(1)

Asetuksella (EU) N:o 1380/2013 pyritään lopettamaan asteittain saaliiden poisheittäminen kaikessa unionin kalastuksessa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa säädetään sellaisten monivuotisten suunnitelmien hyväksymisestä, joihin sisältyy säilyttämistoimenpiteitä asiaankuuluvan maantieteellisen alueen tiettyjä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten.

(3)

Kyseisissä monivuotisissa suunnitelmissa eritellään purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat ja mahdollisesti valtuutetaan komissio erittelemään kyseisiä yksityiskohtia jäsenvaltioiden laatimien yhteisten suositusten perusteella.

(4)

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 19 päivänä maaliskuuta 2019 asetuksen (EU) 2019/472, jossa vahvistetaan läntisillä vesialueilla kalastettuja kantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma. Kyseisen asetuksen 13 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi erittelemällä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a–e alakohdassa säädetyt purkamisvelvoitetta koskevat yksityiskohdat kaikkien niiden läntisten vesialueiden kantojen osalta, joihin purkamisvelvoitetta sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan nojalla, jäsenvaltioiden laatiman yhteisen suosituksen perusteella.

(5)

Belgialla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Portugalilla on lounaisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Komissio vahvistaa delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2374 (3), joka sittemmin on kumottu ja korvattu komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/2033 (4), tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia lounaisilla vesialueilla koskevan poisheittämissuunnitelman Alankomaiden, Belgian, Espanjan, Portugalin ja Ranskan vuonna 2018 esittämän yhteisen suosituksen perusteella.

(6)

Alankomaat, Belgia, Espanja, Portugali ja Ranska esittivät komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2019 uuden yhteisen suosituksen kuultuaan lounaisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisten kantojen neuvoa-antavaa toimikuntaa, ja yhteistä suositusta muutettiin 9 päivänä elokuuta 2019. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) (5) on tarkastellut. Komissio toimitti asianomaiset toimenpiteet kirjallisesti käsiteltäväksi asiantuntijaryhmälle, joka muodostuu 28 jäsenvaltion edustajista ja jossa Euroopan parlamentti toimii tarkkailijana.

(7)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2033 sisältyy purkamisvelvoitetta koskeva vapautus, joka koskee Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suuralueilla 8 ja 9 pohjatrooleilla pyydettävää keisarihummeria sekä pilkkupagellia, jota pyydetään pienimuotoiseen kalastukseen tarkoitetulla voracera-pyydyksellä ICES-alueella 9a. Vapautus perustuu tieteelliseen näyttöön, jonka mukaan kyseisten lajien eloonjäämisaste on mahdollisesti korkea, kun otetaan huomioon kyseisen lajin pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF totesi arvioinnissaan (6), että uusimmat kokeet ja tutkimukset, jotka saatettiin päätökseen vuosina 2016–2018, osoittavat keisarihummerin eloonjäämisasteen olevan samaa tasoa kuin mitä aiemmissa arvioinneissa on havaittu. Jäsenvaltiot toimittivat poisheitetyn pilkkupagellin eloonjäämisasteen osoittamiseksi näyttöä STECF:lle, joka päätteli (7), että vapautus on perusteltu. Koska olosuhteet eivät näin ollen ole muuttuneet, kyseiset eloonjäämisasteeseen perustuvat vapautukset olisi säilytettävä lounaisia vesialueita koskevassa poisheittämissuunnitelmassa kaudelle 2020–2021.

(8)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/2033 myönnettiin ICES-suuralueilla 8 ja 9 millä tahansa pyydyksillä pyydettäville rauskukaloille eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus, kunnes toimitetaan yksityiskohtaista tieteellistä näyttöä eloonjäämisasteista kaikkien laivastonosien sekä pyydysten, alueiden ja lajien yhdistelmien osalta. STECF katsoo, että jäsenvaltiot ovat keränneet eloonjäämiseen liittyviä tietoja (8), jotka ovat viitteellisiä, mutta asiasta vaaditaan yksityiskohtaisempia tietoja. Kalastusta on jatkettava, jotta nämä tiedot voidaan kerätä. Vapautus voidaan sen vuoksi myöntää, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä toukokuuta a) suunnitelma, jolla pyritään parantamaan eloonjäämisastetta ja tilkitsemään STECF:n havaitsemia tietoaukkoja ja jota STECF arvioi vuosittain; b) vuotuiset edistymisraportit, mukaan lukien tiedot eloonjäämisastetta koskeviin ohjelmiin tehdyistä muutoksista tai mukautuksista.

(9)

Rauskukalojen eloonjäämisastetta tarkasteltaessa havaittiin, että marmorirauskun (Leucoraja naevus) eloonjäämisaste on huomattavasti alhaisempi kuin muilla lajeilla. Lisäksi kyseisen lajin eloonjäämistä koskeva tieteellinen tietämys vaikuttaa olevan vähäisempää. Jäsenvaltiot toimittivat näyttöä marmorirauskun elinvoimaisuudesta ja poisheitettyjen marmorirauskujen välittömästä eloonjäämisestä. STECF tarkasteli näyttöä ja päätteli (9), että marmorirauskuja koskevat tiedot osoittavat vaihtelevaa elinvoimaisuutta mutta eivät ole edustavia kaupallisten kalastusolosuhteiden osalta eivätkä sulje pois mahdollisuutta, että marmorirauskujen eloonjäämisaste on lähellä nollaa. Sen vuoksi vapautus olisi myönnettävä vain kahdeksi vuodeksi ICES-suuralueilla 8 ja 9 riimuverkoilla pyydettävien marmorirauskujen ja yhdeksi vuodeksi ICES-suuralueella 8 trooleilla pyydettävien marmorirauskujen osalta. Käynnissä olevista tutkimuksista ja parannetuista eloonjäämistoimenpiteistä olisi saatava kiireellisesti tuloksia, jotka olisi toimitettava STECF:lle arvioitavaksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020 ICES-suuralueella 8 trooleilla pyydettävien marmorirauskujen osalta ja viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä toukokuuta ICES-suuralueilla 8 ja 9 riimuverkoilla pyydettävien marmorirauskujen osalta.

(10)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2033 sisältyy de minimis -poikkeuksia asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta purkamisvelvoitteesta puomi- ja pohjatrooleilla ICES-alueilla 8a ja 8b sekä riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla 8a ja 8b pyydettävän merianturan osalta. STECF arvioi (10) näytön, jonka jäsenvaltiot esittivät kyseisten poikkeuksien tueksi. STECF totesi, että yhteisessä suosituksessa esitetään perustellut argumentit, jotka osoittavat valikoivuuden lisäämiseen liittyvät vaikeudet ja tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvat suhteettomat kustannukset. Koska olosuhteet eivät näin ollen ole muuttuneet, de minimis -poikkeukset olisi säilytettävä lounaisia vesialueita koskevassa poisheittämissuunnitelmassa kaudelle 2020–2021.

(11)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2033 sisältyi väliaikaisesti de minimis -poikkeuksia asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohtaan perustuvasta purkamisvelvoitteesta ICES-suuralueilla 8 ja 9 trooleilla ja nuotilla pyydettävän kummeliturskan osalta. Arvioituaan jäsenvaltioiden uudessa yhteisessä suosituksessa toimittaman näytön kyseisestä poikkeuksesta STECF totesi (11), että valikoivuutta koskevissa kokeissa ei ole yksilöity aiempaa valikoivampia laitteita, jotka olisivat käytettävissä tässä vaiheessa. STECF totesi, että käytettävissä olevien tietojen perusteella tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvat kustannukset ovat kohonneet merkittävästi. Jäsenvaltiot ovat tekemässä täydentävää tutkimusta suhteettomista kustannuksista, myös kummeliturskan saaliiden osalta. Kalastusta on jatkettava, jotta nämä tiedot voidaan kerätä. Vapautus voidaan sen vuoksi myöntää, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä toukokuuta.

(12)

Uudessa yhteisessä suosituksessa esitetään eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen laajentamista koskemaan pilkkupagellia, jota pyydetään koukuilla ja siimoilla ICES-suuralueella 8 ja ICES-alueella 9a, kyseistä lajia ICES-suuralueella 10 koskevan voimassa olevan vapautuksen lisäksi. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen pilkkupagellin korkeat eloonjäämisasteet kyseisessä kalastuksessa ICES-suuralueella 8 ja ICES-alueella 9a. Lisänäyttö eloonjäämisasteista ICES-suuralueella 8 ja ICES-alueella 9a toimitettiin STECF:lle, joka totesi (12), että käytetyssä menetelmässä on tiettyjä rajoituksia, etenkin lyhyt seurantakausi, jotka todennäköisesti johtavat eloonjäämisasteiden yliarviointiin. Luotettavien eloonjäämisarvioiden saamiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Vapautus voidaan sen vuoksi myöntää, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä toukokuuta a) vuotuiset edistymisraportit, mukaan lukien tiedot eloonjäämisastetta koskeviin ohjelmiin tehdyistä muutoksista tai mukautuksista, jotka STECF arvioi vuosittain.

