5.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 325/66

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ”komissio”, ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä8 päivänä marraskuuta 2012 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ”vireillepanoilmoitus”, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ”Kiina” tai ”asianomainen maa”, peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia unioniin koskevan tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta.

(2)

Tukien vastainen menettely pantiin vireille, kun EU ProSun, jäljempänä ”valituksen tekijä”, esitti 26 päivänä syyskuuta 2012 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen tuetusta tuonnista ja siitä johtuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Ennen menettelyn aloittamista komissio ilmoitti neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009, jäljempänä ”perusasetus”, 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiinan viranomaisille saaneensa asianmukaisesti asiakirjanäytöllä vahvistetun valituksen, jonka mukaan Kiinasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien tuettu tuonti aiheuttaa merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Kiinan viranomaisille ehdotettiin neuvottelujen aloittamista, jotta valituksen kohteena oleva tilanne voitaisiin selvittää ja päästä molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Kiinan viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, minkä jälkeen neuvotteluja käytiin. Neuvottelujen aikana ei päästy molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Kiinan viranomaiset tekemät huomautukset valituksessa luetelluista järjestelmistä, jotka eivät mahdollista tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa, otettiin kuitenkin huomioon. Kiinan viranomaisilta saatiin kannanottoja neuvottelujen jälkeen.

(4)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä6 päivänä syyskuuta 2012 julkaistulla ilmoituksella (3) Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuontia unioniin koskevan polkumyyntimenettelyn vireillepanosta.

(5)

Komissio otti 6 päivänä kesäkuuta 2013 komission asetuksella (EU) N:o 513/2013 (4), jäljempänä ”väliaikaista polkumyyntitullia koskeva asetus”, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonnissa.

(6)

Tässä tukien vastaisessa ja rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa tehdyt vahinkoanalyysit perustuvat samaan unionin tuotannonalan, edustavien unionin tuottajien sekä tutkimusajanjakson määritelmään ja johtivat täysin samanlaisiin päätelmiin, ellei toisin mainita. Tätä pidettiin asianmukaisena, jotta voitiin järkeistää vahinkoanalyysi ja tehdä johdonmukaiset päätelmät molemmissa menettelyissä. Tästä syystä kummassa tahansa menettelyssä esitetyt vahinkoa koskevat huomautukset otettiin huomioon molemmissa menettelyissä.

(7)

Valituksen tekijän pyynnöstä, jonka tukena oli vaadittu näyttö, komissio antoi 1 päivänä maaliskuuta 2013 komission asetuksen (EU) N:o 182/2013 (5), jolla asetettiin Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot ja kiekot) tuonti kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 6 päivästä maaliskuuta 2013.

(8)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että päätös tuonnin kirjaamisesta oli perusteeton, koska perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaiset edellytykset eivät täyttyneet. Näiden väitteiden tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä eivätkä ne perustuneet tosiseikkoihin. Tehdessään päätöstä tuonnin kirjaamisesta komissiolla oli riittävästi alustavaa näyttöä, joka oikeutti tuonnin kirjaamisen, etenkin absoluuttisen tuonnin ja markkinaosuuden jyrkkä kasvu. Tätä koskevat väitteet oli siksi hylättävä.

(9)

Komissio ilmoitti menettelyn vireillepanosta virallisesti valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa, Kiinan viranomaisille ja tiedossa oleville tuojille. Asianomaiset osapuolet saivat tilaisuuden esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa vahvistetussa määräajassa.

(10)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia, unionin tuottajia ja etuyhteydettömiä tuojia oli ilmeisen runsaasti, kaikkia tiedossa olevia vientiä harjoittavia tuottajia ja etuyhteydettömiä tuojia pyydettiin ilmoittautumaan komissiolle ja toimittamaan vireillepanoilmoituksen mukaisesti perustiedot tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvästä liiketoiminnastaan 38 kappaleessa määritellyn tutkimusajanjakson ajalta. Tätä tietoa pyydettiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti, jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen. Asiassa kuultiin myös Kiinan viranomaisia.

(11)

Alustavassa vaiheessa 121 kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa/tuottajaryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Yhteistyössä toimineiden yritysten osuus Kiinan viennin kokonaismäärästä oli yli 80 prosenttia. Vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella komissio ehdotti alustavasti perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti, että otokseen valittaisiin seitsemän vientiä harjoittavaa tuottajaa/vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää.

(12)

Otokseen valitut seitsemän yritysryhmää muodostuvat kolmesta yhteistyössä toimivasta viejästä, joilla on suurin moduulien vientimäärä, kahdesta yhteistyössä toimivasta viejästä, joilla on suurin kennojen vientimäärä, ja kahdesta yhteistyössä toimivasta viejästä, joilla on suurin kiekkojen vientimäärä. Tätä seitsemän vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän otosta käytettiin perustana määritettäessä tukitasoa näiden ryhmien osalta sekä tukitasoa kaikkien yhteistyössä toimimattomien otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien osalta, kuten perusasetuksen 15 artiklan 2 ja 3 kohdassa vaaditaan. Kuten 46 kappaleessa selitetään, komissio jätti kiekot tuotteen määritelmän ulkopuolelle tutkimuksen lopullisessa vaiheessa. Jotkin yritykset valittiin otokseen sen perusteella, että niillä oli suurimmat kiekkojen vientimäärät. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että komissio oli jo tutkinut näitä yrityksiä ja tarkastanut niiden toimittamat tiedot ja että kaikilla näillä yrityksillä oli merkittävää moduulien ja/tai kennojen vientiä, otoksen muuttamista ei pidetty tarpeellisena.

(13)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien lukumäärä oli lopulta kahdeksan yritystä/ryhmää. Tämä johtuu siitä, että vaikka alunperin ilmoitettiin, että Jinko Solar Co. Ltd ja Renesola Jiangsu Ltd. ovat etuyhteydessä toisiinsa, myöhemmin kävi ilmi, että näin ei ole.

(14)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajia edustavan otoksen. Kaikille tiedossa oleville unionin tuottajille ja tuottajien järjestöille ilmoitettiin unionin tuottajien alustavan otoksen valinnasta. Tähän alustavaan otokseen kuului yhdeksän unionin tuottajaa niistä noin 215:stä unionin tuottajasta, joiden tiedettiin ennen tutkimuksen vireillepanoa tuottavan samankaltaista tuotetta; otos valittiin sellaisen suurimman edustavan tuotantomäärän perusteella — ottaen huomioon tuottajien myyntimäärä ja maantieteellinen sijainti — joka ne voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Varmistettiin, että otokseen kuului sekä vertikaalisesti integroituneita että integroitumattomia unionin tuottajia. Asianomaisia osapuolia kehotettiin myös esittämään kantansa alustavasta otoksesta.

(15)

Useat asianomaiset osapuolet esittivät seuraavia vastalauseita unionin tuottajia koskevasta alustavasta otoksesta:

(16)

Osapuolten esiin ottamiin seikkoihin vastattiin seuraavasti: Unionin tuottajat pyysivät, että niiden nimet pidetään luottamuksellisina vastatoimien riskin vuoksi. Unionin tuottajiin kohdistettiinkin uhkauksia, jotka koskivat niiden liiketoiminnan vahingoittamista sekä unionissa että sen ulkopuolella. Komissio katsoi, että pyynnöt olivat riittävän perusteltuja, jotta niihin voitiin suostua. Otokseen valittujen yksittäisten unionin tuottajien sijainnin tai tuotanto- ja myyntiosuuden paljastaminen olisi voinut helposti paljastaa kyseisen tuottajan identiteetin, joten tätä koskeva vaatimus oli hylättävä.

(17)

Komissio ei ”sekoittanut” tutkimuksen vireillepanolle annetun tuen määrittämistä, unionin tuotannonalan määrittelyä sekä alustavan otoksen valintaa, koska nämä vaiheet olivat riippumattomia toisistaan ja niistä päätettiin erikseen. Ei osoitettu, missä määrin unionin tuottajien — tutkimuksen vireillepanolle annetun tuen tutkimisen yhteydessä — toimittamien tuotanto- ja myyntitietojen käyttö oli vaikuttanut otoksen edustavuuteen. Unionin tuotannonala oli määritelty alustavasti vireillepanon yhteydessä. Kaikkia saatavilla olevia tietoja, jotka koskivat unionin tuottajia, mukaan luettuna valituksessa toimitetut ja unionin tuottajilta ja muilta osapuolilta ennen tutkimuksen vireillepanoa kerätyt tiedot, käytettiin alustavasti unionin kokonaistuotannon vahvistamiseen tutkimusajanjaksolla, joka määritellään 38 kappaleessa.

(18)

Kaikkia unionin tuottajia, jotka vastasivat tutkimuksen vireillepanolle annettavaa tukea koskeviin kysymyksiin, tarkasteltiin otoksen sisällyttämisen kannalta riippumatta siitä, tukivatko vai vastustivatko ne tutkimusta vai ilmaisivatko mitään mielipidettä siitä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(19)

Kaksin- tai kolminkertaiseen laskemiseen liittyvät seikat otettiin huomioon alustavaa otosta valittaessa. Kävi ilmi, että vertikaalisesti integroituneiden unionin tuottajien kennojen tuotannon ja myynnin huomiotta jättämisessä ei otettaisi huomioon kennojen tuotannon sitä osaa, joka myytiin vapailla markkinoilla. Sen vuoksi katsottiin, että kennojen myynnin jättäminen pois kokonaistuotantomäärästä ei välttämättä johtaisi edustavampaan otokseen. Otoksen edustavuutta ei määritetty pelkästään tuotantomäärän perusteella vaan myös maantieteellisen jakautumisen ja vertikaalisesti integroituneiden ja ei-integroituneiden tuottajien tasapuolisen edustuksen perusteella. Tuotantomäärän suhteellinen edustavuus laskettiin samankaltaisen tuotteen kunkin lajin tasolla. Tällä perusteella katsottiin, että alustavan otoksen valintamenetelmä oli järkevä, minkä vuoksi otoksen katsotaan edustavan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen unionin tuotannonalaa kokonaisuudessaan. Näin ollen tämä väite hylättiin. Tietojen luotettavuuden osalta voidaan todeta, että otos valittiin valintahetkellä käytettävissä olleiden tietojen perusteella, kuten perusasetuksen 27 artiklassa säädetään. Tutkimuksen vireillepanoa tukevien tietojen luotettavuuden osalta tutkimuksessa ei havaittu mitään näyttöä siitä, että ennen vireillepanoa kerätyissä tiedoissa olisi ollut merkittäviä puutteita. Sen vuoksi voidaan olettaa kohtuudella, että alustavan otoksen valintaperusta oli riittävän luotettava. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(20)

Luettelosta, joka sisälsi noin 150 muuta unionin tuottajaa, on huomattava, että tiedot toimitettiin huomattavasti sen määräajan jälkeen, joka osapuolille oli annettu alustavan otoksen valintaa koskevien huomautusten esittämistä varten ja unionin tuottajille ilmoittautumista ja otokseen sisällyttämisen pyytämistä varten. Lisäksi noin 30 luetteloon sisältyvistä unionin tuottajista oli itse asiassa komission tiedossa otoksen valintahetkellä. Kaikkia unionin tuottajia, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen, harkittiin otosta valittaessa. Tällä perusteella näillä tekijöillä ei ole ollut vaikutusta otoksen edustavuuteen. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(21)

Huomautusten saamisen jälkeen otoksen kokoonpanoa tarkistettiin sillä perusteella, että oli merkkejä siitä, että yksi otokseen valittu yritys oli sellaisessa tilanteessa, että se ei olisi voinut toimia täysipainoisesti yhteistyössä. Otoksen edustavuuden tason säilyttämiseksi otokseen valittiin vielä yksi unionin tuottaja. Tarkistettuun otokseen kuului näin ollen kymmenen yritystä, jotka valittiin kullakin tuotantotasolla sellaisen suurimman edustavan tuotantomäärän perusteella — ottaen huomioon myyntimäärä unionin markkinoilla ja maantieteellinen sijainti — joka voitiin tutkia kohtuudella käytettävissä olevassa ajassa. Sen jälkeen, kun kiekot jätettiin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmästä ja näin tutkimuksen soveltamisalasta (ks. 42–46 ja 349 kappale), otos koostui kahdeksasta yrityksestä. Näin ollen unionin tuottajien tarkistetun otoksen osuus — prosentteina koko unionin tuotannosta — moduulien tuotannosta oli 18–21 prosenttia ja kennojen tuotannosta 17–24 prosenttia, ja siihen kuului sekä vertikaalisesti integroituneita että ei-integroituneita tuottajia. Koska tarkat prosenttiosuudet antaisivat mahdollisuuden laskea edellä mainitun otokseen lisätyn unionin tuottajan tuotantomäärän ja näin sen identiteetti voitaisiin määrittää, tarkkoja prosenttilukuja ei voitu ilmoittaa.

(22)

Ne unionin tuottajat, jotka toimittivat komissiolle otoksen valintaa varten tarvittavia tietoja tässä tukien vastaisessa menettelyssä, olivat samoja kuin ne unionin tuottajat, jotka toimittivat asiaa koskevia tietoja rinnakkain käynnissä olevassa polkumyyntitutkimuksessa. Lisäksi kaikki lopulliseen otokseen polkumyyntitutkimuksessa valitut tuottajat ovat toimittaneet asiaa koskevia tietoja tässä tukien vastaisessa tutkimuksessa, minkä ansiosta komissio pystyi valitsemaan otoksen. Sen vuoksi pidettiin asianmukaisena, että unionin tuottajien lopulliset otokset ovat täysin samat molemmissa menettelyissä.

(23)

Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan valituksen tekijöiden ja otokseen valittujen unikonin tuottajien nimien pitäminen luottamuksellisena ei ole perusteltua. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa jo todettiin, unionin tuottajat pyysivät nimiensä luottamuksellisena pitämistä vastatoimenpiteiden riskin vuoksi. Komissio katsoi, että pyynnöt olivat riittävän perusteltuja, jotta niihin voitiin suostua. Tietoja, jotka komissiolle toimitettiin näyttönä vastatoimien riskistä, ei voida paljastaa kolmansille osapuolille, koska tämä mitätöisi luottamuksellisuutta koskevan pyynnön. Lisäksi tapauksessa, jossa Kiinan viranomaisten ilmoituksen mukaan unionin tuottaja arvioi kantansa uudelleen ja paljasti identiteettinsä nostamalla tuomioistuimessa kanteen väliaikaista asetusta vastaan, ei ole enää perusteita paljastaa tietoja, joiden perusteella oikeus pysyä nimettömänä myönnettiin, koska identiteetti on jo paljastunut.

(24)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamari (China Chamber of Commerce for Import & Export of Machinery & Electronic Products), jäljempänä ”CCCME”, toisti väitteensä menetelmästä, jota käytettiin unionin tuottajien alustavan otoksen valinnassa. Se väitti erityisesti, että toimielimet eivät olleet ottaneet huomioon 120:tä tuottajaa. Komissio käsitteli tätä seikkaa jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa. Lisäksi toimielimet ovat tarkastaneet luettelossa esitettyjen yritysten toiminnan. Kävi ilmi, että luetteloon sisältyi enimmäkseen asentajia, jakelijoita, etuyhteydessä olevia tuojia ja vientiä harjoittavia tuottajia Kiinassa, Taiwanissa ja Intiassa. Sen vuoksi sen perusteella ei voitu osoittaa, että toimielimet olisivat jättäneet huomiotta merkittävän määrän unionin tuottajia. CCCME ei myöskään kiistänyt unionin kokonaistuotantoa toimittamalla vaihtoehtoisia lukuja eikä esittänyt mitään näyttöä siitä, että otoksen edustavuus olisi kärsinyt, koska yhtäkään väitetyistä muista unionin tuottajista ei olisi valittu otokseen, jos se olisi ollut komission tiedossa.

(25)

Niistä noin 250:stä valituksen tekijän esittämästä etuyhteydettömästä tuojasta, joihin komissio otti yhteyttä, 20 vastasi vireillepanoilmoituksen liitteenä olevaan otantalomakkeeseen: 12 moduulien osalta ja yksi kennojen osalta. Lisäksi seitsemän muuta osapuolta ilmoittautui, mutta ne eivät ilmoittaneet mitään tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia tai jälleenmyyntiä. Otos valittiin perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti niin, että katettiin suurin mahdollinen edustava tuontimäärä, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Tällä perusteella etuyhteydettömien tuojien otokseen valittiin kaksi moduulien tuojaa ja yksi kennojen tuoja, joiden osuus asianomaisesta maasta tulevasta kokonaistuonnista oli noin 2–5 prosenttia. Kyselylomakevastausten saamisen jälkeen kävi kuitenkin ilmi, että näistä kolmesta tuojasta yhden ydintoimintaa olivat itse asiassa aurinkovoimalat eikä tarkasteltavana olevan tuotteen kauppa. Toinen tuoja taas toimi moduulien eikä kennojen tuojana. Sen kyselylomakevastauksessa antamat tiedot eivät kuitenkaan olleet laadultaan riittäviä, jotta ne olisi voitu sisällyttää etuyhteydettömien tuojien analyysiin. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista suurin osa tuli unionin markkinoille sellaisten yritysten kautta, jotka ovat etuyhteydessä vientiä harjoittaviin tuottajiin Kiinassa, tai asentajien tai hankkeen toteuttajien kautta.

(26)

Rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio otti yhteyttä muihin tuojiin, jotka olivat jo toimineet yhteistyössä tutkimuksessa vireillepanovaiheessa toimittamalla perustietoja tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvästä toiminnastaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyn mukaisesti. Tarkoituksena oli määrittää, voitaisiinko etuyhteydettömien tuojien otoksen kokoa kasvattaa. Kuusi yritystä, joita voitiin pitää tarkasteltavana olevalla tuotteella kauppaa käyvinä (eli sitä ostavina ja jälleenmyyvinä) etuyhteydettöminä tuojina, ilmoittautui ja oli halukkaita toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa. Näistä kuudesta viisi vastasi määräajan kuluessa. Saaduista viidestä uudesta vastauksesta vain kolme oli riittävän kattavia, jotta voitiin tehdä merkityksellinen arviointi. Tällä perusteella etuyhteydettömien tuojien otosta laajennettiin niin, että siihen kuului neljä moduulien tuojaa, joiden osuus asianomaisesta maasta tulevasta kokonaistuonnista oli noin 2–5 prosenttia. Kun otetaan huomioon etuyhteydettömien tuojien rakenne (enimmäkseen pieniä ja keskisuuria yrityksiä), ei ollut mahdollisuutta otokseen, joka olisi edustanut suurempaa osuutta, kun otetaan huomioon toimielinten rajalliset resurssit.

(27)

Komissio lähetti kyselylomakkeen Kiinan edustajille (mukaan luettuna erityislomakkeet seuraaville tahoille: China Development Bank, Export Import Bank of China, Bank of China, Bank of Shanghai, Sinosure, muut asiaan liittyvät rahoituslaitokset sekä valtion omistamat monikiteisen piin, lasin ja alumiinin tuottajat, jotka toimittivat näitä raaka-aineita asianomaiselle tuotannonalalle tutkimusajanjaksolla), kahdeksalle otokseen valitulle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, muille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, jotka pyysivät sitä, otokseen valituille unionin tuottajille, otokseen valituille etuyhteydettömille tuojille sekä alku- ja jatkojalostussektorin toimijoille ja niiden järjestöille, jotka ilmoittautuivat vireillepanoilmoituksessa annetuissa määräajoissa. Komissio otti yhteyttä myös kuluttajia edustavaan järjestöön.

(28)

Vastauksia saatiin Kiinan viranomaisilta, kaikilta otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja niihin etuyhteydessä olevilta yrityksiltä Kiinassa, viideltä vientiä harjoittavalta tuottajalta, jotka pyysivät yksilöllistä tarkastelua, kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta, kaikilta otokseen valituilta etuyhteydettömiltä unionin tuojilta sekä 21:ltä alku- ja jatkojalostussektorin toimijalta ja kolmelta niiden järjestöltä.

(29)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuetun tuonnin, siitä johtuvan vahingon ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien viranomaisten ja rahoituslaitosten, otokseen valittujen yritysten, yhden etuyhteydettömän tuojan, kahden alkujalostussektorin ja neljän jatkojalostussektorin toimijan, järjestöjen ja riippumattoman konsultin toimitiloihin:

(30)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(31)

Tuojia sekä alku- ja jatkojalostussektorin toimijoita edustava AFASE (Association for Affordable Solar Energy) asetti kyseenalaiseksi Europressedienstin tiloihin tehdyn käynnin oikeusperustan sillä perusteella, että riippumaton konsultti ei ole asianomainen osapuoli perusasetuksen 26 artiklan mukaisesti. Päätelmien pitäisi kuitenkin perustua luotettaviin ja tarkastettavissa oleviin tietoihin mahdollisuuksien mukaan. Europressedienst on antanut tietoja makrotaloudellisista indikaattoreista sopimuksen perusteella. Komissio teki sen tiloihin tarkastuskäynnin hyvän hallinnon periaatteiden vuoksi tarkastaakseen niiden tietojen luotettavuuden ja oikeellisuuden, joihin komissio perusti päätelmänsä.

(32)

Kiinan viranomaiset väittivät, että niiden puolustautumisoikeutta siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta tutustua osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun avoimeen asiakirja-aineistoon oli loukattu seuraavista syistä: i) ei-luottamuksellisesta asiakirja-aineistosta puuttui tietoja ilman osoitettua hyvää syytä tai riittävän yksityiskohtaista tiivistelmää tai poikkeuksellisesti ei-luottamuksellista tiivistelmää ei ollut toimitettu, ii) yhden unionin tuottajan koko kyselylomakevastauksen ei-luottamuksellinen versio puuttui ja iii) viiveet unionin tuottajien kyselylomakevastausten ei-luottamuksellisten versioiden saattamisessa osapuolten saataville olivat kohtuuttomat.

(33)

i) Väitteestä, jonka mukaan avoimesta asiakirja-aineistosta puuttui tietoja, osapuoli ei täsmentänyt, mitä tietoja se tarkoitti. ii) Väite, jonka mukaan koko kyselylomakevastauksen ei-luottamuksellista versiota ei asetettu saataville, oli virheellinen. iii) Otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakkeeseen antamien ei-luottamuksellisten vastausten saataville asettamisen määräajoista kyseiselle osapuolelle oli selvitetty, että kyselylomakkeet lisättiin ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon vasta kun niiden tiivistelmien kattavuus ja asianmukaisuus oli tarkistettu. Jotta voitiin taata unionin tuottajien oikeus pysyä nimettöminä, varmistettiin myös, että kyselylomakkeiden ei-luottamuksellisista versioista ei käynyt ilmi kyseisen unionin tuottajan identiteetti. Joissakin tapauksissa ei-luottamuksellisen version toimittavan osapuolen oli tämän vuoksi korjattava versiota ennen kuin se voitiin asettaa muiden asianomaisten osapuolten saataville.

(34)

Joka tapauksessa katsotaan, että tämä ei millään tavalla vaikuttanut osapuolten puolustautumisoikeuteen. Komissio on antanut kaikille asianomaisille osapuolille mahdollisuuden reagoida tarkasteltavaksi tarkoitetun avoimen asiakirja-aineiston sisältämiin tietoihin ajoissa, jotta niiden perustellut ja oikeutetut huomautukset voidaan ottaa huomioon ennen päätelmien tekemistä tutkimuksessa. Kyseisellä asianomaisella osapuolelle oli kaikki mahdollisuudet kommentoida otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakkeita myös alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Vaikka päätelmien ilmoittaminen ja mahdollisuus tutustua osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun avoimeen asiakirja-aineistoon perustuvat eri säännöksiin, on huomattava, että asianomaisilla osapuolilla oli runsaasti mahdollisuuksia kommentoida kaikkien osapuolten tutkimukseen toimittamia kaikkia tietoja. Tästä syystä väite oli hylättävä.

(35)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen tasoitustullin käyttöönottoa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuonnissa, jäljempänä ”lopullisten päätelmien ilmoittaminen”. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(36)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(37)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai vientiä harjoittavien tuottajien yhdessä Kiinan koneiden ja elektroniikan tuonti- ja vientikauppakamarin CCCME:n kanssa esittämän muutetun sitoumustarjouksen, joka kattaa myös rinnakkaisen polkumyynnin vastaisen tutkimuksen. Komissio vahvisti kyseisen sitoumuksen hyväksymisen komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/707/EU, annettu 4 päivänä joulukuuta 2013, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tai sieltä lähetettyjen kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkömoduulien ja niiden keskeisten komponenttien (kennot) tuontia koskevassa polkumyynnin ja tukien vastaisessa menettelyssä tarjotun sitoumuksen hyväksymisen vahvistamisesta lopullisten toimenpiteiden soveltamiskauden ajaksi (6).

(38)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2011 ja 30 päivän kesäkuuta 2012 välisen ajanjakson, jäljempänä ”tutkimusajanjakso”. Vahingon arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2009 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ”tarkastelujakso”.

(39)

Tarkasteltavana oleva tuote määriteltiin vireillepanovaiheessa seuraavasti: Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tai lähetetyt kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit ja sen tyyppiset kennot ja kiekot, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa. Kennojen ja kiekkojen paksuus on enintään 400 mikrometriä. Tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodeihin ex 3818 00 10, ex 8501 31 00, ex 8501 32 00, ex 8501 33 00, ex 8501 34 00, ex 8501 61 20, ex 8501 61 80, ex 8501 62 00, ex 8501 63 00, ex 8501 64 00 ja ex 8541 40 90.

(40)

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään:

(41)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevalla tuotteella ja unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(42)

Asianomaiset osapuolet vaativat, että kiekot olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niillä ei ole samoja fyysisiä, kemiallisia ja teknisiä perusominaisuuksia kuin kennoilla ja moduuleilla. Ennen väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen julkaisemista esitettyjen väitteiden lisäksi sen jälkeen esitettiin vielä kaksi lisäväitettä.

(43)

Ensinnäkin osapuolet väittivät, että kiekkoja voidaan käyttää muihinkin tarkoituksiin kuin kennojen tuotantoon, kuten integroitujen piirien ja muiden mikrolaitteiden tuotantoon. Tältä osin on huomattava, että kaikki kiekot eivät kuulu tuotteen määritelmään tässä tutkimuksessa, joka rajoittuu sen tyyppisiin kiekkoihin, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa (ja kiekkojen paksuus on enintään 400 mikrometriä). Kiekkoja varmaankin käytetään muissakin sovelluksissa, mutta tutkimuksen piiriin eivät missään vaiheessa kuuluneet kiekot, joita käytetään muiden tuotteiden, kuten integroitujen piirien, tuotannossa. Myöskään yksikään tuottaja, tuoja tai käyttäjä, joka toimii tällaisten toisentyyppisten kiekkojen markkinoilla, ei ilmoittautunut ja väittänyt, että niiden kiekkoihin sovelletaan kirjaamisvelvollisuutta tai väliaikaista polkumyyntitullia. Sen vuoksi päätellään, että nämä muuntyyppiset kiekot eivät kuulu tuotteen määritelmään tässä tutkimuksessa. Samalla tämä osoittaa, että kiekoilla ei välttämättä ole sama loppukäyttötarkoitus kuin kennoilla ja moduuleilla.

(44)

Toiseksi väitettiin, että prosessoimattomilla kiekoilla ei ole mitään niistä olennaisista sähköisistä ominaisuuksista, jotka erottavat aurinkokennot ja -moduulit muista tuotteista. Kiekoilla ei etenkään ole kykyä tuottaa sähköä auringonvalosta, mikä on kiteisestä piistä valmistettujen aurinkosähkökennojen ja -moduulien keskeinen tehtävä.

(45)

Tutkimuksessa kävikin ilmi, että kiekko saavuttaa toimivuuden sähkön tuottamiseksi auringonvalosta vasta sitten, kun se muutetaan kennoksi. Muuntaminen tapahtuu kennoissa, jotka absorboivat valoa ja muuntavat sen sähköksi kiteisen piin avulla. Niissä on pn-liitos kennon tuottaman sähkön keräämistä ja edelleensiirtämistä varten. Moduulien kokoamiseksi kennot juotetaan yhteen lattalangalla tai metallinauhalla, jotta saadaan kennojen jono. Ne laminoidaan levyjen väliin. Pinnalla käytetään useimmiten lasilevyjä ja pohjalla polymeeritaustalevyjä. Yleensä rakennetaan kehykset, jotta kennot voidaan asentaa käytännössä (esim. katolle). Moduulissa voi myös olla invertteri.

(46)

Erilaisten fyysisten ja teknisten perusominaisuuksien vuoksi, jotka määriteltiin tutkimuksen aikana muun muassa kyvyksi tuottaa sähköä auringonvalosta, pääteltiin, että kiekot olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ja näin ollen tämän tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(47)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että tutkimus ei voi kattaa kahta tuotetta, joilla on erilaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet, minkä vuoksi moduuleista ja kennoista pitäisi tehdä kaksi erillistä tutkimusta. Lisäksi ne väittivät, että on epäselvää, koskeeko tutkimus yhtä tuotetta vai kahta erillistä tuotetta, minkä vuoksi osapuolilla ei ole täyttä mahdollisuutta puolustaa oikeuksiaan.

(48)

Kennojen ja moduulien tuotanto muodostaa yhden tuotantoprosessin, jossa on eri tuotantovaiheita. Kennot määrittävät lopputuotteen (eli moduulin) ominaisuudet. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kennoja tuotetaan suoraan ja yksinomaisesti moduulien tuottamiseksi; moduuleilla ja kennoilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet (jotka määräytyvät käytetyn raaka-aineen perusteella) sekä samat peruskäyttötarkoitukset (eli niitä myydään aurinkosähköjärjestelmiin integroimista varten). Moduulien suorituskyky liittyy suoraan kennojen suorituskykyyn.

(49)

Vireillepanoilmoituksessa tuotiin selvästi esiin, että moduulit ja kennot muodostavat tutkimuksen kohteena olevan tuotteen. Asianomaisilla osapuolilla oli sen vuoksi täysi mahdollisuus puolustaa etujaan määritellyn mukaisen tarkasteltavana olevan tuotteen perusteella. Tällä perusteella väitteet hylättiin.

(50)

Väitettiin, että moduuleja ja kennoja ei voida pitää yhtenä tuotteena, koska niillä on eri kahdeksannumeroiset CN-koodit, kuusinumeroiset alanimikkeet ja nelinumeroiset HS-nimikkeet. Tältä osin on huomattava, että sekä kennot että moduulit voidaan ilmoittaa tullinimikkeessä 8541 40 90, kun taas nimikkeen 8501 tullinimikkeet on tarkoitettu yleisesti sähkögeneraattoreille eikä erityisesti aurinkosähkötuotteille. Näillä perusteilla väite hylättiin.

(51)

Useat osapuolet väittivät, että kennon muuntamisprosessin lisäarvo muodostaa suurimman osan moduulin arvosta, minkä vuoksi kennoja olisi pidettävä erillisenä tuotteena.

(52)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kennojen tuotanto on teknologisesti edistynein osa tuotantoprosessia. Siinä kävi kuitenkin myös ilmi, että nämä kaksi tuotantovaihetta liittyvät toisiinsa eikä lisäarvo keskity tuotantoprosessin mihinkään tiettyyn vaiheeseen vaan jakautuu koko tuotantoprosessiin. Tällä perusteella väite hylättiin.

(53)

Jotkin osapuolet väittivät, että moduuleilla ja kennoilla on erilliset myyntimarkkinat, minkä vuoksi niitä olisi kohdeltava eri tuotteina, mitä osoittaa myös se, että monet tuottajat eivät ole vertikaalisesti integroituneita.

(54)

Moduuleja ja kennoja ei voida pitää erillisinä tuotteina, joiden hinnat vaihtelevat vain markkinatekijöiden perusteella. Niiden hinnat ovat itse asiassa tiiviisti yhteydessä toisiinsa ja niihin vaikuttaa monikiteisen piin hinta. Kuten 49 kappaleessa selitetään, tarkasteltavana olevaa tuotetta tuotetaan yhdessä tuotantoprosessissa, jossa on eri vaiheita. Se, että jotkin tuottajat eivät ole vertikaalisesti integroituneita, johtuu liiketoimintapäätöksistä ja mittakaavaeduista eikä muuta päätelmää. Näin ollen tämä väite oli hylättävä.

(55)

Useat osapuolet väittivät, että moduuleja ja kennoja on käsiteltävä erillisinä tuotteina, koska niillä on eri käyttötarkoitukset eivätkä ne ole keskenään vaihdettavissa.

(56)

Kuten edellä mainittiin, tutkimuksessa kävi ilmi, että kenno-moduuli-tuotantoprosessi on yksi tuotantoprosessi, minkä vuoksi keskinäinen vaihdettavuus yhden ainoan tuotantoprosessin eri vaiheiden välillä ei tule kyseeseen. Lisäksi moduuleilla ja kennoilla on sama käyttötarkoitus eli auringonvalon muuntaminen sähköksi, eikä niitä sen vuoksi voida käyttää muissa sovelluksissa.

(57)

Eräs osapuoli väitti, että moduuleilla ja kennoilla ei ole samat jakelukanavat, minkä vuoksi niitä ei pitäisi pitää yhtenä tuotteena. Tutkimuksessa kävi ilmi, että moduuleja ja kennoja voidaan jaella eri tai samojen jakelukanavien kautta. Yhden ainoan tuotteen määrittelemisessä tärkeimpiä kriteerejä ovat kuitenkin samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Ottaen huomioon 47–49 kappale voidaan päätellä, että eri jakelukanavia ei pidetä ratkaisevana tekijänä. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(58)

Väitettiin, että moduulit ja kennot eroavat merkittävästi sen suhteen, mikä kuluttajien näkemys niistä on, minkä vuoksi niitä ei pitäisi pitää yhtenä tuotteena.

(59)

Kuten edellä on todettu, yhden ainoan tuotteen määrittelemisessä tärkeimpiä kriteerejä ovat samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Ottaen huomioon 47–49 kappale voidaan päätellä, että kuluttajien eri käsityksiä ei pidetä ratkaisevana tekijänä. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(60)

Asianomaiset osapuolet toistivat, että kennot ja moduulit eivät ole yksi tuote, minkä vuoksi ne olisi arvioitava erikseen. Toisin kuin kiekoilla, kennoilla ja moduuleilla kuitenkin on sama perusominaisuus eli kyky tuottaa sähköä auringonvalosta. Näin ollen väitteet hylättiin.

(61)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä väitti, että kennot itsessään eivät voi tuottaa sähköä. Väitteen mukaan ne on integroitava moduuleiksi, jotta ne pystyvät tähän. Kullakin kennolla itsessään on kuitenkin kyky tuottaa auringonvalosta sähköä yleensä noin 4 W. Vaikka tämä saattaakin olla riittämätöntä useimpiin sovelluksiin, jotka edellyttävät useiden kennojen kokoamista moduuliksi, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kennolla itsessään olisi kykyä tuottaa sähköä.

(62)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs viejä väitti vielä, että kennot eivät ole vain eräs moduulien laji vaan täysin eri tuote. Itse asiassa kenno on moduulin pääkomponentti. Pääkomponenttina kenno ei selvästikään ole täysin eri tuote, koska moduuleilla ja kennoilla on samat perusominaisuudet eli kyky tuottaa sähköä auringonvalosta (ks. 60 kappale).

(63)

Sama osapuoli väitti lisäksi, että kun valittiin unionin tuottajien ja kiinalaisten viejien otosta, kennojen ja moduulien ero otettiin huomioon. Sen vuoksi moduuleille ja kennoille olisi pitänyt vahvistaa eri tullit. Tältä osin vahvistetaan, että moduulien ja kennojen ero tosiaan otettiin huomioon unionin tuottajien ja kiinalaisten viejien otoksen valinnassa (ks. väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 ja 14 kappale). Tämä tehtiin kuitenkin vain siksi, että voitiin varmistaa otoksen edustavuus, eikä se sinällään tarkoita sitä, että kennoja ja moduuleja ei pitäisi pitää yhtenä tarkasteltavana olevana tuotteena tai että kennoille ja moduuleille olisi vahvistettava erilliset tullit. Sen varmistamiseksi, että otos on edustava kaikkien tuotelajien osalta, oli itse asiassa tärkeää erottaa toisistaan kennot ja moduulit otosta valittaessa. Koska oli jossakin määrin epävarmaa, pitäisikö kennoja ja moduuleja pitää yhtenä tuotteena vai kahtena erillisenä tuotteena, se oli lisäksi tarpeen molempien mahdollisten lopputulosten edustavuuden varmistamiseksi.

(64)

Vientiä harjoittavien tuottajien väitteen mukaan se, että yritys asettaa kennoille ja moduuleille eri vähimmäistuontihinnat ja -määrät, vahvistaa sitä, että moduulit ja kennot ovat erillisiä tuotteita, jotka edellyttävät kahta erillistä tutkimusta. Eri vähimmäistuontihinnat ovat kuitenkin pikemminkin osoitus siitä, että kennot ja moduulit ovat tuotelajien eri ryhmiä, joita myydään eri hinnoilla. Sen vuoksi on tarpeen määrittää eri hinnat, jotta vähimmäistuontihinnat ovat merkityksellisiä.

(65)

Myöskään se, että kennot ja moduulit ovat erillisiä tuotelajien ryhmiä, ei sellaisenaan ole merkityksellistä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän kannalta. Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän osalta riittää, että tuotteilla on samat perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset, kuten onkin moduulien ja kennojen tapauksessa (ks. 46 ja 71 kappale).

(66)

Kiinan viranomaiset väittivät, että arvioinnissa, jossa pohdittiin, ovatko kennot ja moduulit yksi tarkasteltavana oleva tuote, ei käsitelty monia kriteereitä, jotka valituselin määritteli asiassa EC-Asbestos  (7). Kyseisiä kriteereitä käytetään kuitenkin ”samankaltaisen tuotteen” eikä tarkasteltavana olevan tuotteen määrittelyä varten. Toisin sanoen näitä kriteereitä on käytettävä samankaltaisen tuotteen määrittelyyn, esimerkiksi unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen, jota tämän jälkeen verrataan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemään tarkasteltavana olevaan tuotteeseen. Nämä kriteerit eivät näin ollen ole merkityksellisiä tarkasteltavana olevaa tuotetta määriteltäessä. Lisäksi toimielimet katsovat, että EC-Asbestos-tapauksessa käytettyjen kriteerien soveltaminen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään tässä tapauksessa ei johtaisi erilaiseen lopputulokseen. Ensimmäinen ja toinen kriteeri (ominaisuudet, luonne ja laatu sekä käyttötarkoitus) ovat täysin samoja kuin fyysisten, kemiallisten ja teknisten ominaisuuksien sekä käyttötarkoitusten kriteerit, joita on käytetty edeltävissä kappaleissa. Kolmas kriteeri (kuluttajien maku ja tottumukset) ei ole kovin hyödyllinen tässä tapauksessa, koska kennot ovat moduulien pääkomponentti; neljännen kriteerin, tulliluokituksen, osalta on huomattava, että sekä kennot että moduulit voidaan ilmoittaa tullinimikkeessä 8541 40 90, kun taas nimikkeen 8501 tullinimikkeet on tarkoitettu yleisesti sähkögeneraattoreille eikä erityisesti aurinkosähkötuotteille.

(67)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että tuomioistuimen aiemmissa tapauksissa (8) kehittämien kriteerien puolueeton soveltaminen johtaisi päätelmään, jonka mukaan moduulit ja kennot ovat eri tuotteita. Tältä osin on huomattava, että tuomioistuin on ilmoittanut vain joukon kriteereitä, jotka voidaan ottaa huomioon — ei ole mitään velvoitetta käyttää kaikkia kriteereitä kaikissa tapauksissa, koska kaikki niistä eivät ehkä ole merkityksellisiä. Näitä kriteereitä arvioitiin väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27–39 kappaleessa, joissa todettiin, että useat kriteerit eivät ole merkityksellisiä tässä tapauksessa. Asiassa Brosmann sen arviointi, kuuluvatko erityyppiset kengät tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, tehtiin myös vain kolmen merkityksellisenä pidetyn kriteerin perusteella. Koska asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään perusteluja siihen, miksi kriteerien objektiivinen soveltaminen johtaa päätelmään, jonka mukaan moduulit ja kennot ovat erillisiä tuotteita, väitettä ei voida hyväksyä.

(68)

Lisäksi on muistettava, että kennoilla ja moduuleilla on samat peruskäyttötarkoitukset eli niitä myydään aurinkosähköjärjestelmiin integroimista varten. Moduulien suorituskyky liittyy suoraan kennojen suorituskykyyn, kuten väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28 kappaleessa todetaan.

(69)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että kun kiekot jätettiin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle ja kun otetaan huomioon merkittävä prosessointi, jotta kennoista saadaan moduuleja, myös väite, jonka mukaan kennoilla ja moduuleilla on samat käyttötarkoitukset, osoittautuu vääräksi. Osapuoli väitti myös, että arviointi, jonka mukaan moduuleilla ja kennoilla on samat käyttötarkoitukset, perustuu olettamukseen, jonka mukaan kiekoilla, moduuleilla ja kennoilla on sama tuotantoprosessi.

(70)

Ensinnäkin päätelmä siitä, että arviointi, jonka mukaan moduuleilla ja kennoilla on samat käyttötarkoitukset, perustuisi tuotantoprosessiin, on virheellinen. Molemmat toteamukset esitetään kyllä samassa väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 kappaleessa, mutta tämä ei tarkoita sitä, että yksi päätelmä perustuisi toiseen olettamukseen. Nämä kaksi toteamusta erottava sana ”lisäksi” osoittaa selvästi, että toinen toteamus ei perustu ensimmäiseen. Näissä kahdessa toteamuksessa myös käsitellään kahta erillistä seikkaa, jotka sisältyvät otsikkoon ”Käyttötarkoitus ja keskinäinen vaihdettavuus”. Tuotantoprosessia koskevassa ensimmäisessä toteamuksessa käsitellään keskinäistä vaihdettavuutta ja toisessa käyttötarkoituksia. Perustana oleva olettamus siitä, että arviointi, jonka mukaan moduuleilla ja kennoilla on samat käyttötarkoitukset, perustuu olettamukseen, jonka mukaan kiekoilla, moduuleilla ja kennoilla on sama tuotantoprosessi, on sen vuoksi virheellinen.

(71)

Kennojen ja moduulien todellisten käyttötarkoitusten osalta asianomaiset osapuolet eivät kiistä sitä, että moduuleja ja kennoja myydään integroitavaksi aurinkosähköjärjestelmiin. Näin ollen päätelmä, jonka mukaan moduuleilla ja kennoilla on sama käyttötarkoitus, voidaan vahvistaa.

(72)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että ohutkalvotekniikkaa käyttävät aurinkosähkötuotteet olisi sisällytettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, koska niillä on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset.

(73)

Ohutkalvotekniikkaa käyttävät aurinkosähkötuotteet on selkeästi jätetty tuotteen määritelmän ulkopuolelle (ks. 40 kappale). Niillä on erilaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet kuin tarkasteltavana olevalla tuotteella. Niitä tuotetaan eri tuotantoprosessissa eikä niitä tuoteta kiteisestä piistä, joka on moduulien ja kennojen tuotannon tärkein raaka-aine. Niillä on heikompi muuntohyötysuhde ja alempi tehontuotto, minkä vuoksi ne eivät sovellu samantyyppisiin sovelluksiin kuin tarkasteltavana oleva tuote. Näin ollen nämä väitteet oli hylättävä.

(74)

Lisäksi väitettiin, että kennoja olisi pidettävä välituotteena, jonka lopputuotteita ovat moduulit, minkä vuoksi niitä ei olisi pidettävä yhtenä tuotteena.

(75)

Kuten edellä mainittiin, yhden ainoan tuotteen määrittelemisessä tärkeimpiä kriteerejä ovat samat fyysiset, kemialliset ja tekniset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset. Ottaen huomioon johdanto-osan 47–49 kappale voidaan päätellä, että välituotteiden ja lopputuotteiden välisiä eroja ei pidetä ratkaisevana tekijänä. Tämä väite olisi näin ollen hylättävä.

(76)

Eräs asianomainen osapuoli vaati, että yksinomaan 12 V:n paristojen lataamiseen tarkoitetut aurinkopaneelit olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle sillä perusteella, että niillä on eri käyttötarkoitus kuin verkkoon liitettäväksi tarkoitetuilla moduuleilla, koska niiden tuottama jännite on paljon heikompi eivätkä ne sen vuoksi sovellu verkkoon liitettäväksi.

(77)

Vireillepanoilmoituksen mukaan aurinkolaturit, joissa on vähemmän kuin kuusi kennoa ja jotka ovat kannettavia ja tuottavat sähköä laitteisiin tai lataavat paristoja, eivät kuulu tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään. Moduuleilla, joissa on enemmän kuin kuusi kennoa ja jotka on tarkoitettu vain paristojen lataamiseen, on samat perusominaisuudet ja suorituskyky kuin verkkoon liitettäväksi tarkoitetuilla moduuleilla. Niissä käytetään avointa virtapiiriä, jolla on alempi jännite kuin verkkoon liitettäväksi tarkoitetuissa moduuleissa käytetyllä virtapiirillä. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tästä erosta huolimatta tämäntyyppiset moduulit voidaan liittää verkkoon. Alempaa jännitettä voidaan helposti kompensoida lisäämällä kennojen kokoa ja/tai lukumäärää. Sen vuoksi paristojen lataamiseen tarkoitetut moduulit, joissa on enemmän kuin kuusi kennoa, kuuluvat tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään.

(78)

Asianomaiset osapuolet väittivät myös, että määritelmä ”aurinkolaturit, joissa on alle kuusi kennoa” on liian suppea ja että se olisi laajennettava koskemaan tuotteita, joilla on samanlainen tehtävä mutta jotka eivät kuulu määritelmän piiriin, kuten samankokoiset tuotteet, joissa käytetään useampia pienempiä kennoja.

(79)

Lisäksi osapuolet väittivät, että määritelmä ”kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkötuotteet, jotka on pysyvästi integroitu sähkölaitteisiin” on liian suppea, koska määritelmän ulkopuolelle jää vain valmis sähkölaite, mutta sähkölaitteisiin integroitavaksi tarkoitettuja aurinkosähkökomponentteja ei välttämättä jätetä sen ulkopuolelle.

(80)

Näiden eri osapuolten esiin tuomien väitteiden analyysissä kävikin ilmi, että näiden tuotteiden jättäminen määritelmän ulkopuolelle on asianmukaisempaa tehdä teknisen standardin eikä kennojen lukumäärän perusteella. Erityisesti vahvistettiin, että standardissa ”IEC 61730-1 Application Class C” määritellään asianmukaisemmin tuotteet, jotka olisi jätettävä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle.

(81)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatiin huomautuksia tuotteiden jättämisestä soveltamisalan ulkopuolelle edellä mainitun kansainvälisen standardin perusteella. Väitettiin, että standardiin viittaamisen sijaan olisi asianmukaisempaa määritellä soveltamisalan ulkopuolelle jättäminen lähtöjännitteen ja antotehon perusteella seuraavasti: moduulit tai paneelit, joiden lähtöjännite on enintään 50 V (tasavirta) ja antoteho enintään 50 W ja joita käytetään yksinomaisesti suoraan akkulatureina järjestelmissä, joissa on samat jännite- ja teho-ominaisuudet. Väite voitiin hyväksyä, ja soveltamisalan ulkopuolelle jätettävät tuotteet määritellään lopullisesti tämän määritelmän mukaisesti.

(82)

Toinen asianomainen osapuoli väitti, että katolle integroidut aurinkosähkömoduulit olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niissä yhdistyvät aurinkosähkömoduulin ja kattotiilen tai -laatan tehtävät. Sen vuoksi ne eivät ole suoraan vaihdettavissa normaaliin aurinkosähkömoduuliin.

(83)

Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että sekä normaalien moduulien että katolle integroitujen aurinkosähkömoduulien on oltava samojen sähköstandardien mukaisia. Vaikka katolle integroituja aurinkosähkömoduuleja ei voidakaan yksinkertaisesti korvata normaaleilla moduuleilla, ne voidaan korvata normaalilla moduulilla ja kattotiilillä tai -laatoilla. Näin ollen näillä tuotteilla on samat tekniset perusominaisuudet eli ne voivat tuottaa sähköä auringonvalosta. Lisätoimintoa (joka muutoin saadaan kattomateriaalista) ei pidetty olennaisena, eikä se ole peruste katolle integroitujen aurinkosähköpaneelien jättämiseksi tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(84)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama osapuoli väitti, että keskinäisen vaihdettavuuden puute katolle integroitujen aurinkosähkömoduulien ja tavanomaisten aurinkosähkömoduulien välillä on osoitus siitä, että katolle integroidut aurinkosähkömoduulit olisi jätettävä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle; osapuoli viittasi yleisesti jalkineita koskevaan asiaan (9) ja erityisesti erittäin pitkälle kehitettyihin urheilujalkineisiin (STAF). Syitä STAF-jalkineiden jättämiseen toimenpiteiden ulkopuolelle oli kuitenkin useita, eikä yleinen tuomioistuin pitänyt keskinäisen vaihdettavuuden puutetta sinänsä riittävänä perusteena asiassa Brosmann  (10), jossa vahvistettiin, että hyvinkin erilaisia tuotteita, kuten kävelykenkiä ja vaelluskenkiä voidaan pitää tarkasteltavana olevana tuotteena yhdessä polkumyyntitutkimuksessa niiden eroista huolimatta.

(85)

Kyseinen asianomainen osapuoli väitti lisäksi, että koska unionissa ei ole tuotantoa ja koska asianomaisella osapuolella on immateriaalioikeudet, tämä vahvistaa, että katolle integroidut aurinkosähkömoduulit ovat innovatiivisia ja eroavat muista tuotteista. Tässä voidaan kuitenkin viitata jälleen jalkineita koskevaan asiaan Brosmann, jonka osapuoli otti esiin ja jossa yleinen tuomioistuin katsoi, että se, ettei yhteisössä valmisteta tämäntyyppisiä jalkineita, ja patentin olemassaolo eivät ole ratkaisevia. (11) Tämän seurauksena patentoidulla teknologialla valmistettuja jalkineita pidettiin tarkasteltavana olevana tuotteena kyseisessä asiassa.

(86)

Sama asianomainen osapuoli väitti myös, että katolle integroidut aurinkosähkömoduulit olisi jätettävä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska niitä myydään huomattavasti korkeammilla hinnoilla kuin tavanomaisia moduuleita. Myös jalkineita koskevassa asiassa tietyn hinnan ylittävät STAF-jalkineet jätettiin tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Tältä osin on huomattava, että katolle integroiduissa aurinkosähkömoduuleissa yhdistyvät aurinkosähkömoduulin ja kattotiilen tai -laatan tehtävät, kuten 83 kappaleessa todettiin. Hintojen suora vertailu ei sen vuoksi ole merkityksellistä, koska lisätehtävä luonnollisesti johtaa korkeampaan hintaan.

(87)

Vastauksena tähän asianomainen osapuoli väitti, että tämän perusteella olisi mahdotonta ikinä pitää hintaeroja lisäindikaattorina, joka oikeuttaisi jonkin tuotteen jättämisen tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Tällainen tulkinta on kuitenkin liian pitkälle menevä. Edeltävässä kappaleessa todetaan vain, että tässä tapauksessa, jossa katolle integroiduissa moduuleissa yhdistyvät tarkasteltavana olevan tuotteen sekä toisen tuotteen (eli kattotiilen tai -laatan) tehtävät, hinta ei luonnollisestikaan ole merkityksellinen. Tämä ei tarkoita missään tapauksessa sitä, että hintaerot eivät muissa tapauksissa voisi olla hyödyllisiä indikaattoreita määritettäessä, pitäisikö tuote jättää tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(88)

Osapuoli vaati vielä, että sen katolle integroitavien aurinkosähkömoduulien toimittajalle pitäisi antaa mahdollisuus osallistua vähimmäishintasitoumukseen. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kyseinen kiinalainen viejä ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa ja yhteistyöstä kieltäytyneenä osapuolena se ei voi osallistua sitoumukseen. Tätä vaatimusta ei sen vuoksi voitu hyväksyä.

(89)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionissa ei ole yksikiteisten kennojen tuotantoa ja että sen yksikiteisten kennojen vienti ei kilpaile unionin tuotannonalan kanssa. Tutkimuksessa kuitenkin kävi ilmi, että unionissa on yksikiteisten kennojen tuotantoa. Tämän vuoksi väite hylättiin. Yleinen tuomioistuin katsoi asiassa Brosmann, että se seikka, että yhteisössä ei valmisteta tiettyä tuotelajia, ei ole ratkaiseva.

(90)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että tutkimuksen soveltamisalan laajentaminen tuotteisiin, jotka on lähetetty Kiinasta, vaikka asia pantiin vireille vain sellaisten tuotteiden osalta, jotka ovat peräisin Kiinasta, oli perusteetonta.

(91)

Kiinasta lähetetyt tuotteet kuitenkin kuuluivat tutkimuksen piiriin jo vireillepanovaiheessa. Vireillepanoilmoituksen 5 kohdassa todetaan, että ”yrityksiä, jotka kuljettavat tarkasteltavana olevaa tuotetta Kiinan kansantasavallasta mutta katsovat, että koko vienti tai osa siitä ei ole tullioikeudellisesti peräisin Kiinan kansantasavallasta, pyydetään ilmoittautumaan tutkimuksessa ja toimittamaan kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot”. Sen vuoksi on selvää, että kaikilla yrityksillä, jotka lähettävät tuotteita Kiinasta, oli mahdollisuus toimia yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Lisäksi koska tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen usein sisältyy komponentteja ja osia eri maista, vireillepanoilmoituksen 5 kohdassa todettiin myös, että tämän seikan käsittelemiseksi voidaan antaa erityissäännöksiä.

