(1)

Komissio otti 10 päivänä helmikuuta 2011 annetulla asetuksella (EU) N:o 118/2011 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Thaimaasta peräisin olevien rengaskirjamekanismien tuonnissa.

(2)

Menettely aloitettiin, kun Ring Alliance Ringbuchtechnik GmbH, jäljempänä ’valituksen tekijä’, teki 6 päivänä huhtikuuta 2010 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa huomattavan osan eli tässä tapauksessa yli 50 prosenttia tiettyjen rengaskirjamekanismien kokonaistuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä johtuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi menettelyn aloittamiselle.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2009 ja 31 päivän maaliskuuta 2010 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämiseen tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2006 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille, erityisesti kahdelle tuojalle ja kyseiselle thaimaalaiselle tuottajalle, annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(5)

Komissio jatkoi polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien lopullisten päätelmiensä tekoon tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 6 kappaleessa mainittujen tarkastusten lisäksi tehtiin tarkastuskäynti Rima Benelux Holding BV:n toimitiloihin; kyseinen yritys on ainoa käyttäjä, joka toimi yhteistyössä tutkimuksessa ja vastasi käyttäjille lähetettyyn kyselylomakkeeseen.

(6)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa tiettyjen Thaimaasta peräisin olevien rengaskirjamekanismien tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä alustavien päätelmien ilmoittamisesta johtuvia huomautuksia.

(7)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(8)

Koska huomautuksia tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei tehty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 8–11 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(9)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa selostetaan, ainoastaan yksi thaimaalainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä tutkimuksessa ja vastasi kaikesta Thaimaasta unioniin suuntautuvasta viennistä tutkimusajanjaksolla. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ja yksi yhteistyössä toiminut etuyhteydetön tuoja väittivät, että riippumaton ulkopuolinen asiantuntija, joka avusti komissiota vientiä harjoittavan tuottajan tiloihin tehdyn tarkastuskäynnin aikana, oli tehnyt raportissaan joitakin laskentavirheitä. Asiantuntijan tehtävänä oli muun muassa tutkia nikkelipinnoitusprosessia sekä vientiä harjoittavan tuottajan eri tuotantovaiheissa käyttämien raaka-aineiden määriä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappaleessa mainitaan, tutkimuksessa paljastui, että vientiä harjoittava tuottaja antoi puutteellisia ja virheellisiä tietoja tuotantokustannustensa olennaisista osatekijöistä ja muista raaka-aineista. Komissio tutki vientiä harjoittavan tuottajan sekä yhden tuojan väitteet asiantuntijan raportissa olevista laskentavirheistä ja tuli siihen tulokseen, että väitteet ovat perusteettomia. Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(10)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja sekä yksi tuoja kiistivät lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 ja 20 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät. Ne väittivät muun muassa, että määritettäessä alustavasti normaaliarvoa niille tuotelajeille, joille ei ollut vahvistettu erityistä normaaliarvoa, oli tehty yliarviointeja, sillä menetelmä oli perustunut virheellisesti normaaliarvojen aritmeettiseen keskiarvoon. Komissio hyväksyi väitteen, muutti menetelmää ja tarkisti kyseisten muiden tuotelajien normaaliarvoja koskevaa laskelmaa ottaen huomioon kyseisen thaimaalaisen tuottajan tuotevalikoiman siten, että laskenta vastaa tarkemmin tuottajan tilannetta.

(11)

Lisäksi kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että myynti-, yleis- ja hallintokustannuksina käytetty 16 prosentin osuus sekä voittomarginaalina käytetty 8 prosentin osuus ovat liian suuret. Vientiä harjoittava tuottaja esitti, että myynti-, yleis- ja hallintokustannusten olisi oltava enintään 12,59 prosenttia, mikä vastaa tuottajan omia vastaavia kustannuksia lukuun ottamatta sisämaan rahtikustannuksia.

