(1)

Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 vuotuisen kasvuselvityksen, mikä aloitti vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson. Se otti huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission 17 päivänä marraskuuta 2017 antaman Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevan julistuksen. Eurooppa-neuvosto vahvisti vuotuisen kasvuselvityksen ensisijaiset tavoitteet 22 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio hyväksyi 22 päivänä marraskuuta 2017 asetuksen (EU) N:o 1176/2011 perusteella myös varoitusmekanismia koskevan kertomuksen, jossa se katsoi, että Saksa kuuluu niihin jäsenvaltioihin, joista laadittaisiin perusteellinen tarkastelu. Samana päivänä komissio hyväksyi myös suosituksen neuvoston suositukseksi euroalueen talouspolitiikasta, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti 22 päivänä maaliskuuta 2018. Neuvosto hyväksyi 14 päivänä toukokuuta 2018 suosituksen euroalueen talouspolitiikasta (3), jäljempänä ’euroalueen suositus’.

(2)

Koska Saksa kuuluu jäsenvaltioihin, joiden rahayksikkö on euro, ja koska taloudet ovat talous- ja rahaliitossa vahvasti yhteydessä toisiinsa, Saksan olisi varmistettava, että jäljempänä esitettävistä suosituksista ja erityisesti suosituksista 1 ja 2 ilmenevä euroalueen suositus pannaan täytäntöön täysimääräisesti ja oikea-aikaisesti.

(3)

Saksaa koskeva vuoden 2018 maaraportti julkaistiin 7 päivänä maaliskuuta 2018. Siinä arvioitiin Saksan edistymistä neuvoston 11 päivänä heinäkuuta 2017 hyväksymien maakohtaisten suositusten (4) noudattamisessa, aiempina vuosina annettujen maakohtaisten suositusten noudattamisessa ja kansallisten Eurooppa 2020 -tavoitteidensa saavuttamisessa. Lisäksi siihen sisältyi asetuksen (EU) N:o 1176/2011 5 artiklan nojalla laadittu perusteellinen tarkastelu, jonka tulokset julkaistiin samaten 7 päivänä maaliskuuta 2018. Komissio katsoi analyysinsa perusteella, että Saksan makrotaloudessa on epätasapainoja. Pitkään jatkunut suuri vaihtotaseen ylijäämä vaikuttaa muihin maihin ja kertoo vaimeista investoinneista suhteessa säästämiseen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. Ylijäämä, joka on paljolti peräisin liiketoimista unionin ulkopuolisten maiden kanssa, on hieman kaventunut vuoden 2016 jälkeen. Ylijäämän odotetaan vähitellen pienenevän kotimaisen kysynnän päästessä vauhtiin tulevina vuosina, mutta se säilyy ennustejaksolla silti historiallisen suurena. Vaikka kasvu perustuu aiempaa enemmän kotimaiseen kysyntään, sekä kulutus että investoinnit ovat edelleen vähäisiä suhteessa BKT:hen. Kuitenkin taloussuhdanne on myönteinen, rahoitusta olisi saatavilla ja infrastruktuuriin olisi investoitava. Lisäksi näihin investointeihin olisi riittävästi julkistalouden liikkumavaraa. Vaikka julkisia investointeja on pyritty jossain määrin lisäämään, kyseisten investointien suhdetta BKT:hen ei ole vielä saatu pysyvälle kasvu-uralle. Myös muita aloja koskevien suositusten täytäntöönpanossa saavutettu edistys on ollut vähäistä.

(4)

Saksa toimitti vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelmansa 30 päivänä huhtikuuta 2018 ja vuoden 2018 vakausohjelmansa 19 päivänä huhtikuuta 2018. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon.

(5)

Kauden 2014–2020 Euroopan rakenne- ja investointirahastojen, jäljempänä ’ERI-rahastot’, ohjelmasuunnittelussa on otettu huomioon asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013 (5) 23 artiklassa säädetään, komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi. Komissio on antanut tarkempaa tietoa kyseisen säännöksen hyödyntämisestä ohjeissa sellaisten toimenpiteiden soveltamiselle, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan.