(13)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/2033 sisältyi de minimis -poikkeus koukuilla ja siimoilla ICES-suuralueella 10 pyydettävien limapäiden osalta. Tarkasteltuaan jäsenvaltioiden toimittamaa näyttöä STECF totesi (13), että toimitettuihin tietoihin sisältyi perusteltuja argumentteja siitä, että valikoivuutta on vaikea enää lisätä enempää tai että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomia kustannuksia. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, on aiheellista sisällyttää kyseiset de minimis -poikkeukset uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosiksi 2020–2021.

(14)

Uusi yhteinen suositus sisältää de minimis -poikkeuksia seuraavien lajien osalta:

(15)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön uusista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat ICES-suuralueilla 8 ja 9 trooleilla ja nuotilla pyydettävää piikkimakrillia ja makrillia, STECF totesi (14), että asiaa koskevat kokeet eivät osoittaneet, että sivusaaliita voitaisiin vähentää. STECF totesi, että jäsenvaltiot ovat suunnitelleet lisätoimia tukeakseen vapautuksia suhteettomien käsittelykustannusten perusteella. Koska valikoivuutta on vaikea saavuttaa, poikkeus kyseisen kalastuksen osalta voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(16)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön uusista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat ICES-suuralueilla 8 ja 9 trooleilla ja nuotilla pyydettävää lasikampelaa, punakampelaa, merikrottia, valkoturskaa ja lyyraturskaa, STECF totesi (15), että suhteettomia käsittelykustannuksia koskevasta espanjalaisesta tutkimuksesta voidaan saada lisänäyttöä merikrottia ja lasikampelaa koskevan poikkeuksen tueksi. STECF totesi, että jäsenvaltioiden olisi toteutettava lisätoimia valkoturskaa ja lyyraturskaa koskevien poikkeusten perustelemiseksi. Koska valikoivuutta on vaikea saavuttaa, poikkeukset voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(17)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön uusista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat ICES-suuralueilla 8 ja 9 sekä CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 tavallisilla verkoilla pyydettävää piikkimakrillia ja makrillia, STECF totesi (16), että valikoivuuden parantamisen vaikeutta koskevat tiedot ovat luotettavia, kun otetaan huomioon kalastuksen luonne. STECF totesi, että Espanjan verkkokalastuksen suhteettomia kustannuksia koskeva tutkimus on käynnissä ja että tutkimusta olisi arvioitava, kun se valmistuu. Koska valikoivuutta on vaikea saavuttaa, poikkeukset kyseisen kalastuksen osalta voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida kyseisten poikkeusten perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(18)

Arvioituaan jäsenvaltioiden toimittaman näytön uusista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat ICES-suuralueilla 8 ja 9 tavallisilla verkoilla pyydettävää lasikampelaa, punakampelaa, merikrottia, valkoturskaa ja lyyraturskaa, STECF totesi (17), että valikoivuuden lisäämisestä kyseisessä kalastuksessa aiheutuvien markkinakelpoisen kalan menetysten mahdollista suuruutta ei ole esitetty eikä ole selvää, miten menetysten suuruus vaihtelisi eri verkkokalastuksissa. STECF totesi, että jäsenvaltioiden olisi toimitettava täsmällisiä tietoja kustakin asiaan liittyvästä verkkokalastuksesta. Koska valikoivuutta on vaikea saavuttaa, poikkeukset voidaan myöntää yhdeksi vuodeksi, mutta jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut kattavasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä lisäkokeita ja toimitettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ja viimeistään 1 päivänä toukokuuta 2020. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2020.

(19)

Jotta voitaisiin varmistaa, että suurimpien sallittujen saaliiden (TAC:t) asettamisessa käytettävät arviot poisheitettävien saaliiden määristä olisivat luotettavia, jäsenvaltioiden olisi tapauksissa, joissa de minimis -poikkeus perustuu tilanteita ja laivastoa koskevien epätäydellisten tietojen ekstrapolaatioon, toimitettava täsmälliset ja todennettavissa olevat tiedot koko laivastosta, joka kuuluu kyseisen poikkeuksen piiriin.

(20)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan sekä 18 artiklan 3 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(21)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan nojalla ottanut huomioon sekä STECF:n arvioinnin että sen, että jäsenvaltioiden on tarpeen taata purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano. Useissa tapauksissa kalastustoiminnan ja tietojenkeruun jatkaminen on tarpeen, jotta voidaan käsitellä STECF:n esittämiä huomautuksia. Tällöin kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia vapautuksia. Jos vapautuksia ei sallittaisi, ei voitaisi kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisten hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, jotta voidaan panna purkamisvelvoite täysimääräisesti täytäntöön.

(22)

Sen vuoksi delegoitu asetus (EU) 2018/2033 olisi kumottava ja korvattava uudella asetuksella.

(23)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020,