(1)

Sen jälkeen kun oli suoritettu asetuksen (EY) N:o 1225/2009, jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan mukainen polkumyyntitutkimus, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, joka koski Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan viinihapon tuontia, otettiin käyttöön polkumyynnin vastaiset toimenpiteet neuvoston asetuksella (EY) N:o 130/2006 (2). Toimenpiteitä sovellettiin kaikkiin Kiinasta peräisin olevan viinihapon vientiä harjoittaviin tuottajiin, lukuun ottamatta Hangzhou Bioking Biochemical Engineering Co. Ltd:iä, johon sovellettiin nollatullia.

(2)

WTO:n valituselimen asiassa ”Mexico – Definitive Anti-dumping Measures on Beef and Rice”, antaman raportin (3), jäljempänä ’WTO:n valituselimen raportti’, mukaisesti kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja Hangzhou Bioking Biochemical Engineering Co. Ltd jätettiin asetuksella (EY) N:o 130/2006 käyttöön otettujen toimenpiteiden myöhempien tarkistusten ulkopuolelle neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 332/2012 (4).

(3)

Alkuperäisiin toimenpiteisiin kohdistui myöhemmin erilaisia tarkastelua koskevia tutkimuksia (5). Tämän seurauksena voimassa olevat toimenpiteet ovat maanlaajuinen 34,9 prosentin tulli ja kahteen vientiä harjoittavaan kiinalaiseen tuottajaan sovellettavat kaksi yksilöllistä tullia, jotka ovat 4,7 ja 10,1 prosenttia (6).

(4)

Aiempi tutkimus, joka rajoittui Hangzhou Bioking Biochemical Engineering Co. Ltd:iin, pantiin vireille 29 päivänä heinäkuuta 2011 (7). Valituksen peruuttamisen jälkeen menettely päätettiin 4 päivänä kesäkuuta 2012 annetulla komission päätöksellä (8) ottamatta toimenpiteitä käyttöön.

(5)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 4 päivänä joulukuuta 2014 perusasetuksen 5 artiklan nojalla vireille polkumyynnin vastaisen tutkimuksen, joka koski Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuontia unioniin ja rajoittui Hangzhou Bioking Biochemical Engineering Co. Ltd:iin, jäljempänä ’Bioking’ tai ’vientiä harjoittava tuottaja’. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (9), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(6)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun se oli vastaanottanut 21 päivänä lokakuuta 2014 valituksen neljältä viinihapon unionin tuottajalta, Distillerie Bonollo S.r.l., Caviro Distillerie S.r.l., Industria Chimica Valenzana S.p.a. ja Distilleries Mazzari S.p.a., jäljempänä ’valituksen tekijät’, joiden osuus unionin viinihapon kokonaistuotannosta on yli 25 prosenttia. Valituksessa esitetty näyttö polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(7)

Vireillepanon jälkeen vientiä harjoittava tuottaja pyysi kuulemista kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio rikkoi GATT-sopimuksen VI artiklaan kirjattua yleistä periaatetta ja WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen (10) 5.8 artiklaa panemalla vireille perusasetuksen 5 artiklan perusteella uuden polkumyyntitutkimuksen yhtä yritystä kohtaan, koska polkumyyntitutkimukset olisi suoritettava kolmansia maita kohtaan kokonaisuudessaan. Se väitti erityisesti, että tutkimuksella oli välivaiheen tarkastelun vaikutus, minkä vuoksi se on vastoin WTO:n valituselimen raporttia, johon viitataan 2 kappaleessa.

(8)

Kaupan suojakeinoihin liittyvät tutkimukset kohdistuvat kyllä kolmansiin maihin kokonaisuudessaan pikemminkin kuin yksittäisiin yrityksiin. Nyt käsillä olevassa tapauksessa tutkimus on poikkeuksellisesti pantu vireille yhtä yritystä kohtaan perusasetuksen 5 artiklan nojalla eikä sen 11 artiklan 3 kohdan nojalla, mikä on WTO:n valituselimen raportin mukaista eikä sen vastaista. Valituselimen raportissa selvennetään, että jos vientiä harjoittavan tuottajan ei alkuperäisessä tutkimuksessa ole todettu harjoittaneen polkumyyntiä, se on jätettävä tällaisen tutkimuksen perusteella käyttöön otettavien lopullisten toimenpiteiden ulkopuolelle eikä siihen voida kohdistaa alkuperäisiä toimenpiteitä koskevia tarkasteluja. Raportista ei seuraa, että tällaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ja sen tuontia ei voitaisi tutkia uudelleen, kun tarkoituksena on suojautua polkumyyntituonnilta ja tarkastella käyttöön otettuja toimenpiteitä, jos käyttöönoton edellytykset täyttyvät.

(9)

Unionin lainsäädäntöä on tulkittava mahdollisuuksien mukaan kansainvälisen oikeuden mukaisesti etenkin silloin, kun kyseessä olevilla säännöksillä on tarkoitus panna täytäntöön unionin tekemä kansainvälinen sopimus. WTO:n polkumyynnin vastainen sopimus antaa mahdollisuuden ottaa käyttöön toimenpiteitä haitallisen polkumyynnin poistamiseksi, mutta toisaalta valituselin on tulkinnut sopimusta siten, että sellaisia yrityksiä, joiden ei alkuperäisessä tutkimuksessa ole todettu harjoittaneen polkumyyntiä, ei voida asettaa tarkastelun kohteeksi, joten perusasetusta on tulkittava siten, että unioni voi käsillä olevan kaltaisessa tapauksessa käynnistää 5 artiklaan perustuvan tutkimuksen, jos on alustavaa näyttöä vahingollisesta polkumyynnistä.

(10)

Unionin tuomioistuinten oikeuskäytäntö vahvistaa joka tapauksessa, että mikään perusasetuksen säännöksistä ei estä uutta perusasetuksen 5 artiklan mukaista polkumyyntimenettelyä, joka rajoittuu yhteen yritykseen, jonka ei toisessa menettelyssä ole todettu harjoittaneen polkumyyntiä mutta jonka osalta on tällä hetkellä alustavaa näyttöä vahingollisesta polkumyynnistä (11). Sen vuoksi vientiä harjoittavan tuottajan väitteet hylättiin.

(11)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti nimenomaisesti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijöille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, unionin tuottajien järjestölle, vientiä harjoittavalle tuottajalle ja Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville etuyhteydettömille tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(12)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(13)

Komissio ilmoitti vireillepanosta myös Argentiinassa, Australiassa, Brasiliassa, Chilessä ja Intiassa oleville tuottajille ja kehotti niitä osallistumaan. Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se harkitsi Argentiinan käyttämistä markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana, jäljempänä ’vertailumaa’, perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin perusasetuksen 17 artiklan mukaista otantaa.

(15)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi otoksen unionin suurimpien myyntimäärien perusteella ja varmisti samalla, että molemmat tuottajajäsenvaltiot, Italia ja Espanja, olivat edustettuina otoksessa. Komissio käytti kaikkia unionin tuotannonalasta käytettävissä olevia tietoja, kuten valitusta sekä Italian kansallisen teollisten tislaajien ja väkevien alkoholijuomien valmistajien yhdistyksen (Assodistil) ja sellaisten muiden tiedossa olevien unionin tuottajien toimittamia tietoja, jotka osallistuivat perusasetuksen 5 artiklan 4 kohdan mukaiseen edustavuutta koskevaan tutkimukseen. Alustavaan otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli noin 56 prosenttia.

(16)

Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta.

(17)

Yksi unionin tuottaja, joka ei sisältynyt alustavaan otokseen, väitti, että otos ei edusta riittävällä tavalla unionin pienempien tuottajien tilannetta. Se väitti, että se olisi sisällytettävä lopulliseen otokseen, koska Bioking-yrityksen polkumyynnillä harjoittaman tuonnin vahingollinen vaikutus oli kohdistunut pääasiassa pienempiin yrityksiin. Italian kansallinen teollisten tislaajien ja väkevien alkoholijuomien valmistajien yhdistys (Assodistil) esitti saman väitteen.

(18)

Unionin viinihapon tuottajat ovat kaikki pk-yrityksiä. Pienemmän unionin tuottajan lisääminen otokseen ei olisi olennaisesti muuttanut otoksen edustavuutta, eikä sillä olisi ollut mitään merkittävää vaikutusta otoksen tietojen pohjalta arvioituihin vahinkoindikaattoreihin. Makrotalouden indikaattorit, kuten myynnin määrä (kuten 109 kappaleessa kuvataan), perustuvat joka tapauksessa koko unionin tuotannonalaa – eli kaikkia unionin tuottajia, mukaan lukien kyseinen unionin tuottaja – koskeviin tietoihin.

(19)

Lisäksi on olemassa muita otokseen kuulumattomia unionin tuottajia (kaikki pk-yrityksiä), joiden myyntimäärät olivat huomattavampia ja jotka olivat halukkaita osallistumaan otokseen. Kyseinen unionin tuottaja ei esittänyt mitään muuta syytä sille, miksi jokin näistä tuottajista olisi pitänyt jättää huomiotta ja valita sen yritys.

(20)

Muita huomautuksia ei esitetty. Alustava otos vahvistettiin näin ollen. Otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(21)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(22)

Kymmenen yritystä toimitti pyydetyt tiedot. Niistä kuitenkin vain yksi oli tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydetön tuoja/kauppias. Muiden yhdeksän yrityksen katsottiin olevan käyttäjiä, ja ne saivat vastaavat kyselylomakkeet.

(23)

Etuyhteydettömien tuojien/kauppiaiden vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(24)

Komissio lähetti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti pyynnöstä markkinatalouskohtelun pyytämiseen tarkoitetun lomakkeen asianomaiselle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle.

