4.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/1

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti 12 päivänä helmikuuta 2016 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/181 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Venäjän federaatiosta, jäljempänä ’Venäjä’, yhdessä jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä, ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä, valmistettujen kaikenlevyisten kylmävalssattujen pleteroimattomien ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomien, ei enempää valmistettujen kuin kylmävalssattujen levyvalmisteiden, jäljempänä ’kylmävalssatut teräslevytuotteet’, tuonnissa unioniin.

(2)

Tutkimus pantiin vireille 14 päivänä toukokuuta 2015 (3), kun European Steel Association, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, oli esittänyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus tiettyjen kylmävalssattujen teräslevytuotteiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän huhtikuuta 2014 ja 31 päivän maaliskuuta 2015 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Komissio asetti Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevan tai niistä lähetetyn tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2325 (4). Tuonnin kirjaamisvelvoite päättyi, kun väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön 12 päivänä helmikuuta 2016.

(5)

Kirjaamisvelvoitteeseen ja kyseessä olevan polkumyyntitullin mahdolliseen taannehtivaan soveltamiseen liittyviä kysymyksiä sekä niitä koskevia huomautuksia käsitellään tarkemmin komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/1329 (5). Tässä asetuksessa käsitellään vain huomautuksia, jotka koskevat polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta esitettyjä alustavia päätelmiä ja komission lopullista kantaa niihin.

(6)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(7)

Eräs etuyhteydessä oleva teräpalvelukeskus ja kauppias pyysivät tapaamista kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan, jäljempänä ’kuulemisesta vastaava neuvonantaja’, kanssa palautuksiin liittyvistä seikoista. Kuulemisesta vastaava neuvonantajan tarkasteli pyyntöä ja vastasi kirjallisesti. Lisäksi kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettiin tapaaminen 3 päivänä toukokuuta 2016 Euroferin pyynnöstä.

(8)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Saadakseen kattavampia tietoja kannattavuudesta komissio pyysi otokseen valittuja unionin tuottajia toimittamaan vuosia 2005–2010 koskevat kannattavuustiedot tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myynnistä unionissa. Kaikki otokseen valitut unionin tuottajat toimittivat pyydetyt tiedot.

(9)

Jotta voitiin todentaa 8 kappaleessa mainitut vastaukset kyselylomakkeeseen, seuraavien unionin tuottajien toimittamat tiedot todennettiin paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa:

(10)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonnissa unioniin ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(11)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(12)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin vientiä harjoittavat tuottajat toimittivat huomautuksia unionin tuottajille annetusta määräajasta, jonka kuluessa niiden oli toimitettava pyydetyt tiedot, ja kyseenalaistivat näiden tietojen paikkansapitävyyden samoin kuin niiden todentamisprosessin. Nämä osapuolet katsoivat, että unionin tuotannonala ei ehkä ole ilmoittanut oikeita lukuja ja on saanut etua suotuisasta kohtelusta, mikä rikkoo muiden osapuolten oikeutta objektiiviseen, puolueettomaan ja syrjimättömään tutkimukseen. Tätä väitettyä unionin tuotannonalan suotuisaa kohtelua osoittaa myös komission myötämielisyys tuotannonalaa kohtaan, kun se ei ole toimittanut tiettyjä tärkeitä tietoja (osapuolet viittasivat puuttuviin laskuihin).

(13)

Suotuisaa kohtelua koskeva väite hylätään. Kyseessä oleva asia koskee väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleen sanamuotoa. Siinä selitetään, että sisäisistä siirroista ei laadita laskuja, mikä on hyväksyttyjen kirjanpitokäytäntöjen mukaista. Kyseessä ei ole se, että unionin tuotannonalan sallittaisiin olla toimittamatta pyydettyjä tietoja.

(14)

Samat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että keräämällä ja tarkastamalla unionin tuottajien lisätietoja komissio oli syrjinyt venäläisiä vientiä harjoittavia tuottajia, jotka olivat pyytäneet toista tarkastusta.

(15)

Ensinnäkin on huomautettava, että tutkintaviranomaisena komissiolla on selvästi oikeus pyytää lisätietoja, jos sitä pidetään tarpeellisena ja aiheellisena analyysiä varten joko tutkimuksen alustavassa tai lopullisessa vaiheessa. Tässä tapauksessa komissiolla oli hyvät syyt pyytää lisätietoja ja tarkastaa ne myöhemmin (ks. 154 kappale). Tarkastus koski yksinomaan toimitettuja lisätietoja, joita ei ollut pyydetty aiemmin, ja siinä varmistettiin, että tiedot, joihin komissio lopulta perustaa päätelmänsä, ovat luotettavia. Toiseksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien toista tarkastusta koskeva pyyntö liittyi itse asiassa samoihin tietoihin, jotka jo olivat alkuperäisen tarkastuksen kohteena, kun taas joidenkin unionin tuottajien toimitiloihin tehtyä toista tarkastuskäyntiä tarvittiin 8 kappaleessa tarkoitettujen lisätietojen tarkastamiseksi ja sen määrittämiseksi, kannetaanko polkumyyntitullit taannehtivasti. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(16)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 ja 22 kappaleessa esitetään tarkasteltavana olevan tuotteen alustava määritelmä. Mikään osapuoli ei esittänyt huomautuksia tästä määritelmästä.

(17)

Tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi vahvistetaan lopullisesti Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevat raudasta tai seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä, ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä, valmistetut kaikenlevyiset kylmävalssatut pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut levyvalmisteet, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7209 15 00, 7209 16 90, 7209 17 90, 7209 18 91, ex 7209 18 99, ex 7209 25 00, 7209 26 90, 7209 27 90, 7209 28 90, 7211 23 30, ex 7211 23 80, ex 7211 29 00, 7225 50 80, 7226 92 00.

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään:

(18)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 22–24 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(19)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34 kappaleessa todettiin, yksikään tämän tutkimuksen piiriin kuuluvista vientiä harjoittavista tuottajista ei pyytänyt markkinatalouskohtelua.

(20)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vertailumaaksi valittiin Kanada perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

(21)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että vahinko- ja polkumyyntimarginaalien ero herättää epäilyksiä komission laskelmien paikkansapitävyydestä. Sama asianomainen osapuoli väitti myös, että jos ero perustuu oikeisiin tosiseikkoihin, sen pitäisi tehdä pätemättömäksi Kanadan valinta vertailumaaksi, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen hintataso maassa.

(22)

Komissio vahvistaa laskelmiensa oikeellisuuden. Komissio myös muistuttaa, että vertailumaa valitaan sellaisten maiden keskuudesta, joissa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman samankaltaiset kuin vientimaan olosuhteet. Hintataso itsessään ei ole valintakriteeri.

(23)

Edellä esitetyn perusteella hylätään väite, jonka mukaan Kanada ei ole asianmukainen vertailumaa. Komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27–34 kappaleessa esitetyt perusteet ja Kanadan valinnan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuksi vertailumaaksi.

(24)

Koska normaaliarvon määrittämisestä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35–45 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(25)

Väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämissään huomautuksissa eräs yritysryhmä huomautti vahinko- ja polkumyyntilaskelmissa esiintyvästä epäjohdonmukaisuudesta, jonka se väitti johtuvan komission laskuvirheestä. Komissio kuitenkin vahvisti, että epäjohdonmukaisuus aiheutui tämän yritysryhmän tekemästä pienestä laskuvirheestä, joka vaikutti vientihintaan. Komissio korjasi laskuvirheen.

(26)

Koska normaaliarvon ja vientihinnan vertailusta ei esitetty mitään huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 ja 50 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(27)

Edellä 25 kappaleessa mainitun vientihinnan muutoksen vuoksi yhden yritysryhmän polkumyyntimarginaali laskettiin uudelleen ja se nousi hieman. Tämä muuttaa myös kaikkien muiden kiinalaisten yritysten polkumyyntimarginaalia, koska se on laskettu tämän yritysryhmän perusteella.

(28)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

Taulukko 1

Polkumyyntimarginaalit, Kiina

(29)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi venäläinen vientiä harjoittava tuottaja vastusti perusasetuksen 18 artiklan soveltamista. Se toimitti uusia tietoja kiistääkseen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 kappaleessa esitetyt päätelmät, joissa komissio osoitti, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti suuremman myyntimäärän kuin mikä oli mahdollista tuotantomäärän perusteella.

(30)

Komissio järjesti kaksi kuulemistilaisuutta ja tarjosi kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle mahdollisuuden esittää huomautuksia ja selittää väitteitään.

(31)

Kuulemisten aikana komissio toi esiin, että tarkastuskäynnin jälkeen esitetyt huomautukset/selitykset voidaan hyväksyä vain, jos tiedot, joihin ne perustuvat, on jo toimitettu tai ne voidaan yhdistää kyselyvastauksessa toimitettuihin tietoihin tai viimeistään tarkastuskäynnillä toimitettuihin tietoihin. Vientiä harjoittava tuottaja ei kyennyt tukemaan väitteitään kyselyvastaukseensa sisältyvillä tiedoilla eikä tarkastuskäynnin aikana kerätyillä tiedoilla. Sen vuoksi vahvistetaan alustavassa vaiheessa tehdyt päätelmät, joiden perusteella komissio sovelsi perusasetuksen 18 artiklaa ja joista säädetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 ja 61 kappaleessa. Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti komissio näin ollen määritti lopullisen polkumyyntimarginaalin kyseiselle yritykselle käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(32)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja toi esiin, että sitä on kohdeltu syrjivästi tässä polkumyyntitutkimuksessa, ja tämä on vaikuttanut sen menettelyä koskeviin oikeuksiin, mukaan luettuna puolustautumisoikeus. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei hyväksynyt toista tarkastuskäyntiä sen Belgiassa sijaitsevan tytäryhtiön toimitiloihin, vaikka unionin tuotannonalan tuottajien ja tuojien toimitiloihin tehtiin toinen tarkastuskäynti. Tämä väite on hylättävä edellä 15 kappaleessa selitetyistä syistä.

(33)

Tämä vientiä harjoittava tuottaja totesi myös, että komissio olisi voinut käyttää siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan/tuojan vientihintoja ja ainoan komission kanssa täydessä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan valmistuskustannuksia koskevia tietoja. Näin komissio olisi väitetysti voinut välttää perusasetuksen 18 artiklan soveltamisen, koska se tarkasti tämän etuyhteydessä olevan kauppiaan/tuojan erikseen eikä ottanut esiin mitään ongelmia sen yhteistyössä toimimisen osalta. Kuten edellä selitettiin, koska vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittama kokonaismyyntimäärä (kytköskäytön vähentämisen jälkeen ja oikaistuna varaston vaihtelujen mukaan) ylitti tuotetut määrät, komissio ei voinut päätellä, että unioniin suuntautuva vientimäärä oli ilmoitettu täysimääräisesti. Sen vuoksi komissio hylkäsi yrityksen ehdotuksen käyttää joukkoa liiketoimia, jotka ehkä edustivat vain osittain kokonaismyyntiä unioniin. Näin ollen komissio ei käyttänyt tuotantokustannuksia koskevia tietoja, koska saatavilla ei ollut vientimyyntiä koskevia tietoja, joita olisi voitu käyttää vertailuun.

(34)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti huomautuksia tarkastuskäyntien suorittamisesta ja pyysi komissiota keskeyttämään tutkimuksen siksi ajaksi, kun se tutkii niiden väitteitä. Tähän liittyen vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat komission päätöstä soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Lisäksi Venäjän federaation taloudellisen kehityksen ministeriö vaati käyttöön otettavien lopullisten polkumyyntitullien soveltamisen keskeyttämistä siksi aikaa, että toimivaltaiset unionin toimielimet ovat käsitelleen asianmukaisesti kahden vientiä harjoittavan tuottajan virallisen valituksen.

