26.4.2014

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 125/57

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 427/2014,

annettu 25 päivänä huhtikuuta 2014,

kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä vähentävien innovatiivisten teknologioiden hyväksymis- ja sertifiointimenettelystä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2011 mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon päästönormien asettamisesta uusille kevyille kuljetusajoneuvoille osana unionin kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 11 päivänä toukokuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2011 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Uusien ja edistyksellisten hiilidioksidipäästöjä vähentävien ajoneuvoteknologioiden kehittämisen ja pikaisen käyttöönoton edistämiseksi asetuksessa (EU) N:o 510/2011 säädetään valmistajien ja laitetoimittajien mahdollisuudesta hakea hyväksyntää tietyille innovatiivisille teknologioille, joiden avulla voidaan vähentää kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää ne perusteet, joiden mukaisesti määritetään, mitä teknologioita voidaan mainitun asetuksen perusteella pitää ekoinnovaatioina.

(2)

On aiheellista ottaa huomioon kokemukset, joita on saatu henkilöautojen innovatiivisia teknologioita koskevan järjestelmän käyttöönotosta komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 725/2011 (2) mukaisesti, ja soveltaa samoja kelpoisuusperusteita kevyisiin kuljetusajoneuvoihin. Olisi kuitenkin otettava erikseen huomioon sellaiset kevyet kuljetusajoneuvot, jotka kootaan ja tyyppihyväksytään useassa vaiheessa. Tällaisten ajoneuvojen osalta hiilidioksidipäästöjen sertifiointi on aiheellista rajoittaa perusajoneuvoon asennettuihin ekoinnovaatioihin.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 510/2011 12 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan ekoinnovaatioiksi ei kyseisen asetuksen mukaisesti katsota teknologioita, jotka kuuluvat kahdessa 7 päivänä helmikuuta 2007 annetussa komission tiedonannossa (3) esitetyn unionin kokonaisvaltaisen lähestymistavan piiriin ja joita on säännelty unionin lainsäädännöllä, tai muita teknologioita, jotka ovat pakollisia unionin lainsäädännön nojalla. Tällaisia teknologioita ovat rengaspaineen seurantajärjestelmät, renkaiden vierintävastus ja vaihteen vaihdon ilmaisimet, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 661/2009 (4) soveltamisalaan; renkaiden vierintävastus kuuluu myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1222/2009 (5) soveltamisalaan.

(4)

Teknologiaa, joka on jo jonkin aikaa ollut markkinoilla yleisesti saatavilla, ei voida pitää asetuksen (EU) N:o 510/2011 12 artiklassa tarkoitettuna innovatiivisena teknologiana, eikä sitä sen vuoksi tulisi pitää ekoinnovaationa. Jotta voidaan varmistaa täydellinen vastaavuus täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 725/2011 kanssa, on aiheellista säätää, että ainoastaan teknologioita, jotka on asennettu enintään 3 prosenttiin kaikista vuonna 2009 rekisteröidyistä kevyistä kuljetusajoneuvoista, olisi pidettävä ekoinnovaatioina. Näitä kynnysarvoja olisi tarkistettava viimeistään vuonna 2016.

(5)

Jotta voidaan edistää teknologioita, joilla kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä voidaan vähentää mahdollisimman paljon, ja erityisesti innovatiivisten käyttövoimateknologioiden kehittämistä, vain sellaisia teknologioita olisi pidettävä ekoinnovaatioina, jotka ovat ajoneuvon kuljetustehtävän kannalta olennaisia ja parantavat osaltaan merkittävästi ajoneuvon kokonaisenergiankulutusta. Teknologioita, jotka eivät ole tämän tarkoituksen kannalta olennaisia tai joilla pyritään lisäämään kuljettajan tai matkustajien matkustusmukavuutta, ei tulisi ottaa huomioon.

(6)

Hakemuksia voivat asetuksen (EU) N:o 510/2011 mukaan jättää sekä valmistajat että laitetoimittajat. Hakemukseen olisi liitettävä tarvittavaa näyttöä siitä, että kaikki kelpoisuusperusteet täyttyvät, mukaan lukien menetelmä, jolla mitataan innovatiivisen teknologian avulla saavutettavia hiilidioksidisäästöjä.

