LIITE I

Pakollisesti sovellettavien E-sääntöjen luettelo

E-säännön nro	Aihe	Muutossarja	EUVL-viite	Sovellettavuus
10	Sähkömagneettinen yhteensopivuus	04	EUVL L 254, 20.9.2012, s. 1.	L1e, L2e, L3e, L4e, L5e, L6e ja L7e
62	Luvattoman käytön estäminen	00	EUVL L 89, 27.3.2013, s. 37	L1e, L2e, L3e, L4e, L5e, L6e ja L7e

Huomautus:

Se, että komponentti sisältyy tähän luetteloon, ei tee sen asentamisesta pakollista. Tämän asetuksen muissa liitteissä vahvistetaan kuitenkin tietyille komponenteille pakolliset asentamisvaatimukset.

LIITE II

Voimalaitteen virittämisen estäviin toimenpiteisiin (virittämisenestojärjestelyt) sovellettavat vaatimukset

1.   Tarkoitus ja soveltamisala

1.1   Voimalaitteen virittämisen estävien toimenpiteiden (virittämisenestojärjestelyt) tarkoituksena on varmistaa, ettei ajoneuvon voimalaitteeseen tehdä haitallisia muutoksia, jotka vaikuttavat kielteisesti ajoneuvon toimintaturvallisuuteen ja/tai ympäristöön.

1.2   Toimenpiteisiin kuuluu erityisvaatimuksia, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 168/2013 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun lakisääteisen kilven merkintöjä ajoneuvon enimmäistehosta, suurimmasta rakenteellisesta nopeudesta ja suurimmasta melutasosta paikallaan ollessa. Ympäristöominaisuuksiin ja käyttövoimayksikön tehoon sekä toimintaturvallisuuteen vaikuttavien alkuperäisten ja muiden kuin alkuperäisten komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien ja varusteiden erityismerkinnän on oltava asetuksen (EU) N:o 168/2013 39 artiklan 2 kohdan ja 39 artiklan 3 kohdan mukaisia, jotta lainvalvontaviranomaiset voivat tarkistaa, ovatko käytössä olevaan ajoneuvoon asennetut osat ja varusteet tyyppihyväksytylle ajoneuvolle soveltuvia.

1.3   Soveltamisala

Kaikki asetuksen (EU) N:o 168/2013 2 artiklassa tarkoitetut luokan L ajoneuvot lukuun ottamatta (ala)luokkia L3e-A3, L4e-A3 ja L5e.

2.   Yleiset vaatimukset

2.1   Valmistajan on huolehdittava siitä, että hyväksyntäviranomainen ja tutkimuslaitos saavat tarvittavat tiedot ja tarpeen mukaan tarvittavat ajoneuvot, käyttövoimajärjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt varmistuakseen siitä, että tämän liitteen vaatimuksia on noudatettu.

2.2   Valmistaja vakuuttaa tyyppihyväksyntähakemuksessa sitoutuvansa olemaan markkinoimatta asianomaiseen (ala)luokkaan soveltuvia keskenään vaihdettavissa olevia komponentteja, joiden avulla käyttövoimayksikön tehoa on mahdollista lisätä.

2.3   Tyyppihyväksyttyjen ajoneuvojen muiden kuin identtisten osien keskinäinen vaihdettavuus:

2.3.1   Seuraavien osien keskinäinen vaihdettavuus joko yksittäin tai yhdessä ei saa johtaa käyttövoimayksikön tehon lisääntymiseen siten, että se ylittää tyyppihyväksynnän yhteydessä mitatut ja ilmoitetut arvot, toisin sanoen asianomaisen ajoneuvoluokan suurin rakenteellinen nopeus ja/tai suurin jatkuva nimellisteho ja/tai moottorin nettoteho pysyvät joka tapauksessa liitteessä IV olevassa 4.1.4 kohdassa vahvistetuissa tuotannon vaatimustenmukaisuuden rajoissa:

2.3.1.1

kaksitahtimoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta: sylinteri/mäntä-kokonaisuus, kaasutin tai polttoaineruisku(t), imusarja, pakojärjestelmä,

2.3.1.2

nelitahtimoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta: sylinterinkansi, nokka-akseli, sylinteri/mäntä-kokonaisuus, kaasutin tai polttoaineruisku(t), imusarja, pakojärjestelmä.

2.4   Asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä I asianomaiselle (ala)luokalle säädetty suurin hyväksytty rakenteellinen nopeus ja/tai suurin jatkuva nimellisteho ja/tai moottorin nettoteho eivät missään tapauksessa saa ylittyä, toisin sanoen ajoneuvon käyttövoimayksikön teho pysyy joka tapauksessa liitteessä IV olevassa 4.1.4 kohdassa vahvistetuissa tuotannon vaatimustenmukaisuuden rajoissa.

2.5   Ketjujen tai hammashihnojen hampaiden lukumäärä on merkittävä hammaspyöriin.

2.6   Valmistajan on vakuutettava, etteivät seuraavien ominaisuuksien muutokset, jotka valmistaja mahdollistaa, lisää käyttövoimayksikön tehoa siten, että se ylittää liitteessä IV olevassa 4.1.4 kohdassa vahvistetut tuotannon vaatimustenmukaisuuden rajat: ajoneuvon sytytysjärjestelmän kipinän tuotto tarvittaessa, polttoaineensyöttö- ja annostusjärjestelmä, ilmanimujärjestelmä, mukaan luettuna ilmansuodatin tai -suodattimet (muuttaminen tai poisto), käyttövoima-akkujärjestelmä tai sähkömoottorien sähkövoima tarvittaessa, voimansiirto ja voimalaitteen ohjausyksikkö tai -yksiköt.

2.7   Jos sytytyksen ajoitusta voidaan säätää, käyttövoimayksikön teho mitataan säätämällä ajoitus ± 5°:seen siitä arvosta, jolla moottori tuottaa enimmäistehonsa.

2.8   Valmistaja huolehtii siitä, että hyväksytty ajoneuvo täyttää seuraavat ajoneuvon ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa rajoittavien elektronisten järjestelmien turvallisuutta koskevat säännökset.

2.8.1   Jos ajoneuvossa on käyttövoimayksikön tehoa rajoittavia sähköisiä/elektronisia laitteita, ajoneuvovalmistajan on toimitettava testauksesta vastaavien laitosten käyttöön tietoja ja osia, jotka todistavat, että laitteen tai sen johdotusjärjestelmän muuttaminen tai irtikytkentä ei lisää tehoa.

2.8.2   Elektronisella ohjauksella varustetuissa ajoneuvoissa on oltava ominaisuuksia, joiden avulla estetään muiden kuin valmistajan sallimien muutosten tekeminen. Valmistajan on sallittava muutokset, jos muutokset ovat tarpeen ajoneuvon vianmäärityksen, huollon, tarkastuksen, jälkikäteen tapahtuvan vaihto-osien asentamisen tai korjauksen kannalta.

2.8.3   Uudelleenohjelmoitavat tietokonekoodit ja käyttöparametrit on suojattava, ja suojan on oltava vähintään standardin ISO 15031-7:2001 vaatimusten tasoinen sillä edellytyksellä, että suojan vaihto toteutetaan käyttämällä liitteen XII lisäyksessä 1 kuvattuja tietoliikenneprotokollia ja standardoitua diagnostiikkaliitäntää.

2.8.4   Jotta vältetään käyttövoimayksikön tehon lisääntyminen, ohjelmoidut käyttövoiman ohjausparametrit eivät saa olla muutettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä, esimerkiksi juotettuja tai valettuja tietokoneen osia tai sinetöityjä tai juotettuja kotelointeja.

2.8.5   Kalibrointiin käytettävien irrotettavien muistipiirien on oltava valettuja ja sijaittava suljetuissa koteloissa, tai ne on suojattava sähköisillä algoritmeilla, eivätkä ne saa olla vaihdettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä.

2.8.6   Uudelleenohjelmoitavia muisteja (esimerkiksi Electrical Erasable Programmable Read-Only Memory, EEPROM) käyttävien valmistajien on estettävä muistien luvaton uudelleenohjelmointi. Valmistajien on käytettävä tehokkaita suojausmenetelmiä ja kirjoitussuojia, jotka vaativat yhteyttä valmistajan ylläpitämään ulkopuoliseen tietokoneeseen, johon myös riippumattomilla toimijoilla on pääsy liitteessä XV määriteltyjen turvatoimien mukaisesti. Viranomaisten on hyväksyttävä menetelmät, joilla turvataan riittävä suojaus, kuten Keyword 2000 -protokollan mukainen syötteeseen ja avaimeen perustuva suojattu pääsy.

2.8.7   Voimalaitteessa tai moottorinohjausyksiköissä tallennettuna olevia sisäisen valvontajärjestelmän vianmäärityskoodeja ei saa poistaa siten, että ajoneuvon tietokone kytketään irti ajoneuvon virtalähteestä, eivätkä ne saa hävitä ajoneuvon akun tai maadoituksen irtikytkemisen tai toimintahäiriön takia.

3.   (Ala)luokkia L1e, L2e ja L6e koskevat erityiset lisävaatimukset

3.1   Luokan L1e, L2e ja L6e ajoneuvojen enimmäisnopeuden ja/tai tehorajoituksen hyväksyttävä vaihteluväli on ± 5 prosenttia asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä I tarkoitettujen suurimman rakenteellisen nopeuden ja/tai nettotehon ja/tai suurimman jatkuvan nimellistehon luokitusperusteista.

3.2   Polttomoottorilla varustettuja luokan L1e, L2e ja L6e ajoneuvoja koskevat vaatimukset

3.2.1   Imujärjestelmä

3.2.1.1

Holkin pinnassa tai sen läheisyydessä on oltava selvä merkintä, joka osoittaa ajoneuvon luokan tai luokat. Imusarja on kiinnitettävä murtopulteilla tai pulteilla, jotka voidaan irrottaa ainoastaan erikoistyökaluilla. Kavennettu osa, josta on merkintä ulkopuolella, on sijoitettava putkien sisään, ja tässä kohdassa seinämän paksuuden on oltava alle 4 mm tai 5 mm siinä tapauksessa, että se on taipuisaa materiaalia, kuten kumia.

3.2.1.2

Imusarjan sellaisen käsittelyn, jonka tarkoituksena on muuttaa kavennettua osaa, on aiheutettava joko imusarjan tuhoutuminen tai moottorin täydellinen ja pysyvä toimintakunnottomuus siihen asti, kunnes imusarja on saatettu uudestaan vaatimusten mukaiseen kuntoon.

3.2.1.3

Putkien pinnassa on oltava selvä merkintä, joka osoittaa ajoneuvon luokan tai luokat.

3.2.2   Moottori

3.2.2.1

Jos moottorissa käytetään yhtä tai useampaa luistinventtiiliä, ne on kiinnitettävä murtopulteilla, jotka estävät tukikappaleen uudelleenkäytön, tai sellaisilla pulteilla, jotka voidaan irrottaa vain erikoistyökaluilla.

3.2.2.2

Sylinterinkannen tiivisteen, jos sellainen on, paksuus ei saa asennuksen jälkeen olla yli 1,3 mm.

3.2.2.3

Kaksitahtimoottoreiden mäntä Mäntä ei saa yläkuolokohdassaan peittää imuaukkoa. Sellaisissa ajoneuvoissa, joiden moottorissa on siirtokanava ja siinä luistinohjattu imujärjestelmä, tätä vaatimusta ei sovelleta siirtokanavan/huuhtelusolan niihin osiin, jotka osuvat imuaukon kohdalle.

3.2.2.4

Kaksitahtimoottoreissa männän kääntäminen 180° ei saa lisätä moottorin suorituskykyä.

3.2.3   Pakojärjestelmä

3.2.3.1

Pakojärjestelmässä ei saa olla keinotekoisia esteitä. Nelitahtimoottorin venttiilinohjaimia ei pidetä tässä merkityksessä keinotekoisina esteinä.

3.2.3.2

Resonanssiputken, jos sellainen on asennettu, poistaminen ei saa johtaa käyttövoimayksikön tehon lisääntymiseen.

3.2.3.3

Pakojärjestelmän äänenvaimentimien sisään sijoitetut osat, jotka määrittävät pakoputken tosiasiallisen pituuden, on kiinnitettävä äänenvaimentimeen tai -vaimentimiin tai paisuntakammioon tai -kammioihin siten, että niitä ei voi poistaa.

3.5   Portaattomasti säätyvä vaihteisto (CVT-vaihteisto)

3.5.1   Jos ajoneuvossa on CVT-vaihteisto, se kiinnitetään vähintään kahdella murtopultilla tai se on voitava purkaa vain erikoistyökaluilla.

3.5.2   CVT-mekanismi, jonka tarkoituksena on pienentää välityssuhdetta pienentämällä kahden levyn välistä vaikutusetäisyyttä, on integroitava kokonaan joko yhteen tai molempiin levyihin siten, että vaikutusetäisyyttä on mahdotonta muuttaa yli sellaisen rajan, että ajoneuvon enimmäisnopeus lisääntyisi enemmän kuin 10 prosenttia tästä ajoneuvon suurimmasta sallitusta nopeudesta tuhoamatta levyjärjestelmää. Jos valmistaja käyttää CVT-vaihteistossa keskenään vaihdettavissa olevia välirenkaita ajoneuvon enimmäisnopeuden säätämiseen, näiden renkaiden poistaminen kokonaan saa lisätä ajoneuvon enimmäisnopeutta enintään 10 prosenttia.

4.   (Ala)luokkia L3e-A1 ja L4e-A1 koskevat erityiset lisävaatimukset

4.1   Alaluokan L3e-A1 ja L4e-A1 ajoneuvojen on täytettävä joko 3.2.1, 3.2.2.1 tai 3.2.3.1 kohdassa asetetut vaatimukset ja oltava 3.2.3.2 ja 3.2.3.3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

4.2   Imujärjestelmä

Imuputkeen on sijoitettava holkki, jota ei voi irrottaa.

4.2.1   Jos tämä holkki sijaitsee imusarjassa, imusarja tulee kiinnittää moottoriin murtopulteilla tai sellaisilla pulteilla, jotka voidaan irrottaa ainoastaan erikoistyökaluilla.

4.2.2   Holkin kovuuden on oltava vähintään 60 HRC. Sen seinämän paksuus kavennetussa kohdassa saa olla enintään 4 mm.

4.2.3   Holkin sellaisen käsittelyn, jonka tarkoituksena on poistaa se tai muuttaa sitä, on aiheutettava holkin ja sitä tukevan osan tuhoutuminen tai moottorin täydellinen ja pysyvä toimintakunnottomuus siihen asti, kunnes holkki on saatettu uudestaan vaatimusten mukaiseen kuntoon.

4.2.4   Holkin pinnassa tai sen läheisyydessä on oltava selvä merkintä, joka osoittaa ajoneuvon luokan tai luokat.

4.2.5   Imusarja on kiinnitettävä murtopulteilla tai pulteilla, jotka voidaan irrottaa ainoastaan erikoistyökaluilla. Kavennettu osa, josta on merkintä ulkopuolella, on sijoitettava putkien sisään, ja tässä kohdassa seinämän paksuuden on oltava alle 4 mm tai 5 mm siinä tapauksessa, että käytetään taipuisaa materiaalia, kuten kumia.

4.2.6   Imusarjan sellaisen käsittelyn, jonka tarkoituksena on muuttaa kavennettua osaa, on aiheutettava joko imusarjan tuhoutuminen tai moottorin täydellinen ja pysyvä toimintakunnottomuus siihen asti, kunnes imusarja on saatettu uudestaan vaatimusten mukaiseen kuntoon.

4.2.7   Putkien pinnassa on oltava selvä merkintä, joka osoittaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 2 ja 4 artiklassa ja liitteessä I määritellyn ajoneuvon (ala)luokan.

4.2.8   Sylinterinkannessa sijaitsevassa imuputken osassa on oltava kavennettu osa. Koko imukanavassa ei saa olla kapeampaa osaa (paitsi venttiilien istukkaosa).

4.2.9   Imuputken sellaisen käsittelyn, jonka tarkoituksena on muuttaa kavennettua osaa, on aiheutettava putken tuhoutuminen tai moottorin täydellinen ja pysyvä toimintakunnottomuus siihen asti, kunnes putki on saatettu uudestaan vaatimustenmukaiseen kuntoon.

4.2.10   Sylinterinkannessa on oltava selvä merkintä, joka osoittaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 39 artiklassa tarkoitetun ajoneuvoluokan.

4.2.11   Edellä 4.2 kohdassa tarkoitettujen kavennettujen osien halkaisija saattaa vaihdella asianomaisen ajoneuvon (ala)luokan mukaisesti.

4.2.12   Valmistajan on ilmoitettava kavennetun osan tai kavennettujen osien halkaisija tai halkaisijat ja osoitettava hyväksyntäviranomaisille ja tutkimuslaitokselle, että tämä kohta on kaasujen kulun kannalta kaikkein kriittisin ja että ei ole mitään muuta osaa, jota muuttamalla käyttövoimayksikön tehoa voisi lisätä.

5.   Muita 1.3 kohdan soveltamisalaan kuuluvia ajoneuvojen (ala)luokkia koskevat erityiset lisävaatimukset

5.1   Alaluokan L3e-A2 tai L4e-A2 ajoneuvojen osalta samaan tyyppiin kuuluvien varianttien tai versioiden moottorin suurin nettoteho ja/tai suurin jatkuva nimellisteho ei saa olla suurempi kuin kaksinkertainen verrattuna kyseiseen tehoon.

5.2   Valmistajan on vakuutettava, että alla lueteltujen ominaisuuksien ja komponenttien muuttaminen ja keskinäinen vaihdettavuus eivät johda siihen, että

—	alaluokan L3e-A2 ja L4e-A2 ajoneuvojen moottorin nettoteho ja/tai suurin jatkuva nimellisteho on suurempi kuin kaksinkertainen tai

—	luokan L7e ajoneuvojen hyväksytty käyttövoimayksikön teho ylittyy;

5.2.1   tarvittaessa sytytysjärjestelmän kipinän tuotto

5.2.3   polttoaineensyöttö- ja annostusjärjestelmä

5.2.4   ilman imujärjestelmä, mukaan luettuna ilmansuodatin tai -suodattimet (muuttaminen tai poisto)

5.2.5   voimansiirto

5.2.6   voimalaitteen käyttövoimayksikön tehon ohjausyksikkö tai -yksiköt

5.2.7   minkä tahansa moottorin täyskuormitusta rajoittavan osan (esimerkiksi mekaanisen, sähköisen tai rakenneosan) poistaminen, joka johtaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan A osan mukaisesti hyväksyttyyn käyttövoimayksikön tehon muutokseen.

LIITE III

Tyyppihyväksyntämenettelyjä koskeviin järjestelyihin sovellettavat vaatimukset

1.   Tyyppihyväksyntämenettely

1.1

Ajoneuvon tyyppihyväksyntää koskevan hakemuksen saatuaan hyväksyntäviranomaisen on 1.1.1 tarkastettava, että kaikki ajoneuvon tyyppihyväksyntään sovellettavien säädösten nojalla myönnetyt EU-tyyppihyväksyntätodistukset kattavat ajoneuvotyypin ja vastaavat asetettuja vaatimuksia 1.1.2 huolehdittava asiakirjojen osalta, että ajoneuvoa koskevat eritelmät ja ajoneuvon ilmoituslomakkeeseen sisältyvät tiedot sisältyvät hyväksyntäasiakirjojen tietoihin ja EU-tyyppihyväksyntätodistusten tietoihin asiaa koskevien säädösten mukaisesti 1.1.3 jos jonkin säädöksen mukaisissa hyväksyntäasiakirjoissa ei ole jotakin ilmoituslomakkeeseen sisältyvää kohtaa, varmistettava, että asianomainen osa tai ominaisuus on valmistusasiakirjoissa olevien tietojen mukainen 1.1.4 tehtävä tai teetettävä hyväksyttäväksi haettua ajoneuvotyyppiä edustavista valituista näytekappaleista ajoneuvon osien tai järjestelmien tarkastukset sen selvittämiseksi, onko ajoneuvo(t) valmistettu asiaankuuluviin EU-tyyppihyväksyntätodistuksiin liittyvien, oikeaksi todistettujen hyväksyntäasiakirjojen asiaa koskevien tietojen mukaisesti 1.1.5 tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat erillisten teknisten yksiköiden asennustarkastukset 1.1.6 tehtävä tai teetettävä tarvittavat tarkastukset, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II säädettyjen laitteiden olemassaoloa 1.1.7 tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat tarkastukset sen varmistamiseksi, että kaasupolttoainejärjestelmää koskevat vaatimukset täyttyvät.

2.   Teknisten eritelmien yhdistelmä

2.1

Toimitettavien ajoneuvojen määrän on oltava riittävä, jotta erilaisille tyyppihyväksyttäväksi haetuille yhdistelmille voidaan suorittaa riittävät tarkastukset seuraavien perusteiden mukaisesti: 2.1.1 ajoneuvotyyppi, variantit ja versiot 2.1.2 ajoneuvo- ja käyttövoimaperhe 2.1.3 voimansiirto 2.1.4 korimalli 2.1.5 ovien määrä 2.1.6 istumapaikkojen määrä.

3.   Erityiset säännökset

3.1

Jos asiaa koskevien säädösten perusteella annettuja hyväksyntätodistuksia ei ole saatavilla, hyväksyntäviranomaisen on 3.1.1 järjestettävä tarvittavat asiaa koskevien säädösten vaatimusten mukaiset testit ja tarkastukset 3.1.2 tarkastettava, että ajoneuvo on ajoneuvon valmistusasiakirjoissa olevien tietojen mukainen ja että se täyttää asiaa koskevien säädösten tekniset vaatimukset 3.1.3 tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat erillisten teknisten yksiköiden asennustarkastukset 3.1.4 tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat tarkastukset, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II säädettyjen laitteiden olemassaoloa 3.1.5 tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat tarkastukset sen varmistamiseksi, että kaasupolttoainejärjestelmää koskevat vaatimukset täyttyvät.

4.   Alaluokkien (L3e/L4e)-A2 ja (L3e/L4e)-A3 moottoripyörien muuntamista koskevat säännökset

4.1   Yleistä

Muuntamista koskevia säännöksiä sovelletaan vain alaluokkien (L3e/L4e)-A2 ja (L3e/L4e)-A3 sivuvaunullisiin tai sivuvaunuttomiin moottoripyöriin ja päinvastoin.

4.2   Alaluokan (L3e/L4e)-A2 moottoripyörän osalta määritelty muuntaminen alaluokan (L3e/L4e)-A3 moottoripyöräksi ja päinvastoin on sallittu seuraavissa valvotuissa olosuhteissa:

4.2.1   Tyyppihyväksyntä

Valmistajan on suoritettava tyyppihyväksynnän yhteydessä erilliset testit alaluokkien (L3e/L4e)-A2 ja (L3e/L4e)-A3 moottoripyöräkokoonpanoille ja osoitettava tutkimuslaitokselle ja hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että alaluokan L3e moottoripyörä täyttää 4 kohdan säännökset, ja esitettävä erillisessä selosteessa seuraavien vaatimusten täyttyminen:

4.2.2   Asetuksen (EU) N:o 168/2013 III luvussa säädetyt ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevat vaatimukset ja saman asetuksen liitteissä II, V, VI ja VII tarkoitetut testit:

4.2.2.1

asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V tarkoitetut ympäristötestien tyypit I, II, V, VII, VIII ja IX

4.2.2.2

asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan A osan 2 kohdassa tarkoitetut käyttövoimayksikön tehoa koskevat vaatimukset ja testit

4.2.2.3

ajoneuvo-/käyttövoimaperhettä koskevat määritelmät vahvistetaan erikseen ja niistä annetaan seloste alaluokkien (L3e/L4e)-A2 ja (L3e/L4e)-A3 moottoripyöräkokoonpanojen osalta.

