13.6.2012

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/28

---

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) N:o 498/2012,

annettu 12 päivänä kesäkuuta 2012,

puun vientiin Venäjän federaatiosta Euroopan unioniin sovellettavien tariffikiintiöiden kohdentamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon puun viennissä Venäjän federaatiosta Euroopan unioniin sovellettavien tariffikiintiöiden hallinnointia koskevan Euroopan unionin ja Venäjän federaation välisen kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen sekä kyseisessä sopimuksessa tarkoitettuja teknisiä sääntöjä koskevan Euroopan unionin ja Venäjän federaation hallituksen välisen pöytäkirjan allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta sekä niiden väliaikaisesta soveltamisesta 14 päivänä joulukuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2012/105/EU (1) ja erityisesti sen 4 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Koska raakapuun tuonti on taloudellisesti tärkeää Euroopan unionille ja koska Venäjän federaatio on unionin tärkeä raakapuun toimittaja, komissio on neuvotellut Venäjän federaation kanssa Venäjän federaation sitoumuksista alentaa sen tällä hetkellä soveltamia vientitulleja tai poistaa ne, myös raakapuun osalta.

(2)	Nämä sitoumukset, joista tulee osa Maailman kauppajärjestön (WTO) laatimaa Venäjän federaation myönnytysluetteloa maan liittyessä WTO:hon, sisältävät tiettyjen havupuulajien vientiä koskevat tariffikiintiöt, joista on kohdennettu osuus unioniin vientiä varten.

(3)

Venäjän federaation WTO:hon liittymistä koskevien neuvottelujen yhteydessä komissio on neuvotellut unionin puolesta Venäjän federaation kanssa kirjeenvaihtona sopimuksen tiettyjen havupuiden viennissä Venäjän federaatiosta unioniin sovellettavien tariffikiintiöiden hallinnoinnista, jäljempänä ’sopimus’.

(4)	Unioni ja Venäjän federaatio ovat sopimuksen mukaisesti neuvotelleet tariffikiintiöiden hallinnointia koskevat yksityiskohtaiset tekniset säännöt, jotka sisältyvät unionin ja Venäjän federaation hallituksen väliseen pöytäkirjan muodossa tehtyyn sopimukseen, jäljempänä ’pöytäkirja’.

(5)

Sopimuksen ja pöytäkirjan täytäntöönpanoa varten olisi luotava menettelyt tariffikiintiöiden kohdentamiseksi tuojien tekemien hakemusten jättöpäivän perusteella sekä vahvistettava säännöt ja menettelyt perinteisten tuojien oikeuksien määrittämiseksi kunkin kiintiöjakson ja kunkin tuoteryhmän osalta.

(6)	Olisi vahvistettava toiminnan jatkuvuutta koskevat säännöt sen määrittämiseen, onko perinteisen tuojan asemaa hakeva tuoja sama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on tuonut soveltamisalaan kuuluvat tuotteet tässä asetuksessa määriteltyinä viitejaksoina.

(7)	Olisi vahvistettava käyttämättömiä kiintiölupia koskevat säännöt ja menettelyt.

(8)	Siirtymäsäännöt, jotka ovat voimassa tämän asetuksen soveltamisajan kolmena ensimmäisenä kiintiöjaksona, olisi vahvistettava samalla, kun valitaan perinteisille tuojille myönnettävien kiintiölupien enimmäismäärien laskemisessa käytettävät viitejaksot.

(9)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat päätöksellä 2012/105/EU perustetun puukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1   LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt kiintiölupien myöntämiseen pöytäkirjan 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja muut säännökset, jotka ovat tarpeen unionin hallinnoidessa unioniin suuntautuvaan vientiin kohdennettuja tariffikiintiömääriä osana sopimuksen ja pöytäkirjan täytäntöönpanoa.

2 artikla

Tässä asetuksessa sovelletaan pöytäkirjan 1 artiklan 3 kohdassa, 2 artiklassa ja 5 artiklan 3 ja 4 kohdassa annettuja määritelmiä.

Lisäksi sovelletaan seuraavaa määritelmää: ’tuoteryhmällä’ tarkoitetaan soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden kumpaakin ryhmää Venäjän federaatiossa sovellettavan tariffi- ja tilastonimikkeistön tuoteluokittelun mukaisesti eli kuusta (tullinimikenumerot 4403 20 110 ja 4403 20 190) ja mäntyä (tullinimikenumerot 4403 20 310 ja 4403 20 390). Asianomaiset Venäjän federaatiossa sovellettavat tariffikoodit ja niitä vastaavat yhdistetyn nimikkeistön (2) (CN) koodit ja Taric-koodit luetellaan liitteessä I.

