16.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/17

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen asetuksella (EY) N:o 1629/2004 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin, jäljempänä ’lopulliset polkumyyntitoimenpiteet’, Intiasta peräisin olevien, tällä hetkellä CN-koodiin ex 8545 11 00 kuuluvien tiettyjen grafiittielektrodien ja tällaisissa elektrodeissa käytettävien, tällä hetkellä CN-koodiin ex 8545 90 90 kuuluvien jatkonippeleiden tuonnissa. Toimenpiteet toteutettiin 0 prosentin arvotullin muodossa.

(2)

Neuvosto otti tukien vastaisen tutkimuksen jälkeen asetuksella (EY) N:o 1628/2004 (3) käyttöön lopullisen tasoitustullin, jäljempänä ’lopulliset tasoitustoimenpiteet’, Intiasta peräisin olevien, tällä hetkellä CN-koodiin ex 8545 11 00 kuuluvien tiettyjen grafiittielektrodien ja tällaisissa elektrodeissa käytettävien, tällä hetkellä CN-koodiin ex 8545 90 90 kuuluvien jatkonippeleiden tuonnissa. Toimenpiteet toteutettiin 15,7 prosentin arvotullin muodossa lukuun ottamatta yhtä yritystä, johon sovellettava tulli oli 7 prosenttia.

(3)

Omasta aloitteestaan vireille pannun tasoitustoimenpiteiden osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 1354/2008 (4) asetuksia (EY) N:o 1628/2004 ja (EY) N:o 1629/2004. Lopullisia tasoitustulleja muutettiin 6,3 prosenttiin ja 7 prosenttiin yksilöllisesti mainittujen viejien tuonnin osalta jäännöstullin ollessa 7,2 prosenttia. Lopullisia polkumyyntitulleja muutettiin 9,4 prosenttiin ja 0 prosenttiin yksilöllisesti mainittujen viejien tuonnin osalta jäännöstullin ollessa 8,5 prosenttia.

(4)

Lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (5) julkaisemisen johdosta komissiota pyydettiin 18 päivänä kesäkuuta 2009 panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen kyseisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu. Pyynnön esittäjinä oli kolme unionin tuottajaa: Graftech International, SGL Carbon GmbH ja Tokai ERFTCARBON GmbH, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, joiden tuotanto muodostaa valtaosan eli tässä tapauksessa yli 90 prosenttia tiettyjen grafiittielektrodijärjestelmien kokonaistuotannosta unionissa.

(5)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(6)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että on olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 17 päivänä syyskuuta 2009 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tutkimuksen vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6).

(7)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä17 päivänä syyskuuta 2009 julkaistulla vireillepanoilmoituksella (7) myös muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (8) 18 artiklan mukaisen tasoitustoimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta.

(8)

Polkumyynnin jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2008 ja 30 päivän kesäkuuta 2009 välisen kauden, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2006 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(9)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, niille vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(10)

Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(11)

Etuyhteydettömien tuojien ilmeisen suuren määrän vuoksi pidettiin asianmukaisena tutkia perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, oliko syytä käyttää otantamenetelmää. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti 15 päivän kuluessa tarkastelujen vireillepanosta ja toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot. Yksikään etuyhteydetön tuoja ei kuitenkaan ilmoittanut yhteistyöhalukkuudestaan. Sen vuoksi otanta ei ollut tarpeen.

(12)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan ja jotka olivat ilmoittautuneet vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Vastauksia saatiin kolmelta unionin tuottajien ryhmältä (eli pyynnön esittäjiltä), yhdeltä vientiä harjoittavalta tuottajalta ja 17 käyttäjältä. Yksikään tuoja ei ilmoittautunut otantamenettelyn aikana, eivätkä muutkaan tuojat toimittaneet tietoja tai ilmoittautuneet komissiolle tutkimuksen aikana.

(13)

Vain yksi kahdesta tiedossa olleesta intialaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta, HEG Limited, jäljempänä ’HEG’, teki tarkastelussa täysimääräisesti yhteistyötä vastaamalla kyselylomakkeeseen. Alkuperäisessä tutkimuksessa kyseisen yrityksen täydellinen virallinen nimi oli Hindustan Electro Graphite Limited. Yritys on myöhemmin muuttanut nimensä muotoon HEG Limited. Toinen alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja, Graphite India Limited, jäljempänä ’GIL’, päätti olla vastaamatta kyselylomakkeeseen tässä tarkastelussa.

(14)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien osapuolten toimitiloihin:

(15)

Tässä tarkastelussa tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, eli Intiasta peräisin olevat, CN-koodiin ex 8545 11 00 kuuluvat sähköuuneissa käytettävät grafiittielektrodit, joiden näennäistiheys on vähintään 1,65 g/cm3 ja sähkövastus enintään 6,0 μΩ.m, ja kyseisissä elektrodeissa käytettävät, CN-koodiin ex 8545 90 90 kuuluvat jatkonippelit, riippumatta siitä, tuodaanko ne yhdessä vai erikseen, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(16)

Tutkimuksessa vahvistettiin alkuperäisen tutkimuksen tavoin, että tarkasteltavana oleva tuote ja vientiä harjoittavan tuottajan Intian kotimarkkinoilla tuottamat ja myymät tuotteet samoin kuin unionin tuottajien unionissa tuottamat ja myymät tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita, koska niiden fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samat.

(17)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(18)

Yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä. Toinen tiedossa ollut vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa.

(19)

Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan viennin määrän ja Intiasta unioniin suuntautuneen viennin kokonaismäärän vertailu osoitti, että yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti kattoi suurimman osan Intiasta unioniin tulleesta koko tuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Yhteistyössä toimimisen astetta voidaan näin ollen pitää korkeana.