(12)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15–17 kappaleessa todetaan, kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa eikä näin ollen ilmoittanut tietoja kaikista myynti-, yleis- ja hallintokustannuksistaan. Koska yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannusten kokonaismäärästä ei toimitettu lisätietoja, tässä tilanteessa päätettiin käyttää edelleen valituksessa esitettyjä tietoja. Saatavilla olleiden tietojen ja mahdollisuuksien mukaan tehtyjen tarkistusten perusteella katsottiin, että 16 prosentin myynti-, yleis- ja hallintokustannusosuus on kohtuullinen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(13)

Vientiä harjoittava tuottaja totesi, että alustavassa laskelmassa käytetty 8 prosentin voittomarginaali on liian suuri ja että sen sijasta olisi pitänyt käyttää 5 prosentin marginaalia. Perusteluina esitettiin ensinnäkin, että 5 prosentin voittomarginaalia on käytetty vahinkoanalyysissä voittotavoitteena, ja toiseksi, että 5 prosentin voittomarginaali on yhdenmukainen samaa tuotetta käsitelleiden aiempien tutkimusten kanssa. Ensimmäisen perustelun osalta komissio totesi, että unionin tuotannonalan voittotavoitteen määrittämisessä ei sovelleta samoja periaatteita kuin normaaliarvon määrittämiseen käytetyssä voittomarginaalissa, joten näiden lukujen ei tarvitse olla samoja. Toisen perustelun osalta komissio myönsi, että on aiheellista käyttää samaa voittomarginaalia kuin samaa tuotetta käsitelleissä aiemmissa tutkimuksissa, ja se päätti hyväksyä tämän väitteen ja muuttaa normaaliarvojen laskennassa käytettyä voittomarginaalia.

(14)

Lopulliseen ilmoittamiseen liittyen unionin tuotannonala ja vientiä harjoittava tuottaja esittivät joitakin huomautuksia. Unionin tuotannonala ei hyväksynyt voittomarginaaliin tehtyä korjausta, sillä sen mielestä 5 prosentin voitto ei riitä kattamaan niiden kolmen etuyhteydessä olevan yrityksen kannattavuusvaatimuksia, jotka harjoittavat tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa ja myyntiä, mutta unionin tuotannonala ei kuitenkaan esittänyt muita olennaisia perusteluja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(15)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että yhden tuotelajin normaaliarvon laskemisessa ei ollut käytetty samoja poisto-, rakennus- ja vakuutuskustannuksia kuin muiden tuotelajien tapauksessa, ja se totesi, että kaikkiin tuotelajeihin olisi käytettävä samoja lukuja. Komissio tarkisti väitteen ja havaitsi todellakin laskentavirheen. Vientiä harjoittavan tuottajan väitteestä poiketen virhe todettiin kuitenkin muiden tuotelajien normaaliarvon laskennassa. Muiden tuotelajien normaaliarvoon tehtiin vastaava korjaus.

(16)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että sen todellista tuotevalikoimaa ei ollut otettu täysimääräisesti huomioon laskettaessa normaaliarvoja niille tuotelajeille, joille ei ollut vahvistettu erityistä normaaliarvoa. Vientiä harjoittava tuottaja vaati tässä yhteydessä uudelleen, että muiden tuotelajien tapauksessa olisi käytettävä todettujen normaaliarvojen painotettua keskiarvoa, sillä tämä vastaisi vientiä harjoittavan tuottajan todellista tuotevalikoimaa. Kuten 10 kappaleessa mainitaan, komissio tarkisti kyseisten muiden tuotelajien normaaliarvojen laskentaa ottaen huomioon kyseisen thaimaalaisen tuottajan todellisen tuotevalikoiman, ja kunkin tuotelajin todellisista myyntimääristä riippumatta laskettiin normaaliarvo pienille, keskisuurille ja suurille rengaskirjamekanismeille. Komissio kuitenkin hylkäsi asianmukaisten perusteiden puuttumisen vuoksi sen väitteen, että lisäksi olisi otettava huomioon viejän unioniin suuntautuvaan myyntiin perustuva painokerroin.