(92)

Sen vuoksi katsotaan, että kaikille talouden toimijoille, joita asia koskee, ilmoitettiin asianmukaisesti, että Kiinasta lähetettyjen tuotteiden osalta saatetaan antaa erityissäännöksiä tarpeen mukaan, ja niitä kehotettiin toimimaan yhteistyössä tutkimuksessa. Näin ollen tutkimuksen soveltamisalaa ei laajennettu koskemaan Kiinasta lähetettyjä tuotteita, koska ne kuuluivat tutkimuksen piiriin alusta lähtien.

(93)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen osapuolet väittivät, että 91 kappaleessa tarkoitetusta vireillepanoilmoituksesta riippumatta tutkimus oli rajoitettu Kiinasta peräisin oleviin tuotteisiin, eikä siinä arvioitu Kiinasta lähetettyjen tuotteiden vaikutusta.

(94)

Tältä osin on huomattava, että sen varmistamiseksi, että tutkimuksen aikana arvioitiin kaikki Kiinasta lähetetyt tavarat eikä vain Kiinasta peräisin olevia tavaroita, toteutettiin seuraavat vaiheet:

(95)

Tällä perusteella päätellään, että tutkimuksessa otettiin huomioon kaikki Kiinasta peräisin olevat tai lähetetyt tavarat ja että tutkimuksen päätelmät, mukaan luettuna tukea ja vahinkoa koskevat päätelmät, kattoivat kaikki Kiinasta peräisin olevat tai lähetetyt tavarat.

(96)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että valitukseen sisältyi alustava näyttö ainoastaan Kiinasta peräisin olevien muttei Kiinasta lähetettyjen aurinkopaneelien tuonnista. Tältä osin on selvennettävä, että valitus kattoi tavarat ”Kiinasta”, minkä voi nähdä pyynnön esittäjän toimittamien asiakirjojen kansilehdeltä, jolla on leima. Ennen tätä sivua asiakirja-aineistossa on toinen sivu, jossa käytetään sanamuotoa ”Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva”. Tässä tapauksessa se ei ollut osa valituksen tekijän toimittamaa asiakirjaa, vaan komission yksiköt lisäsivät sen kansilehdeksi ja käyttivät siinä tutkimuksen nimeä eivätkä toistaneet valituksessa ollutta otsikkoa. Sen vuoksi katsotaan, että valitus kattoi kaikki tavarat Kiinasta, riippumatta siitä, olivatko ne sieltä peräisin vai eivät.

(97)

Kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät vielä, että vientiä harjoittavien tuottajien kolmansissa maissa ei voida kohtuudella odottaa tietävän, että tutkimuksessa voidaan käsitellä myös niiden tuotteita. Tältä osin on huomattava, että toimenpiteitä ei sovelleta tavaroihin, jotka ovat GATT-sopimuksen V artiklan mukaisesti passitusmenettelyssä. Sen vuoksi toimenpiteet eivät vaikuta vientiä harjoittaviin tuottajiin, joilla ei ole toimintaa Kiinassa. Yksikään kolmannessa maassa vientiä harjoittava tuottaja ei myöskään ilmoittautunut ja tuonut esiin, että niiden viemät tuotteet ovat toimenpiteiden kohteena.

(98)

Samat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vientiä harjoittavia tuottajia kolmansissa maissa ei pyydetty ilmoittautumaan eikä niille annettu mahdollisuutta osoittaa, että niiden tuotteita ei viedä tuetusti. Toimielimet katsovat, että toimenpiteet eivät vaikuta niihin vientiä harjoittaviin tuottajiin, joilla ei ole mitään toimintaa Kiinassa, koska jos niiden tavarat lähetetään Kiinasta, ne ovat passitusmenettelyssä. Kaikille muille vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin vireillepanoilmoituksessa, että niiden toiminta on osa tutkimusta.

(99)

Edellä esitetyn perusteella tuotteen määritelmän piiriin kuuluviksi vahvistetaan lopullisesti Kiinan kansantasavallasta peräisin olevat tai lähetetyt kiteisestä piistä valmistetut aurinkosähkömoduulit tai -paneelit ja sen tyyppiset kennot, joita käytetään kiteisestä piistä valmistetuissa aurinkosähkömoduuleissa tai -paneeleissa, elleivät ne ole GATT-sopimuksen V artiklan mukaisesti passitusmenettelyssä. Kennojen paksuus on enintään 400 mikrometriä. Tuote kuuluu tällä hetkellä CN-koodeihin 8501 31 00, ex 8501 32 00, ex 8501 33 00, ex 8501 34 00, ex 8501 61 20, ex 8501 61 80, ex 8501 62 00, ex 8501 63 00, ex 8501 64 00 ja ex 8541 40 90.

(100)

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään:

(101)

Valituksen tekijä väitti, että Kiina tukee voimakkaasti aurinkosähköteollisuuttaan ja viittasi useisiin poliittisiin ja suunnitteluasiakirjoihin sekä lainsäädäntöön, jotka ovat valtiontuen perustana tällä sektorilla. Komissio tutki ja analysoi valituksessa mainitut asiakirjat sekä Kiinan viranomaisten ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tutkimuksen aikana toimittamat lisäasiakirjat ja havaitsi, että monista niissä itse asiassa kävi ilmi, että Kiinan aurinkosähköalaan kohdistuu etuuskohtelua monilla aloilla.

(102)

Kiinan viranomaiset ovat sisällyttäneet aurinkosähköalan 12. viisivuotissuunnitelmassa (12)”strategisten” tuotannonalojen joukkoon. Kiinan viranomaiset ovat myös laatineet aurinkosähköalaa varten erityissuunnitelman (jota sovelletaan yleisen 12. viisivuotissuunnitelman alaisuudessa) eli 12. viisivuotissuunnitelma aurinkosähköalaa varten. Suunnitelmassa Kiinan viranomaiset antavat tukensa huippuyrityksille  (13) ja avainyrityksille  (14) sekä sitoutuvat edistämään aurinkoenergiaa tukevan politiikan täytäntöönpanoa (15) ja laatimaan mm. teollisuutta, rahoitusta ja verotusta tukevaa yleistä politiikkaa (16).

Valtioneuvoston päätöksessä nro 40 todetaan, että Kiinan viranomaiset tukevat aktiivisesti uuden energiateollisuuden kehittämistä ja nopeuttavat aurinkoenergian kehittämistä (17), ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea kannustetuille hankkeille (joihin aurinkosähköhankkeet kuuluvat) ja luvataan kannustettuja hankkeita koskevan muun etuuskohtelupolitiikan täytäntöönpanoa (18). Toisessa, 10 päivänä lokakuuta 2010 päivätyssä valtioneuvoston päätöksessä puhutaan vero- ja rahoituspoliittisen tuen tehokkuuden laajentamisesta, kannustetaan rahoituslaitoksia laajentamaan luottotukeaan ja luvataan, että verotukseen liittyvää etuuskohtelua, kuten riskien korvaamista, hyödynnetään  (19) uusilla strategisilla teollisuudenaloilla, joihin aurinkosähköala kuuluu. Tieteen ja teknologian kehittämistä koskevassa keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020) luvataan asettaa etusijalle politiikan rahoitus, kannustaa rahoituslaitoksia myöntämään etuuskohtelun mukaista luottotukea suurille kansallisille tieteellisille ja teknologisille teollistamishankkeille, kannustaa rahoituslaitoksia parantamaan ja vahvistamaan rahoituspalveluja huipputeknologiayrityksille sekä panna täytäntöön veroetuuspolitiikkaa huipputeknologiayritysten kehittämiseksi (20).

Myös tieteellistä ja teknologista kehitystä koskevassa Kiinan laissa luetellaan toimenpiteitä niiden strategisten tuotannonalojen tueksi, joihin aurinkosähköala kuuluu. Laista käy ilmi, että valtio kannustaa ja ohjeistaa rahoituslaitoksia tukemaan uuden ja huipputeknologian alan yrityksiä myöntämällä niille lainoja (21), ja siinä ohjeistetaan politiikan tarpeita palvelevia rahoituslaitoksia asettamaan etusijalle uuden ja huipputeknologian alan yritykset tarjoamalla rahoituspalveluja (22), säädetään tiettyjen yritysten alennuskorosta ja lainatakuusta sekä politiikan tarpeita palvelevien rahoituslaitosten myöntämästä erityistuesta valtion kannustamille hankkeille (23). Näiden toimenpiteiden käytännön sovellukset esitetään jäljempänä tarkemmin.

(103)

Sekä Kiinan viranomaiset että otokseen kuuluneet kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimittivat vastauksia kyselylomakkeeseen ja hyväksyivät niiden toimitiloihin vastausten varmentamiseksi tehtävät tarkastuskäynnit (24).

(104)

Kiinan viranomaisten kyselylomakevastausten analyysin jälkeen komissio lähetti puutteista ilmoittavan kirjeen ja tarkastuskäyntiä edeltävän kirjeen, jonka jälkeen käytiin kirjeenvaihtoa tarkastuskäynnin ohjelmasta. Komissio antoi Kiinan viranomaisille runsaasti aikaa huomautusten laatimista ja toimittamista varten, silloin kun sitä pyydettiin ja se oli perusteltua. Kiinan viranomaisille myönnettiin huomattava eli 30 päivän pidennys kyselylomakkeeseen vastaamista varten, minkä vuoksi vastausten toimittamisen kokonaismääräaika oli 69 päivää, ja komissio antoi Kiinan viranomaisille 25 päivää aikaa vastata puutteista ilmoittavaan kirjeeseen. Sen vuoksi Kiinan viranomaisilla oli kaikkiaan yli kolme kuukautta aikaa toimittaa komission pyytämät tiedot.

(105)

Kiinan kauppaministeriön toimitiloihin Beijingissä ja neljän rahoituslaitoksen (China Development Bank, Export Import Bank of China, Huaxia Bank ja SINOSURE) toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana komissio pyrki perusasetuksen 11 ja 26 artiklan säännösten mukaisesti tarkistamaan toimitetut tiedot niiden tausta-asiakirjojen perusteella, joita oli käytetty Kiinan viranomaisten vastauksen laatimiseen. Tätä tehdessään komissio päätyi alustavasti siihen, ettei kyselylomakkeeseen annettuja vastauksia pystytty asianmukaisesti tarkistamaan Kiinan viranomaisilta saatujen tietojen ja tausta-asiakirjojen puutteiden vuoksi. Joitakin tietoja ei lisäksi toimitettu lainkaan, vaikka niitä nimenomaisesti pyydettiin, ja joihinkin kysymyksiin ei vain vastattu. Näin ollen Kiinan viranomaisille ilmoitettiin perusasetuksen 28 artiklan 1 ja 6 kohdan mukaisista yhteistyöstä kieltäytymisestä aiheutuvista seuraamuksista.

(106)

Kiinan viranomaiset esittivät lisäksi, että komissio asetti Kiinan viranomaisille kohtuuttoman rasitteen ja että se oli pyytänyt kyselylomakkeessa ja puutteista ilmoittavassa kirjeessä asiaan kuulumattomia ja tarpeettomia tietoja.

(107)

On syytä huomata, että komissio pyysi ainoastaan valitukseen sisältyneitä väitteitä koskevia tietoja, joita pidetään tarpeellisina edustavien päätelmien tekemiseksi, ja pyysi johdonmukaisesti samoja tietoja tutkimusprosessin aikana pyytäen Kiinan viranomaisia selittämään toimitettuja tietoja ja niiden vaikutuksia tutkittuihin järjestelmiin. Komissio toisin sanoen pyysi ainoastaan tietoja, jotka olivat välttämättömiä sellaisten tukien olemassaolon ja tason arvioimiseksi, jotka ovat valituksessa väitettyjen muiden tukijärjestelmien mukaan saatavilla tarkasteltavana olevan tuotteen tapauksessa.

(108)

Kuten 105 kappaleessa jo on todettu, 23 päivänä toukokuuta 2013 tehdyn tarkastuskäynnin jälkeen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että se harkitsi perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä olevien tietojen soveltamista. Komissio lähetti tällaisen kirjeen, koska se oli päätynyt alustavasti siihen, että Kiinan viranomaisilta saatujen tietojen ja tausta-asiakirjojen puutteiden vuoksi ei pystytty asianmukaisesti tarkastamaan tukien vastaiseen kyselylomakkeeseen ja puutteita koskevaan kirjeeseen annettuja vastauksia eikä muita Kiinan viranomaisten menettelyn aikana esittämiä kannanottoja. Lisäksi tarkastuskäynnillä havaittiin, että jotkin tiedot oli jätetty pois kyselylomakevastauksista ja Kiinan viranomaisten myöhemmistä kannanotoista, vaikka komissio oli niitä erityisesti pyytänyt. Lisäksi joihinkin kysymyksiin oli yksinkertaisesti jätetty vastaamatta. Mahdollinen käytettävissä olevien tietojen soveltaminen koski valtion suunnitelmia, hankkeita, lainsäädäntöä ja muita asiakirjoja, etuuskohtelun mukaista lainanantoa, muuta rahoitusta, takuita ja vakuuksia, Kiinan keskuspankin yleiskirjeitä, pankkeihin tehtyjä tarkastuskäyntejä, vientiluottojen vakuutuksia ja Sinosureen tehtyä tarkastuskäyntiä, Golden Sun -demonstrointiohjelmaa, välittömiä veroja koskevia vapautus- ja helpotusohjelmia, välillisiä veroja ja tuontitariffeja koskevia ohjelmia, tuotantopanosten (monikiteinen pii, alumiini ja lasi) tarjoamista riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan sekä maankäyttöoikeuksien tarjoamista.

(109)

Kiinan viranomaiset vastustivat 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään komission alustavaa aietta soveltaa perusasetuksen 28 artiklaa sen perusteella, että edellytykset toimitettujen tietojen huomiotta jättämiselle tai edes tiedoissa olevien puutteiden korjaamiselle eivät täyty tässä tapauksessa.

(110)

Kiinan viranomaiset katsoivat, että tietojen paikkansapitävyyttä koskevat epäilykset, jotka johtuvat yksinomaan siitä, että toimitettuja tietoja ei pystytty tarkastamaan komissiota täysin tyydyttävällä tavalla, eivät saisi johtaa siihen, että tiedot jätetään huomiotta. Komissio on tästä eri mieltä, koska väite ei edusta todellista tilannetta. Komissio ei jättänyt huomiotta mitään tietoja yksinomaisesti siksi, että se ei voinut tarkastaa niitä tarkastuskäynnillä. Jos kuitenkin Kiinan viranomaisten antamia tietoja tai selityksiä pidettiin ristiriitaisina ja/tai puutteellisina verrattuna komission käytettävissä oleviin muihin tietoihin eikä niitä ollut mahdollista tarkastaa tarkastuskäynnin aikana, komissio ei voinut hyväksyä tällaisia tietoja sellaisenaan. Kaikkia eri tietoja painotetaan sen mukaan, missä määrin Kiinan viranomaiset kieltäytyivät yhteistyössä. On myös huomattava, että komissio ei puuttunut siihen, missä muodossa tiedot toimitettiin, kuten Kiinan viranomaiset väittivät, vaan pikemminkin tietojen epätarkkuuksiin ja/tai puutteellisuuksiin.

(111)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että joihinkin komission pyytämiin tietoihin liittyi niin suuri hallinnollinen rasite, että Kiinan viranomaisilla ei ollut käytännössä mahdollisuuksia toimittaa niitä. Tältä osin on huomattava, että komissio pyysi ainoastaan tietoja, jotka olivat tarpeen valituksen tekijän esittämien (ja alustavan näytön tukemien) väitteiden varmistamiseksi ja antoi Kiinan viranomaisille runsaasti aikaa ja mahdollisuuksia tietojen toimittamiseen. Komissio on lisäksi täysin tietoinen siitä, että valituksen tekijän esittämät yksityiskohtaiset väitteet tässä tapauksessa pakottivat sen pyytämään merkittävät määrät tietoja Kiinan viranomaisilta. Kuten 104–107 kappaleessa selitettiin, tietoja ei kuitenkaan pyydetty ylettömiä määriä ja niiden toimittamiseen annettiin asianmukaisesti aikaa.

(112)

Kiinan viranomaiset toivat esiin, että toimitettujen tietojen huomiotta jättäminen ja saatujen tietojen täydentäminen asiakirjakokonaisuudessa olevilla tiedoilla eroavat toisistaan. Komissio on täysin tietoinen tästä erosta ja toimii perusasetuksen 28 artiklan asiaa koskevien säännösten mukaisesti, mutta on huomattava, että jos toimitetut tiedot ovat ristiriidassa muiden komission käytössä olevien samaa asiaa koskevien tietojen kanssa, näitä tietoja ei ole mahdollista täydentää. Tällöin komission on päätettävä, mitkä tiedot ovat luotettavampia (esim. toimitetut tiedot pankkien omistuksesta). Näin tehdessään komissio varmistaa, että käytettävissä olevien tietojen käyttö ei ole luonteeltaan rankaisevaa ja perustuu saatavilla oleviin tosiseikkoihin.

(113)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissiolla ei ollut mitään perusteita katsoa, että Kiinan viranomaiset kieltäytyivät yhteistyöstä tässä tapauksessa, koska komissio joko sivuutti tai ymmärsi väärin velvollisuutensa ottaa huomioon Kiinan viranomaisten käytännön mahdollisuudet vastata komission pyyntöön. Kiinan viranomaisten mukaan koko tutkimus on aiheuttanut kohtuuttoman rasitteen niin, että yhteistyöstä on yleisesti ottaen tullut mahdotonta, ja komissio on jatkuvasti tutkintaviranomaisena kieltäytynyt tekemästä yhteistyötä Kiinan viranomaisten kanssa tämän rasitteen lievittämiseksi. Väitteessä on kyse selkeästä tosiseikkojen väärintulkinnasta. Komissio pyysi — täyttääkseen oikeudelliset velvoitteensa saatuaan asianmukaisesti perustellun valituksen ja noudattaakseen samalla asiaan liittyvää WTO:n oikeuskäytäntöä — Kiinan viranomaisilta ainoastaan tiedot, jotka tarvitaan valitukseen sisältyvien väitteiden, joiden tukena oli riittävä näyttö, tarkastamiseksi ja arvioimiseksi. Komissio tarjosi Kiinan viranomaisille apua kyselylomakkeen saatekirjeessä ja itse kyselylomakkeessa. Myös puutteita koskevassa kirjeessä Kiinan viranomaisia pyydettiin ottamaan yhteyttä komissioon, jos sillä on kysymyksiä pyydetyistä tiedoista. Komissio myös myönsi poikkeuksellisen pitkän pidennyksen tietojen toimittamisen määräaikaan (ks. 104 kappale). Komissio pyysi tässä tutkimuksessa Kiinan viranomaisilta liiketoimikohtaisia tietoja vain otokseen valittujen viejien osalta eikä kaikkien Kiinan aurinkopaneelien tuottajien osalta ja supisti näin pyydettyjen tietojen määrää mittavasti. Komissio panee merkille, että Kiinan viranomaiset vaikuttavat yhdistelevän väitteitä, jotka koskevat sen kykyä toimittaa tietoja, muihin kysymyksiin.

Esimerkiksi käsitellessään pankkeja ja rahoituslaitoksia koskevia komission väitetysti liiallisia tietopyyntöjä Kiinan viranomaiset perustavat väitteensä pääasiassa siihen, että valitus on puutteellinen ja perustuu päällystettyä hienopaperia koskevassa asiassa tehtyihin ”laittomiin päätelmiin”. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten valitus vaikuttaa liittyvän vireillepanoa koskevan näytön laatuun eikä sen käytännön mahdollisuuksiin toimittaa tietoja. Kiinan viranomaiset toistivat 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään aiemmin esittämän väitteensä, jonka mukaan tutkimuksen vireillepano monien ohjelmien osalta ei täyttänyt tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen (SCM-sopimus) 11.2 artiklassa määrättyä todistuskynnystä ja että panemalla näitä ohjelmia koskevan tutkimuksen vireille komissio rikkoi SCM-sopimuksen 11.3 artiklaa. Komissio on jo vastannut näihin väitteisiin Kiinan viranomaisille osoitetussa kirjeessä ja muistiossa, ja koska 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessä ei tuotu esiin mitään uusia väitteitä, näitä samoja väitteitä ei ole tarpeen enää käsitellä toiseen kertaan tässä asetuksessa.

(114)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei antanut Kiinan viranomaisille riittävästi aikaa kyselylomakkeeseen vastaamiseen. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Kuten 104 kappaleessa selitettiin, komissio antoi Kiinan viranomaisille merkittävän pidennyksen määräaikaan ja myönsi niille niin pitkän ajan kuin oli mahdollista ilman merkittävää negatiivista vaikutusta tapauksen loppuun saattamiseen ajoissa. Kyselylomakkeeseen ja puutteita koskevaan kirjeeseen vastaamiseen myönnetty aika oli huomattavasti pidempi kuin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetty aika.

(115)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio jätti huomiotta Kiinan viranomaisten avunpyynnöt niiden pyrkiessä määrittämään kyselylomakevastausten suhteellista tarpeellisuutta, jotta olisi vältetty päätelmien tekeminen käytettävissä olevien tietojen perusteella. Kannanotossaan Kiinan viranomaiset totesivat, että ne olivat pyytäneet komissiota selittämään tiettyjen pyydettyjen tietojen tarkoituksen ja sen, minkälaisiin käytettävien tosiseikkojen perusteella tehtäviin päätelmiin ne johtaisivat, jotta ne voisivat varmistaa mahdollisimman hyvän yhteistyön parhaan kykynsä mukaan ja toimittaa samalla kaikkein olennaisimmat tiedot. Komissio ei luonnollisestikaan voi tietää ennen tietojen toimittamista, minkälaisiin päätelmiin ne johtavat. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio on laatinut kyselylomakkeen niin, että sen täyttäminen on käytännössä mahdotonta, ja syyttivät komissiota tietojen kalastelusta. Komissio kiistää ehdottomasti nämä väitteet. Kuten edellä on selitetty, kyselylomakkeessa pyydettiin vain tietoja, jotka olivat tarpeen päätelmien tekemistä varten.

(116)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio vaati sellaisten asiakirjojen toimittamista, joita Kiinan viranomaiset eivät lain mukaan voineet toimittaa tai olleet velvollisia toimittamaan, ja viittasivat tässä yhteydessä asiaa koskevaan EU- ja WTO-lainsäädäntöön, jossa todetaan selvästi, että ainoastaan virheelliset tai harhaanjohtavat tiedot olisi jätettävä huomiotta; Kiinan viranomaiset myös väittivät, että niillä ei ollut käytännön mahdollisuutta toimittaa tiettyjä tietoja, kuten valtionsalaisuuksia, joiden levittämisen sen sisäiset lait kieltävät. Lisäksi se väitti, että WTO:n polkumyyntisopimuksen ja tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen (SCM) asiaa koskevia määräyksiä, joiden mukaan tutkintaviranomaisille voidaan toimittaa luottamuksellisia tietoja, joita käsitellään luottamuksellisesti, ei aina sovelleta tapauksissa, joissa tiedot toimittaa kolmannen maan viranomainen, tässä tapauksessa Kiinan viranomainen. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio toimii vastoin SCM-sopimusta, jos se kieltäytyy tunnustamasta oikeudellista eroa sellaisten tilanteiden välillä, joissa valtio ei käytännössä kykene toimittamaan tietoja, joita se ei lainsäädännön mukaisesti saa paljastaa, ja muunlaisten luottamuksellisten tietojen välillä, joille se voi pyytää luottamuksellista kohtelua tavanomaisesti tutkimuksessa.

(117)

Komissio ei jättänyt huomiotta mitään tietoja, joita Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet, olipa syy mikä hyvänsä, koska yksinkertaisesti ei ole mahdollista olla ottamatta huomioon jotakin, mitä ei ole toimitettu. Toisaalta tilanteessa, jossa Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tai antaneet käyttöön tutkimusta varten tiettyjä tietoja ja komissio sai samankaltaisia tietoja muista lähteistä (enimmäkseen julkisesti saatavilla olevista mutta myös yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta tai tietyiltä pankeilta tarkastuskäyntien aikana), komissio sisällytti nämä tiedot asiakirja-aineistoon ja käytti niitä päätelmien tekemisessä. Komissio ei ole samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan WTO:n polkumyyntisopimuksen ja SCM-sopimuksen määräyksiä, jotka koskevat luottamuksellisten tietojen toimittamistapaa tutkintaviranomaisille ja tietojen luottamuksellista käsittelyä, ei sovellettaisi Kiinan viranomaisiin. Kiinan viranomaiset väittävät, että valtion viranomaisiin olisi sovellettava eri yhteistyövaatimuksia kuin viejiin ja että viranomaisten tilanne oikeuttaa kansainvälisen kohteliaisuuden (comity) periaatteen soveltamisen, johon viejillä ei ole oikeutta. Komissio ei ole samaa mieltä tasoitustulleja koskevan tutkimuksen suorittamisesta. Kiinan viranomaiset ovat perusasetusta sovellettaessa yksi asianomainen menettelyn osapuoli ja samalla ”asianomaisena jäsenenä” Kiinaa sitovat WTO:n määräykset ja oikeuskäytäntö.

Perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: Jos asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä tässä asetuksessa säädetyssä määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella.WTO:n SCM-sopimuksen 12.7 artiklassa viitataan nimenomaisesti seurauksiin, joita viranomaisten (asianomaisten jäsenten) yhteistyöstä kieltäytymisestä on: Jos asianomainen jäsen tai osapuoli kieltäytyy antamasta tarvittavia tietoja tai ei toimita niitä kohtuullisessa määräajassa tai merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimuksia, alustavat tai lopulliset päätelmät, jotka voivat olla myönteisiä vai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella. Sen vuoksi kun tutkiva maa, tässä tapauksessa EU, harjoittaa WTO-sopimuksen mukaisia oikeuksiaan tukien vastaisessa tutkimuksessa ja pyytää tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämiään tietoja, viranomaisilla ja viejillä on sama velvollisuus toimia yhteistyössä. Tutkimuksen aikana Kiinan viranomaiset vetosivat usein luottamuksellisuutta koskeviin sääntöihin syynä sille, mikseivät ne toimittaneet pyydettyjä tietoja, esimerkiksi Kiinan keskuspankin yleiskirjeitä, tarkastamista varten. On huomattava, että vaikka Kiinan viranomaisilla olisikin väitteensä mukaan ”laillinen este tällaisten tietojen paljastamiseen”, sitä sitovat silti WTO-sopimuksen mukaiset velvoitteet toimittaa tutkimuksen kannalta tarpeellisina pidettyjä tietoja. WTO:n jäsenen kunnallisen lainsäädännön määräykset tai sisäiset säännöt eivät vapauta sitä WTO-sopimuksen mukaisista velvoitteista toimia yhteistyössä tutkimuksissa; tällaisissa ristiriitatilanteissa on Kiinan viranomaisten tehtävänä ehdottaa tapoja, joilla tiedot voidaan luovuttaa, jotta ne voidaan tarkastaa asianmukaisesti. Edellä esitetystä huolimatta Kiinan viranomaiset eivät missään vaiheessa itse asiassa selittäneet väitettään eivätkä toimittaneet asiasta mitään näyttöä (esim. säännöksiä, joiden mukaan sillä on ”laillinen este” tällaisten tietojen paljastamiseen).

(118)

Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että 25 päivänä maaliskuuta 2013 päivätty tarkastuskäyntiä edeltävä kirje ei ollut riittävän yksityiskohtainen eikä sisältänyt tarkkoja kysymyksiä, joihin tarkastuskäynnillä puututaan. On huomattava, että vaikka missään ei edellytetä, että komission olisi lähetettävä luettelo kaikista kysymyksistä, jotka tarkastuskäynnillä esitetään (eikä komissio pidä tätä asianmukaisenakaan), 25 päivänä maaliskuuta 2013 päivätyssä tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä oli erittäin täsmällinen ja yksityiskohtainen luettelo tällaisista kysymyksistä ja asiakirjoista, joita käsiteltäisiin perusasetuksen 26 artiklan 3 kohdan ja WTO-sopimuksen vaatimusten mukaisesti. Kirjeessä tuotiin selvästi esiin, että luettelo ei ole tyhjentävä ja että tarpeen mukaan esiin voidaan ottaa myös muita seikkoja ja näyttöä. On myös huomattava, että Kiinan viranomaiset eivät kiistäneet tämän kirjeen sisältöä ennen tarkastuskäyntiä, vaikka ne kieltäytyvätikin keskustelemasta joistakin seikoista, joita ei nimenomaisesti mainittu kirjeessä, kuten Kiinan suurimpia pankkeja koskevista tiedoista, Kiinan kommunistipuolueen osallistumisesta tiettyjen pankkien hallintoon tai joidenkin pankkien pääsystä valtion valuuttavarantohallinnon valuuttavarantoihin, sillä perusteella, että ne eivät olleet valmiita vastaamaan näitä seikkoja koskeviin kysymyksiin.

(119)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei ollut joustava tarkastuskäynnin aikana ja ”asetti ehdottoman määräajan kaikkien muutospyyntöjen osalta, joita Kiinan viranomaiset esittivät”. Saman suuntaisesti viranomaiset väittivät, että komissio ei hyväksynyt mitään viranomaisten ehdottamia ”käyttökelpoisia” ratkaisuja, jotka koskivat tarkastuksia kansallisessa tilastotoimistossa (NBS), ja kieltäytyi pidentämästä tarkastuskäyntiä maanantaihin, 22 päivään huhtikuuta 2013, NBS:n tarkastamista varten. Lisäksi Kiinan viranomaisten mukaan komission virkamiehet aloittivat tarkastukset myöhässä lähes joka työpäivä myöhäisen saapumisensa vuoksi.

(120)

Edellä esitetyistä väitteistä komissio korostaa, että sen virkamiehet osoittivat täysimääräistä ja ehdotonta joustavuutta tarkastuskäynnillä. Komission virkamiehet tarjoutuivat useaan otteeseen tarkastamaan poikkeuksellisesti normaalien työaikojen ulkopuolella asiakirjoja ja näyttöä, jotka Kiinan viranomaiset antoivat vasta huomattavasti sen jälkeen, kun tietty aihe oli käsitelty loppuun. Näin tapahtui monia kertoja, vaikka se tarkoittikin sitä, että muita tarkastuskäyntikohteita oli siirrettävä erittäin myöhäiseen ajankohtaan ja/tai oli palattava paikkoihin, joissa komission virkamiehet olivat jo olleet ja joissa asiakirjojen tarkastamiseen oli jo ollut mahdollisuus. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan valitettavasti suostuneet näihin tarjouksiin kyseisissä tapauksissa, mikä viittaisi voimakkaasti siihen, että komission pyytämien asiakirjojen toimittamatta jättäminen normaalin työajan aikana ei johtunut aikarajoitteista tai komission haluttomuudesta niiden tarkastamiseen. Tarkastuskäyntien aloittamisen myöhäisestä ajankohdasta komissio toteaa, että sen virkamiehet olivat ajoissa paikalla joka päivä, mutta viiveitä aiheuttivat valitettavasti Kiinan viranomaisten vaatimat päivittäiset rekisteröitymismenettelyt tarkastuskohteisiin pääsemiseksi tai yksinkertaisesti se, että Kiinan viranomaisten edustajat eivät olleet paikalla, kun komission virkamiehet saapuivat tarkastuskohteisiin, minkä vuoksi heidän oli odotettava pitkään ennen aloittamista. Komissio huomauttaa myös, että tarkastuskäynnit kestivät joka päivä paljon yli normaalin työajan ja että Kiinan viranomaiset itse peruuttivat ensimmäisen päivän iltapäivän tarkastuksen, kun teknologiaministeriön edustajat päättivät olla osallistumatta tarkastukseen (ks. 122 kappale). Jos Kiinan viranomaiset olisivat hyväksyneet kaikki komission virkamiesten toistuvat tarjoukset tarkastaa asiakirjoja työaikojen ulkopuolella, käynnit olisivat kestäneet pidempään, ja näin ei tapahtunut, koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet täysimääräisesti yhteistyössä.

(121)

Kiinan viranomaiset vastustivat vielä komission käytäntöä olla hyväksymättä uusia asiakirjoja ja näyttöä, jotka vaativat tarkastamista sen tarkastuskäynnin päätyttyä, johon ne kuuluvat. Tältä osin on selvennettävä, että ei ole eikä koskaan ollutkaan komission tarkoituksena olla ottamatta huomioon näin toimitettuja tietoja suoralta kädeltä. Komissio otti huomioon kaikki sille toimitetut tiedot, analysoi niiden laadun (esim. otetta tarkastetusta tilinpäätöksestä kohdellaan eri tavalla kuin pelkkää Excel-taulukkoa tai Word-asiakirjaa, jossa lukujen tukena ei ole mitään virallista lähdettä) ja antoi niille asianmukaisen painoarvon ottaen huomioon, että näitä tietoja oli mahdoton tarkastaa tarkastuskäynnin aikana.

(122)

Niiden kuuden asiakirjan (25) osalta, jotka Kiinan viranomaiset toimittivat tutkimuksen aikana ja joiden sisällöstä viranomaiset kieltäytyivät keskustelemasta tarkastuskäynnin aikana, komissiolla ei Kiinan viranomaisten mukaan ollut mitään perusteita soveltaa käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei auttanut Kiinan viranomaisia ymmärtämään vaatimusta näiden asiakirjojen toimittamisesta eikä osoittanut, että kaikki kyseiset asiakirjat olivat merkityksellisiä, siitä huolimatta, että Kiinan viranomaiset ”olivat erikseen kehottaneet komissiota ennen tarkastuskäynnin alkua auttamaan Kiinan viranomaisia ymmärtämään vaatimus näiden asiakirjojen toimittamisesta ja osoittamaan, että kaikki kyseiset asiakirjat olivat merkityksellisiä”. Ensinnäkin on huomattava, että kaikki asiakirjat liittyvät suoraan kyseiseen tuotannonalaan (26), minkä vuoksi niiden sisällyttäminen tarkastuksen piiriin oli erittäin merkityksellistä.

Toiseksi Kiinan viranomaisten 11 päivänä huhtikuuta 2013 komissiolle osoittamassa kirjeessä käytetty sanamuoto oli erilainen kuin sen 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessä. Kiinan viranomaiset totesivat 11 päivänä huhtikuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että kyseisten asiakirjojen ”tarkastus keskeytetään, ellei komissio voi vakuuttavasti osoittaa, missä määrin näitä asiakirjoja pidetään merkityksellisinä tässä tutkimuksessa, erityisesti väitettyjen tukien osalta”. Koska kaikki nämä asiakirjat koskevat suoraan asianomaista tuotannonalaa ja jopa erityisiä tukijärjestelmiä, kuten etuuskohtelun mukaisia laina- tai verojärjestelyjä, kuten niiden nimestä käy selvästi ilmi, komissio ei ymmärtänyt, mitä muuta voitaisiin todeta, jotta niiden merkityksellisyys voitaisiin osoittaa selvemmin. Komissio oli yllättynyt siitä, että näiden asiakirjojen merkityksellisyys ei vaikuttanut olevan ongelma Kiinan viranomaisille siinä vaiheessa kun ne toimitettiin, vaan vasta sitten, kun komissio pyysi selityksiä.

(123)

Komissio totesi 23 päivänä toukokuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että se ei pystynyt tarkastamaan suurinta osaa toimitetuista tiedoista alkuperäisten asiakirjojen perusteella eikä ristiintarkistamaan niitä lähdetietojen kanssa, joita käytettiin Kiinan viranomaisille suunnattujen vastausten laatimiseen Kiinan rahoitusmarkkinoita ja -laitoksia koskevien tietojen osalta. Kiinan viranomaiset esittivät vastalauseen, koska ”erittäin yleisluonteisen ja epätäsmällisen esitystavan vuoksi” komissio ei ollut antanut Kiinan viranomaisille mahdollisuutta esittää merkityksellisiä huomautuksia eikä näin harjoittaa puolustautumisoikeuksiaan asianmukaisesti. Väite ei vastaa tosiasioita. Komissio esitti kyselylomakkeessa erittäin täsmällisiä kysymyksiä ja monien tutkintaviranomaisten tavanomaisen käytännön mukaisesti se pyrki tarkastamaan Kiinan viranomaisten vastaukset tarkastuskäynnin aikana.

(124)

Vastauksessaan kyselylomakkeeseen Kiinan viranomaiset totesivat, että ”kyseiselle tuotannonalalle myönnettyjen lainojen osuus kaikista myönnetyistä lainoista on erittäin pieni. Jotkin pankit ovat esimerkiksi kuvanneet kyselylomakkeen lisäyksissä, että tuotannonalalle myönnettyjen lainojen osuus oli alle 1 prosentti kaikista lainoista”. Tarkastuskäynnin aikana Kiinan viranomaiset eivät pystyneet esittämään mitään näyttöä tämän tueksi ja pyysivät komissiota vain kääntymään pankkien puoleen.

(125)

Komissio pyysi myös tilastotietoja kyseiselle tuotannonalalle myönnetyistä lainoista. Kiinan viranomaiset väittivät, etteivät ne pidä tällaisia rekistereitä. Kun komissio kysyi, olivatko Kiinan viranomaiset pyrkineet keräämään tällaisia tilastoja, ja pyysi tätä tietoa pankeilta, Kiinan pankkisääntelyviranomaisen CBRC:n virkailija, joka oli läsnä tarkastuksessa, vastasi, ettei hänellä ole tästä tietoa, koska CBRC:n toinen osasto on vastuussa tilastoista. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään kyselylomakkeessa ja puutteita koskevassa prosessissa toistuvasti pyydettyjä tilastotietoja. Komissio ilmoitti vielä tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä, että tätä aihetta tullaan käsittelemään.

(126)

Pankeilta komissio kysyi tarkastuskäynnillä riski- ja luottokelpoisuusarvioinnista, yleisestä toimintatilanteesta, hallintotilanteesta, luottotasosta, rahoituksen käytöstä, takaisinmaksukyvystä, vakuuskäytännöistä ja yhteistyöstä pankkien ja luotonottajien välillä, koska Kiinan viranomaiset esittivät näitä aiheita koskevia väitteitä kyselylomakevastauksessaan. Siitä huolimatta, että nämä aiheet otettiin esiin tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä, Kiinan viranomaiset eivät pystyneet esittämään mitään näyttöä omien väitteidensä tueksi ja kehottivat komissiota kääntymään pankkien puoleen.

(127)

Vastauksessaan puutteita koskevan kirjeeseen Kiinan viranomaiset toimittivat joitakin tietoja valtion omistusosuudesta joissakin pankeissa. On huomattava, että alunperin Kiinan viranomaisten kyselylomakevastauksessa todettiin, että niillä ei ole tällaisia tietoja, ja että ne toimittivat nämä tiedot vasta kun komissio toi esiin, että liikepankkeja koskevan lain 24 §:ssä itse asiassa edellytetään pankkien ilmoittavan nämä tiedot CBRC:lle. Kun komissio kysyi tarkastuskäynnillä näiden tietojen lähdettä, läsnä ollut CBRC:n virkailija totesi, ettei hänellä ole tästä tietoa, koska CBRC:n toinen osasto on vastuussa näiden tietojen keruusta. Valtio-omisteisten keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen sisäisten sääntöjen (Interim Regulations on the Boards of Supervisors in Key State-owned Financial Institutions) (jotka EXIM Bank toimitti vastauksessaan puutteita koskevaan kirjeeseen) 2 §:n mukaan ”valtio-omisteisten rahoituslaitosten hallintoneuvoston hallinnollinen elin antaa suosituksen niistä valtio-omisteisista rahoituslaitoksista, joihin valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston”. Koska tässä säännöksessä viitataan valtio-omisteisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen hallinnolliseen elimeen, vaikuttaa siltä, että Kiinan viranomaiset ovat tietoisia omistamistaan rahoituslaitoksista. Komissio ei kuitenkaan pystynyt tarkastamaan näitä tietoja tai edes yksilöimään tietojen lähdettä Kiinan viranomaisten yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi. Julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että niiden pankkien lisäksi, jotka Kiinan viranomaiset ilmoittivat vastauksessaan puutteita koskevaan kirjeeseen (27), on myös muita valtion omistamia pankkeja (jotka myönsivät lainoja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille).

(128)

Kiinan viranomaiset väittivät 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että komissio ei pyytänyt kyselylomakkeessa tai puutteita koskevassa kirjeessä ”tietoja tukevaa näyttöä tai tietolähdettä” ja ”nyt yhtäkkiä valittaa tietoja tukeva näytön tai tietolähteen puutteesta”. Asian selventämiseksi on todettava, että komissio muiden tutkintaviranomaisten tavoin tarkastaa menettelyn kaikkien osapuolten toimittamat tiedot, ja Kiinan viranomaiset olivat tietoisia tästä, koska komissio totesi jo kyselylomakkeessa ja sen saatekirjeessä, että vastaukset voivat olla tarkastuksen kohteena. Lisäksi tämä aihe sisältyi tarkastuskäyntiä edeltävään komission kirjeeseen (28) yhtenä niistä aiheista, jotka katetaan tarkastuskäynnin aikana. Sen vuoksi se, että komissio pyytää Kiinan viranomaisilta näyttöä esittämiensä väitteiden tueksi, ei taatusti tullut yllätyksenä Kiinan viranomaisille, vaan kyseessä on vakiomenettely, jota komissio noudattaa kaikissa tapauksissa.

(129)

Kun komissio tarkastuskäynnillä pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan luettelon Kiinan 10 suurimmasta pankista ja niiden markkinaosuudesta, CBRC vastasi, että se voi toimittaa nämä tiedot mutta voi vastata kysymykseen vasta kun se on toimitettu kirjallisesti. Komissio selitti, että tarkastuskäynnillä suullisesti esitetyt kysymykset ovat yhtä päteviä kuin kirjallisesti toimitetut kysymykset, ja toi esiin, että Kiinan viranomaiset eivät olleet pyytäneet muita suullisia kysymyksiä toimitettavaksi kirjallisessa muodossa ennen vastaamistaan niihin. Tästä huolimatta Kiinan viranomaiset eivät edelleenkään toimittaneet tietoja.

(130)

Komissio pyysi kyselylomakkeessa asiakirjoja, joiden perusteella CBRC oli perustettu ja joissa sen toimeksianto määriteltiin. Kiinan viranomaiset toimittivat Kiinan kansantasavallan kansankongressin asiakirjan, jossa todettiin vain, että CBRC perustetaan. Kun komissio pyysi muita mahdollisia asiakirjoja, joissa täsmennettäisiin CBRC:n toimeksianto ja tarkoitus, läsnä ollut CBRC:n virkailija totesi, että CBRC:tä koskevia lakeja on monia muitakin ja että jos komissio olisi halunnut nämä asiakirjat, sen olisi pitänyt pyytää niitä ennen tarkastuskäyntiä. On huomattava, että kyselylomakkeessa komissio pyysi Kiinan viranomaisia ”toimittamaan asiakirjat, jotka ovat tämän viranomaisen perustamisen perustana ja joissa sen toimeksianto määritellään”, eli komissio oli pyytänyt näitä asiakirjoja ennen tarkastuskäyntiä.

(131)

Kun komissio pyysi tilastoja ja raportteja pankeilta, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille viejille tutkimusajanjaksolla, se viittasi Kiinan pankkisektorin sääntelyä ja valvontaa koskevan lain 33 §:ään (29), jonka mukaan CBRC kerää tällaisia tietoja. Läsnä ollut CBRC:n virkailija totesi, että hänen täytyy pyytää ensin lupa oikeudelliselta osastolta, muttei toimittanut asiasta mitään tietoja tarkastuskäynnin päättymiseen mennessä. On jälleen huomautettava, että komissio pyysi näitä tietoja kyselylomakkeessa ja puutteita koskevassa kirjeessä ja että se oli ilmoittanut tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä, että tilastoja käsitellään tarkastuskäynnillä.

(132)

Kiinan viranomaiset väittivät, että valituksessa esitetyt väitteet siitä, että Kiinan pankit ovat julkisia elimiä, perustuvat valtion osakkeenomistajuutta koskeviin olettamuksiin, jotka puolestaan perustuivat ”laittomiin” päätelmiin päällystettyä hienopaperia koskevassa asiassa. Tässä on kyse valitukseen sisältyvien tietojen virheellisestä tulkinnasta. Valituksen tekijä viittasi valituksessa valtion omistajuuden lisäksi mm. pankkien poliittisten ohjeiden mukaisesti myöntämiin lainoihin ja valtion virastoihin, jotka ohjeistavat rahoituslaitoksia lisäämään luotonantoaan yrityksille (mukaan luettuna aurinkosähköala) uuden teknologian ja tuotteiden edistämiseksi. Päällystettyä hienopaperia koskevassa asiassa tehdyt päätelmät, jotka koskivat kiinalaisten pankkien julkisen elimen asemaa, perustuivat muihinkin tekijöihin kuin pelkkään omistajuuteen (esim. valtion puuttuminen pankkien toimintaan ja pankkien ohjeistaminen suuntaamaan etuuskohtelun mukaista lainanantoa paperiteollisuudelle valtion suunnitelmien kautta) ja ovat täysin EU:n ja WTO:n lainsäädännön mukaisia. Lisäksi valtio-omisteisten pankkien asemaa julkisena elimenä koskevat päätelmät vahvistettiin myös orgaanisella aineella pinnoitettujen terästuotteiden tapauksessa.

(133)

Kiinan viranomaiset väittivät edelleen, että ei ole käytännössä mahdollista toimittaa tietoa Kiinan 3 800 pankista ja rahoituslaitoksesta ja että CBRC ei missään tapauksessa pidä rekistereitä valtion omistusosuudesta pankeissa. Komissio ei ymmärrä, miksi Kiinan viranomaiset viittaavat jatkuvasti kaikkiin Kiinan pankkeihin valtion omistajuuden yhteydessä, kun tiedot oli nimenomaisesti pyydetty vain niistä pankeista, joissa ”Kiinan valtio on suoraan tai välillisesti osakkeenomistajana” (30). Kuten 127 kappaleessa selitettiin, Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan CBRC (tai muukaan viranomainen) ei pidä rekisteriä valtion omistusosuudesta pankeissa, vaikuttaa olevan ristiriidassa useiden Kiinan lainsäädännön säännösten kanssa.

(134)

Kiinan viranomaiset toistivat 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään väitteen, jonka mukaan niillä ei ole valtuuksia vaatia ”riippumattomia pankkeja” toimittamaan luottamuksellisia tietoja, ja viittasivat kirjeeseen, joka oli väitetysti lähetetty pankeille tästä aiheesta. On totta, että Kiinan viranomaiset näyttivät tarkastuskäynnin aikana pankeille suunnatun kirjeen alkuperäiskappaleen, mutta kun komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan näyttöä siitä, mille pankeille ja rahoituslaitoksille kirje lähetettiin, Kiinan viranomaiset eivät pystyneet antamaan tällaista näyttöä. Kiinan viranomaiset myös väittivät, että jotkin puutteita koskevan kirjeen liitteessä 7 esitetyt laitokset eivät olleet pankkeja. Tältä osin komissio toteaa, että nämä laitokset olivat otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ilmoituksen mukaan laitoksia, jotka olivat myöntäneet niille lainoja.

(135)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei käsitellyt lainkaan Kiinan keskuspankin yleiskirjeitä YinFa [2003] ja [2004] kyselylomakkeessa tai puutteita koskevassa kirjeessä. On huomattava, että komissio sisällytti tarkastuskäyntiä edeltävään kirjeeseen ”Kiinan keskuspankin säännökset/yleiskirjeet/sisäiset asiakirjat, jotka koskevat korkoprosenttien sääntelyä Kiinassa” niihin aiheisiin, joita tarkastuskäynnillä käsitellään. On ilmiselvää, että molemmat mainitut yleiskirjeet kuuluvat näihin. Vastauksessaan puutteita koskevaan kirjeeseen Kiinan viranomaiset viittasivat Kiinan keskuspankin verkkosivulla olevaan artikkeliin, jossa mainittiin toinen yleiskirjeistä. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet mitään keskuspankin yleiskirjeitä ja toimittivat keskuspankin verkkosivulta vain tietoja, jotka olivat lainoja ja talletuksia kokevien korkoprosenttien sääntelyn osalta puutteellisia verrattuna yleiskirjeisiin YinFa [2003] ja [2004], jotka molemmat ovat saatavilla verkossa. On myös huomattava, että Kiinan viranomaiset eivät kieltäytyneet toimittamasta näitä asiakirjoja sillä perusteella, että ne eivät olleet valmistautuneet tällaiseen kysymykseen, vaan pikemminkin siksi, että ne väittivät yleiskirjeiden olevan luottamuksellisia. On huomautettava, että Kiinan viranomaisten väitteet Kiinan keskuspankin yleiskirjeiden luottamuksellisuudesta eivät ole johdonmukaisia sen oman käytännön kanssa tässä menettelyssä. Huomautuksissaan lopullisiin päätelmiin Kiinan viranomaiset toimittivat täydellisen version toisesta Kiinan keskuspankin yleiskirjeestä tukemaan väitettään, jonka mukaan valtio-omisteisten liikepankkien myöntämät erityislainat kumottiin, eikä muualla esiin otettu luottamuksellisuus vaikuttanut tässä olevan este. Komissio otti huomioon Kiinan keskuspankin verkkosivuilla olevat otteet näistä yleiskirjeistä, eikä jättänyt huomiotta niiden sisältöä. Jotta asiasta olisi saatu täydelliset tiedot, tarvittiin myös näiden kahden yleiskirjeen sisältämät tiedot, jotka täydensivät Kiinan viranomaisten toimittamia tietoja.

(136)

Kuusi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti perusasetuksen 27 artiklan 3 kohdan mukaisen yksilöllistä tarkastelua koskevan pyynnön: CNPV Dongying Solar Power Co. Ltd., Jiangsu Runda PV Co., Ltd., Kinve Solar Power Co., Ltd (Maanshan), Phono Solar Technology Co. Ltd., Shandong Linuo Photovoltaic Hi-Tech Co. Ltd. ja Shandong Linuo Solar Power Holdings Co. Ltd. Näille yrityksille ei ollut mahdollista myöntää yksilöllistä tarkastelua, koska väitettyjen tukijärjestelmien suuren määrän ja tutkimuksen aikaa vievän luonteen vuoksi yksilöllinen tarkastelu olisi kohtuuttoman raskas ja voisi estää tutkimuksen loppuun saattamisen kohtuullisessa ajassa.

(137)

Komissio pyrki hankkimaan valitukseen sisältyvien tietojen perusteella tietoja seuraavista järjestelmistä, joiden puitteissa viranomaisten väitettiin myöntäneen tukea:

(138)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisilta tietoa sekä koko teollisuuden että tämän menettelyn kohteena olevan toimialan saamien lainojen osuuksista jaoteltuina seuraavien mukaan: pankit, joissa Kiinan viranomaiset ovat suurin tai ainoa osakkeenomistaja, pankit, joissa Kiinan viranomaisilla on omistusosuus mutta joissa se ei ole suurin omistaja, pankit, joissa Kiinan viranomaisilla ei ole osakeomistusta, sekä pankit, jotka ovat ulkomaalaisomistuksessa. Kiinan viranomaiset vastasivat, etteivät ne pidä kirjaa valtio-omisteisten pankkien myöntämien lainojen summista ja prosenttiosuuksista eikä aurinkosähköalalle myönnetyistä lainoista. Kiinan viranomaiset eivät ehdottaneet vaihtoehtoisia lähteitä näiden tietojen hankkimiseen.

(139)

Komissio liitti alkuperäiseen tukien vastaiseen kyselylomakkeeseen erityisesti pankeille/rahoituslaitoksille tarkoitetun kyselylomakkeen (lisäys A) ja pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan sen sellaisille pankeille/rahoituslaitoksille, jotka myöntävät lainoja kyseiselle tuotannonalalle. Lisäyksen A tarkoituksena oli tarkastaa valituksessa esitetyt väitteet, joiden mukaan kiinalaiset valtion omistamat pankit ovat julkisia elimiä. Komissio pyysi tietoja mm. valtion valvonnan rakenteesta näissä kiinalaisissa pankeissa sekä valtion politiikan tai etujen harjoittamisesta aurinkoenergian alalla (esim. hallitus ja yhtiökokous, osakkaiden/johtajien kokousten pöytäkirjat, osakkaiden/johtajien kansalaisuudet, lainanantopolitiikka ja riskinarviointi yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettyjen lainojen osalta). Kyselylomakevastauksessa Kiinan viranomaiset toimittivat vastauksen lisäykseen A vain viiden pankin osalta (China Development Bank (CDB), EXIM Bank, Bank of Shanghai, Bank of China (31) ja Huaxia Bank). Komissio toisti puutteita koskevassa kirjeessään alkuperäisen tietopyynnön. Helpottaakseen Kiinan viranomaisten yhteistyössä toimimista komissio toimitti luettelon pankeista/rahoituslaitoksista, jotka olivat antaneet luottoja otokseen valituille yrityksille, ja pyysi jälleen Kiinan viranomaisia toimittamaan lisäyksen A näille laitoksille. Puutteita koskevaan kirjeeseen saadussa vastauksessa ei toimitettu uusia vastauksia lisäykseen A.

