(1)

Perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (1) edellytetään, että säilyttämistoimenpiteet hyväksytään ottaen huomioon käytettävissä olevat tieteelliset, tekniset ja taloudelliset lausunnot, mukaan lukien tarvittaessa tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) ja muiden neuvoa-antavien elinten laatimat kertomukset sekä neuvoa-antavien toimikuntien antamat lausunnot.

(3)

Neuvoston tehtävänä on hyväksyä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa tietyt niihin toiminnallisesti liittyvät edellytykset. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet olisi määriteltävä kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa esitettyjen yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti. Kyseisen asetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti kalastusmahdollisuudet olisi jaettava jäsenvaltioille siten, että taataan kunkin jäsenvaltion kalastustoiminnan suhteellinen vakaus kunkin kalakannan tai kalastuksen osalta.

(4)

Suurimmat sallitut saaliit (total allowable catch, jäljempänä ’TAC’) olisi siten vahvistettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella, ottaen huomioon biologiset ja sosioekonomiset näkökohdat ja varmistaen eri kalastussektorien välinen oikeudenmukainen kohtelu sekä ottaen huomioon myös ne näkemykset, jotka on tuotu esiin sidosryhmien kuulemisissa, erityisesti neuvoa-antavien toimikuntien kokouksissa.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen täysimääräisesti ja kaikki saalisrajoituksen alaiset lajit olisi purettava aluksesta. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kun tiettyä kalakantaa koskevaa purkamisvelvoitetta sovelletaan, kalastusmahdollisuudet määritellään ottaen huomioon se, että siirrytään kalastusmahdollisuuksien määrittelystä saaliin purkamisen perusteella kalastusmahdollisuuksien määrittelyyn saaliiden perusteella. Komissio on antanut jäsenvaltioiden toimittamien yhteisten suositusten perusteella ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukaisesti delegoituja asetuksia, joissa vahvistetaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanemiseksi väliaikaisena toimenpiteenä ja enintään kolmen vuoden ajan toteutettavien erityisten poisheittämissuunnitelmien yksityiskohdat.

(6)

Purkamisvelvoitteen soveltamisalaan kuuluvien lajien kantojen kalastusmahdollisuuksissa olisi otettava huomioon, että saaliiden poisheittäminen ei periaatteessa enää ole sallittua. Sen vuoksi kalastusmahdollisuuksien olisi perustuttava kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) antamaan kokonaissaaliiden (eikä tarkoituksellisesti pyydettyjen saaliiden) suositeltuun määrään. Kyseisestä suositellusta kokonaissaaliiden määrästä olisi vähennettävä ne määrät, jotka poikkeusten nojalla edelleen saa heittää pois purkamisvelvoitteen ollessa voimassa.

(7)

ICES on antanut joistakin kannoista tieteellisiä lausuntoja, joissa suositetaan pyynnin rajoittamista nollatasolle. Jos kyseisten kantojen TACit vahvistetaan tieteellisessä lausunnossa esitetylle tasolle, velvoite purkaa kaikki sekakalastuksen saaliit, kyseisten kantojen sivusaaliit mukaan luettuina, johtaisi ns. pullonkaulatilanteisiin eli kiintiön tyrehtymiseen. Jotta voitaisiin löytää sopiva tasapaino tilanteessa, jossa kalastusta jatketaan sen keskeyttämisestä mahdollisesti aiheutuvien vakavien sosioekonomisten vaikutusten välttämiseksi mutta jossa on samalla tarpeen varmistaa kyseisten kantojen hyvän biologisen tilan saavuttaminen, ottaen huomioon, että sekakalastuksessa on vaikeaa kalastaa kaikkia kantoja samanaikaisesti kestävää enimmäistuottoa (maximum sustainable yield, MSY) noudattaen, on aiheellista vahvistaa erityiset TACit kyseisten kantojen sivusaaliille. Kyseiset TACit olisi vahvistettava tasolle, jolla varmistetaan kyseisten kantojen kuolevuuden aleneminen ja joka kannustaa parantamaan valikoivuutta ja välttämään ei-toivottuja saaliita. Jotta voidaan taata niin pitkälle kuin mahdollista kalastusmahdollisuuksien käyttö sekakalastuksessa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on aiheellista ottaa käyttöön kiintiöidenvaihtoryhmä niitä jäsenvaltioita varten, joilla ei ole kiintiötä tahattomien sivusaaliidensa kattamiseksi.