(25)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kolmelle otokseen valitulle unionin tuottajalle, yhteistyössä toimineelle etuyhteydettömälle tuojalle/kauppiaalle, yhdeksälle käyttäjälle, kolmelletoista toimittajalle, kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ja tuottajille viidessä mahdollisessa vertailumaassa eli Argentiinassa, Australiassa, Brasiliassa, Chilessä ja Intiassa. Lisäksi mahdollisiin yhdysvaltalaisiin tuottajiin otettiin yhteyttä puhelimitse. Yhteydenottojen perusteella vahvistui kuitenkin, ettei Yhdysvalloissa ole viinihapon tuotantoa.

(26)

Kyselylomakkeeseen saatiin vastaukset kaikilta kolmelta otokseen valitulta unionin tuottajalta, yhdeltä yhteistyössä toimineelta etuyhteydettömältä tuojalta, kahdeksalta käyttäjältä, neljältä toimittajalta unionissa, kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja yhdeltä tuottajalta Australiasta.

(27)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(28)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2013 ja 30 päivän syyskuuta 2014 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(29)

Tarkastelun kohteena on tällä hetkellä CN-koodiin ex 2918 12 00 (Taric-koodi 2918120090) kuuluva Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva viinihappo, lukuun ottamatta D-(-)-viinihappoa, jonka negatiivinen tasopolaroidun valon kierto on vähintään 12,0 astetta mitattuna vesiliuoksessa eurooppalaisen farmakopean menetelmän mukaan, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(30)

Viinihappoa käytetään joko ainesosana lopputuotteissa, kuten viinissä ja muissa juomissa, elintarvikkeissa ja lääkkeissä, tai lisäaineena tiettyjen kemiallisten prosessien nopeuttamiseksi tai hidastamiseksi, esimerkiksi kipsissä, jossa sitä käytetään palamista hidastavana aineena.

(31)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta saadaan joko viininvalmistuksen sivutuotteena erityisesti viinisakasta, kuten on asianlaita kaikkien unionin tuottajien kohdalla, jäljempänä ’luonnollisista raaka-aineista valmistettu viinihappo’, tai kemiallisella synteesillä bentseenistä ja maleiinihappoanhydridistä (jälkimmäinen aine on tärkein Bioking-yrityksen käyttämä raaka-aine), jäljempänä ’synteettinen viinihappo’.

(32)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset ja kemialliset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset:

(33)

Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(34)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että synteettiset ja luonnollisista raaka-aineista valmistetut viinihapot eivät ole samankaltaisia tuotteita. Tämän osapuolen mukaan nämä kaksi viinihappotyyppiä eroavat toisistaan raaka-aineidensa, tuotantoprosessiensa, tuotantokustannustensa, niihin kohdistuvan sääntelyn, kuluttajien niitä koskevien käsitysten, fyysisten ominaisuuksiensa ja käyttötarkoitustensa suhteen. Näiden erojen vuoksi Biokingin tuottamaa synteettistä viinihappoa ja unionin tuotannonalan tuottamaa luonnollisista raaka-aineista valmistettua viinihappoa ei voi verrata tasapuolisesti.

(35)

Lisäksi väitettiin, että kun otetaan huomioon synteettisen viinihapon erityispiirteet, se täyttää paremmin tietyt käyttäjien tarpeet. Synteettistä viinihappoa valmistetaan maleiinihappoanhydridistä, jonka saatavuus ei ole riippuvainen ilmasto-olosuhteista, kun taas luonnollisista raaka-aineista valmistettua viinihappoa tuotetaan kalsiumtartraatista, jota saadaan viinisakasta, ja näin ollen sen saatavuus vaihtelee viinirypälesadon laadun eli ilmasto-olosuhteiden mukaan. Näin ollen toimitusvarmuuden ja hintojen vakauden vuoksi näiden kahden viinihappotyypin välistä kilpailua kuvattiin rajalliseksi.

(36)

Perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa säädetään, että polkumyyntitutkimuksessa tuotteita pidetään samankaltaisina, kun ne ovat identtisiä tai kaikissa suhteissa samanlaisia tai kun ne muistuttavat ominaispiirteiltään toisiaan. Huomioon voidaan ottaa useita seikkoja, kuten tuotteiden fyysiset, tekniset ja kemialliset ominaisuudet, käyttötarkoitus, keskinäinen vaihdettavuus, kuluttajien käsitykset niistä, jakelukanavat, valmistusprosessi, tuotantokustannukset ja laatu.

(37)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että Bioking-yrityksen, vertailumaan tuottajan ja unionin tuotannonalan valmistamalla viinihapolla on sama kemiallinen kaava ja niillä kaikilla on samat tekniset ja fyysiset perusominaisuudet raaka-aineissa, tuotantoprosessissa ja tuotantokustannuksissa olevista eroista huolimatta. Tällaiset tuotantoon liittyvät erot eivät poista lopputuotteiden samankaltaisuutta, koska samankaltaisuus on vahvistettu identtisen kemiallisen kaavan ja samojen teknisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Lisäksi tuotteita pidettiin kaupan samassa laatuluokassa, niillä oli samanlaiset loppukäyttösovellukset ja ne olivat keskenään vaihdettavissa. Yksi poikkeus koskee EU:n viinintuotantoalaa, jolla EU:n sääntelytoimenpiteet (12) eivät salli synteettisen viinihapon käyttöä; tämä ei kuitenkaan sinällään poista muita olennaisia yhtäläisyyksiä. Kaikilla muilla markkinasegmenteillä vallitsee avoin ja suora kilpailu. Tutkimuksessa kävi itse asiassa ilmi, että käyttäjät elintarvike-, rakennus- ja lääkealalla ostavat sekä synteettistä että luonnollisista raaka-aineista valmistettua viinihappoa. Väitteet eivät näin ollen vastaa tutkimuksen havaintoja, ja voidaan vahvistaa, että kyseiset tuotteet ovat samankaltaisia.

(38)

On huomattava, että tuotteita pidettiin samankaltaisina kaikissa johdanto-osan 1–4 kappaleessa tarkoitetuissa aiemmissakin tutkimuksissa.

(39)

Komissio arvioi asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön ja suoritti myös tarkastuskäynnin sen tiloihin.

(40)

Tämän jälkeen komissio ilmoitti markkinatalouskohtelua koskevista päätelmistä vientiä harjoittavalle tuottajalle, asianomaisen maan viranomaisille ja unionin tuotannonalalle. Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia päätelmistä ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Komissio otti esitetyt näkemykset huomioon. Komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille markkinatalouskohtelua koskevista lopullisista päätelmistä.

(41)

Tutkimuksessa todettiin, että asianomainen vientiä harjoittava tuottaja ei täytä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäistä edellytystä, jäljempänä ’arviointiperuste 1’, koska perusraaka-aineen eli maleiinihappoanhydridin kotimarkkinahinta, jota se maksoi tutkimusajanjaksolla, oli järjestelmällisesti alhaisempi kuin kansainväliset hinnat eikä heijastanut markkina-arvoja. Lisäksi nämä Bioking-yrityksen maksamat alhaiset ostohinnat vastasivat maleiinihappoanhydridin kiinalaisia kotimarkkinahintoja, jotka myöskin olivat järjestelmällisesti kansainvälisiä hintoja alhaisemmat. Tutkimusajanjakson aikana vahvistettu keskimääräinen hintaero Biokingin osalta oli 14 prosenttia.

(42)

Edellä 41 kappaleessa tarkoitettu hintaero saatiin, kun verrattiin Bioking-yrityksen Kiinassa tutkimusajanjakson aikana maksamia maleiinihappoanhydridin kotimarkkinahintoja muiden markkinoiden kotimarkkinahintoihin. Tällaisen hintavertailun toteuttamiseksi komissio selvitti ensin maleiinihappoanhydridin (markkinavoimista johtuvien) kotimarkkinahintojen saatavuuden maittain ja näissä maissa myydyn maleiinihappoanhydridin lajit, jotka olivat verrattavissa Bioking-yrityksen käyttämän ja koko Kiinan kotimarkkinoilla käytetyn maleiinihappoanhydridin lajeihin. Komissio katsoi, että vertailukelpoisen markkina-alueen olisi oltava samalla maantieteellisellä alueella kuljetuskustannusten vuoksi. Komissio katsoi näin ollen, että Taiwanin kotimarkkinoilla, jotka ovat Kiinaa lähimpänä sijaitsevat markkinat, on sellaiset ominaispiirteet, että se pystyi niiden avulla suorittamaan asianmukaisen vertailun Bioking-yrityksen maksamiin hintoihin ja maleiinihappoanhydridin kotimarkkinahintoihin Kiinassa yleensä.

(43)

Kiinan ja kolmansien maiden kotimarkkinahintojen vertailussa käytetyt tiedot hankittiin riippumattomalta markkinatietojen tarjoajalta (13). Vertailu tehtiin Bioking-yrityksen maleiinihappoanhydridin ostohintojen (Bioking-yrityksen todennettujen tietojen pohjalta), maleiinihappoanhydridin Kiinan kotimarkkinahinnan (laskettu ilman alv:tä) ja Taiwanin kotimarkkinahinnan (ilman alv:tä) välillä riippumattomalta tarjoajalta saatujen tietojen pohjalta. Komissio analysoi myös maleiinihappoanhydridin kotimarkkinahintoja muilla markkinoilla (Yhdysvalloissa ja Euroopan unionissa) koskevat tiedot, ja Kiinan kotimarkkinahintojen ja Yhdysvaltojen kotimarkkinahintojen sekä unionin kotimarkkinahintojen välisen vertailun tulokset osoittivat, että keskimääräinen hintaero oli jopa huomattavasti suurempi kuin Taiwanin kohdalla vahvistettu hintaero.