(20)

Komissio tutki aluksi perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja myynyt samankaltaista tuotetta kotimarkkinoillaan edustavassa määrin riippumattomille asiakkaille eli oliko tällaisen myynnin kokonaismäärä vähintään 5 prosenttia vastaavasta vientimyynnistä unioniin.

(21)

Komissio yksilöi tämän jälkeen yrityksen kotimarkkinoilla myymät samankaltaisen tuotteen lajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin viedyt lajit tai suoraan niihin verrattavissa. Grafiittielektrodien tuotelajien määrittämisessä otettiin huomioon seuraavat tekijät: i) myytiinkö niitä yhdessä jatkonippeleiden kanssa, ii) niiden läpimitta ja iii) niiden pituus.

(22)

Yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja väitti, että määritettäessä samanlaisia tai toisiinsa verrattavissa olevia grafiittielektrodijärjestelmiä huomioon olisi otettava myös se, että grafiittielektrodijärjestelmiä tuotetaan erilaatuisesta koksista (joka on perusraaka-aine). Tutkimuksessa vahvistettiinkin, että yritys käytti tuotantoprosessissa kahta erilaatuista koksia: tuotua huippulaatuista neulakoksia sekä Intian markkinoilta hankittua tavallista koksia. Lisäksi vahvistettiin, että käytetyn koksin laji määrittää tuotantokustannukset ja lopputuotteen hinnan.

(23)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio jakoi tämän vuoksi kummankin tuotelajin alhaisen ja korkean laatuluokan tuotteisiin polkumyyntilaskelmia varten.

(24)

Tämän jälkeen tutkittiin, oliko yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti ollut edustavaa kunkin tuotelajin osalta eli oliko kunkin tuotelajin kotimarkkinamyynti ollut vähintään 5 prosenttia saman tuotelajin unioniin suuntautuneen vientimyynnin määrästä. Näiden edustavassa määrin myytyjen tuotelajien osalta tutkittiin sitten, oliko kyseinen myynti tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(25)

Se, voitiinko kunkin edustavassa määrin kotimarkkinoilla myydyn tuotelajin kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, selvitettiin määrittämällä, kuinka suuri osuus asianomaisen tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kaikissa tapauksissa, joissa tietyn tuotelajin kotimarkkinamyynti tapahtui riittävässä määrin ja tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo perustui tosiasialliseen kotimarkkinahintaan, joka laskettiin kyseisen tuotelajin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtuneen koko kotimarkkinamyynnin painotettuna keskiarvona.

(26)

Niille tuotelajeille, joiden kotimarkkinamyynti ei ollut edustavaa tai ei tapahtunut tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Normaaliarvo muodostettiin lisäämällä vietyjen tuotelajien tuotantokustannuksiin, joita oikaistiin tarvittaessa, kohtuullinen määrä myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia sekä kohtuullinen voittomarginaali, joiden määrittämisessä käytettiin perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti tosiasiallisia tietoja, jotka pohjautuivat tutkimuksen kohteena olevan vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen valmistukseen ja myyntiin tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(27)

Koska yhteistyössä toimineen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan koko vientimyynti unioniin suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(28)

Normaaliarvon painotetun keskiarvon ja vientihinnan painotetun keskiarvon vertailu tehtiin noudettuna lähettäjältä -hinnoin samassa kaupan portaassa. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi tasapuolinen, siinä otettiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti huomioon erot niissä tekijöissä, joiden osoitettiin vaikuttaneen hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen. Tästä syystä otettiin oikaisujen muodossa asianmukaisesti huomioon erot pyynnön esittäjän maksamissa kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, pakkaus- ja liitännäiskustannuksissa, rahoituskuluissa, pankkimaksuissa ja polkumyyntitulleissa, kun se oli aiheellista ja perusteltua.

(29)

Yhteistyössä toiminut intialainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että sen tapauksessa viennin jälkeinen tuontitullien hyvitysjärjestelmä, jäljempänä ’DEPBS’, on todellisuudessa tullinpalautusjärjestelmä, koska DEPBS-lisenssejä käytetään vain grafiittielektrodijärjestelmien tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden tuontitullien maksamiseen. Sen vuoksi raaka-aineista maksettujen tuontitullien kustannukset palautetaan, kun tuote viedään maasta, mistä on tuloksena alhaisempi vientihinta. Tämän vuoksi yritys väitti, että kotimarkkinahintoja olisi oikaistava, koska tuontitullin palautus ei vaikuta niihin. Tutkimus osoitti, että väitteensä vastaisesti yritys käyttää tullittomasti tuotuja raaka-aineita sekä vientimarkkinoille että kotimarkkinoille tarkoitettujen grafiittielektrodijärjestelmien valmistuksessa. Sen vuoksi DEPBS-järjestelmällä ei ole vaikutusta kotimarkkinoilla myytyjen ja vietyjen tuotteiden hintaeroon, eikä oikaisua voida myöntää.

(30)

Tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaisesti vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan. Edellä mainitun menetelmän mukaisesti yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle vahvistettu polkumyyntimarginaali on 11–12 prosenttia.

(31)

Niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella voimassa olevien toimenpiteiden jatkamista, ilmoittamisen, jäljempänä ’lopullisista päätelmistä ilmoittaminen’, jälkeen tekemissään huomautuksissa kyseinen yritys väitti, että polkumyyntimarginaalin laskutapa poikkesi alkuperäisessä tutkimuksessa käytetystä menetelmästä, koska marginaali laskettiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 12 kuukaudesta neljän perusteella, kun alkuperäisessä tutkimuksessa otettiin huomioon kaikki tutkimusajanjakson 12 kuukautta. Yritys väitti siksi, että käytetty laskutapa lisäsi polkumyyntimarginaalia.