4.2.3   Toimintaturvallisuusvaatimukset: testit on tehtävä ja niihin liittyvät vaatimukset täytettävä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan B osan 2, 4, 14, 17 ja 18 kohdan mukaisesti;

4.2.4   kokoonpanossa (L3e/L4e)-A2 ajoneuvojen rakennetta koskevat testit on tehtävä ja niihin liittyvät vaatimukset täytettävä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan C osan 1 ja 10 kohdan mukaisesti.

4.2.5   Kaikkia muita kuin 4.1.1.1 kohdassa lueteltuja tyyppihyväksyntää koskevia vaatimuksia, jotka on esitetty asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II, pidetään moottoripyöräkokoonpanoille (L3e/L4e)-A2 ja (L3e/L4e)-A3 yhteisinä ja yhtäläisinä, ja siksi ne testataan ja niistä annetaan seloste vain kerran molempien ominaisuuskokoonpanojen osalta. Samoja testausselosteita voidaan käyttää niiden ajoneuvon järjestelmien, komponenttien, erillisten teknisten yksiköiden, osien tai varusteiden osalta, joihin muuntaminen ei vaikuta.

4.2.6   Alaluokan L3e-A2 moottoripyörille, joilla on yksilöllinen EU-tyyppihyväksyntänumero, on annettava yksi kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä. Muunnetun ajoneuvon tyyppinimeä ja tyyppihyväksyntänumeroa koskevat tiedot ja tekniset tiedot sekä esimerkiksi ajoneuvon muuntamiseen alaluokan L3e-A3 kokoonpanoon käytettyjen osien ja ohjelmistojen kuvaus on annettava ilmoituslomakkeessa ja tyyppihyväksyntätodistuksessa niille erikseen varatussa kohdassa.

4.2.7   Alaluokan L3e-A3 moottoripyörille, joilla on yksilöllinen EU-tyyppihyväksyntänumero, annetaan yksi kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä. Edellä 4.1.2 kohdassa tarkoitettu ilmoituslomakkeen erillinen kohta lisätään alaluokan L3e-A3 ajoneuvon tyyppihyväksyntäasiakirjoihin.

4.2.8   Jos muuntamisesta ei ole saatavana täydellisiä tietoja tyyppihyväksynnän hetkellä, täydennetyt tiedot voidaan lisätä kokonaisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän laajentamisen yhteydessä. Jos vain kokonaisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän numero puuttuu, se voidaan lisätä kokonaisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän tarkistamisen yhteydessä.

4.2.9   Alaluokkien (L3e/ L4e)-A2 tai A3 moottoripyörien sähköisessä muodossa olevat tiedot

Kun moottoripyörä muunnetaan alaluokan (L3e/ L4e)-A2 kokoonpanosta alaluokan (L3e/L4e)-A3 kokoonpanoon tai päinvastoin, valmistaja ohjelmoi moottoripyörän PCU/ECU-yksikön muistiin soveltuvan moottoripyörän alaluokan ”L3e-A2” tai ”L3e-A3”.

4.2.9.1

Nämä sähköisessä muodossa olevat tiedot on asetettava saataville tavanomaisella lukulaitteella luettavassa muodossa liitteessä XII annettujen säännösten mukaisesti.

4.2.9.2

Sähköisessä muodossa olevat tiedot on suojattava liitteessä II olevan 2.8 kohdan mukaisesti.

4.2.9.3

Ajoneuvo voidaan moottoripyörävalmistajan pyynnöstä vapauttaa 4.2.9.1 ja 4.2.9.2 kohdan vaatimusten noudattamisesta 1 päivään tammikuuta 2020 saakka sillä edellytyksellä, että valmistusasiakirjoihin lisätään tyhjentävät tekniset perustelut.

4.2.10   Vaatimustenmukaisuustodistukseen merkitään vain yhden ajoneuvokokoonpanon tiedot – joko alaluokan (L3e/L4e)-A2 tai (L3e/L4e)-A3 tiedot –, kun siihen tuotantolinjan lopussa tehtaalla asennetaan toinen mahdollisista kokoonpanoista.

4.2.11   Moottoripyörille, jotka voidaan muuntaa alaluokasta (L3e/L4e)-A2 alaluokkaan (L3e/L4e)-A3 tai päinvastoin annetaan vain yksi moottoripyörätyypin (L3e/L4e)-A2 ja A3 valmistenumero. Ajoneuvoon kiinnitetyssä lakisääteisessä kilvessä on ilmoitettava kyseinen valmistenumero ja EU:n kaksi tyyppihyväksyntänumeroa, ja siihen on merkittävä selvästi molempien kokoonpanojen osalta paikallaan olevan ajoneuvon melutasot ja moottoritehot.

4.3   Muuntaminen

Vain moottoripyörävalmistaja voi suorittaa kokoonpanon (L3e/L4e)-A2 muuntamisen kokoonpanoon (L3e/L4e)-A3 tai päinvastoin ja valvoa sitä.

4.3.1

Valmistaja antaa ajoneuvon omistajan pyynnöstä lausunnon, jossa on muuntamista varten tarvittavat tiedot, jotka liitetään valmistenumerolla vaatimustenmukaisuustodistukseen asetuksen (EU) N:o 168/2013 38 artiklan 2 kohdassa säädetyn vaatimustenmukaisuustodistuksen liitteenä olevan mallin mukaisesti, ja vakuuttaa, että hyväksytty alaluokan L3e moottoripyörä voidaan tekniseltä kannalta muuntaa alaluokan (L3e/L4e)-A2 tai (L3e/L4e)-A3 ominaisuustasoille.

4.3.2

Tämä valmistajan lausunto sisältää koko ajoneuvon EU-tyyppihyväksyntänumerot, muutetut tiedot (viittaukset vaatimustenmukaisuustodistuksen asianomaisiin tyyppihyväksyntänumeroihin), suppean kuvauksen vaihdettavista osista tai varusteista sekä molempien kokoonpanojen ohjelmiston tunnusnumerot ja kalibroinnin tarkistusnumerot. Täytetty valmistajan lausunto sisällytetään valmistusasiakirjoihin.

4.4   Ensirekisteröinti

Jos uusi alaluokan (L3e/L4e)-A2 moottoripyörä muunnetaan alaluokan (L3e/L4e)-A3 ominaisuustasolle tai päinvastoin, jäsenvaltio ei saa evätä uudelta luokan (L3e/L4e)-A2 tai (L3e/L4e)-A3 moottoripyörältä ensirekisteröintiä eikä vaatia sitä varten lisätestejä seuraavin edellytyksin:

4.4.1

edellä 4.2.9 kohdassa tarkoitetun tavanomaisen lukulaitteen lukema osoittaa, että asianomaisen alaluokan (L3e/L4e)-A2 tai (L3e/L4e)-A3 kokoonpanon ja silmämääräisen tarkastuksen perusteella voidaan päätellä, että kaikki muuntamiseen tarvittavat moottoripyörän osat on vaihdettu ja/tai asennettu

4.4.2

ajoneuvon omistaja esittää voimassa olevan vaatimustenmukaisuustodistuksen ja sen liitteenä 4.3.1 kohdassa tarkoitetun valmistajan lausunnon.

5.   Monivaiheisessa EU-tyyppihyväksynnässä noudatettavat menettelyt

5.1   Yleistä

5.1.1

Monivaiheisen EU-tyyppihyväksyntämenettelyn moitteeton toteuttaminen edellyttää kaikkien vaiheiden valmistajien yhteistoimintaa. Tämän vuoksi tyyppihyväksyntäviranomaisten on ennen ensimmäisen tai sitä seuraavien vaiheiden hyväksyntöjen myöntämistä varmistuttava siitä, että asianomaisten valmistajien välisestä tarvittavien asiakirjojen ja tietojen toimittamisesta ja vaihtamisesta on olemassa asianmukaiset järjestelyt, jotta taattaisiin, että valmistunut ajoneuvotyyppi täyttää kaikkien asetuksessa (EU) N:o 168/2013 annettujen säännösten tekniset vaatimukset. Toimitettavat ja vaihdettavat tiedot koskevat erityisesti kyseessä olevien järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntöjä sekä niitä keskeneräiseen ajoneuvoon kuuluvia osia, joita ei ole vielä hyväksytty.

5.1.2

Kohdan 5 mukaiset tyyppihyväksynnät myönnetään ajoneuvotyypin senhetkisen valmistusvaiheen perusteella, ja niiden on sisällettävä kaikki aikaisemmissa vaiheissa myönnetyt hyväksynnät.

5.1.3

Monivaiheisessa EU-tyyppihyväksyntämenettelyssä kukin valmistaja on vastuussa kaikkien niiden järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä ja tuotannon vaatimustenmukaisuudesta, jotka se on valmistanut tai jotka se on lisännyt aiempaan rakennusvaiheeseen. Valmistaja ei ole vastuussa aiemmassa vaiheessa hyväksytyistä järjestelmistä, osista tai erillisistä teknisistä yksiköistä, paitsi jos hän muuttaa asianomaisia osia siten, ettei aiemmin myönnetty hyväksyntä ole enää voimassa.

5.2   Menettelyt

Hyväksyntäviranomaisen on

5.2.1

tarkastettava, että kaikki ajoneuvojen tyyppihyväksyntään sovellettavien säädösten nojalla annetut EU-tyyppihyväksyntätodistukset kattavat ajoneuvotyypin sen ollessa valmistunut ja että ne vastaavat säädettyjä vaatimuksia

5.2.2

tarkastettava asetuksen (EU) N:o 168/2013 25 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että lopullisessa vaiheessa tyyppihyväksytty ajoneuvo täyttää kyseisellä hetkellä kaikki sovellettavat tekniset vaatimukset. Tässä yhteydessä tarkastetaan kaikkia niitä vaatimuksia koskevat asiakirjat, jotka monivaiheisessa menettelyssä keskeneräiselle ajoneuvolle myönnetty tyyppihyväksyntä kattaa, vaikka se olisi myönnetty eri ajoneuvoluokalle (-alaluokalle)

5.2.3

tarkastettava asetuksen (EU) N:o 168/2013 25 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ettei hyväksyntämenettelyn valinta vaikuta niihin sovellettaviin aineellisiin vaatimuksiin, jotka hyväksyttävän ajoneuvotyypin on täytettävä silloin, kun kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä myönnetään

5.2.4

huolehdittava, että kaikki tarvittavat tiedot, ottaen huomioon ajoneuvon valmistusvaihe, sisältyvät valmistusasiakirjoihin

5.2.5

huolehdittava asiakirjojen osalta, että ajoneuvoja koskevat eritelmät ja valmistusasiakirjojen I osaan sisältyvät tiedot sisältyvät hyväksyntäasiakirjojen tietoihin ja asianomaisten säädösten osalta EU-tyyppihyväksyntätodistusten tietoihin; jos valmiin ajoneuvon valmistusasiakirjojen I osaan sisältyvää järjestysnumeroa ei ole yhteenkään säädökseen liittyvissä hyväksyntäasiakirjoissa, on varmistettava, että asianomainen osa tai ominaisuus on valmistusasiakirjoissa olevien tietojen mukainen

5.2.6

tehtävä tai annettava tehtäväksi ajoneuvon osien tai järjestelmien tarkastukset hyväksyttäväksi haettua ajoneuvotyyppiä edustavista valituista näytekappaleista sen tarkistamiseksi, onko ajoneuvo(t) valmistettu oikeaksi todistettujen hyväksyntäasiakirjojen tietojen mukaisesti kaikkien asianmukaisten säädösten osalta

5.2.7

tarvittaessa tehtävä tai annettava tehtäväksi tarvittavat erillisten teknisten yksiköiden asennustarkastukset.

5.3   Edellä olevan 4.2.4 kohdan mukaisesti tarkastettavien ajoneuvojen lukumäärän on oltava riittävä, jotta ne yhdistelmät, joille EU-tyyppihyväksyntää haetaan, voidaan ajoneuvon valmistusvaiheesta riippuen tarkistaa 2.1 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

6.   Virtuaalitestausmenetelmien erityiset edellytykset sekä säädökset, joiden osalta valmistaja tai tutkimuslaitos voi käyttää virtuaali- ja/tai itsetestausmenetelmiä

6.0   Tavoitteet ja soveltamisala

6.0.1

Tässä 6 kohdassa vahvistetaan asianmukaiset virtuaalitestausta koskevat säännökset asetuksen (EU) N:o 168/2013 32 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Sitä ei sovelleta saman asetuksen 32 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan.

6.0.2

Tässä 6 kohdassa vahvistetaan myös aiheita asetuksen (EU) N:o 168/2013 64 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaista itsetestausta varten.

6.1   Delegoitujen säädösten ja niiden liitteiden luettelo

Taulukko 3-1

Katsaus asetuksessa (EU) N:o 168/2013 oleviin virtuaali- ja itsetestausta koskeviin vaatimuksiin

Asetuksessa (EU) N:o 168/2013 luetellut vaatimukset	Virtuaali- ja/tai itsetestaus	Aihe	Rajoitukset/huomautukset
Liite II, A2	Itsetestaus	Ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden testausmenetelmät	Koskee vain alaluokkia L3e-A3, L4e-A3 ja L5e eikä sisällä muuta käyttövoimayksikön tehon testausta.
Liite II, B1	Itsetestaus	Äänimerkinantolaitteet	Vain asennus
Liite II, B7	Itsetestaus	Kuljettajien hallintalaitteet, myös hallintalaitteiden, ilmaisimien ja osoittimien merkinnät	Vain nopeusmittari
Liite II, B8	Virtuaalitestaus	Valaisimien ja merkkivalolaitteiden asennus	Vain mitat
Liite II, B9	Virtuaalitestaus	Näkyvyys taakse	Vain asennus; vain E-säännön nro 81 mukaisesti
Liite II, B14	Virtuaalitestaus	Renkaiden asennus	Vain kun välys ylittää 10 mm.
Liite II, C13	Itse- ja virtuaalitestaus	Rekisterikilven tila
Liite II, C15	Itsetestaus	Seisontatuet	Vain 2.5 kohdassa mainitut seisontatukijärjestelmät.
Asetuksen (EU) N:o 168/2013 39 artikla	Itsetestaus	Lakisääteinen kilpi ja EU-tyyppihyväksyntämerkki

7.   Virtuaalitestausmenetelmien yleiset edellytykset

7.1   Virtuaalitestauksen rakenne

Virtuaalitestauksen kuvauksen ja suorittamisen perusrakenteena on käytettävä seuraavaa järjestelyä:

7.1.1

tarkoitus

7.1.2

rakennemalli

7.1.3

rajaehdot

7.1.4

kuormaoletukset

7.1.5

laskenta

7.1.6

arviointi

7.1.7

dokumentointi.

7.2   Tietokonesimuloinnin ja laskennan perusedellytykset

7.2.1   Matemaattinen malli

Matemaattisen mallin toimittaa valmistaja. Mallissa on otettava huomioon testattavaksi tarkoitetun ajoneuvon, järjestelmän ja komponenttien kompleksisuus suhteessa säädöksen vaatimuksiin ja sen rajaehtoihin. Samoja säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin myös testattaessa komponentteja tai teknisiä yksiköitä erillään ajoneuvosta.

7.2.2   Matemaattisen mallin validointi

Matemaattinen malli on validoitava verrattuna todellisiin testiolosuhteisiin. On tehtävä fysikaalinen testi, jotta voidaan verrata matemaattisen mallin tuottamia tuloksia fysikaalisen testin tuloksiin. Testitulosten vertailtavuus on näytettävä toteen. Valmistajan tai tutkimuslaitoksen on laadittava validointiraportti ja toimitettava se hyväksyntäviranomaiselle. Jos matemaattiseen malliin tai ohjelmistoon tehdään muutoksia, jotka voisivat mitätöidä validointiraportin, niistä on ilmoitettava hyväksyntäviranomaiselle, joka voi vaatia uutta validointia. Validoinnin kulku esitetään lisäyksessä 3 olevassa kaaviossa.

7.2.3   Dokumentointi

Valmistajan on asetettava saataville simuloinnissa ja laskennassa käytettävät tiedot ja apuvälineet, ja ne on dokumentoitava sopivalla tavalla.

7.2.4   Välineet ja tuki

Valmistajan on tutkimuslaitoksen pyynnöstä toimitettava sille tai sen käyttöön tarvittavat välineet asianmukaiset ohjelmistot mukaan luettuina.

7.2.5   Lisäksi valmistajan on tarjottava tutkimuslaitokselle asiaankuuluvaa tukea.

7.2.6   Käyttömahdollisuuksien ja tuen saaminen ei poista tutkimuslaitoksen velvollisuuksia, jotka liittyvät sen henkilökunnan taitoihin, lisenssimaksujen maksamiseen tai luottamuksellisuuteen.

8.   Virtulaalitestauksen validointi

8.1

Kaavio 3-1 Kaavio virtuaalitestauksen validoinnin kulusta

LIITE IV

Tuotannon vaatimustenmukaisuuteen sovellettavat vaatimukset

0.   Tavoitteet

0.1

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevalla menettelyllä pyritään varmistamaan, että jokainen tuotettu ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai laite on hyväksytyn tyypin mukainen.

0.2

Menettelyihin sisältyvät erottamattomina osina laadunvarmistuksen hallintajärjestelmien arviointi, jäljempänä ’alkuarviointi’, sekä varmennus ja tuotteeseen liittyvät valvontatoimet, jäljempänä ’tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestely’.

1.   Alkuarviointi

1.1

Hyväksyntäviranomaisen on ennen tyyppihyväksynnän antamista varmistettava, että valmistajan luomat toimenpiteet ja menettelyt riittävät takaamaan tehokkaan valvonnan, jotta tuotannossa olevat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ovat hyväksytyn tyypin mukaisia.

1.2

Arvioiden tekemiseen löytyy ohjeita standardista EN ISO 19011:2011 – Laadunhallinta- ja/tai ympäristöjärjestelmien auditointiohjeet.

1.3

Tyyppihyväksynnän myöntävän viranomaisen on tarkistettava, täyttyykö 1.1 kohdassa asetettu vaatimus. Hyväksyntäviranomaisen on päädyttävä pitämään alkuarviointia sekä jäljempänä 2 jaksossa tarkoitettuja tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyjä hyväksyttävinä siten, että se ottaa tarvittaessa huomioon yhden 1.3.1–1.3.3 kohdassa kuvatuista järjestelyistä tai tapauksen mukaan kyseisten järjestelyjen yhdistelmän kokonaan tai osittain.

1.3.1

Hyväksynnän myöntävän viranomaisen tai kyseisen viranomaisen puolesta toimivan nimetyn tutkimuslaitoksen on toteutettava alkuarviointi ja/tai tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyjen tarkastus.

1.3.1.1

Toteutettavan alkuarvioinnin laajuutta määrittäessään hyväksyntäviranomainen voi ottaa huomioon seuraavia seikkoja koskevat saatavissa olevat tiedot: 1.3.1.1.1 jäljempänä 1.3.3 kohdassa kuvattu valmistajan todistus, jota ei ole pätevöity tai tunnustettu kyseisen kohdan perusteella 1.3.1.1.2 järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksynnän osalta laatujärjestelmien arvioinnit, jotka ajoneuvon valmistajat ovat suorittaneet järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön valmistajan tiloissa yhden tai useamman kyseisellä teollisuudenalalla sovellettavan standardin EN ISO 9001:2008 tai ISO/TS16949:2009 vaatimukset täyttävän eritelmän mukaisesti.

1.3.2

Toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomainen tai hyväksyntäviranomaisen tähän tarkoitukseen nimeämä tutkimuslaitos voi tehdä alkuarvioinnin ja/tai tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyjen tarkastuksen.

1.3.2.1

Tällöin kyseisen toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomaisen on laadittava vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa esitetään osa-alueet ja tuotantoyksiköt, joilla katsotaan olevan merkitystä tyyppihyväksyttäväksi haettujen tuotteiden ja niiden EU-asetusten kannalta, joiden mukaisesti kyseiset tuotteet tyyppihyväksytään.

1.3.2.2

Kun toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomainen on saanut vaatimustenmukaisuusvakuutusta koskevan pyynnön tyyppihyväksynnän antavalta viranomaiselta, sen on viipymättä lähetettävä vaatimustenmukaisuusvakuutus tai ilmoitettava, ettei se pysty antamaan sellaista.

1.3.2.3

Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot: 1.3.2.3.1 yhtymä tai yhtiö (esimerkiksi XYZ automotive) 1.3.2.3.2 alaorganisaatio (esimerkiksi alueellinen osasto) 1.3.2.3.3 tehtaat/valmistuspaikat (esimerkiksi moottoritehdas 1 (maassa A) – ajoneuvotehdas 2 (maassa B)) 1.3.2.3.4 valmistetut ajoneuvot/komponentit (esimerkiksi kaikki luokan LXe mallit) 1.3.2.3.5 arvioidut osa-alueet (esimerkiksi moottorien kokoonpano, korin puristaminen ja kokoonpano, ajoneuvojen kokoonpano) 1.3.2.3.6 tutkitut asiakirjat (esimerkiksi yhtiön ja valmistuspaikan laatukäsikirja ja menettelyt) 1.3.2.3.7 arviointiajankohta (esimerkiksi arviointi tehty pp/kk/vvvv–pp/kk/vvvv) 1.3.2.3.8 suunniteltu seurantakäynti (esim. kk/vvvv).

1.3.3

Hyväksyntäviranomainen voi myös hyväksyä, että kansainvälisen standardin EN ISO 9001:2008 tai ISO/TS16949:2009 mukainen valmistajan todistus (tässä tapauksessa todistuksen soveltamisalaan kuuluvat hyväksyttäväksi haettavat tuotteet) täyttää 1.1 kohdassa asetetut alkuarviointia koskevat vaatimukset edellyttäen, että tuotannon vaatimustenmukaisuus kuuluu laadunhallintajärjestelmän piiriin. Valmistajan on esitettävä tiedot todistuksesta sekä sitouduttava ilmoittamaan hyväksyntäviranomaisille kaikista todistuksen voimassaoloon tai soveltamisalaan tehtävistä muutoksista.

1.4

Ajoneuvon järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksikköjen hyväksynnän myöntämiseksi tehtyjä alkuarviointeja ei tarvitse toistaa ajoneuvon tyyppihyväksyntää varten, vaan niitä täydennetään arvioinnilla, joka kattaa koko ajoneuvon kokoamiseen liittyvät paikat ja toimet, joita aiemmat arvioinnit eivät kattaneet.

2.   Tuotteen vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt

2.1

Kukin vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen liitteenä olevien E-sääntöjen ja asetuksen (EU) N:o 168/2013 mukainen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai laite on valmistettava hyväksytyn tyypin mukaiseksi siten, että se täyttää tässä liitteessä, edellä mainituissa E-säännöissä ja asetuksessa (EU) N:o 168/2013 asetetut vaatimukset.

