27.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 260/104

(1)

Euroopan unionin tuomioistuin, jäljempänä ’tuomioistuin’, piti 27 päivänä lokakuuta 2011 antamallaan tuomiolla (2) voimassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) tuomion (3), jolla oli kumottu valtiontukiasiassa NN 34A/2000 30 päivänä kesäkuuta 2004 tehty komission päätös C(2004) 2037. Kyseinen valtiontukiasia koski laatuohjelmia ja laatumerkintöjä ’AMA Biosiegel’, jäljempänä ’luomumerkki’, ja ’AMA Gütesiegel’, jäljempänä ’laatumerkki’.

(2)

Tuomioistuimen annettua tuomionsa komission on tarpeen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet kyseisen tuomion noudattamiseksi. Sen vuoksi komission on hyväksyttävä uusi päätös.

(3)

Edellä mainittuihin tuomioihin kulminoituvan menettelyn tärkeimmät vaiheet luetellaan jäljempänä.

(4)

Koska oli esitetty kaksi kantelua, ensimmäinen 21 päivänä syyskuuta 1999 (kirjattiin vastaanotetuksi 23 päivänä syyskuuta 1999) ja toinen 5 päivänä marraskuuta 1999 (kirjattiin vastaanotetuksi 20 päivänä tammikuuta 2000), komissio pyysi 15 päivänä helmikuuta 2000 päivätyllä kirjeellä Itävallan viranomaisia toimittamaan aiheelliset tiedot tukitoimenpiteistä, jotka liittyivät Agrarmarkt Austrian (AMA) tytäryrityksen Agrarmarkt Austria Marketing GesmbH:n (AMA Marketing) toteuttamiin markkinointitoimiin.

(5)

Itävallan viranomaiset toimittivat pyydetyt tiedot 20 päivänä maaliskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä (kirjattiin vastaanotetuksi 21 päivänä maaliskuuta 2000).

(6)

Toinen kantelija toimitti lisätietoja 4 päivänä huhtikuuta 2000 päivätyllä kirjeellä (kirjattiin vastaanotetuksi 7 päivänä huhtikuuta 2000).

(7)

Toiselta kantelijalta saatiin lisätietoja myös 18 päivänä toukokuuta 2000 päivätyllä kirjeellä (kirjattiin vastaanotetuksi 26 päivänä toukokuuta 2000) ja 30 päivänä toukokuuta 2001 päivätyllä kirjeellä (kirjattiin vastaanotetuksi 6 päivänä kesäkuuta 2001). Komissio vastaanotti samasta asiasta kolmannen kantelun 22 päivänä tammikuuta 2003.

(8)

Kantelujen sisältämien tietojen perusteella komissio ilmoitti Itävallan viranomaisille 19 päivänä kesäkuuta 2000 päivätyllä kirjeellä, että asianomaiset toimenpiteet oli rekisteröity ilmoittamattomana tukena (NN 34/2000), ja pyysi Itävallan viranomaisia toimittamaan lisätietoja. Itävallan viranomaiset vastasivat 29 päivänä syyskuuta 2000 päivätyllä kirjeellä (kirjattiin vastaanotetuksi samana päivänä) ja 16 päivänä lokakuuta 2000 päivätyllä kirjeellä (kirjattiin vastaanotetuksi 17 päivänä lokakuuta 2000). Lisätietoja pyydettiin 15 päivänä lokakuuta 2001 päivätyllä kirjeellä, johon Itävallan viranomaiset vastasivat 7 päivänä marraskuuta 2001 päivätyllä kirjeellä. Itävallan viranomaiset toimittivat 19 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä lisätietoja ja ilmoittivat komissiolle muutetuista (sisäisistä) AMA-määräyksistä (AMA Richtlinien), jotka koskivat AMA-laatumerkillä ja AMA-luomumerkillä varustettujen tuotteiden mainontatoimia ja olivat tulleet voimaan 26 päivänä syyskuuta 2002.

(9)

Kyseisellä kirjeellä, joka sisälsi täytetyn ilmoituslomakkeen, Itävallan viranomaiset sanoivat ilmoittavansa AMA-laatumerkkiä ja AMA-luomumerkkiä koskevista toimenpiteistä, jotka oli pantu täytäntöön uusilla sisäisillä säännöillä (4). Komissio kuitenkin katsoi, ettei kyseistä kirjettä voitu pitää ilmoituksena uudesta tuesta, koska muutetut AMA-määräykset olivat tulleet voimaan jo 26 päivänä syyskuuta 2002, ja ne oli siten toteutettu ennen kuin tukitoimenpiteet, jotka perustuivat niihin, hyväksyttiin (5).

(10)

Itävallan viranomaisilta 8 päivänä maaliskuuta 2004 saamansa pyynnön (kirjattiin vastaanotetuksi samana päivänä) jälkeen komissio päätti jakaa asian NN 34/2000 kahteen osaan. Rekisteröintinumero NN 34A/2000 annettiin tutkinnalle, joka koski AMA-luomumerkkiin ja AMA-laatumerkintään 26 päivän syyskuuta 2002 jälkeen sovellettuja toimenpiteitä, ja rekisteröintinumerolla NN 34/2000 käsiteltiin AMA-luomumerkkiä ja AMA-laatumerkintää ennen 26 päivää syyskuuta 2002 koskeneet toimenpiteet sekä muut AMAn markkinointitoimenpiteet.

(11)

Sisäisistä hallinnollisista syistä avattiin 16 päivänä maaliskuuta 2004 uusi asia NN 34B/2000, joka koski ennen 26 päivää syyskuuta 2002 toteutettuja toimenpiteitä. Komissio toteaa, ettei kyseinen asia vaikuta millään lailla tämän menettelyn sisältöön.

(12)

Uusissa AMAn sisäisissä säännöissä otettiin käyttöön uusi malli merkkejä varten ja ryhdyttiin soveltamaan uusia laatuvaatimuksia tuotteisiin, joissa oli yksi näistä merkeistä. Itävallan viranomaisten antamista selityksistä sekä uusien merkkien ja laatuvaatimusten yksityiskohtaisesta tarkastelusta kävi ilmi, että merkkejä ja laatuvaatimuksia oli mukautettu vastaamaan uusia yhteisön sääntöjä.

(13)

Vaikka AMAn sisäisten sääntöjen uudessa versiossa ei määrätty tuotteiden alkuperää koskevista edellytyksistä, AMAa sääntelevässä säädöksessä eli AMA-perussäädöksessä viitattiin edelleen ainoastaan kansallisiin tuotteisiin. Tältä osin Itävallan viranomaiset vahvistivat 19 päivänä joulukuuta 2002 päivätyllä kirjeellä (kirjattiin vastaanotetuksi 23 päivänä joulukuuta 2002), että uusien sääntöjen mukaan AMA-merkit ovat kaikkien tuotteiden käytettävissä riippumatta tuotteiden alkuperästä, ja viranomaiset sitoutuivat muuttamaan AMA-perussäädöstä. Edellisen perusteella komission yksiköt katsoivat, että ilmoittamatonta tukijärjestelmää, joka oli rekisteröity asiana NN 34/2000, oli muutettu huomattavasti 26 päivästä syyskuuta 2002 alkaen valtiontukisääntöjen noudattamiseksi ja että tästä syystä kyseisen päivämäärän jälkeen oli perusteltua arvioida kyseistä järjestelmää erikseen.

(14)

Itävallan viranomaiset toimittivat asiasta NN 34A/2000 lisätietoja seuraavina päivämäärinä päivätyillä kirjeillä: 2.4.2004 (kirjattiin vastaanotetuksi 5.4.2004), 19.4.2004, 29.4.2004, 4.5.2004, 7.5.2004, 13.5.2004, 9.6.2004, 16.6.2004 ja 24.6.2004 (kaikki muut kirjattiin vastaanotetuiksi saapumispäivinään).

(15)

Päätöksessään C(2004) 2037 komissio päätti olla vastustamatta kyseistä toimenpidettä ja katsoi toimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvaksi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti, sillä se noudatti maatalousalan valtiontukea koskevien suuntaviivojen (6), jäljempänä ’vuosien 2000–2006 suuntaviivat’, 13 ja 14 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä sekä valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan annetuissa yhteisön suuntaviivoissa (7), jäljempänä ’mainontasuuntaviivat’, vahvistettuja edellytyksiä. Asiassa NN 34A/2000 tarkasteltu tukijärjestelmä oli rajattu ajallisesti kestämään 31 päivään joulukuuta 2008 kaikkien laatumerkkiä (AMA Gütesiegel) koskevien toimenpiteiden ja luomumerkkiä (Biozeichen) koskevien laatutukitoimenpiteiden osalta, kun taas luomumerkkiä (Biozeichen) koskevat mainontatoimenpiteet oli rajattu ajallisesti kestämään 31 päivään maaliskuuta 2006.

(16)

Kyseisen päätöksen mukaan kaikki toimenpiteet, jotka AMA ja AMA Marketing olivat toteuttaneet ennen 26 päivää syyskuuta 2002 ja jotka kuuluivat edelleen asian NN 34/2000 piiriin, suljettiin nimenomaisesti tutkinnan ulkopuolelle asiassa NN 34A/2000. Tältä osin ei kuitenkaan ole selvää, milloin uudet AMAn sisäiset säännöt on pantu täytäntöön, eli myönnettiinkö tukitoimenpiteet uusien sääntöjen perusteella jo 26 päivästä syyskuuta 2002 alkaen (päivämäärä, jona uudet säännöt tulivat voimaan) vai sovellettiinko 26 päivän syyskuuta 2002 jälkeen siirtymäkautta, jonka aikana tuen myöntämistä vanhojen sääntöjen mukaisesti jatkettiin.

(17)

Itävallan viranomaiset väittävät 14 päivänä syyskuuta 2012 antamassaan vastauksessa, ettei siirtymäkautta sovellettu ja että uudet säännöt olivat voimassa 26 päivästä syyskuuta 2002.

(18)

Itävallan viranomaiset ilmoittivat 28 päivänä toukokuuta 2004 AMAn markkinointitoimenpiteistä, jotka sisältävät yleisluonteisia markkinointitoimenpiteitä, markkinointitoimenpiteitä Itävallan ulkopuolella ja markkinatutkimusta. Valtiontukinumerolla N 239/2004 rekisteröity tukijärjestelmä hyväksyttiin 20 päivänä lokakuuta 2004 tehdyllä komission päätöksellä C(2004) 3945. Komissio hyväksyi 21 päivänä tammikuuta 2010 annetulla päätöksellä C(2010) 377 valtiontukinumerolla N 496/2009 edellä mainitun tukijärjestelmän pidentämisen 31 päivään joulukuuta 2013 saakka. Edellä mainitut tuomioistuimen tuomiot eivät vaikuta näihin päätöksiin, eikä tätä päätöstä sovelleta hyväksyttyihin tukitoimenpiteisiin.

(19)

Itävallan viranomaiset ilmoittivat 15 päivänä maaliskuuta 2006 päivätyllä kirjeellä (kirjattiin vastaanotetuksi samana päivänä), että luomumerkkiä koskevien toimenpiteiden (8) soveltamista jatkettaisiin 31 päivään joulukuuta 2010 saakka (valtiontukijärjestelmä N 175/2006, joka oli hyväksytty 2 päivänä kesäkuuta 2006 tehdyllä komission päätöksellä C(2006) 2281). Itävalta ilmoitti 19 päivänä marraskuuta 2008 päivätyllä kirjeellä, että tukitoimenpiteen NN 34A/2000 voimassaoloa jatkettaisiin 31 päivään joulukuuta 2013 saakka (kyseinen tukitoimenpide koski niin laatu- kuin luomumerkkiä, ja sen voimassaolon oli tarkoitus päättyä 31 päivänä joulukuuta 2010). Ilmoitettu tuki rekisteröitiin numerolla N 589/2008 ja hyväksyttiin 25 päivänä helmikuuta 2009 tehdyllä komission päätöksellä C(2009) 1092 korvaten samalla tukitoimenpiteen N 175/2006.

(20)

Tämä päätös ei koske edellä kuvattuja hyväksyttyjä tukijärjestelmiä N 175/2006, N 589/2008, N 239/2004 ja N 496/2009.

(21)

Tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvat ilmoittamattomat AMAn toimenpiteet tukijärjestelmässä NN 34/2000 (kattaen ajanjakson ennen 26 päivää syyskuuta 2002) ja AMAn toimenpiteet, joita oli käsitelty kumotussa komission päätöksessä NN 34A/2000 (kattaen ajanjakson 26 päivän syyskuuta 2002 jälkeen).

(22)

Johdanto-osan 4 kappaleessa tarkoitetut kantelijat nostivat komission asiassa NN 34A/2000 tekemästä päätöksestä kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin) 17 päivänä syyskuuta 2004. Asia rekisteröitiin numerolla T-375/04.

(23)

Unionin yleinen tuomioistuin totesi 18 päivänä marraskuuta 2009 antamassaan tuomiossa, että komission olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely, koska seuraavien välillä vallitsi ristiriita: i) vuoden 1992 AMA-perussäädöksen sanamuoto, joka unionin yleisen tuomioistuimen mukaan rajoittaa järjestelmän kansallisiin tuotteisiin, ja ii) sisäiset AMA-määräykset ja Itävallan viranomaisten vakuuttelut siitä, että järjestelmä oli avoin muiden jäsenvaltioiden tuotteille. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tämä ristiriita riitti luomaan vakavan epäilyksen järjestelmän soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

(24)

Sen vuoksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi (tuomion 86 kohta), että komission olisi pitänyt aloittaa EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa (nykyisin SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohta) määrätty menettely. Tältä perustalta unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission asiassa NN 34A/2000 tekemän päätöksen.

(25)

Itävallan tasavalta haki 27 päivänä tammikuuta 2010 muutosta edellä mainittuun unionin yleisen tuomioistuimen tuomioon. Muutoksenhaku kirjattiin asiaksi C-47/10.

(26)

Tuomioistuin hylkäsi 27 päivänä lokakuuta 2011 antamassaan tuomiossa Itävallan tasavallan tekemän muutoksenhaun ja piti unionin yleisen tuomioistuimen tuomion kokonaisuudessaan voimassa.

(27)

Tuomioistuimen tuomion jälkeen komissio aloitti SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisen muodollisen tutkintamenettelyn asiassa NN 34A/2000. Ottaen huomioon tuomion perustelut komissio kehotti 12 päivänä kesäkuuta 2012 hyväksymässään aloituspäätöksessä (9) Itävallan viranomaisia ja asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksensa yhden kuukauden kuluessa, jotta voitaisiin selkeyttää johdanto-osan 23 kappaleessa kuvattua ristiriitaa koskevat epäilykset.

(28)

Komissio ei saanut huomautuksia kolmansilta osapuolilta.

(29)

Itävalta vastasi 29 päivänä kesäkuuta 2012 päivätyllä kirjeellä ja pyysi vastaamiselle annetun määräajan pidentämistä. Komissio pidensi vastaamisen määräajan 13 päivään heinäkuuta 2012.

(30)

Itävallan viranomaiset toimittivat huomautuksensa 14 päivänä syyskuuta 2012.

(31)

Komissio pyysi lisätietoja 19 päivänä helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä. Itävallan viranomaiset vastasivat 14 päivänä maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä ja pyysivät vastaamiselle annetun määräajan pidentämistä. Itävalta toimitti lisätietoja 7 päivänä toukokuuta 2014.

(32)

Komissio lähetti uuden tietopyynnön 17 päivänä joulukuuta 2014. Itävallan viranomaiset pyysivät 23 päivänä joulukuuta 2014, että vastaamiselle annettua määräaikaa pidennettäisiin. Komissio pidensi tätä määräaikaa 8 päivänä tammikuuta 2015 päivätyllä kirjeellä. Itävallan viranomaiset toimittivat vastauksensa 26 päivänä helmikuuta 2015 ja 3 päivänä maaliskuuta 2015.

(33)

AMAn markkinointitoimenpiteet

(34)

AMAn perustava säädös (’AMA-perussäädös’) tuli voimaan vuonna 1992. Itävallan viranomaisten 4 päivänä heinäkuuta 1997 päivätyn kirjeen (kirjattiin vastaanotetuksi 7 päivänä heinäkuuta 1997) mukaan markkinointitoimenpiteitä on sovellettu vuodesta 1994 eli jo ennen 1 päivää tammikuuta 1995, jolloin Itävalta liittyi Euroopan unioniin. Itävallan viranomaiset eivät kuitenkaan ilmoittaneet AMAn toimenpiteistä komissiolle Itävallan tasavallan liittymisasiakirjan (10) 143 tai 144 artiklan mukaisesti.

(35)

Itävalta totesi 14 päivänä syyskuuta 2012 esittämissään tiedoissa, että markkinointitoimenpiteistä komissiolle oli ”ilmoittanut” Österreichische Weinmarketing. Kyseisissä tiedoissa (11) kuitenkin viitataan ainoastaan tarkoituksenmukaisiin toimenpiteisiin, jotka komissio on EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 108 artiklan 1 kohta) mukaisesti vahvistanut viinialan osalta. Kyseiset toimenpiteet eivät kuulu tämän päätöksen soveltamisalaan.

(36)

Komissio ilmoitti 7 päivänä helmikuuta 1997 päivätyllä kirjeellä OECD:n seurantaraportin yhteydessä Itävallalle, että AMAn menekinedistämistoimenpiteet saattavat olla valtiontukea, ja pyysi Itävallan viranomaisia toimittamaan kaikki tiedot, joita tarvitaan arvioimaan kyseisiä toimenpiteitä voimassa olevien valtiontukisääntöjen mukaisesti, ja täyttämään asiaan liittyvät ilmoituslomakkeet. Itävallan viranomaiset toimittivat 23 päivänä kesäkuuta 1997 päivätyllä kirjeellä pyydetyt tiedot ja täytetyn ilmoituslomakkeen (12).

(37)

Itävallan viranomaiset katsoivat 14 päivänä syyskuuta 2012 toimittamissaan tiedoissa edelleen, että 23 päivänä kesäkuuta 1997 päivätty kirje oli pätevä ilmoitus ja että kahden kuukauden määräajan päätyttyä jäsenvaltio oli oikeutettu katsomaan, että kyseiset toimenpiteet olivat saaneet valtiontukihyväksynnän.

(38)

AMAn eri markkinointitoimet on eroteltava toisistaan täytäntöönpanon päättymispäivämäärän perusteella.

(39)

Komissio toteaa tältä osin, että se hyväksyi 20 päivänä lokakuuta 2004 tekemällään päätöksellä valtiontukinumerolla N 239/2004 seuraavat AMAn markkinointitoimenpiteet: yleisluonteiset markkinointitoimenpiteet (mainonta ja PR-toimet), markkinointitoimenpiteet Itävallan ulkopuolella ja markkinatutkimus.

(40)

Yhteenvetona voidaan todeta, että AMAn luomu- ja laatumerkkien osalta toimenpiteen päättymispäivämäärä oli 31 päivä joulukuuta 2008, lukuun ottamatta luomumerkkiin liittyviä mainontatoimenpiteitä, joiden voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2006 (ks. edellä johdanto-osan 15 ja 19 kappale). Muita AMAn markkinointitoimenpiteitä sovellettiin 20 päivään lokakuuta 2004 eli päivämäärään, jona ilmoitettu toimenpide N 239/2004 hyväksyttiin (ks. edellä 1.4 luku ja johdanto-osan 39 kappale).

(41)

Komissio toteaa myös, että naudanlihan menekinedistämiskampanjaa koskevasta AMAn toimenpiteestä ilmoitettiin 15 päivänä joulukuuta 1998 päivätyllä kirjeellä, ja se hyväksyttiin valtiontukinumerolla N 570/1998. Tuen kesto oli rajattu kahteen vuoteen.

(42)

Lukuun ottamatta toimenpiteitä, jotka kuuluvat komission asioissa N 570/1998, NN 34A/2000 ja N 239/2004 tekemien päätösten soveltamisalaan, komissio ei ole tietoinen ATM:n markkinointitoimiin liittyvistä muista hyväksytyistä tukitoimenpiteistä kyseisellä ajanjaksolla.

(43)

Vuosia 1995–1999 (13) ja 2000–2008 (14) koskevissa yksityiskohtaisissa talousarvioraporteissa toimitettujen tietojen mukaan AMAn markkinointitoimenpiteisiin on käytetty seuraavat summat:

(44)

Kesäkuun 12 päivänä 2012 päivätyllä kirjeellä Itävallan viranomaisia kehotettiin vahvistamaan edellä esitetyt numerotiedot ja esittämään vuosikohtaiset talousarviotiedot kustakin tukiluokasta (laatumerkkien mainonta, luomumerkkien mainonta, yleisluonteinen mainonta, mainonta Itävallan ulkopuolella, laatutoimenpiteet sekä tekninen apu niin merkkien kuin geneeristen tuotteiden osalta). Seuraavat numerotiedot toimitettiin 14 päivänä syyskuuta 2012.