(17)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti lisäksi, että komission käyttämä rengaskirjamekanismin pituuteen perustuva normaaliarvon laskentamenetelmä on epätarkka ja puutteellinen, ja se ehdotti uutta keskiarvojen laskentamenetelmää, jossa eri pituudet otettaisiin tarkemmin huomioon. Kuten 16 kappaleessa selostetaan, komissio laski normaaliarvon niille tuotelajeille, joille ei ollut vahvistettu erityistä normaaliarvoa, ja laski normaaliarvot pienille, keskisuurille ja suurille rengaskirjamekanismeille. Viejän laskelma todettiin puutteelliseksi ja tuloshakuiseksi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(18)

Edellä mainittuja muutoksia lukuun ottamatta ja muiden huomautusten puuttumisen vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15–20 kappaleessa esitetyt päätelmät normaaliarvon määrittämisestä vahvistetaan lopullisesti.

(19)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että polkumyyntilaskelmassa ei ollut käytetty oikeaa valuuttaa kuljetuskustannusten laskentaan. Komissio hyväksyi tämän väitteen.

(20)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21–24 kappaleessa esitetyt päätelmät vientihintojen määrittämisestä ja vientihintojen vertaamisesta vastaavaan normaaliarvoon vahvistetaan lopullisesti.

(21)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että polkumyyntimarginaalin laskennassa ei otettu huomioon kahdelle tuotelajille määritettyä erityistä normaaliarvoa. Väite hyväksyttiin ja vastaava korjaus tehtiin.

(22)

Edellä mainituista normaaliarvon laskemista koskevista muutoksista ja vertailusta sekä edellä mainitun vientihintaa koskevan laskentavirheen oikaisusta johtuen polkumyynnin lopullinen määrä prosenttiosuutena vapaasti unionin rajalla tullaamattomana cif-nettohinnasta määritettiin seuraavasti:

(23)

Koska yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja vastasi kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen Thaimaasta peräisin olevasta tuonnista unioniin, katsottiin, että jäännöspolkumyyntimarginaali olisi vahvistettava kyseisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta todetun polkumyyntimarginaalin suuruiseksi eli 16,3 prosentiksi.

(24)

Koska unionin tuotannonalan määritelmästä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28–32 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(25)

Thaimaalainen tuottaja ja useat tuojat kyseenalaistivat väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vahvistetut unionin kulutuksen kehityssuuntaukset. Ne väittivät muun muassa, että kulutus väheni voimakkaammin kuin alustavasti oli määritetty (noin 30 prosenttia). Lisäksi ne pyysivät selventämään menetelmää, jolla komissio oli määrittänyt kulutuksen, sillä rengaskirjamekanismien tullinimikkeeseen kuuluu muitakin tuotteita.

(26)

Vaikka nämä asianomaiset osapuolet kiistivät kulutusta koskevat päätelmät, ne eivät ole toimittaneet todisteita tai lukuja väitteidensä tueksi. Lisäksi on huomattava, että ne eivät ole tuoneet esiin menetelmiin liittyviä puutteita.

(27)

Menetelmien osalta on syytä toistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa oleva toteama, jonka mukaan kulutuksen määritysperusteina olivat yhteistyössä toimineiden osapuolten (kaksi unionin tuottajaa ja thaimaalainen viejä vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana) kyselylomakevastauksissaan ilmoittamat tarkastetut myyntimäärät sekä Eurostatin luvut muun tuonnin osalta. Muista lähteistä peräisin oleviin rengaskirjamekanismeihin sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä, ja siksi (kaikista lähteistä peräisin oleva) tuonti kirjataan tullitariffitietokannan (Taric) alanimikkeiden mukaisesti, jotka yksilöivät tutkimuksen kohteena olevan tuotteen erittäin tarkasti. Näitä alanimikkeitä käytettiin, jotta huomioon otettaisiin varmasti vain tarkasteltavana oleva tuote, vaikka tuotemääritelmää päivitettiin hieman tässä tutkimuksessa.

