(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 (4) tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ja säätää kuluttajansuojan korkeasta tasosta sekä kierron lisäämisestä taloudessa. Tällä direktiivillä pyritään vihreän siirtymän yhteydessä parantamaan sisämarkkinoiden toimintaa ja edistämään samalla kestävämpää kulutusta ja siten täydentämään direktiivin (EU) 2019/771 tavoitetta.

(2)

Kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja erityisesti rajatylittävän palvelujen tarjoamisen ja kuluttajien sisämarkkinoilla ostamien tavaroiden korjaajien välisen kilpailun helpottamiseksi on tarpeen vahvistaa yhdenmukaiset säännöt, joilla edistetään kuluttajien ostamien tavaroiden korjaamista direktiivissä (EU) 2019/771 vahvistetun myyjän vastuun puitteissa ja sen ulkopuolella. Jäsenvaltiot ovat jo ottaneet käyttöön tai harkitsevat ottavansa käyttöön sääntöjä, joilla edistetään kuluttajien ostamien tavaroiden korjaamista ja uudelleenkäyttöä direktiivissä (EU) 2019/771 vahvistetun myyjän vastuun ulkopuolella. Tätä alaa koskevat toisistaan poikkeavat pakottavat kansalliset säännöt muodostavat todellisia tai potentiaalisia esteitä sisämarkkinoiden toiminnalle ja vaikuttavat haitallisesti kyseisillä markkinoilla toimivien talouden toimijoiden suorittamiin rajatylittäviin liiketoimiin. Kyseiset toimijat voisivat joutua mukauttamaan palvelujaan toisistaan poikkeavien pakottavien kansallisten sääntöjen noudattamiseksi, ja niille voisi aiheutua ylimääräisiä liiketoimintakustannuksia tarvittavan oikeudellisen neuvonnan hankkimisesta, kun niiden on selvitettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (5) nojalla sovellettavat sen jäsenvaltion lakisääteiset vaatimukset, jossa kuluttajalla on asuinpaikka, ja ne voisivat joutua mukauttamaan korjauspalvelujen tarjoamista koskevia sopimuksiaan vastaavasti. Tämä vaikuttaa erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotka muodostavat suurimman osan korjausalasta. Lainsäädännön hajanaisuus voisi myös heikentää kuluttajien luottamusta rajatylittävään korjaamiseen, koska tavaroiden korjauspäätöksen kannalta tärkeisiin seikkoihin liittyy epävarmuustekijöitä.

(3)

Jotta voidaan vähentää kuluttajien ostamien käyttökelpoisten tavaroiden ennenaikaista hävittämistä ja kannustaa kuluttajia käyttämään tavaroita pidempään, on tarpeen vahvistaa tavaroiden korjaamista koskevia säännöksiä, jotta kuluttajat voivat saada kohtuuhintaisia korjauspalveluja valitsemaltaan korjauspalvelujen tarjoajalta. Korjaamisen on tarkoitus johtaa kestävään kulutukseen, koska se todennäköisesti vähentää jätettä, jota aiheutuu käytöstä poistetuista tavaroista, sekä resurssien, mukaan lukien energian, kysyntää, joka johtuu virheelliset tuotteet korvaavien uusien tuotteiden valmistuksesta ja myynnistä, ja pienentää kasvihuonekaasupäästöjä. Tällä direktiivillä edistetään kestävää kulutusta, jotta voidaan saavuttaa ympäristöhyötyjä edistämällä sellaista tavaroiden elinkaarta, johon sisältyy niiden uudelleenkäyttö, korjaaminen ja kunnostaminen, ja saada samalla aikaan hyötyä kuluttajille välttämällä kustannukset, joita lyhyellä aikavälillä liittyy uusiin hankintoihin.

(4)

Kuluttajien käyttäytyminen muodostuu monista eri näkökohdista. Kun valitaan korjaamisen ja uuden tavaran ostamisen välillä, päätöksentekokriteereillä, kuten taloudellisella kannattavuudella, kestävyydellä, saatavuudella ja korjauspalvelun läheisyydellä sekä korjaamiseen tarvittavalla ajalla, on keskeinen merkitys. Monet esteet saattavat estää kuluttajia valitsemasta korjaamista. Tällä direktiivillä pyritään poistamaan joitakin näistä esteistä.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2024/1781 (6) vahvistetaan erityisesti tarjontapuolta koskevia vaatimuksia, joilla pyritään saavuttamaan tavoitteeksi asetettu kestävämpi tuotesuunnittelu tuotantovaiheessa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2024/825 (7) vahvistetaan kysyntäpuolta koskevia vaatimuksia, joilla varmistetaan parempi tiedottaminen tavaroiden kestävyydestä ja korjattavuudesta myyntipisteessä, jotta kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia ja kestäviä ostopäätöksiä. Tällä direktiivillä pyritään täydentämään kyseisiä tarjonta- ja kysyntäpuolen vaatimuksia edistämällä korjaamista ja uudelleenkäyttöä myynnin jälkeen myyjän vastuun ulkopuolella. Lisäksi direktiiviä (EU) 2019/771 olisi muutettava korjaamisen edistämiseksi myyjän vastuun puitteissa. Näin ollen tämän direktiivin tavoitteena on edistää kestävämpää kulutusta, kiertotaloutta ja vihreää siirtymää Euroopan vihreän kehityksen ohjelman puitteissa.

(6)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden vapauteen säännellä korjauspalvelujen tarjoamista koskevien sopimusten muita näkökohtia kuin niitä, jotka on yhdenmukaistettu unionin oikeudessa. Tämä direktiivi ei myöskään saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vapaasti säätää yleiseen sopimusoikeuteen kuuluvista seikoista, kuten säännöistä, jotka koskevat sopimuksen tekemistä, pätevyyttä, pätemättömyyttä tai vaikutuksia, sopimuksen purkamisesta aiheutuvat seuraukset mukaan lukien, siltä osin kuin näitä seikkoja ei säännellä tällä direktiivillä, eikä niiden mahdollisuuteen vapaasti säätää oikeudesta vahingonkorvaukseen. Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2023/988 (8) soveltamista etenkään tuoteturvallisuuteen liittyvän palautusmenettelyn tapauksessa.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti pitää voimassa tai ottaa käyttöön tavaroiden korjaamisen edistämiseen liittyviä muita näkökohtia koskevia säännöksiä, jotka voisivat täydentää tässä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä, esimerkiksi kaupallisia takuita, korjauspalvelukeskuksia tai korjaamisen taloudellisia kannustimia koskevia sääntöjä, jos ne ovat yhteensopivia tässä direktiivissä ja muussa sovellettavassa unionin oikeudessa säädettyjen velvollisuuksien kanssa.

