(1)

Direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetaan vaatimukset tietyille polttoaineille eli biopolttoaineille, bionesteille, biomassapolttoaineille, muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville nestemäisille ja kaasumaisille polttoaineille sekä kierrätetyille hiilipitoisille polttoaineille sen varmistamiseksi, että ne voidaan ottaa huomioon direktiivissä asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa vain, jos ne on tuotettu kestävällä tavalla ja ne aiheuttavat merkittävästi vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna. Ensinnäkin direktiivin 29 artiklassa vahvistetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevat kriteerit ja direktiivin 26 artiklassa ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/807 (2) vahvistetaan kriteerit sen määrittämiseksi, mihin biopolttoaineiden, bionesteiden tai biomassapolttoaineiden raaka-aineisiin liittyy suuria epäsuoran maankäytön muutoksen riskejä ja mitkä sellaiset biopolttoaineet, bionesteet tai biomassapolttoaineet, joihin liittyy suuria epäsuoran maankäytön muutoksen riskejä ja jotka täyttävät tietyt ehdot, voidaan sertifioida biopolttoaineina, bionesteinä tai biomassapolttoaineina, joista todennäköisesti ei aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia. Toiseksi direktiivin 25 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerit liikenteessä käytettäville muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville nestemäisille ja kaasumaisille polttoaineille ja kierrätetyille hiilipitoisille polttoaineille. Kolmanneksi direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että talouden toimijat tallentavat unionin tietokantaan tiedot tehdyistä liiketoimista ja joidenkin liikenteessä käytettävien uusiutuvien polttoaineiden (biopolttoaineet, biokaasu ja muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet) ja kierrätettyjen hiilipitoisten polttoaineiden kestävyysominaisuuksista.

(2)

Direktiivissä vahvistetaan myös säännöt siitä, miten lasketaan uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuus liikennettä koskevissa tavoitteissa. Direktiivin 27 artiklan 3 kohdassa säädetään tällaisen laskelman tekemistä koskevista säännöistä sekä silloin, kun sähköä käytetään suoraan sähkökäyttöisten ajoneuvojen voimanlähteenä, että silloin, kun sitä käytetään liikenteessä käytettävien muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden tuottamiseen.

(3)

Jäsenvaltiot voivat käyttää vapaaehtoisia järjestelmiä sen todentamiseen, että biopolttoaineita, bionesteitä, biomassapolttoaineita, muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita ja kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita koskevia sääntöjä noudatetaan. Vapaaehtoisilla järjestelmillä on ollut merkittävä rooli sen osoittamisessa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY (3) säädettyjä biopolttoaineiden ja bionesteiden kestävyyskriteerejä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevia kriteerejä noudatetaan. Direktiivissä (EU) 2018/2001 vapaaehtoisten järjestelmien merkitystä on laajennettu. Ensinnäkin niiden avulla voidaan nyt varmentaa, että kaikki biomassasta tuotetut polttoaineet, kaasumaiset ja kiinteät polttoaineet mukaan luettuina, täyttävät direktiivissä (EU) 2018/2001 asetetut kestävyyskriteerit, ja että niiden avulla saavutetuista kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä annetaan tarkkoja tietoja. Toiseksi niiden avulla voidaan varmentaa, että liikenteessä käytettävät muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat nestemäiset ja kaasumaiset polttoaineet ja kierrätetyt hiilipitoiset polttoaineet täyttävät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat kriteerit. Kolmanneksi niiden avulla voidaan osoittaa, että noudatetaan direktiivin (EU) 2018/2001 27 artiklan 3 kohdassa vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön osuuden laskemista liikenteen alalla. Neljänneksi niiden avulla voidaan osoittaa, että talouden toimijat tallentavat unionin tai kansalliseen tietokantaan tarkkoja tietoja liikenteessä käytetyistä uusiutuvista polttoaineista ja kierrätetyistä hiilipitoisista polttoaineista direktiivin (EU) 2018/2001 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Viidenneksi niitä voidaan käyttää sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointiin, joista ei todennäköisesti aiheudu epäsuoria maankäytön muutoksia. Komissio voi päättää, että vapaaehtoisia kansallisia tai kansainvälisiä järjestelmiä voidaan käyttää kaikkiin näihin tarkoituksiin tai osaan niistä.

(4)

Jos talouden toimija esittää komission hyväksymän vapaaehtoisen järjestelmän mukaisesti saadut todisteet tai tiedot kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien noudattamisesta siltä osin kuin hyväksymistä koskeva päätös ne kattaa, jäsenvaltion ei pitäisi vaatia toimittajalta lisänäyttöä.

(5)

Komissiolle toimitettiin 20 päivänä tammikuuta 2021 ensimmäinen pyyntö tunnustaa vapaaehtoinen järjestelmä ”Universal Feed Assurance Scheme (UFAS)” direktiivin 30 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Pyynnön perusteella komissio teki järjestelmän arvioinnin, jossa yksilöitiin joitakin muutoksia vaativia seikkoja. Järjestelmästä toimitettiin 25 päivänä kesäkuuta 2021 uusi pyyntö, jossa nämä seikat oli korjattu asianmukaisesti.

(6)

Järjestelmä kattaa leikkuupuimurilla korjattavista viljelykasveista ja sokerijuurikkaasta (pois lukien jätteet, jäämät, lignoselluloosa ja muiden kuin ruokakasvien selluloosa) Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa tuotetut biopolttoaineet. Se kattaa kaupan, kuljetuksen ja varastoinnin tilalta ensimmäisen jalostusasteen yritykselle, ja siihen sisältyy erilliset moduulit kaupalle ja rehuseosten valmistajille. Tässä arvioinnissa ei oteta huomioon tulevaa täytäntöönpanosäädöstä, joka on määrä hyväksyä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 8 kohdan mukaisesti säännöistä, jotka koskevat kestävyyskriteerien ja kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskevien kriteerien sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä koskevien kriteerien noudattamisen todentamista. Tämän vuoksi ”Universal Feed Assurance Scheme” -järjestelmä arvioidaan uudelleen, kun tällainen täytäntöönpanosäädös on hyväksytty.

(7)

Järjestelmä ei kata suoraan viljelijöiden tarkastuksia ja sertifiointia direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 3–5 kohdassa säädettyjen kestävyyskriteerien mukaisesti. Näiden näkökohtien osalta järjestelmä tukeutuu muihin komission hyväksymiin vapaaehtoisiin järjestelmiin. Siksi ”Universal Feed Assurance Scheme” -järjestelmässä on varmistettava, että komission niille järjestelmille myöntämä hyväksyntä, joiden kanssa sitä käytetään, on voimassa yhteistyön kestoajan.

(8)

Komissio totesi vapaaehtoista järjestelmää ”Universal Feed Assurance Scheme” tarkastellessaan, että se kattaa riittävällä tavalla direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 3–5 kohdassa säädetyt kestävyyskriteerit ja että siinä sovelletaan ainetasemenetelmää direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 ja 2 kohdan vaatimusten mukaisesti.

(9)

Vapaaehtoisen järjestelmän ”Universal Feed Assurance Scheme” arvioinnissa todettiin, että järjestelmä täyttää luotettavuutta, läpinäkyvyyttä ja riippumatonta tarkastusta koskevat asianmukaiset vaatimukset direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(10)

Hyväksytty järjestelmä olisi asetettava saataville komission Europa-sivuston vapaaehtoisille järjestelmille varatussa osiossa.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden kestävyyttä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,