(28)

Eurostatin luvut on ilmaistu kilogrammoina, kun taas kulutus on laskettu kappaleina, ja siksi yksi tuoja pyysi lisätietoja menetelmästä, jolla kilogrammat oli muunnettu kappaleiksi. Olisi siksi selvennettävä, että muuntokertoimena käytetty 50 grammaa/kappale vastaa aiempia tutkimuksia ja että se todettiin kohtuulliseksi, kun sitä verrattiin thaimaalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamiin tietoihin. On myös lisättävä, että jos komissio olisi käyttänyt thaimaalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamista tiedoista johdettua keskimääräistä painoa kappaleelta tarkalleen, Thaimaasta tulevaa tuontia mittaavat luvut olisivat nousseet tarkastelujaksolla jyrkemmin sekä absoluuttisena volyymina (25 prosentilla, kun väliaikaista tullia koskevan asetuksen luku oli 19 prosenttia) että markkinaosuutena (11,8 prosentista 15,5 prosenttiin, kun väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettu vastaava nousu oli 12,0 prosentista 15,0 prosenttiin).

(29)

Lisäksi yksi tuoja väitti, että Thaimaasta peräisin oleva tuonti tosiasiassa väheni 40 prosenttia tarkastelujaksolla, mutta tämä luku perustui tullikoodin yhteenlaskettuun tuonnin arvoon eikä volyymiin, joten siinä on tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden lisäksi mukana muitakin tuotteita. Tämä väite oli hylättävä.

(30)

Edellä sanottu huomioon ottaen voidaan vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33–40 kappaleessa esitetyt päätelmät unionin kulutuksesta (joka laski yli 15 prosenttia vuoden 2008 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana) ja Thaimaasta peräisin olevasta tuonnista.

(31)

Yksi tuoja totesi, että vahinkoanalyysi on puolueellinen, sillä unionin tuotannonalan heikon taloudellisen tilanteen vertailukohdaksi olisi otettava taloudellinen tilanne yhdessä kyseiseen tuojaan etuyhteydessä olevassa yrityksessä, jonka rengaskirjamekanismien kaupan väitetään olevan voitollista. Tässä yhteydessä on huomattava, että vahinkoanalyysissä olisi keskityttävä ainoastaan unionin tuotannonalan unionissa tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin unionin markkinoilla. Koska kyseinen etuyhteydessä oleva yritys ei ole unionin tuottaja ja koska se käy kauppaa pääasiassa muualta kuin unionista peräisin olevilla tuotteilla, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69 kappaleessa mainitaan, sitä ei pitäisi ottaa huomioon vahinkoanalyysissä.

(32)

On kuitenkin korostettava, että kyseinen tuoja ei ole toimittanut tietoja, jotka osoittaisivat edellä mainitun etuyhteydessä olevan yrityksen olevan hyvässä taloudellisessa tilanteessa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta edellä esitettyyn. Tutkimuksen aikana saadut luvut pikemminkin osoittavat, että myös tämän yrityksen rengaskirjamekanismien myynti pieneni volyymiltaan merkittävästi tutkimusajanjaksolla.

(33)

Koska vahinkoanalyysistä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 41–57 kappale voidaan edellä esitetyin perustein vahvistaa, ja päätelmänä voidaan todeta, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(34)

Vaikka jotkin asianomaiset osapuolet kiistivät muiden tekijöiden vaikutuksia koskevat alustavat päätelmät (ks. jäljempänä), yksikään niistä ei kiistänyt sitä alustavaa päätelmää, että Thaimaasta peräisin oleva tuonti on aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 58–64 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(35)

Jotkin asianomaiset osapuolet kiistivät muiden tekijöiden vaikutuksista tehdyt alustavat päätelmät ja esittivät, että vahingon pääasiallisena syynä ovat muun muassa kysynnän supistuminen, unionin tuottajien välinen kilpailu, Intiasta peräisin oleva tuonti ja itse aiheutettu vahinko.