(8)

Jotta tämän direktiivin edut voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti, sitä olisi sovellettava kaikkiin tavaroihin. Tässä direktiivissä täsmennettyjä korjaus- ja ilmoitusvelvollisuuksia koskevia säännöksiä olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan tavaroihin, joiden osalta unionin säädöksissä säädetään korjattavuutta koskevista vaatimuksista.

(9)

Korjattavuutta koskevien vaatimusten olisi katettava kaikki unionin säädösten mukaiset vaatimukset, joilla varmistetaan tavaroiden korjattavuus, kuten muun muassa asetuksessa (EU) 2024/1781 tarkoitetun ekosuunnittelukehyksen mukaiset vaatimukset; tarkoitus on kattaa laaja tavaravalikoima ja ottaa huomioon tuleva kehitys millä tahansa muulla unionin oikeuden alalla.

(10)

Korjaajien on annettava kuluttajille keskeiset tiedot korjauspalveluistaan. Jotta helpotettaisiin kuluttajan mahdollisuutta valita vapaasti tavaran korjaaja ja autettaisiin tunnistamaan ja valitsemaan sopivat korjauspalvelut, korjaajien olisi voitava käyttää vapaaehtoisesti tämän direktiivin liitteessä I olevaa vakiomuotoista eurooppalaista korjaustietolomaketta. Eurooppalaisen korjaustietolomakkeen olisi sisällettävä keskeiset parametrit, jotka vaikuttavat kuluttajien korjaamispäätöksiin, kuten virheen luonne, hinta ja aika, jonka kuluessa korjaaja sitoutuu tekemään korjauksen. Jos korjaaja tarjoaa lisäpalveluja, kuten kuljetusta, kyseisten palvelujen yksilöidyt kustannukset olisi ilmoitettava. Tiedot olisi esitettävä kuluttajille eurooppalaisessa korjaustietolomakkeessa selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/882 (9) esteettömyysvaatimusten mukaisesti. Eurooppalainen korjaustietolomake voisi antaa kuluttajille mahdollisuuden arvioida ja vertailla helposti korjauspalveluja, myös vaihtoehtoisia korjaustarjouksia, ja helpottaa tietojen antamista korjauspalveluista, erityisesti mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa. Korjaajat saisivat lisää oikeusvarmuutta, koska käyttämällä eurooppalaista korjaustietolomaketta ja täyttämällä sen asianmukaisesti niiden katsottaisiin täyttävän oikeudelliset velvollisuutensa, erityisesti tiettyjen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (10) mukaisten ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen osalta. Keskeisten tietojen vakiomuotoinen esittäminen eurooppalaisessa korjaustietolomakkeessa lisäisi selkeyttä ja avoimuutta, mikä lisäisi kuluttajien luottamusta korjauspalveluihin.

(11)

Jos korjaaja toimittaa eurooppalaisen korjaustietolomakkeen, sen olisi tehtävä se kohtuullisessa ajassa, jonka olisi oltava mahdollisimman lyhyt aika pyynnön esittämisestä ja ennen kuin korjauspalvelujen tarjoamista koskeva sopimus sitoo kuluttajaa. Jos eurooppalaista korjaustietolomaketta ei ole annettu, kuluttajan olisi myös voitava tehdä korjauspalvelujen tarjoamista koskeva sopimus korjaajan kanssa direktiivin 2011/83/EU mukaisesti ennen sopimuksen tekoa muilla keinoin annettavien tietojen perusteella.

(12)

Eurooppalainen korjaustietolomake olisi toimitettava maksutta. On kuitenkin tilanteita, joissa korjaajan on suoritettava vianmäärityspalvelu eli tarkastettava tavarat virheen luonteen tai korjaustyypin tunnistamiseksi. Tällaisissa tapauksissa korjaajan olisi voitava pyytää kuluttajaa maksamaan hänelle aiheutuvat välttämättömät kustannukset, mukaan lukien työvoima- tai kuljetuskustannukset. Ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen ja muiden direktiivissä 2011/83/EU säädettyjen vaatimusten mukaisesti korjaajan olisi ilmoitettava kuluttajalle tällaisista kustannuksista ennen kuin kuluttaja pyytää vianmäärityspalvelua ja ennen eurooppalaisen korjaustietolomakkeen toimittamista. Kuluttajien olisi voitava olla pyytämättä vianmäärityspalvelua, jos he katsovat, että sen hankkimisesta aiheutuvat kustannukset ovat liian korkeat. Jos kuluttaja päättää korjauttaa tavaran, korjaajan olisi voitava vähentää tällaiset kustannukset korjauksen hinnasta. Tämä ei rajoita tällaisten kustannusten pakollista vähentämistä koskevien jäsenvaltioiden sääntöjen soveltamista. Vähennys voitaisiin ilmoittaa eurooppalaisella korjaustietolomakkeella.

(13)

Korjaajat eivät saisi muuttaa eurooppalaisessa korjaustietolomakkeessa ilmoittamiaan korjausehtoja, korjaamisen hinta mukaan luettuna, vähintään 30 kalenteripäivään. Korjaajan ja kuluttajan olisi kuitenkin voitava sopia pidemmästä ajasta. Näin varmistettaisiin, että kuluttajille jää riittävästi aikaa vertailla eri korjaustarjouksia. Jos korjauspalvelujen tarjoamista koskeva sopimus tehdään eurooppalaisen korjaustietolomakkeen perusteella, lomakkeeseen sisältyvien korjausehtoja ja hintaa koskevien tietojen olisi oltava erottamaton osa korjauspalvelujen tarjoamista koskevaa sopimusta, sillä niissä määritellään kyseiseen sopimukseen perustuvat korjaajan velvollisuudet. Kyseisten sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättämiseen sovelletaan asiassa sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä.