(140)

Komissio pyysi tietoja myös valtion omistuksesta pankeissa ja rahoituslaitoksissa. Kyselylomakevastauksessaan Kiinan viranomaiset totesivat, että ne eivät pidä kirjaa omistusosuuksista, eivätkä tehneet mitään ehdotuksia siitä, miten nämä tiedot voitaisiin hankkia. Kun komissio toi esiin puutteita koskevassa kirjeessään, että näiden tietojen sisällyttäminen on pakollista pankkien yhtiöjärjestykseen, jotka ovat Kiinan viranomaisten saatavilla osakkeenomistajan ominaisuudessa, Kiinan viranomaiset toimittivat osakkeenomistusta koskevat tiedot 16 pankista. Lukuun ottamatta viittä pankkia, joista Kiinan viranomaiset viittasivat vuosikertomuksiin tietojen lähteenä, ne eivät kuitenkaan toimittaneet mitään tietoja tukevaa näyttöä eivätkä paljastaneet, mikä niiden tietolähde oli. Muiden asianomaiselle tuotannonalalle lainoja myöntäneiden pankkien osalta Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja osakkeenomistajuudestaan. Komissio ei näin ollen kyennyt tarkastamaan niiden tietojen tarkkuutta ja paikkansapitävyyttä, jotka koskivat valtion omistajuutta pankeissa ja muissa rahoituslaitoksissa.

(141)

Kiinan viranomaiset väittivät, että otokseen valittuihin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettu BB-luokitus (lainojen viitearvoa varten) on ”erittäin epäsuotuisa” ja että komissio ei tapauksen tosiseikkojen valossa selittänyt, miten se päätteli, että tämä on tarkin tai kohtuullisin päätelmä. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että menetelmä vastasi ”lainvastaista epäedullista päätelmää”. Vaikka tämä väite esitettiin yhdessä aikaisemmassa tapauksessa (päällystetty hienopaperi) ja ennen kuin otokseen valittujen vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettua luokitusta koskevat tiedot oli ilmoitettu tässä menettelyssä, on huomattava, että komissio ei soveltanut ”käytettävissä olevia epäedullisia tietoja” tässä tapauksessa tai missään muussakaan tapauksessa, joihin Kiinan viranomaiset viittasivat kannanotossaan. Komissio on vain tehnyt asianmukaisia päätelmiä asiakirjoissa olevista tosiseikoista, joiden mukaan asianmukaista luottoriskien arviointia ei tehty (ks. 175–178 kappale). On huomattava, että tutkimusajanjaksolla Kiinan aurinkosähköteollisuus oli erittäin tappiollista, ja oli selvää, että sen taloudellinen tilanne oli erittäin vaikea. Useat otokseen valittujen yritysten toimittamat luottoriskien arvioinnit osoittavat, että BB-luokitus koko tutkimusajanjaksolle ei ollut kohtuuton. Jotkin luottoriskien arvioinnit osoittavat selvästi, että useat yritysryhmät olivat itse asiassa enemmän tai vähemmän maksukyvyttömiä.

(142)

Tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessään komissio suunnitteli tarkastuskäyntiä pankkeihin, jotka vastasivat kyselylomakkeen lisäykseen A ja jotka antoivat suuren osan luotoista otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille (China Development Bank, Export-Import Bank of China, Bank of Shanghai ja Huaxia Bank), ja toimitti yksityiskohtaisen luettelon aiheista, joita tarkastuskäynnillä käsiteltäisiin. Kiinan viranomaisille tarkoitetussa alkuperäisessä kyselylomakkeessa komissio oli jo tuonut selvästi esiin, että kyselylomakevastauksissa annetut tiedot saatetaan tarkastaa paikan päällä tehtävällä tarkastuskäynnillä. Tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessään komissio totesi myös, että Kiinan viranomaisia pyydetään asettamaan saataville kaikki asiaa tukevat asiakirjat, joita käytettiin vastauksen laatimiseen, mukaan luettuna alkuperäiset lähdeasiakirjat ja -sovellukset. Kaksi muuta suurta pankkia, jotka myönsivät etuuskohtelun mukaista rahoitusta otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille, eivät toimittaneet pyydettyjä tietoja lainkaan (Agricultural Bank of China) tai tiedot toimitettiin niiden puolesta niin, ettei niitä ollut mahdollista tarkastaa (Bank of China).

(143)

Komissio ilmoitti 25 päivänä maaliskuuta 2013 päivätyssä tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessään Kiinan viranomaisille aikeestaan tarkastaa Bank of Shanghai -pankki ja tarjoutui lykkäämään tarkastuskäynnin 22 päivään huhtikuuta 2013 (32), jos se olisi helpompaa Kiinan viranomaisten kannalta. Alkuperäisessä vastauksessaan tarkastuskäyntiä edeltävään kirjeeseen (päivätty 5 päivänä huhtikuuta) Kiinan viranomaiset eivät vahvistaneet, toteutuisiko tarkastuskäynti Bank of Shanghai -pankkiin, mutta tiedustelivat, voisiko komissio tarkastaa Bank of Shanghai -pankin muussa kohteessa kuin muut tarkastuskäynnit (Shanghaissa Beijingin sijaan). Tarkastuskäynnin sujuvoittamiseksi komissio suostui tähän poikkeuksellisesti; se kuitenkin kehotti Kiinan viranomaisia vahvistamaan Shanghaissa suoritettavan tarkastuksen 9 päivään huhtikuuta mennessä (eli kolme työpäivää ennen tarkastusten aloittamista Beijingissä), jotta tarkastusryhmä pystyisi toteuttamaan tällaiseen muutokseen liittyvät käytännön järjestelyt). Kiinan viranomaiset vahvistivat vasta 11 päivänä huhtikuuta (yhden työpäivän ennen tarkastuskäynnin alkua), että Bank of Shanghai -pankin tarkastus voidaan suorittaa 23 tai 24 päivänä huhtikuuta 2013. Samana päivänä komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että näin myöhäisen vahvistuksen vuoksi aikatauluun ei ollut mahdollista tehdä muutoksia. Kiinan viranomaisten ehdottamat päivämäärät (23 tai 24 päivä huhtikuuta) eivät myöskään osuneet kaudelle, jona tarkastuskäynnin suorittamisesta oli sovittu Kiinan viranomaisten ja komission kesken, eikä edes komission tarjoaman lykkäyksen piiriin. Tämän vuoksi komissio ei voinut tarkastaa Bank of Shanghai -pankin lisäykseen A antamaa vastausta eikä tietoja, jotka koskivat tämän pankin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille myöntämiä luottoja. Tämän vuoksi komissio ilmoitti 23 päivänä toukokuuta 2013 päivätyssä kirjeessään Kiinan viranomaisille, että se harkitsee asetuksen (EY) N:o 597/2009 28 artiklan soveltamista Bank of Shanghai -pankin toimittamiin tarkastamattomiin tietoihin.

(144)

Kiinan viranomaiset väittivät 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että Bank of Shanghai -pankin tarkastusta ei tehty komission joustamattomuuden takia ja että komissio ei ehdottanut mitään vaihtoehtoisia päivämääriä tarkastuskäynnille vaan ”yksinkertaisesti kieltäytyi tarkastamasta Bank of Shanghai -pankkia”. Nämä väitteet ovat virheellisiä. Komissio ilmoitti selvästi tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessään, että alunperin pankkien tarkastusta ehdotettiin 17 ja 18 päivänä huhtikuuta 2013 ja mahdollisesti myös 22 päivänä huhtikuuta, ja Kiinan viranomaisille jätettiin mahdollisuus ehdottaa sopivia käyntiaikoja pankkeihin koko tarkastuskäynnin keston ajan (eli täysi työviikko plus lisäpäivä). Tästä huolimatta Kiinan viranomaiset ehdottivat Bank of Shanghai -pankin tarkastusta tämän ajankohdan ulkopuolella ja tekivät näin vain yhtä työpäivää ennen tarkastuskäynnin alkua. Komission mukaan tarjottu joustavuus oli enemmän kuin riittävää, ja Bank of Shanghai -pankin tarkastusta varten tarjottiin yhteensä kuutta vaihtoehtoista päivää, toisin kuin Kiinan viranomaiset väittivät.

(145)

Komissio selitti Kiinan viranomaisille 23 päivänä toukokuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että se ei pystynyt tarkastamaan Huaxia Bank -pankin, jäljempänä ”Huaxia”, lisäykseen A antaman vastauksen tiettyjä osia, jotka koskivat omistajuusrakennetta, otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien luottokelpoisuusarviointia ja eri tuotannonaloilta ja etenkin asianomaiselta tuotannonalalta veloitettuja riskiprieemioita.

(146)

Kiinan viranomaiset väittivät 3 päivänä kesäkuuta 2013 antamassan vastauksessa, että Huaxia selitti omistajuusrakenteensa ja toimitti komissiolle lisätietoja ja -selvityksiä osakkeenomistajistaan ja siitä, että asiakkaiden luottokelpoisuusarviointiin sovelletaan pankkisalaisuuslakeja ja pankin ja sen asiakkaiden välisiä sopimuksia.

(147)

Omistajuusrakenteen osalta on huomattava, että vastauksessaan lisäykseen A Huaxia väitti, että se on osakeyhtiö, jossa ”valtiolla ei ole osakkuutta”, eikä antanut mitään tietoja valtion omistajuudesta, vaikka komissio tätä nimenomaisesti pyysi lisäyksessä A. Komissio toi esiin, että tämä on ristiriidassa Kiinan viranomaisten toimittamien muiden tietojen kanssa ja että Huaxia myönsi, että jotkin sen osakkeista ovat valtion omistuksessa ja toimitti kiinankielisen asiakirjan, jossa oli joitakin tietoja tästä. Huaxian toimittamista tiedoista ei edelleenkään käy selvästi ilmi, minkä osuuden pankista valtio omistaa.

(148)

Luottokelpoisuusarvioinnin osalta komissio huomauttaa, että pankki pystyi toimittamaan tällaisen asiakirjan yhden yrityksen osalta (suojattuaan yrityksen identiteetin asiakirjaa muuttamalla), vaikka se muiden pyydettyjen asiakirjojen osalta väitti, että niihin sovelletaan salassapitolakeja ja pankin ja asiakkaiden välisiä sopimuksia. Tällaista erilaista kohtelua on vaikea ymmärtää.

(149)

Komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille 23 päivänä toukokuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että Export-Import Bank of China -pankin, jäljempänä ”EXIM”, vastaukset lisäykseen A ja puutteita koskevaan kirjeeseen olivat puutteelliset ja että EXIM ei toimittanut tiettyjä erikseen pyydettyjä asiakirjoja, kuten yhtiöjärjestys, valtioneuvoston antama Export-Import bank of China -pankin perustamisilmoitus ja huipputeknologiatuotteiden vientimyyjien luoton hallintoa koskevat pankin toimenpiteet. Yhtiöjärjestyksestä Kiinan viranomaiset väittivät 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että sisäisen politiikkansa vuoksi EXIM ei voinut toimittaa yhtiöjärjestystä (joka on sisäinen hallinnollinen asiakirja) mutta viittasi internetissä saatavilla olevaan versioon, johon olisi ollut mahdollisuus tutustua EXIMin antaman kannettavan tietokoneen kautta tarkastuskäynnin aikana. Komissio on ymmällään tästä selityksestä, jossa ei ole mitään järkeä. Jos asiakirja kerran oli saatavilla internetissä tarkastuskäynnin aikana, komissio ei näe mitään syytä, miksei sitä voitu toimittaa, kuten toistuvasti pyydettiin kyselylomakkeessa, puutteita koskevassa kirjeessä ja vielä tarkastuskäynnin aikana. Väite, jonka mukaan EXIM asetti tämän asiakirjan saataville kannettavan tietokoneen kautta tarkastuskäynnin aikana, on virheellinen. EXIM totesi, että komission olisi tutkittava asiakirjaa verkossa, mutta komission virkamies selitti, että heillä ei ole internet-yhteyttä tarkastustiloissa. Lisäksi EXIM ei edes antanut linkkiä yhtiöjärjestyksen verkkoversioon.

(150)

Muista kahdesta asiakirjasta EXIM totesi, että niitä ei voida toimittaa luottamuksellisuuden ja sisäisten sääntöjen vuoksi. EXIM itse totesi vastauksessaan puutteita koskevaan kirjeeseen, että EXIM-pankki muodostettiin ja toimii valtioneuvoston antaman Export-Import Bank of China -pankin perustamisilmoituksen ja Export-Import Bank of China -pankin yhtiöjärjestyksen mukaisesti. Sen vuoksi tätä pidettiin olennaisena asiakirjana, jotta voitiin tarkastaa valituksessa olevat väitteet, joiden mukaan EXIM on julkinen elin, mutta asiakirjaa ei toimitettu komissiolle. Tässä yhteydessä on huomautettava, että toinen poliittisin perustein toimiva pankki, CDB, toimitti samanlaisen perustamisasiakirjan ja myös useita muita valtioneuvoston ilmoituksia tässä tutkimuksessa. EXIM ei myöskään esittänyt minkäänlaista näyttöä luottamuksellisuutta koskevien väitteidensä tueksi. Lisäksi valtiot eivät voi yksinkertaisesti vedota sisäisiin sääntöihin välttääkseen SCM-sopimuksen ja perusasetuksen mukaisia velvoitteitaan (ks. 117 kappale). Sama koskee huipputeknologiatuotteiden vientimyyjien luoton hallintoa koskevia pankin toimenpiteitä, joiden EXIM myös väitti olevan luottamuksellisia muttei toimittanut mitään asiaa tukevaa näyttöä ja kieltäytyi jopa keskustelemasta tämän asiakirjan tarkoituksesta.

(151)

EXIM ei myöskään toimittanut toistuvasti pyydettyjä tietoja johtokunnan ja hallintoneuvoston kokoonpanosta ja antoi selitykseksi, että ”johtokunnan kokoonpano on muuttumassa” ja että komission kysymykset johtokunnan jäsenten kuulumisesta Kiinan kommunistipuolueeseen ovat ”tunkeilevia ja epäasianmukaisia tukien vastaisessa tutkimuksessa”. Se, että johtokunnan kokoonpano on muuttumassa, ei ole merkityksellistä tutkimuksen kannalta. Merkityksellistä on se, miten valtio on edustettuna EXIMin johtokunnassa, mutta Kiinan viranomaiset ja EXIM kieltäytyivät antamasta näitä tietoja. Komissio katsoo myös, että EXIMin (ja kaikkien tähän asiaan liityvien pankkien) ylemmän johdon jäsenyys Kiinan kommunistipuolueessa on keskeistä sen vahvistamiseksi, missä määrin valtio vaikuttaa pankkien johtoon. Kiinan kommunistipuolueen perustamisasiakirjan mukaan ”puolueen on pidettävä yllä ja kehitettävä talouden perusjärjestelmää, jossa julkisella omistuksella on määräävä asema ja talouden eri sektorit kehittyvät rinnakkain” (33), minkä vuoksi pidettiin tarpeellisena tarkastella Kiinan kommunistipuolueen vaikutusta EXIMiin tässä tutkimuksessa ja etenkin arvioida valtion pankkeihin kohdistaman valvonnan taso.

(152)

Eri tuoteluokkien vientitilastoista, joita pyydettiin jo kyselylomakkeessa ja joista EXIMin on lakisääteisesti ilmoitettava CRBC:lle, Kiinan viranomaiset väittivät 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että ne tarvitsevat enemmän aikaa näiden tietojen laatimiseen. Tältä osin on huomattava, että koska komissio pyysi näitä tietoja jo alkuperäisessä kyselylomakkeessa, Kiinan viranomaisilla oli yli kolme ja puoli kuukautta aikaa valmistella näitä tietoja, mutta ne eivät tehneet niin. EXIM väitti, että ”tämäntyyppiset tiedot löytyvät vuosikertomuksista”, mikä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Vuosikertomuksissa olevat tiedot, joihin Kiinan viranomaiset viittaavat, kattavat eri kaudet, kuin se, jolta komissio pyysi tietoja kyselylomakkeessa ja tutkimuskäynnin aikana.

(153)

Kiinan viranomaiset väittivät oikeutetusti, että kyselylomakevastauksessaan ne toimittivat tiedot mm. vientiluottojen määrän mekaanisten ja sähkölaitteiden sekä huipputekniikan tuotteiden viennin osalta. Komissio ei ole koskaan kiistänytkään näiden lukujen toimittamista. Komissio moitti sitä, että kun nämä luvut pyrittiin tarkastamaan tarkastuskäynnin aikana, EXIM ei pystynyt antamaan mitään näyttöä niiden tueksi tai edes selittämään, mistä luvut tulevat. Komissiolle ei myöskään annettu mahdollisuutta tarkastaa tietoja, jotka koskivat aurinkosähköteollisuudelle annettujen vientiluottojen osuutta, jonka Kiinan viranomaiset ilmoittivat kyselylomakevastauksessaan. Mielenkiintoista kyllä, EXIM ei pitänyt mitään näistä luvuista luottamuksellisina, mutta kun komissio pyysi lähdetietoja niiden tarkastamiseksi, EXIM kieltäytyi vedoten luottamuksellisuuteen. EXIM käytti samaa perustelua otokseen valituille tuottajille ja yhteistyössä toimineille tuottajille annettujen vientiluottojen määriin. Se ilmoitti luvut vastauksessaan puutteita koskevaan kirjeeseen muttei antanut komissiolle mahdollisuutta tarkastaa niitä luottamuksellisuussyistä. Itse asiassa suurinta osaa EXIMin toimittamista tilastotiedoista ei ollut mahdollista tarkastaa.

(154)

EXIM myös kieltäytyi selittämästä otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien luottoluokitusta ja toimittamasta sitä tukevaa näyttöä ja luokituksiin johtaneita analyysejä.

(155)

Kiinan viranomaiset pahoittelivat 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään sitä, että komissio kysyi ”henkilökohtaisia kysymyksiä johtokunnan ja ylemmän johdon jäsenten kuulumisesta poliittiseen puolueeseen”. Tämä ei pidä paikkaansa. Kysymykset, jotka koskivat johtokunnan jäsenten ja ylemmän johdon yhteyksiä kommunistipuolueeseen, olivat luonteeltaan puhtaasti teknisiä, ja kuten 151 kappaleessa selitetään, niitä kysyttiin, jotta voitaisiin määrittää kommunistipuolueen rooli Kiinan talouselämässä.

(156)

Tarkastuskäynnin aikana komissio pyrki tarkastamaan otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien luottokelpoisuusarvioinnin. CDB antoi joitakin yleisiä tietoja mutta kieltäytyi antamasta mitään tietoja, jotka liittyivät otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien luottokelpoisuuden arviointiin tai edes aurinkosähköteollisuuden riskiarviointiin ja arviointiraporttiin.

(157)

Vastauksessaan puutteita koskevaan kirjeeseen CDB toimitti luvun, joka koski asianomaiselta teollisuudenalalta veloitettua riskipreemiota. Tarkastuskäynnin aikana CDB korjasi vastaustaan muttei antanut mitään tätä lukua tukevaa näyttöä tai selitystä sen alkuperästä komission tarkastuskäynnin aikana esittämistä toistuvista pyynnöistä huolimatta.

(158)

Valituksen tekijä väittää, että valtio-omisteiset pankit Kiinassa ovat julkisia elimiä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdan mukaisesti.

(159)

WTO:n valituselin, jäljempänä ”valituselin”, määritteli tiettyihin Kiinasta tuotaviin tuotteisiin sovellettavia polkumyynti- ja tasoitustulleja koskevassa raportissaan ”United States — Definitive Anti-Dumping and Countervailing Duties on Certain Products from China” (34), jäljempänä ”valituselimen raportti”, että julkinen elin on yksikkö, jolla on, joka harjoittaa tai jolle on annettu viranomaisten toimivaltaa. Valituselimen mukaan näyttö siitä, että viranomaiset harjoittavat merkittävää valvontaa yksikössä ja sen toiminnassa voi toimia näyttönä siitä, että kyseisellä yksiköllä on ja se harjoittaa viranomaisten toimivaltaa suorittaen viranomaistehtäviä. Jos tämä näyttö osoittaa, että valtion valvonnasta on monia virallisia aihetodisteita, ja on myös näyttöä siitä, että harjoitettu valvonta on merkittävää, tällaisen näytön perusteella voidaan mahdollisesti päätellä, että kyseinen yksikkö harjoittaa viranomaisten toimivaltaa. (35) Valituselin katsoi lisäksi, että julkisille elimille on ominaista myös sellaisten viranomaistehtävien suorittaminen (36), joita asianomaisen jäsenmaan oikeusjärjestyksessä normaalisti pidettäisiin osana julkisten viranomaisten käytäntöjä (37).

(160)

Seuraavassa analyysissä keskitytään siihen, suorittavatko kyseiset valtio-omisteiset yritykset tehtäviä, joita normaalisti pidettäisiin osana julkisten viranomaisten käytäntöjä Kiinassa, ja jos suorittavat, harjoittavatko ne viranomaisten toimivaltaa. Tutkimuksessa vahvistettiin, että Kiinan rahoitusmarkkinoille on ominaista viranomaisten puuttuminen toimintaan, koska useimmat suurimmista pankeista ovat valtion omistuksessa. Kiinan viranomaiset toimittivat vain hyvin niukasti tietoja pankkien osakkeenomistuksesta/omistajuudesta Kiinassa. Kuten jäljempänä esitetään, komissio kuitenkin keräsi käytettävissä olevia tietoja voidakseen tehdä edustavia päätelmiä. Analysoidessaan sitä, ovatko pankit laitoksia (julkisia elimiä), joille on annettu viranomaisten toimivaltaa tai jotka käyttävät tällaista toimivaltaa, komissio etsi tietoja sekä valtion omistuksesta pankeissa että muista seikoista, kuten viranomaisten asemasta johtokunnissa, viranomaisten harjoittamasta pankkien toiminnan valvonnasta, viranomaisten politiikan tai etunäkökohtien edistämisestä ja pankkien perustamisesta (onko niillä perussääntö).

(161)

Käytettävissä olevista tiedoista pääteltiin, että valtio-omisteisilla pankeilla on Kiinassa suurin markkinaosuus ja ne ovat hallitsevia toimijoita Kiinan rahoitusmarkkinoilla. Deutsche Bankin vuonna 2006 tekemän Kiinan pankkisektoria koskevan tutkimuksen (38) mukaan valtion omistamien pankkien osuus saattaa olla yli 2/3 Kiinan markkinoista. WTO:n kauppapoliittisessa maatutkinnassa todettiin samasta asiasta, että valtion merkittävä omistajuus on huomionarvoinen seikka Kiinan rahoitussektorilla (39) ja että Kiinan pankkisektorin markkinarakenne on muuttunut vain vähän ja valtio-omisteisilla pankeilla on siinä hallitseva asema (40). On syytä huomata, että vaikuttaa siltä, että viisi suurinta valtio-omisteista liikepankkia (Agricultural Bank, Bank of China, Construction Bank of China, Bank of Communications sekä Industrial and Commercial Bank) edustavat yli puolta Kiinan pankkisektorista (41). Valtion omistajuus viidessä suurimassa valtio-omisteisessa pankissa vahvistettiin myös Kiinan viranomaisten vastauksessa puutteita koskevaan kirjeeseen.

(162)

Komissio pyysi tietoja myös viranomaisten valvonnan rakenteesta näissä kiinalaisissa pankeissa sekä valtion politiikan tai etunäkökohtien edistämisestä aurinkoenergian alalla (esim. johtokunta ja yhtiökokous, osakkaiden/johtajien kokousten pöytäkirjat, osakkaiden/johtajien kansalaisuudet, lainanantopolitiikka ja riskinarviointi yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettyjen lainojen osalta). Kiinan viranomaiset toimittivat kuitenkin näistä seikoista vain hyvin vähän tietoja eivätkä antaneet mahdollisuutta tarkastaa toimitettuja tietoja nimeksikään (ks. 139 kappale). Tämän vuoksi komission oli turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin. Se päätteli käytettävissä olevien tietojen perusteella, että kyseiset pankit ovat valtion valvonnassa omistajuuden, ”kaupallisen” toimintansa hallinnollisen valvonnan (myös talletus- ja luottokorkojen rajat, ks. 164–167 kappale) ja joissakin tapauksissa jopa perustamisasiakirjojen (42) kautta.

Tiedot, joita käytettiin edellä mainittujen päätelmien tekemiseen, on saatu Kiinan viranomaisten toimittamista tiedoista, kiinalaisten pankkien vuosikertomuksista, jotka joko Kiinan viranomaiset toimittivat tai jotka olivat julkisesti saatavilla, Deutsche Bankin vuonna 2006 tekemästä Kiinan pankkisektoria koskevasta tutkimuksesta (43), Kiinaa koskevasta WTO:n poliittisesta katsauksesta (2012) (44), Maailman pankin Kiina 2030 -raportista (45), OECD:n Kiinaa koskevasta talouskatsauksesta 2010 (46), yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta saaduista tiedoista sekä valituksessa esitetyistä tiedoista. Ulkomaisista pankeista tehtyjen riippumattomien arvioiden mukaan ne edustavat niin vähäistä osaa Kiinan pankkisektorista, että niillä on merkityksetön asema politiikkaperusteisessa lainanannossa; asiaa koskevien tietojen mukaan osuus saattaisi olla niinkin pieni kuin 2 prosenttia Kiinan markkinoista (47). Myös julkisesti saatavilla olevat asiaa koskevat tiedot vahvistavat, että kiinalaiset pankit, etenkin suuret liikepankit, nojautuvat edelleen valtion omistamiin osakkeenomistajiin ja valtioon pääoman kartuttamiseksi, jos pääomasta on puutetta luottokannan kasvun vuoksi (48).

(163)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille luottoja myöntäneistä pankeista valtaosa on valtion omistuksessa. Käytettävissä olevista tiedoista (49) kävi itse asiassa ilmi, että valtion omistamat pankit ja muut valtion omistamat yksiköt myönsivät suurimman osan lainoista yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Näihin kuuluvat Kiinan suuret liikepankit ja poliittisin perustein toimivat pankit, kuten China Development Bank, EXIM Bank, Agricultural Bank of China, Bank of China, China Construction Bank and Industrial and Commercial Bank of China. Komissio pyysi muista asiaan liittyvistä valtio-omisteisista pankeista samoja edellä mainittuja tietoja valtion valvonnasta ja valtion politiikan tai etujen ajamisesta aurinkosähkön alalla. Tällaisia yksityiskohtaisia tietoja ei toimitettu. Sen vuoksi päätellään, että pankit ovat valtion valvonnassa. Tällainen merkittävä valvonta tulee esiin esimerkiksi kyseistä toimialaa koskevassa valtion tukipolitiikassa, jossa ohjeistetaan pankkeja toimimaan toimialaa erityisesti tukien (ks. 102 kappale). Tämän vuoksi kiinalaisia valtio-omisteisia liikepankkeja ja poliittisin perustein toimivia pankkeja olisi pidettävä julkisina eliminä.

(164)

Toinen osoitus Kiinan viranomaisten puuttumisesta Kiinan rahoitusmarkkinoihin on Kiinan keskuspankin rooli sen asettaessa korkoprosenttien määräytymistä ja vaihtelua koskevia rajoja. Tutkimuksessa vahvistettiinkin, että Kiinan keskuspankilla on erityissääntöjä, jotka sääntelevät korkoprosenttien kelluntaa Kiinassa. Käytettävissä olevien tietojen mukaan nämä säännöt vahvistetaan talletuksien ja lainojen korkoprosenttien mukauttamista koskevassa Kiinan keskuspankin yleiskirjeessä nro 251 (Yinfa [2004] No 251), jäljempänä ”yleiskirje nro 251”. Rahoituslaitoksia vaaditaan tarjoamaan lainoja koroilla, jotka ovat tietyn vaihteluvälin rajoissa Kiinan keskuspankin viitekorkoon nähden. Liikepankkien ja poliittisten pankkien kaupallisesti hallinnoimille lainoille ei ole koron ylärajaa vaan vain alaraja. Kaupunkien ja maaseudun luotto-osuuskunnille on sekä ylä- että alarajat. Etuuskohtelun mukaisten lainojen ja lainojen, joiden osalta valtioneuvostolla on erityisiä säännöksiä, korkojen ei anneta kellua ylöspäin. Komissio pyysi Kiinan viranomaisilta selvityksiä yleiskirjeessä nro 251 olevista määritelmistä ja sanamuodoista sekä sitä edeltävästä lainsäädännöstä eli rahoituslaitosten luottoprosenttien kelluntarajojen laajentamista koskevasta Kiinan keskuspankin yleiskirjeestä nro 250 (YinFa [2003] No. 250). Kuten 135 kappaleessa kuvataan, Kiinan viranomaiset kuitenkin kieltäytyivät näiden yleiskirjeiden toimittamisesta, ja tämän vuoksi komissio ei kyennyt tarkastamaan niiden sisältöä ja hakemaan selityksiä. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tästä asiasta merkityksellisiä tietoja, jotka olisivat viitanneet siihen, että tilanne on muuttunut vuoden 2013 maaliskuun jälkeen, jolloin komissio sai päätökseen orgaanisella aineella pinnoitettuja terästuotteita koskevan tukien vastaisen tutkimuksensa (50), vahvistetaan, että Kiinan keskuspankki osallistuu ja vaikuttaa korkotasojen asettamiseen valtio-omisteisissa liikepankeissa. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään näyttöä siitä, että päällystettyä hienopaperia ja orgaanisella aineella pinnoitettuja terästuotteita koskevissa tutkimuksissa vahvistettu tilanne olisi muuttunut. Sen vuoksi käytettävissä olevien tietojen ja edellä esitetyn muun näytön perusteella pääteltiin, että korkoprosenttien määrittämiseksi käytetty menetelmä oli sama koko tutkimusajanjakson ajan.

(165)

Lainojen korkoprosenttien rajat sekä talletuskorkojen katot luovat tilanteen, jossa pankeilla on taattu pääsy edulliseen pääomaan (talletuskorkojen sääntelyn vuoksi) ja ne voivat antaa luottoja valikoiduille tuotannonaloille suotuisin korkoprosentein.

(166)

Pankkeihin sovelletaan myös lakisääteisiä sääntöjä, joissa edellytetään niiden hoitavan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden tarpeiden mukaan (51), antavan luottotukea kannustetuille hankkeille (52) tai asettavan etusijalle uuden ja huipputeknologian alan kehittämisen (53). Pankeilla on velvollisuus noudattaa näitä sääntöjä. Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat kuuluvat kannustettujen hankkeiden luokkaan sekä uuden ja huipputeknologian alan yritysten luokkaan.

(167)

Eri riippumattomien lähteiden mukaan valtio osallistuu Kiinan rahoitussektorin toimintaan merkittävästi ja jatkuvasti. Esimerkiksi i) Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuoden 2006 raportin (54) mukaan pankkien vapautuminen kilpailulle Kiinassa ei ole täydellistä eikä luottoriskejä oteta asianmukaisesti huomioon, ii) IMF:n vuoden 2009 raportissa (55) korostettiin, että korot eivät ole vapautuneet Kiinassa, iii) IMF:n vuoden 2010 maakohtaisen raportin (56) mukaan pääomakustannukset Kiinassa ovat suhteellisen alhaiset, luotonanto tapahtuu toisinaan muilla kuin hintaperusteilla ja yritysten suuret säästöt liittyvät osittain eri panosten (mukaan luettuna pääoman ja maan) alhaisiin kustannuksiin, sekä iv) OECD:n Kiinaa koskevassa vuoden 2010 talouskatsauksessa (57) ja OECD:n talousosaston valmisteluasiakirjassa nro 747 (58) Kiinan rahoitussektorin uudistuksista todettiin, että valtiolla on hallitseva omistus rahoituslaitoksista, mikä herättää kysymyksiä siitä, missä määrin pankkien lainanantopäätökset perustuvat puhtaasti kaupallisiin näkökohtiin, kun pankkien perinteinen rooli vaikuttaa samalta kuin valtion virastojen ja niillä on siteitä hallitukseen.

(168)

Edellä esitetyn näytön perusteella päätellään, että valtio-omisteiset liikepankit ja poliittisin perustein toimivat pankit suorittavat viranomaistehtäviä Kiinan viranomaisten puolesta, eli niillä on velvoite edistää tiettyjä talouden sektoreita valtion poliittisten ja suunnitteluasiakirjojen mukaisesti. Valtion kattava omistajuus valtio-omisteisissa pankeissa ja muut tiedot valtio-omisteisten pankkien ja viranomaisten yhteyksistä (mukaan luettuna Kiinan viranomaisten kieltäytyminen yhteistyöstä tältä osin) vahvistavat, että valtio valvoo pankkeja julkisten tehtävien suorittamisessa. Kiinan viranomaiset harjoittavat merkittävää valvontaa valtio-omisteisissa liikepankeissa ja poliittisin perustein toimivissa pankeissa valtion puuttuessa laaja-alaisesesti rahoitussektorin toimintaan ja edellyttäessä valtio-omisteisten pankkien noudattavan valtion politiikkaa. Valtio-omisteisia liikepankkeja ja poliittisin perustein toimivia pankkeja pidetään näin ollen julkisina eliminä, joille on annettu ja jotka harjoittavat viranomaisten toimivaltaa.

(169)

Komissio myös analysoi, valtuuttavatko tai määräävätkö Kiinan viranomaiset kiinalaiset yksityisomistuksessa olevat liikepankit myöntämään etuuskohtelun mukaisia (tuettuja) lainoja aurinkosähkön tuottajille perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(170)

Valtion puuttumista aurinkosähkösektorin toimintaan koskevan edellä olevan jakson (101 kappale) ja jäljempänä kuvattujen päätelmien perusteella on selvää, että Kiinan viranomaisten politiikkana on tarjota etuuskohtelun mukaisia lainoja aurinkosähkösektorille, sillä julkiset elimet (valtio-omisteiset liikepankit) (59) osallistuvat lainojen myöntämiseen ja niillä on hallitseva asema markkinoilla, minkä vuoksi ne kykenevät tarjoamaan lainoja markkinatason alittavilla korkoprosenteilla.

(171)

Liikepankkitoimintaa koskevaa [vuoden 2003] lakia sovelletaan samalla tavoin valtio-omisteisiin liikepankkeihin ja yksityisomistuksessa oleviin liikepankkeihin. Esimerkiksi tämän lain 38 §:ssä kaikkia liikepankkeja (näin ollen myös yksityisomistuksessa olevia) kehotetaan määrittämään lainakorko Kiinan keskuspankin vahvistaman lainakoron ylä- ja alarajan puitteissa, ja sen 34 §:n mukaan liikepankkien on toteutettava lainanantotoimintansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti.

(172)

Useissa valtion suunnitteluasiakirjoissa ja laeissa viitataan etuuskohtelun mukaiseen lainanantoon aurinkosähkösektorille. Esimerkiksi seitsemän uuden strategisen teollisuudenalan kehittämisen edistämisestä 10 päivänä lokakuuta 2010 tehdyssä valtioneuvoston päätöksessä luvataan vero- ja rahoituspoliittisen tuen tehostamista strategisilla aloilla (60) (joihin aurinkosähköala kuuluu) ja kannustetaan rahoituslaitoksia laajentamaan luottotukeaan näille aloille ja hyödyntämään etuuskohtelun mukaisia verojärjestelyjä, kuten riskien korvaamista. Myös tieteen ja teknologian kehittämistä koskevassa keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020), jossa yksilöidään aurinkosähkö ja aurinkokennot avainaloihin ja prioriteettiaiheisiin kuuluviksi (61), luvataan kannustaa rahoituslaitoksia myöntämään etuuskohtelun mukaista luottotukea suurille kansallisille tieteellisille ja teknologisille teollistamishankkeille ja ohjeistetaan viranomaisia opastamaan rahoituslaitoksia ja yksityisiä pääomasijoittajia osallistumaan tieteen ja teknologian kehittämiseen. Tieteen ja teknologian edistystä koskevassa Kiinan laissa (Kiinan kansantasavallan presidentin määräys nro 82) määritellään, että valtion on kannustettava ja opastettava rahoituslaitoksia tukemaan uuden ja huipputeknologian alan yritysten kehittämistä myöntämällä lainoja ja että poliittisin perustein toimivien rahoituslaitosten on asetettava etusijalle uuden ja huipputeknologian alan yritysten kehittäminen (62). Saman lain mukaan poliittisin perustein toimivien rahoituslaitosten on liiketoimintansa puitteissa tarjottava eritystukea valtion kannustamille yritysten riippumattomille innovaatiohankkeille (63).

(173)

Yksityisomisteisia liikepankkeja sitoo myös edellä mainittu Kiinan keskuspankin asettama korkoprosenttien määräytymistä koskeva rajoitus (ks. 164 ja 165 kappale).

(174)

Edellä esitetyt otteet pankkialaa koskevista laeista ja asetuksista osoittavat, että Kiinan viranomaisten politiikka, joka koskee etuuskohtelun mukaista lainanantoa aurinkosähkösektorille, ulottuu myös yksityisomistuksessa oleviin liikepankkeihin, ja itse asiassa Kiinan viranomaiset kehottavat pankkeja toteuttamaan lainatoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti (64).

(175)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisilta asiaa koskevia tietoja voidakseen arvioida, kuinka kiinalaiset pankit toteuttavat aurinkoenergiasektorin yritysten luottoriskien arvioinnin ennen kuin ne tekevät päätöksen lainan myöntämisestä ja lainaehdoista. Komissio pyysi kyselylomakkeen lisäyksellä A tietoja muun muassa siitä, kuinka pankit ottavat riskin huomioon myöntäessään lainoja, kuinka lainanhakijan luottokelpoisuus arvioidaan, millaisia ovat pankkien eri yrityksiltä/toimialoilta Kiinassa veloittamat riskipreemiot, mitä tekijöitä pankki ottaa huomioon arvioidessaan lainahakemusta, millainen lainahakemus on ja millaista hyväksyntämenettelyä sovelletaan. Kiinan viranomaiset ja lomakkeessa nimetyt yksittäiset pankit eivät kuitenkaan toimittaneet mitään asiaa koskevaa näyttöä (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta; ks. 176 kappale). Kiinan viranomaiset antoivat ainoastaan yleisluontoisia vastauksia, joiden tueksi ei esitetty minkäänlaista näyttöä siitä, että luottoriskiä tosiasiassa arvioitaisiin ollenkaan.

(176)

Tarkastuskäynnillä yhdessä pankissa komissiolla oli tilaisuus tutkia yksi riskinarviointi. Osa luottoriskin arvioinnista viittasi valtion tukeen aurinkoenergia-alan yrityksille ja valtion suunnitelmiin aurinkoenergiasektorin edistämiseksi yleisesti, ja tämä seikka otettiin positiivisesti huomioon yritykselle myönnetyssä luottoluokituksessa. Tämä on esimerkki siitä, miten valtion politiikka (ja tietyille sektoreille suunnattu tuki) vaikuttaa pankkien päätöksentekoon niiden päättäessä aurinkoenergiasektorin yrityksille myönnettävän rahoituksen ehdoista.

(177)

Komissio pyysi myös vastaavia tietoja yhteistyössä toimineilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja pyrki tarkastamaan tiedot otokseen kuuluneiden vientiä harjoittavien tuottajien luona tehtyjen tarkastuskäyntien aikana. Useimmat vientiä harjoittavat tuottajat vastasivat, että pankit vaativat tiettyjä asiakirjoja ja tekevät jonkin tyyppisiä riskianalyysejä ennen lainojen myöntämistä. Ne eivät kuitenkaan kyenneet esittämään näyttöä väitteidensä tueksi. Tarkastuskäynnin aikana komissio pyysi näyttöä siitä, että pankit vaativat tällaisia asiakirjoja tai että yritykset toimittivat nämä asiakirjat pankille, taikka jonkinlaista pankin raporttia siitä, että tällainen luottoriskinanalyysi oli suoritettu. Otokseen kuuluneet vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät eivät kuitenkaan kyenneet toimittamaan tällaista näyttöä eikä muutakaan näyttöä väitteidensä tueksi.

(178)

Luottoriskien arviointia koskevia tietoja pyydettiin toistuvasti asianomaisilta osapuolilta, koska niitä pidettiin keskeisinä, muun muassa 167 kappaleessa tarkoitetut tiedot huomioon ottaen.

(179)

Edellä esitetyn perusteella luottoriskien arviointia koskevia päätelmiä sovelletaan valtio-omisteisiin liikepankkeihin, yksityisomisteisiin liikepankkeihin sekä poliittisin perustein toimiviin pankkeihin. Edellä esitetyn näytön perusteella voidaan itse asiassa päätellä, että Kiinan yksityispankkien edellytetään noudattavan valtion politiikkaa luotonannon osalta, etenkin aurinkoenergiasektorilla, ja toimivan samalla tavoin kuin valtio-omisteiset pankit, joiden todettiin 168 kappaleessa olevan julkisia elimiä. Sen vuoksi päätellään, että Kiinan viranomaiset valtuuttavat tai määräävät yksityispankit huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(180)

Lisäksi edellä esitetystä näytöstä käy ilmi, että vaikka valtio-omisteisia pankkeja ei pidettäisikään julkisina eliminä, myös niiden osalta katsottaisiin, että Kiinan viranomaiset valtuuttavat tai määräävät ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(181)

Tutkimuksen aikana kerättyjen tietojen perusteella voidaan päätellä, että valtio-omisteisten pankkien osuus Kiinan markkinoista on yli 2/3. Viiden suurimman valtio-omisteisen liikepankin (Agricultural Bank, Bank of China, Construction Bank of China, Bank of Communications sekä Industrial and Commercial Bank) osuus on yli puolet Kiinan pankkisektorista (65). Myös China Development Bank ja China Export-Import Bank ovat täysin valtion omistuksessa. Nämä seitsemän pankkia myönsivät suurimman osan lainoista kahdeksalle vientiä harjoittavalle tuottajalle aurinkopaneeleja koskevassa asiassa. Laaja-alainen valtion omistajuus yhdistettynä Kiinan rahoitusmarkkinoiden vääristymiin ja Kiinan valtion politiikkaan (halvan rahoituksen suuntaaminen tietyille tuotantoaloille) haittaa kansainvälisen kaupan tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja tarjoaa epäreilun edun kiinalaisille tuottajille.

(182)

Kiinan pankit eivät saa täysin vapaasti päättää lainojen ehtoja. Korkoprosenttien osalta niitä sitovat Kiinan keskuspankin asettamat rajat. Nämä rajat sekä talletuskorkojen katot luovat tilanteen, jossa pankeilla on taattu pääsy edulliseen pääomaan (talletuskorkojen sääntelyn vuoksi) ja ne voivat antaa luottoja valikoiduille tuotannonaloille suotuisin korkoprosentein.

(183)

Pankkeihin sovelletaan myös lakisääteisiä sääntöjä, joissa edellytetään niiden hoitavan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden tarpeiden mukaan (66), antavan luottotukea kannustetuille hankkeille (67) tai asettavan etusijalle uuden ja huipputeknologian alan yritysten kehittämisen (68). Pankeilla on velvollisuus noudattaa näitä sääntöjä.

(184)

Tuoreiden tietojen mukaan joillekin suurille kiinalaisille liikepankeille annettiin pääsy valtion valuuttavarantoihin (69). Tämä alentaa merkittävästi niiden pääomakustannuksia, ja tätä ”halpaa rahaa” käytetään valikoitujen yritysten ja hankkeiden dollari- ja eurolainoihin ulkomaille suuntautumista koskevan politiikan mukaisesti. Näin ollen ne pystyvät tarjoamaan ehtoja, joihin tavalliset liikepankit eivät pysty.

(185)

Toinen merkittävä vääristymä aurinkoenergiateollisuuden rahoituksessa on China Development Bankin, jäljempänä ”CDB”, erityinen etuoikeusasema; CDB on suurin tuotannonalan luotonantaja, ja se antoi suuria luottoja ja luottolimiittejä otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. CDB:n rahoitus tulee lähes täysin joukkovelkakirjojen myynnistä eikä talletuksista, ja se on valtiovarainministeriön jälkeen maan toiseksi suurin joukkovelkakirjojen liikkeeseenlaskija. CDB pystyy rahoittamaan tämän erityismekanismin avulla toimintansa edullisesti ja voi näin tarjota lainoja etuuskohtelun mukaisin ehdoin valikoiduille tuotannonaloille (70).

(186)

Valituksen tekijä väitti, että Kiinan viranomaiset tukivat maan aurinkoenergiateollisuutta etuuskohtelun mukaisilla lainoilla ja kohdennetulla luotolla.

(187)

Seuraavat Kiinan säännökset koskevat etuuskohtelun mukaista lainanantoa: Liikepankkeja koskeva Kiinan laki, luottoja koskevat yleiset säännöt (täytäntöönpanija Kiinan keskuspankki) ja valtioneuvoston päätös nro 40 teollisuuden rakennemuutoksien edistämistä koskevien tilapäisten määräysten täytäntöönpanosta.

(188)

Kun tarkastellaan näyttöä kokonaisuudessaan, voidaan päätellä, että suurin osa otokseen valituille vientiä harjoittavien tuottajien ryhmille myönnetyistä lainoista on saatu valtio-omisteisista pankeista, joiden on havaittu 168 kappaleen mukaisesti olevan julkisia elimiä, koska niille on annettu viranomaisten toimivaltaa ja ne suorittavat viranomaistehtäviä. On myös lisänäyttöä siitä, että nämä pankit käytännössä harjoittavat viranomaisen toimivaltaa, koska — kuten 164 kappaleessa selitetään — valtio (toisin sanoen Kiinan keskuspankki) puuttuu selkeästi siihen, miten liikepankit tekevät korkotasoja koskevia päätöksiä kiinalaisille yrityksille myönnettyjen lainojen osalta. Näissä olosuhteissa näiden tahojen lainanantokäytäntöjen voidaan katsoa riippuvan suoraan valtiosta. Pankkien harjoittama viranomaisen toimivalta tulee esiin myös siinä, miten lainoja koskevien yleisten sääntöjen (täytäntöönpanijana Kiinan keskuspankki) 7 ja 15 §, päätös nro 40 ja liikepankkitoimintaa koskevan lain 34 § toimivat valtion teollisuuspolitiikan noudattamisen suhteen. On myös erittäin paljon puolueettomien tutkimusten ja raporttien tukemia aihetodisteita, jotka osoittavat, että valtio puuttuu edelleen voimakkaasti Kiinan rahoitusjärjestelmän toimintaan, kuten 172 ja 178 kappaleessa selitettiin. Kiinan viranomaiset eivät myöskään toimittaneet tietoja, joiden perusteella olisi ollut mahdollista ymmärtää paremmin valtio-omisteisten pankkien suhdetta valtioon (ks. 139 ja 140 kappale). Komissio päättelee siis kiinalaisten valtio-omisteisten liikepankkien antamien lainojen osalta, että aurinkosähkön tuottajat ovat saaneet taloudellista tukea valtion suoran varojen siirron muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Sama näyttö osoittaa lisäksi, että viranomaiset valtuuttavat tai määräävät valtio-omisteisia pankkeja (samoin kuin yksityisomistuksessa olevia pankkeja), mikä tarkoittaa sitä, että kyse on taloudellisesta tuesta perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(189)

Edellä 169–178 kappaleessa esitetty analyysi huomioon ottaen päätellään myös, että Kiinan viranomaiset valtuuttavat ja määräävät yksityisomistuksessa olevat pankit myöntämään lainoja aurinkosähkön tuottajille ja että kyseessä on taloudellinen tuki perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i ja iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(190)

Tässä on kyse perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa ja 6 artiklan b alakohdassa tarkoitetusta edusta, koska valtion lainoja tai viranomaisten valtuuttamilta tai määräämiltä yksityisiltä tahoilta saatuja lainoja on myönnetty markkinaehtoja suotuisammin ehdoin. Muut kuin valtion myöntämät lainat Kiinassa eivät toimi asianmukaisena markkinaviitearvona, koska on vahvistettu, että Kiinan viranomaiset valtuuttavat tai määräävät yksityisomisteisia pankkeja, minkä vuoksi niiden oletetaan noudattavan valtio-omisteisten pankkien luotonantokäytäntöjä. Sen vuoksi viitearvot on muodostettu käyttäen 198–200 kappaleessa kuvattua menetelmää. Näin muodostetun viitearvon käyttö osoittaa, että aurinkoenergiasektorille on myönnetty lainoja alle markkinaehtojen.

(191)

Aurinkoenergiateollisuus kuuluu kannustettavaan luokkaan päätöksen nro 40 mukaisesti. Päätös nro 40 on valtioneuvoston eli Kiinan korkeimman hallintoelimen antama määräys, joka sitoo oikeudellisesti muita julkisia elimiä ja talouden toimijoita. Siinä luokitellaan toimialat kannustettaviin, rajoitettaviin ja poistettaviin projekteihin. Säädös edustaa teollisuuspoliittisia suuntaviivoja, jotka yhdessä hakemistoluettelon kanssa osoittavat, miten Kiinan viranomaiset pitävät yllä politiikkaa, jolla kannustetaan ja tuetaan yritysryhmiä tai toimialoja, kuten aurinkoenergiateollisuutta/uuden energian teollisuutta, joka hakemistoluettelossa on luokiteltu ”kannustettavaksi toimialaksi”. Kun otetaan huomioon kannustettavaksi luokiteltujen toimialojen lukumäärä, huomataan, että ne muodostavat vain osan Kiinan taloudesta. Lisäksi vain tietyille toiminnoille näillä kannustettavilla aloilla on annettu kannustettava asema. Päätöksessä nro 40 (sen 17 §:ssä) säädetään myös, että ”kannustettavien investointiprojektien” on saatava etua erityisistä etuoikeuksista ja kannustimista, muun muassa rahoitustuesta. Toisaalta päätöksessä nro 40 valtuutetaan valtion viranomaiset toteuttamaan suoria toimia rajoitettavien ja poistettavien projektien osalta markkinoiden sääntelemiseksi. Päätöksen 18 ja 19 §:ssä itse asiassa vaaditaan asianomaisia viranomaisia lopettamaan rahoituslaitosten lainananto tällaisille rajoitettaville ja poistettaville projekteille. Edellä esitetyn perusteella on selvää, että päätöksessä nro 40 annetaan ohjeiden muodossa kaikille taloudellisille laitoksille sitovat säännöt kannustettavien toimialojen, joista yksi on aurinkoenergiateollisuus, edistämisestä ja tukemisesta.

(192)

Kuten 172 kappaleessa selitettiin, Kiinan viranomaiset suuntaavat etuuskohtelun mukaisia lainoja vain joillekin tuotannonaloille, joista aurinkosähköala on yksi. Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen on selvää, että viranomaiset antavat rahoituslaitosten myöntää etuuskohtelun mukaisia lainoja vain muutamille toimialoille/yrityksille, jotka noudattavat Kiinan viranomaisten kehittämissuunnitelmia. Koska Kiinan viranomaiset eivät tehneet yhteistyötä tässä asiassa, asiakirja-aineistossa olevien tietojen perusteella päätellään, että etuuskohtelun mukaisen lainanannon muodossa myönnetyt tuet eivät ole yleisesti saatavilla, minkä vuoksi ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, että tuki riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(193)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat tutkimusajanjaksolla etua etuuskohtelun mukaisista lainoista.

(194)

Näin ollen aurinkosähköteollisuuden rahoitusta olisi pidettävä tukena.

(195)

Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittavien tuottajien saama etu ja tuen erityisyys, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(196)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tuensaajalle koituneeksi eduksi katsotaan viranomaisilta saadusta lainasta maksettujen luottokustannusten määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavien luottokustannusten määrän erotus.

(197)

Kuten edellä (190 kappaleessa) selitettiin, kiinalaisten pankkien antamat lainat osoittavat valtion merkittävää puuttumista pankkisektorin toimintaan eivätkä heijastele korkoja, joita havaittaisiin toimivilla markkinoilla, ja tämän vuoksi asianmukainen markkinaviitearvo on muodostettu laskennallisesti käyttäen jäljempänä kuvattua menetelmää. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio on lisäksi hyödyntänyt käytettävissä olevia tietoja saadakseen asianmukaisen viitearvon korkoprosentille.

(198)

Asianmukaisen viitearvon laskemisessa Kiinan RMB:n määräisille lainoille pidettiin kohtuullisena soveltaa Kiinan korkoprosentteja, joita oikaistiin normaalien markkinariskien huomioon ottamiseksi. Tilanteessa, jossa viejien nykyinen rahoitustilanne on vahvistettu vääristyneillä markkinoilla eikä kiinalaisilta pankeilta saada luotettavaa tietoa riskien mittaamisesta ja luottokelpoisuusluokitusten asettamisesta, katsotaan että kiinalaisten viejien luottokelpoisuutta ei pidä hyväksyä sellaisenaan, vaan on sovellettava marginaalia, joka osoittaa Kiinan vääristyneiden markkinoiden mahdollisen vaikutuksen yritysten rahoitustilanteeseen.

(199)

Sama koskee ulkomaanvaluutan määräisiä lainoja. Viitearvona käytettiin tutkimusajanjaksolla liikkeellelaskettuja BB-luokkaan kuuluvia joukkovelkakirjalainoja nimellisarvoineen.