(32)

On muistettava, että toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevissa tarkasteluissa, joissa on määritettävä, jatkuuko polkumyynti tai onko sen toistuminen todennäköistä, komission polkumyyntilaskelma perustuu yleisesti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 12 kuukaudesta neljään. Paikalla tehdyssä tarkastuksessa varmistettiin, että nämä neljä kuukautta olivat edustavia koko 12 kuukauden jakson osalta. Tämä tehtiin vertaamalla näiden neljän kuukauden kustannuksia ja hintoja jäljelle jääneiden kahdeksan kuukauden tietoihin. Lisäksi valitut neljä kuukautta olivat kunkin vuosineljänneksen viimeiset kuukaudet, ja näin ollen ne jakautuivat tasaisesti 12 kuukauden jaksolla. Komissio ei siksi katso, että käytetty menetelmä muuttaa lopullisia päätelmiä polkumyynnistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tai että se lisää polkumyyntimarginaalia.

(33)

Koska toinen tiedossa ollut intialainen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä, sille ei voitu laskea polkumyyntimarginaalia. Tarkastelua koskevan pyynnön mukaan tämän yrityksen vienti unioniin tapahtui kuitenkin myös polkumyyntihinnoin. Koska suurin osa Intiasta peräisin olevasta viennistä liittyy yhteistyössä toimineeseen intialaiseen tuottajaan, jonka havaittiin harjoittavan polkumyyntiä, ja Intiasta tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen hinta Eurostatin mukaan on alempi kuin yhteistyössä toimineen yrityksen keskimääräinen vientihinta, voidaan vahvistaa, että polkumyyntiä esiintyy koko maan laajuisesti.

(34)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tapahtuneen polkumyynnin lisäksi tarkasteltiin myös polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä. Koska tutkimuksessa toimi yhteistyössä vain yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja, jäljempänä olevat päätelmät perustuvat ainoalta yhteistyössä toimineelta yritykseltä saatuihin tietoihin samoin kuin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä oleviin tosiasioihin eli Eurostatin tietoihin ja tarkastelua koskevassa pyynnössä esitettyihin tietoihin.

(35)

Tässä yhteydessä tarkasteltiin seuraavia tekijöitä: vientiä harjoittavien intialaisten tuottajien käytettävissä oleva kapasiteetti, unionin markkinoiden houkuttelevuus intialaisten tuottajien kannalta ja vientihinnat kolmansiin maihin.

(36)

Tutkimuksen mukaan yhteistyössä toimineella intialaisella vientiä harjoittavalla tuottajalla on käytettävissä olevaa kapasiteettia. Lisäksi yritys on julkisesti todennut, että se aikoo kasvattaa nykyistä kapasiteettiaan. On myös huomattava, että yritys on suuntautunut vientitoimintaan ja suurin osa sen liikevaihdosta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuli vientimyynnistä ja että unioni on edelleen merkittävä vientikohde voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta.

(37)

Tarkastelua koskevan pyynnön mukaan toinen intialainen tuottaja on jo huomattavasti kasvattanut kapasiteettiaan toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ja on aikeissa kasvattaa sitä lisää. Sen vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että ainakin osa kasvaneesta kapasiteetista voitaisiin suunnata unionin markkinoille, jos toimenpiteet eivät olisi voimassa.

(38)

Unionin markkinoiden houkuttelevuutta kuvaa se, että polkumyynti- ja tasoitustullien käyttöönotto ei pysäyttänyt Intiasta tulevan viennin kasvua. Kolmen viime vuoden aikana intialaiset viejät itse asiassa yli kaksinkertaistivat vientinsä ja niiden markkinaosuus unionissa yli kolminkertaistui. On myös korostettava, että samalla kaudella hintataso unionin markkinoilla kohosi 40 prosenttia.

(39)

Kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistä tutkimus osoitti, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yhteistyössä toimineen yritykset vientihinnat noudettuna lähettäjältä -tasolla olivat alhaisemmat kuin unioniin suuntautuvan viennin hinnat, joiden havaittiin olevan polkumyyntihintoja. Sen vuoksi voidaan olettaa, että jos toimenpiteet eivät olisi voimassa, yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja siirtäisi ainakin osan viennistään unioniin markkinoiden houkuttelevuuden vuoksi.

(40)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että Intiasta tuleva vienti tapahtuu edelleen polkumyynnillä ja että polkumyynnin jatkuminen unionin markkinoilla on todennäköistä, jos nykyiset polkumyyntitoimenpiteet poistetaan. Kun otetaan huomioon käyttämätön kapasiteetti Intiassa ja unionin markkinoiden houkuttelevuus, intialaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla, ainakin yhteistyössä toimineella vientiä harjoittavalla tuottajalla, on kannustin lisätä vientiään unionin markkinoille polkumyyntihinnoin.

(41)

Samankaltaista tuotetta valmistaa unionissa viisi yritystä tai yritysryhmää, joiden tuotanto muodostaa perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun samankaltaisen tuotteen koko unionin tuotannon.

(42)

Viidestä yrityksestä kaksi ei ilmoittanut tukevansa tarkastelupyyntöä eikä toiminut yhteistyössä tarkastelua koskevassa tutkimuksessa vastaamalla kyselylomakkeeseen. Seuraavat kolme tuottajaryhmää jättivät pyynnön ja ilmoittivat toimivansa yhteistyössä: Graftech International, SGL Carbon GmbH ja Tokai ERFTCARBON GmbH.

(43)

Nämä kolme tuottajaryhmää muodostavat suurimman osan samankaltaisen tuotteen koko tuotannosta unionissa, koska niiden osuus tiettyjen grafiittielektrodijärjestelmien koko unionin tuotannosta on yli 90 prosenttia, kuten edellä johdanto-osan 4 kappaleessa on todettu. Niiden katsotaan siten muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(44)

Koska ainoastaan yksi intialainen vientiä harjoittava tarkasteltavana olevan tuotteen tuottaja toimi tutkimuksessa yhteistyössä, tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia unioniin ei esitetä tarkkoina lukuina luottamuksellisuuden säilyttämiseksi perusasetuksen 19 artiklan mukaisesti.