2.2

Ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä asetuksen (EU) N:o 168/2013 ja vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen liitteenä olevien E-sääntöjen nojalla hyväksyntäviranomaisen on tarkistettava, että jokaisen hyväksynnän osalta on valmistajan kanssa sovitut riittävät järjestelyt ja kirjalliset valvontasuunnitelmat, jotta hyväksytyn tyypin jatkuvan vaatimustenmukaisuuden tarkastamiseksi voidaan suorittaa määrävälein testit tai niihin liittyvät tarkastukset sekä tarvittaessa asetuksessa (EU) N:o 168/2013 ja edellä mainituissa E-säännöissä täsmennetyt testit.

2.3

Tyyppihyväksyntätodistuksen haltijan on erityisesti 2.3.1 varmistettava, että käytettävissä on menettelyt, joilla tuotteiden (ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksikköjen, osien tai laitteiden) vaatimustenmukaisuutta hyväksyttyyn tyyppiin nähden valvotaan tehokkaasti, ja että näitä menettelyjä sovelletaan 2.3.2 voitava käyttää kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastukseen tarvittavaa testauslaitteistoa tai muuta tarkoituksenmukaista laitteistoa 2.3.3 varmistettava, että testi- tai tarkastustulokset kirjataan ja että niiden liiteasiakirjat ovat saatavilla ajan, joka määrätään yhdessä tyyppihyväksyntäviranomaisten kanssa ja joka saa olla enintään kymmenen vuotta 2.3.4 analysoitava kunkin testi- tai tarkastustyypin tulokset tarkistaakseen ja varmistaakseen tuotteen ominaisuuksien pysyvyyden siten, että teolliselle tuotannolle ominaiset vaihtelut sallitaan 2.3.5 huolehdittava siitä, että kunkin tuotetyypin osalta suoritetaan ainakin asetuksessa (EU) N:o 168/2013 ja sen delegoiduissa ja täytäntöönpanosäädöksissä säädetyt sekä edellä mainituissa sovellettavissa E-säännöissä määrätyt testit ja tarkastukset 2.3.6 huolehdittava siitä, että aina kun näytteet tai koekappaleet ovat kyseisen testityypin osalta osoittautuneet vaatimusten vastaisiksi, suoritetaan uusi otanta ja testaus. On toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan tuotantoprosessin saattaminen hyväksytyn tyypin mukaiseksi.

2.4

Kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän antava hyväksyntäviranomainen voi pyytää asteittaisen, yhdistetyn tai monivaiheisen tyyppihyväksynnän osalta tässä liitteessä vahvistettujen tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien vaatimusten noudattamiseen liittyviä tietoja miltä tahansa hyväksyntäviranomaiselta, joka on myöntänyt tyyppihyväksynnän mille tahansa kyseessä olevalle järjestelmälle, osalle tai erilliselle tekniselle yksikölle.

2.5

Ellei kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävä viranomainen ole tyytyväinen 2.4 kohdassa tarkoitettuihin toimitettuihin tietoihin ja on ilmoittanut siitä kirjallisesti asianomaiselle valmistajalle sekä viranomaiselle, joka myöntää tyyppihyväksynnän järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle, kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän antavan viranomaisen on vaadittava tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien lisäauditointien tai -tarkastusten suorittamista kyseisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksikköjen valmistajan valmistuspaikassa, ja tulokset on välittömästi saatettava asianomaisen hyväksyntäviranomaisen saataville.

2.6

Jos 2.4 ja 2.5 kohtaa sovelletaan eikä kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävä viranomainen pidä lisäauditointien tai -tarkastusten tuloksia tyydyttävinä, valmistajan on huolehdittava siitä, että tuotannon vaatimustenmukaisuus palautetaan mahdollisimman pian korjaavilla toimenpiteillä kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävää viranomaista sekä järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle tyyppihyväksynnän myöntävää viranomaista tyydyttävällä tavalla.

3.   Jatkuvat tarkastukset

3.1

Tyyppihyväksynnän myöntänyt viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät määräajoin tehtävillä tarkastuksilla. Valmistaja sallii tätä tarkoitusta varten pääsyn tuotanto-, tarkastus-, testaus-, varastointi- ja jakelupaikkoihin ja antaa kaikki tarvittavat tiedot, jotka koskevat laadunhallintajärjestelmän asiakirjoja ja rekistereitä.

3.1.1

Tavallisesti määräajoin tehtävissä tarkastuksissa on valvottava, että edellä 1 ja 2 jaksossa (alkuarviointi ja tuotteen vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt) vahvistettuja menettelyjä sovelletaan edelleen tehokkaasti.

3.1.1.1

Tutkimuslaitoksen (joka on pätevöity tai tunnustettu 1.3.3 kohdan vaatimusten mukaisesti) suorittamat valvontatoimet on hyväksyttävä 3.1.1 kohdan vaatimusten mukaisiksi alkuarviointia varten vahvistettujen menettelyjen osalta.

3.1.1.2

Hyväksyntäviranomaisen tekemien tarkastusten (muiden kuin 3.1.1.1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten) tavanomaisen suoritusvälin on taattava, että 1 ja 2 jakson mukaisesti sovellettavia aiheellisia tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastuksia tarkastellaan hyväksyntäviranomaisen luottamukseen perustuvin aikavälein.

3.2

Testi- ja tarkastusasiakirjojen sekä tuotantoasiakirjojen on oltava kaikissa tarkastuksissa tarkastajan käytettävissä; tämä koskee erityisesti 2.2 kohdan vaatimusten mukaisesti dokumentoitujen testien ja tarkastusten asiakirjoja.

3.3

Tarkastaja saa ottaa satunnaisotoksen näytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa tai tutkimuslaitoksen tiloissa, jolloin tehdään pelkästään fysikaaliset testit. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrätä valmistajan omien tarkastusten tulosten perusteella.

3.4

Jos valvonnan taso vaikuttaa riittämättömältä tai jos näyttää tarpeelliselta tarkastaa 3.2 kohdan mukaisesti tehtyjen testien luotettavuus, tarkastaja valitsee näytteitä lähetettäväksi tutkimuslaitokselle fysikaalisia testejä varten, jotka suoritetaan niiden tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti, jotka vahvistetaan 4 kohdassa ja asetuksessa (EU) N:o 168/2013 tai sen delegoiduissa säädöksissä tarkoitetuissa E-säännöissä.

3.5

Jos tarkastuksesta saadaan epätyydyttäviä tuloksia, hyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla tuotanto saatetaan vaatimusten mukaiseksi mahdollisimman nopeasti.

3.6

Silloin kun asetuksessa (EU) N:o 168/2013 tai sen delegoiduissa säädöksissä edellytetään E-sääntöjen noudattamista, valmistaja voi E-säännöissä määrättyjä vaatimustenmukaisuutta koskevia vaatimuksia vastaavana vaihtoehtona noudattaa tämän liitteen säännöksiä. Sovellettaessa 3.5 tai 3.6 kohtaa on kuitenkin noudatettava kaikkia E-säännöissä erikseen määrättyjä tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevia vaatimuksia hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, kunnes se katsoo, että tuotanto on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

4.   Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testaamista koskevat vaatimukset 3.4 kohdassa tarkoitetun tuotteiden vaatimustenmukaisuuden valvonnan ollessa riittämätöntä

4.1   Ympäristövaatimukset ja käyttövoimayksikön tehoa koskevat vaatimukset

4.1.1   Pakokaasupäästöjä kylmäkäynnistyksen jälkeen koskeva testityyppi I, nopeutetun joutokäynnin pakokaasupäästöjä koskeva testityyppi II sekä hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineen ja sähköenergian kulutuksen mittaamista ja sähkökäyttöisen toimintasäteen määrittämistä koskeva testityyppi VII

4.1.1.1   Ajoneuvot on valmistettava hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisesti.

4.1.1.2   Asianmukaiset tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat tarkastukset on tehtävä, jotta voidaan varmistaa 4.1.1.1 kohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttyminen.

4.1.1.3   Ainoastaan polttomoottoria käyttävät ajoneuvot:

4.1.1.3.1   Pääsääntöisesti keinot tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi ajoneuvojen pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen osalta tarkastetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 30 artiklan 2 kohdassa vahvistetun mallin mukaisessa tyyppihyväksyntätodistuksessa olevan kuvauksen perusteella.

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonta perustuu hyväksyntäviranomaisen arvioon valmistajan tuotannon auditointimenettelystä, jonka tarkoituksena on varmistaa valmistetun ajoneuvon vaatimustenmukaisuus pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen osalta.

Jos hyväksyntäviranomainen ei pidä valmistajan auditointimenettelyä riittävän tasokkaana, se voi vaatia varmennustestien tekemistä tuotannossa oleville ajoneuvoille.

4.1.1.3.1.1   Sellaisen ajoneuvotyypin pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen mittaus, jonka hyväksyntää on kerran tai useita kertoja laajennettu, on tehtävä testin aikana saatavana oleville ajoneuvoille (ensimmäisessä asiakirjassa tai sen laajennuksissa kuvatuille ajoneuvoille).

4.1.1.3.1.1.1   Ajoneuvon vaatimustenmukaisuus pakokaasupäästöjä kylmäkäynnistyksen jälkeen koskevan testityypin I ja hiilidioksidipäästöjä koskevan testityypin VII osalta

4.1.1.3.1.1.1.1   Valmistussarjasta valitaan satunnaisesti kolme ajoneuvoa, jotka testataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 ja 24 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Huononemiskertoimia sovelletaan testityypin I päästötestien tulosten keskiarvoon seuraavalla tavalla:

4.1.1.3.1.1.1.1.1

Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädettyä kestävyystestausmenetelmää huonontumiskertoimet lasketaan testityypin I päästötestien tuloksista asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VII olevassa A osassa tarkoitetun täyden kilometrimäärän ajan ja sen päättyessä ja 4.1.1.3.1.1.1.1.2 kohdassa tarkoitetun lineaarisen laskentatavan mukaisesti; laskennan tuloksena saadaan kulmakertoimen arvo ja offset-arvo päästön kutakin ainesosaa kohti. Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat päästötestien tulokset lasketaan käyttämällä seuraavaa kaavaa: Yhtälö 4-1: jossa a = asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetun testityypin V mukaisesti määritetty kulmakertoimen arvo b = asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetun testityypin V mukaisesti määritetty offset-arvo x = päästötestin tulos (hiilivedyt (HC), hiilimonoksidi (CO), typpioksidit (NOx), muut hiilivedyt kuin metaani (NMHC) ja tarvittaessa hiukkaset (PM)) vanhennetun ajoneuvon (ajettu enintään 100 km sen jälkeen, kun se käynnistettiin ensimmäisen kerran tuotantolinjan lopussa) päästöjen kutakin ainesosaa kohti mg/km y = tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat päästötulokset päästöjen kutakin ainesosaa kohti mg/km. Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien keskitulosten on oltava asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa vahvistettuja epäpuhtauspäästöjen raja-arvoja alemmat.

4.1.1.3.1.1.1.1.2

Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädettyä kestävyystestausmenetelmää huononemiskerroin muodostuu asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitetun testityypin V mukaisesti lasketusta kulmakertoimen arvosta ja offset-arvosta päästöjen kutakin ainesosaa kohti. Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien päästötulosten laskemiseksi päästöjen kutakin ainesosaa kohti (y) käytetään yhtälöä 4-1.

4.1.1.3.1.1.1.1.3

Sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädettyä kestävyystestausmenetelmää asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VII olevassa A osassa vahvistettuja kiinteitä huononemiskertoimia käytetään kulmakertoimen arvoina ja offset-arvoksi asetetaan 0. Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat keskimääräiset päästötulokset päästöjen kutakin ainesosaa kohti (y) lasketaan käyttämällä yhtälöä 4-1.

4.1.1.3.1.1.1.1.4

Testityypin VII keskimääräisten tulosten (hiilidioksidipäästöt, polttoaineen/energian kulutus ja tarvittaessa sähkökäyttöinen toimintasäde) on oltava enintään valmistajan tyyppihyväksynnän yhteydessä ilmoittamien arvojen suuruiset.

4.1.1.3.1.1.1.1.5

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta pidetään riittävänä, jos kahden ensimmäisen ajoneuvon keskimääräiset päästöt täyttävät 4.1.1.3.1.1.1.1 kohdassa säädetyt vaatimukset.

4.1.1.3.1.1.1.2   Jos kahden ensimmäisen ajoneuvon keskimääräiset päästöt eivät ole vaatimusten mukaisia, tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevaa menettelyä jatketaan seuraavasti:

4.1.1.3.1.1.1.2.1

Jos viranomainen hyväksyy valmistajan ilmoittaman tuotannon keskihajonnan, testit tehdään 4.1.1.3.2 kohdan mukaisesti.

4.1.1.3.1.1.1.2.2

Jos viranomainen ei hyväksy valmistajan ilmoittaman tuotannon keskihajontaa, testit tehdään 4.1.1.3.3 kohdan mukaisesti.

4.1.1.3.1.1.1.3   Valmistussarjan tuotantoa pidetään vaatimustenmukaisena tai vaatimustenvastaisena kolmelle näyteajoneuvolle tehtyjen testien perusteella, jos pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen osalta saadaan hyväksytty tai hylätty tulos asiaa koskevassa taulukossa esitettyjen testikriteerien nojalla.

Jos pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen osalta ei saada hyväksyttyä tai hylättyä tulosta, tehdään testi vielä yhdelle lisäajoneuvolle (ks. kaavio 4-1).

4.1.1.3.1.1.1.4   Jaksoittaisesti regeneroitavien järjestelmien tulokset on kerrottava tekijällä Ki, joka on saatu ajankohtana, jolloin tyyppihyväksyntä on myönnetty.

Valmistajan pyynnöstä testaus voidaan tehdä välittömästi regeneroinnin tapahduttua.

Kuva 4-1

Testityyppejä I, II ja VII koskevat hyväksymis-/hylkäysperusteet

4.1.1.3.1.1.2   Sen estämättä, mitä asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 ja 24 artiklassa vahvistetuissa ympäristövaatimuksissa säädetään, testit tehdään ajoneuvoille, joilla on ajettu enintään 100 km sen jälkeen, kun ne käynnistettiin ensimmäisen kerran tuotantolinjan lopussa.

4.1.1.3.1.1.2.1   Valmistajan vaatimuksesta testit kuitenkin tehdään ajoneuvoille, joille on tehty enintään 1 000 km:n mittainen sisäänajo.

Tässä tapauksessa sisäänajon tekee valmistaja, jonka on sitouduttava olemaan tekemättä ajoneuvoihin mitään säätöjä.

4.1.1.3.1.1.2.2   Jos valmistaja pyytää lupaa sisäänajon tekemiseen (x km, jossa x ≤ 1 000 km), se voidaan tehdä seuraavasti:

Pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöt mitataan enintään 100 km sen jälkeen, kun ajoneuvo käynnistettiin ensimmäisen kerran tuotantolinjan lopussa ja x km:n kohdalla ensimmäisestä testattavasta ajoneuvosta (joka voi olla tyyppihyväksyntäajoneuvo).

Päästöjen kehittymistä kuvaava kerroin (EC) lasketaan 100:n ja x km:n päästöarvoista seuraavasti:

Yhtälö 4-2:

EC voi olla arvoltaan pienempi kuin 1.

Seuraaville ajoneuvoille ei tehdä sisäänajoa, mutta niiden 100 km:n päästöarvot muunnetaan kertoimen EC avulla.

Tällöin käytettäviksi arvoiksi tulevat

ensimmäisen ajoneuvon osalta arvo x km:n kohdalla;

seuraavien ajoneuvojen osalta arvot enintään 100 km:n kohdalla päästöjen kehittymistä kuvaavalla kertoimella (EC) kerrottuna.

4.1.1.3.1.1.2.3   Vaihtoehtona tälle menettelylle valmistaja voi käyttää kertoimelle EC kiinteää arvoa 0,92 ja kertoa kaikki nollan kilometrin kohdalla mitatut pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöarvot tällä kertoimella.

4.1.1.3.1.1.2.4   Testi tuotannon vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi voidaan suorittaa markkinoilla saatavissa olevalla polttoaineella, jonka C3/C4-suhde on asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan A osan 1 kohdassa tarkoitettujen vertailupolttoaineiden C3/C4-suhteiden välillä nestekaasun osalta tai jonka Wobben indeksi on äärimmäisten vertailupolttoaineiden Wobben indeksien välillä maakaasun tai vety-maakaasuseoksen osalta. Tällaisessa tapauksessa hyväksyntäviranomaiselle on esitettävä polttoaineanalyysi.

4.1.1.3.2   Vaatimustenmukaisuuden toteaminen silloin, kun valmistajan tilastotietoja on käytettävissä

4.1.1.3.2.1   Seuraavissa kohdissa kuvataan menettely tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmentamiseksi pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen osalta silloin, kun valmistajan tuotannon keskihajonta on jälleen hyväksyttävä.

4.1.1.3.2.2   Kun näytteen vähimmäiskoko on kolme ajoneuvoa, näytteenotto tehdään siten, että todennäköisyys sille, että valmistuserä läpäisee testin, kun 40 prosenttia siitä on viallista, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), ja todennäköisyys sille, että valmistuserä hyväksytään, kun 65 prosenttia siitä on viallista, on 0,1 (kuluttajan riski = 10 prosenttia).

4.1.1.3.2.3   Käytetään seuraavaa menettelyä (ks. kuva 4-1):

L on asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa vahvistettujen pakokaasupäästörajojen ja ilmoitettujen hiilidioksidipäästöjen tyyppihyväksyntäarvon luonnollinen logaritmi:

xi	=	otoksen i:nnelle ajoneuvolle mitatun arvon luonnollinen logaritmi
s	=	tuotannon tavanomaisen vaihtelun estimaatti (mitattujen arvojen luonnollisen logaritmin laskemisen jälkeen)
n	=	tarkasteltavan otoksen numero.

4.1.1.3.2.4   Lasketaan otoksen standardipoikkeamien summa seuraavasti:

Yhtälö 4-2:

4.1.1.3.2.5   Siten:

4.1.1.3.2.5.1

jos laskettu arvo on suurempi kuin taulukossa 4-1 oleva hyväksynnän raja-arvo, valmistussarja hyväksytään

4.1.1.3.2.5.2

jos laskettu arvo on pienempi kuin taulukossa 4-1 oleva hylkäyksen raja-arvo, valmistussarja hylätään

4.1.1.3.2.5.3

jos kumpikaan edellisistä ehdoista ei toteudu, testataan vielä yksi ajoneuvo asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan A osan mukaisesti ja sovelletaan menettelyä otokseen, joka on kooltaan yhden suurempi kuin aikaisemmin.

4.1.1.3.2.5.4

Taulukko 4-1 Hyväksyvä/hylkäävä päätös otoksen koon mukaan; vaatimustenmukaisuuden toteaminen silloin, kun valmistajan tilastotietoja on käytettävissä Otoksen koko (testattujen ajoneuvojen kumulatiivinen määrä) Hyväksyvän päätöksen luku Hylkäävän päätöksen luku (a) (b) (c) 3 3,327 –4,724 4 3,261 –4,79 5 3,195 –4,856 6 3,129 –4,922 7 3,063 –4,988 8 2,997 –5,054 9 2,931 –5,12 10 2,865 –5,185 11 2,799 –5,251 12 2,733 –5,317 13 2,667 –5,383 14 2,601 –5,449 15 2,535 –5,515 16 2,469 –5,581 17 2,403 –5,647 18 2,337 –5,713 19 2,271 –5,779 20 2,205 –5,845 21 2,139 –5,911 22 2,073 –5,977 23 2,007 –6,043 24 1,941 –6,109 25 1,875 –6,175 26 1,809 –6,241 27 1,743 –6,307 28 1,677 –6,373 29 1,611 –6,439 30 1,545 –6,505 31 1,479 –6,571 32 –2,112 –2,112

4.1.1.3.3   Vaatimustenmukaisuuden toteaminen silloin, kun valmistajan tilastotiedot eivät ole hyväksyttäviä tai niitä ei ole käytettävissä

4.1.1.3.3.1   Seuraavissa kohdissa kuvataan menettely tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmentamiseksi pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen osalta silloin, kun valmistajan tuotannon keskihajonta joko ei ole hyväksyttävä tai sitä ei ole käytettävissä.

4.1.1.3.3.2   Kun näytteen vähimmäiskoko on kolme ajoneuvoa, näytteenotto tehdään siten, että todennäköisyys sille, että valmistuserä läpäisee testin, kun 40 prosenttia siitä on viallista, on 0,95 (tuottajan riski = 5 prosenttia), ja todennäköisyys sille, että valmistuserä hyväksytään, kun 65 prosenttia siitä on viallista, on 0,1 (kuluttajan riski = 10 prosenttia).

4.1.1.3.3.3   Hiilidioksidipäästöjen mittausarvojen katsotaan noudattavan logaritmista normaalijakautumaa, minkä vuoksi mittausarvoista on ensin otettava luonnollinen logaritmi. Olkoot mo ja m otoksen minimi- ja maksimikoot (mo = 3 ja m = 32) ja olkoon n kulloisenkin näytteen numero.

4.1.1.3.3.4   Jos sarjan mittaustulosten luonnolliset logaritmit ovat x1, x2, …, xj ja L on asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa A osassa vahvistettujen pakokaasupäästörajojen ja hiilidioksidipäästöjen ilmoitetun tyyppihyväksyntäarvon luonnollinen logaritmi, niin määritellään:

Yhtälöt 4-3:

4.1.1.3.3.5   Taulukossa 4-2 esitetään myönteisen (An) ja kielteisen (Bn) päätöksen luvut kunkin näytemäärän osalta. Testin tilastollinen tulos on suhde , ja sitä käytetään sarjan hyväksyvän tai hylkäävän päätöksen määrittämiseen seuraavasti:

kun mo ≤ n ≤ m:

4.1.1.3.3.5.1

sarja hyväksytään, jos ;

4.1.1.3.3.5.2

sarja hylätään, jos ;

4.1.1.3.3.5.3

suoritetaan uusi mittaus, jos Taulukko 4-2 Hyväksyvä/hylkäävä päätös otoksen koon mukaan; vaatimustenmukaisuuden toteaminen silloin, kun valmistajan tilastotiedot eivät ole hyväksyttäviä tai niitä ei ole käytettävissä Otoksen koko (testattujen ajoneuvojen kumulatiivinen määrä) Hyväksyvän päätöksen luku An Hylkäävän päätöksen luku Bn (a) (b) (c) 3 –0,80380 16,64743 4 –0,76339 7,68627 5 –0,72982 4,67136 6 –0,69962 3,25573 7 –0,67129 2,45431 8 –0,64406 1,94369 9 –0,61750 1,59105 10 –0,59135 1,33295 11 –0,56542 1,13566 12 –0,53960 0,97970 13 –0,51379 0,85307 14 –0,48791 0,74801 15 –0,46191 0,65928 16 –0,43573 0,58321 17 –0,40933 0,51718 18 –0,38266 0,45922 19 –0,35570 0,40788 20 –0,32840 0,36203 21 –0,30072 0,32078 22 –0,27263 0,28343 23 –0,24410 0,24943 24 –0,21509 0,21831 25 –0,18557 0,18970 26 –0,15550 0,16328 27 –0,12483 0,13880 28 –0,09354 0,11603 29 –0,06159 0,09480 30 –0,02892 0,07493 31 0,00449 0,05629 32 0,03876 0,03876

4.1.1.3.3.6   Huomautukset

Seuraavat rekursiiviset kaavat ovat hyödyllisiä laskettaessa peräkkäisiä testimuuttujien arvoja:

Yhtälöt 4-4:

(n=2, 3, …; ; v1=0)

4.1.1.3.4   Tyyppihyväksynnän myöntävillä viranomaisilla on oikeus milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä käytettävät menetelmät.

