a)

julkisen talouden vuoden 2010 tosiasiallinen alijäämä ylitti tavoitteen 0,4 prosentilla BKT:sta, samalla kun talouskasvu oli vuonna 2010 vahvempaa kuin oli ennakoitu komission yksiköiden kevään 2009 talousennusteessa, joka oli ollut neuvoston 7 päivänä heinäkuuta 2009 antamien suositusten perustana. Julkisen talouden rahoitusaseman odotetaan (sekä hallituksen oman että komission yksiköiden syksyn 2011 talousennusteen, jäljempänä ’syksyn 2011 talousennuste’, mukaan kääntyvän ylijäämäiseksi vuonna 2011, mutta tämä on kuitenkin yksinomaan määrältään 9,75 prosenttia BKT:sta olevien kertaluonteisten tulojen ansiota, jotka liittyvät eläkevarojen siirtoon yksityisistä eläkejärjestelmistä valtion pilariin ja samoin kertaluonteisiin tuloihin, joiden määrä on 0,9 prosenttia BKT:sta ja jotka saadaan alakohtaisista maksuista (televiestintä-, energia-, vähittäismyynti- ja finanssiala). Ilman kertaluonteisia toimenpiteitä alijäämä olisi noin 6 prosenttia BKT:sta eli huomattavasti yli Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan (N:o 12) 1 artiklan mukaisen 3 prosentin viitearvon. Liiallista alijäämää koskevassa menettelyssä syksyllä 2011 antamassaan ilmoituksessa Unkarin viranomaiset ennakoivat ylijäämän olevan 3,9 prosenttia BKT:sta. Syksyn 2011 talousennusteessa ennakoitiin hieman pienempää ylijäämää (eli 3,6 prosenttia BKT:sta), koska ennusteeseen oli sisällytetty julkisten liikenneyhtiöiden velkojen osittainen ottaminen valtion vastuulle (0,2 prosenttia BKT:sta). Niiden tuoreiden tietojen perusteella, joita on saatu kertaluonteisista tuloista syksyn 2011 talousennusteen koontipäivän jälkeen, ylijäämä saattaa olla tätäkin pienempi. Rakenteellinen alijäämä heikkeni 1,5 prosenttia vuonna 2010 ja 1,25 prosenttia vuonna 2011 eli yhteensä 2,75 prosenttia BKT:sta, vastoin neuvoston 7 päivänä heinäkuuta 2009 antamaa suositusta, jossa suositeltiin sen varmistamista, että julkisen talouden toimet, joiden suuruus on kumulatiivisesti ainakin 0,5 prosenttia BKT:sta, toteutetaan näiden kahden vuoden aikana, jotta alijäämä olisi saatu korjattua kestävällä tavalla määräajankohdaksi asetettuun vuoteen 2011 mennessä. Tämä rakenteellinen heikkeneminen heijastaa sitä seikkaa, ettei verohuojennuksia, joiden suuruus oli yli 2 prosenttia BKT:sta, kompensoitu rakenteellisilla toimenpiteillä riittävässä määrin;

b)

vuoden 2012 osalta on talousarvioluonnoksessa tavoitteena on 2,5 prosentin alijäämä BKT:sta lähentymisohjelman vuoden 2011 tarkistuksen mukaisesti. Tämän saavuttamiseksi talousarvioehdotukseen on sisällytetty useita toimenpiteitä, joiden suuruus on viranomaisten mukaan kaiken kaikkiaan lähes 4 prosenttia BKT:sta, samalla kun poikkeukselliseksi varapuskuriksi jätetään 0,7 prosenttia BKT:sta. Syksyn 2011 talousennusteessa julkisen talouden alijäämän arvioidaan sitä vastoin olevan vuonna 2012 2,8 prosenttia BKT:sta ja rakenteellisen alijäämän parantuvan 2,4 prosentilla BKT:sta. Nämä talousarvioluonnokseen verrattuna suuremmat luvut heijastavat muun tekijöiden ohessa 1 prosenttiyksikön verran alhaisempaa vuoden 2012 talouskasvuennustetta sekä varovaisempaa arviota tulojen ja menojen kehityksestä. Samaan aikaan talousarvioluonnoksessa otaksutaan asianomaisen lainsäädännön mukaisesti, ettei poikkeuksellista varantoa käytetä. Alijäämän viitearvo 3 prosenttia BKT:sta saavutetaan kuitenkin ainoastaan sen ansiosta, että edellä mainituista alakohtaisista poikkeuksellisista maksuista saadaan kertaluonteisia tuloja lähes 0,9 prosenttia BKT:sta;

c)

syksyn 2011 talousennusteessa julkisen talouden alijäämän ennakoitiin heikkenevän uudelleen 3,7 prosenttiin vuonna 2013 olettaen tavanomaiseen tapaan, että politiikka säilyy ennallaan. Tämä johtuu pääosin siitä, että vähitellen käytöstä poistuvia poikkeuksellisia maksuja, joiden suuruus on noin 0,9 prosenttia BKT:sta, ei odoteta tasapainotettavan uusilla säästöillä, joita saataisiin rakenneuudistusohjelmasta tuona vuonna;

d)

siltä perustalta, miten julkinen talous on kehittynyt syksyn 2011 talousennusteen julkaisemisen jälkeen, julkisen talouden alijäämää koskeva vuoden 2012 ennuste eli 2,8 prosenttia BKT:sta vaikuttaa edelleen realistiselta (jos ei oteta huomioon makrotalouden ympäristön hiljattaista heikkenemistä). Tämä selittyy sillä, että hallituksen 15 päivänä joulukuuta 2011 hyväksymän uuden vakauttamispaketin, jonka suuruus on 0,4 prosenttia BKT:sta, alijäämää supistava vaikutus pääpiirteissään tasapainottuu talousarvioluonnokseen tehdyillä alijäämää kasvattavilla muutoksilla, sekä myös niillä nettokustannuksilla, joita julkiselle taloudelle aiheutuu pankkialan kanssa 15 päivänä joulukuuta 2011 tehdystä sopimuksesta ja joita ei ole vielä asianmukaisesti kompensoitu uusilla vakauttamistoimenpiteillä;

e)

kun otetaan huomioon eräät rakenneuudistusohjelmaan tehdyt uudet tarkennukset (asiaan liittyvät hallituksen ja parlamentin päätökset esitetään yksityiskohtaisesti Unkarin joulukuun 2011 edistymiskertomuksessa), vuodelta 2012 siirtyvä positiivinen perusvaikutus ja pankkialan kanssa tehdystä sopimuksesta aiheutuvat nettokustannukset, vuoden 2013 alijäämäennustetta, joka sisältyi syksyn 2011 talousennusteeseen, voitaisiin laskea 3,7 prosentista BKT:sta 3,25 prosenttiin BKT:sta, mikä on kuitenkin edelleen selvästi yli alijäämän viitearvon 3 prosenttia BKT:sta. Ero tämän ajan tasalle saatetun arvion ja Unkaria koskevassa huhtikuun 2011 lähentymisohjelmassa asetetun virallisen tavoitteen (2,2 prosenttia BKT:sta) välillä johtuu ennen kaikkea siitä, että erityisten toimenpiteiden puuttuessa noin puolta rakennusuudistusohjelmasta ei voitu ottaa huomioon. Loppu erosta viralliseen tavoitteeseen nähden liittyy suuremmaksi ennustettuihin menoihin erityisesti valtion omistamien liikenneyhtiöiden ja teiden ylläpidon osalta ja siihen sisältyy jonkin verran eroa kasvuoletuksissa. Sellaisia uusia rakenneuudistuksia, jotka voisivat pienentää vaje-ennustetta, suunnitellaan, mutta niitä ei ole vielä riittävästi yksilöity;

f)

näihin ajan tasalle saatettuihin keskipitkän aikavälin ennusteisiin kohdistuvat riskit kallistuvat kaiken kaikkiaan negatiivisiksi. Joitakin positiivisia riskejä esiintyy, ja ne johtuvat erityisesti odotettua parempien tulovirtojen jatkumisesta vuosina 2012 ja 2013. Negatiivisten riskien odotetaan kuitenkin olevan merkittävämmät kuin niitä tasapainottavat positiiviset riskit. Eritoten kaikkien juoksuaikojen korot ovat nousseet, vaihtokurssi on heikentynyt ja keskipitkän aikavälin talousnäkymät vaikuttavat heikentyneen sen jälkeen, kun syksyn 2011 talousennuste julkaistiin 10 päivänä marraskuuta 2011. Jos nämä tekijät otettaisiin huomioon, sekä vuoden 2012 että vuoden 2013 alijäämäennusteet heikkenisivät 0,5 prosentilla BKT:sta, jolloin alijäämä olisi kaiken kaikkiaan hieman yli 3 prosenttia BKT:sta vuonna 2012 ja 3,75 prosenttia BKT:sta vuonna 2013;

g)

syksyn 2011 talousennusteen mukaan julkisen bruttovelan odotetaan kasvavan uudelleen lähes 77 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2013 mennessä, kun otetaan huomioon sekä alijäämää koskevat ennusteet ja vaihtokurssia koskevat oletukset, kun taas velan määrä pieneni väliaikaisesti vuonna 2011 yksityisten eläkevarojen haltuunoton vuoksi. Jos julkisen talouden keskipitkän aikavälin ennusteet saatettaisiin ajan tasalle pelkästään niiden uusien toimenpiteiden perusteella, jotka on hyväksytty talousennusteen koontipäivän jälkeen, ennakoitu velkasuhde pysyisi lähes muuttumattomana vuonna 2012 ja kohentuisi ainoastaan hieman vuonna 2013. Kun otetaan huomioon ennen kaikkea kohonnut korkotaso, Unkarin forintin ja euron vuoden 2011 lopun välinen vaihtosuhde, joka oli 311 (eli noin 12 % heikompi kuin syksyn 2011 talousennusteessa käytetty tekninen oletus), ja heikentynyt makrotalouden ympäristö, julkisen talouden ennusteiden mahdolliset tulevat tarkistukset nostaisivat velkasuhteen noin 80 prosenttiin vuonna 2011, minkä jälkeen se vakaantuisi noin 78,5 prosenttiin sekä vuonna 2012 että vuonna 2013, kun taas neuvosto on suositellut, että bruttovelkasuhde olisi ohjattava vakaaseen laskusuuntaan.