(8)

Jotta voitaisiin vähentää niiden kantojen saaliita, joille on asetettu sivusaalis-TACeja, kyseisiä kantoja hyödyntävissä kalastuksissa käytettävissä olevat kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava sellaisille tasoille, joilla edistetään haavoittuvien kantojen biomassan palauttamista kestävälle tasolle. Olisi myös otettava käyttöön kalastusmahdollisuuksiin olennaisesti liittyviä teknisiä toimenpiteitä ja valvontatoimenpiteitä, jotta voitaisiin estää saaliiden laitonta poisheittämistä.

(9)

Tieteellisten lausuntojen mukaan meribassin (Dicentrarchus labrax) kutukannan biomassa Kelttienmerellä, Englannin kanaalissa, Irlanninmerellä ja eteläisellä Pohjanmerellä (ICES-alueet 4b, 4c, 7a ja 7d–7h) on pienentynyt vuodesta 2009 lähtien ja on nyt MSY Btrigger -arvoa pienempi ja juuri Blim-arvoa suurempi. Unionin toteuttamien toimenpiteiden ansiosta kalastuskuolevuus on vähentynyt, ja se on tällä hetkellä alle FMSY-arvon. Rekrytointi on kuitenkin vähäistä, ja se on vaihdellut ilman selkeää kehityssuuntaa vuodesta 2008. Sen vuoksi saalisrajoitusten olisi jatkuttava ja samalla olisi varmistettava, että tämän kannan osalta kalastuskuolevuuden tavoite on kestävän enimmäistuoton mukainen.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/472 (2) vahvistetun läntisten vesialueiden monivuotisen suunnitelman mukaisesti mainitun asetuksen 2 artiklassa määritettyjä FMSY-arvon vaihteluvälejä noudattava kalastuskuolevuuden tavoite on saavutettava mahdollisimman pian ja asteittain viimeistään vuonna 2020 kyseisen asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa lueteltujen kantojen osalta ja pidettävä sen jälkeen FMSY-arvon vaihteluväleissä kyseisen asetuksen 4 artiklan mukaisesti. Meribassin yleinen kalastuskuolevuus ICES-alueilla 8a ja 8b olisi sen vuoksi vahvistettava kestävän enimmäistuoton mukaisesti ottaen huomioon kaupalliset ja virkistyskalastuksessa saatavat saaliit ja mukaan lukien poisheitetyt määrät (yhteensä 2 533 tonnia ICESin lausunnon mukaan). Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niiden laivastoista ja virkistyskalastajista johtuva kalastuskuolevuus ei ylitä FMSY-pistearvoa, kuten asetuksen (EU) 2019/472 4 artiklan 3 kohdassa edellytetään.

(11)

Myös meribassin virkistyskalastusta koskevia toimenpiteitä olisi jatkettava ottaen huomioon tällaisen kalastuksen huomattava vaikutus kyseiseen kantaan. Pyydystä ja päästä -kalastuksen ja saalisrajoitusten olisi jatkuttava tieteellisten lausuntojen rajoissa. Kun otetaan huomioon riittävän valikoivuuden puute ja se, että saaliiksi todennäköisesti saadaan vahvistettuja rajoituksia suurempi määrä yksilöitä, ankkuroidut verkot olisi kiellettävä. Kun ainoastaan pyydystä ja päästä -kalastus sallitaan, vain pyydykset, jotka mahdollistavat korkean eloonjäämisasteen, olisi sallittava. Ympäristöä koskevat, yhteiskunnalliset ja taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen ja erityisesti ottaen huomioon rannikkoyhteisöjen kaupallisten kalastajien riippuvuuden kyseisistä kannoista, kyseisillä meribassia koskevilla toimenpiteillä saataisiin aikaan asianmukainen tasapaino kaupallisten ja virkistyskalastajien etujen välillä. Kyseisillä toimenpiteillä annettaisiin erityisesti virkistyskalastajille mahdollisuus harjoittaa kalastustoimintaansa ottaen huomioon sen vaikutus kyseisiin kantoihin.

