2.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 142/53

(1)

Neuvosto otti neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2737/90 (2) käyttöön 33 prosentin suuruisen lopullisen polkumyyntitullin, jota kannetaan Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ”Kiina” tai ”kyseinen maa”, peräisin olevan volframikarbidin ja sulatetun volframikarbidin tuonnissa, jäljempänä ”alkuperäinen tutkimus”. Komissio hyväksyi päätöksellä 90/480/ETY (3) toimenpiteiden kohteena olevaa tuotetta koskevat sitoumukset kahdelta merkittävältä viejältä.

(2)

Kyseisten kahden kiinalaisen viejän sitoumusten peruuttamisen jälkeen neuvosto muutti neuvoston asetuksella (EY) N:o 610/95 (4) asetusta (ETY) N:o 2737/90 ja otti käyttöön volframikarbidin ja sulatetun volframikarbidin tuontiin sovellettavan 33 prosentin lopullisen tullin.

(3)

Näiden toimenpiteiden soveltamista jatkettiin niiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen vielä viiden vuoden ajan neuvoston asetuksella (EY) N:o 771/98 (5).

(4)

Neuvosto otti neuvoston asetuksella (EY) N:o 2268/2004 (6) toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen käyttöön 33 prosentin polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan volframikarbidin ja sulatetun volframikarbidin tuonnissa.

(5)

Neuvosto muutti neuvoston asetuksella (EY) N:o 1275/2005 (7) tuotemääritelmää, jotta se kattaisi myös volframikarbidin ja metallijauheen seoksen.

(6)

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (8) 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun jälkeen neuvosto pidensi toimenpiteiden voimassaoloaikaa viidellä vuodella neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 287/2011 (9), jäljempänä ”edellinen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu”.

(7)

Voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (10) julkaisemisen jälkeen komissiota pyydettiin 7 päivänä joulukuuta 2015 panemaan vireille asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukainen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, jäljempänä ”tarkastelupyyntö”.

(8)

Pyyntö jätettiin sellaisten kuuden unionin tuottajan puolesta, jäljempänä ”pyynnön esittäjä”, joiden osuus unionin volframikarbidin, sulatetun volframikarbidin ja volframikarbidin ja metallijauheen seoksen, jäljempänä ”volframikarbidi”, kokonaistuotannosta on yli 25 prosenttia.

(9)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(10)

Kun komissio oli todennut perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettua komiteaa kuultuaan, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 23 päivänä maaliskuuta 2016 asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ”vireillepanoilmoitus”, Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (11).

(11)

Useat käyttäjät väittivät pyytäneensä komissiolta ennen nykyisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa, että jos kyseinen tarkastelu aloitettaisiin, sen kanssa pantaisiin samanaikaisesti vireille perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukainen välivaiheen tarkastelu. Väite toistettiin myös ilmoituksen jälkeen.

(12)

Komissiolle ei ole toimitettu tällaisia pyyntöjä, vaikka niin väitettiinkin. Kyseiset osapuolet vain kysyivät komissiolta, ovatko aiemmat polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat tulokset edelleen voimassa. Näitä kysymyksiä ei yhdistetty pyyntöön panna vireille välivaiheen tarkastelu, eivätkä nämä osapuolet esittäneet mitään näyttöä olosuhteiden pysyvästä muutoksesta. Vain pyyntö, jonka perusteena on riittävä näyttö olosuhteiden pysyvästä muuttumisesta, voidaan katsoa hyväksyttäväksi pyynnöksi.

(13)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, Kiinan viranomaisille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille tutkimuksen vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan.

(14)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä. Asianomaisilla osapuolilla oli myös mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(15)

Tutkimuksen aikana järjestettiin neljä kuulemista: kaksi useiden käyttäjien kanssa, yksi unionin tuottajien kanssa ja yksi yhden maahantuojan/käyttäjän kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan läsnäollessa.

(16)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(17)

Koska Kiinassa toimii ilmeisen paljon vientiä harjoittavia tuottajia, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otannan käyttöä.

(18)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan Euroopan unionissa olevaa edustustoa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(19)

Otostiedot saatiin kahdeksasta Kiinassa vientiä harjoittavasta tuottajasta/tuottajaryhmästä.

(20)

Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti ensin vientiä harjoittavista tuottajista/tuottajaryhmistä kolme otokseen, joka perustui unioniin suuntautuvan viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia/tuottajaryhmiä ja Kiinan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta. Huomautuksia ei esitetty.

(21)

Kyselylomakkeet lähetettiin kolmelle otokseen kuuluvalle vientiä harjoittavalle tuottajalle/tuottajaryhmälle, mutta yksikään niistä ei toimittanut pyydettyjä tietoja komissiolle. Siksi komission yksiköt katsoivat, että polkumyynnin ja vahingon jatkumisen ja toistumisen todennäköisyyden määrittämiseen tarvittavien tietojen saamiseksi oli välttämätöntä pyrkiä yhteistyöhön niiden jäljellä olevien vientiä harjoittavien tuottajien/tuottajaryhmien kanssa, jotka toimittivat otostiedot. Kaikkia tiedossa olleita vientiä harjoittavia tuottajia/tuottajaryhmiä ja Kiinan viranomaisia kuultiin uudesta otoksesta. Huomautuksia ei esitetty. Kyselylomakkeet lähetettiin siksi jäljellä oleville vientiä harjoittaville tuottajille/tuottajaryhmille. Yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja/tuottajaryhmä ei kuitenkaan toimittanut komissiolle pyydettyjä tietoja.

(22)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti otoksen unionin tuottajista. Tarkastelupyynnön mukaan unionissa on yhdeksän volframikarbidin tuottajaa, joista kuusi tuottaa sitä vapaille markkinoille ja kolme pääasiassa kytköskäyttöön. Kaikki kuusi unionin tuottajaa/tuottajaryhmää, jotka valmistavat tuotetta vapaille markkinoille, ilmoittautuivat tutkimuksen aikana. Niiden osuus unionin kokonaistuotannosta oli 65 prosenttia. Komissio päätti ottaa kaikki kuusi tuottajaa otokseen. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Asetetussa määräajassa ei saatu huomautuksia, joten alustava otos vahvistettiin. Otoksen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa.

(23)

Kolme tuotetta pääasiassa kytkösmarkkinoille valmistavaa tuottajaa eivät vastustaneet tutkimusta mutta eivät myöskään tehneet yhteistyötä.

(24)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio otti yhteyttä kymmeneen tiedossa olevaan maahantuojaan/käyttäjään ja pyysi niitä toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(25)

Seitsemän yritystä ilmoittautui määräajan kuluessa, ja niille kaikille lähetettiin kyselylomakkeet. Ne kaikki olivat käyttäjiä.

(26)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kuudelle otokseen kuuluvalle unionin tuottajalle, seitsemälle tiedossa olevalle tuottajalle, kahdeksalle Kiinassa vientiä harjoittavalle tuottajalle/tuottajaryhmälle ja mahdollisten vertailumaiden (Amerikan yhdysvaltojen, Japanin ja Kanadan) 20:lle tiedossa olevalle tuottajalle.

(27)

Vastaukset kyselyyn saatiin kuudelta unionin tuottajalta, kahdeksalta käyttäjältä (joista kaksi olivat etuyhteydessä tuottajaan), yhdeltä mahdollisen vertailumaan Amerikan yhdysvaltojen tuottajalta ja yhdeltä mahdollisen vertailumaan Japanin tuottajalta. Yksikään kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista/tuottajaryhmistä ei vastannut kyselyyn.

(28)

Yksi saksalainen ei-metalleihin liittyvä yhdistys ilmoitti tukevansa toimenpiteiden jatkamista.

(29)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(30)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus käsitti 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso”. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2012 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(31)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on volframikarbidi, sulatettu volframikarbidi tai volframikarbidin ja metallijauheen seos, jäljempänä ”tarkastelun kohteena oleva tuote”, joka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin 2849 90 30 ja ex 3824 30 00 (Taric-koodi 3824300010).

(32)

Volframikarbidi, sulatettu volframikarbidi ja volframikarbidin ja metallijauheen seos ovat hiilen ja volframin yhdisteitä, jotka on valmistettu lämpökäsittelyllä. Ne ovat välituotteita, joita käytetään kovametalliosien, kuten kovametallisten terätyökalujen ja kovaan kulutukseen tarkoitettujen osien valmistuksessa sekä kulutusta kestävissä pinnoitteissa, öljyn- ja kallionporaukseen tarkoitettujen työkalujen terissä ja metallien vetämiseen sekä takomiseen tarkoitetuissa muoteissa ja kärjissä.

(33)

Tarkastelun kohteena olevana ajanjaksona tarkasteltavaa tuotetta valmistettiin unionissa ensiötuotantona ensiöraaka-aineista (malmista, rikasteista, ammoniumparavolframaatista ja oksidista) ja kierrätysprosessissa romusta. Kovametalliromua syntyy kovametalliyritysten tuotantoprosesseissa, työkalujen valmistusprosesseissa ja kovametallituotteiden loppukäyttäjien toiminnassa. Volframiteollisuudessa romua voidaan kierrättää kemiallisessa kierrätyksessä tai sinkkiprosessissa.

(34)

Ensiövolframikarbidilla ja kemiallisesti kierrätetyllä volframikarbidilla on samat fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Valmistusprosessissa ei myöskään erotella toisistaan ensiöraaka-aineista ja romusta valmistettua volframikarbidia.

(35)

Sinkin kierrätysprosessissa syntyy volframikarbidin ja metallijauheiden, kuten koboltin, seosta. Tämä valmistusprosessi on fysikaalis-mekaaninen kierrätysprosessi, jonka panoksen (käytetyn romun) laatu määrää volframikarbidin laadun.

(36)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät, että tämän tutkimuksen ei pitäisi kattaa sinkkiprosessoituja jauheita, koska niiden valmistuskustannukset, kysynnän taso, asiakkaat ja käyttötarkoitukset poikkeavat ensiöraaka-aineista saadun volframikarbidin vastaavista.

(37)

Sinkkiprosessoidut jauheet sisältyvät kuvaukseen volframikarbidin ja metallijauheen seoksesta, joka on yksi tämän tutkimuksen kattamasta kolmesta tuotetyypistä. Tämä tutkimus toi esiin, että sinkkiprosessoitu jauhe ei ole kemiallisesti yhtä puhdasta kuin ensiöraaka-aineista tai kemiallisella kierrätysprosessilla volframiromusta valmistettu jauhe ja sen raekoon jakauma on viimeksi mainittua suurempi. Tuotoksena saatavan jauheen laatu riippuu panoksena olevan romun laadusta. Sinkkiprosessoitua jauhetta ei voi käyttää kaikissa volframikarbidin sovelluskohteissa, mutta sitä käytetään volframikarbidina tiettyjen kovametallityökalujen valmistuksessa. Näin ollen todettiin, että tämän tyyppisen volframikarbidin fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja sovelluskohteet ovat vastaavat kuin ensiöraaka-aineista tai kemiallisessa kierrätysprosessissa romusta valmistetun volframikarbidin. Lisäksi muut johdanto-osan 36 kappaleessa mainitut tekijät, kuten valmistuskustannukset ja kysyntä, eivät ole sinällään tarkastelun kohteena olevan tuotteen määrittelyn kannalta olennaisia. Mitä tulee väitteeseen, että sinkkiprosessoiduilla jauheilla on eri asiakkaat, tutkimuksessa selvisi, että tämän väitteen esittäneet kolme asianomaista osapuolta olivat itse asiassa tämän tyyppisen tuotteen ja volframikarbidin kuluttajia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(38)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät, että tämän tutkimuksen ei pitäisi kattaa romusta valmistettua volframikarbidia. Ne väittivät, että Kiinasta tuotu tarkastelun kohteena oleva tuote valmistetaan lähes pelkästään ensiöraaka-aineista, kun taas unionin tuotannonala tuottaa volframikarbidia myös kierrätysmateriaalista. Nämä osapuolet väittivät, että volframikarbidin tuotantokustannukset vaihtelevat käytetyn raaka-aineen mukaan ja kustannusrakenne on romun keräämisen, kuljettamisen ja käsittelemisen seurauksena erilainen.