(200)

Sekä Kiinan viranomaisia että yhteistyössä toimineita vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin toimittamaan tietoja kiinalaisten pankkien lainanantopolitiikasta sekä siitä, miten lainoja myönnettiin vientiä harjoittaville tuottajille (ks. 138–140 kappale). Tällaisia tietoja ei kuitenkaan saatu toistuvista pyynnöistä huolimatta. Kun otetaan huomioon yhteistyöstä kieltäytyminen ja kaikki käytettävissä olevat tiedot, voidaan perusasetuksen 28 artiklan 6 kohdan mukaisesti katsoa, että kaikki yritykset Kiinassa sijoittuisivat vain korkeimpaan ”sijoituskelvottoman” luokkaan (Bloombergin BB), ja Kiinan keskuspankin normaaliin antolainauskorkoon voidaan soveltaa preemiota, jota odotetaan sovellettavan tähän luokitukseen kuuluvien yritysten liikkeelle laskemiin joukkovelkakirjoihin. Vientiä harjoittaville tuottajille koitunut etu on laskettu kertomalla korkoprosenttien ero prosentteina jäljellä olevalla lainasummalla eli korolla, jota ei ole maksettu tutkimusajanjaksolla. Tämä määrä jaettiin sitten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien kokonaisliikevaihdolle.

(201)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistetut tukiprosentit tutkimusajanjaksolla olivat seuraavat:

(202)

Valituksessa väitettiin, että kiinalaiset pankit antoivat suhteettomia luottolimiittejä tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaisille viejille. Tutkimuksessa vahvistettiin, että kaikki tutkimuksen kohteena olleet yritykset saivatkin kiinalaisilta pankeilta valtavat luottolimiitit, useimmissa tapauksissa maksutta tai vain hyvin vähäisin maksuin. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tällaisiin luottolimiitteihin kohdistuu merkittäviä luotonvaraus- ja hallintomaksuja, joiden avulla pankit voivat kompensoida kustannuksia ja riskejä.

(203)

EC-Aircraf -paneelin raportissa vahvistettiin, että tällaiset luottolimiitit, jotka ylittävät yksittäisten lainojen vaikutukset, voivat olla mahdollisia suoria varojen siirtoja perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti ja näin ollen taloudellista tukea. Paneeli katsoi, että mahdollisessa varojen siirrossa etu syntyy pelkästään siitä, että on olemassa velvollisuus suorittaa suora varojen siirto. Paneeli katsoi myös, että luottolimiitti voi itsessään ja itsestään antaa edun vastaanottajana olevalle yritykselle, ja näin se on mahdollinen varojen siirto erillään muusta suorasta varojen siirrosta yksittäisten lainojen muodossa (71).

(204)

Luottolimiittejä otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille myönsivät samat pankit kuin edellä kuvattuja etuuskohtelun mukaisia lainoja. Kuten edellä todettiin, nämä pankit ovat julkisia elimiä (ks. 158–166 kappale) tai Kiinan viranomaiset valtuuttavat tai määräävät ne myöntämään etuuskohtelun mukaista rahoitusta aurinkosähkösektorille (ks. 169–178 kappale).

(205)

Kiinan markkinoita siis vääristävät lait ja valtio-omisteisten pankkien käytännöt (ks. 158–185 kappale), ja useimmissa tapauksissa havaittiin, että luottolimiitit myönnettiin maksutta tai vain hyvin vähäisin maksuin. Tavanomaisissa markkinaolosuhteissa tällaisiin luottolimiitteihin kohdistuu merkittäviä luotonvaraus- ja hallintomaksuja, joiden avulla pankit voivat kompensoida kustannuksia ja riskejä.

(206)

Etuuden määrää edustavat maksut, joita tavanomaisesti sovelletaan yrityksille myönnettäviin kaupallisiin luottolimiitteihin ja joista otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat useimmissa tapauksissa vapautettiin. Komissio käytti maksuja, joita sovellettiin ulkomaisen liikepankin yhdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle myöntämään luottolimiittiin.

(207)

Aurinkoenergiateollisuus kuuluu kannustettavaan luokkaan päätöksen nro 40 mukaisesti. Päätös nro 40 on valtioneuvoston eli Kiinan korkeimman hallintoelimen antama määräys, joka sitoo oikeudellisesti muita julkisia elimiä ja talouden toimijoita. Siinä luokitellaan toimialat kannustettaviin, rajoitettaviin ja poistettaviin projekteihin. Säädös edustaa teollisuuspoliittisia suuntaviivoja, jotka yhdessä hakemistoluettelon kanssa osoittavat, miten Kiinan viranomaiset pitävät yllä politiikkaa, jolla kannustetaan ja tuetaan yritysryhmiä tai toimialoja, kuten aurinkoenergiateollisuutta/uuden energian teollisuutta, joka hakemistoluettelossa on luokiteltu ”kannustettavaksi toimialaksi”. Kun otetaan huomioon kannustettavaksi luokiteltujen toimialojen lukumäärä, huomataan, että ne muodostavat vain osan Kiinan taloudesta. Lisäksi vain tietyille toiminnoille näillä kannustettavilla aloilla on annettu kannustettava asema. Päätöksessä nro 40 (sen 17 §:ssä) säädetään myös, että ”kannustettavien investointiprojektien” on saatava etua erityisistä etuoikeuksista ja kannustimista, muun muassa rahoitustuesta. Toisaalta päätöksessä nro 40 valtuutetaan valtion viranomaiset toteuttamaan suoria toimia rajoitettavien ja poistettavien projektien osalta markkinoiden sääntelemiseksi. Päätöksen 18 ja 19 §:ssä itse asiassa vaaditaan asianomaisia viranomaisia lopettamaan rahoituslaitosten lainananto tällaisille rajoitettaville ja poistettaville projekteille. Edellä esitetyn perusteella on selvää, että päätöksessä nro 40 annetaan ohjeiden muodossa kaikille taloudellisille laitoksille sitovat säännöt kannustettavien toimialojen, joista yksi on aurinkoenergiateollisuus, edistämisestä ja tukemisesta.

(208)

Kuten 172 ja 192 kappaleessa selitetään, Kiinan viranomaiset suuntaavat etuuskohtelun mukaisia lainoja, joissa luottolimiittien myöntäminen on olennainen osa, vain joillekin tuotannonaloille. Aurinkosähkösektori kuuluu näiden tuotannonalojen ryhmään ja saa etua etuuskohtelun mukaisista syrjivistä lainajärjestelyistä.

(209)

Kaikki edellä esitetty huomioon ottaen on selvää, että viranomaiset antavat rahoituslaitosten myöntää etuuskohteluun perustuvia luottolimiittejä vain muutamille toimialoille/yrityksille, jotka noudattavat Kiinan viranomaisten toimintalinjoja. Koska Kiinan viranomaiset eivät tehneet yhteistyötä tässä asiassa, asiakirjakokonaisuudessa olevien tietojen perusteella päätellään, että kohtuuttomien luottolimiittien muodossa myönnetyt tuet eivät ole yleisesti saatavilla, minkä vuoksi ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, että tuki riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(210)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat tutkimusajanjaksolla etua luottolimiiteistä, joita annettiin maksutta tai alle markkinahintojen.

(211)

Näin ollen tällaisten luottolimiittien myöntämistä aurinkosähköteollisuudelle olisi pidettävä tukena.

(212)

Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittavien tuottajien saama etu ja tuen erityisyys, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(213)

Luottolimiittien myöntämistä maksutta tai alle markkinahintojen pidetään rahoituspalvelun tarjoamisena riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan (perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iii alakohta). Tasoitustoimenpiteisiin oikeuttavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Edellä 158–185 kappaleessa kuvattujen markkinavääristymien vuoksi rahoituspalvelun (tässä tapauksessa luottolimiitin) tarjoamisen vastikkeen riittävyyttä ei voitu määrittää suhteessa Kiinassa vallitseviin markkinaoloihin. Sen vuoksi perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaan tuensaajalle koituneeksi eduksi katsotaan kiinalaisilta pankeilta saaduista luottolimiiteistä maksetun summan ja vastaavasta kaupallisesta luottolimiitistä, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavan summan erotus. Luottolimiittejä voidaan myös pitää mahdollisena varojen siirtona perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti.

(214)

Eräs otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista sai luottolimiitin pankilta, jonka päätoimipaikka sijaitsee muulla rahoitusta koskevalla toimivalta-alueella kuin Kiinassa, ja tähän luottolimiittiin sovellettiin luotonvaraus- ja järjestelymaksuja maailman rahoitusmarkkinoiden normaalikäytännön mukaisesti. Vaikka luottolimiitin myönsi kyseisen pankin kiinalainen tytäryhtiö, sen katsotaan olevan viitearvon kohtuullinen likiarvo. Tähän luottolimiittiin sovellettujen maksujen käyttöä viitearvona pidettiin asianmukaisena perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti.

(215)

Viitearvona käytettyjen maksujen tasoa sovellettiin suhteessa kunkin luottolimiitin määrään, jotta saatiin tuen määrä (miinus tosiasiassa maksetut maksut). Jos luottolimiitti oli myönnetty pidemmäksi aikaa kuin vuodeksi, tuen kokonaismäärä jaettiin luottolimiitin kestoajalle ja asianmukainen määrä tutkimusajanjaksolle.

(216)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(217)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(218)

Valituksessa väitettiin, että China Export & Credit Insurance Corporation, jäljempänä ”Sinosure”, tarjoaa vientiluottovakuutuksia etuuskohteluun perustuvin ehdoin tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille mm. Green Express -ohjelman kautta. Valituksen mukaan Sinosuren vientiluottovakuutus ei riitä kattamaan edes ohjelman pitkän aikavälin toimintakustannuksia ja tappioita.

(219)

Kuten 104 ja 105 kappaleessa todettiin, komissio pyysi kyselylomakkeessa, puutteita koskevassa kirjeessä ja Kiinan viranomaisten ja Sinosuren toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana tietoja, joita viranomaiset ja/tai Sinosure eivät toimittaneet.

(220)

Komissio pyysi tietoja Sinosuren institutionaalisesta kehyksestä ja asiakirjoja, joissa säännellään Sinosuren toimintaa valtion virallisena vientiluottovakuuttajana. Kiinan viranomaiset toimittivat vain kauppaministeriön ja Sinosuren yhdessä vuonna 2004 julkaiseman ilmoituksen mutteivät useita muita asiaa koskevia asiakirjoja, esimerkiksi nk. 840-suunnitelmaa, joka sisältyy valtioneuvoston 27 päivänä toukokuuta 2009 julkaisemaan ilmoitukseen (72).

(221)

Sinosurea koskevan kyselylomakevastauksen ja liitteen 1 tarkastamisen osalta on todettava, että komissio pyysi paikan päällä useita asiakirjoja ja muita seikkoja, joita ei toimitettu eikä pystytty tarkastamaan. Sinosure ei erityisesti toimittanut seuraavia komission pyytämiä tietoja ja näyttöä: a) vuoden 2012 tilinpäätöstiedot, joita ei ollut vielä saatavilla Sinosuren verkkosivuilla; b) asiakirjat, jotka koskivat kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vientiluottovakuutusta, mukaan luettuna sopimukset, riskinarviointi, kirjeenvaihto ja tositteet maksetuista vakuutusmaksuista; c) erityiset tiedot valtioneuvoston nimittämästä ylemmästä johdosta; d) näyttö kauppaministeriön ja Sinosuren yhdessä vuonna 2004 julkaisemassa ilmoituksessa luetelluista tekijöistä ja eduista, mukaan luettuna limiitin hyväksyntä, koron joustavuus ja alennus vakuutusmaksun vaihtelun rajoissa; e) näyttö vientiluottovakuutustoiminnan pitkän aikavälin toimintakustannuksista ja voitoista; f) näyttö aurinkoenergiasektorin markkinatilanteen arvioinnista.

(222)

Komissio ei kyennyt myöskään tarkastamaan useita muita kyselylomakkeeseen sisältyviä tekijöitä, jotka koskivat Sinosuren toimintaa, esimerkiksi sen vastauksia, jotka koskivat riskinarviointia, vakuutusmaksujen tosiasiallista määrittämistä sekä hakemus- ja hyväksyntämenettelyä, koska Sinosure kieltäytyi keskustelemasta otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden viejien erityissopimuksista. Sinosure ei pystynyt myöskään selventämään tai toimittamaan tausta-asiakirjoja joistakin luvuissa olevista epäselvyyksistä tai komission havaitsemista muista tekijöistä, jotka sisältyivät sen vastaukseen kyselylomakkeeseen ja puutteita koskevaan kirjeeseen.

(223)

Kiinan viranomaiset ja Sinosure pyrkivät perustelemaan yhteistyöstä kieltäytymistä luottamuksellisuussyillä tarkastuskäynnin aikana ja Kiinan viranomaisten 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessä. Tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä ja sähköpostikirjeenvaihdossa tuotiin erittäin selvästi esiin, että komissio edellyttää tarkastuksen olevan merkityksellinen ja toteuttaa tietenkin kaikki tarvittavat varotoimet suojatakseen toimitetut tai vain tarkastusta varten annetut luottamukselliset tiedot oikeudellisten velvoitteidensa mukaisesti suojata nämä tiedot asiaa koskevien tiukkojen EU-sääntöjen mukaisesti. Asiakirjoja, jotka Sinosure yritti toimittaa tarkastuskäynnin päättymisen jälkeen ja joiden asianmukaiseen tarkastamiseen se ei antanut komissiolle mahdollisuutta, ei voida ottaa huomioon, koska ne oli laadittu erityisesti tarkastusta varten eikä komissio pystynyt tarkastamaan lähdeasiakirjoja.

(224)

Kiinan viranomaisten ja Sinosuren yhteistyöstä kieltäytymisen vuoksi komissio ei kyennyt tarkastamaan useita seikkoja vientiluottovakuutusturvasta, jonka Sinosure tarjosi tarkasteltavana olevan tuotteen otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille. Sen vuoksi jotkin komission päätelmistä perustuvat asiakirjakokonaisuudessa oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti.

(225)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että Sinosure on perusasetuksen 2 artiklan b alakohdan ja WTO:n asiaa koskevan oikeuskäytännön (73) mukaisesti julkinen elin, koska sillä on, se harjoittaa tai sille on annettu viranomaisten toimivaltaa. Kiinan viranomaiset harjoittavat merkittävää valvontaa Sinosuressa (74), ja Sinosure harjoittaa viranomaisten toimivaltaa suorittaen viranomaistehtäviä.

(226)

Komissio huomauttaa, että Sinosuren vientiluottovakuutustoiminta on olennainen osa laajempaa rahoitussektoria, jonka osalta on vahvistettu, että valtio puuttuu suoraan Kiinan rahoitusmarkkinoiden normaaliin toimintaan ja vääristää sitä (ks. 185 kappale ja sen jälkeiset kappaleet).

(227)

Sinosure suorittaa viranomaistehtäviä roolissaan ainoana virallisena vientiluottovakuutuslaitoksena. Sillä on näin ollen monopoliasema vientiluottovakuutusten markkinoilla. Yritys vahvisti, että markkinat eivät ole avoimet, vaikka sillä onkin joitakin kansainvälisiä kilpailijoita, jotka harjoittavat liiketoimintaa epäsuorasti Kiinassa.

(228)

Valtio omistaa Sinosuren täysin ja valvoo sen rahoitusta. Sinosure on 100-prosenttisesti valtioneuvoston omistuksessa. Sen 4 miljardin RMB:n merkitty pääoma tulee vientiluottovakuutusten riskipääomarahastosta valtion talousarvion mukaisesti. Vuonna 2011 valtio antoi rahoitusta 20 miljardia RMB:tä China Investment Corporation -yrityksen kautta, joka on valtiollinen sijoitusrahasto. (75) Yhtiöjärjestyksessä todetaan, että yrityksen liiketoiminnasta vastaava yksikkö on valtiovarainministeriö, ja siinä myös edellytetään, että yritys toimittaa tilinpäätös- ja kirjanpitoraportit ja talousarvioraportin valtiovarainministeriölle tarkastelua ja hyväksyntää varten.

(229)

Valtion valvonnan osalta voidaan todeta, että koska Sinosure on täysin valtio-omisteinen, sillä ei ole johtokuntaa. Hallintoneuvoston kaikki jäsenet ovat valtioneuvoston nimittämiä ja hoitavat tehtävänsä valtion omistamien keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen sisäisten sääntöjen mukaisesti. Myös Sinosuren ylin johto on valtioneuvoston nimittämä. Yrityksen vuosiraportista (2011) käy ilmi, että Sinosuren puheenjohtaja on puoluekomitean sihteeri ja suurin osa ylimmästä johdosto kuuluu myös puoluekomiteaan. Koska Sinosure kieltäytyi toimittamasta lisätietoja ylimmästä johdosta, voidaan päätellä, että johto toimii suoraan valtion alaisuudessa ja valtio nimittää suoraan hallintoneuvoston jäsenet ja ylimmän johdon. Tällä perusteella valtio harjoittaa merkittävää valvontaa Sinosuressa.

(230)

On niin ilmiselvää, että Sinosure suorittaa viranomaistehtäviä ja harjoittaa valtion politiikkaa, että voidaan päätellä, että yritys toimii suoraan valtion alaisuudessa. Sinosuren vuosikertomuksessa (2011) on useita tätä koskevia lausuntoja, esimerkiksi ”Sinosure toteuttaa aktiivisesti vientitakuulaitoksen poliittisia tehtäviä ja pääsi hyvään alkuun 12. viisivuotissuunnitelman ensimmäisenä vuotena” (vuosikertomus 2011, s. 4); ”yritysuudistuksen edistäminen vahvisti Sinosuren poliittista tehtävää vientitakuulaitoksena. Kiinan kommunistipuolueen keskuskomitean taloutta käsittelevässä konferenssissa korostettiin tätä tehtävää ja asetettiin luottovakuutuksille selviä vaatimuksia, jotka antoivat suuntaa yrityksen kasvulle” (vuosikertomus 2011, s. 5); ”Vuonna 2011 Sinosure pani täytäntöön Kiinan kommunistipuolueen keskuskomitean ja valtioneuvoston strategioita, päätöksiä ja järjestelyjä sekä valtionpolitiikkaa diplomatian, ulkomaankaupan, teollisuuden ja rahoituksen alalla, paneutui täysipainoisesti poliittiseen tehtäväänsä ja saavutti nopeaa kasvua” (vuosikertomus 2011, s. 11); ”Sinosure toteutti valtionpolitiikkaa suurten valmiiden laitteistojen vientirahoitusvakuutusta koskevien erityisjärjestelyjen alalla ja täytti valtion asettamat velvoitteensa” (vuosikertomus 2011, s. 11).

(231)

Institutionaalinen kehys ja muut Kiinan viranomaisten asiakirjat, joiden nojalla Sinosure toimii, todistavat myös sen toiminnasta viranomaisena ja siitä, että sillä on toimivaltaa toteuttaa valtion politiikkaa. Kauppaministeriö ja Sinosure julkaisivat vuonna 2004 yhdessä ilmoituksen kaupan edistämisstrategian täytäntöönpanosta tieteen ja teknologian avulla hyödyntämällä vientiluottovakuutusta (Shang Ji Fa [2004] No. 368,26.7.2004), ja sillä säännellään edelleen Sinosuren toimintaa. Ilmoituksen tavoitteisiin sisältyy uuden ja huipputeknologian alan sekä korkean lisäarvon tuotteiden viennin edistäminen lisäämällä vientiluottovakuutuksen käyttöä. Ilmoituksessa annetaan Sinosurelle nimenomaisesti toimeksiannoksi tukea keskeisiä vientiteollisuusaloja, jotka on täsmennetty Kiinan uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden luettelossa (vuodelta 2006). Luetteloon sisältyvät aurinkokennot ja -moduulit, minkä vuoksi voidaan katsoa, että Sinosure tukee niitä suoraan. Ilmoituksessa vahvistetaan seuraavat edut: ”vihreä linja”, joka on luetteloon kuuluville tuotteille tarkoitettu erityinen tuki, joka pitäisi hyväksyä viiden päivän kuluessa, jos vakuutusten merkintää koskevat ehdot täyttyvät, ja vakuutuksen limiitti pitäisi hyväksyä ensisijaisesti; käsittelynopeus: asia olisi saatettava päätökseen kolmen kuukauden kuluessa asiakirjojen vastaanottamisesta; korkoprosenttien joustavuus: suurimmat alennukset vakuutusmaksuihin Sinosuren vaihteluvälillä. Ilmoituksessa todetaan myös, että alueellisten ja paikallisten kauppaviranomaisten on toteutettava lisätoimenpiteitä luetteloon sisältyvien tuotteiden tukemiseksi. Ilmoituksessa edellytetään, että Sinosure räätälöi vakuutusten merkintätavan kansallisen teollisuuspolitiikan ja uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden viennin ominaisuuksien perusteella ja antaa tukea innovatiivisille ja T&K-tuotannonaloille, joita valtio erityisesti tukee.

(232)

Komissio on selvillä muistakin asiakirjoista, jotka todistavat, että Sinosure toteuttaa suoraan valtion politiikkaa, mistä on etua mm. vientiä harjoittaville tuottajille. Nk. 840-suunnitelma esitetään yksityiskohtaisesti valtioneuvoston ilmoituksessa (päivätty 27.5.2009) (76). Nimi viittaa 84 miljardin USD:n käyttöön vientivakuutuksena, ja se on yksi kuudesta valtioneuvoston vuonna 2009 käynnistämästä toimenpiteestä, joilla vakautetaan vientikysyntää globaalin kriisin ja vientiluottovakuutusten kasvaneen kysynnän seurauksena. Näihin kuuteen toimenpiteeseen sisältyy esimerkiksi parempi vientiluottovakuutusturva, 84 miljardin USD:n suuruisen lyhytaikaisen vientiluottovakuutuksen tarjoaminen vuonna 2009 ja vakuutusmaksun alentaminen. Ainoana poliittisin perustein toimivana vientiluottovakuutuksia merkitsevänä laitoksena Sinosure ilmoitetaan suunnitelman toteuttajaksi. Vakuutusmaksujen alennusten osalta Sinosurea vaadittiin varmistamaan, että lyhytaikaisten vientiluottovakuutusten keskimääräisiä maksuja alennetaan 30 prosentilla vuoden 2008 keskimääräisten maksujen perusteella.

(233)

Nk. 421-suunnitelma sisältyi ilmoitukseen suurten laitteistosarjojen vientirahoitusvakuutusta koskevien erityisjärjestelyjen täytäntöönpanosta, jonka julkaisivat yhdessä kauppa- ja valtiovarainministeriö 22 päivänä kesäkuuta 2009. Myös tässä on kyseessä tärkeä politiikka, jolla tuetaan Kiinan ulkomaille suuntautumista koskevaa politiikkaa vastauksena vuoden 2009 globaaliin talouskriisiin, ja siinä tarjottiin 42,1 miljardin USD:n rahoitusvakuutus suurten kokonaisten laitesarjojen viennin tueksi. Rahoituksen hallinnoinnista ja tarjoamisesta vastaisivat Sinosure ja jotkin muut rahoituslaitokset. Asiakirjan piiriin kuuluvat yritykset saisivat etua etuuskohtelun mukaisista rahoitustoimenpiteistä, myös vientiluottovakuutuksesta. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio ei voinut pyytää lisätietoja ilmoituksen soveltamisesta. Vastakkaisen näytön puutteessa komissiolla on syytä uskoa, että aurinkoenergiasektorin laitteet ja koko sektori kuuluvat myös tämän asiakirjan piiriin.

(234)

Muita asiakirjoja, joista käy ilmi valtion tuki lyhytaikaisten vientiluottovakuutusten tarjoamiselle, ovat mm. uusille strategisille teollisuudenaloille tarkoitetun rahoitustuen lisäämistä koskevat kaksi asiakirjaa. Valtioneuvoston ilmoituksessa Cultivation and development of the State Council on Accelerating Emerging industries of strategic decision (Guo Fa [2010] No. 32, 18.10.2010, kohta 7(C)) kannustetaan rahoituslaitoksia lisäämään rahoitustukeaan niille. Asiasta vastaavien eri ministeriöiden (kansallinen kehitys- ja uudistuskomissio, kauppaministeriö, tiedeministeriö, teollisuus- ja tietotekniikkaministeriö, ympäristönsuojeluministeriö, valtiovarainministeriö, veroasioiden valtionhallinto, yleinen tullihallinto, yleinen laadunvalvontahallinto, teollisuus- ja tekijänoikeuksien tarkastusvirasto) yhdessä antamissa uusien strategisten teollisuudenalojen kehittämistä koskevissa täytäntöönpano-ohjeissa (Guo Fa [2011] No. 310, 21.10.2011) viitataan myös erikseen (kohdassa Xxvii) aktiiviseen tukeen mm. tarjoamalla vientiluottovakuutuksia uusille strategisille teollisuudenaloille. Nämä uudet strategiset tuotannonalat keskittyvät kansainvälisten markkinoiden kehittämiseen tarkoitettuihin tuotteisiin, teknologiaan ja palveluihin, avaruusteollisuuteen, huippuluokan laitteiden valmistukseen, suurimittaiseen tai edistykselliseen kotimaassa patentoituun teknologiaan sekä tavanomaisiin uusien strategisten tuotannonalojen vientituotteisiin. Vastakkaisen näytön puutteessa on näin ollen syytä uskoa, että myös tarkasteltavana olevaa tuotetta ja otokseen valittuja viejiä voidaan pitää ”uusina strategisina teollisuudenaloina”, joilla on oikeus näihin etuuksiin.

(235)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että Sinosure on julkinen elin, koska sillä on viranomaisten toimivaltaa toteuttaa valtion politiikkaa, se on valtion merkittävän valvonnan alainen ja se suorittaa viranomaistehtäviä.

(236)

Ohjelman oikeusperustan muodostavat seuraavat: kauppaministeriön ja Sinosuren vuonna 2004 yhdessä antama ilmoitus kaupan edistämisstrategian täytäntöönpanosta tieteen ja teknologian avulla hyödyntämällä vientiluottovakuutusta (Notice on the Implementation of the Strategy of Promoting Trade through Science and Technology by Utilising Export Credit Insurance — Shang Ji Fa [2004] nro 368,26.7.2004); uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden vientiluettelo vuodelta 2006 (Export Directory of Chinese High and New Technology Products of 2006); nk. 840-suunnitelma, joka sisältyy 27 päivänä toukokuuta 2009 annettuun valtioneuvoston ilmoitukseen; nk. 421-suunnitelma, joka sisältyy 22 päivänä kesäkuuta 2009 kauppa- ja valtiovarainministeriön yhdessä antamaan ilmoitukseen suurten laitteistosarjojen vientirahoitusvakuutusta koskevien erityisjärjestelyjen täytäntöönpanosta (Notice on the issues to implement special arrangements for financing of insurance on the export of large complete sets of equipment); valtioneuvoston antama ilmoitus Cultivation and development of the State Council on Accelerating Emerging industries of strategic decision (Guo Fa [2010] No. 32, 18.10.2010) ja sen täytäntöönpano-ohjeet (Guo Fa [2011] No. 310, 21.10.2011).

(237)

Koska Sinosure on julkinen elin, jolle on annettu viranomaisten toimivaltaa ja joka panee valtion lakeja ja suunnitelmia täytäntöön, vientiluottovakuutuksen tarjoaminen tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille on rahoitustukea, jota annetaan mahdollisen suoran valtion varojen siirron muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(238)

Mitä tulee paikallisviranomaisten antamaan alennukseen vientiä harjoittavien tuottajien maksaman vakuutusmaksun osaan, myös tässä on kyse varojen suorasta siirrosta avustuksen myöntämisen muodossa perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(239)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa ja 6 artiklan c alakohdassa tarkoitettua etua on saatu sikäli, että Sinosure tarjoaa vientiluottovakuutusturvaa suotuisammin ehdoin kuin vastaanottaja yleensä saisi markkinoilla tai se tarjoaa vakuutusturvaa, jota ei muutoin olisi lainkaan saatavilla markkinoilla. Vientiä harjoittavien tuottajien 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti saama lisäetu on käteisalennus, jonka joidenkin vientiä harjoittavien tuottajien sijoittautumispaikan paikallisviranomaiset myönsivät Sinosurelle maksetun vakuutusmaksun osasta.

(240)

Vuoden 2004 ilmoituksessa lueteltiin kaikki edut, jotka Sinosure ja/tai paikallisviranomaiset myönsivät yrityksille, jotka kuuluvat vuoden 2006 luetteloon ja noudattavat kansallista politiikkaa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että Sinosuren ja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien välillä tehdyt vakuutussopimukset ja paikallisviranomaisten vakuutusmaksujen osista myöntämät alennukset heijastavat näitä etuja. Green Express -kohtelussa yksinkertaistetaan ja nopeutetaan vakuutusturvan tarjoamista ja korvausten maksamista arvioimalla menetykset ja suorittamalla maksut nopeasti asiakkaalle.

(241)

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että vuoden 2009 talouskriisin seurauksena toteutetut toimenpiteet, jotka esitetään 840- ja 421-suunnitelmassa, ja myöhemmin vuonna 2011 esitetyt uusia strategisia teollisuudenaloja suosivat toimenpiteet tarjosivat merkittäviä etuja vientiä harjoittaville tuottajille. Toimenpiteet lisäsivät vakuutusturvan saatavuutta ja alensivat Sinosuren veloittamia vakuutusmaksuja entisestään vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta ja kohottivat merkittävästi vakuutusturvan tarjoamiseen liittyviä Sinosuren riskejä, ja ne tulevat selvästi esiin Sinosuren vientiä harjoittaville tuottajille tarjoamassa vakuutusturvassa. Tutkimuksessa kävi erityisesti ilmi, että tutkimusajanjakson kattavina vuosina vallinneet olosuhteet ja veloitetut vakuutusmaksut ovat pysyneet pääasiassa samoina tai ovat kohentuneet huolimatta siitä, että Sinosuren maksamat korvaukset ovat lisääntyneet ja aurinkoenergiasektorin tilanne on heikentynyt merkittävästi.

(242)

Etuuden esiintymisen osalta komissio tarkasteli ensin, missä määrin Sinosuren vakuutusmaksut kattavat lyhytaikaisen vientiluottovakuutuksen kustannukset. Sinosure esitti väitteen WTO:n SCM-sopimuksen kohdan j perusteella, jossa pidetään kiellettynä vientitukena sopimuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan mukaisesti vientivakuutusohjelmien tarjoamista maksuilla, jotka eivät riitä kattamaan pitkällä aikavälillä ohjelmien toimintakustannuksia ja tappioita. Kyselylomakevastauksessaan Sinosure esitti vain viiden viime vuoden aikana syntyneet voitot ja tappiot ja päätteli, että koska se saavutti voittoa kaiken kaikkiaan tällä jaksolla, lyhytaikaisen vientiluottovakuutuksen tarjoaminen vientiä harjoittaville tuottajille ei ollut WTO:n SCM-sopimuksessa tarkoitettua tukea. Kuten edellä selitettiin (ks. 221 ja 222 kappale), komissio pyysi Sinosurea toimittamaan erityistä tietoa ja näyttöä sen vientiluottovakuutustuominnan pitkän aikavälin kannattavuudesta, mukaan luettuna maksuista saaduista tuloista ja ohjelman toimintakustannuksista ja tappioista WTO:n SCM-sopimuksen mukaisesti. Sinosure ei kuitenkaan toimittanut tarkastuskäynnillä pyydettyjä asiakirjoja ja näyttöä, vaan esitteli vain uudelleen yleistä kannattavuutta koskevia tietoja, jotka näkyivät sen tarkastetuissa vuosikertomuksissa.

(243)

Komissio haluaa huomauttaa, että vaikka se yksinkertaisesti luottaisikin Sinosuren vuosikertomuksiin pystymättä tarkastamaan niihin sisältyviä lukuja ja tietoja, se ei voisi päätellä, että Sinosure on saavuttanut pitkän aikavälin voittoa vientiluottovakuutustoiminnastaan, joka vastaa SCM-sopimuksen kohdassa j tarkoitettua ohjelmaa. Sinosure harjoittaa vientiluottovakuutusten tarjoamisen lisäksi muutakin toimintaa, ja vuosikertomuksessa ilmoitetut luvut ja tiedot ovat kaiken tämän toiminnan yhdistettyjä tietoja, joita ei ole eritelty eri toimintojen mukaan. Joidenkin vuosikertomusten (ei kuitenkaan uusimman) perusteella vaikuttaa siltä, että lyhytaikaisten vientiluottovakuutusten tarjoaminen on selvästi Sinosurin suurin toimiala, mutta tarkkoja prosenttiosuuksia ei ole tarjolla. Koska Sinosure kieltäytyi toimittamasta pelkästään tästä toiminnasta pyydettyjä tietoja ja näyttöä, jotka vaaditaan, jotta voidaan tehdä ohjelman analyysi WTO:n SCM-sopimuksen kohdan j mukaisesti, komission oli tehtävä päätelmänsä asiakirja-aineistoon sisältyvän näytön perusteella.

(244)

Aluksi komissio toteaa, että Sinosuren yhtiöjärjestyksen 11 §:n mukaan yritys toimii kannattavuusrajalla. Toisin sanoen Sinosure ei pyri maksimoimaan voittojaan vaan pyrkii vain kannattavuusrajalle tehtävässään Kiinan ainoana virallisena vientiluottovakuuttajana. Kuten edellä selitettiin, asiakirja-aineistosta kävi ilmi, että Sinosuren oikeudellinen ja poliittinen toimintaympäristö edellyttää yrityksen panevan täytäntöön valtion politiikkaa ja suunnitelmia julkista politiikkaa koskevan toimivaltansa mukaisesti. Vientiä harjoittavat tuottajat kuuluvat niihin valikoituihin tuotannonaloihin ja yrityksiin, joita valtio erityisesti tukee, ja ne ovat saaneet Sinosuren tarjoamia vientiluottovakuutuksia etuuskohteluun perustuvin hinnoin jopa vuoden 2009 globaalin kriisin jälkimainingeissa ja aurinkoenergiasektorin koettua ennennäkemättömän kriisin, myös tutkimusajanjaksolla. Näin ollen Sinosure tarjoaa rajoittamattoman vakuutusturvan aurinkoenergiasektorille, eivätkä sen erittäin alhaiset vakuutusmaksut heijasta todellisia riskejä, joita aiheutuu viejien vakuuttamisesta tällä sektorilla. Kaikkien näiden asiakirja-aineistoon sisältyvien seikkojen perusteella voitiin jo päätellä, että ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Sinosuren veloittamat vakuutusmaksut eivät todennäköisesti ole riittäviä kattamaan sen toimintaa pitkällä aikavälillä, ja tämä vaikuttaakin todennäköiseltä.

(245)

Koska Sinosure ei toiminut yhteistyössä, komissio tarkasteli myös muita tekijöitä tämän päätelmän tueksi. Julkisesti saatavilla olevista tiedoista käy selvästi ilmi, että Sinosuren pitkän aikavälin toiminta on itse asiassa tappiollista (77). Komissio analysoi myös Sinosuren vuosikertomuksissa (vuosilta 2006–2011) olevien tuloslaskelmien lukuja, jotka Sinosure oli toimittanut perustellakseen kyselylomakevastauksessaan ilmoitetut kannattavuusluvut. Luvut osoittavat, että Sinosurelle aiheutui merkittäviä pitkän aikavälin toimintatappioita sen yhdistetystä vakuutustoiminnasta (pois luettuna investointitulot ja muut tulot). Tarkemmin ottaen joka vuosi vuosien 2006 ja 2011 välillä (vuosi 2010 ainoana poikkeuksena) maksetut korvaukset ovat jo (lähes) samansuuruiset tai ylittävät (huomattavasti) Sinosuren saamat nettomaksut. Jos myös toiminta- ja palkkiokustannukset vähennetään nettomaksuista, tulokseksi saadaan vieläkin merkittävämmät tappiot. Luvut osoittavat, että vuoden 2010 vaatimattomista ansioista huolimatta tappiot vakuutustoiminnasta ovat merkittävät koko kaudella. Vuosikertomuksista käy ilmi, että merkittävä osuus Sinosuren tuloista on investointituloja ja muita tuloja, jotka eivät ole merkityksellisiä arvioitaessa sen vientiluottovakuutusohjelman kannattavuutta. Koska lyhytaikaiset vientiluottovakuutukset muodostavat suurimman osan Sinosuren liiketoiminnasta, vastakkaisen näytön puutteessa voidaan päätellä, että Sinosurelle on aiheutunut merkittäviä pitkän aikavälin tappioita sen vientiluottovakuutusohjelmasta.

Koska Sinosuren vientiluottovakuutusohjelma on tappiollinen, etuuden esiintyminen määritellään vertaamalla vientiä harjoittavien tuottajien maksamia maksuja markkinoilla maksettaviin maksuihin. Sinosure on ainoa virallinen vientiluottovakuuttaja ja hallitsee näin ollen kotimaanmarkkinoita täysin. Koska Kiinassa ei ole kaupallista viitearvoa tällaisille välineille ja kun otetaan huomioon Kiinan rahoitusmarkkinoiden vääristyminen valtion toimintaan puuttumisen vuoksi, on asianmukaista käyttää Kiinan ulkopuolista viitearvoa eli normaalissa markkinatilanteessa veloitettuja maksuja. Tällä perusteella voidaan vahvistaa, kuten tuen määrän laskemista koskevasa jaksossa kuvataan, että maksut ovat alle markkinahintojen ja että kyseessä on etu.

(246)

Edellä mainitut tuet ovat riippuvaisia vientituloksesta perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska niitä ei voi saada ilman vientiä. Ne ovat myös erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska niitä myönnetään vain tietyille yrityksille. Aurinkokennot ja -moduulit on nimenomaisesti mainittu vuoden 2006 uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden luettelossa, mikä on edellytyksenä vuoden 2004 ilmoituksessa tarkoitetun etuuskohtelun saamiseen. Lisäksi yksi Sinosuren päätavoitteista on panna täytäntöön kansallista politiikkaa ja suunnitelmia, mukaan luettuna 12. aurinkoenergiasektoria koskeva viisivuotissuunnitelma. Myös 840- ja 421-suunnitelmasta on etua aurinkoenergiasektorille ja muutamille muille sektoreille, jotka on yksilöity näissä suunnitelmissa (ks. 232 ja 233 kappale). Aurinkoenergiasektoria pidetään myös yhtenä kannustettuna tuotannonalana päätöksen nro 40 ja muiden suunnitteluasiakirjojen ja lakien mukaisesti (ks. 207 ja 208 kappale). Tuotannonala kuuluu myös uusien strategisten tuotannonalojen luokkaan ja saa näin monia valtion politiikan mukaisia etuuksia (ks. 102 kappale). Useimmilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on uuden teknologian yrityksen ja huipputeknologiayrityksen virallinen asema, jonka ansiosta ne saavat useita etuuksia valtion suosituimmuuspolitiikan vuoksi.

(247)

Sen vuoksi on ilmeistä, että Sinosuren tai paikallisviranomaisten osan vakuutusmaksuista maksamalla myöntämät etuudet eivät ole kaikkien tuotannonalojen ja yritysten saatavilla, vaan ne on rajoitettu vain niille sektoreille ja yrityksille, jotka ovat valtion tukipolitiikan ja sen perustana olevien asiakirjojen mukaisia. Komissio päättelee, että Sinosuren ja/tai paikallisviranomaisten myöntämät etuudet tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille ovat erityisiä perusasetuksen 4 aritklan 2 kohdan alakohdan mukaisesti. Koska ei myöskään ollut mitään näyttöä siitä, että tuki riippuisi objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti, etuus on erityistä myös tältä osin.

(248)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kuusi otokseen valittua vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää sai tutkimusajanjaksolla etua Sinosuren tarjoamasta vientiluottovakuutuksesta.

(249)

Sinosuren aurinkoenergiateollisuudelle tarjoamaa vientiluottovakuutusta on pidettävä tukena, koska vakuutusmaksut ovat alle markkinahintojen.

(250)

Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittavien tuottajien saama etu ja tuen erityisyys, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(251)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etuuden laskeminen vastaa tilannetta, jossa on kyse lainan vakuuksista. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tuensaajalle koituneeksi eduksi katsotaan Sinosuren tarjoamasta lyhytaikaisesta vakuutuksesta yrityksen maksaman vakuutusmaksun määrän ja vastaavasta vientiluottovakuutuksesta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavan vakuutusmaksun määrän erotus.

(252)

Koska Sinosuren tarjoama lyhytaikainen vientiluottovakuutus on valtion poliittisten tavoitteiden tulosta ja Sinosurella on monopoliasema kotimarkkinoilla ainoana virallisena vientiluottovakuuttajana, asianmukainen markkinaviitearvo on muodostettu jäljempänä kuvatun menetelmän mukaisesti. Koska Kiinan viranomaiset ja Sinosure eivät toimineet yhteistyössä, komissio on lisäksi hyödyntänyt käytettävissä olevia tietoja saadakseen asianmukaisen markkina-arvon aurinkosähkösektorin tuottajien vakuutusmaksuille.

(253)

Komissio uskoo, että asianmukaisin viitearvo, josta tietoja on helposti satavilla, on Amerikan yhdysvaltojen Export-Import Bank -pankin, jäljempänä ”Ex-Im Bank”, soveltama vakuutusmaksu. Julkisesti saatavilla olevien tietojen (78) mukaan Ex-Im Bank on Yhdysvaltojen liittovaltion virallinen vientiluottovirasto, joka toimii omavaraisesti. Ex-Im Bank -pankin toimintaan kuuluu vientiluottovakuutustoiminta ja muu toiminta, kuten käyttöpääoman takaukset ja lainatakuut (ostorahoitus). Sen tehtävänä on luoda ja tukea työpaikkoja tukemalla vientiä Yhdysvalloista kansainvälisille ostajille. Ex-Im Bank toimii Yhdysvaltojen kongressin alaisena valtion yrityksenä. Sen tilanteessa on näin ollen monia yhtäläisyyksiä Sinosuren tilanteeseen, ja pankkia pidetään asianmukaisena viitelaitoksena.

(254)

Vakuutusmaksun viitearvo on laskettu ottamalla huomioon tosiasialliset maksut, jotka on veloitettu viennistä OECD-maihin koko liikevaihdon kattavien vakuutusten osalta (vakuutetun määrän 90-prosenttinen kattavuus ja 120 päivän kesto). Tosiasiallinen vakuutusmaksu on viiden eri ulkomaisen ostajaluokan mediaani; luokat riippuvat maksukyvystä ja maksuhäiriöriskistä. Näin saadaan lähin mahdollinen viitearvo sellaisen vakuutusmaksun laskemiseksi, joka tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajien olisi maksettava markkinoilla.

(255)

Etuuden määrä laskettiin käyttäen Kiinan viranomaisten toimittamia tietoja, jotka liittyvät vientiluottovakuutuksen kattamiin Sinosuren määriin ja vakuutuksista tutkimusajanjaksolla maksettuihin maksuihin. Yhteistyössä toimineiden yritysten Sinosuren osalta toimittamia tietoja ei käytetty, koska oli selvää, että Kiinan viranomaisten tiedot olivat kattavampia (kaikki yritykset eivät esimerkiksi raportoineet Sinosure-vakuutussopimuksestaan kyselylomakevastauksessaan tai ilmoittaneet sitä tarkastuskäynnillä).

(256)

Siltä osin kuin on kyse paikallisviranomaisten maksamasta vakuutusmaksun osasta, etuus lasketaan otokseen valituille yrityksille tutkimusajanjaksolla annettujen alennusten ja avustusten tasoisena.

(257)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(258)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(259)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(260)

Komissio havaitsi, että jotkin otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat etuuksia näistä järjestelmistä tutkimusajanjaksolla. Koska saadut etuudet olivat vähäisiä ja niiden vaikutus tukimarginaaliin mitätön, komissio ei pitänyt tarpeellisena analysoida, olivatko järjestelmät tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia.

(261)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(262)

Valituksessa väitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat saivat tukia Golden Sun -demonstrointiohjelmasta, jäljempänä ”Golden Sun”, jonka Kiinan viranomaiset panivat täytäntöön heinäkuussa 2009. Valitukseen sisältyi alustava näyttö, jonka mukaan otokseen valituista viejistä neljä oli saanut suoraa tukea tarkasteltavana olevaan tuotteeseen tästä ohjelmasta. Lisäksi siinä osoitettiin, että yksi otokseen valituista viejistä oli valittu tarkasteltavana olevan tuotteen toimittajaksi 70 prosentin osalta kokonaiskapasiteetista, jonka hankkeen toteuttajat olivat asentaneet (eli aurinkosähköjärjestelmistä tuotettua sähköä tuottavat ja myyvät yritykset) vuonna 2011. Valitukseen sisältyi myös tietoja, joiden mukaan Golden Sun -rahoitusta ei ollut myönnetty avoimella ja kilpailua edistävällä tavalla hankkeen toteuttajille.

(263)

Komissio pyysi kyselylomakkeessa, puutteita koskevassa kirjeessä ja Kiinan viranomaisten toimitiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana Golden Sun -ohjelmasta tietoja, joita Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet, kuten 104 ja 105 kappaleessa selitettiin.

(264)

Kyselylomakkeessa ja puutteita koskevassa kirjeessä pyydetyistä tiedoista Kiinan viranomaiset ovat toistuvasti todenneet, että tätä avustusohjelmaa ei ole tarkoitettu tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille. Tämän vuoksi Kiinan viranomaiset ovat jättäneet vastaamatta lukuisiin kysymyksiin, jotka koskevat ohjelmaa ja tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajien saamia etuuksia, ja merkinneet vain ”ei sovelleta”. Kiinan viranomaiset eivät myöskään toimittaneet kaikkia asiaan liittyviä lakeja, asetuksia, hallinnollisia ohjeita ja muita säädöksiä, joita kyselylomakkeessa pyydettiin, vaan toimittivat vain tärkeimmän oikeusperustan.

(265)

Golden Sun -ohjelman tarkastustapahtuman alussa komissio pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan kaikki tämän tärkeimmän oikeusperustan liitteet ja kysyi, aikoiko se toimittaa muita ohjelmaa koskevia virallisia asiakirjoja. Kiinan viranomaiset toimittivat pyydetyt liitteet ja vastasivat, etteivät ne aio toimittaa muita asiakirjoja. Tämän jälkeen komissio näytti Kiinan viranomaisille valtiovarainministeriön julkaiseman budjettiasiakirjan, joka koski ohjelmasta rahoitettuja projekteja ja niihin myönnettyjä summia ja jonka yhteistyössä toimineet viejät olivat toimittaneet (valtiovarainministeriön asiakirja nro 965 [2010], 2.12.2010). Asiakirjan liitteistä käy ilmi, että yksi otokseen valituista viejistä sai merkittävää Golden Sun -rahoitusta omiin hankkeisiinsa ja myös tukikelpoisten laitteiden toimittajana useisiin Golden Sun -ohjelmasta rahoitettuihin hankkeisiin. Tarkastuksessa läsnä olleet valtiovarainministeriön edustajat olivat tietoisia esitetystä asiakirjasta, ja komissio pyysi heitä toimittamaan kaikki valtiovarainministeriön Golden Sun -ohjelman toteutusvuosina julkaisemat samanlaiset budjettiasiakirjat. Valtiovarainministeriön edustajat suostuivat periaatteessa näiden asiakirjojen toimittamiseen, mutta niitä ei koskaan toimitettu komissiolle.

(266)

Komissio näytti kauppaministeriölle Golden Sun -ohjelmaa koskevat budjettiasiakirjat, jotka erään provinssin ja kunnan paikallisviranomaiset olivat antaneet ja jotka yksi yhteistyössä toiminut viejä oli toimittanut, ja pyysi Kiinan viranomaisia toimittamaan ohjelmaa koskevat samanlaiset merkitykselliset asiakirjat (provinssien tai kuntien antamat). Kiinan viranomaiset totesivat, ettei niillä ole näitä asiakirjoja, koska ne koskivat provinsseja ja/tai kuntia, eikä se näin ollen voinut toimittaa niitä.

(267)

Kiinan viranomaiset toistivat 3 päivänä kesäkuuta 2012 päivätyssä kirjeessään kantansa, jonka mukaan Golden Sun -ohjelmaa ei ole tarkoitettu tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille ja selvensi, että jos tuottajat ovat saaneet etuja ohjelmasta, ne ovat saaneet niitä voimalaitosten hankkeiden toteuttajina eivätkä aurinkopaneelien tuottajina, sillä vain hankkeiden toteuttajat voivat saada tukea tästä ohjelmasta. Kirjeessä väitettiin myös, että komissio pyysi vain kolmea erikseen nimettyä asiakirjaa, jotka Kiinan viranomaiset toimittivat. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä komissio pyysi tarkastuskäynnillä valtiovarainministeriön antamia erityisiä budjettiasiakirjoja (mainittu nimenomaisesti myös komission 23 päivänä toukokuuta 2013 päivätyssä kirjeessä) ja vientiä harjoittavien tuottajien sijaintipaikkojen paikallisviranomaisten antamia asiakirjoja (viitaten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin asiakirjoihin), joita Kiinan viranomaiset päättivät olla toimittamatta.

(268)

Komissio pyysi myös erityistietoja yhden otokseen valitun yhteistyössä toimineen viejän saamista Golden Sun -maksuista; kyseinen viejä oli toimittanut tarkasteltavana olevaa tuotetta ja saanut maksut suoraan valtiolta. Kiinan viranomaiset eivät jälleen kyenneet selittämään tilannetta eivätkä antamaan yksityiskohtaisia tietoja tarkastuskäynnillä, ja ne ottivat vain yhteyttä yrityksen oikeudelliseen neuvonantajaan, joka väitetysti oli selittänyt, että tilanne oli selvitetty komission virkamiesten kanssa tarkastuskäynnillä, mikä ei täysin pitänyt paikkaansa. Tilannetta selitetään tarkemmin 276–278 kappaleessa. Kuten 275–278 kappaleessa tuodaan esiin tarkemmin, tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yhteistyössä toimineet tuottajat saivat etua Golden Sun -ohjelman avustuksista, myös erityisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tarjoamiseen. Kiinan viranomaisten kanta, jonka mukaan ohjelmasta ei ole etua tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon, on kiistatta kumottu tutkimuksessa tarkastetulla näytöllä ja tosiseikoilla.

(269)

Koska Kiinan viranomaiset kieltäytyivät yhteistyöstä, komissio ei pystynyt tarkastamaan useita ratkaisevan tärkeitä seikkoja Golden Sun -ohjelmasta ja eduista, joita tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat saivat. Kiinan viranomaiset eivät myöskään toimittaneet kaikkia pyydettyjä asiaan liittyviä asiakirjoja, etenkään Golden Sun -maksuja koskevia budjettiasiakirjoja, jotka kauppaministeriö oli antanut ohjelman toteutusvuosina. Sen vuoksi jotkin komission päätelmistä perustuvat käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti.

(270)

Tärkein oikeusperusta on 16 päivänä heinäkuuta 2009 annettu ilmoitus Golden Sun -demonstrointiohjelman täytäntöönpanosta ja liitteenä oleva Golden Sun -demonstrointiohjelman rahaston hallinnoinnin rahoitusapua koskevat väliaikaiset toimenpiteet (asiakirja CaiJian nro 397 [2009]), jonka ovat antaneet valtiovarainministeriö, tiedeministeriö ja kansallinen energialautakunta; yleiskirje Golden Sun -demonstrointiohjelman menestyksekästä täytäntöönpanoa varten (Circular regarding the Successful implementation to Assignments to The Golden Sun Demonstration Programme — asiakirja nro 718 [2009]); yleiskirje Golden Sun -demonstrointiohjelman menestyksekästä toteutusta varten vuonna 2010 (Circular regarding the Successful Fulfilment of the Golden Sun Demonstration Programme 2010 — asiakirja nro 622 [2010]); valtiovarainministeriön yleiskirje Golden Sun -demonstrointiohjelmien rakennuskustannusten rahoitustuen budjettikohtia koskevista ohjeista vuonna 2010 (Instructions on Finance Subsidy Budget Indexes for Construction Costs to The Golden Sun Demonstration Programmes 2010 — asiakirja nro 965 [2010], 2.12.2010); Hebein valtiovarainministeriön yleiskirje Golden Sun demonstrointiohjelmille vuonna 2011 osoitetun verotuen budjettitavoitteiden jakautumisesta (Circular with respect to Distribution of the Budgetary Target for the Fiscal Subsidy Appropriated for The Golden Sun Programmes 2011 — JCJ-asiakirja nro 336, 1.9.2011); Hengshuin kunnan rahoitusviraston yleiskirje Golden Sun demonstrointiohjelmille vuonna 2011 osoitetun verotuen budjettitavoitteiden jakautumisesta (Circular with respect to Distribution of the Budgetary Target for the Fiscal Subsidy Appropriated for The Golden Sun Programmes — HCJ-asiakirja nro 135, 8.11.2011).

(271)

Golden Sun -ohjelma perustettiin vuonna 2009 edistämään jaeltuja aurinkosähköjärjestelmiä käyttävän alan teknologista kehitystä. Ohjelmasta keskustasolla vastaavat viranomaiset ovat valtiovarainministeriö, tiedeministeriö ja kansallinen energialautakunta. Golden Sun -ohjelman täytäntöönpanoa koskevassa ilmoituksessa luetellaan kriteereitä, jotka on täytettävä, jotta ohjelmasta voi saada rahoitusta, esimerkiksi seuraavat: a) yrityksen on sisällyttävä paikalliseen Golden Sun -demonstrointihankkeen täytäntöönpanosuunnitelmaan; b) kokonaiskapasiteetin on oltava vähintään 300 kWh; c) rakennuskausi saa kestää enintään vuoden ja toimintakauden on oltava vähintään 20 vuotta; d) aurinkosähköhankkeiden omistajien kokonaisvarojen on oltava vähintään 100 miljoonaa RMB:tä ja pääoman vähintään 30 prosenttia investointikustannuksista; e) aurinkosähköhankkeissa käytettyjen integroitujen järjestelmien ja keskeisten laitteiden tuottajat olisi valittava tarjousmenettelyillä. Tukikelpoiset hankkeet voivat saada enintään 50 prosenttia kokonaisinvestointikustannuksista valtiolta, mutta raja kohotetaan 70 prosenttiin sellaisten hanketoteuttajien osalta, jotka sijaitsevat syrjäseuduilla, joilla ei ole vakiintunutta sähköverkkoa.