(44)

Kiinan ja muiden kolmansien maiden kotimarkkinahintojen väliset hintaerot voidaan selittää sillä, että Kiinan arvonlisäverojärjestelmä ei salli tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron täyttä palauttamista maleiinihappoanhydridin viennin yhteydessä. Tämän arvonlisäverojärjestelmän avulla rajoitetaan näin maleiinihappoanhydridin vientiä Kiinasta. Maleiinihappoanhydridiä Kiinasta vievien yritysten on Kiinan lainsäädännön mukaan maksettava 17 prosentin suuruinen arvonlisävero. Kuitenkin vain osa siihen liittyvästä, tuotantopanoksiin sisältyvästä arvonlisäverosta palautetaan. Tutkimusajanjakson aikana palautus oli 9 prosenttia tuotantopanoksiin sisältyvästä arvonlisäverosta. Tämä Kiinan harjoittama politiikka, jonka mukaisesti se muun muassa luo epäedulliset arvonlisäverojärjestelyt tietyn raaka-aineen viennille (14), johtavat ensinnäkin tällaisen Kiinasta peräisin olevan raaka-aineen (netto)vientihintojen laskuun (sillä kiinalaisten viejien on kilpailtava kansainvälisillä markkinoilla sellaisten yritysten kanssa, jotka eivät yleensä maksa arvonlisäveroa vientimyynnistä) ja toiseksi myynnin suuntaamiseen enemmän kotimarkkinoille, jolloin kotimarkkinahinnat laskevat alle kansainvälisten hintojen.

(45)

Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että maleiinihappoanhydridiä tehdään bentseenistä tai butaanista, joiden osuus on 90 prosenttia kaikista valmistuskustannuksista. Lisäksi havaittiin, että maleiinihappoanhydridin hintanoteeraukset Kiinassa ovat samalla tasolla riippumatta siitä, onko valmistuksessa käytetty bentseeniä vai butaania. Bentseenin vientiin Kiinasta sovelletaan 40 prosentin vientiveroa, eikä maksettua alv:tä palauteta viennin yhteydessä. Sen vuoksi voidaan kohtuudella päätellä, että Kiinan bentseenimarkkinoilla on välillinen vaikutus – Biokingin käyttämän – butaanista valmistetun maleiinihappoanhydridin markkinoihin, mikä lisää entisestään Kiinan maleiinihappoanhydridin markkinoiden vääristymistä.

(46)

Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että useat Kiinan maleiinihappoanhydridin tuottajat olivat valtion omistuksessa ja että Kiinan markkinoilla oli merkittävää ylikapasiteettia. Voidaankin kohtuudella päätellä, että sitkeästi esiintyvä ylikapasiteetti liittyy valtion omistamien yritysten suojattuun asemaan, joka estää ylikapasiteettiin puuttumisen normaalien markkinamekanismien, kuten konsolidoinnin ja sulkemisten, kautta.

(47)

Edellä esitetyn perusteella maleiinihappoanhydridin Kiinan kotimarkkinoita pidetään kokonaisuudessaan vääristyneinä.

(48)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että 41–44 kappaleessa tarkoitettu maleiiniahapponhydridin hintavertailu perustui kotimarkkinahintoihin eikä näin ollen ole asianmukainen. Vientiä harjoittava tuottaja ehdotti sen sijaan, että kolmansien maiden markkinoiden vientihintoja olisi pitänyt verrata Kiinan kotimarkkinahintoihin. Vientiä harjoittava tuottaja esitti vaihtoehtoisia hintavertailuja kansainvälisten vientihintojen ja Kiinan kotimarkkinahintojen välillä. Vientiä harjoittava tuottaja esitti myös, että sen ostohintojen vertailu Yhdysvaltojen vientihintoihin Yhdysvaltojen tullin tilastotietokannan pohjalta osoittaa, että sen ostohinta oli järjestelmällisesti korkeampi kuin Yhdysvaltojen vientihinnat useille kolmansien maiden markkinoille. Lisäksi asianomainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että maleiinihappoanhydridin raaka-ainekustannukset (butaanin hinnat) olivat Taiwanissa korkeammat kuin Kiinassa tai Yhdysvalloissa ja että näistä syistä vertailu Taiwanin hintoihin ei ollut asianmukainen.

(49)

Vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat vaihtoehtoiset kansainvälisten vientihintojen vertailut eivät olleet asianmukaisia. Kuten johdanto-osan 42 kappaleessa selitettiin, vertailukelpoisia kotimarkkinahintoja ja samanlaisia toimitusehtoja pidettiin tarkoituksenmukaisena perustana vertailun suorittamiselle. On myös huomattava, että Bioking ei esittänyt mitään perusteita väitteelleen, jonka mukaan kotimarkkinahintojen käyttö vertailussa olisi sinällään epäasianmukaista. Tutkimuksessa todettiin lisäksi, kuten 42 kappaleessa selitettiin, että kuljetuskustannusten vuoksi maantieteellisesti lähin markkina-alue on todennäköisesti kohtuullisin vertailuperusta. Näin ollen hylättiin väitteet, joiden mukaan Taiwan ei olisi asianmukainen vertailuperusta tai että jokin muu vertailuperusta – joko Bioking-yrityksen toimittamat vientihintatiedot tai Yhdysvaltojen tullitilastoista saadut tiedot – olisi ollut tarkoituksenmukaisempi.

(50)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että 44 kappaleessa tarkoitetun arvonlisäverojärjestelmän mahdollisia vaikutuksia (netto)vientihintaan ja näin ollen maleiinihappoanhydridin kotimarkkinahintaan Kiinassa oli liioiteltu ja että vaikutukset olisivat vain vähäiset. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty tosiasioihin perustuvaa näyttöä. Tutkimuksen aikana käytettävissä olleiden tietojen pohjalta ja 41–44 kappaleessa selitettyjen hintaerojen mukaisesti ero olisi joka tapauksessa merkittävä ja korkeampi kuin vientiä harjoittava tuottaja väitti. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(51)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että valtion puuttumisesta bentseenin hintoihin johtuvat mahdolliset vääristymät olisivat merkityksettömiä, koska butaanista oli tulossa johtava markkinahintojen sopeuttaja ja se korvaisi markkinoilla asteittain bentseenistä johdetun maleiinihappoanhydridin. Kuten 45 kappaleessa todettiin, maleiinihappoanhydridin vientihinnat Kiinasta ovat samalla tasolla riippumatta siitä, onko valmistuksessa käytetty bentseeniä vai butaania. Tämä viittaisi siihen, että Kiinan bentseenimarkkinoilla on välillinen vaikutus – Biokingin käyttämän – butaanista valmistetun maleiinihappoanhydridin markkinoihin, mikä lisää entisestään maleiinihappoanhydridin markkinoiden vääristymistä. Havainto, jonka mukaan Biokingin tärkeimpien tuotantopanosten kustannukset eivät merkittävässä määrin heijasta markkina-arvoja, vahvistettiin vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen perusteella. Vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään esittänyt näyttöä tukeakseen väitettään järjestelmällisistä olennaisista eroista tässä suhteessa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(52)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että maleiinihappoanhydridiä tuottavien valtion omistamien yritysten suojatulla asemalla – jonka komissio vahvisti markkinatalouskohtelua koskevassa tutkimuksessa ja selitti vientiä harjoittavalle tuottajalle ilmoittaessaan markkinatalouskohtelua koskevista päätelmistä – ei olisi ollut mitään merkitystä, koska asianomainen vientiä harjoittava tuottaja osti maleiinihappoanhydridiä pääasiassa yksityisomistuksessa olevilta toimittajilta. Tämän väitteen osalta katsottiin, että vaikka toimittajat olisivatkin pääasiassa yksityisessä omistuksessa, niihin voisi kuitenkin kohdistua suuresta ylikapasiteetista ja maleiinihappoanhydridiä tuottavien valtion omistamien yritysten suojatusta asemasta aiheutuvaa hintapainetta. Bioking ei myöskään osoittanut päinvastaista. Bioking-yrityksen ostohintojen vertailusta kansainvälisiin hintoihin näkyi joka tapauksessa, että Biokingin hinnat olivat todellakin vääristyneet ja että ne vastasivat kaiken kaikkiaan Kiinan markkinoiden vääristymiä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(53)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että jos katsotaan, että arviointiperustetta 1 ei ole noudatettu Kiinan arvonlisäveron palautusjärjestelmän vuoksi, tämä päätelmä olisi ristiriidassa GATTin/WTO:n sääntöjen kanssa, koska näissä säännöissä sallitaan erilaiset arvonlisäveron palautusjärjestelmät, eikä niiden katsota vääristävän markkinahintoja. Tämän vahvistaisi se, että Kiina ei tehnyt arvonlisäveron palautusjärjestelmään liittyviä erityisiä sitoumuksia Kiinan liittymistä WTO:hon koskevan pöytäkirjan mukaisesti. Lopuksi asianomainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että markkinatalouskohtelua ei ollut evätty Kiinan arvonlisäveron palautusjärjestelmän vuoksi missään aiemmassakaan tutkimuksessa, eikä se näin ollen voinut olla perusteena markkinatalouskohtelun epäämiselle tässäkään tutkimuksessa.