(39)

Käytetystä panoksesta (ensiöraaka-aineista tai romusta) riippuvat tuotantokustannukset eivät sinällään ole tuotemääritelmän kannalta olennaisia vaan pikemminkin tuotteen tekniset, fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset. Kuten unionin tuotannonalan tuotantoprosessin arvioinnin aikana vahvistettiin, ensiöraaka-aineesta valmistettua volframikarbidia ja romusta valmistettua volframikarbidia ei erotella toisistaan. Tietyt unionin tuottajat käyttävät valmistusprosessissaan vain ensiöraaka-aineita, kun taas toiset tuottajat käyttävät myös romua. Kuten johdanto-osan 34 kappaleessa mainittiin, ensiöraaka-aineesta valmistetulla ja romusta valmistetulla volframikarbidilla on samat fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Joka tapauksessa yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei vastannut kyselyyn, kuten johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan. Siksi komissio ei voinut arvioida niiden valmistusprosessia ja unioniin viemiä tuotetyyppejä. Näin ollen vaatimus, jonka mukaan tämän tutkimuksen ei pitäisi koskea romusta valmistettua volframikarbidia, hylättiin.

(40)

Yksi käyttäjä esitti, että tutkimuksessa olisi otettava huomioon se, miten volframikarbidin erilaiset kaupalliset ominaisuudet sekä volframikarbidin eri asteet (kuten erittäin hienot laadut, vakiolaadut ja korkeassa lämpötilassa hiilletyt laadut) vaikuttavat hintoihin ja niiden vertailuun. Lisäksi väitettiin, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat erikoistuneet vakiolaatujen tuotantoon, kun taas unionin tuotannonalalla tuotetaan kaikkia laatuja.

(41)

Tätä väitettä ei perusteltu eikä sille saatu vahvistusta tutkimuksen aikana. Kyseinen käyttäjä ei esittänyt mitään todisteita siitä, että eri tuotetyyppien tai -laatujen välillä olisi merkittäviä hintaeroja. Tutkimuksen aikana saadut tiedot eivät myöskään vahvistaneet väitettä. Kuten johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan, yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään vastannut kyselyyn. Siksi komissio ei kyennyt arvioimaan muiden tekijöiden lisäksi myöskään näiden tuottajien valmistamien tuotteiden tyyppiä, kustannusrakennetta tai myyntihintoja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(42)

Tutkimuksessa todettiin, että vientiä harjoittavan tuottajan valmistamalla ja unioniin myymällä tarkastelun kohteena olevalla tuotteella on samanlaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin unionin tuottajien unionin markkinoilla tuottamalla ja myymällä tuotteella tai vertailumaassa tuotetulla ja myydyllä tuotteella.

(43)

Komissio päätteli sen vuoksi, että nämä tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(44)

Yhdellekään kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ei myönnetty markkinatalouskohtelua alkuperäisessä tutkimuksessa. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan normaaliarvo kaikille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ole myönnetty markkinatalouskohtelua, on määritettävä vertailumaassa käytettävien hintojen tai vastaavan laskennallisen arvon perusteella. Tästä syystä oli valittava markkinataloutta toteuttava kolmas maa, jäljempänä ”vertailumaa”.

(45)

Amerikan yhdysvallat, jäljempänä ”Yhdysvallat”, valittiin vertailumaaksi edellisissä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevissa tarkasteluissa. Komissio ehdotti tätä tarkastelua koskevassa vireillepanoilmoituksessa Yhdysvaltojen käyttämistä vertailumaana ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään asiasta huomautuksia.

(46)

Komissio pyrki yhteistyöhön muissa mahdollisissa vertailumaissa ottamalla yhteyttä volframikarbidin tiedossa oleviin tuottajiin Japanissa ja Kanadassa ja pyytämällä niitä toimittamaan tarvittavat tiedot. Komissio otti yhteyttä Intian, Israelin, Japanin, Kanadan, Korean tasavallan, Venäjän ja Yhdysvaltojen viranomaisiin ja pyysi niitä antamaan tietoja volframikarbidin tuotannosta maassaan. Komissio sai Japanilta, Kanadalta ja Yhdysvalloilta tiedot noin 20:stä näissä maissa tiedossa olevasta samankaltaisen tuotteen tuottajasta, joihin otettiin yhteyttä ja joita pyydettiin vastaamaan kyselyyn. Yksi yhdysvaltalainen tuottaja ja yksi japanilainen tuottaja ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot.

(47)

Sekä Yhdysvaltojen että Japanin markkinat olivat kotimaisten tuottajien määrän, voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden puuttumisen ja Kiinasta peräisin olevien merkittävien tuontimäärien suhteen samankaltaiset. Se osoitti, että kummatkin markkinat olivat kilpailukykyiset.

(48)

Japanilainen tuottaja kuitenkin myi vain merkityksettömiä määriä samankaltaista tuotetta kotimarkkinoillaan, kun taas yhdysvaltalainen tuottaja myi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittäviä määriä kotimarkkinoillaan.

(49)

Vaikka useat osapuolet totesivat, että yhdysvaltalainen tuottaja oli kytköksissä unionin tuotannonalaan, tämä seikka ei sinällään estä Yhdysvaltojen valitsemista vertailumaaksi. Mikään osapuoli ei esittänyt todisteita siitä, että tässä tapauksessa kyseisellä kytköksellä olisi vaikutusta kotimaisiin hintoihin Yhdysvalloissa eikä Yhdysvallat sen vuoksi sopisi vertailumaaksi.

(50)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät myös, että Yhdysvalloissa käytettäviä tuotantomenetelmiä ei otettu huomioon, mikä koski erityisesti sitä, tuotettiinko volframikarbidi ensiöraaka-aineesta vai romusta (kuten kuvattu johdanto-osan 33 kappaleessa). Nämä osapuolet väittivät, että nämä eri tuotantomenetelmät vaikuttivat kysyntään ja hintoihin Yhdysvaltojen markkinoilla, mikä olisi otettava huomioon. Lisäksi he väittivät, että hinnat olivat Yhdysvalloissa erityiset korkeat, koska yhdysvaltalaisilla tuottajilla oli kalliita sopimuksia Yhdysvaltojen armeijan kanssa.

(51)

Kuten johdanto-osan 34 kappaleessa jo mainittiin, ensiöraaka-aineesta valmistetulla ja romusta valmistetulla volframikarbidilla on samat fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Näin ollen myöskään Yhdysvalloissa ei eroteltu toisistaan valmistusprosessissa ensiöraaka-aineesta valmistettua ja romusta valmistettua volframikarbidia. Tutkimuksessa selvisi, että tuotantoprosessi ei vaikuttanut mitenkään kysyntään tai hintoihin.

(52)

Tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella volframikarbidia todellakin käytetään sotilassovelluksiin, mutta ei ole mitään näyttöä siitä, että yhteistyö hallituksen kanssa olisi vaikuttanut vertailumaan tuottajan kotimaiseen hintaan.

(53)

Asianomaiset osapuolet eivät ehdottaneet mitään vaihtoehtoista vertailumaata.

(54)

Siksi väite, jonka mukaan Yhdysvallat ei sopisi vertailumaaksi, hylättiin.

(55)

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon tuottajien myyntimäärät kotimaisilla markkinoilla mahdollisissa vertailumaissa valinta-ajankohtana sekä sen, että Yhdysvaltoja käytettiin vertailumaana myös alkuperäisessä tutkimuksessa ja että asianomaiset osapuolet eivät esittäneet komissiolle huomautuksia, jotka olisivat voineet kyseenalaistaa Yhdysvaltojen sopivuuden vertailumaaksi, Yhdysvaltojen katsottiin sopivan vertailumaaksi.

(56)

Asianomaisille osapuolille tiedotettiin tästä valinnasta. Huomautuksia ei esitetty.

(57)

Perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio tutki ensin, oliko vertailumaan tuottajan harjoittaman samankaltaisen tuotteen myynnin kokonaismäärä kotimarkkinoilla edustavaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tällaisen myynnin katsotaan olevan edustavaa, jos riippumattomille asiakkaille suuntautuvan myynnin kokonaismäärä oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vähintään viisi prosenttia tarkastelun kohteena olevan tuotteen Kiinasta unioniin suuntautuvan viennin kokonaismäärästä, joka on esitetty johdanto-osan 111 kappaleessa. Tällä perusteella vertailumaan tuottajan samankaltaisen tuotteen myynti kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(58)

Komissio tutki sen jälkeen, oliko samankaltaisen tuotteen myynti kotimarkkinoilla vertailumaan tuottajalle kannattavaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja voitaisiinko sen siten katsoa olleen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaista tavanomaista kaupankäyntiä.

(59)

Samankaltaisen tuotteen kannattavan myynnin määrä oli alle 80 prosenttia kokonaismyynnin määrästä, joten normaaliarvon perusteena käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(60)

Kuten edellä johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan, vientihinta määritettiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen perusteella. Nämä olivat volframikarbidia Kiinasta tuovilta käyttäjiltä saatuja tietoja, jotka Eurostat oli tarkistanut.

(61)

Vienti Kiinasta tapahtui sekä sisäisen jalostusmenettelyn (12) että tavanomaisten järjestelyjen kautta. Kuten johdanto-osan 111 kappaleessa on esitetty, koska tavanomaisen järjestelyn kautta tapahtuneen viennin osuus oli vain 0,1 prosenttia unionin markkinaosuudesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, se katsottiin merkityksettömäksi ja laskelmat tehtiin vain sisäisen jalostusmenettelyn mukaisen vientihinnan perusteella.

(62)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja edellä vahvistettua vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, vientihintaa ja normaaliarvoa oikaistiin hintoihin ja hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetuskustannusten (kotimaassa ja merirahti) sekä viiden prosentin vientiveron (kumottu toukokuussa 2015) osalta käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti eli tarkastelupyynnön pohjalta.

(63)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että kiinalaisilla tuottajilla on raaka-aineen eli ammoniumparavolframaatin hinnan suhteen kilpailuetu ja siten alhaisemmat tuotantokustannukset. Väite toistettiin myös ilmoituksen jälkeen. Osapuolet väittivät myös, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuotanto oli tehokkaampaa ja siinä oli mittakaavaetuja. Nämä tekijät olisi otettava huomioon polkumyyntimarginaalia laskettaessa.

(64)

Kuten johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan, yksikään kiinalaisista vientiä harjoittavista tuottajista/tuottajaryhmistä ei vastannut komission kyselyyn. Lisäksi yksikään asianomaisista osapuolista ei esittänyt väitettä tukevia todisteita. Siksi ei ollut mahdollista arvioida kiinalaisten tuottajien väitettyä kilpailuetua tuotantoprosessissa vertailumaan tuottajaan nähden. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(65)

Ilmoituksen jälkeen useat käyttäjät esittivät, että erot käyttötarkoitusten laadussa, tuotantokustannuksissa ja myynnissä on otettava huomioon, kun lasketaan polkumyynti- ja vahinkomarginaaleja.

(66)

Kuten johdanto-osan 34 ja 37 kappaleessa todetaan, kolmella tuotetyypillä on tässä suhteessa samankaltaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään vastannut kyselyyn, kuten johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan. Siksi komissio ei kyennyt arvioimaan muiden tekijöiden lisäksi myöskään näiden tuottajien valmistamien tuotteiden tyyppiä, niiden laadun ja käyttötarkoituksen eroja, kustannusrakennetta tai myyntihintoja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(67)

Useat käyttäjät väittivät myös ilmoituksen jälkeen, että komissio poikkesi tavanomaisesta käytännöstään, kun se ei käyttänyt tässä tutkimuksessa tuotevalvontakoodeja.

(68)

Alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin, että ei ole tarvetta käyttää eri tuotevalvontakoodeja tuotetyyppien erottelemiseksi toisistaan muun muassa polkumyyntimarginaalien laskemista varten.