(272)

Yritysten, jotka haluavat saada rahoitusta ohjelmasta, on toimitettava hakemuksensa ja sitä tukevat asiakirjat asianomaiselle valtion viranomaiselle. Ohjelman organisoinnista provinssien tasolla vastaavat rahoitus-, teknologia- ja energiavirastot toimittavat yhteisen tiivistelmäraportin valtiovarainministeriölle, tiedeministeriölle ja kansalliselle energialautakunnalle, jotka vastaavat provinssien hankkeiden tarkastelusta teknisten ohjelmien, rakennusedellytysten, rahoituksen ja kaikkien muiden näkökohtien osalta. Hallituksen antaman lopullisen hyväksynnän jälkeen valtiovarainministeriö myöntää varat suoraan hankkeiden toteuttajille ja säilyttää asiaa koskevat hyväksyntä- ja maksuasiakirjat.

(273)

Käytännössä hankkeen toteuttajat toimittavat rahoitushakemukset viranomaisille tehtyään sopimuksen tukikelpoisten aurinkosähkölaitteiden (eli tarkasteltavana olevan tuotteen) toimittajien kanssa. Asiaa koskevan lainsäädännön mukaan tukikelpoisten aurinkosähkölaitteiden toimittajat valitaan tarjouskilpailumenettelyllä. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan selvittäneet, miten ne harjoittavat harkintavaltaansa valittaessa hankkeen toteuttajia paikallisiin Golden Sun -demonstrointihankkeen täytäntöönpanosuunnitelmiin ja miten hankkeen toteuttajat puolestaan valitsevat tukikelpoisten aurinkosähkölaitteiden toimittajan. Kiinan viranomaiset ja asianomaiset osapuolet eivät ole osoittaneet, että valintaprosessi olisi avoin, läpinäkyvä ja syrjimätön, koska ne eivät ole toimittaneet asiaankuuluvia asiakirjoja. Ulkomaisten aurinkosähkölaitteiden ostamisesta ei ole mitään merkkejä. Merkittävän osan tukikelpoisista aurinkosähkölaitteista on toimittanut yksi otokseen valittu yhteistyössä toiminut tuottaja. Käytettävissä olevien tosiseikkojen perusteella toimielimet päättelivät näin ollen, että Golden Sun -ohjelmaa on käytetty välineenä luomaan keinotekoista kysyntää tarkasteltavana olevan tuotteen valittujen kiinalaisten tuottajien tuotteille. Jos valtio pitää hanketta tukikelpoisena, sen oletetaan myöntävän varat.

(274)

Golden Sun -ohjelmasta annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten varojen siirron muodossa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille.

(275)

Tutkimuksessa vahvistettiin erityisesti, että useat otokseen valitut yhteistyössä toimineet tuottajat saivat suoraan avustuksia Golden Sun -ohjelmasta asentaakseen aurinkoenergialla toimivia laitteita tiloihinsa. Nämä otokseen valituille yhteistyössä toimineille tuottajille maksetut avustukset kompensoivat osaa kustannuksista, joita niille muuten olisi aiheutunut, ja liittyvät näin suoraan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen.

(276)

Tutkimuksessa vahvistettiin lisäksi, että otokseen valitut yhteistyössä toimineet tuottajat saivat myös etua ohjelman mukaisesta rahoituksesta toimittaakseen tarkasteltavana olevaa tuotetta etuyhteydettömille hankkeen toteuttajille. Tarkastuskäynnin aikana havaittiin erityisesti, että yksi otokseen valittu yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja oli saanut suoraan Kiinan viranomaisilta merkittävän kiinteämääräisen maksun kaikkien 40:n Golden Sun -ohjelman nojalla rahoitetun hankkeen osalta, joihin se oli toimittanut tarkasteltavana olevaa tuotetta. Otokseen valittu yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja ei ilmoittanut tällaista summaa kyselylomakevastauksessaan. Valtiovarainministeriön vuoden 2010 yleiskirjeestä kävi ilmi, että kyseinen yhteistyössä toiminut viejä valittiin toimittamaan tarkasteltavana olevaa tuotetta useille etuyhteydettömille hankkeen toteuttajille sekä yksityis- että julkisella sektorilla. Komissio yritti saada Kiinan viranomaisilta tietoja tästä otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle maksetusta suorasta maksusta, koska Golden Sun -ohjelmaa koskevista väliaikaista toimenpiteistä annetun vuoden 2009 ilmoituksen 13 §:ssä erityisesti edellytetään, että avustukset maksetaan suoraan hankkeen toteuttajalle (eikä aurinkosähkölaitteiden toimittajalle), ja Kiinan viranomaiset nimenomaisesti vahvistivat tämän tarkastuskäynnillä. Kuten edellä selitettiin, Kiinan viranomaiset eivät kyenneet antamaan tarkastuskäynnillä mitään selityksiä siitä, miksi otokseen valittu viejä oli saanut suoraa rahoitusta. Kiinan viranomaiset rajasivat 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään huomautuksensa vain yhteen näistä 40 hankkeesta, josta ne totesivat, että hankkeen toteuttajan ja otokseen valitun yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan välillä oli ollut rahoitusjärjestely, koska toteuttajalla ei ollut riittävästi rahaa maksaa otokseen valitulle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, minkä vuoksi ne olivat sopineet, että tuki maksetaan suoraan otokseen valitulle yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle. Koska tämä varsin suppea selitys, josta ei esitetty mitään näyttöä, koski vain yhtä hanketta, jossa otokseen valittu yhteistyössä toiminut viejä oli mukana, niistä 40 hankkeesta, jotka on lueteltu valtiovarainministeriön asiakirjassa, se ei missään tapauksessa riitä selvittämään tilannetta komissiolle.

(277)

Otokseen valittu yhteistyössä toiminut viejä pyrki perustelemaan 24 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että näitä epäsuoria maksuja kyseisiin 40 hankkeeseen ei ilmoitettu, koska ne olivat ”käyttäjätukea” hankkeen toteuttajalle eikä tavarantoimittajalle. Viejä vahvisti, että se oli saanut suoran kiinteämääräisen maksun, joka liittyi tavarantoimituksiin valtiovarainministeriön yleiskirjeessä lueteltuihin 40 hankkeeseen, ja lisäsi, että valtio voi siirtää varoja suoraan tavarantoimittajalle sen varmistamiseksi, että avustuksia käytetään vain hyväksytyissä aurinkosähköjärjestelmissä, ja helpottaakseen valvontaa. Viejä keskittyi vastauksessaan kutienkin vain yhteen hankkeeseen, jonka osalta oli kerätty asiakirjoja tarkastuskäynnillä, ja jätti huomiotta muut 39 hanketta, jotka saivat suoraa Golden Sun -rahoitusta. Vaikka viejä todisti, että varat tähän tiettyyn hankkeeseen oli kirjattu saamisiksi eikä valtion avustuksen ennakkomaksuksi, mitään muuta näyttöä ei toimitettu tämän tai muiden hankkeiden tosiasiallisesta toteuttamisesta, mukaan luettuna tarkasteltavana olevan tuotteen tosiasiallisesta toimittamisesta, johon rahoitusta oli saatu. Sen selitys ei myöskään valottanut valtion suoriin maksuihin liittyvää epäjohdonmukaisuutta edellä mainittujen asiaa koskevien täytäntöönpanosääntöjen kanssa, joiden mukaan Kiinan viranomaiset siirtävät varat yleensä hankkeen toteuttajalle eivätkä laitteiden toimittajalle.

(278)

Komissio ei pidä Kiinan viranomaisten selitystä otokseen valitun yhteistyössä toimineen viejän ja hankkeen toteuttajan välisestä rahoitusjärjestelystä vakuuttavana, koska vaikuttaa oudolta, että kaksi yksityistä osapuolta päättäisivät itsenäisesti järjestelystä, johon liittyy valtion toimia (eli suora maksu valtiolta tavarantoimittajalle vuoden 2009 ilmoituksen 13 §:stä poiketen) niin, että valtio ei olisi mukana järjestelyssä tai ehkä edes tietoinen siitä. Kiinan viranomaiset eivät ole toimittaneet vankempaa näyttöä tai kommentteja näistä tavarantoimittajille maksetun suoran maksun näkökohdista ja ovat päättäneet rajata vastauksensa vain yhteen nimettömään hankkeeseen niistä 40 hankkeesta, jotka otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toteuttivat. Myöskään tämän viejän antamissa selityksissä ei puututa Kiinan viranomaisten kommentteihin, jotka koskivat hankkeen toteuttajan vaikeaa taloudellista tilannetta hankkeessa, jota viranomaiset eivät ole täsmentäneet. Viejän väitteet, joka koskivat mahdollisuutta suoraan maksuun ja sen perusteita, eivät saa vahvistusta muista lähteistä eivätkä Kiinan viranomaisilta.

(279)

Kun otetaan huomioon Kiinan viranomaisten ja otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan edellä esittämät rajalliset ja ristiriitaiset huomautukset, ainoa yhteinen seikka ja tehtävissä oleva päätelmä on, että Kiinan viranomaisten maksama suora kiinteämääräinen maksu otokseen valitulle yhteistyössä toimineelle viejälle oli tarpeellinen sen varmistamiseksi, että viejä saisi varat, koska riskinä oli maksamatta jättäminen hankkeen toteuttajan rahoitusvaikeuksien vuoksi. Otokseen valittu yhteistyössä toiminut viejä ei edelleenkään pystynyt selittämään, miten se oli käyttänyt valtion maksaman kiinteämääräisen maksun, oliko aurinkosähkölaitteet toimitettu hankkeen toteuttajille ja minkä hinnan hankkeen toteuttajat olivat maksaneet vai olivatko ne maksaneet mitään. Kun otetaan huomioon asiakirja-aineistossa tai muutoin kohtuullisesti komission saatavilla olevan muun näytön puute, päätellään perusasetuksen 28 artiklan perusteella, että kiinteämääräinen maksu yhteistyössä toimineelle viejälle on suora avustus perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti.

(280)

Komissio päättelee edelleen, että tarkasteltavana olevan tuotteen toimittajille — joko hankkeen toteuttajina tai väitetysti etuyhteydettömille hankkeen toteuttajille aurinkosähkölaitteita toimittavina tahoina — maksetuista avustuksista koituu niille etua perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti. Golden Sun -ohjelmasta maksettu rahoitus antaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille hankkeen toteuttajina mahdollisuuden säästää kustannuksista, joita syntyy aurinkosähkölaitteiden asennuksesta niiden toimitiloihin. Aurinkosähkölaitteita etuyhteydettömille hankkeen toteuttajille toimittavina tahoina tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat pitävät suoraan Golden Sun -ohjelmasta saadun rahoituksen niin ettei niiden tarvitse tosiasiallisesti toimittaa laitteita ja/tai se suojaa niitä etuyhteydettömien hankkeen toteuttajien maksamatta jättämisen riskiltä. Jälkimmäisessä tapauksessa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat saavat maksun, jota ne muutoin eivät olisi saaneet etuyhteydettömältä hankkeen toteuttajalta.

(281)

Tämä tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy tiettyihin hankkeen toteuttajiin, jotka täyttävät lainsäädännössä luetellut kriteerit, ja yleisemmin vain hankkeen toteuttajiin, jotka toimivat aurinkoenergiasektorilla. Koska aurinkosähkölaitteiden toimittajan ja hankkeen toteuttajien valinta ei perustu avoimeen, läpinäkyvään ja syrjimättömään kilpailuprosessiin ja koska Kiinan viranomaiset suorittavat suoria maksuja aurinkosähkölaitteiden toimittajille, järjestelmä on erityinen myös, koska siitä koituu etua vain tietyille aurinkosähkölaitteiden toimittajille. Ohjelma ei täytä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia, koska yritysten tukikelpoisuusedellytykset ja varsinaiset kriteerit, joiden perustella yritykset sisällytetään paikallisiin hankkeiden täytäntöönpanosuunnitelmiin ja lopulliset hankkeet valitaan eri teknisten ja taloudellisten näkökohtien perusteella, eivät ole objektiivisia eikä niitä sovelleta automaattisesti.

(282)

Golden Sun -ohjelma on avustuksen muodossa maksettava erityistuki. Tutkimuksessa vahvistettiin, että jotkin otokseen valituista yhteistyössä toimineista viejistä saivat etua tästä tuesta.

(283)

Tässä järjestelmässä yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(284)

Valituksessa väitettiin, että voimassa on ollut vuodesta 1991 alkaen lainsäädäntöä, jolla kannustetaan ulkomaisia investointeja Kiinassa (ulkomaisrahoitteisia yrityksiä ja ulkomaisten yritysten tuloveroa koskeva laki, jäljempänä ”FIE-verolaki”). Nk. FIE-yrityksille myönnettyihin etuuksiin kuuluu kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma, josta tarjotaan täysi verovapaus FIE-yrityksen kahden ensimmäisen kannattavan vuoden aikana ja seuraavien kolmen vuoden aikana on maksettava puolet sovellettavasta tuloverosta.

(285)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelmasta on eri muunnos yrityksille, jotka tunnustetaan uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi ja jotka sijaitsevat tietyillä alueilla. Ohjelman tästä muunnoksesta voidaan myöntää etuuksia myös vuoden 2013 jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin, että eräs yhteistyössä toiminut viejä (Yingli Hainan) on saanut etuutta ohjelmasta vuodesta 2011 alkaen niin, että vuodet 2011 ja 2012 olivat täysin verovapaita ja seuraavina kolmena vuotena verotus on 50-prosenttista.

(286)

Komissio yritti tarkastaa tämän ohjelman Kiinan viranomaisten toimitiloihin tehdyllä tarkastuskäynnillä. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimittaneet tietoja tästä kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelman muunnoksesta. Kiinan viranomaiset väittivät 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, että ohjelmaa ei esitetä valituksessa eikä sillä korvata kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelman muunnosta, jota sovelletaan ilman maantieteellisiä rajoituksia, kuten valituksessa väitettiin. Komissio ottaa huomioon nämä Kiinan viranomaisten antamat selitykset ja ymmärtää, että tämä vero-ohjelma on virallisesti eri ohjelma, kuin FIE-yritysten kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelmat. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että siitä maksettiin etuuksia FIE-järjestelyn väitetyn päättymisen jälkeen, että sen toimintamekanismi ja etuuksien luonne ja vaikutukset ovat samoja kuin FIE-yrityksille tarkoitetussa ohjelmassa ja että eräs otokseen valittu yhteistyössä toiminut viejä ilmoitti siitä, katsotaan että sillä on tiivis yhteys kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelmaan saman ohjelman jatkeena ja että se mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton. Komissio huomauttaa tältä osin, että perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa annetaan mahdollisuus tutkia valituksessa esitettyjä ”väitettyjä tukia” eikä siinä viitata ”väitettyihin tukiohjelmiin”. Koska tässä tapauksessa molemmissa ohjelmissa on kyse samasta tuesta eli menetetystä yritysverotulosta, komissiolla on oikeus tutkia niitä yhtenä tukena.

(287)

Ohjelman oikeusperusta on FIE-verolain 8 § ja FIE-yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevan Kiinan kansantasavallan tuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 72 §. Kiinan viranomaisten mukaan ohjelma on päätetty 16 päivänä maaliskuuta 2007 Kiinan kansantasavallan 10. kansankongressin 5. istunnossa hyväksytyllä vuoden 2008 yritystuloverolailla ja erityisesti sen 57 §:llä, jolla etuudet poistetaan asteittain vuoden 2012 loppuun mennessä.

(288)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelman oikeusperusta on asetus nro 40 [2007] eli valtioneuvoston ilmoitus erityistalousalueilla ja Shaingai Pudong New District -alueella sijaitsevien huipputeknologiayritysten tuloveroa koskevan siirtymäkauden etuuspolitiikan täytäntöönpanosta, joka perustuu Kiinan yritystuloverolain 57(3) §:ään, ja uuden ja huipputeknologian alan yritysten määrittelyä koskevat hallinnolliset toimenpiteet.

(289)

Tuloverosta vapautetaan vain tuottavat yritykset, joilla on ulkomaisia investointeja ja joiden on tarkoitus toimia vähintään kymmenen vuoden ajan. Vapautus alkaa vuodesta, jona yritys alkaa saada voittoa, ja se on voimassa kaksi ensimmäistä vuotta, joiden jälkeen seuraavien kolmen vuoden ajan sovelletaan 50 prosentilla alennettua veroa.

(290)

Ohjelman erityismuunnoksessa tukikelpoisilla yrityksillä on oltava tunnustettu uuden ja huipputeknologian alan yrityksen asema ja erityinen hallinnollinen sertifiointi, jonka mukaan yrityksellä on keskeistä henkistä omaisuutta, ja niiden on täytettävä myös Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 §:ssä asetetut edellytykset.

(291)

Yrityksen, joka aikoo hakea tukea tästä järjestelmästä, on toimitettava vuotuinen yrityksen tuloveroilmoitus liitteineen ja tilinpäätöstietoineen valtion verohallintoon. Samat käytännöt pätevät myös järjestelmän muunnokseen.

(292)

Kiinan viranomaiset väittivät, että ohjelma on poistettu vaiheittain käytöstä vuoden 2008 yritystuloverolain voimaantulon jälkeen, ja siitä on saanut etuuksia vuoden 2012 loppuun asti. Kiinan viranomaiset ovat myös ilmoittaneet, että ulkomaisrahoitteisiin yrityksiin sovellettavaa korvaavaa ohjelmaa ei ole ja että ulkomaisrahoitteisten yritysten verokohtelu vastaa nyt muiden yritysveron maksajien kohtelua. Komissio huomauttaa, että vero-ohjelmasta on koitunut etuuksia tutkimusajanjaksolla, sillä useat aurinkosähköalan tuottajat saivat siitä etuuksia tutkimusajanjakson aikana. Ei voida myöskään sulkea pois mahdollisuutta, että ohjelmasta on edelleen saatavana etuuksia tai että korvaava ohjelma on käytössä tai otetaan käyttöön tulevaisuudessa. Kuten edellä selitettiin, tutkimuksessa kävi ilmi, että kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelmasta on myös muita muunnoksia, joista aurinkopaneelien valmistajat saavat edelleen etuuksia. Sen vuoksi ohjelman havaittiin mahdollistavan edelleen tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(293)

Eräs yhteistyössä toiminut viejä eli Yingli Green Energy käytti ohjelman erityistä muunnosta.

(294)

Ohjelmassa on kyse perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(295)

Tämä tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy tiettyihin yrityksiin, joita voidaan pitää FIE-yrityksinä ja jotka täyttävät asiaa koskevassa lainsäädännössä luetellut erityiset kriteerit.

(296)

Sen vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(297)

Ohjelman muunnoksessa on kyse perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(298)

Tämä tukijärjestelmä on perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti erityinen, kun otetaan huomioon, että lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajataan järjestelmään pääsy tiettyihin kannustettavaksi luokiteltuihin yrityksiin ja tuotannonaloihin, kuten aurinkoenergiateollisuuteen. Järjestelmä on 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti myös erityinen, koska valintakelpoisuus on rajoitettu tietyille alueille.

(299)

Sen vuoksi tätä muunnosta olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(300)

Tasoitustoimenpiteisiin oikeuttavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan kokonaisveron määrää, josta on vähennetty etuuskohtelun mukaisen alennetun veroprosentin mukaan maksettu määrä. Tasoitustoimenpiteiden alaiset määrät perustuvat yritysten vuoden 2011 veroilmoituksessa olleisiin lukuihin. Koska yhdenkään otokseen valitun yhteistyössä toimineen viejän tarkastettuja verotietoja verovuodelta 2012 ei ollut saatavilla, huomioon otettiin verovuotta 2011 koskevat luvut.

(301)

Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(302)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(303)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(304)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(305)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(306)

Valituksessa väitettiin, että FIE-yrityksillä on oikeus T&K-toimien etuuskohtelun mukaiseen verotukseen niin, että niiden kustannusten verovähennys on 150 prosenttia, jos kustannukset kohosivat vähintään 10 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna.

(307)

Kiinan viranomaiset väittivät, että järjestelmä on päätetty vuoden 2008 yritystuloverolailla, eikä siihen sovellettu asteittaista käytöstä poistamista. Useat otokseen valitut yhteistyössä toimineet viejät kuitenkin ilmoittivat saaneensa etuja samanlaisesta ohjelmasta vuoden 2008 yritystuloverolain nojalla, mikä osoittaa, että FIE-yritysten etuuskohteluun perustuvan T&K-kustannusten korvausohjelman tilalle on tullut erityisohjelma vuonna 2008. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet lisätietoja 150 prosentin verovähennyksestä vastauksessaan kyselylomakkeeseen tai puutteita koskevaan kirjeeseen.

(308)

Ohjelman oikeusperustana ovat yritystuloverolain 30(1) §, yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 95 §, uuden ja huipputeknologian alan yritysten määrittämistä koskevat hallinnolliset toimenpiteet (Guo Ke Fa Huo [2008] nro 172) sekä yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 § ja valtion verohallinnon ilmoitus uuden ja huipputeknologian alan yritysten yritystuloveron maksuun liittyvistä seikoista (Guo Shui Han [2008] nro 985).

(309)

Kyseisen 95 §:n mukaan 30 §:n 1 momentissa mainittu T&K-kustannusten 50 prosentin lisävähennys myönnetään tällaisista kustannuksista uuden ja huipputeknologian alan tuotteiden osalta, jotta niihin voidaan soveltaa kuoletusta, joka on 150 prosenttia aineettomien hyödykkeiden kustannuksista.

(310)

Kuten edellä todettiin, Kiinan viranomaiset eivät kyselylomakkeeseen ja puutteista ilmoittavaan kirjeeseen antamassaan vastauksessa toimittaneet merkityksellisiä tietoja tästä järjestelmästä. Järjestelmä todettiin tasoitustoimenpiteiden alaiseksi jo päällystettyä hienopaperia koskevassa tutkimuksessa (79) ja orgaanisella aineella pinnoitettuja terästuotteita koskevassa tutkimuksessa (80). Asiaa koskevista säännöksistä käykin ilmi, että järjestelmästä tarjotaan etuutta vain yrityksille, jotka on virallisesti tunnustettu uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi. Näiden yritysten T&K-kustannusten on täytynyt myös syntyä uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien taitojen kehittämisestä. Tukikelpoiset yritykset voivat vähentää ylimääräiset 50 prosenttia T&K-kustannuksistaan tuloverotuksessaan. Tukikelpoisilla yrityksillä on oikeus tehdä myös aineettomista T&K-hyödykkeistä syntyneistä kustannuksistaan 150 prosentin vähennys.

(311)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että järjestelmästä etua saavat yritykset täyttävät veroilmoituksen ja sen liitteet. Etuuden tosiasiallinen määrä sisältyy sekä veroilmoitukseen että liitteeseen V. Järjestelmään ovat oikeutettuja vain yritykset, jotka ovat saaneet virallisen todistuksen, jolla ne tunnustetaan uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi.

(312)

Järjestelmässä on kyse perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesta tuesta valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille.

(313)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan järjestelmän soveltaminen vain tiettyihin yrityksiin, jotka on virallisesti tunnustettu uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi ja joille aiheutuu T&K-kustannuksia uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien taitojen kehittämisestä.

(314)

Sen vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(315)

Tasoitustoimenpiteisiin oikeuttavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan kokonaisveron määrää sen jälkeen, kun siitä on vähennetty määrä, joka maksettiin hyväksyttyjen hankkeiden todellisiin T&K-kustannuksiin sovelletun ylimääräisen 50 prosentin alennuksen mukaan. Tasoitustoimenpiteiden alaiset määrät perustuvat yritysten vuoden 2011 veroilmoituksessa olleisiin lukuihin. Koska yhdenkään otokseen valitun yhteistyössä toimineen viejän tarkastettuja verotietoja verovuodelta 2012 ei ollut saatavilla, huomioon otettiin verovuotta 2011 koskevat luvut.

(316)

Tuen määrä (osoittaja) on jaettu perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(317)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(318)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(319)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet tutkimusajanjaksolla etuutta ohjelmasta, koska ne saivat etuutta uudesta ohjelmasta, jolla korvattiin tämä etuuskohtelu. Asiaa käsitellään tarkemmin 3.4.4.8 kohdassa.

(320)

Ohjelmassa sovelletaan 15 prosentin alennettua tuloveroa normaalin 25 prosentin sijaan yrityksiin, jotka on tunnustettu uuden ja huipputeknologian alan yrityksiksi. Ohjelma on todettu EU:ssa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaksi sekä päällystettyä hienopaperia koskevassa tutkimuksessa että orgaanisella aineella pinnoitettuja tuotteita koskevassa tutkimuksessa; myös Yhdysvaltojen viranomaiset ovat havainneet sen tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaksi.

(321)

Ohjelman oikeusperustana ovat yritystuloverolain 28(2) §, uuden ja huipputeknologian alan yritysten määrittämistä koskevat hallinnolliset toimenpiteet (Guo Ke Fa Huo [2008] nro 172) sekä yritystuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 93 § ja valtion verohallinnon ilmoitus uuden ja huipputeknologian alan yritysten yritystuloveron maksuun liittyvistä seikoista (Guo Shui Han [2008] nro 985).

(322)

Järjestelmää sovelletaan tunnustettuihin uuden ja huipputeknologian alan yrityksiin, jotka tarvitsevat tukea valtiolta. Yrityksillä on oltava keskeistä henkistä omaisuutta, ja niiden on täytettävä joukko vaatimuksia: i) niiden tuotteet kuuluvat keskeistä valtion tukea saavien huipputeknologian alan tuotteiden piiriin; ii) T&K-kustannukset yhteensä muodostavat tietyn osuuden kokonaismyyntitulosta; iii) uuden ja huipputeknologian tuotteista saatavat tulot muodostavat tietyn osuuden kokonaismyyntitulosta; iv) T&K-toimintaan osallistuva henkilöstö muodostaa tietyn osuuden koko henkilöstöstä; v) muut uuden ja huipputeknologian alan yrityksiä koskevissa vuoden 2008 hallinnollisissa toimenpiteissä asetetut vaatimukset täyttyvät.

(323)

Järjestelmästä etua saavien yritysten on täytettävä veroilmoitus ja sen liitteet. Etuuden täsmällinen määrä sisältyy sekä veroilmoitukseen että liitteeseen V.

(324)

Sen vuoksi järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisena tukena eli valtion menettämänä tulona, josta on koitunut etua sitä saaneille yrityksille. Vastaanottajan saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti.

(325)

Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska se on rajoitettu yrityksiin, joilla on uuden ja huipputeknologian alan yrityksen todistus ja jotka täyttävät kaikki vuoden 2008 hallinnollisten toimenpiteiden vaatimukset. Lisäksi lainsäädännössä ei ole vahvistettu eikä myöntämisviranomainen ole vahvistanut objektiivisia arviointiperusteita järjestelmästä myönnettävän tuen saamiselle eikä tukikelpoisuus ole automaattista perusasetuksen 4 kohdan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(326)

Sen vuoksi tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(327)

Tasoitustoimenpiteisiin oikeuttavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan kokonaisveron määrää sen jälkeen, kun siitä on vähennetty määrä, joka maksettiin etuuskohteluun perustuvan alennetun veroprosentin mukaisesti. Tasoitustoimenpiteiden alaiset määrät perustuvat yritysten vuoden 2011 veroilmoituksessa olleisiin lukuihin. Koska yhdenkään otokseen valitun yhteistyössä toimineen viejän tarkastettuja verotietoja verovuodelta 2012 ei ollut saatavilla, huomioon otettiin verovuotta 2011 koskevat luvut.

(328)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(329)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(330)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(331)

Ohjelmasta myönnetään vapautus alv:sta ja tuontitariffeista ulkomaisrahoitteisten yritysten ja kotimaisten yritysten hyväksi näiden tuotannossaan käyttämän käyttöomaisuuden tuonnissa. Jotta vapautus myönnettäisiin, laitteet eivät saa olla tukikelvottomien laitteiden luettelossa ja vapautusta hakevan yrityksen on hankittava Kiinan viranomaisten tai NDRC:n myöntämä valtion kannustamia hankkeita koskeva todistus asiaan sovellettavan investointeja, veroja ja tulleja koskevan lainsäädännön mukaisesti. Ohjelma todettiin tasoitustoimenpiteiden alaiseksi päällystettyä hienopaperia ja orgaanisella aineella pinnoitettuja terästuotteita koskevissa tukien vastaisissa menettelyissä.

(332)

Tämän ohjelman oikeusperustan muodostavat valtioneuvoston yleiskirje tuotujen laitteiden veropolitiikan mukauttamisesta [Guo Fa nro 37/1997], valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus tiettyjen tuontitullin etuuskohteluiden mukauttamisesta, valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus nro 43 [2008], kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n ilmoitus nro 316 2006 (22.2.2006) seikoista, jotka koskevat valtion kannustamiin kotimaisiin tai ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin liittyvän vahvistuskirjeen käsittelyä, sekä luettelo tuontitavaroista, joita ulkomaisrahoitteiset tai kotimaiset yritykset eivät voi tuoda tullivapaasti [2008].

(333)

Tästä ohjelmasta annettavia etuuksia pidetään perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisena tukena Kiinan valtion menettämien tulojen muodossa, koska ulkomaisrahoitteiset yritykset ja muut tukikelpoiset kotimaiset yritykset vapautetaan alv:n ja/tai tullien maksamisesta, jotka niiden muutoin olisi maksettava. Siitä siis koituu vastaanottaville yrityksille etua perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdan merkityksessä. Ohjelma on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajoitetaan ohjelmaan pääsy yrityksiin, jotka investoivat laissa tyhjentävästi määriteltyihin erityisiin liiketoimintaluokkiin ja kuuluvat joko kannustettuun luokkaan tai rajoitettuun B-luokkaan (luettelo ulkomaisia investointeja ja teknologian siirtoa koskevista ohjeista yrityksille) tai jotka ovat sellaisia keskeisiä tuotannonaloja, tuotteita ja tekniikoita, joiden kehittämistä valtio kannustaa, koskevan luettelon mukaisia. Ohjelman tukikelpoisuuden määrittämiseksi ei lisäksi ole objektiivisia arviointiperusteita eikä ole pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(334)

Tasoitustoimenpiteisiin oikeuttavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään laitteiden tuonnin yhteydessä vapautettujen alv:n ja tullin määrää. Jotta voidaan varmistaa, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava määrä kattoi vain tutkimusajanjakson, saatu etuus jaksotettiin laitteen eliniän perusteella yrityksen tavanomaisten kirjanpitomenettelyjen mukaisesti.

(335)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(336)

Ohjelmassa annetaan vapautus arvonlisäverosta FIE-yrityksille, jotka ostavat kotimaassa tuotettuja laitteita. Jotta laitteelle voidaan myöntää vapautus, se ei saa kuulua luetteloon laitteista, jotka eivät ole vapautuskelpoisia, eikä sen arvo saa ylittää tiettyä rajaa. Tämä ohjelma sisältyi päällystettyä hienopaperia ja orgaanisella aineella pinnoitettuja terästuotteita koskeviin tukien vastaisiin menettelyihin.

(337)

Oikeusperustana ovat FIE-yritysten ostamien kotimaassa valmistettujen laitteiden veropalautusten hallintoa koskevat väliaikaiset toimenpiteet, Kiinassa valmistettujen laitteiden ostoista ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin myönnettävien veroalennusten hallintoa koskevat kokeilutoimenpiteet sekä valtiovarainministeriön ja verohallinnon ilmoitus FIE-yritysten ostamien kotimaisten laitteiden alennuspolitiikan peruuttamisesta.

(338)

Kiinan viranomaiset totesivat kyselylomakevastauksessaan, että ohjelma on lakkautettu 1 päivästä tammikuuta 2009, ja viittasivat valtiovarainministeriön ja verohallinnon yleiskirjeeseen FIE-yritysten ostamien kotimaassa valmistettujen laitteiden alennuspolitiikan lakkauttamisesta (CAISHUI[2008] nro 176). Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että useat vientiä harjoittavat tuottajat saivat etuutta järjestelmästä tutkimusajanjaksolla. Otokseen valitut viejät toimittivat järjestelmästä yksityiskohtaisia tietoja, myös saadun etuuden määrästä. Tämä huomioon ottaen pääteltiin, että Kiinan viranomaiset eivät antaneet täsmällisiä tietoja ohjelmasta, ja kuten joidenkin vientiä harjoittavien tuottajien tilanne osoittaa, ohjelma on edelleen voimassa.

(339)

Koska Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään pyydettyjä tietoja, komissio käytti otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimittamia tietoja.

(340)

Tästä ohjelmasta annettavia etuuksia pidetään perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisena tukena Kiinan valtion menettämien tulojen muodossa, koska ulkomaisrahoitteiset yritykset vapautetaan alv:n maksamisesta, joka niiden muutoin olisi maksettava. Siitä siis koituu vastaanottaville yrityksille etua perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdan merkityksessä. Ohjelma on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajoitetaan ohjelmaan pääsy yrityksiin, jotka investoivat laissa tyhjentävästi määriteltyihin erityisiin liiketoimintaluokkiin ja kuuluvat joko kannustettuun luokkaan tai ulkomaisrahoitteisia yrityksiä koskevan luettelon rajoitettuun B-luokkaan ja kotimarkkinoilta ostetut laitteet kuuluvat luetteloon keskeisistä tuotannonaloista, tuotteista ja tekniikoista, joiden kehittämistä valtio kannustaa. Lisäksi Kiinassa valmistettujen laitteiden ostoista ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin myönnettävien veroalennusten hallintoa koskevissa kokeilutoimenpiteissä ja valtiovarainministeriön ilmoituksessa rajoitetaan etuus FIE-yrityksille, jotka kuuluvat kannustettuun luokkaan ulkomaisrahoitteisten tuotannonalojen opasluettelossa tai Kiinan läntisen ja keskisen alueen edullisten ulkomaisrahoitteisten toimialojen luetteloon. Ohjelman tukikelpoisuuden määrittämiseksi ei lisäksi ole objektiivisia arviointiperusteita eikä ole pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti. Ohjelma on perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti myös erityinen, sillä se on riippuvainen kotimaisten hyödykkeiden käytöstä tuontihyödykkeiden sijasta.

(341)

Tasoitustoimenpiteisiin oikeuttavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään kotimaisten laitteiden oston yhteydessä vapautetun alv:n määrää. Jotta voidaan varmistaa, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava määrä kattoi vain tutkimusajanjakson, saatu etuus jaksotettiin laitteen eliniän perusteella tuotannonalan tavanomaisen menettelyn mukaisesti.

(342)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(343)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(344)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(345)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(346)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että otokseen valitut yritykset eivät olleet saaneet etuuksia ohjelmasta tutkimusajanjaksolla.

(347)

Valituksessa väitettiin, että jotkin kiinalaiset monikiteisen piin valmistajat olivat saaneet etua halvasta sähköstä, jota tarjottiin riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan.

(348)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että monilla otokseen valituilla vientiä harjoittavilla tuottajilla oli niihin etuyhteydessä oleva monikiteisen piin tuottaja yritysryhmän sisällä. Eräs otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä eli LDK Solar sai säännöllisesti merkittäviä tukia sähkömaksuihin Xin Yun talousalueen rahoitusvirastolta. Vaikka yritys ei tässä tapauksessa saanutkaan etuutta suoraan muutoin markkinahintoja halvemmista sähkön hinnoista, Xin Yun talousalueen rahoitusviraston antamat merkittävät alennukset johtivat tilanteeseen, jossa yritys sai etuutta halvan sähkön tarjoamisesta, mikä vastaa toiminnallisesti tilannetta, jossa valtio tarjoaa sähköä alle markkinahintojen. Vaikka alennusta pidettäisiinkin avustuksena, toimenpide liittyy tiiviisti valituksen tekijän väitteeseen ja kuuluu tutkimuksen soveltamisalaan. Kyseiselle LDK-ryhmään kuuluvalle yritykselle hyvitettiin itse asiassa lähes kaikki sen sähkömaksut tutkimusajanjaksolla.

(349)

LDK Solar -ryhmä sai siihen etuyhteydessä olevan monikiteisen piin tuottajan kautta perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i tai iii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea, kun paikallisviranomaiset antoivat tukea sähkömaksuihin. Tässä on kyse julkisten viranomaisten taloudellisesta tuesta siten, että viranomaiset antavat käyttöön muita kuin yleisiin perusrakenteisiin kuuluvia hyödykkeitä perusasetuksessa tarkoitetulla tavalla. Vaihtoehtoisesti kyseessä on varojen suora siirto.

(350)

LDK Solar sai perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdassa tarkoitettua etua viranomaisten toimittaessa sille sähköä riittämättömänä pidettävää vastinetta vastaan. Tutkimuksessa vahvistettiin, että kyseiseen viejään sovellettiin tosiasiallisesti sähkömaksujen tukien vuoksi alempia hintoja kuin mitkä ovat yleisesti saatavilla. Varojen suorassa siirrossa on kyse etuudesta, koska se ei ole takaisin maksettava avustus eikä se ole saatavilla markkinoilla.

(351)

Tuki, joka annetaan tarjoamalla halpaa sähköä antamalla alennus yhdelle otokseen valitulle tuottajalle, on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska sähkömaksujen tukia on maksettu vain LDK:lle. Tuki on myös alueellisesti erityistä ja koskee tiettyjä XinYun talousalueen yrityksiä. Koska LDK ja Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä eivätkä ilmoittaneet tästä tuesta, edellä esitetyt päätelmät on tehty käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(352)

Tuen määrä vastaa annetun alennuksen määrää tutkimusajanjaksolla.

(353)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(354)

Valituksessa väitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen kiinalaiset tuottajat saavat Kiinan viranomaisilta maankäyttöoikeuksia riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan sikäli, että keskus- tai paikallishallinnot eivät tarjoa oikeuksia markkinaperiaatteiden mukaisesti.

(355)

Kiinan viranomaiset väittivät, että maassa on standardoidut hallittuun kilpailuun perustuvat maamarkkinat, joissa maankäyttöoikeuksista on käytävä julkista kauppaa maamarkkinoita koskevan lain mukaan. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että maata voi saada teolliseen ja kaupalliseen käyttötarkoitukseen korvausta vastaan avoimilla markkinoilla tarjousten tekemisen, huutokaupan ja kilpailun kautta ja että tarjousten lukumäärästä tai alkuperäisestä hinnasta huolimatta lopulta maksettu hinta edustaa markkinahintaa, joka määräytyy vapaiden markkinoiden tarjonnan ja kysynnän perusteella. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että maankäyttöoikeuksien siirtoon ei sisälly rajoituksia, jos siirto tapahtuu tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta, jotka vaikuttavat tasapuoliseen kilpailuun.

(356)

Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja tosiasiallisista maankäyttöoikeuksien hinnoista eivätkä valtion määrittelemistä alkuperäisistä maan hinnoista. Tiedot, jotka Kiinan viranomaiset toimittivat maankäyttöoikeuksiin liittyvistä liiketoimista kyselylomakkeessa, olivat puutteellisia. Korjatessaan alkuperäisiä kyselylomakevastauksiaan tarkastuskäynnin aikana viranomaiset myös vahvistivat, että jotkin ilmoitetuista liiketoimista olivat tapahtuneet tarjousmenettelyllä. Tarjousten lukumäärästä tai alkuperäisen ja lopullisen hinnan välisestä erosta ei kuitenkaan annettu mitään kyselylomakkeessa pyydettyjä tietoja.

(357)

Tarkastuksen aikana komissio pyysi Kiinan viranomaisilta näyttöä, joka tukisi väitettä, jonka mukaan maankäyttöoikeuksien siirrot Kiinassa perustuvat tarjouskilpailuihin, hintanoteeraukseen tai huutokauppaan. Valtion omistaman rakennusmaan käyttöoikeuksien myöntämistä tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta koskevien säännösten 11 §:n mukaan asiasta vastaavat viranomaiset julkaisevat ilmoituksen, kun tarjous-, huutokauppa- ja hintanoteerausmenettely käynnistyy. Tällä perusteella komissio pyysi kaikki julkisia ilmoituksia liiketoimista, joihin näitä menettelyitä oli sovellettu, kerätäkseen kyselylomakkeessa pyydettyjä tietoja ja tarkastaakseen ne. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet näitä ilmoituksia, koska niiden mukaan ”niitä ei ole enää olemassa”. Tämän vuoksi komissio ei pystynyt tarkastamaan tietoja otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien maankäyttöoikeuksiin liittyvistä liiketoimista.

(358)

Komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille aikomuksestaan soveltaa asetuksen (EY) N:o 597/2009 28 artiklan säännöksiä tämän tukijärjestelmän osalta, ja koska Kiinan viranomaiset 23 päivänä toukokuuta 2013 komissiolle osoittamassaan kirjeessä eivät antaneet tyydyttävää selitystä tai toimittaneet uutta näyttöä asiasta, komission oli perustettava päätelmänsä käytettävissä oleviin tosiseikkoihin eli otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin tietoihin ja muihin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin.

(359)

Perustuen oletukseen, ettei maalla ole markkinahintaa Kiinassa, komissio pyysi myös Kiinan viranomaisilta näkemyksiä mahdollisista viitearvoista. Siinä vaiheessa kun kyselylomake lähetettiin Kiinan viranomaisille, kyse oli vain oletuksesta eikä missään nimessä havainnosta tai päätelmästä; Kiinan viranomaiset kuitenkin ilmaisivat näkemyksenään, että tämä oletus on virheellinen, eivätkä ne toimittaneet mahdollisia viitearvoja. Kiinan viranomaiset totesivat vain, että mahdollisen viitearvon on perustuttava hintoihin, jotka ”ei-kannustettavien” kiinalaisten yritysten on maksettava samasta maasta. Koska viranomaiset eivät paljastaneet, mitkä tuotannonalat eivät ole ”kannustettavia” eivätkä toimittaneet mitään tietoja hinnoista, joita nämä tuotannonalat maksavat teollisuusmaasta Kiinassa, komissio ei pystynyt arvioimaan, muodostavatko ne soveltuvan viitearvon. Tältä osin on huomattava, että päällystettyä hienopaperia ja orgaanisella aineella pinnoitettuja terästuotteita koskevissa aiemmissa tutkimuksissaan komissio havaitsi, että maankäyttöoikeuksien tarjoamisessa näille tuotannonaloille ei noudateta markkinaperiaatteita.

(360)

Maankäyttöoikeuksia koskevat säännökset kuuluvat Kiinan kansantasavallan maanhallintalain piiriin.

(361)

Maanhallintalain 2 §:n mukaan kaikki maa on valtion omistamaa, koska Kiinan perustuslain ja asiaa koskevan lainsäädännön mukaan kaikki maa kuuluu kollektiivisesti Kiinan kansalle. Maata ei voi myydä, mutta maankäyttöoikeuksia voidaan myöntää lain mukaisesti. Valtion viranomaiset myöntävät näitä oikeuksia julkisten tarjouskilpailujen, hintanoteerausten tai huutokauppojen kautta.

(362)

Yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat ilmoittaneet tietoja hallussaan olevasta maasta sekä useimmista maankäyttöoikeuksia koskevista sopimuksista/todistuksista, mutta Kiinan viranomaiset toimittivat vain vähän tietoja maankäyttöoikeuksien hinnoittelusta.

(363)

Kuten edellä mainittiin, Kiinan viranomaiset väittivät, että maankäyttöoikeudet myönnetään Kiinassa tarjousten, huutokauppojen ja kilpailujen kautta. Tästä säädetään myös omaisuutta koskevan Kiinan kansantasavallan lain 137 §:ssä.

(364)

Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että Kiinan viranomaisten kuvaama järjestelmä ei käytännössä aina toimi kuvatulla tavalla. Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tarkastuksen aikana komissio sai joitakin ilmoituksia, joita asianomaiset viranomaiset olivat julkaisseet siirrettävistä maankäyttöoikeuksista. Yhdessä ilmoituksessa rajataan maankäyttöoikeuksien mahdolliset ostajat vain aurinkosähköteollisuuteen (81), ja toisessa asetetaan rajat viranomaisten alunperin asettamalle hinnalle eikä anneta markkinoiden määrätä hintaa (82). Huutokauppojen ei katsottu tarjoavan todellista kilpailua, koska monissa esimerkeissä, joita tarkasteltiin vientiä harjoittavien tuottajien toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien aikana, vain yksi yritys teki tarjouksen (vain otokseen valittu aurinkosähkötuottaja), minkä vuoksi avaustarjous (paikallisen maaviraston asettama arvo) muodosti loppuhinnan neliömetriä kohti.

(365)

Edellä esitetty näyttö on ristiriidassa Kiinan viranomaisten väitteiden kanssa, joiden mukaan maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat edustavat tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja eikä maankäyttöoikeuksien siirtoon sisälly rajoituksia siirtoilmoituksessa tarjouskilpailun, huutokaupan ja hintanoteerausten kautta, jotka vaikuttavat tasapuoliseen kilpailuun. Lisäksi havaittiin, että jotkin otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat palautuksia paikallisviranomaisilta korvaukseksi (jo valmiiksi alhaisista) hinnoista, jotka ne maksoivat maankäyttöoikeuksista.

(366)

Alhaisten hintojen lisäksi jotkin otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat muita maankäyttöoikeuksien ostoon liittyviä varoja, jotka laskivat maankäyttöoikeuksista maksettua hintaa entisestään.

(367)

Menettelyä koskevat havainnot vahvistavat, ettei maankäyttöoikeuksien myöntämistä ja hankkimista koskeva tilanne Kiinassa ole selvä eikä avoin ja että viranomaiset asettavat hinnat usein mielivaltaisesti. Viranomaiset asettavat hinnat kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän (Urban Land Evaluation System) mukaisesti. Järjestelmän arviointikriteerien mukaan viranomaisten on teollisuusmaan hintoja asettaessaan muun muassa otettava huomioon teollisuuspolitiikan näkökohdat. (83)

(368)

Myös julkisesti saatavilla olevat riippumattomat tiedot viittaavat siihen, että Kiinassa maata luovutetaan alle normaalien markkinahintojen (84).

(369)

Sen vuoksi Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan mukaisena tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottaville yrityksille. Kuten 364–367 kappaleessa selitetään, Kiinassa ei ole toimivia maamarkkinoita, ja ulkoisten viitearvojen käyttö (ks. 372 kappale) osoittaa, että yhteistyössä toimineiden viejien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat huomattavasti alle tavanomaisten markkinahintojen. Lisäksi paikallisviranomaisten maksamat palautukset ovat suoria varojen siirtoja, joista koituu etua, koska ne eivät ole takaisin maksettavia avustuksia eivätkä vapaasti saatavilla markkinoilla. Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, sillä vain tietyille tuotannonaloille, tässä tapauksessa aurinkoenergia-alalle, annetaan mahdollisuus teollisuusmaan edulliseen hankkimiseen, ainoastaan tietyt liiketoimet toteutetaan tarjousmenettelyn perusteella, hinnat ovat usein viranomaisten asettamia ja viranomaisten käytännöt alalla ovat epäselviä ja läpinäkymättömiä. Kiinan maankäyttötilannetta käsitellään myös Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n asiakirjassa, jossa vahvistetaan, että maankäyttöoikeuksien tarjoamisessa kiinalaisille yrityksille ei oteta huomioon markkinaolosuhteita. (85)

(370)

Tämän vuoksi tätä tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(371)

Koska pääteltiin, että Kiinan tilanne ei maankäyttöoikeuksien osalta perustu markkinoihin, vaikuttaa siltä, ettei Kiinassa ole saatavilla yksityisiä vertailuarvoja. Sen vuoksi Kiinan kustannusten tai hintojen oikaiseminen ei ole mahdollista. Näissä olosuhteissa katsotaan, että Kiinassa ei ole alan markkinoita ja perusasetuksen 6 artiklan d kohdan ii alakohdan mukaisesti ulkoisten viitearvojen käyttö etuuden mittaamista varten on perusteltua. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimineet yhteistyössä eivätkä esittäneet ehdotuksia ulkoisesta viitearvosta, komission oli hyödynnettävä käytettävissä olevia tietoja asianmukaisen ulkoisen viitearvon vahvistamiseksi. Tältä osin pidettiin asianmukaisena käyttää viitearvona Taiwanin erilliseltä tullialueelta saatuja tietoja. Näitä tietoja käytettiin myös päällystettyä hienopaperia ja orgaanisella aineella pinnoitettuja terästuotteita koskevissa aiemmissa tukien vastaisissa tutkimuksissa.

(372)

Komissio katsoo, että maan hinnat Taiwanissa tarjoavat parhaan likiarvon niistä Kiinan alueista, joilla yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat sijaitsevat. Suurin osa vientiä harjoittavista tuottajista on sijoittautunut Kiinan kehittyneisiin maakuntiin, joissa BKT on korkea ja väestöntiheys suuri.

(373)

Tasoitustoimenpiteisiin oikeuttavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon kunkin yrityksen maankäyttöoikeuksista maksaman summan (josta on vähennetty paikallisviranomaisten palautukset) ja taiwanilaisen viitearvon perusteella normaalisti maksettavan summan välinen erotus.

(374)

Laskelmissaan komissio käytti Taiwanille vahvistettua keskimääräistä maan hintaa neliömetriä kohti oikaistuna valuutan arvon heikkenemisellä ja BKT:n kehityksellä maankäyttöoikeuksia koskevien sopimusten tekopäivästä lukien. Teollisuuskäyttöön tarkoitetun maan hintoja koskevat tiedot saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusviraston verkkosivulta. Valuutan arvon heikkeneminen ja BKT:n kehitys laskettiin Taiwanin inflaatioasteen ja asukaskohtaisen BKT:n kehityksen perusteella nykyhintoina Yhdysvaltain dollareina (saatu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n julkaisusta ”2011 World Economic Outlook”). Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuen määrä (osoittaja) on jaettu tutkimusajanjaksolle käyttäen tavanomaista teolliseen käyttöön tarkoitettujen maankäyttöoikeuksien käyttöaikaa Kiinassa; tämä käyttöaika on 50 vuotta. Tämä määrä on sen jälkeen jaettu yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tutkimusajanjakson kokonaismyynnin liikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(375)

Yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

(376)

Kiinan viranomaiset vastustivat sitä, että päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin tiedotusvälineet ja asianomaiset osapuolet siteerasivat tiettyjä tietoja lopulliset päätelmät sisältävästä asiakirjasta. On huomattava, että komissio ei julkaissut asiakirjaa. Komissio ei kutienkaan pysty valvomaan päätelmät sisältäneen asiakirjan saaneiden useiden satojen asianomaisten osapuolten toimia. Jos jotkin osapuolet päättivät tehdä asiakirjasta julkisen tai ilmaista mielipiteensä siitä, komissiolla ei ole mitään keinoja estää niitä.

(377)

Kiinan viranomaiset väittävät, että komissio ei ole noudattanut SCM-sopimuksen 12.1 artiklan mukaista ”riittäviä mahdollisuuksia” koskevaa vaatimusta. Kiinan viranomaisten mukaan komission myöntämät pitkät määräajan lykkäykset kyselylomakkeeseen vastaamiseksi (kuten 104 kappaleessa on esitetty) eivät olleet riittäviä tähän tarkoitukseen. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että SCM-sopimuksen 12.7 artiklan mukainen ”kohtuullinen määräaika” on myös SCM-sopimuksen 12.1 artiklan mukainen ”riittävä mahdollisuus” kaikkien muiden kyselylomakkeen tyyppisten asiakirjojen osalta. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että ne voivat ottaa yhteyttä otokseen valittuihin vientiä harjoittaviin tuottajiin vasta otoksen valinnan vahvistuttua, minkä vuoksi aika, joka myönnettiin vastausta varten kyselylomakkeen vastaanottamisen ja otantaa koskevan päätöksen välillä, oli merkityksetön. Kiinan viranomaiset väittivät, että komission ”halu” saattaa tutkimus nopeasti loppuun vaikuttaa päihittävän ehdottoman vaatimuksen myöntää riittävä mahdollisuus 12.1 artiklan mukaisesti. Komissio ei hyväksy näitä väitteitä, koska se teki kaikkensa myöntääkseen mahdollisimman pitkän ajan Kiinan viranomaisille kyselylomakkeeseen ja puutteita koskevaan kirjeeseen vastaamiseksi. Kiinan viranomaisille myös tiedotettiin, että pyydettyjä asiakirjoja voi toimittaa tarkastuskäynnin ajankohtaan asti.

Komissio ei estänyt Kiinan viranomaisia toimittamasta mitään tietoja menettelyn aikana ja muistutti moneen otteeseen Kiinan viranomaisia mahdollisuudesta pyytää kuulemista, jossa ne voivat esittää tietoja ja kannanottoja. Mitään Kiinan viranomaisten menettelyn aikana toimittamia tietoja ei hylätty niiden toimittamisajankohdan vuoksi. Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan vastaamiseen myönnetty aika kyselylomakkeen vastaanottamisen ja otantaa koskevan päätöksen välisenä aikana oli hyödytön, ei pidä paikkaansa. Suuri osa kyselylomakkeesta koski kyseisen tuotannonalan/tarkasteltavana olevan tuotteen yleistä tukitasoa, eikä otantaa koskeva päätös rajoittanut millään tavalla Kiinan viranomaisia keräämästä yleisluonteisia tietoja. Otoksen valinnan jälkeen Kiinan viranomaisilla oli edelleen 43 päivää aikaa kerätä otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia koskevia tietoja. Komissio toimi SCM-sopimuksen 12.1 artiklan mukaisesti ja antoi Kiinan viranomaisille riittävästi mahdollisuuksia esittää kaikki näyttö, jota ne pitivät merkityksellisenä; on kuitenkin muistettava, ettei tällainen velvoite voi olla ilman määräaikaa, jotta varmistetaan tutkimuksen loppuun saattaminen ajoissa.