2   LUKU

KOHDENTAMISPERIAATTEET

3 artikla

Tariffikiintiöt kohdennetaan tuojien tekemien hakemusten jättöpäivän perusteella seuraavasti:

a)	kunkin vuoden 31 päivään heinäkuuta mennessä, jäljempänä ’kiintiöjakson ensimmäinen osa’, jätettyjen hakemusten osalta komissio kohdentaa tariffikiintiöt pöytäkirjan 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla tuojaluokkien ”perinteiset tuojat” tai ”uudet tuojat” mukaisesti; ja

b)

elokuun 1 päivästä alkaen, jäljempänä ’kiintiöjakson toinen osa’, jätettyjen hakemusten osalta komissio kohdentaa jäljellä olevat tariffikiintiömäärät pöytäkirjan 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla siinä järjestyksessä, jossa se on vastaanottanut jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, jäljempänä ’lisenssitoimisto(t)’, toimittamat ilmoitukset yksittäisten tuojien hakemuksista.

4 artikla

1.   Kiintiöjakson ensimmäisen osan aikana

a)	70 prosenttia kustakin tuoteryhmäkohtaisesta tariffikiintiöstä kohdennetaan perinteisille tuojille, jäljempänä ’perinteisten tuojien kiintiö’; ja

b)	30 prosenttia kustakin tuoteryhmäkohtaisesta tariffikiintiöstä kohdennetaan uusille tuojille, jäljempänä ’uusien tuojien kiintiö’.

2.   Uusien tuojien kiintiö kohdennetaan siinä järjestyksessä, jossa komissio on vastaanottanut lisenssitoimistojen toimittamat ilmoitukset uusien tuojien kiintiölupahakemuksista.

3.   Kullekin uudelle tuojalle myönnetään enintään 1,5 prosenttia kunkin tuoteryhmän tariffikiintiöstä 2 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti.

5 artikla

Kiintiöjakson toisen osan aikana kullekin tuojalle myönnetään enintään 5 prosenttia kunkin tuoteryhmän jäljellä olevasta tariffikiintiöstä.

6 artikla

1.   Kiintiöjakson ensimmäisen osan aikana kukin perinteinen tuoja saa hakea kiintiölupia ainoastaan tiettyyn, 2 kohdan mukaisesti laskettavaan osuuteen tuoteryhmäkohtaisesta perinteisten tuojien kiintiöstä, jäljempänä ’enimmäismäärä’. Perinteiselle tuojalle kiintiöjakson ensimmäisen osan aikana myönnettävät kiintiöluvat eivät voi ylittää tätä enimmäismäärää.

2.   Perinteiseen tuojaan kiintiöjaksolla, jäljempänä ’kiintiöjakso n + 1’, kunkin tuoteryhmän osalta sovellettava enimmäismäärä lasketaan tuojan enimmäismäärän laskentavuotta edeltävinä kahtena kiintiöjaksona tosiasiallisesti tuomien, soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden keskimäärän perusteella seuraavaa kaavaa käyttäen:

Ci = T * (Īi/ΣĪi)

jossa

Ci tarkoittaa tuojalle i kiintiöjaksolle n + 1 vahvistettua asianomaisen tuoteryhmän (kuusi tai mänty) enimmäismäärää;

T tarkoittaa perinteisten tuojien käytettävissä olevaa asianomaisen tuoteryhmän kiintiötä enimmäismäärän laskentavuonna, jäljempänä ’kiintiöjakso n’;

Īi tarkoittaa perinteisen tuojan i laskentaa edeltävinä kahtena kiintiöjaksona, jäljempänä ’kiintiöjakso n–2’ ja ’kiintiöjakso n–1’, tosiasiallisesti tuomien, asianomaisen tuoteryhmän tuotteiden keskimäärää seuraavasti: [(tuojan i tosiasiallinen tuonti kiintiöjaksolla n–2) + (tuojan i tosiasiallinen tuonti kiintiöjaksolla n–1)]/2

ΣĪi tarkoittaa kaikkien perinteisten tuojien tuomien asianomaisen tuoteryhmän tuotteiden keskimäärän Īi yhteismäärää.

7 artikla

1.   Komissio laskee vuosittain 6 artiklan 2 kohdassa esitetyllä tavalla enimmäismäärät, joita sovelletaan kuhunkin perinteiseen tuojaan seuraavalla kiintiöjaksolla.