(45)

Itävallan viranomaiset toimittivat seuraavat numerotiedot luomu- ja laatumerkkejä koskevista toimenpiteistä vuosilta 2002–2008.

(46)

Saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että markkinointitoimenpiteistä hyötyvät maataloustuotteiden tuottajat sekä maataloustuotteiden jalostuksessa ja kaupan pitämisessä mukana olevat yritykset, myös elintarviketeollisuus.

(47)

Kaikkien AMAn markkinointitoimenpiteiden oikeudellinen perusta on AMA-perussäädös (Bundesgesetz über die Errichtung der Marktordnungsstelle ’Agrarmarkt Austria’ eli liittovaltion laki Agrarmarkt Austria -markkinasääntelyelimen perustamisesta) (15).

(48)

Huhtikuun 30 päivänä 2014 esitetyn tietopyynnön jälkeen Itävallan viranomaiset toimittivat kaikki täytäntöönpanosäädökset (Richtlinien, Verordnungen jne., myös sisäiset AMA-määräykset ja muut sisäiset säännöt), joilla säännellään laatu- ja luomumerkkiä sekä asiaan liittyviä markkinointitoimenpiteitä.

(49)

AMA on julkisoikeudellinen yhteisö, joka perustettiin vuonna 1992 AMA-perussäädöksellä ja joka on valtion määräysvallassa. Järjestelmää hallinnoi AMA Marketing, joka on AMAn kokonaan omistama tytäryritys.

(50)

Asiassa NN 34A/2000 Itävallan viranomaiset ovat toimittaneet seuraavat tiedot AMAn asemasta ja toiminnasta:

(51)

Itävallan viranomaisten mukaan AMA ja AMA Marketing eivät pidä kaupan tavaroita eikä palveluja. AMA Marketing valvoo laatu- ja luomumerkin käyttöä sekä suunnittelee ja koordinoi menekinedistämistoimia (muun muassa mainonta, messut, näyttelyt, PR-tilaisuudet), tuottaa tiedotusmateriaalia laatuohjelmista ja merkeistä sekä tilaa tutkimushankkeita erilaisista aiheista, jotka liittyvät maataloustuotannon laatuun.

(52)

AMA Marketing ei toteuta mainoskampanjoita eikä tuotevalvontaa. Sen sijaan AMA Marketing valitsee yksityisiä yrityksiä toteuttamaan tällaisia kampanjoita tai tällaista tuotevalvontaa. Tämä tapahtuu neuvoston direktiivin 92/50/ETY (16) ja sittemmin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (17) täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(53)

Itävallan maatalousalan ja elintarviketeollisuuden yritykset maksavat AMA-perussäädöksellä käyttöön otetut pakolliset maksut kyseisten toimenpiteiden rahoittamiseksi 100 prosenttiin asti. Perityillä maksuilla rahoitetaan myös AMAn ja AMA Marketingin toiminta.

(54)

AMA-perussäädöksen mukaan (21c §:n 1 momentti) maksut on maksettava seuraavista toiminnoista tai tuotteista:

(55)

Maksujen enimmäismäärä myös vahvistetaan AMA-perussäädöksessä (21d §). Maksujen konkreettista tasoa sääntelee AMAn hallitus (Verordnung des Verwaltungsrates).

(56)

Itävallan viranomaiset ilmoittivat 14 päivänä syyskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että maksuja oli kerätty vuosina 1995–2008 seuraavat määrät (18):

(57)

Esimerkiksi vuonna 2003 maksuina kerättiin yhteensä 13 529 199,62 euroa seuraavasti:

(58)

AMA-perussäädöksen 21c §:n 2 momentin mukaan maksuja ei peritä Itävallan ulkopuolelta tulevista tuotteista.

(59)

Itävallan viranomaiset toimittivat 16 päivänä lokakuuta 2000 päivätyllä kirjeellä menettelyn NN 34/2000 yhteydessä vuotuiset raportit vuosilta 1995, 1996, 1997, 1998 ja 1999. Raporteissa luetellaan kaikki AMAn markkinointitoimenpiteet.

(60)

Itävallan viranomaiset toimittivat laatu- ja luomumerkeistä yksityiskohtaisen kuvauksen tukijärjestelmän NN 34A/2000 arvioinnin yhteydessä.

(61)

Näiden tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että markkinointitoimet voidaan ryhmitellä seuraavien tukiluokkien mukaan:

(62)

Tukitoimenpiteitä kuvataan yksityiskohtaisesti tukiluokittain jäljempänä 4.1–4.3 luvussa.

(63)

Itävallan viranomaisten tukijärjestelmästä NN 34A/2000 toimittamien tietojen mukaan luomumerkissä on voinut olla mukana maininta alkuperästä. Laatumerkissä oli aina mukana merkintä alkuperästä ja toinen kenttä, jossa värein ja/tai tunnuksin (graafisesti) osoitettiin alkuperä, riippuen jäsenvaltiosta tai tuotantoalueesta.

(64)

Itävallan viranomaisten tukijärjestelmästä NN 34A/2000 toimittamien tietojen mukaan merkit näyttivät seuraavilta vuoden 2002 jälkeen:

Merkkien ulkonäkö vuodesta 2002  (19)

(65)

Komissiolle ajanjaksolta 1995–2002 esitetyistä esimerkeistä käy ilmi, että luomumerkki oli ulkonäöltään samanlainen kuin vuoden 2002 jälkeisellä ajanjaksolla, kun taas laatumerkillä oli erilainen ulkonäkö 31 päivään joulukuuta 1999 saakka (kuten jäljempänä käy ilmi): ilmaisun ”AMA Gütesiegel” sijaan sana ”Austria” (samankokoisena) esiintyi keskellä eli merkin visuaalisesti näkyvimmässä osassa.

Laatumerkin ulkonäkö 1.1.1995–31.12.1999 (Itävalta)

(66)

Tammikuusta 2000 alkaen alkuperäinen laatumerkki korvattiin merkillä, joka esitetään edellä johdanto-osan 65 kappaleessa (21). Tämä näkyy vuosiraporteissa kyseisestä hetkestä alkaen.

(67)

Tukijärjestelmästä NN 34A/2000 annettujen tietojen mukaan luomu- ja laatumerkit myönnettiin ainoastaan tuotteille, jotka täyttävät tietyt tuotantomenetelmiä koskevat laatukriteerit, tuoteominaisuudet ja, tietyissä tapauksissa, tuotteen maantieteellistä alkuperää koskevat vaatimukset.

(68)

Itävallan viranomaiset ovat vakuuttaneet, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/13/EY (22) vaatimuksia on noudatettu mainonnassa, joka on saanut tukea.

(69)

Luomumerkki myönnettiin vain luomutuotteille, jotka täyttävät neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 (23) säädetyt perusteet.

(70)

Laatumerkki myönnettiin vain tuotteille, jotka täyttävät neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999 (24) 24 a artiklan b kohdassa säädetyt laatuvaatimukset. Tuotteet, jotka täyttivät laatumerkin käytön edellyttämät laatukriteerit, täyttivät seuraavat vuosien 2000–2006 suuntaviivojen (25) 47 kohdan mukaiset tiukemmat vaatimukset.

(71)

Merkeissä alkuperäalueena pidettiin aluetta, jolla tuote jalostettiin ja jolta määrittävät raaka-aineet (wertbestimmende Rohstoffe) olivat peräisin. Kolmasosa näistä raaka-aineista voi olla peräisin muilta alueilta, jos niitä ei voida viljellä alkuperäalueella tai hankkia sieltä.

(72)

Tuoreiden munien tuotannossa munijakanojen on täytynyt syntyä ja kasvaa asianomaisella alueella. Naudan- ja vasikanlihan, sianlihan, kalkkunan- ja karitsanlihan tuotannossa eläinten on täytynyt syntyä asiaomaisella alueella.

(73)

Laatumerkissä käytetyn logon osalta Itävallan viranomaiset liittivät 14 päivänä syyskuuta 2012 toimittamiinsa tietoihin mukaan säännöt, joita sovellettiin vuoteen 1999 saakka. Kyseiset tiedot osoittavat, että niin säädöksissä (AMA-Gütesiegel Richtlinien (26), Regulativ für die Verleihung des Rechts zur Führung der Urspungs- und Gütezeichen für Lebensmittel (27)) kuin hakulomakkeissa (Antrag auf Verleihung des Herkunfts- und Gütezeichens für Lebensmittel (28)) käytettiin johdanto-osan 65 kappaleessa esitettyä logoa.

(74)

Vuoden 1999 jälkeen laatumerkissä käytetty logo oli sama kuin edellä johdanto-osan 64 kappaleessa esitetty logo.

(75)

Laatumerkin osalta voidaan päätellä niiden tietojen perusteella, jotka esitetään ajanjakson 1995–1999 vuosiraporteissa ja jotka liittyvät tukijärjestelmään NN 34A/2000, että tukea myönnettiin mainoskampanjoiden kustannuksiin parantamaan kuluttajien laatutietoisuutta ja edistämään laatumerkkiä. Tavoitteena oli saada laatumerkistä ohjenuora ostosten tekoon (Orientierungshilfe beim Einkauf).

(76)

Luomumerkin osalta tukea myönnettiin mainoskampanjoista aiheutuviin kustannuksiin antamaan kuluttajille tietoa luomumerkillä varustetuista tuotteista, vaatimuksista, jotka merkin saamiseksi oli täytettävä, ja yleisesti ottaen luomutuotannosta.

(77)

Kampanjat koostuivat mainonnasta painetuissa ja sähköisissä tiedotusvälineissä, myyntipisteissä ja julkisissa tapahtumissa, tiedotuspisteissä (laatu- tai luomumerkillä varustetuista tuotteista kertovat esitteet), esittelylehtisissä sekä tuotemaistajaisissa messuilla ja muissa julkisissa tilaisuuksissa sekä muista keinoista, joilla pyrittiin kiinnittämään tuottajien huomio, kuten (supermarkettien) lattiatarrat, joissa on laatu- ja luomumerkistä kertovia tunnuksia ja tietoja. Kampanjoissa keskityttiin kerrallaan eri tuoteryhmiin riippuen paikallisesta tilanteesta ja markkinatilanteesta.

(78)

Itävallan viranomaisten toimenpiteestä NN 34A/2000 esittämien tietojen mukaan myyntipisteissä toteutetussa mainonnassa tai toteutetuissa toimissa ja julkisissa tapahtumissa vuosina 2002–2008 ei viitattu mihinkään yksittäisiin tuottajiin eikä tavaramerkkeihin. Sen sijaan niissä esitettiin ainoastaan tietoa laatumerkkiin liittyvistä tuotteen laatuvaatimuksista ja laaduntarkastuksista, jotta kuluttajat huomaisivat kyseisellä merkillä varustettujen tuotteiden erityisen laadun. Tukea myyntipisteissä toteutettaviin toimiin saivat kaikki yritykset, jotka halusivat järjestää tällaisia kampanjoita tiloissaan. Yritykset eivät itse saaneet suoraa tukea ilmoitetusta tukijärjestelmästä.

(79)

Lisäksi tuotteen alkuperän, jos se mainittiin, tuli Itävallan viranomaisten mukaan olla toissijainen viesti tukea saavassa mainonnassa. Itävallan viranomaiset ovat toimittaneet edustavat esimerkit painetusta ja audiovisuaalisesta mainonnasta sen havainnollistamiseksi, miten mainokset oli suunniteltu sen varmistamiseksi, että alkuperästä kertova viesti oli aina toissijaisessa asemassa.

(80)

Toimenpidettä NN 34A/2000 koskevista tiedoista käy ilmi, että osa luomumerkkiä koskevista toimenpiteistä liittyi EU:n osarahoittamiin menekinedistämistoimiin.

(81)

Ajanjakson 1995–1999 vuosiraporteissa esitetyistä tiedoista käy ilmi, että mainoskampanjat koskivat maitoa ja maitotuotteita, lihaa ja lihavalmisteita, kananmunia, hedelmiä, kasviksia ja perunoita, näistä raaka-aineista jalostettuja tuotteita sekä kukkia.

(82)

Mainoskampanjat koostuivat mainonnasta painetuissa ja sähköisissä tiedotusvälineissä sekä myynninedistämisestä myyntipisteissä, messuilla ja julkisissa tapahtumissa. Myynninedistämisessä hyödynnettiin tiedotuspisteitä, joissa jaettiin tuotenäytteitä ja esitteitä mainostetuista tuotteista ja yritettiin muilla tavoin kiinnittää kuluttajien huomio, kuten tuotteiden testaaminen ja kilpailut (Gewinnspiele) sekä julisteet, liput ja lattiatarrat, jotka kertovat mainostetuista tuotteista. Lisäksi tuotettiin erilaista painettua ja muuta materiaalia eri tuotteiden tai tuoteryhmien edistämiseksi. Tällainen materiaali sisältää esittelylehtisiä, aikakauslehtiä, keittokirjoja, mainosvaatteita ja mainoslahjoja.

(83)

Esimerkeissä, jotka ovat komission käytettävissä mainonnasta kyseiseltä ajanjaksolta, mainitaan tuotteen alkuperä kirjaimin ja tunnuksin laatumerkissä ja myös muualla mainosmateriaalissa.

(84)

Seuraavassa on muutama esimerkki vuoden 1995 vuosiraportista ja Itävallan komissiolle toimittamista esimerkeistä:

(85)

Vuoden 1996 vuosiraportissa tiivistettiin AMAn tehtävät seuraavanlaisesti: ”saada kotimaiset kuluttajat vakuuttuneiksi itävaltalaisten tuotteiden eduista huolimatta laajenevasta eurooppalaisesta elintarvikevalikoimasta” (”die einheimischen Konsumenten, trotz der zunehmenden Vielfalt des europäisch werdender Lebensmittelangebotes, von den Vorzügen österreichischer Produkte zu überzeugen”) (29). Sen jälkeen todetaan seuraavaa: ”Se, että itävaltalaiset tuotteet opittaisiin asettamaan etusijalle, on huomattava tekijä pyrittäessä säilyttämään omien maataloustuotteidemme markkinaosuus”. (”Diese Kultivierung der ”Präferenz für Osterreich” ist ein wesentlicher Beitrag zur Marktanteilsicherung für unsere Agrarprodukte”). Mainitun raportin mukaan AMA Marketingin ja kansallisten tuottajien välinen yhteistyö oli niin menestyksekästä, että ulkomaiset maidon- ja vointuottajat tuskin lainkaan pääsivät Itävallan markkinoille (30).

(86)

Raportin viimeisessä luvussa nimeltään ”Isänmaanrakkaus kunniassa kaupankäynnissä ja kuluttajien silmissä” (”Patriotismus bei Handel und Konsument gefragt”) todetaan, että kansallisten tuotteiden korkea markkinaosuus suhteessa muiden EU-tuotteiden mukanaan tuomaan kilpailuun oli turvattu (31). Raportissa mainitaan kampanjassa mukana olleet yritykset (vähittäiskauppiaat) (32) ja korostetaan, että punavalkoisen logon käytön yhteydessä tuotiin esille itävaltalaisista elintarvikkeista kuluttajille koituvia etuja.

(87)

Vuonna 1996 toteutetuista kampanjoista ja toimista voidaan mainita seuraavat esimerkkeinä:

(88)

Raportissa mainitaan myös kampanjat, joissa alkuperää ei mainita, kuten ”Maitoa – valkoista energiaa” (36) tai kouluissa iskulauseella ”Vastustamaton omena” (”Der unbesiegbare Apfel”) toteutettu kampanja (37). Viimeksi mainitussa ei viitata tavaramerkkeihin eikä tuotteen alkuperään vaan ainoastaan hedelmien yleisiin ominaisuuksiin (ravintoaineet, energia, vitamiinit ja kivennäisaineet).

(89)

Vuoden 1997 vuosikertomuksessa todetaan, että AMAn toimenpiteillä on onnistuttu ”rakentamaan esteitä muiden EU-tuotteiden maahantulolle” ja mainitaan esimerkkinä jogurtti, jossa kansalliset tuottajat onnistuivat voittamaan takaisin 15 prosentin markkinaosuuden ulkomaisilta tuottajilta (38).

(90)

Vuonna 1999 osassa mainonnasta viitataan tiettyihin yrityksiin (esimerkiksi eräässä itävaltalaisista juustoista kertovassa painetussa mainoksessa mainitaan juustontuottaja […] (39) ja itävaltalaisista kananmunista kertovassa mainoksessa mainitaan elintarvikealan vähittäisyritys […] (40)).

(91)

AMAn laatumerkillä varustetussa jogurttimainoksessa mainittiin seuraava teksti ”Jogurttia Itävallasta” (41).

(92)

Vuosien 1997, 1998 ja 1999 raporteissa mainitaan edellä kuvattujen kaltaisia kampanjoita ja iskulauseita.

(93)

Vuosien 2000 ja 2001 vuosiraporteissa viitataan seuraavanlaisiin kampanjoihin:

(94)

Mainontatoimenpiteiden tarkoituksena oli tiedottaa kuluttajille ja ammattilaisille itävaltalaisten tuotteiden tarjonnasta – tuotteiden mausta ja käytöstä ruoanlaitossa – ja kannustaa heitä kokeilemaan (ensimmäistä kertaa) näitä tuotteita.

(95)

Mainoskampanjat koostuivat tiedotusvälineissä esitetyistä mainoksista, esitteistä ja lehtisistä, mainoslahjoista, tuotteiden testaamisesta ja suoramarkkinoinnista sähköpostitse.

(96)

Itävaltalaisia tuotteita mainostettiin myös Itävallan ruokaviikoilla ja kansainvälisillä messuilla EU-maissa Itävallan ulkopuolella.

(97)

Itävallan viranomaisten mukaan edellä mainitut ajanjaksolla 2002–2008 perityt maksut eivät johtaneet syrjivään vaikutukseen EY:n perustamissopimuksen 90 artiklassa (nykyisin SEUT-sopimuksen 110 artikla) tarkoitetulla tavalla. Erityisesti viranomaisten mukaan ei ole viitteitä siitä, jos itävaltalaista alkuperää olevia tuotteita pidettiin kaupan Itävallan ulkopuolella, ne eivät voineet hyötyä toimenpiteestä samassa määrin kuin Itävallassa kaupan pidetyt tuotteet.

(98)

AMAn laatu- ja luomumerkkien osalta voidaan todeta, että tukea myönnettiin laadunvarmistusjärjestelmien kehittämiseen (tutkimukset tuotannon laadun yleisestä parantamisesta, laadunvarmistusta koskevien asiakirjojen laatiminen ja jakaminen, asiaan liittyvien tietojärjestelmien kehittäminen AMA Marketingissa), laaduntarkastuksiin ja luomutuotteiden tarkastuksiin (ulkoisten tahojen paikalla tekemät tarkastukset ja laboratorioanalyysit). Lisenssinhaltijat maksoivat itse kaikki rutiininomaiset laaduntarkastukset.

(99)

Lisäksi ajanjakson 1995–1999 vuosiraporteissa mainitaan toimenpide, joka koskee ISO 9002 -laadunvarmistusjärjestelmän käyttöönottoa.

(100)

Tukea myönnettiin yleisiin tiedotushankkeisiin, PR-toimiin yleisluonteisen tiedon jakamiseksi merkeistä sekä kilpailuihin, joita järjestettiin laatumerkkien edistämiseksi (Gewinnspiele).

(101)

Tukikelpoisia kustannuksia olivat kustannukset, joita aiheutui tiedotuskokousten järjestämisestä ja lehtisten, katalogien, uutislehtien ja verkkojulkaisujen tuottamisesta.

(102)

Tavoitteena oli antaa kuluttajille yleistä asiatietoa AMAn laatu- ja luomumerkkiohjelmasta, kuten laatumerkkiohjelman laatupainotteisuus, merkkien sisältö ja tarkastusjärjestelmät.

(103)

Itävallan viranomaisten antamien tietojen mukaan edellä mainitut toimenpiteet eivät liittyneet erityisiin tuoteryhmiin eivätkä ne houkutelleet kuluttajia ostamaan jotain tiettyä tuotetta.

(104)

Vuosiraporttien mukaan tukea myönnettiin vuosina 1995–1999 yleisiin tiedotus- ja PR-toimiin, messujen järjestämiseen ja messuille osallistumiseen sekä markkinatutkimukseen.