(378)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio pyysi alunperin otoksen ulkopuolisista vientiä harjoittavista tuottajista yksityiskohtaisia tietoja, jotka eivät olleet välttämättömiä tietoja otantaan perustuvan tutkimuksen kannalta. On huomattava, että kun Kiinan viranomaisille tarkoitettu kyselylomake lähetettiin, päätöstä siitä, sovelletaanko menettelyyn otantaa, ei ollut tehty lopullisesti. Kun komissio oli saanut otantaa koskevaan kyselyyn vastaukset kiinalaisilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja kun oli ilmeistä, että viejien yhteistyöaste oli korkea ja että otokseen valitut viejät toimisivat yhteistyössä vastaamalla asianmukaisesti kyselylomakkeisiinsa, komissio ei vaatinut tukea koskevien yrityskohtaisten tietojen toimittamista otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Sen vuoksi komissio ei ole samaa mieltä tästä väitteestä.

(379)

Kiinan viranomaiset väittivät, että lopulliset päätelmät sisältävässä asiakirjassa komissio totesi virheellisesti, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet tiettyjä tietoja kyselylomakevastauksessa ja myöhemmissä kannanotoissa. Tämä ei pidä paikkaansa. Kuten komissio jo totesi 23 päivänä toukokuuta 2013 Kiinan viranomaisille lähettämässään kirjeessä, Kiinan viranomaiset eivät olleet toimittaneet pyydettyjä tietoja valtio-omisteisista rahoituslaitoksista ja maankäyttöoikeuksien tarjoamisesta eivätkä Sinosureen ja vientiluottovakuutustoimintaan sekä Golden Sun -demonstrointiohjelmaan liittyviä pyydettyjä asiakirjoja.

(380)

Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei ollut soveltanut käytettävissä olevia tosiseikkoja mekanismina, jolla voidaan täydentää puuttuvia tietoja paneelien ja WTO:n riidanratkaisun (86) mukaisesti, vaan komissio on soveltanut epäedullisia päätelmiä rankaisevalla tavalla ja rikkonut näin edelleen SCM-sopimuksen määräyksiä. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio ei käyttänyt saatavilla olevia tietoja pelkästään puuttuvien tietojen korvaamiseksi vaan erityisenä perustana kaikille tukea koskeville päätelmilleen jättäen täysin huomiotta merkittävän määrän Kiinan viranomaisten ja asianomaisten rahoituslaitosten toimittamia tietoja useimmiten sillä perusteella, että ne väitetysti eivät olleet täydellisiä vastauksia tai että kaikkia lukuja ei ollut todistettu. Komissio ei suinkaan toiminut näin. Kaikki Kiinan viranomaisten toimittamat tiedot, mukaan luettuna suunnitelmat ja lainsäädäntö, otettiin huomioon ja analysoitiin, ja päätelmät perustuvat näihin Kiinan viranomaisten toimittamiin asiakirjoihin, sikäli kuin ne asetettiin saataville ja tarkastuksessa vahvistettiin niiden paikkansapitävyys. Tiheät lainaukset näistä päätelmiä tukevista asiakirjoista ovat esimerkki siitä, miten komissio käsitteli Kiinan viranomaisten toimittamia tietoja. Edellä 110 kappaleessa komissio selittää selvästi ainoan tilanteen, jossa toimitettuja tietoja ei otettu huomioon sellaisenaan.

(381)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio esitti ristiriitaisia väitteitä, kun se lopulliset päätelmät sisältävässä asiakirjassa väitti, että se pyysi tutkimuksessa liiketoimikohtaisia tietoja vain otokseen valittujen viejien osalta, ja toisaalla samassa asiakirjassa totesi, että viranomaisille suunnattu kyselylomake ei rajoitu otokseen valittuihin viejiin. Tämä ei pidä paikkaansa. Komissio ei esittänyt ristiriitaisia väittämiä. Kuten jo 378 kappaleessa selitettiin, komissio pyysi alunperin yrityskohtaisia tietoja vain otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista sen jälkeen, kun päätös otannan käyttämisestä oli tehty. Voidakseen arvioida, mahdollistavatko väitetyt tukijärjestelmät tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton, komissio pyysi myös muita kuin otokseen valittuja vientiä harjoittavia tuottajia koskevia tietoja, kuten tietoja Kiinan rahoitusmarkkinoista tai maankäyttöoikeuksista. Sen vuoksi asiakirjassa mainitaan, että viranomaisille suunnattu kyselylomake ei rajoitu otokseen valittuihin viejiin.

(382)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio vaikuttaa jättävän huomiotta, että tietoja ei voida hylätä vain siksi, että niitä ei toimiteta tarkastettavaksi. Komissio ei suinkaan käsitellyt tietoja näin tässä menettelyssä. Missään tapauksessa se, että tietoja ei voitu tarkastaa, ei ollut ainoa syy siihen, että tietoja ei hyväksytty täysimääräisesti. Jos kuitenkin asiakirja-aineiston muut tiedot olivat ristiriidassa näiden tietojen kanssa eivätkä Kiinan viranomaiset pystyneet toimittamaan tietojen tueksi mitään näyttöä, tällaisia tietoja ei voitu hyväksyä sellaisenaan.

(383)

Kiinan viranomaisten mukaan komissio ”tunnusti” lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan 85 kappaleessa (esitetty edellä 117 kappaleessa), että Kiinan viranomaiset eivät valvo pankki- ja rahoituslaitoksia eivätkä voi pakottaa niitä toimittamaan tietoja. On huomautettava, että komissio ei ole tietoinen tällaisesta lausunnosta, ja johdanto-osan kappaleen tekstin tarkastelun jälkeen näin ei vaikutakaan olevan.

(384)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio vaikuttaisi olevan Kiinan viranomaisten kanssa samaa mieltä siitä, että kansallisia lakeja ei voida syrjäyttää tutkimuksessa EU:n tukia koskevalla perusasetuksella tai SCM-sopimuksella. Yhteys, jonka Kiinan viranomaiset vetivät väitetysti luottamuksellisten tietojen toimittamatta jättämiseen, oli asiaankuulumaton. WTO:n jäsenen kunnallisen lainsäädännön määräykset tai sisäiset säännöt eivät vapauta sitä WTO-sopimuksen mukaisista velvoitteista toimia yhteistyössä tutkimuksissa; tällaisissa ristiriitatilanteissa on Kiinan viranomaisten tehtävänä ehdottaa tapoja, joilla tiedot voidaan luovuttaa, jotta ne voidaan tarkastaa asianmukaisesti. Kiinan viranomaiset viittasivat tapaukseen, jossa yksi pankkivirkailija toimitti yhden luottoriskiarvioinnin otokseen valitusta yrityksestä esimerkkinä tavasta, jolla väitetysti luottamukselliset tiedot voitiin tarkastaa, ja totesivat, että komissio ei edelleenkään ollut tyytyväinen. Kuten kuitenkin 148 kappaleen sanamuodosta käy selvästi ilmi, komissio ei pitänyt ongelmana tämän kyseisen asiakirjan tarkastamista ja otti tiedot täysimääräisesti huomioon päätelmissään. Kyseessä oli kuitenkin poikkeustilanne eikä se valitettavasti toistunut useimpien samankaltaisten tietojen osalta, joita pyydettiin tässä menettelyssä.

(385)

Kiinan viranomaiset väittivät edelleen, että pankkien arkaluonteisia sisäisiä asiakirjoja pidettiin merkityksellisinä tietoina SCM-sopimuksen mukaisesti eikä niiden toimittamatta jättäminen olisi voinut johtaa käytettävissä olevien tietojen soveltamiseen. Komissio pitää lausuntoa aivan liian yleistävänä, eikä ymmärrä, miten asianmukaista tarkastamista (joka tehdään asianmukaisten luottamuksellisuusmenettelyjen mukaisesti) voitaisiin tehdä kaikissa tapauksissa, jos tällaisia asiakirjoja (mukaan luettuna ne, joihin sisältyy liiketoimia asiakkaiden kanssa) ei yksinkertaisesti toimiteta. Jos tarkastuksia ei voida tehdä, saatetaan joutua käyttämään käytettävissä olevia tietoja, jotta voidaan täyttää tiedonkeruun aukot.

(386)

Kiinan viranomaiset väittivät toistuvasti, että tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä ei ollut erityisiä tarkastamista koskevia kysymyksiä, ja viittasivat komission 23 päivänä toukokuuta 2013 päivättyyn kirjeeseen, jossa käytettiin tätä sanamuotoa. Komissio totesi kuitenkin lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan 86 kappaleessa (esitetty edellä 118 kappaleessa), että 25 päivänä maaliskuuta 2013 päivätyssä tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä oli erittäin täsmällinen ja yksityiskohtainen luettelo tällaisista tarkastuskäynnillä käsiteltävistä kysymyksistä ja asiakirjoista perusasetuksen 26 artiklan 3 kohdan ja WTO-sopimuksen vaatimusten mukaisesti. Tietyt kysymykset sisältävän luettelon, jonka toimittaminen ei perustu perusasetukseen tai WTO-sääntöihin, puute ei oikeuta Kiinan viranomaisia olemaan toimimatta yhteistyössä tarkastuskäynnillä.

(387)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio oli täysin joustamaton tarkastuskäynnin aikana. Tässä on kyseessä tosiseikkojen ja tilanteen virheellinen tulkinta ennen tarkastuskäyntiä ja sen aikana. Kuten jo lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan 88–90 kappaleessa (esitetty edellä 120–122 kappaleessa) selitettiin, komission osoittama joustavuus oli täysimääräistä ja ehdotonta. Valitettavasti Kiinan viranomaisten pyrkimykset toimittaa tietoja, joita ei voitu tarkastaa tarkastuskäynnin aikataulun puitteissa, tarkoittavat sitä, että tällaisia tietoja ei voitu ristiintarkastaa eikä niille voitu antaa tarkastetun asiakirjan painoarvoa. Kiinan viranomaiset muistuttivat komissiota myös WTO:n oikeuskäytännöstä (asia EC-Salmon), jonka mukaan sitä, ovatko asiakirjat tarkastettavissa, ei aina määritä mahdollisuus paikan päällä tehtäviin tutkimuksiin, ja väittivät, että komissio ei voi hylätä tietoja vain siksi, että ne eivät ole saatavilla tarkastuskäynnillä. Komissio huomauttaa, että tällaisille tiedoille, joita ei voida tarkastuskäynnillä tarkastaa niiden luotettavuuden ja tarkkuuden varmistamiseksi, voidaan antaa vähemmän painoarvoa kuin jos ne olisi tarkastettu asianmukaisesti, ja tämä oli tilanne joissakin tapauksissa tässä asiassa.

(388)

Kiinan viranomaiset vastustivat komission väitettyä käytäntöä olla hyväksymättä uusia asiakirjoja ja näyttöä, jotka vaativat tarkastamista sen tarkastuskäynnin päätyttyä, johon ne kuuluvat. Kuten jo lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan 89 kappaleessa (esitetty edellä 121 kappaleessa) todettiin, tämä ei pidä paikkaansa. On totta, että komissio ei yleensä voi hyväksyä asiakirjoja näytöksi tarkastuskäynnillä käynnin päätyttyä eikä tällaisten asiakirjojen tarkastaminen ole käytännössä mahdollista, mutta mikään ei estä Kiinan viranomaisia toimittamasta tällaisia asiakirjoja kirjallisena, mikä itse asiassa tapahtuikin tässä tapauksessa.

(389)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei selittänyt syytä kuuden 122 kappaleessa tarkoitetun asiakirjan pyytämiseen, minkä vuoksi niiden tarkastamista ei sallittu. Kiinan viranomaiset ottivat tämän esiin jo 3 päivänä kesäkuuta 2013 päivätyssä kirjeessään, ja komissio vastasi siihen tyhjentävästi edellä 122 kappaleessa. On jälleen huomautettava, että kaikki nämä asiakirjat koskevat kyseistä tuotannonalaa ja liittyvät tiettyihin tukijärjestelmiin, kuten etuuskohteluun perustuviin laina- tai verojärjestelyihin. Niiden nimestä ja sisällöstä käy näin ollen selvästi ilmi, että ne olivat merkityksellisiä tutkimuksen kannalta. Kiinan viranomaiset kieltäytyivät yksinkertaisesti vastaamasta mihinkään tätä koskeviin kysymyksiin tarkastuskäynnillä ja antoivat syyksi asiakirjan merkityksettömyyden menettelyn kannalta.

(390)

Kiinan viranomaiset väittivät, että ne eivät voineet toimittaa kyselylomakkeessa esittämiään tietoja tukevaa näyttöä asianomaiselle tuotannonalalle myönnettyjen luottojen prosenttiosuudesta, koska tiedot olivat pankkien hallussa, jotka ovat riippumattomia yksikköjä eivätkä Kiinan viranomaisten alaisia, ja että komission olisi tarkastettava nämä luvut pankeissa. Kiinan viranomaiset viittasivat liikepankkilain määräyksiin, joiden mukaan pankkien on hoidettava liiketoimintansa lain mukaisesti (4 §) eivätkä paikallisviranomaiset tai muut viranomaiset eri tasoilla, julkiset organisaatiot tai yksittäiset henkilöt saa puuttua pankkien liiketoimintaan (5 §). Tosiseikka on, että Kiinan viranomaiset esittivät kyselylomakevastauksessa lausunnon, jonka tueksi ne eivät esittäneet mitään näyttöä. Pankit, joissa komissio pyrki tarkastamaan tietoja, eivät myöskään pystyneet antamaan mitään näyttöä näiden tietojen tueksi. Jos tätä pidettäisiin hyväksyttävänä käytäntönä, tutkimuksen kohteena oleva osapuoli voisi vain esittää mitä tahansa väitteitä, jotka tukevat sen asiaa, ja tutkivan viranomaisen olisi hyväksyttävä se ilman mahdollisuutta tarkastaa, edustaako se todellisuutta. Tämä on sitäkin tärkeämpää, kun otetaan huomioon, että kyseiset tiedot ovat ristiriidassa asiakirja-aineiston muiden tietojen kanssa. Liikepankkilaissa on muitakin pykäliä, jotka velvoittavat pankit harjoittamaan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden ja sosiaalisen kehityksen tarpeiden ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti (34 §). Kuten Kiinan viranomaiset asianmukaisesti toivat esiin huomautuksissaan, pankkien on hoidettava liiketoimintaansa lain mukaisesti eli myös mainitun liikepankkilain 34 §:n mukaisesti. Sen vuoksi tämä oletettavasti selkeä raja valtion ja pankkien välillä ei saanut tukea tosiseikoista.

(391)

Kiinan viranomaiset väittivät, että ne toimittivat kaikki hallussaan olevat tiedot pankkien omistajuudesta. Ne myös väittivät, että pankkien omistajuutta koskevat ilmoitetut luvut ovat CBRC:n virallisia lukuja, minkä vuoksi ei ollut syytä uskoa, että Kiinan viranomaisten toimittamat tiedot olisivat virheellisiä tai harhaanjohtavia, eikä ollut syytä soveltaa perusasetuksen 28 artiklan säännöksiä. Kiinan viranomaiset totesivat vielä, että ne eivät olleet tietoisia siitä, mikä oli komission lähteenä lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan 95 kappaleessa (esitetty edellä 127 kappaleessa) esitetyssä lausunnossa (”Julkisesti saatavilla olevien tietojen mukaan vaikuttaa siltä, että niiden pankkien lisäksi, jotka Kiinan viranomaiset ilmoittivat vastauksessaan puutteita koskevaan kirjeeseen, on myös muita valtion omistamia pankkeja (jotka myönsivät lainoja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille)”). Näitä väitteitä ei voitu hyväksyä. On huomattava, että alunperin Kiinan viranomaiset väittivät kyselylomakevastauksessaan, että niillä ei ole mitään tietoja valtion omistajuudesta pankeissa. Vasta kun komissio osoitti puutteita koskevassa kirjeessä, että Kiinan lainsäädännön mukaan Kiinan viranomaisten on kerättävä tällaisia tietoja, Kiinan viranomaiset toimittivat joitakin tietoja asiasta. Tarkastuskäynnillä CBRC:n virkailija kieltäytyi antamasta mitään näyttöä pankkien omistajuutta koskevien tietojen tueksi, kieltäytyi antamasta tietojen lähdettä eikä selittänyt mistä tiedot ovat peräisin. On myös huomattava, että Kiinan viranomaiset eivät kiistäneet sitä tosiseikkaa, että ainakin viisi muuta komission lopulliset päätelmät sisältävässä asiakirjassa nimeämää pankkia (ks. 127 kappaleen alaviite) ovat valtion omistuksessa.

(392)

Kiinan viranomaiset eivät hyväksyneet lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan 97 kappaleessa (esitetty edellä 129 kappaleessa) esitettyä väittämää, jonka mukaan CBRC kieltäytyi vastaamasta kysymykseen kymmenestä suurimmasta pankista Kiinassa, koska kysymystä ei ollut esitetty kirjallisesti, ja väitti komission tulkinneen väärin tosiseikat, koska pääsyynä vastaamatta jättämiseen oli se, että koska kysymys ei sisältynyt tarkastuskäyntiä edeltävään kirjeeseen, ne tarvitsivat aikaa vastaamiseen valmistautumiseen. Itse asiassa Kiinan viranomaiset tulkitsevat väärin tätä seikkaa koskevat tosiseikat. Komissio ei vaatinut välitöntä vastausta, mutta CBRC kieltäytyi edes katsomasta kysymystä sillä verukkeella, että sitä ei ollut toimitettu ennakolta kirjallisesti. Jos syynä oli vastauksen valmisteluun vaadittavan ajan puute, Kiinan viranomaiset olisivat voineet toimittaa vastuksen myöhemmin tarkastuskäynnin aikana tai sähköpostitse (vaikkei komissio olisikaan pystynyt tarkastamaan sitä), kuten se teki useiden muiden asiakirjojen osalta. Kiinan viranomaiset eivät kuitenkaan toimineet näin.

(393)

Kiinan viranomaiset väittivät toimittaneensa kaikki CBRC:n perustamista ja toimeksiantoa koskevat asiakirjat, joita komissio pyysi kyselylomakkeessa, ja katsoivat, että koska komissio ei ottanut tätä esiin puutteita koskevassa kirjeessä eikä pyytänyt näitä asiakirjoja tarkastuskäyntiä edeltävän kirjeen liitteessä 2 mainitussa ”luettelossa asiakirjoista, jotka on toimitettava ennen tarkastuskäyntiä”, Kiinan viranomaiset eivät katsoneet olevansa velvollisia toimittamaan mitään muita asiakirjoja. Tämä ei pidä paikkaansa. Komissio pyysi kaikkia CBRC:n perustamisen ja toimeksiannon pohjana olevia asiakirjoja, mutta Kiinan viranomaiset toimittivat niistä vain joitakin. Komissio sai tietoonsa vasta CBRC:n virkailijan lausunnon perusteella, että on olemassa muitakin tähän liittyviä asiakirjoja. Kiinan viranomaisten vastaus kyselylomakkeeseen oli tältä osin epätäydellinen ja harhaanjohtava, koska Kiinan viranomaiset (CBRC) selvästi tiesivät tällaisten muiden asiakirjojen olemassaolosta, kuten CBRC:n virkailija myönsi tarkastuskäynnillä.

(394)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei itse asiassa pyytänyt tarkastuskäynnin aikana tilastoja ja raportteja pankeista, jotka antoivat luottoja otokseen valituille viejille tutkimusajanjaksolla. Ne väittivät, että komissio pyysi vain Kiinan keskuspankin CBRC:lle toimittamaa vuoden 2012 tilastoraporttia, jonka osalta CBRC:n virkailijan oli tarkistettava oikeudelliselta osastolta asiaan liittyvät luottamuksellisuusseikat. Tämä ei pidä paikkaansa. Komissio toisti tarkastuskäynnillä kyselylomakkeessa ja puutteita koskevassa kirjeessä esitetyn pyyntönsä saada tilastot kaikista pankeista, jotka antoivat lainoja otokseen valituille viejille. (87)

(395)

Kiinan viranomaiset väittivät edelleen, että valituksen tekijän viittaus valitukseen päällystettyä hienopaperia koskevassa asiassa, jossa komissio päätteli ”epäedullisten päätelmien perusteella”, että valtio-omisteiset liikepankit toimivat viranomaisena, on näyttöön perustumaton väite, joka ei liity tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittaville tuottajille myönnetyn tuen luonteeseen eikä olemassaoloon, minkä vuoksi sitä ei voida pitää riittävänä näyttönä valtion tai julkisen elimen antamasta taloudellisesta tuesta SCM-sopimuksen 11.2 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Ensinnäkin on tuotava esiin, että päällystettyä hienopaperia koskevassa asiassa tehdyt päätelmät eivät perustuneet epäedullisiin päätelmiin vaan perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti käytettävissä oleviin tietoihin, eikä ole mitään myöhempää tuomiota, jossa vahvistettaisiin Kiinan viranomaisten väite, jonka mukaan komission päätelmät olisivat perustuneet käytettävissä olevien tietojen epäasianmukaiseen käyttöön. Komissio teki samanlaisia päätelmiä valtio-omisteisista liikepankeista toisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa, joka koski Kiinasta peräisin olevien orgaanisella aineella pinnoitettujen terästuotteiden tuontia, ja muutkin tutkintaviranomaiset ovat tulleet siihen tulokseen, että kiinalaiset valtio-omisteiset liikepankit ovat julkisia elimiä, esimerkiksi Yhdysvallat päätelmässä, jonka WTO:n valituselin vahvisti (88).

(396)

Kiinan viranomaiset väittivät edelleen, että komissio pyysi tiettyjä tietoja kaikista Kiinassa toimivista pankeista ja että Kiinan viranomaiset eivät käytännössä kyenneet toimittamaan tällaisia tietoja ”yli 3 800” pankista. Komissio ei hyväksy tätä väitettä ja viittaa jälleen kerran puutteita koskevaan kirjeeseen, jossa Kiinan viranomaisten kyselylomakkeeseen antaman vastauksen jälkeen rajattiin pyydetyt tiedot koskemaan vain pankkeja, joissa Kiinan valtio on suoraan tai välillisesti osakkeenomistajana (89).

(397)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komission lausunto, jonka mukaan se otti huomioon tarkastuskäynnin aikana toimitetun, verkkosivulla olevan tiivistelmän kyseisistä Kiinan keskuspankin yleiskirjeistä, on virheellinen, minkä todistaa lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan 133 kappale (esitetty edellä 164 kappaleessa). Tämä ei pidä paikkaansa. Edellä olevassa 164 kappaleessa ei kiistetä verkkosivulta saatujen otteiden sisältöä. Siinä otetaan ne huomioon mutta hyödynnetään myös yleiskirjeen sisältöä, minkä paikkansapitävyyttä Kiinan viranomaiset eivät ole tähän mennessä kiistäneet.

(398)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio on irrottanut joitakin termejä ja fraaseja asiayhteydestä eri asiakirjoista, tulkinnut virheellisesti muita ja yrittänyt nivoa ne yhteen vahvistaakseen, että Kiinan viranomaiset edistävät tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavaa tuotannonalaa tai että valtio-omisteiset liikepankit ovat julkisia elimiä. Kiinan viranomaiset väittävät, että näiden asiakirjojen (suunnitelmien, suuntaviivojen ja päätösten) lukeminen kokonaisuudessaan osoittaisi, että komission päätelmillä ei ole oikeudellista perustaa eivätkä ne perustu näyttöön. Tämä ei pidä paikkaansa. Komissio analysoi ja otti huomioon kaikki asiakirjat, mukaan luettuna 102 kappaleessa tarkoitetut, kokonaisuudessaan, juuri siten kuin Kiinan viranomaiset esittivät.

(399)

Päätöksestä nro 40 Kiinan viranomaiset väittivät, että lopulliset päätelmät sisältävässä asiakirjassa komissio siteerasi sitä irti asiayhteydestä ”vääristääkseen sen oikean merkityksen”. Kiinan viranomaisten mukaan päätöksen nro 40 muista määräyksistä käy selvästi ilmi, että sen tarkoituksena on uusiutuvien energialähteiden käytön kehittäminen eikä aurinkomoduulien ja -kennojen luokitteleminen kehittämispolitiikan kohteeksi, kuten komissio esitti. Ei ole totta, että komission viittaus päätöksen nro 40 V §:ään olisi irrotettu asiayhteydestä. Komissio ei ota kantaa siihen, oliko yksi tarkoituksista uudistuvien energialähteiden käytön kehittäminen. On kuitenkin tosiseikka, että valtioneuvoston päätöksessä nro 40 yksilöidään uusi energiateollisuus ja aurinkoenergia prioriteettialoiksi, minkä vuoksi ne kuuluvat kannustettavien hankkeiden luokkaan teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa (Guiding Catalogue of the Industrial Restructuring). Ottaen huomioon päätöksen nro 40 17, 18 ja 19 § rahoituslaitokset voivat myöntää lainoja vain tuotannonaloille/yrityksille, jotka kuuluvat tähän luokkaan. Tämä on selvä osoitus siitä, että muun muassa aurinkomoduuleja ja -kennoja tuottava aurinkosähköteollisuus on prioriteettiasemassa.

(400)

Kiinan virnomaiset väittivät, että 10 päivänä lokakuuta tehdyn valtioneuvoston päätöksen tekstissä ei ole mitään viittausta aurinkomoduuleihin ja -kennoihin tai aurinkosähköteollisuuteen ja että jos rahoitustukea on edistetty, sen tavoitteena on ollut edistää vaihtoehtoisten energialähteiden käyttöä, mikä ei liity millään tavalla yleiseen moduulien ja kennojen tuotannon kehittämiseen. Komissio ei ole samaa mieltä asiasta. On huomattava, että tämän valtioneuvoston päätöksen yksinomaisena tavoitteena ei vaikuta olevan vaihtoehtoisten energialähteiden käytön edistäminen. Sen otsikosta (valtioneuvoston päätös uusien strategisten tuotannonalojen kehityksen kiihdyttämisestä) ja sisällöstä (mm. 1(1), 1(2), 2(2) §) käy selvästi ilmi, että tavoitteena on tukea valittujen tuotannonalojen kehittämistä (tässä tapauksessa uusien strategisten tuotannonalojen). Tätä vahvistaa myös se, että päätöksessä asetetut tavoitteet liittyvät suoraan uusien strategisten tuotannonalojen tuotokseen ja suorituskykyyn (2(3) §). Päätöksessä luodaan myös selvä yhteys uusien strategisten tuotannonalojen ja mm. aurinkomoduuleja ja -kennoja tuottavan aurinkosähköteollisuuden välille. Ei ole mitään epäilystä siitä, että aurinkosähköteollisuus on osa vaihtoehtoista energiateollisuutta, johon viitataan päätöksen 2 §:ssä tuotannonalana, jota valtion olisi edistettävä ja kehitettävä. Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat kuuluvat lisäksi huipputeknologiayritysten luokkaan, joka mainitaan päätöksen 2(2) §:ssä. Samoin 12. viisivuotissuunnitelmassa sisällytetään aurinkosähköteollisuus strategisiin tuotannonaloihin ja aurinkoenergiateollisuuden 12. viisivuotissuunnitelmassa vahvistetaan, että valtioneuvoston päätöksessä ”on sisällytetty aurinkosähköteollisuus uusien strategisten tuotannonalojen merkittävään luokkaan, jota Kiinassa kehitetään tulevaisuudessa” (90).

(401)

Kiinan viranomaisten mukaan komissio siteerasi keskipitkän ja pitkän aikavälin tiede- ja teknologiasuunnitelmaa muttei viitannut yhteenkään tapaukseen tai määräykseen, jossa asiakirjassa määriteltäisiin huipputeknologiayrityksiin kuuluviksi moduuleja ja kennoja tuottavat yritykset tai aurinkosähköteollisuus yleisesti. Kiinan viranomaisten mukaan suuntaviivojen tavoitteissa keskitytään vain kehittämään vaihtoehtoisia energialähteitä, jotta vähennetään riippuvuutta fossiilisista polttoaineista. Komissio ei ole samaa mieltä asiasta. Suurimmalle osalle tutkituista otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista on myönnetty uuden ja huipputeknologian alan yrityksen sertifikaatti, jonka perusteella ne saavat etua tuista, joiden myöntäminen on rajattu uuden ja huipputeknologian alan teknologian yrityksille (esim. verovapautukset). Otokseen valitut viejät hyödynsivät samantyyppisiä yksilöllisiä tukiohjelmia kuin mainitaan tässä suunnitelmassa.

(402)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komission lausuma, jonka mukaan tieteellistä ja teknologista kehitystä koskevassa Kiinan laissa luetellaan strategisia teollisuudenaloja, joihin aurinkoenergiateollisuus kuuluu, tukevia toimenpiteitä, ei perustu mihinkään tosiseikkoihin ja että tässä laissa ei mainita aurinkosähköteollisuutta tai strategisia tuotannonaloja eikä ole mitään perusteita väittää, että tarkasteltavana oleva tuote kuuluisi tämän lain soveltamisalaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Komission lausuman pohjana ovat lain 18 ja 34 §:n määräykset. Lain 18 §:n mukaan valtion on kannustettava ja ohjeistettava rahoituslaitoksia tukemaan uuden ja huipputeknologian alan yritysten kehittämistä. Lain 34 §:n mukaan poliittisin perustein toimivien rahoituslaitosten on tarjottava eritystukea valtion kannustamien yritysten hankkeille. Aurinkosähköteollisuus kuuluu uuden ja huipputeknologian alan luokkaan sekä niiden yritysten luokkaan, joiden hankkeita valtio kannustaa. Lisäksi saman lain 17 §:ssä luvataan etuuskohtelun mukaisia verojärjestelyjä mm. yrityksille, jotka sitoutuvat kansallisten tiede- ja teknologiasuunnitelmien kattamiin hankkeisiin. Edellä olevasta 401 kappaleesta käy selvästi ilmi, että aurinkosähköalan yritysten hankkeet kuuluvat näihin. Päätelmänä voidaan todeta, että on ainakin kolme selvää osoitusta siitä, että aurinkosähköteollisuus sekä tarkasteltavana olevaa tuotetta tuottavat ja vievät yritykset kuuluvat lain soveltamisalaan.

(403)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio on tarkastelussaan pitänyt Kiinan suunnitelmia, päätöksiä ja lakeja oikeudellisesti yhtä vaikuttavina ja saman arvoisina, mikä on vastoin oikeudellisen tulkinnan periaatteita, Kiinan lainsäädäntöä ja Kiinan viranomaisten toistuvasti esittämiä väitteitä. Kiinan viranomaisten mukaan viittaukset yleiseen viisivuotissuunnitelmaan ja erityiseen aurinkosähköalan suunnitelmaan eivät ole oikeudellisia viittauksia, koska suunnitelmien oikeudellisesta sitovuudesta ei toimitettu näyttöä. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä muu asiakirja-aineistossa oleva näyttö ei tue Kiinan viranomaisten väitettä, jonka mukaan suunnitelmat eivät ole sitovia. Lisäksi Kiinan viranomaisten kyselylomakevastauksessa toimittaman suunnitelman tekstissä todetaan selvästi, että ”suunnitelmaa on käsitelty ja se on hyväksytty Kiinan kansantasavallan kansankongressissa, ja sillä on lainvoima”. (91) Huomautuksissaan lopullisiin päätelmiin Kiinan viranomaiset totesivat, että ”Kiinan lainsäädännön mukaan perustuslaki, lait, hallinnolliset määräykset, paikalliset asetukset ja säännöt ovat Kiinan lainsäädäntöä”. Koska suunnitelmilla on lainvoima ja Kiinan viranomaiset vahvistivat, että lait ovat Kiinan lainsäädäntöä, komissio päätteli, että suunnitelmat ovat oikeudellisesti sitovia. Kiinan viranomaisten tarkastuskäynnin aikana antaman selityksen mukaan sektorikohtaiset ja alueelliset viisivuotissuunnitelmat pohjautuvat yleiseen viisivuotissuunnitelmaan, minkä vuoksi komissiolla ei ole perusteita käsitellä sektorikohtaista aurinkosähköalan viisivuotissuunnitelmaa (2011–2015) toisin kuin yleistä viisivuotissuunnitelmaa.

(404)

Kiinan viranomaiset esittivät esimerkkinä, että komission korvauksista/palautuksista antamat ohjeet ovat samalla tavoin ei-sitova asiakirja EU:ssa. Komissio olettaa, että Kiinan viranomaiset viittaavat asiakirjaan ”Komission ilmoitus polkumyyntitullien palauttamisesta” (EYVL C 127, 29.5.2002, s. 10). Itse asiassa ei ole oikein luonnehtia näitä ohjeita ei-sitoviksi, koska ne sitovat komissiota sikäli, että ne eivät riko ylemmäntasoisia sääntöjä. Komissio on määrittänyt, että Kiinan suunnitelmat ovat oikeudellisesti sitovia. Jos kuitenkin oletettaisiin, että näin ei ole, on selvää, että kansallisilla, sektorikohtaisilla ja alueellisilla suunnitelmilla, jotka ovat peräisin valtion korkeimmalta tasolta ja joissa esitetään valtion politiikka talouden ja teollisuuden kehittämisen osalta, olisi suuri todistusarvo niiden todettujen tavoitteiden tosiasiassa pakollisen luonteen osalta. On myös selvää, että valtio voi vedota niihin varoittaakseen tahoja, jotka eivät ole panneet niitä täytäntöön moitteettomasti. Sen vuoksi ne ovat edelleen erittäin merkityksellisiä määritettäessä valtion puuttumista talouselämään sekä tiettyjen tuotannonalojen ohjausta ja valvontaa.

(405)

Kiinan viranomaisten mukaan sen, että se ei toimittanut vastauksia lisäykseen A, ei pitäisi johtaa käytettävissä olevien tosiseikkojen soveltamiseen perusasetuksen 28 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaiset katsoivat, että jos komissio todella aikoi tarkastaa valituksessa olleet väitteet, joiden mukaan valtio-omisteiset pankit ovat julkisia elimiä, sen ei olisi tarvinnut lastata kysymyslomaketta sisäisiä, arkaluonteisia ja liiketoimikohtaisia tietoja koskevilla pyynnöillä sellaisten pankkien osalta, joista monet eivät olleet millään tavalla valtion omistuksessa. Kiinan viranomaiset viittasivat tietoihin, jotka koskivat pankkien myöntämiä yksittäisiä lainoja otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Komissio on eri mieltä tästä väitteestä. Lisäyksessä A pyydetyt tiedot oli tarkoitettu sen tarkastamiseen, ovatko kiinalaiset pankit julkisia elimiä ja valtuuttaako ja määrääkö valtio niiden toimintaa. Yksittäisiä lainoja koskevia tietoja lukuun ottamatta Kiinan viranomaiset eivät täsmentäneet, mitä muita pyydettyjä tietoja ne eivät pitäneet merkityksellisinä tämän kannalta.

(406)

Lisäyksessä A olevissa kysymyksissä siis pyydettiin tietoja pankkien omistajuudesta, johtokunnan ja hallintoneuvoston kokoonpanosta, osakkaiden/johtajien kokousten pöytäkirjoista, ylemmän johdon yhteyksistä valtion viranomaisiin, lainojen sektorikohtaisesta erittelystä, luotonantopolitiikasta sekä riskinarvioinnista yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettyjen luottojen osalta. Kiinan viranomaiset väittivät, että julkisia elimiä koskevien päätelmien osalta tällaiset pyynnöt olivat ”ilmeisen kohtuuttomia” ja pyydetyt tiedot olivat liian kattavia. Kiinan viranomaisten mukaan myös sen ”kynnysarvon” määrittäminen, jonka mukaan yksikköä pidetään julkisena elimenä, on tehtävä ennen kuin tällaisia tietoja edes pyydetään. Komissio ei ole samaa mieltä. Kun otetaan huomioon WTO:n valituselimen raportissa DS 379 (92) asetetut korkeat standardit, kaikki pyydetyt tiedot ovat tarpeen, myös päätelmät siitä, missä määrin valtio puuttuu rahoitusjärjestelmään. Esimerkiksi näyttö siitä, että yritykset toimivat ei-kaupallisesti, voi osoittaa valtuuttamista ja määräämistä, jos on myös merkkejä siitä, että valtio puuttuu toimintaan. Joka tapauksessa on huomattava, että heti kun otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat toimivat yhteistyössä tutkimuksessa, komissio päätti rajata pyydetyt tiedot vain näiden yritysten luottoihin eikä tehnyt mitään päätelmiä siitä, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet yksittäisistä luotoista muita tietoja, joita pyydettiin alunperin. Kaikki muut pyydetyt tiedot olivat kuitenkin edelleen merkityksellisiä tutkimuksen kannalta. Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan se ei olisi voinut toimittaa joitakin lisäyksessä A pyydettyjä tietoja, on huomattava, että Kiinan viranomaiset kieltäytyivät toimittamasta lisäyksen A tietoja kokonaisuudessaan, lukuun ottamatta useita pankkeja. Edellä esitetty huomioon ottaen pääteltiin, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet muita pyydettyjä tietoja kohtuullisessa määräajassa.

(407)

Kiinan viranomaiset ottivat esiin WTO:n valituselimen raportin asiassa US-Hot-Rolled Steel (kohta 99) (93) ja väittivät, että niillä ei ollut käytännön mahdollisuutta vastata komission ”kohtuuttomiin” tietopyyntöihin ja että komission kyvyttömyys käsitellä tätä seikkaa ja yhdistää eri pyynnöt tosiseikkoja koskeviin päätelmiin, joihin ne liittyvät, merkitsee sitä, että komissio ei toiminut vilpittömässä mielessä. Vaikka esiin otettu tapaus liittyy viejien yhteistyöhön polkumyyntitapauksessa, komissio hyväksyy, että viranomaisille osoitetussa kyselylomakkeessa tasoitustullitapauksessa on löydettävä tasapaino pyydettyjen tietojen ja sen välille, miten vastaaja käytännössä pystyy ne toimittamaan. Tämä tasapaino on kuitenkin löydyttävä kaikkien tosiseikkojen yhteydessä. Kiinan valtio-omisteisten pankkien asema julkisina eliminä on jo määritetty päällystettyä hienopaperia ja orgaanisella aineella päällystettyjä terästuotteita koskevissa tapauksissa, ja tässä tapauksessa valituksen tekijä toimitti riittävästi alustavaa näyttöä sen osoittamiseksi, että valtio-omisteiset pankit ovat edelleen julkisia elimiä. Sen vuoksi Kiinan viranomaisten olisi pitänyt osata odottaa tosiseikkoihin perustuvaa tutkimusta, jos ne olisivat halunneet kumota tämä väitteen. Valitettavasti Kiinan viranomaiset esittivät vain edelleen väitteitä, joiden mukaan niillä oli vain vähäisiä tai ei mitään tietoja valtion omistajuudesta pankeissa (erittäin merkittävä tekijä julkisen elimen asemaa määritettäessä), mikä vaikuttaisi osoittavan, että ne eivät toimineet parhaan kykynsä mukaan ja kieltäytyivät toimittamasta tarvittavia tietoja. Tämä on yksi rajoitetuista tapauksista, joissa voidaan soveltaa SCM-sopimuksen 12.7 artiklaa (WTO-paneelin raportin mukaan) (94). Komissio oli toki tietoinen siitä, että sen tietopyynnöt olivat välttämättömyyden vuoksi melko laajoja, mutta yhteistyö on kaksisuuntainen prosessi, ja Kiinan viranomaisten ensireaktiona oli vain pyytää selityksiä siitä, mihin tosiseikkojen määrityksiin tietopyynnöt liittyivät (mitä ei voida määrittää ennalta) sen sijaan, että ne olisivat ehdottaneet tapoja, joilla tietopyyntöjä voitaisiin käsitellä järkevästi.

(408)

Bank of Shanghai -pankin tarkastuksen osalta Kiinan viranomaisten mukaan se, että tarkastusta ei tehty, ei ole riittävä peruste soveltaa käytettävissä olevia tietoja ja että on joka tapauksessa komission omaa syytä, että tarkastusta ei tehty. Vastauksena tähän komissio toteaa, että Bank of Shanghai -pankkiin järjestettyyn tarkastuskäyntiin liittyvä tilanne kuvattiin lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan 111 ja 112 kappaleessa (esitetty edellä 143 ja 144 kappaleessa). Tarkastuskäyntiin liittyvät tosiseikat eivät ole muuttuneet, eikä komissio jaa Kiinan viranomaisten tulkintaa näistä tosiseikoista vaan katsoo edelleen, että se pyrki parhaansa mukaan toteuttamaan tarkastuksen, mutta se ei ollut mahdollista Kiinan viranomaisten vastustuksen vuoksi. Kiinan viranomaiset ottivat esiin WTO-paneelin raportin (95), jossa pääteltiin, että paikan päällä tehdyn tarkastuksen puute ei tarkoita sitä, että kaikki mahdollisuudet asiakirjojen tarkastamiseen olisi käytetty. Tässä tutkimuksessa Kiinan viranomaiset kuitenkin ilmoittivat komissiolle pankin tarkastusmahdollisuudesta yhtä päivää ennen Kiinan viranomaisten tarkastuksen alkamista (sen jälkeen kun tämän vahvistuksen määräaikaa oli jo pidennetty) ja sulkivat näin pois kaikki mahdollisuudet paikan päällä tehtävään tarkastukseen, koska järjestelyt oli jo tehty eikä niitä voitu muuttaa. Näissä olosuhteissa päätellään, että Kiinan viranomaiset eivät toimineet parhaan kykynsä mukaan, eikä komissio ymmärrä, miten tarkastuskäynnin aikana tehtävät tarkastukset olisi voitu tehdä muulla tavalla.

(409)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei voi jättää huomiotta HuaXia Bankin toimittamia tietoja sen omistajuusrakenteesta sillä perusteella, että tiedot eivät ole ”ihanteellisia kaikilta osin”. Komissio huomauttaa, että syy näiden tietojen hyväksymättä jättämiselle ei ollut se, että ne eivät olleet ihanteellisia kaikilta osin. Kuten jo 147 kappaleessa selitettiin, HuaXia Bank ei ilmoittanut mitään tietoja valtion omistajuudesta ennen tarkastuskäyntiä, vaikka komissio pyysi tätä jo alkuperäisessä kyselylomakkeessa. Sen jälkeen kun komissio toi esiin, että HuaXia Bankilla on joitakin valtio-omisteisia osakkeenomistajia, pankki toimitti paperiarkin, jossa oli tietoja tuntemattomasta lähteestä, minkä lisäksi tiedot olivat ristiriidassa muiden asiakirja-aineistossa olevien tietojen kanssa. Tällaisia tietoja ei voitu hyväksyä.

(410)

HuaXia Bankin päätöksestä toimittaa vain joitakin luottokelpoisuusarviointeja (ks. 148 kappale) Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio sai asianmukaisen selityksen siitä, miksi muita arviointeja ei voitu toimittaa. Komissio ei ole samaa mieltä. Koska tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessä todettiin selvästi, että tällaiset asiakirjat kuuluvat tarkastuskäynnin piiriin, selitystä, jonka mukaan ”pankin muut haarakonttorit käsittelivät kaksi riskiarviointiraporttia, ja asiasta vastaavat työntekijät eivät olleet paikalla” ei pidetty tyydyttävänä. Lisäksi Kiinan viranomaiset toistivat muuallakin sen huomautuksissa esitetyn väitteen, jonka mukaan tietoja ei voitu toimittaa asiakkaiden tietojen luottamuksellisuuden vuoksi. Komissio huomauttaa, että tasoitustullitutkimuksissa on säännöksiä luottamuksellisten tietojen käsittelystä (96) ja että useimmissa komission tätä ja muita seikkoja koskevissa pyynnöissä tarkoituksena oli tutkia eikä kopioida näitä tietoja. Komissio huomauttaa, että luottamuksellisuusperiaatteen tiukka soveltaminen saattaa tehdä mahdottomaksi useiden merkityksellisten tietojen tarkastamisen tasoitustullitutkimuksissa. Tällaisissa tilanteissa on mahdotonta ristiintarkistaa viejien moniin seikkoihin antamia vastauksia ja tarkastaa satunnaisesti tiettyjen järjestelmien etuudensaajia tapauksissa, joissa viejät eivät toimi yhteistyössä tai joissa tutkimus suoritetaan yhdistetysti.

(411)

Kiinan viranomaiset väittivät, että EXIM Bank toimi täysimääräisesti yhteistyössä tutkimuksessa ja että tiettyjä komission pyytämiä asiakirjoja ei voitu toimittaa sisäisten sääntöjen, valtionsalaisuuksien, luottamuksellisuuden tai muiden lakien vuoksi. Sen vuoksi näiden asiakirjojen toimittamatta jättäminen ei voi johtaa käytettävissä olevien tietojen soveltamiseen. Liikepankkilain mukaan EXIM Bankin virkailijat eivät voineet antaa näitä asiakirjoja tarkastuskäynnin aikana. Tältä osin ja vastoin komission olettamuksia perusasetus ja SCM-sopimus eivät voi syrjäyttää Kiinan lakeja. Kiinan viranomaiset väittivät, että johtavien toimihenkilöiden poliittiseen puolueeseen kuulumista koskevat kysymykset olivat merkityksettömiä ja huolestuttivat Kiinan viranomaisia. Komissio ei ole samaa mieltä asiasta. Vaikka WTO:n säännöt (joihin perusasetus suurimmaksi osaksi perustuu) eivät ehkä ”syrjäytä” kansallisia lakeja, tämä ei estä komissiota tekemästä päätelmiä, kun kansalliset lait vaikuttavat tekevän tyhjiksi asianmukaiset tietopyynnöt. Vaikka EXIM Bank toimitti joitakin vastauksia lisäykseen A, tosiseikka kuitenkin on, että se kieltäytyi esittämästä näiden tietojen tueksi juuri mitään lähdetietoja tai näyttöä. Sen vuoksi tiedoilla on arvoa vain suullisina lausuntoina, joiden tueksi ei ole esitetty tarkastettuja kirjallisia asiakirjoja. Jos tällainen käytäntö hyväksyttäisiin, EXIM Bank olisi voinut toimittaa lähes mitä tietoja hyvänsä ja tutkivan viranomaisen olisi täytynyt hyväksyä ne voimatta arvioida niiden paikkansapitävyyttä.

Poliittiseen puolueeseen kuulumista ja Kiinan kommunistipuolueen yksikköjä EXIM Bankissa (ja kaikissa muissakin pankeissa) koskevat kysymykset ovat erittäin merkityksellisiä määritettäessä, missä määrin valtio vaikuttaa pankkien hallintoon, kun otetaan huomioon kommunistipuolueen erityisasema Kiinan perustuslaissa. Komissio esitti näitä kysymyksiä koskevat perustelut 151 kappaleessa, minkä lisäksi on huomattava, että Kiinan kommunistipuolueen perustamisasiakirjan mukaan kaikkien organisaatioiden, mukaan luettuina yksityiset liikeyritykset, on perustettava puolueen primääriorganisaatioita, jos yrityksen palveluksessa on vähintään kolme puolueen jäsentä. Nämä organisaatiot varmistavat ja valvovat puolueen ja valtion periaatteiden ja politiikan täytäntöönpanoa ja tukevat osakkeenomistajia, johtokuntaa, hallintoneuvostoa ja johtajia niiden tehtävien ja toimivaltuuksien harjoittamisessa lainsäädännön mukaan. (97) Kiinan yrityslaissa myös velvoitetaan kaikki yritykset Kiinassa perustamaan kommunistipuolueen organisaatio yritysrakenteeseensa hoitamaan kommunistipuolueen tehtäviä (98).Sen vuoksi Kiinan kommunistipuolue liittyy Kiinan viranomaisten toimintaan ja kaikenlaisten yritysten ja laitosten toimintaan Kiinassa, ja niinpä onkin perusteltua esittää kysymyksiä puolueeseen kuulumisesta.

(412)

Kiinan viranomaiset esittivät CDB:n tarkastuksesta saman väitteen, joka koski johdon poliittiseen puolueeseen kuulumista ja Kiinan kommunistipuolueen asemaa pankissa. Komissio viittaa tältä osin 151 ja 411 kappaleessa esitettyihin päätelmiin. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että CDB ei voinut toimittaa pyydettyjä luottoriskinarviointia koskevia raportteja luottamuksellisuussyistä ja että se toimitti mallin luottokelpoisuusluokituksesta ja konkreettisen esimerkin luottoriskien arvioinnista, josta yrityksen nimi oli poistettu. On huomattava, että luottokelpoisuusluokituksen mallia ja tunnistamattoman tuotannonalan tunnistamattoman yrityksen luottokelpoisuutta ei voida pitää näyttönä yhden otokseen valitun viejän luottoriskin arvioinnista, jota komissio oli pyytänyt. Luottamuksellisuutta koskevien kysymysten osalta komissio viittaa 410 kappaleen selityksiin.

(413)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komission päätelmä, jonka mukaan valtio-omisteiset liikepankit ovat julkisia elimiä, ei ole SCM-sopimuksen 1.1 artiklan mukainen, koska komission päätelmät eivät perustu mihinkään näyttöön eikä se ole toimittanut perusteltua ja asianmukaista analyysiä päätelmästään, jonka mukaan valtion puuttuminen Kiinan rahoitussektorin toimintaan on niin merkittävää, että pankkien edellytetään noudattavan etuuskohtelupolitiikkaa. Komissio ei hyväksy tätä väitettä lainkaan. Riippumattomat tiedot, joihin viitataan 162–168 kappaleessa, osoittavat, että pankit noudattavat etuuskohtelupolitiikkaa, ja tämä käy selvästi ilmi myös useista Kiinan suunnitelmista, laeista ja poliittisista asiakirjoista, joita käsitellään 102 kappaleessa. Komissio tutki, analysoi ja siteerasi useita riippumattomien kansainvälisten organisaatioiden, kuten WTO:n, Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n, asiakirjoja, joissa kaikissa tultiin siihen johtopäätökseen, että valtio puuttuu merkittävästi Kiinan pankkisektorin toimintaan etenkin siltä osin kuin on kyse luottojen etuoikeutetuista saajista ja korkoprosentin asettamisesta.

(414)

Kiinan viranomaiset kiistivät useiden sellaisten asiakirjojen merkityksellisyyden, joita käytettiin parhaina käytettävissä olevina tietoina, joihin komissio viittasi määrittäessään valtio-omisteisten liikepankkien julkisen elimen asemaa. Alustavana huomautuksena on tuotava esiin, että komission oli turvauduttava käytettävissä oleviin tosiseikkoihin vain siksi, että Kiinan viranomaiset kieltäytyivät toimimasta yhteistyössä ja toimittamasta pyydettyjä tietoja.

(415)

Kiinan viranomaiset väittivät, että Deutsche Bankin tutkimusraportissa, jota komissio siteerasi 161 kappaleessa, kuvataan vanhaa tilannetta Kiinassa eikä sitä voida pitää asiaa tukevana näyttönä arvioitaessa Kiinan pankkisektoria 7 vuotta myöhemmin. Kiinan viranomaiset ovat väärässä väittäessään, että raportti tarjoaa perustan tilanteen arvioinnille ”7 vuotta myöhemmin”. Raportti on vuodelta 2007, ja tutkimusajanjakso, joka on asianmukainen ajanjakso Kiinan pankkisektorin arvioimiseksi tässä menettelyssä, alkaa vuonna 2011. Sen vuoksi raportissa viitataan tilanteeseen neljä vuotta ennen asiaankuuluvaa kautta. Deutsche Bankin raportti ei ole myöskään ainoa asiakirja, johon komissio perusti päätelmänsä, vaan vain lähtökohta Kiinan pankkisektoria ja etenkin sen omistajuusrakennetta koskevalle komission analyysille. Muut tiedot, joita komissio käytti vahvistaakseen Kiinan pankkisektorin omistajuusrakenteen (WTO:n, Kansainvälisen valuuttarahaston ja OECD:n raportit ja valmisteluasiakirjat), ovat yhdenmukaisia Deutsche Bankin raportin päätelmien kanssa. Tässä yhteydessä on huomattava, että Kiinan viranomaiset itse toimittivat vain vähimmäismäärän näistä toistuvasti pyydetyistä tiedoista eivätkä itse asiassa missään vaiheessa kiistäneet komission päätelmiä valtion omistajuuden tasosta pankkisektorilla ja valtion puuttumisesta pankkijärjestelmään.

(416)

Kiinan viranomaiset vastustavat myös komission viittausta WTO:n vuoden 2012 kauppapoliittiseen maatutkintaraporttiin sillä perusteella, että siinä oleva lausuma ”Kiinan pankkisektorin markkinarakenne on muuttunut vain vähän” esitettiin edeltävään tarkastelukauteen, vuoteen 2010 nähden. Komissio ei ole eri mieltä tästä. Itse asiassa komissio lainasi lopulliset päätelmät sisältävässä asiakirjassa WTO:n kauppapoliittisia maatutkintaraportteja vuosilta 2010 ja 2012 samassa kappaleessa (161) osoittaakseen, että kahden vuoden aikana muutosta on tapahtunut vain vähän. Vuoden 2010 raportissa todettiin, että ”valtion merkittävä omistajuus on huomionarvoinen seikka Kiinan rahoitussektorilla”, ja vuoden 2012 raportissa vahvistettiin, että tilanne on tältä osin muuttunut vain vähän. Myös Kiinan viranomaiset lainasivat vuoden 2012 raporttia ja väittivät näiden lainausten perusteella, että raportti on ristiriidassa 161 kappaleessa esitetyn komission arvion kanssa. Väitettä ei voitu hyväksyä. Yksikään raportin lainauksista, jotka Kiinan viranomaiset esittivät huomautuksissaan lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, eivät olleet ristiriidassa 161 kappaleessa esitetyn komission arvion kanssa tai edes kyseenalaistaneet sitä.