(35)

Komissio huomauttaa, että tarkastuskäynti on yksi vaihe tutkimusprosessissa, jonka komissio toteuttaa tutkivana viranomaisena. Komissio on selittänyt kattavasti ne aineelliset syyt, joiden perusteella se päätti soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Perusasetuksen 18 artiklan soveltaminen perustuu näyttöön, jonka yritykset ovat toimittaneet kirjallisesti komissiolle ja tämän näytön luotettavuuteen ja johdonmukaisuuteen. Vientiä harjoittaville tuottajille annettiin mahdollisuus harjoittaa puolustautumisoikeuttaan täysimääräisesti koko menettelyn ajan toimittamalla tietoja ja huomautuksia, osallistumalla kuulemisiin ja kokouksiin, mukaan luettuna kaksi kokousta, joissa käsiteltiin nimenomaisesti esiin otettuja seikkoja.

(36)

Keskeyttämistä koskevan pyynnön osalta komissio toteaa, että perusasetuksen nojalla käyttöön otettujen toimenpiteiden keskeyttämisen ainoa perusta on 14 artiklan 4 kohta. Komissio toteaa myös, että kyseisessä artiklassa säädetyt keskeyttämisen edellytykset eivät täyty. Artiklan mukaan toimenpiteet voidaan keskeyttää unionin edun vuoksi vain, jos markkinaolosuhteet ovat tilapäisesti muuttuneet niin, että vahinkoa ei todennäköisesti aiheutuisi uudelleen keskeyttämisen seurauksena. Ei ole mitään merkkejä siitä, että tällaiset edellytykset täyttyisivät tässä tapauksessa, ja komissio huomauttaa, ettei tällaisia olosuhteita tuotu esiin. Tutkimuksessa tuli sitä vastoin esiin, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädetyt lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevat edellytykset täyttyivät. Sen vuoksi komissio hylkää tämän pyynnön.

(37)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja kiisti mukautuksen, jonka komissio teki sen kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuotantokustannuksiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleen mukaisesti ja 80 kappaleessa esitettyjen perustelujen mukaisesti. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan esittänyt mitään väitteitä, jotka olisivat antaneet komissiolle mahdollisuuden muuttaa kantaansa, jonka mukaan yritys ilmoitti kyselyvastauksessaan puutteellisesti raaka-aineen kulutuksen asteet, eikä komissio kyennyt tekemään niiden perusteella tarkkaa arviota yrityksen tuottamien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden kustannuksista. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(38)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että sen kahden ulkomaisen tytäryhtiön likvidaatioon liittyviä tappioita ei olisi pitänyt ottaa huomioon myynti-, yleis- ja hallintokustannusten määrittämisessä. Lisäksi se väitti, että pakkauskustannukset oli laskettu kahteen kertaan tuotantokustannuksissa ja myynti-, yleis- ja hallintokustannuksissa. Komissio tarkisti päätelmiään, koska alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yrityksen antamat selitykset saivat tukea tiedoista, jotka oli toimitettu asianmukaisesti sen kyselyvastauksessa tai tarkastuskäynnin aikana tai sitä ennen.

(39)

Tarkasteltuaan uudelleen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia komissio havaitsi, että osa kotimarkkinamyynnistä oli kannattavaa. Tämän vuoksi komissio pystyi laskemaan polkumyyntimarginaalin yrityksen omien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton perusteella. Alustavassa vaiheessa komissio ei havainnut mitään kannattavaa kotimarkkinamyyntiä, minkä vuoksi se laski polkumyyntimarginaalin käyttämällä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja voittoa ulkoisista lähteistä.

(40)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät hyväksyneet tapaa, jolla komissio oli laskenut myynti-, yleis- ja hallintokustannukset (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75 kappale). Ne selittivät, että komission ei olisi pitänyt pitää ulkomaan valuutassa olevien luottojen revalvaatiosta aiheutuneita tappioita osana myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia, koska yrityksille ei itse asiassa aiheutunut mitään menoja ja ne revalvoivat taseet käyttämällä tilikauden viimeisen päivän vaihtokurssia. Komissio ei hyväksy väitettä kansainvälisten tilinpäätösstandardien eikä Venäjän yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden nojalla. Tappiot kirjattiin asianmukaisesti tuottajien kirjanpitoon, ja ne aiheutuivat tutkimusajanjakson aikana. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(41)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteensä esittämättä mitään uusia tosiseikkoja väitetyistä tappioista. Vientiä harjoittavat tuottajat viittasivat neuvoston asetukseen (EY) N:o 2852/2000 (6) (Intiasta ja Korean tasavallasta peräisin olevat polyesterikatkokuidut), jossa komissio ei ottanut huomioon myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin sisältyviä nettomääräisiä valuuttakurssivoittoja.

(42)

Komissio toteaa, että vientiä harjoittavien tuottajien esiin ottamassa tapauksessa tilanne oli erilainen. Edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 2852/2000 johdanto-osan 34 kappaleessa todettiin, että vaihtokurssivoitot eivät liittyneet pääasiallisesti tuotantoon ja myyntiin.

(43)

Vientiä harjoittavat tuottajat eivät kyseenalaistaneet lainojensa merkityksellisyyttä samankaltaisen tuotteen tuotantokustannusten kannalta. Sen vuoksi komissio päätteli, että tappiot liittyivät näihin lainoihin, joita käytettiin samankaltaisen tuotteen tuottamiseen tarvittavan käyttöomaisuuden rahoittamiseen. Tämän vuoksi nämä tappiot on otettava huomioon määritettäessä yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(44)

Venäläinen vientiä harjoittava tuottaja toisti jälleen kerran väitteensä täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Väite ei kuitenkaan kuulu täydentävien päätelmien ilmoittamisen erityisten näkökohtien piiriin. Komissio pysyy edeltävissä kappaleissa esitetyssä kannassaan.

(45)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja vastusti menetelmää, jota komissio käytti etuyhteydessä olevien kotimaisten kauppiaiden myynti-, yleis- ja hallintokustannusten laskemiseen ja jonka mukaan komissio käytti niitä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia, jotka oli ilmoitettu etuyhteydettömille asiakkaille kotimarkkinoilla tapahtuneesta myynnistä. Komissio hyväksyi tämän ja oikaisi lopullisia laskelmia. Koska oikaistut myynti-, yleis- ja hallintokustannukset eivät eronneet merkittävästi alunperin käytetyistä ja koska ne vaikuttivat vain osaan myynnistä, oikaisulla ei ollut vaikutusta tulokseksi saatuun polkumyyntimarginaaliin.

(46)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio laski pakkauskustannukset kahteen kertaan kokonaistuotantokustannusten määrittämiseksi kannattavuutta koskevissa laskelmissa. Komissio hylkäsi tämän väitteen. Kuten alustavissa päätelmissä esitetään yksityiskohtaisesti, komissio vähensi pakkauskustannukset myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista ennen kokonaistuotantokustannusten laskemista.

(47)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat normaaliarvon laskennallisessa muodostamisessa käytettyä menetelmää. Ne väittivät, että komissio käytti myynti-, yleis- ja hallintokustannusten väärää prosenttiosuutta ja että käyttämällä vain kannattavan myynnin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia komissio yliarvioi normaaliarvon suuresti.

(48)

Komissio suorittaa tutkimukset objektiivisesti. Laskennallisen normaaliarvon muodostamiseen käytettyä menetelmää käytetään johdonmukaisesti kaikissa tapauksissa, joissa asianmukaiset kriteerit täyttyvät. Komissio soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohtaa, jossa edellytetään, että myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto perustuvat tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneeseen myyntiin. Vientiä harjoittavien tuottajien vaatimus käyttää kiinteitä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia riippumatta siitä, liittyvätkö kustannukset tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneeseen myyntiin, on vastoin säännöstä. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(49)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja otti esiin negatiiviset kirjaukset kotimarkkinoiden liiketoimia koskevassa luettelossa normaaliarvon laskemiseen liittyen. Vientiä harjoittava tuottaja selitti, että kirjaukset koskivat korjauksia laskuihin ja johtuivat kirjanpitojärjestelmästä, jossa korjaukset laskuihin voidaan tehdä vain täsmäyttämällä alkuperäinen kirjaus vastaavalla negatiivisella kirjauksella. Sen mukaan komission laskemassa normaaliarvossa ei otettu huomioon sen kirjanpitojärjestelmän erityispiirteitä, minkä vuoksi se ei ollut paikkansapitävä.

(50)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että komission kyselylomakkeessa annettujen ohjeiden vastaisesti kyseinen vientiä harjoittava tuottaja esitti korjaukset liiketoimina luettelossa eikä ilmoittanut korjaavia kirjauksia kyselylomakkeen asianmukaisessa sarakkeessa. Toiseksi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja toimitti kyllä tarkistetun polkumyyntimarginaalin muttei toimittanut tarkistettua kotimaisten liiketoimien luetteloa tai tarkistettua polkumyyntilaskelmaa. Kolmanneksi komissio huomauttaa, että väite koskee tosiasiassa niiden tietojen laatua, jotka vientiä harjoittava tuottaja itse toimitti komissiolle tutkimuksen aikana. Neljänneksi normaaliarvon laskemisessa käytetyt tiedot, mukaan luettuna vientiä harjoittavan tuottajan toimittama kotimaisten liiketoimien luettelo, paljastettiin asianmukaisesti tutkimuksen alustavassa vaiheessa. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan esittänyt laskelmista mitään kommentteja alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Samaa kotimaisten liiketoimien luetteloa käytettiin polkumyyntilaskelmissa lopullisten päätelmien esittämisen yhteydessä. Vientiä harjoittava tuottaja ei selittänyt, miksi se ei voinut ottaa tätä asiaa esiin tutkimuksen aikaisemmassa vaiheessa.

(51)

Kaikista vientiä harjoittavan tuottajan käyttäytymiseen tässä asiassa liittyvistä puutteista huolimatta komissio objektiivisena ja puolueettomana tutkivana viranomaisena analysoi sen väitteen ja päätteli, että normaaliarvon laskennassa käytettyjä tietoja oli tosiaan oikaistava, jotta vältetään mahdollinen kaksinkertainen laskenta. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen viejä toimitti avaimen, jonka avulla sen liiketoimintaluetteloa voitiin käsitellä niin, että voitiin jättää pois kaikki korjaukset ja jäljelle jäivät vain lopulliset kirjaukset. Komissio sovelsi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittavan tuottajan ehdottamaa luettelon korjausmenetelmää tarkastettuihin tietoihin, minkä vuoksi väite hyväksyttiin kokonaisuudessaan.

(52)

Komissio ilmoitti täydentävät lopulliset päätelmät kaikille asianomaisille osapuolille ja ilmoitti väitteen hyväksymisestä ja kehotti osapuolia esittämään huomautuksia.

(53)

Täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että täydentävät päätelmät vain korostivat puutteita venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä. Tämä osapuoli väitti vielä, että täydentävien päätelmien perusteella lisätiedot olisi voitu jättää huomiotta eikä niitä olisi pitänyt hyväksyä. Komissio ottikin esiin kysymyksen toimitettujen tietojen laadusta ja yhteistyöstä, mutta tässä erityistapauksessa päätti, että väite voitiin objektiivisesti hyväksyä.