(105)

Tukea saavien yleisten tiedotus- ja PR-toimien tarkoituksena oli esitellä elintarvikkeiden yleisiä ominaisuuksia sekä käsitellä yleisesti kiinnostavia huolenaiheita, esimeriksi tarjota neuvontaa ja tiedotusta, jos puhkeaa elintarvikeskandaaleita. PR-toimiin sisältyi myös viestintäperustan parantaminen tiedotusvälineissä ja käytetyissä kanavissa, kuten lehdistötiedotteet, lehdistötilaisuudet, lehdistöpalvelu, uutislehdet, avoimien ovien päivät ja lobbaus.

(106)

Tukea myönnettiin myös kilpailujen, konferenssien, seminaarien ja työpajojen kaltaisten tapahtumien järjestämiseen Itävallassa sekä Itävalta-viikoilla ja messuilla muissa EU-maissa.

(107)

Tukea markkinatutkimukseen myönnettiin tutkimusten valmisteluun (tutkimukset koskivat yleistä elintarvikemarkkinatietoa, markkinoiden kehittymistä, kuluttajien käyttäytymistä sekä trendejä asianomaisten maataloustuotteiden myynnissä ja myynnin analysointia).

(108)

Tuki kattoi 100 prosenttia AMAn markkinointitoimenpiteiden tukikelpoisista kustannuksista.

(109)

Itävallan viranomaisten esittämien tietojen mukaan laatutuotteisiin sekä laatu- ja luomutuotteiden tekniseen apuun ei koskaan myönnetty tukea yli 100 000 euroa tuensaajaa kohden kolmen vuoden ajanjaksolla.

(110)

Itävallan viranomaiset vahvistivat, että laatumerkin käyttöä koskevien tarkastustoimenpiteiden tuki lakkautettiin vuoteen 2009 mennessä.

(111)

Valtiontuen kieltävää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohtaa sovelletaan, jos jäsenvaltio myöntää tuen taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetään tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(112)

Siltä osin kuin kyseessä on varojen luokittelu valion varoiksi, ei tarvitse erotella tapauksia, joissa tuen maksaa suoraan valtio ja joissa sen maksavat valtion kyseiseen tarkoitukseen nimeämät tai perustamat julkiset tai yksityiset elimet (46).

(113)

Komissio panee merkille, että käsiteltävänä olevassa asiassa tukea ei myönnä suoraan valtio vaan AMA, joka on lainsäädännöllä perustettu ja valtion määräysvallassa oleva välittävä elin (ks. johdanto-osan 49 kappale). AMA hallinnoi AMA Marketingia ja omistaa sen kokonaan, minkä perusteella voidaan olettaa, että sillä on ratkaiseva vaikutusvalta AMA Marketingissa. Sen vuoksi AMAa ja AMA Marketingia arvioidaan tässä jaksossa yhdessä. Näin ollen on tarkasteltava, voidaanko AMAn keräämiä maksuja pitää valtion varoina, jotka ovat seurausta valtion toiminnasta.

(114)

AMA ja AMA Marketing on perustettu lainsäädännöllä. Valtio määrittää kyseisten elinten tavoitteet (AMA-perussäädöksen 2 §), hallintorakenteen (AMA-perussäädöksen 4–17 §) ja hallituksen koostumuksen (ks. myös johdanto-osan 118 kappale). Näin ollen kyseiset elimet ovat valtion määräysvallassa. Niiden markkinointitoimet rahoitetaan veronluonteisilla maksuilla (ks. johdanto-osan 49 ja 53 kappale) (47). AMA-perussäädöksessä (21a §:n 1 momentti) määritellään, mihin kerättyjä maksuja käytetään. AMAa valvovat valtion instituutiot, kuten Itävallan valtiontalouden tarkastusvirasto (48). Lisäksi AMA-perusäädöksen 29 §:ssä todetaan, että hallinnollisia menettelyjä suorittaessaan AMA soveltaa lakia yleisestä hallinnollisesta menettelystä (allgemeines Verwaltungsverfahrensgesetz).

(115)

AMAn päätöksistä voidaan esittää kanne liittovaltion hallintotuomioistuimessa (Bundesverwaltungsgericht) (49). AMA-perussäädöksen vuoden 2004 version mukaan AMAn päätökset voidaan riitauttaa maa- ja metsätalousministeriössä.

(116)

AMA-perussäädöksen mukaisen rahoitusosuuden keruu kuuluu AMAn toimivaltaan. AMAlla on toimivalta tarkastaa toimitiloja ja maatalousaloja sekä pyytää yrityksiltä, joiden on tämä maksu maksettava, selvityksiä tai todisteita (50). Piirihallintoviranomainen (Bezirksverwaltungsbehörde) voi määrätä AMA-perussäädöksen rikkomisesta enintään 3 630 euron suuruisen sakon (51). Pyrkimys kiertää AMA-sääntöjä on myös rangaistava teko. Jos sakkoa ei makseta, voidaan määrätä enintään kuuden viikon vankeusrangaistus (52).

(117)

Itävallan viranomaisten mukaan maksun tarkoitus, soveltamisala ja enimmäismäärä määritellään AMA-perussäädöksessä (53). Maksun konkreettisen tason määrittää AMAn hallitus (Verwaltungsrat der Agrarmarkt Austria). AMAn hallitus määrittää maksun konkreettisen tason kunkin tuotteen markkinatilanteen, myynnin kehittymisen, Itävallan tuottajien ja ulkomaisten tuottajien tulotilanteen sekä markkinointitoimenpiteiden tarpeen ja aiheellisuuden perusteella (54).

(118)

AMAn hallitus koostuu neljästä henkilöstä, jotka edustavat Itävallan maatalouskamaria (Landwirtschaftskammer Österreich), Itävallan liittovaltion työkamaria (Bundesarbeitskammer), Itävallan talouskamaria (Wirtschaftskammer Österreich) ja Itävallan keskusammattijärjestöä (Österreichischer Gewerkschaftsbund) (55).

(119)

Aloituspäätöksessä komissio tarkasti, sovelletaanko Pearle-oikeuskäytäntöä tarkasteltavana olevaan asiaan. Tuomioistuin totesi 15 päivänä heinäkuuta 2004 asiassa Pearle (56) antamassaan tuomiossa, että välittävän elimen kaikilta jonkin kaupallisen alan yrityksiltä perimiä pakollisia maksuja ei katsota valtion varoiksi, jos seuraavat neljä kumulatiivista edellytystä täyttyvät:

(120)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio katsoo, ettei kyseinen järjestelmä täytä kaikkia näitä edellytyksiä.

(121)

Ensimmäisen edellytyksen osalta on todettava, että markkinointitoimenpiteiden rahoituksen hallinnointia ei hoida alaa edustava toimialajärjestö vaan AMA Marketing, joka on valtion perustama ja määräysvallassa oleva julkinen yhteisö (ks. johdanto-osan 49 kappale ja AMA-perussäädöksen 3 §).

(122)

Kolmannen edellytyksen suhteen voidaan todeta, että maksu ja rahoitusosuuksien enimmäismäärä määritetään lailla (eli AMA-perussäädöksellä) ja että maksun kerää valtion määräysvallassa oleva yhteisö, ei kaupallisen alan toimialajärjestö. Lisäksi AMA-perussäädöksen mukaan maksu on pakollinen (ks. johdanto-osan 53 kappale). Nämä osatekijät osoittavat valtion toimia tuen rahoitusmenetelmän osalta.

(123)

Tämän vuoksi komissio katsoo, että käsiteltävänä oleva asia poikkeaa niistä edellytyksistä, joiden mukaisesti rahoitusosuuksien, joita arvioitiin tuomioistuimen asiassa Pearle antamassa tuomiossa, ei katsottu olevan valtion varoja.

(124)

Tuomioistuin vastasi 30 päivänä toukokuuta 2013 asiassa Doux Élevage ennakkoratkaisukysymykseen, joka koski valtion varojen käsitteen tulkintaa (57).

(125)

Tuomiossaan tuomioistuin katsoi, että jos kansallinen viranomainen tekee päätöksen, jolla kansallisen viranomaisen hyväksymän toimialajärjestön piiriin kuuluva sopimus laajennetaan koskemaan kaikkia maatalousalalla työskenteleviä, ja sopimuksella otetaan käyttöön rahoitusosuus, jotta viestintään, myynninedistämiseen, ulkosuhteisiin, laadunvarmistamiseen, tutkimukseen ja asianomaisen alan intressien suojaamiseen liittyvät toimenpiteet voidaan toteuttaa, ja täten tehdään rahoitusosuudesta yleisesti ottaen pakollinen, kyseessä ei ole valtiontuki.

(126)

Tuomiossaan tuomioistuin katsoi, että kyseessä olevat rahoitusosuudet olivat peräisin yksityisiltä talouden toimijoilta, jotka harjoittavat taloudellista toimintaa asianomaisilla markkinoilla, minkä vuoksi mekanismi ei merkinnyt valtion varojen suoraa tai välillistä siirtämistä. Kyseisten maksujen maksamisesta saatavat varat eivät kulkeneet valtion budjetin kautta tai muun julkisyhteisön kautta eikä valtio luopunut minkäänlaisista varoista (kuten esimerkiksi veroista tai maksuista), jotka olisi kansallisen lainsäädännön mukaan pitänyt maksaa valtion kassaan.

(127)

Toisin kuin mainittu asia, käsiteltävänä oleva asia ei koske toimialanjärjestön kollektiivisesti käyttöönottamia (vapaaehtoisia) rahoitusosuuksia. Kuten edellä johdanto-osan 53 kappaleessa osoitetaan, itävaltalaiset maatalous- ja elintarvikealan yritykset maksavat pakollisia AMA-perussäädöksellä käyttöönotettuja maksuja. Maksut eivät näin ollen ole luonteeltaan yksityisiä vaan valtion säädöksellä pakolliseksi asettamia.

(128)

Lisäksi, toisin kuin asiassa Doux Élevage, AMAssa kyseessä eivät ole yksityisten organisaatioiden käyttöönottamat rahoitusosuudet. Kuten edellä johdanto-osan 49–54 kappaleessa osoitetaan, rahoitusosuudet ovat valtion asettamia ja niitä hallinnoi AMA, joka on AMA-perusäädöksellä perustettu ja valtion määräysvallassa oleva julkisoikeudellinen yhteisö. AMAn kokonaan omistama tytäryritys AMA Marketing hallinnoi järjestelmää.

(129)

Asiassa Doux Élevage tuomioistuin katsoi, että kyseisten rahoitusosuuksien yksityinen luonne säilyi keskeytyksettä ja etteivät kansalliset viranomaiset itse asiassa voineet käyttää kyseisiä varoja lähinnä tukeakseen tiettyjä yrityksiä. Pikemminkin nimenomaan kyseiset toimialajärjestöt päättivät kyseisten varojen käytöstä, ja varat ohjattiin sitten kokonaan kyseisten järjestöjen määrittämien tavoitteiden täyttämiseen. Kyseiset varat eivät myöskään olleet jatkuvasti valtion valvonnassa eivätkä valtion viranomaisten käytettävissä.

(130)

Tosin kuin asiassa Doux Élevage, käsiteltävänä olevassa asiassa tavoitteet, joihin AMA pyrkii, eivät ole näiden varojen käytöstä päättävän yksityisen organisaation asettamia vaan ne asetetaan säädöksessä, jolla kyseistä julkista yhteisöä säännellään (eli AMA-perussäädöksessä, ks. johdanto-osan 54 kappale).

(131)

Sen vuoksi edellytykset, joita asiassa Doux Élevage sovellettiin oletukseen yksityisistä varoista, eivät täyty.

(132)

Edellä esitetyistä syistä komissio katsoo, että AMAn suorittama kyseisten toimenpiteiden rahoitus on valtion toimenpiteistä johtuvaa ja että varat ovat sen vuoksi valtion varoja.

(133)

Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tukina pidetään sellaisia toimenpiteitä, jotka muodossa tai toisessa suosivat yrityksiä välittömästi tai välillisesti tai joita on pidettävä sellaisena taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi saanut tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan (58). Lisäksi tukena pidetään toimenpiteitä, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja ovat siten sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustuksen kaltaisia (59). Tuomioistuin myös totesi, että tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä tuotteita suosiva viranomaisen toimenpide katsotaan osoitukseksi vastikkeettoman edun myöntämisestä siinäkin tapauksessa, että se rahoitetaan osittain tai kokonaan viranomaisen näille yrityksille määräämillä ja niiltä kantamilla maksuilla (60).

(134)

Toimenpide hyödyttää maataloustuotteiden tuotannossa, jalostuksessa ja kaupan pitämisessä toimivia yrityksiä, myös elintarviketeollisuutta (ks. johdanto-osan 46 kappale), mainonnan, laatutuotteiden tuen ja teknisen tuen välityksellä.

(135)

Tältä osin Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan lisätietoja siitä, keitä edunsaajat olivat ja kuinka paljon edunsaajia oli kussakin markkinointitoimenpiteessä. Itävallan viranomaiset vastasivat tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012 toimittaessaan, ettei ole mahdollista yksilöidä kunkin yksittäisen toimenpiteen edunsaajia, sillä järjestelmästä eivät hyötyneet vain logoja käyttävät tuottajat ja vähittäismyyjät vaan myös ne tuottajat, jotka eivät osallistuneet järjestelmään suoraan, ja siten koko ala. Itävalta väitti, että kyseisillä toimenpiteillä lisättiin kuluttajien tietämystä yleisesti ottaen, joten myös niiden tuottajien, jotka eivät osallistuneet järjestelmään, oli nostettava tuotteidensa laatua.

(136)

Komissio myös pyysi aloituspäätöksessä Itävaltaa selventämään, missä määrin elintarviketeollisuus hyötyi markkinointitoimenpiteistä. Itävallan viranomaiset turvautuivat samaan perusteluun kuin edellä (johdanto-osan 135 kappale).

(137)

Oikeuskäytännön mukaan (61) toimenpiteen valikoiva luonne säilyy silloinkin, kun toimenpidettä sovelletaan koko alaan (mutta ei muihin aloihin). Itävallan viranomaisten väitteet siitä, että toimenpide on luonteeltaan yleinen, on hylättävä.

(138)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yrityksen kilpailuaseman vahvistaminen valtion tuella vääristää yleensä kilpailua suhteessa muihin kilpaileviin yrityksiin, jotka eivät saa tätä tukea (62). Tuki, jota myönnetään unionin sisäiselle kaupalle avoimilla markkinoilla toimivalle yritykselle, on omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (63).

(139)

Maataloustuotteilla käytävä kauppa oli unionissa huomattavan suurta vuosina 1995–2008. Esimerkiksi vuonna 2004 unionin sisäisessä kaupassa maataloustuotteita tuotiin noin 183 miljardin euron edestä ja vietiin noin 187 miljardin euron edestä, mikä on noin 57 prosenttia maatalouden 324 miljardin euron kokonaistuotannosta (64).

(140)

Kun otetaan huomioon maataloustuotteilla kyseisellä ajanjaksolla käyty huomattava unionin sisäinen kauppa, voidaan katsoa, että tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet vääristivät tai uhkasivat vääristää kilpailua ja vaikuttivat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Tälle tuovat vahvistukset myös jotkin AMAn omista lausunnoista sen kyseiseltä ajanjaksolta esittämissä vuosiraporteissa (ks. edellä johdanto-osan 84–90 kappale). Lausunnot osoittavat AMAn olleen selvillä siitä, että markkinointitoimenpiteet olivat omiaan edistämään kotimaista tuotantoa, joka kilpailee muiden jäsenvaltioiden tuotannon kanssa.

(141)

Edellä esitetyn perusteella SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi voidaan päätellä, että tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet ovat mainitun artiklan mukaista valtiontukea.

(142)

Vuoden 2012 aloituspäätös koski ilmoittamattomia AMA-markkinointitoimenpiteitä tukijärjestelmässä NN 34/2000 ja kumotun komission päätöksen NN 34A/2000 soveltamisalaan kuuluneita AMAn toimenpiteitä.

(143)

Kun otetaan huomioon, että AMA-perussäädöstä ja sen täytäntöönpanomääräyksiä on muutettu lukuisia kertoja, että useita menettelyvaiheita on toteutettu ja että tuki koostuu useista eripituisista toimenpiteistä, on määritettävä toimenpiteiden tarkat aloitus- ja lopetuspäivämäärät ja sen myötä päätöksen ajallinen soveltamisaika.

(144)

Itävallan viranomaisten mukaan markkinointitoimenpiteitä on sovellettu vuodesta 1994 eli jo ennen 1 päivää tammikuuta 1995, jolloin Itävalta liittyi Euroopan unioniin. Itävallan viranomaiset eivät kuitenkaan ilmoittaneet AMAn toimenpiteistä komissiolle Itävallan tasavallan liittymisasiakirjan 143 tai 144 artiklan mukaisesti (ks. johdanto-osan 34 kappale), eikä niitä voida sen vuoksi pitää voimassa olevana tukena. Sen vuoksi toimenpiteitä tulisi pitää uutena tukena, josta ei ilmoitettu, liittymispäivämäärästä eli 1 päivästä tammikuuta 1995. Kyseistä päivämäärää olisi sen vuoksi pidettävä tuen myöntämisen aloituspäivämääränä.

(145)

Lisäksi, kuten johdanto-osan 36 kappaleessa kuvataan, Itävallan viranomaiset väittävät 23 päivänä kesäkuuta 1997 päivätyssä kirjeessään toimittaneensa AMAn markkinointitoimenpiteistä komissiolle täytetyn ilmoituslomakkeen, johon komissio ei reagoinut säädetyn kahden kuukauden määräajan kuluessa (65). Viranomaiset katsovat, että kyseessä oli pätevä ilmoitus ja että kyseisen kahden kuukauden määräajan päätyttyä tukea olisi pidettävä hyväksyttynä ja siten voimassa olevana tukena. Samoja perusteluja käytetään oikeudellisessa lausunnossa, joka on liitetty 25 päivänä helmikuuta 2015 toimitettuihin tietoihin.

(146)

Komissio kiistää tämän väitteen. Koska toimenpiteitä toteutettiin jo ennen vuotta 1997, edellä mainittua kirjettä ei voida pitää SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisena pätevänä ilmoituksena toimenpiteistä, eikä tukea sen vuoksi katsota voimassa olevaksi tueksi. Lorenz-tuomion mukaan tuki katsottaisiin voimassa olevaksi tueksi ainoastaan, jos sitä ei olisi vielä pantu täytäntöön, kun toimenpiteestä ilmoitettiin komissiolle; jos kyseessä on tuki, jota ei aiemmin ollut pantu täytäntöön, tuki voitiin katsoa voimassa olevaksi tueksi ainoastaan, jos jäsenvaltio kahden kuukauden määräajan jälkeen oli antanut komissiolle ennakkoilmoituksen. Itävallan viranomaiset ovat kuitenkin toteuttaneet toimenpiteet ennen virallista ilmoitusta, eivätkä ne ole antaneet komissiolle mitään ennakkoilmoitusta. Näin ollen edellä mainittu 23 päivänä kesäkuuta 1997 päivätty kirje ei muuta käsiteltävänä olevaa toimenpidettä SEUT-sopimuksen 108 artiklan 1 kohdan mukaiseksi voimassa olevaksi tueksi.

(147)

Ottaen huomioon edellä esitetyt tiedot ja näkökohdat komissio tulee tämän päätöksen ajallisen soveltamisajan osalta siihen tulokseen, että kaikkien AMAn markkinointitoimenpiteiden alkamispäivämäärä on 1 päivä tammikuuta 1995 (ks. johdanto-osan 34 ja 144 kappale).

(148)

Täytäntöönpanon päättymispäivämäärän osalta Itävallan viranomaiset vahvistivat 14 päivänä syyskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että toimenpiteet, jotka on ilmoitettu tukijärjestelmäksi N 239/2004, liittyvät osaan AMAn toimenpiteistä, joita on tutkittu asianumerolla NN 34/2000 (sen jälkeen kun toimenpiteitä oli muutettu tuntuvasti, jotta ne olisivat sovellettavien sääntöjen mukaisia (ks. johdanto-osan 39 kappale).

(149)

Mainitussa kirjeessä Itävallan viranomaiset vahvistivat, että vuoden 2002 jälkeisellä ajanjaksolla AMA Marketing ei toteuttanut muita tukitoimenpiteitä kuin asioiden NN 34A/2000 ja N 239/2004 (ja niiden myöhempien pidennysten (66)) piiriin kuuluvia toimenpiteitä.

(150)

Itävallan viranomaisten toimittamista tiedoista käy ilmi, että hyväksytty tukijärjestelmä N 570/1998 ei liity AMAn markkinointitoimenpiteisiin, jotka kuuluvat tämän päätöksen soveltamisalaan.

(151)

AMAn luomu- ja laatumerkkien osalta tuen myöntäminen päättyi 31 päivänä joulukuuta 2008, lukuun ottamatta luomumerkkiin liittyviä mainontatoimenpiteitä, joiden voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2006 (ks. johdanto-osan 15 ja 19 kappale).