(417)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komission päätelmät 162 kappaleessa eivät perustu asiaa tukevaan näyttöön, koska komissio (edeltävissä kappaleissa käsitellyn Deutsche Bankin raportin ja WTO:n kauppapoliittisten maatutkintaraporttien lisäksi) ”viittaa vain mm. Maailmanpankin raporttiin ja OECD:n talouskatsaukseen muttei anna mitään perusteltuja ja asianmukaisia syitä päätelmiensä tueksi”. Väitettä ei voitu hyväksyä. Tässä yhteydessä huomautetaan, että Maailmanpankin raportissa todetaan muun muassa seuraavaa: ”Huolimatta siitä, että Kiinan rahoitusjärjestelmän uudistuksessa ja syventämisessä kolmen viime vuosikymmenen aikana on edistytty merkittävästi, se on edelleen tukahdutettu ja kärsii keskeisistä rakenteellisista epätasapainoista. Nykyjärjestelmä, jolle on ominaista valtio-omisteisten pankkien hallitsevuus, valtion voimakas puuttuminen toimintaan ja korkoprosenttien valvonta, on ollut huomattavan menestyksekäs säästöjen aktivoinnissa ja pääoman jakamisessa strategisille sektoreille Kiinan talouden elpyessä.” ja ”Rahoituslaitosten suoran ja välillisen valvonnan on annettava tietä markkinapohjaisille järjestelyille. Tämä tarkoittaisi itsenäistä keskuspankkia, joka hyväksyy avoimia markkinatoimintoja ja käyttää korkoprosentteja eikä luottokattoja likviditeetin hallintaan. Liikepankin käyttävät kaupallisia periaatteita ja luottokelpoisuusanalyysejä eivätkä noudata valtion signaaleja ohjeena luotonannossa.” ja ”Viranomaiset kaikilla tasoilla ovat olleet tiiviisti mukana rahoituslaitosten liiketoimissa joko osakkeenomistajina tai välillisesti vaikuttamalla, pääasiassa koska ne ovat voimakkaasti riippuvaisia liikepankkien luotoista poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi”. Vuoden 2010 OECD:n Kiinaa koskevassa talouskatsauksessa katsotaan, että Kiinan keskuspankin politiikkaa antolainaus- ja talletuskoron rajojen osalta ei kannusta pankkeja hinnoittelemaan riskejä asianmukaisesti eikä edistä kilpailua pankkisektorilla ja todetaan, että sen tarkoituksena on turvata aiemmin valtio-omisteisen pankkisektorin kannattavuus.

(418)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komission päätelmä, jonka mukaan Kiinan keskuspankki osallistuu ja vaikuttaa valtio-omisteisten liikepankkien korkoprosenttien asettamiseen, ei perustu asianmukaisiin syihin ja näyttöön. Kiinan viranomaiset totesivat, että komission olisi pitänyt tietää, että antolainauskorkojen rajat poistettiin heinäkuussa 2013. Ensinnäkin on huomattava, että komissio ei analysoinut Kiinan pankkimarkkinoiden tilannetta heinäkuussa 2013, koska se ei ollut merkityksellistä tässä tutkimuksessa. Toiseksi väite, jonka mukaan komission päätelmät eivät perustu asianmukaisiin syihin ja näyttöön, on virheellinen. Asiaa koskevissa yleiskirjeissä todetaan selvästi, että Kiinan keskuspankki asettaa antolainaus- ja talletuskorkojen rajat. Myös 162 kappaleessa mainitussa OECD:n katsauksessa (Economic Survey: China 2010) vahvistetaan näiden rajojen olemassaolo.

(419)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio tiesi, että yleiskirjeissä, mukaan luettuna 8 päivän kesäkuuta ja 8 päivän heinäkuuta 2012 yleiskirjeet, jotka annettiin päällystettyä hienopaperia koskevien päätelmien jälkeen, muutettiin Kiinan keskuspankin korkoprosenttikäytäntöä merkittävällä tavalla. Tämä ei pidä paikkaansa. Komissio ei voinut tietää, muuttuiko käytäntö tai miten se muuttui, koska Kiinan viranomaiset kieltäytyivät toimittamasta näitä yleiskirjeitä. Tarkastuskäynnin aikana Kiinan keskuspankin verkkosivulta toimitetuissa tiivistelmissä — joiden osalta Kiinan viranomaiset virheellisesti väittävät, että komissio jätti ne huomiotta — vahvistetaan tällaisten rajojen esiintyminen edelleen.

(420)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei vaikuttanut perustavan päätelmiään todellisuudessa käytettävissä oleviin tietoihin, jotka olivat ristiriidassa komission hallussa olevien vanhojen tietojen kanssa, vaan pikemminkin sälytti Kiinan viranomaisten velvollisuudeksi osoittaa, että päällystettyä hienopaperia koskevan tapauksen aikana vallinnut tilanne oli muuttunut. Ottaen huomioon 415–419 kappaleessa esitetyt selitykset on selvää, että tämä väite on virheellinen. Asiakirja-aineistossa ei ole käytettävissä olevia tietoja, jotka olisivat ristiriidassa komission päätelmien kanssa, eivätkä päätelmät perustu yksinomaan vanhoihin tietoihin vaan tosiseikkojen tukemaan näyttöön kaiken tutkimusajanjaksolla merkityksellisen tiedon perusteella.

(421)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komission 166 kappaleessa esittämät neljä seikkaa ovat virheellisiä eikä niille ole tehty asianmukaista oikeudellista arviointia. Kiinan viranomaisten mukaan viittaus liikepankkilain 34 §:ään, jonka mukaan liikepankkien on toteutettava lainanantotoimintansa kansallisen talouden tarpeiden pohjalta, on täysin neutraali. Ei ole selvää, mitä Kiinan viranomaiset tarkoittavat ”neutraalilla”, mutta 102 kappaleessa mainittujen suunnitelmien, poliittisten asiakirjojen ja lakien mukaan aurinkosähköteollisuuden ja sen rahoituksen ja muun tuen kehittäminen vaikuttaa olevan Kiinan talouden tarpeiden mukaista. Asiakirjoissa kannustetun ja ilmoitetun taloudellisen tuen osalta on selvää, että pankkien on tuettava aurinkosähköteollisuuteen kuuluvia yrityksiä. Päätelmistä, joiden mukaan pankkeihin sovelletaan oikeussääntöjä, joissa niiden edellytetään tarjoavan luottotukea kannustetuille hankkeille ja joiden perustana komissio käytti valtioneuvoston päätöksen nro 40 sanamuotoa, Kiinan viranomaiset väittivät, että päätelmät ovat täysin virheelliset, koska kyseisessä päätöksessä ei todeta tai viitata siihen, että aurinkosähköteollisuus olisi kannustettava hanke. Myös tämä väite on virheellinen. Edellä 399 kappaleesta käy selvästi ilmi, että aurinkosähköteollisuus kuuluu kannustettavien tuotannonalojen/hankkeiden luokkaan. Kiinan viranomaiset esittivät samanlaisen väitteen tieteen ja teknologian edistystä koskevasta Kiinan laista ja komission päätelmästä, jonka mukaan siinä edellytetään pankkien asettavan etusijalle uuden ja huipputeknologian alan yritykset ja jonka mukaan otokseen valitut tuottajat kuuluvat huipputeknologian luokkaan. Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei tehnyt oikeudellista analyysiä siitä, kuuluuko huipputeknologian alaan kuuluvaksi kuvattu aurinkosähköteollisuuden moduulien ja kennojen tuotanto tämän lain soveltamisalaan. Tämä ei pidä paikkaansa. Komissio osoitti selvän yhteyden huipputeknologian alan yritysten ja moduuleja ja kennoja tuottavan aurinkosähköteollisuuden välillä. Tätä selitetään tarkemmin 402 kappaleessa.

(422)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komission lausunnon, jonka mukaan valtio puuttuu merkittävästi ja jatkuvasti Kiinan rahoitussektorin toimintaan, tukena ei ole tosiseikkoihin perustuvaa näyttöä. Kiinan viranomaiset kiistivät komission esittämän näytön ja väittivät, että Kansainvälisen valuuttarahaston vuoden 2009 raportti, jossa tuodaan esiin korkoprosenttien vapauttamisen puute, ei ole merkityksellinen, koska Kiinan korkoprosentit on täysin vapautettu. Tämä ei pidä paikkaansa. Asiakirja-aineistossa oleva näyttö vahvistaa, että korkoprosenttien vapauttamista Kiinassa ei ole saatettu päätökseen, minkä myös Kiinan keskuspankin virkailijat vahvistivat tarkastuskäynnin aikana. Komission esiin ottamasta IMF:n vuoden 2010 maakohtaisesta raportista Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio jätti täysin huomiotta IMF:n päätelmät rahoitussektorin vapautumisesta. Tämä ei pidä paikkaansa. Komissio ei jättänyt huomiotta mitään IMF:n raportin päätelmiä, jotka olivat merkityksellisiä. IMF:n päätelmät, joihin Kiinan viranomaiset viittaavat huomautuksissaan, eivät ole ristiriidassa komission päätelmien kanssa, jotka koskevat valtion puuttumista Kiinan rahoitussektorin toimintaan, valtion omistajuutta tai antolainaus- ja talletuskorkopolitiikkaa. Se, että raportissa todetaan, että viime vuosina Kiinassa on edistytty enemmän markkinoihin perustuvan rahoitusjärjestelmän kehittämisessä, ei tarkoita sitä, että raportissa todettaisiin, että Kiinassa tosiasiallisesti on markkinoihin perustuva rahoitusjärjestelmä. Komission esiin ottamien OECD:n katsausten osalta Kiinan viranomaiset väittivät, ettei yhden lauseen perusteella voida päätellä, että pankit eivät toimi riippumattomasti Kiinassa, ja jättää huomiotta merkittävä edistyminen, joka on tapahtunut pankkisektorin vapautumisessa. Tästä väitteestä on huomattava, että komissio ei missään vaiheessa tehnyt päätelmiä ”yhden lauseen” perusteella vaan riippumattomien kansainvälisten organisaatioiden laatimien useiden asiakirjojen perusteella, kuten edellä esitetyssä tekstissä tuodaan esiin.

(423)

Kiinan viranomaiset väittivät että komission analyysi julkisen elimen määrittelystä on täysin virheellinen ja sen 168 kappaleessa esitetyt päätelmät ovat ristiriidassa WTO:n valituselimen julkista elintä koskevan tulkinnan kanssa, joka on esitetty asiassa US — Definitive Anti-dumping and countervailing duties on Certain Products for China. Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että komission päätelmät julkisen elimen määrittelystä ovat oikeudellisesti virheellisiä. Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei pystynyt vahvistamaan, että valtio-omisteisille pankeille on annettu ja että ne harjoittavat viranomaisten toimivaltaa ja että komissio ei vahvistanut i) että tehtävät, joita valtio-omisteisten pankkien väitetään harjoittavan, ovat yleensä viranomaisten harjoittamia tehtäviä eli että ne ovat ensinnäkään viranomaistehtäviä, ii) yhteisiä ominaisuuksia, jotka valtio-omisteiset pankit jakavat viranomaisten kanssa, lukuun ottamatta osakkeenomistajuutta, jota ei myöskään vahvistettu kaikkien valtio-omisteisten liikepankkien osalta, ja iii) että kaikilla valtio-omisteisilla pankeilla on vaadittu viranomaisten toimivalta, jotta ne voivat harjoittaa sitä, tai että niille on annettu toimivalta harjoittaa viranomaistehtäviä. Nämä väitteet oli hylättävä. Komissio viittaa tämän seikan analyysiin 158–167 kappaleessa. Lainat mainitaan tuen määritelmässä perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan i alakohdassa viranomaisten toimintana. Tässä tutkimuksessa valtio-omisteisia liikepankkeja sitoo suunnitelmissa ja muissa poliittisissa asiakirjoissa esitetty vaatimus edistää tiettyjen sektoreiden, mukaan luettuna aurinkosähkösektorin, toimintaa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella pääteltiin, että valtiolla on merkittävä omistusosuus pankeista Kiinassa ja että valtio harjoittaa merkittävää valvontaa valtio-omisteisissa liikepankeissa. Koska Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet pyydettyjä tietoja valtion omistusosuudesta kaikissa valtio-omisteisissa liikepankeissa Kiinassa, komissio teki päätelmät käytettävissä olevien tietojen perusteella. Näin ollen komissio päättelee, että valtio-omisteiset liikepankit toimivat valtion politiikan toteuttajana ja suorittavat viranomaistehtäviä panemalla täytäntöön etuuskohteluun perustuvaa lainanantoa tietyillä sektoreilla.

(424)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei onnistunut osoittamaan Kiinan yksityisten pankkien valtuuttamista ja määräämistä ja etenkään komissio ei vahvistanut, että Kiinan viranomaiset olisivat siirtäneet tai määränneet selväsanaisesti ja velvoittavasti tehtäviä tai toimivaltaa yksityisille pankeille ja valtio-omisteisille liikepankeille etuuskohtelun mukaisten lainojen myöntämiseksi. Komissio on eri mieltä tästä väitteestä. Kuten 170–173 kappaleessa selitetään, Kiinassa harjoitetaan valtion politiikkaa etuuskohtelun mukaisten lainojen myöntämiseksi aurinkosähköalalle. Yksityisten pankkien on pantava valtion politiikka täytäntöön. Kiinan viranomaiset ohjeistavat liikepankkilain kautta kaikkia Kiinan pankkeja harjoittamaan luotonantotoimintaansa kansallisen talouden ja sosiaalisen kehityksen tarpeiden ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti. Nämä tarpeet ja valtion teollisuuspolitiikka esitetään eri suunnitelmissa ja poliittisissa asiakirjoissa, ja etuuskohtelun mukaisen rahoituksen myöntäminen valituille tuotannonaloille, joihin aurinkosähköala kuuluu, on yksi niistä. Kiinan viranomaiset väittivät, että liikepankkilain kyseinen pykälä oli irrotettu asiayhteydestä ja että siinä ei nimenomaisesti osoitettu, että Kiinan viranomaiset olisivat siirtäneet tai määränneet tehtäviä tai toimivaltaa liikepankeille. Komissio ei ole samaa mieltä siitä, että 34 § on irrotettu asiayhteydestä, kuten jo 390 kappaleessa selitettiin, ja pitää pykälän sanamuotoa selvänä ja oikeudellisesti sitovana ohjeena kaikille Kiinan pankeille. Komissio ei myöskään ole samaa mieltä Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan asiakirjat, joissa säädetään aurinkosähköalalle annettavista etuuskohtelun mukaisista lainoista, ovat riittämätön oikeusperusta (ks. 102 kappale). Tätä selitetään laajemmin 399–403 kappaleessa.

(425)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei ollut osoittanut, että Kiinan viranomaiset valtuuttavat tai määräävät ulkomaalaisomistuksessa olevia pankkeja. Tämä väite oli hylättävä. Komissio osoitti valtuuttamisen ja määräämisen kaikkien Kiinan yksityisomistuksessa olevien pankkien osalta (mm. 169–172 ja 424 kappale), ja ulkomaisessa omistuksessa olevat pankit kuuluvat tähän ryhmään.

(426)

Valtuuttamista ja määräämistä koskevan määrittelyn osalta Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio oli tehnyt päätelmät yhden otokseen valitun viejän luottoriskinarvioinnin perusteella, jonka yksi pankki oli toimittanut, ja soveltanut tätä kaikkiin Kiinan pankkeihin, minkä vuoksi se sovelsi epäedullisia päätelmiä. On huomattava, että Kiinan viranomaiset samoin kuin pankit kieltäytyivät toimittamasta muita otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien luottoriskinarviointeja. Koska komission oli sovellettava käytettävissä olevia tietoja tältä osin ja edellä mainittu luottoriskien arviointi sisälsi parhaat käytettävissä olevat tiedot, komission päätelmät perustuivat osittain tähän asiakirjaan. Komissio kuitenkin toisti, että päätelmät tehtiin käytettävissä olevien tietojen eikä epäedullisten päätelmien perusteella.

(427)

Kiinan viranomaiset vastustivat komission arviointia Kiinan rahoitusmarkkinoiden vääristymisestä pitäen sitä ”oikeudellisesti virheellisenä”. Kiinan viranomaiset väittivät, ettei ole mitään tutkimusajanjaksoon liittyvää näyttöä, joka osoittaisi, että valtio-omisteisten liikepankkien osuus Kiinan rahoitusmarkkinoista on 2/3. Komissio on eri mieltä tästä väitteestä. Koska pankkisektorin omistusosuuksista ei saatu tietoja, joita pyydettiin toistuvasti mutta joita Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet, komissio sovelsi käytettävissä olevia tietoja. Komissio viittasi tältä osin Deutsche Bankin raporttiin, jossa todetaan, että valtio-omisteisten liikepankkien osuus Kiinan rahoitusmarkkinoista on yli 2/3. Tätä tietoa tukee myös WTO:n, IMF:n, OECD:n ja Maailmanpankin asiakirjoista saatu näyttö, joka vahvistaa, että valtion asema Kiinan pankkisektorilla ei ole merkittävästi muuttunut tutkimusajanjaksolla. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että korkoprosentteja koskeva komission lausunto (erityisesti se, että pankkien on pysyttävä Kiinan keskuspankin asettamissa rajoissa) on virheellinen, koska antolainauskoron raja on poistettu täysin. Tämä ei pidä paikkaansa. On totta, että Kiinan viranomaiset väittivät kommenteissaan, että antolainauskoron rajat on poistettu heinäkuussa 2013, mutta tämä on yli vuosi tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen. On myös asianmukaista todeta, että talletuskorkojen rajat ovat edelleen käytössä. Sen vuoksi komission päätelmä, jonka mukaan pankit eivät voi täysin vapaasti päättää lainojen ehtoja (ainakaan tutkimusajanjaksolla), pitää paikkansa, ja sen perustana on asiakirja-aineistossa oleva näyttö. Kiinan viranomaiset kiistivät myös 183–188 kappaleessa esitetyt komission päätelmät sillä perusteella, että komission siteeraamat suunnitelmat, poliittiset asiakirjat ja lait eivät väitetysti olleet merkityksellisiä. Komissio ei ole samaa mieltä tästä väitteestä ja viittaa 399–403 kappaleeseen, joissa selitetään, miksi nämä asiakirjat ovat merkityksellisiä näiden päätelmien kannalta.

Kiinan viranomaiset totesivat, että komission päätelmä, jonka mukaan tietyille pankeille annettiin pääsy valtion valuuttavarantoihin, on harhaanjohtava, koska komission esittämässä näytössä nimettiin vain EXIM Bank ja CDB, ja selittivät, että näistä varannoista hankittuja lainoja myönnetään vain valtio-omisteisille yrityksille. Komissio ei ole samaa mieltä. Näytössä todetaan vain, että kun ohjelma käynnistyi, se oli aluksi vain poliittisin perustein toimivien pankkien, CDB:n ja EXIMin, käytettävissä, mutta siinä mainitaan myös suuri Bank of Chinan laina, mikä osoittaa, että alkuperäinen rajoitus oli poistettu. Myöskään väite, jonka mukaan näytössä selvästi todetaan, että lainoja annetaan vain valtio-omisteisille yrityksille, kuten Sinopecille, ei ole paikkansapitävä. Siinä itse asiassa todetaan, että etusijalle asetetaan suuret valtio-omisteiset yritykset, muttei todeta, että lainoja voitaisiin myöntää vain niille. Kun otetaan huomioon EXIM Bankin ja CDB:n koko ja niiden vaikutus Kiinan rahoitusmarkkinoihin, vaikka ohjelma olisikin rajoitettu vain niihin, se merkitsisi joka tapauksessa rahoitusmarkkinoiden merkittävää vääristymistä kokonaisuudessaan.

(428)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei vahvistanut erityisyyttä etuuskohteluun perustuvan lainanannon osalta ja että sen erityisyyttä koskeva analyysi oli oikeudellisesti epäjohdonmukainen, koska se ei vahvistanut, viitataanko päätöksessä nro 40 hankkeisiin vai tuotannonaloihin. Kiinan viranomaisten mukaan erittäin monet talouden sektorit ja tuotannonalat kuuluvat päätöksen nro 40 soveltamisalaan eikä asiakirjassa nimenomaisesti rajata väitetyn tuen myöntämistä tietyille yrityksille, minkä vahvistamista WTO:n oikeuskäytännössä vaaditaan. Komissio on eri mieltä tästä väitteestä. Kannustettavista hankkeista on huomattava, että ne kattavat vain tiettyjä toimia tietyillä teollisuuden sektoreilla, eikä tätä luokittelua, joka kattaa vain tietyn yritysten alaryhmän Kiinassa, voida pitää yleisluonteisena tai ei-erityisenä. Komissio piti tätä luonnollisimpana tulkintana, koska saatavilla ei ollut selityksiä (eikä asiaa tukevia asiakirjoja) siitä, miten Kiinan viranomaiset täsmälleen ottaen soveltavat aurinkosähköteollisuuden käsitettä esimerkiksi päätöksessä nro 40 ja siihen liittyvässä teollisuuden rakennemuutoksia koskevassa ohjeistavassa luettelossa. Aurinkosähköala kuuluu myös 12. viisivuotissuunnitelmassa määriteltyyn strategisten tuotannonalojen luokkaan (ks. 102 kappale) ja saa tällä perusteella etuuskohtelun mukaista rahoitusta, mikä käy selvästi ilmi samassa kappaleessa siteeratuista eri suunnitelmista, poliittisista asiakirjoista ja laeista.

(429)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei ollut vahvistanut etuuskohtelun mukaiseen lainanantoon liittyvän etuuden olemassaoloa, koska ulkoisen viitearvon käyttö etuuden määrittämistä varten ei saanut tukea komission päätelmistä. Kiinan viranomaisten mukaan komissiolla ei ollut perusteita soveltaa BB-luokitusta, koska se ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että BB-luokitus olisi sen todennäköisemmin vääristymätön luottoluokitus kuin mikään muukaan luokitus, ja sen soveltaminen ”osoittaa lainvastaisten epäedullisten päätelmien käyttöä, joka on SCM-sopimuksen 12.7 artiklan vastaista”. Tämä väite oli hylättävä. Kun otetaan huomioon vääristymät ja se, etteivät lainoja myöntävät pankit arvioi asianmukaisesti otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien luottokelpoisuutta tai luottoriskiä, komissio ei olisi voinut hyväksyä yksittäisten vientiä harjoittavien tuottajien (mahdollista) luottoluokitusta sellaisenaan. BB-luokitus ei tässä tapauksessa ole epäedullinen päätelmä eikä vientiä harjoittavien tuottajien kannalta epäsuotuisa, koska se on paras markkinoilla oleva sijoituskelvottomiksi luokiteltujen lainanottajien luokitus.

(430)

Valituksen tekijä katsoi, että komission olisi pitänyt käyttää vähemmän suotuisaa luottoluokitusta kuin BB-luokitusta viitearvon muodostamiseen joidenkin vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joiden rahoitustilanne oli erityisen huono. Edellä 429 kappaleessa esitetyistä syistä komissio katsoi, että BB-luokitus (sijoituskelvoton luokka) toi asianmukaisesti esiin otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien rahoitustilanteen tutkimusajanjaksolla.

(431)

Valituksen tekijä myös vaati, että komissio paljastaa lainojen voittomarginaalia koskevat laskelmat Kiinan valuutassa. Komissio selitti menetelmän lopulliset päätelmät sisältävän asiakirjan 169 kappaleessa (esitetty edellä 198 kappaleessa). Päällystettyä hienopaperia ja orgaanisella aineella pinnoitettuja terästuotteita koskevissa menettelyissä sovelletun menetelmän mukaisesti komissio oikaisi Kiinan korkoprosentteja lisäämällä niihin parhaaseen luokkaan luokiteltujen ja BB-luokiteltujen joukkovelkakirjalainojen korkoprosenttien eron tutkimusajanjaksolla.

(432)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että etuuskohtelun mukaisesta lainanannosta saatavan edun määrittämiseksi komission olisi pitänyt verrata ”suosittujen” tuotannonalojen lainojen korkoja ”ei-suosittujen” tuotannonalojen lainojen korkoihin. Tämä väite oli hylättävä ottaen huomioon rahoitusmarkkinoita koskeva komission analyysi (ks. 181–185 kappale). Kun otetaan huomioon vahvistetut vääristymät, Kiinan rahoitusmarkkinoiden korkoprosentteja ei pidetä luotettavina.

(433)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että euro- ja dollarilainojen osalta komission ei pitäisi käyttää ulkoista viitearvoa, koska yksi avaintekijöistä, joihin komissio perusti vääristymistä koskevan analyysinsä (Kiinan keskuspankin rajat korkoprosenteille), ei päde näihin lainoihin. Tämä väite oli hylättävä. Kiinan keskuspankin asettamat korkoprosenttien rajat ovat vain yksi avaintekijöistä, joita komissio käytti Kiinan rahoitusmarkkinoita koskevassa analyysissään. Kuten 180–185 kappaleessa selitetään, on lukuisia muitakin vääristymiä, jotka itsessäänkin ovat perusteena ulkoisen viitearvon käyttämiselle myös euro- ja dollarimääräisissä lainoissa.

(434)

Useat viejät ja Kiinan viranomaiset väittivät, että viejien ja tiettyjen valtio-omisteisten pankkien sopimukset, joihin viitataan nimityksellä ”sopimukset” tässä jaksossa, eivät vastaa luottolimiittejä eikä niitä olisi pidettävä taloudellisena tukena, koska niihin ei sisälly pankin velvoitetta tai sitoumusta antaa rahoitusta tulevaisuudessa tietyin ehdoin. Ne viittasivat myös EC-Aircraft-paneelin päätelmiin, joissa todettiin, että pelkkä mahdollisuus, että valtio voi siirtää varoja täyttääkseen ennalta määritellyn edellytyksen, ei ole riittävä sen osoittamiseen, että kyseessä on taloudellinen tuki. Ne toivat esiin paneelin lausunnon, jonka mukaan sopimusjärjestelyn pitäisi itsessään ja itsestään kyetä antamaan vastaanottajalle etu, joka on erillinen ja riippumaton edusta, joka saattaa koitua varojen mahdollisesta tulevasta siirrosta.

(435)

EC-Aircraft-paneelin päätelmistä komissio huomauttaa, että päätelmät eivät ole tyhjentävät luottolimiittien tai vastaavien järjestelyjen soveltamisalan osalta eivätkä sido komission tulkintaa perusasetuksesta tässä tapauksessa. Komissio ei kuitenkaan ole eri mieltä paneelin päätelmistä vaan siitä, miten Kiinan viranomaiset soveltavat niitä tähän tutkimukseen. Sopimuksissa määrätään yleensä, että valtio-omisteisten pankkien on annettava lainaa tiettyyn rahamäärään asti, toisinaan yhdistettynä kyseisen yrityksen suorituskyvyn mahdolliseen paranemiseen. Sopimusten tekstiin voi siis sisältyä tulevan luotonannon ehtoja koskevia vähemmän eksplisiittisiä tai automaattisia velvoitteita kuin niihin sopimuksiin, joissa on kyse jonkinlaisesta luottolimiitistä. Niitä täydentävät toisinaan erilliset laina- tai luottosopimukset. On kuitenkin huomattava, että näiden sopimusten mukaiset lainat myönnetään yleensä hyvin tai jopa täysin samanlaisin ehdoin. Toisaalta sopimuksiin sisältyy määräyksiä, joissa mennään paljon pidemmälle kuin tavanomaisissa luottolimiittisopimuksissa ja joilla itse asiassa luodaan kyseisen pankin toteuttama taattu tukimekanismi. Komissio katsoo, että tässä tapauksessa sopimusten kirjalliset määräykset eivät ole välttämättä ratkaisevia, koska velvoite tai sitoumus siirtää varoja voidaan ilmaista kirjallisena tai ei-kirjallisena, ja niiden olemassaolo olisi määritettävä kaikkien tosiseikkojen perusteella.

(436)

Tällä perusteella valtio-omisteisten pankkien sopimusten mukaisten sitoumusten tai velvoitteiden täsmällinen luonne riippuu seuraavista:

(437)

Kaiken näytön perusteella päätellään, että pankit tarjoavat sopimuksia osana valtion strategiaa edistää aurinkosähköteollisuutta, ja kyseiset viejät pitävät niitä arvokkaina, riippumatta siitä, siirretäänkö varoja tosiasiallisesti. Tämä on ristiriidassa osapuolten väitteen kanssa, jonka mukaan sopimukset ovat itse asiassa arvottomia. Vaikka sopimuksilla on tavanomaisen luottolimiitin ominaisuuksia, niiden ehdot menevät tavanomaisen luottolimiitin ehtoja pidemmälle, ja ne ovat tosiasiallisesti strategisia yhteistyökumppanuuksia julkisten elinten ja yritysten välillä valtion politiikan toteuttamiseksi. Tältä osin ne toimivat valtion tuki-/takuumekanismina, joka vahvistaa kyseisten viejien markkina-asemaa ja antaa niille mahdollisuuden laajentaa kapasiteettiaan ja tuotostaan, koska ne voivat olla varmoja vaaditun rahoituksen saamisesta. Ilman tällaista tukea/takuuta viejät olisivat markkinoiden kannalta heikommassa asemassa. Näin ollen ne ovat kelpoisia varojen siirtoa tai rahoituspalvelujen saamista varten. Näin arvokkaalla takuulla on jonkinlaista arvoa markkinoilla ja ainakin siihen liittyisi merkittävän maksun maksaminen. Tämä huomioon ottaen sopimuksilla annetaan myös etu, joka on EC-Aircraft-paneelin mukaan ”erillinen ja riippumaton edusta, joka saattaa koitua varojen mahdollisesta tulevasta siirrosta”, muun muassa valtion asettaman mahdollisen maksuvelvoitteen vuoksi. Sopimus on enemmän kuin vain ”epämääräinen lupaus halvan rahoituksen saamisesta” (99) ja selvästi parantaa vastaanottajan asemaa verrattuna siihen, että niillä ei olisi sopimusta.

(438)

Etuuden määrä on vahvistettu yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan saamasta luottolimiitistä veloitettujen maksujen perusteella. Luottolimiitin myönsi pankki, jonka päätoimipaikka sijaitsee muulla rahoitusta koskevalla toimivalta-alueella kuin Kiinassa, ja siinä on kaikki tekijät, jotka sisältyvät maailman rahoitusmarkkinoilla saatavilla oleviin kaupallisiin luottolimiitteihin ja muihin kaupallisen sektorin sopimuksiin. On myös huomattava, että tämä luottolimiitti ei ehdoiltaan poikkea merkittävästi muista kaupallisista luottolimiiteistä, joita otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat, myös ulkomaisilta pankeilta, ja joissa veloitetaan maksuja. Ottaen huomioon edellä esitetty analyysi tämä on varovainen viitearvo, koska näyttö osoittaa, että sopimukset sellaisenaan ovat todellisuudessa yrityksille arvokkaampia kuin normaalit luottolimiitit. Komissio kuitenkin piti vaadittuja maksuja kohtuullisena likiarvona niistä, jotka tulisivat maksettavaksi sopimusten mukaisesti.

(439)

Kiinan viranomaiset väittivät, että pankit, jotka tekivät sopimuksia otokseen valittujen viejien kanssa, eivät ole julkisia elimiä, tai valtio ei valtuuttanut niitä tekemään näitä sopimuksia. Tämä väite oli hylättävä. Kyseiset pankit olivat samoja, jotka tarjosivat etuuskohtelun mukaista rahoitusta, ja komissio esitti 159–168 ja 169–180 kappaleessa yksityiskohtaisen selvityksen siitä, miksi ne ovat julkisia elimiä ja/tai miksi Kiinan viranomaiset valtuuttavat ja määräävät niitä.

(440)

Kiinan viranomaisten mukaan komission väite, jonka mukaan normaaleissa markkinaolosuhteissa luottolimiitteihin kohdistuu merkittäviä luotonvaraus- ja hallintomaksuja, on perusteeton, koska tällaisia maksuja sovelletaan vain ”sitoviin luottolimiitteihin”. Tämä väite oli hylättävä. Kuten edeltävässä kappaleessa todettiin, viitearvona käytetty luottolimiitti ei eroa merkittävästi ehdoiltaan muista kaupallisista luottolimiiteistä, joita otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat saivat, myös pankeilta Kiinan ulkopuolelta. Lisäksi yksi pankeista, joka teki useita tällaisia sopimuksia otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kanssa, vaikutti veloittavan samanlaisia maksuja ulkomaisilta asiakkailtaan. (100)

(441)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei ole toimittanut näyttöä tukemaan lausuntoaan, jonka mukaan valtion tarjoamat luottolimiitit (eli sopimukset) ovat osa etuuskohtelun mukaista lainanantoa. Tämä ei pidä paikkaansa. Luottolimiittien tarjoaminen on normaali osa pankkien yrityksille tarjoamaa rahoitusta, ja sopimukset ovat erillisiä toimenpiteitä, jotka kuuluvat etuuskohtelun mukaisen lainanannon piiriin. Kuten 102 kappaleessa todettiin, Kiinan viranomaiset tarjoavat useiden suunnitelmien, poliittisten asiakirjojen ja lakien kautta etuuskohteluun perustuvaa rahoitusta aurinkosähköalalle. Lisäksi näiden sopimusten nojalla nostettiin useita lainoja, mikä osoittaa, että ne ovat olennainen osa aurinkosähköalan etuuskohteluun perustuvaa rahoitusta.

(442)

Eräs vientiä harjoittava tuottaja väitti, että luottolimiittien tarjoaminen ei ole erityistä tukea. Tämä väite oli hylättävä. Kuten 441 kappaleessa selitettiin, luottolimiittien tarjoaminen on olennainen osa etuuskohteluun perustuvaa lainanantoa, minkä vuoksi 191, 192, 209 ja 428 kappaleessa esitetty erityisyyttä koskeva analyysi pätee myös luottolimiittien tarjoamiseen.

(443)

Valituksen tekijän mukaan komission olisi pitänyt vahvistaa tukimarginaali vientiostajaluottojen käytölle, koska EXIM Bank ei toiminut yhteistyössä. Komission olisi pitänyt käyttää valituksessa olleita tietoja ja Yhdysvaltain kauppaministeriön samanlaisessa aurinkosähköä koskevassa tapauksessa tekemiä päätelmiä. Väitettä ei voitu hyväksyä. Komissio tutki valituksessa olleita väitteitä muttei löytänyt mitään näyttöä siitä, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat olisivat saaneet etua tällaisista toimenpiteistä tutkimusajanjaksolla. On huomattava, että Yhdysvaltojen tapauksen ja tämän tapauksen tutkimusajanjaksot eivät olleet samat.

(444)

Asiakirjoista, joita komissio pyysi tarkastuskäynnillä (ks. 220 ja 221 kappale), Kiinan viranomaiset väittivät, että ei ole selvitetty, milloin 840-suunnitelmaa pyydettiin, että Sinosuren vuoden 2012 tilinpäätöstiedot eivät olleet saatavilla tarkastuskäynnin aikana ja että otokseen valittuja yrityksiä koskevat tiedot olivat luottamuksellisia eikä asiaan liittyviä sopimuksia muutenkaan säilytetty Sinosuren pääkonttorissa. Komissio viittaa 219, 220 ja 223 kappaleessa esitettyihin selityksiin, joissa käsitellään kaikkia näitä väitteitä. 840-suunnitelman osalta komissio haluaa lisätä, että se pyysi kaikkia merkityksellisiä asiakirjoja, jotka liittyvät Sinosuren toimintaan ja otokseen valittuja viejiä hyödyttävään väitettyyn tukiohjelmaan ja että 840-suunnitelma on varsin merkityksellinen sen päätelmien kannalta yhdessä kaikkien muiden 236 kappaleessa yksilöityjen asiakirjojen kanssa, kuten 232 kappaleen selityksissä vahvistetaan. Sinosuren vuoden 2012 tilinpäätöstietojen osalta komissio pyysi koetilinpäätöstä, jos vuoden 2012 tilinpäätöstiedot eivät olleet valmiita, mutta Sinosure kieltäytyi toimittamasta myöskään vuoden 2012 koetilinpäätöstä.

(445)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, ettei ollut oikeudellista tai tosiseikkoihin perustuvaa näyttöä tukemaan päätelmää, jonka mukaan aurinkosähköteollisuus on strateginen tuotannonala ja että tämä on olettamuksen tulosta. Komissio viittaa 231 kappaleessa annettuun selitykseen ja muistuttaa, että Kiinan viranomaiset vahvistivat tämän seikan tarkastuskäynnillä. Samanlaisista väitteistä, jotka koskevat 840-suunnitelmaa, 421-suunnitelmaa ja uusien strategisten tuotannonalojen tukitoimenpiteitä, ja väitteestä, jonka mukaan suunnitelmat eivät ole oikeudellisesti sitovia, komissio viittaa 232–234 kappaleessa esitettyihin selityksiin. Se huomauttaa vielä, että Kiinan viranomaiset eivät ole toimittaneet näitä asiakirjoja eivätkä ole keskustelleet niistä komission kanssa ja että ei ole mitään näyttöä, joka osoittaisi, että komission päätelmät ovat virheellisiä.

(446)

Kiinan viranomaiset ja yksi otokseen valittu viejä väittivät, että paikallisviranomaisten myöntämiä alennuksia ja avustuksia vientiluottovakuutusmaksujen maksamiseksi on pidetty lain vastaisesti tasoitustoimenpiteiden alaisena, koska ei ole vahvistettu, että ne ovat tukia WTO:n SCM-sopimuksen mukaisesti. Komissio viittaa tutkimuksen tuloksia koskevaan analyysiin ja etenkin 239 ja 247 kappaleeseen. Komissio huomauttaa vielä, että alennukset ja avustukset liittyvät erottamattomasti vientiluottovakuutusohjelmaan, koska niiden maksaminen on seurausta Sinosurelle vientiluottovakuutussopimuksen nojalla maksettavasta vakuutusmaksusta. Nämä alennukset kuuluvat myös kauppaministeriön ja Sinosuren yhdessä julkaiseman ilmoituksen [2004] nro 368 soveltamisalaan; ilmoituksen mukaan alue- ja paikallisviranomaisten on yhdessä pyrittävä toteuttamaan lisätukitoimenpiteitä luetteloon sisältyvien tuotteiden sekä uuden ja huipputeknologian alan yritysten vientiluottovakuutusten tueksi.

(447)

Kiinan viranomaiset kiistivät myös päätelmän, joka koski WTO:n SCM-sopimuksen liitteen 1 kohtaa j ja jonka mukaan Sinosuren vientivakuutusohjelmaa tarjottiin maksuilla, jotka eivät riitä kattamaan pitkällä aikavälillä ohjelman toimintakustannuksia ja tappioita. Väitteensä tueksi Kiinan viranomaiset siteerasivat WTO-paneelin asiassa US-Upland Cotton tekemiä päätelmiä ja esittivät selityksiä, jotka perustuivat Sinosuren vuosikertomuksiin sisältyviin erilaisiin lukuihin ja väitteisiin. Kiinan viranomaiset kyseenalaistivat myös komission viittauksen Sinosuren yhtiöjärjestyksen 11 §:ään ja Stewart Law -asianajotoimiston artikkeliin. Komissio toistaa kaikki 242–245 kappaleeseen sisältyvät selityksensä ja muistuttaa, että sen päätelmät perustuvat asiakirja-aineistossa saatavilla oleviin parhaisiin tietoihin, koska Kiinan viranomaiset kieltäytyivät yhteistyöstä, mikä esti komissiota saamasta pyytämiään merkityksellisiä tietoja. Päätelmissään komissio käsitteli asiakirja-aineistossa olevia monia tekijöitä ja näyttöä, ja näiden joukossa olivat Sinosuren yhtiöjärjestys ja Stewart Law -asianajotoimiston artikkeli. Komissio katsoo, että vaikka yksikään näistä tekijöistä ei itsessään ole ratkaiseva, ne ja kaikki muut tekijät ovat merkityksellisiä sen päätelmien kannalta. US-Upland Cotton -asian oikeuskäytännön osalta komissio on ottanut sen täysimääräisesti huomioon päätelmissään ja Kiinan viranomaisten lainaukset tästä oikeuskäytännöstä ovat varsin asiaankuuluvia.

(448)

Kiistääkseen komission 245 kappaleessa esittämän analyysin Kiinan viranomaiset toimittivat taulukon, jossa on Sinosuren julkisesti saatavilla oleviin vuosikertomuksiin vuosilta 2006–2011 sisältyvien tuloslaskelmien lukuja, ja päättelivät, että on ilmeistä, että saadut maksut olivat korkeammat kuin ohjelman toimintakustannukset. Komissio huomauttaa ensinnäkin, että Kiinan viranomaisten toimittamaan taulukkoon ei sisälly riviä, jossa esitetään Sinosuren maksamat palkkiot, vaan siinä esitetään vain toimintamenot. Luvut osoittavat kiistämättä, että joka vuosi vuodesta 2006 vuoteen 2011 (vuotta 2010 lukuun ottamatta) nettomaksut eivät koskaan ylitä nettokorvauksia ja toimintamenoja, vaikka jätettäisiin huomiotta palkkiot, jotka Kiinan viranomaiset jättivät pois. Tähän sisältyy vuosi 2011, joka kattaa osittain tutkimusajanjakson, ja tappioiden määrä on melko huomattava tiettyinä vuosina (esim. vuonna 2008). Komissio huomauttaa myös, että vuoden 2010 osalta Kiinan viranomaiset ovat ilmoittaneet suhteettoman alhaisen maksettujen nettokorvausten määrän (maksetut maksut ovat ilmoituksen mukaan 20 kertaa suuremmat kuin maksetut korvaukset), mikä ei käy ilmi vuoden 2010 vuosikertomuksesta. Kiinan viranomaisten vuodelle 2010 ilmoittama määrä perustuu jälkikäteen tehtyihin massiivisiin oikaisuihin, jotka koskivat saatavien perimistä ja muutoksia korvausvastuuseen, ja ne esitetään vain vuoden 2011 vuosikertomuksessa viittaamalla vuoteen 2010. Nämä oikaisut vaikuttavat olevan poikkeuksellisia ja epänormaaleja, ja ne ilmoitetaan vain seuraavan vuoden kertomuksessa. Komissio huomauttaa myös, että vuodelta 2011 Kiinan viranomaiset ovat sen sijaan ilmoittaneet vuoden 2011 vuosikertomukseen sisältyvät määrät. Komission on vaikea sovittaa myöhempiä oikaisuja yhteen todellisen tilanteen kanssa, etenkin kun otetaan huomioon, että Kiinan viranomaiset ja Sinosure eivät toimineet yhteistyössä eivätkä toimittaneet lisäselvityksiä tutkimuksen aikana.

Kiinan viranomaisten siteeraaman US-Upland Cotton -asian mukaan viittaus pitkään aikaväliin kohdassa j tarkoittaa riittävän pituista ajanjaksoa, jotta voidaan varmistaa puolueeton tarkastelu, joka mahdollistaa ohjelman perinpohjaisen arvioinnin ja jolla vältetään kohtuuttoman merkityksen antaminen yhdelle yksittäiselle tai epätyypilliselle tapahtumalle tietyn päivän, kuukauden, vuosikolmanneksen, puolen vuoden, vuoden tai muun tietyn ajanjakson aikana. Komissio pitää vuosia 2006–2011 riittävän pituisena tarkasteltavana ajanjaksona, ja tällä ajanjaksolla Sinosurelle aiheutui tappiota joka vuosi. Tilannetta vuonna 2010 on pidettävä yksittäisenä tai epätyypillisenä tapahtumana, jos otetaan huomioon vuoden 2011 vuosikertomuksen oikaistut luvut, ja näin ollen merkitykseltään vähäisenä, taikka huomioon on otettava merkityksellisinä vuoden 2010 vuosikertomuksesta tavanomaiset oikaisemattomat luvut, jotka osoittavat, että tulos on juuri yli kannattavuusrajan. Kun otetaan huomioon muina vuosina aiheutuneet merkittävät tappiot, tämä vahvistaa komission päätelmiä, joiden mukaan Sinosurelle aiheutui pitkän aikavälin tappioita vuosina 2006–2011. Lisäksi vaikka vuoden 2010 tiedot otettaisiin huomioon edustavina, Sinosuren toiminta oli edelleen tappiollista viitenä kuudesta vuodesta vuosina 2006–2011. Muita taulukkoja ja lukuja, jotka Kiinan viranomaiset toimittivat kiistääkseen WTO:n SCM-sopimuksen kohtaa j koskevat komission päätelmät, ei voida sovittaa yhteen muiden asiakirja-aineistossa olevien tietojen kanssa ja/tai ne eivät ole tarkastettavissa. Missään tapauksessa ne eivät itsessään osoita, että Sinosuren tulos olisi ollut kannattavuusrajalla edes lyhytaikaisen vientiluottovakuutusohjelmansa osalta kaudella 2006–2011.

(449)

Etuuden laskemisen viitearvon osalta Kiinan viranomaiset pitivät maan ulkopuolisen viitearvon vahvistamista SCM-sopimuksen vastaisena mutteivät esittäneet mitään näyttöä tämän väitteen tueksi. Komissio viittaa selitykseensä 245 kappaleessa.

(450)

Kiinan viranomaiset ja yksi otokseen valittu yhteistyössä toiminut viejä kiistivät käytetyn viitearvon sillä perusteella, että komissio ei ollut selittänyt, miksi i) vakuutusmaksun laskelma perustuu Yhdysvaltojen EXIM-pankin tietoihin; ii) se käytti tuovana maana Italiaa eikä Saksaa, jossa on tarkasteltavana olevan tuotteen tärkeimmät vientimarkkinat; iii) se käytti ajanjaksona 120:tä päivää eikä 60:tä päivää tai muuta lyhempää kautta; iv) se ei käyttänyt suoran viennin vaan FIBC (Financial Institution Buyer Credit) -vientivakuutuksen vakuutusmaksulaskelmia. Edellä i alakohdan osalta komissio viittaa 253 kappaleeseen. Edellä ii alakohdan osalta komissio katsoo, että Italia edustaa oikeaa tasapainoa alhaisimpien ja merkittävästi korkeampien riskien EU-maiden — jotka myös ovat tarkasteltavana olevan tuotteen markkinoita — ja näin ollen alhaisimpien ja korkeimpien veloitettujen vakuutusmaksujen välillä. Edellä iii alakohdan osalta komissio katsoo, että koska EXIM-pankin verkkosivulla ei ollut saatavilla 90 päivän kauteen perustuvaa simulaatiota, 120 päivää on soveltuvin edustamaan myyntiehtoja tutkimusajanjaksolla. Edellä iv alakohdan osalta komissio ei saanut simulaatiota suoran viennin vakuutusmaksujen osalta ja katsoo, että tämä viitearvo tuo esiin yleisen riskitilanteen ostajamaassa.

(451)

Eräs otokseen valittu yhteistyössä toiminut viejä väitti, että se oli ostanut vientiluottovakuutuksen osalle viennistään mutta oli maksanut tavanomaisen vakuutusmaksun eikä saanut etua Green Express -ohjelmasta tai muustakaan etuuskohtelusta, jotka valituksen tuoja esitti. Koska tämän väitteen tueksi ei esitetty näyttöä, komissio viittaa ohjelmaa koskeviin päätelmiinsä tämä asetuksen 3.4.1.4 jaksossa. Green Express -ohjelman osalta komissio viittaa 240 kappaleessa esitettyihin päätelmiinsä ja huomauttaa, että tämä on Sinosuren lyhytaikaisia vientiluottovakuutuksia koskevan ohjelman erityinen osa ja että komission päätelmät eivät koske pelkästään tätä osaa vaan koko ohjelmaa.

(452)

Kiinan viranomaiset väittävät, että ohjelmasta myönnetään avustuksia ”jaeltuja aurinkosähköjärjestelmiä” käyttäville aloille eikä tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille/viejille ja että asiaa koskevia kriteereitä lainsäädännössä ei ole kohdennettu moduulien ja kennojen tuottajiin. Kiinan viranomaiset väittävät toimittaneensa asianmukaiset asiakirjat ohjelmasta ja koordinoineensa asian otokseen valittujen yritysten kanssa tämän seikan osoittamiseksi. Kolme otokseen valittua yhteistyössä toiminutta viejää väitti, että kyseessä on käyttäjille tarkoitettu tuki, josta ei koidu etua tarkasteltavana olevalle tuotteelle, minkä vuoksi se ei ole tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava perusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan ja 3 artiklan 2 alakohdan, GATT 1994 -sopimuksen VI:3 artiklan ja WTO:n SCM-sopimuksen 19.1 artiklan mukaisesti. Nämä viejät viittasivat EU:n päätökseen Yhdysvalloista peräisin olevaa biodieseliä koskevassa asiassa (ks. komission asetuksen (EY) N:o 194/2009 johdanto-osan 97 kappale, EUVL L 67, 12.3.2009, s. 50) ja WTO:n oikeuskäytäntöön asioissa U.S.-Lead Bars (paneelin raportin kohdat 6.50, 6.53, 6.56 ja 6.57), Canada-Measures Affecting the Export of Civilian Aircraft (paneelin raportin kohta 9.112), Brazil-Export Financing Programme for Aircraft (paneelin raportin kohta 7.24) ja Canada-Measures Affecting the Export of Civilian Aircraft (valituselimen raportin kohdat 157 ja 159).

(453)

Komissio viittaa tutkimuksen päätelmiin ja etenkin tämän asetuksen johdanto-osan 243–246 kappaleeseen, joissa esitetään kattavat selitykset edellä esitetyistä väitteistä ja vahvistetaan, että määrittely on asiaa koskevien säännösten sekä Kiinan viranomaisten ja otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden viejien esiin ottaman oikeuskäytännön mukainen. Komissio toteaa edelleen, että ohjelmasta myönnetyt avustukset liittyvät suoraan tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, koska avustuskelpoisiin ”jaeltuihin aurinkosähköjärjestelmiin” kuuluu nimenomaisesti moduulien ja kennojen toimittaminen hankkeiden merkittävänä osana, minkä vuoksi valtion myöntämän etuuden ja tarkasteltavana olevan tuotteen välillä on suora ja erottamaton yhteys. Kuten myös erityisesti 244 ja 245 kappaleessa todettiin, tutkimuksessa on vahvistettu, että Kiinan viranomaiset ovat maksaneet suoria maksuja useille otokseen valituille yhteistyössä toimineille viejille (jotta ne voivat asentaa aurinkopaneeleja tuottaakseen energiaa omaan käyttöönsä, myös tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoprosessiin, käyttämällä mm. niiden itse valmistamia aurinkomoduuleja ja -kennoja). On myös vahvistettu, että viejille maksetut suorat maksut niiden toimiessa tarkasteltavana olevan tuotteen toimittajina kolmansia osapuolia oleville hankkeen toteuttajille ovat vastoin asiaa koskevan lainsäädännön säännöksiä, ja että Kiinan viranomaiset eivät ole toimittaneet näyttöä tilanteen selittämiseksi (ks. 245 ja 246 kappale).

Kiinan viranomaisten ja otokseen valitun yhteistyössä toimineen viejän suppea selitys, jonka mukaan Kiinan lainsäädännön vastainen varojen suora siirto oli välttämätön, koska hankkeen toteuttajalla oli rahoitusvaikeuksia ja jotta varmistettiin, että avustusta käytetään vain sallittuihin aurinkosähköjärjestelmiin, viittaa voimakkaasti siihen, että ilman tätä valtion suoraa varojen siirtoa toimittajana toiminut otokseen valittu yhteistyössä toiminut viejä ei olisi voinut saada varoja tarkasteltavana olevan tuotteen toimittamista varten ja että valtio ei olisi voinut varmistaa, että tuki olisi käytetty aiottuun tarkoitukseen. Tältä näkökannalta ja muun näytön puutteessa näitä maksuja on pidettävä suorana avustuksena Kiinan viranomaisilta tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajalle, joka ei muutoin olisi saanut varoja tarkasteltavana olevan tuotteen toimittamista varten (olettaen, että toimittaminen tosiasiallisesti tapahtui, mistä ei myöskään ollut mitään näyttöä). Tällä perusteella komissio katsoo, että Kiinan viranomaisten ja otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden viejien väitteille ei ole oikeudellisia perusteita.