(7)	Olisi oltava mahdollista mitata ekoinnovaation avulla saavutettavia hiilidioksidisäästöjä riittävällä tarkkuudella. Tämä tarkkuus voidaan saavuttaa vain, jos säästöt ovat vähintään 1 g CO2/km.

(8)

Jos teknologian avulla saavutettavat hiilidioksidisäästöt riippuvat kuljettajan ajotavasta tai muista tekijöistä, jotka eivät ole hakijan hallittavissa, kyseistä teknologiaa ei periaatteessa tulisi pitää ekoinnovaationa, paitsi jos keskimääräisestä ajotavasta voidaan tehdä todennettavia oletuksia vankkojen ja riippumattomien tilastotietojen perusteella.

(9)

Standarditestisykli, jota käytetään ajoneuvon hiilidioksidipäästöjen mittaamiseen tyyppihyväksynnän yhteydessä, ei osoita kaikkia säästöjä, jotka tiettyjen teknologioiden avulla voidaan saavuttaa. Jotta innovointia varten voidaan luoda oikeanlaisia kannustimia, laskettaessa kokonaishiilidioksidisäästöjä olisi otettava huomioon vain sellaiset säästöt, jotka eivät kuulu standarditestisyklin piiriin.

(10)

Hiilidioksidisäästöjen osoittamiseksi olisi vertailtava toisiinsa saman ajoneuvon ekoinnovaatiolla varustetun ja varustamattoman yksilön hiilidioksidipäästöjä. Käytettävän testimenetelmän olisi tuotettava todennettavia, toistettavia ja vertailukelpoisia mittaustuloksia. Tasapuolisten toimintaolosuhteiden varmistamiseksi ja sovitun ja todenmukaisemman ajosyklin puuttuessa olisi yhteisenä viitekohtana käytettävä ajomalleja, jotka sisältyvät komission asetuksessa (EY) N:o 692/2008 (6) tarkoitettuun uuteen eurooppalaiseen testisykliin. Testimenetelmän olisi perustuttava alustadynamometrillä tehtäviin mittauksiin taikka mallinnukseen tai simulaatioon, kun tällaiset menetelmät ovat antavat parempia ja tarkempia tuloksia.

(11)	Komission olisi annettava ohjeita hakemuksen laatimisesta ja testimenetelmistä ja päivitettävä niitä säännöllisesti, jotta voidaan ottaa huomioon erilaisten hakemusten arvioinnista saatu kokemus.

(12)

Hakemukseen olisi asetuksen (EU) N:o 510/2011 mukaisesti liitettävä riippumattoman ja sertifioidun elimen laatima todentamisraportti. Tällaisen elimen olisi oltava direktiivissä 2007/46/EY (7) tarkoitettu luokan A tai luokan B tutkimuslaitos. Jotta voidaan varmistaa elimen riippumattomuus, mainitun direktiivin 41 artiklan 6 kohdan mukaisesti nimettyjä tutkimuslaitoksia ei tulisi pitää tässä asetuksessa tarkoitettuina riippumattomina ja sertifioituina eliminä. Elimen olisi todentamisraportin lisäksi toimitettava asiaankuuluvaa näyttöä siitä, että se on riippumaton hakijasta.

(13)	Yksittäisten ajoneuvojen hiilidioksidisäästöjen rekisteröinnin ja seurannan tehokkuuden varmistamiseksi säästöt olisi sertifioitava ajoneuvon tyyppihyväksynnän yhteydessä ja kokonaissäästöt olisi sisällytettävä vaatimustenmukaisuustodistukseen direktiivin 2007/46/EY mukaisesti.

(14)

Komissiolla olisi oltava mahdollisuus todentaa yksittäisten ajoneuvojen sertifioidut kokonaissäästöt tapauskohtaisesti. Jos on ilmeistä, että sertifioidut säästöt eivät vastaa säästöjä, jotka ovat tulosta päätöksestä antaa teknologialle ekoinnovaatiohyväksyntä, komission olisi keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä laskettaessa voitava olla ottamatta sertifioituja hiilidioksidisäästöjä huomioon. Valmistajalle olisi kuitenkin annettava määräaika, johon mennessä se voi osoittaa, että sertifioidut arvot ovat paikkansapitävät.

