26.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 21/105

(1)

Komissio vastaanotti 16 päivänä tammikuuta 2015 Flughafen Wieniltä (Wienin lentoasema, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’) direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan mukaisen pyynnön, jäljempänä ’pyyntö’.

(2)

Pyyntö koski toimintoja, jotka liittyvät maantieteellisen alueen hyödyntämiseen lentoasemien infrastruktuurin saattamiseksi käyttöön Itävallan alueella (3).

(3)

Pyyntöön on liitetty Itävallan lentoasemapalveluista vastaavan riippumattoman viranomaisen eli liittovaltion liikenne-, innovointi- ja teknologiaministeriön, jäljempänä ’BMVIT’, 22 päivänä joulukuuta 2014 päivätty lausunto. Kyseisessä lausunnossa, jäljempänä ’lausunto’, käsitellään kysymystä siitä, onko markkinoille pääsy vapaata ja ovatko pyynnön kohteena olevat toiminnot suoraan kilpailun kohteena.

(4)

Pyynnön esittäjä lähestyi komissiota ensimmäisen kerran vuonna 2010 keskustellakseen epävirallisesti mahdollisuuksista saada vapautus julkisia hankintoja koskevista säännöistä. Ensimmäiset näkemystenvaihdot perustuivat pyyntöluonnokseen, josta keskusteltiin kokouksessa 17 päivänä maaliskuuta 2010. Kyseisen kokouksen jälkeen komissio lähetti epävirallisesti huomautuksiaan ja kysymyksiä pyynnön esittäjälle 12 päivänä huhtikuuta 2010.

(5)

Pyynnön esittäjä toimitti päivitetyn pyyntöluonnoksen 26 päivänä syyskuuta 2013. Tämän jälkeen komissio lähetti huomautuksiaan kirjallisesti (15 päivänä marraskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä). Pyynnön esittäjä vastasi komission kirjeeseen 2 päivänä huhtikuuta 2014, ja mielipiteitä vaihdettiin jälleen epävirallisesti 26 päivänä kesäkuuta 2014 pidetyssä kokouksessa.

(6)

Pyynnön esittäjä toimitti 16 päivänä tammikuuta 2015 virallisen pyynnön vapautuksesta.

(7)

Pyynnön esittäjä peruutti pyynnön 5 päivänä helmikuuta 2016 vähittäismyynnin osalta (4).

(8)

Julkisia hankintoja koskevan Itävallan lain (5) mukaan hankintayksiköt voivat esittää pyyntöjä direktiivin 2004/17/EY 30 artiklan nojalla.

(9)

VIE on direktiivin 2014/25/EU 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen hankintayksikkö, sillä se harjoittaa direktiivin 2014/25/EU 12 artiklan mukaista toimintaa, joka liittyy maantieteellisen alueen hyödyntämiseen lentoasemien saattamiseksi käyttöön, ja toimii direktiivin 2014/25/EU 4 artiklan 3 kohdan mukaisen erityisoikeuden perusteella.

(10)

Ensimmäisen arvioinnin jälkeen komissio katsoi, ettei pyynnössä esitetty riittäviä tietoja, jotta asiaan liittyvät perusteet vapautuksen saamiseksi julkista hankintaa koskevista säännöistä olisi voitu arvioida asianmukaisella tavalla.

(11)

Komissio pyysi 27 päivänä helmikuuta 2015 pyynnön esittäjää täydentämään pyyntöä puuttuvilla tiedoilla ja toimittamaan empiiriset todisteet valittujen markkinoiden määritelmästä samoin kuin luotettavammat tiedot kaikkien markkinoiden kilpailutilanteesta. Pyynnön esittäjä toimitti vastauksensa sähköpostitse 4 ja 15 päivänä syyskuuta 2015. Komissio pyysi 21 päivänä syyskuuta 2015 ja 23 päivänä lokakuuta 2015 pyynnön esittäjää selventämään vielä 15 päivänä syyskuuta 2015 antamaansa vastausta. Pyynnön esittäjän vastaukset saatiin 14 päivänä lokakuuta 2015 ja 5 päivänä helmikuuta 2016. Koska vastauksia ei ollut saatu komission asettamassa määräajassa, päätöksen tekemiselle asetetun määräajan kuluminen keskeytettiin tietopyynnössä asetetusta määräajasta (13 päivä maaliskuuta 2015) siihen saakka, että kaikki tiedot saatiin (5 päivä helmikuuta 2016). Osapuolet sopivat yhdessä siitä, että määräaikaa pidennettiin edelleen. Hyväksynnän uudeksi määräajaksi asetettiin 29 päivä heinäkuuta 2016.

