(1)

Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 21 päivänä maaliskuuta 2019. Komissio hyväksyi 21 päivänä marraskuuta 2018 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (2) perusteella varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Viro ei kuulu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 21 päivänä maaliskuuta 2019. Neuvosto hyväksyi 9 päivänä huhtikuuta 2019 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’vuoden 2019 euroalueen suositus’, jossa esitetään viisi euroaluetta koskevaa suositusta, jäljempänä ’euroaluetta koskevat suositukset’.

(2)

Koska Viro kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Viron olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista 2 ja 3 ilmenevä vuoden 2019 euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti. Toimenpiteet, joilla investointeihin liittyvä talouspolitiikka keskitetään määritettyihin osa-alueisiin, edistävät euroaluetta koskevan suosituksen 2 noudattamista investointien tukemisen osalta.

(3)

Viroa koskeva vuoden 2019 maaraportti julkaistiin 27 päivänä helmikuuta 2019. Siinä arvioitiin Viron edistymistä neuvoston 13 päivänä heinäkuuta 2018 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa.

(4)

Viro toimitti vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä toukokuuta 2019 ja vuoden 2019 vakausohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2019.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa tämän säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

Viroon sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen ennaltaehkäisevää osiota. Vuoden 2019 vakausohjelma on esitetty olettaen, että politiikka pysyy muuttumattomana. Ohjelman tavoitteena on, että julkisen talouden alijäämä, joka vuonna 2018 oli 0,6 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT), on 0,2 prosenttia vuonna 2019, 0,3 prosenttia vuonna 2020 ja 0,7 prosenttia vuoteen 2022 mennessä. Uudelleenlasketun rakenteellisen rahoitusaseman (6) perusteella julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, joka on 0,5 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, ei suunnitelman mukaan saavuteta vuoden 2019 vakausohjelman kattamalla kaudella. Julkisen talouden velan arvioidaan supistuvan 5,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2022 mennessä. Näiden julkisen talouden kehitysarvioiden perustana oleva makrotalouden skenaario on suotuisa. Toimenpiteitä, joita tarvitaan tukemaan suunniteltujen alijäämätavoitteiden saavuttamista, ei ole täsmennetty, mikä on tuloja koskevien oletusten kannalta riski.

(7)

Kun otetaan huomioon komission syksyn 2018 talousennuste, jonka mukaan Viro olisi vuonna 2019 lähempänä julkisen talouden keskipitkän aikavälin tavoitetta, ja vaaditun sopeutuksen lieventämistä koskevat säännöt, nettomääräisten julkisten perusmenojen nimelliskasvu ei saisi olla yli 4,9 prosenttia, mikä vastaa 0,3 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta vuonna 2019. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että tästä vaatimuksesta poiketaan merkittävästi vuonna 2019.

(8)

Kun otetaan huomioon, että Viron tuotantokuilun on arvioitu olevan 2,7 prosenttia suhteessa BKT:hen ja BKT:n kasvavan potentiaalista kasvuvauhtia hitaammin, nettomääräisten julkisten perusmenojen nimellinen kasvu vuonna 2020 saisi olla enintään 4,1 prosenttia, mikä vastaisi vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisen yhteisesti sovitun sopeutuskaavion perusteella 0,6 prosentin vuotuista rakenteellista sopeutusta suhteessa BKT:hen. Komission kevään 2019 talousennusteen mukaan on vaarana, että Viro poikkeaa tästä merkittävästi vuonna 2020, olettaen että politiikka pysyy muuttumattomana. Kaiken kaikkiaan neuvosto katsoo, että vuodesta 2019 alkaen olisi toteutettava tarvittavia toimenpiteitä vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten noudattamiseksi.

(9)

Rahanpesun torjumisesta on tullut Viron painopistealue huomattavien rahanpesuskandaalien vuoksi. Viro on lujittanut rahanpesunvastaista säännöstöään, ja ulkomailla asuvien henkilöiden talletusten osuus Viron pankkisektorilla on pienentynyt huomattavasti. Haasteita on kuitenkin edelleen. Viron hallitus on toteuttanut lisätoimenpiteitä ja antanut ohjeita siitä, miten rahanpesuntorjuntaa voidaan vahvistaa edelleen, mutta Viron parlamentti ei ole vielä hyväksynyt lakiehdotusta, jonka tavoitteena on lisätä rahanpesunvastaiseen valvontaan liittyviä valmiuksia. Näiden toimenpiteiden hyväksymisen jälkeen olisi kiinnitettävä huomiota niiden tulokselliseen toteuttamiseen.