(15)

Jotta voidaan varmistaa hakumenettelyn avoimuus, olisi asetettava yleisesti saataville tiivistetyt tiedot hakemuksista, joilla innovatiivisille teknologioille ja testimenetelmille haetaan hyväksyntää. Hyväksytyt testimenetelmät olisi asetettava yleisesti saataville. Yleiseen oikeuteen tutustua asiakirjoihin olisi tarvittaessa voitava soveltaa poikkeuksia, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (8).

(16)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan menettely, jota on noudatettava haettaessa arviointia, hyväksymistä ja sertifiointia sellaisille innovatiivisille tekniikoille, joiden avulla voidaan vähentää kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä asetuksen (EU) N:o 510/2011 12 artiklan mukaisesti.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Teknologiaa, joka kuuluu seuraavien toimenpiteiden piiriin, ei katsota innovatiiviseksi teknologiaksi:

a)	ilmastointilaitteiden tehokkuutta parantavat toimenpiteet;

b)	asetuksen (EY) N:o 661/2009 soveltamisalaan kuuluvat rengaspaineen seurantajärjestelmät;

c)	asetuksen (EY) N:o 661/2009 ja asetuksen (EY) N:o 1222/2009 soveltamisalaan kuuluva renkaiden vierintävastus;

d)	asetuksen (EY) N:o 661/2009 soveltamisalaan kuuluvat vaihteen vaihdon ilmaisimet;

e)	biopolttoaineiden käyttö.

2.   Teknologian osalta voidaan tehdä tämän asetuksen nojalla hakemus, edellyttäen että se täyttää seuraavat edellytykset:

a)	teknologia on asennettu enintään kolmeen prosenttiin kaikista vuonna 2009 rekisteröidyistä uusista kevyistä kuljetusajoneuvoista;

b)	teknologia liittyy ajoneuvon tehokkaan toiminnan kannalta olennaisiin tekijöihin ja on yhteensopiva direktiivin 2007/46/EY kanssa.

3.   Valmistuneiden ajoneuvojen tapauksessa ainoastaan keskeneräisenä ajoneuvona EY-tyyppihyväksyttyyn perusajoneuvoon asennetut ekoinnovaatiot otetaan huomioon hiilidioksidipäästövähennysten sertifiointia varten 11 artiklan mukaisesti.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’innovatiivisella teknologialla’ teknologiaa tai teknologioiden yhdistelmää, jolla on samankaltaisia teknisiä piirteitä ja ominaisuuksia (innovatiivinen teknologiapaketti) ja jonka osalta voidaan osoittaa hiilidioksidisäästöt käyttäen yhtä testimenetelmää ja jossa kukin yhdistelmän muodostavista yksittäisistä teknologioista kuuluu 2 artiklassa määritettyyn soveltamisalaan;

2)	’laitetoimittajalla’ innovatiivisen teknologian valmistajaa, joka vastaa tuotannon vaatimustenmukaisuudesta, sen valtuuttamaa edustajaa unionissa tai maahantuojaa;

3)	’hakijalla’ valmistajaa tai laitetoimittajaa, joka jättää hakemuksen, jolla innovatiiviselle teknologialle haetaan ekoinnovaatiohyväksyntää;

4)	’ekoinnovaatiolla’ innovatiivista teknologiaa testimenetelmineen, jonka komissio on hyväksynyt tämän asetuksen mukaisesti;

5)

’riippumattomalla ja sertifioidulla elimellä’ direktiivin 2007/46/EY 41 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua luokan A tutkimuslaitosta ja b alakohdassa tarkoitettua luokan B tutkimuslaitosta, joka täyttää mainitun direktiivin 42 artiklassa vahvistetut vaatimukset, lukuun ottamatta mainitun direktiivin 41 artiklan 6 kohdan mukaisesti nimettyjä tutkimuslaitoksia;

6)	’verrokkiajoneuvolla’ ajoneuvoja, jota käytetään ekoinnovaatiosta koituvien hiilidioksidisäästöjen osoittamiseen vertaamalla sitä ajoneuvoon, johon on asennettu innovatiivista teknologiaa.