(45)

Grafiittielektroditeollisuuden tilanne liittyy läheisesti terässektoriin, koska grafiittielektrodeja käytetään pääasiallisesti sähköterästeollisuudessa. Vuonna 2007 ja vuoden 2008 kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana terästeollisuudessa ja näin ollen myös grafiittielektroditeollisuudessa vallitsivat erittäin positiiviset markkinaolosuhteet.

(46)

Grafiittielektrodien myyntimäärät vaihtelevat suureksi osaksi terästuotannon määrän mukaisesti. Grafiittielektrodien toimitussopimukset, jotka kattavat hinnat ja määrät, neuvotellaan kuitenkin yleensä 6–12 kuukauden kaudeksi. Sen vuoksi kysynnän muutoksista johtuvan myyntimäärän kehityksen ja sen mahdollisten hintavaikutusten välillä on ajallinen viive.

(47)

Unionin kulutuksen määrittämisen perustana käytettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymää määrää, arviota muiden unionin tuottajien unionin markkinoilla myymästä määrästä, Eurostatin tuontitietoja sekä perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti kerättyjä tietoja. Alkuperäisen tutkimuksen tavoin (9) osa tuonnista jätettiin ottamatta huomioon, koska käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikutti siltä, että kyseessä ei ollut tutkimuksen kohteena oleva tuote.

(48)

Vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä unionin kulutus laski lähes 25 prosenttia ja suurin lasku tapahtui vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Tarkastelujakson alussa vallinneiden erittäin positiivisten markkinaolosuhteiden vuoksi unionin kulutus oli erittäin korkealla tasolla ja kasvoi 30 prosenttia alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson ja vuoden 2006 välillä.

Taulukko 1

(49)

Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi vakaasti 143 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla ja oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 5 000–7 000 tonnia. Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuus yli kolminkertaistui vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä, jolloin se saavutti noin 5 prosentin tason. Markkinaosuus kasvoi edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla huolimatta kysynnän merkittävästä laskusta. Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin hinnat kohosivat 52 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä noudatteli unionin tuotannonalan hintojen kanssa samaa suuntausta, mutta hinnat olivat jatkuvasti unionin tuotannonalan hintoja alemmat. Taulukossa 2 olevia tietoja ei ole annettu tarkkoina lukuina luottamuksellisuussyistä, koska Intiassa on vain kaksi tiedossa olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa.

Taulukko 2

(50)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(51)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuotanto laski 29 prosenttia verrattuna vuoteen 2006. Unionin tuotannonalan tuotanto kasvoi ensin 2 prosenttia vuonna 2007 verrattuna vuoteen 2006, ennen kuin se laski jyrkästi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

Taulukko 3

(52)

Tuotantokapasiteetti pieneni hieman (2 %) vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Koska myös tuotanto laski vuonna 2008 ja etenkin tutkimusajanjakson aikana, siitä seuraava kapasiteetin käyttöaste laski kaikkiaan 25 prosenttiyksikköä vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

Taulukko 4

(53)

Unionin tuotannonalan loppuvarastot pysyivät vuonna 2007 samalla tasolla kuin vuonna 2006 ja sitten pienenivät 10 prosenttia vuonna 2008. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla varastot kasvoivat hieman mutta olivat 5 prosenttia pienemmät kuin vuonna 2006.

Taulukko 5

(54)

Unionin tuotannonalan unionin markkinoilla etuyhteydettömille asiakkaille suuntautuvan myynnin määrä laski 39 prosenttia tarkastelujaksolla. Myynti oli erittäin korkealla tasolla tarkastelujakson alussa kasvettuaan lähes 70 prosenttia alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksoon verrattuna. Myyntimäärä laski hieman vuosina 2007 ja 2008 mutta pysyi suhteellisen korkealla tasolla (vuonna 2008 se oli edelleen 47 % yli alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson tason). Myyntimäärät kuitenkin putosivat merkittävästi vuoden 2008 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (lähes kolmanneksen).

Taulukko 6

(55)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus laski vähitellen lähes 16 prosenttiyksikköä vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä (84,6 %:sta 68,7 %:iin).

Taulukko 7

(56)

Vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana unionin kulutus väheni lähes 25 prosenttia. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni melkein 16 prosenttiyksikköä, kun taas tuonnin markkinaosuus kasvoi 3,4 prosenttiyksikköä.

(57)

Unionin tuotannonalan työllisyysaste laski 7 prosenttia vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana.

Taulukko 8

(58)

Unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus ilmaistuna tuotantomääränä työntekijää kohti vuodessa laski vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana 24 prosenttia. Se kohosi hieman vuosina 2007 ja 2008 ennen pienenemistään lähes 25 prosentilla tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

Taulukko 9

(59)

Unionin tuotannonalan yksikkömyyntihinnat ovat kehittyneet positiivisesti ja kohonneet 40 prosenttia tarkastelujaksolla. Tämä johtuu i) yleisestä hintatasosta markkinoilla, ii) tarpeesta kattaa tuotantokustannusten kohoaminen ja iii) tavasta, jolla hankintasopimushinnat vahvistetaan.

(60)

Vuosina 2007 ja 2008 unionin tuotannonala pystyi korottamaan hintojaan, kun markkinahinnat kohosivat yleisesti grafiittielektrodien kysynnän jatkuessa edelleen vahvana. Kysyntä johtui erittäin positiivisista markkinaoloista, jotka vallitsivat terässektorilla vuoden 2008 kolmeen ensimmäiseen neljännekseen saakka, kuten johdanto-osan kappaleessa 45 on kuvattu.