(54)

Täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen venäläinen vientiä harjoittava tuottaja hyväksyi komission sen polkumyyntimarginaaliin tekemän korjauksen periaatteen ja määrän.

(55)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti toimittaneensa kotimaisten liiketoimien luettelon vastauksessaan kyselylomakkeeseen. Tätä seikkaa ei kiistetäkään. Kiistanalaisena on toimitettujen tietojen laatu. Vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että se ei toimittanut mitään kommentteja kyseisestä liiketoimien luettelosta alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, koska tiedoilla ei ollut mitään vaikutusta polkumyyntimarginaalin laskemiseen. Komissio huomauttaa, että vientiä harjoittava tuottaja esitti toistuvasti väitteitä, jotka liittyvät laskentamenetelmään ja sen eri näkökohtiin ja jotka – jos komissio olisi hyväksynyt ne – olisivat johtaneet siihen, että komissio olisi käyttänyt näitä tietoja. Sen vuoksi oli olennaisen tärkeää, että kyseinen osapuoli olisi varmistanut, että alustavassa vaiheessa toimitetut tiedot olivat paikkansapitäviä ja että niitä olisi voitu käyttää polkumyyntimarginaalin laskemisessa. Vaikka yritys otti esiin peruutuksiin ja näistä johtuviin moninkertaisiin samanlaisiin kirjauksiin liittyvät ongelmat tarkastuskäynnillä, ongelman täysi laajuus tuli ilmi vasta lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, mitä osoitti myös vaikutus polkumyyntimarginaalia koskeviin laskelmiin. Vaikka yritys väittää, että kirjaukset eivät ole hyvityslaskuja, yrityksen toimittamaa avainta, jonka avulla nämä kirjaukset tunnistetaan, kutsutaan hyvityslaskunumeroksi. Komissio on joka tapauksessa hyväksynyt väitteen kokonaisuudessaan, eikä yritys kiistänyt polkumyyntimarginaalia koskevia uusia laskelmia.

(56)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei sisällyttänyt myynti-, yleis- ja hallintokustannusten laskelmiin tuloja varantojen vapauttamisesta, joka tehtiin ennen tutkimusajanjaksoa. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan komissio käyttää kahdenlaisia vaatimuksia ja epäsymmetristä arviointia verrattuna ulkomaisen valuutan revalvaatiosta aiheutuneisiin tappioihin, jotka komissio laski mukaan.

(57)

Komissio toteaa, että sen lähestymistapa on johdonmukainen. Myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin ei sisälly tuloja eikä menoja, joilla on vaikutusta kyseisen vuoden voittoon, jonka komissio havaitsi liittyvän vientiä harjoittavan tuottajan ulkomaan toimiin. Tämä seikka esitettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä eikä vientiä harjoittava tuottaja kiistänyt sitä. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(58)

Komissio tutki tarkemmin yhden vientiä harjoittavan tuottavan myyntiä Sveitsiin sijoittautuneelle etuyhteydettömälle kauppiaalle (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84 kappale). Komissio otti yhteyttä sekä vientiä harjoittavaan tuottajaan että etuyhteydettömään kauppiaaseen ja teki omaa tutkimusta asiasta saadakseen lisätietoja niiden välisestä yhteydestä.

(59)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Eurofer pyysi komissiota tutkimaan tarkasti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan ja sveitsiläisen kauppiaan välisen yhteyden ja mukauttamaan laskelmia asianmukaisesti tämän tutkimuksen tulosten perusteella.

(60)

Arvioituaan tutkimuksensa tulokset komissio päätti, että kyseinen sveitsiläinen kauppias ei ole etuyhteydessä venäläiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan. Komissio ei havainnut mitään seikkoja, jotka olisivat tukeneet väitteitä, joiden mukaan osapuolet olivat toisiinsa etuyhteydessä tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi se hylkäsi väitteen.

(61)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja toimitti myös lisätietoja, joiden perusteella komissio pysyi oikaisemaan riippumattomille osapuolille unionissa suuntautuneen myynnin määrän. Aiemmin vientiä harjoittava tuottaja oli ilmoittanut myynnin Venäjän ruplina ilmoitettujen sisäisten laskujen perusteella. Laskut osoittivat alkuperäisen arvon ulkomaanvaluutassa, joka on muunnettu käyttäen yrityksen päiväkohtaista muuntokerrointa. Komissio kykeni yhdistämään nämä uudet tiedot paikan päälle tehdyn tarkastuskäynnin aikana todennettuihin tietoihin. Oikaisu alensi polkumyyntimarginaalia hieman verrattuna alustaviin laskelmiin.

(62)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat kiistivät niiden oikaisujen sovellettavuuden, jotka tehtiin myynti- hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton osalta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla niihin etuyhteydessä olevien sveitsiläisten kauppiaiden/maahantuojien myynnistä.

(63)

Niiden mukaan oikaisut ovat asianmukaisia ainoastaan liiketoimikohtaisesti liiketoimissa, joissa myyntiehdot edellyttävät, että tuote toimitetaan tulliselvityksen jälkeen eli liiketoimissa, joissa etuyhteydessä oleva osapuoli toimii tuojana, kuten DDP-toimitusehdon mukaan. Samalla ne väittivät, että Sveitsiin sijoittautuneita niihin etuyhteydessä olevia kauppiaita/maahantuojia olisi pidettävä osana tuottajan vientiverkostoa.

(64)

Vastauksena tähän komissio vahvistaa, että myynti- hallinto- ja yleiskustannusten sekä kohtuullisen voittomarginaalin osalta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan nojalla tehtävää oikaisua olisi sovellettava kaikentyyppiseen myyntiin, joka tapahtui sveitsiläisten kauppiaiden/maahantuojien kautta.

(65)

Vaikka vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamien toimitusehtojen mukainen tavaroiden toimitus tapahtuu ennen tavaroiden luovuttamista vapaaseen liikkeeseen ja vaikka vastuu tulliselvityksestä on ostajalla (toisin kuin DDP-ehtojen mukaisissa liiketoimissa), tämä ei muuta sitä tosiseikkaa, että myynnin suorittaa etuyhteydessä oleva kauppias/maahantuoja, joka kantaa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja joka yleensä pyrkii saamaan voittoa palveluistaan.

(66)

Kun otetaan huomioon, että kauppias/maahantuoja on etuyhteydessä vientiä harjoittavaan tuottajaan, perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan soveltaminen viittaa siihen, että tällaisen kauppiaan/maahantuojan tiedot ovat epäluotettavia ja että tutkivan viranomaisen olisi määritettävä sen voitto kohtuullisella perustalla. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohta ei estä sitä, että oikaistaan kustannuksia, jotka ovat syntyneet ennen tuontia, koska kauppias/tuoja yleensä kantaa kyseiset kustannukset. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(67)

Vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämättä mitään uusia tietoja sveitsiläisten kauppiaiden/tuojien toiminnasta. Komissio huomauttaa, että sen kanta on unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukainen. Se, että etuyhteydessä olevat yritykset hoitavat vain joitakin tehtäviä, ei estä komissiota tekemästä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisia oikaisuja, mutta asia voitaisiin ottaa huomioon siten, että hinnasta, jolla tarkasteltavana oleva tuote jälleenmyydään ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle, vähennetään pienemmät myynti-, yleis- ja hallintokustannukset. Joka tapauksessa todistustaakka on niillä asianomaisilla osapuolilla, jotka aikovat riitauttaa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla tehtyjen oikaisujen laajuuden. Jos kyseiset osapuolet pitävät oikaisuja liiallisina, niiden on näin ollen toimitettava näyttöä ja laskelmia näiden väitteidensä tueksi. Vientiä harjoittavat tuottajat eivät kuitenkaan toimittaneet mitään näyttöä, joka asettaisi käytetyt myynti-, yleis- ja hallintokustannukset tai voittoprosentin kyseenalaiseksi. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(68)

Huomautuksissaan vientiä harjoittavat tuottajat eivät hyväksyneet myyntisopimuksen/ostotilauksen päivämäärän käyttöä ulkomaisessa valuutassa ilmoitetun vientimyynnin muuntamiseksi Venäjän rupliksi. Ne kuitenkin myönsivät, että tämä saattaa olla asianmukaisempi tapa vahvistaa kaupan oleelliset ehdot kuin laskun päivämäärä, vaikkakin ne väittivät, että komissio ei ole aiemmin koskaan käyttänyt tätä vaihtoehtoa. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(69)

Vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteensä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja korostivat, että komissio ei esittänyt riittäviä perusteluita myyntisopimuksen/ostotilauksen päivämäärän käytölle. Lisäksi ne väittivät, että komission olisi pitänyt käyttää vaihtokurssia, joka oli voimassa enintään 60 päivää ennen laskun päivämäärää, ja viittasivat vaihtokurssien pitkän aikavälin muutoksiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisesti.

(70)

Komissio ei myöntänyt pitkän aikavälin mukaista oikaisua tässä tapauksessa, koska euron ja venäjän ruplan vaihtokurssi osoitti suuria heilahteluja pikemminkin kuin pitkän aikavälin muutoksia tutkimusajanjakson loppua kohti. Lisäksi jos komissio soveltaisi pitkän aikavälin muutoksia koskevaa oikaisua vientiä harjoittavan tuottajan valuutan heikkenemisen yhteydessä, tämä alentaisi vientihintaa ja johtaisi näin korkeampiin polkumyyntimarginaaleihin. Lisäksi pitkän aikavälin muutoksia koskevaa oikaisua pitäisi käyttää heijastamaan muutosta vaihtokurssissa eikä siihen, että asetetaan 60 päivän enimmäisaikaraja laskun päivämäärästä, kuten vientiä harjoittava tuottaja ehdottaa. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(71)

Käyttämällä myyntisopimuksen/ostotilauksen päivämäärään perustuvaa lähestymistapaa komissio minimoi mahdollisimman pitkälle merkittävien ja ennakoimattomien vaihtokurssien vaihteluiden vaikutuksen tutkimusajanjakson loppua kohti. Komissio ei ole samaa mieltä vientiä harjoittavien tuottajien väitteestä, jonka mukaan kyseessä oli perusteeton menetelmän muutos. Komissio käytti myyntipäivän vaihtokurssia täysin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisesti ja selvitti riittävästi syyt, miksi tässä tapauksessa myyntisopimuksen/ostotilauksen päivämäärä vahvistaa asianmukaisesti keskeiset myyntiehdot. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(72)

Ottaen huomioon 37–51 kappaleessa esitetyt muutokset normaaliarvon määrittämisessä ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–93 kappaleessa esitetyt muut päätelmät lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

Taulukko 2

Polkumyyntimarginaalit, Venäjä

(73)

Yksi asianomainen osapuoli kyseenalaisti valituksen tekijän edustavuuden ja esitti, että uudelleenvalssaajia ei ollut sisällytetty laskelmiin. Tästä osin on huomattava, että kokonaistuotantoa koskevat laskelmat itse asiassa sisälsivät uudelleenvalssaajien tuotantomäärän. Näin ollen huomautusta ei oteta huomioon.

(74)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94–98 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(75)

Useat osapuolet totesivat muun muassa, että kulutus olisi pitänyt analysoida yhdistämällä kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutus.