(54)

Riippumatta siitä, että GATTin/WTO:n säännöissä sallitaan erilaiset arvonlisäveron palautusjärjestelmät, tässä tapauksessa todettiin, että Kiinan arvonlisäverojärjestelmä todella painoi Kiinan (netto)vientihintoja alaspäin ja ehkäisi maleiinihappoanhydridin vientiä Kiinasta. Näin ollen todettiin, että myös Kiinan kotimarkkinahinnat painuivat alas, mikä vääristää markkinoita (ks. 43 kappale). Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(55)

Väitteestä, jonka mukaan markkinatalouskohtelua ei ollut evätty Kiinan arvonlisäveron palautusjärjestelmän vuoksi missään aiemmassakaan tutkimuksessa, on syytä muistaa, että eräässä aiemmassa tutkimuksessa (15) arvonlisäveron palautuksen puutetta käytettiin perusteena kielteiseen markkinatalousarvioon. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(56)

Tässä tutkimuksessa vahvistettiin, että Bioking-yrityksen maleiinihappoanhydridistä maksamat hinnat samoin kuin Kiinassa yleisesti maksetut hinnat eivät heijastaneet markkina-arvoja, koska ne olivat järjestelmällisesti kansainvälisiä hintoja alhaisemmat. Kiinan arvonlisäveron palautusjärjestelmää analysoitiin mahdollisena vääristymiä selittävänä tekijänä. Kussakin tutkimuksessa markkinatalouskohtelua koskeva päätös tehdään riippumattomasti erityisten kyseisen tutkimuksen kannalta merkityksellisten olosuhteiden perusteella. Tässä tutkimuksessa todettiin, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa esitetty arviointiperuste 1 ei täyttynyt edellä käsiteltyjen erityisten olosuhteiden vuoksi. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(57)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijät totesivat jälleen, että on kyseenalaista, että vientiä harjoittavan tuottajan investoinnit tutkimusajanjakson aikana, mukaan lukien maankäyttöoikeudet, olisi voitu rahoittaa yksinomaan yritykselle kertyneiden voittovarojen avulla erityisesti, koska yritys oli myös maksanut osinkoja varainhoitovuonna 2013. Valituksen tekijät väittivät lisäksi, että yritykselle kertyneet voittovarat olisi voitu hankkia huipputekniikan teollisuuden edistämiseen tähtäävän Kiinan ohjelman kautta aiempien etuuskohteluun perustuvien veroprosenttien seurauksena. Väitteitä, jotka koskivat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toista arviointiperustetta, ei kuitenkaan perusteltu mitenkään. Näin ollen ne hylättiin.

(58)

Valituksen tekijät väittivät myös, että asianomainen vientiä harjoittava tuottaja ei noudattanut kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti, koska se ei kirjannut omaisuuserän vaihtamiseen liittyvän liiketoimen osalta arvon korotusta ja/tai heikkenemistä, kun aiemmin hankittuja maankäyttöoikeuksia vaihdettiin soveltuvampiin. Omaisuuserän vaihtamiseen liittyvässä liiketoimessa hankitun omaisuuserän arvostus omaisuuserän kirjanpitoarvoon (eikä sen käypään arvoon) on kuitenkin myös kansainvälisissä tilinpäätösstandardeissa tunnustettu kirjanpitokäytäntö. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(59)

Valituksen tekijät väittivät lisäksi, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan toisen luetelmakohdan vaatimukset eivät täyty, koska vientiä harjoittavan tuottajan kirjanpito on laadittu ja tarkastettu Kiinan tilinpäätösstandardien mukaisesti, ja ne poikkeavat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa edellytetyistä kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista. Tutkimus kuitenkin osoitti, että vaikka laissa viitataan ainoastaan kiinalaisiin tilinpäätösstandardeihin, vientiä harjoittavan tuottajan soveltamat tilinpäätösstandardit ovat kansainvälisten standardien mukaiset. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(60)

Valituksen tekijät väittivät vielä, että komission ei olisi pitänyt arvioida maankäyttöoikeuksista maksettua hintaa Kiinan viitehintoihin nähden vaan verrattuna maan hintoihin kolmansissa maissa, kuten Taiwanissa, Indonesiassa ja Intiassa. Valituksen tekijät väittivät myös, että maankäyttöoikeuksista maksetut hinnat ovat saattaneet olla alhaisemmat kuin markkinataloudessa maksetut hinnat. Väitettä, jonka mukaan maankäyttöoikeuksista maksetut hinnat ovat olleet alle markkinahintojen, ei kuitenkaan perusteltu, eikä se ollut johdonmukainen tutkimuksen päätelmien kanssa, joiden mukaan – päinvastoin – kyseiset hinnat heijastelivat Kiinassa vallitsevia kohtuullisia markkinahintoja, ja ne olivat myös johdonmukaiset riippumattoman arviointiraportin kanssa. Mitä tulee valituksen tekijöiden väitteeseen, jonka mukaan maankäyttöoikeuksia olisi pitänyt arvioida kolmansien maiden hintoihin nähden, on muistettava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti arviointi voi mutta sen ei tarvitse perustua kolmannen maan hintoihin. Valituksen tekijät eivät esittäneet mitään syitä, minkä vuoksi riippumattoman arviointiraportin käytön asianmukaisuus olisi asetettava kyseenalaiseksi. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(61)

Ottaen huomioon edellä esitetyt seikat ja asianomaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle jo toimitetussa alustavia päätelmiä koskevassa asiakirjassa esitetyt seikat vientiä harjoittavalle tuottajalle ei voitu myöntää markkinatalouskohtelua tässä tutkimuksessa.

(62)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti normaaliarvo olisi määritettävä markkinataloutta toteuttavan kolmannen maan hinnan tai laskennallisen arvon perusteella sellaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei ollut myönnetty markkinatalouskohtelua. Tästä syystä oli valittava markkinataloutta toteuttava kolmas maa, jäljempänä ’vertailumaa’.

(63)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa asianomaisille osapuolille, että se piti Argentiinaa asianmukaisena vertailumaana ja kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia.

(64)

Komissio otti yhteyttä viiden mahdollisen vertailumaan (Argentiina, Australia, Brasilia, Chile ja Intia) viranomaisiin. Yhdysvaltojen mahdollisten tuottajien kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta vahvistui, ettei Yhdysvalloissa ole viinihapon tuotantoa. Saatujen tietojen perusteella komissio pyysi tietoja 26:lta samankaltaisen tuotteen potentiaaliselta tuottajalta Argentiinassa, Australiassa, Brasiliassa, Chilessä ja Intiassa.

(65)

Yksi ainoa tuottaja Australiassa vastasi ja toimitti komissiolle pyydetyt tiedot.

(66)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että viinihapon Australian kotimarkkinatuotanto kilpailee ainakin Kiinasta tulevan tuonnin kanssa. Viinihapon tuonnissa ei ollut voimassa tulleja. Kuten johdanto-osan 36 ja 37 kappaleessa mainittiin, Australian ainoan yhteistyössä toimineen tuottajan tuottaman viinihapon todettiin olevan samankaltainen tuote kuin Kiinassa tuotettu ja sieltä viety tuote tuotantoprosessin eroista huolimatta. Käytettävissä olevien tietojen perusteella Australian kotimarkkinoiden arvioitiin näin ollen olevan asianmukaiset normaaliarvon määrittämistä varten.

(67)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että Argentiinasta, Australiasta ja Yhdysvalloista tulevan viinihapon vientihinnat ovat huomattavasti alhaisemmat kuin Bioking-yrityksen vientihinnat, ja tämän vuoksi kyseisten hintojen käyttö vahvistaisi sen, ettei polkumyyntiä esiinny. Väite on merkityksetön, koska vertailumaata ei valita sen vientihintojen tason perusteella. Lisäksi vain yksi tuottaja yhdestä mahdollisesta vertailumaasta tarjoutui toimimaan yhteistyössä. Vientiä harjoittava tuottaja esitti myös tuotteen määritelmää koskevia väitteitä. Näitä käsitellään 34–38 kappaleessa.

(68)

Kun otetaan huomioon, että vain yksi tuottaja yhdestä mahdollisesta vertailumaasta toimi yhteistyössä ja että Australiaa pidetään asianmukaisena vertailumaana, komissio valitsi Australian vertailumaaksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(69)

Kiinaan, Biokingiä lukuun ottamatta, sovellettavien voimassa olevien toimenpiteiden viimeisimmässä välivaiheen tarkastelussa (16) Argentiina valittiin vertailumaaksi. Normaaliarvo perustui laskennalliseen arvoon, ja siinä otettiin huomioon Argentiinan ja Kiinan tuotantomenetelmien objektiiviset erot, joiden havaittiin vaikuttavan merkittävästi hintoihin ja kustannuksiin. Myös nyt käsiteltävässä tapauksessa Australian ja Kiinan tuotantomenetelmät eroavat toisistaan. Tutkimuksessa ei käynyt ilmi sellaisia olosuhteita, joiden perusteella olisi sovellettava eri lähestymistapaa kuin välivaiheen tarkastelussa. Asianomaiset osapuolet eivät esittäneet mitään huomautuksia tältä osin. Sen vuoksi katsotaan, että normaaliarvon olisi perustuttava Australian laskennalliseen normaaliarvoon, jossa otetaan huomioon tuotantomenetelmien erot Australian ja Kiinan välillä.

(70)

Komissio käytti lähtökohtana tuotantokustannusten laskemiselle maleiinihappoanhydridin hintaa, joka määritettiin Taiwanissa markkinatalouskohtelun arvioinnin yhteydessä (ks. 42 kappale). Vertailumaan tuottajan tosiasiallisten tietojen perusteella määritettiin kohtuulliset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä kohtuullinen voitto.

(71)

Ainoa yhteistyössä toiminut australialainen tuottaja tuotti ja myi vain yhtä tuotelajia, joka oli identtinen yhden sellaisen tuotelajin kanssa, jota vientiä harjoittava tuottaja myy unioniin vientiä varten. Komissio käytti Australiassa tuotetun ja myydyn viinihapon osalta määritettyä laskennallista normaaliarvoa, koska tämä tuotelaji vastaa kaikkia Bioking-yrityksen myymiä ja unioniin tutkimusajanjakson aikana viemiä viinihapon tuotelajeja. Lähestymistapaa pidettiin asianmukaisena tässä tapauksessa, koska kaikkien Bioking-yrityksen myymien ja unioniin tutkimusajanjakson aikana viemien viinihapon tuotelajien tuotantoprosessi oli olennaisilta osiltaan sama ja koska tuotantoprosessin tarkastelun perusteella niiden tuotantokustannuksissa ei ollut käytännössä mitään eroja.