(14)

Jos korjaaja päättää toimittaa eurooppalaisen korjaustietolomakkeen ja kuluttaja hyväksyy siinä esitetyt ehdot, korjaajan olisi oltava velvollinen suorittamaan korjaus. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä oikeasuhteisista ja tehokkaista oikeussuojakeinoista, jotka ovat kuluttajien saatavilla, jos korjaaja ei suorita korjauspalvelua sen jälkeen, kun kuluttaja on hyväksynyt eurooppalaisen korjaustietolomakkeen. Tällaisiin oikeussuojakeinoihin voisi sisältyä vianmäärityspalvelusta maksettujen kustannusten korvaaminen.

(15)

Direktiivissä (EU) 2019/771 säädetään myyjän velvollisuudesta korjata tavara, jos siinä oleva virhe on ollut olemassa jo tavaran toimitusajankohtana ja jos virhe ilmenee vastuuaikana. Jos kyseistä velvollisuutta ei sovelleta, suuri määrä virheellisiä mutta muuten käyttökelpoisia tuotteita hävitetään ennenaikaisesti. Jotta voidaan kannustaa kuluttajia korjauttamaan tavarat tällaisissa tilanteissa, tässä direktiivissä olisi velvoitettava valmistajat korjaamaan kuluttajan pyynnöstä tavarat, joihin sovelletaan unionin säädöksissä vahvistettuja korjattavuutta koskevia vaatimuksia, koska kyseiset korjattavuutta koskevat vaatimukset on osoitettu niille. Korjausvelvollisuutta olisi unionin markkinoille saatettujen tavaroiden osalta sovellettava sekä unioniin että sen ulkopuolelle sijoittautuneisiin valmistajiin. Tällä direktiivillä ei myöskään saisi kyseenalaistaa valmistajien taloudellista valinnanvapautta lopettaa tavaran valmistus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta, soveltuvin osin, unionin oikeuden mukaista velvollisuutta toimittaa varaosia ja työkaluja.

(16)

Koska valmistajille tämän direktiivin nojalla asetettava korjausvelvollisuus kattaa virheet, jotka eivät johdu siitä, että tavara ei ole myyntisopimuksen mukainen, valmistajien olisi voitava tarjota korjaamista joko kuluttajan maksamaa hintaa vastaan tai maksutta. Maksun perimisellä olisi kannustettava valmistajia kehittämään kestäviä liiketoimintamalleja, korjauspalvelujen tarjoaminen mukaan lukien. Korjaamisen hinnassa voitaisiin ottaa huomioon esimerkiksi työvoimakustannukset, varaosien kustannukset, korjaamon toiminnasta aiheutuvat kustannukset ja tavanomainen marginaali. Hinnan olisi oltava kohtuullinen eli se olisi asetettava siten, että kuluttajia ei tarkoituksellisesti estetä hyötymästä valmistajien korjausvelvollisuudesta. Korjaamisen hinnasta ja ehdoista olisi sovittava kuluttajan ja valmistajan välisessä sopimuksessa, ja kuluttajan olisi voitava vapaasti päättää, ovatko hinta ja muut ehdot hyväksyttäviä. Tällaisen sopimuksen tarpeellisuuden ja muiden korjaajien aiheuttaman kilpailupaineen olisi kannustettava korjausvelvollisia valmistajia pitämään hinta kuluttajan kannalta hyväksyttävällä tasolla. Korjausvelvollisuus voitaisiin myös täyttää maksutta silloin, kun virhe kuuluu kaupallisen takuun piiriin, esimerkiksi kun on kyse tavaroiden kestävyystakuusta. Jotta kuluttajia kannustettaisiin korjauttamaan tavaransa lakisääteisen virhevastuun ulkopuolella, valmistajan olisi voitava tarjota korjaamisen ajaksi lainaksi vastaava tavara, joka on määrä palauttaa, kun kuluttaja saa korjatun tavaran.

(17)

Olisi hyödyllistä, jos korjaus voitaisiin tehdä mahdollisimman lähellä kuluttajaa tarpeettomien kuljetuskustannusten ja päästöjen estämiseksi. Valmistajien ja tapauksen mukaan valtuutettujen edustajien, tuojien ja jakelijoiden olisi voitava täyttää korjausvelvollisuutensa alihankintana, esimerkiksi jos niillä ei ole korjausinfrastruktuuria tai jos korjaamisen voi suorittaa lähempänä kuluttajaa sijaitseva korjaaja. Niiden olisi kuitenkin edelleen oltava vastuussa korjausvelvollisuudesta.

(18)

Asetuksen (EU) 2024/1781 nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY (11) nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanotoimenpiteissä vahvistettujen vaatimusten mukaan valmistajien on asetettava saataville varaosat, korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot tai korjaamiseen liittyvät ohjelmistotyökalut, laiteohjelmistot tai vastaavat apuvälineet. Kyseisillä vaatimuksilla varmistetaan, että korjaaminen on teknisesti toteutettavissa ja että sen voivat valmistajan lisäksi tehdä myös muut korjaajat. Näin ollen korjaajilla ja tapauksen mukaan kuluttajilla on unionin säädösten mukaisesti mahdollisuus saada varaosia ja korjaamiseen liittyviä tietoja ja työkaluja, ja kuluttajilla on laajempi valikoima korjaajia tai tarvittaessa mahdollisuus suorittaa korjaus itse. Varaosat olisi asetettava saataville vähintään unionin säädöksissä vahvistetuksi ajaksi. Valmistajien, jotka asettavat varaosia ja työkaluja saataville tämän direktiivin liitteessä II lueteltujen säädösten soveltamisalaan kuuluvia tavaroita varten joko unionin oikeuden mukaisten vastaavien oikeudellisten velvollisuuksien vuoksi tai vapaaehtoisesti, olisi veloitettava kohtuullinen hinta, joka ei estä tällaisten varaosien ja työkalujen saatavuutta ja siten korjaamista. Kyseisten toimenpiteiden täydentämiseksi valmistajat eivät saisi käyttää sopimuslausekkeita, laitteistoja tai ohjelmistotekniikoita, jotka estävät sellaisten tavaroiden korjaamisen, joiden osalta tämän direktiivin liitteessä II luetelluissa unionin säädöksissä on vahvistettu korjattavuutta koskevia vaatimuksia, paitsi jos ne ovat perusteltuja oikeutetuilla ja objektiivisilla tekijöillä, mukaan lukien teollis- ja tekijänoikeuksilla suojattujen teosten ja muun suojatun aineiston luvattoman käytön estämiseksi tai rajoittamiseksi unionin ja kansallisten säädösten, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/29/EY (12), 2004/48/EY (13) ja (EU) 2019/790 (14) nojalla. Näin ollen tämän olisi edistettävä kilpailua ja hyödytettävä kuluttajia tarjoamalla parempia palveluja ja alhaisempia korjaushintoja.