2.   Laskentaa varten lisenssitoimistojen on toimitettava komissiolle kiintiöjakson n 31 päivään maaliskuuta mennessä yhteenveto niille 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoitetusta, soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tosiasiallisesta tuonnista kiintiöjaksolla n–1. Yhteenveto on toimitettava sähköisenä taulukkona, joka noudattaa liitteessä IV esitettyä mallia.

3.   Komissio ilmoittaa lisenssitoimistoille viimeistään kiintiöjakson n 30 päivänä huhtikuuta enimmäismäärät, jotka on saatettu ajan tasalle 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehtyjen laskelmien perusteella.

3   LUKU

TOIMINNAN JATKUVUUS

8 artikla

1.   Jos pöytäkirjan 5 artiklan 4 kohdan mukaisen perinteisen tuojan asemaa hakeva tuoja, jäljempänä ’hakija’, ei pysty tyydyttävällä tavalla osoittamaan olevansa sama luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on tuonut soveltamisalaan kuuluvat tuotteet 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti valitulla viitejaksolla, jäljempänä ’edeltäjä’, sen on esitettävä lisenssitoimistolle tarvittava näyttö siitä, että se jatkaa edeltäjänsä toimintaa.

2.   Toiminnan katsotaan jatkuvan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun

a)	hakija ja edeltäjä ovat saman oikeushenkilön määräysvallassa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 139/2004 (3) tarkoitetulla tavalla; tai

b)	edeltäjän taloudellinen toiminta on soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta siirretty laillisesti hakijalle esimerkiksi sulautuman tai yrityskaupan tuloksena asetuksessa (EY) N:o 139/2004 tarkoitetulla tavalla.

3.   Tuojat, jotka eivät esitä näyttöä toiminnan jatkuvuudesta, katsotaan uusiksi tuojiksi.

9 artikla

Edellä olevan 8 artiklan säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin tuojan hakiessa perinteisen tuojan asemaa pöytäkirjan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

4   LUKU

KIINTIÖLUPAHAKEMUKSET

10 artikla

1.   Kiintiölupahakemusten on noudatettava liitteessä II esitettyä mallia. Jos hakemuksen tiedot katsotaan riittämättömiksi, lisenssitoimisto voi pyytää hakijalta lisätietoja.

2.   Kiintiöluvan myöntämisen ehtona on, että luvanalaisia tuotteita käsitellään unionin tullialueella, jolloin ne muuttuvat unionista peräisin oleviksi tuotteiksi neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (4) 24 artiklan mukaisesti.

3.   Hakijan on liitettävä kiintiölupahakemukseen vakuutus, jossa se sitoutuu

a)	asettamaan asianomaiset tuotteet ennalta ilmoitettuun käsittelyyn vuoden kuluessa päivästä, jona toimivaltaiset tulliviranomaiset ovat hyväksyneet vapaaseen liikkeeseen luovuttamista koskevan, tavaroiden tarkan kuvauksen ja Taric-koodit sisältävän tulli-ilmoituksen;

b)

pitämään riittävää kirjanpitoa luvan myöntäneessä jäsenvaltiossa, jotta lisenssitoimisto voi tehdä tarpeellisina pitämänsä tarkastukset sen varmistamiseksi, että tuotteet on tosiasiallisesti asetettu ennalta ilmoitettuun käsittelyyn, ja säilyttämään kyseisen kirjanpidon; tätä alakohtaa sovellettaessa ’kirjanpidolla’ tarkoitetaan kaikkia niitä missä tahansa muodossa olevia tietoja ja teknisiä yksityiskohtia, joita lisenssitoimistot tarvitsevat toiminnan valvomiseen ja tarkastamiseen;

c)	antamaan lisenssitoimistolle mahdollisuuden tuotteiden jäljittämiseen asianomaisen yrityksen tiloissa ja käsittelyn kaikissa vaiheissa lisenssitoimiston asettamin ehdoin;

d)	ilmoittamaan lisenssitoimistolle kaikista luvansaantiin mahdollisesti vaikuttavista tekijöistä.

4.   Mikäli asianomaiset tuotteet siirretään, hakijan on esitettävä riittävä näyttö niiden asettamisesta ennalta ilmoitettuun käsittelyyn 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

5.   Asiassa sovelletaan komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (5) 308 d artiklaa.

6.   Jos tuoja taikka kuka tahansa luonnollinen henkilö tai mikä tahansa oikeushenkilö, jolle tuoja siirtää tässä tarkoitettuja tuotteita, ei noudata tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua sitoumusta, laiminlyönti katsotaan 13 artiklan mukaisesti käyttämättömäksi kiintiöluvaksi asianomaisen tuotemäärän osalta.