(12)

Ankeriaskannan (Anguilla anguilla) osalta ICES on suosittanut, että kaikki ihmisen toiminnan, virkistys- ja kaupallinen kalastus mukaan luettuina, aiheuttama kuolevuus vähennetään nollaan tai se pidetään niin lähellä nollaa kuin mahdollista. Tämän lisäksi Välimeren yleinen kalastuskomissio (GFCM) antoi suosituksen GFCM/42/2018/1 ankeriaan hoitotoimenpiteistä Välimerellä. On aiheellista säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset koko unionissa ja tätä varten säilyttää ankeriaiden kalastukseen ankeriaan kaikissa elinvaiheissa sovellettava kolmen peräkkäisen kuukauden pituinen kalastuskielto myös ICES-alueella sijaitsevilla unionin vesillä samoin kuin murtovesissä kuten jokisuistoissa, rannikkolaguuneissa ja jokisuiden vaihettumisalueilla. Koska kalastuskiellon olisi oltava johdonmukainen neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1100/2007 (3) vahvistettujen säilyttämistavoitteiden ja ankeriaiden vaelluskausien kanssa, on aiheellista asettaa kalastuskieltokausi ICES-alueella sijaitsevilla unionin vesillä 1 päivän elokuuta 2020 ja 28 päivän helmikuuta 2021 väliselle jaksolle.

(13)

Leveäsuisten rustokalojen (Elasmobranchii), kuten haiden ja rauskujen kantojen tietyt TACit on viime vuosina vahvistettu nollatasolle, ja tässä yhteydessä on asetettu velvoite, jonka mukaan tahattomat saaliit on päästettävä välittömästi takaisin mereen. Kyseisen erityiskohtelun syynä oli kyseisten kantojen heikko suojelutilanne ja oletus siitä, että korkean eloonjäämisasteen ansiosta mereen takaisin päästäminen ei lisää kalastuskuolevuutta, vaan siitä katsotaan olevan hyötyä kyseisten lajien säilyttämiselle. Kyseisten lajien saaliit on 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen kuitenkin purettava aluksesta, jollei niihin sovelleta jotakin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa säädettyä poikkeusta purkamisvelvoitteesta. Kyseisen asetuksen 15 artiklan 4 kohdan a alakohdassa sallitaan tällaiset poikkeukset sellaisten lajien osalta, joiden kalastus on kielletty ja jotka on määritelty kielletyiksi lajeiksi yhteisen kalastuspolitiikan alalla hyväksytyllä unionin säädöksellä. Sen vuoksi on aiheellista kieltää kyseisten lajien kalastus asianomaisilla alueilla.

(14)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaan yksittäisten monivuotisten suunnitelmien alaisten kantojen TACit olisi vahvistettava kyseisissä suunnitelmissa määriteltyjen sääntöjen mukaisesti.

(15)

Pohjanmeren monivuotinen suunnitelma vahvistettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/973 (4), ja se tuli voimaan vuonna 2018. Läntisten vesialueiden monivuotinen suunnitelma tuli voimaan vuonna 2019. Kyseisten suunnitelmien 1 artiklassa lueteltujen kantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava tavoitteiden (FMSY-arvon vaihteluvälit) ja suojatoimien mukaisesti noudattaen kyseisissä suunnitelmissa asetettuja edellytyksiä. FMSY-arvon vaihteluvälit on määritetty asiaankuuluvissa ICESin lausunnoissa. Kun riittäviä tieteellisiä tietoja ei ole käytettävissä, sivusaaliskantojen kalastusmahdollisuudet olisi vahvistettava ennalta varautuvan lähestymistavan mukaisesti, siten kuin monivuotisissa suunnitelmissa esitetään. Kalastusmahdollisuuksissa peräkkäisinä vuosina esiintyvien vaihtelujen rajoittamiseksi asetuksen (EU) 2019/472 4 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti on aiheellista käyttää FMSY-vaihteluvälin korkeimpia arvoja pohjoisen kummeliturskan ja etelänkummelin kantojen osalta.

(16)

Läntisten vesialueiden monivuotisen suunnitelman 8 artiklan mukaisesti silloin, kun tieteelliset lausunnot osoittavat, että kyseisen suunnitelman 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jonkin kannan kutukannan biomassa on Blim-arvoa pienempi, on toteutettava korjaavia lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kanta palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Kyseisiin korjaaviin toimenpiteisiin voivat kuulua erityisesti asianomaisen kannan kohdennetun kalastuksen keskeyttäminen sekä kyseisten ja/tai muiden sellaisten kantojen, joiden sivusaaliina saadaan turskaa tai valkoturskaa, kalastusmahdollisuuksien asianmukainen vähentäminen.