(19)

Elinkeinonharjoittajien menettelyt, jotka saavat kuluttajat ajattelemaan, että heidän tavaraansa ei voida korjata riippumattoman korjaajan, muun kuin ammattikorjaajan tai loppukäyttäjän tekemän aiemman korjauksen tai tarkastuksen vuoksi, tai väärät väitteet siitä, että tällainen korjauttaminen tai tarkastus aiheuttaa turvallisuuteen liittyviä riskejä ja siten johtaa kuluttajia harhaan, voisivat tapauksen mukaan olla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/29/EY (15) tarkoitettuja sopimattomia kaupallisia menettelyjä.

(20)

Korjausvelvollisuutta olisi sovellettava myös tapauksissa, joissa valmistaja on sijoittautunut unionin ulkopuolelle. Jotta kuluttajat voisivat kääntyä unioniin sijoittautuneen talouden toimijan puoleen tämän velvollisuuden täyttämiseksi, tässä direktiivissä säädetään vaihtoehtoisista talouden toimijoista, joiden on tällaisissa tapauksissa täytettävä valmistajaa koskeva korjausvelvollisuus. Näin unionin ulkopuolella sijaitsevilla valmistajilla on mahdollisuus organisoida toimintansa ja täyttää korjausvelvollisuutensa unionissa.

(21)

Jotta valmistajiin ei kohdistuisi liian suurta rasitusta ja jotta voitaisiin varmistaa, että valmistajat pystyvät täyttämään korjausvelvollisuutensa, kyseinen velvollisuus olisi rajoitettava koskemaan tavaroita, joiden osalta unionin säädöksissä vahvistetaan korjattavuutta koskevat vaatimukset kyseisissä säädöksissä tarkoitetussa laajuudessa. Korjattavuutta koskevat vaatimukset eivät velvoita valmistajia korjaamaan virheellisiä tavaroita. Sen sijaan niillä varmistetaan, että tavarat ovat korjattavissa. Esimerkkejä unionin säädöksistä, joissa vahvistetaan korjattavuutta koskevia vaatimuksia, ovat asetuksen (EU) 2024/1781 nojalla hyväksytyt delegoidut säädökset tai neuvoston direktiivin 2009/125/EY nojalla hyväksytyt täytäntöönpanotoimenpiteet, joilla luodaan puitteet tuotteiden ympäristökestävyyden parantamiselle, tai muut asiaankuuluvat unionin säädökset, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2023/1542 (16). Rajoittamalla tällä tavoin korjausvelvollisuutta olisi varmistettava, että velvollisuus koskee ainoastaan tavaroita, jotka on suunniteltu korjattaviksi. Korjattavuutta koskevia asiaankuuluvia vaatimuksia ovat muun muassa suunnitteluvaatimukset, joilla parannetaan mahdollisuuksia purkaa tavarat, sekä erilaiset varaosat, jotka on asetettava saataville tietyksi vähimmäisajaksi. Korjausvelvollisuuden olisi vastattava korjattavuutta koskevien vaatimusten soveltamisalaa. Esimerkiksi ekosuunnitteluvaatimuksia saatetaan soveltaa ainoastaan tavaroiden tiettyihin osiin, tai varaosien saatavuudelle saatetaan vahvistaa tietty ajanjakso. Tässä direktiivissä säädetyn korjausvelvollisuuden, jonka perusteella kuluttaja voi vaatia tavaran korjaamista suoraan valmistajalta myynnin jälkeen, olisi täydennettävä esimerkiksi asetuksessa (EU) 2024/1781 säädettyjä tarjontapuoleen liittyviä korjattavuutta koskevia vaatimuksia, jotka kannustavat kuluttajia vaatimaan korjaamista.

(22)

Oikeusvarmuuden varmistamiseksi tämän direktiivin liitteessä II olisi lueteltava unionin säädökset, jotka sisältävät asiaankuuluviin tavararyhmiin sovellettavia korjattavuutta koskevia vaatimuksia. Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus sääntelyn tulevan kehityksen kanssa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat unionin säädösten lisäämistä tämän direktiivin liitteeseen II silloin, kun hyväksytään uusia korjattavuutta koskevia vaatimuksia. Komission olisi lisättävä kyseiset säädökset mahdollisimman pian ja viimeistään 12 kuukauden kuluttua niiden julkaisemisesta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (17) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(23)

Vaikka tässä direktiivissä asetetaan korjausvelvollisuus valmistajalle, siinä myös helpotetaan kuluttajien mahdollisuutta valita muiden korjaajien tarjoamat korjauspalvelut. Valintaa helpotetaan eurooppalaisella korjaustietolomakkeella, jonka toimittavat vapaaehtoisesti sekä valmistaja että korjaajat, kuten myyjä tai riippumattomat korjaajat, tai tekemällä hakuja korjaamista varten tarkoitetun verkkoalustan kautta. Koska kuluttajien olisi maksettava korjauksesta, he todennäköisesti vertailevat korjausmahdollisuuksia valitakseen tarpeisiinsa parhaiten soveltuvat korjauspalvelut. Näin ollen on todennäköistä, että kuluttajat ottavat ensiksi yhteyttä lähellään oleviin riippumattomiin korjaajiin tai myyjään ja vasta sen jälkeen valmistajiin, jotka saattavat esimerkiksi sijaita kauempana ja joiden tarjoama hinta voi olla korkeampi kuljetuskustannusten vuoksi.