(10)

Osaamisvaje ja osaamisen kohtaanto-ongelmat ovat suurimpia esteitä yritysten investoinneille ja rajoittavat tuottavuuden suurempaa kasvua. Viro on viime vuosina toteuttanut kattavia uudistuksia, mutta työmarkkinoiden kehityssuuntaukset ja työikäisen väestön väheneminen asettavat pitkän aikavälin haasteita koulutusjärjestelmälle. Näihin haasteisiin kuuluvat edelleen koulunkäynnin keskeyttäneiden suuri määrä, kouluverkoston puutteellinen uudelleenorganisointi, korkea-asteen koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen riittämätön kyky vastata työmarkkinoiden tarpeisiin sekä opettajien ikääntymiseen ja ammatin vähäiseen houkuttelevuuteen liittyvät haasteet. Vaikka aikuiskoulutukseen osallistuminen lisääntyy, työvoiman taitojen kehittäminen ja uudelleenkoulutus ei ole riittävän nopeaa työmarkkinoiden kehityksen tasalla pysymiseksi. Riittämättömät innovointivalmiudet ovat keskeisessä asemassa havaittujen osaamistarpeiden kannalta. Tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoiden suuresta prosenttiosuudesta huolimatta yritykset tarjoavat vain vähän digiosaamiseen tähtäävää koulutusta. Koulutusjärjestelmän työmarkkinarelevanssia parantamalla voitaisiin varmistaa, että ihmisillä on oikeat taidot. Tähän päästäisiin esimerkiksi panostamalla uraneuvontaan, puuttumalla koulunkäynnin keskeyttämiseen ja ennakoimalla paremmin ammattitaitotarpeita. Lisäksi opettajien työolojen ja opetuksen laadun parantaminen sekä väestörakenteen ja talouden kehitykseen vastaavat koulutuspoliittiset toimenpiteet vahvistaisivat koulutusjärjestelmän valmiuksia.

(11)

Parannuksista huolimatta köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja tuloerot ovat edelleen suuria, erityisesti ikääntyneiden keskuudessa. Vuonna 2017 noin 42 prosenttia 65-vuotiaista ja sitä vanhemmista oli köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa, kun unionin keskiarvo oli 15 prosenttia. Sosiaalietuuksilla ei edelleenkään pystytä vähentämään köyhyyttä tehokkaasti, ja sosiaalinen turvaverkko on heikko. Laadukkaiden ja kohtuuhintaisten sosiaalipalvelujen tarjoamista haittaavat terveys- ja sosiaalipalvelujen välinen heikko koordinointi ja kuntien suuresti vaihteleva kyky tunnistaa sosiaalipalvelujen tarve ja vastata siihen. Yksityishenkilöiden on myös katettava suuri osa viranomaisten tarjoamista palveluista aiheutuvista kustannuksista. Pitkäaikaishoitoon käytettävät julkiset menot olivat Virossa alle puolet unionin keskiarvosta (0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun ne vuonna 2016 olivat 1,6 prosenttia suhteessa BKT:hen). Virossa ei ole käytössä ehkäiseviä toimenpiteitä tai tukijärjestelmää omaishoitajien taakan keventämiseksi. Niiden ihmisten osuus, joilla on täyttämättömiä lääketieteellisiä tarpeita, on edelleen yksi unionin suurimmista (11,7 prosenttia), mikä on osoitus terveydenhuoltojärjestelmän saatavuuteen ja vaikuttavuuteen liittyvistä ongelmista. Nämä haasteet osoittavat, että on tarpeen tarjota kohtuuhintaisia ja laadukkaita sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja yhdennetyllä tavalla ja kehittää kattava pitkäaikaishoitojärjestelmä. Sosiaalista osallisuutta edistävät investoinnit, myös sosiaaliseen infrastruktuuriin, edistäisivät osallistavaa kasvua.

(12)

Sukupuolten palkkaero, joka oli 25,6 prosenttia vuonna 2017, on edelleen unionin suurimpia, ja se on kasvanut hieman edellisvuodesta. Lisäksi vanhemmuuden vaikutus naisten työllisyyteen (25,2 prosenttia) on selvästi unionin keskiarvoa (9,0 prosenttia) suurempi. Pitkät vanhempainvapaat johtavat usein naisten hitaampaan urakehitykseen. Naiset työskentelevät usein heikommin palkatuilla aloilla ja heikommin palkatuissa ammateissa, vaikka heidän koulutustasonsa on miesten koulutustasoa korkeampi. Viimeaikaisilla toimilla on lisätty vanhempainvapaata ja -etuuksia koskevan järjestelmän joustoa tavoitteena helpottaa vanhempien paluuta työmarkkinoille. Lastenhoitopalvelujen käyttö on parantunut. Esimerkiksi taloudellisen toiminnan, ammatin, iän, työkokemuksen tai työvuosien kaltaiset tekijät selittävät kuitenkin vain osan sukupuolten palkkaerosta, minkä vuoksi selittymätön ero on 20 prosenttia, kun unionin keskiarvo on 11,5 prosenttia. Palkkauksen läpinäkyvyys voisi auttaa ymmärtämään paremmin sukupuolten suuren palkkaeron taustalla olevia syitä. Jatkuvat investoinnit lastenhoitoon ja aktiivisiin työvoimatoimenpiteisiin auttaisivat naisia työllistymään. Lisäksi yhteistyö työmarkkinaosapuolten kanssa ja niiden valmiuksien vahvistaminen ovat edelleen tärkeitä laajemmassa yhteydessä.