4 artikla

Hakemukset

1.   Hakemus, jolla innovatiiviselle teknologialle haetaan ekoinnovaatiohyväksyntää, on jätettävä komissiolle kirjallisena. Hakemus ja sen kaikki liiteasiakirjat on toimitettava myös sähköpostitse tai sähköisellä tietovälineellä taikka ladattava komission ylläpitämälle palvelimelle. Kirjalliseen hakemukseen on sisällytettävä liiteasiakirjojen luettelo.

2.   Hakemuksessa on oltava

a)	hakijan yhteystiedot;

b)	kuvaus innovatiivisesta teknologiasta ja siitä, miten se on asennettu ajoneuvoon, mukaan lukien näyttö siitä, että teknologia kuuluu 2 artiklassa määritettyyn soveltamisalaan;

c)	tiivistetty kuvaus innovatiivisesta teknologiasta, mukaan lukien tiedot, jotka osoittavat, että 2 artiklan 2 kohdassa säädetyt ehdot täyttyvät, ja tämän kohdan e alakohdassa tarkoitetusta testimenetelmästä; tiivistetty kuvaus julkaistaan, kun hakemus jätetään komissiolle;

d)	arvio siitä, mihin ajoneuvoihin innovatiivinen teknologia voidaan tai on tarkoitus asentaa, ja siitä, miten suuria hiilidioksidipäästövähennyksiä kyseisen innovatiivisen teknologian avulla saavutetaan näissä ajoneuvoissa;

e)	menetelmä, jolla innovatiivisen teknologian avulla saavutettavat hiilidioksidipäästövähennykset osoitetaan, tai jos komissio on jo hyväksynyt tämän menetelmän, maininta hyväksytystä menetelmästä;

f)

näyttö siitä, että i) innovatiivisen teknologian avulla saavutettavat päästövähennykset täyttävät 9 artiklan 1 kohdassa määritellyn kynnysarvon ottaen huomioon teknologian mahdollinen heikentyminen ajan kuluessa; ii) innovatiivinen teknologia ei kuulu asetuksen (EU) N:o 510/2011 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun hiilidioksidimittausten standarditestisyklin piiriin, siten kuin tämän asetuksen 9 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, iii) hakija on vastuussa innovatiivisen teknologian avulla saavutettavista hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä, siten kuin 9 artiklan 3 kohdassa täsmennetään;

g)	riippumattoman ja sertifioidun elimen laatima todentamisraportti, kuten 7 artiklassa täsmennetään.

5 artikla

Verrokkiajoneuvo ja ekoinnovaatioajoneuvo

1.   Hakijan on 8 artiklassa tarkoitettua hiilidioksidipäästöjen osoittamista varten nimettävä:

a)	ekoinnovaatioajoneuvo, joka varustetaan innovatiivisella teknologialla;

b)	verrokkiajoneuvo, jota ei varusteta innovatiivisella teknologialla mutta joka on muilta osin täysin samanlainen kuin ekoinnovaatioajoneuvo.

2.   Jos innovatiivinen teknologia asennetaan keskeneräiseen ajoneuvoon, 1 kohdassa tarkoitetun verrokkiajoneuvon on vastattava ekoinnovaatioajoneuvon senhetkistä valmistusvaihetta.

3.   Jos hakija katsoo, että 8 ja 9 artiklassa tarkoitetut tiedot voidaan osoittaa käyttämättä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua verrokkiajoneuvoa ja ekoinnovaatioajoneuvoa, hakemuksen on sisällettävä tarvittavat tiedot tämän päätelmän perustelemiseksi ja menetelmä, joka tuottaa vastaavat tulokset.

6 artikla

Testimenetelmä

1.   Edellä 4 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetulla testimenetelmällä on voitava tuottaa todennettavia, toistettavia ja vertailukelpoisia tuloksia. Testimenetelmällä on voitava osoittaa innovatiivisesta teknologiasta saatava hiilidioksidipäästöhyöty reaaliolosuhteita vastaavalla ja tilastollisesti merkittävällä tavalla ja tarvittaessa ottaa huomioon vuorovaikutus muiden ekoinnovaatioiden kanssa.

