(1)

Unionissa toimivia luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, jäljempänä ’laitokset’, koskeva vakavaraisuussäännöstö vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (5). Vakavaraisuussäännöstö hyväksyttiin vuosina 2007–2008 syntyneen finanssikriisin jälkimainingeissa, ja se perustuu suurelta osin Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) vuonna 2010 sopimiin kansainvälisiin standardeihin, joita kutsutaan Basel III -järjestelmäksi. Tämä vakavaraisuussäännöstö on osaltaan parantanut unionissa toimivien laitosten häiriönsietokykyä ja auttanut niitä valmistautumaan paremmin mahdollisten vaikeuksien käsittelemiseen, mahdollisista tulevista kriiseistä johtuvat vaikeudet mukaan lukien.

(2)

Asetusta (EU) N:o 575/2013 on sen voimaantulon jälkeen muutettu useita kertoja, jotta on voitu korjata vakavaraisuussäännöstössä jäljellä olleita heikkouksia ja toteuttaa joitakin rahoituspalveluiden maailmanlaajuisesta uudistuksesta puuttuneita elementtejä, jotka ovat olennaisen tärkeitä laitosten häiriönsietokyvyn varmistamiseksi. Kyseisiin muutoksiin kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2395 (6) asetukseen (EU) N:o 575/2013 sisällytetyt siirtymäjärjestelyt, joilla lievennetään kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 9 (Rahoitusinstrumentit) käyttöönoton vaikutusta omiin varoihin. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/630 (7) asetukseen (EU) N:o 575/2013 sisällytettiin järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamista koskevat vähimmäisvaatimukset eli niin sanottu vakavaraisuutta turvaava varautumisjärjestely.

(3)

Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/876 (8) asetukseen (EU) N:o 575/2013 sisällytettiin joitakin valmistuneen Basel III -järjestelmän viimeisiä elementtejä. Kyseisiin elementteihin kuuluvat muun muassa uusi vähimmäisomavaraisuusasteen määritelmä ja vähimmäisomavaraisuusastepuskuri, jotka molemmat estävät laitoksia kasvattamasta velkavipua liikaa, sekä säännökset tiettyjen ohjelmistohyödykkeiden suotuisammasta vakavaraisuuskohtelusta ja tiettyjen eläke- tai palkkavakuudellisten lainojen suotuisammasta kohtelusta, pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yrityksille) myönnettävien lainojen tarkistettu tukikerroin, jäljempänä ’pk-yritysten tukikerroin’, sekä uusi luottoriskiä koskevien omien varojen vaatimusten mukautus, kun vastuut liittyvät yhteisöihin, jotka hallinnoivat tai rahoittavat sellaisia fyysisiä rakenteita tai tiloja, järjestelmiä ja verkostoja, jotka tarjoavat olennaisia julkisia palveluja, jäljempänä ’infrastruktuuritukikerroin’.

(4)

Covid-19-pandemian aiheuttamalla vakavalla talouden häiriöllä ja poikkeuksellisilla rajoittamistoimenpiteillä on ollut kauaskantoinen vaikutus talouteen. Yritykset kärsivät toimitusketjujen häiriintymisestä, tilapäisestä sulkemisesta ja kysynnän vähenemisestä, kun taas kotitaloudet kärsivät työttömyydestä ja tulojen laskusta. Viranomaiset unionin ja jäsenvaltioiden tasolla ovat toteuttaneet määrätietoisia toimia, joilla tuetaan kotitalouksia ja maksukykyisiä yrityksiä, jotta ne voivat selviytyä tästä vakavasta mutta tilapäisestä talouden toimeliaisuuden hidastumisesta ja sen aiheuttamasta likviditeetin puutteesta.

