LIITE

1.   Kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan sisällytettävät polttolaitokset

Kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan ei sisällytetä polttolaitoksen osia (esim. yhtä tai useampaa yksittäistä polttolaitoksen yksikköä, jolla on yhteinen piippu muiden yksiköiden kanssa tai jota koskee direktiivin 2010/75/EU 29 artiklan 2 kohta) (1).

Direktiivin 2010/75/EU 32 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla edellä mainittua säännöstä sovelletaan myös polttolaitoksiin, joita ei käytä jalostamotoiminnan harjoittaja mutta jotka sijaitsevat jalostamossa ja käyttävät tässä alakohdassa mainittuja polttoaineita.

Kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan ei sisällytetä polttolaitoksia, joihin sovelletaan direktiivin 2010/75/EU jätteenpolttolaitoksia ja jätettä käyttäviä rinnakkaispolttolaitoksia koskevaa IV luvun säännöksiä jossakin kansallisen siirtymäsuunnitelman toteuttamisvaiheessa.

2.   Kansallisiin siirtymäsuunnitelmiin sisällytettävät polttolaitoksia koskevat tiedot

Kansallisen siirtymäsuunnitelman on sisällettävä luettelo kaikista siihen kuuluvista polttolaitoksista sekä kaikki näitä laitoksia koskevat tiedot, joita on käytetty päästöjen enimmäismäärien laskennassa.

Mukaan otettavat laitoskohtaiset tiedot koskevat kunkin polttolaitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa, käytettyjä polttoaineita ja käyttöominaisuuksia kansallisen siirtymäsuunnitelman toteuttamisen aikana.

Kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan on sisällytettävä vähintään seuraavat tiedot kaikista siihen kuuluvista polttolaitoksista:

1.	Polttolaitoksen nimi ja sijainti (2);

2.	Päivämäärä, jolloin polttolaitokselle myönnettiin ensimmäinen lupa;

3.

Päivämäärä, jolloin polttolaitoksen ensimmäinen lupahakemus toimitettiin, sekä päivämäärä, jolloin polttolaitoksen toiminta käynnistyi ensimmäisen kerran; Huom.: Nämä tiedot on annettava ainoastaan, jos polttolaitokselle on myönnetty ensimmäinen lupa 27. marraskuuta 2002 jälkeen ja sen toiminta on käynnistynyt viimeistään 27. marraskuuta 2003.

4.	Kaikki polttolaitoksen nimellisen kokonaislämpötehon vähintään 50 MW:n laajennukset, jotka on toteutettu 27. marraskuuta 2002 ja 31. joulukuuta 2010 välisenä aikana (myös uusi kapasiteetti (MW)) (3);

5.	Kunkin polttolaitoksen nimellinen kokonaislämpöteho (MW) 31. joulukuuta 2010;

6.	Kunkin polttolaitoksen vuotuiset käyttötunnit (4), keskiarvo kaudelta 2001–2010; Huom.: Tämä tieto on annettava ainoastaan, jos alle 1 500 tuntia vuodessa käytettävää polttolaitosta koskevia päästöjen raja-arvoja käytetään laskettaessa tämän polttolaitoksen osuutta päästöjen enimmäismääristä.

7.	Mahdolliset polttolaitoksen epäpuhtaudet, jotka eivät sisälly kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan (5);

8.	Käytetyn polttoaineen määrä vuodessa (TJ/vuosi), keskiarvona kaudelta 2001–2010, jaettuna kuuteen polttoainetyyppiin: kivihiili, ruskohiili, biomassa, muut kiinteät polttoaineet, nestemäiset polttoaineet ja kaasumaiset polttoaineet (6);

9.

Vuotuinen savukaasuvirta (Nm3/vuosi), keskiarvo kaudelta 2001–2010 (7); Huom. 1: Polttolaitoksissa, jotka polttavat useita polttoainetyyppejä ja/tai jotka muodostuvat useista laitostyypeistä, savukaasuvirtaa koskevat tiedot on annettava kaikista polttoainetyypeistä ja/tai polttolaitostyypeistä erikseen (8). Huom. 2: Jos savukaasuvirta lasketaan käytetyn polttoaineen määrästä (eikä todellisista tarkkailluista savukaasuvirroista), on ilmoitettava laskemisessa käytetty kerroin (tai kertoimet, jos polttoaine- ja polttolaitostyyppejä on useita) (Nm3/GJ).

