1.   Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä vuosittain isäntäkasveja koskevat riskiperusteiset kartoitukset niillä maansa alueilla, joilla mainittua tuhoojaa ei tiedetä esiintyvän, mainitun tuhoojan esiintymisen varalta.

Kyseisten kartoitusten suunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla on pystyttävä havaitsemaan saastuneiden kasvien matala esiintymistaso riittävällä luottamustasolla kyseisessä jäsenvaltiossa. Kartoitusten on oltava Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, tilastollisesti luotettavia ja riskiperusteisia kasvintuhoojien kartoituksia koskevien yleisten ohjeiden mukaisia.

2.   Kartoitukset on tehtävä

3.   Kartoituksiin on sisällyttävä

Silmämääräisten tarkastusten täydentämiseksi voidaan tarpeen mukaan käyttää erityisesti tehtävään koulutettuja vainukoiria.

1.   Jokaisen jäsenvaltion on asetuksen (EU) 2016/2031 25 artiklassa säädettyjen velvoitteiden täyttämisen lisäksi laadittava valmiussuunnitelma, jossa esitetään jäsenvaltion alueella toteutettavat toimet, jotka koskevat

2.   Jäsenvaltioiden on saatettava valmiussuunnitelmansa tarpeen mukaan ajan tasalle vuosittain viimeistään 31 päivänä joulukuuta.

1.   Jos mainitun tuhoojan esiintyminen vahvistetaan virallisesti, asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä muodostettava rajattu alue, joka muodostuu seuraavista:

2.   Rajatun alueen rajat määritetään käyttäen perustana tieteellisiä periaatteita, mainitun tuhoojan biologiaa, saastumistasoa, isäntäkasvien esiintymistä kyseisellä alueella sekä mainitun tuhoojan asettumista koskevaa näyttöä.

3.   Kun toteutetaan 8 artiklassa tarkoitettuja hävittämistoimenpiteitä ja toimivaltainen viranomainen katsoo, että mainitun tuhoojan hävittäminen on mahdollista, kun otetaan huomioon esiintymän olosuhteet, kuten sen koko ja sijainti, saastumistaso tai isäntäkasvien lukumäärä ja esiintyminen, puskurialueen leveyttä voidaan pienentää vähintään yhteen kilometriin.

4.   Kun toteutetaan 9 artiklassa tarkoitettuja leviämisen estämistä koskevia toimenpiteitä, puskurialueen leveys on oltava vähintään neljä kilometriä.

Puskurialueen leveyttä voidaan pienentää vähintään kahteen kilometriin, kun otetaan huomioon esiintymän olosuhteet, kuten sen koko ja sijainti, saastumistaso tai isäntäkasvien lukumäärä ja esiintyminen.

5.   Jos mainitun tuhoojan esiintyminen on virallisesti vahvistettu leviämistä estävän rajatun alueen puskurialueella, sovelletaan asetuksen (EU) 2016/2031 17 ja 18 artiklaa.

1.   Poiketen siitä, mitä 5 artiklassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat päättää olla muodostamatta rajattua aluetta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Jos toimivaltainen viranomainen soveltaa 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, sen on

1.   Alueen rajaaminen voidaan poistaa, kun rajatulla alueella ei ole 8 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetuissa kartoituksissa havaittu mainittua tuhoojaa vähintään yhtä mainitun tuhoojan elinkaarta ja yhtä lisävuotta vastaavana aikana, joka on yhteensä vähintään neljä perättäistä vuotta.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa mainitun tuhoojan elinkaaren täsmällinen pituus riippuu näytöstä, joka on saatavilla kyseiseltä alueelta tai samanlaiselta ilmastovyöhykkeeltä.

2.   Alueen rajaaminen voidaan poistaa myös tapauksissa, joissa 6 artiklan 1 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät.