(24)

Direktiivin (EU) 2019/771 mukaisesti valmistaja olisi vapautettava korjausvelvollisuudesta, jos korjaaminen on tosiasiallisesti tai oikeudellisesti mahdotonta. Sen vuoksi valmistajalla ei saisi olla mahdollisuutta kieltäytyä korjaamasta tavaraa puhtaasti taloudellisista syistä, kuten varaosien kustannusten vuoksi, tai pelkästään siitä syystä, että muut korjaajat tai tapauksen mukaan kuluttaja ovat suorittaneet aiemman korjauksen. Kansallisessa lainsäädännössä, jolla direktiivi (EU) 2019/771 ja sitä edeltänyt Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/44/EY (18) on pantu täytäntöön, käytetään jo kriteerinä korjaamisen mahdottomuutta, ja myös kansalliset tuomioistuimet soveltavat kyseistä kriteeriä.

(25)

Jotta kuluttajat olisivat tietoisempia korjaamisen mahdollisuudesta ja jotta korjaamisen todennäköisyys näin ollen kasvaisi, valmistajien tai tilanteen mukaan niiden valtuutettujen edustajien, tuojien tai jakelijoiden olisi tiedotettava tästä kuluttajille asettamalla heidän saatavilleen tietoja korjausvelvollisuudestaan ja korjauspalveluistaan. Tietojen olisi oltava saatavilla ainakin koko korjausvelvollisuuden keston ajan, jonka voitaisiin katsoa alkavan markkinoille saattamisesta ja päättyvän korjattavuutta koskevien vaatimusten voimassaolon päättyessä. Tiedoissa olisi mainittava tavarat, joita korjausvelvollisuus koskee, selitettävä, että kyseisiä tavaroita varten on tarjolla korjauspalveluja esimerkiksi alihankkijoiden kautta, ja ilmoitettava korjausmahdollisuuden laajuus. Kyseiset tiedot olisi oltava helposti kuluttajan saatavilla ja ne olisi annettava selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla ilman, että kuluttajan tarvitsee niitä erikseen pyytää, ja noudattaen direktiivissä (EU) 2019/882/EU vahvistettua esteettömyysvaatimusta. Valmistajan olisi voitava vapaasti päättää keinoista, joilla se tiedottaa kuluttajalle, kuten näkyvällä ja huomiota herättävällä tavalla verkkosivuston kautta, digitaalisen tuotepassin kautta tai myyntipisteessä, esimerkiksi silloin, kun myyjänä on valmistaja.

(26)

Korjaamisen edistämiseksi komission olisi perustettava korjaamista koskeva eurooppalainen verkkoalusta, jäljempänä ”eurooppalainen verkkoalusta”. Eurooppalaisen verkkoalustan olisi koostuttava kansallisista osioista, jotka perustuvat yhteiseen verkkorajapintaan, ja sisällettävä linkkejä korjaamista koskeviin kansallisiin verkkoalustoihin, jäljempänä ”kansalliset verkkoalustat”, jotka täyttävät tässä direktiivissä säädetyt kriteerit. Tätä varten komission olisi kehitettävä yhteinen verkkorajapinta eurooppalaista verkkoalustaa varten. Komission olisi myös oltava vastuussa yhteisen verkkorajapinnan tietoteknisen ylläpidon varmistamisesta ja vastattava käyttäjien teknisiin kyselyihin tai muihin tiedusteluihin, jotka koskevat eurooppalaisen verkkoalustan virheellistä toimintaa. Eurooppalaisen verkkoalustan olisi oltava kuluttajien saatavilla maksutta. Sinne olisi voitava ottaa tapauksen mukaan toimijoita, jotka myyvät kunnostettuja tavaroita taikka ostavat virheellisiä tavaroita kunnostamista varten, tai markkinapohjaisia välineitä, kuten yhteisölähtöisiä korjausaloitteita. Jäsenvaltioiden olisi joko käytettävä yhteistä verkkorajapintaa kansallisten osioidensa luomiseen eurooppalaisella verkkoalustalla tai perustettava tai tarvittaessa ylläpidettävä kansallisia verkkoalustoja, jotka täyttävät tässä direktiivissä säädetyt kriteerit. Kun jäsenvaltiot käyttävät eurooppalaista verkkoalustaa, niiden olisi voitava itse päättää, miten toimijat otetaan kansallisiin osioihin, eli rekisteröityvätkö toimijat itse, tuodaanko olemassa olevista tietokannoista massadataa korjaajien suostumuksella vai asetetaanko rekisteröinnin edellytykseksi ennakkohyväksyntä. Jos jäsenvaltiot katsovat tarpeelliseksi, niiden olisi voitava asettaa kansallisiin osioihin pääsylle edellytyksiä, joita voivat olla ammattipätevyyttä koskevien kriteerien täyttyminen tai osoitus korjauksiin sovellettavien vapaaehtoisten eurooppalaisten tai kansallisten laatustandardien noudattamisesta. Tällaisten ehtojen olisi oltava syrjimättömiä ja unionin oikeuden mukaisia. Jäsenvaltioille, jotka päättävät asettaa käyttöehtoja kansallisiin osioihinsa, olisi myönnettävä kuusi lisäkuukautta kansallisen osion saattamiseksi toimintavalmiiksi.

(27)

Jotkin jäsenvaltiot tai yritykset ovat korjaamisen edistämiseksi investoineet resursseja kansallisten verkkoalustojen kehittämiseen. Liiallisen hallinnollisen rasitteen välttämiseksi ja asianmukaisen joustavuuden mahdollistamiseksi jäsenvaltioiden olisi myös voitava päättää, että ne säilyttävät olemassa olevan kansallisen verkkoalustan, joka täyttää tämän direktiivin vaatimukset. Jos jäsenvaltio säilyttää tai perustaa kansallisen verkkoalustan, sitä ei saisi velvoittaa perustamaan kansallista osiota eurooppalaisella verkkoalustalla tai nimeämään kansallisia yhteyspisteitä. Jäsenvaltioiden olisi valittava, perustavatko ne eurooppalaisen verkkoalustan kansallisen osion vai kansallisen verkkoalustan, joka täyttää tässä direktiivissä säädetyt edellytykset, ja ilmoitettava tästä komissiolle viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2026. Tällaiset kansalliset verkkoalustat ovat käytettävissä eurooppalaisen verkkoalustan linkin kautta, jos ne ovat toiminnassa viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2027. Ne voisivat olla yksityisiä, julkisia tai yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksiin perustuvia verkkoalustoja.