(69)

Tässä tutkimuksessa vahvistettiin, että tosiasiallisissa olosuhteissa ei ollut tapahtunut mitään muutosta, joka olisi antanut aihetta poiketa alkuperäisestä menetelmästä. Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myöskään tehneet yhteistyötä, kuten johdanto-osan 21 kappaleessa kerrotaan, tuotetyyppikohtaista vertailua ei voitu tehdä vertailumaassa tuotettujen ja myytyjen tuotteiden ja Kiinasta unioniin vietyjen tuotteiden välillä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(70)

Komissio vertasi painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja edellä tarkoitettua painotettua keskimääräistä vientihintaa keskenään perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(71)

Tällä perusteella painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali – ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – oli yli 40 prosenttia.

(72)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien siirtyessä valmistamaan jatkojalostustuotteita oli erittäin epätodennäköistä, että kyseiset tuottajat myisivät mitään polkumyyntihinnoilla.

(73)

On syytä huomata, että edellä johdanto-osan 71 kappaleessa vahvistettu polkumyyntimarginaali oli perusasetuksen 2 artiklassa määritellyn menetelmän mukainen. Yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja vientiä ei tehnyt yhteistyötä eikä antanut polkumyyntimarginaalien laskemiseen tarvittavia tietoja. Kyseiset osapuolet eivät myöskään toimittaneet mitään todisteita väitteidensä tueksi. Väite hylättiin.

(74)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja vertailumaan tuottajilta pyydetyt tiedot olivat puutteellisia eikä tuotetyyppejä voitu vertailla niiden perusteella asianmukaisesti. Ne väittivät, että tiedot olisi pitänyt kerätä tuotetyyppikohtaisesti.

(75)

Väitteen tueksi ei esitetty perusteluja. Tutkimuksessa vahvistettiin vastaavasti kuin samaa tuotetta koskevissa aiemmissa tutkimuksissa, että volframikarbidin eri tyyppien ja laatujen erot eivät vaikuttaneet merkittävästi kustannuksiin tai hintoihin. Kyseiset asianomaiset osapuolet eivät esittäneet mitään todisteita siitä, että eri tuotetyyppien tai -laatujen välillä olisi merkittäviä hintaeroja. Kuten johdanto-osan 21 kappaleessa todetaan, yksikään kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ei vastannut kyselyyn eikä komissio siksi voinut varmistaa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien valmistamien tuotteiden tyyppiä tai vaikutuksia kustannuksiin ja hintoihin. Väite hylättiin.

(76)

Jotta voitiin arvioida polkumyynnin toistumisen todennäköisyys siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan, analysoitiin seuraavia tekijöitä: i) tuotanto, tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa, ii) raaka-aineiden varastointi ja volframirikasteen vientivero, iii) Kiinan vienti ja unionin markkinoiden houkuttelevuus ja iv) kulutuksen kehitys Kiinassa ja sen muilla tärkeillä vientimarkkinoilla.

(77)

Koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät tehneet yhteistyötä, tuotanto, tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa määriteltiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen ja seuraavien lähteiden perusteella: i) vientiä harjoittavien tuottajien otoksen muodostamisen aikana kerätyt tiedot, ii) tarkastelupyynnössä annetut tiedot (jotka perustuivat pyynnön esittäjää koskeviin markkinatietoihin) ja iii) julkisesti saatavilla olevat tiedot, kuten Metal Bulletin, jonka erikoisalaa ovat maailmanlaajuisia teräsmarkkinoita, muiden kuin rautametallien markkinoita ja romumetallimarkkinoita koskevat tiedot.

(78)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinan volframikarbidin tuotannon arvioitiin olevan noin 30 000 tonnia, tuotantokapasiteetin 42 000–50 000 tonnia ja käyttämättömän kapasiteetin siten 12 000–20 000 tonnia. Arvioidun käyttämättömän kapasiteetin osuus oli siten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla noin 94–156 prosenttia unionin kulutuksesta (mikä vahvistetaan johdanto-osan 107 kappaleessa).

(79)

Komissio totesi julkisesti saatavilla olevien tietojen (13) perusteella, että tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja sen jälkeen Kiinalla oli raaka-ainevarasto (ammoniumparavolframaattia ja volframirikasteita), josta voitiin tuottaa yli 25 000 tonnia volframikarbidia ja siten saada tuotetta käyttöön merkittävä määrä lyhyessä ajassa. Tutkimuksessa ei havaittu mitään merkkejä näistä raaka-aineista tuotetun volframikarbidin maailmanlaajuisen kysynnän lisääntymisestä.

(80)

Lisäksi Kiinan hallinnassa on 60 prosenttia maailman volframimalmivarannoista ja samalla se perii 20 prosentin vientiveron volframirikasteesta (14).

(81)

Kiinan vientimäärät ja unionin markkinoiden houkuttelevuus selvitettiin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti saatavilla olevien tietojen ja seuraavien lähteiden perusteella: i) Kiinan vientitilastotietokanta, ii) Eurostatin tiedot, jotka on tarkistettu vertaamalla volframikarbidia Kiinasta tuoneiden käyttäjien tietoihin johdanto-osan 106 kappaleen mukaisesti, iii) vientiä harjoittavien tuottajien otoksen muodostamisen aikana kerätyt tiedot, iv) Kiinan spot-markkinahintoja koskevat tiedot, jotka kerättiin tutkimuksen aikana, ja v) tutkimuksen aikana esiin tullut Kiinan hintatarjous Japanille.

(82)

Merkittävimmät tiedossa olevat kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat veivät noin 20 prosenttia tarkastelun kohteena tuotteen tuotannostaan, unioniin sekä muihin kolmansiin maihin (kuten Japaniin, Korean tasavaltaan ja Yhdysvaltoihin) suuntautuvan viennin suhde oli noin 1:3.

(83)

Lisäksi tarkastelun kohteena olevan kiinalaisen tuotteen vienti muihin kolmansiin maihin lisääntyi 10 prosenttia tarkastelujaksolla.

(84)

Voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä huolimatta Kiina oli edelleen suurin volframikarbidin vientiä unioniin harjoittava maa. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta olikin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yli viisinkertaistunut vuonna 2012 (406 prosenttia), mikä vastasi 6,9 prosenttiyksikön lisäystä unionin markkinaosuudesta (2,0 prosentista vuonna 2012 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 8,9 prosenttiin, kuten johdanto-osan 109 kappaleessa todetaan). Tämä osoittaa, että Kiina oli edelleen kiinnostunut unionin markkinoista. Unioni on Kiinan toiseksi suurin volframikarbidin vientimarkkina-alue Japanin jälkeen.

(85)

Unionin markkinoiden houkuttelevuuden arvioimiseksi hinnan suhteen vertailtiin Kiinan unioniin kohdistuvan viennin hintoja Kiinan kotimaan hintoihin ja Kiinan muihin kolmansiin maihin kohdistuvan viennin hintoihin.

(86)

Kiinan keskimääräiset kotimaiset hinnat olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla jopa 19 prosenttia alhaisemmat kuin unioniin kohdistuvan Kiinan viennin hinnat.

(87)

Kiinan muilta kolmansilta markkinoilta perimät vientihinnat olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla jopa 25 prosenttia alhaisempia kuin unioniin kohdistuvan viennin hinnat.

(88)

Se, että tarkastelun kohteena olevan kiinalaisen tuotteen unioniin kohdistuvan viennin hinnat olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla korkeampia kuin Kiinan kotimaiset hinnat ja niiden muille kolmansille markkinoille kohdistuvan viennin hinnat, on vahva merkki siitä, että unionin markkinat ovat kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille houkuttelevat.

(89)

Lisäksi on syytä huomata, että vaikka muissa kolmansissa maissa ei ole polkumyyntitulleja, unioni on silti Kiinan toiseksi suurin volframikarbidin vientimarkkina-alue Japanin jälkeen, mikä on todettu johdanto-osan 84 kappaleessa. Useat käyttäjät myös myönsivät ilmoituksen jälkeen antamissaan tiedoissa, että kiinalaisilla tuotteilla on unionin markkinoilla aina kysyntää.

(90)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin markkinat eivät ole kiinalaisten tuottajien kannalta erityisen houkuttelevat. Nämä osapuolet väittivät, että tätä tukee se, että kymmenen viime vuoden aikana kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät turvautuneet kiertämis- tai absorptiomenetelmiin, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vienti tai markkinaosuudet unionin markkinoilla eivät merkittävästi kasvaneet ja että niiden unioniin kohdistuvan viennin hinnat eivät alentuneet.

(91)

Vaikka kiertämis- ja absorptiomenettelyt ovat päteviä indikaattoreita, jotka osoittavat, voiko vientiä harjoittavilla tuottajilla olla kiinnostusta tiettyihin erityismarkkinoihin voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta, ne eivät sinällään ole välttämättömiä, kun määritellään tällaisten markkinoiden houkuttelevuutta kolmansien maiden tuonnin kannalta. Näiden osapuolet esittämiä muita väitteitä ei voitu vahvistaa tämän tutkimuksen havainnoilla, jotka vahvistivat johdanto-osan 109 ja 114 kappaleessa selitetyllä tavalla kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinaosuuden kasvun ja niiden unioniin kohdistuvan viennin hintojen laskun tarkasteltavana olevalla ajanjaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(92)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että millään muilla markkinoilla ei ole volframikarbidin polkumyyntitulleja, joten jos toimenpiteiden annetaan raueta, on epätodennäköistä, että osa tästä käyttämättömästä kapasiteetista käytettäisiin unioniin kohdistuvan viennin lisäämiseen.

(93)

Ensinnäkin kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat jo nyt harjoittaa vientiä näihin muihin kolmansiin maihin, joilla ei ole polkumyyntitulleja. Toiseksi kulutus kasvoi unionin markkinoilla 15 prosenttia tarkastelujaksolla, kuten johdanto-osan 107 kappaleessa todetaan. Kolmanneksi suurin osa Kiinasta peräisin olevasta tuonnista syntyy sisäisessä jalostusmenettelyssä (ilman tulleja), kuten johdanto-osan 111 ja 112 kappaleessa kerrotaan. Tämän tuonnin osuus kasvoi 477 prosenttia tarkastelujaksolla. Jos siis polkumyyntitullit poistettaisiin, Kiinan vienti Euroopan unioniin todennäköisesti lisääntyisi. Tämä väite hylättiin.

(94)

Kotimaisen kulutuksen kehittymiseen Kiinassa liittyen tutkimuksessa ei tullut esiin asioita, jotka voisivat osoittaa kotimaisen kysynnän lisääntyvän Kiinassa merkittävästi lähitulevaisuudessa. Koska Kiinan volframikarbidin vienti unioniin kasvoi 406 prosenttia ja muihin kolmansiin maihin 10 prosenttia (kuten johdanto-osan 83 ja 84 kappaleessa on esitetty), komissio totesi, että Kiinan kotimainen kysyntä ei riittäisi käyttämättömän kapasiteetin kuluttamiseen.

(95)

Mitä tulee kulutuksen todennäköiseen kehitykseen Kiinan muilla tärkeillä vientimarkkinoilla (Japanissa, Korean tasavallassa ja Yhdysvalloissa), tutkimuksessa ei tullut esiin asioita, jotka voisivat osoittaa kotimaisen kysynnän lisääntyvän merkittävästi näillä markkinoilla. Kiinan vientimäärät näihin maihin kasvoivat tarkastelujaksolla kahdeksan prosenttia, mutta Kiinan vientimäärät Yhdysvaltoihin pienenivät samalla jaksolla 35 prosenttia. Kun otetaan huomioon se, että Kiinan on maailman suurin volframin tuottaja (kuten johdanto-osan 192 kappaleessa todetaan), ja vaikka tietoja kotimaisesta tuotannosta ja tuonnista näistä maista ei ole, komissio totesi, että nämä markkinat eivät voineet käyttää merkittävää määrää Kiinassa käytettävissä olevasta kapasiteetista.

(96)

Voidaan siis todeta, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vahvistettu polkumyyntimarginaali, Kiinassa merkittävä käyttämätön kapasiteetti ja unionin markkinoiden todettu houkuttelevuus osoittavat, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin markkinoille kohdistuisi merkittäviä määriä polkumyynnillä tapahtuvaa vientiä. Näin ollen katsotaan, että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä, jos nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden annetaan raueta.

