17.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 331/23

(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni on asettanut erääksi tavoitteekseen lapsen oikeuksien suojelun edistämisen. Toimenpiteet lasten suojelemiseksi luvattomilta pois viemisiltä tai palauttamatta jättämisiltä muodostavat olennaisen osan tätä toimintapolitiikkaa.

(2)

Neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (2) (Bryssel IIa -asetus), jolla pyritään suojelemaan lapsia luvattoman pois viemisen tai palauttamatta jättämisen haitallisilta vaikutuksilta ja jossa vahvistetaan menettelyt, joilla pyritään turvaamaan lapsen pikainen palauttaminen siihen valtioon, jossa lapsen asuinpaikka on, ja jolla pyritään varmistamaan tapaamisoikeus ja oikeus lapsen huoltoon.

(3)

Asetus (EY) N:o 2201/2003 täydentää ja vahvistaa yksityisoikeuden alaa koskevaa 25 päivänä lokakuuta 1980 kansainvälisestä lapsikaappauksesta tehtyä Haagin yleissopimusta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’, jolla luodaan sekä sopimusvaltioiden että keskusviranomaisten välinen kansainvälinen velvoite- ja yhteistyöjärjestelmä ja jolla pyritään luvattomasti muihin valtioihin vietyjen tai muista valtioista palauttamatta jätettyjen lasten pikaisen palauttamisen turvaamiseen.

(4)

Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen osapuolia.

(5)

Unioni kannustaa kolmansia valtioita liittymään vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen ja tukee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa osallistumalla yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa muun muassa kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin säännöllisesti järjestämiin erityiskomissioihin.

(6)

Unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden yhteisellä sääntelykehyksellä voitaisiin parhaiten ratkaista arkaluonteiset kansainväliset lapsikaappaukset.

(7)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa määrätään, että sitä sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

(8)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimus ei salli kansainvälisten alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen, kuten unionin, liittyä siihen. Tämän vuoksi unioni ei voi liittyä yleissopimukseen eikä se voi tallettaa selitystä valtion liittymisen hyväksymisestä.

(9)

Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 1/13 mukaisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaiset selitykset liittymisen hyväksymisestä kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.

(10)

Armenia talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 1 päivänä maaliskuuta 2007. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli Armenian osalta voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2007.

(11)

Useat jäsenvaltiot ovat jo hyväksyneet Armenian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Armenian tilanteen tarkastelu osoittaa, että ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä hyväksyneet Armenian liittymistä, voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Armenian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(12)

Ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä hyväksyneet Armenian liittymistä, tulisi unionin edun mukaisesti valtuuttaa tallettamaan selityksensä Armenian liittymisen hyväksymisestä tämän päätöksen mukaisesti. Belgian kuningaskunta, Tšekin tasavalta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta, Irlanti, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Italian tasavalta, Kyproksen tasavalta, Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Unkari, Malta, Puolan tasavalta, Slovenian tasavalta, Slovakian tasavalta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta ovat jo hyväksyneet Armenian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen eikä niiden tule tallettaa uusia selityksiä liittymisen hyväksymisestä, sillä jo talletetut selitykset ovat edelleen voimassa kansainvälisen julkisoikeuden nojalla.

(13)

Asetus (EY) N:o 2201/2003 sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(14)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,