(6)

(7)

Julkiset reaali-investoinnit lisääntyivät voimakkaasti vuosina 2015–2017. Tämä suuntaus on osoitus hallituksen pyrkimyksistä vahvistaa investointeja. Julkiset investoinnit ovat vauhdittumassa, mutta suhteessa BKT:hen niiden kasvu on yhä vaatimatonta, ja investointitarpeiden merkittävä kasaantuminen kuntatasolla on entisellään (arviolta 4 prosenttia suhteessa BKT:hen). Julkisyhteisöjen pääomakanta pienenee edelleen suhteessa BKT:hen, mikä johtuu negatiivisista nettoinvestoinneista kuntatasolla (vuosittain noin 6 miljardia euroa vuosina 2010–2016). Kuntatason kasaantuneiden investointitarpeiden suman purkaminen edellyttäisi seuraavien kymmenen vuoden aikana vuosittain julkisia investointeja, jotka ovat 0,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Investoinnit suhteessa julkisyhteisöjen pääomakantaan ja julkiset investoinnit suhteessa julkisiin menoihin ovat pienemmät kuin euroalueella keskimäärin. Kuntatason julkisten investointien tukemiseksi on perustettu palveluvirasto, joka aloitti toimintansa vuonna 2017, mutta kasaantuneiden investointitarpeiden tyydyttäminen edellyttää lisätoimia. Tämän vuoksi ja julkisen talouden suotuisan rahoitusaseman ansiosta kaikilla hallintotasoilla, ja erityisesti alue- ja kuntatasolla, on mahdollista lisätä investointeja.

(8)

Julkiset koulutusmenot suhteessa BKT:hen pysyivät 4,2 prosentissa vuonna 2016 eli unionin 4,7 prosentin keskiarvon alapuolella. Koulutus- ja tutkimusmenot pysyivät 9,0 prosentissa vuonna 2016, eli ne jäivät kansallisesta tavoitteesta, joka on 10 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä vastaa arviolta noin 33 miljardin euron investointivajetta. Vaikka koulutusmenot ovat reaalisesti kasvaneet, kasaantuneet investointitarpeet ovat edelleen huomattavia. Samaan aikaan opiskelijamäärän kasvu, opettajapula ja varhaiskasvatuksen ja päivähoidon laajentaminen ovat haasteita, jotka edellyttävät asianmukaista julkista rahoitusta. Koulutukseen sekä tutkimukseen ja innovointiin kohdistettavat lisämenot ovat ratkaisevan tärkeitä Saksan potentiaaliselle kasvulle.

(9)

Saksan talouden digitalisointi etenee hitaasti, ja maalla on edessään merkittäviä haasteita. Digitaalinen kuilu kaupunkien ja maaseudun välillä on ilmeinen, kun tarkastellaan nopeiden internetyhteyksien (seuraavan sukupolven liityntäverkko nopeimmillaan 30 Mbit/s) peittoaluetta (maaseudulla vain 54 prosenttia). Saksa on jäänyt jälkeen erittäin suuren kapasiteetin laajakaistan (> 100 Mbit) käyttöönotossa. Vain pieni osuus (7,3 prosenttia) Saksan alueesta kuuluu suurtehoisten valokuituverkkojen piiriin (unionin keskiarvo 26,8 prosenttia). Sen sijaan nykyisten kuparikaapeliverkkojen parantaminen (vektorointi) on edelleen hallitsevan operaattorin parhaana pitämä teknologinen ratkaisu. Monet palvelut perustuvat erittäin suurinopeuksisiin yhteyksiin, ja vuonna 2017 saksalaisyrityksistä 25,3 prosenttia piti internetyhteyttään liian hitaana todellisiin toimintatarpeisiinsa. Nopeiden yhteyksien puuttuminen jarruttaa investointeja, ja erityisesti pienten ja keskisuurten, monesti maaseudulla tai maaseutumaisilla alueilla sijaitsevien yritysten investointeja. Myös suoriutuminen digitaalisissa julkisissa palveluissa ja sähköisissä terveyspalveluissa on selvästi alle unionin keskiarvon.