(97)

Unionissa samankaltaista tuotetta valmistaa yhdeksän yritystä tai yritysryhmää, joista kuusi yritystä tuottaa ja myy tuotetta vapailla markkinoilla ja loput kolme yritystä tuottavat volframikarbidia pääasiassa jatkojalostustuotteiden valmistusta varten, jäljempänä ”kytköskäyttöön”. Niiden katsotaan muodostavan unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(98)

Yksi käyttäjä toi esiin sen, että yksi unionin tuottajista käyttää tuotteidensa myynnissä unioniin eri CN-koodia (8101 10 00), joka ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin. Näin ollen tämän unionin tuottajan ei pitäisi olla osa johdanto-osan 97 kappaleen määritelmän mukaista unionin tuotannonalaa.

(99)

CN-koodit, joita käytettään tuotteiden myynnissä unionissa, ovat tarkastelun kohteena olevan tuotteen ja unionin teollisuudenalan määrittelyn kannalta epäolennaisia. Olennaista on se, kattaako johdanto-osan 31 kappaleen mukainen tarkastelun kohteena olevan tuotteen määritelmä unionin tuottajien valmistaman tuotteen. Tutkimuksessa tuli esiin, että mainittu määritelmä kattaa tämän unionin tuottajan valmistama tuotteen. Näin ollen tämä unionin tuottaja on osa johdanto-osan 97 kappaleen määritelmän mukaista unionin tuotannonalaa.

(100)

Kuten johdanto-osan 97 kappaleessa sanotaan, jotkin unionin tuottajat tuottavat pääasiassa tarkastelun kohteena olevaa tuotetta kytköskäyttöä varten ensiöraaka-aineena eri jatkojalostustuotteiden tuotannossa. Siksi kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutusta analysoitiin erikseen.

(101)

Erot kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden välillä ovat oleellisia vahinkoanalyysissä, koska kytköskäyttöön tarkoitetut tuotteet eivät kilpaile suoraan tuonnin kanssa ja siirtohinnat sovitaan ryhmien sisällä erilaisten hinnoittelukäytäntöjen mukaisesti eivätkä ole siksi luotettavia. Sitä vastoin vapaille markkinoille tarkoitetut tuotteet kilpailevat suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kanssa ja hinnat ovat vapaita markkinahintoja.

(102)

Komissio päätteli yhteistyössä toimineilta unionin tuottajilta ja unionin tuotannonalan kaikkea toimintaa (kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden) edustavalta pyynnön esittäjältä saatujen tietojen perusteella, että noin 31 prosenttia unionin kokonaistuotannosta oli tarkoitettu kytköskäyttöön.

(103)

Unionin tuotannonalan vapaat markkinat tuottavat myös tavanomaisten sopimusten (unionin tuotannonala omistaa raaka-aineen) ja jalostuskorvaussopimusten (volframikarbidiasiakas omistaa raaka-aineen ja maksaa unionin tuottajille käsittelykorvauksen raaka-aineen jalostamisesta volframikarbidiksi) perusteella. Jalostuskorvaussopimuksia käytetään kierrätystoiminnassa, koska asiakkaat toimittavat romun unionin tuotannonalalle käsiteltäväksi. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 23 prosenttia kokonaistuotantomäärästä valmistettiin jalostuskorvaussopimuksella ja siitä noin 89 prosenttia oli tarkoitettu unionin markkinoille. Näin ollen vapaille markkinoille suunnattu tavanomainen tuotanto on noin 46 prosenttia kokonaistuotannosta.

(104)

Komissio määritti unionin kytkösmarkkinoiden kulutuksen kaikkien tiedossa olevien unionin tuottajien kytköskäytön ja kytkösmyynnin perusteella. Tämän perusteella unionin kytkösmarkkinoiden kulutus on kehittynyt seuraavasti:

Taulukko 1

Kytkösmarkkinoiden kulutus

(105)

Unionin kytkösmarkkinoiden kulutus kasvoi kyseisenä aikana 18 prosenttia ja oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 2 653 tonnia.

(106)

Komissio määritti unionin vapaiden markkinoiden kulutuksen seuraavien perusteella: a) kaikkien tiedossa olevien unionin tuottajien myyntimäärä vapailla markkinoilla ja b) unioniin suuntautuvan tuonnin kokonaismäärä Eurostatin ilmoituksen mukaan. Kiinan osalta Eurostatin ilmoittamat tuontimäärät tarkistettiin ottaen huomioon yhteistyössä toimineiden käyttäjien vahvistetut vastaukset kyselyyn, koska niiden ilmoittamat määrät olivat suurempia kuin Eurostatin.

(107)

Tämän perusteella unionin vapaiden markkinoiden kulutus on kehittynyt seuraavasti:

Taulukko 2

Vapaiden markkinoiden kulutus

(108)

Unionin kulutus vapailla markkinoilla lisääntyi ensin 24 prosenttia vuodesta 2012 vuoteen 2014, väheni sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vuoteen 2014 verrattuna seitsemän prosenttia ja oli lopuksi 12 814 tonnia. Kaiken kaikkiaan kulutus kasvoi vapailla markkinoilla tarkastelujakson aikana 15 prosenttia.

(109)

Komissio määritti tuontimäärän Eurostatin tarkistettujen tietojen perusteella ottaen huomioon yhteistyössä toimineiden käyttäjien vahvistetut vastaukset kyselyyn, koska nämä ilmoittivat suuremmista kokonaismääristä kuin Eurostat, kuten johdanto-osan 106 kappaleessa jo todettiin. Tuonti kyseisestä maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(110)

Tuonti Kiinasta lisääntyi merkittävistä tarkastelujaksolla. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta tuotiin 1 140 tonnia, mikä on viisinkertainen määrä verrattuna Kiinasta tulevaan tuontiin kyseisen jakson alussa (225 tonnia). Tuontimäärän lisäys oli suurempi kuin kulutuksen lisäys, ja siksi Kiinan markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla 6,9 prosenttiyksikköä vuoden 2012 kahdesta prosentista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakso 8,9 prosenttiin.

(111)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä jakautui tavanomaisen järjestelyn ja sisäisen jalostusmenettelyn välillä seuraavasti:

Taulukko 4

Tuontimäärä ja markkinaosuus tuontijärjestelyä kohti

(112)

Lähes koko tuonti Kiinasta syntyy sisäisessä jalostusmenettelyssä, ja sen määrä kasvoi tarkastelujaksolla lähes viisinkertaiseksi. Tavanomaisen järjestelyn mukainen tuonti oli merkityksetöntä koko tarkastelujaksolla (alle 0,1 prosenttia markkinaosuudesta) ja suuntaus oli jopa vähenevä.

(113)

Komissio vahvisti Kiinan tuonnin hintojen suuntauksen Eurostatin perusteella ottaen huomioon yhteistyössä toimineiden käyttäjien vahvistetut vastaukset kyselyyn. Koska Kiinasta tavanomaisen tuontijärjestelyn kautta tulevat tuontimäärät olivat merkityksettömiä, niitä ei otettu huomioon keskimääräisen tuontihinnan määrityksessä eikä hinnan alittavuuden laskemisessa.

(114)

Kiinasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 5

Sisäisen jalostusmenettelyn tuontihinnat (euroa/tonni)

(115)

Sisäisen jalostusmenettelyn kautta tuodun tuotteen keskimääräinen hinta aleni tarkastelujaksolla 15 prosenttia. Tämä hintojen aleneminen johtui raaka-aineiden hinnan alenemisesta.

(116)

Yhteistyössä toimineilta käyttäjiltä ja Kiinasta tulevassa tuonnissa käytetyistä tuontijärjestelyistä saatujen tietojen perusteella tarkastelun kohteena olevan tuotteen kaikki tuonti Kiinasta tapahtuu tavanomaisilla sopimuksilla. Tämän ja tasapuolisen vertailun vuoksi hinnan alittavuutta laskettaessa ei otettu huomioon unionin tuotannonalan jalostuskorvaussopimusten mukaista myyntiä. Kuten johdanto-osan 113 kappaleessa todetaan, tavanomaisen järjestelyn mukainen tuonti oli myös merkityksetöntä koko tarkastelujaksolla eikä sitä siksi otettu huomioon. Näin ollen alittavuuden laskenta perustui vain sisäisen jalostusmenettelyn tuontihintoihin.

(117)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vertaamalla seuraavia:

(118)

Vertailun tulos on ilmaistu prosentteina unionin tuotannonalan painotetusta keskimääräisestä hinnasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja se oli 13,2 prosenttia. Tässä laskelmassa on otettu huomioon se, että sinkkiprosessoituja jauheita ei tuotu Kiinasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, joten niitä ei otettu mukaan.

(119)

Unioniin muista kolmansista maista kuin kyseisestä maasta tulevan tuonnin määrät kehittyivät seuraavasti: Määrä- ja hintasuuntaus perustuu Eurostatin tietoihin ja kattaa kaikki tärkeät järjestelyt (tavanomainen järjestely, sisäinen jalostusmenettely ja ulkoinen jalostusmenettely). Suurin osa kolmansista maista tulevasta tuonnista tapahtuu tavanomaisen järjestelyn kautta.

Taulukko 6

Tuonti muista kolmansista maista

(120)

Kolmansista maista peräisin olevan tuonnin kokonaismäärä väheni tarkastelujaksolla 28 prosenttia. Niiden suuntaus ei noudattanut kulutuksen kasvun käynnistämää yleistä markkinasuuntausta, jota kuvataan johdanto-osan 108 kappaleessa. Tuontimäärä kasvoi 23 prosenttia vuonna 2014 verrattuna vuoteen 2013 mutta väheni sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 21 prosenttia verrattuna vuoteen 2014. Näin ollen kyseisen tuonnin markkinaosuus pieneni tarkastelujaksolla 17 prosentista 10,6 prosenttiin.

(121)

Yhdysvallat ja Etelä-Korea eivät noudattaneet tätä yleistä suuntausta vaan niiden tuonti lisääntyi tarkastelujaksolla hieman mutta oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla alemmalla tasolla Kiinan tuontiin verrattuna. Lisäksi Yhdysvalloista ja Etelä-Koreasta peräisin olevan tuonnin keskimääräinen hinta aleni tarkastelujaksolla mutta pysyi kuitenkin sisäisessä jalostusmenettelyssä toteutetun Kiinan viennin keskimääräisen myyntihinnan yläpuolella.

(122)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(123)

Kuten johdanto-osan 97 kappaleessa todetaan, unionin tuotannonala koostuu yhdeksästä yrityksestä tai yritysryhmästä, joista kuusi yritystä tuottaa ja myy tuotetta vapailla markkinoilla ja loput kolme yritystä tuottaa volframikarbidia pääasiassa kytköskäyttöä varten. Kolme vapailla markkinoilla toimivaa unionin tuottajaa ja kolme kytkösmarkkinoilla toimivaa tuottajaa ovat tuotantoketjun loppupäässä integroituneita. Komissio päätti myös tutkia kaikkia kuutta vapailla markkinoilla toimivaa unionin tuottajaa unionin tuotannonalalle aiheutuneen mahdollisen vahingon määrittämiseksi, kuten johdanto-osan 22 kappaleessa todetaan.

(124)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit, jotka liittyvät koko unionin tuotannonalaan pyynnön esittäjän antamien tietojen perusteella. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit ainoastaan otokseen valittujen unionin tuottajien osalta näiden kyselyvastauksiin sisältyneiden vahvistettujen tietojen perusteella. Kumpaakin ryhmää koskevien tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(125)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalin suuruus.

(126)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, keskimääräiset yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(127)

Joidenkin unionin tuotannonalaan liittyvien makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta komissio analysoi vapaiden markkinoiden ja kytkösmarkkinoiden tietoja erikseen ja teki vertailevan analyysin. Nämä tekijät ovat myynti ja markkinaosuus. Sen sijaan muita taloudellisia indikaattoreita voidaan tutkia mielekkäästi ainoastaan ottamalla huomioon koko toiminta, mukaan luettuna unionin tuotannonalan sisäinen käyttö, sillä indikaattorit määräytyvät koko toiminnan perusteella riippumatta siitä, käytetäänkö tuotanto sisäisesti vai myydäänkö se vapailla markkinoilla. Nämä tekijät ovat tuotanto, kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, työllisyys, tuottavuus ja työvoimakustannukset. Koska kyseisiä tietoja ei voida eritellä kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden osalta, näiden tekijöiden kohdalla koko unionin tuotannonalan analyysi on tarpeen, jotta saadaan täydellinen kuva unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta.