(17)

ICES totesi tieteellisessä lausunnossaan, että Kelttienmeren turska- ja valkoturskakannat ovat Blim-arvon alapuolella. Kyseisten kantojen osalta olisi näin ollen toteutettava korjaavia lisätoimenpiteitä. Kyseisillä toimenpiteillä olisi autettava asianomaisia kantoja elpymään ja korvattava se, että kalastusmahdollisuuksia vähennetään entisestään kyseisiä kantoja pyytävissä kalastuksissa. Kelttienmeren valkoturskakannan osalta kyseisten toimenpiteiden olisi koostuttava pyydysten ominaisuuksien teknisistä muutoksista valkoturskan sivusaaliiden vähentämiseksi; kyseiset toimenpiteet liittyvät toiminnallisesti kyseisiä lajeja pyytävien kalastusten kalastusmahdollisuuksiin.

(18)

Vuoden 2019 kalastusmahdollisuuksissa on toteutettu korjaavia toimenpiteitä Kelttienmeren turskan osalta. Tässä yhteydessä kyseisen kannan TAC varattiin ainoastaan sivusaaliille. Koska kanta on kuitenkin Blim-arvoa pienempi, olisi toteutettava korjaavia lisätoimenpiteitä, jotta kanta saataisiin sellaisen tason yläpuolelle, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto, läntisiä vesialueita koskevan monivuotisen suunnitelman 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tällaiset toimenpiteet parantaisivat valikoivuutta tekemällä sellaisten pyydysten käytön, joilla saadaan vähemmän turskaa sivusaaliina, pakolliseksi alueilla, joilla turskan saaliit ovat merkittävät, mikä vähentäisi tämän kannan kalastuskuolevuutta sekakalastuksessa. TAC olisi vahvistettava tasolle, jolla vältettäisiin kalastuksen ennenaikainen kieltäminen alkuvuodesta 2020. Lisäksi TACin olisi oltava sellainen, että vältettäisiin saaliiden mahdollinen poisheittäminen, joka voisi heikentää kantaa koskevien tietojen keräämistä ja sen tieteellistä arviointia. TACin vahvistaminen 805 tonniksi varmistaisi kutukannan biomassan huomattavan, ainakin 100 prosentin kasvun vuonna 2020, jotta voidaan varmistaa kannan palauttaminen nopeasti sellaiselle tasolle, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto (Btrigger).

(19)

Tonnikalan TACit Itä-Atlantilla ja Välimerellä olisi vahvistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1627 (5) vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(20)

Skotlannin länsipuolisen alueen sillikannan osalta ICES on vertailevan uudelleenarvioinnin perusteella antanut lausunnon, joka koskee kaikkia sillikantoja alueilla 6a, 7b ja 7c (Skotlannin ja Irlannin läntiset vesialueet). Lausunto kattaa kaksi erillistä TACia (toisen alueille 6aS, 7b ja 7c ja toisen alueille 5b, 6b ja 6aN). ICESin mukaan kyseisille kannoille on laadittava elvytyssuunnitelma. Rajoitetun saaliin kaupallisesti hyödynnettävän näytteenotto-ohjelman puitteissa mahdollistava TAC olisi sen vuoksi vahvistettava.

(21)

ICESin tieteellisten lausuntojen mukaan Kelttienmeren sillikanta (Clupea harengus) (ICES-alueilla 7a linjan 52° 30′ N eteläpuolella, 7 g–h ja 7j–k) on pienempi kuin Blim-arvo. Sen vuoksi ICES on suosittanut saaliiden rajoittamista nollaan tonniin vuonna 2020. ICES ehdotti, että olisi toteutettava seurantakalastus, jotta voidaan edistää tieteellisten tietojen keruuta mahdollisimman paljon, myös avustamalla akustisessa tutkimuksessa, ja että saaliiden vähimmäistason olisi oltava 869 tonnia. Tämä luku riittäisi vähintään 17 näytteen vähimmäismäärään, joka TACin seurantaan tarvitaan. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa Kelttienmeren sillille valvottua kalastusta koskeva TAC, jotta voidaan kerätä keskeytyksettä kalastukseen liittyviä saalistietoja haittaamatta kannan elpymistä.