10.

Käytetyistä kotimaisista kiinteistä polttoaineista (9) peräisin olevan rikin määrä (tonnia/vuosi), keskiarvo kaudelta 2001–2010; Huom.: Tämä tieto on annettava ainoastaan, jos polttolaitos käyttää kotimaisia kiinteitä polttoaineita ja jos polttolaitoksen osuus rikkidioksidipäästöjen enimmäismäärästä (vuonna 2016 ja/tai 2019) lasketaan rikinpoiston vähimmäisasteen perusteella.

Tämä on erityisesti ilmoitettava kansallisessa siirtymäsuunnitelmassa, jos siihen kuuluvat polttoaineet ovat kaasuturbiineja tai kaasumoottoreita.

3.   Päästöjen enimmäismäärien määrittäminen

3.1   Yksittäisten laitosten osuuden laskeminen vuosien 2016 ja 2019 päästöjen enimmäismääristä

3.1.1   Yleissäännöt

Jotta voidaan määrittää tiettyyn epäpuhtauteen sovellettava päästöjen enimmäismäärä vuosille 2016 ja 2019, kunkin polttolaitoksen osuus, joka ilmaistaan tonneina vuodessa (tpa), on laskettava seuraavan kaavan mukaisesti:

Osuus enimmäismäärästä (tpa) = Savukaasuvirta (Nm3pa) × päästöjen raja-arvo (mg/Nm3) × 1,0 × 10–9

missä

—

”savukaasuvirta” on savukaasujen tilavuusvirta ilmaistuna kuutiometreinä vuodessa (Nm3pa), keskiarvona kaudelta 2001–2010. Se ilmaistaan standardilämpötilassa (273 K) ja -paineessa (101,3 kPa) asiaankuuluvassa hapen vertailupitoisuudessa (sama kuin päästöjen raja-arvoa varten käytetty) vesihöyryn määrän mukaan tehtävän korjauksen jälkeen,

—

”päästöjen raja-arvo” on kyseisen epäpuhtauden asiaankuuluva päästöjen raja-arvo, mg/Nm3, olettaen, että savukaasun happipitoisuus kiinteiden polttoaineiden osalta on kuusi prosenttia, nestemäisten ja kaasumaisten polttoaineiden osalta kolme prosenttia (muut polttolaitokset kuin kaasuturbiinit ja kaasumoottorit) sekä kaasuturbiinien ja kaasumoottoreiden osalta 15 prosenttia savukaasun tilavuudesta.

Yksityiskohtaisia tietoja siitä, kuinka päästöjen raja-arvot määritetään vuosien 2016 ja 2019 päästöjen enimmäismäärien laskemiseksi, esitetään 3.2 ja 3.3 kohdassa.

3.1.2   Polttolaitokset, jotka käyttävät useita polttoainetyyppejä ja/tai käsittävät useita laitostyyppejä

Edellä 3.1.1 kohdassa esitettyä kaavaa ei voida käyttää polttolaitoksissa, jotka polttivat useita polttoainetyyppejä kaudella 2001–2010 (samanaikaisesti tai muuten) tai jotka käsittävät useita laitostyyppejä.

Näihin polttolaitoksiin on sovellettava muita päästöjen raja-arvoja ja/tai vertailuolosuhteita laskettaessa niiden osuutta päästöjen enimmäismääristä. Näin ollen käytetään seuraavaa menetelmää:

Osuus enimmäismäärästä (tpa) = Σ [Savukaasuvirta (Nm3pa) × päästöjen raja-arvo (mg/Nm3) × 1,0 × 10–9]

Tämä kaava tarkoittaa, että kunkin kaudella 2001–2010 käytetyn polttoainetyypin keskimääräinen vuotuinen savukaasujen volyymi (Nm3 vuodessa) kerrotaan asiaankuuluvalla päästöjen raja-arvolla (joka vastaa koko polttolaitoksen nimellistä kokonaislämpötehoa). Tämän jälkeen kutakin käytettyä polttoainetyyppiä koskevat kertolaskujen tulokset lisätään yhteen.