(10)

Yritysten investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen ovat kasvamassa, ja Saksa on lähellä tutkimus- ja kehitysintensiteettiä koskevaa Eurooppa 2020 -tavoitettaan. Investoinnit kuitenkin keskittyvät yhä enemmän suuryrityksiin ja keskikorkean ja korkean teknologian valmistukseen, ja pienten ja keskisuurten yritysten panos on pienentynyt. Saksassa on toteutettu toimenpiteitä, joilla vahvistetaan yrittäjyyttä, erityisesti houkuttelemalla yksityisiä riskipääomasijoituksia. Saksan riskipääomamarkkinat eivät kuitenkaan edelleenkään ole yhtä kehittyneet kuin muiden kansainvälisten innovaatiojohtajien.

(11)

Joistakin viime vuosina toteutetuista parannuksista huolimatta Saksan verojärjestelmä on edelleen tehoton, erityisesti koska se on monimutkainen ja vääristää päätösten tekemistä esimerkiksi investoinneista, rahoituksesta ja työmarkkinoille osallistumisesta. Saksa painottaa veronkannossa välittömiä veroja suhteellisen voimakkaasti, ja sen olisi mahdollista vähentää vääristävää välitöntä verotusta tai siirtää painopistettä vähemmän vääristäviin kiinteistö-, perintö- ja kulutusveroihin. Työtuloihin kohdistuvat verot ja sosiaaliturvamaksut olivat vuonna 2015 unionin kuudenneksi suurimmat. Pääomakustannukset ja keskimääräinen efektiivinen yhteisöveroaste, jotka vaihtelevat alueittain, ovat unionin korkeimpia (aggregaattitasolla 28,2 prosenttia, kun unionin keskiarvo on 20,9 prosenttia). Yhteisöveron, alueellisen yritysveron (Gewerbesteuer) ja solidaarisuuslisän vuorovaikutuksen takia yhteisöverojärjestelmä on monimutkainen, johtaa korkeisiin verohallinnon kustannuksiin ja vaikuttaa vääristävästi investointien määrään ja sijaintiin. Lisäksi yhteisövero vääristää rahoituspäätöksiä suosimalla velkarahoitusta. Vinouma on unionin seitsemänneksi suurin. Oman pääoman kustannusten alentaminen voisi lisätä yksityisiä investointeja ja vahvistaa suhteellisen alikehittyneitä riskipääomamarkkinoita. Lisäksi tappiontasausta koskevat säännökset ovat edelleen suhteellisen tiukat, sillä määrä on rajoitettu 60 prosenttiin verotettavasta tulosta tiettynä vuonna.

(12)

Sääntely on Saksassa on edelleen hyvin rajoittavaa, erityisesti yrityspalvelujen, säänneltyjen ammattien ja palvelujen rajatylittävää tarjoamista koskevien hallinnollisten muodollisuuksien osalta. Keskeiset rajoitukset koskevat muun muassa yhtiömuotoa ja osakkeenomistusta. Yrityskannan vaihtuvuusaste on keskeisillä yrityspalvelualoilla, kuten lakiasiainpalveluissa, laskentatoimessa sekä arkkitehti- ja insinööripalveluissa alle unionin keskiarvon, vaikka bruttotoimintaylijäämä suhteessa liikevaihtoon on näillä aloilla keskiarvon yläpuolella, mikä kertoo pienemmistä kilpailupaineista. Koska palveluja käytetään välipanoksina, niiden sääntelyn vähentäminen lisää tuottavuutta jalostusketjun loppupään palveluintensiivisillä aloilla.