4.1.1.3.5   Kussakin tarkastuksessa testejä ja tuotannon valvontaa koskevat asiakirjat on esitettävä vierailevalle tarkastajalle.

4.1.1.3.6   Tarkastaja voi valita satunnaisnäytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrittää valmistajan omien tarkastusten tulosten mukaisesti.

4.1.1.3.7   Jos laatutaso ei ole tyydyttävä tai jos näyttää tarpeelliselta tarkistaa 9.4.2.2 kohdan mukaisten testien pätevyys, tarkastaja valitsee näytekappaleet, jotka toimitetaan hyväksyntätestit suorittaneelle tutkimuslaitokselle.

4.1.1.3.8   Tyyppihyväksyntäviranomainen saa suorittaa minkä tahansa tässä liitteessä säädetyn testin.

4.1.1.4   Sähköistä hybridivoimalaitetta käyttävät ajoneuvot

Pääsääntöisesti keinot tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi hybridisähköajoneuvojen pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen, sähköenergian kulutuksen ja sähkökäyttöisen toimintasäteen osalta tarkastetaan asetuksen (EU) N:o 168/2013 30 artiklan 2 kohdassa esitetyn mallin mukaisessa tyyppihyväksyntätodistuksessa olevan kuvauksen perusteella.

Tuotannon vaatimustenmukaisuustarkastukset perustuvat hyväksyntäviranomaisen arvioon valmistajan tuotannon auditointimenettelystä, jonka tarkoituksena on varmistaa ajoneuvotyypin vaatimustenmukaisuus pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen, sähköenergian kulutuksen ja sähkökäyttöisen toimintasäteen osalta.

Jos viranomainen ei pidä valmistajan auditointimenettelyä riittävän tasokkaana, se voi vaatia varmennustestien tekemistä tuotannossa oleville ajoneuvoille.

Pakokaasu- ja hiilidioksidipäästöjen vaatimustenmukaisuus tarkistetaan käyttämällä 4.1.1.3.1–4.1.1.3.3 kohdassa kuvattuja tilastomenettelyitä. Ajoneuvot testataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevassa A osassa kuvatun menettelyn mukaisesti.

4.1.1.5   Korvaavat pilaantumista rajoittavat laitteet

4.1.1.5.1   Vaatimustenmukaisuuden tarkistamiseksi edellä edellytetyllä tavalla tyyppihyväksytyn ajoneuvon tuotantolinjalta otetaan yksi näytekappale korvaavasta pilaantumista rajoittavasta laitteesta.

4.1.1.5.2   Tuotantoa pidetään tämän liitteen säännösten mukaisena, jos edustava kanta-ajoneuvo, jossa on tuotantolinjalta satunnaisesti valittu pilaantumista rajoittava laite, on siihen sovellettavien asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklassa säädettyjen ympäristöominaisuuksia koskevien vaatimusten mukainen. Edustavaan kanta-ajoneuvoon asennetun voimalaitteen suorituskyky mitataan asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä II olevan A osan mukaisesti, eikä se saa ylittää sen alkuperäisen pilaantumista rajoittavan laitteen käyttövoimayksikön tehoa, jonka se korvaa.

4.1.1.6   Toimet, jotka toteutetaan, jos tuotanto ei ole vaatimustenmukaista

Jos tarkastusten aikana todetaan vaatimustenvastaisuutta, hyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että kaikki tarvittavat toimenpiteet tuotannon saamiseksi jälleen vaatimusten mukaiseksi toteutetaan mahdollisimman nopeasti.

4.1.1.7   Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

4.1.1.7.1   Ajoneuvotyypille myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos 4.1.1.1 kohdan vaatimuksia ei noudateta.

4.1.1.7.2   Jos jäsenvaltio peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille.

4.1.2   Tuotannon vaatimustenmukaisuus haihtumispäästöjä koskevan testityypin IV osalta

Rutiininomaisia tuotantolinjan päässä tehtäviä testejä varten valmistaja voi osoittaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden ottamalla näytteitä ajoneuvoista, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset. Vaihtoehtoisesti on suoritettava kokonaisuudessaan tässä liitteessä kuvattu testausmenetelmä. Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää vaihtoehtoista testausmenettelyä, jos menettely on esitetty tutkimuslaitokselle ja kyseinen laitos on hyväksynyt sen tyyppihyväksyntämenettelyn aikana hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla.

4.1.2.1   Vuototesti

4.1.2.1.1   Haihtumispäästöjen valvontajärjestelmästä ulkoilmaan johtavat aukot on eristettävä.

4.1.2.1.2   Polttoainejärjestelmään syötetään paine, jonka suuruus on 3,7 kPa ± 0,1 kPa (370 ± 10 mm H2O:a).

4.1.2.1.3   Paineen annetaan tasaantua ennen polttoainejärjestelmän erottamista painelähteestä.

4.1.2.1.4   Polttoainejärjestelmän erottamisen jälkeen paine ei saa laskea enempää kuin 0,5 kPa (50 mm H2O:a) viidessä minuutissa.

4.1.2.2   Tuuletustesti

4.1.2.2.1   Päästöjen valvontajärjestelmästä ulkoilmaan johtavat aukot on eristettävä.

4.1.2.2.2   Polttoainejärjestelmään syötetään paine, jonka suuruus on 3,7 kPa ± 0,1 kPa (370 ± 10 mm H2O:a).

4.1.2.2.3   Paineen annetaan tasaantua ennen polttoainejärjestelmän erottamista painelähteestä.

4.1.2.2.4   Päästöjen valvontajärjestelmän tuuletusaukot ulkoilmaan palautetaan tuotantokuntoon.

4.1.2.2.5   Polttoainejärjestelmän paineen on laskettava pienemmäksi kuin 1,0 kPa (100 mm H2O:a) kahden minuutin kuluessa.

4.1.2.3   Tyhjennystesti

4.1.2.3.1   Tyhjennysaukkoon kytketään laite, joka kykenee ilmaisemaan ilman virtausmäärän 0,25 l/min, ja tyhjennysaukkoon yhdistetään kytkentäventtiilin kautta paineastia, joka on riittävän suuri, jottei sillä ole merkittävää vaikutusta tyhjennysjärjestelmään, tai vaihtoehtoisesti

4.1.2.3.2   valmistaja voi käyttää itse valitsemaansa virtausmittaria, jos hyväksyntäviranomainen sen hyväksyy.

4.1.2.3.3   Ajoneuvoa on käytettävä siten, että mikä tahansa tyhjennysjärjestelmän rakenneominaisuus, joka voi rajoittaa tyhjennystä, havaitaan. Olosuhteet kirjataan.

4.1.2.3.4   Kun moottori toimii tässä kohdassa tarkoitetuissa rajoissa, ilman virtaus määritetään joko

4.1.2.3.4.1

laitteen ollessa kytkettynä siten, että paine laskee ulkoilman paineesta tasolle, joka osoittaa, että 0,25 litraa ilmaa on virrannut haihtumispäästöjen valvontajärjestelmään minuutissa, tai

4.1.2.3.4.2

käyttämällä vaihtoehtoista virtausmittauslaitetta, jonka lukemaksi on todettava vähintään 0,25 litraa minuutissa.

4.1.2.3.4.3

Valmistajan pyynnöstä voidaan käyttää vaihtoehtoista puhdistustestimenettelyä, jos menettely on esitetty tutkimuslaitokselle ja kyseinen laitos on hyväksynyt sen tyyppihyväksyntämenettelyn aikana.

4.1.2.4   Valvontamenetelmät

4.1.2.4.1   Hyväksyntäviranomainen, joka on antanut tyyppihyväksynnän, voi milloin tahansa tarkastaa kullekin tuotantoyksikölle soveltuvat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät.

4.1.3   Melutasoa koskeva testityyppi VIII

4.1.3.1   Ajoneuvon vaatimustenmukaisuus melutason osalta

Kaikkien valmistettujen ajoneuvojen on oltava hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisia, varustettuja tyyppihyväksynnän mukaisella äänenvaimentimella ja täytettävä asetuksen (EU) N:o 168/2013 23 artiklassa ja liitteessä VI olevassa D osassa säädetyt asianomaiseen ajoneuvotyyppiin liittyvät vaatimukset.

4.1.3.1.1   Edellä tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden testaamiseksi tuotantolinjalta valitaan yksi sellainen ajoneuvo, jonka tyyppi on hyväksytty tämän 4.1.3 kohdan mukaisesti. Tuotantoa pidetään tämän kohdan säännösten mukaisena, jos asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa D kohdassa tarkoitetulla testausmenetelmällä mitattu melutaso ei ylitä tyyppihyväksynnän yhteydessä mitattua arvoa enemmällä kuin 3 dB(A):lla eikä tässä kohdassa vahvistettuja rajoja enemmällä kuin 1 dB(A):lla.

4.1.3.2   Muiden kuin alkuperäisten korvaavien pakojärjestelmien tuotannon vaatimustenmukaisuus

4.1.3.2.1   Jokaisen valmistetun pakojärjestelmän on oltava tämän kohdan mukaisesti tyyppihyväksynnän saaneen tyypin mukainen ja täytettävä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa D osassa säädetyt vaatimukset, jotka koskevat sellaista ajoneuvotyyppiä, johon ne on tarkoitettu.

4.1.3.2.2   Edellä tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden testaamista varten päästöistä otetaan näyte tämän 4.1.3 kohdan mukaisesti tyyppihyväksytystä tuotantosarjasta.

4.1.3.2.3   Tuotantoa pidetään tämän 4.1.3 kohdan mukaisena, jos asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa D osassa säädetyt vaatimukset täyttyvät ja jos kyseisessä liitteessä tarkoitetulla testausmenetelmällä mitattu melutaso ei ylitä tyyppihyväksynnän yhteydessä mitattua arvoa enemmällä kuin 3 dB(A):lla.

4.1.4   Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset ajoneuvon suurimman rakenteellisen nopeuden, suurimman vääntömomentin, suurimman jatkuvan nimellistehon ja suurimman huipputehon osalta

4.1.4.1   Ajoneuvon enimmäisnopeuden mittapoikkeamat tuotannon vaatimustenmukaisuuden testaamisen yhteydessä

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden tarkastuksessa saatu ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus voi poiketa ± 5 prosenttia tyyppihyväksyntätestin yhteydessä määritellystä arvosta.

4.1.4.2   Suurimman vääntömomentin, suurimman jatkuvan nimellistehon, suurimman nettotehon ja suurimman huipputehon poikkeamat tuotannon vaatimustenmukaisuuden testaamisen yhteydessä

Taulukko 4-3

Suurimman vääntömomentin, suurimman jatkuvan nimellistehon, suurimman nettotehon ja suurimman huipputehon mittapoikkeama mitatun tehon mukaan

Mitattu teho	Suurimman vääntömomentin, suurimman jatkuvan nimellistehon, suurimman nettotehon ja suurimman huipputehon hyväksytty poikkeama
< 1 kW	≤ 20 %
1 kW ≤ mitattu teho < 11 kW	≤ 10 %
> 11 kW	≤ 5 %

4.1.5   Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat vaatimukset ajokuntoisen massan osalta

Luokan L ajoneuvon ajokuntoinen massa saa poiketa ilmoitetusta nimellisarvosta enintään 8 prosenttia ylös- tai alaspäin enintään asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä I tarkoitettuihin ajokuntoisen massan kynnysarvoihin saakka.

5.   Ajokuntoisen massan sallittujen toleranssien tarkistaminen

Riippumatta siitä, sovelletaanko 4 kohtaa, jäsenvaltioiden on 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä toimitettava komissiolle tilastotiedot tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonnassa havaituista ajokuntoisen massan todellisista toleranssivaihteluista. Tilastotiedoissa on ilmoitettava tyyppihyväksynnän yhteydessä mitattu ajokuntoinen massa ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden arvioinnin yhteydessä tuotantolinjalla mitattu mahdollinen positiivinen ja negatiivinen vaihtelu prosentteina edellä mainitusta ajokuntoisesta massasta. Näiden tietojen perusteella komissio arvioi, onko 4.1.5 kohdassa vahvistettua suurinta sallittua prosentuaalista toleranssia tarpeen tarkistaa.

LIITE V

Kytkentä- ja kiinnityslaitteisiin sovellettavat vaatimukset

1.   Soveltamisala

1.1

Tätä liitettä sovelletaan luokan L ajoneuvojen kytkentä- ja kiinnityslaitteisiin, jos sellaisia on asennettu.

1.2

Tässä liitteessä esitetään vaatimukset, jotka luokan L ajoneuvojen kytkentälaitteiden on täytettävä, jotta 1.2.1 varmistetaan yhteensopivuus yhdistettäessä luokan L ajoneuvoja ja erityyppisiä perävaunuja 1.2.2 varmistetaan ajoneuvon ja perävaunun turvallinen yhteenkytkentä kaikissa käyttöolosuhteissa 1.2.3 varmistetaan turvallinen kytkentä ja irrotus.

2.   Yleiset vaatimukset

2.1

Luokan L ajoneuvojen kytkentälaitteet on valmistettava ja kiinnitettävä hyvän teknisen käytännön mukaisesti ja niiden käytön on oltava turvallista. Ne voidaan hyväksyä erillisinä teknisinä yksikköinä tämän asetuksen nojalla tai hyväksyä E-säännön nro 55 (1) nojalla.

2.2

Kytkentälaitteet on suunniteltava ja valmistettava siten, että ne voivat normaalissa käytössä toimia jatkuvasti tyydyttävällä tavalla, kun niitä huolletaan asianmukaisesti ja kuluvat osat vaihdetaan ajoissa.

2.3

Jokaisen kytkentälaitteen mukana on seurattava asennus- ja käyttöohjeet, joissa on riittävästi tietoa, jotta pätevä henkilö pystyy asentamaan sen ajoneuvoon ja saamaan sen asianmukaiseen käyttökuntoon. Ohjeiden on oltava sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa kytkentälaite asetetaan myyntiin.

2.4

On käytettävä sellaisia materiaaleja, joiden ominaisuudet on määritelty standardissa kyseiseen käyttötarkoitukseen soveltuviksi tai joihin hakemuksen yhteydessä on liitetty niiden käyttötarkoitukset esittävä aineisto.

2.5

Kaikki sellaiset kytkentälaitteen osat, joiden pettäminen voisi aiheuttaa ajoneuvojen irtoamisen toisistaan, on valmistettava teräksestä. Muita materiaaleja voidaan käyttää, jos valmistaja on osoittanut tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla, että niiden laatu on terästä vastaava.

2.6

Kaikissa kytkentälaitteissa on oltava varmistettu mekaaninen kiinnitys ja kiinni-asennossa on oltava vähintään yksi varmentava mekaaninen kiinnitys.

2.7

Jos luokan L ajoneuvo on varustettu kytkentälaitteella, siinä on käytettävä lisäyksessä 1 olevan kuvan Ap1-1 mukaisesti määritettyä vetokuulaa. Kytkentälaite on valittava ja asennettava siten, että se sopii mahdollisimman hyvin useisiin perävaunutyyppeihin. Muitakin kytkentälaitteita kuin vetokuulia saa käyttää, jos 2.8 kohdan vaatimukset täyttyvät ja jos perävaunuilta ei vaadita yhteensopivuutta tai vaihdettavuutta (tyyppikohtaiset yhdistelmät).

2.8

Kytkentälaitteet on suunniteltava siten, että ne täyttävät 2.9, 2.10, 2.11 sekä 3, 4 ja 5 kohdan mukaiset käyttöä, asennuskohtaa, liikkuvuutta ja lujuutta koskevat vaatimukset.

2.9

Kytkentälaitteet on suunniteltava ja kiinnitettävä niin, että saavutetaan hyvän teknisen käytännön mukainen mahdollisimman korkea turvallisuustaso; tämä koskee myös kytkentälaitteen käyttöä.

2.10

Yhden ihmisen on voitava turvallisesti kytkeä ja irrottaa ajoneuvot ilman työkaluja.

2.11

Irrotettavia kytkentälaitteita on voitava käyttää helposti käsin ilman työkaluja.

2.12

Kytkentälaitteen tai ajoneuvon markkinoille saattavan valmistajan on annettava kuluttajalle kaikilla virallisilla kielillä ohjeita ja tietoa siitä, miten luokan L ajoneuvon ajaminen perävaunun kanssa vaikuttaa ajo-ominaisuuksiin.

3.   Asennuskohtaa koskevat vaatimukset

3.1

Ajoneuvoihin kiinnitettyjen kytkentälaitteiden on oltava sellaisia, että käyttö on esteetöntä ja turvallista.

3.2

Ajoneuvoihin kiinnitettyjen vetokuulien on oltava lisäyksen 1 kuvassa Ap1-2 esitetyn geometrian mukaisia.

3.3

Jos kyseessä on muu kytkentälaite kuin vetokuula, täytyy sen kytkentäpisteen korkeuden olla sama kuin perävaunun vetoaisan kytkentäpisteen korkeus ± 35 mm:n tarkkuudella, jos perävaunu on vaakasuorassa asennossa.

3.4

Kiinnityskorvakkeiden muodon ja mittojen on vastattava ajoneuvon valmistajan vaatimuksia kiinnityspisteiden ja muiden tarvittavien asennuslaitteiden osalta.

3.5

Ajoneuvon valmistajan kytkentälaitetyyppiä, perävaunun sallittua massaa ja kytkentäpisteeseen kohdistuvaa sallittua staattista pystysuoraa kuormitusta koskevia vaatimuksia on noudatettava.

3.6

Asennettu kytkentälaite ei saa peittää näkyvistä takana olevaa rekisterikilpeä ja/tai valaisinkomponentteja, tai on käytettävä kytkentälaitetta, joka voidaan irrottaa ilman erikoistyökaluja.

3.7

Kiinnityskorvakkeiden valmistajien on varustettava laitteet kiinnityspisteillä, joihin voidaan kiinnittää lisäkytkentöjä tai laitteet, joiden avulla perävaunu voidaan pysäyttää automaattisesti, jos pääkytkinlaite aukeaa.

3.7.1

Lisäkytkentälaitteen ja/tai varmistuskaapelin kiinnityspisteiden on sijaittava niin, että lisäkytkentä tai varmistuskaapeli ei käytössä ollessaan haittaa kytkimen normaalia kiertymistä tai työntöjarrujärjestelmän toimintaa.

3.7.2

Jos kiinnityspisteitä on yksi, se on sijoitettava etäisyydelle, joka on enintään 100 mm kytkennän kiertymisen keskikohdan kautta kulkevasta pystysuorasta tasosta. Jos tämä ei käytännössä ole mahdollista, kiinnityspisteitä on oltava kaksi, yksi pystysuoran tason molemmilla puolilla yhtä kaukana keskilinjasta ja korkeintaan 250 mm:n etäisyydellä siitä. Kiinnityspisteiden on oltava niin takana ja niin ylhäällä kuin on käytännössä mahdollista.

4.   Nivellysvaatimukset

4.1

Silloin kun kytkentälaite ei ole kiinnitettynä ajoneuvoon, sen on pystyttävä liikkumaan seuraavasti: 4.1.1 20°:n vapaa pystysuuntainen liikekulma vaakatason ylä- ja alapuolella kaikissa vähintään 90°:n vaakasuorissa kiertymäkulmissa kummallakin puolella laitteen pituussuuntaista keskitasoa. 4.1.2 Kaikilla vaakatasoisilla kiertymäkulmilla 90°:seen asti kummallakin puolella laitteen keskitasoa pituussuunnassa, täytyy olla vapaa 25°:n kallistus kolmi- ja nelipyöräisille ajoneuvoille tai 40°:n kallistus kaksipyöräisille ajoneuvoille molemmin puolin pystysuuntaista keskitasoa.

4.2

Kaikissa vaakatasoisissa kiertymäkulmissa täytyy seuraavien nivellysyhdistelmien olla mahdollisia: 4.2.1 kaksipyöräisten ajoneuvojen osalta, paitsi jos laitetta käytetään kytkemään yksipyöräisiä perävaunuja, jotka kallistuvat kaksipyöräisen ajoneuvon mukana: 4.2.1.1 ± 15°:n nyökkäys ± 40°:n kallistuman kanssa; 4.2.1.2 ± 30°:n kallistuma ± 20°:n nyökkäyksen kanssa; 4.2.2 kolmi- tai nelipyöräisten ajoneuvojen osalta: 4.2.2.1 ± 15°:n nyökkäys ± 25°:n kallistuman kanssa; 4.2.2.2 ± 10°:n kallistuma ± 20°:n nyökkäyksen kanssa.

4.3

Vetokuulat on oltava mahdollista kytkeä ja irrottaa, kun vetokuulan pitkittäissuuntainen akseli on kytkinkuulan ja kiinnityslaitteen keskilinjaan nähden kääntyneenä 4.3.1 vaakasuunnassa β = 60° oikealle tai vasemmalle 4.3.2 pystysuunnassa α = 10° ylös tai alas 4.3.3 pituussuunnassa 10° oikealle tai vasemmalle.

5.   Lujuusvaatimukset

5.1   Laitteelle on tehtävä dynaaminen lujuustesti (kestävyystesti).

5.1.1   Kestävyystesti on tehtävä vaihtelevalla ja jos mahdollista, sinimuotoisella kuormituksella, ja niin että kuormitustoistojen määrä riippuu materiaalista. Minkäänlaisia halkeamia, murtumia, muuta näkyvää vahinkoa tai huomattavaa ja pysyvää laitteen toimintaa haittaavaa vääntymistä ei saa esiintyä.

5.1.2   Dynaamisen testin kuormituksen perustana käytetään jäljempänä esitettävää D-arvoa. Staattinen pystysuora kuormitus otetaan huomioon testikuormituksen suunnassa vaakatasoon nähden, riippuen kytkentäpisteen sijainnista ja kytkentäpisteeseen kohdistuvasta sallitusta staattisesta pystysuuntaisesta kuormituksesta.

Yhtälö 3-1:

jossa

T	=	vetoajoneuvon suurin teknisesti sallittu massa (tonneina)
R	=	perävaunun suurin teknisesti sallittu massa (tonneina)
g	=	painovoimasta aiheutunut kiihtyvyys (arvoksi oletettu 9,81 m/s2).

5.1.3   Ominaisarvot D ja S, joihin testi perustuu, määritetään valmistajan tyyppihyväksyntähakemuksessa; S on (kilogrammoissa ilmaistu) suurin sallittu staattinen pystysuuntainen kuormitus kytkentäpisteessä.