On varmistettava, että kunkin polttoainetyypin keskenään kerrotut savukaasun volyymi ja päästöjen raja-arvo ilmaistaan samassa hapen vertailupitoisuudessa.

Samaa menettelytapaa sovelletaan direktiivin 2010/75/EU 29 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, jos yksittäinen polttolaitos on kaudella 2001–2010 käsittänyt eri laitostyyppejä. Esimerkkejä ovat

—	yksi tai useampi kaasuturbiini sekä yksi tai useampi polttolaitostyyppi,

—	yksi tai useampi kaasumoottori sekä yksi tai useampi polttolaitostyyppi.

3.1.3   Rikinpoiston vähimmäisaste (MDR)

Edellä 3.1.1 kohdassa esitettyä kaavaa ei voida käyttää polttolaitoksissa, joissa poltetaan kotimaista kiinteää polttoainetta (10) ja joissa ylittyvät direktiivissä 2010/75/EU asetetut asiaankuuluvat rikkidioksidipäästöjen raja-arvot polttoaineen ominaisuuksien vuoksi.

Näiden laitosten osuus sovellettavasta rikkidioksidipäästöjen enimmäismäärästä voidaan laskea soveltamalla asiaankuuluvia rikinpoiston vähimmäisasteita (11) rikkidioksidipäästöjen raja-arvojen sijasta.

Tässä tapauksessa polttolaitoksen osuus rikkidioksidipäästöjen enimmäismäärästä ilmaistuna tonneina vuodessa (tpa) lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

Osuus SO2-enimmäismäärästä (tpa) = Rikin määrä (tpa) × (1 – (MDR/100)) × 2

missä

—	”rikin määrä” on polttolaitoksessa käytetyssä kotimaisessa kiinteässä polttoaineessa olevan rikin vuotuinen määrä ilmaistuna tonneina vuodessa (tpa), keskiarvona kaudelta 2001–2010,

—	”MDR” on prosentteina ilmaistu asiaankuuluva rikinpoiston vähimmäisaste.

Yksityiskohtaisia tietoja siitä, kuinka asiaankuuluva rikinpoiston vähimmäisaste määritetään vuosien 2016 ja 2019 rikkidioksidipäästöjen enimmäismäärien laskemiseksi, esitetään 3.2 ja 3.3 kohdassa.

3.2   Vuoden 2016 päästöjen enimmäismäärien laskennassa merkitykselliset päästöjen raja-arvot ja rikinpoiston vähimmäisasteet

Direktiivin 2010/75/EU 32 artiklan 3 kohdan mukaan vuoden 2016 päästöjen enimmäismäärä lasketaan direktiivin 2001/80/EY liitteessä III–VII vahvistettujen asiaa koskevien päästöjen raja-arvojen tai tarvittaessa direktiivin 2001/80/EY liitteessä III vahvistettujen rikinpoiston vähimmäisasteiden perusteella. Vuoden 2016 päästöjen enimmäismäärät lasketaan siis niiden asiaa koskevien päästöjen raja-arvojen ja rikinpoiston vähimmäisasteiden perusteella, joita olisi sovellettu 1. tammikuuta 2016 kyseiseen polttolaitokseen direktiivin 2001/80/EY nojalla, ottaen huomioon seuraavat säännökset (12).

Päästöjen raja-arvot ja rikinpoiston vähimmäisasteet määritetään koko polttolaitoksen nimellisen kokonaislämpötehon 31. joulukuuta 2010, käytetyn polttoainetyypin/polttoainetyyppien ja kauden 2001–2010 keskimääräisten vuotuisten käyttötuntien perusteella. Kun polttolaitosta on laajennettu vähintään 50 MW:lla 27. marraskuuta 2002 ja 31. joulukuuta 2010 välisenä aikana, sovelletaan direktiivin 2001/80/EY 10 artiklassa asetettuja asiaa koskevien päästöjen raja-arvojen laskentasääntöjä.

Kaikkiin kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan kuuluviin kaasuturbiineihin sovelletaan direktiivin 2001/80/EY liitteessä VI olevassa B osassa esitettyä asiaankuuluvaa typenoksidipäästöjen raja-arvoa huolimatta siitä, mitä direktiivin 2001/80/EY 2 artiklan 7 kohdan j alakohdassa säädetään.