(5)

Laitoksilla on keskeinen rooli elpymisen edistämisessä. Heikkenevä taloudellinen tilanne kuitenkin todennäköisesti vaikuttaa niihin. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (9) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (10) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) ja toimivaltaiset viranomaiset ovat tarjonneet laitoksille tilapäisiä helpotuksia pääoma-, likviditeetti- ja toimintavaatimuksiin varmistaakseen, että laitokset voivat edelleen jatkaa reaalitalouden rahoittamista haastavammasta ympäristöstä huolimatta. Komissio, Euroopan keskuspankki ja Euroopan pankkiviranomainen ovat erityisesti selventäneet asetukseen (EU) N:o 575/2013 jo sisältyvän jouston soveltamista antamalla tulkintoja ja ohjeita vakavaraisuussäännöstön soveltamisesta covid-19:n yhteydessä. Kyseisiin ohjeisiin sisältyy 28 päivänä huhtikuuta 2020 annettu komission tulkitseva tiedonanto tilinpäätös- ja vakavaraisuussäännöstön soveltamisesta EU:n pankkien luotonannon helpottamiseksi (Yritysten ja kotitalouksien tukeminen covid-19-kriisin yhteydessä). Myös Baselin pankkivalvontakomitea on reagoinut covid-19-pandemiaan antamalla jonkin verran joustavuutta kansainvälisten standardien soveltamiseen.

(6)

On tärkeää, että laitokset käyttävät pääomaansa siellä, missä sitä eniten tarvitaan, ja että unionin säännöstöllä helpotetaan tätä, kuitenkin varmistaen samalla, että laitokset toimivat varovaisesti. Voimassa oleviin sääntöihin jo sisältyvän joustavuuden lisäksi asetuksiin (EU) N:o 575/2013 ja (EU) 2019/876 tehtävillä kohdennetuilla muutoksilla varmistettaisiin, että vakavaraisuussäännöstö toimii sujuvasti yhteen niiden monien erilaisten toimenpiteiden kanssa, joilla puututaan covid-19-pandemiaan.

(7)

Covid-19-pandemian aiheuttamat poikkeukselliset olosuhteet ja haasteiden ennennäkemätön suuruusluokka edellyttivät välittömiä toimia sen varmistamiseksi, että laitokset voivat kanavoida varoja yrityksille ja kotitalouksille tehokkaasti ja lieventää covid-19-pandemian aiheuttamaa talouden häiriötä.

(8)

Takaukset, joita kansalliset hallitukset tai muut julkiset elimet, joita pidetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannessa osassa esitetyn luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti yhtäläisesti luottokelpoisina, antavat covid-19-pandemian yhteydessä, ovat riskinvähennysvaikutustensa osalta verrattavissa asetuksen (EU) N:o 575/2013 47 c artiklassa tarkoitettuihin virallisten vientiluottolaitosten myöntämiin takauksiin. Sen vuoksi on perusteltua yhdenmukaistaa kansallisten hallitusten tai muiden julkisten elinten takaamiin järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamista koskevat vähimmäisvaatimukset virallisten vientiluottolaitosten takaamiin järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamista koskevien vähimmäisvaatimusten kanssa.

(9)