(454)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että tilanteissa, joissa ohjelmasta maksetut etuudet koskivat tarkasteltavana olevan tuotteen toimittamista etuyhteydettömille hankkeen toteuttajille, komissiolla oli velvoite suorittaa kustannusten siirtoa koskeva analyysi tämän seikan vahvistamiseksi, ja viittasivat WTO:n päätökseen asiassa US-Softwood Lumber IV (valituselimen raportin kohdat 141 ja 142). Komissio viittaa 244–246 ja 352 kappaleessa esitettyihin selityksiin tämän väitteen hylkäämiseksi. Koska Kiinan viranomaiset ja asianomaiset osapuolet eivät toimineet yhteistyössä, komissio ei voinut suorittaa edellä tarkoitettua analyysiä. Näin ollen kyseessä ei ole kustannusten siirto eikä esiin otettu WTO:n oikeuskäytäntö ole merkityksellinen tässä tilanteessa, kun otetaan huomioon, että maksut maksettiin suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille ja liittyivät suoraan mm. tarkasteltavana olevan tuotteen toimituksiin. Koska nämä maksut eivät ole takaisin maksettavia avustuksia, kyseessä on taloudellinen tuki (varojen suora siirto) ja komissiolla on perusteet olettaa, että niistä koituu etua vastaanottajalle (tuottajille), koska kyseisten määrien jatkokäytöstä ei toimitettu mitään näyttöä. Jos valtio olisi suorittanut maksut tästä ohjelmasta kolmansia osapuolia oleville hankkeen toteuttajille ja laitteet olisi hankittu asianmukaisella markkinahinnalla, kyseisille viejille ei olisi koitunut etua. Tilanteessa, jossa maksut suoritetaan vientiä harjoittaville tuottajille, näiden yritysten aurinkopaneelien asentamiseen käyttämistä määristä koituu etua, koska ne vapautuvat kustannuksista, joita niille muutoin tästä prosessista olisi aiheutunut. Jos vientiä harjoittava tuottaja ei pysty osoittamaan, että osa avustuksesta on siirretty kolmansia osapuolia oleville käyttäjille, käytettävissä olevien tietojen perusteella oletetaan, että avustuksen tästä osasta koituu etua viejälle yleisenä tukena, joka hyödyttää yrityksen toimintaa kokonaisuudessaan. Nämä edellytykset täyttyvät tässä asiassa.

(455)

Kaksi otokseen valittua yhteistyössä toiminutta viejää väitti, että Golden Sun -ohjelma ei ole erityinen, koska asiaa koskevat vaatimukset Kiinan lainsäädännössä ovat puolueettomia ja kaikki yritykset, jotka täyttävät ne, voivat saada etua ohjelmasta ja kaikki yritykset ovat tukikelpoisia riippumatta siitä, valmistavatko ne tarkasteltavana olevaa tuotetta. Komissio viittaa 247 kappaleessa esitettyihin erityisyyttä koskeviin päätelmiin, jotka osoittavat, että edellytykset ja valintakriteerit eivät ole puolueettomia eikä niitä sovelleta automaattisesti. Asiaa koskevissa kriteereissä vahvistetaan, että ohjelma on rajoitettu sellaisiin yrityksiin, jotka täyttävät kriteerit eli joiden kokonaiskapasiteetti on vähintään 300 Wh ja joilla on varoja vähintään 100 miljoonaa RMB:tä. Valintakriteereiden mukaan saajayritysten on myös sisällyttävä paikalliseen Golden Sun -demonstrointihankkeen täytäntöönpanosuunnitelmaan, ja tutkimuksessa vahvistettiin, että näihin paikallisiin suunnitelmiin sisällyttäminen riippuu toimivaltaisten viranomaisten harkinnanvaraisista päätöksistä, jotka eivät ole avoimia eivätkä perustu puolueettomiin kriteereihin. Komissio toteaa vielä lisäksi, että avustuskelpoiset ”jaellut aurinkosähköjärjestelmät” riippuvat aurinkosähköä tuottavista laitteista, joista suurin osa on aurinkomoduuleja ja -kennoja. Sen vuoksi otokseen valittujen yhteistyössä toimineiden viejien väitteiden vastaisesti järjestelmä on erityinen myös sikäli, että vain aurinkosähköjärjestelmien eli tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat voivat käytännössä saada etuuksia ohjelmasta joko suoraan hankkeiden omistajina tai välillisesti väitettyinä tarkasteltavana olevan tuotteen toimittajina hankkeiden omistajille.

Kun otetaan myös huomioon puutteellinen yhteistyö Kiinan viranomaisten taholta, jotka eivät ole toimittaneet kaikkia komission pyytämiä budjettiasiakirjoja (ks. 234–239 kappale), voidaan päätellä, että ohjelma on myös käytännössä erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, koska ohjelmasta saavat suoraan tai välillisesti etua pääasiassa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat. Tukea käyttävät vain jotkin yritykset (tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajat) tai nämä yritykset käyttävät sitä pääasiallisesti tai suhteettoman paljon, koska ne ovat vain väitettyjen mahdollisten edunsaajien yksi alaryhmä mutta vaikuttavat saaneen kaiken tuen.

(456)

Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan valituksessa esitetty vientiin suuntautuneille ulkomaisrahoitteisille yrityksille, jäljempänä ”FIE-yritykset”, tarkoitettu ohjelma lopetettiin vuodesta 2013. Komissio huomauttaa, että tutkimusajanjakso päättyi hyvinkin ennen vuotta 2013, joten ohjelmasta tutkimusajanjaksolla myönnetyt etuudet ovat tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavia. Tämä on vahvistunut tutkimuksen päätelmissä, joiden mukaan ohjelmasta koitui etua tutkimusajanjaksolla useille otokseen valituille yhteistyössä toimineille viejille. Ohjelmasta myönnetyt etuudet jatkuvat tulevaisuudessakin, vaikka ohjelma päätettiin vuonna 2013.

(457)

Kiinan viranomaiset ja yksi otokseen valittu vientiä harjoittava viejä väittivät vielä, että uuden ja huipputeknologian alan yrityksiä koskeva järjestelmän muunnos ei ole tasoitustoimenpiteiden alainen perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdan perusteella, koska sitä ei mainittu valituksessa. Komissio viittaa 286 kappaleeseen, jossa tämä väite kumotaan yksityiskohtaisesti. Komissio muistuttaa myös, että Kiinan viranomaiset päättivät kieltäytyä yhteistyöstä tutkimuksessa tämän ohjelman muunnoksen osalta. Näiden tekijöiden lisäksi komissio huomauttaa, että valituksessa luetellaan uuden ja huipputeknologian alan yrityksiä koskevan kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelman muunnoksen lisäksi muita niihin liittyviä suoraa verotusta koskevia etuuskohtelujärjestelmiä (valituksen kohta 4.2.5.1), joissa on kyse joko niille myönnettävistä veronalennuksista (valituksen kohta 4.2.5.9) tai uuden tai huipputeknologian alan yrityksiksi tunnustettujen FIE-yritysten etuuskohtelun mukaisista verojärjestelyistä (valituksen kohta 4.2.5.8). Sen vuoksi voidaan katsoa, että ohjelmalla on erittäin tiivis yhteys joko toiseen tai molempiin näistä verojärjestelyistä sikäli, että siinä on kyse suoran veroasteen alentamisesta ja se on kohdennettu samoihin edunsaajina oleviin uuden tai huipputeknologian alan yrityksiin. Jos Kiinan viranomaiset olisivat toimineet yhteistyössä, komissio olisi voinut arvioida asianmukaisesti ja perusteellisesti kaikki tekijät, jotka liittyvät yhteyteen valituksessa esitettyjen ohjelmien kanssa, ja täyttää mahdolliset aukot valituksessa olevissa tiedoissa, jotka perustuvat alustavaan näyttöön, joka oli kohtuudella valituksen tekijän saatavilla. Näiden väitteiden perusteella komissio toteaa jälleen, että tasoitustoimenpiteiden soveltaminen tähän ohjelmaan on täysin perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdan mukaista, koska säännöksessä mahdollistetaan valituksessa yksilöityjen ”väitettyjen tukien” eikä pelkästään tiettyjen ohjelmien tutkiminen. Tässä tapauksessa väitetty tuki, valtion verotulosta luopuminen, joka kohdistuu samantyyppisiin edunsaajiin, on yhteinen kaikille kyseisille ohjelmille.

(458)

Kaksi otokseen valittua yhteistyössä toiminutta viejää väittivät tuen määrän laskemisesta, että komissio oli virheellisesti käyttänyt koko vuoden lukuja vuoden 2011 tuloveroilmoituksesta siitä huolimatta, että tutkimusajanjakso kattaa puolet vuodesta 2011 ja puolet vuodesta 2012, ja tämä on vastoin laskentamenetelmää, joka esitetään komission ohjeiden E kohdan a alakohdan ii alakohdassa (komission ohjeet tuen määrän laskemiseksi tasoitustulleja koskevissa tutkimuksissa, EYVL C 394, 17.12.1998, s. 6). Toinen näistä viejistä väitti vielä, että koska vuoden 2012 koko veroilmoitus ei ollut vielä saatavilla tarkastuksen aikana, komission olisi pitänyt perustaa vuotta 2012 koskevat laskelmansa paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa saatuihin neljännesvuosittaisiin veroilmoituksiin, joka koskivat vuoden 2012 alkupuoliskoa, ja/tai vuotta 2012 koskeviin voitto-/tappiotaulukkoihin, joista näkyy, että yritys oli tappiollinen.

(459)

Komissio viittaa 300 kappaleeseen ja vahvistaa, että on tärkeää, että etuuden laskeminen perustuu tietyn verovuoden lopullisiin auditoituihin veroilmoituksiin. Komissio toteaa vielä, että vuoden 2011 veroilmoituksen lopullinen tekeminen tutkimusajanjaksolla tekee ilmoituksessa esitetyistä etuuksista lopullisia, mikä edelleen vahvistaa tämän lähestymistavan oikeellisuutta. Komissio ei voi perustaa laskelmiaan neljännesvuosittaisiin veroilmoituksiin, koska näissä ilmoituksissa näkyy alustava tilanne ilmoituksen tekohetkellä eikä siinä määritelmällisesti oteta huomioon verovuoden lopullista konsolidoitua tilannetta. Näiden ilmoitusten tarkoituksena on varmistaa maksuvalmius valtiolle siinä tapauksessa, että veroja on maksettava, mutta niistä käy ilmi vain osittainen tilanne ilmoituksen tekohetkellä. Saattaa hyvinkin olla, että jos yritys saa vuoden kahdella viimeisellä neljänneksellä huomattavaa voittoa, joka vähintäänkin kompensoi ensimmäisten neljännesten tappiot, se ilmoittaa verotettavaa voittoa lopullisessa veroilmoituksessa. Sen vuoksi vaikka vuoden 2012 alustava veroilmoitus antaa jonkinlaisen kuvan viejän tilanteesta ilmoituksen tekohetkellä ja selittää, miksi komissio keräsi nämä tiedot, niiden merkitys ei kuitenkaan ole absoluuttinen, koska ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että lopullisessa ilmoituksessa esitettävä tilanne verovuoden lopulla olisi täysin erilainen. Vuotta 2012 koskevien voitto- ja tappiotaulukkojen osalta komissio huomauttaa, että liikekirjanpito ei aina vastaa verotuskirjanpitoa, ja saattaa hyvinkin olla, että verotustarkoituksiin ilmoitettavat tulo- ja tappiotekijät eroavat merkittävästikin liikekirjanpitotarkoituksiin ilmoitettavista tekijöistä. Verotusta varten voidaan myös tehdä oikaisuja, jotka eivät näy täysimittaisesti rahoitustaseissa. Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka yrityksen rahoitustaseet näyttävät tappiota, se ei välttämättä tarkoita sitä, että se olisi samassa tilanteessa lopullisessa veroilmoituksessaan. Näiden väitteiden perusteella komissio vahvistaa, että suoraa verotusta koskevista järjestelmistä saadun tuen laskemisessa on välttämättä käytettävä lukuja, jotka on saatu auditoiduista lopullisista tuloveroilmoituksista eikä kausittaisista veroilmoituksista tai lopullisista tai koetilinpäätöksistä.

(460)

Kiinan viranomaiset väittävät saaneensa nyt ensimmäistä kertaa tietoa siitä, että komissio pitää tasoitustoimenpiteiden alaisena T&K-ohjelmaa, joka ei korvaa valituksessa esitettyä FIE-yritysten T&K-ohjelmaa. Kiinan viranomaiset käyttävät samoja väitteitä kuin edeltävästä järjestelmästä (ks. 457 kappale) ja väittävät, että tasoitustoimenpiteiden soveltaminen järjestelmään on WTO:n SCM-sopimuksen 11 ja 13 artiklan vastaista. Kiinan viranomaiset väittävät vielä, että FIE-yritysten T&K-ohjelma päättyi vuonna 2008 ja että uuteen Kiinan yritystuloverolakiin sisältyvä uusi T&K-ohjelma ei korvaa tätä ohjelmaa, koska siinä ei viitata FIE-yrityksiin eikä edellytetä T&K-menojen olevan 10 prosenttia korkeammat kuin edeltävänä vuotena.

(461)

Komissio huomauttaa, että Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään tietoja tästä järjestelmästä vastauksessaan kyselylomakkeeseen ja puutteita koskevaan kirjeeseen, mutta järjestelmä oli tasoitustoimenpiteiden alainen jo aiemmissa tutkimuksissa (ks. 310 kappale). Komissio huomauttaa myös, että ohjelmasta keskusteltiin tarkastuskäynnin aikana Kiinan viranomaisten kanssa ja siihen liittyvät täytäntöönpanosäännökset kerättiin näytteeksi (yksi otokseen valituista viejistä oli myös toimittanut ne). Sen vuoksi Kiinan viranomaisten väitteet siitä, että sille ilmoitettiin nyt ensimmäistä kertaa, että ohjelma saattaa mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton, on perusteeton, kun myös otetaan huomioon, että useat otokseen valitut yhteistyössä toimineet viejät, joiden kanssa Kiinan viranomaiset koordinoivat vastauksensa, ilmoittivat tästä ohjelmasta kyselylomakevastauksissaan. Kiinan viranomaiset olivat täysin tietoisia tästä seikasta, koska ne tutkivat useita kertoja ei-luottamuksellista asiakirja-aineistoa. Tutkimuksen päätelmät osoittavat, että ohjelma on tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava (ks. 310–314 kappale). Komissio toteaa vielä, että ohjelmalla korvataan selvästi edellinen FIE-yrityksille suunnattu ohjelma, koska veroetuuden sama muoto ja määrä (veropohjasta vähennettävä lisävähennys) ja sama suhde ja sama perustilanne (T&K-toimien tukikelpoiset kustannukset) osoittavat tiiviin yhteyden, ja muutoksia on vain vähän. Nämä vähäiset muutokset tehtiin uuden yritysverolain uudistuksen myötä vuonna 2008, mutta ohjelman luonne ja perusolemus säilyvät olennaisesti samana. Komissio viittaa myös vireillepanoperusteita koskeviin väitteisiin, jotka esitettiin 457 kappaleessa.

(462)

Kiinan viranomaiset ja yksi otokseen valittu yhteistyössä toiminut viejä väittivät myös, että ohjelma ei ole erityinen, koska komissio ei ole osoittanut, että uuden ja huipputeknologian alan yrityksen sertifikaatin saaminen on rajattu tiettyihin yrityksiin. Komissio viittaa 313, 321 ja 325 kappaleessa esitettyihin selityksiin, jotka koskevat toista uuden ja huipputeknologian alan yrityksiin sovellettavaa vero-ohjelmaa. Komissio toteaa lisäksi, että ohjelman soveltamista koskevat täytäntöönpanosäännöt (ks. 321 kappale) vahvistavat edelleen erityisyyttä koskevaa päätelmää, koska vain valtion politiikan tukemilla aloilla toimivat ja asiaa koskevien valtion luetteloiden ja ohjeiden nojalla kelpoiset yritykset voivat saada tämän sertifikaatin. Esimerkiksi vain yritykset, jotka sitoutuvat T&K-hankkeeseen, joka kuvataan kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n asiakirjassa ”High and New Tech Fields under the Key Support of the State and the Guidelines for Current Priorities for Development in Key Sectors of the Hi-Tech Industry” vuodelta 2007, tai T&K-toimiin, jotka sisältyvät vuonna 2006 annettuun valtioneuvoston ilmoitukseen nro 6 ”Implementing the Several Supporting Policies for the Outline of the State Medium and Long-term Scientific and Technological Development (2006-2020)”, voivat saada tämän sertifikaatin. Sen vuoksi on selvää, että vero-ohjelmaa sovelletaan vain näihin tiettyihin yrityksiin asianomaisilla sektoreilla ja valtion tukemiin T&K-toimiin, mukaan luettuna yritykset kannustetulla aurinkosähkösektorilla.

(463)

Kaksi otokseen valittua yhteistyössä toiminutta viejää väittivät tuen määrän laskemisesta, että komissio oli virheellisesti käyttänyt lukuja niiden vuoden 2011 tuloveroilmoituksesta, vaikka tutkimusajanjakso kattaa puolet vuodesta 2011 ja puolet vuodesta 2012, ja tämä on vastoin laskentamenetelmää, joka esitetään komission ohjeiden E kohdan a alakohdan iii alakohdassa (komission ohjeet tuen määrän laskemiseksi tasoitustulleja koskevissa tutkimuksissa, 1998). Komissio viittaa kaikkiin 459 kappaleessa käsiteltyihin väitteisiin, jotka pätevät myös tätä ohjelmaa koskevan väitteen kumoamiseen. Komissio huomauttaa lisäksi, että väitetyllä verotappiolla verovuonna 2012 on vähäistä tai ei mitään merkitystä, koska verovähennys voidaan siirtää eteenpäin viidellä verovuodella ja vähennys voidaan tehdä seuraavina viitenä vuotena ilmoitetuista verotettavista tuloista. Sen vuoksi vaikka komissio hyväksyisikin, että yrityksille aiheutui verotappiota vuonna 2012 tai vaikka vuoden 2012 lopulliset auditoidut veroilmoitukset olisivat saatavilla ja osoittaisivat verotappiota (mikä ei ole asian laita tässä tapauksessa), se ottaisi silti huomioon ohjelmasta saadut etuudet, koska ei voida jättää huomiotta, että vuonna 2012 verovähennyksistä saadut etuudet käytettäisiin heti, kun yritys ilmoittaisi verotettavaa tuloa seuraavina viitenä verovuotena.

(464)

Kiinan viranomaiset ja eräs yhteistyössä toiminut viejä väittivät, että ohjelma ei ole erityinen, että erityisyyttä koskeva analyysi ei perustu tosiseikkoihin ja että uuden ja huipputeknologian alan yrityksen aseman saamista koskevia vaatimuksia tai tukikelpoisuutta koskevia ehtoja olisi pidettävä objektiivisina ja että ohjelman tukikelpoisuus on automaattinen. Erityisyyttä koskevan päätelmän osalta, joka koskee myös ohjelman ja T&K-verovähennyksen rajoittamista uuden ja huipputeknologian alan yrityksiin, komissio viittaa 321–325 kappaleessa antamiinsa selityksiin sekä 462 kappaleeseen, jota myös voidaan soveltaa tähän ohjelmaan. Komissio toteaa uudelleen, että edellä esitetyt täytäntöönpanotoimenpiteet ja asiakirjat osoittavat, että ohjelman soveltaminen ja uuden ja huipputeknologian alan yrityksen aseman saaminen ei suinkaan ole mahdollista kaikille yrityksille eikä perustu objektiivisiin kriteereihin, vaan se on rajoitettu vain tiettyihin Kiinan viranomaisten tukemiin sektoreihin ja yrityksiin kriteereillä, jotka eivät vaikuta olevan objektiivisia tai neutraaleita. Etuuksien saaminen ohjelmasta ei myöskään ole automaattista vaan riippuu uuden ja huipputeknologian alan yrityksen sertifikaatista, jonka toimivaltaiset viranomaiset myöntävät harkinnanvaraisesti, minkä vuoksi se ei ole automaattinen.

(465)

Eräs yhteistyössä toiminut viejä väitti, että komissio laski virheellisesti tästä ohjelmasta saadun etuuden, koska se käytti vuoden 2011 auditoitua veroilmoitusta vaikka vuoden 2012 ensimmäisen ja toisen neljänneksen veroilmoitukset olivat saatavilla ja toimitettiin tarkastuskäynnillä, ja joka tapauksessa komissio olisi voinut pyytää kopion vuoden 2012 lopullisesta tuloveroilmoituksesta heti kun se olisi saatavilla. Viejä väitti myös, että jos vuoden 2011 veroilmoitusta käytetään laskettaessa tuesta saatua etuutta, olisi käytettävä yrityksen vuoden 2011 liikevaihtoa eikä tutkimusajanjakson liikevaihtoa. Komissio viittaa selitykseensä 459 kappaleessa. Komissio huomauttaa lisäksi, että tarkastuskäyntiä edeltävässä kirjeessään otokseen valituille viejille, myös kyseiselle viejälle, se pyysi nimenomaisesti alkuperäisiä täydellisiä veroilmoituksia tutkimusajanjakson kattavilta verovuosilta ja kolmelta edeltävältä vuodelta. Sen vuoksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja olisi voinut ja sen olisi pitänytkin toimittaa vuoden 2012 veroilmoitus heti kun se oli saatavilla, ja komissio huomauttaa, että se ei ole tehnyt näin nytkään, kun se lähetti huomautuksensa lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Väitteestä, jonka mukaan komission olisi pitänyt käyttää vuoden 2011 liikevaihtoa etuuden laskemiseksi, se huomauttaa, että vuoden 2011 veroilmoituksesta saatua etuuden määrää pidetään kohtuullisena osoituksena tilanteesta tutkimusajanjaksolla, etenkin kun vuoden 2011 vero oli maksettava tutkimusajanjaksolla (kuukausi) ja vuotta 2012 koskevat lopulliset tiedot eivät olleet saatavilla tarkastuksen aikana. Komissio ei kuitenkaan voi käyttää eri nimittäjiä mittaamaan eri tukia, koska tällöin prosenttiluvut eivät ole vertailukelpoisia eivätkä laskelmat ole johdonmukaisia. Komissio toteaa vielä, että sillä ei ole tarkastettuja lukuja liikevaihdosta vuodelta 2011 vaan vain tutkimusajanjaksolta.

(466)

Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei määrittänyt tuen erityisyyttä SCM-sopimuksen 2.1 artiklan ja 2.2 artiklan nojalla, eikä se myöskään perustellut erityisyyttä koskevia päätelmiään niitä selkeästi tukevan näytön perusteella SCM-sopimuksen 2.4 artiklan mukaisesti. Kiinan viranomaisten mukaan komissio ei esittänyt mitään tosiseikkoihin perustuvaa näyttöä siitä, mitkä ovat niitä tiettyjä tuotannonaloja, joille tarjotaan maankäyttöoikeuksia etuuskohtelun mukaisin hinnoin, ja mikä on sen oikeusperusta arviolle, jonka mukaan aurinkokennoja ja -moduuleja tuottava tuotannonala kuuluu osana näihin tuotannonaloihin. Eräs vientiä harjoittava tuottaja esitti samanlaisen väitteen. Nämä väitteet oli hylättävä. Komissio esitti 364 kappaleessa esimerkkejä maankäyttöoikeuksia koskevista ilmoituksista, joissa viranomaiset rajasivat mahdolliset ostajat aurinkosähköteollisuuteen ja asettivat hintarajat otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ostamille maankäyttöoikeuksille. Koska Kiinan viranomaisilta ei saatu pyydettyjä tietoja ja kun otetaan huomioon valtion tuki aurinkosähköteollisuudelle sekä maankäyttöoikeuksien myöntämiseen liittyvä harkinnanvaraisuus ja läpinäkymättömyys, komissio katsoo, että tiedot vahvistivat erityisyyden esiintymisen.

(467)

Kiinan viranomaiset ja useat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komission valitsema maankäyttöoikeuksia koskeva viitearvo ei ole riittävä. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komissio ei pyrkinyt parhaansa mukaan yksilöimään viitearvoa, joka on lähellä markkinaolosuhteita, jotka vallitsisivat ilman vääristymistä, kuten vaaditaan WTO:n paneelin päätöksessä asiassa US — Definitive Anti-Dumping and Countervailing Duties on Certain Products from China  (101). Tämä väite oli hylättävä. Komissio tarkasteli yksityiskohtaisesti eri indikaattoreita ja vertaili Taiwania ja Kiinaa kokonaisuudessaan sekä yksittäisiä asiaan liittyviä Kiinan maakuntia. Analyysin jälkeen komissio pitää Taiwania asianmukaisena vertailumaana kaikkien asiakirja-aineistoon sisältyvien seuraavien tietojen perusteella: i) talouskehityksen taso ja taloudellinen rakenne Taiwanissa ja suurimmassa osassa niistä Kiinan maakunnista ja kaupungeista, joissa yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat sijoittautuneina, ovat vertailukelpoiset, ii) Kiinan ja Taiwanin fyysinen läheisyys, iii) teollisen infrastruktuurin korkea taso, joka vallitsee sekä Taiwanissa että näissä Kiinan maakunnissa, iv) tiiviit taloudelliset siteet ja rajatylittävä kauppa Taiwanin ja Kiinan välillä, vi) samanlainen väestöntiheys kyseisissä Kiinan maakunnissa ja Taiwanissa, vi) vertailuarvon muodostamiseen käytetyn maan tyypin ja liiketoimien samanlaisuus Taiwanissa ja Kiinassa sekä vii) Taiwanin ja Kiinan samanlaiset väestörakenteelliset sekä kielelliset ja kulttuurilliset piirteet. Lisäksi useimpia kyseisistä maakunnista pidetään tärkeimpinä tuottavina maakuntina Kiinassa.

Vaikka BKT asukasta kohden Taiwanissa ja näissä Kiinan maakunnissa ja kaupungeissa ei ole täysin sama, näiden maakuntien ja kaupunkien BKT on kasvanut nopeasti viime vuosina ja ne ovat saavuttamassa Taiwania. Lisäksi viimeaikaisten tietojen mukaan näyttää siltä, että sekä Kiinassa kokonaisuudessaan että kyseisissä maakunnissa ja kaupungeissa BKT kasvaa huomattavasti nopeammin kuin Taiwanissa, joten ne saavuttavat Taiwania vauhdilla. On kuitenkin tärkeää huomata, että ei-markkinatalousmaan (Kiinan) ja vakiintuneen markkinatalousmaan (Taiwanin) BKT:n tarkka vertailu ei ole ratkaiseva tekijä, koska on tavallista, että ei-markkinatalousmaan talous laahaa toimivan markkinatalouden jäljessä BKT:n suhteen. Myös monet muut tekijät, kuten kaavoitussäännöt ja ympäristöpolitiikka, saattavat vaikuttaa teollisuusmaan tarjontaan ja kysyntään. Varsinainen kysymys on, minkälaiset olisivat ”vallitsevat markkinaedellytykset” maankäyttöoikeuksien suhteen näissä Kiinan maakunnissa, jos se olisi toimiva markkinatalous, ja kaiken näytön perusteella ne muistuttaisivat hyvin läheisesti Taiwania.

(468)

Valituksen tekijä väitti, että komission olisi pitänyt ilmoittaa tutkimuksen aikana havaitut muut tukijärjestelmät ja vahvistaa tukimarginaalit myös tällaisille järjestelmille, joita ei mainittu valituksessa. Tältä osin on huomattava, että komissio tutki kaikkia tukia, jotka täyttivät vireillepanoa koskevat oikeudelliset vaatimukset.

(469)

Valituksen tekijä väitti, että komission olisi pitänyt vahvistaa tukimarginaali monikiteisen piin tarjoamiselle riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan valituksessa olleiden tietojen ja Yhdysvaltain kauppaministeriön samanlaisessa aurinkosähköä koskevassa tapauksessa tekemien päätelmien perusteella. Komissio tutki ohjelmaa ja päätteli otokseen valituilta vientiä harjoittavilta tuottajilta ja Kiinan viranomaisilta saatujen tietojen perusteella, että ohjelmasta ei koitunut etuutta tutkimusajanjaksolla pääasiassa siksi, että monikiteisen piin tuontihinnat olivat alemmat kuin kiinalaisten toimittajien veloittamat hinnat. On huomattava, että Yhdysvaltojen tapauksen ja tämän tapauksen tutkimusajanjaksot eivät olleet samat.

(470)

Valituksen tekijä väitti myös, että komission olisi pitänyt vahvistaa tukimarginaali sähkön tarjoamiselle riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Tämä väite oli hylättävä. Komissio ei löytänyt riittävää näyttöä siitä, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat, LDK:ta lukuun ottamatta, olisivat saaneet etua sähkön tarjoamisesta etuuskohtelun mukaisin hinnoin tutkimusajanjaksolla.

(471)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komission laskentamenetelmän tuloksena saatiin kaksinkertainen polkumyynti- ja tukimarginaali. Kiinan viranomaisten mukaan komission olisi pitänyt vähentää vientiluottovakuutusohjelmalle laskettu tukimarginaali polkumyyntimarginaaleista sillä perusteella, että kyseessä on vientituki. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että komission olisi pitänyt vähentää polkumyyntimarginaalista tukimarginaalit, jotka laskettiin maan ulkopuolisten viitearvojen perusteella. Sen perustelujen mukaan polkumyynnin osa, joka on laskettu vertailumaan normaaliarvon perustella on itse asiassa samaa tukea, joka on tasoitustoimenpiteiden alaista rinnakkaisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa. Kummallakaan näistä väitteistä ei ollut vaikutusta tulokseksi saataviin toimenpiteisiin, sillä tässä tapauksessa molempia tulleja rajoittaa vahinkomarginaali. Kiinan viranomaiset myös vahvistivat tämän huomautuksissa, jotka ne esittivät lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Sen vuoksi näitä väitteitä ei ollut tarpeen käsitellä.

(472)

Perusasetuksen säännösten mukaisesti tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien määrät arvo-osuutena ilmaistuna on tutkimuksen kohteena olevien yritysten osalta ilmoitettu seuraavassa taulukossa:

(473)

Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otoksen ulkopuolisten yhteistyössä toimineiden yritysten kokonaistukimarginaali, joka laskettiin otokseen kuuluneille yhteistyössä toimineille yrityksille vahvistetun painotetun keskimääräisen kokonaistukimarginaalin perusteella, on 6,4 prosenttia.

(474)

Koska kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöaste oli korkea, ”kaikkia muita yrityksiä” koskeva tulli asetettiin otokseen valittuihin tai tutkimuksessa yhteistyössä toimiviin yrityksiin sovellettavan korkeimman tullin tasolle. Kaikkien muiden yritysten tullia sovelletaan niihin yrityksiin, jotka eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä.

(475)

Samankaltaista tuotetta tuottaa unionissa noin 215 tuottajaa. Ne muodostavat unionin tuotannonalan perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ”unionin tuotannonala”. Toimielimet ovat tarkastaneet asianomaisten osapuolten väitteet, joiden mukaan tuottajia oli enemmän; tarkastuksessa kävi ilmi, että väitetyt muut tuottajat olivat itse asiassa enimmäkseen vientiä harjoittavia tuottajia, niihin etuyhteydessä olevia tuojia, jakelijoita ja asentajia.

(476)

Kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, mukaan luettuna valituksen tekijän toimittamat tiedot, riippumattoman konsulttiyrityksen, Europressedienstin, jäljempänä ”konsultti”, toimittamat makrotaloudelliset tiedot sekä otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistetut kyselylomakevastaukset, käytettiin vahvistamaan unionin kokonaistuotannon määrä tutkimusajanjaksolla, koska tuotannosta ei ollut saatavilla kattavia julkisia tietoja. Koska unioniin tuotavat moduulit ja kennot kirjataan tullinimikkeisiin, jotka kattavat sellaisiakin tuotteita, jotka eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin, ja ilmoitetut tuontimäärät ovat tonneina, tuontimäärien ja -arvojen määrittämiseen ei voitu käyttää Eurostatin tietoja vaan konsultilta saatuja tietoja. Konsultilta saadut tiedot tarkistettiin mahdollisuuksien mukaan vertaamalla niitä muista julkisista lähteistä saataviin tietoihin ja tarkistettuihin kyselylomakevastauksiin.

(477)

Tällä perusteella unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla arvioitiin 4 GW moduulien ja 2 GW kennojen osalta.

(478)

Kuten 21 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin yhdeksän unionin tuottajaa, joiden osuus moduulien kokonaistuotannosta unionissa oli 18–21 prosenttia ja kennojen 17–24 prosenttia.

(479)

Useat osapuolet vastustivat sitä, että konsultin toimittamia tietoja käytettiin mm. unionin tuotannon, unionin tuotantokapasiteetin sekä muiden unionin tuotannonalaa koskevien makrotaloudellisten vahinkoindikaattoreiden ja tuontitietojen määrittämisessä. Nämä osapuolet epäilivät konsultin riippumattomuutta ja väittivät, että se on yhteydessä valituksen tekijään. Ne myös pyysivät komissiota selventämään, millä perusteella konsultti valittiin, ja kyseenalaistivat sen asiantuntemuksen aurinkoenergiasektoriin liittyvien taloudellisten tietojen keruussa. Tältä osin väitettiin, että komission olisi pitänyt tehdä päätelmänsä muista käytettävissä olevista lähteistä, etenkin tunnetuista tutkimuslaitoksista, saatujen tietojen perusteella. AFASE otti vielä esiin taloudellisen näytön toimittamiseen ja tietojen keräämiseen sovellettavat parhaat käytänteet Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisissa tapauksissa ja yrityskeskittymätapauksissa kiistääkseen konsultin toimittamien tietojen luotettavuuden.

(480)

Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään näyttöä konsultin ja valituksen tekijän välisistä oletetuista yhteyksistä. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin mitään näyttöä muusta kuin puhtaasti kaupallisesta suhteesta. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että oli viitteitä siitä, että valituksen esittäneen unionin tuotannonalan valituksessa toimittama alustava näyttö perustui saman konsultin toimittamiin tietoihin. Vaikka tunnustetaan, että joitakin indikaattoreita koskevat havainnot olivat samanlaisia kuin valituksessa esitetty näyttö, se ei välttämättä tarkoita sitä, että ne vahvistettiin vain yhden lähteen perusteella. Valituksessa esitettiin käytetyt eri lähteet. Tätä koskevat väitteet oli siksi hylättävä.

(481)

Komissio piti asianmukaisena käyttää konsulttia tässä tutkimuksessa, koska muista julkisista lähteistä ei ollut saatavilla tarvittavia makrotaloudellisia tietoja, jotka olisivat kattaneet koko unionin markkinat, eikä tuontitietoja. Ennen Europressedienstin valintaa komissio arvioi konsultin tiedonkeruussa käyttämät menetelmät sekä sen kyvyn toimittaa tarvittavat tiedot erikseen kaikista tuotelajeista ja koko tarkastelujaksolta.

(482)

Konsultin toimittamia tietoja myös verrattiin tutkimuksen aikana mahdollisuuksien mukaan muihin lähteisiin, ja ne vahvistettiin. On huomattava, että markkinoilla toimii useita tutkimusyrityksiä, jotka ovat erikoistuneet aurinkoenergia-alan tilastojen keruuseen, eivätkä raportoidut luvut ole lähes koskaan täysin samoja. Tämä johtuu siitä, että tutkimuslaitosten on vaikea saada täsmällisiä lukuja, minkä vuoksi ilmoitetut aurinkosähkömarkkinoiden indikaattorit perustuvat aina arvioihin, riippumatta lukujen toimittajasta. Ristiintarkistuksessa komissio vertasi konsultilta saatujen tietojen suuntauksia muiden tutkimusyritysten, komission yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) ja Euroopan aurinkosähköteollisuuden järjestön (EPIA) julkaisemien samojen tietojen suuntauksiin, jos niitä oli saatavilla. Ristiintarkistuksessa ei havaittu merkittäviä eroavaisuuksia, ja verrattujen indikaattoreiden suuntaukset olivat samanlaiset. Näin ollen alustavia päätelmiä ei tehty pelkästään konsultin toimittamien tietojen perusteella vaan myös komission näille tiedoille tekemän oman analyysin ja arvioinnin perusteella. Lisäksi kuten 8 kappaleessa todettiin, konsultin toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynti väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Komissio teki tarkastuskäynnin tarkastaakseen käytetyn menetelmän ja toimitettujen tietojen luotettavuuden. Tarkastuskäynti tehtiin komission suorittaman tietojen ristiintarkastuksen seurantatoimena, jotta saatiin lisävarmennus tietojen ja menetelmien luotettavuudesta ja laadusta. Tarkastuskäyntiä pidetään asianmukaisena hyvän hallintotavan periaatteen soveltamisen mukaisesti, vaikka tietoja ei toimittanutkaan asianomainen osapuoli vaan konsultti. Komissio sai tarkastuskäynnin ansiosta lisävarmuutta konsultin toimittamien tietojen luotettavuudesta.

(483)

Eräs osapuoli väitti, että komission ristiintarkistusta varten käyttämää menetelmää ei selitetty riittävän tarkasti, ja vaati, että ristiintarkistuksessa käytetyt muut lähteet on paljastettava. Osapuoli väitti vielä, että käytetty menetelmä oli joka tapauksessa pätemätön, koska vertailun kohteena olivat vain eri lähteiden suuntaukset eivätkä absoluuttiset arvot.

(484)

Konsultin toimittamien tietojen ristiintarkistamiseen käytetyt muut lähteet olivat JRC:n ja EPIAn samasta aiheesta julkaisemat raportit. Tietojen vertaamisesta muihin lähteisiin on huomattava, että vertaaminen osoitti samanlaisten suuntausten lisäksi myös samanlaista suuruusluokkaa. Sen vuoksi pääteltiin, että käytetty menetelmä oli asianmukainen, ja tätä koskevat väitteet hylättiin.

(485)

Konsultin päätoiminta-alana on aurinkoenergiasektoriin liittyvien tietojen keruu ja ajantasaisen tietokannan laatiminen aurinkoenergiamarkkinoilla toimivista yrityksistä. Tiedot julkaistaan erikoistuneissa aurinkosähköalan lehdissä, ja niitä käyttävät myös yksittäiset yritykset, joille konsultti tekee erityistutkimuksia. Europressedienstin kehittämä tietokanta päivitetään ja julkaistaan säännöllisesti. Lisäksi konsultilla on usean vuoden kokemus alalla. Konsultin menetelmänä on kerätä, ristiintarkistaa ja yhdistää tietoja käyttäen markkinoilla käytettävissä olevia eri lähteitä. Tätä varten se kerää tietoja tietokantaan sisältyville yrityksille lähetetyillä vakiomuotoisilla kyselylomakkeilla tai puhelimitse, etenkin unionin tuottajilta, tai erikoismessujen aikana, etenkin kolmansien maiden tuottajilta. Jos tietoja ei saada edellä mainittuja kanavia käyttäen, Europressedienst tutkii aurinkosähkösektorin yritysten tilinpäätöstietoja tai tekee yhteistyötä vapaalta pohjalta muiden tutkimuslaitosten kanssa tietojen saamiseksi ja ristiintarkistamiseksi. Tutkimuksessa todennettiin, että konsultti käyttää näitä lähteitä päivittäisessä toiminnassaan. Edellä esitetyn perusteella Europressedienstin palvelujen käyttöä tässä tutkimuksessa pidettiin asianmukaisena, ja näin ollen osapuolten väitteet tältä osin hylättiin.

(486)

Taloudellisen näytön toimittamiseen liittyvistä komission toimivaltaisen yksikön julkaisemista hyvistä käytänteistä, jäljempänä ”käytänneopas”, on tehtävä seuraavat huomautukset. Ensinnäkin kyseessä on asiakirja, joka ei sido komissiota, koska komissaarien kollegio ei ole hyväksynyt sitä, vaan sen on julkaissut toimivaltainen yksikkö suositusten antamiseksi osapuolille tavoista, joilla taloudellinen näyttö olisi esitettävä. Käytänneopas koskee sellaisten taloudellisten analyysien ja tietojen toimittamista, joita käytetään SEUT-sopimuksen 101 ja 102 artiklan mukaisissa kilpailututkimuksissa ja yrityskeskittymätapauksissa. Sovellettavia sääntöjä, näyttöä koskevia vaatimuksia ja komission tutkimusvaltaa näissä kilpailutapauksissa ei voida verrata kaupan suojatoimenpiteitä koskeviin tutkimuksiin, joissa sovelletaan täysin eri sääntöjä.

(487)

Useat osapuolet vastustivat konsultin käyttämää menetelmää väittäen, että se ei täytä tunnustettuja tieteellisiä standardeja. Menetelmä kuitenkin arvioitiin ja tulokseksi saadut tiedot ristiintarkistettiin ja tarkastettiin, ja niiden todettiin olevan samassa linjassa muiden julkaistujen tietojen kanssa ja näin ollen kohtuullisen luotettavia (ks. 481 kappale). Tiettyjen osapuolten esiin ottamia erityiskysymyksiä selvennettiin kahdenvälisesti, ja ne esitettiin avoimessa asiakirja-aineistossa asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi.

(488)

CCCME väitti, että tietojen yhdistämistä koskevaa menetelmää ei ollut selitetty. Väite hylättiin, koska asiaa koskevat tiedot toimitettiin kaikille asianomaisille osapuolille avoimessa asiakirja-aineistossa, jota osapuolet voivat tarkastella.

(489)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet ilmaisivat uudelleen huolensa komission suorittamasta konsultin valinnasta ja toimitettujen tietojen laadusta. Ne väittivät, että konsultin tietoja voidaan tilata ja ostaa tapauskohtaisesti mahdollisten asiakkaiden tarkkaan yksilöityjen tarpeiden täyttämiseksi, minkä vuoksi ne eivät ehkä ole puolueettomia. Lisäksi CCCME kiisti, että konsultin keräämiä tietoja voitaisiin pitää asiaa tukevana näyttönä perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti, koska tiedot perustuivat suureksi osaksi olettamuksiin ja arvioihin. Lisäksi väitettiin, että toimitettujen tietojen tukena ei ollut riittävästi näyttöä asiakirja-aineistossa ja että tiedot eivät olleet vahvistavia, objektiivisia ja tarkastettavissa.

(490)

Näiden väitteiden osalta viitataan 481 ja 482 kappaleeseen, joissa annettiin lisätietoja konsultin valinnasta. Lisäksi on syytä huomata, että komissio palkkasi konsultin tuolloin parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella ja täysin menettelyyn sovellettavan komission varainhoitoasetuksen mukaisesti. On vielä muistettava, että konsultin kyky toimittaa kaikki tarvittavat tiedot määräajassa oli erittäin tärkeää, koska komissiota sitoivat käynnissä olevassa tutkimuksessa lakisääteiset määräajat, jotka koskevat alustavien päätelmien julkaisemista.

(491)

Mitä tulee toimitettujen tietojen laatuun ja siihen, voidaanko niitä pitää asiaa tukevana näyttönä perusasetuksen 3 artiklan 2 alakohdan mukaisesti, konsultin tiedonkeruumenetelmä tarkastettiin ja sen laatu arvioitiin tyydyttäväksi (ks. 482 kappale). Lisäksi konsultin toimittamat tiedot ristiintarkistettiin mahdollisuuksien mukaan muiden lähteiden kanssa, kuten samassa kappaleessa mainittiin, ja niiden havaittiin olevan riittävän tarkkoja. On vielä huomattava, että konsultilla on yksi tietokanta, joka päivitetään säännöllisesti riippumatta asiakkaiden tarpeista ja pyynnöistä. Samaa tietokantaa käytetään aurinkosähkösektorin tilastojen yhdistämiseen ja toimittamiseen eri asiakkaille, minkä vuoksi väite, jonka mukaan tiedot eivät ole puolueettomia, oli hylättävä.

(492)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että komissio ei ollut ilmoittanut lähteitä, käytettyä menetelmää eikä yrityksiä, joiden kanssa konsultti teki yhteistyötä toimitettujen makrotaloudellisten tietojen kokoamiseksi. Eräs toinen asianomainen osapuoli toisti, että konsultin soveltaman menetelmän perusteella saadaan epätarkkoja tuloksia. Useat asianomaiset osapuolet vaativat lisätietoja konsultin käyttämästä menetelmästä, kuten keskimääräisiä vastausprosentteja kyselylomakkeisiin/haastatteluihin, kunkin kanavan kautta kerättyjen tietojen prosenttiosuutta, tietojen tarkastustapaa, tietojen generointiin käytettyjä arvioita ja olettamuksia, niiden yritysten lukumäärää, joiden osalta arvioita tehtiin, sekä konsultin työntekijöiden lukumäärän suuruusluokkaa.

(493)

Näistä vaatimuksista on huomattava, että alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio toimitti asianomaisille osapuolille menetelmän ja lähteet, joita konsultti käytti tietojen yhdistämiseen, ja käsitteli asianomaisten osapuolten tätä koskevia erityisiä kysymyksiä. Katsotaan, että asianomaisten osapuolten lisätietopyyntöihin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen annettiin vastaus tiedoilla, jotka asetettiin niiden saataville väliaikaisten tullien käyttöönoton jälkeen siinä määrin, kuin luottamuksellisuutta koskevat rajoitukset mahdollistivat. Lisäksi korostetaan, että komissio tarkasti paikan päällä sen, miten konsultti oli kerännyt ja yhdistänyt tiedot, ja tietojen yhdistämisen taustalla olevat olettamukset. Tarkastuksen tulokset olivat tyydyttävät, ja komissio sai varmuuden taustalla olevien olettamusten asianmukaisuudesta ja konsultin toimittamien tietojen laadusta. Osapuolet eivät myöskään kiistäneet tietoja sinänsä.

(494)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli pyysi selvennyksiä niiden unionin tuottajien lukumäärästä, jotka konsultti otti huomioon tiedonkeruussaan, sekä päällekkäisyyksistä näiden tuottajien ja niiden noin 215 unionin tuottajan välillä, jotka olivat komission tiedossa. Tältä osin selvennetään, että konsultin huomioon ottamat unionin tuottajat ovat suureksi osaksi samat kuin ne, joiden tiedetään edustavan unionin tuotannonalaa tässä tutkimuksessa ja jotka mainitaan 475 kappaleessa.

(495)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräs osapuoli väitti, että komissio on tehnyt vahinkoanalyysin epäjohdonmukaisesti, koska se tehtiin erikseen moduulien ja kennojen osalta, kun taas vahinko- ja tukimarginaalilaskelmat vahvistettiin painotettuna keskiarvona moduuleille ja kennoille yhteensä. On huomattava, että vaikka indikaattorit osoitettiin erikseen kullekin tuotelajille, kustakin indikaattorista tehdyt päätelmät viittaavat tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen kokonaisuudessaan. On myös muistettava, että moduulit ja kennot ovat yksi tuote, minkä vuoksi tukimarginaali ja vahingon korjaava taso vahvistettiin tällä perusteella. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(496)

Eräs osapuoli väitti vielä, että makrotaloudellisten indikaattoreiden arvojen laskeminen tutkimusajanjaksolla perustui virheellisesti vuosien 2011 ja 2012 yksinkertaiseen keskiarvoon, koska tällainen menetelmä ei ole puolueeton eikä anna tuloksia, jotka osoittavat todellista tilannetta tutkimusajanjaksolla. Selvyyden vuoksi todetaan, että tietojen yksinkertaista keskiarvoa käytettiin vain tapauksessa, jossa suuntaukset olivat samanlaiset kyseisillä jaksoilla. Jos suuntaukset olivat erilaiset, menetelmää mukautettiin vastaavasti niin, että otettiin huomioon markkinoiden todellinen tilanne. Kyseinen osapuoli ei selventänyt, missä määrin käytetyn menetelmän tulokset eivät heijastaneet markkinoiden todellista tilannetta. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(497)

Osa unionin tuotannosta on vertikaalisesti integroitunutta, ja merkittävä osa unionin tuotannonalan tuotannosta oli tarkoitettu kytköskäyttöön, etenkin kennojen tuotantoon.

(498)

Jotta voitiin vahvistaa, aiheutuiko unionin tuotannonalalle merkittävää vahinkoa, ja määrittää kulutus ja muut taloudelliset indikaattorit, tarkasteltiin olisiko unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen tuotannon myöhempi käyttö, jäljempänä ”kytköskäyttö”, otettava huomioon ja missä määrin.

(499)

Mahdollisimman kattavan kuvan saamiseksi unionin tuotannonalan tilanteesta kaikkea samankaltaiseen tuotteeseen liittyvää toimintaa koskevat tiedot analysoitiin, minkä jälkeen määritettiin, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai vapaille markkinoille.

(500)

Todettiin, että seuraavia unionin tuotannonalaan liittyviä talouden indikaattoreita olisi tarkasteltava ottamalla huomioon koko toiminta (mukaan luettuna tuotannonalan tuotannon käyttö kytkösmarkkinoilla): kulutus, myyntimäärä, tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, kasvu, investoinnit, varastot, työllisyys, tuottavuus, kassavirta, investointien tuotto, pääoman saanti ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien merkittävyys. Syynä on se, että tutkimuksen mukaan näitä indikaattoreita voitaisiin kohtuudella tarkastella ottamalla huomioon koko toiminta, koska asianomaisesta maasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu vaikutti samalla tavalla kytköskäyttöön tarkoitettuun tuotantoon. Jäljempänä kytkösmarkkinoista ja vapaista markkinoista käytetään yhteisnimitystä ”kokonaismarkkinat”.

(501)

Kannattavuuden osalta analyysissä keskityttiin vapaisiin markkinoihin, koska havaittiin, että hinnat kytkösmarkkinoilla eivät aina heijasta markkinahintoja, eikä niillä ollut vaikutusta tähän indikaattoriin.

(502)

Useat osapuolet väittivät, että vahinko olisi pitänyt arvioida erikseen kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden osalta. Eräs osapuoli väitti, että kytkösmarkkinakäyttöön tarkoitettuihin kennoihin liittyvät tiedot olisi pitänyt jättää pois vahingon arvioinnista sillä perusteella, että tuettu tuonti ei vaikuttanut niihin.

(503)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vertikaalisesti integroituneiden unionin tuottajien täytyi hankkia tuetusti tuotuja tuotteita (kennoja) ja lopettaa näiden tuotteiden tuotanto tuontihinnat ylittävillä kustannuksilla tuetun tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että vapailla markkinoilla ja kytkösmarkkinoilla oli samanlaiset hintasuuntaukset, mikä osoittaa, että asianomainen tuonti vaikutti niihin samalla tavoin.

(504)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toistivat, että komissio ei toimittanut riittävää ja perusteltua analyysiä kytkösmarkkinoista eikä selittänyt, miksi erillistä analyysiä ei tehty. Eräs osapuoli väitti, että kytköskäyttöön tarkoitetun unionin tuotannon merkittävyydestä ei toimitettu mitään tietoja. Lisäksi väitettiin, että väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappale, jossa pääteltiin, että hinnat kytkösmarkkinoilla eivät aina heijasta markkinahintoja, on ristiriidassa edellä 503 kappaleessa esitettyjen päätelmien kanssa, joiden mukaan vapaiden markkinoiden ja kytkösmarkkinoiden hintasuuntaukset ovat samanlaiset.

(505)

Ensinnäkin on huomattava, että väliaikaista polkumyyntitullia koskevan asetuksen johdanto-osan 105 kappaleessa esitetään syyt, miksi pidettiin asianmukaisena tutkia vahinkoindikaattoreita (kannattavuutta lukuun ottamatta) ottamalla huomioon unionin tuotannonalan koko toiminta, myös kytköskäyttö. On muistettava, kuten samassa johdanto-osan kappaleessa todetaan, että tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta tulevan tuonnin aiheuttama kilpailu vaikutti samalla tavalla kytköskäyttöön tarkoitettuun tuotantoon, mitä kyseiset osapuolet eivät kiistäneet. Sen vuoksi väite, jonka mukaan erillisen analyysin tekemättä jättämisestä ei annettu selityksiä, oli hylättävä. Tästä päätelmästä seuraa, että myös väite, jonka mukaan kytkösmarkkinoita olisi pitänyt analysoida erikseen, on hylättävä.

(506)

Vaikka kytköskäyttöön tarkoitetun unionin tuotannon merkittävyyttä ei edellä esitetyn perusteella pidetty olennaisena tekijänä, on huomattava, että kytköskäyttöön tarkoitetun unionin kennojen tuotannon osuus oli noin puolet kokonaistuotannosta tutkimusajanjaksolla. Lopuksi vielä selvennetään, että vaikka hinnat kytkösmarkkinoilla eivät heijastakaan hintoja vapailla markkinoilla, tämä ei välttämättä ole ristiriidassa sen kanssa, että molemmat hinnat noudattavat samoja suuntauksia, koska ne voivat silti olla eri tasoilla tai hintavaihtelut voivat olla suurempia tai pienempiä ja antaa näin eri kuvan tilanteesta. Edellä esitetyn perusteella kytkösmarkkinoita koskevat väitteet hylättiin.

(507)

Asianomaiset osapuolet eivät toimittaneet mitään tietoja, jotka olisivat kumonneet nämä päätelmät. Edellä esitetyn perusteella asiaa koskevat väitteet hylättiin.

(508)

Unionin kulutus käsittää tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kokonaismäärän sekä samankaltaisen tuotteen kokonaismyynnin määrän unionissa, mukaan luettuna kytköskäyttöön tarkoitettu määrä. Saatavilla ei ollut täydellisiä tietoja unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä unionin markkinoilla. Lisäksi unioniin tuleva tuonti kirjattiin tullinimikkeisiin, jotka kattavat sellaisiakin tuotteita, jotka eivät kuulu tämän tutkimuksen piiriin, ja ilmoitetut Eurostatin tuontimäärät olivat tonneina. Sen vuoksi Eurostatin tietoja ei voitu käyttää tuontimäärien ja -arvojen määrittämiseen. Unionin kulutus määritettiin tämän vuoksi edellä kuvatun mukaisesti konsultin toimittamien tietojen perusteella, jotka tarkistettiin vertaamalla niitä julkisista lähteistä, kuten markkinatutkimuksista ja julkisesti saatavilla olevista tutkimuksista, saataviin tietoihin ja tarkistettuihin kyselylomakevastauksiin.

(509)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1-a

Moduulien kulutus unionissa (MW)