5.2   Testausmenettely

5.2.1   Dynaamisia testejä varten testikappale on asetettava asianmukaiseen telineeseen ja voima kohdistetaan siten, että testikappaleeseen ei kohdistu määritellyn testausvoiman lisäksi muita voimia tai momentteja. Kun on kyse vaihtokuormaisista testeistä, voiman kohdistamisen suunta ei saa poiketa yli ± 10° määritellystä suunnasta. Jotta voidaan välttää määrittelemättömien voimien ja momenttien kohdistuminen testikappaleeseen, saattaa olla tarpeen asettaa yksi nivel voimankohdistamispisteeseen ja toinen nivel sopivan etäisyyden päähän siitä.

5.2.2.   Testaustaajuus ei saa olla yli 35 hertsiä. Valitun taajuuden on oltava riittävän etäällä testijärjestelyn ja testattavan laitteen resonanssitaajuuksista. Teräksisille kytkentälaitteille kuormitustoistojen lukumäärä on 2 × 106. Muista materiaaleista valmistetuille laitteille suurempi kuormitustoistojen lukumäärä voi olla tarpeen. Yleensä halkeamatesti on tehtävä tunkeumavärimenetelmällä; myös muut vastaavat menetelmät ovat sallittuja.

5.2.3   Testattavat kytkentälaitteet on normaalisti asennettava mahdollisimman tukevasti testitelineeseen siihen tosiasialliseen asentoon, jossa ne ovat silloin, kun niitä ajoneuvoissa käytetään. Kiinnityslaitteiden on oltava valmistajan tai hakijan erittelyn mukaisia ja niitä, jotka on tarkoitettu asennettavaksi ajoneuvoon, ja/tai niillä on oltava samat mekaaniset ominaisuudet.

5.2.4   Testausolosuhteet

5.2.4.1

Ensisijaisesti kytkennät on testattava siinä alkuperäisessä tilassa, johon ne on maantieliikenteessä tarkoitettu. Valmistajan harkinnan mukaan ja tutkimuslaitoksen suostumuksella joustavat osat voidaan korvata jäykillä, jos tämä on välttämätöntä testimenettelyn kannalta ja jollei sillä ole vääristävää vaikutusta testitulokseen.

5.2.4.2

Nopeutetun testimenettelyn takia selvästi ylikuumentuneet joustavat osat voidaan korvata testin kuluessa.

5.2.4.3

Testikuormat voidaan kohdistaa erityisillä välyksettömillä laitteilla.

5.2.4.4

Testaukseen toimitetuissa laitteissa on oltava kaikki rakenteelliset yksityiskohdat, joilla voi olla vaikutusta lujuuteen (esimerkiksi sähkörasialevy tai merkinnät). Testausalue päättyy kiinnitys- tai asennuspisteisiin. Ajoneuvon valmistajan on ilmoitettava vetokuulan ja kytkentälaitteen kiinnityspisteiden geometrinen asema suhteessa vertailulinjaan, ja se on esitettävä testiraportissa.

5.2.4.5

Kaikki lisäyksen 2 mukaiset kiinnityspisteiden suhteelliset asemat suhteessa vertailulinjaan on toistettava testipenkissä; tätä varten vetoajoneuvon valmistajan on toimitettava kaikki tarpeelliset tiedot hinauslaitteen valmistajalle.

5.3   Vetokuulien ja kiinnityskorvakkeiden testaus

5.3.1   Testipenkkiin kiinnitetylle kytkentälaitteelle tehdään dynaaminen testi vaihtuvaa jännitystä aiheuttavalla vetolujuustestauskoneella (esimerkiksi resonanssivärähtelijällä). Testin on käsitettävä seuraavaa:

5.3.1.1

Testikuorman on oltava vaihtuva voima ja se on kohdistettava vetokuulaan 15° ± 1° kulmassa, kuten lisäyksen 2 kuvissa Ap2-1 ja Ap2-2 osoitetaan.

5.3.1.2

Jos kuulan keskiö on vertailulinjan suuntaisen linjan, johon sisältyy ylin lähimmistä kiinnityspisteistä, yläpuolella, kuten lisäyksen 2 kuvassa Ap2-3 osoitetaan, koe on suoritettava kulmalla (lisäys 2, kuva Ap2-1).

5.3.1.3

Jos kuulan keskiö on vertailulinjan suuntaisen linjan, johon sisältyy ylin lähimmistä kiinnityspisteistä, alapuolella, kuten lisäyksen 2 kuvassa Ap2-3 osoitetaan, koe on suoritettava kulmalla (lisäys 2, kuva Ap2-2). Tämä kulma valitaan siten, että voidaan ottaa huomioon pystysuuntainen staattinen ja dynaaminen kuorma. Tämä testausmenetelmä soveltuu ainoastaan sellaiselle sallitulle staattiselle kuormalle, joka ei ole yliYhtälö 3-2:

5.3.1.4

Jos suurempaa staattista kuormaa vaaditaan, testauskulmaa on nostettava arvoon 20°. Dynaaminen testi on suoritettava seuraavalla testivoimalla: Yhtälö 3-3:

5.3.2   Yksikappaleiset vetokuulat, mukaan lukien laitteet, joissa on irrotettavat mutta laitekohtaiset vetokuulat, sekä sellaiset irrotettavat kiinnikkeet, joissa on vaihtokelpoiset vetokuulat (lukuun ottamatta yhdysrakenteisia vetokuulia) testataan 5.3.1 kohdan mukaisesti.

5.3.3   Kiinnityskorvake, jota voidaan käyttää erilaisten kuulayksiköiden kanssa, testataan E-säännön nro 55 vaatimusten mukaisesti.

5.4   Edellä 5.3.1 kohdassa mainittuja testausvaatimuksia sovelletaan myös muihin kytkentälaitteisiin kuin vetokuuliin.

6.   Vetopäät

6.1

Vetopäät on suunniteltava siten, että niitä voidaan käyttää turvallisesti lisäyksen 1 kuvan Ap 1-1 mukaisten vetokuulien kanssa.

6.2

Vetopäät, jotka on tarkoitettu asennettavaksi jarruttomiin perävaunuihin, kiinnitetään lisäkytkentälaitteella tai ainakin kiinnityspisteestä tai -pisteistä, jotka mahdollistavat lisäkytkentälaitteen tai -laitteiden kytkemisen. Kiinnityspisteen tai -pisteiden on sijaittava niin, että lisäkytkentälaite tai -laitteet eivät käytössä ollessaan haittaa kytkennän normaalia kiertymistä.

6.3

Kestävyystesti on suoritettava vaihtelevalla testivoimalla ja staattinen testi (nostotesti) on suoritettava jokaiselle testattavalle kappaleelle.

6.4

Dynaaminen testi on suoritettava sopivalla vetokuulalla, jonka lujuus on asianmukainen. Testitelineellä vetopää ja -kuula on asennettava valmistajan ohjeiden mukaisesti sellaisella tavalla, joka vastaa niiden kiinnitystä ajoneuvoon. Testikappaleeseen ei saa kohdistua muuta ylimääräistä voimaa testivoiman lisäksi. Testivoima kohdistetaan kuulan keskiön läpi kulkevaa linjaa pitkin, joka kallistuu alaspäin taakse 15° (ks. lisäys 3, kuva Ap3-1). Kestävyystesti on suoritettava koekappaleella seuraavaa testivoimaa käyttäen: Yhtälö 3-3: .

6.5

Testissä käytettävän vetokuulan halkaisijan on oltava 49 - 0+0;13 mm, jotta se edustaisi kulunutta vetokuulaa. Nostovoimaa FA on lisättävä tasaisesti ja nopeasti seuraavaan arvoon: Yhtälö 3-4: jossa sitä pidetään 10 sekuntia, jolloin C = perävaunun massa (suurinta sallittua kuormaa kantavan perävaunun akselipainojen summa) tonneina.

6.6

Jos käytetään muita kytkentälaitteita kuin vetokuulakytkentää, vetopää on testattava tarpeen vaatiessa E-säännön nro 55 asiaankuuluvien vaatimusten mukaisesti.

---

(1)  EUVL L 227, 28.8.2010, s. 1.

LIITE VI

Luvattoman käytön estäviin laitteisiin sovellettavat vaatimukset

1.   Vaatimukset

1.1

’Ajoneuvotyypillä luvattoman käytön estävien laitteiden osalta’ tarkoitetaan sellaisten ajoneuvojen luokkaa, jotka eivät eroa toisistaan sellaisilta olennaisilta ominaisuuksiltaan kuin ajoneuvon luvattoman käytön estävien laitteiden suunnittelu.

1.2

Luokan L1e ajoneuvojen, joiden ajokuntoinen massa > 35 kg sekä luokkien L2e, L3e, L4e ja L5e ajoneuvojen, jotka on varustettu ohjaustangolla, on täytettävä kaikki E-säännön nro 62 (1) asiaankuuluvat vaatimukset.

1.2.1

Luokkien L1e, L2e, L3e, L4e ja L5e ajoneuvojen, joita ei ole varustettu ohjaustangolla, on täytettävä kaikki E-säännössä nro 18 (2) ajoneuvoluokalle N2 vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

1.3

Luokan L6e ajoneuvojen, jotka on varustettu ohjaustangolla, on täytettävä kaikki E-säännössä nro 62 ajoneuvoluokalle L2e vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

1.3.1

Luokan L6e ajoneuvojen, joita ei ole varustettu ohjaustangolla, on täytettävä kaikki E-säännössä nro 18 ajoneuvoluokalle N2 vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

1.4

Luokan L7e ajoneuvojen, jotka on varustettu ohjaustangolla, on täytettävä kaikki E-säännössä nro 62 ajoneuvoluokalle L5e vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

1.4.1

Luokan L7e ajoneuvojen, joita ei ole varustettu ohjaustangolla, on täytettävä kaikki E-säännössä nro 18 ajoneuvoluokalle N2 vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

---

(1)  EUVL L 89, 27.3.2013, s. 37.

(2)  EUVL L 120, 13.5.2010, s. 29.

LIITE VII

Sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen sovellettavat vaatimukset

1.   Vaatimukset

1.1

’Ajoneuvotyypillä sähkömagneettisen yhteensopivuuden osalta’ tarkoitetaan sellaisten ajoneuvojen luokkaa, jotka eivät eroa toisistaan sellaisilta olennaisilta ominaisuuksiltaan kuin elektroniset komponentit, sytytystulpat ja niiden johtosarjat sekä niiden kiinnitystapa ja sijainti.

1.2

Luokkien L1e, L2e, L3e, L4e, L5e, L6e ja L7e ajoneuvojen on täytettävä kaikki E-säännön nro 10 (1) asiaankuuluvat vaatimukset.

---

(1)  EUVL L 254, 20.9.2012, s. 1.

LIITE VIII

Ulkoneviin osiin sovellettavat vaatimukset

1.   Kaksipyöräisiin mopoihin ja kaksipyöräisiin sivuvaunullisiin tai sivuvaunuttomiin moottoripyöriin sovellettavat vaatimukset

1.1   Yleiset vaatimukset

1.1.2   Luokkien L1e, L3e ja L4e ajoneuvojen on täytettävä seuraavat yleiset vaatimukset:

1.1.2.1   Ajoneuvossa ei saa olla pistäviä, leikkaavia tai ulostyöntyviä osia, jotka osoittavat ulospäin, tai sellaista muotoa, ulottuvuutta taikka suunnan tai kovuuden kulmaa, joka lisää onnettomuustilanteessa ajoneuvon tönäisemäksi tai koskettamaksi joutuvan henkilön ruumiinvammojen ja repeämien riskiä tai niiden vakavuutta. Ajoneuvot on suunniteltava siten, että ne osat ja reunat, joiden kanssa turvattomassa asemassa olevat tienkäyttäjät, kuten jalankulkijat, todennäköisesti joutuvat kosketuksiin onnettomuustilanteessa, ovat 1–1.3.8 kohdan vaatimusten mukaisia.

1.1.2.2   Kaikkien ulkonevien osien tai reunojen, joiden kanssa on mahdollista joutua kosketuksiin, katsotaan täyttävän 1.3–1.3.8 kohdan vaatimukset, jos niiden materiaalina tai päällysteenä on esimerkiksi pehmeä kumi tai muovi, jonka Shore A -kovuus on alle 60. Kovuuden mittaukset on tehtävä niin, että materiaali on asennettu ajoneuvoon siten kuin on tarkoitettu.

1.1.3   Luokkien L1e, L3e ja L4e ajoneuvoja koskevat erityissäännökset

1.1.3.1   Ajoneuvot on arvioitava 1.2–1.2.4.1 kohdan säännösten mukaisesti.

1.1.3.2   Jos ajoneuvo on varustettu rakenteilla tai osilla, joiden tarkoituksena on osittain tai kokonaan suojata kuljettajaa, matkustajia tai matkatavaroita taikka peittää tiettyjä ajoneuvon osia, ajoneuvovalmistaja voi vaihtoehtoisesti päättää soveltaa E-säännössä nro 26 ajoneuvoluokalle M1 vahvistettuja asiaankuuluvia vaatimuksia, jotka koskevat joko tiettyjä ulkonevia osia tai ajoneuvon koko ulkopintaa.

Näiden ehtojen mukaisesti arvioitavat asianomaiset ulkonevat osat on nimettävä ilmoituslomakkeessa selvästi, ja ajoneuvon muun ulkopinnan on täytettävä 1–1.3.8 kohdan vaatimukset.

1.1.4   Luokan L4e ajoneuvoja koskevat erityissäännökset

1.1.4.1   Kun moottoripyörään on kytketty joko kiinteä tai irrotettava sivuvaunu, jätetään moottoripyörän ja sivuvaunun väliin jäävä tila arvioinnin ulkopuolelle (ks. kuva 8-1).

Kuva 8-1

Luokan L4e sivuvaunullisen moottoripyörän kuva ylhäältä

1.1.4.2   Jos sivuvaunu voidaan irrottaa moottoripyörästä siten, että moottoripyörää voidaan käyttää ilman sitä, moottoripyörän on yksinään täytettävä 1–1.3.8 kohdassa moottoripyörille asetetut vaatimukset.

1.2   Ulkonevien osien arviointi

1.2.1   Ajoneuvon ulkonevien osien tarkistamiseen on käytettävä lisäyksen 1 kuvassa Ap1-1 vahvistettujen eritelmien mukaista testauslaitetta.

1.2.2   Ajoneuvo on asetettava vaakasuoralle pinnalle ja pidettävä pystysuorassa siten, että ohjauslaite ja ohjattava pyörä ovat aluksi suoraan eteenpäin osoittavassa asennossa.

1.2.2.1   Joko ihmistä edustava 50. prosenttipisteen testinukke tai vastaavanlaiset fyysiset ominaisuudet omaava henkilö on asetettava koeajoneuvoon normaaliin ajoasentoon siten, että se ei estä ohjauslaitteen vapaata liikkumista. Jalat on asetettava niille tarkoitetuille jalkatuille, eivätkä ne saa olla vaihteenvalitsimen tai jarrupolkimen päällä.

1.3.2   Testauslaitetta on liikutettava ajoneuvon etuosasta sen takaosaa kohti tasaisella liikkeellä sen kummallakin puolella. Jos testauslaite joutuu kosketuksiin ohjauslaitteen tai siihen asennettujen osien kanssa, sitä käännetään poispäin sen lukittuun asentoon asti jatkaen testausta tänä aikana ja tämän jälkeen. Testauslaitteen on pysyttävä kosketuksessa ajoneuvoon tai kuljettajaan testauksen aikana (ks. kuva 8-2).

Kuva 8-2

Testauslaitteen liikealueet

1.2.3.1   Testauslaitteen ensimmäinen kosketuskohta on ajoneuvon etuosa, ja laitteen on liikuttava sivusuuntaisesti ulospäin ajoneuvon ja mahdollisen kuljettajan ääriviivojen mukaisesti. Testauslaitteen on voitava liikkua myös sisäänpäin siten, ettei liikkeen määrä ylitä taaksepäin suuntautuvan liikkeen määrää (toisin sanoen 45°:n kulmassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden).

1.2.3.2   Testauslaitteen on työnnettävä kuljettajan kädet ja jalat pois tieltä sen joutuessa suoraan kosketuksiin niiden kanssa, ja kaikkien tukien (esimerkiksi jalkatukien) on voitava vapaasti kiertyä, taittua, taipua tai kääntyä niiden joutuessa kosketuksiin testauslaitteen kanssa, ja niitä on arvioitava kaikissa kosketuksesta johtuvissa väliasennoissa.

1.2.3.3   Niiden taustapeilien osien ja komponenttien, jotka kuuluvat selvästi kyseessä olevan komponentin tyyppihyväksynnän piiriin, katsotaan täyttävän 1–1.3.8 kohdan vaatimukset.

1.2.3.4   Ulkonevat osat, jotka voivat joutua kosketuksiin testauslaitteen kanssa jossakin niille tarkoitetuista käyttöasennoista (esimerkiksi matkustajan jalkatuet sekä ylös käännettyinä että auki taitettuina) on arvioitava kaikissa niiden käyttöasennoissa.

1.2.4   Liikutettaessa testauslaitetta ajoneuvoa pitkin yllä kuvatulla tavalla, niiden ajoneuvon ulkonevien osien ja reunojen, jotka joutuvat kosketuksiin laitteen kanssa, katsotaan kuuluvan

—	ryhmään 1, jos testauslaite koskettaa ajoneuvon osia, tai

—	ryhmään 2, jos testauslaite törmää ajoneuvon osiin.

1.2.4.1   Jotta testauslaitteen kanssa kosketuksiin joutuvat ulkonevat osat ja reunat voidaan luokitella edellä mainittuihin ryhmiin, laitetta on käytettävä alla kuvassa 8-3 esitetyn arviointimenetelmän mukaisesti, ja ulkonevien osien ja reunojen on katsottava kuuluvan

ryhmään 1, jos 0° ≤ α < 45°, ja

ryhmään 2, jos 45° ≤ α ≤ 90°.

Kuva 8-3

Ajoneuvon sivua koskettavan ja ulostyöntyvään osaan törmäävän testauslaitteen kuva ylhäältä

1.3   Erityiset vaatimukset

1.3.1   Ryhmään 1 (kosketus testauslaitteen kanssa) kuuluvien osien ja reunojen sädettä koskevat vaatimukset:

1.3.1.1   Levyt:

—	levyn reunojen kaarevuussäteen on oltava vähintään 0,5 mm;

Runko, katteet ja korirakenteet:

—	kulmien kaarevuussäteen on oltava vähintään 3,0 mm. Kulmalla tarkoitetaan muuta pinnan kolmiulotteista muotoa kuin levyn reunaa tai vartta.

1.3.1.1.1   Kulmissa ja levyn reunoissa säteet määritellään testauslaitteen kanssa kosketuksiin joutuvassa kohdassa tai kohdissa, ja säteen on tapauksen mukaan pienennyttävä tasaisesti siihen suuntaan, jossa testauslaite ja kulma tai reuna eivät enää joudu kosketuksiin toistensa kanssa.

1.3.1.2   Varret

—	varsien tai senkaltaisten osien kokonaishalkaisijan on oltava vähintään 10 mm

—	varren päiden kaarevuussäteen on oltava vähintään 2,0 mm.

1.3.1.2.1   Varren päiden kulmissa säteet määritellään testauslaitteen kanssa kosketuksiin joutuvassa kohdassa tai kohdissa, ja säteet voivat pienetä asteittain varren pään koko ympärysmitalla.

1.3.2   Ryhmään 2 (törmäys testauslaitteen kanssa) kuuluvien osien sädettä koskevat vaatimukset:

1.3.2.1   Levyt:

—	levyn reunojen kaarevuussäteen on oltava vähintään 2,0 mm;

Runko, katteet ja korirakenteet:

—	kulmien kaarevuussäteen on oltava vähintään 2,0 mm.

1.3.2.1.1   Kulmissa ja levyn reunoissa säteet määritellään testauslaitteen kanssa kosketuksiin joutuvassa kohdassa tai kohdissa, ja säteiden on jatkuttava tai pienennyttävä asteittain niissä suunnissa, joissa testauslaite ja kulma tai reuna eivät enää joudu kosketuksiin toistensa kanssa.

1.3.2.2   Varret

—	varsien tai senkaltaisten osien kokonaishalkaisijan on oltava vähintään 20 mm

—	varren tai samankaltaisen osan kokonaishalkaisija voi kuitenkin olla alle 20 mm edellyttäen, että sen ulkonema on alle puolet sen kokonaishalkaisijasta

—	varren päiden kulmien kaarevuussäteen on oltava vähintään 2,0 mm.

1.3.2.2.1   Varren päiden kulmissa säteet määritellään testauslaitteen kanssa kosketuksiin joutuvassa kohdassa tai kohdissa, ja säteet voivat pienetä asteittain varren pään koko ympärysmitalla.

1.3.3   Tuulilasin tai tuulisuojan läpinäkyvän tai läpinäkymättömän yläreunan kaarevuussäteen on oltava vähintään 2,0 mm tai se voi olla päällystetty 1.1.1.2 kohdan mukaisella suojausmateriaalilla.

1.3.3.1   Yläreunaa rajaavat vaakatasoon nähden 45°:n kulmassa olevat tasot (ks. kuva 8-4).

Kuva 8-4

Kuljettajan näkymä läpinäkyvän tuulilasin läpi

1.3.3.2   Jos yläreunaan sovelletaan sädettä, se ei saa olla suurempi kuin 0,70 kertaa tuulilasin tai tuulisuojan paksuus yläreunasta mitattuna.

1.3.3.3   Tuulilasia tai tuulisuojaa muistuttavat suojat, jotka on asennettu ainoastaan suojaamaan kuljettajan mittaristoa tai ajovalolaitetta ja joiden kokonaisulkonema on enintään 50 mm mitattuna asianomaisen mittariston tai ajovalolaitteen yläpinnasta, vapautetaan 1.3.3, 1.3.3.1 ja 1.3.3.2 kohdan vaatimuksista.

1.3.4   Ohjauslaitteeseen asennettujen kytkimen ja jarruvivun päiden on oltava havaittavasti pyöreät ja niiden kaarevuussäteen on oltava vähintään 7,0 mm. Kyseisten vipujen muiden ulkoreunojen kaarevuussäteen on oltava vähintään 2,0 mm koko otealueen matkalla. Mitat tarkastetaan vipujen ollessa vapaa-asennossa.

1.3.4.1.   Jos vivut ovat kokonaan suojalevyjen peitossa eivätkä sen takia voi joutua kosketuksiin henkilön kanssa, johon ajoneuvo törmää, vipujen katsotaan olevan 1.3.4 kohdan vaatimusten mukaisia.

1.3.5   Eturoiskesuojan etureunan tai siihen asennettujen osien kaarevuussäteen on oltava vähintään 2,0 mm.

1.3.5.1   Eturoiskesuojan etureuna rajoittuu kahteen pystytasoon, jotka muodostavat 45°:n vaakasuoran kulman ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden.

1.3.5.2   Jos eturoiskesuojan etureunaan sovelletaan sädettä, se ei saa olla suurempi kuin 0,70 kertaa roiskesuojan paksuus etureunasta mitattuna.