(76)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 5 ja 6 ilmoitettiin ja selitettiin kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutuksen kehitys. Kun nämä kaksi taulukkoa yhdistetään, saadaan kokonaiskulutus (siis sekä kytkösmarkkinoiden että vapaiden markkinoiden kulutus), joka kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 3

Kokonaiskulutus (kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutus), tonnia

(77)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että kulutuksen pudottua jyrkästi vuonna 2012 kokonaiskulutus on kasvanut tasolle, joka oli tutkimusajanjaksolla hieman suurempi kuin tarkastelujakson alussa. Suuntausta selittää kytkösmarkkinoiden kulutuksen kasvu, joka oli vahvempaa kuin vapaiden markkinoiden kulutuksen lasku absoluuttisesti mitattuna.

(78)

Yksi asianomainen osapuoli totesi, että ei ole perusteltua selitystä sille, miksi kytköskäyttö ei kilpaile tuonnin kanssa. Kyseinen osapuoli luottaa siihen, että jos kilpailukykyistä tuontia on saatavilla, unionin tuottajat käyttäisivät sitä. Näin ollen kytköskäyttö olisi otettava huomioon.

(79)

On syytä huomata, että integroituneiden tuottajien kannalta ei ole taloudellisesti järkevää ostaa kilpailijoilta tuotteita, jotka on tarkoitettu jatkojalostukseen, jos käytettävissä on kapasiteettia tällaisten tuotteiden valmistukseen. Terästeollisuuden kaltaisella pääomavaltaisella sektorilla kapasiteetin käyttöaste olisi pidettävä mahdollisimman korkeana, jotta voidaan vähentää kiinteitä kustannuksia ja pitää tuotantokustannukset mahdollisimman alhaalla. Tällä perusteella 78 kappaleessa esitetty väite on hylättävä.

(80)

Tietyt asianomaiset osapuolet palasivat kulutusta koskevaan kysymykseen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Jotkin osapuolet väittivät, että kytkös- ja vapaita markkinoita ei ollut asianmukaisesti analysoitu tai selitetty. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–106 kappaleessa todetaan, on selvää, että kulutus molemmilla markkinoilla oli erilaista ja heijasteli suurten jatkojalostusyritysten suorituskykyä. Kytkösmarkkinat kasvoivat autoteollisuuden kaltaisten sektorien kehittymisen vuoksi. Sitä vastoin pääasiassa yleiset teollisuuden sektorit, jotka suorittivat hankintoja vapaiden markkinoiden kautta, kehittyivät vähemmän. Väite, jonka mukaan vapaita ja kytkösmarkkinoita ei ollut analysoitu asianmukaisesti, hylättiin.

(81)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99–106 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(82)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin vaikutusten kumulatiivisesta arvioinnista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(83)

Kuten edellä todettiin, jotkin osapuolet väittivät, että eri indikaattoreiden osalta olisi pitänyt analysoida kokonaistilannetta eli sekä kytkös- että vapaita markkinoita. Markkinaosuuden osalta on huomattava, että kun otetaan huomioon kilpailun puute kytkösmarkkinoiden kulutuksen (myynti) ja asianomaisista maista tulevan tuonnin välillä ja jatkojalostustuotteiden kytkösmarkkinoiden erityisyys, tässä ei tehdä analyysiä markkinaosuudesta ilmaistuna prosentteina kokonaiskulutuksesta. Tämä on myös unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista (8).

(84)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin määrästä ja markkinaosuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–114 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(85)

Ensinnäkin on huomattava, että laskuvirheen takia unionin tuotannonalan myyntimäärä oli oikaistava. Koska virheellä ei ollut merkittävää vaikutusta keskimääräisiin hintoihin, sillä oli vähäpätöinen vaikutus myös laskettuihin marginaaleihin.

(86)

Yksi osapuoli väitti, että CIF-arvoon lisätty prosenttiosuus tuonnin jälkeisten kustannusten kattamiseksi olisi laskettava uudelleen tonnikohtaisen hinnan perusteella. Väite hyväksyttiin, ja laskelmia on oikaistu vastaavasti, millä oli mitätön vaikutus marginaaleihin.

(87)

Hinnan alittavuuden lopullisia marginaaleja on siis tarkistettu, ja ne ovat 8,1 prosenttia Kiinan ja 15,1 prosenttia Venäjän osalta.

(88)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin määrästä, markkinaosuudesta ja hinnasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115–119 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa, lukuun ottamatta hinnan alittavuuden marginaaleja 87 kappaleessa selitetyn mukaisesti.

(89)

Useat osapuolet toimittivat huomautuksia menetelmästä, jota käytettiin unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen analysoimiseen. Osapuolet toivat etenkin esiin, että kytkösmarkkinoiden suuresta koosta huolimatta taloudellisessa analyysissä jätettiin nämä markkinat enimmäkseen huomiotta ja että päätelmät perustuivat yksinomaan vapaita markkinoita koskeviin havaintoihin. Osapuolet väittivät, että myyntihintaa ja kannattavuutta kytkösmarkkinoilla olisi pitänyt analysoida erikseen. Lisäksi ne väittivät, että olisi pitänyt analysoida kokonaistilannetta eli sekä kytkös- että vapaita markkinoita ja että tällainen analyysi olisi johtanut päätelmään, jonka mukaan unionin tuotannonalalle ei ole aiheutunut vahinkoa.

(90)

Komissio analysoi tapauksen mukaan unionin tuotannonalan toiminnan kytkösmarkkinoilla, vapailla markkinoilla ja yhteensä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 kappaleessa selitetään. Kytkösmarkkinoista suurin osa liittyy yhden oikeussubjektin sisäisiin kytkössiirtoihin, joista ei ole laskua eikä näin ollen myyntihintaa. Toisiinsa etuyhteydessä olevien tahojen välisen kytkösmyynnin osalta oli ilmeistä, että otokseen valittujen eri tuottajien soveltamien erilaisten siirtohintakäytäntöjen vuoksi ei ollut mahdollista tehdä merkityksellistä analyysiä hinta- ja kannattavuusindikaattoreista. Toisaalta kytkösmarkkinoiden kulutuksen määrän kehitystä oli mahdollista tutkia, ja sitä analysoitiin. Vapailla markkinoilla analysoitiin tuotannon yksikkökustannukset, myyntihinta, myyntimäärä ja kannattavuus. Kokonaistoiminnasta, joka kattaa toisiinsa kietoutuneet kytkös- ja vapaat markkinat, analysoitiin useita indikaattoreita, kuten tuotantomäärä, kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, työllisyys, tuottavuus, varastot, työvoimakustannukset, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto.

(91)

Edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen analyysi perustuu pelkästään vapaisiin markkinoihin ja siihen olisi pitänyt sisällyttää kytkösmarkkinoiden ja kokonaistoiminnan analyysi, oli hylättävä. Kaikki merkitykselliset tekijät, jotka kattavat taloudellisen tilanteen kehittymisen tällaisilla markkinoilla yksin tai yhdessä, on analysoitu.

(92)

Yksi osapuoli väitti, että vapaita markkinoita koskevaan analyysiin olisi pitänyt sisällyttää muiden indikaattoreiden, kuten tuotannon, varastojen ja kassavirran, analyysi pelkästään vapaiden markkinoiden osalta. Se päätteli, että analyysi ei anna todellista kuvaa väitetystä vahingosta.

(93)

On huomattava, että vapaita markkinoita koskevien muiden vahinkoindikaattoreiden analyysi ei ollut käytännöllinen, kun otetaan huomioon kytkös- ja vapaiden markkinoiden toiminnan tiivis suhde. Tällaisesta analyysistä ei myöskään olisi saatu merkityksellisiä päätelmiä. Näin ollen väite oli hylättävä.

(94)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin vientiä harjoittavat tuottajat palasivat tähän aiheeseen huomautuksissaan. Ne väittivät, että menetelmä, jolla analysoitiin kytkös- ja vapaita markkinoita, rikkoi tasapuolisen ja objektiivisen tarkastelun periaatetta. Sekä kytkös- että vapaita markkinoita on kuinkin analysoitu aina kun se on ollut mahdollista ja saatavilla on ollut merkityksellisiä tietoja, ja tarpeen mukaan on tehty myös kumulatiivinen arviointi. Sen vuoksi on osoitettu selvästi, että vahinkoa koskeva päätelmä on tehty kolmitahoisen arvioinnin (kytkös- ja vapaat markkinat ja kumulatiivinen analyysi) perusteella käyttäen kaikkia merkityksellisiä tietoja. Jos arviointia ei ollut mahdollista tehdä, taustalla olevat syyt mainittiin.

(95)

Menetelmän kattavuuden vuoksi vientiä harjoittavien tuottajien esiin ottamat seikat liittyvät pikemminkin esitystapaan kuin asiasisältöön, koska kaikki merkitykselliset tiedot on esitetty. Esitetyt tiedot osoittavat, että unionin tuotannonalan myyntimäärä vapailla ja kytkösmarkkinoilla on kasvanut hieman – alle 1 prosenttia – mutta että kasvu on vähemmän kuin kulutuksen kasvu näillä markkinoilla. Hinnat ja kannattavuus unionin markkinoilla ovat merkityksellisiä vain, jos myynti tapahtuu etuyhteydettömien osapuolten välillä. Kytkösmarkkinoilla tapahtuneilla siirroilla ei ole myyntihintoja eikä kytkösmarkkinamyynnistä ole luotettavia myyntihintoja jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 142 kappaleessa esitetyistä syistä. Kytkösmarkkinoiden kannattavuudesta ei näin ollen voitu tehdä merkityksellistä analyysiä. Tuotantokustannuksista on muistettava, että tämän indikaattorin kehitystä vapailla markkinoilla analysoitiin, vaikka perusasetuksessa sitä ei nimenomaisesti edellytetäkään. Tuotantokustannusten kehitystä kytkösmarkkinoilla ei analysoitu samassa johdanto-osan kappaleessa mainituista syistä.

(96)

Edellä esitetyn perusteella on osoitettu selvästi, että vahinkoa koskeva päätelmä on tehty kolmitahoisen arvioinnin (kytkös- ja vapaat markkinat ja kumulatiivinen analyysi) perusteella käyttäen kaikkia merkityksellisiä tietoja. Väite, jonka mukaan tasapuolisen ja objektiivisen tarkastelun periaatteita on rikottu, hylätään.

(97)

Edellä esitetyn perusteella ja koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120–123 kuvattu menetelmä unionin tuotannonalan tilanteen arvioimiseksi voidaan vahvistaa.

(98)

Yksi asianomainen osapuoli totesi, että unionin tuotannonalan toiminta oli siirtynyt yhä enemmän vapailta markkinoilta kytkösmarkkinoille ja että se oli paljon kiinnostuneempi myymään kytkösmarkkinoilla, joilla myydään korkeamman lisäarvon tuotteita.

(99)

On syytä huomata, että unionin tuotannonala ei päätä itsenäisesti keskittyä kytkösmarkkinoille tai vapaille markkinoille. Kylmävalssattujen teräslevytuotteiden markkinoita ohjaa kysyntä eikä tarjonta, kuten unionin tuottajien käyttämätön kapasiteetti osoittaa, joten unionin tuotannonala ei päättänyt keskittyä kytkösmarkkinoihin vaan menetti markkinaosuuttaan ja myyntimääräänsä vapailla markkinoilla, kun asianomaisista maista tuli saataville voimakkaasti lisääntynyttä polkumyyntituontia runsaasti. Kytkösmarkkinoilla ei ollut tällaista tilannetta. Väite on näin ollen hylättävä.

(100)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että kapasiteetin käyttöasteen paraneminen ei liittynyt kapasiteetin vähenemiseen vaan tuotantomäärän lisääntymiseen.