2.   Komissio julkaisee ohjeita 1 kohdassa tarkoitetut perusteet täyttävien testimenetelmien laatimisesta erilaisia mahdollisia innovatiivisia teknologioita varten.

7 artikla

Todentamisraportti

1.   Edellä 4 artiklan 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetun todentamisraportin laatii riippumaton ja sertifioitu elin, joka ei saa olla osa hakemuksen jättänyttä yritystä eikä muussa sidossuhteessa siihen.

2.   Todentamisraporttia varten riippumattoman ja sertifioidun elimen on

a)	todennettava, että 2 artiklan 2 kohdassa täsmennetyt kelpoisuusperusteet täyttyvät;

b)	todennettava, että 4 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaisesti toimitetut tiedot täyttävät 9 artiklassa vahvistetut perusteet;

c)

todennettava, että 4 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettu testimenetelmä on tarkoituksenmukainen innovatiivisen teknologian avulla saatavien hiilidioksidisäästöjen sertifioimisen kannalta 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien ajoneuvojen osalta ja että se täyttää 6 artiklan 1 kohdassa täsmennetyt vähimmäisvaatimukset;

d)	todennettava, että innovatiivinen teknologia on yhteensopiva ajoneuvon tyyppihyväksynnälle asetettujen asiaankuuluvien vaatimusten kanssa;

e)	vakuutettava, että se täyttää tämän artiklan 1 kohdassa täsmennetyn vaatimuksen.

Riippumattoman ja sertifioidun elimen on toimitettava todentamista varten laaditut testausprotokollat c alakohtaa varten.

3.   Riippumattoman ja sertifioidun elimen on hiilidioksidisäästöjen 11 artiklan mukaista sertifiointia varten laadittava valmistajan pyynnöstä raportti niiden erilaisten ekoinnovaatioiden välisestä vuorovaikutuksesta, joita ajoneuvotyyppiin, -varianttiin tai -versioon on asennettu.

Raportissa on täsmennettävä, mitä hiilidioksidisäästöjä eri ekoinnovaatioiden avulla saadaan, ottaen huomioon vuorovaikutuksen merkitys.

4.   Todentamisraportin sisältö voidaan rajata ainoastaan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin testausprotokolliin, joissa hakija perustaa hakemuksensa niihin tietoihin ja oletuksiin, jotka komissio on jo hyväksynyt tai jotka sisältyvät 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ohjeisiin.

8 artikla

Hiilidioksidipäästöjen osoittaminen

1.   Edellä 4 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainittuja yksittäisiä ajoneuvoja edustavien ajoneuvojen osalta on osoitettava seuraavat hiilidioksidipäästöt:

a)	hiilidioksidipäästöt, jotka on saatu verrokkiajoneuvosta ja ekoinnovaatioajoneuvosta, joka on varustettu innovatiivisella teknologialla, ja jotka ovat tulosta 4 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetun menetelmän soveltamisesta;

b)	hiilidioksidipäästöt, jotka on saatu verrokkiajoneuvosta ja ekoinnovaatioajoneuvosta, joka on varustettu innovatiivisella teknologialla, ja jotka ovat tulosta asetuksen (EU) N:o 510/2011 12 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun standarditestisyklin soveltamisesta.

Ensimmäisen kohdan a ja b alakohdan mukainen hiilidioksidipäästöjen osoittaminen on toteutettava testiolosuhteissa, jotka ovat täysin samat kaikille testeille.

2.   Ajoneuvokohtaiset kokonaissäästöt ovat 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti osoitettujen päästöjen välinen erotus.

Jos 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisesti osoitettujen päästöjen välillä on ero, erotus vähennetään 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti osoitetuista kokonaissäästöistä.

9 artikla

Kelpoisuusperusteet

1.   Innovatiivisen teknologian avulla saavutettavan vähennyksen on oltava vähintään 1 g CO2/km. Tämän kynnysarvon katsotaan täyttyvän, kun 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti osoitetut innovatiivisen teknologian tai innovatiivisen teknologiapaketin avulla saavutettavat kokonaissäästöt ovat vähintään 1 g CO2/km.