(12)

Samaan aikaan komissio pyysi Itävallan viranomaisilta lisätietoja 20 päivänä huhtikuuta 2015. Itävallan viranomaiset toimittivat vastaukset sähköpostitse 3 päivänä heinäkuuta 2015.

(13)

Lisäkirjeenvaihtoa käytiin siitä, mikä on pyynnön esittäjän oikeudellinen asema hankintayksikkönä. Komissio pyysi pyynnön esittäjältä lisätietoja 22 päivänä huhtikuuta ja 19 päivänä toukokuuta 2016. Pyynnön esittäjä vastasi 4 päivänä toukokuuta ensimmäiseen lisätietopyyntöön ja 1 päivänä heinäkuuta 2016 toiseen pyyntöön. Komissio pyysi asiasta lisätietoja myös Itävallan viranomaisilta 11 päivänä heinäkuuta ja 23 päivänä syyskuuta 2016. Itävallan viranomaiset vastasivat 31 päivänä elokuuta ensimmäiseen lisätietopyyntöön ja 30 päivänä syyskuuta 2016 toiseen pyyntöön.

(14)

Koska oli tarpeen saada ja analysoida lisätietoja, määräaikaa komission päätöksen hyväksymiseksi tässä asiassa pidennettiin 5 päivänä heinäkuuta 2016 osapuolten suostumuksella 31 päivään lokakuuta 2016 saakka.

(15)

Koska vastauksia tietopyyntöihin ei ollut saatu komission asettamassa määräajassa, päätöksen tekemiselle asetetun määräajan kuluminen keskeytettiin tietopyynnössä asetetun määräajan (9 päivä elokuuta 2016) päättymisestä siihen saakka, että kaikki tiedot saatiin (31 päivä elokuuta 2016). Tämän vuoksi uusi määräaika komission päätöksen hyväksymiselle vahvistettiin 23 päiväksi marraskuuta 2016.

(16)

Pyynnön esittäjä perui 8 päivänä marraskuuta 2016 pyynnön siltä osin kuin se koskee lentoasemien infrastruktuurin saattamista matkustajaliikenteen, maahuolinnan ja pysäköinnin käyttöön. Pyyntö jäi siis voimaan ainoastaan siltä osin kuin se koskee lentoasemien infrastruktuurin saattamista rahtiliikenteen käyttöön. Osapuolet sopivat yhdessä komission päätöksen hyväksymisen uudesta määräajasta 18 päivänä marraskuuta 2016. Tämä määräaika asetettiin 31 päiväksi tammikuuta 2017.

(17)

Kansainvälinen ilmakuljetusliitto IATA toimitti 23 päivänä syyskuuta 2015 vapaaehtoisen kannanoton, joka koski lentoasema-alalla Itävallassa vallitsevan kilpailun arviointia ja liittyi pyyntöön saada vapautus julkista hankintaa koskevien sääntöjen soveltamisesta. Kannanotto toimitettiin menettelyn avaamista koskevan ilmoituksen (6) perusteella. Kannanotossa keskitytään ilman välipysähdyksiä lennettävän kansainvälisen matkustajaliikenteen palvelujen käyttöön asettamiseen.

(18)

Itävallassa on nykyisin kuusi kaupallista lentoasemaa. Ne ovat Wienin lentoasema (jäljempänä käytetään lentoaseman IATA-tunnusta ’VIE’), Grazin lentoasema, jäljempänä ’GRZ’, Innsbruckin lentoasema, jäljempänä ’INN’, Klagenfurtin lentoasema, jäljempänä ’KLU’, Linzin lentoasema, jäljempänä ’LNZ’, ja Salzburgin lentoasema, jäljempänä ’SZG’.

(19)

VIE:n pitäjä on julkinen osakeyhtiö (7), joka on ollut noteerattuna Wienin pörssissä vuodesta 1992. Itävallan kaikkien muiden lentoasemien pitäjät ovat julkisia osakeyhtiöitä.

(20)

Itävallan kuuden kaupallisen lentoaseman matkustajamäärä oli kaiken kaikkiaan 26,3 miljoonaa matkustajaa vuonna 2013 (8), ja rahtia niillä kuljetettiin noin […] (9) tonnia vuodessa (10).