(152)

Muita AMAn markkinointitoimenpiteitä sovellettiin 20 päivään lokakuuta 2004 eli päivämäärään, jona päätös N 239/2004 hyväksyttiin (ks. edellä 1.4 luku ja johdanto-osan 39 kappale). Tämä päätös kattaa sen vuoksi ajanjakson 1.1.1995–31.12.2008 kaikkien toimenpiteiden osalta, lukuun ottamatta luomumerkkiin liittyviä mainontatoimenpiteitä, joiden osalta kyseessä oleva ajanjakso on 1.1.1995–31.12.2006, ja muita markkinointitoimenpiteitä, joiden osalta kyseessä oleva ajanjakso on 1.1.1995–20.10.2004.

(153)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdasta käy ilmi, että komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista. Asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdan mukaan uudet tuet, jotka on otettu käyttöön SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, ovat sääntöjenvastaisia. Mainitun asetuksen 2 artiklassa säädetään velvollisuudesta ilmoittaa valtiontuesta.

(154)

Itävalta ei ilmoittanut komissiolle, kuten SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaan olisi vaadittu, toimenpiteet käyttöönottavista määräyksistä ja maksusta, joilla ne rahoitettiin, ennen toimenpiteiden toteuttamista.

(155)

Kuten edellä 6 luvussa osoitetaan, Itävallan toteuttamat toimenpiteet ovat valtiontukea. Kuten johdanto-osan 34 kappaleessa todetaan, markkinointitoimenpiteitä on toteutettu vuodesta 1994 alkaen, eli ennen 1 päivää tammikuuta 1995, jolloin Itävalta liittyi Euroopan unioniin. Itävallan viranomaiset eivät kuitenkaan koskaan ilmoittaneet AMAn toimenpiteistä komissiolle Itävallan tasavallan liittymisasiakirjan 143 tai 144 artiklan mukaisesti. Sen vuoksi tuki oli uutta tukea liittymishetkellä, ja Itävallan viranomaisten olisi pitänyt ilmoittaa siitä. Koska asianmukaista ilmoitusta ei ole annettu, tuki on sääntöjenvastaista SEUT-sopimuksen asianomaisten määräysten mukaisesti (ks. tämän osalta myös johdanto-osan 144 kappale).

(156)

Lisäksi, kuten kuvataan johdanto-osan 9, 36 ja 148 kappaleessa, 23 päivänä kesäkuuta 1997 päivättyä kirjettä tai 19 päivänä joulukuuta 2002 päivättyä kirjettä ei voida pitää pätevänä ilmoituksena tästä uudesta tuesta.

(157)

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission päätöksen NN 34A/2000 siltä perustalta, että vuoden AMA-perussäädös oli ristiriitainen. Rahoitusosuuden tarkoitusperään liittyvässä säädöksen 21a §:ssä viitattiin kansallisiin tuotteisiin. Tarkemmin sanottuna 1 momentissa viitattiin tavoitteeseen, joka oli ”kotimaisten maa- ja metsätaloustuotteiden ja niistä saatavien tuotteiden myynnin edistäminen ja takaaminen” (67). Mainitun pykälän 2 momentissa viitattiin ”muiden markkinointitoimenpiteiden edistämiseen (erityisesti palvelusuoritukset ja asiaan liittyvät henkilöstökulut)”.

(158)

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan vuoden 1992 AMA-perussäädöksen 21a §:n 1 momentissa oleva rajoitus kansallisiin tuotteisiin herättää epäilyksiä kyseisen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, ja komission olisi pitänyt näiden epäilysten vuoksi aloittaa muodollinen tutkintamenettely (68).

(159)

Kysymys tuotteen kansallisesta alkuperästä on sen vuoksi osatekijä, joka vaatii seikkaperäistä tarkastelua.

(160)

Kantelijoiden mukaan merkit ja tuetut toimenpiteet olivat ainoastaan itävaltalaisten tuottajien käytettävissä. Kantelijat väittivät tältä osin, että vuoden 1992 AMA-perussäädöksen 21a §:n 1 momentin nojalla vain itävaltalaiset tuottajat pystyivät hyötymään tuetuista mainontatoimenpiteistä.

(161)

Tämän suhteen Itävallan viranomaiset ovat selventäneet 19 päivänä joulukuuta 2002 päivätyssä kirjeessään, että AMAn laatumerkki ja AMAn luomumerkki olivat kaikkien tuotteiden käytettävissä tuotteiden alkuperästä riippumatta. Itävallan viranomaiset toimittivat 5 päivänä maaliskuuta 2004 päivätyllä kirjeellä AMA Marketingin antamat uudet sisäiset säännöt, jotka Itävallan liittovaltion maa- ja metsätalous-, ympäristönsuojelu- ja vesitalousministeriö (BMLFUW) oli hyväksynyt. Kyseisillä säännöillä säännellään näiden merkkien myöntämistä. Kyseisten sääntöjen mukaan nämä merkit voidaan myöntää mille tahansa tuotteille riippumatta siitä, tulevatko ne Itävallasta vai muista jäsenvaltioista, jos tuotteet täyttävät laatuvaatimukset. Lisäksi Itävallan viranomaiset sitoutuivat muuttamaan vuoden 1992 AMA-perussäädöstä. Säädöksen muutos tuli voimaan heinäkuussa 2007. AMA-perussäädöksen 21a §:n 1 momentti ei ole tuosta lähtien enää sisältänyt viittausta ”kansallisiin” tuotteisiin (69).

(162)

Kesäkuun 30 päivän 2007 jälkeinen ajanjakso ei näin ollen aiheuta erityisiä ongelmia tuotteiden alkuperän tai kyseisistä merkeistä tai toimenpiteistä hyötyvien tahojen suhteen, mutta on tarkasteltava seikkaperäisemmin ajanjaksoa ennen kyseistä päivämäärää. Koska järjestelmään sisältyvät toimenpiteet ovat erityyppisiä ja viittauksella kansalliseen alkuperään on erilainen painoarvo, kutakin toimenpidettä on tarkasteltava erikseen.

(163)

Laatumerkin osalta voidaan todeta, että tammikuusta 2000 alkaen AMA-perussäädöksen täytäntöönpanossa (Regulativ zur Verwendung des AMA-Gütesiegels für Lebensmittel) ei viitattu kansallisiin tuotteisiin vaan katettiin kaikki tuotteet niiden alkuperästä riippumatta. Alkuperän ilmoittamista koskevassa 23 §:ssä viitataan nimenomaisesti alueeseen (esimerkiksi Tiroli tai Baijeri) tai maahan (esimerkiksi Itävalta, Ranska) tuotteen alkuperäpaikkana, mikä osoittaa, että mikä tahansa alue/maa voitiin nimetä tuotteiden alkuperäpaikaksi. Väite siitä, että laatumerkki oli vain kansallisten (eli itävaltalaisten) tuotteiden käytettävissä, on hylättävä kyseisen päivämäärän jälkeisen ajanjakson osalta.

(164)

Lisäksi kaikki tuotteen alkuperää koskevat määräykset sisältävät seuraavan määritelmän ilmaisulle ”kotimainen” (heimisch): ”Näissä ohjeissa ilmaisulla ”kotimainen” viitataan tuotteen alkuperäpaikaksi täsmennettyyn alueeseen” (”Wird in diesen Richtlinien der Begriff ”heimisch” verwendet, ist darunter die im Herkunftsanteil des Zeichens angeführte Region zu verstehen”) (70). Myös tämä osoittaa, että täytäntöönpanosäädöksissä käytetty viittaus ”kansallisiin tuotteisiin” ei tarkoita ainoastaan itävaltalaisia tuotteita vaan alkuperäpaikkana saattoi olla mikä tahansa alue.

(165)

Luomumerkissä viitataan sinällään ennen kaikkea tuotteen erityisiin laatuvaatimuksiin. Asianomaisissa järjestelmään kuuluvissa logoissa viitattiin LUOMUUN pääasiallisena viestinä, ja logot olivat kaikkien tuotteiden käytettävissä riippumatta tuotteiden alkuperästä. Alkuperä voitiin mainita vain toissijaisena viestinä.

(166)

Siltä osin kuin kyseessä on laatutuotteiden tuki, kyseistä tukea myönnettiin laadunvarmistusjärjestelmien kehittämiseen, laaduntarkastuksiin ja luomutuotteiden tarkastuksiin (johdanto-osan 98 kappale). Nämä toimenpiteet eivät myöskään sinällään rajoittuneet tiettyä kansallista alkuperää oleviin tuotteisiin.

(167)

Yleisluonteiseen mainontaan tarkoitettu tuki ei aiheuta asianomaisten tuotteiden alkuperään liittyviä ongelmia, sillä kampanjoissa mainostettiin tuotetta tai viitattiin siihen aivan yleisluonteisesti mainitsematta tuotteen alkuperää millään lailla.

(168)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(169)

Ilmoituksessaan, joka koskee valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymistä (71), komissio toteaa, että asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettuja sääntöjenvastaisia tukia on arvioitava tuen myöntämisajankohtana voimassa olleiden sääntöjen perusteella.

(170)

Ajanjaksolla 1.1.2000–31.12.2006 sovellettiin vuosien 2000–2006 suuntaviivoja. Maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevia suuntaviivoja vuosiksi 2007–2013 (72), jäljempänä ’vuosien 2007–2013 suuntaviivat’, sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 2007 suuntaviivojen 194 kohdan mukaisesti.

(171)

Tältä osin on huomautettava, että vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 196 kohdan mukaan jäsenvaltioilla oli 31 päivään joulukuuta 2007 kestävä siirtymäkausi, jonka aikana niiden oli muutettava järjestelmät suuntaviivojen mukaisiksi. Voimassa oleva tuki määritellään asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdassa. Käsiteltävänä olevaan asiaan sovellettavassa mainitun asetuksen 1 artiklan b alakohdan ii alakohdassa säädetään, että voimassa olevalla tuella tarkoitetaan ”hyväksyttyjä tukia eli tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka komissio tai neuvosto on hyväksynyt”.

(172)

Komissio hyväksyi tukijärjestelmän NN 34A/2000 30 päivänä kesäkuuta 2004. Kantelijat nostivat kuitenkin syyskuussa 2004 päätöksestä kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa (nykyisin unionin yleinen tuomioistuin), joka kumosi komission päätöksen 18 päivänä marraskuuta 2009 antamallaan tuomiolla. Itävalta haki tähän tuomioon muutosta. Unionin tuomioistuin hylkäsi muutoksenhaun ja piti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion voimassa 27 päivän lokakuuta 2011.

(173)

Itävallan viranomaiset väittävät, että tarkasteltavana oleva asia on voimassa olevaa tukea ja että sitä oli arvioitava vuosien 2007–2013 uusien suuntaviivojen mukaisesti vasta 1 päivästä tammikuuta 2008 alkaen. Itävallan viranomaiset viittaavat 14 päivänä syyskuuta 2012 toimittamissaan tiedoissa myös luottamuksensuojan periaatteeseen ja toteavat, että komission päätös kumottiin vasta vuonna 2011.

(174)

Oikeuskäytännössä todetaan luottamuksensuojan osalta (73) seuraavaa: ”myöskään silloin kun kumoamiskanne on nostettu, tuensaajalla ei voi olla tällaista varmuutta, niin kauan kuin yhteisöjen tuomioistuimet eivät ole lopullisesti ratkaisseet asiaa”. Käsiteltävänä olevassa asiassa ei tämän vuoksi voida vedota luottamuksensuojaan.

(175)

Tämän seurauksena tukijärjestelmää NN 34A/2000 ei voida pitää voimassa olevana tukena 30 päivänä kesäkuuta 2004 tehdyn komission päätöksen perusteella, eikä vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 196 kohdassa vahvistettua siirtymäkautta näin ollen sovelleta. Tukijärjestelmä olisi pitänyt saattaa vuosien 2007–2013 suuntaviivojen mukaiseksi 1 päivästä tammikuuta 2007 lähtien.

(176)

Mainontatoimenpiteiden osalta ajanjaksolla 1.1.1995–31.12.2001 myönnetyn tuen soveltuvuus sisämarkkinoille on arvioitava valtion osallistumisesta maatalous- ja kalastustuotteiden myynninedistämiseen annetun komission tiedonannon (74), jäljempänä ’vuoden 1986 tiedonanto’, sekä maataloustuotteiden ja tiettyjen EY:n perustamissopimuksen liitteeseen II kuulumattomien tuotteiden, kalastustuotteita lukuun ottamatta, mainontaan myönnettävää kansallista tukea koskevien puitesääntöjen (75), jäljempänä ’mainonnan vuoden 1987 puitesäännöt’, perusteella.

(177)

Tuki, joka on myönnetty 1 päivän tammikuuta 2002 jälkeen, on arvioitava valtiontuesta EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen ja tiettyjen liitteeseen I kuulumattomien tuotteiden mainontaan annettujen yhteisön suuntaviivojen (76), jäljempänä ’mainonnan vuoden 2001 suuntaviivat’, perusteella.

(178)

Arvioidessaan maataloustuotteiden mainontaan 1 päivän tammikuuta 2007 jälkeen myönnettyä valtiontukea komissio soveltaa vuosien 2007–2013 suuntaviivojen VI.D jaksoa.

(179)

Mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjä sovelletaan mainontaan, joka määriteltiin miksi tahansa toiminnaksi, jossa hyödynnetään tiedotusvälineitä (kuten lehtiä, radiota, televisiota tai julisteita) ja jonka tavoitteena on saada kuluttajat ostamaan mainonnan kohteena oleva tuote. Puitesääntöjä ei sen sijaan sovelleta menekinedistämiseen laajemmassa merkityksessä, kuten tieteellisen tiedon jakamiseen suurelle yleisölle, messujen, näyttelyiden tai vastaavien tapahtumien järjestämiseen tai niihin osallistumiseen taikka markkinatutkimuksiin (77).

(180)

Mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen soveltamisala on periaatteessa sama kuin mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen edellä kuvattu soveltamisala. Joitakin eroja kuitenkin on. Ensimmäinen olennainen muutos oli se, että talouden toimijat lisättiin mainonnan mahdollisiin kohteisiin (78). Toinen muutos koski sitä seikkaa, että mainonnan määritelmää laajennettiin kattamaan kuluttajille myyntipisteissä suunnatut mainontatoimet (kuten aineiston jakaminen kuluttajille mainostarkoituksessa) (79).

(181)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen IV.D jakson soveltamisala on sama kuin mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen (80).

(182)

Niin mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjä kuin mainonnan vuoden 2001 suuntaviivoja sovelletaan mainontatoimiin muttei menekinedistämistoimiin. Viimeksi mainitun ryhmän tuki luokitellaan tekniseksi avuksi, jonka osalta sovelletaan erityisiä sääntöjä.

(183)

Käsiteltävänä olevassa asiassa tukea myönnettiin mainoskampanjoihin, joissa käytettiin erilaisia tiedotusvälineitä ja muita keinoja julkisuuden lisäämiseksi. Mainoskampanjat koskivat

(184)

Itävallan viranomaisten toimittamista tiedoista voidaan päätellä, että toimenpiteiden tavoitteena oli houkutella kuluttajia ostamaan kyseistä tuotetta (ks. johdanto-osan 75 ja 94 kappale). Edellä mainitut toimenpiteet kuuluvat näin ollen mainonnan piiriin, ja niitä on arvioitava asianomaisten sovellettavien sääntöjen perusteella.

(185)

Ennen 1 päivää tammikuuta 2002 myönnetyn tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille on arvioitava vuoden 1986 tiedonannon ja mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen perusteella (johdanto-osan 176 kappale).

(186)

Mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen 2.2 kohdassa kielletään mainonta, joka liittyy tiettyihin yrityksiin.

(187)

Puitesääntöjen 3 kohdan mukaan mainonnan tulisi koskea vähintään yhtä seuraavista luokista (myönteiset perusteet):

(188)

Mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen 4 kohdan mukaan edellä mainittujen sääntöjen nojalla myönnetty tuki ei myöskään saa ylittää määrää, jonka ala itse on osoittanut tiettyyn mainoskampanjaan. Tämä merkitsee, että enintään 100 prosentin tuki-intensiteetti voidaan sallia, mutta ainoastaan, jos kyseinen ala itse maksaa vähintään 50 prosenttia kustannuksista, joko vapaaehtoisina rahoitusosuuksina tai veronluonteisten maksujen tai pakollisten rahoitusosuuksien välityksellä. Näin ollen sallitaan enintään 100 prosentin tuki-intensiteetti.

(189)

Sekä vuoden 1986 tiedonannon 2 kohdassa että mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen 2.1 kohdassa (81) korostetaan, että mainonnan tukea ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana, jos menekinedistämismateriaali on EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla) vastaista.

(190)

Vuoden 1986 tiedonannon 2.1 kohdan mukaan SEUT-sopimuksen 34 artiklaa ei rikota, jos yleisluonteisissa menekinedistämiskampanjoissa ei viitata tuotteen alkuperään, jos muissa jäsenvaltioissa toteutetaan vienninedistämiskampanjoita tai jos kotimarkkinoilla toteutetaan kampanjoita, joissa edistetään tuotteen erityisominaisuuksia tai tuotelajeja ja joihin ei sisälly muita erityisiä viittauksia tuotteen kansalliseen alkuperään kuin ne, jotka käyvät ilmi kyseisen tuotteen ominaisuuksista tai tuotelajista taikka tuotteen tavanomaisesta nimityksestä.

(191)

Vuoden 1986 tiedonannon 2.2 kohdan mukaan seuraavat kampanjat sitä vastoin selkeästi rikkovat EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla): menekinedistämiskampanjat, joissa kuluttajia neuvotaan ostamaan kansallisia tuotteita vain siksi, että ne ovat kansallista alkuperää, tai menekinedistämiskampanjat, joilla pyritään saamaan kuluttajat luopumaan muiden jäsenvaltioiden tuotteiden ostamisesta tai väheksytään kyseisiä tuotteita kuluttajien silmissä (kielteinen menekinedistäminen).

(192)

Vuoden 1986 tiedonannon 2.3 kohdan mukaan jäsenvaltion kotimarkkinoilla toteutettuja menekinedistämiskampanjoita voidaan vastustaa EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla) nojalla, koska on viitattu tuotteiden kansalliseen alkuperään ja jollei tiettyjä rajoitteita ole noudatettu.

(193)

Vuoden 1986 tiedonannon 2.3.1 kohdan mukaan menekinedistämiskampanjat, joissa huomio kiinnitetään jäsenvaltiossa tuotettujen tuotteiden lajeihin tai ominaisuuksiin, eivät käytännössä rajoitu kansallisiin tai alueellisiin erikoistuotteisiin, ja niissä kiinnitetään usein huomio jäsenvaltiossa tuotettujen tuotteiden erityisiin ominaisuuksiin ja kansalliseen alkuperään, vaikka kyseiset tuotteet ja niiden ominaisuudet ovat samankaltaisia kuin muualla tuotetuilla tuotteilla. Jos tällaisissa menekinedistämiskampanjoissa asetetaan aiheetonta painoarvoa tuotteiden kansalliselle alkuperälle, on vaara, että rikotaan EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla).

(194)

Vuoden 1986 suuntaviivoissa kehotetaan tästä syystä jäsenvaltioita varmistamaan erityisesti, että seuraavia ohjeita noudatetaan tarkoin:

(195)

Itävallan viranomaiset väittävät 25 päivänä helmikuuta 2015 toimitettuihin tietoihin liitetyssä oikeudellisessa lausunnossa, että EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla) rikkomista on arvioitava ”historialliselta näkökannalta” ja ettei ajanjaksolla 1995–2002 tuomioistuinkäsittelyssä ollut asiaa, jossa tekstin ja merkin graafisen viestin olisi katsottu rikkoneen EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa. Komission mielestä tämä perustelu ei osu asian ytimeen. Kuten edellä käy ilmi, niin vuoden 1986 tiedonantoon (82) kuin mainonnan vuoden 1987 puitesääntöihin sisältyy jäsenvaltioille nimenomaisia ja yksityiskohtaisia ohjeita siitä, kuinka toimenpiteet tulisi suunnitella, jotta vältettäisiin EY:n perustamissopimuksen 30 artiklan rikkominen.

(196)

Niiden tietojen perusteella, joita komissiolla oli käytettävissään ajanjaksolta ennen vuotta 2002, ei ollut mahdollista arvioida, noudattivatko mainontatoimenpiteet edellä mainittuja sääntöjä, kun aloituspäätös hyväksyttiin. Sen vuoksi Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan tarvittavat tiedot edellä mainittujen edellytysten suhteen.

(197)

Itävallan viranomaisten 14 päivänä syyskuuta 2012 antama vastaus ei sisältänyt tarpeeksi tietoja sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi (Itävallan viranomaiset vain viittasivat ajanjakson 1995–2001 vuosiraportteihin). Sen vuoksi lähetettiin näitä seikkoja koskeva uusi tietopyyntö 19 päivänä helmikuuta 2014, ja Itävallan vastaus siihen saatiin 5 päivänä toukokuuta 2014.