(22)

ICES julkaisi 17 päivänä joulukuuta 2018 piikkimakrillin (Trachurus spp.) osalta tieteellisen lausunnon ICES-alueiden 8c ja 9a välisestä joustomahdollisuudesta. ICESin lausunnon mukaan alueidenvälinen joustomahdollisuus kyseisen kantojen välillä ei saisi ylittää kalastuskuolevuuden varovaisuustasoa Fp.05 vastaavan saaliin ja vahvistetun TACin erotusta. TACia ei myöskään saisi siirtää sellaiselle kannalle, jonka kutevan kannan biomassa on alle rajaviitearvon (Blim). Kyseisen tieteellisen lausunnon edellytysten mukaisesti vuonna 2020 piikkimakrillia koskeva alueidenvälinen joustomahdollisuus (erityisedellytys) ICES-suuralueen 9 ja ICES-alueen 8c välillä olisi vahvistettava 10 prosentiksi.

(23)

Jos kannoista ei ole riittäviä tai luotettavia tietoja kokoarvioiden tekemiseksi, kantojen hoitotoimenpiteissä ja TAC-tasoissa olisi noudatettava kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa, sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EY) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa, samalla kun otetaan huomioon kantakohtaiset tekijät, mukaan lukien erityisesti saatavilla olevat tiedot kantojen kehittymissuuntauksista sekä sekakalastukseen liittyvät näkökohdat.

(24)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 847/96 (6) otettiin käyttöön TACien vuosittaiseen hallinnoimiseen liittyviä lisäedellytyksiä, mukaan lukien kyseisen asetuksen 3 ja 4 artiklan mukaiset varo-TACeja ja analyyttisiä TACeja koskevat joustosäännökset. Kyseisen asetuksen 2 artiklan mukaan neuvosto päättää TACeja vahvistettaessa kannoista, joihin kyseisen asetuksen 3 tai 4 artiklaa ei sovelleta, käyttäen perustana erityisesti kantojen biologista tilannetta. Vuonna 2014 otettiin asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa käyttöön kaikkia purkamisvelvoitteen alaisia kantoja koskeva vuosittainen joustomekanismi. Jotta vältettäisiin liiallinen jousto, joka heikentäisi meren elollisten luonnonvarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyödyntämisen periaatetta, haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista ja heikentäisi kantojen biologista tilannetta, olisi vahvistettava, että asetuksen (EY) N:o 847/96 3 ja 4 artiklaa sovelletaan analyyttisiin TACeihin vain siinä tapauksessa, ettei asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdassa säädettyä vuosittaista joustomahdollisuutta käytetä.

(25)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohdan mukaista vuosittaista joustomahdollisuutta ei tulisi käyttää, jos sen soveltaminen haittaisi yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamista erityisesti sellaisten kantojen osalta, joiden kutukannan biomassa on alle Blim-arvon.

(26)

Lisäksi koska kantojen COD/03AS, COD/5BE6A, WHG/56-14, WHG/07A ja PLE/7HJK biomassa alittaa Blim-arvon ja koska ainoastaan sivusaaliit ja tieteellinen kalastus ovat sallittuja vuonna 2020, jäsenvaltiot ovat sitoutuneet olemaan soveltamatta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 9 kohtaa kyseisiin kantoihin vuonna 2020, jotta vuoden 2020 saaliit eivät ylittäisi vahvistettuja TACeja.

(27)

Kun johonkin kantaan liittyvä TAC myönnetään ainoastaan yhdelle jäsenvaltiolle, on aiheellista valtuuttaa kyseinen jäsenvaltio perussopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrittelemään kyseisen TACin taso. Olisi annettava säännöksiä, joilla varmistetaan, että asianomainen jäsenvaltio toimii kyseistä TACin tasoa vahvistaessaan tavalla, joka on täysin yhdenmukainen yhteisen kalastuspolitiikan periaatteiden ja sääntöjen kanssa.

(28)

On tarpeen vahvistaa pyyntiponnistuksen enimmäismäärät vuodeksi 2020 asetuksen (EU) 2016/1627 5, 6, 7 ja 9 artiklan ja liitteen I mukaisesti.

(29)

Kalastusmahdollisuuksien täysimääräisen käytön takaamiseksi on aiheellista sallia joustavan järjestelyn soveltaminen joidenkin TAC-alueiden välillä, kun kyse on samasta biologisesta kannasta.

(30)

Tiettyjen lajien, kuten tiettyjen hailajien, osalta jopa rajoitettu kalastustoiminta voi vakavasti vaarantaa niiden säilymisen. Tällaisten lajien kalastusmahdollisuuksia olisi sen vuoksi rajoitettava kattavasti asettamalla kyseisten lajien yleinen pyyntikielto.