1.3.6   Esimerkiksi polttoainesäiliön yläpinnalla sijaitsevan täyttöaukon korkin tai vastaavan muotoisen esineen takareuna, johon törmäyksen aikana eteenpäin liikkuva kuljettaja voi osua, ei saa kohota ympäröivästä pinnasta enempää kuin 15 mm, ja liittymäkohdan ympäröivään pintaan nähden on oltava sileä tai havaittavasti pyöreä. Kuvassa 8-5 annetaan esimerkki tästä. Esine voi kohota ympäröivästä pinnasta yli 15 mm sillä edellytyksellä, että sen taakse sijoitetulla suojaimella varmistetaan, ettei 15 mm:n suhteellinen ulkonema ylity.

Kuva 8-5

Polttoainesäiliön täyttöaukon korkin asennusvaatimus

1.3.6.1   Polttoaineen täyttöaukon korkki tai vastaavan muotoiset esineet, joita ei ole sijoitettu kuljettajan etupuolelle tai jotka sijaitsevat kuljettajan istuinpaikan tason alapuolella, on vapautettu 1.3.6 kohdan vaatimuksista.

1.3.7   Virta-avaimen päässä on oltava kuminen tai muovinen suojus, jossa on pyöristetyt reunat.

1.3.7.1.   Virta-avaimet, joiden ei tarvitse olla virtalukossa ajoneuvoa käytettäessä, jotka asettuvat pinnan mukaisesti tai ovat ympäröivän pinnan suojaamia, joiden pää taittuu suhteessa niiden varteen tai uraan, jotka sijaitsevat kuljettajan istuinpaikan alapuolella tai joita ei ole sijoitettu kuljettajan etupuolelle, vapautetaan 1.3.7 kohdan vaatimuksista.

1.3.8   Ajoneuvon tavanomaisessa pystysuorassa asennossa ulospäin osoittavien ja ulostyöntyvien osien, jotka eivät joudu kosketuksiin testauslaitteen kanssa mutta voivat lisätä ruumiinvammojen ja repeämien riskiä tai niiden vakavuutta henkilölle, johon ajoneuvo onnettomuustilanteessa törmää, on oltava tylppiä.

2.   Kolmipyöräisiin ajoneuvoihin ja nelipyöriin sovellettavat vaatimukset

2.1   Yleiset vaatimukset

2.1.1   Luokkien L2e, L5e, L6e ja L7e ajoneuvojen on täytettävä seuraavat yleiset vaatimukset.

2.1.1.1

Ajoneuvossa ei saa olla pistäviä, leikkaavia tai ulostyöntyviä osia, jotka osoittavat ulospäin, tai sellaista muotoa, ulottuvuutta taikka suunnan tai kovuuden kulmaa, joka lisää onnettomuustilanteessa ajoneuvon tönäisemäksi tai koskettamaksi joutuvan henkilön ruumiinvammojen ja repeämien riskiä tai niiden vakavuutta. Ajoneuvot on suunniteltava siten, että ne osat ja reunat, joiden kanssa turvattomassa asemassa olevat tienkäyttäjät, kuten jalankulkijat, todennäköisesti joutuvat kosketuksiin onnettomuustilanteessa, ovat 2.1.2–2.1.2.1.4 kohdan vaatimusten mukaisia.

2.1.2   Luokkien L2e, L5e, L6e ja L7e ajoneuvoja koskevat erityiset säännökset

2.1.2.1

Ajoneuvojen on täytettävä kaikki E-säännössä nro 26 ajoneuvoluokalle M1 vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

2.1.2.1.1

Koska nämä ajoneuvoluokat ovat rakenteeltaan hyvin erilaisia ja riippumatta siitä, onko ajoneuvo varustettu peruutuslaitteella, ajoneuvovalmistaja voi 2.1.2.1 kohdan vaatimusten sijasta päättää vaihtoehtoisesti soveltaa 1.1–1.1.2.1 ja 1.2–1.3.8 kohdassa luokkien L1e ja L3e ajoneuvoille vahvistettuja vaatimuksia, jotka kattavat tietyt tyyppihyväksyttävän ajoneuvon ulkonevat osat (esimerkiksi etuhaarukat, pyörät, puskurit, lokasuojat ja tuulisuojat sekä sellaisten ajoneuvojen takaosan, joissa ei ole peruutuslaitetta), tutkimuslaitoksen ja hyväksyntäviranomaisen hyväksymällä tavalla (esimerkiksi sellaisen ajoneuvotyypin osalta, joka yleiseltä ulkomuodoltaan on moottoripyörä mutta jossa on kolme pyörää ja joka siksi luokitellaan luokan L5e ajoneuvoksi). Tämän lausekkeen mukaisesti arvioitavat asianomaiset ulkonevat osat on nimettävä ilmoituslomakkeessa selvästi, ja kaiken muun ulkopinnan on täytettävä 2–2.1.2.1.4 kohdan vaatimukset.

2.1.2.1.2

Jos ajoneuvo on varustettu rakenteilla tai osilla, joiden tarkoituksena on osittain tai kokonaan suojata kuljettajaa, matkustajia tai matkatavaroita taikka peittää tiettyjä ajoneuvon osia, eikä ulkopinnan osia (esimerkiksi katon, kattopilarien, ovien, ovenkahvojen, ikkunoiden, konepellin, tavaratilan kannen, avauspainikkeiden ja kuormalavojen osalta) voida arvioida asianmukaisesti 2.1.2.1.1 kohdassa edellytetyllä tavalla, näiden muiden ulkonevien osien on oltava kaikkien E-säännössä nro 26 ajoneuvoluokalle M1 vahvistettujen soveltuvien vaatimusten mukaisia.

2.1.2.1.3

Luokkien L2e-U, L5e-B, L6e-BU ja L7e-CU ajoneuvojen osalta niiden reunojen, joiden kanssa on mahdollista joutua kosketuksiin edellä vahvistettujen säännösten mukaisesti ja jotka sijaitsevat takarintapellin takana tai, ellei takarintapeltiä ole, 50 cm kaikkein takimmaisen istuinpaikan R-pisteen takana sijaitsevan pisteen kautta kulkevan pystysuoran poikittaistason takana, on oltava ainakin tylppiä, jos niiden ulkonema on vähintään 1,5 mm.

2.1.2.1.4

Vaatimusten täyttyminen tarkastetaan ajoneuvosta, johon ei ole kiinnitetty rekisterikilpeä, eikä rekisterikilven tilaa tai sen pintaa jätetä arvioinnin ulkopuolelle.

LIITE IX

Polttoaineen varastointiin sovellettavat vaatimukset

1.   Yleiset vaatimukset

1.1

'Ajoneuvotyypillä polttoaineen varastoinnin osalta' tarkoitetaan sellaisten ajoneuvojen luokkaa, jotka eivät eroa toisistaan sellaisten olennaisten ominaisuuksien osalta kuin polttoainesäiliön muoto, koko ja materiaali sekä sen kiinnitystapa ja sijainti.

1.2

Sellaisten ajoneuvojen polttoainesäiliöiden, joissa on yksi tai useampia polttoainesäiliöitä, on täytettävä seuraavat yleiset vaatimukset: 1.2.1 Polttoainesäiliöt on valmistettava materiaaleista, joiden lämpö-, mekaaninen ja kemiallinen käyttäytyminen pysyy tarkoituksenmukaisena suunnitelluissa käyttöolosuhteissa. 1.2.2 Polttoainesäiliöt ja niihin liittyvät ajoneuvon osat on suunniteltava siten, etteivät ne kehitä lainkaan elektrostaattista varausta, joka voisi aiheuttaa säiliön ja ajoneuvon alustan välissä kipinöintiä, joka voisi sytyttää polttoaineen ja ilman sekoituksen. 1.2.3 Polttoainesäiliöt on valmistettava korroosionkestäviksi. 1.2.4 Polttoainesäiliöihin on asennettava tarkoituksenmukaiset laitteet (esim. aukot tai turvaventtiilit), jotka automaattisesti poistavat ylimääräisen paineen tai käyttöpaineen ylittävän paineen. Tällaiset laitteet on suunniteltava siten, että estetään ilman ja polttoaineen sekoituksen syttymisvaara. 1.2.5 Polttoainesäiliöt on suunniteltava siten, että niitä täytettäessä mahdollisesti ylivuotava polttoaine ei voi valua ajoneuvon pakojärjestelmään, moottoriin tai muuhun voimansiirron osiin tai matkustaja- tai tavaratilan sisään, vaan ohjautuu maahan. 1.2.6 Polttoaine ei saa valua ulos täyttökorkista tai laitteista, jotka on asennettu poistamaan ylipainetta, silloinkaan kun säiliö on täysin ylösalaisin. Tippumista saa tapahtua enintään 30 g/min, ja se todennetaan 2.1–2.1.4 kohdassa kuvatulla testillä. Jos vuodon voimakkuus näyttää vaihtelevan, on varmistettava, että määritellään vuodon enimmäismäärä yhden minuutin ajalta (ts. ei keskiarvoa pidemmältä ajalta). 1.2.7 Jos ajoneuvo on varustettu korilla, säiliötä ei saa sijoittaa matkustajatilan tai muun siihen kiinteästi liittyvän tilan pintoihin (esim. lattiaan, seinään, kattoon, rintapeltiin), eikä se saa muodostaa tällaista pintaa. 1.2.7.1 Tässä liitteessä ajoneuvossa katsotaan olevan matkustajatila tai muu siihen kiinteästi liittyvä tila, jos siihen on asennettu turvalasit, sivuovet, takaovi, sivupilarit ja/tai katto, jotka muodostavat kokonaan tai osittain suljetun tilan. Tutkimuslaitoksen on perusteltava arviointikriteerit selvästi testausselosteessa. 1.2.8 Polttoaineen täyttöaukko ei saa sijaita matkustaja-, tavara- tai moottoritilassa, jos sellaisia on. 1.2.8.1 Edellä olevan 1.2.7.1 kohdan täydennykseksi ajoneuvossa katsotaan olevan moottori- tai tavaratila, jos siinä on sivupaneelit, joihin liittyy moottorin konepelti ja/tai tavaratilan kansi, ja ne muodostavat kokonaan tai osittain suljetun tilan. Tutkimuslaitoksen on perusteltava arviointikriteerit selvästi testausselosteessa. 1.2.9 Polttoainesäiliöiden on läpäistävä tiiviystestit, jotka suoritetaan kaksinkertaista suhteellista käyttöpainetta (suunnittelupaine) vastaavalla sisäisellä paineella tai 30 kPa:n ylipaineella sen mukaan, kumpi on suurempi, kuten 2.2–2.2.1 kohdassa kuvataan. Tätä testiä suoritettaessa kaikki aukot on tukittava. Polttoainesäiliö ei saa testin aikana haljeta eikä vuotaa, mutta sen muoto saa muuttua pysyvästi. 1.2.9.1 Muista materiaaleista kuin metallista valmistettujen polttoainesäiliöiden katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen, jos ne ovat läpäisseet 3.4–3.4.1 kohdassa kuvatun testin. 1.2.10 Muista materiaaleista kuin metallista valmistetuille polttoainesäiliöille on tehtävä 3–3.7.5.1 kohdan mukaiset testit 2.1–2.1.4 kohdassa kuvattujen testien lisäksi.

1.3

Sellaisten ajoneuvojen, joissa on yksi tai useampia polttoainesäiliöitä, on täytettävä seuraavat yleiset vaatimukset: 1.3.1 Polttoainesäiliöt on asennettava siten, että ne täyttävät tehtävänsä kaikissa ennakoitavissa olevissa käyttöolosuhteissa. 1.3.2 Kaikki ajoneuvon polttoainejärjestelmän osat ja komponentit on rungon tai korin osilla riittävällä tavalla suojattava mahdollisilta kosketuksilta maassa oleviin esteisiin. Suojausta ei vaadita, jos ajoneuvon alla olevat osat tai komponentit ovat kauempana maan pinnasta kuin niiden edellä oleva rungon tai korin osa. 1.3.3 Polttoaineen syöttöjärjestelmä on suunniteltava, valmistettava ja asennettava siten, että se kestää sisäistä ja ulkoista korroosiota, jolle se on alttiina. Ajoneuvon rakenteen, moottorin ja vaihteiston vääntymisen, taipumisen tai tärinän aiheuttama liike ei saa altistaa polttoaineen syöttöjärjestelmän osia tai komponentteja epänormaalille hankaukselle tai rasitukselle. 1.3.4 Nestekaasua (LPG) moottorin polttoaineena käyttävien ajoneuvojen ja nestekaasusäiliöiden on täytettävä kaikki E-säännön nro 67 (1) M1-ajoneuvoluokkaa koskevat varustusta ja laitteistoa koskevat vaatimukset. 1.3.5 Paineistettua maakaasua (CNG) moottorin polttoaineena käyttävien ajoneuvojen ja CNG-säiliöiden on täytettävä kaikki E-säännön nro 110 (2) M1-ajoneuvoluokkaa koskevat varustusta ja laitteistoa koskevat vaatimukset.

2.   Polttoainesäiliöiden testit

2.1   Kumoamistesti

2.1.1

Säiliö ja sen lisälaitteet kiinnitetään testilaitteeseen tavalla, joka vastaa niiden asennustapaa siinä ajoneuvossa, johon säiliö on tarkoitettu. Tämä koskee myös järjestelmiä, joiden tarkoituksena on huolehtia sisäisen ylipaineen tasaamisesta.

2.1.2

Testilaite pyörii ajoneuvon pituusakselin suuntaisen akselin ympäri.

2.1.3

Testi suoritetaan siten, että säiliö on täytetty 30 prosenttiin asti tilavuudestaan ja sitten 90 prosenttiin asti tilavuudestaan palamattomalla nesteellä, jonka tiheys ja viskositeetti ovat lähellä tavallisesti käytetyn polttonesteen tiheyttä ja viskositeettia, tai vedellä.

2.1.4

Säiliötä käännetään 90° vasemmalle siitä asemasta, johon se on asennettu. Säiliötä pidetään tässä asennossa vähintään viiden minuutin ajan. Tämän jälkeen säiliötä käännetään vielä 90° samaan suuntaan. Säiliötä pidetään tässä asennossa, jossa se on täysin ylösalaisin, vielä vähintään viiden minuutin ajan. Säiliö käännetään takaisin tavanomaiseen asentoonsa. Testineste, joka ei ole virrannut huohotusjärjestelmästä takaisin säiliöön, poistetaan ja korvataan tarvittaessa. Säiliötä käännetään 90° oikealle siitä asemasta, johon se on asennettu. Säiliötä pidetään tässä asennossa vähintään viiden minuutin ajan. Tämän jälkeen säiliötä käännetään vielä 90° samaan suuntaan. Säiliötä pidetään tässä asennossa, jossa se on täysin ylösalaisin, vielä vähintään viiden minuutin ajan. Säiliö käännetään takaisin tavanomaiseen asentoonsa. Säiliön 90 asteen käännösten on tapahduttava 1–3 minuutin välein.

2.2   Hydraulinen testi

2.2.1

Säiliölle on suoritettava hydraulinen sisäisen paineen testi. Testi suoritetaan erilliselle yksikölle, johon on liitetty kaikki siihen kuuluvat lisävarusteet. Säiliö täytetään kokonaan palamattomalla nesteellä, jonka tiheys ja viskositeetti ovat lähellä tavallisesti käytetyn polttonesteen tiheyttä ja viskositeettia, tai vedellä. Kaikkien ulkopuolisten yhteyksien katkaisemisen jälkeen painetta nostetaan vähitellen sen yhteysputken kautta, jonka kautta polttoainetta syötetään moottoriin, kunnes 1.1.9 kohdassa määritetty sisäinen paine on saavutettu, ja tätä painetta pidetään yllä vähintään 60 sekunnin ajan.

3.   Muista materiaaleista kuin metallista valmistettujen polttoainesäiliöiden erityisvaatimukset ja testit

3.1   Muista materiaaleista kuin metallista valmistetuille polttoainesäiliöille on tehtävä seuraavat lisätestit:

—	läpäisevyystesti

—

iskutesti

—	mekaanisen lujuuden testi

—	polttoainekestävyystesti

—	korkean lämpötilan testi

—	tulenkestävyystesti.

3.2   Täysin uudelle polttoainesäiliölle tehtävä läpäisevyystesti

3.2.1   Jäljempänä 3.3–3.7.5.1 kohdan mukaista testausta ajatellen riittävälle määrälle säiliöitä on tehtävä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä V olevassa A osassa tarkoitettuun testityyppiin IV kuuluva läpäisevyystesti, jossa ei tarvitse ottaa huomioon hajontamittauksia tämän liitteen testejä varten.

3.3   Läpäisevyystestin läpäisseelle polttoainesäiliölle tehtävä iskutesti

3.3.1   Polttoainesäiliö täytetään sen nimelliskapasiteettiin asti sekoituksella, jonka sisällöstä 50 prosenttia on vettä ja 50 prosenttia etyleeniglykolia tai mitä tahansa muuta jäähdytysnestettä, joka ei syövytä säiliön materiaalia, ja jonka kryoskooppinen piste on alempi kuin .

Polttoainesäiliössä testin aikana olevien aineiden lämpötilan on oltava . Säiliö jäähdytetään vastaavaan ympäristön lämpötilaan. Polttoainesäiliö voidaan myös täyttää asianmukaisesti jäähdytetyllä nesteellä edellyttäen, että polttoainesäiliötä pidetään testilämpötilassa vähintään tunnin ajan.

Testissä käytetään heiluria. Sen lyöntipää on tasasivuisen kolmiopyramidin muotoinen ja sen kaarevuussäde on 3,0 mm huipulla ja kulmissa. Heilurin vapaasti liikkuvan massan on oltava 15 kg ± 0,5 kg, ja heilurin liike-energian on oltava vähintään 30,0 J jokaisessa polttoainesäiliöön kohdistuvassa iskussa.

Tutkimuslaitos voi valita testattavaksi haluamansa määrän polttoainesäiliön kohtia, joita pidetään riskialttiina johtuen säiliön asentamisesta ja sijainnista ajoneuvossa. Muuta kuin metallista suojausta ei huomioida, ja rungon putket tai alustan osat voidaan ottaa huomioon riskin arvioinnissa.

Kaikkien iskujen suorittamiseksi voidaan käyttää useampaa kuin yhtä polttoainesäiliötä edellyttäen, että kaikki polttoainesäiliöt ovat läpäisseet läpäisevyystestin.

Yksikään testattaviin pisteisiin osunut isku ei saa aiheuttaa nestevuotoa.

3.4   Läpäisevyystestin läpäisseelle polttoainesäiliölle tehtävä mekaanisen lujuuden testi

3.4.1   Polttoainesäiliö täytetään sen nimelliskapasiteettiin asti käyttäen testinesteenä vettä, jonka lämpötila on . Tämän jälkeen säiliöön kohdistetaan sisäinen paine, joka on kaksinkertainen suhteelliseen käyttöpaineeseen (suunnittelupaine) nähden tai 30 kPa:n ylipaine sen mukaan, kumpi on suurempi. Säiliö pidetään suljettuna ja paineen alaisena vähintään viiden tunnin ajan ympäristössä, jonka lämpötila on .

Polttoainesäiliössä ei saa näkyä merkkejä vuodosta, eikä mikään siihen mahdollisesti tuleva väliaikainen tai pysyvä epämuodostuma saa tehdä sitä käyttökelvottomaksi. Asentamisen erityisolosuhteet otetaan huomioon, jos säiliön epämuodostuneisuutta arvioidaan.

3.5   Täysin uusien polttoainesäiliöiden näytekappaleille ja läpäisevyystestin läpäisseiden polttoainesäiliöiden näytekappaleille tehtävä polttoainekestävyystesti

3.5.1   Täysin uuden polttoainesäiliön suorista tai lähes suorista tasoista otetaan kuusi keskimäärin samanpaksuista vetokoekappaletta. Niiden vetolujuus ja kimmorajat määritetään lämpötilassa vetonopeuden ollessa 50 mm/min. Saatuja arvoja verrataan samanlaisista testeistä saatuihin vetolujuus- ja kimmoraja-arvoihin, joissa on käytetty läpäisevyystestin läpäissyttä polttoainesäiliötä. Materiaalia pidetään hyväksyttävänä, jos vetolujuuden ero ei ole suurempi kuin 25 prosenttia.

3.6   Läpäisevyystestin läpäisseiden polttoainesäiliöiden näytekappaleille tehtävä korkean lämpötilan testi

3.6.1   Polttoainesäiliö asennetaan ajoneuvoa edustavaan ajoneuvon osaan ja täytetään 50 prosenttiin asti tilavuudestaan vedellä, jonka lämpötila on . Testausjärjestely, polttoainesäiliö mukaan luettuna, jätetään 60 minuutin ajaksi ympäristöön, jonka lämpötila on , minkä jälkeen polttoainesäiliössä ei saa näkyä mitään pysyviä muodonmuutoksia tai vuotoja, ja sen on oltava täysin käyttökelpoinen.

3.7.   Läpäisevyystestin läpäisseiden polttoainesäiliöiden näytekappaleille tehtävä tulenkestävyystesti

3.7.1   Näytekappaleiden valmistelu

3.7.1.1   Yhdestä tai useammasta läpäisevyystestin läpäisseestä polttoainesäiliöstä otetaan vähintään kymmenen suoraa tai lähes suoraa näytekappaletta, joiden pituus on 125 ± 5 mm ja leveys 12,5 ± 0,2 mm. Jos polttoainesäiliön rakenteelliset ominaispiirteet (muoto) kuitenkin estävät tällaisten näytekappaleiden ottamisen, tätä testiä varten on hyväksyttävää valmistaa yksi tai useampia erityisiä säiliöitä, joiden ominaisuudet ovat vastaavat mutta joiden seinämissä on enemmän suoria tai lähes suoria pintoja. Kaikkien näytekappaleiden paksuus saa poiketa ±5 prosenttia paksuimmasta näytekappaleesta.

3.7.1.2   Jokaiseen näytekappaleeseen viilletään kaksi viivaa, ensimmäinen 25 mm:n ja toinen 100 mm:n päähän sen samasta päästä.

3.7.1.3   Testinäytteiden reunojen on oltava selvärajaisia. Sahatut reunat hiotaan hienolla hiekkapaperilla sileiksi.

3.7.2   Testauslaitteisto

3.7.2.1   Testauskammion on oltava täysin suljettu laboratorion vetokaappi, jossa on lämmönkestävä testinseuraamisikkuna. Tietyissä testaustiloissa voidaan käyttää peiliä mahdollistamaan näytteen näkyminen takaapäin.

Kaasunpoistotuuletin suljetaan testin aikana ja se käynnistetään heti testin jälkeen palamistuotteiden poistamiseksi.

Testi voidaan suorittaa myös kaasunpoistokuvun alle asetetussa metallilaatikossa kaasunpoistotuulettimen ollessa kytkettynä.

Laatikon päälli- ja pohjaseinämissä on oltava tuuletusaukot, jotka mahdollistavat palamiselle tarpeellisen ilman kulkemisen mutta eivät altista palavaa näytettä vedolle.

3.7.2.2   Laboratorion kannatintasossa on oltava kaksi kannatinta, jotka voi saranoiden avulla säätää mihin tahansa asentoon.

3.7.2.3   Lampun on oltava Bunsen- tai Tirril-tyyppinen kaasulamppu, jossa on 10 mm:n suutin. Suuttimessa ei saa olla lisälaitteita.