(61)

Hinnat kohosivat myös vuosina 2007 ja 2008 osaksi siksi, että pyrittiin kattamaan kasvavat tuotantokustannukset ja etenkin raaka-ainekustannukset. Vuosina 2006–2008 kustannukset kasvoivat 23 prosenttia. Unionin tuotannonala pystyi kuitenkin kattamaan tämän kohottamalla hintojaan merkittävästi (+ 33 %).

(62)

Hinnat kohosivat edelleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, joskin vähäisemmässä määrin (+ 5 %). Se, että hinnat eivät pudonneet vaikka kysyntä väheni, selittyy sillä, miten hankintasopimukset laaditaan markkinoilla ja sillä, että suurin osa vuoden 2009 hankintasopimuksista tehtiin vuonna 2008. Grafiittielektrodien myyntimäärät seurailevat enemmän tai vähemmän teräksen tuotantoa, kuten johdanto-osan 46 kappaleessa todettiin. Grafiittielektrodien hankintasopimusten neuvottelut 6–12 kuukauden jaksoille voivat kuitenkin johtaa viipeisiin siinä, miten kysynnän muutokset vaikuttavat hintoihin (korottavat tai alentavat niitä). Sopimusneuvotteluissa perustana käytetään odotettuja myyntimääriä, jotka voivat erota todellisuudessa saavutetuista myyntimääristä, minkä tuloksena hintasuuntaus tietyllä kaudella ei välttämättä seuraa myyntimäärien suuntausta samalla kaudella. Näin tapahtui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin myyntimäärät laskivat mutta hinnat pysyivät korkeina, koska useimmat vuoden 2009 hankintasopimukset oli tehty vuonna 2008 ja jotkin vuodelle 2008 tarkoitetut toimitukset lykättiin vuoteen 2009. Hintojen 5 prosentin korotus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei kuitenkaan ollut riittävä kattamaan kustannusten nousua (+ 13 %), mikä oli mahdollista aiemmin. Hinnat neuvoteltiin uudelleen alemmille tasoille tarkastelua koskevan tutkimuksen jälkeiselle kaudelle.

(63)

Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin hinnat noudattelivat unionin tuotannonalan hintojen suuntausta mutta olivat jatkuvasti alemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat, kuten johdanto-osan 49 kappaleessa selitettiin.

Taulukko 10

(64)

Vuoden 2006 ja tarkastelua tutkimusajanjakson välisenä aikana työntekijöiden keskipalkka nousi 15 prosenttia.

Taulukko 11

(65)

Vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä unionin tuotannonalan vuotuiset investoinnit tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kasvoivat 37 prosenttia. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla investoinnit kuitenkin vähenivät 14 prosenttia vuoteen 2008 verrattuna.

Taulukko 12

(66)

Kustannukset kohosivat 40 prosenttia tarkastelujaksolla, mutta unionin tuotannonala onnistui kuitenkin vuosina 2006–2007 nostamaan hintojaan enemmän kuin sen kustannukset nousivat. Tämän ansiosta voitot kasvoivat vuoden 2006 tasolta 19 prosentista 26 prosenttiin vuonna 2007. Vuodesta 2007 vuoteen 2008 hinnat ja kustannukset kohosivat samassa suhteessa, joten unionin tuotannonalan marginaali säilyi vakaana vuoden 2007 tasolla. Voitot laskivat 19 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kun tuotantokapasiteetin alhaisempi käyttöaste ja raaka-aineiden korkeammat hinnat vaikuttivat kustannuksiin. Voitot laskivat vielä lisää vuonna 2009, koska unionin tuotannonalan oli mukautettava hintojaan alaspäin ottaakseen huomioon grafiittielektrodimarkkinoiden myyntihintojen yleisen laskun, mikä johtui kysynnän vähenemisestä terässektorilla.

(67)

Investointien tuotto kasvoi 71 prosentista (vuonna 2006) 103 prosenttiin (vuonna 2007). Vuonna 2008 se nousi 119 prosenttiin ennen laskuaan 77 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Investointien tuotto kasvoi kaiken kaikkiaan vain 6 prosenttiyksikköä vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä.

Taulukko 13

(68)

Operatiiviseen toimintaan perustuva nettokassavirta kasvoi vuosien 2006 ja 2007 välillä. Kasvu jatkui vuonna 2008 mutta pieneni tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kassavirta oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 28 prosenttia suurempi kuin tarkastelujakson alussa.

(69)

Ei ollut merkkejä siitä, että unionin tuotannonalalla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa, mikä johtuu lähinnä siitä, että osa tuottajista kuuluu isompiin yritysryhmiin.

Taulukko 14

(70)

Kun otetaan huomioon Intiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä.

(71)

Edellä tarkastellut indikaattorit osoittavat hienoista paranemista unionin tuotannonalan talous- ja rahoitustilanteessa sen jälkeen, kun lopulliset tasoitus- ja polkumyyntitoimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2004. Etenkin vuosien 2006 ja 2008 välillä unionin tuotannonala sai etua kohonneista hinnoista ja voitoista. Tämä johtui erittäin suotuisista markkinaolosuhteista, jotka mahdollistivat korkeiden hintatasojen ja kannattavuuden säilymisen, vaikka unionin tuotannonalan markkinaosuus olikin pienenemässä, kuten 55 kappaleessa on selitetty. Samalla kaudella Intiasta tulevan tuonnin markkinaosuus kuitenkin toimenpiteistä huolimatta kasvoi, ja intialaisia tuotteita tuotiin unionin tuotannonalan hintoja alhaisemmilla hinnoilla. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unionin tuotannonalan voitot alkoivat jo pienentyä ja pienenivät edelleen vuonna 2009 kohonneiden kustannusten ja vähäisten hinnankorotusten vuoksi.