(21)

Direktiiviä 2014/25/EU sovelletaan hankintasopimuksiin, jotka koskevat lentoasemien infrastruktuurin käyttöön saattamiseen liittyviä toimintoja, jollei toimintaa ole vapautettu mainitun direktiivin 34 artiklan nojalla.

(22)

Direktiivin 2014/25/EU 34 artiklassa säädetään, ettei direktiiviä sovelleta hankintasopimuksiin, jotka tehdään jonkin direktiivissä tarkoitetun toiminnan suorittamiseksi, jos toimintaan siinä jäsenvaltiossa, jossa se toteutetaan, kohdistuu suoraa kilpailua markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu. Sitä, onko jokin toiminta suoraan kilpailun kohteena, arvioidaan puolueettomin perustein ottaen huomioon kyseisen alan erityispiirteet. Markkinoille pääsyä pidetään rajoittamattomana, jos jäsenvaltio on pannut täytäntöön ne unionin lainsäädännön säännökset, jotka avaavat tietyn alan tai sen osan kilpailulle, ja soveltanut niitä. Kyseiset säädökset luetellaan direktiivin 2014/25/EU liitteessä III. Lentoaseman rakennelmien ja laitteiden käyttöön saattamisen osalta kyseisessä liitteessä ei kuitenkaan luetella tätä alaa vapauttavaa lainsäädäntöä. Sen vuoksi ei voida olettaa, että kyseisille markkinoille on vapaa pääsy, vaan se on osoitettava tosiasiallisesti ja oikeudellisesti.

(23)

Sitä, onko toiminta suoraan kilpailun kohteena, olisi arvioitava käyttäen perusteena useita indikaattoreita, joista yksikään ei ole välttämättä ratkaiseva sellaisenaan. Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien markkinoiden ollessa kyseessä markkinaosuudet ovat yksi kriteeri, joka tulisi ottaa huomioon. Asianomaisten markkinoiden muiden ominaispiirteiden perusteella huomioon voidaan ottaa muitakin kriteereitä.

(24)

Tämän päätöksen soveltaminen ei rajoita kilpailusääntöjen ja unionin lainsäädännön muiden alojen säännösten soveltamista. Erityisesti vaatimukset ja menetelmät, joilla arvioidaan direktiivin 2014/25/EU 34 artiklan mukaisesti, onko toiminta suoraan kilpailun kohteena, eivät ole välttämättä samat, joita käytetään tehtäessä SEUT-sopimuksen 101 tai 102 artiklan tai neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (11) mukainen arviointi. Tuomioistuin päätyi tähän samaan kantaan myös hiljattaisessa tuomiossaan (12).

(25)

On syytä muistaa, että tämän päätöksen tavoitteena on selvittää, kohdistuuko pyynnön kohteena oleviin palveluihin kilpailua (sellaisilla markkinoilla, joille pääsyä ei ole rajoitettu direktiivin 2014/25/EU 34 artiklassa tarkoitetulla tavalla) siinä määrin, että hankinnat asianomaisten toimintojen jatkamiseksi toteutetaan varmasti – myös ilman direktiivissä 2014/25/EU säädettyjä tiukkoja yksityiskohtaisia hankintasääntöjä – avoimella ja syrjimättömällä tavalla sellaisin perustein, joilla ostajat voivat löytää kokonaisuudessaan taloudellisesti edullisimman ratkaisun.

(26)

Toiminta, jota arvioidaan, on lentoasemien infrastruktuurin saattaminen rahtiliikenteen käyttöön.

(27)

Lentoasemien infrastruktuurin käyttöön saattamisen osalta ei ole olemassa asiaan liittyvää unionin lainsäädäntöä, jonka perusteella voidaan olettaa, että pääsy markkinoille on vapaata, minkä vuoksi on tarpeen perustaa arviointi Euroopan unionin tuomioistuimen nykyiseen, SEUT-sopimuksen 49 artiklan mukaista sijoittautumisvapautta koskevaan oikeuskäytäntöön.