(13)

Saksassa työmarkkinat toimivat erittäin hyvin. Vuoden 2017 viimeisellä neljänneksellä työttömyysaste oli ennätysalhainen, 3,6 prosenttia, ja työllisyys nousi 79,8 prosenttiin. Nuorisotyöttömyys (6,8 prosenttia vuonna 2017) on unionin pienimpiä. Saksassa on kasvava pula ammattitaitoisesta työvoimasta, kun taas tiettyjen väestöryhmien työmarkkinapotentiaali on edelleen alikäytössä. Osa-aikatyöntekijöiden osuus on unionin korkeimpia, erityisesti naisten ja niiden keskuudessa, joilla on maahanmuuttajatausta ja hoitovelvoitteita. Naisten osalta keskeisiä ovat työajan pidentämistä estävät tekijät ja riittävien lastenhoitopalvelujen ja koululaisten iltapäivähoidon puuttuminen. Lisäpidäkkeinä työajan pidentämiselle ovat tietyt verosäännöt, erityisesti kotitalouksien toisen tulonsaajan ja matalapalkkaisten työntekijöiden osalta, ja minityöpaikkojen 450 euron ansiorajasta johtuva juuttumisvaikutus. Saksassa pienipalkkaisten verokiila on unionin suurimpia. Pienipalkkaisista suurin osa on naisia. Sen lisäksi, että suuri osa naisista tekee osa-aikatyötä, sukupuolten välinen ero osa-aikatyön tekemisessä on unionin suurimpia (37,5 prosenttia, kun unionin keskiarvo on 23,1 prosenttia). Tämä myötävaikuttaa Saksan erittäin suureen sukupuolten palkkaeroon.

(14)

Nimellispalkkojen nousu pysyi maltillisena 2,4 prosentissa vuonna 2017 huolimatta ennätyksellisen alhaisesta työttömyydestä ja suuresta avointen työpaikkojen määrästä. Osasyinä tähän suhteellisen maltilliseen palkkakehitykseen ovat tuottavuuden hidas kasvu palvelualoilla, keskitetyn sopimisen vähäinen kattavuus joillakin aloilla ja rakennetyöttömyyden väheneminen. Inflaation kiihtymiseen on reagoitu rajallisesti, ja reaalipalkkojen nousuvauhti on hidastunut vuoden 2016 1,8 prosentista 0,7 prosenttiin vuonna 2017. Alkuvuodesta 2018 tehdyt työehtosopimukset voivat jonkin verran kiihdyttää palkkojen nousua, joten kehitystä on syytä seurata. Pienipalkkaisten työntekijöiden osuus on edelleen suuri, ja alemmissa palkkadesiileissä voitaisiin lisätä työtuntien määrää. Maahanmuuton lisääntyminen ei ole estänyt palkkojen nousua alemmissa palkkasegmenteissä. Lakisääteisen yleisen vähimmäispalkan käyttöönotto vuonna 2015 ja siihen vuonna 2017 tehty korotus nostivat palkkoja palkkahaitarin alapäässä. Palkankorotusten lisäksi työmarkkinaosapuolet keskittyvät käynnissä olevalla neuvottelukierroksella työajan joustoihin.

(15)

Saksan sosiaalisen suojelun järjestelmä on vahva. Koko väestön köyhyysriski kuitenkin kasvoi tasaisesti vuoteen 2015 ennen kuin suuntaus hieman kääntyi vuonna 2016. Myös tuloerot alkoivat kaventua vuonna 2015, ja ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde on pienenemässä köyhempien kotitalouksien tulojen paranemisen ansiosta. Työssäkäyvien köyhyys väheni vuonna 2016 maltillisesti, mutta se hyödytti vain miehiä.

(16)

Saksa voi lisätä ikääntyneiden työtekijöiden kiinnittymistä työmarkkinoille, mikä lisäisi ikääntyneiden tuloja, kasvattaisi potentiaalista tuotantoa, auttaisi sopeutumaan kireisiin työmarkkinoihin ja vähentäisi tarvetta varautua ikääntymiseen säästämällä. Julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvat riskit ovat tällä hetkellä vähäisiä, mikä pitkälti johtuu suhteellisen suuresta perusjäämästä. Vuoden 2018 ikääntymisraportin mukaan Saksa kuuluu niihin maihin, joissa eläkemenojen odotetaan kasvavan vuoteen 2070 mennessä unionissa eniten. Vanhusten (yli 65-vuotiaat) köyhyysriski oli vuonna 2016 17,6 prosenttia eli suurempi kuin unionin keskiarvo 14,7 prosenttia. Lakisääteisten ensimmäisen pilarin eläkkeiden riittävyyden tulevan heikkenemisen odotetaan lisäävän vanhuusiän köyhyysriskiä, erityisesti pienipalkkaisten työntekijöiden, epätyypillisissä työsuhteissa olevien ja rikkonaisen työhistorian omaavien keskuudessa. Sukupuolten välinen eläke-ero on unionin suurimpia. Samaan aikaan 60–64-vuotiaiden työllisyysaste oli unionin korkeimpia (58,4 prosenttia vuonna 2017), mutta 65–69-vuotiaiden työllisyysaste oli jäsenvaltioiden keskimmäisessä kolmanneksessa (16,1 prosenttia).

(17)

Sosioekonominen tausta on edelleen tärkeä koulutustulosten ja työmarkkinoille integroitumisen määrittäjä. Luonnontieteissä tämä merkitsee kolmen kouluvuoden eroa ylimmän ja alimman sosiaalisen kvartiilin välillä vuoden 2015 PISA-tuloksissa (kansainvälisen oppimistulosten arviointiohjelma). Kansalliset tiedot vahvistavat merkittävän korrelaation myös alemman perusasteen koulutuksessa. Maahanmuuttajataustaisilla opiskelijoilla on erityisiä haasteita. He alisuoriutuvat perustaidoissa, lopettavat koulunkäynnin varhain tai keskeyttävät yliopisto-opinnot paljon todennäköisemmin kuin syntyperäiset opiskelijat. Maahanmuuttajataustaisten henkilöiden työmarkkinapotentiaali ei myöskään ole täydessä käytössä. Vuonna 2017 unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten työllisyysaste (20–64-vuotiaat) oli yli 27 prosenttiyksikköä pienempi kuin Saksan kansalaisten (naisilla, jotka ovat unionin ulkopuolisten maiden kansalaisia, lähes 33 prosenttiyksikköä pienempi). Työntekijöiden vähäinen osallistuminen aikuiskoulutukseen herättää huolta työntekijöiden tulevien työmarkkinatulosten kannalta, erityisesti niiden 7,5 miljoonan matalan osaamistason aikuisen osalta, joilla ei ole perustason luku- ja kirjoitustaitoa.

(18)

Komissio on vuoden 2018 talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson osana tehnyt kattavan analyysin Saksan talouspolitiikasta ja julkaissut sen vuoden 2018 maaraportissa. Se on arvioinut myös vuoden 2018 vakausohjelman, vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja jatkotoimenpiteet, joita on toteutettu Saksalle viime vuosina annettujen suositusten noudattamiseksi. Se on ottanut huomioon ohjelmien ja jatkotoimenpiteiden merkityksen Saksan finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan kestävyyden kannalta mutta myös sen, missä määrin ne ovat unionin sääntöjen ja ohjeiden mukaisia, koska unionin yleistä talouden ohjausta on tarpeen vahvistaa antamalla unionin tason panos tuleviin kansallisiin päätöksiin.

(19)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 vakausohjelman tämän arvioinnin perusteella ja katsoo (7), että Saksan odotetaan noudattavan vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia.

(20)

Neuvosto on tutkinut vuoden 2018 kansallisen uudistusohjelman ja vuoden 2018 vakausohjelman komission perusteellisen tarkastelun ja tämän arvioinnin perusteella. Asetuksen (EU) N:o 1176/2011 6 artiklan nojalla annetut neuvoston suositukset ilmenevät jäljempänä esitettävistä suosituksista 1 ja 2,

1.

2.