(72)

Vientiä harjoittava tuottaja vei tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa. Tämän vuoksi vientihinta perustui perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksettuun tai maksettavaan hintaan tarkasteltavana olevasta tuotteesta, joka on myyty unioniin suuntautuvaa vientiä varten.

(73)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja vientiä harjoittavan tuottajan vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(74)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin seuraavista: viennin yhteydessä kannettu arvonlisävero, jota ei palauteta, käsittely-, lastaus-, rahti- ja liitännäiskustannukset, merirahti, merivakuutus, luottokustannukset, pakkaus- ja takuukustannukset ja pankkimaksut.

(75)

Mitä tulee sellaisen viennin yhteydessä kannetun arvonlisäveron mukaiseen oikaisuun, jota ei palauteta, todettiin, että Kiinan kotimarkkinoilla palautettiin vientimyynnin osalta pienempi arvonlisäveron määrä kuin kotimarkkinamyynnin osalta. Tällä perusteella Australian normaaliarvo määritettiin lisäämällä siihen Kiinasta tulevaan vientimyyntiin sovellettava ei-palautettava arvonlisävero.

(76)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittavalta tuottajalta ja valituksen tekijöiltä saatiin polkumyyntiin liittyviä huomautuksia.

(77)

Vientiä harjoittava tuottaja toisti aiemman väitteensä, jonka mukaan Biokingille olisi myönnettävä markkinatalouskohtelu.

(78)

Ensinnäkin se väitti jälleen, että Taiwanin valinta maaksi, johon maleiinihappoanhydridin Kiinan kotimarkkinahintoja verrataan, ei ole asianmukaista, koska maleiinihappoanhydridin hinnat Taiwanissa ovat liian korkeat verrattuna muihin kolmansiin maihin. Kuten 42 ja 43 kappaleessa todettiin, Taiwania pidetään asianmukaisimpana valintana, ja komission tutkimilla vaihtoehtoisilla markkinoilla hintaerot olivat jopa suuremmat kuin Taiwanissa, kuten 43 kappaleessa selitetään. Koska ei ollut perusteltuja syitä hylätä Taiwania eikä esitetty relevanttia ehdotusta paremmaksi vaihtoehdoksi, tämä väite hylättiin.

(79)

Bioking väitti myös, että maantieteellinen läheisyys ei voi olla ratkaiseva tekijä valittaessa vertailukelpoisia markkinoita ja että valtion suora tai välillinen puuttuminen toimintaan saattaa vääristää tietoja. Bioking ei kuitenkaan toimittanut mitään näyttöä Taiwanin valtion väitetystä puuttumisesta toimintaan, minkä vuoksi väite hylätään.

(80)

Toiseksi Bioking toisti väitteensä, jonka mukaan olisi käytettävä maleiiniahapponhydridin vientihintoja eikä kotimarkkinahintoja, muttei esittänyt muita väitteitä kuin ne, joita jo käsitellään 48 ja 49 kappaleessa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(81)

Kolmanneksi väitettiin jälleen, että komission laskema alv:n vaikutus oli yliarvioitu ja että jos se lasketaan eri tavalla, ero Kiinan ja Taiwanin maleiinihappoanhydridin kotimarkkinahintojen välillä olisi merkityksetön. Koska väitteiden tueksi ei esitetty uutta näyttöä, 50 kappaleessa esitetty selitys on edelleen pätevä, ja väite hylättiin näin ollen.

(82)

Neljänneksi kiistettiin bentseenin hintojen vääristyminen valtion toimintaan puuttumisen vuoksi. Koska esiin ei tuotu mitään uusia seikkoja 50–52 kappaleessa jo käsiteltyjen lisäksi, väite hylättiin.

(83)

Markkinatalouskohtelun osalta vientiä harjoittava tuottaja toisti vielä lopuksi, että Kiinan alv-palautusjärjestelmä on 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 ja WTO:n tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen mukainen muttei toimittanut mitään uusia tekijöitä 53–55 kappaleessa jo käsiteltyjen lisäksi. Väite hylättiin tämän vuoksi, ja komissio vahvisti 61 kappaleessa esittämänsä päätelmän, jonka mukaan tuottajalle ei voida myöntää markkinatalouskohtelua tässä tutkimuksessa.

(84)

Sama osapuoli väitti jälleen kerran, että maleiinihappoanhydridin hinta Taiwanissa ei ole asianmukainen laskennallisen normaaliarvon muodostamiseksi ja että Yhdysvaltojen Meksikoon suuntautuvan viennin hinta olisi parempi perusta. Hintavertailu tehtiin vertailukelpoisimmalta pohjalta eli vertaamalla kotimarkkinahintoja samanlaisilla toimitusehdoilla samanlaisilla ja maantieteellisesti läheisimmillä markkinoilla, kuten 49 kappaleessa selitettiin. Viejä ei toimittanut näyttöä, joka olisi tukenut sen väitettä, jonka mukaan Yhdysvalloista Meksikoon suuntautuvan viennin hinnat olisivat muodostaneet paremman perustan vertailulle. Tästä syystä tämä väite hylättiin.

(85)

Valituksen tekijät toimittivat huomautuksia Biokingin väitetystä kapasiteetin laajennuksesta tutkimusajanjakson jälkeen. Ensinnäkin on huomattava, että tutkimusajanjakson jälkeisiä kehityssuuntia ei yleensä oteta huomioon. Koska toiminnassa olevan tehtaan korvaavan uuden tuotantolaitoksen rakentaminen oli käynnissä jo tutkimuksen aikana, Biokingin kokonaiskapasiteetista ei ollut tietoja tuotantolaitoksen valmiiksi saamisen jälkeen. Sen vuoksi väitettä ei voitu ottaa huomioon ja se hylättiin.

(86)

Valituksen tekijät kiistivät myös menetelmän, jota käytettiin Hangzhou Biokingin polkumyyntimarginaalin laskemiseen ja joka oli sama, jota sovellettiin edellisessä välivaiheen tarkastelussa ja jossa käytettiin laskennallista normaaliarvoa tosiasiallisten hintojen sijaan. Ne väittivät myös, että jos olisi käytetty vertailumaan tuottajan tosiasiallisia hintoja, Hangzhou Biokingin polkumyyntimarginaali olisi ollut vieläkin suurempi. Kuten 69 kappaleessa selitettiin, tutkimuksessa ei käynyt ilmi sellaisia olosuhteita, joiden perusteella olisi sovellettava eri lähestymistapaa kuin välivaiheen tarkastelussa. Myöskään asianomaiset osapuolet eivät esittäneet väitteitä tältä osin. Sen vuoksi katsotaan edelleen, että normaaliarvon olisi perustuttava Australian laskennalliseen normaaliarvoon, jossa otetaan huomioon tuotantomenetelmien erot Australian ja Kiinan välillä.

(87)

Komissio vertasi keskenään painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja edellä määritettyä painotettua keskimääräistä vientihintaa perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(88)

Tällä perusteella painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali – ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – on seuraava:

(89)

Kuten johdanto-osan 1 kappaleessa todettiin, tarkastelujaksolla polkumyyntitullit olivat voimassa Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuonnissa, lukuun ottamatta Bioking-yrityksestä peräisin olevaa tuontia, johon sovellettiin nollatullia. Voimassa olevat toimenpiteet pidettiin viimeksi voimassa vuonna 2012 toteutetun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun seurauksena (ks. 3 kappale). Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa todettiin, että voimassa olevat toimenpiteet suojasivat suurelta osin unionin tuotannonalaa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksilta, ja pääteltiin, että vahinko todennäköisesti toistuisi, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(90)

Käsillä oleva tutkimus koskee vain Bioking-yrityksestä peräisin olevaa polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ja sen määrää ja vaikutuksia unionin markkinahintoihin ja unionin tuotannonalaan. Biokingin tuonnin vaikutusta arvioitiin kuitenkin niiden voimassa olevien toimenpiteiden vaikutuksen yhteydessä, joilla unionin tuotannonalaa suojataan muualta Kiinasta polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin haitallisilta vaikutuksilta.

(91)

Koska tämä tutkimus koskee vain yhtä vientiä harjoittavaa tuottajaa, kaikki luottamuksellisiin liiketoimintatietoihin liittyvät luvut oli luottamuksellisuussyistä indeksoitava.

(92)

Tutkimusajanjakson aikana samankaltaista tuotetta valmisti yhdeksän tuottajaa unionissa. Valituksesta saatujen tietojen perusteella unionissa ei ole muita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajia. Sen vuoksi nämä yhdeksän tuottajaa muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(93)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 23 000 tonnia. Komissio määritti unionin kokonaistuotannon valituksessa esitettyjen tietojen pohjalta, joita verrattiin paikan päällä otokseen valittujen unionin tuottajien tiloissa tehtyjen tarkastusten aikana kerättyihin tietoihin.

(94)

Kuten johdanto-osan 15–20 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli noin 56 prosenttia.

(95)

Komissio vahvisti unionin kulutuksen seuraavien perusteella: i) otokseen valituilta unionin tuottajilta hankitut tiedot unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymästä määrästä sekä valituksessa toimitetut muita unionin tuottajia koskevat tiedot (tosiasialliset tiedot valituksen tekijöistä ja muita unionin tuottajia koskevat arviot), ii) Kiinasta tapahtuvan tuonnin kokonaismäärä Kiinan vientitietokannan ja asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen perusteella sekä iii) tuontimäärät muista kolmansista maista Eurostatin tietojen perusteella.