(36)

Kysynnän supistumisen osalta viitataan 25–30 kappaleeseen, jossa vahvistetaan väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todettu kulutuksen kehityssuuntaus. Väitteet kulutuksen supistumisen vaikutusten aliarvioinnista olisi näin ollen hylättävä. On kuitenkin syytä palauttaa mieliin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67 kappaleessa tehty päätelmä, jonka mukaan kulutuksen lasku on ehkä vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon, vaikka polkumyynnillä tapahtunut tuonti on vahvistanut kulutuksen laskun vaikutusta huomattavasti. Kulutuksen laskun vaikutus ei kuitenkaan ollut sen luonteista, että se olisi poistanut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja todetun vahingon välisen syy-yhteyden.

(37)

Thaimaalainen viejä väitti lisäksi, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon syynä oli myös unionin tuottajien välinen kilpailu. Tämä johtui lähinnä siitä, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden supistuessa toinen unionin tuottaja kasvatti markkinaosuuttaan.

(38)

Vaikka thaimaalaisen viejän esittämät laskelmat eivät ole täysin paikkansapitäviä, on kiistatonta, että toisen tuottajan markkinaosuus myös kasvoi tarkastelujaksolla. On kuitenkin pidettävä mielessä, että kyseinen tuottaja tuo rengaskirjamekanismeja Thaimaasta merkittävässä määrin, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30 kappaleessa mainitaan. Mielenkiintoista on, että samana vuonna kun kyseinen tuottaja onnistui kasvattamaan unionissa valmistettujen tuotteiden myyntiään ja markkinaosuuksiaan, se myös kasvatti merkittävästi Thaimaasta peräisin olevien rengaskirjamekanismien myyntiään. Itse asiassa siitä tuli jopa merkittävä thaimaalaisten rengaskirjamekanismien tuoja, sillä se osti suuren osan Thaimaan viennistä kyseisenä vuonna. Vaikka toinen unionin tuottaja tosiaankin onnistui jossain määrin valtaamaan markkinaosuuksia unionin tuotannonalalta, on vaikea olla päätymättä siihen johtopäätökseen, että onnistuminen oli sen ansiota, että kyseinen tuottaja myös hyötyi polkumyynnillä tapahtuneesta rengaskirjamekanismien tuonnista Thaimaasta. On huomattava, että tämä tuottaja suljettiin unionin tuotannonalan määritelmän ulkopuolelle, koska tuottajan tuontitoiminta oli merkittävää verrattuna sen omaan tuotantoon.

(39)

Asianomaiset osapuolet toivat uudelleen esiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69 kappaleessa esitetyn väitteen, jonka mukaan myös Intiasta peräisin oleva tuonti aiheutti vahinkoa unionin tuotannonalalle. Väite perustui siihen, että Intian markkinaosuus unionin markkinoista on noin 50 prosenttia eli kolme kertaa suurempi kuin Thaimaan markkinaosuus ja että vastaavat keskimääräiset hinnat alenivat 3 prosenttia vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana ja olivat tuolloin 24 prosenttia alhaisemmat kuin unionin hinnat. Lisäksi korostettiin, että eräs unionin tuotannonalaan etuyhteydessä oleva yritys osti huomattavan osan Intiasta peräisin olevasta tuonnista.

(40)

Asiasta ei kuitenkaan esitetty uusia perusteita, ja nämä väitteet on jo käsitelty väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Intiasta peräisin oleva tuonti oli yleisesti ottaen todellakin suurempi kuin Thaimaasta peräisin oleva tuonti absoluuttisesti mitattuna, mutta nämä tuonnit kehittyivät eri tavalla, kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa mainittiin: Thaimaasta peräisin oleva tuonti lisääntyi tarkastelujaksolla sekä absoluuttisesti että suhteellisesti mitattuna, kun taas Intiasta peräisin oleva tuonti väheni (lähes 10 prosenttia) ja myös markkinaosuudet supistuivat hieman. Lisäksi Intian keskimääräinen hinta oli korkeampi kuin Thaimaan tuontihinta. Vaikka unionin tuotannonalaan etuyhteydessä oleva yritys tuo rengaskirjamekanismeja Intiasta, tutkimustulosten mukaan tämän tuonnin määrä on vähentynyt huomattavasti vuosien myötä, kuten 32 kappaleessa mainitaan.