(101)

Tältä osin on huomattava, että vaikka kapasiteetin käyttöasteen kasvu ei liity pelkästään kapasiteetin vähenemiseen, koska myös tuotantomäärä kasvoi, kapasiteetin väheneminen on kuitenkin pääsyy kapasiteetin käyttöasteen kasvuun. Absoluuttiset luvut osoittavat, että tuotantomäärä kasvoi vain 337 348 tonnia, kun taas kapasiteetti väheni 1 873 141 tonnia. Edellä esitetyn perusteella väite oli siis hylättävä.

(102)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124–126 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(103)

Venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat totesivat, että myyntimäärän vähenemistä ei voida pitää näyttönä vahingosta, koska se noudatteli suurin piirtein kulutuksen vähenemistä tarkastelujaksolla. Ne väittivät, että väheneminen liittyi globaaliin raaka-ainehintojen laskuun, joka alensi tarkasteltavana olevan tuotteen hintoja, tuonnin määrän lisääntymiseen kolmansista maista vuodesta 2012 lähtien ja unionin tuotannonalan harjoittamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin.

(104)

Ensinnäkin on huomattava, että eroa myynnin (– 14 %) ja kulutuksen (– 9 %) vähenemisessä ei voida pitää merkityksettömänä. Globaalia raaka-ainehintojen laskua ei myöskään voida pitää pätevänä syynä myyntimäärän laskuun, koska nämä tekijät – eli raaka-ainehinnat ja myyntimäärät – eivät liity suoraan toisiinsa. Globaali raaka-ainehintojen lasku pätisi lisäksi sekä unionin tuotannonalaan että tuontiin. Kolmansista maista tulevan tuonnin osalta suuntausta on analysoitava koko tarkastelujakson ajalta eikä kesken tätä jaksoa. Tuonti kolmansista maista väheni sekä absoluuttisesti (– 206 571 tonnia) että suhteellisesti (10,9 %:n markkinaosuudesta 9,1 %:iin) tarkasteltuna. Unionin tuotannonalan asianomaisista maista harjoittaman tuonnin osalta on syytä huomata, että tällaiset ostot olivat vakaalla tasolla tarkastelujaksolla ja niiden osuus oli alle 1 prosentti unionin tuotannonalan kokonaismyynnin liikevaihdosta. Edellä esitetyn perusteella tämä väite oli hylättävä.

(105)

Markkinaosuudesta samat osapuolet ihmettelivät, miten komissio oli alustavasti päätellyt, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden pieneneminen (74,8 %:sta 70,8 %:iin) osoitti vahinkoa, kun Intiasta, Iranista ja Ukrainasta tulevan tuonnin 5,4 prosentin markkinaosuus ei poistanut väitetyn vahingon ja asianomaisista maista tulevan tuonnin välistä syy-yhteyttä.

(106)

On syytä huomata, että edellä mainittujen maiden markkinaosuutta olisi analysoitava koko tarkastelujakson ajalta eikä vain yhden yksittäisen vuoden ajalta. Intiasta, Iranista ja Ukrainasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 4 prosentista vain 5,4 prosenttiin tarkastelujaksolla eli vain 1,4 prosenttiyksikköä, kun taas kolmansista maista tuleva kokonaistuonti väheni 10,9 prosentista 9,1 prosenttiin (ks. 105 kappale) asianomaisista maista tulevan tuonnin eduksi. Edellä esitetystä seuraa, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden vähenemistä ei voida verrata suppeassa merkityksessä edellä mainittujen maiden markkinaosuuteen ja että tätä vähenemistä voidaan pitää merkkinä vahingosta. Edellä esitetyn perusteella tämä väite oli hylättävä.

(107)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127–132 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(108)

Yksi asianomainen osapuoli totesi, että työllisyyden laskun ei pitäisi katsoa liittyvän asianomaisista maista tulevaan polkumyyntituontiin vaan laitteiden modernisointiin, jonka vuoksi palkattiin korkeammin koulutettua työvoimaa ja työvoimakustannukset nousivat.

(109)

Laitteiden modernisointia ja korkeammin koulutetun työvoiman palkkausta koskevien väitteiden tueksi ei esitetty mitään näyttöä, minkä vuoksi ne olisi hylättävä.

(110)

Eräs toinen asianomainen osapuoli suhtautui epäillen vastakkaisiin suuntauksiin, joita työllisyys (– 10 %) ja työvoimakustannukset (+ 11 %) osoittivat. Se myös pohti, päteekö sama kehitys sekä kytkösmarkkinoilla että vapailla markkinoilla.

(111)

Tältä osin viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleeseen, jossa esitetään, että työvoimakustannusten kohoaminen liittyi suuriin työvoimaleikkauksiin, joiden vuoksi oli maksettava irtisanomiskorvauksia, jotka paisuttivat työvoimakustannuksia (kokopäiväistä työntekijää kohti). Työllisyyden väheneminen ei liittynyt yksinomaisesti vapaille tai kytkösmarkkinoille tuotteita valmistaviin työntekijöihin vaan koko työllisyyteen, koska vapaille tai kytkösmarkkinoille tarkoitettuja tuotteita tuottavat samat työntekijät samoilla laitteilla. Edellä esitetyn perusteella tämä väite oli hylättävä.

(112)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 133 ja 134 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(113)

Koska varastoista, polkumyyntimarginaalin merkittävyydestä, kasvusta, hinnoista, kannattavuudesta, kassavirrasta, investoinneista ja investointien tuotosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135–151 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(114)

Useat asianomaiset osapuolet toivat esiin, että vahinkoanalyysi perustui vain indikaattoreiden negatiiviseen kehitykseen vapailla markkinoilla ja että tällaisen analyysin päätelmät eivät ole riittäviä, jotta voitaisiin päätellä, että unionin tuotannonalalle kokonaisuudessaan aiheutui merkittävää vahinkoa.

(115)

Kuten 96 kappaleessa todettiin, komissio ei rajannut analyysiään erityisesti vapaisiin markkinoihin vaan se tarpeen mukaan analysoi kokonaisuudessaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen kehittymistä, etenkin kytkösmarkkinoilla, ja teki siitä päätelmiä.

(116)

On vielä huomattava, että päätelmä, jonka mukaan tuotannonalalle aiheutui vahinkoa, ei perustu pelkästään mikro- ja makrotaloudellisten indikaattoreiden negatiiviseen kehitykseen vapailla markkinoilla. Jotkin mikro- ja makrotaloudelliset indikaattorit osoittivat negatiivista kehitystä vapailla markkinoilla, mutta myös jotkin unionin tuotannonalan yleiseen tulokseen liittyvät indikaattorit, kuten työllisyys, työvoimakustannukset (kokopäiväistä työntekijää kohti), investoinnit ja investointien tuotto, osoittivat unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemistä. Kun otetaan huomioon sekä vapaiden että kytkösmarkkinoiden koko, unionin tuotannonalan tuloksen positiivinen kehitys kytkösmarkkinoilla (joidenkin indikaattoreiden osalta) ei ollut riittävä kompensoimaan negatiivista tulosta vapailla markkinoilla, mikä tulee esiin edellä mainittujen indikaattoreiden negatiivisessa kehityksessä suhteessa kaikkeen toimintaan. Väite oli tämän perusteella hylättävä.

(117)

Huomautusten analyysin perusteella (ks. 73–115 kappale) väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152–155 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(118)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että vahingon ei voida katsoa aiheutuneen asianomaisista maista polkumyynnillä tulevasta tuonnista ja että muut tekijät poistivat syy-yhteyden. Osassa väitteistä vain toistettiin jo alustavassa vaiheessa esitetyt väitteet tuomatta esiin mitään uusia tekijöitä. Uusia huomautuksia analysoidaan jäljempänä.

(119)

Yksi asianomainen osapuoli kiisti hitaan elpymisen vuoden 2012 kriisin jälkeen ja väitti, että tuonti asianomaisista maista ei ollut estänyt unionin tuotannonalaa hyötymästä elpymisestä. Se väitti, että epäonnistuminen vuoden 2012 kriisistä toipumisessa johtui kylmävalssattujen teräslevytuotteiden edelleen alhaisesta kysynnästä.

(120)

On huomattava, että vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä kulutus kasvoi 4,4 prosenttia, mitä voidaan pitää merkkinä hitaasta elpymisestä siitä huolimatta, ettei kulutus saavuttanut vuoden 2011 tasoaan. Asianomaisista maista tulevan tuonnin osalta on huomionarvoista, että hitaan elpymisen tilanteessa niiden markkinaosuus kasvoi 13,5 prosentista (2012) 18,7 prosenttiin (2013) ja jopa 20,1 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Edellä esitetyn perusteella väite on hylättävä.

(121)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonala oli tehnyt tahattomasti vääriä liiketoimintapäätöksiä tekemällä kalliita investointeja vuosina 2011 ja 2012 ja kasvattamalla kapasiteettia vuonna 2011.

(122)

On syytä muistaa, että tässä tutkimuksessa keskitytään analysoimaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen kehitystä vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä. Sen vuoksi kapasiteetin kasvun, joka tapahtui vuosien 2010 ja 2011 välillä, ei voida katsoa olevan osa analyysin soveltamisalaa. Lisäksi unionin vuosina 2011 ja 2012 väitetysti tekemistä kalliista investoinneista ei esitetty mitään näyttöä. On vielä huomattava, että otokseen valittujen unionin tuottajien investoinnit tarkastelujaksolla edustivat alle 2,5:tä prosenttia niiden nettovarallisuudesta ja kyseessä olivat pääasiassa korvaavat ja toiminnan järkeistämistä koskevat investoinnit. Investointien taso ja luonne huomioon ottaen niitä ei voida pitää riittävän merkityksellisinä, jotta niillä olisi ollut vaikutusta unionin tuotannonalan taloudelliseen tulokseen. Tämän vuoksi väite oli hylättävä.

(123)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton ja jälleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että vahingon syynä olisi asianomaisista maista tulevan tuonnin sijaan pidettävä unionin tuotannonalan tuotantomäärän kasvua kulutuksen vähentyessä.

(124)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152 kappaleessa todettiin, on syytä muistaa, että unionin tuotannonala kasvatti tuotantomääräänsä tyydyttääkseen kytkösmarkkinoiden kasvaneen kulutuksen. Koska unionin tuotannonalan tuotanto tapahtuu pääasiassa tilausten perusteella, minkä suhteellisen alhaiset varastotasot vahvistavat (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136 kappale), tuotantomäärän kasvua ei voida pitää vahingon syynä. Edellä esitetyn perusteella väite on hylättävä.

(125)

Useat asianomaiset osapuolet kiistivät päätelmän, joka koski laskevien raaka-ainehintojen vaikutusta unionin tuotannonalan veloittamiin hintoihin. Ensinnäkin ne kiistivät sen, että tuontihintojen lasku oli vähäisempi kuin raaka-ainehintojen lasku, ja ottivat esimerkiksi rautamalmin. Niiden mukaan rautamalmin hinta (RMB/tonni) oli laskenut 39 prosenttia tarkastelujaksolla. Toiseksi ne väittivät, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171–175 kappaleessa esitetyt komission perustelut eivät osoita vääräksi sitä, että laskevat raaka-ainehinnat olivat johtaneet tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinnan laskuun ja että komissio ei ollut antanut asianmukaista painoarvoa globaalille raaka-ainehintojen laskulle.