(31)

Manilassa 23–28 päivänä lokakuuta 2017 pidetyssä muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemista koskevan yleissopimuksen osapuolten kahdennessatoista kokouksessa lisättiin useita lajeja kyseisen yleissopimuksen liitteiden I ja II suojeltujen lajien luetteloihin. Tämän vuoksi on aiheellista säätää kyseisten lajien suojelusta kaikilla vesillä pyytävien unionin kalastusalusten ja unionin vesillä pyytävien unionin ulkopuolisten kalastusalusten osalta.

(32)

Tässä asetuksessa vahvistettujen, unionin kalastusalusten käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien käyttöön sovelletaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1224/2009 (7) ja erityisesti kyseisen asetuksen 33 artiklaa, joka koskee saaliiden ja pyyntiponnistuksen kirjaamista, ja 34 artiklaa, joka koskee tietojen ilmoittamista kalastusmahdollisuuksien käyttämisestä loppuun. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää koodit, joita jäsenvaltioiden on käytettävä lähettäessään komissiolle tietoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen puretuista saaliista.

(33)

ICESin lausunnon mukaisesti on aiheellista säilyttää erityinen järjestelmä, joka koskee tuulenkalan ja sen kanssa saatavien sivusaaliiden hoitamista ICES-alueilla 2a ja 3a ja ICES-suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä. Koska ICESin tieteellisen lausunnon odotetaan olevan saatavilla vasta helmikuussa 2020, on aiheellista vahvistaa kyseisen kannan TACit ja kiintiöt väliaikaisesti nollaksi, kunnes kyseinen lausunto on annettu.

(34)

Norjan (8) ja Färsaarten (9) kanssa tehdyissä kalastussuhteita koskevissa sopimuksissa tai pöytäkirjoissa määrätyn menettelyn mukaisesti unioni on neuvotellut kalastusoikeuksista kyseisten kumppanien kanssa. Grönlannin kanssa tehdyssä kalastussuhteita koskevassa sopimuksessa ja pöytäkirjassa (10) määrätyn menettelyn mukaisesti sekakomitea on vahvistanut unionin käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien tason Grönlannin vesillä vuodeksi 2020. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää kyseiset kalastusmahdollisuudet tähän asetukseen.

(35)

Unionin TAC grönlanninpallakselle alueilla 1 ja 2 sijaitsevilla kansainvälisillä vesillä ei rajoita unionin kantaa asianmukaiseen unionin osuuteen tässä kalastuksessa.

(36)

Koillis-Atlantin kalastuskomissio (NEAFC) ei pystynyt hyväksymään vuoden 2019 vuosikokouksessaan Irmingerinmeren kahta punasimppukantaa koskevia säilyttämistoimenpiteitä. Kyseisille kannoille olisi vahvistettava asiaankuuluvat TACit unionin NEAFC:ssä esittämien kantojen mukaisesti.

(37)

Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT) päätti vuoden 2017 vuosikokouksessaan, että ICCAT voi vuosina 2018 ja 2019 jakaa tonnikalan kohdentamattomat jäljellä olevat määrät vuosiksi 2019 ja 2020 ottaen huomioon erityisesti rannikkoalueiden kehittyvien ICCAT-yleissopimuksen sopimuspuolten ja yhteistyötä tekevien muiden kuin sopimuspuolten, yhteisöjen ja kalastusyhteisöjen perinteiseen pienimuotoiseen kalastukseen liittyvät tarpeet. Kyseisestä jakamisesta sovittiin ICCAT:n paneeli 2:n istuntojen välisessä kokouksessa (Madrid, maaliskuu 2018) niiden tietojen perusteella, jotka saatiin unionin osuuden osalta kolmelta jäsenvaltiolta: Kreikalta, Espanjalta ja Portugalilta. Tämän seurauksena unioni sai erityisiä lisäkalastusmahdollisuuksia 87 tonnia vuodeksi 2019 ja 100 tonnia vuodeksi 2020 unionin perinteistä pienimuotoista kalastusta harjoittavien laivastojen käytettäväksi tietyillä unionin alueilla. ICCAT hyväksyi kyseisen kalastusmahdollisuuksien jakamisen unionille vuosien 2018 ja 2019 vuosikokouksissaan. Neuvoston vahvistamat parametrit vuoden 2019 jakoperusteen vahvistamiseksi Kreikan, Espanjan ja Portugalin välillä ovat edelleen voimassa vuonna 2020.