(72)

Vaikka kulutus laski unionissa tarkastelujaksolla, asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä yli kaksinkertaistui ja markkinaosuus yli kolminkertaistui (ks. johdanto-osan 49 kappale). Jos polkumyynti- ja tasoitustulleja ei oteta huomioon, asianomaisesta maasta tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, vaikkakin vain alle 2 prosenttia.

(73)

Vuonna 2007 ja vuoden 2008 kolmella ensimmäisellä neljänneksellä terästeollisuudessa ja siihen liittyvillä teollisuudenaloilla, myös grafiittielektroditeollisuudessa, vallitsevien erittäin positiivisten taloudellisten olosuhteiden vuoksi unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne oli suhteellisen hyvä, kun talouskriisi alkoi vuoden 2008 lopulla. Grafiittielektrodien hankintasopimukset neuvotellaan yleensä 6–12 kuukauden jaksoille, mikä johtaa viipeisiin siinä, miten kysynnän muutokset vaikuttavat hintoihin (korottavat tai alentavat niitä). Koska tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson sopimukset neuvoteltiin silloin, kun talouskriisin vaikutuksia ei vielä voitu ennustaa, kriisin vaikutukset tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla olivat lähinnä määrällisiä, koska mahdolliset hintavaikutukset kohdistuisivat unionin tuotannonalaan vasta viipeellä. On huomattava, että unionin tuotannonalan tilanne oli joiltakin osin heikentynyt suotuisissakin taloudellisissa olosuhteissa, koska se menetti markkinaosuuttaan asianomaisesta maasta tulevalle tuonnille. Heikentyminen ei johtanut merkittävämpiin negatiivisiin vaikutuksiin osittain sen ansiosta, että kysyntä oli korkealla tasolla vuosina 2007–2008, minkä vuoksi unionin tuotannonalan tuotanto- ja myyntimäärä pysyivät korkealla tasolla; osittain tämä johtui myös siitä, että kun määrät laskivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, hinnat voitiin silti pitää edelleen korkealla tasolla edellä kuvatun viipeen ansiosta.

(74)

Koska saatavilla oleviin Eurostatin tuontitietoihin, jotka perustuvat CN-koodeihin, sisältyy muitakin tuotteita kuin tarkasteltavana oleva tuote, seuraava analyysi on tehty Taric-koodeihin perustuvien tuontitietojen perusteella ja niiden lisäksi on käytetty perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti kerättyjä tietoja. Osa tuonnista jätettiin ottamatta huomioon, koska käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikutti siltä, että kyseessä ei ollut tarkasteltavana oleva tuote.

(75)

Arvioiden mukaan muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä kasvoi 63 prosenttia eli 11 000 tonnista 18 500 tonniin vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Muista maista tulevan tuonnin markkinaosuus kohosi 6,6 prosentista 14,4 prosenttiin vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Muista kolmansista maista peräisin olevan tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat 42 prosenttia vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Eniten tuontia vaikuttaa tulevan Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Venäjältä, Japanista ja Meksikosta, jotka olivat ainoat maat, joiden yksilölliset markkinaosuudet olivat yli 1 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Seuraavissa kappaleissa tarkastellaan tarkemmin tuontia näistä maista. Yhdeksästä muusta maasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli yhteensä vain noin 2 prosenttia, eikä sitä tarkastella tarkemmin.

(76)

Kiinalaisen tuonnin markkinaosuus kasvoi 2,4 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla (0,2 %:sta 2,6 %:iin). Käytettävissä olevien tietojen mukaan tuonti tapahtui hinnoilla, jotka olivat alle unionin tuotannonalan hintojen ja myös alle Intiasta tulevan tuonnin hintojen.

(77)

Venäjältä tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 4,2 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla (1,9 %:sta 6,1 %:iin). Käytettävissä olevien tietojen mukaan tuonti tapahtui hinnoilla, jotka olivat hieman alle unionin tuotannonalan hintojen mutta jotka ylittivät Intiasta tulevan tuonnin hinnat.

(78)

Japanista tulevan tuonnin markkinaosuus laski 0,4 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla (2,0 %:sta 1,6 %:iin). Käytettävissä olevien tietojen mukaan tuonti tapahtui hinnoilla, jotka olivat yhtä korkeat tai korkeammat kuin unionin tuotannonalan hinnat ja myös korkeammat kuin Intiasta tulevan tuonnin hinnat.

(79)

Meksikosta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 1,0 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla (0,9 %:sta 1,9 %:iin). Käytettävissä olevien tietojen mukaan tuonti tapahtui hinnoilla, jotka olivat korkeammat kuin unionin tuotannonalan hinnat ja myös korkeammat kuin Intiasta tulevan tuonnin hinnat.

(80)

Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin kehitys olisi voinut jossakin määrin vaikuttaa unionin tuotannonalan markkinaosuuden pienenemiseen. Kun kuitenkin otetaan huomioon tuontitilastoista saatavien tietojen yleinen luonne, joka ei mahdollista hintavertailua tuotelajeittain, kuten voitiin tehdä Intian tapauksessa vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien yksityiskohtaisten tietojen perusteella, Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin vaikutusta ei voida todeta varmuudella.

Taulukko 15

(81)

Tuonnin määrä asianomaisesta maasta siis yli kaksinkertaistui vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana, kuten johdanto-osan 49 kappaleessa todettiin. Koska kulutus laski 25 prosenttia samalla kaudella, intialaisten viejien markkinaosuus kasvoi jyrkästi 1,5 prosentista noin 5 prosenttiin vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Intiasta unioniin suuntautuvan viennin hinnat kohosivat merkittävästi tarkastelujaksolla yleisesti korkeiden markkinahintojen vuoksi, mutta ne alittivat edelleen unionin tuotannonalan hinnat.