(126)

Ensinnäkin on muistettava, että asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat tarkastelujaksolla keskimäärin 20 prosenttia, mikä on enemmän kuin unionin tuotannonalan tuotantokustannusten lasku. Lisäksi kun tarkastellaan rautamalmia ja muunnetaan toimitetut hintatiedot RMB:sta euroiksi tonnia kohti, vaikuttaa siltä, että rautamalmin hinnat laskivat vain noin 31 prosenttia tarkastelujakson aikana. Jos oletetaan varovaisesti, että rautamalmin osuus olisi noin 35 prosenttia kustannuksista asianomaisissa maissa, raaka-aineen hinnan lasku voisi johtaa vain alle noin 11 prosentin hinnan laskuun, kun taas asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat 20 prosenttia, kuten edellä selitettiin.

(127)

Toisesta väitteestä on syytä huomata, että komissio ei jättänyt huomiotta sitä seikkaa, että raaka-ainehintojen lasku vaikutti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hintaan tarkastelujaksolla. Se väitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinta unionissa ei noudatellut yhtä ainoaa maailmanlaajuista hintasuuntausta, jossa tuli esiin vain raaka-ainehintojen kehitys. Komissio analysoi lisäksi muita tekijöitä, joilla on vaikutusta hintoihin, kuten alueellisia eroja ja ylikapasiteettia. Se myös totesi, että jos tarkasteltavana olevan tuotteen hinta ei olisi laskenut enempää kuin raaka-aineen hinnat, kilpailuolosuhteet markkinoilla olisivat pysyneet tasapuolisina ja unionin tuotannonala olisi kyennyt saamaan hyötyä kustannusten alenemisesta ja päässyt takaisin kannattavalle tasolle. Tämän perusteella edellä esitetyt väitteet on hylättävä.

(128)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin vientiä harjoittavat tuottajat palasivat tähän aiheeseen huomautuksissaan. Mitään uusia väitteitä ei kuitenkaan tuotu esiin.

(129)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan harjoittamalle tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnille ei annettu riittävästi painoarvoa syy-yhteyttä koskevassa komission arvioinnissa, minkä vuoksi arviointi oli puutteellinen ja epätarkka.

(130)

Kuten 104 kappaleessa todettiin, unionin tuotannonalan asianomaisista maista harjoittama tuonti oli vakaalla tasolla tarkastelujaksolla ja sen osuus oli alle 1 prosentti unionin tuotannonalan kokonaismyynnin liikevaihdosta. Lisäksi kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191 kappaleessa todettiin, näistä ostoista vastasivat erilliset kauppayhtiöt, jotka ovat vapaita ostamaan kylmävalssattuja teräslevytuotteita useista lähteistä. Nämä erilliset kauppayhtiöt haluavat tarjota halvimpia mahdollisia tuotteita ja säilyttää kaupalliset suhteensa. Kun otetaan huomioon pienet määrät ja se, että nämä määrät eivät ole kasvaneet tarkastelujakson aikana, katsotaan, että asianomaisista maista tuleva tuonti on otettu asianmukaisesti huomioon. Sen vuoksi väite oli hylättävä.

(131)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat palasivat tähän aiheeseen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa ja väittivät, että komissio oli tulkinnut numeroita uudelleen oikeuttaakseen vahingon esiintymistä koskevan päätelmän arvioimalla uudelleen tuonnin prosenttiosuuden kokonaismyynnistä. Komissio ei kuitenkaan tulkinnut numeroita uudelleen vaan antoi vain tarkemman luvun (alle 1 %) väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa annetun laajemman vaihteluvälin (0–5 %) sijaan.

(132)

Alustavien kuten myös lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen samat asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan Venäjältä tuleva tuonti pysytteli vahinkoa aiheuttamattomien kiintiöiden rajoissa, jotka on vahvistettu aiemmin tiettyjen terästuotteiden kauppaan Venäjän ja unionin välillä sovellettavassa sopimuksessa. Ne olivat eri mieltä etenkin päätelmästä, jonka mukaan kiintiö oli ”liian korkea”, ja katsoivat, että tämän tutkimuksen piiriin kuuluvan tuotteen ja ”muiden levytuotteiden” (kuten ne on määritelty sopimuksessa) välillä on merkittävä päällekkäisyyttä.

(133)

On muistettava, että edellä mainitun sopimuksen voimassaolo päättyi ennen tutkimusajanjaksoa eli 22 päivänä elokuuta 2012, kun Venäjä oli liittynyt Maailman kauppajärjestöön (WTO). Kyseiseen sopimukseen ei sisältynyt mitään määräystä, joka olisi koskenut tuontikiintiön indeksointia vuotuisen kysynnän/kulutuksen tosiasiallisen kehityksen mukaan. Toisin sanoen markkinoiden kutistumisesta ei olisi seurannut vastaavaa kiintiöiden mukautusta. Lisäksi kyseisen sopimuksen 10 artiklassa määrätään, että määriä olisi lisättävä 2,5 prosenttia kussakin tuoteryhmässä kunakin uusimisvuonna. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että sen tuoteryhmän kiintiötä, joka kattaa tämän tutkimuksen kohteena olevat tuotteet, ei koskaan saavutettu sopimuksen voimassaoloaikana.

(134)

Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että näiden vuotuisten sopimusten liitteissä mainitut kiintiöt eivät ole yhteydessä markkinatodellisuuteen eivätkä kulutuksen kehitykseen, koska kiintiötä mukautettiin automaattisesti ylöspäin kulutuksen/kysynnän kehityksestä riippumatta. Koska kiintiötä ei koskaan käytetty loppuun sopimuksen voimassaoloaikana, voidaan katsoa, että kiintiö oli ”liian korkea” sopimusten voimassaoloaikana mutta myös kun otetaan huomioon kulutuksen kehittyminen tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi on merkityksetöntä verrata tällaisen kiintiön tasoa, jota ei enää sovellettu 22 päivästä elokuuta 2012, ja Venäjältä tarkastelujaksolla tulleen tuonnin tasoa. Tästä syystä väite on hylättävä.

(135)

Väitettyä päällekkäisyyttä tämän tutkimuksen kohteena olevan tuotteen ja ”muiden levytuotteiden” välillä tutkittiin tarkemmin. Vaikutti siltä, että tämän tutkimuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen määritelmä kattaa myös tuotteet, jotka kuuluvat tuoteryhmään ”seosteräksestä valmistetut, kylmävalssatut pinnoitetut levyt”. Vaikutti myös siltä, että sopimuksen kattamien tuoteryhmien 42 Taric-koodista vain 7 koodia vastaa täsmälleen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa mainittuja koodeja (7209169000, 7209179000, 7209189100, 7209269000, 7209279000, 7209289000 ja 7225508000). Näin ollen sopimuksen liitteessä ilmoitetuista Taric-koodeista 35 ei kuulu tämän tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään. Toisaalta tämän tutkimuksen piiriin kuuluu noin 10 Taric-koodia, jotka eivät sisälly edellä mainittuun sopimukseen. Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että väitetyn päällekkäisyyden tueksi ei ole tosiasioihin perustuvaa näyttöä, ja nämä väitteet on hylättävä.

(136)

Eräs toinen asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalaan vaikutti vahingollisesti sen ylikapasiteetti, joka sai aikaan ylitarjontaa, korotti kustannuksia ja alensi voittoja mutta myös haittasi lisäinvestointeja. Se totesi, että ilman tuontia kapasiteetin käyttöaste olisi ylittänyt vain 72 prosenttia.

(137)

On muistettava, että unionin tuotannonala pienensi kapasiteettiaan 3 prosenttia tarkastelujaksolla mukautuakseen globaalisti muuttuvaan markkinatilanteeseen. Unionin tuotannonalan tarkastelujakson aikaista kapasiteetin käyttöastetta ei voida pitää tyydyttävänä, eikä kiistetäkään, että alhaisella kapasiteetin käyttöasteella on saattanut olla vaikutusta tuotannonalan tulokseen, mutta on huomattava, että unionin tuotannonala oli edelleen kannattava vuonna 2011, jolloin sen käytössä oleva kapasiteetti oli suurempi ja käyttöaste oli alempi kuin tutkimusajanjakson aikana. Kun otetaan huomioon kapasiteetin supistamiseen liittyvä kapasiteetin käyttöasteen paraneminen, päätellään näin ollen, että kapasiteetin käyttöasteen tasoa ei voida pitää tekijänä, joka poistaa syy-yhteyden. Edellä esitetyn perusteella väite on hylättävä.

(138)

Useat osapuolet väittivät, että komissio ei ollut analysoinut asianmukaisesti kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutusta. Ne väittivät, että kolmansista maista tulevan tuonnin taso oli lähes sama kuin Venäjältä tulevan tuonnin ja että Iranista ja Ukrainasta tulevan tuonnin hinnat olivat alemmat kuin Venäjältä ja Kiinasta tulevan tuonnin. Lisäksi yksi asianomainen osapuoli väitti, että Ukrainasta, Intiasta ja Iranista tulevaa tuontia, jonka markkinaosuus oli 5,4 prosenttia tarkastelujaksolla, ei ollut arvioitu asianmukaisesti unionin tuotannonalan markkinaosuuden pienenemiseen nähden (ks. 105 kappale).

(139)

Ensinnäkin on syytä huomata, että kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus väheni 10,9 prosentista 9,1 prosenttiin (854 281 tonnista 647 710 tonniin) tarkastelujaksolla, kun taas pelkästään Venäjältä tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 5,9 prosentista 9,8 prosenttiin (466 165 tonnista 697 661 tonniin), kuten 104 kappaleessa tuotiin esiin. Edellä esitetystä seuraa, että Venäjältä tuleva tuonti ja muista kolmansista maista tuleva tuonti noudattelivat vastakkaisia suuntauksia. On myös syytä huomata, että tässä tutkimuksessa Venäjältä tuleva tuonti on kumuloitu Kiinasta tulevan tuonnin kanssa ja että asianomaisten maiden markkinaosuus on kasvanut 14,3 prosentista 20,1 prosenttiin vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä.

(140)

On totta, että tuonti Iranista ja Ukrainasta tuli keskimäärin alemmilla hinnoilla kuin asianomaisista maista, mutta on syytä huomata, että tämän tuonnin keskimääräinen hintataso alitti asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat koko tarkastelujakson ajan eikä näiden maiden hinnoittelukäyttäytymisessä ole merkittävää muutosta tällä kaudella. Koska niiden markkinaosuus kasvoi vain hieman eli 2,9 prosentista 3,4 prosenttiin, on epätodennäköistä, että tämä tuonti olisi poistanut syy-yhteyden.

(141)

Kuten 106 kappaleessa todettiin, Ukrainan, Intian ja Iranin markkinaosuutta olisi analysoitava koko tarkastelujakson ajalta eikä vain yhden yksittäisen vuoden ajalta. Tällaisen analyysin perusteella Intiasta, Iranista ja Ukrainasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi hieman eli 4 prosentista 5,4 prosenttiin tarkastelujakson aikana, kun taas muista kolmansista maista (edellä luettelut mukaan luettuna) tulevan tuonnin markkinaosuus väheni 10,9 prosentista 9,1 prosenttiin. Edellä esitetystä seuraa, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden vähenemistä (– 4 %) ei voida verrata edellä mainittujen maiden markkinaosuuteen pelkästään tutkimusajanjaksolla ja että markkinaosuuden kasvua ei voida pitää riittävän merkittävänä, jotta se poistaisi syy-yhteyden.