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava rajatuilla alueilla tuhoojien hävittämiseksi kaikki seuraavat toimenpiteet:

Jos syvälle ulottuvia kantoja ja pintajuuria ei ole mahdollista poistaa ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti, ne on jyrsittävä vähintään 40 cm syvyydelle maanpinnasta tai peitettävä hyönteisiltä suojaavalla materiaalilla.

Edellä 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettuja kartoituksia on tehostettava 3 artiklassa tarkoitettuihin kartoituksiin verrattuna.

Puskurialueella tehtävien kartoitusten on oltava elintarviketurvallisuusviranomaisen tilastollisesti luotettavia ja riskiperusteisia kasvintuhoojien kartoituksia koskevien yleisten ohjeiden mukaisia, ja puskurialueella käytettävän kartoitussuunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla on pystyttävä määrittämään saastuneiden kasvien 1 prosentin esiintymistaso vähintään 95 prosentin luottamustasolla.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetään, on siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen päättää, että pienehköä määrää yksittäisiä kasveja ei niiden erityisen yhteiskunnallisen, kulttuurisen tai ympäristöön liittyvän arvon vuoksi olisi asianmukaista kaataa, tutkittava nämä yksittäiset kasvit yksilöllisesti kuukausittain saastumisen merkkien varalta ja toteutettava kaatamiselle vaihtoehtoisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan suojelun korkea taso, jotta estetään mainitun tuhoojan mahdollinen leviäminen kyseisistä kasveista.

Päätöksen syyt ja sen seurauksena toteutetut toimenpiteet on ilmoitettava komissiolle 13 artiklassa tarkoitetussa kertomuksessa.

1.   Kun 8 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettujen kartoitusten tulokset ovat vahvistaneet mainitun tuhoojan esiintymisen jollakin alueella useampana kuin neljänä perättäisenä vuonna ja on näyttöä, että mainittua tuhoojaa ei voida enää hävittää, toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa vain toimenpiteitä, joilla estetään mainitun tuhoojan leviäminen.

Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava leviämistä estävillä rajatuilla alueilla seuraavat toimenpiteet:

Jos syvälle ulottuvia kantoja ja pintajuuria ei ole mahdollista poistaa toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti, ne on jyrsittävä vähintään 40 cm syvyydelle maanpinnasta tai peitettävä hyönteisiltä suojaavalla materiaalilla.

Edellä toisen alakohdan f alakohdassa tarkoitettuja kartoituksia on tehostettava 3 artiklassa tarkoitettuihin kartoituksiin verrattuna.

Näiden kartoitusten on oltava elintarviketurvallisuusviranomaisen tilastollisesti luotettavia ja riskiperusteisia kasvintuhoojien kartoituksia koskevien yleisten ohjeiden mukaisia, ja käytettävän kartoitussuunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla on pystyttävä määrittämään saastuneiden kasvien 1 prosentin esiintymistaso vähintään 95 prosentin luottamustasolla.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista leviämistä estävistä rajatuista alueista, jotka ne aikovat perustaa tai joita ne aikovat muuttaa.

1.   Tämän asetuksen 5 artiklan mukaisesti muodostetuilta rajatuilta alueilta peräisin olevia mainittuja kasveja saa siirtää rajattujen alueiden ulkopuolelle ja saastuneilta alueilta puskurialueille ainoastaan, jos niiden mukana on asetuksen (EU) 2016/2031 78–95 artiklan mukaisesti laadittu ja myönnetty kasvipassi ja jos niitä on kasvatettu vähintään kahden vuoden ajan ennen siirtämistä, tai kahta vuotta nuorempien kasvien tapauksessa koko niiden eliniän, tuotantopaikassa, joka täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tarkastuksiin on sisällyttävä kohdennettu destruktiivinen näytteenotto kasvien juurista ja varsista. Näytteiden määrän tarkastusta varten on oltava sellainen, että se mahdollistaa vähintään 1 prosentin saastumistason toteamisen 99 prosentin luottamustasolla.

Ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettu kohdennettu destruktiivinen näytteenotto on suoritettava liitteessä II olevassa taulukossa vahvistetussa laajuudessa.

Ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen kartoitusten on oltava elintarviketurvallisuusviranomaisen tilastollisesti luotettavia ja riskiperusteisia kasvintuhoojien kartoituksia koskevien yleisten ohjeiden mukaisia, ja käytettävän kartoitussuunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla on pystyttävä määrittämään saastuneiden kasvien 1 prosentin esiintymistaso vähintään 95 prosentin luottamustasolla.

Perusrungot, jotka on kasvatettu ensimmäisen alakohdan vaatimukset täyttävässä tuotantopaikassa, voidaan varttaa jaloversoilla, joita ei ole kasvatettu ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti mutta joiden halkaisija on enintään 1 cm paksuimmasta kohdastaan.

2.   Mainittuja kasveja, jotka eivät ole peräisin rajatuilta alueilta vaan jotka tuodaan tuotantopaikkaan tällaisille alueille, saa siirtää unionin alueella ainoastaan, jos kyseinen tuotantopaikka täyttää 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan vaatimukset ja jos kasvien mukana on 1 kohdassa tarkoitettu kasvipassi.

3.   Sellaisista kolmansista maista tuotuja mainittuja kasveja, joissa mainittua tuhoojaa tiedetään esiintyvän, saa VI luvun mukaisesti siirtää unionin alueella ainoastaan, jos niiden mukana on 1 kohdassa tarkoitettu kasvipassi.

1.   Kolmansista maista, joissa mainittua tuhoojaa tiedetään esiintyvän, peräisin olevien mainittujen kasvien mukana on oltava kasvien terveystodistus, jonka kohdassa ”Lisäilmoitus” todetaan jokin seuraavista:

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun tuhoojista vapaan alueen nimi on mainittava kohdassa ”Alkuperäpaikka”.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut kartoitukset ovat elintarviketurvallisuusviranomaisen tilastollisesti luotettavia ja riskiperusteisia kasvintuhoojien kartoituksia koskevien yleisten ohjeiden mukaisia, ja käytetyn kartoitussuunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla saastuneiden kasvien matala esiintymistaso on pystytty määrittämään riittävällä luottamustasolla.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan iv alakohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetut kartoitukset ovat elintarviketurvallisuusviranomaisen tilastollisesti luotettavia ja riskiperusteisia kasvintuhoojien kartoituksia koskevien yleisten ohjeiden mukaisia, ja käytetyn kartoitussuunnitelman ja näytteenottojärjestelmän avulla on pystytty määrittämään saastuneiden kasvien 1 prosentin esiintymistaso vähintään 95 prosentin luottamustasolla. Jos mainitusta tuhoojasta on löytynyt merkkejä, hävittämistoimenpiteitä on toteutettu välittömästi puskurialueen tuhoojista vapaan aseman palauttamiseksi.

Näytteiden määrän ensimmäisen alakohdan b alakohdan v alakohdassa tarkoitettua tarkastusta varten on oltava sellainen, että se mahdollistaa vähintään 1 prosentin saastumistason toteamisen 99 prosentin luottamustasolla.

2.   Unionin alueelle 1 kohdan mukaisesti tuodut asianomaiset kasvit on tarkastettava saapumispaikassa tai hyväksytyissä valvontapaikoissa.

Käytetyillä tarkastusmenetelmillä on pyrittävä siihen, että kaikki merkit mainitusta tuhoojasta havaitaan erityisesti kasvien juurissa ja varsissa, ja niihin on sisällyttävä kohdennettu destruktiivinen näytteenotto. Näytteiden määrän tarkastusta varten on oltava sellainen, että se mahdollistaa vähintään 1 prosentin saastumistason toteamisen 99 prosentin luottamustasolla ottaen huomioon ISPM nro 31 (10).

3.   Tässä artiklassa tarkoitettu kohdennettu destruktiivinen näytteenotto on suoritettava liitteessä II olevassa taulukossa vahvistetussa laajuudessa.