(28)

Eurooppalaiseen verkkoalustaan olisi sisällyttävä käyttäjäystävällisiä välineitä korjaajien etsimiseksi jäsenvaltioittain. Tämä auttaisi kuluttajia arvioimaan ja vertailemaan eri korjauspalvelujen tarjoajien etuja ja tukisi heitä näin korjaajan valinnassa. Vaikka eurooppalaisen verkkoalustan tavoitteena on helpottaa korjauspalvelujen etsimistä yritysten ja kuluttajien välisissä suhteissa, jäsenvaltioiden olisi kestävän kulutuksen edistämiseksi voitava laajentaa eurooppalaisella verkkoalustalla kansallisen osionsa soveltamisalaa koskemaan kunnostettujen tavaroiden myyjiä, virheellisiä tavaroita kunnostamista varten ostavia toimijoita tai yhteisölähtöisiä korjausaloitteita, kuten korjauskahviloita.

(29)

Komission ja jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä komission perustamaan asiantuntijaryhmään edustaja, joka neuvoo eurooppalaisen verkkoalustan suunnittelussa ja toiminnassa.

(30)

Jäsenvaltioiden olisi myös nimettävä kansalliset yhteyspisteet, jotka vastaavat niiden kansallisen osion hallinnointiin liittyvistä tehtävistä. Jäsenvaltioiden nimeämien kansallisten yhteyspisteiden olisi tarvittaessa valvottava kansalliseen osioon sisältyviä tietoja, minkä tarkoituksena on havaita, tunnistaa ja poistaa pätemättömät tiedot unionin oikeuden mukaisesti.

(31)

Komission olisi varmistettava, että eurooppalainen verkkoalusta on helposti ja maksutta kuluttajien saatavilla. Eurooppalaisen verkkoalustan olisi annettava kuluttajille mahdollisuus löytää sopivia korjauspalveluja virheellisille tavaroilleen sekä tarvittaessa kunnostettujen tavaroiden myyjiä, virheellisiä tavaroita kunnostamista varten ostavia toimijoita tai yhteisölähtöisiä korjausaloitteita, kuten korjauskahviloita. Kuluttajien olisi voitava käyttää hakutoimintoja voidakseen suodattaa erilaisia ominaisuuksia, kuten tavararyhmiä, tilapäisten korvaavien tavaroiden saatavuutta, laatuindikaattoreita ja mahdollisia korjausehtoja, mukaan lukien korjaajan sijainti ja mahdollisuus tarjota palveluja rajojen yli. Eurooppalaisen verkkoalustan olisi oltava myös haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien, mukaan lukien vammaisten, saavutettavissa sovellettavan esteettömyyttä koskevan unionin oikeuden mukaisesti.

(32)

Tavaroihin perustuva hakutoiminto voisi viitata tavaratyyppiin tai tavaramerkkiin. Koska korjaajat eivät ennen korjauspyynnön esittämistä voi olla tietoisia siitä, millainen virhe on kyseessä, olisi oltava riittävää, että ne antavat eurooppalaisella verkkoalustalla yleisiä tietoja korjauspalvelujensa keskeisistä osatekijöistä, jotta kuluttajat voivat tehdä päätöksen tavaran korjauttamisesta. Tällaisia tietoja ovat erityisesti korjaamiseen keskimäärin tarvittava aika, tilapäisen korvaavan tavaran saatavuus, paikka, jossa kuluttaja luovuttaa tavaran korjattavaksi, sekä lisäpalvelujen saatavuus. Korjaajia ja tarvittaessa kunnostettujen tavaroiden myyjiä, virheellisiä tavaroita kunnostamista varten ostavia toimijoita tai yhteisölähtöisiä korjausaloitteita, kuten korjauskahviloita, olisi kannustettava päivittämään säännöllisesti tietojaan eurooppalaisella verkkoalustalla. Jotta kuluttajien luottamusta eurooppalaisella verkkoalustalla saatavilla oleviin korjauspalveluihin voitaisiin lisätä, korjaajien olisi voitava osoittaa noudattavansa tiettyjä korjausstandardeja.

(33)

Jotta eurooppalaisen korjaustietolomakkeen saaminen olisi helpompaa, korjaajan olisi voitava asettaa lomake vapaaehtoisesti saataville eurooppalaiselle verkkoalustalle, jonka kautta kuluttajien olisi voitava pyytää sitä suoraan korjaajalta.

(34)

Jotta kuluttajat olisivat paremmin tietoisia eurooppalaisesta verkkoalustasta, komission ja jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimia, kuten ohjattava asiaankuuluvilta kansallisilta verkkosivustoilta eurooppalaiselle verkkoalustalle tai toteutettava viestintäkampanjoita.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden kansallinen lainsäädäntö, myös silloin, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, on täysin yhdenmukainen perussopimuksissa vahvistettujen palvelujen tarjoamista ja sijoittautumista koskevien perusvapauksien kanssa. Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/958 (19) soveltamista.

(36)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava vähintään yksi toimenpide, jolla edistetään korjaamista. Tällaiset toimenpiteet voisivat olla luonteeltaan taloudellisia tai muita kuin taloudellisia. Muita kuin taloudellisia toimenpiteitä voisivat olla tiedotuskampanjat ja yhteisölähtöisten korjausaloitteiden tukeminen suoraan esimerkiksi tarjoamalla tiloja korjauksia tai tavaran luovutusta varten esimerkiksi yhteisö- tai kulttuurikeskuksissa. Luonteeltaan taloudellisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi korjaussetelit, korjausrahastot, paikallisten tai alueellisten verkkoalustojen tukeminen tai perustaminen korjaamista varten, koulutusohjelmien järjestäminen tai rahoittaminen korjausta koskevien erityistaitojen hankkimiseksi tai verotustoimenpiteet. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa neuvoston direktiivin 2006/112/EY (20) liitteen III mukaisten verotustoimenpiteiden yhteydessä säätää alennetusta arvonlisäverokannasta kodinkoneiden, kenkien ja nahkatavaroiden, vaatteiden ja liinavaatteiden korjauspalvelujen osalta, mukaan lukien paikkaaminen ja muutokset. Tältä osin komissio voisi harkita tarvittaessa ehdotuksen tekemistä kyseisen direktiivin liitteen III muuttamiseksi. Kyseiset toimenpiteet voitaisiin toteuttaa kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle yhdestä tai useammasta korjausta edistävästä toimenpiteestä parhaiden käytäntöjen vaihdon helpottamiseksi. Komission olisi asetettava tiedot tällaisista toimenpiteistä julkisesti saataville.

(37)

Jäsenvaltioiden on tarpeen säätää tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistaa niiden täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(38)

Komission olisi mahdollistettava vapaaehtoisen eurooppalaisen laatustandardin kehittäminen korjauspalveluja varten esimerkiksi helpottamalla standardin osalta tehtävää vapaaehtoista yhteistyötä yritysten, viranomaisten ja muiden sidosryhmien, kuten riippumattomien korjaajien ja yhteisöjen omien korjauspalvelualoitteiden, välillä ja kannustamalla niitä tällaiseen yhteistyöhön tai esittämällä standardointipyyntö eurooppalaisille standardointiorganisaatioille. Korjauspalveluja koskeva eurooppalainen laatustandardi voisi lisätä kuluttajien luottamusta korjauspalveluihin kaikkialla unionissa. Tällaiseen standardiin voisi sisältyä näkökohtia, jotka vaikuttavat kuluttajien tekemiin korjauspäätöksiin, kuten korjaamiseen kuluva aika, tilapäisten korvaavien tavaroiden saatavuus, laadunvarmistus, kuten kaupallinen korjaustakuu, ja korjaajien tarjoamien lisäpalvelujen, kuten poistamisen, asentamisen ja kuljetuksen, saatavuus.

(39)

Tässä direktiivissä säädetyt täytäntöönpanosäännökset eivät rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/1828 soveltamista (21).

(40)

Direktiiviä (EU) 2019/771 olisi muutettava siten, että vastuuaikaa pidennetään 12 kuukaudella, jotka olisi lisättävä tavaran jäljellä olevaan vastuuaikaan, jotta kuluttajia kannustettaisiin valitsemaan korjaus tavaran saattamiseksi sopimuksen mukaiseksi myyjän vastuun puitteissa ja siten edistämään korjaamista silloin, kun kuluttaja valitsee korjaamisen oikeussuojakeinoksi, jotta tavara saatettaisiin sopimuksen mukaiseksi. Kyseistä pidennystä olisi sovellettava kerran. Jäsenvaltiot voisivat kuitenkin edelleen kannustaa korjaamiseen säätämällä myyjän vastuun lisäpidennyksestä, jos korjaus tehdään uudelleen. Jäsenvaltiot voisivat myös ottaa käyttöön tai pitää voimassa sääntöjä, joilla myyjän vastuuta pidennetään korjaamisen yhteydessä yli 12 kuukauden ajaksi. Kun vastuuaikaa on pidennetty, myyjän olisi direktiivin (EU) 2019/771 mukaisesti oltava vastuussa virheistä, jotka olivat olemassa tavaran toimitusajankohtana ja jotka ilmenevät tavaran jäljellä olevan vastuuajan kuluessa, pidennys mukaan lukien. Vastuuajan pidentäminen ei saisi vaikuttaa direktiivissä (EU) 2019/771 säädettyihin kuluttajien oikeuksiin. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa siihen, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön tai pitävät voimassa säännöksiä, joissa säädetään pidemmästä vastuuajasta ainoastaan korjattujen osien osalta direktiivin (EU) 2019/771 mukaisesti. Kun otetaan huomioon direktiivissä (EU) 2019/771 säädetty joustavuus, jäsenvaltioiden, jotka eivät säädä myyjän vastuuta koskevista kiinteistä määräajoista tai joissa säädetään ainoastaan oikeussuojakeinojen vanhentumisajasta, olisi varmistettava, että myyjän vastuu tai oikeussuojakeinojen vanhentumisaika korjaamistilanteessa on vähintään kaksi vuotta ja 12 kuukautta, mikä vastaa direktiivissä (EU) 2019/771 säädettyä myyjän vastuun vähimmäisaikaa ja kyseisen vähimmäisajan pidennystä korjaamisen osalta. Vastuuajan pidentäminen kannustaisi kestävään kulutukseen ja edistäisi kiertotaloutta.

(41)

Jotta korjaamista myyjän vastuun puitteissa voidaan edistää kuluttajien hyödyksi ja ympäristönsuojelua silmällä pitäen, direktiiviä (EU) 2019/771 olisi muutettava edelleen siten, että siinä otetaan käyttöön uusi velvollisuus ilmoittaa kuluttajalle oikeudesta valita korjaamisen ja vaihtamisen välillä sekä vastuuajan pidentämisestä, jos kyseinen kuluttaja valitsee korjaamisen, jolloin lisätään tietoisuutta sekä vaihtoehdoista että korjaamisen valinnan eduista. Kyseinen ilmoittamisvaatimus kannustaisi kestävään kulutukseen ja edistäisi kiertotaloutta.

(42)

Kuluttajien tukemiseksi ja korjaamiseen kannustamiseksi myyjä voisi asiaankuuluvan tavararyhmän erityispiirteistä riippuen lainata kuluttajalle korvaavan tavaran, jos korjausta ei ole saatu päätökseen kohtuullisen ajan kuluessa tai ilman merkittävää haittaa. Tämä korvaava tavara voisi myös olla kunnostettu tavara. Kuluttajalle väliaikaisesti lainatun korvaavan tavaran olisi joka tapauksessa oltava maksuton. Lisäksi myyjän olisi silti saatava korjaus päätökseen kohtuullisessa ajassa. Tavaran lainaamisella korjaamisen ajaksi voidaan välttää kuluttajalle aiheutuva merkittävä haitta, mutta sillä ei voida perustella kohtuuttoman pitkää korjausaikaa. Lisäksi myyjä voisi kuluttajan pyynnöstä toimittaa kuluttajalle kunnostetun tavaran, jos tavara vaihdetaan oikeussuojakeinona.

(43)

Jotta tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen täytäntöönpano olisi mahdollista edustajakanteiden avulla, on tarpeen muuttaa direktiivin (EU) 2020/1828 liitettä I. Jotta jäsenvaltioiden nimeämät toimivaltaiset viranomaiset voivat tehdä yhteistyötä ja koordinoida toimia keskenään ja komission kanssa tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen noudattamisen valvomiseksi, on tarpeen muuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394 (22) liitettä.

(44)

Jotta talouden toimijat voisivat mukauttaa toimintaansa, olisi otettava käyttöön siirtymäsäännöksiä, jotka koskevat tämän direktiivin joidenkin artiklojen soveltamista. Direktiiviin (EU) 2019/771 tehtävää muutosta olisi sovellettava ainoastaan myyntisopimuksiin, jotka on tehty 31 päivän heinäkuuta 2026 jälkeen, jotta oikeusvarmuus voidaan taata ja myyjille antaa riittävästi aikaa mukautua korjaamista ja vaihtamista koskeviin muutettuihin oikeussuojakeinoihin.

(45)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (23) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(46)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tavoitteeksi asetettua kuluttajien ostamien tavaroiden korjaamisen edistämistä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja säätää samalla ympäristönsuojelun ja kuluttajansuojan korkeasta tasosta. Uudet kansalliset pakottavat säännöt, joilla edistetään kestävää kulutusta korjaamalla direktiivin (EU) 2019/771 soveltamisalan ulkopuolelle jääviä virheitä, poikkeaisivat todennäköisesti toisistaan ja johtaisivat sisämarkkinoiden pirstoutumiseen. Jäsenvaltiot eivät saa muuttaa täysin yhdenmukaistettuja sääntöjä, jotka koskevat direktiivin (EU) 2019/771 mukaisesti myyjän vastuulle kuuluvia virheitä. Tämän direktiivin tavoite voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla täysin yhdenmukaistetuilla yhteisillä säännöillä, joilla edistetään korjaamista direktiivissä (EU) 2019/771 säädetyn myyjän vastuun puitteissa ja sen ulkopuolella. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisia. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(47)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja -vapauksia ja pyritään varmistamaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ”perusoikeuskirja”, 16, 26, 37, 38 ja 47 artiklan noudattaminen kaikilta osin. Direktiivillä parannetaan osaltaan ympäristön laatua perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaisesti edistämällä tavaroiden kestävää kulutusta ja vähentämällä siten käyttökelpoisten tavaroiden ennenaikaisesta hävittämisestä aiheutuvia kielteisiä ympäristövaikutuksia. Tällä direktiivillä varmistetaan kuluttajansuojaa koskevan 38 artiklan noudattaminen kaikilta osin parantamalla kuluttajan oikeuksia sellaisten virheiden osalta, jotka tapahtuvat tai ilmenevät direktiivin (EU) 2019/771 mukaisen myyjän vastuun ulkopuolella. Lisäksi sillä varmistetaan perusoikeuskirjan 16 artiklan mukaisen elinkeinovapauden kunnioittaminen turvaamalla sopimusvapaus ja edistämällä korjauspalvelujen kehittämistä sisämarkkinoilla. Tällä direktiivillä edistetään vammaisten sopeutumista yhteiskuntaan perusoikeuskirjan 26 artiklan mukaisesti helpottamalla vammaisten henkilöiden pääsyä eurooppalaiselle verkkoalustalle. Tällä direktiivillä pyritään varmistamaan, että huolehtimalla tehokkaasti täytäntöönpanon valvonnasta perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen kunnioitetaan kaikilta osin,

1)

”kuluttajalla” direktiivin (EU) 2019/771 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä kuluttajaa;

2)

”korjaajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka elinkeino- tai ammattitoimintaansa liittyen tarjoaa korjauspalveluja, mukaan lukien valmistajat ja myyjät, jotka tarjoavat korjauspalveluja, sekä korjauspalvelujen tarjoajat riippumatta siitä, ovatko ne riippumattomia vai sidoksissa tällaisiin valmistajiin tai myyjiin;

3)

”korjaamisella” asetuksen (EU) 2024/1781 2 artiklan 20 alakohdassa määriteltyä korjaamista;

4)

”myyjällä” direktiivin (EU) 2019/771 2 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä myyjää;

5)

”valmistajalla” asetuksen (EU) 2024/1781 2 artiklan 42 alakohdassa määriteltyä valmistajaa;

6)

”valtuutetulla edustajalla” asetuksen (EU) 2024/1781 2 artiklan 43 alakohdassa määriteltyä valtuutettua edustajaa;

7)

”tuojalla” asetuksen (EU) 2024/1781 2 artiklan 44 alakohdassa määriteltyä tuojaa;

8)

”jakelijalla” asetuksen (EU) 2024/1781 2 artiklan 45 alakohdassa määriteltyä jakelijaa;

9)

”tavaralla” direktiivin (EU) 2019/771 2 artiklan 5 alakohdassa määriteltyä tavaraa vettä, kaasua ja sähköä lukuun ottamatta;

10)

”kunnostamisella” asetuksen (EU) 2024/1781 2 artiklan 18 alakohdassa määriteltyä kunnostamista;

11)

”korjattavuutta koskevilla vaatimuksilla” liitteessä II lueteltujen unionin säädösten mukaisia vaatimuksia, jotka mahdollistavat tavaran korjaamisen, mukaan lukien vaatimukset, joilla helpotetaan tuotteen purkamista, ja vaatimukset, jotka koskevat varaosien saatavuutta ja korjaamiseen liittyviä tietoja ja työkaluja, joita sovelletaan tavaroihin tai tavaroiden tiettyihin osiin;

12)

”pysyvällä välineellä” direktiivin (EU) 2019/771 2 artiklan 11 alakohdassa määriteltyä pysyvää välinettä.

1)

korvataan 7 artiklan 1 kohdan d alakohta seuraavasti:

;

2)

muutetaan 10 artikla seuraavasti:

3)

lisätään 13 artiklaan kohta seuraavasti:

4)

korvataan 14 artiklan 1 kohta seuraavasti: