Choose the experimental features you want to try

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32018D1986

    Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2018/1986, annettu 13 päivänä joulukuuta 2018, tiettyihin kalastuksiin sovellettavista yksittäisistä valvonta- ja seurantaohjelmista sekä täytäntöönpanopäätösten 2012/807/EU, 2013/328/EU, 2013/305/EU ja 2014/156/EU kumoamisesta

    C/2018/8461

    EUVL L 317, 14.12.2018, p. 29–46 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

    Legal status of the document In force: This act has been changed. Current consolidated version: 05/10/2023

    ELI: http://data.europa.eu/eli/dec_impl/2018/1986/oj

    14.12.2018   

    FI

    Euroopan unionin virallinen lehti

    L 317/29


    KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2018/1986,

    annettu 13 päivänä joulukuuta 2018,

    tiettyihin kalastuksiin sovellettavista yksittäisistä valvonta- ja seurantaohjelmista sekä täytäntöönpanopäätösten 2012/807/EU, 2013/328/EU, 2013/305/EU ja 2014/156/EU kumoamisesta

    EUROOPAN KOMISSIO, joka

    ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

    ottaa huomioon yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta 20 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (1) ja erityisesti sen 95 artiklan,

    sekä katsoo seuraavaa:

    (1)

    Asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 vahvistetaan säännöt kaikkien niiden yhteisen kalastuspolitiikan alaan kuuluvien toimien valvontaa varten, jotka on toteutettu jäsenvaltioiden alueella tai unionin vesillä tai joita unionin kalastusalukset tai, lippujäsenvaltion ensisijaista vastuuta rajoittamatta, jäsenvaltioiden kansalaiset ovat toteuttaneet, ja siinä säädetään erityisesti, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että valvonta, tarkastukset ja täytäntöönpano toteutetaan eri aloja, aluksia tai henkilöitä syrjimättä ja riskinhallinnan pohjalta.

    (2)

    Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklan mukaisesti komissio voi yhteisymmärryksessä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa hyväksyä tiettyihin kalastuksiin ja merialueisiin sovellettavia yksittäisiä valvonta- ja seurantaohjelmia.

    (3)

    Komissio on hyväksynyt yksittäisiä valvonta- ja seurantaohjelmia useita merialueita varten, ja jäsenvaltiot ovat toteuttaneet ne yhteiskäyttösuunnitelmien kautta tarkastustoimien koordinoinnista tältä osin huolehtivan Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) kanssa.

    (4)

    Komission hiljattain tekemän REFIT-arvioinnin (2) mukaan yksittäiset valvonta- ja seurantaohjelmat ovat tehokas ja vaikuttava työkalu yhteistyön ja tietojenvaihdon parantamiseksi jäsenvaltioiden välillä.

    (5)

    Komission täytäntöönpanopäätösten 2012/807/EU (3), 2013/328/EU (4) ja 2013/305/EU (5) mukaisesti perustetut yksittäiset valvonta- ja seurantaohjelmat päättyvät 31 päivänä joulukuuta 2018. Vastaavista ohjelmista olisi säädettävä myös kyseisen päivämäärän jälkeiselle ajalle yhteistyön ja tietojenvaihdon edistämiseksi jäsenvaltioiden välillä sekä tasapuolisten toimintaedellytysten tukemiseksi tarkastus- ja valvontatoimien alalla kaikkialla unionissa.

    (6)

    Yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien hyväksymisen yksinkertaistamiseksi ja niiden yhdenmukaisen toteutuksen varmistamiseksi unionin tasolla kyseiset ohjelmat olisi koottava yhteen ja sisällytettävä samaan yksittäiseen päätökseen. Jäsenvaltioiden raportointivelvoitetta olisi tarkistettava siten, että jäsenvaltiot voivat saavuttaa uudet vertailuarvot ja hallinnollista rasitetta saadaan vähennettyä mahdollisimman paljon.

    (7)

    Jotta toiminta olisi johdonmukaista eri merialueiden välillä, myös komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/156/EU (6) mukaisesti perustettua yksittäistä valvonta- ja tarkastusohjelmaa, mukaan lukien vertailuarvot ja raportointivelvoitteet olisi tarkistettava.

    (8)

    Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksittäisissä valvonta- ja seurantaohjelmissa olisi esitettävä ohjelman soveltamisala, tavoitteet, ensisijaiset kohteet sekä tarkastustoimissa käytettävät vertailuarvot.

    (9)

    Jotta viime aikoina hyväksytyt unionin kalastuksen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet ilmenisivät yksittäisissä valvonta- ja seurantaohjelmissa, kyseisten ohjelmien soveltamisalaa olisi laajennettava lisäämällä siihen tiettyjä kantoja ja kalastuksia. Soveltamisalaan olisi myös kuuluttava unionin säilyttämistoimenpiteiden kohteena olevien kantojen virkistyskalastus sekä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen hoitamat kalastukset. On myös tarpeen yhdenmukaistaa yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien ensisijaiset kohteet yhteisen kalastuspolitiikan vastaavien tavoitteiden kanssa, erityisesti purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon osalta.

    (10)

    Sen vuoksi tämän päätöksen olisi katettava tietyt kalastukset Itämerellä, Pohjanmerellä, Koillis-Atlantin läntisillä vesillä, Itä-Atlantilla, Välimerellä ja Mustallamerellä.

    (11)

    Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklan 2 kohdassa säädetään, että yksittäisessä valvonta- ja seurantaohjelmassa on esitettävä tarkastustoimia varten vertailuarvot, jotka vahvistetaan riskinhallinnan perusteella. Tätä tarkoitusta varten sekä merialueella valvontaan ja tarkastuksiin sovellettavan yhtenäisen lähestymistavan ja eri jäsenvaltioiden kalastusten tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi olisi käytettävä yhdenmukaisia riskinarvioinnin menetelmiä. Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava yhdenmukaiset menetelmät yhteistyössä EFCA:n kanssa niiden uhkien perusteella, joita yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamatta jättäminen saattaa aiheuttaa.

    (12)

    Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava riskinarviointinsa tulokset EFCA:lle. EFCA:n olisi käytettävä näitä tietoja koordinoidessaan riskinarviointia alueellisella tasolla.

    (13)

    EFCA:n olisi laadittava alueellinen riskinhallintastrategia, joka toteutetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 768/2005 (7) 2 artiklan c alakohdassa määritellyllä yhteiskäyttösuunnitelmalla.

    (14)

    Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklan 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä tarvittavat toimenpiteet yksittäisen valvonta- ja seurantaohjelman toteutuksen varmistamiseksi, erityisesti tarvittavan henkilöstön ja kaluston sekä kyseisten resurssien käyttöaikojen ja -alueiden osalta.

    (15)

    Asianomaisten jäsenvaltioiden yhteiset tarkastus- ja valvontatoimet olisi tapauksen mukaan toteutettava EFCA:n laatimien yhteiskäyttösuunnitelmien mukaisesti tarkastus- ja valvontakäytäntöjen yhdenmukaisuuden lisäämiseksi ja tarkastus- ja valvontatoimien koordinoimiseksi kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä.

    (16)

    Valvonta- ja tarkastustoimien intensiteetin määräävät tavoitevertailuarvot olisi vahvistettava suuren ja erittäin suuren riskin laivastonosien kalastusaluksille kaikissa asianomaisissa jäsenvaltioissa. Kaikkien tavoitevertailuarvojen osalta arviointi olisi tehtävä ottaen huomioon jäsenvaltioiden vuosittain tekemät arviot. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus käyttää vaihtoehtoisia tavoitevertailuarvoja, jotka ilmaistaan parempina vaatimustenmukaisuustasoina.

    (17)

    Yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien, yhteiskäyttösuunnitelmien sekä yhteisten tarkastus- ja valvontatoimien toteuttamiseksi tarvitaan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ja EFCA:n kanssa käytävää tietojenvaihtoa, joka kattaa alusten satelliittiseurantajärjestelmän tiedot, sähköisen raportointijärjestelmän tiedot, ennakkoilmoitukset, purkamis- ja jälleenlaivausilmoitukset ja myynti-ilmoitukset, tarkastus- ja valvontatiedot mukaan lukien tarkastus- ja tarkkailuraportit ja rikkomisia koskevat raportit sekä henkilötietojen käsittelyn. Aina ja kaikilla tasoilla olisi varmistettava, että noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) 2016/679 (8) ja (EU) 2018/1725 (9) säädettyjä henkilötietojen suojaa koskevia velvoitteita ja tapauksen mukaan jäsenvaltioiden säännöksiä, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680 (10) saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

    (18)

    Yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien toteuttamiseksi käsiteltyjä henkilötietoja ei saisi säilyttää kymmentä vuotta pidempään. Tämä ajanjakso mahdollistaa sen, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ja EFCA pystyvät suorittamaan tehtävänsä, jotka koskevat yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien seurantaa, niistä raportointia ja niiden arviointia. Tarkastusten jatkotoimissa, kuten tiedusteluissa, rikkomusmenettelyissä ja oikeudellisissa tai hallinnollisissa menettelyissä, tarvittavien tietojen osalta tarvitaan pidempi 20 vuoden säilytysaika mainittujen menettelyjen pitkän keston vuoksi ja sen vuoksi, että tietoja on voitava käyttää menettelyjen päättymiseen asti. Lisäksi jos tietoja käytetään tieteellisiin tarkoituksiin ja tieteellisen lausunnon antamiseen, säilyttämisaikaa on jatkettava siten, että meren elollisten luonnonvarojen tieteellinen seuranta ja arviointi on mahdollista.

    (19)

    Jäsenvaltioiden olisi vuosittain laadittava ja lähetettävä komissiolle kertomukset yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien toteutuksesta. Komission olisi käytettävä kertomuksia yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien toteutuksen sekä niiden tarkoituksenmukaisuuden ja vaikuttavuuden arvioimiseen. Tällaista arviointia voidaan käyttää yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien uudelleentarkastelun perustana.

    (20)

    Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon mukaiset,

    ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

    1 artikla

    Kohde

    1.   Tällä päätöksellä vahvistetaan yksittäiset valvonta- ja seurantaohjelmat

    a)

    kalastuksille hyödynnettäessä kantoja tai lajeja, jotka sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (11) 9 ja 10 artiklassa tarkoitettuihin monivuotisiin suunnitelmiin tai saman asetuksen 18 artiklan mukaisesti hyväksyttyihin suunnitelmiin taikka muihin perussopimuksen 43 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksyttyihin unionin toimenpiteisiin, joilla säädetään määrällisistä rajoituksista ja kalastusmahdollisuuksien jakamisesta;

    b)

    kalastuksille hyödynnettäessä lajeja, joita koskee asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukainen purkamisvelvoite;

    c)

    tietyille kalastuksille hyödynnettäessä kantoja tai lajeja, joihin sovelletaan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen hyväksymiä säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä

    liitteiden I–V mukaisesti.

    2.   Yksittäiset valvonta- ja seurantaohjelmat esitetään liitteissä I–V, ja niiden toteuttajina ovat kyseisissä liitteissä tarkoitetut jäsenvaltiot, jäljempänä ’asianomaiset jäsenvaltiot’.

    2 artikla

    Soveltamisala

    Yksittäiset valvonta- ja seurantaohjelmat koskevat seuraavia toimintoja:

    a)

    asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kalastustoiminta tämän päätöksen liitteissä I–V tarkoitetuilla alueilla, jäljempänä ’asianomaiset alueet’;

    b)

    kalastukseen liittyvä toiminta, mukaan lukien kalastustuotteiden punnitseminen, jalostus, kaupan pitäminen, kuljetus ja varastointi;

    c)

    tuonti ja välillinen tuonti, siten kuin ne määritellään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 (12) 2 artiklan 11 ja 12 kohdassa, liitteessä I tarkoitettujen kalastusten osalta;

    d)

    vienti ja jälleenvienti, sellaisina kuin ne määritellään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2008 2 artiklan 1 ja 2 kohdassa, liitteessä I tarkoitettujen kalastusten osalta;

    e)

    virkistyskalastus sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 28 kohdassa ja jos siihen kohdistuu unionin säilyttämistoimenpiteitä ja se mainitaan asianomaisessa liitteessä;

    f)

    kiireelliset toimenpiteet, toteutettu asetuksen (EY) N:o 1224/2009 108 artiklan mukaisesti, ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 12 artiklan mukaiset komission toimenpiteet, silloin kun meren elollisiin luonnonvaroihin kohdistuu vakava uhka.

    3 artikla

    Tavoitteet

    1.   Yksittäisillä valvonta- ja seurantaohjelmilla on varmistettava liitteissä I–V tarkoitettuihin kantoihin ja kalastuksiin sovellettavien säilyttämis- ja valvontatoimenpiteiden yhdenmukainen ja tehokas täytäntöönpano.

    2.   Yksittäisen valvonta- ja seurantaohjelman nojalla toteutettavilla valvonta- ja tarkastustoimilla on pyrittävä erityisesti varmistamaan seuraavien säännösten noudattaminen:

    a)

    kalastusmahdollisuuksien hallinnointi ja mahdolliset niihin liittyvät erityisedellytykset, mukaan lukien kiintiöiden käytön, pyyntiponnistusjärjestelmän ja teknisten toimenpiteiden seuranta asianomaisilla alueilla;

    b)

    kalastustoimintaan sovellettavat ilmoitusvelvoitteet, erityisesti kirjattujen ja ilmoitettujen tietojen luotettavuus;

    c)

    sellaisten lajien, joihin sovelletaan purkamisvelvoitetta asetuksen (EU) N:o 1380/2013 nojalla, kaikkien saaliiden purkamista koskeva velvoite sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 (13) III a osastossa säädetyt toimenpiteet kalojen poisheittämisen vähentämiseksi;

    d)

    komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 (14) 78–89 artiklassa säädetyt erityissäännöt, jotka koskevat tiettyjen pelagisten lajien punnitsemista;

    e)

    alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen ja alueiden osalta hyväksymät erityiset määräykset.

    4 artikla

    Ensisijaiset kohteet

    1.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on suoritettava tämän päätöksen liitteissä I–V tarkoitettujen kantojen ja yhden tai useamman alueen osalta kalastuksen ja kalastukseen liittyvän toiminnan valvontaa ja asiaan kuuluvia tarkastuksia riskinhallinnan perusteella asetuksen (EY) N:o 1224/2009 5 artiklan 4 kohdan ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 98 artiklan mukaisesti.

    2.   Kunkin asianomaisen jäsenvaltion on määriteltävä valvontaa ja tarkastuksia varten prioriteettitaso käyttäen perustana 5 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti toteutetun riskinarvioinnin tuloksia.

    3.   Kullekin kalastusalukselle ja/tai 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulle laivastonosalle on suoritettava valvontaa ja tarkastuksia 2 kohdan mukaisesti määriteltyä prioriteettitasoa vastaavasti varmistaen, että kaikkia liitteissä I–V lueteltujen kalastusten kantoja tarkastellaan riittävästi.

    4.   Maissa on tehtävä kalastukseen liittyvää toimintaa harjoittavien toimijoiden tarkastuksia, jos se on kyseisessä kalastuksen tai markkinointiketjun vaiheessa tarkoituksenmukaista ja jos se on osa 6 artiklassa tarkoitettua riskienhallinnan strategiaa.

    5 artikla

    Menettelyt riskinarviointia varten ja suhteessa yhteiskäyttösuunnitelmiin

    1.   Asianomaiset jäsenvaltiot arvioivat vähintään kerran vuodessa liitteissä I–V lueteltuihin kalastuksiin liittyvät riskit jäsenvaltioiden yhteistyössä Euroopan kalastuksenvalvontaviraston (EFCA) kanssa vahvistamia yhdenmukaisia menetelmiä käyttäen niiden uhkien perusteella, joita yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamatta jättäminen saattaa aiheuttaa.

    2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen riskinarviointimenetelmien yhteydessä edellytetään, että jäsenvaltiot

    a)

    tarkastelevat, kaikkia saatavilla olevia asiaan liittyviä tietoja käyttäen, kuinka todennäköistä sääntöjen noudattamatta jättäminen on, ja jos sitä ilmenee, mitkä ovat sen mahdolliset vaikutukset;

    b)

    vahvistavat riskitason kalakantojen, pyydysten, soveltamisalan (jäljempänä ’laivastonosa’) ja vuoden ajankohdan mukaan todennäköisyyden ja mahdollisten vaikutusten perusteella. Arvioitu riskitaso ilmaistaan maininnoilla ”erittäin korkea”, ”korkea”, ”keskitasoinen” ja ”matala”.

    3.   EFCA:n asetuksen (EY) N:o 768/2005 mukaisesti vahvistaman yhteiskäyttösuunnitelman yhteydessä kukin asianomainen jäsenvaltio ilmoittaa EFCA:lle riskinarviointinsa tulokset. On määriteltävä mahdollisen noudattamatta jättämisen (uhat) tyyppi yhdessä sovellettavien yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen kanssa 6 artiklassa tarkoitetun riskinhallintastrategian ohjelmasuunnittelun helpottamiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava EFCA:lle viipymättä kaikista arvioidun riskitason muutoksista.

    4.   EFCA:n on käytettävä jäsenvaltioilta saatuja tietoja, kun se koordinoi riskinarviointia alueellisella tasolla.

    5.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on laadittava aluksistaan luettelo, jossa ilmoitetaan ainakin keskitasoisen, korkean ja hyvin korkean riskin alukset. Alusluetteloa on päivitettävä säännöllisesti ottaen huomioon valvonta- ja tarkastustoimien, myös yhteisen valvonnan ja yhteisten tarkastusten aikana, kerätyt tiedot sekä mahdolliset muut muiden jäsenvaltioiden toimittamat merkitykselliset tiedot.

    6.   Jos jäsenvaltion, joka ei ole asianomainen jäsenvaltio, lipun alla purjehtiva kalastusalus tai kolmannen maan kalastusalus harjoittaa toimintaa asianomaisilla alueilla, 5 kohdassa tarkoitetun riskitason määrittää se rantajäsenvaltio, jonka vesillä kalastusalus toimii, jolleivät lippuvaltion viranomaiset ilmoita riskitasoa tämän päätöksen 8 artiklan puitteissa.

    7.   Yhteiskäyttösuunnitelmien yhteydessä asianomaisten jäsenvaltioiden on toiminnallisista syistä toimitettava EFCA:lle 5 ja 6 kohdan nojalla laadittu alusluettelo. Jotta valvonta- ja tarkastustoimet olisi helpompi suorittaa tehokkaasti, olisi määriteltävä aluksiin sovellettava uhkien tyyppi. Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava luettelonsa päivityksen jälkeen mahdolliset muutokset EFCA:lle välittömästi.

    6 artikla

    Kansalliset ja alueelliset riskinhallintastrategiat

    1.   Kukin asianomainen jäsenvaltio laatii riskinarvioinnin tulosten perusteella vähintään kerran vuodessa kansallisen riskinhallintastrategian, jolla pyritään ennen kaikkea varmistamaan yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen. Strategiassa yksilöidään ja kuvataan riskit, esitetään asianmukaisten resurssien kohdentaminen sekä valvonta- ja tarkastusvälineet ottaen huomioon määritelty riskitaso, yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattamatta jättämisestä aiheutuvan uhkan luonne ja tavoitevertailuarvojen saavuttaminen.

    2.   EFCA laatii tämän päätöksen 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun alueellisen riskinarvioinnin pohjalta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua strategiaa vastaavan alueellisen riskinhallintastrategian. EFCA koordinoi ja toteuttaa alueellisen riskinhallintastrategian yhteiskäyttösuunnitelman avulla.

    7 artikla

    Tavoitevertailuarvot

    1.   Kalastusalusten tarkastuksissa käytettävät tavoitevertailuarvot esitetään tämän päätöksen liitteissä I–V olevassa 4 kohdassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 liitteessä I olevassa 4 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 1005/2008 9 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen tavoitevertailuarvojen soveltamista.

    2.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat myös soveltaa tämän päätöksen 3 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi erilaisia, parempina vaatimustenmukaisuustasoina ilmaistuja tavoitevertailuarvoja EFCA:n kanssa yhteistyössä vahvistettuja yhdenmukaisia menetelmiä noudattaen edellyttäen, että

    a)

    tarve asettaa tavoitevertailuarvot parempien vaatimustenmukaisuustasojen muodossa perustellaan kalastusta tai kalastukseen liittyvää toimintaa ja täytäntöönpanoon liittyviä seikkoja koskevalla yksityiskohtaisella analyysillä;

    b)

    asianomaiset jäsenvaltiot määrittelevät valvonta- ja tarkastustoimet sekä strategian, jolla parempien vaatimustenmukaisuustasojen osalta toivotut tulokset saavutetaan;

    c)

    parempina vaatimustenmukaisuustasoina ilmaistut vertailuarvot eivät vaikuta kielteisesti yksittäisissä valvonta- ja seurantaohjelmissa määriteltyihin tavoitteisiin, ensisijaisiin kohteisiin ja riskiperusteisiin menettelyihin;

    d)

    parempina vaatimustenmukaisuustasoina ilmaistut vertailuarvot ilmoitetaan komissiolle viimeistään yhden vuoden kuluttua tämän päätöksen voimaantulosta ja sen jälkeen joka toinen vuosi, eikä komissio vastusta niitä 90 päivän kuluessa ilmoituksesta.

    3.   Kaikkia tavoitevertailuarvoja on arvioitava vuosittain 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen arviointikertomusten pohjalta, ja niitä on tarvittaessa tarkistettava 11 artiklan 6 kohdassa säädetyn arvioinnin yhteydessä.

    4.   Tässä artiklassa tarkoitetut tavoitevertailuarvot on tarvittaessa sisällytettävä yhteiskäyttösuunnitelmaan.

    8 artikla

    Yhteistyö jäsenvaltioiden välillä ja kolmansien maiden kanssa

    1.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien toteuttamiseksi.

    2.   Tapauksen mukaan kaikkien muiden jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä asianomaisten jäsenvaltioiden ja EFCA:n kanssa yhteiskäyttösuunnitelmien tavoitteiden saavuttamiseksi.

    3.   Asianomaiset jäsenvaltiot ja EFCA voivat tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien toteuttamiseksi.

    9 artikla

    Yhteiset tarkastukset ja valvontatoimet

    1.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on kansallisten kalastuksenvalvontajärjestelmiensä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi toteutettava tarvittaessa yhteisiä tarkastus- ja valvontatoimia alueellaan ja lainkäyttövaltaansa kuuluvilla vesillä ja tapauksen mukaan kansainvälisillä vesillä. Tapauksen mukaan kyseiset toimet on toteutettava asetuksen (EY) N:o 768/2005 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteiskäyttösuunnitelmien puitteissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 5 artiklan 1 kohdan soveltamista.

    2.   Yhteisten tarkastus- ja valvontatoimien toteuttamiseksi kunkin asianomaisen jäsenvaltion on

    a)

    varmistettava, että muiden asianomaisten jäsenvaltioiden virkamiehet ja unionin tarkastajat kutsutaan mukaan yhteisiin tarkastus- ja valvontatoimiin;

    b)

    vahvistettava yhteiset toimintamenettelyt, joita sovelletaan sen valvonta-aluksiin;

    c)

    käytettävä tarkastusten yhteydessä EFCA:n yhteiskäyttösuunnitelman puitteissa hyväksymiä vakiomenettelyjä;

    d)

    nimettävä tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1224/2009 80 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut yhteystahot.

    3.   Asianomaisten jäsenvaltioiden virkamiehet ja unionin tarkastajat voivat osallistua yhteisiin tarkastus- ja valvontatoimiin.

    10 artikla

    Tietojenvaihto

    1.   Yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien toteuttamista varten kunkin asianomaisen jäsenvaltion on varmistettava yksittäisissä valvonta- ja seurantaohjelmissa tarkoitettua kalastusta ja kalastukseen liittyvää toimintaa koskevien tietojen vaihto sähköisesti muiden asianomaisten jäsenvaltioiden ja EFCA:n kanssa.

    Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun tietojenvaihdon on oltava asetuksen (EY) N:o 1224/2009 111 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 118 artiklan ja liitteen XII mukaista.

    2.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla vaihdettuihin tietoihin voi sisältyä henkilötietoja. EFCA ja jäsenvaltiot voivat käsitellä henkilötietoja, joihin niillä on 1 kohdan nojalla pääsy, täyttääkseen niille yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien mukaisesti kuuluvat tehtävät ja velvoitteet. EFCA:n ja jäsenvaltioiden on toteutettava henkilötietojen asianmukaisen suojan varmistamiseksi toimenpiteitä asetuksen (EU) 2016/679 5 artiklan ja asetuksen (EU) 2018/1725 4 artiklan mukaisesti.

    3.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla vaihdettuihin tietoihin sisältyviä henkilötietoja ei saa säilyttää kymmentä vuotta pidempään, paitsi jos kyseisiä henkilötietoja tarvitaan mahdollistamaan rikkomuksen, tarkastuksen tai oikeudellisen tai hallinnollisen menettelyn jatkotoimet. Tällaisessa tapauksessa henkilötietoja voidaan säilyttää 20 vuotta. Jos 1 kohdan nojalla vaihdettuihin tietoihin sisältyviä henkilötietoja säilytetään pidempään, niistä on poistettava tunnistamisen mahdollistavat tiedot.

    4.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla vaihdettuihin tietoihin sisältyviä henkilötietoja saa 3 kohdasta poiketen säilyttää 3 kohdassa vahvistettuja ajanjaksoja pidempään ainoastaan asetuksen (EU) 2016/679 89 artiklan mukaisesti tieteellisessä tutkimustarkoituksessa ja tieteellisten lausuntojen antamista varten.

    5.   Jäsenvaltioiden on käsiteltävä tämän päätöksen nojalla kerättyjä henkilötietoja asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

    6.   EFCA:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten on varmistettava tämän päätöksen nojalla tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn turvallisuus. EFCA:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten on tehtävä yhteistyötä turvallisuuteen liittyvissä tehtävissä.

    7.   EFCA:n ja jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä tämän päätöksen nojalla saatujen tietojen luottamuksellisuuden suojaamiseksi asianmukaisella tavalla asetuksen (EY) N:o 1224/2009 113 artiklan mukaisesti.

    11 artikla

    Tiedot ja arviointi

    1.   Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle ja EFCA:lle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä maaliskuuta kertomus yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien puitteissa edellisenä kalenterivuotena toteutetuista valvonta- ja tarkastustoimista.

    2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen on sisällyttävä vähintään liitteessä VI luetellut tiedot.

    3.   Liitteessä VI olevassa IV kohdassa tarkoitetut tiedot on edelleen lueteltava, ja ne on päivitettävä kussakin kertomuksessa, kunnes toimi on asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti saatettu päätökseen. Jollei vakavan rikkomuksen havaitsemisen johdosta toteuteta toimia, asiasta on annettava selitys.

    4.   Liitteessä I tarkoitettujen kalastusten osalta liitteessä VI olevassa IV kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava komissiolle ja EFCA:lle sähköisesti viimeistään 15 päivänä syyskuuta ja päivitettävä viimeistään seuraavan vuoden 31 päivänä maaliskuuta.

    5.   EFCA ottaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kertomukset huomioon arvioidessaan vuosittain yhteiskäyttösuunnitelman tehokkuutta asetuksen (EY) N:o 768/2005 14 artiklan mukaisesti.

    6.   Komissio kutsuu vähintään kahden vuoden välein koolle kalastus- ja vesiviljelyalan komitean arvioimaan yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien toteutusta ja niiden tarkoituksenmukaisuutta ja vaikuttavuutta sekä niiden kokonaisvaikutusta siihen, miten kalastusalukset ja toimijat noudattavat sääntöjä.

    12 artikla

    Kumoaminen ja siirtymäaika

    Kumotaan täytäntöönpanopäätökset 2012/807/EU, 2013/328/EU, 2013/305/EU ja 2014/156/EU, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan toisen kohdan soveltamista.

    Täytäntöönpanopäätöksiä 2012/807/EU, 2013/328/EU, 2013/305/EU ja 2014/156/EU sovelletaan kuitenkin edelleen jäsenvaltioiden vuonna 2019 toimittamiin kertomuksiin, jotka koskevat vuonna 2018 toteutettuja valvonta- ja tarkastustoimia.

    13 artikla

    Voimaantulo

    Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

    Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019.

    Tehty Brysselissä 13 päivänä joulukuuta 2018.

    Komission puolesta

    Puheenjohtaja

    Jean-Claude JUNCKER


    (1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1.

    (2)  COM(2017) 192 final, http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=COM:2017:192:FIN.

    (3)  Komission täytäntöönpanopäätös 2012/807/EU, annettu 19 päivänä joulukuuta 2012, pelagisten lajien kalastuksen yksittäisestä valvonta- ja seurantaohjelmasta Koillis-Atlantin läntisillä vesillä (EUVL L 350, 20.12.2012, s. 99).

    (4)  Komission täytäntöönpanopäätös 2013/328/EU, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2013, Kattegatin, Pohjanmeren, Skagerrakin, Englannin kanaalin itäosan, Skotlannin länsipuolisten vesien ja Irlanninmeren turska-, punakampela- ja merianturakantoja koskevasta yksittäisestä valvonta- ja tarkastusohjelmasta (EUVL L 175, 27.6.2013, s. 61).

    (5)  Komission täytäntöönpanopäätös 2013/305/EU, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2013, turska-, silakka-, lohi- ja kilohailikantojen kalastuksen yksittäisestä valvonta- ja seurantaohjelmasta Itämerellä (EUVL L 170, 22.6.2013, s. 66).

    (6)  Komission täytäntöönpanopäätös 2014/156/EU, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2014, Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalakantojen kalastusta, Välimeren miekkakalakantojen kalastusta ja pohjoisen Adrianmeren sardiini- ja sardellikantojen kalastusta koskevasta yksittäisestä valvonta- ja tarkastusohjelmasta (EUVL L 85, 21.3.2014, s. 15).

    (7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 768/2005, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2005, yhteisön kalastuksenvalvontaviraston perustamisesta ja yhteiseen kalastuspolitiikkaan sovellettavasta valvontajärjestelmästä annetun asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta (EUVL L 128, 21.5.2005, s. 1).

    (8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

    (9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

    (10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä rikosten ennalta estämistä, tutkimista, paljastamista tai rikoksiin liittyviä syytetoimia tai rikosoikeudellisten seuraamusten täytäntöönpanoa varten sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja neuvoston puitepäätöksen 2008/977/YOS kumoamisesta (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 89).

    (11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

    (12)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

    (13)  Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1).

    (14)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1).


    LIITE I

    ITÄ-ATLANTIN JA VÄLIMEREN ICCAT-LAJIEN (1) KALASTUKSIA JA TIETTYJÄ VÄLIMEREN PELAGISTEN KANTOJEN JA POHJAKALAKANTOJEN KALASTUKSIA KOSKEVAN YKSITTÄISEN VALVONTA- JA SEURANTAOHJELMAN TIEDOT

    (1)

    Tämä yksittäinen valvonta- ja seurantaohjelma koskee seuraavassa määriteltyjä maantieteellisiä alueita:

    a)

    ’Itä-Atlantilla’ tarkoitetaan Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES (2)) suuralueita VII, VIII, IX ja X sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 218/2009 liitteessä III, sekä FAO:n (3) osa-aluetta 34.1.2;

    b)

    ’Välimerellä’ tarkoitetaan FAO-suuralueita 37.1, 37.2 ja 37.3 tai maantieteellisiä osa-alueita 1–27 sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1343/2011 (4) liitteessä I;

    c)

    ’Pohjoisella Adrianmerellä’ ja ’Eteläisellä Adrianmerellä’ tarkoitetaan maantieteellisiä osa-alueita 17 ja 18 sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EU) N:o 1343/2011 liitteessä I;

    d)

    ’Sisiliansalmella’ tarkoitetaan maantieteellisiä osa-alueita 12, 13, 14, 15 ja 16 sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EU) N:o 1343/2011 liitteessä I.

    (2)

    Kyseiset yhdeksän jäsenvaltiota ovat Espanja, Italia, Kreikka, Kroatia, Kypros, Malta, Portugali, Ranska ja Slovenia.

    (3)

    Tarkastelu koskee seuraavia kalastuksia:

    tonnikalakantojen kalastus (myös virkistyskalastus) Itä-Atlantilla ja Välimerellä;

    miekkakalan kalastus (myös virkistyskalastus) Välimerellä;

    valkotonnikalan kalastus Välimerellä;

    sardiinin ja sardellin kalastus pohjoisella ja eteläisellä Adrianmerellä;

    kummeliturskan ja syvänmerenkatkaravun kalastus Sisiliansalmessa;

    syvänmeren katkarapujen kalastus Levantinmerellä ja Joonianmerellä;

    Anguilla anguilla -lajin ankeriaan kalastus unionin vesillä Välimerellä;

    Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan nojalla purkamisvelvoitteen alaisena olevien lajien kalastus.

    (4)

    Tarkastuksissa käytettävät tavoitevertailuarvot

    Tämän liitteen 2 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on käytettävä seuraavia tavoitevertailuarvoja:

    a)

    Tarkastustoiminta merellä

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista merellä tehtävistä tarkastuksista (pois lukien ilmavalvonta) on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.

    b)

    Tarkastukset purkamisen yhteydessä (tarkastukset satamassa ja ennen ensimyyntiä)

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista purkamisen yhteydessä tehtävistä tarkastuksista on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.

    c)

    Tarkastukset rysillä ja viljelylaitoksissa, jotka liittyvät tonnikalakantojen kalastukseen Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

    Vuosittain on tarkastettava 100 prosenttia rysillä ja viljelylaitoksissa tehtävistä kassiinsiirtotoimista ja siirtotoimista, mukaan lukien kalojen vapauttaminen.


    (1)  Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio.

    (2)  ICES-alueet (International Council for the Exploration of the Sea, Kansainvälinen merentutkimusneuvosto) sellaisena kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).

    (3)  YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö.

    (4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta (EUVL L 347, 30.12.2011, s. 44).


    LIITE II

    TIETTYJÄ MUSTANMEREN KALASTUKSIA KOSKEVAN YKSITTÄISEN VALVONTA- JA SEURANTAOHJELMAN TIEDOT

    (1)

    Tämä yksittäinen valvonta- ja seurantaohjelma koskee seuraavassa määriteltyjä maantieteellisiä alueita:

    Unionin vedet Mustallamerellä, kun ’Mustallamerellä’ tarkoitetaan Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) maantieteellistä osa-aluetta 29 sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) N:o 1343/2011 liitteessä I.

    (2)

    Kyseiset kaksi jäsenvaltiota ovat Bulgaria ja Romania.

    (3)

    Tarkastelu koskee seuraavia kalastuksia:

    piikkikampelan kalastus Mustallamerellä;

    asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan nojalla purkamisvelvoitteen alaisena olevien lajien kalastus.

    (4)

    Tarkastuksissa käytettävät tavoitevertailuarvot

    Tämän liitteen 2 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on käytettävä seuraavia tavoitevertailuarvoja:

    a)

    Tarkastustoiminta merellä

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista merellä tehtävistä tarkastuksista (pois lukien ilmavalvonta) on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.

    b)

    Tarkastukset purkamisen yhteydessä (tarkastukset satamassa ja ennen ensimyyntiä)

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista purkamisen yhteydessä tehtävistä tarkastuksista on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.


    LIITE III

    TIETTYJÄ ITÄMEREN PELAGISTEN KANTOJEN JA POHJAKALAKANTOJEN KALASTUKSIA KOSKEVAN YKSITTÄISEN VALVONTA- JA SEURANTAOHJELMAN TIEDOT

    (1)

    Tämä yksittäinen valvonta- ja seurantaohjelma koskee seuraavassa määriteltyjä maantieteellisiä alueita:

    Unionin vedet Itämerellä, kun ’Itämerellä’ tarkoitetaan ICES-alueita IIIb, IIIc ja IIId.

    (2)

    Kyseiset kahdeksan jäsenvaltiota ovat Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Viro.

    (3)

    Tarkastelu koskee seuraavia kalastuksia:

    turskan (mukaan lukien virkistyskalastus osa-alueilla 22–24), silakan, lohen ja kilohailin kalastus;

    Anguilla anguilla -lajin ankeriaan kalastus unionin vesillä Itämerellä;

    asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan nojalla purkamisvelvoitteen alaisena olevien lajien kalastus.

    (4)

    Tarkastuksissa käytettävät tavoitevertailuarvot

    Tämän liitteen 2 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on käytettävä seuraavia tavoitevertailuarvoja:

    a)

    Tarkastustoiminta merellä

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista merellä tehtävistä tarkastuksista (pois lukien ilmavalvonta) on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.

    b)

    Tarkastukset purkamisen yhteydessä (tarkastukset satamassa ja ennen ensimyyntiä)

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista purkamisen yhteydessä tehtävistä tarkastuksista on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.


    LIITE IV

    TIETTYJÄ POHJANMEREN JA ICES-ALUEEN IIa PELAGISTEN KANTOJEN JA POHJAKALAKANTOJEN KALASTUKSIA KOSKEVAN YKSITTÄISEN VALVONTA- JA SEURANTAOHJELMAN TIEDOT

    (1)

    Tämä yksittäinen valvonta- ja seurantaohjelma koskee seuraavassa määriteltyjä maantieteellisiä alueita:

    Unionin vedet Pohjanmerellä, kun ’Pohjanmerellä’ tarkoitetaan ICES-alueita IIIa ja IV.

    Unionin vedet ICES-alueella IIa.

    (2)

    Kyseiset kahdeksan jäsenvaltiota ovat Alankomaat, Belgia, Irlanti, Ranska, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta.

    (3)

    Tarkastelu koskee seuraavia kalastuksia:

    makrillin, sillin, piikkimakrillin, mustakitaturskan, hopeakuoreen, kilohailin, tuulenkalan, harmaaturskan, turskan, koljan, valkoturskan, seidin, keisarihummerin, merianturan, punakampelan, kummeliturskan ja pohjankatkaravun kalastus;

    Anguilla anguilla -lajin ankeriaan kalastus;

    asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan nojalla purkamisvelvoitteen alaisena olevien lajien kalastus.

    (4)

    Tarkastuksissa käytettävät tavoitevertailuarvot

    Tämän liitteen 2 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on käytettävä seuraavia tavoitevertailuarvoja:

    a)

    Tarkastustoiminta merellä

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista merellä tehtävistä tarkastuksista (pois lukien ilmavalvonta) on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.

    b)

    Tarkastukset purkamisen yhteydessä (tarkastukset satamassa ja ennen ensimyyntiä)

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista purkamisen yhteydessä tehtävistä tarkastuksista on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.


    LIITE V

    TIETTYJÄ KOILLIS-ATLANTIN LÄNTISTEN VESIEN PELAGISTEN KANTOJEN JA POHJAKALAKANTOJEN KALASTUKSIA KOSKEVAN YKSITTÄISEN VALVONTA- JA SEURANTAOHJELMAN TIEDOT

    (1)

    Tämä yksittäinen valvonta- ja seurantaohjelma koskee seuraavassa määriteltyjä maantieteellisiä alueita:

    Unionin vedet Koillis-Atlantin läntisillä vesillä, kun ’Koillis-Atlantin läntisillä vesillä’ tarkoitetaan seuraavia: ICES-suuralueet V (pois lukien Va ja ainoastaan unionin vedet alueella Vb), VI ja VII, VIII, IX ja X (Azoreita ympäröivät vedet) sekä CECAF-alueet (1) 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 (Madeiraa ja Kanariansaaria ympäröivät vedet).

    (2)

    Kyseiset 13 jäsenvaltiota ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Ranska, Saksa, Tanska, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta.

    (3)

    Tarkastelu koskee seuraavia kalastuksia:

    makrillin, sillin, piikkimakrillin, mustakitaturskan, karjukalan, sardellin, hopeakuoreen, sardiinin ja kilohailin kalastus unionin vesillä ICES-suuralueilla V, VI, VII, VIII ja IX ja unionin vesillä CECAF-alueella 34.1.11;

    ICES-alueella Vb (unionin vedet), ICES-alueella VIa (unionin vedet), ICES-suuralueella VII ja ICES-alueilla VIII a, b, d, e elävien kummeliturskakantojen (joista yleensä käytetään nimitystä ”pohjoinen kummeliturskakanta”) kalastus;

    Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) rajaamilla alueilla VIIIc ja IXa elävien kummeliturskakantojen (joista yleensä käytetään nimitystä ”eteläinen kummeliturskakanta”) kalastus; ICES-alueilla VIIIc ja IXa elävän keisarihummerikannan kalastus;

    merianturakannan kalastus ICES-alueilla VIIIa, VIIIb ja VIIe (2);

    turskan, merianturan ja punakampelan kalastus unionin vesillä ICES-alueilla VIa, VIIa ja VIId;

    Anguilla anguilla -lajin ankeriaan kalastus unionin vesillä ICES -suuralueilla VI, VII, VIII ja IX;

    asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan nojalla purkamisvelvoitteen alaisena olevien lajien kalastus.

    (4)

    Tarkastuksissa käytettävät tavoitevertailuarvot

    Tämän liitteen 2 kohdassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden on käytettävä seuraavia tavoitevertailuarvoja:

    a)

    Tarkastustoiminta merellä

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista merellä tehtävistä tarkastuksista (pois lukien ilmavalvonta) on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.

    b)

    Tarkastukset purkamisen yhteydessä (tarkastukset satamassa ja ennen ensimyyntiä)

    Vuosittain vähintään 60 prosenttia kaikista purkamisen yhteydessä tehtävistä tarkastuksista on suoritettava kalastusaluksilla, jotka kuuluvat 5 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti määriteltyjen kahden korkeimman riskitason laivastonosiin, varmistaen, että kumpikin laivastonosa tarkastetaan asianmukaisesti ja oikeassa suhteessa.


    (1)  CECAF-alueet (Keski-Atlantin itäosa tai FAO-pääkalastusalue 34), sellaisena kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1).

    (2)  Kunnes saadaan tulokset käsiteltävänä olevista ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiksi, joilla vahvistetaan EU:n läntisten vesien pohjakalakantoja koskevat monivuotiset kalastuksenhoitosuunnitelmat.


    LIITE VI

    ARVIOINTIKERTOMUKSEN SISÄLTÖ

    Arviointikertomuksiin on sisällyttävä vähintään seuraavat tiedot:

    I.   Yleinen analyysi toteutetuista valvonta-, tarkastus ja täytäntöönpanotoimista

    Asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat liitteissä I–V mainittujen merialueiden mukaan eriteltynä seuraavat tiedot:

    riskinarvioinnin tulokset ja kuvaus riskeistä ja uhkista, jotka asianomainen jäsenvaltio on kyseessä olevien yksittäisten valvonta- ja seurantaohjelmien soveltamisalaan kuuluvien kalastusten osalta määritellyt (tarvittaessa ilmoitetaan tiedot uudelleentarkastelu- tai päivitysprosessista);

    yhteenvetotaulukko yksilöidyistä laivastonosista ja niiden riskitasosta;

    riskinhallintastrategian sisältö yksityiskohtaisesti eriteltynä.

    II.   Yksityiskohtainen analyysi toteutetuista valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanotoimista

    Asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat liitteissä I–V mainittujen merialueiden mukaan eriteltynä seuraavat tiedot:

    Taulukko 1

    Yhteenveto merellä tehdyistä tarkastuksista

    Valvontapäivät [päivien lukumäärä]

     

    Merellä tehtyjen tarkastusten lukumäärä

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen kokonaismäärä

     

    Korkeimman riskin laivastonosien luokissa oleville kalastusaluksille merellä tehtyjen tarkastusten lukumäärä

     

    Toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa oleville kalastusaluksille merellä tehtyjen tarkastusten lukumäärä

     

    Muissa kuin korkeimman ja toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa oleville kalastusaluksille merellä tehtyjen tarkastusten lukumäärä

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen lukumäärä korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen lukumäärä toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen lukumäärä muissa kuin korkeimman ja toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavien rikkomusten keskimäärä (*1) [%]

     

    Vakavien rikkomusten määrä (*1) korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta [%]

     

    Vakavien rikkomusten määrä (*1) toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta [%]

     

    Vakavien rikkomusten määrä (*1) muissa kuin korkeimman ja toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta [%]

     


    Taulukko 2

    Yhteenveto merellä tehdystä valvonnasta

    Ilmavalvonnan määrä (tunteina)

     

    Ilmavalvonnassa tehtyjen havaintojen kokonaismäärä

     

    Valvonta-alusten tekemien havaintojen kokonaismäärä

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen kokonaismäärä

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen lukumäärä korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen lukumäärä toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen lukumäärä muissa kuin korkeimman ja toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     


    Taulukko 3

    Yhteenveto purkamisen yhteydessä tehdyistä tarkastuksista (tarkastukset satamassa ja ennen ensimyyntiä)

    Tarkastukset henkilötyöpäivinä [vapaaehtoinen]

     

    Purkamisen yhteydessä tehtyjen tarkastusten kokonaismäärä

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen kokonaismäärä

     

    Korkeimman riskin laivastonosien luokissa oleville kalastusaluksille tehtyjen tarkastusten lukumäärä

     

    Toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa oleville kalastusaluksille tehtyjen tarkastusten lukumäärä

     

    Muissa kuin korkeimman ja toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa oleville kalastusaluksille tehtyjen tarkastusten lukumäärä

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen lukumäärä korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen lukumäärä toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen lukumäärä muissa kuin korkeimman ja toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavien rikkomusten keskimäärä (*2) (yhteensä)

     

    Vakavien rikkomusten määrä (*2) korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavien rikkomusten määrä (*2) toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta

     

    Vakavien rikkomusten määrä (*2) muissa kuin korkeimman ja toiseksi korkeimman riskin laivastonosien luokissa olevien kalastusalusten osalta [%]

     


    Taulukko 4

    Yhteenveto toimijoihin maissa kohdistetuista tarkastustoimista (pois lukien satamassa ja ennen ensimyyntiä tehdyt tarkastukset, jotka esitetään taulukossa 3)

    Tarkastukset maissa henkilötyöpäivinä [vapaaehtoinen]

     

    Maissa tehtyjen tarkastusten kokonaismäärä

     

    Vakavia rikkomuksia koskevien epäilyjen kokonaismäärä

     

    Vakavien rikkomusten määrä (*3)

     

    III.   Purkamisvelvoitetta koskeva valvonta

    Jäsenvaltiot esittävät tiedot resursseista, välineistä ja keinoista, jotka on annettu käyttöön purkamisvelvoitteen osalta tehtävää valvontaa varten, sekä valvonnan tulokset.

    Ainakin seuraavat tiedot on ilmoitettava:

    1.

    niiden alusten kokonaismäärä, joilla on paikalla valvonnasta vastaava tarkkailija;

    2.

    videovalvontajärjestelmällä varustettujen alusten lukumäärä;

    3.

    niiden merellä tehtyjen tarkastusten lukumäärä, joihin sisältyi viimeisimmän saaliin analysointi;

    4.

    käytetyt muut kuin edellisissä kohdissa mainitut valvontakeinot täsmentäen, mitä valvontakeinoja käytettiin (esim. ilmavalvonta ilma-aluksia käyttäen, sähköinen etävalvontajärjestelmä, droonit);

    5.

    purkamisvelvoitteen rikkomisten kokonaismäärä, myös asianomaisten poisheittämissuunnitelmien noudattamatta jättämiseen liittyvien tapausten määrä ilmoitettava.

    IV.   Määräajoin esitettävät tiedot havaituista rikkomuksista

    Taulukko 5

    Täytäntöönpanopäätöksen 11 artiklan mukaisesti toimitettavien tietojen malli kunkin raporttiin sisällytettävän epäiltyä rikkomusta koskevan tarkastuksen osalta

    Tietoyksikön nimi

    Tunnus

    Kuvaus ja sisältö

    Tarkastuksen yksilöinti

    II.

    ISO:n kaksikirjaiminen maakoodi + 9 numeroa, esim. DK201900001

    Tarkastuspäivä

    DA

    VVVV-KK-PP

    Tarkastuksen tai valvonnan tyyppi

    IT

    Meri, purkaminen, kuljetus, ensimyynti, varastointi, markkinointi, siirto, kontrollisiirto, siirto kassiin, jälleenlaivaus, päästäminen vapaaksi, asiakirja (tarkennettava)

    Kunkin kalastusaluksen, ajoneuvon tai toimijan yksilöinti

    ID

    Kalastusaluksen unionin kalastuslaivastorekisterin numero ja nimi; ICCAT-rekisterinumero (tapauksen mukaan)

    Rysien tai ajoneuvon yksilöinti sekä toimijan, mukaan lukien viljelylaitokset, nimi ja/tai yritysnimi

    Pyydyksen laji

    GE

    Pyydyksen koodi, joka perustuu FAO:n kansainväliseen kalastuspyydysten tilastolliseen standardiluokitukseen

    Epäillyn rikkomuksen laji

    TS

    Rikkomuksen kuvaus ja maininta asiaan liittyvästä yhdestä tai useammasta säännöksestä.

    Tapauksen mukaan ilmoittakaa rikkomuksen laji seuraavilla koodeilla:

    Vakavat rikkomukset:

    koodi 1–12 viitaten täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 liitteessä XXX (vasen sarake) annettuun numeroon,

    koodi 13, 14 tai 15 viitaten valvonta-asetuksen 90 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohtaan,

    koodi a–p viitaten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1627 (1) liitteeseen VIII.

    Rikkomuksille, joihin ei sovelleta EU:n sääntelyä, ilmoittakaa koodi 99.

    Alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen hyväksymään ja osaksi EU:n oikeutta saatettuun lainsäädäntöön liittyvät rikkomukset on yksilöitävä sen määräyksen tai asetuksen mukaan, jota on rikottu.

    Rikkomukseen liittyvän kalan määrä lajeittain

    AF

    Ilmoitetaan aluksella tai (elävien tonnikalojen osalta) kasvatuskassissa olevat määrät lajeittain (tonnikala: paino ja lukumäärä).

    Jatkotoimien tilanne

    FU

    Ilmoitetaan tilanne: VIREILLÄ, MUUTOKSENHAKU, VAHVISTETTU, HYLÄTTY

    Sakko (tapauksen mukaan)

    SF

    Sakko euroina

    Takavarikointi

    SC

    Fyysinen takavarikointi: SAALIS/PYYDYS/MUU. Saaliin/pyydyksen arvon perusteella takavarikoitu summa euroina, esim. 10 000

    Muut

    SO

    Jos lisenssi/lupa peruutetaan, ilmoitetaan LI (lisenssi) tai AU (lupa) + päivien lukumäärä, esim. AU30.

    Pisteet (tapauksen mukaan)

    SP

    Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 126 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrätty pistemäärä, esim. 12

    Huomautuksia

    RM

    Jos vakavan rikkomuksen havaitsemisen jälkeen ei ole ryhdytty mihinkään toimiin, syy tähän on selvitettävä vapaamuotoisella tekstillä.

    V.   Parempina vaatimustenmukaisuustasoina ilmaistujen tavoitevertailuarvojen analyysi

    Jos jäsenvaltio soveltaa tämän päätöksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia tavoitevertailuarvoja, sen on esitettävä seuraavat tiedot:

    Taulukko 6

    Parempien vaatimustenmukaisuustasojen toteutuminen

     

    Riskitaso [hyvin korkea/korkea/keskitasoinen/matala]

    Toiminnan kuvaus – uhka/riski/laivastonosa

    uhkan/riskin taso vuoden alussa vaatimustenmukaisuustasona ilmaistuna

    vaatimustenmukaisuustason parantamistavoite

    uhkan/riskin taso vuoden lopussa vaatimustenmukaisuustasona ilmaistuna

    tarkastusten lukumäärä uhkaa/riskiä kohden

    havaittujen vakavien rikkomusten lukumäärä uhkaa/riskiä kohden, mukaan lukien vakavien rikkomusten määrä ja kehityssuunta (vertaus kahteen edelliseen vuoteen)

    sellaisten kalastusaluksille/toimijoille tehtyjen tarkastusten osuus, joiden perusteella on havaittu yksi tai useampi vakava rikkomus

    jälkiarviointi, mukaan lukien pelotevaikutuksen arviointi sekä selvitys, jos vaatimustenmukaisuustavoitetta ei ole saavutettu.

    VI.   Analyysi muista tarkastus- ja valvontatoimista: jälleenlaivaus, ilmavalvonta, tuonti/vienti

    VII.   koulutus- tai tiedotustilaisuuksien kaltaiset toimet, joiden tarkoituksena on vaikuttaa siihen, miten kalastusalukset ja toimijat noudattavat vaatimuksia

    VIII.   Ehdotukset valvonta-, tarkastus- ja täytäntöönpanotoimien tehokkuuden parantamiseksi (kunkin asianomaisen jäsenvaltion osalta)


    (*1)  Rikkomusten määrällä tarkoitetaan epäiltyjen rikkomusten määrää suhteessa tarkastusten määrään, ja se ilmaistaan prosenttiosuutena.

    (*2)  Rikkomusten määrällä tarkoitetaan epäiltyjen rikkomusten määrää suhteessa tarkastusten määrään, ja se ilmaistaan prosenttiosuutena.

    (*3)  Rikkomusten määrällä tarkoitetaan epäiltyjen rikkomusten määrää suhteessa tarkastusten määrään, ja se ilmaistaan prosenttiosuutena.

    (1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 1).


    Top