Direktiivissä 2001/80/EY ei ole asetettu päästöjen raja-arvoja kaasumoottoreille, joten niihin sovelletaan direktiivin 2010/75/EU liitteessä V olevassa 1 osassa esitettyä asiaankuuluvaa typenoksidipäästöjen raja-arvoa.

Eri polttoainetyyppejä kaudella 2001–2010 käyttäneiden polttolaitosten asiaankuuluvat päästöjen raja-arvot on lueteltava polttoaineittain. Yksityiskohtaisia tietoja kunkin laitoksen päästöjen enimmäismäärän osuuden laskemisessa käytettävästä menetelmästä esitetään 3.1.2 kohdassa.

Direktiivin 2001/80/EY mukaan tiettyihin alle 1 500 tuntia (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo) käytettäviin polttolaitoksiin voidaan soveltaa vähemmän tiukkoja päästöjen raja-arvoja. Niitä voidaan käyttää yksittäisen laitoksen vuoden 2016 päästöjen enimmäismäärän osuuden laskemiseen ainoastaan, jos laitoksen keskimääräiset käyttötunnit ovat alle 1 500 tuntia vuodessa kaudella 2001–2010.

Yhteenveto direktiivin 2001/80/EY liitteissä III–VII asetetuista asiaa koskevista päästöjen raja-arvoista ja direktiivin 2001/80/EY liitteessä III vahvistetuista asiaa koskevista rikinpoiston vähimmäisarvoista esitetään tämän liitteen lisäyksessä C olevissa taulukoissa C.1, C.2 ja C.3 (13).

3.3   Vuoden 2019 päästöjen enimmäismäärien laskemisessa merkitykselliset päästöjen raja-arvot ja rikinpoiston vähimmäisasteet

Direktiivin 2010/75/EU 32 artiklan 3 kohdan mukaan vuoden 2019 enimmäismäärä lasketaan direktiivin 2010/75/EU liitteessä V olevassa 1 osassa vahvistettujen asiaa koskevien päästöjen raja-arvojen perusteella tai tarvittaessa direktiivin 2010/75/EU liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistettujen asiaa koskevien rikinpoistoasteiden perusteella. Vuoden 2019 päästöjen enimmäismäärä lasketaan siis niiden asiaa koskevien päästöjen raja-arvojen ja rikinpoiston vähimmäisasteiden perusteella, joita kyseiseen polttolaitokseen sovellettaisiin 1. tammikuuta 2019 direktiivin 2010/75/EU nojalla.

Päästöjen raja-arvot ja rikinpoiston vähimmäisasteet määritetään koko polttolaitoksen nimellisen kokonaislämpötehon 31. joulukuuta 2010, käytetyn polttoainetyypin/polttoainetyyppien ja kauden 2001–2010 keskimääräisten vuotuisten käyttötuntien perusteella.

Yhteenveto direktiivin 2010/75/EU liitteessä V olevassa 1 osassa asetetuista asiaa koskevista päästöjen raja-arvoista ja direktiivin 2010/75/EU liitteessä V olevassa 5 osassa vahvistetuista asiaa koskevista rikinpoiston vähimmäisarvoista esitetään tämän liitteen lisäyksessä D olevissa taulukoissa D.1, D.2 ja D.3.

Eri polttoainetyyppejä kaudella 2001–2010 käyttäneiden polttolaitosten asiaankuuluvat päästöjen raja-arvot on lueteltava polttoaineittain. Yksityiskohtaisia tietoja kunkin laitoksen päästöjen enimmäismäärän osuuden laskemisessa käytettävästä menetelmästä esitetään 3.1.2 kohdassa.

Direktiivin 2010/75/EU mukaan tiettyihin alle 1 500 tuntia (viiden vuoden jakson liukuva keskiarvo) käytettäviin polttolaitoksiin voidaan soveltaa vähemmän tiukkoja päästöjen raja-arvoja. Niitä voidaan käyttää laitoksen vuoden 2019 päästöjen enimmäismäärän osuuden laskemiseen ainoastaan, jos laitoksen keskimääräiset käyttötunnit ovat alle 1 500 tuntia vuodessa kaudella 2001–2010.