(142)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että jos kaikista kolmansista maista tulevaa tuontia arvioidaan absoluuttisesti mitattuna, se vastasi Venäjältä tulevaa tuontia ja myös sitä olisi pidettävä vahinkoa aiheuttavana. Tältä osin on ensinnäkin huomattava, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 kappaleessa todetaan, että Venäjältä ja Kiinasta tulevan tuonnin kumulatiivisen arvioinnin edellytykset täyttyivät. Sen vuoksi Venäjältä tulevaa tuontia ei ole syytä arvioida erillään. Toiseksi on huomattava, että vaikka tuontia olisi analysoitava absoluuttisten lukujen perusteella, myös näiden absoluuttisten lukujen kehitystä olisi analysoitava. Kuten edellä on osoitettu, kaikista kolmansista maista tuleva tuonti väheni 206 571 tonnia tarkastelujakson aikana, kun taas Venäjältä tuleva tuonti lisääntyi 231 496 tonnia. Asianomaista maista tuleva tuonti kumulatiivisesti arvioituna noudatteli samanlaista suuntausta ja lisääntyi 312 224 tonnia. Kuten edellä on esitetty, tuonti kaikista kolmansista maista oli paljon vähäisempää kuin tuonti asianomaisista maista tarkastelujaksolla. Muista kolmansista maista tulevan tuonnin suuntaus on myös ollut vastakkainen kuin Venäjältä tai asianomaista maista tulevan tuonnin suuntaus. Tällä perusteella vahvistetaan, että tuonti kolmansista maista analysoitiin asianmukaisesti ottaen huomioon tuonnin määrään, hintaan ja markkinaosuuteen liittyvät suuntaukset. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(143)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 202–204 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(144)

Koska unionin tuotannonalan edusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(145)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että ei olisi unionin edun mukaista ottaa käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä asianomaisia maita kohtaan. Tämä väite esitettiin uudelleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Ne väittivät, että polkumyyntitoimenpiteet olisivat vastoin pienten käyttäjien etua, koska niillä olisi kilpailun vastainen vaikutus (unionin tuottajat korottavat hintojaan) ja koska unionin tuottajat eivät tuota tietyntyyppisiä kylmävalssattuja teräslevytuotteita.

(146)

Näitä väitteitä käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220–223 kappaleessa, eikä niistä toimitettu alustavien tai lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen mitään merkittävää uutta tietoa. Tämän vuoksi väite hylätään.

(147)

Jotkin osapuolet väittivät, että komissio suhtautui puolueellisesti unionin tuottajiin ja pyrki löytämään polkumyyntiä kaikin keinoin.

(148)

Väitettä ei perusteltu mitenkään. Komissio korostaa, että tutkimus on suoritettu sovellettavien lainsäädäntöpuitteiden sekä puolueettomuutta ja avoimuutta koskevien tiukkojen vaatimusten mukaisesti.

(149)

Joidenkin osapuolten mukaan se, että unionin tuottajat toivat tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, osoittaa etteivät ne kykene vastaamaan kysyntään unionissa.

(150)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191 kappaleessa todettiin, jotkin unionit tuottajat kuuluvat osana integroituneisiin teräsryhmiin, joilla on riippumattomia kauppayhtiöitä. Nämä kauppiaat voivat ostaa vapaasti valitsemastaan lähteestä, myös asianomaisista maista. On jälleen muistutettava, että näiden ostojen osuus oli alle 1 prosentti valituksen tekijöiden myynnistä. Puolustautumista ja kaupallisten suhteiden ylläpitämistä koskevien syiden lisäksi asiakirja-aineistossa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että tuotteita tuotiin siksi, että unionin tuottajat eivät kyenneet vastaamaan kysyntään.

(151)

Koska unionin edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 229–232 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(152)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet esittivät huomautuksia 5 prosentin tavoitevoitosta, jota käytettiin alustavasti viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 237 ja 238 kappale). Yksi asianomainen osapuoli väitti, että sektorin voitto olisi ollut enintään 5 prosenttia, ja toinen katsoi, että 5 prosentin tavoitevoitto oli liiallinen. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty näyttöä.

(153)

Eurofer piti 5 prosentin tavoitevoittoa aivan liian alhaisena. Se hylkäsi viittauksen GOES-tuotteiden tavoitevoittoon muuan muassa siksi, että t&k, markkinat ja käytetty teräs olivat erilaisia. Eurofer väitti myös, että jo vuotta 2009 edeltävältä ajalta käytettävissä ja todennettavissa oleva näyttö osoittaa, että käytetyn tavoitevoiton pitäisi olla ainakin 10 prosenttia. Euroferin väite perustui osittain valituksen tehneiden ja otokseen valittujen tuottajien toimittamiin tietoihin, joihin komission pyynnöstä sisältyivät mm. kannattavuutta koskevat tiedot vuosilta 2005–2008, ja osittain joidenkin muiden unionin tuottajien kyseisellä kaudella saavuttamaa kannattavuutta koskeviin tietoihin. Eurofer lisäsi, että tavoitevoittoa ei pitäisi johtaa vuosilta, joihin on vaikuttanut talouskriisi tai asianomaisista maista tuleva polkumyyntituonti. Eurofer väitti vielä, että tavoitevoittoa olisi mukautettava ottaen huomioon tutkimusajanjakson jälkeinen tuonti ja asianomaisesta tuonnista edelleen aiheutuva epäreilu hintojen lasku. Se toi myös esiin, että unionin toimielimet ovat käyttäneet aiemminkin perustana normaalia korkeampaa voittotasoa korjatakseen polkumyyntituonnin aiheuttamaa vahinkoa (9).

(154)

Huomautuksia tarkasteltiin asianmukaisesti. On muistettava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 236 kappaleessa selitettiin, tutkimuksessa vahvistui, että asianomaisista maista tuli koko tarkastelujakson ajan merkittäviä määriä tuontia, joka vaikutti kielteisesti muun muassa unionin tuotannonalan kannattavuuteen. Sen vuoksi minkään tarkastelujakson vuoden ei voida katsoa antavan suuntaa voitosta, joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Koska ainoa kannanotto, joka asiasta saatiin alustavassa vaiheessa, ei sisältänyt riittävästi näyttöä, komissio päätti alustavasti vahvistaa tavoitevoiton muita terästuotteita koskevien tutkimusten tulosten perusteella. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio on kuitenkin tarkastellut asiaa tarkemmin; se on ottanut huomioon päätelmien ilmoittamisen jälkeen saadut huomautukset ja on myös pyytänyt ja analysoinut asiaa koskevia lisätietoja.

(155)

Kuten jo 8 kappaleessa todettiin, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio pyysi otokseen valittuja unionin tuottajia toimittamaan kannattavuutta koskevia tietoja unionin markkinoilla vuosina 2005–2010 myydystä samankaltaisesta tuotteesta (samat tiedot vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson väliltä toimitettiin jo alkuperäisissä kyselyvastauksissa). Nämä tiedot toimitettiin ja tarkastettiin asianmukaisesti. Tällä perusteella vuosille 2005–2008 laskettu painotettu keskimääräinen kannattavuus oli kutakin vuotta kohti 9–15 prosenttia. Vuodet 2005–2008 vaikuttavat olevan edustavia tavoitevoiton määrittämistä varten, koska niihin ei kohdistunut talouskriisin vaikutuksia – kriisi vaikutti sektoriin voimakkaasti vuodesta 2009 eteenpäin – eivätkä niille olleet ominaisia poikkeuksellisen suotuisat markkinaolosuhteet. Asianomaisista maista ja muista maista näinä vuosina tulleen tuonnin määrä osoittaa lisäksi, että kilpailu oli voimakasta.

(156)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tuotannonalan saama voittomarginaali viimeisimpänä edustavana vuotena eli vuonna 2008 on asianmukaisempi perusta tuotannonalan tavoitevoitolle kuin alustavasti käytetty 5 prosentin tavoitevoitto. Kyseinen painotettu keskimääräinen voittomarginaali on 9,9 prosenttia, ja viitehinnan alittavuutta koskevia laskelmia on oikaistu vastaavasti. Koska luku perustuu tarkasteltavana olevan tuotteen tosiasiallista kannattavuutta koskeviin tietoihin, kyseessä on paras käytettävissä oleva tieto tätä tarkoitusta varten.

(157)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat palasivat vahingon korjaavan tason määrittämiseen käytettyjä vahinkomarginaaleja koskevaan aiheeseen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Ne siteerasivat EFMA-tuomion (10) 60 kohtaa ja toivat esiin, että laskettaessa ”tavoitehintaa, jolla voidaan poistaa kyseinen vahinko, [voittomarginaali] saa olla korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka yhteisön teollisuus voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia”. Ne totesivat lisäksi, että vuonna 2011 saavutettu voitto on luotettava voittomarginaali olosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Kun otetaan huomioon, että tiedot vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson väliseltä kaudelta eivät selkeästi olleet soveltuvia alhaisin hinnoin suurina määrinä tulevan polkumyyntituonnin ja vuoden 2009 rahoituskriisin vuoksi, joka vaikutti terästeollisuuteen myös vuosina 2010 ja 2011, oli ilmeistä, että komissiolla oli perusteltu syy mennä ajassa taaksepäin (jos tietoja oli saatavilla), jotta voitiin yksilöidä lähin edustava vuosi, ja että sen vuoksi oli tarkasteltava vuosien 2005–2008 välistä kautta. Saatavilla olevista tiedoista pääteltiin, että vuosi 2008 oli soveltuvin vuosi edellä esitetyistä syistä. Väite, että kyseessä on parhaiden palojen poimiminen, on perusteeton, sillä vuosi 2008 ei missään tapauksessa ollut suurimpien voittojen vuosi kaudella 2005–2008. Vuosi 2008 valittiin, koska se oli lähin vuosi, jolloin vallitsivat tavanomaiset kilpailuolosuhteet. Tarkasteltaessa unionin markkinahintoja, tuontitietoja ja unionin kulutusta havaittiin, että markkinoilla vallitsi normaali kilpailutilanne.

(158)

Sen vuoksi menetelmä tavanomaisen voiton määrittämiseksi vahingon korjaavaa tasoa varten on täysin EFMA-tuomion mukainen, ja väite hylättiin.

(159)

Samat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komissio oli jättänyt huomiotta vuoden 2010 tapahtumat (ks. 122 kappale) unionin tuotannonalan tilannetta koskevasta analyysistään sillä perusteella, että ne tapahtuivat ennen analyysikautta, mutta se käytti vuotta 2008 tavoitevoiton määrittämiseen. On syytä huomata, että vaikka unionin tuotannonalan tilanteen analysointiin valittu tarkastelujakso ulottui vuodesta 2011 tutkimusajanjaksoon (määritelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20 kappaleessa), ei ole mitään oikeudellisia rajoitteita, jotka estäisivät komissiota käyttämästä tarkastelujakson ulkopuolisia jaksoja kohtuullisen tavoitevoiton määrittämiseksi, kunhan valittu kausi on edustava sen voittotason osalta, joka voitaisiin saavuttaa ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Tämä selitetään asianmukaisesti 157 kappaleessa. Sen vuoksi tämä väite on hylättävä.