(96)

Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärää ei voitu luotettavasti perustaa Eurostatin tietoihin tässä tapauksessa. Vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittamat määrät olivat huomattavasti suuremmat kuin Eurostatin tietoihin perustuvat Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärät tarkastelujakson kunkin vuoden osalta. Tällä perusteella Eurostatin Kiinaa koskevia tietoja ei voitu käyttää. Toisaalta vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittama määrä vastasi Kiinan vientitietokannassa ilmoitettua määrää.

(97)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (kg)

(98)

Unionin kulutus väheni tarkastelujaksolla 11 prosenttia. Ensin se kasvoi 6 prosenttia vuosina 2011–2012 mutta väheni sen jälkeen 3 prosenttia vuonna 2013 ja 14 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(99)

Komissio vahvisti Bioking-yrityksestä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin kokonaismäärän sen omien tietojen perusteella.

(100)

Bioking-yrityksestä unioniin tuleva tuonti kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(101)

Bioking-yrityksestä polkumyynnillä tapahtunut tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärä unioniin kasvoi 25 prosenttia tarkastelujaksolla: tuonti kasvoi 36 prosenttia vuosien 2011 ja 2013 välillä ja väheni sitten 11 prosenttia vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana.

(102)

Tämä tuonnin määrän kasvu johti Bioking-yrityksen markkinaosuuden huomattavaan kasvuun (41 %) tarkastelujakson aikana.

(103)

Komissio määritti Bioking-yrityksestä tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat sen omien tietojen perusteella jakamalla tuonnin kokonaisarvon kyseisen tuonnin kokonaismäärällä.

(104)

Bioking-yrityksestä unioniin tulevan polkumyyntituonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat (euroa/kg)

(105)

Bioking-yrityksestä peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen tuontihinta nousi 35 prosenttia tarkastelujaksolla: se kasvoi 43 prosenttia vuosien 2011 ja 2013 välillä mutta väheni sitten 8 prosenttia vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä.

(106)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(107)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Tulos osoitti Bioking-yrityksestä unionin markkinoille tulevan polkumyyntituonnin painotetun keskimääräisen hinnan alittavuuden marginaalin olevan 10,3 prosenttia.

(108)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(109)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit valitukseen, otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin ja Kiinan vientitietokantaan sisältyvien tietojen sekä Eurostatin tietojen perusteella. Makrotaloudellisia indikaattoreita koskevat tiedot liittyivät kaikkiin unionin tuottajiin. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Mikrotaloudellisia indikaattoreita koskevat tiedot liittyivät otokseen valittuihin unionin tuottajiin. Molempien tietojoukkojen todettiin olevan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen kannalta edustavia.

(110)

Analysoituja makrotaloudellisia indikaattoreita ovat seuraavat: tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemman polkumyynnin vaikutuksista. Analysoituja mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat seuraavat: keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

(111)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(112)

Tuotantomäärä väheni tarkasteluajanjaksolla 16 prosenttia: se väheni 6 prosenttia vuosien 2011 ja 2012 välillä ja vielä 10 prosenttia vuonna 2013 mutta pysyi vakaana vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä.

(113)

Tuotantokapasiteetti arvioitiin jakamalla kokonaistuotantomäärä otokseen valittujen unionin tuottajien kapasiteetin käyttöasteella. Unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti pysyi tämän pohjalta vakaana koko tarkastelujakson ajan.

(114)

Unionin tuottajien kapasiteetin käyttöaste laski 12 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana. Kapasiteetin käyttöasteen väheneminen johtui tuotannon vähentymisen kielteisistä vaikutuksista. Tämän perusteella on todennäköistä, että unionin tuotannonalalla on vaikeuksia kattaa kiinteät kustannuksensa pitkällä aikavälillä.

(115)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(116)

Unionin tuotannonalan myynnin määrä väheni 30 prosenttia tarkastelujakson aikana: se kasvoi 3 prosenttia vuosien 2011 ja 2012 välillä mutta väheni sitten 33 prosenttia vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä. Tämä negatiivinen kehitys vastasi 97 kappaleessa kuvattua kulutuksen vähentymistä mutta oli huomattavasti merkittävämpää.

(117)

Tämän tuloksena unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni koko tarkastelujakson ajan ja supistui kokonaisuudessaan 21 prosenttia. Samaan aikaan tuonti Bioking-yrityksestä kasvoi 25 prosenttia määrällisesti ja sen vastaava markkinaosuus 41 prosenttia (ks. 101 ja 102 kappale).

(118)

Unionin kulutus väheni vuodesta 2012 tutkimusajanjakson päättymiseen asti. Tästä vähentymisestä huolimatta Biokingin polkumyyntituonnin määrä lisääntyi ja johti sen markkinaosuuden kasvuun samalla jaksolla. Näin ollen unionin tuotannonala menetti tarkastelujaksolla merkittävän osan markkinaosuudestaan, kun taas kyseisen tuonnin markkinaosuus kasvoi voimakkaasti kulutuksen vähentyessä unionin markkinoilla. Samaan aikaan unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni enemmän kuin kulutus.

(119)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

(120)

Työllisyys pysytteli unionin tuotannonalalla suhteellisen vakaana tarkastelujakson aikana: se laski 3 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2012, kasvoi sen jälkeen 7 prosenttia vuodesta 2012 vuoteen 2013 ja pysyi vakaana tutkimusajanjakson loppuun asti.

(121)

Tuottavuus, mitattuna tuotoksena kiloissa työntekijää kohti, laski merkittävästi tuotannon vähentyessä ja työllisyyden pysyessä melko vakaana. Kaiken kaikkiaan tuottavuus laski 19 prosenttia tarkastelujaksolla.

(122)

Johdanto-osan 88 kappaleessa vahvistettu polkumyyntimarginaali on selvästi vähimmäistasoa korkeampi. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan oli merkittävä, kun otetaan huomioon vientiä harjoittavalta tuottajalta tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(123)

Bioking-yrityksen ei havaittu harjoittaneen polkumyyntiä alkuperäisessä tutkimuksessa, jossa sille myönnettiin markkinatalouskohtelu, mikä johti nollatullin asettamiseen (ks. 1 kappale). Koska Bioking-yritys ei harjoittanut vahingollista polkumyyntiä, aiemmasta polkumyynnistä toipuminen on merkityksellistä vain siltä osin kuin se koskee muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntikäytäntöjä, joiden osalta käyttöön otettujen toimenpiteiden voimassaoloaikaa pidennettiin ja toimenpiteitä muutettiin useilla tarkasteluilla (ks. 3 kappale). Nämä toimenpiteet ovat tällä hetkellä voimassa, kuten johdanto-osan 3 kappaleessa täsmennettiin.

(124)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntihinnat ja tuotantokustannukset unionissa

(125)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset yksikkömyyntihinnat nousivat 75 prosenttia vuosien 2011 ja 2013 välillä ja laskivat sitten 56 prosenttia vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä. Bioking-yrityksen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintojen kehitys oli samansuuntaista kuin unionin tuotannonalan myyntihintojen kehitys (ks. 105 kappale).

(126)

Raaka-aineen eli kalsiumtartraatin saatavuus vaihtelee viinirypälesadon laadun mukaan, sillä sitä tuotetaan viinisakasta, ja sen osuus on noin 60 prosenttia kaikista unionin tuotannonalan viinihapon valmistuskustannuksista. Sen vuoksi suotuisat tai kehnot sääolosuhteet unionissa vaikuttavat kalsiumtartraatin kokonaistarjontaan, mikä puolestaan vaikuttaa vuotuisiin keskimääräisiin myyntihintoihin. Olisi huomattava, että vuodet 2012 ja 2013 eivät olleet unionissa viinirypälesadon kannalta suotuisia, mikä johti raaka-ainekustannusten ja myyntihintojen nousuun viinin tuotantokauden jälkeen (koska on kyse kausituotteesta, vaikutukset realisoituvat vasta useita kuukausia sadonkorjuukauden jälkeen). Sen sijaan tutkimusajanjakso oli unionissa viinin kannalta hyvä satovuosi, joten vuotuiset keskimääräiset myyntihinnat tutkimusajanjaksolla olivat alhaisemmat kuin edellisvuonna.

(127)

Keskimääräiset yksikkömyyntihinnat kohosivat (19 % tarkastelujaksolla) enemmän kuin tuotantokustannukset samalla ajanjaksolla (nousua 9 %).

(128)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(129)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti pysyivät vakaina tarkastelujakson aikana. Työvoimakustannusten yleinen nousu (4,6 %) (17) ja inflaatiovauhti (4,7 %) (18) unionissa saman ajanjakson aikana eivät näkyneet keskimääräisissä työvoimakustannuksissa.

(130)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Varastot

(131)

Loppuvarastot kasvoivat 44 prosenttia tarkastelujakson aikana: ne vähenivät 35 prosenttia vuosien 2011 ja 2012 välillä ja kasvoivat sitten huomattavasti vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana.

(132)

Varastojen määrä oli 3 prosenttia otokseen valittujen unionin tuottajien tuotantomääristä vuonna 2011 mutta nousi 5 prosenttiin tutkimusajanjakson loppuun mennessä.

(133)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(134)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus – siltä osin kuin on kyse samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille – lisääntyi tarkastelujaksolla 8 prosenttiyksikköä.

(135)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalan kannattavuus riippuu osaksi ulkoisista tekijöistä, kuten ilmasto-olosuhteista. Tutkimuksen mukaan kannattavuus kuitenkin kohosi merkittävästi tarkastelujakson aikana ja oli 10 prosenttia tutkimusajanjaksolla eli ylitti näin ollen tuotannonalan 8 prosentin tavoitevoiton.

(136)

Nettokassavirralla tarkoitetaan unionin tuottajien kykyä rahoittaa itse toimintaansa. Se kasvoi tarkastelujakson aikana: nettokassavirta kasvoi vuosina 2011–2013 ja väheni tutkimusajanjaksolla.