(198)

Viimeksi mainitussa vastauksessaan Itävallan viranomaiset totesivat, että mainoskampanjat koskivat ylijäämäisiä maataloustuotteita ja/tai korkealaatuisia tuotteita. Näin ollen noudatettiin myönteisiä perusteita, jotka vahvistetaan mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen 3 kohdassa.

(199)

Itävallan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan mainonnassa ei viitattu tiettyihin yrityksiin.

(200)

Tuen enimmäisintensiteetin osalta voidaan todeta, että alalta perittyjen maksujen osuus oli yli 50 prosenttia tuen määrästä (ks. myös johdanto-osan 43 ja 56 kappale). Näin ollen mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen 4 kohdassa tuki-intensiteetin osalta vahvistettu peruste täyttyy.

(201)

Aloituspäätöksessä komissio ilmaisi epäilyksenä, että EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla) mahdollisesti rikotaan. Komission alustavan kannan mukaan laatumerkissä oleva viittaus kansalliseen alkuperään ei vaikuttanut toissijaiselta (ks. johdanto-osan 65 kappale). Komissio totesi myös, että mainosmateriaalissa viittaus tuotteen alkuperään ei useinkaan rajoittunut laatumerkkiin vaan alkuperä mainittiin myös muualla mainoksessa (ks. johdanto-osan 83 kappale).

(202)

Sen vuoksi aloituspäätöksessä Itävallan viranomaisia pyydettiin kuvaamaan laatu- ja luomumerkkien ulkomuotoa ajanjaksolla 1995–2001 ja toimittamaan edustavia näytteitä menekinedistämismateriaalista, jossa merkkejä käytettiin.

(203)

Itävallan viranomaiset vastasivat 14 päivänä syyskuuta 2012, että nämä tiedot oli jo esitetty ajanjaksolta 1995–2004 toimitetuissa, valtiontukea käsitelleissä vuosiraporteissa. Komissio vastasi 19 päivänä helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä, etteivät kyseiset tiedot riittäneet sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi, ja pyysi yksityiskohtaista selvitystä (eli ilmoituslomakkeita) sen perustalta, mitä sääntöjä oli sovellettu toimenpiteen toteuttamishetkellä. Tämä arviointi toimitettiin 5 päivänä toukokuuta 2014 päivätyllä vastauksella.

(204)

Erityyppisten mainontatoimien sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevia erityisiä perusteita analysoidaan jäljempänä.

(205)

Siltä osin kuin kyseessä on viittaus tiettyihin yrityksiin joissakin mainoskampanjoissa (johdanto-osan 90 kappale), komissio panee merkille, että mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen 2.2 kohdan mukaan tuki tiettyihin yrityksiin liittyvään mainontaan on kiellettyä.

(206)

Itävallan viranomaiset väittivät 14 päivänä syyskuuta 2012 toimittamissaan tiedoissa, että mainitut yritykset olivat osallistuneet kampanjan (Druck und Werbeeinschaltung) joidenkin kustannusten maksamiseen. Tällaisia tiettyihin yrityksiin viittaavia kampanjoita ei kuitenkaan voida hyväksyä valtiontukisääntöjen nojalla (mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen 2.2 kohta). Se seikka, että yritykset osallistuivat kampanjasta aiheutuviin kustannuksiin, ei muuta tätä arviota.

(207)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaa siltä, että joissakin yleisluonteisissa mainoskampanjoissa viitattiin nimenomaisesti tuotteen alkuperään (eli Itävaltaan) (ks. johdanto-osan 84 ja 90 kappaleessa annetut esimerkit).

(208)

Näin ollen toimenpiteet eivät olleet mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen 2.1 (83) ja 2.2 kohdan mukaisia ja rikkoivat EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla). Sen vuoksi komissio katsoo, että ajanjaksolla 1.1.1995–31.12.1999 myönnetty tuki mainontatoimenpiteisiin, joissa viitataan tuotteiden alkuperään tai tiettyihin yrityksiin, ei sovellu sisämarkkinoille (84).

(209)

Ajanjaksolla 1.1.2000–31.12.2001 mainoskampanjoissa viitattiin vain tuotteen erityisominaisuuksiin tai tuotelajeihin, eikä tuotteiden kansalliseen alkuperään viitattu.

(210)

Sen vuoksi kampanjoissa ei viimeksi mainitulla ajanjaksolla rikottu EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa, ja kampanjat olivat näin ollen mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen mukaisia. Tämän vuoksi komissio katsoo, että ne soveltuvat sisämarkkinoille.

(211)

Itävallan viranomaiset totesivat 14 päivänä syyskuuta 2012 antamassaan vastauksessa laatumerkin osalta, että käytettiin samoja merkkejä, jotka oli hyväksytty komission asiassa N 589/2008 tekemässä päätöksessä. Itävallan viranomaiset katsovat näin ollen, että viittaus kansalliseen alkuperään oli toissijaisessa asemassa.

(212)

Komissio ei ole samaa mieltä Itävallan viranomaisten kanssa. Kuten edellä (johdanto-osan 65 kappale) osoitetaan, laatumerkissä käytettiin toista logoa ajanjaksolla 1995–1999. Tuossa logossa viittaus alkuperään ei ollut toissijainen laatua koskeneeseen logon viestiin verrattuna. Sekä visuaalinen viesti (Itävallan lippu) että käytetty teksti osoittavat, että Itävalta oli pääasiallinen viesti.

(213)

Näin ollen ei noudatettu vuoden 1986 tiedonannon 2.3.1 kohtaa, jonka mukaan kansallista alkuperää koskevien viittausten olisi täydennettävä kuluttajille suunnattua kampanjan pääasiallista viestiä eivätkä ne saisi olla pääsyynä siihen, miksi kuluttajia kehotetaan ostamaan tuote. Sen vuoksi komissio katsoo, että ajanjaksolla 1.1.1995–31.12.1999 myönnetty tuki laatumerkkiin ei sovellu sisämarkkinoille.

(214)

Ajanjakson 1.1.2000–31.12.2001 osalta komissio katsoo, että uudet logot, jotka olivat samat kuin asiassa N 589/2008 tehdyssä komission päätöksessä arvioidut logot, ovat mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen edellytysten mukaiset, ja näin ollen komissio katsoo, että asiaan liittyvä tuki soveltuu sisämarkkinoille.

(215)

Luomulogon mainontatoimenpiteissä käytettiin, kuten johdanto-osan 65 kappaleessa osoitetaan, samoja logoja kuin vuoden 2002 jälkeisellä ajanjaksolla.

(216)

Koska tämäntyyppisessä mainonnassa huomio kiinnitetään jäsenvaltiossa tuotettujen tuotteiden lajeihin tai ominaisuuksiin, toimet kuuluvat vuoden 1986 tiedonannon 2.3.1 kohdan soveltamisalaan. Kyseisen kohdan mukaan tuotteen kansalliselle alkuperälle ei saa asettaa aiheetonta painoarvoa.

(217)

Logosta oli kaksi versiota, ja ensimmäisessä niistä ei viitattu lainkaan tuotteiden alkuperään. Toisessa mainittiin tuotteiden alkuperä toissijaisena viestinä. Ensimmäinen versio ei aiheuttanut ongelmia sen suhteen, että EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla) mahdollisesti rikottaisiin. Toisen osalta vuoden 1986 tiedonannon 2.3.1 kohdan edellytykset täyttyivät seuraavista syistä:

(218)

Näin ollen luomumerkin mainontatuki ajanjaksolla 1.1.1995–31.12.2001 noudatti vuoden 1986 tiedonannon edellytyksiä. Tämän vuoksi komissio katsoo, että tuki soveltuu sisämarkkinoille.

(219)

Itävallan ulkopuolella järjestettyihin mainoskampanjoihin ei sisältynyt muita erityisiä viittauksia tuotteen alkuperään kuin ne, jotka ilmenevät kyseisen tuotteen ominaisuuksista tai tuotelajeista taikka tuotteen tavanomaisesta nimityksestä. Kyseiset kampanjat noudattivat näin ollen vuoden 1986 tiedonannon 2.1 kohtaa eivätkä rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 30 artiklaa (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla).

(220)

Näin ollen tuki mainontaan Itävallan ulkopuolella ajanjaksolla 1.1.1995–31.12.2001 noudatti vuoden 1986 tiedonannon edellytyksiä. Tämän vuoksi komissio katsoo, että tuki soveltuu sisämarkkinoille.

(221)

Mainontatoimien tuen oli ajanjaksolla 1.1.2002–31.12.2006 noudatettava vuosien 2000–2006 suuntaviivoissa vahvistettuja edellytyksiä. Vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 18 kohdan mukaan maataloustuotteiden menekinedistämis- ja mainontatoimia oli arvioitava mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen mukaisesti.

(222)

Tammikuun 1 päivästä 2002 alkaen sovellettiin mainonnan vuoden 2001 suuntaviivoja ja ne korvasivat vuoden 1986 tiedonannon ja mainonnan vuoden 1987 puitesäännöt (mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 69 ja 75 kohta). Sen vuoksi komissio perustaa ajanjaksoa 1.1.2002–31.12.2006 koskevan arviointinsa mainonnan vuoden 2001 suuntaviivoihin.

(223)

Mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 12 kohdan mukaan maataloustuotteiden ja muiden tuotteiden mainontaan tarkoitetun tuen ei tulisi muuttaa kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla (kielteinen peruste) ja tulisi edistää tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehitystä (myönteinen peruste), jotta se soveltuisi sisämarkkinoille.

(224)

Mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 18 kohdan mukaan tukea ei voitu myöntää mainoskampanjoihin, jos ne ovat vastoin EY:n perustamissopimuksen 28 artiklaa (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla). Kyseisessä artiklassa kielletään tuonnin määrälliset rajoitukset ja kaikki toimenpiteet, jotka aiheuttavat jäsenvaltioiden välillä vastaavia vaikutuksia.

(225)

Tukea ei voitu myöntää mainontaan, joka liittyy suoraan jonkin tietyn yrityksen tai yritysten tuotteisiin. Jos julkisista varoista rahoitettuja mainontatoimia toteutti yksityisyritys, tällaisen yrityksen valinta oli tehtävä markkinaperiaatteiden mukaisesti (mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 29 ja 30 kohta).

(226)

Kampanjat eivät myöskään voineet olla ristiriidassa yhteisön johdetun oikeuden kanssa, ja niiden oli eritoten oltava direktiivin 2000/13/EY säännösten mukaisia (mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 25–28 kohta).

(227)

Mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 31 ja 32 kohdan mukaan mainonnan oli koskettava ylijäämäisiä maataloustuotteita tai lajeja, joita ei hyödynnetä riittävästi, taikka uusia tuotteita tai korvaavia tuotteita, joiden osalta ei vielä ole ylijäämää, taikka korkealaatuisia tuotteita, tiettyjen alueiden kehitystä tai pk-yritysten kehitystä, jotta tukeen voitaisiin soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaista poikkeusta.

(228)

Mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 4 luvussa yksilöitiin edellä mainittujen myönteisten perusteiden soveltaminen tietyntyyppiseen mainontaan eli mainontatukeen, jossa alkuperä muodostaa osan viestiä (4.1 jakso) ja laatutuotteiden mainontatukeen (4.2 jakso).

(229)

Mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 23 kohdan mukaan tuottajamaan saisi ilmaista sanallisesti tai tunnusten avulla, jos viittaukset toisaalta tuotteen ominaisuuksiin ja tuotelajeihin ja toisaalta tuotteen kansalliseen alkuperään olivat keskenään tasapainossa. Kansallista alkuperää koskevien viittausten oli täydennettävä kuluttajille suunnattua pääasiallista viestiä eivätkä ne voineet olla pääsyynä siihen, miksi kuluttajia kehotettiin ostamaan tuote. Mainonnan, jossa tuotteen (alueellinen) alkuperä mainitaan toissijaisena viestinä, ei katsottu rikkovan EY:n perustamissopimuksen 28 artiklaa (nykyisin SEUT-sopimuksen 34 artikla). Arvioidakseen, oliko alkuperä todella toissijainen viesti, komissio ottaisi huomioon alkuperään viittaavan tekstin ja/tai tunnuksen (myös kuvien ja yleisesittelyn) yleisen osuuden ja tuotteen ainutlaatuisiin ominaisuuksiin (se osa viestistä, joka ei kohdistu alkuperään) viittaavan tekstin ja/tai tunnuksen osuuden (mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 40 ja 41 kohta).

(230)

Kun tukea myönnettiin erityiset laatuvaatimukset täyttäviin tuotteisiin, sen tuli olla kaikkien yhteisössä tuotettujen tuotteiden käytettävissä tuotteiden alkuperästä riippumatta. Jäsenvaltioiden oli myös tunnustettava muissa jäsenvaltioissa tehtyjen vastaavien tarkastusten tulokset (mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 49 kohta).

(231)

Mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 55 kohdan mukaan tuki voitiin sallia ainoastaan, jos tuotteet, joissa on viittauksia luonnonmukaiseen tuotantotapaan, täyttivät neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 vaatimukset. Kaikkiin luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden tuottajiin ja jalostajiin oli sovellettava mainitussa asetuksessa säädettyä tarkastusjärjestelmää.

(232)

Soveltaessaan edellä mainittuja säännöksiä laatu- ja luomumerkkiä koskeviin mainontatoimenpiteisiin ajanjaksolla 1.1.2002–31.12.2006 komissio tekee seuraavat päätelmät:

(233)

Laatumerkki ja toinen kahdesta luomumerkin eri versiosta (ks. johdanto-osan 64 kappale) sisälsivät viittauksen tuotteen alkuperään, mutta kyseistä viestiä voidaan pitää toissijaisena tuotteen (luonnonmukaista) laatua koskevaan pääasialliseen viestiin nähden. Viittaus tuotteen alkuperään sijaitsi toissijaisessa paikassa niin graafisessa viestissä (tausta) kuin logon tekstissä.

(234)

Merkkien rakenteen osalta komissio panee merkille, että merkkien keskiosassa oli kenttä, jossa teksti ”AMA Gütesiegel” tai ”BIO” oli hallitsevassa asemassa, ja tuotteen alkuperä ilmoitettiin huomattavasti pienemmillä kirjaimilla. Sivulla olevat kentät esitettiin kansallisissa väreissä (esimerkiksi punainen ja valkoinen Itävallan osalta), eikä tuotantomaata yksilöity lisätunnuksin. Keskikenttä täytti merkkien visuaalisesti hallitsevan osan ja vei noin 65 prosenttia merkin kokonaisleveydestä (ks. johdanto-osan 64 kappale). Itävallan viranomaiset ovat lisäksi täsmentäneet, että kaikessa molempia merkkejä koskevassa mainonnassa tuotteen laatu oli pääasiallinen viesti ja tuotteen alkuperä, jos se mainittiin, oli vain toissijainen viesti (ks. johdanto-osan 79 kappale).

(235)

Itävallan viranomaisten mukaan luomumerkki myönnettiin vain luonnonmukaisille tuotteille, jotka olivat asetuksessa (ETY) N:o 2092/91 säädettyjen edellytysten mukaisia (ks. johdanto-osan 69 kappale).

(236)

Itävallan viranomaiset ovat vakuuttaneet, että direktiivin 2000/13/EY säännöksiä noudatettiin tuetussa mainonnassa (ks. johdanto-osan 68 kappale).

(237)

Mainonta ei liittynyt suoraan jonkin tietyn yrityksen tai yritysten tuotteisiin. Itävallan viranomaiset ovat täsmentäneet, että mainonnassa myyntipisteessä ei mainostettu yrityksiä eikä tuotteita nimeltä eikä myyntipisteen omistaja hyötynyt tuesta (ks. johdanto-osan 78 kappale).

(238)

Itävallan viranomaiset ovat täsmentäneet, että kaikkien AMA Marketingin rahoittamien mainontatoimien toteuttajina olivat yksityiset yritykset, jotka oli valittu julkisella tarjouskilpailulla (ks. johdanto-osan 52 kappale).

(239)

Lisäksi Itävallan viranomaisten mukaan laatumerkin käyttö oli avoin kaikille unionissa tuotetuille tuotteille, jos ne täyttivät merkin käyttöä koskevat erityisvaatimukset. Nämä erityisvaatimukset joko koskivat tuotteen laatua tai rajoittuivat varmistamaan tuotteen osoitetun maantieteellisen alkuperän. Erityisvaatimukset oli joka tapauksessa mahdollista täyttää siitä riippumatta, miltä maantieteelliseltä alueelta tuote oli peräisin (ks. johdanto-osan 161 kappale).

(240)

Aloituspäätöksessä komissio huomautti, ettei sillä ollut tietoja siitä, tunnustettiinko vastaavat muissa jäsenvaltiossa suoritetut tarkastukset. Toimittaessaan tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012 Itävallan viranomaiset vahvistivat, että tällaiset tarkastukset tunnustettiin, ja toimittivat tätä tulevat todisteet.

(241)

Vaikka Itävallan viranomaiset vahvistivat, että vuodesta 2002 alkaen laatu- ja luomumerkki olivat kaikkien tuotteiden käytettävissä riippumatta tuotteiden alkuperästä, komissio oli aloituspäätöksessä epäilevällä kannalla, koska viittaus kansallisiin tuotteisiin toimenpiteiden keskeisessä oikeusperustassa eli AMA-perussäädöksessä poistettiin vasta vuonna 2007 (ks. johdanto-osan 161 kappale).

(242)

Tietoja toimittaessaan Itävallan viranomaiset esittivät uudet sisäiset säännöt, joiden mukaan merkit olivat avoinna kaikille tuotteille, sekä tiedot, joiden mukaan jotkin Itävallan ulkopuoliset tuotteet olivat tosiaankin saaneet merkin vuoden 2001 jälkeen. Viranomaiset myös vahvistivat uudelleen, että vuoden 2002 jälkeen sääntöjä oli sovellettu kaikkiin tuotteisiin tuotteiden alkuperästä riippumatta.

(243)

Aloituspäätöksessä komissio totesi, ettei ollut selvää, oliko AMAn uudet sisäiset säännöt pantu tehokkaasti täytäntöön jo 26 päivästä syyskuuta 2002 alkaen, vai oliko 26 päivän syyskuuta 2002 jälkeen sovellettu siirtymäkautta, jonka aikana tukea edelleen myönnettiin vanhojen sääntöjen mukaisesti. Toimittaessaan tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012 Itävallan viranomaiset ilmoittivat, ettei tällaista siirtymäkautta sovellettu.

(244)

Aloituspäätöksen johdanto-osan 175 kappaleessa komissio totesi, ettei sillä ollut käytettävissään tarpeeksi tietoja sen arvioimiseksi, sovelletaanko valtiontukisääntöjä edellä johdanto-osan 80 kappaleessa mainittuihin osarahoitettuihin luomumerkin menekinedistämistoimiin. Tätä varten Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan lisätietoja toimenpiteistä ajatellen niiden valtiontukihyväksyntää sekä ohjelmakauden kestosta. Toimittaessaan tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012 Itävallan viranomaiset totesivat, että luomumerkin menekinedistämistoimet olivat osa Itävallan osarahoittamaa luomutuotteiden tiedotus- ja menekinedistämisohjelmaa.

(245)

Itävallan viranomaiset totesivat 14 päivänä syyskuuta 2012 antamassaan vastauksessa myös seuraavaa: Vuosina 2002–2008 (20.9.2002–15.9.2005) toteutettiin luomutuotteiden osarahoitettua tiedotus- ja menekinedistämisohjelmaa. Tämä ohjelma oli hyväksytty 22 päivänä elokuuta 2002 tehdyllä komission päätöksellä C (2002) 3116 (85). Lisäksi 10 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyllä komission päätöksellä C (2007) 3299 luomumerkkiä varten hyväksyttiin toinen kolmivuotinen ohjelma (1.10.2007–30.9.2010) (86).

(246)

Edellä mainituista syistä tuki mainontatoimenpiteisiin, jotka toteutettiin ajanjaksolla 1.1.2002–31.12.2006, oli mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen ja siten vuosien 2000–2006 suuntaviivojen mukaista. Tämän vuoksi komissio katsoo, että kyseinen tuki soveltui sisämarkkinoille.

(247)

Mainoskampanjat voitiin hyväksyä, jos ne järjesti jäsenvaltio toisen jäsenvaltion markkinoilla suorasti tai epäsuorasti tai jos ne järjestettiin tukea myöntävän jäsenvaltion kotimaanmarkkinoilla ja tuotetta mainostettiin täysin yleisluonteisesti mainitsematta tuotteen kansallista alkuperää (mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 19 kohdan a–b alakohta).