7.   Komissio julkaisee lisenssitoimistojen luettelon Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja päivittää sitä tarpeen mukaan.

5   LUKU

NÄYTTÖ TOSIASIALLISESTA TUONNISTA

11 artikla

1.   Tuojien on joka kolmannen kuukauden jälkeisten 15 vuorokauden kuluessa ilmoitettava kiintiöluvan myöntäneen jäsenvaltion lisenssitoimistolle kyseiseen jäsenvaltioon viimeisten kolmen kuukauden aikana suuntautunut, soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tosiasiallinen tuontinsa. Tuojan on sitä varten esitettävä lisenssitoimistolle jäljennös asianomaisen tuonnin tulli-ilmoituksista.

2.   Jos tulli-ilmoitukseen merkitty määrä on mitattu kuorettomana ja kiintiöluvan 9 kohtaan merkitty määrä sisältää kuoren, tuojan on esitettävä lisenssitoimistolle 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi ja samassa määräajassa kunkin tulli-ilmoituksen osalta oikea, kuoren sisältävä tuontimäärä. Oikeat määrät lasketaan soveltamalla liitteessä III vahvistettuja korjauskertoimia.

6   LUKU

KÄYTTÄMÄTTÖMÄT KIINTIÖLUVAT

12 artikla

1.   Jos kiintiölupa on käyttämättä vielä kuusi kuukautta sen myöntämisen jälkeen, tuojan on joko palautettava se lisenssitoimistolle tai ilmoitettava sille aikeestaan käyttää se jäljellä olevan kiintiöjakson puitteissa. Jos kiintiölupa on myönnetty ennen kiintiöjakson alkamista pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti, kuuden kuukauden määräaika lasketaan alkavaksi kiintiöjaksoa vastaavan vuoden 1 päivästä tammikuuta.

2.   Lisenssitoimistojen on ilmoitettava komissiolle viipymättä tuojien 1 kohdan mukaisesti palauttamista kiintiöluvista. Perinteisten tuojien asianomaista tuoteryhmää varten käytettävissä olevien enimmäismäärien jäljellä olevaa osuutta muutetaan vastaavalla määrällä.

13 artikla

1.   Jos perinteisen tuojan tosiasiallinen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuonti kiintiöjaksolla n–1 on alle 85 prosenttia kaikkien tuojalle kyseistä kiintiöjaksoa varten myönnettyjen kiintiölupien kohteena olevista määristä, tuojalle n kiintiöjaksolla n + 1 vahvistettuja tuoteryhmäkohtaisia enimmäismääriä vähennetään tosiasiallisen tuonnin puuttuvaan osuuteen suhteutetulla määrällä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vähennys lasketaan seuraavasti:

ri = (0,85 * ΣΑi – Ii)/ΣΑi

jossa

ri tarkoittaa tuojan i enimmäismääriin molempien tuoteryhmien osalta sovellettavaa vähennystä kiintiöjaksolla n + 1;

ΣΑi tarkoittaa perinteiselle tuojalle i kiintiöjaksolla n–1 myönnettyjen kiintiölupien yhteismäärää;

Ii tarkoittaa tuojan i tosiasiallista soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuontia kiintiöjaksolla n–1.

14 artikla

1.   Jos kiintiölupa, jota ei ole 12 artiklan mukaisesti palautettu kuuden kuukauden kuluttua sen myöntämisestä, on kiintiöjakson n–1 päättyessä edelleen käyttämättä, tuojalle kiintiöjaksolla n + 1 vahvistettuja enimmäismääriä vähennetään molempien tuoteryhmien osalta määrällä, joka on kaksinkertainen käyttämättömän kiintiöluvan määrään suhteutettuna.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vähennys lasketaan seuraavasti:

Ri = 2 * (ΣUi/ΣΑi)

jossa

Ri tarkoittaa tuojan i enimmäismäärään molempien tuoteryhmien osalta sovellettavaa vähennystä kiintiöjaksolla n + 1;

ΣUi tarkoittaa tuojalle i kiintiöjaksolla n–1 myönnettyjen käyttämättömien kiintiölupien yhteismäärää;

ΣΑi tarkoittaa tuojalle i molempien tuoteryhmien osalta kiintiöjaksolla n–1 myönnettyjen kiintiölupien yhteismäärää.