(137)

Otokseen valittujen unionin tuottajien investoinnit samankaltaisen tuotteen tuotantoon laskivat 7 prosenttia tarkastelujakson aikana: ne vähenivät 24 prosenttia vuosien 2011 ja 2013 välillä mutta kasvoivat sitten 22 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(138)

Investointien tuotolla tarkoitetaan voittoa ilmaistuina prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se kasvoi vuosien 2011 ja 2012 välillä ja väheni sitten vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana.

(139)

Ei ollut merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa, mikä johtuu lähinnä siitä, että useimmat otokseen valituista tuottajista olivat integroituneita yrityksiä.

(140)

Vahinkoindikaattoreissa, kuten tuotannossa, myyntimäärässä ja markkinaosuudessa, havaittiin negatiivisia suuntauksia tarkastelujakson aikana. Näillä suuntauksilla ei kuitenkaan ollut negatiivista vaikutusta unionin tuotannonalan yleiseen taloudelliseen tilanteeseen. Päinvastoin, unionin tuotannonalan kannattavuudella oli vakaasti positiivinen suuntaus tarkastelujaksolla, ja tavoitevoitto jopa ylittyi tutkimusajanjakson aikana. Lisäksi muut rahoitusindikaattorit, kuten kassavirta ja investointien tuotto, kasvoivat myös tarkastelujaksolla. Myös unionin tuotannonalan työllisyys kasvoi, joskaan ei kovin merkittävästi.

(141)

Kuten johdanto-osan 1 kappaleessa mainittiin, Kiinasta peräisin olevan viinihapon tuontiin sovellettiin polkumyyntitulleja jo tarkastelujaksolla, lukuun ottamatta Bioking-yritystä. Nämä tullit suojasivat suureksi osaksi unionin tuotannonalaa Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin vaikutuksilta ja vaikuttivat näin ollen unionin tuotannonalan tilanteeseen, mikä otettiin huomioon tässä tutkimuksessa. Tässä erityistapauksessa unionin tuotannonala vaikutti kuitenkin toipuneen aiemmasta polkumyynnistä, ja asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonnin ja markkinaosuuden kasvusta huolimatta unionin tuotannonalan voittomarginaalit olivat suuret tutkimusajanjaksolla. Näissä olosuhteissa – unionin tuotannonalan myyntimäärän ja markkinaosuuden menetyksestä huolimatta ja ottaen huomioon, että Biokingin harjoittama polkumyyntituonti vaikutti tietyssä määrin negatiivisesti unionin tuotannonalaan – tutkimuksessa ei vahvistettu, että unionin tuotannonalalle olisi aiheutunut merkittävää vahinkoa perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Tämä perustuu pääasiassa siihen, että kaikki rahoitusindikaattorit osoittivat positiivista suuntausta ja unionin tuotannonala kykeni korottamaan hintojaan tuotantokustannuksiaan korkeammiksi siitä huolimatta, että Biokingin harjoittama tuonti tapahtui polkumyyntihinnoilla, jotka alittivat unionin tuotannonalan hinnat.

(142)

Tämän perusteella pääteltiin, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa.

(143)

Asianomaiset osapuolet väittivät, että komissio painotti virheellisesti tiettyjä vahinkoindikaattoreita (kuten kannattavuutta) muiden yhtä merkityksellisten indikaattoreiden vahingoksi. Väitteen mukaan on oltava erityisen huolellinen, kun tehdään vahinkoanalyysiä tuotannonalalla, joka muodostuu kokonaan pk-yrityksistä, kuten unionin viinihapon tuotannonalalla.

(144)

Komissio teki vahinkoanalyysin käytettävissä olevien tietojen perusteella, mukaan luettuna niiden kolmen otokseen valitun yrityksen tarkastetut vastaukset, jotka saivat pk-yrityksille erityisesti suunnatut kyselylomakkeet. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että komissio arvioi kaikki taloudelliset indikaattorit, joilla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, eikä mitään niistä asetettu muihin nähden etusijalle perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(145)

Väitteen mukaan Biokingin 42,8 prosentin polkumyyntimarginaalin, joka ylittää kaikkiin kiinalaisiin tuottajiin sovellettavan 34,9 prosentin jäännöstullin ja kahteen muuhun yritykseen sovellettavat 13,1 ja 8,3 prosentin yksilölliset tullit, perusteella sen olisi pitänyt katsoa aiheuttavan merkittävää vahinkoa, etenkin kun otetaan huomioon koko ajan kasvavat tuontimäärät ja markkinaosuudet. Lisäksi väitettiin, että Biokingille myönnettiin perusteeton vapautus täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 626/2012 käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden soveltamisesta.

(146)

Vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali ei ole sellaisenaan ratkaiseva taloudellisen vahingon indikaattori. Se, että tuonti tapahtuu polkumyynnillä, ei välttämättä tarkoita sitä, että tuonti aiheuttaa vahinkoa kotimaan tuotannonalalle. Se on pikemminkin väline, jolla vientiä harjoittava tuottaja saa parannettua markkinoille pääsyään (lisättyä markkinaosuutta ja tuontimääriä). Komissio toteaa vielä, että Biokingin tuonti unioniin on jätetty voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle oikeudellisesti pätevällä unionin säädöksellä, täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 332/2012. Näillä perusteilla väite hylättiin.

(147)

Samat asianomaiset osapuolet korostivat sitä seikkaa, että vaikka unionin tuotannonalan myynti unionissa laski 30 prosenttia ja markkinaosuus 21 prosenttia, samalla ajanjaksolla Bioking pysyi kasvattamaan polkumyyntihintaista myyntimääräänsä 25 prosenttia ja markkinaosuuttaan 41 prosenttia, mikä on selvä osoitus merkittävästä vahingosta.

(148)

Tutkimuksessa tulikin esiin, että Biokingin tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi kuitenkin suhteellisen korkealla tasolla tarkastelujaksolla. Markkinaosuus ja tuontimäärät eivät ole ainoita tekijöitä, joita on analysoitu sen määrittämiseksi, onko unionin tuotannonalalle aiheutunut merkittävää vahinkoa. Kuten 144 kappaleessa todettiin, komissio arvioi perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, joilla oli vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, asettamatta mitään niistä etusijalle muihin nähden. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(149)

Lisäksi väitettiin, että lasku tuotantomäärässä (16 % tarkastelujaksolla) ja kapasiteetin käyttöasteessa (16 % tarkastelujaksolla) vaikuttaisi kannattavuuteen ja tekisi koko unionin tuotannonalan toiminnasta kestämätöntä pitkällä aikavälillä, koska se ei kykene kattamaan kiinteitä kustannuksia – kehityssuunta, jonka komissio otti huomioon 114 kappaleessa. Asianomaiset osapuolet väittivät myös, että hinnoittelupolitiikalla, joka aggressiivisesti alitti unionin tuotannonalan myyntihinnat, Bioking vahvisti tehokkaasti asemaansa markkinajohtajana ja ajoi unionin tuotannonalan ulos keskeisiltä aloilta, kuten rakennusalalta, elintarvikkeiden lisäaineiden alalta ja emulgointiaineiden alalta. Ne väittivät vielä, että niiden kieltäytyminen osallistumasta Biokingin polkumyyntituonnin aiheuttamaan aggressiiviseen hintakilpailuun ja niiden valinta myydä korkealaatuisia tuotteita asiakkaille, jotka ovat halukkaita maksamaan laatulisää, edustavat legitiimiä puolustautumisstrategiaa. Samalla nämä osapuolet korostivat, että kun otetaan huomioon Biokingin ylikapasiteetti, strategiaa ei voida pitää yllä pitkällä aikavälillä, koska kiinalaisen polkumyyntituonnin odotetaan tulvivan markkinoille yhä enenevässä määrin ja tukahduttavan otokseen valitun kannattavimmankin unionin tuottajan liiketoimintamahdollisuudet.

(150)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että Bioking kasvatti markkinaosuuttaan ja alitti unionin tuotannonalan hinnat, minkä seurauksena unionin tuotannonalan tuotantomäärä ja kapasiteetin käyttöaste pienenivät ja se menetti tärkeitä asiakkaita tietyillä sektoreilla. Tilanne oli kuitenkin tulosta unionin tuotannonalan rationaalisesta liiketoimintapäätöksestä valita korkeammat voittomarginaalit markkinaosuuden kustannuksella, minkä valituksen tekijät itsekin myönsivät. Tätä ei voida pitää indikaattorina merkittävästä vahingosta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(151)

Valituksen tekijät väittivät myös, että komission laskema kannattavuus kätki sisäänsä unionin tuotannonalan tosiasiallisten voittotasojen todellisen suuntauksen, koska kaikki otokseen valitut yritykset eivät päässeet positiivisiin voittolukuihin. Nämä asianomaiset osapuolet kiistivät menetelmän, jota komissio käytti kannattavuuden laskemisessa, ja väittivät, että komission vahvistama kannattavuus vahinkoanalyysin tekemistä varten oli selvästi vääristynyt, koska otoksessa oli mukana suhteellisen suuri unionin tuottaja, joka pystyi saavuttamaan mittakaavaetuja toisin kuin otokseen valitut pienemmät yritykset.