(38)

ICCAT:n suositus 16–05, jolla vähennetään vuoden 2020 osalta Välimeren miekkakalan TACia, olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä. Kuten nyt on jo tilanne tonnikalakannan osalta itäisellä Atlantilla ja Välimerellä, on aiheellista soveltaa kaikkien muiden ICCAT-kantojen virkistyskalastuksessa saataviin saaliisiin ICCAT:n hyväksymiä saalisrajoituksia.

(39)

ICCAT päätti vuoden 2019 vuosikokouksessaan ensimmäistä kertaa ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saatujen Pohjois-Atlantin sinihaiden TACista ja jakoperusteesta. Kyseisen kannan kalastusmahdollisuudet olisi sen vuoksi jaettava jäsenvaltioille. Lisäksi ICCAT sopi jakamattomasta TACista ICCAT:n alaisuuteen kuuluvan kalastuksen yhteydessä saaliiksi saaduille Etelä-Atlantin sinihaille. Lisäksi sopimuspuolten kesken jaettiin vuotuiset purkamisrajoitukset Atlantin valtameren sinimarliinin ja valkomarliinin / purjekalojen kannoille. Kyseiset toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(40)

Etelämantereen meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä käsittelevän toimikunnan (CCAMLR) osapuolet hyväksyivät vuoden 2019 vuosikokouksessaan saalisrajoitukset sekä kohde- että sivusaalislajeille 1 päivän joulukuuta 2019 ja 30 päivän marraskuuta 2020 väliseksi kaudeksi. Kiintiöiden käyttö vuonna 2019 olisi otettava huomioon vahvistettaessa kalastusmahdollisuuksia vuodeksi 2020.

(41)

Intian valtameren tonnikalatoimikunta (IOTC) hyväksyi vuonna 2019 pidetyssä vuosikokouksessaan keltaevätonnikalalle (Thunnus albacares) uusia saalisrajoituksia, jotka eivät vaikuta unionin saalisrajoituksiin IOTC:n puitteissa. Se kuitenkin vähensi mahdollisuuksia käyttää kalojen yhteenkokoamiseen käytettäviä välineitä ja huoltoaluksia. Paholaisrauskujen säilyttämistä koskevat toimenpiteet hyväksyttiin. Kyseiset toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(42)

Eteläisen Tyynenmeren alueellisen kalastusjärjestön (SPRFMO) vuosikokous pidetään 14–18 päivänä helmikuuta 2020. SPRFMO-yleissopimusalueella nykyisin sovellettavat toimenpiteet olisi säilytettävä väliaikaisesti, kunnes vuosikokous on pidetty.

(43)

Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio (IATTC) hyväksyi vuoden 2017 vuosikokouksessaan keltaevätonnikalan, isosilmätonnikalan ja boniitin säilyttämistoimenpiteen vuosiksi 2018–2020. Tätä toimenpidettä ei tarkistettu vuoden 2019 vuosikokouksessa, joten sen saattamista osaksi unionin lainsäädäntöä olisi jatkettava.

(44)

Sinievätonnikalan suojelukomissio (CCSBT) vahvisti vuoden 2019 vuosikokouksessaan vuonna 2016 pidetyssä vuosikokouksessa hyväksytyn sinievätonnikalan TACin kaudeksi 2018–2020. Kyseiset toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(45)

Kaakkois-Atlantin kalatalousjärjestö (SEAFO) hyväksyi vuoden 2019 vuosikokouksessaan vastuualueeseensa kuuluvien tärkeimpien lajien TACit. Kyseiset toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(46)

Länsi- ja Keski-Tyynenmeren kalastuskomissio (WCPFC) piti vuoden 2019 vuosikokouksessaan voimassa aiemmin hyväksytyt säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet. Kyseisten toimenpiteiden saattamista osaksi unionin lainsäädäntöä olisi jatkettava.

(47)

Luoteis-Atlantin kalastusjärjestö (NAFO) hyväksyi vuonna 2019 pidetyssä 41. vuosikokouksessaan joitakin eräiden kantojen vuoden 2020 kalastusmahdollisuuksia NAFO-yleissopimusalueen suuralueilla 1–4. Kyseiset toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(48)

Eteläisen Intian valtameren kalastussopimuksen (SIOFA) osapuolet hyväksyivät kuudennessa kokouksessaan vuonna 2019 sopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä. Kyseiset toimenpiteet olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä.