15 artikla

Jos molemmat 13 ja 14 artiklassa tarkoitetut enimmäismäärien vähentämisedellytykset täyttyvät samanaikaisesti, vain suurempaa vähennystä (Ri tai ri) sovelletaan.

7   LUKU

KOLMEEN ENSIMMÄISEEN KIINTIÖJAKSOON SOVELLETTAVAT SIIRTYMÄTOIMENPITEET

16 artikla

1.   Tämän asetuksen 4 artiklassa säädettyä kohdentamismenetelmää sovelletaan tämän asetuksen soveltamisajan koko ensimmäisenä kiintiöjaksona. Kyseisenä kiintiöjaksona ei sovelleta 6 luvun säännöksiä.

2.   Tämän asetuksen 17–19 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen soveltamisajan kolmena ensimmäisenä kiintiöjaksona.

17 artikla

1.   Pöytäkirjan 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu viitejakso on tuojan valinnan mukaan vuosi 2004, vuosi 2007 tai niiden yhdistelmä.

2.   Perinteisen tuojan asemaa hakevien tuojien on ilmoitettava 20 vuorokauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta, minkä 1 kohdassa annetuista kolmesta vaihtoehdosta ne valitsevat niihin sovellettavien enimmäismäärien laskemiseen 6 artiklan mukaisesti.

3.   Kunkin tuojan 2 kohdan mukaisesti valitsemaa viitejaksoa sovelletaan tämän asetuksen soveltamisajan kolmeen ensimmäiseen kiintiöjaksoon.

18 artikla

1.   Perinteisen tuojan asemaa hakevien tuojien on 20 vuorokauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ilmoitettava sen jäsenvaltion (niiden jäsenvaltioiden), jo(i)lta ne aikovat hakea kiintiölupia, lisenssitoimisto(i)lle soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tosiasiallinen tuontinsa kyseiseen jäsenvaltioon (kyseisiin jäsenvaltioihin) 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti valitulla viitejaksolla. Tuojan on tosiasiallista tuontiaan koskevien tietojen tueksi esitettävä lisenssitoimistolle jäljennös asianomaisen tuonnin tulli-ilmoituksista.

2.   Lisenssitoimistojen on toimitettava komissiolle 35 vuorokauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta yhteenveto niille 1 kohdan mukaisesti ilmoitettujen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tosiasiallisesta tuonnista. Yhteenveto on toimitettava sähköisenä taulukkona, joka noudattaa liitteessä V esitettyä mallia.

19 artikla

1.   Jos viitejaksoksi valitaan 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksi ainoa vuosi, 6 artiklan 2 kohdassa mainittu muuttuja Īi tarkoittaa tuojan asianomaisen tuoteryhmän tuotteiden tosiasiallista tuontia kyseisenä vuonna.

2.   Jos viitejaksoksi valitaan 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti vuosien 2004 ja 2007 yhdistelmä, 6 artiklan 2 kohdassa mainittu muuttuja Īi tarkoittaa tuojan asianomaisen tuoteryhmän tuotteiden tosiasiallisen tuonnin keskimäärää vuosina 2004 ja 2007 laskettuna seuraavasti:

[(tosiasiallinen tuonti v. 2004) + (tosiasiallinen tuonti v. 2007)]/2.

3.   Komissio ilmoittaa lisenssitoimistoille 65 vuorokauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta enimmäismäärät, jotka ovat tulosta 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyistä laskelmista.

4.   Jos 6 artiklassa tarkoitettuja enimmäismääriä ei ole laskettu siihen mennessä, kun sopimusta ja pöytäkirjaa aletaan soveltaa väliaikaisesti, tuoteryhmäkohtaiset tariffikiintiöt kohdennetaan kaikille tuojille 3 artiklan b alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, kunnes komissio on ilmoittanut lisenssitoimistoille, että enimmäismäärät on vahvistettu ja että 3 artiklan b alakohdan mukainen kohdentamismenettely on päätetty. Tätä kohtaa sovellettaessa kukin tuoja saa enintään 2,5 prosenttia tuoteryhmäkohtaisesta tariffikiintiöstä.

8   LUKU

20 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen soveltaminen loppuu päivänä, jona pöytäkirjan väliaikainen soveltaminen päättyy.

---

(1)  EUVL L 57, 29.2.2012, s. 1.

(2)  Nykyisin komission asetuksessa (EU) N:o 1006/2011 (EUVL L 282, 28.10.2011, s. 1).

(3)  EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1.

(4)  EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

(5)  EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

---

---

---

---

---

---