3.4   Päästöjen enimmäismäärien laskeminen

3.4.1   Vuosien 2016 ja 2019 päästöjen enimmäismäärien laskeminen

Vuosien 2016 ja 2019 kokonaispäästöjen enimmäismäärät kutakin epäpuhtautta kohti määritetään laskemalla yhteen kunkin yksittäisen laitoksen osuudet asiaankuuluvista päästöjen enimmäismääristä:

enimmäismäärä2016 (tpa) = Σ [yksittäisen laitoksen osuus vuoden 2016 enimmäismäärästä]

enimmäismäärä2019 (tpa) = Σ [yksittäisen laitoksen osuus vuoden 2019 enimmäismäärästä]

3.4.2   Vuosien 2017, 2017 ja 2020 päästöjen enimmäismäärien laskeminen

Vuoden 2017 enimmäismäärä (enimmäismäärä2017) lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Vuoden 2018 enimmäismäärä (enimmäismäärä2018) lasketaan seuraavan kaavan avulla:

Vuoden 2020 ensimmäisen puoliskon enimmäismäärä (enimmäismäärä2020) on puolet vuoden 2019 enimmäismäärästä:

4.   Kansallisten siirtymäsuunnitelmien myöhemmät muutokset

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vähintään seuraavat tiedot:

a)

polttolaitokset, jotka valitsevat määräaikaispoikkeuksen direktiivin 2010/75/EU 33 artiklan mukaisesti; Huom.: Jäsenvaltioiden on annettava kansalliset siirtymäsuunnitelmansa tiedoksi komissiolle 1. tammikuuta 2013 mennessä, kun taas toiminnanharjoittajat voivat ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle 1. tammikuuta 2014 mennessä, hakevatko ne määräaikaispoikkeusta. Polttolaitos voi siis sisältyä komissiolle toimitettuun kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan ennen kuin siihen sovelletaan määräaikaispoikkeusta. Tällöin polttolaitos on poistettava kansallisesta siirtymäsuunnitelmasta heti, kun polttolaitoksen toiminnanharjoittaja on ilmoittanut toimivaltaiselle viranomaiselle päätöksestään hakea määräaikaispoikkeusta. Kunkin polttolaitoksen, jotka kuuluvat direktiivin 2010/75/EU 33 artiklan soveltamisalaan, osuudet asiaa koskevista päästöjen enimmäismääristä on tämän jälkeen vähennettävä enimmäismääristä, jotka on ilmoitettu kansallisen siirtymäsuunnitelman viimeisimmässä hyväksytyssä versiossa (tai jos tällaista suunnitelmaa ei ole hyväksytty, enimmäismääristä, jotka on ilmoitettu komissiolle toimitetun kansallisen siirtymäsuunnitelman viimeisimmässä versiossa).

b)	suljetut polttolaitokset (jotka on poistettu lopullisesti käytöstä) tai polttolaitokset, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on pienentynyt alle 50 MW:iin;

c)

polttolaitokset, jotka aloittavat jätteen rinnakkaispolton 31. joulukuuta 2015 jälkeen ja jotka kuuluvat tuolloin direktiivin 2010/75/EU IV luvun soveltamisalaan. Huom.: Kuten direktiivin 2010/75/EU 32 artiklan 3 kohdassa todetaan, se, että kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan kuuluva laitos suljetaan tai se ei enää kuulu direktiivin 2010/75/EU III luvun soveltamisalaan, ei saa johtaa suunnitelmaan kuuluvien muiden laitosten vuosittaisten päästöjen kokonaismäärän lisääntymiseen.

Jäsenvaltioilla ei ole direktiivin 2010/75/EU 32 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua velvollisuutta ilmoittaa komissiolle seuraavia tietoja, sillä näiden myöhempien muutosten ei pitäisi vaikuttaa sovellettaviin päästöjen enimmäismääriin:

—	nimellisen kokonaislämpötehon pienentyminen tai kasvu 31. joulukuuta 2010 jälkeen (paitsi pienentyminen alle 50 MW:iin);

—	vuotuisten käyttötuntien vähentyminen tai lisääntyminen vuoden 2010 jälkeen;

—	muutos polttoaineen käytössä (tyyppi, määrä) vuoden 2010 jälkeen (muu kuin siirtyminen jätteiden polttoon, jolloin laitos luokiteltaisiin jätteen rinnakkaispolttolaitokseksi ja poistettaisiin kansallisesta siirtymäsuunnitelmasta).

Laitoksen nimeen vaikuttavat muutokset (esim. toiminnanharjoittajan muuttumisen johdosta) ilmoitetaan päästökartoituksissa, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava tämän päätöksen 6 artiklan 3 kohdan ja direktiivin 2010/75/EU 72 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

---

(1)  Sama sääntö koskee direktiivin 2010/75/EU 33, 34 ja 35 artiklaa. Näin ollen tietyn polttolaitoksen osaan ei voida soveltaa 33, 34 tai 35 artiklan säännöksiä, vaikka kyseisen laitoksen toinen osa (tai toisia osia) olisi sisällytetty kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan.

(2)  Kuten on ilmoitettu tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY nojalla laadituissa päästökartoituksissa (EUVL L 309, 27.11.2001, s. 1).

(3)  Tätä tietoa tarvitaan direktiivin 2001/80/EY 10 artiklassa tarkoitettujen päästöjen raja-arvojen määrittämiseen 1. tammikuuta 2016.

(4)  ’Käyttötunneilla’ tarkoitetaan tunteina ilmaistua aikaa, jona polttolaitos on kokonaisuudessaan tai osittain käynnissä ja aiheuttaa päästöjä ilmaan, lukuun ottamatta käynnistys- ja pysäytysjaksoja.

(5)  Esimerkiksi kaasuturbiinien osalta kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan sisällytetään ainoastaan NOx-päästöt. Muiden polttolaitosten jotkin epäpuhtaudet voivat kuulua kansalliseen siirtymäsuunnitelmaan, vaikka niiden muihin epäpuhtauksiin sovelletaan direktiivin 2010/75/EU liitteessä V mainittuja päästöjen raja-arvoja.

(6)  Tähän kohtaan ei sisällytetä kaudella 2001–2010 poltetun jätteen määrää polttolaitoksissa, joissa on jossain vaiheessa tämän kauden aikana rinnakkaispoltettu jätettä (muuta kuin direktiivin 2010/75/EU 3 artiklan 31 kohdan b alakohdassa tarkoitettua biomassaa ja jotka kuuluvat näin ollen 4 päivänä joulukuuta 2000 jätteenpoltosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/76/EY soveltamisalaan (EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91)).

(7)  Ks. tämän liitteen 3.1.1 kohta, joka koskee sovellettavia vertailuolosuhteita.

(8)  Ks. tämän liitteen 3.1.2 kohta.

(9)  ’Kotimaisella kiinteällä polttoaineella’ tarkoitetaan luonnossa esiintyvää kiinteää polttoainetta, jota poltetaan kyseiselle polttoaineelle erityisesti suunnitellussa polttolaitoksessa ja jota saadaan paikallisesti.

(10)  Tämä koskee polttolaitoksia, jotka ovat käyttäneet kotimaista kiinteää polttoainetta kaudella 2001–2010.

(11)  ’Rikinpoistoasteella’ tarkoitetaan polttolaitoksen tietyn ajan kuluessa ilmaan päästämättä jättämän rikin määrän suhdetta polttolaitoksen laitteisiin syötetyn ja saman ajan kuluessa käytetyn polttoaineen rikin määrään.

(12)  Polttolaitoksen sisällyttäminen päästöjen vähentämistä koskevaan kansalliseen suunnitelmaan direktiivin 2001/80/EY 4 artiklan 6 kohdan nojalla ei vaikuta päästöjen enimmäismäärien laskemisessa käytettyihin asiaa koskeviin päästöjen raja-arvoihin.

(13)  Yhteenveto ei ole tyhjentävä. Se ei kata etenkään tilanteita, joissa polttolaitosta on laajennettu vähintään 50 MW:lla 27. marraskuuta 2002 ja 31. joulukuuta 2010 välisenä aikana ja joissa merkityksellisiä ovat tällöin myös direktiivin 2001/80/EY liitteessä III–VII olevissa B osissa luetellut päästöjen raja-arvot (direktiivin 2001/80/EY 10 artiklan mukaisesti).