Covid-19-pandemian yhteydessä on saatu näyttöä siitä, että mahdollisuus jättää väliaikaisesti tietyt keskuspankkisaamiset asetuksen (EU) N:o 575/2013, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2019/876, 429 a artiklassa säädetyn, laitoksen vastuiden kokonaismäärän laskennan ulkopuolelle, voisi osoittautua välttämättömäksi kriisitilanteessa. Harkintavaltaa tällaisten saamisten ulkopuolelle jättämiseksi aletaan kuitenkin soveltaa vasta 28 päivänä kesäkuuta 2021. Sen vuoksi ennen kyseistä päivää toimivaltaiset viranomaiset eivät voisi hyödyntää tätä välinettä käsitelläkseen keskuspankkisaamisten määrän kasvua, joka on odotettavissa covid-19-pandemian taloudellisten vaikutusten lieventämiseen käytettävien rahapoliittisten toimien takia. Lisäksi välineen vaikuttavuutta näyttää heikentävän se, että tällaiseen väliaikaiseen ulkopuolelle jättämiseen liittyvä kuittausmekanismi vähentää joustavuutta, mikä rajoittaisi laitosten mahdollisuuksia lisätä keskuspankkisaamisia kriisitilanteessa. Tämä voisi viime kädessä johtaa siihen, että laitos joutuisi vähentämään kotitalouksille ja yrityksille myöntämiensä lainojen määrää. Sen vuoksi, jotta voidaan välttää kuittausmekanismiin liittyvät ei-toivotut seuraukset ja varmistaa kyseisen ulkopuolelle jättämisen teho mahdollisten tulevien häiriöiden ja kriisien kohdatessa, kuittausmekanismia olisi muutettava. Lisäksi sen varmistamiseksi, että kyseinen harkintavalta on käytettävissä vallitsevan covid-19-pandemian aikana, tiettyjen keskuspankkisaamisten väliaikaisen ulkopuolelle jättämisen olisi oltava mahdollista jo, ennen kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 92 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyä vähimmäisomavaraisuusastetta koskevaa vaatimusta aletaan soveltaa 28 päivänä kesäkuuta 2021. Siihen asti, kunnes asetuksella (EU) 2019/876 käyttöön otettuja vähimmäisomavaraisuusasteen laskentaa koskevia muutettuja säännöksiä aletaan soveltaa, 429 a artiklaa olisi edelleen sovellettava komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/62 (11) sanamuodon mukaisesti.

(10)

Baselin pankkivalvontakomitea tarkisti vuonna 2017 vähimmäisomavaraisuusasteen laskentaan sisältyvää, toimitusta odottavien tavanomaisten ostojen ja myyntien vastuuarvon laskentaa varmistaakseen, että kohtelu vastaa asianmukaisesti näihin transaktioihin sisältyvää luontaista vipuvaikutusta ja että mahdolliset tilinpäätössäännöstöjen väliset erot eivät vaikuta laskentaan sellaisten laitosten kesken, joilla on vertailukelpoisia positioita. Unionissa tarkistus otettiin käyttöön asetuksella (EU) 2019/876. Tätä suotuisampaa kohtelua aletaan kuitenkin soveltaa vasta 28 päivänä kesäkuuta 2021. Sen vuoksi ja kun otetaan huomioon, että tarkistettu laskenta heijastaisi transaktion tosiasiallista vipuvaikutusta asianmukaisemmin ja samalla lisäisi laitoksen luotonanto- ja tappionkattamiskykyä covid-19-pandemian vallitessa, laitoksilla olisi jo nyt oltava mahdollisuus soveltaa väliaikaisesti tarkistettua laskentaa, ennen kuin asetuksella (EU) 2019/876 käyttöön otettua säännöstä aletaan soveltaa kaikkiin laitoksiin unionissa.

(11)

Useat unionissa toimivat laitokset ovat kuuluneet 1 päivästä tammikuuta 2018 IFRS 9:n soveltamisalaan. Baselin pankkivalvontakomitean hyväksymien kansainvälisten standardien mukaisesti asetuksella (EU) 2017/2395 asetukseen (EU) N:o 575/2013 sisällytettiin siirtymäjärjestelyjä, joilla lievennetään IFRS 9:n mukaisesta odotettavissa olevien luottotappioiden kirjaamisesta mahdollisesti koituvaa merkittävää negatiivista vaikutusta laitosten ydinpääomaan (CET1).