(128)

Joidenkin mikrotaloudellisten indikaattorien (keskimääräinen yksikköhinta, keskimääräinen yksikkökustannus ja kannattavuus) osalta analyysissä erotettiin toisistaan tavanomaiset sopimukset ja jalostuskorvaussopimukset. Tämä johtui siitä, että jalostuskorvaussopimuksiin ei sisälly raaka-ainekustannuksia ja hinnat ovat tosiasiassa jalostuskorvausmaksuja.

(129)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät, että tutkimuksen ei pitäisi kattaa jalostustoimintaa sillä perusteella, että koska asiakas on raaka-aineen omistaja, on kyseenalaista, kuka on todellinen tuottaja. Lisäksi väitettiin, että jalostuksessa valmistuskustannukset ovat pienemmät kuin tavanomaisessa tuotannossa, sillä unionin tuotannonala on edelleen raaka-aineen omistaja (koska raaka-ainekustannukset eivät sisälly jalostuskorvaussopimuksiin) eikä näitä kahta liiketoimintamallia pitäisi sekoittaa keskenään vahinkoanalyysissä.

(130)

Tutkimuksessa tuli esiin, että unionin tuottajien valmistusprosessissa ei ole mahdollista erottaa toisistaan tavanomaisten sopimusten mukaisesti ja jalostuskorvaussopimusten mukaisesti tuotettua volframikarbidia. Asiakas ei tiedä, onko sen saama volframikarbidi valmistettu romusta vai ensiöraaka-aineista. Ainoastaan kierrätyksessä sinkkiprosessilla käytetään tuotantoeriä, ja silloin asiakas saa omasta romustaan tuotettua volframikarbidia. Sinkkiprosessissa tuotetut määrät olivat kuitenkin hyvin pieniä (alle kolme prosenttia) verrattuna unionin tuotannonalan kokonaistuotantoon tarkastelujaksolla. Näin ollen tässä prosessissa tuotetut määrät eivät vääristä unionin tuotannon yleisarviointia. Jalostustuotannon osuus unionin koko tuotannosta myös vaihtelee vuosittain sen mukaan, mitä raaka-aineita on saatavilla markkinoilla.

(131)

Jalostuksen valmistuskustannusten ja tavanomaisen tuotannon valmistuskustannusten välinen ero ei myöskään ole peruste jalostustoiminnan jättämiselle vahinkoanalyysin ulkopuolelle. Ero näkyy joka tapauksessa analyysissä. Siksi väite siitä, että jalostusta ei pitäisi ottaa mukaan tutkimukseen, hylätään.

(132)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(133)

Edellisen taulukon tietoihin sisältyvät sekä ensiöraaka-aineisiin että kierrätystuotteisiin perustuva tavanomainen tuotanto ja jalostustuotanto.

(134)

Kokonaistuotantomäärä kasvoi 16 prosenttia vuodesta 2012 vuoteen 2014 ja pieneni sitten kolme prosenttia vuodesta 2014 tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon mennessä, jolloin se oli 14 668 tonnia. Tuotantomäärä kasvoi kaiken kaikkiaan 16 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(135)

Tuotantokapasiteetti kasvoi myös tarkastelujaksolla 12 prosenttia 21 565 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Useilla unionin tuottajilla on myös suunnitelmia tuotantokapasiteettinsa lisäämisestä seuraavina 3–4 vuotena.

(136)

Lisäksi kapasiteetin käyttöaste kasvoi kahdeksan prosenttia vuosina 2012–2014, minkä jälkeen se pieneni hieman tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla verrattuna vuoteen 2012. Kapasiteetin käyttöaste kasvoi tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan kolme prosenttia ja oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 68 prosenttia.

(137)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus vapailla markkinoilla kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntimäärä vapailla markkinoilla ja markkinaosuus

(138)

Vapailla markkinoilla myyntimäärä kasvoi 24 prosenttia vuodesta 2012 vuoteen 2014 ja pieneni sitten kahdeksan prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Myyntimäärä kasvoi tarkastelujaksolla kaiken kaikkiaan 14 prosenttia ja oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 10 314 tonnia. Tämä kehityskulku vastasi unionin kulutuksen lisäystä samalla ajanjaksolla.

(139)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus vapailla markkinoilla kasvoi 4,5 prosenttiyksikköä vuodesta 2012 vuoteen 2013 ja pieneni sitten viisi prosenttiyksikköä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun mennessä, jolloin se oli 80,5 prosenttia. Unionin tuotannonalan markkinaosuus vapailla markkinoilla pieneni tarkastelujaksolla 0,5 prosenttiyksikköä.

(140)

Kytkösmarkkinoiden osalta määrä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Kytköskaupan määrä ja markkinaosuus

(141)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä kytkösmarkkinoilla (koostuu unionin tuotannonalan kytköskäytöstä ja sisäisestä myynnistä) kasvoi tarkastelujaksolla 18 prosenttia, mikä on hieman enemmän kuin kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kokonaiskulutuksen lisäys. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus kytkösmarkkinoista ilmaistuna prosenttiosuutena kokonaiskulutuksesta (sekä kytkösmarkkinoiden että vapaiden markkinoiden kulutuksesta) pysyi tarkastelujaksolla lähes vakiona eli 17 prosentissa.

(142)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä seuraili tiiviisti kotimaisen kulutuksen kehitystä ja kasvoi 14 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi tarkastelujakson aikana melko vakaana lukuun ottamatta vuotta 2013, jolloin se kasvoi 4,5 prosenttiyksikköä vuoteen 2012 verrattuna.

(143)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Työllisyys ja tuottavuus

(144)

Työntekijöiden määrä unionin tuotannonalalla kasvoi tarkastelujaksolla hieman eli kolme prosenttia 704 työntekijään tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tuotannon suuremman kasvun seurauksena tuottavuus lisääntyi tarkastelujaksolla 12 prosenttia.

(145)

Tutkimuksessa vahvistettiin (johdanto-osan 71 kappale), että tarkastelun kohteena olevaa tuotetta tuotiin edelleen Kiinasta unionin markkinoille huomattavan alhaisilla polkumyyntihinnoilla.

(146)

Unionin tuotannonala selvisi suurelta osin aiemman polkumyynnin vaikutuksista ja voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet osoittautuivat tehokkaiksi. Näin ollen unionin toiminnanalan myyntimäärä kasvoi 14 prosenttia. Sen markkinaosuus vapailla markkinoilla pieneni hieman eli 0,5 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

(147)

Unionin tuottajien tavanomaisten sopimusten mukaiset painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionin vapailla markkinoilla kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Painotettu keskimääräinen yksikkömyyntihinta

(148)

Unionin tuotannonalan normaalien määrien painotetut keskimääräiset myyntihinnat alenivat tarkastelujakson aikana 24 prosenttia. Hintojen aleneminen johtui raaka-aineiden hinnan alenemisesta.

(149)

Unionin tuottajien jalostuskorvaussopimusten mukaiset painotetut keskimääräiset yksikköjalostuskorvausmaksut etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Painotettu keskimääräinen yksikköjalostuskorvausmaksu

(150)

Unionin tuotannonalan jalostusmäärien painotetut keskimääräiset yksikköjalostuskorvausmaksut suurenivat tarkastelujakson aikana viisi prosenttia.

(151)

Unionin tuotannonalan tuotantokustannusten ja jalostuskustannusten osalta komission oli esitettävä nämä tiedot indeksoituina, koska ne ovat liikesalaisuuksia.

(152)

Unionin tuotannonalan tavanomaisten sopimusten mukaiset painotetut keskimääräiset yksikkötuotantokustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Tavanomaisten sopimusten mukaiset painotetut keskimääräiset yksikkötuotantokustannukset

(153)

Tarkastelujaksolla tavanomaisen tuotannon painotetut keskimääräiset yksikkökustannukset laskivat 22 prosenttia. Tuotantokustannukset johtuivat myös raaka-aineiden hinnan alenemisesta.

(154)

Unionin tuotannonalan jalostuskorvaussopimusten mukaiset painotetut keskimääräiset yksikköjalostuskustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 14

Jalostuskorvaussopimusten mukaiset painotetut keskimääräiset yksikköjalostuskustannukset

(155)

Tarkastelujaksolla jalostustuotannon painotetut keskimääräiset yksikkökustannukset laskivat yhden prosentin.

(156)

Unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 15

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(157)

Keskimääräiset työvoimakustannukset kasvoivat 12 prosenttia vuosina 2012–2014, minkä jälkeen ne pienenivät tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kaksi prosenttia verrattuna vuoteen 2014. Kaiken kaikkiaan keskimääräiset työvoimakustannukset nousivat tarkastelujakson aikana 10 prosenttia.

(158)

Unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 16

Varastot

(159)

Varastot pienenivät tarkastelujaksolla 11 prosenttia. Varastojen osuus tuotantomäärästä oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kahdeksan prosenttia, minkä todettiin olevan normaali taso.

(160)

Unionin tuotannonalan kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 17

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(161)

Komissio määritti unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta unionin tuotannonalan kaiken toiminnan (sekä tavanomaisen että jalostustuotannon) osalta. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tavanomaisen toiminnan osuus kokonaistuotannosta oli 77 prosenttia ja sen kannattavuus oli alhaisempi kuin jalostustoiminnan kannattavuus. Lisäksi on syytä huomata, että tavanomaisen toiminnan kannattavuus oli alhaisempi kuin 10 prosentin tavoitetuotto.

(162)

Unionin tuotannonala oli tarkastelujakson aikana kannattavaa mutta kannattavuusaste vaihteli. Kannattavuus kasvoi vuonna 2013 vuoteen 2012 verrattuna 4,8 prosenttiyksikköä eli 16,8 prosenttiin ja väheni sitten tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 5,1 prosenttiyksikköä eli 11,6 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan kannattavuus väheni tarkastelujakson aikana 0,3 prosenttiyksikköä.

(163)

Kassavirta, joka osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintaansa, pysyi tarkastelujaksolla positiivisena. Se kuitenkin pieneni tarkastelujaksolla merkittävästi eli 36 prosenttia.

(164)

Investoinnit lisääntyivät 30 prosenttia vuosina 2012–2014, minkä jälkeen ne vähenivät tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 39 prosenttia verrattuna vuoteen 2014. Kaiken kaikkiaan investoinnit vähenivät tarkastelujaksolla 21 prosenttia. Unionin tuotannonalan investoinnit olivat tarkastelujaksolla yli 80 miljoonaa euroa. Investointien tavoitteena oli parantaa raaka-aineiden hyödyntämistä ja sitä kautta alentaa valmistuskustannuksia kohdistamalla niitä esimerkiksi lajittelutoimintojen parannuksiin, kierrätyslaitosten imutoimintojen parannuksiin ja murskaustoimintojen parannuksiin. Lisäksi unionin tuotannonalalla tehtiin investointeja unionissa sovellettavien ympäristösääntöjen noudattamiseksi. Investointeja tehtiin myös tehokkuuden parantamiseksi korvaamalla vanhaa tekniikkaa energiankulutuksen näkökulmasta tehokkaammalla tekniikalla. Lisäksi investointeja kohdistettiin useiden uunien vaihtamiseen, jotta kovan ja pehmeän romun sekoittaminen olisi joustavampaa ja voitaisiin käsitellä enemmän erilaista romua.

(165)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se oli tarkastelujaksolla positiivinen. Se kasvoi 24 prosenttia vuodesta 2012 vuoteen 2013 ja pieneni tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun mennessä 25,9 prosenttiyksikköä. Investointien tuotto pieneni kaiken kaikkiaan 17 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla.