(41)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät myös, että valituksen tekijä menetti asiakkaitaan, koska se alkoi toimia tuotantoketjun loppupään markkinoilla emoyhtiönsä Ring International Holdingin (RIH) kautta, ja että rengaskirjamekanismien myyntiä etuyhteydessä oleville yrityksille olisi tarkasteltava huolellisesti, koska se ei tapahtunut tavanomaisin markkinaehdoin. Nämä väitteet on kuitenkin hylätty, koska niiden tueksi ei esitetty perusteita ja koska tutkimuksessa ilmeni, että etuyhteydessä oleville yrityksille tapahtunut myynti oli vähäistä verrattuna kokonaismyyntiin.

(42)

Edellä esitetyn perusteella voidaan vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–76 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät. Vaikka tuonnin ohella myös muut tekijät vaikuttivat jossain määrin unionin tuotannonalan tilanteeseen, voidaan päätellä, että Thaimaasta peräisin oleva polkumyynnillä tapahtunut tuonti on aiheuttanut unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa; tämä päätelmä perustuu analyysiin, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset ja toisaalta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset.

(43)

Tutkimuksessa yhteistyössä toimineista viidestä tuojasta kaksi reagoi alustavien päätelmien ilmoittamiseen ja toimitti kirjallisia huomautuksia. Yksi näistä tuojista pyysi saada tulla kuulluksi, ja vastaavan pyynnön esitti toinenkin tuoja. Lisäksi komissio päätti tehdä tarkastuskäynnin ainoan tutkimukseen osallistuneen käyttäjän tiloihin.

(44)

Huomautuksia ei esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79–90 kappaleesta, joka koskee markkinoiden kuvausta, eikä jaksosta, jossa käsitellään unionin tuotannonalan etua.

(45)

On ensiksikin syytä muistaa, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa pääteltiin, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi merkittävä kielteinen vaikutus ainoastaan yhden tuojan, joka myös tuottaa rengaskirjamekanismeja unionissa, tilanteeseen. Kyseinen tuoja ei reagoinut väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoon.

(46)

Eräs toinen tuoja, joka myös pyysi kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan johdolla järjestettävää kuulemista, kyseenalaisti lähinnä polkumyyntimarginaalin laskennan, vahinkoanalyysin sekä unionin kulutusta koskevan laskelman. Se ei kuitenkaan tuonut esiin uusia huomautuksia unionin etua käsitelleestä analyysistä.

(47)

Kolmas tuoja, jonka osuus oli 20 prosenttia koko Thaimaasta peräisin olevasta tuonnista, pyysi kuulemismenettelyä, jonka aikana selvitettiin, että vastoin tutkimuksen aikana aiemmin toimitettuja tietoja kyseinen tuoja ei ollut lopettanut kaikkea rengaskirjamekanismeihin liittyvää toimintaansa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 92 kappaleessa mainitaan, vaan se oli siirtänyt toiminnan toiseen toimipaikkaan. Kuulemismenettelyn aikana kyseinen tuoja selosti, että sen rengaskirjamekanismeja koskeva liiketoiminta pelkästään täydentää sen pääasiallista, muita tuotteita koskevaa liiketoimintaa ja että se ei pidä rengaskirjamekanismien tuontia Thaimaasta poissuljettuna, vaikka toimenpiteitä otetaan käyttöön. Tuojan laajasta jakeluverkostosta johtuvien yleiskustannusten vuoksi tuontipäätös riippuu polkumyyntitullien suuruudesta ja asiakkailta perittävän hinnan korottamismahdollisuudesta. Toisaalta rengaskirjamekanismeja koskevan liiketoiminnan lopettaminen ei aiheuttaisi tälle tuojalle merkittäviä kielteisiä seurauksia, sillä tämän toiminnan osuus tuojan koko liiketoiminnasta on vähäinen.

