellisissä tapauksissa tai ennakoitavissa olevaan uhkaan puuttumiseksi tarpeellinen ja oikeasuhteinen. Silloin kun sisärajavalvonta palautetaan ja sitä jatketaan ennakoitavissa olevien uhkien vuoksi useiksi ajanjaksoiksi, joiden yhteenlaskettu kesto on yli 12 kuukautta, komission olisi annettava lausunto, jossa arvioidaan tällaisen rajavalvonnan tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta sisärajoilla. Jos jokin jäsenvaltio katsoo, että kyseessä on merkittävä, poikkeuksellinen tilanne, jonka vuoksi rajavalvontaa sisärajoilla on perusteltua jatkaa yli kahden vuoden ajan, olisi vahvistettava riskinarviointia koskevia suojatoimia. Asianomaisen jäsenvaltion ilmoituksen olisi sisällettävä toimenpiteet, jotka se aikoo toteuttaa, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa, uhkan käsittelemiseksi, sekä selvitys rajavalvonnan mahdollisimman pikaiseksi lopettamiseksi sisärajoilla harkittavista keinoista, toimista, edellytyksistä ja aikataulusta, jotta vapaan liikkuvuuden periaate voidaan säilyttää. Tällaisissa tapauksissa komission olisi annettava uusi lausunto. Tällainen lausunto ei vaikuta täytäntöönpanotoimenpiteisiin, rikkomusmenettelyt mukaan lukien, joita komission olisi perussopimusten valvojana voitava milloin tahansa toteuttaa mitä tahansa jäsenvaltiota vastaan sen vuoksi, että jäsenvaltio on laiminlyönyt sille unionin oikeudesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen. Jos tällainen lausunto annetaan, komission olisi käynnistettävä neuvottelut asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa. Vaikka alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka jossakin jäsenvaltiossa ei välttämättä ole ajallisesti rajoitettu, vapaan liikkuvuuden periaatteen säilyttämiseksi on tarpeen rajoittaa saman vakavan uhkan perusteella sisärajoilla suoritettavan rajavalvonnan enimmäiskestoa, joka ei saisi ylittää kahta vuotta. Poikkeuksellisissa olosuhteissa ja tietyin edellytyksin jäsenvaltioiden olisi voitava päättää jatkaa rajavalvontaa sisärajoilla vielä kahdella kuuden kuukauden jaksolla. Saman vakavan uhkan perusteella sisärajoilla suoritettavan rajavalvonnan kesto saisi joka tapauksessa olla yhteensä enintään kolme vuotta.

(51)

Jotta päätöstä sisärajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta voidaan analysoida jälkikäteen tosiseikkojen perusteella, jäsenvaltiot olisi edelleen velvoitettava toimittamaan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle selvitys sisärajavalvonnan palauttamisesta sen jälkeen kun kyseinen rajavalvonta on lopetettu. Silloin kun rajavalvontaa jatketaan pitkään, toinen tällainen selvitys olisi toimitettava 12 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen jälleen 12 kuukauden kuluttua, jos kyseistä rajavalvontaa poikkeuksellisesti jatketaan. Selvityksessä olisi esitettävä erityisesti rajavalvonnan tarpeellisuutta sisärajoilla koskeva alkuperäinen ja seuranta-arviointi ja tarkasteltava kyseisen rajavalvonnan palauttamista koskevien perusteiden noudattamista. Komission olisi hyväksyttävä täytäntöönpanosäädös, jolla vahvistetaan tällaisen selvityksen malli, ja asetettava malli saataville verkossa.

(52)

Jäsenvaltiot eivät saa tämän asetuksen täytäntöönpanon yhteydessä syrjiä ketään sukupuolen, rodun, ihonvärin, etnisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, geneettisten ominaisuuksien, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, poliittisten tai muiden mielipiteiden, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

(53)

Tässä asetuksessa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten olisi kaikessa tämän asetuksen mukaisessa toiminnassaan, myös käyttäessään valtuuksiaan suorittaa tarkastuksia, noudatettava kaikilta osin unionin oikeuden mukaisia tietosuojasääntöjä. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tämän asetuksen soveltamista varten suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (18) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 (19) niiden soveltamisalan mukaisesti.

(54)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli vahvistaa Schengen-alueen toimintaa, koska on muutettava unionin tasolla vahvistettuja yhteisiä sääntöjä, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(55)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(56)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (20) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(57)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (21) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (22) 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan.

(58)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (23) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (24) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(59)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (25) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (26) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(60)

Tämä asetus ei rajoita direktiivin 2004/38/EY soveltamista.

(61)

Tässä asetuksessa noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(62)

Asetus (EU) 2016/399 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

muutetaan 2 artikla seuraavasti:

2)

lisätään 5 artiklan 3 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Jos suuri määrä muuttajia yrittää ylittää jäsenvaltioiden ulkorajat luvattomasti, joukolla ja voimakeinoja käyttäen, jäsenvaltiot voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet turvallisuuden ja yleisen järjestyksen säilyttämiseksi.”

3)

lisätään 5 artiklaan kohta seuraavasti:

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1359, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, muuttoliikkeeseen ja turvapaikanhakuun liittyviin kriisitilanteisiin ja ylivoimaisen esteen tilanteisiin vastaamisesta ja asetuksen (EU) 2021/1147 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1359, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1359/oj)."

(*2)  Neuvoston direktiivi 2003/109/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2003, pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten asemasta (EUVL L 16, 23.1.2004, s. 44).”;"

4)

korvataan 13 artikla seuraavasti:

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896, annettu 13 päivänä marraskuuta 2019, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä asetusten (EU) N:o 1052/2013 ja (EU) 2016/1624 kumoamisesta (EUVL L 295, 14.11.2019, s. 1).”;"

5)

muutetaan V luvun otsikko seuraavasti: ”Ulkorajoihin liittyvät erityistoimenpiteet”;

6)

lisätään artikla seuraavasti:

7)

korvataan 23 artikla seuraavasti:

8)

lisätään artikla seuraavasti:

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1348, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, kansainvälistä suojelua unionissa koskevan yhteisen menettelyn luomisesta ja direktiivin 2013/32/EU kumoamisesta (EUVL L, 2024/1348, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1348/oj)."

(*5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1347, annettu 14 päivänä toukokuuta 2024, vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiselle kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle ja myönnetyn suojelun sisällölle, neuvoston direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU kumoamisesta (EUVL L, 2024/1347, 22.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2024/1347/oj).”;"

9)

korvataan 24 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki liikenteen sujuvuutta haittaavat esteet maanteiden rajanylityspaikoilta sisärajoilla, erityisesti nopeusrajoitukset, jotka eivät perustu yksinomaan liikenneturvallisuutta koskeviin näkökohtiin tai jotka eivät ole tarpeen 23 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen teknologioiden käyttämiseksi.”

10)

korvataan 25 artikla seuraavasti:

11)

lisätään artikla seuraavasti:

12)

korvataan 26 artikla seuraavasti:

13)

korvataan 27 artikla seuraavasti:

14)

lisätään artikla seuraavasti:

15)

korvataan 28 artikla seuraavasti:

16)

korvataan 33 artikla seuraavasti:

17)

korvataan 36 artikla seuraavasti:

18)

lisätään artikla seuraavasti:

19)

lisätään 39 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

;

20)

lisätään artikla seuraavasti:

21)

lisätään tämän asetuksen liitteessä oleva teksti asetuksen (EU) 2016/399 liitteiksi XI ja XII.