(13)

Syrjäisen sijainnin ja harvan asutuksen vuoksi hyvin toimiva ja yhteenliitetty liikennejärjestelmä on keskeisessä asemassa Viron taloudellisen toiminnan ja viennin kannalta. Viron liikenneinfrastruktuurissa on puutteita yhteenliitettävyyden ja kestävyyden kannalta. Rautatie- ja intermodaaliliikenne on edelleen alikehittynyttä. Lisäksi tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat lisääntyneet viiden viime vuoden aikana. Innovatiiviset ja kestävät ratkaisut voisivat auttaa vähentämään ruuhkautumista ja julkiseen liikenteeseen liittyviä ongelmia. Viron sähköjärjestelmän yhdistäminen Manner-Euroopan verkkoon on keskeistä, jotta voidaan varmistaa sähkön toimitusvarmuus koko Itämeren alueella. Infrastruktuuriin tehtävät investoinnit auttaisivat parantamaan virolaisten yritysten kilpailukykyä.

(14)

Erityisesti yksityisen sektorin investoinnit tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat vähäisiä, ja Viron tuottavuus on jäänyt jälkeen. Julkiset tutkimus- ja kehitysmenot olivat vuonna 2017 hieman alle unionin keskiarvon, mutta yritysten investoinnit olivat vain 0,61 prosenttia suhteessa BKT:hen eli noin puolet unionin keskiarvosta. Yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, osuus tutkimus- ja innovaatiotoiminnasta on vähäinen. Muihin kuin tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvät innovaatiomenot supistuvat, ja tiedemaailman ja yritysten välinen yhteistyö on vähäistä. Eräät näistä tekijöistä heikentävät maan innovointikykyä ja tuottavuutta. Entistä kohdennetummat investoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin, mukaan lukien yritysten digitalisointi ja automatisointi, lisäisivät Viron tuottavuutta ja kilpailukykyä. Samoin tutkimusaiheiden parempi priorisointi talouden kannalta merkityksellisillä aloilla. Viron viranomaiset ovat suunnitelleet ja toteuttaneet useita toimenpiteitä tutkimus- ja innovointijärjestelmän puutteiden korjaamiseksi, mutta niiden vaikutus on tähän mennessä ollut rajallinen.

(15)

Resurssi- ja energiatehokkuuteen liittyviä haasteita on yhä jäljellä. Viron ekoinnovoinnin suorituskyky ei täysin vastaa maan potentiaalia, ja sen ekoinnovoinnin yhdistetty indeksipistemäärä (60) on 40 prosenttia alle unionin keskiarvon. Joistain viime vuosina toteutetuista parannuksista huolimatta Viron resurssituottavuus on noin kolme kertaa unionin keskiarvoa heikompi ja ero kasvaa muuhun unioniin verrattuna. Vain pieni osa Viron pk-yrityksistä toteuttaa toimia parantaakseen resurssitehokkuuttaan ja muuttuakseen vihreämmäksi. Lisäksi talous on erittäin energiaintensiivinen, ja energiankulutuksen taso on selvästi unionin keskiarvon yläpuolella. Kaikki Viron alueet ovat jääneet jälkeen resurssi- ja energiatehokkuuden parantamisessa. Virossa uusiutuvan energian osuus liikenteessä oli 0,4 prosenttia vuonna 2017 eli huomattavasti alle kansallisen tavoitteen (10 prosenttia). Resurssi- ja energiatehokkuuden parantaminen erityisesti rakennusalalla ja kiertotalouden tukeminen, myös lisäämällä investointeja, edistäisivät entisestään kilpailukykyisempää ja kestävämpää taloutta.

(16)

Maksukyvyttömyysmenettelyt kestävät Virossa noin kolme vuotta, ja takaisinperintäaste on hieman yli 40 prosenttia. Tämä kahlitsee työvoima- ja rahoitusresursseja vähemmän tuottaviin yrityksiin. Se heikentää kannustimia investoida yrityksiin ja tarjota niille rahoitusta. Maksukyvyttömyyskehyksen uudistaminen olisi tärkeää, jotta voitaisiin lyhentää maksukyvyttömyysmenettelyjen kestoa ja nostaa velkojien perintäastetta. Uudistuksessa voitaisiin erityisesti kannustaa käyttämään maksukyvyttömyyttä edeltäviä ja niiden jälkeisiä uudelleenjärjestelymenettelyjä ja ehkäistä yritysten purkamista.

(17)

Kaudella 2021–2027 voitaisiin unionin rahastoja koskevan ohjelmasuunnittelun avulla auttaa korjaamaan joitakin suosituksissa havaituista puutteista, erityisesti vuoden 2019 maaraportin liitteen D kattamilla osa-alueilla. Näin Viro voisi mainituilla aloilla hyödyntää kyseisiä rahastoja parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon alueelliset erot.

(18)

Komissio on vuoden 2019 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Viron talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2019 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2019 vakausohjelman, vuoden 2019 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Virolle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Komissio on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Viron finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, ovatko ne unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2019 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella, ja sen lausunto (7) ilmenee erityisesti jäljempänä esitettävästä suosituksesta 1,