(48)

Kuten 5 kappaleessa mainitaan, ainoan yhteistyössä toimineen käyttäjän kyselyvastaus tarkastettiin sen tiloihin väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen tehdyn tarkastuskäynnin aikana. Kyseisellä käyttäjällä on useita eri hankintalähteitä, muun muassa unioni, Intia ja Thaimaa. Aiemmin se toi rengaskirjamekanismeja myös Kiinasta, mutta vaihtoi hankintalähdettä polkumyyntitullien käyttöönoton jälkeen.

(49)

Thaimaasta peräisin olevan tuonnin osuus yrityksen rengaskirjamekanismihankintojen kokonaismäärästä on noin 10 prosenttia, ja yritys päätti lopettaa thaimaalaisten tuotteiden tuonnin väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen. Vaikka toimenpiteet eivät toistaiseksi nähtävästi olleet vaikuttaneet merkittävästi yrityksen taloudelliseen tilanteeseen, yritys piti kuitenkin valitettavana hankintalähteidensä vähenemistä ja varsinkin sitä seikkaa, että nyt se ei voi aina luottaa saavansa rengaskirjamekanismeja lyhyellä toimitusajalla.

(50)

Asianomaiset osapuolet toistivat jo väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käsitellyn väitteen siitä, että toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen hankintalähteet olisivat rajalliset unionin markkinoilla. On paikallaan mainita uudelleen, että tutkimustulokset todellakin osoittavat, että unionin markkinoita leimaa toimijoiden vähälukuisuus: Intiassa on yksi tuottaja, Thaimaassa yksi, unionissa kaksi ja Kiinassa muutamia. Polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena on palauttaa terve kilpailu unionin markkinoille eikä estää tuontia. Kun toimenpiteillä korjataan polkumyyntituonnin kauppaa vääristävä luonne, seurauksena saattaa olla tuonnin väheneminen. Tämä ei sinänsä ole kuitenkaan riittävä syy kyseenalaistaa polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Voitaisiin jopa perustella, että unionin markkinoilla olisi varmistettava terve kilpailu, jotta kaikki hankintalähteet olisivat jatkossakin käytettävissä pitkäjänteisesti.

(51)

Voidaan odottaa, että lopullisen tullin ollessa väliaikaista tullia pienempi unionin markkinoille voisi yhä tulla Thaimaasta peräisin olevaa tuontia, ja lisäksi tutkimuksen mukaan käytettävissä on myös muita, tosin harvalukuisia, hankintalähteitä.

(52)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 77–110 kappale voidaan edellä esitetyin perustein vahvistaa, ja kaiken kaikkiaan päätelmänä voidaan todeta, että unionin edusta saatavilla olevien tietojen perusteella ei ole pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön lopullisia toimenpiteitä Thaimaasta peräisin olevien rengaskirjamekanismien tuonnissa.

(53)

Koska vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111–114 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(54)

Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrän osalta on huomautettu, että polkumyyntitulli olisi alennettava 6 prosenttiin, koska Intiasta peräisin oleva tuonti ei tapahdu polkumyynnillä ja on 6 prosenttia suurempi kuin Thaimaasta peräisin oleva tuonti. On huomattava, että polkumyyntitullien tarkoituksena ei ole tasata hintoja muiden lähteiden hintoihin nähden vaan poistaa vahingollisen polkumyynnin vääristävät vaikutukset.

(55)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli alhaisimman havaitun polkumyynti- ja vahinkomarginaalin suuruisena alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Tässä tapauksessa tullin olisi suuruudeltaan vastattava todettua polkumyyntiä. Se laskettiin 16,3 prosentiksi, joka on merkittävästi alempi kuin alustavassa vaiheessa.

(56)

Lopullinen polkumyyntitulli yhteistyössä toimineeseen viejään nähden on edellä mainituin perustein suuruudeltaan 16,3 prosenttia.

(57)

Koska todettu polkumyyntimarginaali on huomattavan suuri ja unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevalla asetuksella käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät tällä asetuksella käyttöön otettavan lopullisen tullin suuruisena. Koska lopullinen tulli on alhaisempi kuin väliaikainen tulli, lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät olisi vapautettava,