(160)

Samat osapuolet väittivät, että koska saatavilla ei ollut muita vahinkoindikaattoreita kaudelta 2005–2008, asianomaiset osapuolet eivät voineet toimittaa merkityksellisiä huomautuksia tavoitevoiton tason asianmukaisuudesta. On syytä huomata, että lähimmän sellaisen vuoden määrittäminen, jona vallitsivat tavanomaiset markkinaolosuhteet, ja unionin tuotannonalan tilanteen arvioiminen tarkastelujaksolla ovat kaksi erillistä asiaa, joita varten komissio ei edellytä ja/tai analysoi samoja tietojoukkoja. Muut vahinkoindikaattorit eivät ole merkityksellisiä, jotta voidaan määritellä, vallitsivatko tiettynä vuonna tavanomaiset markkinaolosuhteet. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(161)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vuoden 2008 kannattavuustietoja ei olisi pitänyt käyttää, koska kyseinen vuosi ei kuulu vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson väliseen kauteen. Edellä mainitun EFMA-tuomion perusteella on kuitenkin selvää, että mikään tarkastelujakson aikaisista vuosista ei sovellu tavoitevoiton määrittämiseen. Alustavassa vaiheessa komissio ei käyttänyt tuotannonalalta saatuja luotettavia, todennettuja ja käyttökelpoisia kannattavuustietoja vaan hyödynsi muissa tutkimuksissa käytettyjä kannattavuustasoja. Sen jälkeen kun se oli alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saanut ja tarkastanut täydentäviä kannattavuustietoja ja kun nämä tiedot vaikuttivat osoittavan voittoa, joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa tällä sektorilla, tällaisen voiton käyttö on kuitenkin asianmukaisempaa kuin erilaisten markkinaolosuhteiden (tuotteet, kilpailuolosuhteet) värittämien lukujen käyttö, vaikka ne olisivatkin tuoreempia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(162)

Yksi venäläinen vientiä harjoittava tuottaja totesi, että viitehinnan alittavuuden marginaalia ei ollut laskettu tuotelajeille, joita etuyhteydessä olevat tuojat jalostivat tuotteiden saapuessa unionin markkinoille. Koska tällaisesta myynnistä oli saatavilla tietoja, väite hyväksyttiin, ja hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja on päivitetty vastaavasti.

(163)

Sama venäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että viitehinnan alittavuuden taso oli määritetty epätarkasti. Se katsoi, että unionin tuotannonalan tuotantokustannusten arvot, joita käytettiin viitehinnan alittavuuden laskelmissa, olivat joidenkin tuotelajien osalta erittäin korkeita verrattuna lähes identtisiin tuotelajeihin ja että komission olisi joko pitänyt jättää ne huomiotta tai oikaista ne realistiselle tasolle. Se myös totesi, että vaikka kiinalaisen tuonnin keskimääräinen CIF-vientihinta on 3 prosenttia korkeampi, venäläisten viejien viitehinnan alittavuuden marginaali on kaksinkertainen. Lopuksi se vielä totesi, että unionin tuotannonalan myymien vertailukelpoisten tuotteiden määrä oli vain 6,4 prosenttia sen viennin kokonaismäärästä.

(164)

Tarkistettuaan tiedot komissio kuitenkin vahvisti, että unionin tuotannonalan tuotantokustannuksia koskevat tiedot ovat oikeita. CIF-arvon ja viitehinnan alittavuuden marginaalin erosta on syytä huomata, että tällainen vertaaminen on liian pelkistetty, eikä siinä oteta huomioon mahdollisia hinta- ja kustannusvaihteluja tuotelajien välillä unionin tai vientiä harjoittavan tuottajan osalta. Perusasetuksessa ei myöskään säädetä mistään kynnysarvosta, joka koskisi vertailua samankaltaisten tuotteiden viedyn määrän ja unionin tuotannonalan myymän määrän välillä. Kun otetaan huomioon 162 kappaleessa esitetty väite, unionin tuotannonalan myymien vertailukelpoisten tuotteiden määrä oli 10 prosenttia sen viennin kokonaismäärästä. On myös syytä huomata, että tämän vientiä harjoittavan tuottajan unioniin viemistä tuotteista yli 90 prosentille löytyi vastaava unionin tuote. Edellä esitetyn perusteella tämä väite oli hylättävä.

(165)

Useat vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat sitä, että komissio sovelsi 2 artiklan 9 kohtaa vahinkolaskelmissa, ja totesivat, että 2 artiklan 9 kohta kuuluu perusasetuksen polkumyyntiä koskeviin säännöksiin eikä sitä voida käyttää vahingon laskemiseen. Niiden mukaan vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan hinnan pitäisi perustua hintaan, jonka etuyhteydessä olevat tuojat unionissa ovat tosiasiallisesti veloittaneet ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionissa.

(166)

Vahinkomarginaalin laskennan tarkoituksena on määrittää, riittäisikö polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseen se, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintaan sovellettaisiin alhaisempaa tullia kuin polkumyyntimarginaaliin perustuvaa tullia. Tämä arviointi olisi perustettava vientihintaan unionin rajalla, jota pidetään vertailukelpoisena tasona unionin tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintaan nähden. Kun kyseessä on etuyhteydessä olevien tuojien kautta tapahtuva vientimyynti, vientihinta muodostetaan laskennallisesti – samalla tavalla kuin polkumyyntimarginaalia koskevissa laskelmissa – perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa ja jota oikaistaan tarvittaessa. Koska vientihinta on välttämätön tekijä vahinkomarginaalia koskevissa laskelmissa ja koska kyseinen artikla on perusasetuksen ainoa artikla, joka antaa ohjeita vientihinnan laskennallisesta muodostamisesta, kyseisen artiklan soveltaminen vastaavasti on perusteltua.

(167)

Lisäksi katsotaan, että tämän osapuolen kannattama menetelmä johtaisi epätasapuoliseen kohteluun, kun on kyse marginaalien laskennasta sen kohdalla ja niiden muiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla, jotka myyvät riippumattomille tuojille. Muiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla käytetty menetelmä perustui vientihintaan CIF-tasolla, mikä tietenkin sulkee pois myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voiton jälleenmyynnistä unionissa tulliselvityksen jälkeen. Komissio katsoo, että hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden laskelmiin liittyvän asiaankuuluvan tuontihinnan määrittämiseen ei pitäisi vaikuttaa se, tapahtuuko vienti etuyhteydessä oleville vai riippumattomille toimijoille unionissa. Komission noudattama menetelmä varmistaa sen, että molempia tapauksia kohdellaan tasapuolisesti.

(168)

Sen vuoksi komissio katsoi, että noudatettu lähestymistapa oli asianmukainen, ja hylkäsi nämä väitteet.

(169)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että koska myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto vähennettiin myyntihinnoista, viitehinnan alittavuuden ja polkumyynnin tasoa ei voitu enää asianmukaisesti verrata, koska laskelmissa käytetty nimittäjä (eli CIF-hinta) ei enää ole sama. Tämä väite hylättiin, koska myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton vähentäminen vaikuttivat vain osoittajaan, eivät nimittäjään.

(170)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät myös lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton vähentäminen vääristää alhaisemman tullin säännön vaikutusta. Koska vastaavaa menetelmää sovellettiin myös polkumyyntilaskelmiin, alhaisemman tullin säännön soveltamiseen ei selvästikään liity mitään vääristymiä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(171)

Yksi asianomainen osapuoli katsoi, että nk. alemman tullin sääntö ei ollut riittävä poistamaan unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa tässä tapauksessa sillä perusteella, että vaikka unionin tuotannonalan tuotantokustannukset pysyivät vakaina tutkimusajanjakson jälkeen, Venäjältä ja Kiinasta tulevan tuonnin hinnat laskivat 19 ja 22 prosenttia vuoden 2015 huhtikuusta joulukuuhun. Tämän perusteella se väitti, että väliaikaisten polkumyyntitullien taso (26,2 ja 16 prosenttia) ei ollut riittävä, koska tullien vaikutus oli jo suureksi osaksi tai kokonaan hävinnyt edellä mainittujen hinnan alennusten vuoksi. Näiden hinnan alennusten vuoksi asianomaisten maiden tuottajat pystyivät lisäämään vientimääräänsä unioniin merkittävästi. Se viittasi vielä neuvoston asetuksen (EY) N:o 437/2004 (11) johdanto-osan 26 kappaleeseen, jossa komissio totesi, että päätelmissä olisi rajoituttava tutkimusajanjaksoon lukuun ottamatta tapauksia, joissa uusien olosuhteiden vaikutusten voidaan todistaa olevan ilmeisiä, kiistattomia ja pysyviä, niitä ei voida manipuloida eivätkä ne johdu asianomaisten osapuolten tarkoituksellisista toimista.

(172)

Tämä väite on hylättävä. Yhtäältä ei esitetty mitään näyttöä tukemaan väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonalan tuotantokustannukset pysyivät vakaina. Ja toisaalta vaikka asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat ovat laskeneet merkittävästi tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen, on useita merkkejä siitä, että tuontihinnat kääntyvät jälleen nousuun vuoden 2016 jälkipuoliskolla. Sen vuoksi myyntihintojen lasku ei vaikuta olevan luonteeltaan pysyvää, minkä vuoksi olisi ennenaikaista kohdella sitä sellaisena.

(173)

Koska yhteistyöhön osallistumisen taso oli korkea, lopullinen Kiinaa koskeva vahinkomarginaali, jota sovelletaan otoksen ulkopuolisiin mutta yhteistyössä toimineisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, laskettiin kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan keskiarvosta. Lopullinen Kiinaa koskeva vahinkomarginaali, jota sovelletaan yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, vahvistettiin kahden yhteistyössä toimineen yrityksen marginaaleista korkeimman tasolla.

(174)

Venäjän osalta lopullinen vahinkomarginaali, jota sovelletaan yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, vahvistettiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien edustavien tuotelajien vahinkomarginaalin perusteella. Tätä marginaalia sovelletaan yritykseen PJSC Novolipetsk Steel, koska sen yhteistyöstä kieltäytyminen (ks. polkumyyntiä käsittelevä kohta) liittyi myös sen vientihintaan ja siten sen vahinkomarginaaliin.

(175)

Kun otetaan huomioon 152–172 kappaleessa esitetyt seikat, lopulliset vahinko- ja polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana esitetään seuraavassa. Tässä esitetään myös lopulliset tullit.

Taulukko 4

Lopulliset marginaalit ja tullit

(176)

Edellä mainittuja vahinkomarginaaleja pyöristettiin alaspäin tarpeen mukaan lähimpään kymmenykseen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräältä vientiä harjoittavalta tuottajalta saatujen huomautusten perusteella.

(177)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevan, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen nimeä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(178)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (12), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tätä asetusta muutetaan tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(179)

Toimenpiteiden kiertämisriskin minimoimiseksi katsotaan, että tässä tapauksessa tarvitaan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitoimenpiteiden asianmukainen soveltaminen. Erityisiin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa seuraava: sellaisen pätevän kauppalaskun esittäminen jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Tuontitavaroista, joiden mukana ei ole tällaista kauppalaskua, kannetaan kaikkiin muihin yrityksiin sovellettava tulli.

(180)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaiset väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(181)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että jotkin vientiä harjoittavat tuottajat ovat ryhtyneet absorboimaan käyttöön otettuja väliaikaisia tulleja kieltäytymällä nostamasta hintojaan. Väitettä ei voida todentaa tämän tutkimuksen puitteissa. Jos esitetään erillinen absorptiotutkimusta koskeva pyyntö, tällainen tutkimus voidaan laittaa perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan nojalla vireille, jos asiasta toimitetaan alustava näyttö.

(182)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

—

raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistetut kaikenlevyiset kylmävalssatut pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat levyvalmisteet, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut, myös kelatut, kaikenpaksuiset, sähkötekniset;

—

raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistetut kaikenlevyiset kylmävalssatut pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat levyvalmisteet, kelatut, alle 0,35 mm:n paksuiset, hehkutetut (pinnoitukseen soveltuva ohutlevyteräs);

—

muusta seosteräksestä valmistetut kaikenlevyiset levyvalmisteet piiseosteisesta sähköteknisestä teräksestä; ja

—

seosteräksestä valmistetut kylmävalssatut levyvalmisteet, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut, pikateräksestä.