(49)

Siltä osin kuin kyse on lumitaskuravun kalastusmahdollisuuksista Huippuvuorten ympäristössä, vuoden 1920 Pariisin sopimuksessa myönnetään kaikille kyseisen sopimuksen osapuolille yhtäläinen ja syrjimätön pääsy luonnonvaroihin, mukaan lukien kalastuksen osalta. Unionin näkemys kyseisestä pääsystä lumitaskuravun kalastukseen Huippuvuoria ympäröivällä mannerjalustalla on esitetty Norjalle osoitetuissa kahdessa verbaalinootissa, jotka on päivätty 25 päivänä lokakuuta 2016 ja 24 päivänä helmikuuta 2017. Sen varmistamiseksi, että lumitaskuravun hyödyntäminen Huippuvuorten alueella saatetaan johdonmukaiseksi niiden syrjimättömien hoitosääntöjen kanssa, jotka Norjalla, jonka suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan alue kuuluu kyseisen sopimuksen asettamissa rajoissa, on oikeus asettaa, on aiheellista vahvistaa niiden alusten lukumäärä, joilla on lupa harjoittaa tällaista kalastusta. Tällaisten kalastusmahdollisuuksien jakaminen jäsenvaltioiden kesken rajoitetaan vuoteen 2020. On muistettava, että unionissa ensisijainen vastuu sovellettavan oikeuden noudattamisen varmistamisesta kuuluu lippujäsenvaltioille.

(50)

Venezuelan bolivariaaniselle tasavallalle osoitetun unionin julkilausuman (11) mukaisesti on tarpeen vahvistaa Venezuelan käytettävissä olevat napsijoiden kalastusmahdollisuudet unionin vesillä.

(51)

Koska tiettyjä säännöksiä sovelletaan jatkuvasti ja jotta vältettäisiin oikeudellinen epävarmuus vuoden 2020 lopun ja kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2021 annettavan asetuksen voimaantulopäivän välisenä aikana, tässä asetuksessa säädettyjä kieltoja ja kalastuskieltokausia koskevia säännöksiä olisi sovellettava edelleen vuoden 2021 alussa, kunnes kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2021 annettava asetus tulee voimaan.

(52)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa siltä osin, kuin kyseessä on yksittäiselle jäsenvaltiolle annettava lupa hallinnoida sille myönnettyä pyyntiponnistusta kilowattipäiviin perustuvalla järjestelmällä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(53)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee ylimääräisten merelläolopäivien myöntämistä kalastustoiminnan pysyvän lopettamisen vuoksi ja tieteellisen tarkkailijajärjestelmän kattavuuden parantamiseksi sekä laskentataulukkojen vahvistamista merelläolopäivien siirtämistä jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten välillä koskevien tietojen keruuta ja toimittamista varten. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(54)

Kalastustoiminnan keskeytymisen välttämiseksi ja unionin kalastajien toimeentulon turvaamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020 lukuun ottamatta pyyntiponnistusrajoituksia koskevia säännöksiä, joita olisi sovellettava 1 päivästä helmikuuta 2020, ja joitakin tiettyihin alueisiin sovellettavia säännöksiä, joilla olisi oltava erityinen soveltamispäivä. Asian kiireellisyyden vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(55)

Asiaankuuluvat alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt hyväksyvät vuoden lopussa eräitä kansainvälisiä toimenpiteitä, joilla annetaan unionille kalastusmahdollisuuksia tai rajoitetaan niitä ja joita aletaan soveltaa ennen tämän asetuksen voimaantuloa. Sen vuoksi on tarpeen, että säännöksiä, joilla tällaiset toimenpiteet saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä, sovelletaan taannehtivasti. Etenkin, koska CCAMLR-yleissopimusalueen kalastuskausi alkaa 1 päivänä joulukuuta ja päättyy 30 päivänä marraskuuta, ja niin ollen tietyt kalastusmahdollisuudet tai -kiellot CCAMLR-yleissopimusalueella vahvistetaan 1 päivänä joulukuuta 2019 alkavaksi ajanjaksoksi, on aiheellista, että tämän asetuksen asianomaisia säännöksiä sovelletaan kyseisestä päivästä alkaen. Tällainen taannehtiva soveltaminen ei loukkaa luottamuksensuojan periaatetta, koska CCAMLR:n jäsenet eivät saa kalastaa CCAMLR-yleissopimusalueella ilman lupaa.

(56)

Kalastusmahdollisuuksia käytettäessä olisi kaikilta osin noudatettava unionin oikeutta,