2.   Jos innovatiivisen teknologian avulla saavutettavissa kokonaissäästöissä ei 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti oteta huomioon standarditestisyklin nojalla osoitettuja säästöjä, innovatiivisen teknologian tai innovatiivisen teknologiapaketin ei katsota kuuluvan standarditestisyklin piiriin.

3.   Edellä 4 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa innovatiivisen teknologian teknisessä kuvauksessa on annettava tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että teknologian kyky vähentää hiilidioksidia ei riipu sellaisista muuttujista tai valinnoista, jotka eivät ole hakijan hallittavissa.

Jos kuvaus perustuu oletuksiin, oletusten on oltava todennettavissa ja perustuttava vankkoihin ja riippumattomiin tilastotietoihin, jotka tukevat niitä ja niiden sovellettavuutta kaikkialla unionissa.

10 artikla

Ekoinnovaatiohakemusten arviointi

1.   Vastaanotettuaan ekoinnovaatiohakemuksen komissio julkaisee tiivistetyn kuvauksen innovatiivisesta teknologiasta ja 4 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun testimenetelmän.

2.   Komissio arvioi hakemuksen, ja yhdeksän kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen vastaanottamisesta hyväksyy innovatiivisen teknologian ekoinnovaatioksi yhdessä testimenetelmän kanssa, jollei vastalauseita esitetä teknologian kelpoisuudesta tai testimenetelmän asianmukaisuudesta.

Päätöksessä hyväksyä innovatiivinen teknologia ekoinnovaatioksi on täsmennettävä tiedot, joita vaaditaan hiilidioksidisäästöjen sertifiointia varten tämän asetuksen 11 artiklan mukaisesti, jollei yleisön oikeudesta tutustua toimielinten asiakirjoihin koskevassa asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 määriteltyjen poikkeusten soveltamisesta muuta johdu.

3.   Komissio voi vaatia ehdotettuun testimenetelmään muutoksia tai vaatia muun hyväksytyn testimenetelmän kuin hakijan ehdottaman testimenetelmän käyttöä. Hakijaa on kuultava ehdotetusta muutoksesta tai testimenetelmän valinnasta.

4.   Arviointijaksoa voidaan pidentää viidellä kuukaudella, jos komissio katsoo, ettei hakemusta voida arvioida asianmukaisesti yhdeksän kuukauden arviointijakson aikana innovatiivisen teknologian tai siihen liittyvän testimenetelmän monimutkaisuuden taikka hakemuksen koon ja sisällön vuoksi.

Komissio ilmoittaa hakijalle arviointijakson pidentämisestä 40 päivän kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

11 artikla

Ekoinnovaatioiden avulla saavutettavien hiilidioksidisäästöjen sertifiointi

1.   Valmistajan, joka haluaa hyötyä keskimääräisten hiilidioksidipäästöjensä vähentymisestä täyttääkseen hiilidioksidipäästötavoitteensa ekoinnovaation avulla saavutettavilla hiilidioksidisäästöillä, on haettava ekoinnovaatiolla varustettua valmista tai keskeneräistä ajoneuvoa koskevaa EY-tyyppihyväksyntätodistusta direktiivissä 2007/46/EY tarkoitetulta hyväksyntäviranomaiselta. Todistushakemuksessa on direktiivin 2007/46/EY 6 kohdassa määriteltyjen tarvittavat tiedot sisältävien asiakirjojen lisäksi mainittava päätös, jolla komissio hyväksyy ekoinnovaation tämän asetuksen 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Ekoinnovaation avulla saavutettavat sertifioidut hiilidioksidisäästöt, jotka osoitetaan tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti, on täsmennettävä erikseen sekä tyyppihyväksyntäasiakirjoissa että vaatimustenmukaisuustodistuksessa direktiivin 2007/46/EY mukaisesti niiden testien perusteella, joita tutkimuslaitokset tekevät mainitun direktiivin 11 artiklan mukaisesti, käyttäen hyväksyttyä testimenetelmää.

Jos ekoinnovaation avulla saavutettavat hiilidioksidisäästöt jäävät tietyssä ajoneuvotyypissä, -variantissa tai -versiossa alle 9 artiklan 1 kohdassa täsmennetyn kynnysarvon, säästöjä ei sertifioida.

3.   Jos ajoneuvoon on asennettu useampi kuin yksi ekoinnovaatio, hiilidioksidisäästöt on osoitettava erikseen kunkin ekoinnovaation osalta 8 artiklan 1 kohdassa vahvistetun menetelmän mukaisesti. Kunkin ekoinnovaation osalta tulokseksi saatujen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettyjen säästöjen summa muodostaa kokonaishiilidioksidisäästöt kyseisen ajoneuvon sertifiointia varten.

4.   Jos yhteen ajoneuvoon asennettujen erilaisten ekoinnovaatioiden välistä vuorovaikutusta ei voida sulkea pois, koska ne ovat luonteeltaan ilmeisen erilaisia, valmistajan on ilmoitettava tästä hyväksyntäviranomaiselle jättämässään hakemuksessa ja esitettävä riippumattoman ja sertifioidun elimen laatima raportti vuorovaikutuksen merkityksestä ekoinnovaatioiden avulla saavutettaville säästöille kyseisessä ajoneuvossa, kuten 7 artiklan 3 kohdassa säädetään.

Jos kokonaissäästöt ovat tämän vuorovaikutuksen vuoksi alle 1 g CO2/km kerrottuna ekoinnovaatioiden lukumäärällä, laskettaessa kokonaissäästöjä tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti otetaan huomioon ainoastaan ne ekoinnovaatioiden avulla saavutettavat säästöt, jotka täyttävät 9 artiklan 1 kohdassa vahvistetun kynnysarvon.

12 artikla

Sertifiointien tarkistaminen

1.   Komissio varmistaa, että yksittäisiä ajoneuvoja koskevia sertifiointeja ja hiilidioksidisäästöjä tarkistetaan tapauskohtaisesti.

Jos komissio katsoo, että sertifioitujen hiilidioksidisäästöjen ja niiden säästöjen välillä, jotka se on todentanut käyttäen asianmukaista testimenetelmää tai -menetelmiä, on ero, se ilmoittaa tästä valmistajalle.

Valmistaja voi 60 päivän kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta toimittaa komissiolle näyttöä sertifioitujen hiilidioksidisäästöjen paikkansapitävyydestä. Komission pyynnöstä on toimitettava 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu raportti erilaisten ekoinnovaatioiden välisestä vuorovaikutuksesta.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua näyttöä ei toimiteta ilmoitetussa määräajassa tai jos komissio ei pidä näyttöä riittävänä, komissio voi päättää olla ottamatta sertifioituja hiilidioksidisäästöjä huomioon laskettaessa kyseisen valmistajan keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä seuraavalle kalenterivuodelle.

3.   Valmistaja, jonka sertifioituja hiilidioksidisäästöjä ei enää oteta huomioon, voi hakea asianomaisille ajoneuvoille uutta sertifiointia 11 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

13 artikla

Tietojen julkistaminen

Hakijaa, joka pyytää tämän asetuksen nojalla jätettyjen tietojen luottamuksellista käsittelemistä, on perusteltava, miksi jotakin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklassa tarkoitettua poikkeusta olisi sovellettava.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

---

(1)  EUVL L 145, 31.5.2011, s. 1.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 725/2011, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2011, henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä vähentävien innovatiivisten teknologioiden hyväksymis- ja sertifiointimenettelystä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 443/2009 mukaisesti (EUVL L 194, 26.7.2011, s. 19).

(3)  Komission tiedonanto KOM(2007) 19 lopullinen –Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi: uudelleentarkastelun tulokset ja komission tiedonanto KOM(2007) 22 lopullinen — Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys 2000-lukua varten.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 661/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009 moottoriajoneuvojen, niiden perävaunujen sekä niihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden yleiseen turvallisuuteen liittyvistä tyyppihyväksyntävaatimuksista (EUVL L 200, 31.7.2009, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1222/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 46).

(6)  Komission asetus (EY) N:o 692/2008, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2008, moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 täytäntöönpanosta ja muuttamisesta (EUVL L 199, 28.7.2008, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

---