(12)

IFRS 9:n soveltaminen covid-19-pandemian aiheuttaman talouden laskusuhdanteen aikana voisi johtaa odotettavissa olevia luottotappioita koskevien varausten äkilliseen merkittävään kasvuun, koska monien vastuiden osalta voitaisiin joutua laskemaan niiden voimassaoloaikana odotettavissa olevia tappioita. Baselin pankkivalvontakomitea, Euroopan pankkiviranomainen ja Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen selvensivät, että laitosten ei odoteta mekaanisesti soveltavan nykyisiä, odotettavissa olevia luottotappioita koskevia lähestymistapojaan covid-19-pandemian kaltaiseen poikkeukselliseen tilanteeseen, vaan niiden odotetaan käyttävän IFRS 9:ään sisältyvää joustoa, esimerkiksi asianmukaisen painoarvon antamiseksi pitkän aikavälin taloudellisille kehityssuuntauksille. Baselin pankkivalvontakomitea sopi 3 päivänä huhtikuuta 2020, että IFRS 9:n vaikutuksen vaiheistamiseen tähtäävien siirtymäjärjestelyjen täytäntöönpanossa sallitaan enemmän joustoa. Jotta voidaan rajoittaa vakavaraisuuspääoman mahdollista volatiliteettia, jota voisi esiintyä, jos covid-19-pandemia johtaa odotettavissa olevia luottotappioita koskevien varausten merkittävään kasvuun, on tarpeen jatkaa siirtymäjärjestelyjä myös unionin lainsäädännössä.

(13)

Jotta voitaisiin lieventää mahdollista vaikutusta, joka odotettavissa olevia luottotappioita koskevien varausten äkillisellä kasvulla voisi olla laitosten kykyyn antaa luottoja asiakkaille silloin, kun sitä eniten tarvitaan, siirtymäjärjestelyjä olisi jatkettava kahdella vuodella, ja laitosten olisi voitava lisätä ydinpääomaansa (CET1) kaikki vuosina 2020 ja 2021 kirjaamiensa uusien odotettavissa olevia luottotappioita koskevien varausten lisäykset kokonaisuudessaan niiden rahoitusvarojen osalta, joiden arvo ei ole alentunut luottoriskin johdosta. Kyseiset muutokset lieventäisivät covid-19-pandemian vaikutusta laitosten IFRS 9:n mukaisten varaustarpeiden mahdolliseen kasvuun samalla kun pidettäisiin voimassa siirtymäjärjestelyt, jotka koskevat ennen covid-19-pandemiaa todettuja odotettavissa olevia luottotappioita.

(14)

Laitosten, jotka ovat aiemmin päättäneet käyttää tai olla käyttämättä siirtymäjärjestelyjä, olisi voitava kumota kyseinen päätös milloin tahansa uuden siirtymäkauden aikana, mikäli ne ovat saaneet tähän etukäteisluvan toimivaltaiselta viranomaiseltaan. Toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, että tällaisten muutosten taustalla ei ole pyrkimys käyttää hyväksi eri maiden sääntelyeroja. Samaten laitoksilla olisi valvontaviranomaisen etukäteisluvalla oltava mahdollisuus päättää lakata käyttämästä siirtymäjärjestelyjä.

(15)

Covid-19-pandemian poikkeukselliset vaikutukset näkyvät myös rahoitusmarkkinoiden äärimmäisenä volatiliteettina, mikä yhdessä epävarman tilanteen kanssa johtaa julkisen velan tuottojen kasvuun, joka puolestaan aiheuttaa laitosten hallussa oleviin julkisiin velkoihin liittyviä realisoitumattomia tappioita. Jotta voitaisiin lieventää valtionvelkamarkkinoiden volatiliteetin huomattavaa negatiivista vaikutusta covid-19-pandemian aikana laitosten lakisääteiseen pääomaan ja siten laitosten kykyyn antaa luottoja asiakkaille, olisi säädettävä uudelleen väliaikaisesta omiin varoihin sovellettavasta suodattimesta, joka neutralisoisi tämän vaikutuksen.