(248)

Mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen mukaisesti komissio suhtautui myönteisesti mainoskampanjoihin, jotka toteutettiin tietyn jäsenvaltion tai alueen maataloustuotteiden tai muiden tuotteiden esittelemiseksi kuluttajille. Tällaisten kampanjoiden ensisijainen kohde saattoi olla tuotteen alkuperä edellyttäen, että kampanja toteutettiin maataloustuotteen tai muun tuotteen tuottavan jäsenvaltion tai alueen ulkopuolella. Kampanjat piti rajoittaa kyseisten tuotteiden objektiivisesta erityisluonteesta kertomiseen, eikä niihin periaatteessa saanut sisältyä subjektiivisia väitteitä tuotteiden laadusta (mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 35–39 kohta).

(249)

Niiden tietojen perusteella, joita oli aloituspäätöksen hyväksymishetkellä saatavilla vuosien 2002–2004 yleisluonteisesta mainonnasta ja mainonnasta Itävallan ulkopuolella (ks. aloituspäätöksen 2.7.1.2 ja 2.7.1.3 jakso), ei ollut mahdollista arvioida, noudattivatko toimenpiteet mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 19 kohdan b alakohdassa sekä 29, 30 ja 39 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä.

(250)

Sen vuoksi aloituspäätöksessä Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan tarvittavat tiedot edellä mainittujen säännösten suhteen.

(251)

Jäsenvaltion ulkopuolella toteutettujen mainoskampanjoiden ja jäsenvaltiossa toteutetun yleisluonteisen mainonnan tuli noudattaa mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen myönteisiä perusteita (ks. johdanto-osan 227 ja 228 kappale).

(252)

Lisäksi mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 47 kohdan mukaan edellytyksenä korkealaatuisten tuotteiden mainonnassa oli, että kyseiset tuotteet täyttävät asianmukaisessa yhteisön tai kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä standardeja tai eritelmiä selvästi korkeammat tai yksityiskohtaisemmat standardit tai eritelmät.

(253)

Mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 60 kohdan mukaan mainontaan tarkoitetun suoran tuen määrä ei saisi yleisesti ottaen olla yli 50 prosenttia kustannuksista ja alan yritysten oli maksettava vähintään 50 prosenttia kustannuksista, jos suora tuki maksetaan yleisiin käyttötarkoituksiin varatuista valtion varoista. Alan oma rahoitusosuus saattoi myös olla peräisin veronluonteisista maksuista tai pakollisista rahoitusosuuksista.

(254)

Niiden tietojen perusteella, joita komissiolla oli käytettävissään yleisluonteisen mainonnan ja Itävallan ulkopuolisen mainonnan osalta aloituspäätöksen hyväksymishetkellä vuosilta 2002–2004, ei ollut mahdollista arvioida, noudattivatko toimenpiteet edellä mainittuja sääntöjä. Sen vuoksi Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan tarvittavat tiedot mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen 32 kohdassa vahvistetun edellytyksen osalta (aloituspäätöksen johdanto-osan 174 kappale).

(255)

Itävalta viittasi 14 päivänä syyskuuta 2012 antamassaan vastauksessa tietoihin, jotka se oli toimittanut 13 päivänä joulukuuta 2002. Kyseiset tiedot sisältävät kuitenkin ainoastaan konkreettisia esimerkkejä ja toimenpiteen kansallisen oikeusperustan. Sen vuoksi komissio pyysi 19 päivänä helmikuuta 2014 esittämässään tietopyynnössä Itävallan viranomaisia täyttämään asianomaiset ilmoituslomakkeet ja toimittamaan ne komissiolle. Itävallan viranomaiset toimittivat 30 päivänä huhtikuuta 2014 antamassaan vastauksessa pyydetyt ilmoituslomakkeet. Lomakkeiden sisältämissä tiedoissa annettiin kuitenkin vain yleisluonteinen kuvaus järjestelmän edellytyksistä, eivätkä tiedot riittäneet toimenpiteiden asianmukaiseen arviointiin.

(256)

Komissio pyysi 17 päivänä joulukuuta 2014 esittämässään tietopyynnössä toimenpiteestä lisätietoja. Itävalta vahvisti 25 päivänä helmikuuta 2015 antamassaan vastauksessa, että

(257)

Edellä mainituista syistä tuki Itävallan ulkopuolella toteutettuihin mainoskampanjoihin ja yleisluonteiseen mainontaan Itävallassa vuosina 2002–2004 oli mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen ja siten vuosien 2000–2006 suuntaviivojen mukaista. Tämän vuoksi komissio katsoo, että kyseinen tuki soveltuu sisämarkkinoille.

(258)

Arvioidessaan maataloustuotteiden mainontaan 1 päivän tammikuuta 2007 jälkeen myönnettyä valtiontukea komissio soveltaa vuosien 2007–2013 suuntaviivojen VI.D jaksoa.

(259)

Aloituspäätöksen hyväksymishetkellä komissiolla ei ollut riittävästi tietoja arvioidakseen, olivatko kyseiset toimenpiteet vuosien 2007–2013 suuntaviivojen mukaisia. Tältä osin komissiolla oli tiettyjä epäilyksiä edellytysten täyttymisen suhteen, sillä edellytykset erosivat vuosien 2000–2006 suuntaviivojen vaatimuksista.

(260)

Komissio eritoten kiinnitti Itävallan viranomaisten huomion muutoksiin, jotka vahvistettiin vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 153 kohdan c alakohdassa (virkkeen loppuosa), 155 kohdassa (toinen virke) ja 158 kohdassa. Sen vuoksi Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan tarvittavat tiedot, joista ilmenisi, että laatua koskevat mainontatoimenpiteet olivat edellä mainittujen suuntaviivojen edellytysten mukaisia.

(261)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 153 kohdan mukaan yhteisössä toteutettavia mainoskampanjoita varten myönnetyn valtiontuen voitiin katsoa olevan EY:n perustamissopimuksen mukaista, jos seuraavat edellytykset täyttyivät:

(262)

Itävallan viranomaisten 30 päivänä huhtikuuta 2014 toimittamien tietojen mukaan vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 153 kohtaa noudatettiin.

(263)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 155 kohdan mukaan kansallisten tai alueellisten laatumerkkien tapauksessa tuotteiden alkuperä voitiin mainita (vain) toissijaisena viestinä. Arvioidakseen, oliko alkuperä toissijainen viesti, komission oli otettava huomioon alkuperään viittaavan tekstin ja/tai tunnuksen (myös kuvien ja yleisesittelyn) yleinen osuus ja tuotteen ainutlaatuisiin ominaisuuksiin (se osa viestistä, joka ei kohdistunut alkuperään) viittaavan tekstin ja/tai tunnuksen osuus.

(264)

Itävallan viranomaiset vahvistivat 30 päivänä huhtikuuta 2014 toimittamissaan tiedoissa, että vuonna 2007 käytetyt merkit olivat samat kuin komission vuonna 2004 tekemässä päätöksessä hyväksytyt merkit (ks. myös johdanto-osan 233 kappale). Komissio viittaa tähän arviointiin ja katsoo sen vuoksi, että vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 155 kohdan edellytykset täyttyvät.

(265)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 156 kohdan mukaan suoran tuen intensiteetti ei voinut ylittää 50:tä prosenttia. Jos ala vastasi vähintään 50 prosentista kustannuksia, riippumatta siitä, missä muodossa rahoitusosuus oli, tukea voitiin myöntää enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Kuten edellä osoitetaan (johdanto-osan 200 kappale), tämä edellytys täyttyy.

(266)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 158 kohdan mukaan oli ilmoitettava erikseen mainontatoimista, joiden vuotuinen talousarvio ylittää 5 miljoonaa euroa. Itävallan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella (johdanto-osan 45 kappale) voidaan päätellä, että tämä edellytys täyttyy, sillä laatumerkin vuotuinen talousarvio vuosina 2007 ja 2008 oli alle 5 miljoonaa euroa.

(267)

Edellä mainituista syistä mainontatoimenpiteet, jotka toteutettiin vuosina 2007–2008, ovat vuosien 2007–2013 suuntaviivojen mukaisia ja soveltuvat näin ollen sisämarkkinoille.

(268)

Komissio panee tältä osin merkille, että luomumerkkiä koskevien mainontatoimenpiteiden voimassaolo päättyi vuoden 2006 lopussa, eikä kyseisiä toimenpiteitä sen vuoksi arvioida vuosien 2007–2013 suuntaviivojen mukaisesti (ks. johdanto-osan 15 kappale).

(269)

Yleisluonteista mainontaa ja kolmansissa maissa toteutettavaa mainontaa koskevat säännökset eivät ole merkityksellisiä vuosien 2007–2008 kannalta, koska kyseisiä toimia koskevien tukitoimenpiteiden voimassaolo päättyi vuonna 2004, kun hyväksyttiin tukijärjestelmä N 239/2004, kuten kuvataan johdanto-osan 39 kappaleessa.

(270)

Maatalousalaan on sovellettu erityisiä valtiontuen suuntaviivoja vasta 1 päivästä tammikuuta 2000. Ennen kyseistä päivämäärää myönnetyn tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille on sen vuoksi arvioitava EY:n perustamissopimuksen perusteella ja ottaen huomioon komission tuolloin soveltama vakiintunut käytäntö (ks. edellä johdanto-osan 169 kappale).

(271)

Menekinedistämistoiminta laajemmassa merkityksessä, kuten tieteellisen tiedon jakaminen suurelle yleisölle, messujen, näyttelyiden tai vastaavien tapahtumien järjestäminen tai osallistuminen tällaisiin tapahtumiin taikka markkinatutkimukset, suljettiin pois mainonnan vuoden 1987 puitesääntöjen soveltamisalasta puitesääntöjen 1.1 kohdan nojalla. Sikäli kuin kyseessä ovat näiden toimintojen menot, oli komission vakiintuneena käytäntönä katsoa, että enintään 100 prosentin tuki soveltui sisämarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti (89).

(272)

Lisäksi komissio omaksui käytäntönsä ja toimintapolitiikkansa mukaisesti suotuisan kannan pehmeisiin tukitoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena oli antaa teknistä apua maatalousalalla. Esimerkiksi sallittiin enintään 100 prosentin tuki tukikelpoisista kustannuksista, kun toimenpiteillä levitettiin uusia tekniikoita.

(273)

Edellä 4.3 luvussa kuvatut AMAn markkinointitoimenpiteet kuuluvat kyseisten luokkien piiriin.

(274)

Tarkasteltavana olevien toimenpiteiden tavoitteena oli jakaa yleisluonteista tietoa järjestämällä yleisiä tiedotushankkeita. Tavoitteena oli antaa kuluttajille asiatietoa, eikä toimenpiteillä houkuteltu asiakkaita ostamaan jotain erityistä tuotetta.

(275)

Sen vuoksi toimenpiteet olivat komission tuolloisen käytännön mukaisia ja niillä pyrittiin oikeutettuun tavoitteeseen. Myös tuki-intensiteetti, joka oli 100 prosenttia, noudatti tuen enimmäisintensiteettiä, joka tuolloin katsottiin oikeasuhteiseksi ottaen huomioon kyseinen tavoite ja vähäiset kielteiset vaikutukset kilpailuun ja kauppaan.

(276)

Tuki menekinedistämiseen laajemmassa merkityksessä vuosina 1995–1999 noudatti komission tuolloista vakiintunutta käytäntöä, ja komissio katsoo, että kyseiset toimenpiteet soveltuivat sen vuoksi sisämarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 92 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti.

(277)

Kun kyseessä oli tuki tekniseen apuun ja neuvontapalveluihin laadunvarmistusjärjestelmien perustamisen yhteydessä komissio katsoi, että tällaiset palvelut olivat ”pehmeää tukea”, joka oli yleisen edun mukaista ja oikeasuhteista (kun erityisesti otetaan huomioon, ettei se vaikuttanut kilpailuedellytyksiin mitenkään merkittävissä määrin), ja tuki oli näin ollen sisämarkkinoille soveltuvaa.

(278)

Toimenpiteitä, joita kuvataan 4.3 luvussa, voidaan pitää tällaisena pehmeänä tukena, joka komission tuolloisen vakiintuneen käytännön mukaan katsottiin sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(279)

Sikäli kuin kyseessä ovat valvontatoimet, joilla varmistetaan toimialan hallinnoimien laatua tai jäljitettävyyttä koskevien standardien noudattaminen, komissio, joka oli kertonut jäsenvaltioille lähestymistavastaan kotieläintaloutta käsitellessä kirjeessä (90), salli johdonmukaisesti enintään 100 prosentin tuen pakollisista tarkastuksista aiheutuviin kustannuksiin. Tämäkin perustui ajatukseen siitä, että tuella ajettiin yhteistä etua ja se oli oikeasuhteista, kun eritoten otetaan huomioon tällaisen epäsuoran tuen vähäiset kielteiset vaikutukset kilpailuun ja kauppaan.

(280)

Itävallan viranomaisia pyydettiin kyseisten toimenpiteiden osalta selittämään, olivatko AMAn tarkastukset pakollisia vai ei, ja jos ne eivät olleet pakollisia, ilmoittamaan, noudatettiinko tuen enimmäisintensiteettiä.

(281)

Toimittaessaan tietoja 30 päivänä huhtikuuta 2014 Itävallan viranomaiset vastasivat että kyseiset tarkastukset olivat AMAn täytäntöönpanosäädösten mukaan pakollisia ja että tuen enimmäisintensiteettiä noudatettiin.

(282)

Näin ollen edellytykset tuen soveltumiseksi sisämarkkinoille täyttyvät.

(283)

Tukea maksettiin niin luomumerkin kuin laatumerkin osalta laatujärjestelmien ja laaduntarkastusten kehittämiseen liittyviin toimintoihin. Tämä on tukea laatutuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen, mitä on arvioitava vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 13 kohdan mukaisesti.

(284)

Vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 13 kohdassa vahvistetaan edellytykset, joilla voitiin myöntää tukea laadukkaiden maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen.

(285)

Vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 13.2 kohdan mukaan tukea voitiin myöntää muun muassa konsulttipalveluihin, teknisiin tutkimuksiin, toteutettavuuteen ja suunnitteluun liittyviin tutkimuksiin, markkinatutkimuksiin sekä laadunvarmistusjärjestelmien käyttöönottoon. Pk-yritysten osalta tuki sai olla enintään 100 000 euroa tuensaajaa kohden kolmen vuoden ajanjaksolla tai 50 prosenttia tukikelpoisista menoista sen mukaan, kumpi määrä oli suurempi. Suurten yritysten osalta sovellettiin vain ensin mainittua enimmäismäärää.

(286)

Kuten vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 13.3 kohdassa täsmennetään, komissio katsoi, ettei tukea pitäisi myöntää valmistajan toteuttamiin rutiininomaisiin laaduntarkastuksiin. Tukea voitiin myöntää vain tarkastuksiin, joiden tekijät tai teettäjät ovat kolmansia osapuolia, kuten toimivaltaisia sääntelyviranomaisia tai merkkien valvonnasta vastaavia laitoksia. Vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 13.4 kohdan mukaan tuki asetuksen (ETY) N:o 2092/91 mukaisesti suoritettuihin luonnonmukaisten tuotantomenetelmien tarkastuksiin sallittiin enintään 100 prosenttiin aiheutuneista kustannuksista.

(287)

Vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 13.5 kohdan mukaan tukea voitiin myöntää alkuvaiheessa enintään 100 prosenttia kustannuksiin, joita aiheutuu tunnustettuihin laadunvarmistusjärjestelmiin kuuluvien laatumerkkien ja etikettien käytön valvonnasta vastaavien elinten suorittamista tarkastuksista. Näitä tukia oli alennettava asteittain niin, että ne poistuivat tuen aloittamisesta seitsemänteen vuoteen mennessä.

(288)

Laadunvarmistusta koskevien asiakirjojen laatimiseen ja jakamiseen sekä tietojärjestelmien kehittämiseen AMA Marketingissa myönnetyn tuen tarkoituksena oli rahoittaa AMA Marketingin (julkinen yhteisö, ei talouden toimija) hallinnollisia kustannuksia, ja tämän vuoksi tuki ei ole EY:n perustamissopimuksen liitteessä I lueteltujen tuotteiden tuotantoon, jakeluun tai kaupan pitämiseen tarkoitettua valtiontukea.

(289)

Kuten johdanto-osan 98 kappaleessa kuvataan, jos käytettiin luomu- tai laatumerkkiä, laaduntarkastusten tukea oli saatavilla ulkoisiin tarkastuksiin, joita suorittivat kyseiseen tarkoitukseen valitut elimet. Luomu- ja laatumerkkien käyttöä koskeviin tarkastuksiin myönnettiin tukea 100 prosenttia, kun taas rutiinitarkastusten kustannuksista vastasivat lisenssinhaltijat eikä kyseisiin tarkastuksiin maksettu tukea.

(290)

Toimittaessaan tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012 Itävallan viranomaiset vahvistivat, että laaduntarkastusten tuki ei koskaan ylittänyt 100 000 euron raja-arvoa tuensaajaa kohden kolmen vuoden ajanjaksolla. Näin ollen vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 13.2 kohdan edellytykset täyttyivät.

(291)

Toimittaessaan tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012 ja 30 päivänä huhtikuuta 2014 Itävallan viranomaiset eivät esittäneet riittävästi tietoja vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 13.3, 13.4 ja 13.5 kohdan arvioimiseksi.

(292)

Sen vuoksi komissio pyysi 17 päivänä joulukuuta 2014 esittämässään tietopyynnössä vielä kerran toimenpiteestä lisätietoja. Itävalta vahvisti helmikuussa 2015 antamassaan vastauksessa, että

(293)

Toimittaessaan aiemmin tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012 ja 30 päivänä huhtikuuta 2014 Itävallan viranomaiset olivat jo vahvistaneet, että tukia alennettiin asteittain ja ne poistettiin kokonaan vuonna 2009. Koska vuosien 2000–2006 suuntaviivojen mukaan tukea on alennettava asteittain, kyseisten suuntaviivojen 13.5 kohdan edellytykset täyttyivät näin ollen kaikkien 31 päivään joulukuuta 2006 myönnettyjen toimenpiteiden osalta.

(294)

Koska kyseisiä tukia myönnettiin kuitenkin myös 1 päivän tammikuuta 2007 jälkeen (eli vuosina 2007 ja 2008), kyseiseen ajanjaksoon sovelletaan vuosien 2007–2013 suuntaviivoja.

(295)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivat erosivat vuosien 2000–2006 suuntaviivoista kahdessa näkökohdassa: luetteloa tukityypeistä on hienosäädetty (91), ja tämäntyyppinen tuki on ollut ainoastaan alkutuottajien käytettävissä (92).

(296)

Näin ollen sellaiset vuoden 2007 jälkeen jatketut toimenpiteet, jotka hyödyttävät alkutuottajia, ovat vuosien 2007–2013 suuntaviivojen mukaisia ja soveltuvat sisämarkkinoille.

(297)

Jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille myönnettyjä tukia on kuitenkin arvioitava vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 99 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi viitataan jäljempänä 8.6.2 jaksossa tehtyyn arviointiin.

(298)

Sikäli kuin kyseessä on ISO 9002 -laadunvarmistusjärjestelmän käyttöönotto (ks. johdanto-osan 99 kappale), aloituspäätöksen johdanto-osan 203 kappaleessa Itävallan viranomaisia kehotettiin ilmoittamaan, sovellettiinko kyseistä toimenpidettä myös vuoden 1999 jälkeen. Siinä tapauksessa, että vastaus tähän kysymykseen olisi myönteinen, Itävallan viranomaisia kehotettiin ilmoittamaan, täyttikö toimenpide vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 13 kohdassa vahvistetut edellytykset.

(299)

Helmikuussa 2015 antamassaan vastauksessa Itävalta ilmoitti, että AMA-ohjeiden mukaan ISO 9001:1994 -standardi tai mikään muukaan sertifiointi ei ollut koskaan ollut pakollinen (laatu- tai luomumerkki). Lisäksi Itävallan viranomaiset totesivat, ettei ISO 9002 -laadunvarmistusjärjestelmää myöskään edellytetty eikä sovellettu.

(300)

Edellä mainituista syistä vuosina 2000–2006 myönnetty laatutuotteiden tuki on mainonnan vuoden 2001 suuntaviivojen mukaista. Tämän vuoksi komissio katsoo, että tuki soveltui sisämarkkinoille.

(301)

Tällainen tuki on arvioitava vuosien 2007–2013 suuntaviivojen IV.J luvun nojalla.

(302)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 98 kohdan mukaan komissio saattoi katsoa alkutuottajille myönnetyn laatutuotteiden tuotantoon kannustavan valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvaksi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti, jos tuki täytti kaikki komission asetuksen (EY) N:o 1857/2006 (93) 14 artiklan edellytykset.