3.7.2.4   Käytettävissä on oltava noin 100 × 100 mm:n kokoinen metalliverkko, jonka silmukan koko on 20 mm.

3.7.2.5   Käytettävissä on oltava vesiallas, jonka suositellut mitat ovat noin 150 × 75 × 30 mm.

3.7.2.6   Käytettävissä on oltava ajastin (mitta-asteikko sekunneissa).

3.7.2.7   Käytettävissä on oltava mitta-asteikko (millimetreissä).

3.7.2.8   Käytettävissä on oltava työntömitta (jonka tarkkuus on vähintään 0,05 mm) tai vastaava mittauslaite.

3.7.3   Testausmenettely

3.7.3.1   Näyte kiinnitetään toiseen kannattimeen siitä päästä, joka on 100 mm:n merkkiä lähimpänä, pitkittäisakseli vaakatasossa ja sitä vastaan kohtisuora poikittaisakseli 45 asteen kulmassa vaakatasoon nähden. Testinäytteen alle toiseen kannattimeen kiinnitetään puhdas metalliverkko siten, että se sijaitsee vaakasuuntaisena 10 mm näytteen reunan alapuolella ja näyte pistää verkon alta esiin noin 13 mm (katso kuva 9-1). Vetokaapin pöydälle asetetaan vedellä täytetty allas siten, että kaikki testin aikana mahdollisesti putoavat hehkuvat osaset jäävät siihen.

Kuva 9-1

Tulenkestävyystestin järjestelyt

3.7.3.2   Lampun ilmansaanti järjestetään siten, että sen liekki on sininen ja noin 25 mm korkea.

3.7.3.3   Lamppu asetetaan siten, että sen liekki koskettaa testinäytteen ulkoreunaa (katso kuva 1); ajastin käynnistetään samanaikaisesti.

Liekin annetaan osua näytteeseen 30 sekunnin ajan. Jos näytteeseen tulee epämuodostumia tai se sulaa tai vetäytyy pois liekistä, liekkiä siirretään, jotta kontakti voidaan säilyttää. Näytteen huomattava epämuodostuminen testin aikana saattaa kuitenkin mitätöidä tuloksen.

Lamppu vedetään pois 30 sekunnin jälkeen tai kun liekin kärki osuu 25 mm:n merkkiin sen mukaan, kumpi tapahtuu ensin. Lamppua siirretään ainakin 450 mm poispäin näytteestä ja kaasuuntumisenestosuoja suljetaan.

3.7.3.4   Liekin edettyä 25 mm:n merkkiin asti aika merkitään sekunnin tarkkuudella, ja se saa arvon t1.

3.7.3.5   Ajastin pysäytetään, kun palaminen (joko liekillä tai ilman) pysähtyy tai osuu vapaasta päästä 100 mm:n päässä olevaan merkkiin. Ajastimessa oleva aika saa arvon t. Jos metalliverkon päällä oleva palava aines sytyttää näytteen uudelleen, testin tulos saattaa mitätöityä.

3.7.3.6   Jos palaminen ei ole edennyt 100 mm:n merkkiin asti, mitataan palamaton osa 100 mm:n merkistä näytteen alareunaa pitkin ja tulos pyöristetään lähimpään millimetriin. Palanut pituus on sama kuin 100 mm vähennettynä palamattomalla osuudella millimetreinä.

3.7.3.7   Jos näyte on palanut kokonaan tai 100 mm:n merkin yli, palamisnopeus lasketaan seuraavasti: ja ilmaistaan millimetreinä sekunnissa.

3.7.3.8   Edellä 3.7.3.1–3.7.3.7 kohdassa kuvattu testi toistetaan eri näytteillä, kunnes kolme näytettä on palanut 100 millimetrin merkkiin tai sen yli tai kunnes kymmenen näytettä on testattu.

3.7.3.9   Jos vain yksi kymmenestä näytteestä palaa 100 mm:n merkkiin asti tai sen yli, 3.7.3.1–3.7.3.7 kohdassa kuvattu testi uusitaan enintään kymmenellä uudella näytteellä.

4.7.3   Tulosten ilmoittaminen

3.7.4.1   Testausselosteessa on oltava ainakin seuraavat tarkat tiedot:

—	testattujen näytteiden määrä;

ja kustakin yksittäisestä näytteestä

—

tunniste

—	valmistamis- ja varastointimenetelmä

—	paksuus mitattuna kultakin näytteen pituussuunnan kolmannekselta (millimetreinä vähintään yhden desimaalin tarkkuudella)

—	palamisaika (s)

—	palamispituus (mm)

—	merkintä, mikäli näyte ei pala 100 mm:n merkkiin asti, ja tämän syy (esim. tippumisen, sulamisen tai palaneiksi kappaleiksi hajoamisen takia)

—	merkintä, mikäli punotun metallisuojuksen päällä oleva palava aines sytyttää näytteen uudelleen.

3.7.4.2   Jos ainakin kaksi näytettä on palanut 100 mm:n merkkiin asti tai sen yli, on määritettävä keskimääräinen palamisnopeus (joka ilmaistaan millimetreinä sekunnissa ja saadaan 3.7.3.7 kohdassa olevan kaavan mukaan lasketuista tuloksista). Keskimääräinen palamisnopeus on siis kaikkien 100 mm:n merkkiin asti tai sen yli palaneiden näytteiden palamisnopeuksien keskiarvo. Tätä arvoa verrataan 3.7.5–3.7.5.1 kohdan vaatimukseen, eikä 3.7.4.3 kohdassa tarkoitettuja laskelmia ja varmistamista suoriteta.

3.7.4.3   Keskimääräinen palamisaika (ACT) ja keskimääräinen palamispituus (ACL) lasketaan, jos yksikään kymmenestä näytteestä ei ole tai 20 näytteestä korkeintaan yksi on palanut 100 mm merkkiin asti.

Yhtälö 9-1:

kun n on näytteiden lukumäärä.

Tulos pyöristetään lähimpään viiden sekunnin kerrannaislukuun. ACT-arvona ei kuitenkaan saa käyttää nollaa (0). (Ts. jos palamisaika on alle 2–7 sekuntia, ACT on 5 sekuntia; jos palamisaika on 8–12 sekuntia, ACT on 10 sekuntia; jos palamisaika on 13–17 sekuntia, ACT on 15 sekuntia jne.)

Yhtälö 9-2:

kun n on näytteiden lukumäärä.

Tulos ilmaistaan pyöristettynä lähimpään 5 mm:n kerrannaislukuun (ts. jos palamispituus on alle 2 mm, tulokseksi merkitään ”alle 5 mm”, eikä ACL-arvoksi voida missään tapauksessa merkitä 0 mm).

Jos vain yksi näyte 20 näytteestä palaa 100 mm:n merkkiin asti tai sen yli, palamispituudeksi (eli kyseisen näytteen osalta kaavalla (100 – palamaton pituusi) saaduksi arvoksi) luetaan 100 mm.

Yhtälö 9-3:

Keskimääräinen palamisnopeus on siis (ACL/ACT) (millimetreinä sekunnissa).

Tätä arvoa on verrattava 3.7.5–3.7.5.1 kohdassa asetettuun vaatimukseen.

3.7.5   Muista materiaaleista kuin metallista valmistettujen polttoainesäiliöiden tulenkestävyysvaatimukset

3.7.5.1   Polttoainesäiliön materiaalin keskimääräinen palamisnopeus ei saa olla suurempi kuin 0,64 mm/s määritettynä 3.7–3.7.4.3 kohdan mukaisella testausmenettelyllä.

---

(1)  EUVL L 72, 14.3.2008, s. 1.

(2)  EUVL L 120, 7.5.2011, s. 1.

LIITE X

Kuormalavoihin sovellettavat vaatimukset

1.   Tarkoitus

1.1

Jos luokkien tai alaluokkien L2e, L5e-B, L6e-B, L7e-B tai L7e-C ajoneuvoon on asennettu kuormalava, ajoneuvon ja kuormalavan kokoonpanon on täytettävä rakennetta koskevat vähimmäisvaatimukset tavaroiden turvallisen kuljettamisen varmistamiseksi.

2.   Vaatimukset

2.1

Jos kuormalava asennetaan, sen on oltava suunniteltu yksinomaan tavaroiden kuljettamiseen ja siinä on oltava avoin tai suljettu kutakuinkin tasainen ja vaakatasoinen kuorma-alusta.

2.2

Luokan L ajoneuvojen painopisteen on sijaittava akselien välissä lava kuormattuna ja ilman kuljettajaa.

2.3

Lavan mittojen on täytettävä seuraavat vaatimukset: 2.3.1 Kuorma-alustan pituus, joka tarkoittaa etäisyyttä kuormatilan etummaisesta sisäpuolisesta pisteestä kuormatilan takimmaiseen sisäpuoliseen pisteeseen mitattuna vaakasuoraan ajoneuvon pitkittäistasossa, ei saa olla suurempi kuin 1,4 kertaa luokan L ajoneuvon etu- tai takaraideväli, sen mukaan kumpi niistä on suurempi. Alaluokat L6e-BU ja L7e-CU on vapautettu tästä vaatimuksesta. 2.3.2 Kuorma-alustan leveys ei ylitä luokan L ajoneuvon suurinta kokonaisleveyttä ilman kuormalavaa. 2.3.3 Kuormalavassa on oltava riittävät sivusuojat, jotta estetään lavalle lastattujen tavaroiden putoaminen.

2.4

Lava on asetettava symmetrisesti suhteessa luokan L ajoneuvon pitkittäiseen keskitasoon.

2.5

Kuormalavan korkeus maan tasosta ei saa olla yli 1 000 mm.

2.6

Kuormalava on kiinnitettävä luokan L ajoneuvoon siten, ettei se pääse irtoamaan vahingossa.

2.7

Lavatyypin ja sen kiinnitystavan tulee olla sellaiset, että normaalia kuormaa kuljetettaessa kuljettajan näkökenttä on riittävä ja pakolliset valaistus- ja merkkivalolaitteet voivat täyttää edelleen niille kuuluvat tehtävät.

2.8

Ajoneuvon valmistajan on ilmoitettava kuormalavan turvallinen kantavuus.

2.9

Kuormalavassa on oltava asianmukaiset kiinnityspisteet hyötymassan kiinnityslaitteita varten.

LIITE XI

Massoihin ja mittoihin sovellettavat vaatimukset

1.   Tarkoitus

1.1

Tässä liitteessä asetetaan luokan L ajoneuvojen tyyppihyväksynnän ajoneuvojen massoja ja mittoja koskevat vaatimukset.

2.   Massaa koskevien eritelmien toimittaminen ja testivaatimukset niiden määrittämiseksi

2.1

Hakiessaan jonkin ajoneuvotyypin EU-tyyppihyväksyntää sen massojen ja mittojen osalta valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle ajoneuvotyypin kunkin version osalta seuraavat massat riippumatta siitä, mikä on ajoneuvon valmistusaste: 2.1.1 asetuksen (EU) N:o 168/2013 5 artiklassa tarkoitettu ajokuntoinen massa 2.1.2 todellinen massa 2.1.3 suurin teknisesti sallittu kokonaismassa 2.1.4 suurin teknisesti sallittu akselimassa 2.1.5 tarvittaessa suurin teknisesti sallittu hinattava massa 2.1.6 tarvittaessa suurimmat teknisesti sallitut massat kytkentäkohdassa, kun otetaan huomioon ajoneuvoon asennettujen tai mahdollisesti asennettavien kytkentälaitteiden tekniset ominaisuudet 2.1.7 tarvittaessa lisävarusteiden massa 2.1.8 tarvittaessa korirakenteiden massa 2.1.9 tarvittaessa käyttövoima-akun massa.

2.2

Määrittäessään 2 kohdassa tarkoitettuja massoja valmistajan on otettava huomioon parhaat tekniset käytänteet ja paras tekninen tietämys erityisesti materiaalien väsymisestä aiheutuvien mekaanisten vikojen välttämiseksi ja tieinfrastruktuurin vaurioitumisen ehkäisemiseksi.

2.3

Määrittäessään 2 kohdassa tarkoitettuja massoja valmistajan on otettava huomioon ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus. Jos valmistaja on asentanut ajoneuvoon nopeudenrajoittimen, ajoneuvon suurin rakenteellinen nopeus on suurin nopeudenrajoittimen sallima todellinen nopeus.

2.4

Määrittäessään 2 kohdassa tarkoitettuja massoja valmistaja ei saa asettaa ajoneuvon käytölle muita rajoituksia kuin ne, jotka koskevat renkaan kantavuutta, joka voidaan sovittaa rakenteelliseen nopeuteen.

2.5

Lisävalmistusvaihetta edellyttävien keskeneräisten ajoneuvojen, kuten alusta-ohjaamorakenteisten ajoneuvojen, osalta valmistajan on toimitettava seuraavien vaiheiden valmistajille kaikki tarpeelliset tiedot, jotka tarvitaan tämän asetuksen vaatimusten noudattamiseksi. Ensimmäisen alakohdan soveltamista varten valmistajan on ilmoitettava kuormituksen kokonaismäärää vastaavan massan painopisteen sijainti.

2.6

Jos lisävarusteet vaikuttavat merkittävästi ajoneuvon massoihin ja mittoihin, valmistajan on toimitettava tutkimuslaitokselle tiedot ajoneuvoon mahdollisesti asennettavien lisävarusteiden geometrisen painopisteen sijainnista akseleiden suhteen.

2.7

Jos hyväksyntäviranomainen tai tutkimuslaitos katsoo sen tarpeelliseksi, valmistajan on asetettava saataville hyväksyttäväksi haettua tyyppiä edustava ajoneuvo tarkastusta varten.

2.8

Tavarankuljetukseen tarkoitettujen ja vaihdettavilla korirakenteilla varusteltaviksi suunniteltujen alaluokkien L5e-B, L6e-BU ja L7e-CU hyötyajoneuvojen vaihdettavien korirakenteiden kokonaismassan katsotaan olevan osa hyötymassaa. Tässä tapauksessa seuraavien lisäehtojen on täytyttävä: 2.8.1 korirakenteen katsotaan olevan vaihdettava, jos se voidaan poistaa alusta-ohjaamorakenteesta vaivatta; 2.8.2 ajoneuvon valmistajan on ilmoitettava ilmoituslomakkeella suurimmat sallitut mitat, korirakenteen kokonaismassa, painopisteen sijainnin äärikohdat ja piirustus kiinnityskohtien sijainnista.

2.9

Valmistajan hyväksyntäviranomaiselle toimittamien massojen määrittämiseksi on noudatettava lisäyksen 1 mukaisia testausolosuhteita ja vaatimuksia.

3.   Ajoneuvon mittojen toimittaminen ja testivaatimukset niiden määrittämiseksi

3.1

Hakiessaan jonkin ajoneuvotyypin EU-tyyppihyväksyntää sen massojen ja mittojen osalta valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle ajoneuvotyypin kunkin version osalta seuraavat mitat [millimetreinä] riippumatta siitä, mikä on ajoneuvon valmistusaste: 3.1.1 ajoneuvon pituus, jolla tarkoitetaan kahden ajoneuvon pitkittäistasoon nähden kohtisuorassa olevan ja ajoneuvon ulointa etu- ja takareunaa sivuavan pystytason välistä etäisyyttä; 3.1.2 ajoneuvon leveys, jolla tarkoitetaan kahden ajoneuvon pitkittäistasoon nähden samansuuntaisen ja ajoneuvoa tämän tason molemmilla puolilla sivuavan pystytason välistä etäisyyttä; 3.1.3 ajoneuvon korkeus, jolla tarkoitetaan tason, jolla ajoneuvo seisoo, ja ajoneuvon yläpintaa sivuavan samansuuntaisen tason välistä etäisyyttä; 3.1.4 ajoneuvon akseliväli, jolla tarkoitetaan ISO-standardin 612:1978 kohdassa 6.4.1 tarkoitettua mittaa; 3.1.5 paripyörillä varustettujen ajoneuvojen tai kolmi- tai nelipyöräisten ajoneuvojen osalta: etu- ja/tai taka-akselin raideleveys, jolla tarkoitetaan ISO-standardin 612:1978 kohdassa 6.5 tarkoitettua etäisyyttä; 3.1.6 tarvittaessa kuorma-alustan pituus ja kuorma-alustan leveys.

3.2

Valmistajan hyväksyntäviranomaiselle toimittamien mittojen määrittämiseksi on noudatettava lisäyksen 1 mukaisia testausolosuhteita ja vaatimuksia.

3.3

Edellä 3.1 kohdassa tarkoitetut todelliset mitat saavat poiketa valmistajan ilmoittamista mitoista enintään 3 prosenttia.

LIITE XII

Ajoneuvon sisäiseen valvontajärjestelmään (OBD-järjestelmään) sovellettavat vaatimukset

1.   Johdanto

Tätä liitettä sovelletaan luokan L ajoneuvojen sisäisten valvontajärjestelmien (OBD-järjestelmien) toimintavaatimuksiin, ja siinä täsmennetään asetuksen (EU) N:o 168/2013 21 artiklassa tarkoitettuja vaatimuksia kyseisen asetuksen liitteessä IV esitetyn aikataulun mukaisesti viitaten kyseisen asetuksen liitteessä VI olevassa B jaksossa asetettuihin OBD-päästörajoihin.

2.   OBD I- ja OBD II -järjestelmät

2.1   OBD I -järjestelmä

2.1.1

Tässä liitteessä asetetut tekniset vaatimukset ovat pakollisia luokan L ajoneuvoille, jotka on varustettu OBD I -järjestelmällä asetuksen (EU) N:o 168/2013 21 artiklan ja liitteen IV mukaisesti. Tämä velvoite koskee kaikkien seuraavien kohtien noudattamista lukuun ottamatta niitä 2.2 ja 2.3 kohdan alakohtia, joissa määritellään OBD II -järjestelmän vaatimukset.

2.2   OBD II -järjestelmä

2.2.1

Luokan L ajoneuvo voidaan valmistajan valinnan mukaisesti varustaa OBD II -järjestelmällä.

2.2.2

Jos OBD II -järjestelmä asennetaan, sovelletaan tämän liitteen teknisiä vaatimuksia. Tämä koskee erityisesti taulukossa 12-1 lueteltuja sovellettavia kohtia. Taulukko 12-1 OBD II -järjestelmän toiminnot ja niihin liittyvät vaatimukset tämän liitteen kohdissa ja lisäyksessä 1 olevissa kohdissa Aihe Tämän liitteen kohdat ja lisäyksessä 1 olevat kohdat Katalysaattorin valvonta 3.3.3.1 / 3.3.4.1 Pakokaasujen takaisinkierrätyksen tehokkuuden/virtauksen valvonta 3.3.4.4 Käytönaikaisen tehokkuuden valvonta lisäyksessä 1 oleva 4 kohta Sytytyskatkojen havaitseminen Lisäyksen 1 kohdat 3.3.3.2 / 3.5.3 / 3.6.2 / 3.7.1 / 3.1.2 Typen oksidien jälkikäsittelyjärjestelmän valvonta 3.3.4.5/ 3.3.4.6 Happianturin kulumisen valvonta 3.3.3.3 Hiukkassuodattimen valvonta 3.3.4.2 Hiukkaspäästöjen valvonta 3.3.3.5

2.3   Virtapiirien vianmääritys

2.3.1

Jäljempänä olevien 3.3.5 ja 3.3.6 kohdan soveltamista varten OBD I- ja/tai OBD II -järjestelmien virtapiirien ja sähkölaitteiden vianmääritysjärjestelmiin on sisällyttävä vähintään sensoreihin ja toimilaitteisiin perustuva vianmääritys sekä lisäyksessä 2 lueteltujen sähköisten ohjausyksiköiden sisäinen vianmääritys.

2.3.2

Ei-jatkuvasti toimivien virtapiirien valvonta- ja vianmäärityslaitteiden eli sellaisten virtapiirien valvonta- ja vianmäärityslaitteiden, jotka toimivat, kunnes niiden tietyin väliajoin tekemät testit on suoritettu, sekä lisäykseen 2 sisältyvien seikkojen osalta 3.3.6 kohdan loppuunsaattamisen, on sisällyttävä OBD II -järjestelmään.

2.3.3

Lisäyksessä 2 olevaa luetteloa tarkastellaan uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 ja se saatetaan tarvittaessa tekniikan kehityksen tasalle. Edellä taulukossa jo yksilöityjen lisälaitteiden toimintahäiriöiden lisäksi OBD II -järjestelmiin sovelletaan kaikkia lisälaitteiden toimintahäiriöitä.

3.   OBD-järjestelmien toiminnalliset vaatimukset

3.1   Kaikkiin luokan L ajoneuvoihin on asennettava sisäinen valvontajärjestelmä (OBD-järjestelmä), joka on suunniteltu, rakennettu ja asennettu sillä tavoin, että se kykenee ilmoittamaan erilaisesta kulumisesta ja vioista ajoneuvon koko käyttöiän ajan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hyväksyntäviranomaisten on hyväksyttävä se, että ajoneuvoissa, joilla on ajettu enemmän kuin asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VII olevan A jakson mukaisessa tyyppi V -kestävyystestissä tarkoitettu matka, OBD-järjestelmän toiminta voi olla heikentynyt siten, että asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevan B jakson mukaiset OBD-järjestelmän päästörajat voivat ylittyä, ennen kuin järjestelmä ilmoittaa viasta ajoneuvon kuljettajalle.

3.1.1   Ajoneuvon tarkastukseen, vianmääritykseen, huoltoon tai korjaukseen tarvittavaa pääsyä ajoneuvon sisäiseen valvontajärjestelmään ei saa rajoittaa, ja pääsy on standardoitava. Kaikkien OBD-järjestelmään liittyvien vikakoodien on oltava tämän liitteen lisäyksessä 1 olevan 3.11 kohdan mukaisia.

3.1.2   OBD-järjestelmä voidaan valmistajan harkinnan mukaan laajentaa valvomaan muita ajoneuvoissa olevia järjestelmiä, jotta autetaan mekaanikkoja korjaamaan tehokkaasti luokan L ajoneuvoja. Laajennettujen valvontajärjestelmien ei katsota kuuluvan tyyppihyväksyntävaatimusten soveltamisalaan.

3.2   OBD-järjestelmän on oltava siten suunniteltu, rakennettu ja ajoneuvoon asennettu, että ajoneuvo täyttää tässä liitteessä esitetyt vaatimukset tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

3.2.1   OBD-järjestelmän toiminnan keskeyttäminen tilapäisesti

3.2.1.1   Valmistaja voi määritellä järjestelmään toimintakeskeytyksen, jos polttoaineen vähyys taikka käyttövoima- tai sähköjärjestelmäakkujen minimilataustilaa pienempi lataus (kapasiteetti purettu mahdollisimman tyhjiin) vaikuttaa järjestelmän toimintakykyyn. Tällaista keskeytystä ei saa esiintyä, jos polttoainetta on enemmän kuin 20 prosenttia säiliön nimellistilavuudesta.