(28)

Pyynnön esittäjän mukaan pääsyä markkinoille ei ole oikeudellisesti rajoitettu. Itävallan Luftfahrtgesetz-lain (LFG-laki eli ilmailulaki) 71(1) §:n mukaan siviililentoasemalle lupaa hakeva lentoaseman pitäjä on oikeutettu saamaan siviililentoaseman toimintaluvan, jos lentoaseman perustamissuunnitelma on tekniseltä näkökannalta tarkoituksenmukainen ja voidaan olettaa, että lentoaseman hallinnointi sujuu turvallisesti, lentoaseman pitäjä on luotettava, tehtävään sopiva ja sen taloudelliset resurssit ovat riittävät, eivätkä muut julkiset edut aiheuta ristiriitaa. Tältä osin LFG-lain 71(2) §:n mukaan katsotaan, ettei suunnitteilla oleva julkinen lentoasema ole julkisen edun mukainen, jos seuraavat kolme edellytystä täyttyvät samanaikaisesti: i) lentoasema on alle 100 kilometrin päässä olemassa olevasta lentoasemasta, ii) lentoasema todennäköisesti uhkaa olemassa olevan lentoaseman liikennöintitehtäviä ja iii) olemassa oleva lentoasema on kykenevä ja halukas ryhtymään kuuden kuukauden kulussa huolehtimaan suunnitellun lentoaseman aiotuista tehtävistä.

(29)

On syytä muistuttaa mieliin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ennakkolupajärjestelmällä ei voida oikeuttaa sellaista kansallisten viranomaisten harkintavaltaan perustuvaa käyttäytymistä, joka on omiaan poistamaan unionin oikeuden säännösten ja määräysten tehokkaan vaikutuksen (13). Jotta ennakkolupajärjestelmä voisi olla oikeutettu huolimatta siitä, että sillä rajoitetaan tällaista palvelujen tarjonnan perusvapautta, sen on siis joka tapauksessa perustuttava objektiivisiin kriteereihin, jotka eivät ole syrjiviä ja jotka ovat etukäteen tiedossa; kansallisten viranomaisten harkintavallan käytölle on näin luotu kehys, jotta harkintavaltaa ei käytettäisi mielivaltaisesti (14).

(30)

Lisäksi, jos lupajärjestelmässä asetetaan yritysten väliseen vähimmäisetäisyyteen liittyviä edellytyksiä, tällainen järjestelmä voidaan katsoa perustelluksi, jos sillä voidaan lähtökohtaisesti saavuttaa tavoite sen varmistamisesta, että palvelun tarjonta suurelle yleisölle, esimerkiksi lentoasemien infrastruktuurin ja asiaan liittyvien palvelujen käyttöön saattaminen, on luotettavaa ja laadukasta (15). Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan kansallisen lainsäädännön tulisi olla omiaan takaamaan tavoitteen toteutuminen vain, jos se tosiasiallisesti vastaa tavoitteeseen johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla (16).

(31)

Oletusarvona on siis julkisen edun puuttuminen, ja siinä toisena perusteena se, että suunniteltu lentoasema todennäköisesti uhkaa olemassa olevan lentoaseman liikennöintitehtäviä. Tältä osin pyynnön esittäjä viittaa tuomioon, joka on annettu linja-autokuljetuksista linjaliikenteessä annettuun Itävallan lakiin (17) (Kraftfahrliniengesetz, KfLG) liittyvässä asiassa. Itävallan korkein hallinto-oikeus (VwGH) katsoi tuomiossaan, ettei toista perustetta tulisi ymmärtää tavalla, joka suojaisi olemassa olevia yrityksiä kilpailulta. Kuitenkin Itävallan korkeimman hallinto-oikeuden mukaan, vaikka uuden toimiluvan haltija voi olla velvoitettu sietämään muiden yritysten sen liiketoimintaan kohdistamaa kilpailua, rajana on se, että nykyisen toimiluvan haltija menettäisi tuloja, minkä vuoksi olemassa olevan reitin taloudellinen toiminta joutuisi selvästi kyseenalaiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan uuden toimiluvan epäämistä ei kuitenkaan voida perustella sillä, että tulot suhteessa kustannuksiin pienenisivät vain tilapäisesti, johtuipa tämä sitten kausiluonteisista vaihteluista, tilapäisistä ulkoisista tekijöistä tai reittiin tehdyistä investoinneista, jotka toimiluvan haltija aikoo kuolettaa tietyn ajan kuluessa.