(82)

Polkumyynti- ja tasoitustoimenpiteiden voimassaolosta huolimatta useat merkittävät indikaattorit kehittyivät negatiivisesti vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä: tuotantomäärä laski 29 prosenttia ja myyntimäärä 39 prosenttia, kapasiteetin käyttöaste aleni 28 prosenttia, minkä seurauksena myös työllisyys ja tuottavuus heikkenivät. Osaksi negatiivista kehitystä saattaa selittää kulutuksen jyrkkä lasku, joka oli lähes 25 prosenttia tarkastelujaksolla, mutta unionin tuotannonalan markkinaosuuden huomattavaa pienenemistä (15,9 prosenttiyksikön lasku vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä) on tarkasteltava myös ottaen huomioon Intiasta tulevan tuonnin markkinaosuuden jatkuva kasvu.

(83)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saavutetut suhteellisen korkeat voittotasot johtuivat johdanto-osan 62 kappaleessa selvitetyistä syistä pääasiassa jatkuvasti korkeasta hintatasosta. Päätelmänä voidaan todeta, että unionin tuotannonalan tilanne heikkeni yleisesti tarkastelujaksolla ja että se oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa vaikeassa tilanteessa suhteellisen korkeasta voittotasosta huolimatta, kun sen pyrkimyksiä myyntimäärien ja riittävän hintatason säilyttämiseen vaikeutti Intiasta tulevan tuonnin lisääntyminen tilanteessa, jossa kysyntä heikkeni.

(84)

Kuten edellä todettiin, polkumyyntitoimenpiteet korjasivat yhteisön tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa vain osittain. Kun tarkastelujakson aikana vallinnut unionin kulutuksen korkea taso hävisi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, unionin tuotannonala päätyi vaikeaan ja riskialttiiseen tilanteeseen ja oli edelleen alttiina Intiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin vahinkoa aiheuttaville vaikutuksille. Unionin tuotannonalan kyky kattaa kohonneet kustannukset oli erityisen heikko tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopussa.

(85)

Tutkimuksessa havaittiin, että keskimääräinen vientihinta Intiasta EU:n ulkopuolisiin maihin oli alhaisempi kuin keskimääräinen vientihinta unioniin ja samalla myös kotimarkkinahintoja alhaisempi. Intialaisten viejien myynti EU:n ulkopuolisiin maihin oli huomattavaa ja edusti sen kokonaisviennistä suurinta osuutta. Näin ollen katsottiin, että jos toimenpiteiden annettaisiin raueta, intialaiset viejät saattaisivat siirtää merkittäviä määriä kolmansiin maihin suuntautuvasta viennistään aiempaa houkuttelevammille unionin markkinoille hinnoilla, jotka olisivat – siinäkin tapauksessa, että ne olisivat korkeammat kuin hinnat kolmansiin maihin – todennäköisesti edelleen unioniin suuntautuvan viennin nykyhintoja alhaisemmat.

(86)

Yhteistyössä toimineella intialaisella tuottajalla oli merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia, ja se suunnitteli kapasiteettinsa kasvattamista vuosina 2010–2011. Näin ollen kapasiteettia on niin paljon, että vientiä unioniin on mahdollista lisätä merkittävästi, etenkin koska ei ole merkkejä siitä, että kolmansien maiden markkinat tai kotimarkkinat voisivat ottaa vastaan lisätuotantoa.

(87)

Lopullisista päätelmistä ilmoittamisen jälkeen tekemissään huomautuksissa yhteistyössä toiminut intialainen tuottaja väitti, että sen käyttämätön kapasiteetti johtui pääasiassa talouskriisistä ja siihen liityvästä kysynnän laskusta. Suurin osa yrityksen käyttämättömästä kapasiteetista selittyy kuitenkin sillä, että se lisäsi kapasiteettiaan huomattavasti vuoden 2006 ja tarkastelua koskevan ajanjakson välisenä aikana. Lisäksi yritys on aikonut kasvattaa kapasiteettiaan entisestään. Olisi myös muistettava, että toisen intialaisen tuottajan, joka ei toiminut tutkimuksessa yhteistyössä, kapasiteetti ja käyttöaste ovat samanlaisia, ja että se on niin ikään ilmoittanut vielä huomattavammasta kapasiteetin lisäyksestä.

(88)

Asianomaisen maan tuottajilla on siis mahdollisuudet lisätä vientiään ja/tai suunnata vientiä muualta unionin markkinoille. Lisäksi Intiasta kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hinnat ovat alemmat kuin unioniin suuntautuvan viennin. Tutkimus osoitti vertailukelpoisten tuotelajien perusteella, että yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat myivät tarkasteltavana olevaa tuotetta alempaan hintaan kuin unionin tuotannonala. Nämä alhaiset hinnat mitä todennäköisimmin alenevat yhdenmukaisesti muualle maailmaan suuntautuvasta viennistä veloitettujen alhaisempien hintojen tasolle. Tällaisella hinnoittelukäyttäytymisellä – kun se yhdistetään asianomaisen maan viejien kykyyn toimittaa merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta unionin markkinoille – olisi erittäin todennäköisesti negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

(89)

Kuten edellä todettiin, unionin tuotannonalan tilanne on edelleen vaikea ja riskialtis. Jos polkumyyntituonti asianomaisesta maasta unioniin lisääntyisi, se todennäköisesti vaikuttaisi kielteisesti unionin tuotannonalan myyntiin, markkinaosuuteen ja myyntihintoihin, ja tämän seurauksena taloudellinen tilanne heikkenisi alkuperäisenä tutkimusajanjaksona vallinneelle tasolle. Tämän perusteella pääteltiin, että toimenpiteiden kumoaminen mitä todennäköisimmin pahentaisi entisestään vaikeaa tilannetta ja johtaisi unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(90)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, onko nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen kaiken kaikkiaan unionin edun vastaista. Unionin edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista kuten unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien eduista tehtyyn arviointiin.