(16)

Laitoksia vaaditaan tekemään sisäisten malliensa toteutumatestit päivittäin sen arvioimiseksi, tuottavatko kyseiset mallit riittävät pääomavaatimukset kaupankäyntivarastoon liittyneiden tappioiden kattamiseksi. Toteutumatestauksessa ilmi käyneet tapaukset, joissa vaatimuksia ei ole täytetty, eli niin kutsutut ylitykset, johtaisivat, mikäli niitä on enemmän kuin tietty määrä vuodessa, siihen, että sisäisiä malleja käyttäen laskettuihin markkinariskiä koskeviin omien varojen vaatimuksiin sovelletaan ylimääräistä määrällistä kerrointa. Toteutumatestausvaatimus on erittäin myötäsyklinen covid-19-pandemian aiheuttaman kaltaisella äärimmäisen volatiliteetin kaudella. Sisäisiin malleihin sovellettavat määrälliset markkinariskikertoimet ovat kriisin vuoksi kasvaneet merkittävästi. Vaikka markkinariskiä koskevassa Basel III -järjestelmässä toimivaltaisille viranomaisille annetaan mahdollisuus tasoittaa tällaisia poikkeuksellisia tapahtumia markkinariskin sisäisissä malleissa, tällainen valvontaa koskeva harkintavalta ei ole kokonaisuudessaan käytettävissä asetuksen (EU) N:o 575/2013 nojalla. Sen vuoksi toimivaltaisia viranomaisia varten olisi otettava käyttöön lisäjoustoa, jotta voitaisiin lieventää covid-19-pandemian aikana havaitun äärimmäisen markkinavolatiliteetin negatiivisia vaikutuksia ja jättää soveltamisalan ulkopuolelle 1 päivän tammikuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana esiintyneet ylitykset, jotka eivät ole aiheutuneet sisäisten mallien puutteellisuuksista. Komission olisi arvioitava covid-19-pandemiasta saatujen kokemusten perusteella, olisiko tällainen jousto asetettava saataville myös tulevina äärimmäisen markkinavolatiliteetin kausina.

(17)

Keskuspankkien pääjohtajien ja valvontaviranomaisten johtajien ryhmä (GHOS) tarkisti maaliskuussa 2020 Basel III -järjestelmän viimeisten elementtien toteutusaikataulua. Vaikka useimmat näistä elementeistä on vielä pantava täytäntöön unionin lainsäädännössä, vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskeva vaatimus maailmanlaajuisille järjestelmän kannalta merkittäville laitoksille on jo pantu täytäntöön asetuksella (EU) 2019/876 käyttöön otetuilla muutoksilla. Sen vuoksi ja jotta kansainvälisesti voidaan varmistaa unioniin sijoittautuneille ja myös unionin ulkopuolella toimiville laitoksille tasapuoliset toimintaedellytykset, kyseisessä asetuksessa asetettua vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevan vaatimuksen soveltamispäivää olisi lykättävä yhdellä vuodella 1 päivään tammikuuta 2023. Jos vähimmäisomavaraisuusastepuskuria koskevan vaatimuksen soveltamista lykätään, lykkäysaikana ei olisi seurauksia, jotka johtuisivat direktiivin 2013/36/EU 141 c artiklassa tarkoitetusta vaatimuksen täyttämättä jättämisestä, eikä siihen liittyvää kyseisen direktiivin 141 b artiklassa säädettyä voitonjaon rajoittamista sovellettaisi.

(18)

Laitosten eläkeläisille tai vakituisessa työsuhteessa oleville työntekijöille velallisen eläkkeen tai palkan osan ehdoitta tapahtuvaa siirtoa vastaan myöntämien lainojen osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 123 artiklaa on muutettu asetuksella (EU) 2019/876, jotta tällaisia lainoja voitaisiin kohdella suotuisammin. Tällaisen kohtelun soveltaminen covid-19-pandemian yhteydessä kannustaisi laitoksia lisäämään luotonantoa työntekijöille ja eläkeläisille. Siksi on tarpeen aikaistaa kyseisen säännöksen soveltamispäivää, jotta laitokset voivat soveltaa sitä jo covid-19-pandemian aikana.

(19)

Pk-yritysten tukikertoimen ja infrastruktuuritukikertoimen ansiosta tiettyjä pk-yrityksiin ja infrastruktuuriin liittyviä vastuita voidaan kohdella suotuisammin, joten niiden soveltaminen covid-19-pandemian yhteydessä kannustaisi laitoksia lisäämään kipeästi kaivattua luotonantoa. Siksi on tarpeen aikaistaa näiden kahden tukikertoimen soveltamispäivää, jotta laitokset voivat soveltaa niitä jo covid-19-pandemian aikana.

(20)

Tiettyjen ohjelmistohyödykkeiden vakavaraisuuskohtelua muutettiin asetuksella (EU) 2019/876, jotta voidaan edelleen tukea siirtymistä kohti digitalisoidumpaa pankkisektoria. Kyseisten muutosten soveltamispäivää olisi aikaistettava ottaen huomioon covid-19-pandemian torjumiseksi toteutettujen julkisten toimenpiteiden seurauksena tapahtunut digitaalisten palvelujen nopeutunut käyttöönotto.

(21)

Julkinen rahoitus toisen jäsenvaltion valuutan määräisten valtion joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskun avulla saattaa olla tarpeen covid-19-pandemian seurauksia torjuvien toimenpiteiden tukemiseksi. Jotta vältettäisiin tarpeettomat rajoitukset laitoksille, jotka sijoittavat tällaisiin joukkovelkakirjalainoihin, on asianmukaista ottaa uudelleen käyttöön siirtymäjärjestelyt sellaisille saamisille valtioilta ja keskuspankeilta, jotka ovat toisen jäsenvaltion valuutan määräisiä, sen suhteen miten niitä kohdellaan luottoriskikehyksen nojalla, ja jatkaa siirtymäjärjestelyjä sen suhteen, miten niitä kohdellaan suurten asiakasriskien rajan nojalla.

(22)

Covid-19-pandemian aiheuttamissa poikkeuksellisissa olosuhteissa sidosryhmien odotetaan edistävän elpymiseen tähtääviä toimia. Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan keskuspankki ja muut toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet laitoksille suosituksia keskeyttää osingonmaksut ja osakkeiden takaisinostot covid-19-pandemian aikana. Näiden suositusten johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä valvontavaltuuksiaan täysimääräisesti, mukaan lukien valtuuksia määrätä voitonjakoa koskevia sitovia rajoituksia laitoksille tai muuttuvien palkkioiden rajoituksia direktiivin 2013/36/EU mukaisesti tarvittaessa. Komission olisi arvioitava covid-19-pandemiasta saatujen kokemusten perusteella, olisiko toimivaltaisille viranomaisille annettava sitovat lisävaltuudet, jotta ne voisivat määrätä voitonjaon rajoittamisesta poikkeuksellisissa olosuhteissa.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on laitosten luotonantokapasiteetin ja covid-19-pandemiaan liittyvien tappioiden kattamismahdollisuuksien maksimointi samalla kun varmistetaan, että tällaisten laitosten häiriönsietokyky säilyy, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(24)

Jotta covid-19-pandemian vaikutusten lieventämiseksi hyväksytyt poikkeukselliset tukitoimenpiteet olisivat siltä osin täysin toimivia, että ne parantaisivat pankkialan häiriönsietokykyä ja kannustaisivat laitoksia jatkamaan luotonantoa, on tarpeen, että näiden toimenpiteiden lieventävä vaikutus näkyy välittömästi siinä, miten lakisääteiset pääomavaatimukset määritetään. Kun otetaan huomioon näiden vakavaraisuussäännöstöä koskevien mukautusten kiireellisyys, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(25)

Asian kiireellisyyden, joka johtuu covid-19-pandemian aiheuttamista poikkeuksellisista olosuhteista, vuoksi olisi poikettava Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetyssä, kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 4 artiklassa tarkoitetusta kahdeksan viikon määräajasta.

(26)

Asetukset (EU) N:o 575/2013 ja (EU) 2019/876 olisi sen vuoksi muutettava,