(152)

On huomattava, että unionin tuotannonalan tilannetta analysoidaan kokonaisuudessaan, minkä vuoksi otokseen valittuihin unionin tuottajiin liittyvät mikroindikaattorit edustavat koko unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta. Valituksen tekijät eivät ole kiistäneet lopullisen otoksen kokoonpanoa, ja kuten 20 kappaleessa selitettiin, komissio katsoo, että otos edustaa unionin tuotannonalan tilannetta. Valituksen tekijät toistivat 13 päivänä tammikuuta 2016 järjestetyssä kuulemisessa olevansa huolissaan otoksen edustavuudesta mutteivät esittäneet perusteluja tämän tueksi. Otokseen valittuja unionin tuottajia ei voida missään tapauksessa analysoida erikseen eikä millekään yritykselle voida antaa eri painoarvoa muihin otokseen valittuihin yrityksiin nähden, koska koko unionin tuotannonala muodostuu pk-yrityksistä (ks. 18 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(153)

Väitettiin myös, että komission olisi pitänyt havaita kannattavuuden lasku tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen edellisessä toimenpiteiden päättymistä koskevassa tarkastelussa. Kannattavuus putosi dramaattisesti vuoden 2010 ja 2011 välillä selittämättömästä syystä. On vielä korostettava, että Bioking tehosti markkinoille pääsyään juuri vuonna 2011 lisäämällä tuontimääräänsä noin 33 prosenttia.

(154)

On syytä muistaa, että vahingon arvioinnin kannalta merkityksellisten suuntausten tutkimiseksi komissio yleensä analysoi tutkimusajanjaksoa edeltävää kolmen vuoden ajanjaksoa. Tämä ajanjakso määritetään tutkimuksen alussa, ja sitä käytetään niiden taloudellisten tietojen keräämiseksi, jotka sitten tarkastetaan. Tässä tapauksessa vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavaan kehityssuuntausten tarkasteluun komission valitsema ajanjakso alkaa 1 päivänä tammikuuta 2011 ja päättyy 30 päivänä syyskuuta 2014 (ks. 28 kappale), eivätkä valituksen tekijät ole kiistäneet tämän ajanjakson käyttöä missään vaiheessa tutkimuksen aikana. Näin ollen vuosi 2010 ei kuulu tämän tutkimuksen ajalliseen soveltamisalaan, ja kyseisen vuoden käyttö valikoivasti joihinkin valituksen tekijöiden valitsemiin vahinkoindikaattoreihin olisi syrjivää eikä puolueetonta. Tutkimuksessa ei myöskään voitu vahvistaa selvää korrelaatiota unionin tuotannonalan kannattavuussuuntausten ja Biokingin markkinaosuussuuntausten välillä tarkastelujaksolla. Lopuksi komissio vielä huomauttaa, että otokseen valituilla yrityksillä ei ollut rakenneuudistukseen liittyviä kustannuksia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(155)

Väitettiin myös, että unionin tuotannonalan kyky investoida tulevaisuudessa on vaakalaudalla, koska alenevat tuotantomäärät ja kapasiteetin käyttöasteet tarkoittavat sitä, että unionin tuotannonala ei kykene kattamaan kiinteitä kustannuksiaan pitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi nykyiset kannattavuustasot romahtavat.

(156)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonala teki investointeja tarkastelujakson aikana. Vaikka investointien taso laski kaikkiaan 7 prosenttia tarkastelujaksolla, tätä olisi tarkasteltava ottaen huomioon viinihapon tuotantoprosessi, joka on melko yksinkertainen eikä välttämättä edellytä merkittäviä investointeja tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(157)

Lisäksi väitettiin, että kassavirran kasvua olisi pitänyt analysoida vuodesta 2010 eikä vuodesta 2011, koska jälkimmäisen vuoden kassavirta oli erittäin alhaisella tasolla. Jos komissio olisi ottanut lähtökohdaksi vuoden 2010, se olisi asianomaisten osapuolten mukaan havainnut, että unionin tuotannonalan kassavirran ylijäämä oli 6,8 miljoonaa euroa. Kassavirran väitettiin heikenneen merkittävästi vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä niin, että se putosi 43 prosenttia vain lyhyen ajan kuluessa. Komission olisi myös pitänyt tutkia tarkemmin otokseen valitun vahvimman yrityksen vääristävää vaikutusta, etenkin kun otetaan huomioon, että kahden otokseen valitun yrityksen kassavirta oli kriittisellä tasolla vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä.

(158)

Unionin tuotannonalan tilannetta arvioidaan yleensä tutkimusajanjaksoa edeltävän kolmen vuoden ajalta, eikä vuosi 2010 kuulu tämän tutkimuksen ajalliseen soveltamisalaan, kuten 154 kappaleessa selitettiin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalan saamat voittomarginaalit olivat riittävät tuottamaan kassavirtaa tarkastelujaksolla. Kassavirta oli suurimmillaan vuosina 2012 ja 2013 ja kasvoi kaikkiaan merkittävästi tarkastelujakson aikana. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(159)

Väitettiin, että kassavirran ja investointien tuoton suuntaus erosi kannattavuuden suuntauksesta, mikä osoittaa, että on tärkeää ottaa huomioon myyntimäärä arvioitaessa tuotannonalan kannattavuutta ja yleistä hyvinvointia. Väitteen mukaan komissio totesi virheellisesti, että kaikki taloudelliset indikaattorit osoittivat positiivista suuntausta, sillä investointien taso laski jyrkästi vuosien 2011 ja 2013 välillä (24 %) ja kaikkiaan 7 prosenttia tarkastelujaksolla.

(160)

Kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto ovat talouden eri indikaattoreita eivätkä välttämättä noudattele samoja suuntauksia. Joka tapauksessa nämä kolme indikaattoria – vaikka niiden suuntaukset olisivatkin eronneet toisistaan – kasvoivat kaikki merkittävästi tarkastelujaksolla, mikä osoittaa vahvasti, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut vahinkoa tutkimusajanjaksolla.

(161)

Asianomaiset osapuolet toivat esiin, että päätelmä unionin tuotannonalan toipumisesta aiemmasta polkumyynnistä oli ristiriidassa edellisen toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun päätelmien kanssa, joissa komissio totesi unionin tuotannonalan olevan edelleen haavoittuvassa tilanteessa. Väitteen mukaan tarkastelussa käytetyt useimmat indikaattorit osoittivat, että unionin tuotannonalan haavoittuva tilanne heikkeni entisestään tarkastelujakson aikana. Osapuolet myös kiistivät komission lähestymistavan, jonka mukaan aiemmasta polkumyynnistä toipuminen on merkityksellistä vain siltä osin kuin se koskee muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntikäytäntöjä, joiden osalta käyttöön otettujen toimenpiteiden voimassaoloaikaa pidennettiin ja toimenpiteitä muutettiin useilla tarkasteluilla. Ne väittivät, että perusasetuksessa ei ole mitään oikeusperustaa, joka antaisi komissiolle mahdollisuuden ottaa käyttöön tällaisia erittelyjä.

(162)

Sillä, että unionin tuotannonalan tilannetta pidettiin edelleen haavoittuvana aiemmassa tarkastelussa, ei ole mitään vaikutusta tämän tutkimuksen päätelmiin. Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne kohentui tarkastelujaksolla ja johti korkeisiin kannattavuustasoihin vuosina 2012 ja 2013 ja tutkimusajanjaksolla. Lisäksi komissio vahvistaa 123 kappaleessa kuvatun lähestymistavan siltä osin kuin on kyse aiemmasta polkumyynnistä toipumista koskevasta analyysistä. Tämän vuoksi väite hylättiin. Tämä tekijä ei missään tapauksessa vaikuta komission yleisiin päätelmiin siitä, että merkittävää vahinkoa ei ole tapahtunut tämän tapauksen erityisolosuhteissa.

(163)

Asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota tarkistamaan vielä työllisyyttä koskevat tiedot unionin tuotannonalan työllisyystasojen osalta. Samat asianomaiset osapuolet moittivat lisäksi komissiota siitä, että se ei ollut ottanut huomioon ennen tarkastelujakson alkua suoritettuja irtisanomisia.

(164)

Komissio vahvistaa työllisyyttä koskevat luvut, jotka ilmoitettiin 119 kappaleessa ja jotka on tarkastettu tutkimuksen aikana. Tarkastelukautta ennen tapahtuneista irtisanomisista on huomattava, että ne eivät kuulu tämän tutkimuksen ajalliseen soveltamisalaan. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(165)

Osapuolet toivat vielä lopuksi esiin huolensa Biokingin tuotannon merkittävästä ylikapasiteetista ja totesivat, että unionin kysynnän täydellinen huomiotta jättäminen voi johtaa vain unionin viinihapon tuotannonalan täydelliseen häviämiseen lyhyellä aikavälillä, sen kannattavuudesta huolimatta. Samat osapuolet toistivat 13 päivänä tammikuuta 2016 järjestetyssä kuulemisessa, että tutkimusajanjakson jälkeiset tiedot ovat merkityksellisiä, jotta voidaan arvioida oikein unionin tuotannonalan tilanne, etenkin sen kannattavuus.

(166)

Tutkimuksen aikana kerättyjen ja tarkastettujen tietojen mukaan ei voitu vahvistaa, kasvaako Biokingin tuotantokapasiteetti lähitulevaisuudessa vai korvaavatko uudet rakenteilla olevat tuotantolaitokset nykyiset tuotantolaitokset. Valituksen tekijöiden yleiseen päätelmien ilmoittamista koskevaan asiakirjaan toimittamissa huomautuksissa ei toimitettu erityistä näyttöä asiasta. Kuten 85 kappaleessa todettiin, tutkimusajanjakson jälkeisiä kehityssuuntia ei yleensä oteta huomioon, eikä niitä missään tapauksessa pystytä tarkistamaan näin myöhäisessä vaiheessa tutkimusta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(167)

Koska todettiin, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa, syy-yhteyttä ei ollut tarpeen tarkastella.

(168)

Koska todettiin, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa, unionin etua ei ollut tarpeen tarkastella.

(169)

Edellä esitettyjen päätelmien perusteella, joiden mukaan unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa, ja perusasetuksen 9 artiklan mukaisesti menettely olisi päätettävä ottamatta käyttöön toimenpiteitä.

(170)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin lopullisista päätelmistä ja aikeesta päättää menettely ja niille annettiin tilaisuus esittää huomautuksia.

(171)

Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,