(303)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 14 artiklan mukaan tuki soveltui sisämarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti, jos se myönnettiin 14 artiklan 2 kohdassa lueteltuihin tukikelpoisiin kustannuksiin ja täytti asetuksen (EY) N:o 1857/2006 14 artiklan 3–6 kohdassa vahvistetut edellytykset.

(304)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 14 artiklan 2 kohdan mukaan tuki laadukkaiden maataloustuotteiden tuotantoon kannustamiseen saattoi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista. Tällaisia olivat muun muassa seuraavat:

(305)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 14 artiklan 3 kohdan mukaan tukea voitiin myöntää vain sellaisten palveluiden kustannuksiin ja/tai tarkastuksiin, joiden tekijät tai teettäjät ovat kolmansia osapuolia, kuten toimivaltaisia sääntelyviranomaisia tai näiden nimissä toimivia elimiä, taikka riippumattomia laitoksia, jotka vastaavat maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten, luonnonmukaista tuotantotapaa osoittavien merkintöjen tai laatumerkkien valvonnasta edellyttäen, että nämä nimitykset ja merkinnät olivat yhteisön lainsäädännön mukaisia. Tukea ei voitu myöntää investointimenoihin.

(306)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 14 artiklan 4 kohdan mukaan tukea ei voitu myöntää viljelijän tai valmistajan itse toteuttamista tarkastuksista aiheutuviin kustannuksiin tai kun yhteisön lainsäädännössä säädetään, että tuottajat vastaavat tarkastuskustannuksista, tarkentamatta maksujen tosiasiallista tasoa.

(307)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 14 artiklan 5 kohdassa säädettiin, että lukuun ottamatta asetuksen 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettua tukea, tuki oli myönnettävä luontoissuorituksena tuettujen palvelujen muodossa eikä siihen voinut liittyä tuottajille maksettavia suoria tukia.

(308)

Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla oli oltava mahdollisuus saada tukea puolueettomasti määriteltyjen edellytysten perusteella. Jos palvelujen suorittajat olivat tuottajaryhmiä tai muita maatalouden keskinäistä tukea tarjoavia järjestöjä, ryhmän jäsenyys ei saanut olla edellytyksenä palvelujen saamiselle ja osallistuminen hallinnollisiin kustannuksiin oli rajoitettava palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin (asetuksen (EY) N:o 1857/2006 14 artiklan 6 kohta).

(309)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 100 kohdan mukaisesti komissio ei sallinut valtiontukea suurille yrityksille aiheutuneisiin kustannuksiin.

(310)

Useimmat alkutuottajien tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevat vuosien 2007–2013 suuntaviivojen aineelliset edellytykset olivat samat kuin edellä kuvatuissa vuosien 2000–2006 suuntaviivoissa. Viitataan 8.5 jaksossa tehtyyn arviointiin.

(311)

Edelliseen kauteen verrattuna aineelliset muutokset liittyivät siihen, että tuki oli myönnettävä luontoissuorituksena (tuettujen palvelujen muodossa) ja että kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla oli oltava mahdollisuus saada tukea puolueettomasti määriteltyjen edellytysten perusteella. Itävallan viranomaiset vahvistivat, että kyseiset edellytykset täyttyivät.

(312)

Alkutuottajille myönnetty laatutuotteiden tuki on näin ollen vuosien 2007–2013 suuntaviivojen mukaista. Siksi komissio katsoo, että tuki soveltuu sisämarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti.

(313)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 99 kohdan mukaan komissio saattoi katsoa maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille myönnetyn laadukkaiden maataloustuotteiden tuotantoon ja kaupan pitämiseen kannustavan valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvaksi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti, jos tuki täytti kaikki komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 (94) 5 artiklassa vahvistetut edellytykset.

(314)

Asetus (EY) N:o 70/2001 korvattiin komission asetuksella (EY) N:o 800/2008 (95) (vuosien 2008–2013 yleinen ryhmäpoikkeusasetus), jonka 43 artiklan mukaan kaikkia viittauksia asetukseen (EY) N:o 70/2001 tuli pitää viittauksina asetukseen (EY) N:o 800/2008. Asetus (EY) N:o 800/2008 tuli, kuten asetuksen 45 artiklasta ilmenee, voimaan asetuksen julkaisua Euroopan unionin virallisessa lehdessä seuranneena 20 päivänä eli 29 päivänä elokuuta 2008. Näin ollen käsiteltävänä olevaan tukeen sovellettiin ajanjaksolla 1.1.2007–28.8.2008 asetuksen (EY) N:o 70/2001 5 artiklan a alakohtaa ja kyseisen päivämäärän jälkeen ryhdyttiin soveltamaan asetuksen (EY) N:o 800/2008 26 artiklaa.

(315)

Konsulttipalvelujen osalta näissä artikloissa säädetään samoista edellytyksistä: tukea voitiin myöntää pk-yrityksille, ulkopuolisten konsulttien tarjoamista konsulttipalveluista aiheutuvat kustannukset olivat tukikelpoisia, tuki-intensiteetti sai olla enintään 50 prosenttia palvelujen tukikelpoisista kustannuksista, ja kyseiset palvelut eivät saaneet olla jatkuvaa tai säännöllistä toimintaa eivätkä liittyä yrityksen tavanomaisiin toimintakustannuksiin, kuten rutiininomaisiin veroneuvontapalveluihin, säännöllisiin lainopillisiin palveluihin tai mainontaan.

(316)

Niin alkutuotannon kuin jalostuksen ja kaupan pitämisen osalta tuotantolaitosten nykyaikaistamiseen tarvittavia investointitukia, dokumentointijärjestelmän hoitamiseen sekä menetelmä- ja tuotevalvonnan toteuttamiseen tarkoitetut investoinnit mukaan luettuina, voitiin suuntaviivojen 101 kohdan mukaan myöntää ainoastaan vuosien 2007–2013 suuntaviivoissa investointituen osalta vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

(317)

Tältä osin komissio toi aloituspäätöksessä esille tiettyjä epäilyksiä kyseisten edellytysten täyttymisen suhteen, sillä edellytykset erosivat vuosien 2000–2006 suuntaviivoissa vahvistetuista vaatimuksista.

(318)

Erityisesti komissio kiinnitti Itävallan viranomaisten huomion seuraaviin aineellisiin muutoksiin:

(319)

Alustavan tutkintamenettelyn aikana käytettävissä olleiden tietojen perusteella oli epäselvää, muuttivatko Itävallan viranomaiset tutkinnan alla olevat toimenpiteet edellä mainittujen vuosien 2007–2013 suuntaviivoissa vahvistettujen edellytysten mukaisiksi vuonna 2007. Sen vuoksi Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan lisätietoja sen osoittamiseksi, että ajanjaksolla 1.1.2007–31.12.2007 laatutukitoimenpiteet olivat uusien 1 päivästä tammikuuta 2007 sovellettavien sääntöjen mukaisia.

(320)

Itävallan viranomaiset väittivät 14 päivänä syyskuuta 2012 tietoja toimittaessaan, että velvoitetta mukauttaa säännöt uusiin valtiontukisääntöihin sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 2008 eikä 1 päivästä tammikuuta 2007, kuten komissio oli sanonut (ks. myös johdanto-osan 172–173 kappale). Itävallan viranomaiset eivät sen vuoksi toimittaneet uusia tietoja sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi. Helmikuun 19 päivänä 2014 esittämässään tietopyynnössä komissio jälleen kehotti Itävallan viranomaisia toimittamaan tämän seikan osalta tarvittavat tiedot. Itävallan viranomaiset pitäytyivät 30 päivänä huhtikuuta 2014 antamassaan vastauksessa kannassa, jonka ne olivat ilmaisseet tietoja aiemmin toimittaessaan, eivätkä esittäneet muita tietoja sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi.

(321)

Joulukuun 17 päivänä 2014 esittämässään tietopyynnössä komissio jälleen pyysi Itävallan viranomaisia toimittamaan tiedot, jotka tarvittaisiin laatutoimenpiteiden sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi. Itävallan viranomaiset toistivat, että velvoitetta mukauttaa järjestelmä uusiin valtiontukisääntöihin sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 2008 eikä 1 päivästä tammikuuta 2007.

(322)

Komissio haluaisi huomauttaa, että päinvastoin kuin Itävallan viranomaiset väittävät, velvoitetta mukauttaa järjestelmä uusiin sääntöihin sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 2007 eikä 1 päivästä tammikuuta 2008.

(323)

Kun uudet säännöt tulivat voimaan (eli 1 päivänä tammikuuta 2007), asiassa T-375/04 (ks. johdanto-osan 22 kappale), joka johti 30 päivänä kesäkuuta 2004 tehdyn komission päätöksen NN 34A/2000 kumoamiseen, ei ollut vielä annettu tuomioistuimen tuomiota. Komission päätös kumottiin myöhemmin 18 päivänä marraskuuta 2009, ja tällä oli taannehtiva vaikutus.

(324)

Sen vuoksi Itävalta ei voinut kyseisen päätöksen perusteella katsoa tukea voimassa olevaksi tueksi vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 196 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(325)

Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan

”komission myönteinen päätös ei voi synnyttää tuensaajan perusteltua luottamusta yhtäältä silloin, kun kyseinen päätös on riitautettu kanteen nostamiselle asetetun määräajan kuluessa ja yhteisöjen tuomioistuimet ovat sen sittemmin kumonneet, ja toisaalta silloin, kun määräaika kanteen nostamiselle ei ole päättynyt, tai jos kanne on nostettu, niin kauan kuin yhteisöjen tuomioistuimet eivät ole lopullisesti ratkaisseet asiaa” (96).

(326)

Vaikka tämän jakson soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet oli katsottu sisämarkkinoille soveltuviksi 30 päivänä kesäkuuta 2004 tehdyllä komission päätöksellä NN 34A/2000, kyseisen päätöksen perusteella ei syntynyt luottamuksensuojaa tuensaajien tai jäsenvaltion tasolla. Kumoamiskanne oli esitetty jo 17 päivänä syyskuuta 2004, ja asian käsittely oli kesken, kun uudet valtiontukisäännöt tulivat voimaan. Koska kumoamiskanteen käsittely oli kesken, Itävallan viranomaisten olisi näin ollen pitänyt soveltaa vuosien 2007–2013 suuntaviivoja 1 päivästä tammikuuta 2007.

(327)

Kuten edellä on esitetty, maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimivia yrityksiä koskevat säännöt ovat muuttuneet aineellisesti vuosien 2007–2013 suuntaviivoissa. Koska Itävallan viranomaiset eivät mukauttaneet järjestelmää, toimenpiteet, jotka koskevat luomutuotteita, suuria yrityksiä ja muita kuin luontoissuorituksia (kuten kuvataan johdanto-osan 318 kappaleessa), eivät olleet vuosien 2007–2013 suuntaviivojen mukaisia. Tämän vuoksi komissio katsoo, etteivät kyseiset tukitoimenpiteet soveltuneet sisämarkkinoille. Muut toimenpiteet (eli sikäli kuin ne eivät koske luomutuotteita, suuria yrityksiä ja muita kuin luontoissuorituksia koskevaa toimenpidettä (97)) olivat vuosien 2007–2013 suuntaviivojen mukaisia ja soveltuivat sen vuoksi sisämarkkinoille.

(328)

Tukea teknisen avun toimenpiteisiin ajanjaksolla 1.1.2000–31.12.2006 on arvioitava vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14 kohdan mukaisesti. Kyseisten suuntaviivojen 14.1 kohdan mukaan komissio piti tällaisia tukia ”pehmeinä tukina”, joilla edistettiin maatalouden elinkelpoisuutta pitkällä aikavälillä yhteisössä samalla, kun vaikutukset kilpailuun jäivät hyvin vähäisiksi. Tukea voitiin myöntää enintään 100 prosenttia muun muassa seuraavista toiminnoista aiheutuviin kustannuksiin: kilpailujen, näyttelyiden ja messujen järjestäminen, mukaan lukien tuki tällaisiin tapahtumiin osallistumisesta aiheutuneisiin kustannuksiin; ja muut toimet uusien tekniikoiden tunnetuksi tekemiseksi, kuten pienimuotoiset pilottihankkeet tai kokeiluhankkeet.

(329)

Myönnetyn tuen kokonaismäärä sai olla enintään 100 000 euroa tuensaajaa kohden kolmen vuoden ajanjaksolla tai, pk-yritysten osalta, 50 prosenttia tukikelpoisista menoista sen mukaan, kumpi määrä oli suurempi (vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.3 kohta). Kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla oli oltava mahdollisuus saada tukea puolueettomasti määriteltyjen edellytysten perusteella (vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.2 kohta).

(330)

Luomu- ja laatumerkkien ollessa kyseessä tukea myönnettiin yleisiin tiedostushankkeisiin, PR-toimiin yleisluonteisen tiedon jakamiseksi merkeistä ja laatumerkkiä koskeviin kilpailuihin (ks. johdanto-osan 100–103 kappale). Kyseisillä toimenpiteillä ei houkutella kuluttajia ostamaan jotain tiettyä tuotetta. Toimenpiteet ovat sen vuoksi pikemminkin yleisiä menekinedistämistoimenpiteitä ja pehmeitä tukia kuin mainontatoimenpiteitä, ja ne kuuluvat vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14 kohdan soveltamisalaan.

(331)

Tiedotustoimet kuuluvat uusien tekniikoiden tunnetuksi tekemisen piiriin. Sisimmältään tällaiset yleiset toimenpiteet hyödyttävät kaikkia merkkiä käyttäviä tuottajia.

(332)

Teknisen avun toimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin tarkoitettu tuki kuuluu vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.1 kohdan soveltamisalaan. Tukijärjestelmään NN 34A/2000 liittyen toimitetuissa tiedoissa Itävallan viranomaiset tarkensivat, ettei tällainen tuki koskaan ylittänyt 100 000 euroa tuensaajaa kohden kolmen vuoden ajanjaksolla (ks. johdanto-osan 109 kappale). Aloituspäätöksessä Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan tietoja sen osoittamiseksi, että edellä mainittu todellakin piti paikkansa. Lisäksi viranomaisia pyydettiin ilmoittamaan, täyttyivätkö vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.2 ja 14.3 kohdassa vahvistetut vaatimukset myös ajanjakson 2000–2001 osalta (98).

(333)

Toimittaessaan tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012 Itävallan viranomaiset vahvistivat, ettei kyseisten toimenpiteiden tuki koskaan ylittänyt 100 000 euron raja-arvoa tuensaajaa kohden kolmen vuoden ajanjaksolla. Siten vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.3 kohdan edellytys täyttyi.

(334)

Vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.2 kohdan edellytysten osalta komissio pyysi 17 päivänä joulukuuta 2014 esittämässään uudessa tietopyynnössä Itävallan viranomaisia toimittamaan tiedot, jotka tarvittiin sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevan arvioinnin tekemiseksi.

(335)

Itävallan viranomaiset vahvistivat 25 päivänä helmikuuta 2015 antamassaan vastauksessa, että järjestelmä oli avoin kaikille tukikelpoisille toimijoille asianomaisella alueella perustuen puolueettomasti määriteltyihin edellytyksiin. Siten vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.2 kohdan edellytys täyttyi.

(336)

Näin ollen teknisen avun tuki täytti vuosien 2000–2006 suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset, ja komissio katsoo, että tuki soveltui sisämarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti.

(337)

Johdanto-osan 104–107 kappaleessa kuvattu geneerisiä tuotteita koskeva teknisen avun toimenpiteiden tuki kuuluu vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.1 kohdan (neljäs luetelmakohta) soveltamisalaan. Komissiolla ei ollut aloituspäätöksen hyväksymishetkellä 14.2 ja 14.3 kohdan edellytysten osalta kyseiseltä ajanjaksolta käytettävissään tietoja, joiden perusteella se olisi voinut arvioida, täyttyivätkö kyseiset edellytykset. Sen vuoksi Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan tarvittavat tiedot.

(338)

Toimittaessaan tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012 Itävallan viranomaiset vahvistivat, ettei kyseisten toimenpiteiden tuki koskaan ylittänyt 100 000 euron raja-arvoa tuensaajaa kohden kolmen vuoden ajanjaksolla. Siten vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.3 kohdan edellytys täyttyi.

(339)

Vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.2 kohdassa edellytetään, että kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla on mahdollisuus saada tukea, ja komissio toteaa kyseisen edellytyksen täyttyvän, sillä teknisen avun toimenpiteet koskivat tuotteisiin liittyviä yleisluonteisia tietoja. Siten vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.2 kohdan edellytys täyttyi.

(340)

Näin ollen teknisen avun tukea koskevat vuosien 2000–2006 suuntaviivojen edellytykset täyttyivät. Siksi komissio katsoo, että tuki soveltui sisämarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti.

(341)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 103 kohdan mukaan komissio saattoi katsoa alkutuottajille teknistä apua varten myönnetyn valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvaksi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti, jos tuki täytti kaikki asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan edellytykset.

(342)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan mukaan tuki soveltui sisämarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti, jos se myönnettiin asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan 2 kohdassa lueteltuihin teknisten tukitoimien tukikelpoisiin kustannuksiin ja täytti asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan 3 ja 4 kohdassa vahvistetut edellytykset.

(343)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan 2 kohdan d alakohdan (yritysten välisen tiedonvaihdon, kilpailujen, näyttelyiden ja messujen järjestäminen ja mainittuihin toimiin osallistuminen) mukaan tukea voitiin myöntää seuraaviin tukikelpoisiin kustannuksiin: osallistumismaksut, matkakulut, julkaisuista ja näyttelytilojen vuokraamisesta aiheutuvat kustannukset sekä kilpailuissa myönnettävät vertauskuvalliset palkinnot, joiden arvo on enintään 250 euroa palkintoa ja voittajaa kohti.

(344)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan 2 kohdan e alakohdan mukaan tukea voitiin myöntää kustannuksiin, jotka liittyivät tieteellisten tietojen jakamiseen ja tietoon muista maista peräisin oleville tuotteille avoinna olevista laatujärjestelmistä (viittaamatta yksittäisiin yrityksiin, tavaramerkkeihin tai alkuperään).

(345)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan tukea voitiin myöntää esitteiden tai verkkosivustojen kaltaisista julkaisuista aiheutuviin kustannuksiin, jos julkaisuissa esitellään jonkin tietyn alueen tai tuotteen tuottajia koskevia tietoja ja jos tiedot ja niiden esitystapa ovat puolueettomia ja kaikilla asianomaisilla tuottajilla on tasavertaiset mahdollisuudet olla edustettuina julkaisussa.

(346)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaan teknisiin tukitoimiin voitiin myöntää tukea enintään 100 prosenttia kustannuksista, jos seuraavat edellytykset täyttyivät: tuki oli myönnettävä luontoissuorituksena tuettujen palvelujen muodossa eikä siihen saanut liittyä tuottajille maksettavia suoria tukia; kaikilla kyseisen alueen tukikelpoisilla toimijoilla oli oltava mahdollisuus saada tukea puolueettomasti määriteltyjen edellytysten perusteella; jos teknisen tuen toimittajat olivat tuottajaryhmiä tai muita järjestöjä, ryhmän tai järjestön jäsenyys ei saanut olla edellytyksenä palvelujen saamiselle. Muiden kuin ryhmän jäsenten osallistuminen ryhmän tai järjestön hallinnollisiin kustannuksiin oli rajoitettava palvelun tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

(347)

Vuosien 2007–2013 suuntaviivojen 105 kohdan mukaan komissio saattoi katsoa maataloustuotteiden jalostusta ja kaupan pitämistä harjoittaville yrityksille teknistä apua varten myönnetyn valtiontuen sisämarkkinoille soveltuvaksi EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti, jos tuki täytti kaikki komission asetuksen (EY) N:o 70/2001 5 artiklassa vahvistetut edellytykset. Asetuksen (EY) N:o 70/2001 korvaavan asetuksen (EY) N:o 800/2008 43 artiklan mukaan kaikkia viittauksia asetukseen (EY) N:o 70/2001 tuli pitää viittauksina asetukseen (EY) N:o 800/2008 (100).

(348)

Asetuksen (EY) N:o 800/2008 26 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 70/2001 5 artiklan a alakohdassa vahvistettujen edellytysten osalta viitataan edellä olevaan johdanto-osan 315 kappaleeseen.

(349)

Asetuksen (EY) N:o 800/2008 27 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 70/2001 5 artiklan b alakohdan mukaan osallistumiseen messuille ja näyttelyihin myönnettävän tuen intensiteetti sai olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista ja tukikelpoisia kustannuksia olivat kustannukset, jotka aiheutuvat messu- tai näyttelyosaston vuokraamisesta, pystyttämisestä ja hoitamisesta, kun yritys osallistuu ensimmäistä kertaa tietyille messuille tai tiettyyn näyttelyyn.