3.2.1.2   Valmistaja voi määritellä OBD-järjestelmään toimintakeskeytyksen, jos ympäristön lämpötila moottoria käynnistettäessä on alle 266,2 K (-7 °C) tai ollaan yli 2 500 metrin korkeudessa merenpinnasta, sillä edellytyksellä, että valmistaja toimittaa tietoja ja/tai teknisen laskelman, jotka osoittavat riittävän perusteellisesti, että valvonta olisi epäluotettava näissä olosuhteissa. Valmistaja voi pyytää lupaa määritellä OBD-järjestelmään toimintakeskeytys myös muissa käynnistyslämpötiloissa, jos valmistaja osoittaa viranomaisille antamissaan tiedoissa ja/tai teknisessä laskelmassa, että vianmääritys epäonnistuu mainituissa olosuhteissa. Vianilmaisinta ei tarvitse sytyttää, jos OBD-järjestelmän raja-arvot ylittyvät regenerointivaiheessa, ellei siinä havaita vikaa.

3.2.1.3   Ajoneuvoissa, joihin voidaan asentaa voimanottolaitteita, valvontalaitteiden toimintakeskeytys on sallittu sillä edellytyksellä, että se tapahtuu vain voimanottolaitteen ollessa kytkettynä.

Tämän jakson määräysten lisäksi valmistaja voi määritellä OBD-järjestelmään tilapäisen toimintakeskeytyksen seuraavissa tilanteissa:

a)	polttoainevaatimuksiltaan joustavien nk. flex-fuel-ajoneuvojen tai yhdellä/kahdella polttoaineella toimivien kaasuajoneuvojen osalta 1 minuutin ajan polttoainetäytön jälkeen siten, että voimalinjan ohjausyksikkö (PCU-yksikkö) voi tunnistaa polttoaineen laadun ja koostumuksen;

b)	kahdella polttoaineella toimivien ajoneuvojen osalta 5 sekunnin ajan polttoaineen kytkennän jälkeen siten, että moottorin parametrit voidaan säätää uudelleen;

c)

valmistaja voi poiketa näistä aikarajoista, jos voidaan osoittaa, että polttoaineen syöttöjärjestelmän vakauttaminen polttoaineen lisäyksen tai vaihdon jälkeen kestää perustelluista teknisistä syistä pitempään. OBD-järjestelmä on joka tapauksessa kytkettävä takaisin päälle, joko heti kun polttoaineen laatu ja koostumus on tunnistettu tai heti kun moottorin parametrit on säädetty uudelleen.

3.2.2   Sytytyskatko – kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustetut ajoneuvot

3.2.2.1   Valmistajat voivat soveltaa tietyissä moottorin pyörimisnopeus- ja kuormitusolosuhteissa sytytyskatkoja koskevaan vianilmaisuun suurempaa raja-arvoa kuin viranomaisille ilmoitettu, jos viranomaisille voidaan osoittaa, että havainnot olisivat epäluotettavia pienempää raja-arvoa käytettäessä. Ajoneuvon sisäisessä valvonnassa sillä tarkoitetaan sitä epäonnistuneiden sytytysten prosenttiosuutta, joka (valmistajan ilmoituksen mukaan) johtaisi asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevan B jakson mukaiset päästörajat ylittäviin päästöihin, tai prosenttiosuutta, joka voi johtaa katalysaattorin tai katalysaattoreiden peruuttamatonta vahinkoa aiheuttavaan ylikuumenemiseen.

3.2.2.1   Jos valmistaja voi osoittaa viranomaisille, että sytytyskatkojen suurten osuuksien havaitseminen ei ole vielä toteutettavissa tai että sytytyskatkoja ei voida erottaa muista vaikutuksista (esimerkiksi tienpinnan epätasaisuus, vaihteen vaihtaminen, häiriöt välittömästi moottorin käynnistämisen jälkeen), sytytyskatkojen valvonta voidaan keskeyttää mainituissa olosuhteissa.

3.3   Testien kuvaus

3.3.1   Sisäisen valvontajärjestelmän avulla on kyettävä havaitsemaan päästöjen vähentämiseen liittyvän komponentin tai järjestelmän vika silloin, kun se johtaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa B jaksossa mainitut rajat ylittäviin päästöihin.

3.3.2   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen valvonnalle asettavat vaatimukset

Asetuksen (EU) N:o 168/2013 21 artiklan vaatimusten täyttämiseksi OBD-järjestelmän on valvottava vähintään seuraavia seikkoja:

3.3.2.1   Katalysaattorin toimintatehon heikkeneminen hiilivetyjen ja typen oksidien päästöjen osalta. Valmistajat voivat valvoa etummaista katalysaattoria erikseen tai yhdessä sitä lähinnä sijaitsevan katalysaattorin (sijaitsevien katalysaattorien) kanssa. Valvottavassa katalysaattorissa tai katalysaattoriyhdistelmässä katsotaan olevan vika, jos päästöt ylittävät asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa B jaksossa asetetut NMHC- tai NOx-päästörajat.

3.3.2.2   Sytytyskatko

Sytytyskatkojen esiintyminen moottorin toiminta-alueella, jonka seuraavat kuvaajat rajaavat:

a)	moottorin suurin rakenteellinen pyörimisnopeus miinus 500 min-1;

b)	perusmomenttikuvaaja (eli moottorin kuormitus vaihteen ollessa vapaalla);

c)	seuraavia moottorin toimintapisteitä yhdistävä jana: perusmomentin arvo pyörimisnopeudella 3 000 min-1 ja edellä a alakohdan mukaisesti määritetyllä pyörintänopeudella vaikuttava momentti, kun paine moottorin imusarjassa on 13,3 kPa pienempi kuin perusmomentilla mitattu paine.

3.3.2.3   Happianturin kuluminen

Tämä osio tarkoittaa, että kaikkien tämän liitteen vaatimusten mukaisesti katalysaattorin vikojen seurantaan asennettujen ja käytettyjen happiantureiden kulumista on valvottava.

3.3.2.4   Haihtumispäästöjen tyhjentymistä ohjaavaa sähköistä järjestelmää on valvottava vähintään virtapiirien eheyden osalta.

3.3.2.5   Suoraruiskutteisten kipinäsytytysmoottorien vikoja, joiden vuoksi päästöt voivat ylittää asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa B jaksossa vahvistetut OBD-järjestelmien hiukkasmassan päästörajat, on valvottava tässä liitteessä puristussytytysmoottoreille asetettujen vaatimusten mukaisesti.

3.3.3   Puristussytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen valvonnalle asetettavat vaatimukset

Asetuksen (EU) N:o 168/2013 21 artiklan vaatimusten täyttämiseksi OBD-järjestelmän on valvottava:

3.3.3.1

katalysaattorin toimintatehon heikkenemistä, jos ajoneuvossa on katalysaattori;

3.3.3.2

hiukkasloukun toimintaa ja eheyttä, jos ajoneuvossa on hiukkasloukku;

3.3.3.3

polttoaineen ruiskutusjärjestelmässä annostelun ja ajoituksen sähköisiä säätimiä virtapiirien eheyden ja laitteiden toimivuuden osalta;

3.3.3.4

pakokaasujen takaisinkierrätysjärjestelmän vikaantumista ja tehon heikkenemistä;

3.3.3.5

reagenssia käyttävän NOx-jälkikäsittelyjärjestelmän ja reagenssinannostelujärjestelmän vikaantumista ja tehon heikkenemistä;

3.3.3.6

reagenssia käyttämättömän NOx-jälkikäsittelyjärjestelmän vikaantumista ja tehon heikkenemistä.

3.3.4   Muita päästöjenrajoitusjärjestelmän komponentteja tai järjestelmiä tai päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen komponentteja tai järjestelmiä, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen ja joiden vioittuminen voi johtaa asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevan B jakson mukaisten OBD-päästörajojen ylittymiseen, jos ne ovat käytössä valitulla polttoaineella, on valvottava.

3.3.5   Muita päästöihin vaikuttavia voimansiirron elektronisia komponentteja, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen ja jotka vaikuttavat ympäristöön ja/tai ajoneuvon toimintaturvallisuuteen, mukaan luettuna nämä toiminnot mahdollistavat sensorit, valvotaan virtapiirin eheyden osalta, jos niitä ei valvota muutoin. Näitä elektronisia komponentteja valvotaan jatkuvasti etenkin virtapiirin eheyden, oikosulun, sähkökäyttöisen toimintasäteen/suorituskyvyn ja päästöjenrajoitusjärjestelmään liittyvien juuttuneiden signaalien osalta.

3.3.6   Muita päästöihin vaikuttavia käyttövoimalaitteen komponentteja, jotka ovat yhteydessä tietokoneeseen, jotka vaikuttavat ympäristöön ja/tai ajoneuvon toimintaturvallisuuteen ja jotka käynnistävät moottorin vääntömomenttia huomattavasti pienentävän ohjelmoidun varakäyntitoiminnon esim. käyttövoimalaitteen komponenttien suojaamiseksi, valvotaan, jos niitä ei valvota muutoin. Asianomainen vianmäärityksen vikakoodi on tallennettava tämän rajoittamatta luettelon Ap2-1 soveltamista.

3.3.7   Valmistajat voivat osoittaa hyväksyntäviranomaisille, että tiettyjä komponentteja tai järjestelmiä ei tarvitse valvoa, jos niiden rikkoutuessa tai ne poistettaessa päästöt eivät ylitä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevan B jakson mukaisia päästörajoja.

3.4   Jokainen moottorin käynnistys aloittaa sarjan tarkastuksia, jotka ainakin kerran viedään loppuun saakka, jos toimitaan asianmukaisissa testausolosuhteissa. Testausolosuhteet on valittava siten, että ne kaikki saavutetaan tavanomaisessa, tyyppi I -testin mukaisessa ajossa. Jos vikaa ei voida luotettavasti havaita tyyppi 1 -testin mukaisissa olosuhteissa, valmistaja voi ehdottaa täydentäviä testausolosuhteita, joissa vika voidaan havaita luotettavasti ja jotka edellyttävät tutkimuslaitoksen ja hyväksyntäviranomaisen hyväksyntää.

3.5   Vianilmaisimen aktivointi

3.5.1   OBD-järjestelmässä on oltava vianilmaisin, joka on selkeästi ajoneuvon kuljettajan nähtävillä. Vianilmaisinta ei saa käyttää mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin osoittamaan kuljettajalle hätäkäynnistyksen tai varakäyntitoiminnon. Vianilmaisimen on näyttävä kaikissa valaistusolosuhteissa. Aktivoiduttuaan ilmaisimen on näytettävä ISO 2575:2010 -standardin mukainen kuvatunnus F.01. Ajoneuvoon ei saa asentaa useampaa kuin yksi yleinen vianilmaisin, joka koskee päästöjenrajoitusjärjestelmän ongelmia tai vääntömomenttia huomattavasti pienentäviä käyttövoimalaitteen vikoja. Erilliset yksittäiset varoitusvalot (esimerkiksi jarrujärjestelmään, turvavöihin, öljynpaineeseen ynnä muuhun liittyvät) ovat sallittuja. Vianilmaisimessa ei saa käyttää punaista väriä.

3.5.2   Jos vianilmaisimen toimintaperiaate on sellainen, että vianilmaisimen aktivoitumiseen vaaditaan enemmän kuin kaksi käynnistymistä edeltävää sykliä, valmistajan on toimitettava tiedot ja/tai tekninen laskelma, jotka osoittavat asianmukaisesti, että valvontajärjestelmä havaitsee komponenttien kulumisen tästä huolimatta tehokkaasti ja riittävän ajoissa. Järjestelmiä, joissa vianilmaisimen aktivoituminen vaatii keskimäärin enemmän kuin kymmenen käyntijaksoa, ei saa hyväksyä. Vianilmaisimen on aktivoiduttava myös aina, kun käyttövoimajärjestelmän ohjain kytkee toimintaan vääntömomenttia huomattavasti pienentävän toimintatilan, kun asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevan B jakson mukaiset OBD-järjestelmien päästörajat ylittyvät tai kun OBD-järjestelmä ei pysty täyttämään 3.3.2 tai 3.3.3 kohdassa asetettuja valvontaa koskevia perusvaatimuksia.

3.5.3   Vianilmaisimen on annettava selkeä varoitusmerkki esimerkiksi vilkkuvan valon avulla aina, kun sytytyskatkojen määrä on valmistajan määrittämien ohjearvojen mukaan vaarassa johtaa katalysaattorin vaurioitumiseen.

3.5.4   Vianilmaisimen on aktivoiduttava myös aina, kun virtalukko on väliasennossa ennen moottorin käynnistymistä, ja sammuttava, jos vikoja ei ole havaittu. Sellaisten ajoneuvojen osalta, joissa ei ole akkua, vianilmaisimen on sytyttävä välittömästi moottorin käynnistyttyä ja sammuttava 5 sekunnin kuluttua, jos vikoja ei ole havaittu.

3.6   OBD-järjestelmän on tallennettava päästöjenrajoitusjärjestelmän tai ajoneuvon toimintaturvallisuusjärjestelmän tilan ilmoittava(t) vikakoodi(t), jotka johtavat toimintatilaan, jossa vääntömomentti on huomattavasti pienempi kuin tavanomaisessa toimintatilassa. Erillisiä tilakoodeja on käytettävä oikein toimivien päästöjenrajoitusjärjestelmien, ajoneuvon toimintaturvallisuusjärjestelmien ja sellaisten päästönrajoitusjärjestelmien tunnistamiseksi, joita varten ajoneuvoa on käytettävä edelleen, jotta niitä voidaan kunnolla arvioida. Jos vianilmaisin aktivoituu huononemisen, toimintavian tai päästöjenrajoitusjärjestelmän perussäädön takia, laitteen on tallennettava sellainen vikakoodi, joka ilmaisee toimintavian tyypin. Vikakoodi on tallennettava myös 3.2.2.5 ja 3.2.3.5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

3.6.1   Tiedon matkasta, jonka ajoneuvo on kulkenut siitä lähtien, kun vianilmaisin on aktivoitunut, on oltava aina saatavissa standardoidulta vianmääritysliittimeltä sarjaportin kautta. Sellaisten ajoneuvojen osalta, jotka on varustettu mekaanisella matkamittarilla, joka ei mahdollista tietojen syöttöä elektroniseen ohjausyksikköön, ”kuljettu matka” voidaan korvata ”moottorin käyttöajalla”, ja tämän tiedon on oltava aina saatavissa standardoidulta vianmääritysliittimeltä sarjaportin kautta.

3.6.2   Kipinäsytytteisellä polttomoottorilla varustettujen ajoneuvojen osalta ei tarvitse ilmoittaa, missä sylinterissä sytytyskatko sattui, jos muistiin tallentuu erillinen yhden tai useamman sylinterin sytytyskatkoa osoittava koodi.

3.6.3   Vianilmaisin saa aktivoitua, vaikka päästötasot eivät ylitä asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevan B jakson mukaisia OBD-järjestelmien päästörajoja.

3.6.3   Vianilmaisin saa aktivoitua, jos sellainen perussäätö, joka ei vähennä vääntömomenttia huomattavasti, on toiminnassa.

3.7   Vianilmaisimen sammuttaminen

3.7.1   Jos sytytyskatkoja ei enää ole niin paljon, että katalysaattori on vaarassa vaurioitua (valmistajan määritelmän mukaan), tai moottoria käytetään sellaisella nopeudella ja kuormituksella, jossa sytytyskatkot eivät aiheuta katalysaattorin vaurioitumista, vikojen valvontajärjestelmä voidaan palauttaa edelliseen vaiheeseen ensimmäisen käyntijakson aikana, jona sytytyskatko havaittiin, ja normaaliin toiminta-asentoon seuraavien käyntijaksojen aikana. Jos vikojen valvontajärjestelmä palautetaan aiempaan vaiheeseen, vastaavat vikakoodit ja tallentuneet tilatiedot voidaan poistaa.

3.7.2   Kaikissa muissa vikatapauksissa vianilmaisin voidaan sammuttaa, kun vianilmaisimen aktivoinnista huolehtiva valvontajärjestelmä ei enää havaitse kolmen peräkkäisen käyntijakson aikana samaa vikaa tai muuta vikaa, joka yksinään aiheuttaisi vianilmaisimen aktivoitumisen.

3.8   Vikakoodin poistaminen

3.8.1   OBD-järjestelmä voi poistaa vikakoodin, tiedon kuljetusta matkasta ja tilatiedot vikahetkellä, jos sama vika ei tallennu uudelleen vähintään 40 moottorin lämpenemisjakson aikana.

3.8.2   Tallennetut vikakoodit eivät saa poistua, jos ajoneuvon tietokone kytketään irti ajoneuvon virranlähteestä tai jos ajoneuvon akku tai akut kytketään irti tai vioittuvat.

3.9   Kahta polttoainetta käyttävät kaasumoottoriajoneuvot

Kahta polttoainetta käyttäviin kaasumoottoriajoneuvoihin sovelletaan kunkin polttoainetyypin (bensiini ja maakaasu/biometaani/nestekaasu) osalta yleisesti kaikkia OBD-vaatimuksia. Tätä tarkoitusta varten on käytettävä joko jompaakumpaa 3.8.1 tai 3.8.2 kohdassa kuvailtua vaihtoehtoa tai niiden yhdistelmää.

3.9.1   Yksi OBD-järjestelmä molemmille polttoainetyypeille

3.9.1.1   Kunkin vianmäärityksen osalta on suoritettava seuraavat toimenpiteet yhdessä OBD-järjestelmässä bensiinikäytön sekä maakaasu-, biometaani- tai nestekaasukäytön osalta joko käytettävästä polttoaineesta riippumatta tai polttoainetyypeille erikseen:

a)	vianilmaisimen aktivointi (ks. 3.5 kohta);

b)	vikakoodin tallentaminen (ks. 3.6 kohta);

c)	vianilmaisimen palauttaminen (ks. 3.7 kohta);

d)	vikakoodin poistaminen (ks. 3.8 kohta).

Valvottavien komponenttien tai järjestelmien vianmääritys voidaan tehdä erikseen kunkin polttoainetyypin osalta tai käyttäen yhteistä vianmääritystä.

3.9.1.2   OBD-järjestelmä voi sijaita yhdessä tai useammassa tietokoneessa.

3.9.2   Kaksi erillistä OBD-järjestelmää, yksi kutakin polttoainetyyppiä varten

3.9.2.1   Seuraavat toimenpiteet on suoritettava toisistaan riippumatta, kun ajoneuvo käy joko bensiinillä tai maakaasulla/biometaanilla/nestekaasulla:

a)	vianilmaisimen aktivointi (ks. 3.5 kohta);

b)	vikakoodin tallentaminen (ks. 3.6 kohta);

c)	vianilmaisimen palauttaminen (ks. 3.7 kohta);

d)	vikakoodin poistaminen (ks. 3.8 kohta).

3.9.2.2   Erilliset OBD-järjestelmät voivat sijaita yhdessä tai useammassa tietokoneessa.

3.9.3   Kahta polttoainetta käyttävien kaasumoottoriajoneuvojen vianmäärityssignaaleja koskevat erityisvaatimukset

3.9.3.1   Vianmäärityksen lukulaitteen vaatimuksesta ajoneuvon signaalit lähetetään yhdellä tai useammalla lähdeosoitteella. Osoitteiden käyttö kuvataan ISO-standardissa 15031-5:2011.

3.9.3.2   Polttoainekohtaiset tiedot voidaan tunnistaa käyttämällä

a)	lähdeosoitteita ja/tai

b)	polttoaineen valintakytkintä ja/tai

c)	polttoainekohtaisia vikakoodeja.

3.9.4   Tilakoodien (3.6 kohta) osalta on käytettävä jompaakumpaa seuraavista vaihtoehdoista, jos yksi tai useampi valmiudesta ilmoittava määritysjärjestelmä on polttoainekohtainen:

a)	tilakoodi on polttoainekohtainen, eli käytetään molemmille polttoainetyypeille omaa tilakoodia;

b)	tilakoodin on osoitettava, että päästöjenrajoitusjärjestelmien tila on täysin määritetty molempien polttoainetyyppien osalta (bensiini ja maakaasu/biometaani/nestekaasu), kun rajoitusjärjestelmien tila on täysin määritetty toisen polttoainetyypin osalta.

Jos mikään valmiudesta ilmoittava määritysjärjestelmä ei ole polttoainekohtainen, riittää, kun tuetaan yhtä tilakoodia.

4.   Sisäisten valvontajärjestelmien (OBD-järjestelmien) tyyppihyväksyntää koskevat vaatimukset

4.1   Valmistaja voi pyytää viranomaiselta, että OBD-järjestelmä hyväksytään tyyppihyväksyntää varten, vaikka järjestelmässä on yksi tai useampi sellainen puute, että tämän liitteen erityisvaatimukset eivät täysin täyty.

4.2   Harkitessaan pyyntöä viranomainen päättää, onko yhdenmukaisuus tämän liitteen vaatimusten kanssa mahdotonta tai kohtuutonta toteuttaa.

Viranomainen ottaa huomioon valmistajan toimittamat tiedot, joihin kuuluvat muun muassa tekninen toteutettavuus, puutteiden korjaamisen edellyttämä aika ja tuotantojaksot, mukaan luettuina moottoreiden ja ajoneuvomallien käyttöönotto ja käytöstä poisto ja tietokoneiden ohjelmistopäivitys, OBD-järjestelmän tehokkuus tämän asetuksen vaatimuksiin nähden ja valmistajan osoittama riittävä pyrkimys täyttää tämän asetuksen vaatimukset.

4.2.1

Viranomainen ei hyväksy puutteen hyväksymisestä tehtyä pyyntöä, jos vaadittu vianmääritysvalvonta puuttuu kokonaan.

4.2.2

Viranomainen ei hyväksy puutteen hyväksymisestä tehtyä pyyntöä, jos asetuksen (EU) N:o 168/2013 liitteessä VI olevassa B jaksossa asetettuja OBD-järjestelmän päästörajoja ei noudateta.

4.3   Puutteiden järjestyksestä päätettäessä asetetaan ensimmäiseksi 3.3.3.1, 3.3.3.2 ja 3.3.3.3 kohtaan liittyvät kipinäsytytysmoottoreiden puutteet ja 3.3.4.1, 3.3.4.2 ja 3.3.4.3 kohtaan liittyvät puristussytytysmoottoreiden puutteet.

4.4   Ennen tyyppihyväksyntää tai sen aikana ei hyväksytä minkäänlaisia lisäyksessä 1 olevaan 3.5 kohtaan, 3.5.3.4 kohtaa lukuun ottamatta, liittyviä puutteita.

4.5   Puutteen ajallinen kesto

4.5.1

Puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä kahden vuoden ajan ajoneuvotyypin tyyppihyväksyntäpäivästä, ellei voida riittävällä tavalla osoittaa, että puutteen korjaamiseksi ajoneuvoon on tehtävä merkittäviä laitemuutoksia ja että kahta vuotta pidempi aika on tarpeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä enintään kolmen vuoden ajan.

4.5.2

Valmistaja voi pyytää, että hyväksyntäviranomainen hyväksyy puutteen jälkikäteen, jos puute havaitaan alkuperäisen tyyppihyväksynnän jälkeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä kahden vuoden ajan hallinnolliselle yksikölle ilmoittamisen päivästä, ellei voida riittävällä tavalla osoittaa, että puutteen korjaamiseksi ajoneuvoon on tehtävä merkittäviä laitemuutoksia ja että kahta vuotta pidempi aika on tarpeen. Tässä tapauksessa puutetta voidaan pitää hyväksyttävänä enintään kolmen vuoden ajan.

4.6   Viranomainen ilmoittaa puutteen hyväksymistä koskevasta päätöksestään kaikille muille jäsenvaltioille.