(166)

Voimassa olevien polkumyyntitullien ansiosta unionin tuotannonala toipui edelleen aiemman vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(167)

Myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät positiivisesti tarkastelujaksolla, kun unionin tuotannonala pystyi myötäilemään kulutuksen kasvua. Myös tuotanto ja kapasiteetin käyttöaste kasvoivat tarkastelujaksolla.

(168)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen liittyvät vahinkoindikaattorit (kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto) olivat positiivisia. Kassavirran suuntaus oli kuitenkin aleneva.

(169)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonala oli toipunut aiemmasta polkumyynnistä eikä se kärsinyt perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa tarkastelujaksolla.

(170)

Tutkimus osoitti, että Kiinasta tuleva tuonti tapahtui polkumyyntihinnoilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja on todennäköistä, että polkumyynti jatkuu, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(171)

Koska unionin tuotannonala ei kärsinyt merkittävää vahinkoa, arvioitiin, oliko vahingon toistuminen todennäköistä, jos Kiinaa vastaan sovellettavien toimenpiteiden annettaisiin raueta perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(172)

Vahingon toistumisen todennäköisyyden arvioimista varten analysoitiin seuraavia tekijöitä: i) käyttämätön kapasiteetti ja raaka-aineiden varastointi Kiinassa, ii) tarkastelun kohteena olevan tuotteen Kiinasta unionin markkinoille suuntautuvan tuonnin mahdolliset hintatasot ja iii) niiden vaikutus unionin tuotannonalaan.

(173)

Kuten johdanto-osan 78 kappaleessa todetaan, Kiinassa on volframikarbidin käyttämätöntä kapasiteettia merkittävästi eli 12 000–20 000 tonnia, mikä vastaa 94–156:tta prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(174)

Kuten johdanto-osan 79 kappaleessa todetaan, Kiinassa on myös varastoituna volframikarbidin raaka-aineita (eli ammoniumparavolframaattia ja volframirikasteita), joista voitaisiin tuottaa yli 25 000 tonnia volframikarbidia lyhyessä ajassa.

(175)

Jos polkumyyntitoimenpiteitä ei olisi, käyttämätöntä kapasiteettia ja raaka-ainevarastoja käytettäisiin todennäköisesti unioniin suuntautuvan viennin tuottamiseen, koska unioni on kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta houkutteleva markkina-alue, kuten johdanto-osan 85 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa kuvataan. Ei myöskään ole mitään merkkejä siitä, että volframikarbidin kysyntä lisääntyisi muilla kolmansien maiden markkinoilla, kun taas unionissa kulutussuuntaus oli kasvava. Kuten johdanto-osan 84 kappaleessa myös todetaan, unionin markkinat olivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinan suurimmat vientimarkkinat Japanin jälkeen. Tuonti Kiinasta unionin markkinoille alkaisi siksi todennäköisesti uudelleen merkittävinä määrinä.

(176)

Ilmoituksen jälkeen useat käyttäjät väittivät, että kiinalaiset tuottajat toimittavat unionin markkinoille mieluummin kiinalaisia jatkojalostustuotteita raaka-aineiden viennin sijasta. Koska tämän väitteen tueksi ei esitetty mitään todisteita, se hylättiin.

(177)

Osviittana siitä, millä hinnalla kiinalaista volframikarbidia tuotaisiin unionin markkinoille, jos toimenpiteet kumottaisiin, otettiin huomioon Kiinasta unioniin tulevan tuonnin hinnat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sisäisessä jalostusmenettelyssä nämä alittivat unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 13,2 prosentilla. Lisäksi tavanomaisten tuontijärjestelyn mukaiset mahdolliset hinnat ilman polkumyyntitulleja ja tullit mukaan lukien alittaisivat myös unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 8,6 prosentilla.

(178)

Myös Kiinasta muihin kolmansiin maihin tulevan tuonnin hintoja ja Kiinan kotimaanmarkkinoiden hintoja analysoitiin. Kummassakin tapauksessa Kiinan hintojen todettiin olevan unionin tuotannonalan hintoihin verrattuna jopa 33 prosenttia alhaisempia verrattuna muihin kolmansiin maihin ja jopa 28 prosenttia alhaisempia verrattuna Kiinan kotimaisiin hintoihin.

(179)

Merkittävä käyttämätön kapasiteetti ja raaka-aineiden varastointi Kiinassa, mitä kuvataan johdanto-osan 173 ja 174 kappaleessa, sekä johdanto-osan 85–87 ja 177 kappaleessa kuvattu hintaero kannustavat kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia viemään unionin markkinoille merkittäviä määriä alhaisilla polkumyyntihinnoilla lyhyessä ajassa, jos polkumyyntitoimenpiteet eivät ole voimassa.

(180)

Nämä suuret määrät halpaa volframikarbidia aiheuttavat huomattavan hintapaineen unionin tuonninalalle, jonka on alennettava omia hintojaan voidakseen edelleen myydä tuotetta unionissa. Samanaikaisesti unionin tuotannonalan määrät kuitenkin pienenevät, koska se ei pysty alentamaan hintoja kiinalaisten vientihintojen tasolle. On huomattava, että kuten johdanto-osan 80 kappaleessa todetaan, kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien käytettävissä on halvempaa raaka-ainetta kuin unionin tuotannonalalla, koska Kiinan hallinnassa on 60 prosenttia maailman volframimalmivarannoista. Samanaikaisesti se perii 20 prosentin vientiveron volframirikasteesta, mikä nostaa tämän raaka-aineen hintaa Kiinan ulkopuolisille osapuolille.

(181)

Jos Kiinan sisäisen jalostusmenettelyn mukaiset tuontihinnat plus tullit katsotaan mahdolliseksi vertailuarvoksi unionin tuonninalan tulevalle myyntihinnalle toimenpiteiden kumoamisen jälkeen, unionin tuotannonala ei olisi enää kannattavaa vaan se toimisi kannattavuusrajalla mikä olisi kestämätön tilanne. Tämä on itse asiassa varovainen skenaario, koska kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat todennäköisesti myyvät tuotetta unionin markkinoille tätä vertailuarvoa alemmilla hinnoilla, kun otetaan huomioon Kiinan hintatasot muissa kolmansissa maissa. Niillä olisi kannustimena tehdä niin raaka-aineiden varastoinnin vähentämiseksi, kuten johdanto-osan 79 kappaleessa todetaan. Siinä tapauksessa unionin tuotannonalan olisi edelleen alennettava myyntihintojaan, mikä johtaisi tavanomaisen toiminnan muuttumiseen tappiolliseksi liiketoiminnaksi lyhyessä ajassa (1–2 vuodessa). On myös huomattava, että tarkastelun kohteena olevalle tuotteelle on ominaista voittomarginaalin suuret vaihtelut. Kuten taulukosta 17 näkee, unionin tuotannonalan kannattavuus aleni 5,2 prosenttiyksikköä vain kahdessa vuodessa (vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välissä).

(182)

Lisäksi unionin tuonninalalla on todennäköisesti myös paineita pienentää tuotantomääräänsä, koska se ei pysty alentamaan hintojaan Kiinan hintojen mukaiseksi kärsimättä tappioita. Määrän pieneneminen vaikuttaa suoraan myös jalostustoimintaan. Volframintuotanto on todella pääomavaltaista tuotantoa, jossa on säilytettävä tietty tuotannon taso, jotta kiinteät kustannukset pysyisivät kohtuullisina. Tuotannon vähenemisestä johtuva kiinteiden kustannusten kasvu lisää tavanomaisen toiminnan tuotantokustannusten lisäksi myös jalostuskustannuksia ja heikentää sitten myös jalostuskorvaussopimusten kannattavuutta.

(183)

Esimerkiksi skenaariossa, jossa tuotantomäärät vähenevät 25 prosenttia (3 700 tonnia eli 23 prosenttia Kiinan käyttämättömästä kapasiteetista), jalostuskustannukset kasvavat 82 prosenttia ja jalostustoiminta muuttuu kannattavasta yli 30 prosentin tappiota tuottavaksi. Tämä havaittiin myös aiemmassa tutkimuksessa, kun tuotantomäärän noin 50 prosentin (6 400 tonnin) vähennys romahdutti kannattavuuden 7,6 prosentista –19,5 prosenttiin vain yhdessä vuodessa.

(184)

Jalostustoiminta on taloudellisesti järkevää vain unionin tuotannonalan asiakkaille (käyttäjille) niin kauan, kun jalostuskorvausmaksut (jalostuskustannukset + marginaali) plus romukustannukset (käyttäjälle) ovat pienemmät kuin Kiinasta tulevan volframikarbidin tuontihinta. Kun raja on saavutettu, käyttäjillä ei enää ole kannustinta tehdä jalostuskorvaussopimuksia unionin tuotannonalan kanssa, vaan ne hankkivat volframikarbidin Kiinasta. Mahdollisuus neuvotella unionin tuotannonalan kanssa uudelleen jalostuskorvausmaksuista ei vaikuta olevan mahdollista, koska unionin tuotannonalan jalostuskustannukset kasvavat, kuten edellä kuvataan.

(185)

Vaikka jalostustoiminta onkin kannattavampaa kuin tavanomainen toiminta, unionin tuotannonala ei voi toimia pelkästään jalostuskorvaussopimusten varassa. Jalostuskorvaus on tarkoitettu vain kierrätystoimintaa varten, ja unionin tuotannonalan kapasiteetti jalostaa romua volframirikasteeksi on liian pieni verrattuna volframirikasteen kokonaistarpeisiin tuotantoprosessissa. Näin ollen unionin tuotannonalan on täydennettävä volframirikastetarpeitaan ensiörikasteella tavanomaisten sopimusten mukaisesti. Markkinoilla ei myöskään ole riittävästi romua, jotta unionin tuotannonala voisi kasvattaa kierrätyskapasiteettiaan.

(186)

Edellä esitetyn perusteella myyntihinnan aleneminen vähintään sisäisen jalostuskäsittelyn tuontihinnan tasolle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tullit mukaan lukien yhdessä määrän vähenemisen kanssa muuttaa unionin toiminnanalan tappiolliseksi alaksi.

(187)

Komissio teki edellä esitettyjen tosiseikkojen perusteella sellaisen päätelmän, että jos toimenpiteet kumotaan, syntyy todennäköisesti huomattavia vahinkoja hyvin nopeasti. Erityisesti lyhyellä aikavälillä (1–2 vuodessa) on todennäköistä, että unionin tuottajien, jotka eivät ole integroituneet tuotantoketjun loppupäässä, on pakko purkaa yrityksensä, koska niitä uhkaa vapailla markkinoilla suoraan Kiinan alhaisen hinnan polkumyyntituonnin aiheuttama hinnanalennuspaine. Kaksi näistä yrityksistä ei ole mukana kierrätystoiminnassa eikä siksi voi tukeutua jalostuskorvaussopimusten suurempiin katteisiin. Tuotantoketjun loppupäässä integroituneet unionin tuottajat jatkavat volframikarbidin myymistä etuyhteydessä oleville yrityksille alhaisemmilla hinnoilla, mutta jalostuskorvaussopimusten mukaiset jalostuskustannukset kuitenkin kasvavat tuotantomäärien pienentymisen vuoksi. Pidemmällä aikavälillä (4–5 vuodessa) on todennäköistä, että myös tuotantoketjun loppupään integroituneet unionin tuottajat lopettavat toimintansa, koska ne eivät kykene kilpailemaan tässä paineessa pitkällä aikavälillä, kun niihin etuyhteydessä olevat yritykset ostavat volframikarbidia myös Kiinasta. Jos tämä skenaario toteutuu, unionissa ei ole enää tämän strategisesti tärkeän raaka-aineen tuotantoa.

(188)

Komissio tutki perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti, olisiko voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden pitäminen voimassa Kiinasta peräisin olevan tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuonnissa tämän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tulosten seurauksena unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien, käyttäjien ja toimittajien edut. Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(189)

Olisi muistettava, että toimenpiteiden käyttöönottoa ei aiemmissa tutkimuksissa pidetty unionin edun vastaisena. Koska tämä tutkimus on lisäksi toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu ja siinä tarkastellaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet voimassa, sen avulla voidaan myös arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä mahdollisesti ollut kohtuuttoman kielteinen vaikutus asianomaisiin osapuoliin.

(190)

Tämän perusteella tutkittiin, onko olemassa pakottavia syitä, joiden nojalla olisi pääteltävä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen ei juuri tässä tapauksessa ole unionin edun mukaista siitäkin huolimatta, että päätelmien mukaan polkumyynti todennäköisesti jatkuu ja vahinko toistuu.

(191)

Kun otetaan huomioon johdanto-osan 166–169 kappaleessa esitetyt päätelmät unionin tuotannonalan tilanteesta sekä 170–186 kappaleessa selostetut perusteet, jotka liittyvät vahingon toistumisen todennäköisyyttä koskevaan analyysiin, komissio teki sen päätelmän, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenisi todennäköisesti vakavasti, jos polkumyyntitullien voimassaolon annettaisiin päättyä. Toimenpiteet ovat osoittautuneet olennaisen tärkeiksi volframikarbidin tuotannon säilyttämiseksi unionissa, koska unionin tuotannonala ei olisi kestänyt unionin markkinoilla unionin tuotannonalan hintoja halvemmalla myytävien Kiinasta tulevien volframikarbidin suurten polkumyyntimäärien aiheuttamaa painetta.

(192)

Katsotaan, että toimenpiteiden jatkaminen hyödyttäisi unionin tuotannonalaa, jonka pitäisi silloin pystyä jatkamaan investoimista tuotantolaitostensa uuteen tekniikkaan, erityisesti kierrätystoimintaan, jotta se olisi riippumattomampi Kiinasta ja siten paremmassa tilanteessa silloin, kun markkinoilla on pulaa ensiöraaka-aineista.

(193)

Toimenpiteiden kumoaminen sen sijaan vaikuttaisi unionin tuotannonalaan todennäköisesti kielteisesti. Se uhkaisi vakavasti unionin tuotannonalan elinkelpoisuutta, koska sen olisi ehkä lopetettava toimintojaan, mikä vähentäisi unionin markkinoilla käytettävissä olevia hankintalähteitä ja kilpailua. Jos unionin tuottajat lopettaisivat tuotantonsa, unioni olisi pääosin riippuvainen tuonnista kolmansista maista ja ensisijaisesti Kiinasta, joka ei ole vain maailman johtava volframin tuottaja vaan omistaa myös suurimman osan maailman raaka-ainevarannosta.

(194)

Alussa otettiin yhteyttä kymmeneen tiedossa olevaan tuojaan/käyttäjään. Seitsemän käyttäjää ilmoittautui määräajan kuluessa, ja niille kaikille lähetettiin kyselylomakkeet. Ne hankkivat volframikarbidia Kiinasta, muista kolmansista maista (Etelä-Koreasta, Vietnamista, Japanista, Israelista ja Intiasta) ja unionin tuotannonalalta. Nämä käyttäjät valmistivat volframikarbidista kovametallisia työkaluja, joita käytetään eri tuotannonaloilla, kuten öljy- ja kaivosteollisuudessa.

(195)

Kahdeksan käyttäjää vastasi kyselyyn (kaksi niistä oli etuyhteydessä tuottajiin). Ne ilmoittivat Kiinasta tulevista suuremmista tuontimääristä kuin Eurostatin ilmoittamat määrät. Kaikki muut paitsi yksi niistä toivat tarkastelun kohteena olevaa tuotetta vain sisäisen jalostusmenettelyn kautta. Yhteistyössä toimineiden käyttäjien osuus vapaiden markkinoiden kulutuksessa unionissa oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 32 prosenttia. Viisi muuta käyttäjää ilmoittautui ja kertoi tukevansa voimassa olevia toimenpiteitä mutta ei vastannut kyselyyn. Näiden käyttäjien osuus vapaiden markkinoiden kokonaiskulutuksesta oli noin kahdeksan prosenttia.

(196)

Yksi yhteistyössä toiminut käyttäjä esitti tarvitsevansa tuotantoprosessissaan tietyn tyyppistä tuotetta, jota unionin tuotannonala ei valmistanut vaaditun laatuisena, ja pyysi tälle tietylle tuotetyypille vapautusta polkumyyntitullista. Tämän käyttäjän tuoma tuotetyyppi sisältyi kuitenkin johdanto-osan 31 ja 32 kappaleessa kuvattuun tuotemääritelmään. Nykyisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa ei ollut mitään perusteita vapauttaa tiettyjä tuotetyyppejä tutkimuksen soveltamisalasta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(197)

Seitsemän muuta yhteistyössä toiminutta käyttäjää väittivät, että voimassa olevilla polkumyyntitoimenpiteillä on merkittävä kielteinen vaikutus niiden kannattavuuteen.

(198)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että näiden käyttäjien toiminta, johon volframikarbidi liittyi, vastasi 55–100 prosentista niiden kokonaisliikevaihdosta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Osa käyttäjistä kuului yritysryhmiin ja myi volframikarbidista valmistamiaan tuotteita myös ryhmän sisällä, kun taas toiset olivat itsenäisiä yksiköitä. Nämä yritykset myivät kovametallisia työkaluja riippumattomille asiakkaille sekä unionin markkinoilla että unionin ulkopuolella. Unionin markkinoiden ulkopuolella tapahtuvaa myyntiä varten käyttäjät hankkivat tarkastelun kohteena olevaa tuotetta pääasiassa Kiinasta sisäisen jalostusmenettelyn kautta, joten tästä tuonnista ei maksettua tuontitulleja.

(199)

Kaikki yhteistyössä toimineet käyttäjät valmistivat monia eri tuotteita, joihin kuului myös tarkastelun kohteena oleva tuote. Volframikarbidin kustannusten osuus valmistuksen kokonaiskustannuksista vaihtelivat eri käyttäjillä huomattavasti eli kuudesta prosentista 50 prosenttiin valmiiden tuotteiden tyypin mukaan. Joihinkin yhteistyössä toimineiden käyttäjien valmistamiin tuotteisiin sisältyy huomattavasti lisäarvoa ja osaamista, ja siksi nämä käyttäjät voivat veloittaa suuria katteita, kun taas toiset vähemmän lisäarvoa sisältävät tuotteet ovat vähemmän kannattavia. Lisäksi suurimmalla osalla yhteistyössä toimineista käyttäjistä kannattavuuden todettiin olevan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla jopa yli 15 prosenttia. Tutkimuksessa selvisi myös, että näiden käyttäjien kannattavuuteen vaikuttivat muutkin tekijät kuin voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet, kuten vähäinen kysyntä niiden toimintamarkkinoilla (öljynporaus ja kaivosteollisuus).

(200)

Viisi muuta johdanto-osan 194 kappaleessa mainittua käyttäjää, jotka ilmoittivat tukevansa polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon jatkamista, olivat unionin tuotannonalan asiakkaita. Nämä käyttäjät väittivät, että vaikka volframin hintojen alentuminen hyödyttäisi käyttäjiä lyhyellä aikavälillä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä Kiinan hinnat todennäköisesti nousisivat taas unionin tuotannonalan synnyttämän kilpailun puuttuessa. Lisäksi ne väittivät, että polkumyyntitoimenpiteiden kumoaminen vaikuttaisi kielteisesti myös unionin kierrätystoimiin, koska Kiinasta tulevat halvan volframikarbidin suuret tuontimäärät tekisivät kierrätystoiminnan unionissa kannattamattomaksi. Nämä käyttäjä korostivat myös, että niiden etujen mukaista olisi, että käytettävissä olisi useita hankintalähteitä, joihin myös unionin tuotannonala kuuluisi.

(201)

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että käyttäjät pystyivät jatkamaan volframikarbidin hankintoja useista lähteistä. Niihin kuului volframikarbidin tuonti Kiinasta merkittävissä määrin maksamatta tulleja, koska käytettiin sisäiseen jalostusmenettelyyn perustuvaa järjestelyä. Suurin osa niistä oli kannattavia. On kohtuullista odottaa, että tietyt käyttäjät hyötyvät ainakin lyhyellä aikavälillä Kiinasta tulevan halvemman tuonnin saatavuudesta, mutta toimenpiteillä ei ole ollut niihin vakavaa kielteistä vaikutusta. Tämä vahvistaa sen, että voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden säilyttämisellä ei ole vakavia vaikutuksia käyttäjille. Useat käyttäjät myös tukivat toimenpiteiden jatkamista.

(202)

Useat asianosaiset väittivät, että toimenpiteistä käyttäjiin kohdistuvien vaikutusten arviointi olisi tehtävä koko sillä ajanjaksolla, jonka toimenpiteet ovat olleet voimassa ferropii-tapauksen (15) mukaisesti, ja perustelivat sitä sillä, että käyttäjiin kohdistuu pitkällä aikavälillä kasaantuvasti kielteisiä vaikutuksia, jotka ovat suhteettomia unionin tuottajille koituviin mahdollisiin tai todellisiin hyötyihin verrattuna.

(203)

Tässä suhteessa on huomattava, että vaikka toimenpiteet ovat olleet voimassa vuodesta 1990 lähtien, käyttäjät ovat pystyneet sopeutumaan hyvin kustannusten lisäykseen ja toimimaan yhä kannattavasti. Lisäksi komissio arvioi alkuperäisen tutkimuksen ja kunkin siihen liittyvän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun yhteydessä polkumyyntitoimenpiteiden vaikutusta käyttäjiin. Komissio teki joka kerta sen johtopäätöksen, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden pitäminen voimassa ei todennäköisesti vaikuttaisi vakavasti unionin käyttäjiin. Tämä päätelmä vahvistettiin myös uusimmassa arvioinnissa toimenpiteiden todellisten vaikutusten perusteella. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(204)

Ilmoituksen jälkeen ilmoittautui neljä tarkastelun kohteena olevan tuotteen muuta käyttäjää, joista kolme oli etuyhteydessä yhteen kyselyyn vastanneeseen yhteistyössä toimineeseen käyttäjään. Yksi niistä sijaitsee kuitenkin Brasiliassa, eikä sitä siksi katsota tässä tutkimuksessa asianosaiseksi. Nämä yritykset vastustivat polkumyyntitoimenpiteiden pitämistä voimassa.

(205)

Lisäksi useat käyttäjät valittivat ilmoituksen jälkeen, että ne eivät enää pysty sopeutumaan kustannuksiin ja toimimaan kannattavasti. Väitettiin myös, että nämä käyttäjät ovat osoittaneet ja todistaneet, että tuotteita ei voi enää parantaa teknisesti eikä lisäkustannuksia pystytä kattamaan.

(206)

Kuten johdanto-osan 198 kappaleessa todetaan, yhteistyössä toimineet käyttäjät valmistivat useita eri tuotteita, joihin tarkastelun kohteena oleva tuote kuului, ja volframikarbidi kustannusten osuus valmistuksen kokonaiskustannuksista vaihteli eri käyttäjillä huomattavasti eli kuudesta prosentista 50 prosenttiin valmistettujen tuotteiden mukaan. Ei ole poissuljettua, että kannattavuus vaihteleekin tuotekohtaisesti, sillä suurimmalla osalla yhteistyössä toimineista käyttäjistä kannattavuuden todettiin olevan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla jopa yli 15 prosenttia. Näin ollen väite hylätään.

(207)

Tällä perusteella komissio teki sen päätelmän, että käyttäjiin kohdistuvien vaikutusten osalta ei ole merkkejä siitä, että toimenpiteiden pitäminen voimassa vaikuttaisi huomattavan negatiivisesti niiden toimintaan.

(208)

Kymmenen tuotannon alkupään markkinoilla toimivaa yritystä ilmoittautui ja ilmaisi tukevansa toimenpiteiden jatkamista. Neljä niistä oli kaivosyhtiöitä ja volframirikasteen tuottajia, jotka toimittivat tuotetta unionin tuotannonalalle.

(209)

Kuusi muuta yritystä toimittivat unionin tuotannonalalle kierrätysmateriaaleja. Ne väittivät, että unionin tuotannonalan lopettaminen vaikuttaisi merkittävän kielteisesti niiden toimintaan, koska ne menettäisivät asiakkaitaan. Ne korostivat myös romun kierrätyksen merkitystä unionissa ja väittivät, että romumateriaalien volframipitoisuus on suurempi kuin malmirikasteen. Siksi volframiromu on arvokas raaka-aine, joka voi pienentää käyttäjien raaka-ainekustannuksia.

(210)

Tällä perusteella komissio teki sen päätelmän, että on toimittajien edun mukaista pitää polkumyyntitoimenpiteet voimassa.

(211)

Volframi on luokiteltu Euroopan unionissa vuodesta 2011 lähtien kriittiseksi raaka-aineeksi (16).

(212)

Siksi on unionin edun mukaista säilyttää volframin tuotanto unionissa, edistää kierrätystä ensiöraaka-aineiden kulutuksen vähentämiseksi ja vähentää tuontiriippuvuutta.

(213)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että polkumyyntitoimenpiteet ovat heikentäneet kilpailun tasoa unionissa, koska ne ovat vähentäneet toimittajien valintamahdollisuutta. Ne väittivät, että kaikilla unionin tuottajilla on sama hintataso, joka ei ole kilpailukykyinen.

(214)

Unionin markkinoilla on kuusi tuottajaa, jotka käyttävät erilaisia valmistusprosesseja ja eri raaka-aineita. Kuten johdanto-osan 33 kappaleessa todettiin, osa unionin tuottajista käyttää vain ensiöraaka-aineita ja osa sekä ensiöraaka-aineita että romua. Ensiötuotantoprosessissa valmistus voidaan aloittaa rikasteesta, ammoniumparavolframaatista tai volframioksidista. Nämä tekijät vaikuttavat tuotantokustannuksiin. Näin ollen maksuun, jonka unionin tuotannonala veloittaa asiakkailtaan ammoniumparavolframaatin hinnan lisäksi, vaikuttavat sen valmistuskustannukset. Unionin kuusi tuottajaa ovat toisistaan riippumattomia ja kilpailevat keskenään unionin markkinoilla. Lisäksi tutkimus on osoittanut, että unionin markkinoilla on muitakin hankintalähteitä, kuten Yhdysvallat, Vietnam, Etelä-Korea ja Israel. Näin ollen väite hylätään.

(215)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että voimassa olevien toimenpiteiden vuoksi unionin käyttäjät ovat epäedullisessa asemassa muissa kolmansissa maissa toimiviin kilpailijoihinsa nähden, koska toimenpiteet suosivat unionin ulkopuolisia käyttäjiä unionin käyttäjien kustannuksella. Lisäksi ne väittivät, että koska kolmansien maiden tuotannon loppupään tuottajilla on alhaisimmat kustannukset, ne ovat kannattavampia verrattuna kilpailijoihinsa unionissa. Lisäksi väitettiin, että se, että Kiina poisti volframikarbidin viiden prosentin vientitullin ja tuotannon alkupään tuotteiden rajoitukset (ammoniumparavolframaatin vientikiintiöt) toukokuussa 2015, vaikutti niihin kielteisesti. Ne väittivät myös, että toimenpiteiden pidentyessä käyttäjien on siirrettävä tuotantolaitoksensa unionin ulkopuolelle, jotta ne eivät menettäisi asiakkaitaan.

(216)

Kuten johdanto-osan 198 kappaleessa todetaan, tutkimus on osoittanut, että useimmat yhteistyössä toimineet käyttäjät unionissa olivat kannattavia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja että niiden kannattavuuteen vaikuttivat muut tekijät kuin voimassa olevat polkumyyntitoimenpiteet, kuten kysynnän väheneminen niiden toimintamarkkinoilla (öljynporauksessa ja kaivostoiminnassa). Väite siitä, että muiden kolmansien maiden käyttäjien väitettään saavan enemmän voittoa kuin unionin käyttäjät, on unionin edun arvioinnin kannalta epäolennainen. Nämä osapuolet eivät myöskään osanneet selittää, miten se, että Kiina poisti tuotannon alkupään tuotteiden vientitullin ja rajoitukset, vaikutti kielteisesti käyttäjiin, eivätkä esittäneet sitä tukevia todisteita. Joidenkin käyttäjien tuotannon siirtämistä koskeva väite oli perusteeton, koska näiden käyttäjien kannattavuus on kiinni valmistettujen tuotteiden tyypistä sekä muista tekijöistä, kuten näiden tuotteiden kysynnän vähenemisestä. Joka tapauksessa ei ole mitään todisteita siitä, että toimenpiteiden kumoaminen estäisi käyttäjiä siirtämästä tuotantoaan muualle. Sen vuoksi johdanto-osan 214 kappaleessa esitetyt väitteet hylätään.

(217)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että suurin osa unionin volframikarbidin tuottajista ovat integroituneet tuotannon loppupäässä ja siksi niihin etuyhteydessä olevat työkalujen valmistajat voivat saada raaka-aineita halvemmalla kuin käyttäjät, jotka eivät ole integroituneet. Tämä aiheutti käyttäjille erisuuruista vahinkoa.

(218)

Tutkimus on osoittanut, että kuudesta unionin volframikarbidin tuottajasta vapailla markkinoilla kolme oli integroitunut tuotannon loppupäässä. Unionin tuottajat myivät tarkastelun kohteena olevaa tuotetta markkinahinnoilla niihin etuyhteydessä oleville yrityksille, joilla ei siten syntynyt mitään hintaetua raaka-aineiden hankkimisesta verrattuna käyttäjiin, jotka eivät olleet integroituneet. Näin ollen väite hylätään.

(219)

Ilmoituksen jälkeen useat käyttäjät väittivät, että vertikaalisesti integroituneet toimittajat ovat myös käyttäjien kilpailijoita ja estävät tasapuolisen kilpailun, koska ne voivat lopettaa tarkastelun kohteena olevan tuotteen toimittamisen käyttäjille.

(220)

Tutkimuksessa ei havaittu mitään merkkejä siitä, että unionin tuotannonala lopettaisi tarkastelun kohteena olevan tuotteen myymisen etuyhteydettömille käyttäjille. Sen sijaan tarkastelujaksolla tuotannon loppupäässä integroituneiden unionin tuottajien myynti etuyhteydettömille käyttäjille kasvoi 16 prosenttia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(221)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalla ei voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden vuoksi ollut kannusteita investoida uuteen tekniikkaan. Nämä osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalla on käytössä vanhaa ja vanhentunutta tekniikkaa.

(222)

Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että kuten johdanto-osan 164 kappaleessa todettiin, unionin tuotannonala on tarkastelujaksolla tehnyt huomattavia investointeja raaka-aineiden paremmaksi hyödyntämiseksi ja sitä kautta valmistuskustannusten vähentämiseksi, tehokkuuden parantamiseksi, joustavuuden lisäämiseksi kovan ja pehmeän romun sekoittamisessa sekä ympäristösääntöjen noudattamisen parantamiseksi. Näin ollen väite hylätään.

(223)

Useat käyttäjät väittivät, että unionin tuotannonalan tilanne riippui niiden raaka-aineen saatavuudesta, käytettävyydestä ja hinnoittelusta. Polkumyyntitoimenpiteillä ei pitäisi korvata epäedullista asemaa raaka-aineiden hankinnassa.

(224)

Polkumyyntitoimenpiteet otettiin käyttöön, kun havaittiin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien harrastavan polkumyyntiä, joka aiheutti huomattavasti haittaa unionin tuotannonalalle. Tämän vuoksi väite siitä, että polkumyyntitoimenpiteet korvaisivat epäedullisen aseman raaka-aineiden hankinnassa, hylättiin.

(225)

Unionin uusi tullikoodeksi

(226)

Useat käyttäjät väittivät, että komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 (17) 169 artiklan 2 kohdassa vahvistettiin muutokset unionin tullisääntöihin, joiden mukaan sisäinen jalostusmenettely ei ole sallittua polkumyyntitoimenpiteiden kohteena oleville tavaroille tai se ainakaan ole enää taloudellisesti kannattavaa. Tämän vuoksi niiden valmistuskustannukset kasvavat.

(227)

Tämä väite oli tosiasiallisesti virheellinen, koska delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 169 artiklan 2 kohdassa ei kielletä sisäisen jalostusmenettelyn käyttöä polkumyyntitullien tapauksessa vaan viitataan vastaavien tavaroiden käyttöön. Näin ollen sisäisen jalostusmenettelyn mukaisesti tuoduista tavaroista on maksettava polkumyyntitulli vain, jos jatkojalostetut tavarat luovutetaan myöhemmin vapaaseen liikkeeseen unionissa. Jos jalostetut tavarat jälleenviedään, kuten tällä hetkellä yleensä tehdään, niistä ei peritä mitään polkumyyntitulleja. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään ole esittäneet mitään todisteita siitä, että sisäinen jalostusmenettely ei olisi enää taloudellisesti kannattava. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(228)

Ilmoituksen jälkeen useat käyttäjät väittivät, että unionin tullikoodeksin muutokset rajoittavat sisäisen jalostusmenettelyn käyttöä, koska dokumentointi lisääntyy ja sääntöjen noudattamatta jättämisen riski on suuri, mikä lisää raaka-aineiden kustannuksia jopa 15 prosenttia.

(229)

Tässä yhteydessä on huomattava, että unionin tullikoodeksin muutosten on tarkoitus parantaa polkumyyntitoimenpiteiden kohteena olevien, sisäisten jalostusmenettelyjen kautta tuotujen tavaroiden jäljitettävyyttä. Näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että tämä johtaa yritysten hallinnollisten kustannusten lisääntymiseen. Käyttäjät eivät kuitenkaan esittäneet mitään todisteita tai selityksiä siitä, miten 15 prosentin lisäys oli laskettu. Väite hylättiin sen hypoteettisen luonteen vuoksi.

(230)

Asianomaiset osapuolet väittivät, että tarkastelun kohteena olevaa tuotetta koskevat polkumyyntitoimenpiteet ovat olleet voimassa vuodesta 1990 lähtien eikä niitä siksi pitäisi enää pidentää.

(231)

Toimenpiteiden voimassaoloa on perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaan jatkettava, jos vahingollisen polkumyynnin todetaan jatkuvan tai toistuvan ja toimenpiteet eivät ole kokonaisuudessaan unionin edun vastaisia. Kaikki edellytykset täyttyivät tässä tutkimuksessa. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään esittäneet mitään erityistä unionin kokonaisetua koskevaa toimenpiteiden vastaista perustelua. Komissiolla ei siten ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa polkumyyntitoimenpiteet käyttöön. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(232)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista pitää voimassa lopullisia polkumyyntitoimenpiteitä Kiinasta tulevan volframikarbidin, sulatetun volframikarbidin ja volframikarbidi ja metallijauheen seoksen tuonnissa.

(233)

Kaikille asianomaisille osapuolille on ilmoitettu ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella polkumyyntitoimenpiteet on tarkoitus pitää voimassa. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(234)

Kuten johdanto-osan 65 kappaleessa todettiin, useat käyttäjät esittivät ilmoituksen jälkeen, että erot käyttötarkoitusten laadussa, tuotantokustannuksissa ja myynnissä on otettava huomioon, kun lasketaan muassa vahinkomarginaalia.

(235)

Tämä väite on perusteeton. On huomattava, että tämä tutkimus on perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu, jonka tarkoituksena on arvioida, olisiko voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa jatkettava vai olisiko ne kumottava. Tämän tutkimuksen yhteydessä ei lasketa uutta vahinkomarginaalia.

(236)

Ilmoituksen jälkeen useat käyttäjät vaativat myös, että olisi sallittava toimenpiteiden voimassaolon päättäminen, kun sisäiset jalostusluvat lakkautetaan eli kahden vuoden kuluessa.

(237)

Tässä suhteessa on huomattava, että tutkimuksessa ei havaittu mitään poikkeuksellisia olosuhteita, jotka oikeuttaisivat toimenpiteiden jatkamisen alle viiden vuoden ajan perusasetuksen sovellettavien säännösten mukaisesti.

(238)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Kiinasta peräisin olevan volframikarbidin, sulatetun volframikarbidin ja volframikarbidin ja metallijauheen seoksen tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa. Nämä toimenpiteet ovat arvotulleja.

(239)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,