(350)

Komissio katsoo, että aineelliselta osin säännöt, joita sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 2007 maatalouden alkutuottajien tekniseen apuun, ovat lähes samat kuin vuosien 2000–2006 suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset. Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan 2 kohdassa luetellut tukikelpoiset kustannukset ovat aineelliselta osin lähes samat kuin vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14 kohdassa luetellut kustannukset (101). Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 15 artiklan 4 kohdassa vahvistetut edellytykset ovat lähes samat kuin vuosien 2000–2006 suuntaviivojen 14.2 kohdassa vahvistetut edellytykset. Toisin kuin vuosien 2000–2006 suuntaviivoissa vuosien 2007–2013 suuntaviivoissa kuitenkin todettiin, että tuki oli myönnettävä luontoissuorituksena tuettujen palvelujen muodossa. Tämän seikan suhteen Itävallan viranomaiset huomauttivat, että tekninen apu oli jo ennen vuotta 2007 myönnetty tuettujen palvelujen muodossa.

(351)

Viitataan edellä 8.7 jaksossa tehtyyn arviointiin sisämarkkinoille soveltuvuudesta. Tämän vuoksi komissio katsoo, että kyseinen tuki soveltui sisämarkkinoille.

(352)

Jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille tarkoitetun teknisen avun osalta vuosien 2007–2013 suuntaviivoissa tehtiin tuntuvia muutoksia edellisiin sääntöihin verrattuna. Sen vuoksi tässä luokassa on tehtävä erillinen arviointi. Aloituspäätöksen hyväksymishetkellä käytettävissä olleiden tietojen perusteella oli epäselvää, muuttivatko Itävallan viranomaiset tutkinnan alla olevat teknisen avun toimenpiteet suuntaviivoissa vahvistettujen edellä mainittujen edellytysten mukaisiksi vuonna 2007. Sen vuoksi Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan lisätietoja sen osoittamiseksi, että ajanjaksolla 1.1.2007–31.12.2008 toimenpiteet olivat uusien sääntöjen mukaisia. Tältä osin komissio toi esille epäilyksiä kyseisten edellytysten täyttymisen suhteen, sillä edellytykset erosivat vuosien 2000–2006 suuntaviivoissa vahvistetuista vaatimuksista. Erityisesti komissio kiinnitti Itävallan viranomaisten huomion seuraaviin aineellisiin muutoksiin:

(353)

Itävallan viranomaiset väittivät 14 päivänä syyskuuta 2012 tietoja toimittaessaan, että velvoitetta mukauttaa järjestelmä uusiin valtiontukisääntöihin sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 2008 eikä 1 päivästä tammikuuta 2007, kuten komissio oli sanonut (ks. myös johdanto-osan 172–175 kappale). Itävallan viranomaiset eivät sen vuoksi toimittaneet uusia tietoja sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi. Helmikuun 19 päivänä 2014 esittämässään tietopyynnössä komissio jälleen kehotti Itävaltaa toimittamaan tämän seikan osalta tarvittavat tiedot. Itävallan viranomaiset pitäytyivät 30 päivänä huhtikuuta 2014 antamassaan vastauksessa kannassa, jonka ne olivat ilmaisseet tietoja toimittaessaan vuonna 2012, eivätkä esittäneet muita tietoja sisämarkkinoille soveltuvuuden arvioimiseksi.

(354)

Viitataan edellä johdanto-osan 322–326 kappaleessa esitettyihin perusteluihin, joita sovelletaan myös tässä jaksossa tarkoitetun tyyppiseen tukeen.

(355)

Edellä mainituista syistä ja sikäli kuin maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille teknistä apua varten ajanjaksolla 1.1.2007–31.12.2008 myönnetty tuki ei noudattanut uusia edellytyksiä, jotka vahvistettiin kyseisen tukiluokan osalta vuosien 2007–2013 suuntaviivoissa (eli tuki suurille yrityksille, tuki osallistumiseen ensimmäisen kerran messuille, yli 50 prosentin tuki-intensiteetti minkä tahansa muun palvelun kuin konsulttipalvelujen osalta, osallistuminen messuille tuki-intensiteetin ollessa yli 50 prosenttia taikka luontoissuoritukset) (johdanto-osan 350 kappale), komissio katsoo, ettei tällainen tuki soveltunut sisämarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan (nykyisin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohta) mukaisesti.

(356)

Muiden kuin edellisessä johdanto-osan kappaleessa tarkoitettujen toimenpiteiden osalta sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat perusteet eivät ole muuttuneet verrattuna vuosien 2000–2006 suuntaviivoihin. Viitataan johdanto-osan 328 kappaleessa ja sen jälkeisissä kappaleissa tehtyyn arviointiin sisämarkkinoille soveltuvuudesta. Kyseiset toimenpiteet soveltuvat näin ollen sisämarkkinoille.

(357)

Koska tämän päätöksen kohteena olevat toimenpiteet rahoitetaan veronluonteisilla maksuilla, komission on arvioitava niin rahoitettuja toimenpiteitä (eli tosiasiallisesti myönnettyä tukea) kuin rahoitustapaa.

(358)

Tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komission on tukea arvioidessaan otettava huomioon myös tuen rahoitustapa, jos se, erityisesti kun on kyse pakollisista maksuosuuksista, on erottamaton osa tukitoimenpidettä (102).

(359)

Jotta veron tai veron osan voidaan katsoa olevan erottamaton osa tukitoimenpidettä, veron ja tuen välillä on ehdottomasti oltava sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty varojen käyttötarkoitusta koskeva sellainen sitova yhteys, jonka mukaisesti veron tuotto käytetään väistämättä tuen rahoittamiseen (103), ja veron määrällä olisi oltava suora vaikutus valtiontuen määrään (104).

(360)

Aloituspäätöksen johdanto-osan 235 kappaleessa näiden perusteiden soveltaminen tutkinnan alla oleviin toimenpiteisiin sai komission tekemään seuraavat alustavat päätelmät: ensimmäinen peruste vaikutti täyttyvän, sillä Itävallan viranomaisten toimittamien tietojen mukaan kerätyt maksut käytettiin yksinomaan päätöksen soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden hyväksi (ks. johdanto-osan 53 kappale).

(361)

Sen kysymyksen osalta, vaikuttiko kerättyjen maksujen määrä suoraan valtiontuen määrään, komissiolla ei ollut aloituspäätöksen hyväksymishetkellä käytettävissään kaikkia tietoja, jotka se olisi tarvinnut arvioidakseen, täyttyikö tämä peruste. Tätä varten Itävallan viranomaisia kehotettiin selittämään, oliko kyseisen tuen määrä suoraan yhteydessä maksuista saatuihin tuloihin, eli vahvistettiinko tuen määrä ennakolta vai riippuiko se AMAn konkreettisista markkinointitarpeista.

(362)

Komissio myös totesi, että sen olisi tutkittava, aiheuttaako järjestelmän rahoitus syrjintää tuontituotteiden ja Itävallassa tuotettujen tuotteiden välillä (105) tai vietyjen kansallisten tuotteiden ja kansallisilla markkinoilla kaupan pidettyjen kansallisten tuotteiden välillä (106), jos se havaitsee tarvittavat tiedot saatuaan, että maksut ovat erottamaton osa tukitoimenpidettä (aloituspäätöksen johdanto-osan 236 kappale).

(363)

Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan tietoja näistä seikoista. Eritoten niitä kehotettiin ilmoittamaan, oliko AMA-perussäädöksen 21c §:n 2 momentti, jonka mukaan Itävallan ulkopuolelta tulevat tavarat on vapautettu maksusta (ks. johdanto-osan 58 kappale) voimassa jo vuonna 1995 vai lisättiinkö se säädöstä myöhemmin muuttamalla. Lisäksi jäsenvaltiota kehotettiin selittämään, pystyivätkö itävaltalaista alkuperää olevat tuotteet, joita pidettiin kaupan Itävallan ulkopuolella, hyötymään toimenpiteestä samassa määrin kuin Itävallassa kaupan pidetyt tuotteet.

(364)

Aloituspäätöksen johdanto-osan 237 kappaleessa komissio korosti, että sen oli myös tarkastettava, oliko maksun periminen maatalousalan yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteiden vastaista. Tässä yhteydessä sen oli arvioitava, vaikuttivatko maksut lopputuotteiden hintaan ja aiheutuiko tästä kotimaisten tuotteiden syrjintää verrattuna tuontituotteisiin.

(365)

Aloituspäätöksessä Itävallan viranomaisia kehotettiin toimittamaan tältä osin tiedot, joista ilmenisi se prosenttiosuus asianomaisista myyntihinnoista, jonka maksu kattoi, ja selittämään, missä määrin maksun aiheuttama mahdollinen kielteinen vaikutus kompensoitui samaisella maksulla rahoitettujen toimenpiteiden myönteisillä vaikutuksilla. Lisäksi Itävallan viranomaisia kehotettiin selittämään, ovatko asianomaisten tuotteiden hinnat lähinnä markkinavetoisia.

(366)

Itävallan viranomaiset ilmoittivat 14 päivänä syyskuuta 2012 tietoja toimittaessaan komissiolle, että ulkomaiset tuotteet oli vapautettu maksun maksamisesta AMA-perussäädöksen 2c §:n 2 momentin mukaisesti. Vapautusta sovellettiin 1 päivästä tammikuuta 1994 lähtien eli koko arviointiajanjakson ajan.

(367)

Sikäli kuin kyseessä on suhde maatalousalan yhteisen markkinajärjestelyn tavoitteisiin, Itävallan viranomaiset totesivat toimittaessaan tietoja 14 päivänä syyskuuta 2012, ettei ollut mahdollisista määrittää sitä prosenttiosuutta myyntihinnoista, jonka maksu kattoi. Tämä johtui siitä, että hinnat muodostuivat asianomaisten markkinoiden tarjonnan ja kysynnän perusteella ja etteivät viranomaiset puuttuneet asiaan toiminnallaan.

(368)

Samaisessa vastauksessa Itävallan viranomaiset väittivät, ettei kerättyjen maksujen määrällä ollut suoraa vaikutusta valtiontuen määrään. AMA-maksusta saatavien tulojen lisäksi oli muita rahoituslähteitä. Maksusta saatavien nettotulojen ja EU-varojen (osarahoitettujen toimien ollessa kyseessä) lisäksi toimenpiteiden rahoittamiseen saatiin muita tuloja talouden toimijoiden maksamista lisenssimaksuista ja AMA-kaupasta tulevista myyntituloista (esimerkiksi keittokirjat).

(369)

Itävallan viranomaiset osoittivat itse asiassa, että osaa AMAn toimenpiteiden rahoituksesta ei saatu maksusta (107), eikä tuen määrä (joka puolestaan vaikutti tosiasiallisesti toteutettujen toimenpiteiden laajuuteen) näin ollen ollut yksinomaisesti riippuvainen maksusta saaduista tuloista; maksuista saatavia tuloja ei myöskään osoitettu yksinomaisesti tuen rahoitukseen (108).

(370)

Näin ollen komissio katsoo, etteivät oikeuskäytännön mukaiset sitovaa yhteyttä koskevat perusteet täyttyneet ajanjaksolla 1995–2001.

(371)

Itävallan viranomaisia myös kehotettiin toimittamaan tiedot, joita komissio tarvitsi arvioidakseen, oliko toimenpiteen veronluonteinen rahoitus (maksu) erottamaton osa tukitoimenpiteitä ajanjaksolla 2002–2008 (aloituspäätöksen johdanto-osan 238 kappale).

(372)

Edellä mainituista syistä ja kun otetaan huomioon, että rahoituslähteet olivat samat, komissio katsoo, ettei maksun ja valtiontukitoimenpiteiden välillä ollut sitovaa yhteyttä myöskään ajanjaksolla 2002–2008.

(373)

Edellä esitetyistä syistä ja sen estämättä, mitä jäljempänä johdanto-osan 378 kappaleessa todetaan, AMAn markkinointitoimenpiteet ovat valtiontukea.

(374)

Edellä esitetyistä syistä ja sen estämättä, mitä jäljempänä johdanto-osan 378 kappaleessa todetaan, johdanto-osan 208 ja 213 kappaleessa, 327 kappaleen kolmannessa virkkeessä ja 355 kappaleessa tarkoitetut tukitoimenpiteet eivät sovellu sisämarkkinoille. Muut edellä arvioidut toimenpiteet soveltuvat sisämarkkinoille.

(375)

Korvauksia, jotka myöntämisajankohtanaan olivat vähämerkityksistä tukea koskevassa asetuksessa (109) säädettyjen edellytysten mukaiset, ei katsota tueksi. Kaikki tuet, jotka täyttivät tuen myöntämisen aikaan ryhmäpoikkeuksen tai hyväksytyn tukijärjestelmän mukaiset edellytykset, soveltuvat sisämarkkinoille kyseisenkaltaiseen tukeen sovellettavien tuen enimmäisintensiteettien rajoissa.

(376)

Perussopimuksen ja unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan komissiolla on toimivalta päättää, että jäsenvaltion on poistettava tuki tai muutettava sitä (110), jos komissio on todennut, ettei tuki sovellu sisämarkkinoille. Tuomioistuin on myös johdonmukaisesti katsonut, että valtion velvollisuudella lakkauttaa tuki, jota komissio pitää sisämarkkinoille soveltumattomana, pyritään palauttamaan aiemmin vallinnut tilanne (111). Tuomioistuin on todennut tältä osin, että tällainen tavoite on saavutettu, kun tuensaaja on palauttanut sääntöjenvastaisesti myönnetyt tuet ja tämän myötä menettänyt markkinoilla kilpailijoihinsa nähden saamansa edun ja kun ennen tuen maksamista vallinnut tilanne on palautettu (112).

(377)

Neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (113), jäljempänä ’menettelyasetus’, 16 artiklassa säädetään oikeuskäytännön mukaisesti seuraavaa: ”Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta.”

(378)

Menettelyasetuksen 17 artiklan mukaan komission toimivaltuuksiin periä sisämarkkinoille soveltumaton tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty vastaanottajalle. Sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet keskeyttävät vanhentumisajan. Vanhentumisaika keskeytyy niin pitkäksi aikaa, kun komission päätöstä käsitellään unionin tuomioistuimessa.

(379)

Tämän menettelyn käynnistävä kantelu vastaanotettiin 21 päivänä syyskuuta 1999 (ks. johdanto-osan 4 kappale), ja komissio rekisteröi järjestelmän ilmoittamattomaksi tueksi vuonna 2000 (ks. johdanto-osan 8 kappale). Lisäksi vuoden 2004 päätöksessä vahvistettiin se seikka, että komissio oli hallinnollisista syistä päättänyt jakaa menettelyn kahteen osaan (ks. johdanto-osan 10 kappale) ja arvioida erikseen toimenpiteet ennen vuotta 2003 ja sen jälkeen. Menettelyn jakamista kahteen osaan olivat pyytäneet Itävallan viranomaiset 8 päivänä maaliskuuta 2004.

(380)

Edellä mainitut toimet (vuoden 2004 päätöksellä tehty menettelyn jakaminen kahteen osaan) ja kirjeet (Itävallan 8 päivänä maaliskuuta 2004 päivätty pyyntö) ovat neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 17 artiklan mukaisia vanhentumisajan keskeyttäviä tapahtumia.

(381)

Tämä merkitsee, että komissio on valtuudet määrätä takaisinperintä 1 päivästä tammikuuta 1995 eli siitä päivästä, jona Itävalta liittyi Euroopan unioniin.

(382)

Komission päätöksestä NN 34A/2000 nostettiin kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa 30 päivänä kesäkuuta 2004, ja asiassa annettuun tuomioon haettiin muutosta unionin tuomioistuimessa 27 päivänä tammikuuta 2010. Unionin tuomioistuimen tuomio annettiin 27 päivänä lokakuuta 2011 (ks. edellä johdanto-osan 22 kappale). Asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklan 2 kohdan kolmannen virkkeen mukaisesti vanhentumisaika näin ollen keskeytyi ajanjaksoksi 30.6.2004–27.10.2011.

(383)

Edellä esitetyistä syistä takaisinperintää koskeva kymmenen vuoden vanhentumisaika ei ole päättynyt tässä päätöksessä arvioitujen toimenpiteiden osalta. Itävallan viranomaisten on sen vuoksi perittävä takaisin edellä johdanto-osan 374 kappaleessa täsmennetty sisämarkkinoille soveltumaton valtiontuki.

(384)

Menettelyasetuksen 16 artiklan 1 kohdan mukaan ”sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta”.

(385)

Menettelyasetuksen 16 artiklan 3 kohdan mukaan ”takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon”.

(386)

Jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti takaisinperintäpäätösten toteuttamiseksi käyttöönottamilla välineillä olisi pantava takaisinperintäpäätös täysimääräisesti täytäntöön. Jäsenvaltioiden toteuttamien kansallisten toimenpiteiden olisikin johdettava komission päätöksen tehokkaaseen ja välittömään täytäntöönpanoon.

(387)

Jos ilmoittamattomasta tuesta tehdään kielteinen päätös ja varsinkin jos aikaa on kulunut huomattavasti, komissio voi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti turvautua arvioihin takaisinperittävistä määristä (114).

(388)

Komissio haluaisi huomauttaa, ettei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ”yhdessäkään yhteisön oikeuden säännöksessä edellytetä, että komissio vahvistaisi palautettavan tuen tarkan määrän määrätessään yhteismarkkinoille soveltumattomaksi todetun tuen palauttamisesta. Riittää, että komission päätökseen sisältyy seikat, joiden avulla sen adressaatti voi itse määritellä tämän määrän ilman kohtuuttomia vaikeuksia.” (115)

(389)

Kun otetaan huomioon joidenkin toimenpiteiden luonne (eli toimenpiteet, jotka koskevat epäsuoraa tukea suurelle määrälle edunsaajia), komissio ei tässä päätöksessä pysty määrittämään tarkkaa tuensaajakohtaista määrää kunkin toimenpiteen osalta, josta takaisinperintä on määrätty.

(390)

Sen vuoksi komissio toteaa, että Itävallan viranomaisten tutkintajaksolla ilmoittamat summat (ks. johdanto-osan 43–45 kappale) muodostavat lähtökohdan sen määrittämiseksi, kuinka paljon tukea on kultakin tuensaajalta perittävä takaisin. Sisämarkkinoille soveltumattomien tukien luokat ja asianomaiset ajanjaksot on yksilöity tässä päätöksessä.

(391)

Sen vuoksi komissio katsoo, että Itävallan viranomaisten on takaisinperintämenettelyn yhteydessä esitettävä ja toimitettava komissiolle kohtuullinen menetelmä tuensaajakohtaisen tuen määrittämiseksi komission kanssa tehtävän lojaalin yhteistyön hengessä,

—

tuki yleisluonteiseen mainontaan 1.1.2000–31.12.2001,

—

mainontatuki 1.1.2002–31.12.2006,

—

tuki mainoskampanjoihin Itävallan ulkopuolella / tällaisten mainoskampanjoiden välityksellä saatava tuki ja yleisluonteinen mainonta Itävallassa 1.1.2002–1.1.2004,

—

tuki laatua koskevaan mainontaan 1.1.2007–31.12.2008,

—

tuki menekinedistämistoimiin laajemmassa merkityksessä / tällaisten toimien välityksellä sekä teknisen avun toimenpiteet 1.1.1995–31.12.1999,

—

tuki laatutuotteisiin liittyvän teknisen avun, neuvontapalvelujen ja valvontatoimien muodossa 1.1.1995–31.12.1999,

—

tuki laatutuotteisiin 1.1.2000–31.12.2006,

—

tuki teknisen avun muodossa 1.1.2000–31.12.2006,

—

tuki teknisen avun muodossa geneerisiin tuotteisiin 1.1.2000–31.12.2004,

—

tuki teknisen avun muodossa 1.1.2007–31.12.2008 alkutuottajille.

—

tuki yleisluonteiseen mainontaan 1.1.1995–31.12.1999,

—

tuki laatumerkkiin 1.1.1995–31.12.1999,

—

tuki laatutuotteisiin 1.1.2007–31.12.2008,

—

tekninen apu jalostuksen ja kaupan pitämisen alalla toimiville yrityksille 1.1.2007–31.12.2008.

a)

luettelo tuensaajista, jotka ovat saaneet tukea 2 artiklassa tarkoitettujen tukijärjestelmien nojalla ja kunkin tuensaajan kyseisen järjestelmän nojalla saaman tuen kokonaismäärä;

b)

tuensaajilta takaisin perittävä kokonaismäärä (tuki ja siitä perittävä korko);

c)

yksityiskohtainen kuvaus tämän päätöksen noudattamiseksi jo toteutetuista ja suunnitelluista toimenpiteistä;

d)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaaja on määrätty maksamaan tuki takaisin.