(32)

Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että Itävallan korkein hallinto-oikeus on muotoillut toisen perusteen siten, ettei kilpailua ole sinällään tarkoitus rajoittaa. Toimiluvan myöntävän viranomaisen harkintavalta on rajallinen. Lisäksi Itävallan korkeimman hallinto-oikeuden antamasta tuomiosta voidaan päätellä, että lupajärjestelmä, jossa vahvistetaan erityiset perusteet julkisen edun puuttumisesta uuden lentoaseman osalta, luotiin sillä oletuksella, että uusi lentoasema tarjoaisi luotettavia ja laadukkaita palveluja. Asianomainen Itävallan lainsäädäntö ja Itävallan korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainitusta toisesta perusteesta tekemä tulkinta vaikuttavat aidosti heijastavan tavoitetta saavuttaa lainsäädännön tavoitteet johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla. Sen vuoksi tämän päätöksen soveltamiseksi voidaan päätellä, että lentoaseman perustamiseksi Itävallassa tarvittavan luvan myöntämisedellytykset täyttävät objektiivisuuden, syrjimättömyyden ja avoimuuden kriteerit, ja näin ollen voidaan katsoa, että pääsy lentoasemien infrastruktuurin käyttöön saattamisen markkinoille on oikeudelliselta kannalta vapaata.

(33)

Siltä osin kuin on arvioitava, onko markkinoille pääsy tosiasiallisesti vapaata, pyynnön esittäjä väittää, ettei pääsyä ole rajoitettu, sillä uusia kaupallisia lentoasemia perustetaan. Pyynnön esittäjä mainitsee esimerkkeinä Berliinin Brandenburgin lentoaseman ja Lublinin lentoaseman. Pyynnön esittäjän mukaan sekä Lufthansa-konserni että airberlin-konserni pitävät Berliinin Brandenburgin lentoasemaa konkreettisena vaihtoehtona Wienin lentoasemalle. Lisäksi sotilaslentoasemia voidaan mukauttaa toimimaan kaupallisina lentoasemina (esimerkiksi GRZ ja LNZ Itävallassa). Pyynnön esittäjä myös väittää, että nykyiset kaupalliset lentoasemat saattavat laajentua, esimerkiksi Frankfurtin Hahnin ja Weezen lentoasemat Saksassa.

(34)

Pyynnön esittäjän toimittamien tietojen perusteella on vaikea todeta varmasti, onko pääsy uusien lentoasemien perustamismarkkinoille tosiasiallisesti rajoitettua. Kun uutta lentoasemaa perustetaan, potentiaaliselta markkinoille tulijalta vaaditaan huomattavia pääomasijoituksia, ja näin ollen vallitsee tuntuva uponneiden kustannusten riski, joka saattaa karkottaa potentiaalisia markkinoille tulijoita. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseiset kustannukset ovat osa tavanomaisia kaupallisia riskejä, jotka markkinoille tulijoiden on kannettava, jos ne päättävät perustaa uuden lentoaseman. Tiedossa ei ole, että olemassa olisi tosiasiallisia asianomaisille markkinoille pääsyn esteitä lukuun ottamatta tavanomaista kaupallista riskiä, joka sisältyy lentoasemien infrastruktuurien käyttöön saattamiseen tehtävään merkittävään investointiin. Sen vuoksi katsotaan tämän päätöksen soveltamiseksi, että markkinoille pääsy on tosiasiallisesti vapaata.

(35)

Tässä jaksossa arvioidaan, täyttyykö toinen vapautuksen myöntämistä koskeva edellytys eli se, että pyynnön kohteena oleva toiminto, joka täyttää vapaata markkinoille pääsyä koskevat edellytykset oikeudellisesti ja tosiasiallisesti, on suoraan kilpailun kohteena. Tätä varten määritellään asianomainen tuote ja kyseessä olevat maantieteelliset markkinat ja tältä perustalta tehdään markkina-analyysi.

(36)

Komission aiempien päätösten (18) mukaisesti seuraavat tuotemarkkinat katsottiin asianomaisiksi tuotemarkkinoiksi unionin kilpailulainsäädännön soveltamiseksi lentoyhtiöihin ja lentoasemiin: i) lentoasemien infrastruktuuripalvelujen käyttöön saattaminen (mukaan lukien kiitotielaitteet, rullausteiden ja muun lentoasemarakenteen kehittäminen, huolto, käyttö ja käyttöön saattaminen sekä kyseisellä infrastruktuurilla toteutettujen toimien koordinointi ja valvonta); ii) maahuolintapalvelujen käyttöön saattaminen (tai tällaisia palveluja koskevien hankintasopimusten tekeminen); ja iii) asiaan liittyvien kaupallisten palvelujen (esim. ruoka ja juomat, mainostilan myynti) käyttöön saattaminen (tai tällaisia palveluja koskevien hankintasopimusten tekeminen) (19).

(37)

Lentoasemien infrastruktuuripalvelut voidaan jakaa kuljetuskohteen mukaan matkustajaliikenteeseen ja rahdin kuljetukseen, sillä kiitoteitä lukuun ottamatta matkustajaliikenne ja rahdin kuljetus edellyttävät erilaista infrastruktuuria.

(38)

Rahtia kuljetetaan yleensä yhdistäen eri liikennemuotoja ”ennen” lähtöpaikkaa ja määräpaikan ”jälkeen”. Toisin kuin matkustajaliikenteessä rahti voi myös kulkea useiden välilaskujen kautta. Komission aiempien päätösten (20) mukaan lentorahtiliikenteen markkinat ovat lisäksi luontaisesti yksisuuntaiset, sillä reitin molemmissa päissä kysyntä on erilaista.

(39)

Pyynnön esittäjä on samaa mieltä komission käytännön mukaisesta tuotemarkkinoiden määritelmästä, ja se on muotoillut pyyntönsä sen mukaisesti.

(40)

Ottaen huomioon johdanto-osan 36–39 kappaleessa tarkastellut tekijät, joiden perusteella arvioidaan direktiivin 2014/25/EU 34 artiklassa säädettyjen edellytysten täyttymistä, ja rajoittamatta kilpailusääntöjen tai unionin lainsäädännön muiden alojen säännösten soveltamista, merkitykselliset tuotemarkkinat ovat lentoasemien infrastruktuurin saattaminen rahtiliikenteen käyttöön.

(41)

Tässä jaksossa tarkastellaan merkityksellisten maantieteellisten markkinoiden määritelmää, joka vastaa määriteltyjä tuotemarkkinoita, luetellaan pyynnön esittäjän esille tuomat perusteet ja esitetään niitä koskevat komission huomautukset ja päätelmät sekä arvioidaan kilpailutilannetta.

(42)

Pyynnön esittäjän mukaan (21) markkinoiden tarkka määritelmä voidaan pyynnössä rahdin osalta jättää avoimeksi. Lisäksi pyynnön esittäjä väittää, että maantieteelliset markkinat vaikuttavat Euroopan laajuisilta.

(43)

Vaikka komissio totesi aikaisemmissa päätöksissä (22), että lentorahtiliikenteen Euroopan sisäisten reittien merkitykselliset markkinat voidaan määritellä Euroopan laajuisiksi ja että niiden olisi sisällettävä vaihtoehtoiset liikennemuodot, eritoten maantie- ja junaliikenne, olisi muistutettava mieliin, että tämän päätöksen soveltamiseksi tuotemarkkinat eivät ole lentorahtiliikenteen markkinat vaan lentoaseman infrastruktuurin saattaminen rahtiliikenteen käyttöön.

(44)

Direktiivin 2014/25/EU 34 artiklassa säädettyjen edellytysten arvioimiseksi ja sanotun rajoittamatta kilpailulainsäädännön tai unionin lainsäädännön muiden alojen säännösten soveltamista komissio katsoo, että asianomaisten tuotemarkkinoiden tarkka maantieteellinen ulottuvuus voidaan jättää avoimeksi, sillä pyynnön esittäjän markkinaosuus mahdollisimman kapeastikin määriteltynä olisi yhä alhainen.

(45)

Pyynnön esittäjän toimittamien tietojen mukaan (23) ja olettaen, että merkitykselliset maantieteelliset markkinat ovat Euroopan laajuiset, VIE:n osuudet (24) rahtimarkkinoista olivat […] prosenttia vuonna 2010, […] prosenttia vuonna 2011 ja […] prosenttia vuonna 2012, kun taas muiden lentoasemien markkinaosuudet olivat alle 1 prosentti kaikkina kolmena vuonna. Varovaisemmin arvioiden, jos ajatellaan, että maantieteelliset markkinat käsittävät vain Lufthansan keskuspaikat, VIE:n markkinaosuudet olivat […] prosenttia vuonna 2010, […] prosenttia vuonna 2011 ja […] vuonna 2012, kun taas muiden Itävallan lentoasemien markkinaosuudet olivat alle 1 prosentti kaikkina kolmena vuonna. Näitä seikkoja olisi tämän vuoksi pidettävä merkkinä siitä, että tämä toiminta on suoraan kilpailun kohteena.

(46)

Tätä päätöstä sovellettaessa johdanto-osan 45 kappaleessa lueteltuja tekijöitä olisi pidettävä merkkinä siitä, että tämä toiminta on Itävallassa kilpailun kohteena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kilpailulainsäädännön soveltamista. Koska direktiivin 2014/25/EU 34 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät, olisi näin ollen vahvistettava, ettei direktiiviä 2014/25/EU sovelleta hankintasopimuksiin, jotka tehdään tämän toiminnan harjoittamiseksi Itävallassa.

(47)

Kun otetaan huomioon johdanto-osan 1–47 kappaleessa tarkastellut seikat, direktiivin 2014/25/EU 34 artiklassa säädetyn ehdon, jonka mukaan toiminnan on oltava suoraan kilpailun kohteena, katsotaan Itävallassa täyttyvän, kun kyseessä on lentoaseman infrastruktuurin saattaminen rahtiliikenteen käyttöön.

(48)

Koska rajoittamatonta markkinoille pääsyä koskevan ehdon voidaan katsoa täyttyvän, direktiiviä 2014/25/EU ei tulisi soveltaa hankintayksiköiden tekemiin hankintasopimuksiin, joiden tarkoituksena on mahdollistaa kyseisten palvelujen suorittaminen Itävallassa, eikä myöskään suunnittelukilpailuihin, joita järjestetään tällaisen toiminnon suorittamiseksi Itävallassa.

(49)

Tämä päätös perustuu oikeudelliseen ja tosiasialliseen tilanteeseen tammikuusta 2015 marraskuuhun 2016, sellaisena kuin se käy ilmi pyynnön esittäjän ja Itävallan viranomaisten toimittamista tiedoista. Päätöstä voidaan tarkistaa, jos oikeudellinen tai tosiasiallinen tilanne muuttuu merkittävästi siten, etteivät direktiivin 2014/25/EU 34 artiklan soveltamisen edellytykset enää täyty.

(50)

Koska joihinkin lentoasemien infrastruktuurin lentoyhtiöiden käyttöön saattamiseen liittyviin palveluihin (kuten lentoasemien infrastruktuurin saattaminen matkustajaliikenteen, maahuolinnan ja pysäköinnin käyttöön) sovelletaan edelleen direktiiviä 2014/25/EU, muistutetaan mieliin, että useita toimintoja kattavia hankintasopimuksia olisi käsiteltävä mainitun direktiivin 6 artiklan mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kun hankintayksikkö toteuttaa sekamuotoisen hankinnan eli hankinnan, jolla tuetaan sekä direktiivin 2014/25/EU soveltamisalan ulkopuolelle jäävien toimintojen että sen soveltamisalaan kuuluvien toimintojen suorittamista, huomioon on otettava toiminnot, joita hankintasopimus ensisijaisesti koskee. Tällaiseen sekamuotoiseen hankintaan, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tukea toimintoja, joihin ei myönnetä poikkeusta, sovelletaan direktiivin 2014/25/EU säännöksiä. Jos on objektiivisesti mahdotonta määrittää, minkä toiminnon toteuttamiseksi hankintasopimus ensisijaisesti tehdään, sopimus on tehtävä direktiivin 2014/25/EU (25) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen sääntöjen mukaisesti.

(51)

Muistutetaan mieliin, että käyttöoikeussopimusten tekemisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU (26) 16 artiklassa säädetään, ettei mainittua direktiiviä sovelleta hankintayksiköiden tekemiin käyttöoikeussopimuksiin, jos direktiivin 2014/25/EU 34 artiklan mukaisesti on todettu, että kyseinen toiminta on suoran kilpailun kohteena jäsenvaltiossa. Koska katsottiin, että lentoasemien infrastruktuurin saattamiseen lentoyhtiöiden käyttöön rahdin kuljetukseen kohdistuu kilpailua, hankintasopimukset, jotka tehdään kyseisten toimintojen suorittamiseksi Itävallan tasavallassa, suljetaan direktiivin 2014/23/EU soveltamisalan ulkopuolelle.

(52)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat julkisia hankintoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean lausunnon mukaiset,