(91)

On syytä muistaa, että alkuperäisessä tutkimuksessa toimenpiteiden käyttöönottoa ei pidetty unionin edun vastaisena. Koska tämä tutkimus on tarkastelu, jossa siis analysoidaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet voimassa, voidaan arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä mahdollisesti kohtuuttoman kielteinen vaikutus asianomaisiin osapuoliin.

(92)

Tämän perusteella tutkittiin, onko olemassa pakottavia syitä, joiden nojalla olisi pääteltävä, että polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassa pitäminen ei juuri tässä tapauksessa ole unionin edun mukaista siitäkin huolimatta, että päätelmien mukaan vahingollinen polkumyynti todennäköisesti jatkuu tai toistuu.

(93)

Unionin tuotannonala on osoittautunut rakenteellisesti elinkelpoiseksi. Tämän vahvistaa myös sen taloudellisessa tilanteessa havaittu myönteinen kehitys sen jälkeen, kun polkumyynnin vastaiset toimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2004. Erityisesti se, että unionin tuotannonala kasvatti kannattavuuttaan muutaman tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa edeltäneen vuoden aikana, poikkeaa jyrkästi ennen toimenpiteiden käyttöönottoa vallinneesta tilanteesta. Unionin tuotannonala on kuitenkin jatkuvasti menettänyt markkinaosuuttaan, kun taas asianomaisesta maasta tulevan tuonnin markkinaosuus on merkittävästi kasvanut tarkastelujaksolla. Ilman toimenpiteiden voimassaoloa unionin tuotannonalan tilanne olisi todennäköisesti vieläkin heikompi.

(94)

Yksikään yhdeksästä etuyhteydettömästä tuojasta, joihin otettiin yhteyttä, ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa.

(95)

Käyttäjiä ilmoittautui 17, ja ne vastasivat kyselylomakkeeseen. Useimmat käyttäjät eivät ole hankkineet grafiittielektrodeja Intiasta useaan vuoteen, minkä vuoksi niillä oli neutraali kanta toimenpiteiden mahdolliseen jatkamiseen, mutta kuusi käyttäjää on ainakin jossakin määrin käyttänyt intialaisia elektrodeja. Neljä käyttäjää väitti, että toimenpiteiden jatkamisella olisi negatiivinen vaikutus kilpailuun. Yksi järjestö (Eurofer) vastusti voimakkaasti toimenpiteiden jatkamista ja väitti, että toimenpiteiden tuloksena intialaiset viejät ovat suureksi osaksi vetäytyneet unionin markkinoilta. Järjestö väittää, että toimenpiteiden jatkaminen estäisi teräksen tuottajia löytämästä vaihtoehtoisia hankintalähteitä ja auttaisi unionin tuotannonalaa määräävän aseman, lähes duopolin säilyttämisessä. Kun tarkastellaan intialaisen tuonnin kehitystä toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen on kuitenkin selvää, ettei tällaista laajamittaista vetäytymistä ole tapahtunut, vaan tuonti Intiasta on sen sijaan kasvanut merkittävästi tarkastelujakson aikana. Lisäksi tutkimus osoitti, että grafiittielektrodeja tuodaan unionin markkinoille entistä enemmän monista muista kolmansista maista. Unionin tuotannonalan vahvan markkina-aseman osalta on muistettava, että sen markkinaosuus laski tarkastelujaksolla 16 prosenttiyksikköä (ks. johdanto-osan 55 kappale). Järjestö myönsi, että grafiittielektrodien osuus teräksen tuottajien kokonaiskustannuksista on suhteellisen pieni.

(96)

Alkuperäisessä tutkimuksessa siis todettiin, ettei toimenpiteiden käyttöönotolla olisi huomattavaa vaikutusta käyttäjiin (10). Vaikka toimenpiteet olivat voimassa viisi vuotta, unionin tuojat/käyttäjät hankkivat tarkasteltavana olevaa tuotetta edelleen myös Intiasta. Ne eivät myöskään ilmoittaneet, että niillä olisi ollut vaikeuksia löytää muita lähteitä. On syytä muistaa myös se, mitä alkuperäisessä tutkimuksessa pääteltiin toimenpiteiden käyttöönoton mahdollisista vaikutuksista käyttäjiin: koska grafiittielektrodien kustannukset ovat varsin vähäpätöiset niitä käyttävien tuotannonalojen kokonaiskustannusten joukossa, ei hinnannousu todennäköisesti vaikuttaisi niihin merkittävästi. Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen ei tullut esiin mitään, mikä olisi osoittanut päinvastaista. Näin ollen voidaan päätellä, että polkumyyntitoimenpiteiden pitäminen voimassa ei todennäköisesti vaikuttaisi vakavasti unionin tuojiin/käyttäjiin.

(97)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla jatkamatta nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden soveltamista.

(98)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden soveltamisen jatkamista aiottiin suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Kaikki toimitetut huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon, jos se oli perusteltua.

(99)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Intiasta peräisin olevien tiettyjen grafiittielektrodien tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa. Nämä toimenpiteet ovat arvotulleja.

(100)

Tässä asetuksessa määriteltyjä yksilöllisiä polkumyyntitulleja sovelletaan ainoastaan näiden yritysten eli erikseen mainittujen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen (erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina) nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa, sen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ’kaikkiin muihin yrityksiin’ sovellettavaa tullia.

(101)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimen muutoksesta tai uuden tuotanto- tai myyntiyksikön perustamisesta johtuvat) on toimitettava viipymättä komissiolle (11) ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai uuteen tuotanto- tai myyntiyksikköön mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkina- ja vientimyynnin muutoksia. Asetusta muutetaan tarpeen mukaan saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle,