LIITE I A

SALLITUT VIININVALMISTUSMENETELMÄT JA -KÄSITTELYT

1		2	3
Menetelmä		Käyttöedellytykset (1)	Käyttörajoitukset
1	ilmastus tai hapen lisääminen kaasumaisena happena
2	lämpökäsittelyt
3	sentrifugointi ja suodatus inertillä suodatuksen apuaineella tai ilman sitä		Apuaineen käyttö ei saa jättää epätoivottuja jäämiä käsiteltyyn tuotteeseen.
4	rikkidioksidin, argonin tai typen käyttäminen joko yksin tai yhteen sekoitettuina inertin tilan luomiseksi ja tuotteen käsittelemiseksi suojassa ilmalta
5	kuivahiivojen tai viinisuspensiohiivojen käyttäminen viiniyttämisessä	Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille sekä kaikkien kuohuviiniluokkien toisessa alkoholikäymisessä.
6	hiivan kehittymisen edistäminen yhden tai useamman seuraavan aineen, joita voidaan täydentää mikrokiteisen selluloosan muodostamalla inertillä tukiaineella, avulla:
	— diammoniumfosfaatin tai ammoniumsulfaatin lisääminen	Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille sekä kaikkien kuohuviiniluokkien toisessa alkoholikäymisessä.	Käyttörajat: 1 g/l (suolana ilmaistuna) (2) ja kuohuviinien toisen alkoholikäymisen yhteydessä 0,3 g/l
	— ammoniumbisulfiitin lisääminen	Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille	Käyttörajat: 0,2 g/l (suolana ilmaistuna) (2) ja 7 kohdassa esitetyt rajat.
	— tiamiinihydrokloridin lisääminen	Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille sekä kaikkien kuohuviiniluokkien toisessa alkoholikäymisessä.	Käyttöraja kaikissa käsittelyissä 0,6 mg/l (tiamiinina ilmaistuna).
7	rikkidioksidin, kaliumbisulfiitin tai kaliummetabisulfiitin, jota kutsutaan myös kaliumdisulfiitiksi tai kaliumpyrosulfiitiksi, käyttäminen		Liitteessä I B esitetyt rajat (enimmäismäärä markkinoille saatetussa tuotteessa)
8	rikkidioksidin poistaminen fysikaalisilla menetelmillä	Ainoastaan tuoreille rypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle, puhdistetulle tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja käymistilassa olevalle uudelle viinille
9	käsittely viininvalmistuskäyttöön tarkoitetulla hiilellä	Ainoastaan rypäleen puristemehulle, käymistilassa oleville uusille viineille, puhdistetulle tiivistetylle rypäleen puristemehulle ja valkoviinille	Käyttöraja 100 g kuivatuotetta/hl
10	kirkastaminen yhdellä tai usealla seuraavista viininvalmistuksessa käytettävistä aineista: — elintarvikegelatiini — vehnästä tai herneestä saatavat kasviperäiset valkuaisaineet — kalaliima — kaseiini ja kaliumkaseinaatti — muna-albumiini — bentoniitti — piidioksidi geelimäisessä tai kolloidisen liuoksen muodossa — kaoliini — tanniini — pektiiniä hajottavat entsyymit — beetaglukanaasientsyymivalmiste	Beetaglukanaasin käyttöedellytykset esitetään lisäyksessä 1.
11	sorbiinihapon käyttäminen kaliumsorbaatin muodossa		Sorbiinihapon enimmäismäärä markkinoille saatetussa käsitellyssä tuotteessa: 200 mg/l.
12	L(+)-viinihapon, L-omenahapon, DL-omenahapon tai maitohapon käyttö happamuuden lisäämiseksi	Edellytykset ja raja-arvot esitetään asetuksen (EY) N:o liitteessä V olevassa C ja D kohdassa sekä tämän asetuksen 11 ja 13 artiklassa. L(+)-viinihappoa koskevat vaatimukset esitetään lisäyksessä 2 olevassa 2 kohdassa.
13	yhden tai useamman seuraavista aineista lisääminen happamuuden vähentämiseksi: — neutraali kaliumtartraatti — kaliumbikarbonaatti — kalsiumkarbonaatti, joka saattaa sisältää pieniä määriä L(+)- viinihapon ja L(–)-omenahapon kaksoiskalsiumsuolaa — kalsiumtartraatti — L(+)-viinihappo — homogeeninen viinihappo-kalsiumkarbonaattiseos, johon on sekoitettu samassa suhteessa molempia hienoksi jauhettuja aineita	Edellytykset ja raja-arvot esitetään asetuksen (EY) N:o liitteessä V olevassa C ja D kohdassa sekä tämän asetuksen 11 ja 13 artiklassa. L(+)-viinihappo lisäyksessä 2 esitetyin edellytyksin.
14	– Aleppo-mäntypihkan lisääminen	Lisäyksessä 3 esitetyin edellytyksin.
15	hiivasolukalvovalmisteiden käyttö		Käyttöraja 40 g/hl
16	polyvinyylipolypyrrolidonin käyttö		Käyttöraja 80 g/hl
17	maitohappobakteerien käyttö
18	lysotsyymin lisääminen		Käyttöraja 500 mg/l (kun lisätään rypäleen puristemehuun tai viiniin, kumuloituva määrä voi olla enintään 500 mg/l).
19	L-askorbiinihapon lisääminen		Enimmäismäärä markkinoille saatetussa käsitellyssä tuotteessa: 250 mg/l (3).
20	ioninvaihtohartsien käyttö	Ainoastaan puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun valmistukseen tarkoitetulle rypäleen puristemehulle ja lisäyksessä 4 esitetyin edellytyksin.
21	kuivan viinin äskettäisestä viiniyttämisestä saatuja hiivoja sisältävän tuoreen, terveen ja laimentamattoman sakan käyttö kuivissa viineissä	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, et 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.	Enintään 5 % käsitellyn tuotteen tilavuudesta
22	kuplittaminen argonilla tai typellä
23	hiilidioksidin lisääminen	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 7 ja 9 kohdassa määritellyille tuotteille.	Hiilihapottomilla viineillä hiilidioksidin enimmäismäärä markkinoille saatetussa käsitellyssä tuotteessa on 3 g/l, ja hiilidioksidin liukenemisesta aiheutuvan ylipaineen on oltava 20 °C:n lämpötilassa alle 1 baari.
24	sitruunahapon lisääminen viinin stabilisoimiseksi	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.	Enimmäismäärä markkinoille saatetussa käsitellyssä tuotteessa: 1 g/l.
25	tanniinien lisääminen	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.
26	seuraavat käsittelyt: — valkoviinin ja roseeviinin käsitteleminen kaliumferrosyanidilla — punaviinin käsitteleminen kaliumferrosyanidilla tai kalsiumfytaatilla	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 5 esitetyin edellytyksin.	Kalsiumfytaatin käyttöraja 8 g/hl
27	metaviinihapon lisääminen	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.	Käyttöraja 100 mg/l
28	arabikumihapon käyttö	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.
29	DL-viinihapon (raseeminen happo) tai sen neutraalin kaliumsuolan käyttäminen ylimääräisen kalsiumin saostamiseksi	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 5 esitetyin edellytyksin.
30	seuraavien aineiden käyttö viinihapon suolojen saostumisen edistämiseksi: — kaliumbitartraatti ja kaliumvetytartraatti — kalsiumtartraatti	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.	Kalsiumtartraatin käyttöraja 200 g/hl
31	kuparisulfaatin tai -sitraatin käyttö viinin maku- tai hajuvirheiden poistamiseksi	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.	Käyttöraja 1 g/hl, jos käsitellyn tuotteen kuparipitoisuus ei ole yli 1 mg/l
32	elintarvikkeissa käytettäväksi tarkoitetuista väriaineista 30 päivänä kesäkuuta 1994 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 94/36/EY (4) tarkoitetun sokerivärin lisääminen värin parantamiseksi	Ainoastaan väkevät viinit
33	allyyli-isotiosyaniitilla imeytettyjen puhdasta parafiiniä olevien levyjen käyttö steriilin tilan luomiseksi	Ainoastaan sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja viinille. Sallittu ainoastaan Italiassa, jos sitä ei ole kielletty kansallisessa lainsäädännössä ja ainoastaan suuremmissa kuin 20 litran vetoisissa säiliöissä.	Viinissä ei saa olla allyyli-isotiosyanaatin jäämiä.
34	dimetyylidikarbonaatin lisääminen viiniin mikrobiologisen stabiloinnin varmistamiseksi	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 6 esitetyin edellytyksin.	Käyttöraja 200 mg/l, ja markkinoille saatetussa viinissä ei saa olla havaittavissa jäämiä.
35	hiivan mannoproteiinien lisääminen viinikiven ja proteiinien stabiloimiseksi	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille.
36	elektrodialyysikäsittely viinikiven stabiloimiseksi	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 7 esitetyin edellytyksin.
37	ureaasin käyttö viinien ureapitoisuuden vähentämiseksi	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 8 esitetyin edellytyksin.
38	tammipuun palasten käyttö viininvalmistuksessa ja -kypsytyksessä, myös tuoreiden rypäleiden ja rypäleen puristemehujen fermentaatiossa	Lisäyksessä 9 esitetyin edellytyksin.
39	seuraavien aineiden käyttö: — kalsiumalginaatti tai — kaliumalginaatti	Ainoastaan kaikkien sellaisten kuohuviinien ja helmeilevien viinien valmistuksessa, jotka on käytetty pullossa ja joista sakka on erotettu juoksuttamalla.
40	viinin sisältämän alkoholin osittainen poistaminen	Ainoastaan viineille ja lisäyksessä 10 esitetyin edellytyksin.
41	polyvinyyli-imidatsolin ja polyvinyylipyrrolidonin kopolymeerien käyttö kupari-, rauta- ja raskasmetallipitoisuuksien vähentämiseksi	Lisäyksessä 11 esitetyin edellytyksin.	Käyttöraja 500 mg/l (kun lisätään rypäleen puristemehuun tai viiniin, kumuloituva määrä voi olla enintään 500 mg/l).
42	karboksimetyyliselluloosan (selluloosaliima) lisääminen viinikiven stabiloimiseksi	Ainoastaan viinille sekä kaikille kuohuviineille ja helmeileville viineille	Käyttöraja 100 mg/l
43	kationinvaihtokäsittely viinikiven stabiloinnin varmistamiseksi	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevassa 1, 3, 4, 5, 6, 12, 8, 9, 15 ja 16 kohdassa määritellyille tuotteille lisäyksessä 7 esitetyin edellytyksin.

---

(1)  Jollei toisin mainita, kuvattua menetelmää tai käsittelyä voi käyttää tuoreille viinirypäleille, rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, tiivistetylle rypäleen puristemehulle, käymistilassa olevalle uudelle viinille, sellaisenaan nautittavaksi tarkoitetulle käymistilassa olevalle rypäleen puristemehulle, viinille, kaikille kuohuviinin luokille, helmeilevälle viinille, hiilihapotetulle helmeilevälle viinille, väkevälle viinille, kuivuneista viinirypäleistä valmistetulle viinille ja ylikypsistä rypäleistä valmistetulle viinille.

(2)  Näitä ammoniumsuoloja voidaan käyttää myös yhdessä siten, että kokonaispitoisuuden raja on 1 g/l eivätkä edellä mainitut enimmäispitoisuudet 0,3 g/l tai 0,2 g/l ylity.

(3)  Käyttöraja on kaikissa käsittelyissä 250 mg/l.

(4)  EYVL L 237, 10.9.1994, s. 13.

LIITE I B

VIINIEN RIKKIDIOKSIDIPITOISUUKSIEN ENIMMÄISRAJAT

A.   VIINIEN RIKKIDIOKSIDIPITOISUUS

1.	Muun viinin kuin kuohuviinin ja väkevän viinin kokonaisrikkidioksidipitoisuus ei saa sellaisenaan nautittavaksi toimitettaessa olla suurempi kuin: a) 150 milligrammaa litraa kohti punaviineissä; b) 200 milligrammaa litraa kohti valko- ja roseeviineissä.

2.

Poiketen 1 kohdan a ja b alakohdasta rikkidioksidin enimmäispitoisuusrajat ovat sellaisten viinien osalta, joiden sokeripitoisuus glukoosin ja fruktoosin summana ilmaistuna on vähintään 5 grammaa litraa kohti, seuraavat: a) 200 milligrammaa litraa kohti punaviineissä; b) 250 milligrammaa litraa kohti valko- ja roseeviineissä; c) 300 milligrammaa litraa kohti seuraavissa: — viinit, joista on oikeus käyttää yhteisön säännösten mukaisesti mainintaa ”Spätlese”, — valkoviinit, joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Bordeaux supérieur, Graves de Vayres, Côtes de Bordeaux-Saint-Macaire, Premières Côtes de Bordeaux, Côtes de Bergerac, Haut Montravel, Côtes de Montravel, Gaillac, Rosette tai Savennières, — valkoviinit, joista on oikeus käyttää alkuperänimitystä Allela, Navarra, Penedès, Tarragona tai Valencia, ja Baskimaan itsehallintoalueelta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”vendimia tardía”, — makeat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Binissalem-Mallorca, — Yhdistyneestä kuningaskunnasta peräisin olevat viinit, jotka on tuotettu Britannian lainsäädännön mukaisesti, silloin kun niiden sokeripitoisuus on suurempi kuin 45 g/l, — Unkarista peräisin olevat viinit, joilla on suojattu maantieteellinen merkintä Tokaji ja Unkarin lainsäädännön mukainen nimi ”Tokaji édes szamorodni” tai ”Tokaji szàraz szamorodni”, — viinit, joilla on oikeus alkuperänimitykseen Loazzolo, Alto Adige tai Trentino ja joita kuvataan toisella seuraavista maininnoista tai niistä molemmilla: ”passito” tai ”vendemmia tardiva”, — viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Colli orientali del Friuli, jota seuraa maininta ”Picolit”, — viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Moscato di Pantelleria naturale tai Moscato di Pantelleria, — Tšekistä peräisin olevat viinit, joilla on oikeus mainintaan ”pozdní sběr”, — Slovakiasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”neskorý zber”, sekä slovakialaiset Tokaj-viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Tokajské samorodné suché tai Tokajské samorodné sladké, — Sloveniasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”vrhunsko vino ZGP – pozna trgatev”, — seuraavat suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetut valkoviinit silloin kun niiden kokonaisalkoholipitoisuus on suurempi kuin 15 tilavuusprosenttia ja sokeripitoisuus suurempi kuin 45 g/l: — Vin de pays de Franche-Comté, — Vin de pays des coteaux de l’Auxois, — Vin de pays de Saône-et-Loire, — Vin de pays des coteaux de l’Ardèche, — Vin de pays des collines rhodaniennes, — Vin de pays du comté Tolosan, — Vin de pays des côtes de Gascogne, — Vin de pays du Gers, — Vin de pays du Lot, — Vin de pays des côtes du Tarn, — Vin de pays de la Corrèze, — Vin de pays de l’Ile de Beauté, — Vin de pays d’Oc, — Vin de pays des côtes de Thau, — Vin de pays des coteaux de Murviel, — Vin de pays du Val de Loire, — Vin de pays de Méditerranée, — Vin de pays des comtés rhodaniens, — Vin de pays des côtes de Thongue, — Vin de pays de la Côte Vermeille; — Kreikasta peräisin olevat makeat viinit, joiden kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 15 tilavuusprosenttia ja sokeripitoisuus vähintään 45 g/l ja joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä: — Τοπικός Οίνος Τυρνάβου (Regional wine of Tyrnavos) — Αχαϊκός Τοπικός Οίνος (Regional wine of Ahaia) — Λακωνικός Τοπικός Οίνος (Regional wine of Lakonia) — Τοπικός Οίνος Φλώρινας (Regional wine of Florina) — Τοπικός Οίνος Κυκλάδων (Regional wine of Cyclades) — Τοπικός Οίνος Αργολίδας (Regional wine of Argolida) — Τοπικός Οίνος Πιερίας (Regional wine of Pieria) — Αγιορείτικος Τοπικός Οίνος (Regional wine of Mount Athos Regional wine of Holy Mountain); — Kyproksesta peräisin olevat makeat viinit, joiden todellinen alkoholipitoisuus on enintään 15 tilavuusprosenttia ja sokeripitoisuus vähintään 45 g/l ja joilla on oikeus suojattuun maantieteelliseen merkintään Κουμανδαρία (Commandaria), — Kyproksesta peräisin olevat ylikypsistä tai kuivuneista viinirypäleistä valmistetut makeat viinit, joiden kokonaisalkoholipitoisuus on vähintään 15 tilavuusprosenttia ja sokeripitoisuus vähintään 45 g/l ja joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista maantieteellisistä merkinnöistä: — Τοπικός Οίνος Λεμεσός (Regional wine of Lemesos) — Τοπικός Οίνος Πάφος (Regional wine of Pafos) — Τοπικός Οίνος Λάρνακα (Regional wine of Larnaka) — Τοπικός Οίνος Λευκωσία (Regional wine of Lefkosia); d) 350 milligrammaa litraa kohti seuraavissa: — viinit, joilla on yhteisön säännösten mukaisesti oikeus mainintaan ”Auslese”, — romanialaiset valkoviinit, joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Murfatlar, Cotnari, Târnave, Pietroasa, Valea Călugărească, — Tšekistä peräisin olevat viinit, joilla on oikeus nimitykseen ”výběr z hroznů”, — Slovakiasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”výber z hrozna”, sekä slovakialaiset Tokaj-viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Tokajský másláš tai Tokajský forditáš, — Sloveniasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”vrhunsko vino ZGP – izbor”; e) 400 milligrammaa litraa kohti seuraavissa: — viinit, joilla on yhteisön säännösten mukaisesti oikeus mainintaan ”Beerenauslese”, ”Ausbruch”, ”Ausbruchwein”, ”Trockenbeerenauslese”, ”Strohwein”, ”Schilfwein” tai ”Eiswein”, — valkoviinit, joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Sauternes, Barsac, Cadillac, Cérons, Loupiac, Sainte-Croix-du-Mont, Monbazillac, Bonnezeaux, Quarts de Chaume, Coteaux du Layon, Coteaux de l'Aubance, Graves Supérieures, Sainte-Foy Bordeaux, Saussignac, Jurançon, paitsi jos sitä seuraa maininta ”sec”, Anjou-Coteaux de la Loire, Coteaux du Layon (jota seuraa alkuperäkunnan nimi), Chaume, Coteaux de Saumur, Pacherenc du Vic Bilh, paitsi jos sitä seuraa maininta ”sec”, tai Alsace tai Alsace grand cru, joita seuraa maininta ”vendanges tardives” tai ”sélection de grains nobles”, — Kreikasta peräisin olevat ylikypsistä rypäleistä valmistetut makeat viinit ja kuivatuista rypäleistä valmistetut makeat viinit, joiden jäännössokeripitoisuus on vähintään 45 grammaa litraa kohti ja joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Σάμος (Samos), Ρόδος (Rhodes), Πατρα (Patras), Ρίο Πατρών (Rio Patron), Κεφαλονία (Céphalonie), Λήμνος (Limnos), Σητεία (Sitia), Σαντορίνη (Santorin), Νεμέα (Néméa), Δαφνές (Daphnès), sekä ylikypsistä rypäleistä valmistetut makeat viinit ja kuivatuista rypäleistä valmistetut makeat viinit, joilla on oikeus johonkin seuraavista suojatuista alkuperänimityksistä: Σιάτιστας (Siatista), Καστοριάς (Kastoria), Κυκλάδων (Cyclades), Μονεμβάσιος (Monemvasia), Αγιορείτικος (Mount Athos – Holy Mountain); — Tšekistä peräisin olevat viinit, joilla on oikeus mainintaan ”výběr z bobulí”, ”výběr z cibéb”, ”ledové víno” tai ”slámové víno”, — Slovakiasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”bobuľový výber”, ”hrozienkový výber”, ”cibébový výber”, ”ľadové víno” tai ”slamové víno”, sekä slovakialaiset Tokaj-viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen Tokajský výber, Tokajská esencia tai Tokajská výberová esenciaš, — Unkarista peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja Unkarin lainsäädännön mukainen nimitys ”Tokaji máslás”, ”Tokaji fordítás”, ”Tokaji aszúeszencia”, ”Tokaji eszencia”, ”Tokaji aszú” tai ”Töppedt szőlőből készült bor”, — viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ”Albana di Romagna” ja joita kuvataan maininnalla ”passito”, — luxemburgilaiset viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnoilla ”vendanges tardives”, ”vin de glace” tai ”vin de paille”, — valkoviinit, joilla on oikeus alkuperänimitykseen ”Douro”, jota seuraa maininta ”colheita tardia”, — Sloveniasta peräisin olevat viinit, joilla on oikeus suojattuun alkuperänimitykseen ja joita kuvataan maininnalla ”vrhunsko vino ZGP – jagodni izbor”, ”vrhunsko vino ZGP – ledeno vino” tai ”vrhunsko vino ZGP – suhi jagodni izbor”, — Kanadasta peräisin olevat valkoviinit, joilla on oikeus mainintaan ”Icewine”.

3.

Edellä 2 kohdan c, d ja e alakohdassa olevia luetteloja suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustetuista viineistä voidaan muuttaa, jos asianomaisten viinien tuotantoedellytykset muuttuvat tai niiden maantieteellistä merkintää tai alkuperänimitystä muutetaan. Jäsenvaltioiden on ennalta toimitettava asianomaisista viineistä kaikki tarvittavat tekniset tiedot, tuote-eritelmät mukaan luettuina, sekä ilmoitettava vuosittain tuotetut määrät.

4.

Komissio voi asetuksen (EY) N:o 479/2008 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen päättää, että ilmasto-olojen edellyttäessä asianomaiset jäsenvaltiot voivat tietyillä yhteisön viininviljelyvyöhykkeillä sallia alueellaan tuotettavien viinien osalta, että tässä artiklassa tarkoitettuja 300:aa milligrammaa litraa kohti pienempiä rikkidioksidin enimmäispitoisuuksia nostetaan enintään 50 milligrammaa litraa kohti. Lisäyksessä 1 on luettelo tapauksista, joissa jäsenvaltiot voivat sallia tällaisen noston.

5.	Jäsenvaltiot voivat soveltaa rajoittavampia säännöksiä alueellaan tuotettuihin viineihin.

B.   VÄKEVIEN VIINIEN RIKKIDIOKSIDIPITOISUUS

Väkevien viinien kokonaisrikkidioksidipitoisuus ei saa niitä sellaisenaan nautittavaksi tarjottaessa ylittää seuraavia rajoja:

150 mg/l, jos sokeripitoisuus on pienempi kuin 5 g/l;

200 mg/l, jos sokeripitoisuus on vähintään 5 g/l.

C.   KUOHUVIINIEN RIKKIDIOKSIDIPITOISUUS

1.	Kuohuviinien kokonaisrikkidioksidipitoisuus ei saa niitä sellaisenaan nautittavaksi tarjottaessa ylittää seuraavia rajoja: a) 185 mg/l kaikissa laatukuohuviiniluokissa; ja b) 235 mg/l muissa kuohuviineissä.

2.

Jos sääolot tietyillä yhteisön viinivyöhykkeillä sitä edellyttävät, kyseiset jäsenvaltiot voivat sallia niiden alueella tuotettujen 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen kuohuviinien osalta, että niiden rikkidioksidin enimmäispitoisuutta nostetaan enintään 40 milligrammaa litrassa, jollei tämän luvan saaneita viinejä lähetetä kyseisen jäsenvaltion ulkopuolelle.

LIITE I C

VIINIEN SISÄLTÄMIEN HAIHTUVIEN HAPPOJEN PITOISUUTTA KOSKEVAT ENIMMÄISRAJAT

1.	Haihtuvien happojen pitoisuus ei saa olla suurempi kuin a) 18 milliekvivalenttia litraa kohti, kun kyse on käymistilassa olevasta rypäleen puristemehusta; b) 18 milligrammaa litraa kohti, kun kyse on valko- ja roseeviineistä; tai c) 20 milliekvivalenttia litraa kohti, kun kyse on punaviineistä.

2.

Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettuja pitoisuuksia sovelletaan: a) yhteisössä korjatuista rypäleistä valmistettuihin tuotteisiin tuotantovaiheessa ja kaikissa kaupan pitämisen vaiheissa; b) käymistilassa oleviin rypäleen puristemehuihin ja kolmansista maista peräisin oleviin viineihin kaikissa vaiheissa niiden saavuttua yhteisön alueelle.

3.

Edellä olevasta 1 kohdasta voidaan tehdä poikkeuksia, jotka koskevat a) eräitä viinejä, joilla on suojattu alkuperänimitys (SAN) tai maantieteellinen merkintä (SMM), jos — niitä on vanhennettu vähintään kaksi vuotta, tai — ne on tuotettu erityisillä menetelmillä; b) viinejä, joiden kokonaisalkoholipitoisuus tilavuusprosentteina on vähintään 13 tilavuusprosenttia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä poikkeuksista komissiolle, joka antaa ne tiedoksi muille jäsenvaltioille.

LIITE I D

VIINIEN MAKEUTTAMISTA KOSKEVAT RAJAT JA EDELLYTYKSET

1.	Viinin makeuttaminen on sallittua vain jollakin seuraavista tuotteista: a) rypäleen puristemehua; b) tiivistetty rypäleen puristemehu; c) puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu. Viinin kokonaisalkoholipitoisuutta ei saa nostaa yli 4:ää tilavuusprosenttia.

2.	Sellaisenaan nautittavaksi tarkoitettujen ja maantieteellisellä merkinnällä varustettujen tuontiviinien makeuttaminen on kielletty yhteisön alueella. Muiden tuontiviinien makeuttamiseen sovelletaan samoja edellytyksiä kuin yhteisössä tuotettuihin viineihin.

3.

Jäsenvaltio voi sallia suojatulla alkuperänimityksellä varustetun viinin makeuttamisen ainoastaan, jos se tapahtuu a) tässä liitteessä esitetyin edellytyksin ja vahvistetuissa rajoissa; b) sillä alueella, jolta kyseinen viini on peräisin, tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevalla alueella. Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun rypäleen puristemehun ja tiivistetyn rypäleen puristemehun on oltava peräisin samalta alueelta kuin viinien, joiden makeutukseen niitä käytetään.

4.	Viinien makeuttaminen on sallittua ainoastaan tuotanto- tai tukkukauppavaiheessa.

5.

Viinien makeuttaminen on toteutettava seuraavia erityisiä hallinnollisia sääntöjä noudattaen: a) Makeuttamista suunnittelevien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden on toimitettava ilmoitus sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella makeuttaminen tehdään. b) Ilmoitukset on tehtävä kirjallisina. Niiden on oltava toimivaltaisella viranomaisella vähintään 48 tuntia ennen päivää, jona makeuttaminen tehdään. c) Kun makeuttamisen tekee toistuvasti tai jatkuvasti jokin yritys, jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetaan ilmoitus, joka koskee useampia toimenpiteitä tai tiettyä ajanjaksoa. Tällainen ilmoitus hyväksytään ainoastaan, jos yritys pitää rekisteriä, johon merkitään jokainen makeutustoimenpide ja d alakohdassa tarkoitetut tiedot. d) Ilmoitusten on sisällettävä seuraavat tiedot: — viinin määrä, kokonaisalkoholipitoisuus ja todellinen alkoholipitoisuus, — tapauksen mukaan rypäleen puristemehun määrä ja kokonaisalkoholipitoisuus ja todellinen alkoholipitoisuus tai lisättävän tiivistetyn rypäleen puristemehun tai puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun määrä ja tiheys, — viinin kokonaisalkoholipitoisuus ja todellinen alkoholipitoisuus makeutuksen jälkeen. Edellä a alakohdassa tarkoitettujen henkilöiden on pidettävä kirjaa saapuvista ja lähtevistä eristä kirjaamalla makeuttamisen suorittamiseksi hallussaan pitämien rypäleen puristemehujen, tiivistettyjen rypäleen puristemehujen ja puhdistettujen tiivistettyjen rypäleen puristemehujen määrät.

LIITE II

KUOHUVIINIEN, LAATUKUOHUVIINIEN JA MAUSTETTUJEN LAATUKUOHUVIINIEN SALLITUT VALMISTUSMENETELMÄT JA RAJOITUKSET

A.   Kuohuviini

1.

Tämän kohdan sekä tämän liitteen B ja C kohdan soveltamiseksi a) ’tirage-liuoksella’ tarkoitetaan tuotetta, joka on tarkoitettu lisättäväksi cuvéehen jälkikäymisen aikaansaamiseksi; b) ’expedition-liuoksella’ tarkoitetaan tuotetta, joka on tarkoitettu lisättäväksi kuohuviineihin erityisten makuominaisuuksien aikaansaamiseksi.

2.	Expedition-liuos saa sisältää ainoastaan — sakkaroosia, — rypäleen puristemehua, — käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua, — tiivistettyä rypäleen puristemehua, — puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, — viiniä tai — näiden sekoitusta, joihin on mahdollisesti lisätty viinitislettä.

3.	Kaikenlainen cuvéen väkevöiminen on kielletty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 479/2008 mukaisesti sallittua cuvéen ainesosien väkevöimistä.

4.

Kukin jäsenvaltio voi kuitenkin sallia cuvéen väkevöimisen kuohuviinien valmistuspaikalla sellaisten alueiden ja lajikkeiden osalta, joiden kannalta se on teknisesti perusteltua, sillä edellytyksellä että a) mitään cuvéen ainesosaa ei ole vielä väkevöity; b) cuvéen ainesosat ovat peräisin ainoastaan sen alueella korjatuista rypäleistä; c) väkevöiminen suoritetaan ainoastaan kerran; d) seuraavat raja-arvot eivät ylity: i) 3 %, kun kyseessä on A-viininviljelyvyöhykkeeltä tulevista aineosista muodostuva cuvée; ii) 2 %, kun kyseessä on B-viininviljelyvyöhykkeeltä tulevista aineosista muodostuva cuvée; iii) 1,5 %, kun kyseessä on C-viininviljelyvyöhykkeeltä tulevista aineosista muodostuva cuvée; e) käytetty menetelmä on sakkaroosin, tiivistetyn rypäleen puristemehun tai puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun lisääminen.

5.

Tirage-liuoksen lisäämistä ja expedition-liuoksen lisäämistä ei pidetä väkevöintinä eikä makeuttamisena. Tirage-liuoksen lisääminen saa lisätä cuvéen kokonaisalkoholipitoisuutta enintään 1,5 tilavuusprosenttia. Tämä lisäys mitataan laskemalla cuvéen ja kuohuviinin tilavuusprosentteina ilmaistun kokonaisalkoholipitoisuuden välinen ero ennen expedition-liuoksen lisäämistä.

6.	Expedition-liuoksen lisääminen on tehtävä siten, että kuohuviinien todellinen alkoholipitoisuus nousee enintään 0,5 tilavuusprosenttia.

7.	Cuvéen ja sen ainesosien makeuttaminen on kiellettyä.

8.

Sen lisäksi, että cuvéen ainesosien happamuutta voidaan lisätä tai vähentää asetuksen (EY) N:o 479/2008 säännösten mukaisesti, voidaan myös cuvéen happamuutta lisätä tai vähentää. Cuvéen happamuuden vähentäminen ja happamuuden lisääminen sulkevat pois toinen toisensa. Happamuutta saa lisätä korkeintaan 1,50 grammaa viinihappoa litrassa eli 20 milliekvivalenttia litrassa.

9.

Niinä vuosina, joina sääolot ovat olleet poikkeukselliset, enimmäisraja-arvoa 1,5 grammaa litrassa eli 20 milliekvivalenttia litrassa, voidaan nostaa 2,5 grammaan litrassa eli 34 milliekvivalenttiin litrassa, jos tuotteiden luonnollinen happamuus on alle 3 grammaa viinihappoa litrassa eli 40 milliekvivalenttia litrassa.

10.

Kuohuviinien sisältämä hiilidioksidi saa olla peräisin ainoastaan sen cuvéen alkoholikäymisestä, josta kyseinen viini valmistetaan. Jos kyseessä ei ole rypäleiden, rypäleen puristemehun tai käymistilassa olevan rypäleen puristemehun jalostaminen suoraan kuohuviiniksi, mainitun käymisen syynä saa olla ainoastaan tirage-liuoksen lisääminen. Käyminen saa tapahtua vain pulloissa tai suljetussa sammiossa. Hiilidioksidin käyttäminen vastapaineella juoksutettaessa sallitaan valvonnan alaisena ja sillä edellytyksellä, että kuohuviinin sisältämä hiilidioksidin paine ei tämän johdosta nouse.

11.

Kun kyseessä ovat muut kuohuviinit kuin suojatulla alkuperämerkinnällä varustetut kuohuviinit, sovelletaan seuraavaa: a) niiden valmistukseen tarkoitettu tirage-liuos saa sisältää ainoastaan — rypäleen puristemehua, — käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua, — tiivistettyä rypäleen puristemehua, — puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua tai — sakkaroosia ja viiniä; b) niiden todellisen alkoholipitoisuuden, mukaan luettuna mahdollisesti lisätyn expedition-liuoksen sisältämä alkoholi, on oltava vähintään 9,5 tilavuusprosenttia.

B.   Laatukuohuviinit

1.	Laatukuohuviinin valmistukseen tarkoitettu tirage-liuos saa sisältää vain a) sakkaroosia, b) tiivistettyä rypäleen puristemehua; c) puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua; d) rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua; tai e) viiniä.

2.	Tuottajajäsenvaltiot voivat määritellä kaikki tässä osastossa tarkoitettujen ja niiden alueella tuotettujen laatukuohuviinien tuotantoon ja liikkuvuuteen liittyvät täydentävät tai tiukemmat ominaisuudet ja vaatimukset.

3.

Laatukuohuviinien valmistukseen sovelletaan myös sääntöjä, joita tarkoitetaan — A kohdan 1–10 kohdassa, — C kohdan 3 kohdassa todellisen alkoholipitoisuuden osalta, C kohdan 5 kohdassa vähimmäispaineen osalta sekä C kohdan 6 ja 7 kohdassa valmistusprosessin vähimmäiskeston osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän 3 kohdan 4 kohdan d alakohdan soveltamista.

4.

Kun kyseessä ovat maustetut laatukuohuviinit, sovelletaan seuraavaa: a) niitä voidaan poikkeuksia lukuun ottamatta voidaan valmistaa vain käyttämällä cuvéen valmistukseen ainoastaan lisäyksessä 1 olevassa luettelossa mainituista viiniköynnöslajikkeista peräisin olevaa rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua. Maustettuja laatukuohuviinejä voidaan kuitenkin valmistaa perinteisesti käyttämällä cuvéen ainesosina Trentino-Alto Adigen, Veneton ja Friuli-Venezia Giulian alueilta korjatun Prosecco-viiniköynnöslajikkeen rypäleistä saatuja viinejä; b) ennen cuvéen valmistusta ja sen jälkeen tapahtuvan käymisen säätely jälkikäymisen aikaansaamiseksi cuvéehen voidaan suorittaa ainoastaan jäähdytysmenetelmän tai muiden fysikaalisten menetelmien avulla; c) expedition-liuoksen lisääminen on kielletty; d) maustettujen laatukuohuviinien valmistuksen on kestettävä vähintään yksi kuukausi.

C.   Suojatulla alkuperänimityksellä varustetut kuohuviinit ja laatukuohuviinit

1.	Suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen laatukuohuviinien valmistukseen tarkoitettujen cuvéiden kokonaisalkoholipitoisuus on oltava vähintään — 9,5 tilavuusprosenttia C III -viininviljelyvyöhykkeellä, — 9 tilavuusprosenttia muilla viininviljelyvyöhykkeillä.

2.	Suojatulla alkuperänimityksellä Prosecco di Conegliano Valdobbiadene tai Montello e Colli Asolani varustettujen laatukuohuviinien, jotka valmistetaan yhdestä ainoasta lajikkeesta, valmistukseen tarkoitetun cuvéen kokonaisalkoholipitoisuus voi kuitenkin olla vain vähintään 8,5 tilavuusprosenttia.

3.	Suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen laatukuohuviinien todellisen alkoholipitoisuuden tilavuusprosentteina, johon luetaan myös mahdollisesti lisätyn expedition-liuoksen sisältämä alkoholi, on oltava vähintään 10 tilavuusprosenttia.

4.

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen kuohuviinien ja laatukuohuviinien valmistukseen tarkoitettu tirage-liuos saa sisältää vain a) sakkaroosia, b) tiivistettyä rypäleen puristemehua, c) puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, sekä a) rypäleen puristemehua; b) käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua, c) viiniä, joka soveltuu saman suojatulla alkuperänimityksellä varustetun kuohuviinin tai laatukuohuviinin tuottamiseen kuin se, johon tirage-liuos on lisätty.

5.	Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 5 kohdan c alakohdasta poiketen suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen laatukuohuviinien, joita pidetään pienemmissä kuin 25 senttilitran suljetuissa säiliöissä, vähimmäispaine voi olla 20 °C:n lämpötilassa 3 baaria.

6.

Suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen kuohuviinien ja laatukuohuviinien valmistusajan – vanhentaminen tuotantotehtaassa mukaan luettuna ja jälkikäymisen aikaansaamiseksi tarkoitetun käymisen alkamisesta laskettuna – on oltava vähintään a) kuusi kuukautta, jos käyminen jälkikäymisen aikaansaamiseksi tapahtuu suljetussa sammiossa; b) yhdeksän kuukautta, jos käyminen jälkikäymisen aikaansaamiseksi tapahtuu pullossa.

7.	Cuvéen jälkikäymisen aikaansaamiseksi tarkoitetun käymisajan ja ajan, jonka cuvée on sakan päällä, on oltava vähintään — 90 vuorokautta, — 30 vuorokautta, jos käyminen tapahtuu sekoittimilla varustetuissa säiliöissä.

8.	Suojatulla alkuperänimityksellä varustettuihin kuohuviineihin ja laatukuohuviineihin sovelletaan myös A kohdan 1–10 alakohdassa ja B kohdan 2 alakohdassa esitettyjä sääntöjä.

9.

Kun kyseessä ovat suojatulla alkuperänimityksellä varustetut maustetut laatukuohuviinit, sovelletaan seuraavaa: a) niitä voidaan tuottaa ainoastaan käyttämällä cuvéen koostumukseen yksinomaan rypäleen puristemehua tai käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua, joka on saatu lisäyksessä 1 olevassa luettelossa mainituista viiniköynnöslajikkeista, mikäli näiden lajikkeiden katsotaan soveltuvan suojatulla alkuperänimityksellä varustetun laatukuohuviinin tuotantoon sillä määritellyllä alueella, jonka mukaan nämä suojatulla alkuperänimityksellä varustetut laatukuohuviinit ovat saaneet nimensä. Suojatulla alkuperänimityksellä varustetun maustetun laatukuohuviinin cuvéen valmistuksessa saa säännöksistä poiketen käyttää ainoastaan viinejä, jotka on saatu Prosecco-viiniköynnöslajikkeesta peräisin olevista rypäleistä, jotka on korjattu Conegliano-Valdobbiadene- ja Montello e Colli Asolan -alkuperänimityksen mukaisilta alueilta. b) ennen cuvéen valmistusta ja sen jälkeen tapahtuvan käymisen säätely jälkikäymisen aikaansaamiseksi cuvéehen voidaan suorittaa ainoastaan jäähdytysmenetelmän tai muiden fysikaalisten menetelmien avulla; c) expedition-liuoksen lisääminen on kielletty; d) suojatulla alkuperänimityksellä varustetun maustetun laatukuohuviinin kokonaisalkoholipitoisuuden on oltava vähintään 6 tilavuusprosenttia; e) suojatulla alkuperänimityksellä varustetun maustetun laatukuohuviinin todellisen alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 10 tilavuusprosenttia; f) suojatulla alkuperänimityksellä varustetun maustetun laatukuohuviinin ylipaineen on oltava vähintään 3 baaria, kun niitä säilytetään suljetuissa säiliöissä 20 °C:n lämpötilassa; g) poiketen C kohdan 6 kohdasta suojatulla alkuperämerkinnällä varustetun maustetun laatukuohuviinin valmistuksen on kestettävä vähintään yksi kuukausi.

LIITE III

VÄKEVIIN VIINEIHIN SEKÄ SUOJATULLA ALKUPERÄNIMITYKSELLÄ TAI SUOJATULLA MAANTIETEELLISELLÄ MERKINNÄLLÄ VARUSTETTUIHIN VÄKEVIIN VIINEIHIN SOVELLETTAVAT SALLITUT VIININVALMISTUSMENETELMÄT JA RAJOITUKSET

A.   Väkevät viinit

1.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen, väkevien viinien sekä suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen väkevien viinien valmistuksessa käytettävien tuotteiden osalta on saanut tehdä vain asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa tarkoitetut viininvalmistusmenetelmät ja -käsittelyt.

2.

Kuitenkin a) tilavuusprosentteina ilmoitetun luonnollisen alkoholipitoisuuden lisäys saa aiheutua ainoastaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden käytöstä; ja b) Espanja saa säännöksistä poiketen sallia kalsiumsulfaatin käytön espanjalaisissa viineissä, joita kuvataan perinteisellä maininnalla ”vino generoso” tai ”vino generoso de licor”, silloin kun kyseinen käytäntö on perinteinen ja sillä edellytyksellä että näin käsitellyn tuotteen sulfaattipitoisuus on enintään 2,5 grammaa litraa kohden kaliumsulfaattina ilmaistuna. Näiden tuotteiden täydentävä happamuuden lisääminen on sallittua noudattaen enimmäisrajaa, joka on 1,5 grammaa litraa kohden.

3.

Väkeviin viineihin sekä suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettuihin väkeviin laatuviineihin saa soveltaa asetuksessa (EY) N:o 479/2008 tai tässä asetuksessa tarkoitettuja viininvalmistusmenettelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sellaisten rajoittavampien säännösten soveltamista, joita jäsenvaltiot voivat antaa alueellaan tuotettujen väkevien viinien sekä suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen väkevien laatuviinien osalta.

4.

Myös seuraavat ovat sallittuja: a) makeuttaminen, jota koskee ilmoitus- ja rekisteröintivaatimus, jos makeuttamiseen käytettyjä tuotteita ei ole väkevöity tiivistetyllä rypäleen puristemehulla, seuraavia käyttäen: — tiivistetty rypäleen puristemehu tai puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu, jos kyseisen viinin alkoholipitoisuuden lisäys on enintään 3 tilavuusprosenttia, — espanjalaisen viinin, jota kuvataan perinteisellä maininnalla ”vino generoso de licor”, osalta tiivistetty rypäleen puristemehu, puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu tai kuivuneista viinirypäleistä valmistettu käymistilassa oleva rypäleen puristemehu, jos kyseisen viinin alkoholipitoisuuden lisäys tilavuusprosentteina on enintään 8 tilavuusprosenttia, — suojatulla alkuperänimityksellä Madeira varustetun väkevän viinin osalta tiivistetty rypäleen puristemehu tai puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu, jos kyseisen viinin alkoholipitoisuuden lisäys on enintään 8 tilavuusprosenttia; b) asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitetun alkoholin, tisleen tai tislatun alkoholijuoman lisääminen vanhentamisen aikana tapahtuvan haihtumisen korvaamiseksi; c) suojatulla alkuperänimityksellä Madeira varustetun väkevän viinin osalta vanhentaminen astioissa enintään 50 °C:n lämpötilassa.

5.

Viiniköynnöslajikkeet, joista asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetut väkevien viinien sekä suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen väkevien viinien valmistuksessa käytettävät tuotteet saadaan, on valittava asetuksessa (EY) N:o 479/2008 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista lajikkeista.

6.

Muiden väkevien viinien kuin suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä varustettujen väkevien viinien valmistuksessa käytettävien, asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden luonnollisen alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 12 tilavuusprosenttia.

B.   Suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini (säännökset, jotka ovat muita kuin tämän liitteen A kohdassa vahvistetut säännökset ja jotka koskevat yksinomaan suojatulla alkuperänimityksellä varustettuja väkeviä viinejä)

1.

Tämän liitteen lisäyksessä 1 olevassa A kohdassa esitetään luettelo väkevistä laatuviineistä, joiden valmistuksessa käytetään asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettua rypäleen puristemehua tai rypäleen puristemehun ja viinin sekoitusta.

2.	Tämän liitteen lisäyksessä 1 olevassa B osassa esitetään luettelo suojatulla alkuperänimityksellä varustetuista väkevistä viineistä, joihin voidaan lisätä asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja tuotteita.

3.

Asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden sekä kyseisessä liitteessä olevan 3 kohdan f alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun rypäleen puristemehun ja kuivuneista viinirypäleistä valmistetun käymistilassa olevan rypäleen puristemehun, jota käytetään suojatulla alkuperänimityksellä varustetun väkevän viinin valmistukseen, on oltava peräisin alueelta, jonka mukaan asianomainen suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini on saanut nimensä. Suojatulla alkuperänimityksellä Málaga tai Jerez-Xérés-Sherry varustettujen väkevien viinien osalta rypäleen puristemehu ja, asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä VI olevan B kohdan 4 alakohdan mukaisesti kyseisen asetuksen liitteessä IV olevan 3 kohdan f alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu kuivuneista viinirypäleistä valmistetun käymistilassa oleva rypäleen puristemehu, jotka on saatu Pedro Ximénez -viiniköynnöslajikkeesta, voivat kuitenkin olla peräisin Montilla-Morilesin alueelta.

4.

Tämän liitteen A kohdan 1–4 alakohdassa tarkoitetut toimet suojatulla alkuperänimityksellä varustetun väkevän viinin valmistamiseksi saa tehdä ainoastaan 3 kohdassa tarkoitetulla alueella. Douron alueelta saaduista rypäleistä valmistetun suojatulla alkuperänimityksellä varustetun väkevän viinin osalta, jolle on varattu nimike Porto, voidaan kuitenkin sallia muita valmistus- ja vanhentamisprosesseja joko edellä mainitulla alueella tai Vila Nova de Gaia-Porton alueella.

5.

Rajoittamatta sellaisten rajoittavampien säännösten soveltamista, joita jäsenvaltiot voivat antaa alueellaan tuotettujen suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen väkevien viinien osalta, a) suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen väkevien viinien valmistuksessa käytettävien, asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen tuotteiden luonnollisen alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 12 tilavuusprosenttia. Eräät suojatulla alkuperänimityksellä varustetut väkevät viinit, jotka sisältyvät johonkin tämän liitteen lisäyksessä 2 olevan A osan luetteloon, voidaan valmistaa i) joko rypäleen puristemehusta, jonka luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään 10 tilavuusprosenttia, jos kyseessä on suojatulla alkuperänimityksellä varustettu väkevä viini, joka valmistetaan lisäämällä viinistä tai rypäleiden puristejäännöksestä tislattua väkevää alkoholijuomaa, jolla on alkuperänimitys ja joka on mahdollisesti peräisin samalta tilalta; ii) tai käymistilassa olevasta rypäleen puristemehusta tai jäljempänä olevassa toisessa luetelmakohdassa tarkoitetussa tapauksessa viinistä, jonka alkuperäinen luonnollinen alkoholipitoisuus on vähintään: — 11 tilavuusprosenttia sellaisten suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen väkevien viinien osalta, jotka on saatu lisäämällä neutraalia alkoholia, viinitislettä, jonka todellinen alkoholipitoisuus on vähintään 70 tilavuusprosenttia, tai viininvalmistuksesta peräisin olevaa tislattua alkoholijuomaa, — 10,5 tilavuusprosenttia sellaisten viinien osalta, jotka on valmistettu lisäyksessä 2 olevan A osan luettelossa mainitusta vaaleiden rypäleiden puristemehusta, — 9 tilavuusprosenttia sellaisten suojatulla alkuperänimityksellä Madeira varustettujen väkevien viinien osalta, joiden tuotanto on perinteistä ja tavanomaista sellaisten kansallisten lakien mukaan, joissa nimenomaan säädetään tällaisesta viinistä; b) lisäyksessä 2 B osassa esitetään luettelo suojatulla alkuperänimityksellä varustetuista väkevistä viineistä, joiden kokonaisalkoholipitoisuus on asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti poikkeuksellisesti enintään 17,5 mutta vähintään 15 tilavuusprosenttia ja joiden osalta tästä säädetään nimenomaisesti niihin ennen 1 päivää tammikuuta 1985 sovelletussa kansallisessa lainsäädännössä.

6.

Perinteiset erityismerkinnät ”οίνος γλυκύς φυσικός”, ”vino dulce natural”, ”vino dolce naturale” ja ”vinho doce natural” varataan suojatulla alkuperänimityksellä varustetuille viineille, jotka saadaan — sadoista, joista vähintään 85 prosenttia on peräisin lisäyksessä 3 olevaan luetteloon sisältyvistä viiniköynnöslajikkeista, — rypäleen puristemehuista, joiden alkuperäinen luonnollinen sokeripitoisuus on vähintään 212 grammaa litraa kohti, — väkevöimällä ainoastaan asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan e ja f alakohdassa tarkoitettuja alkoholia, tislettä tai tislattua alkoholia lisäämällä.

7.

Perinteisten tuotantotapojen sitä edellyttäessä voivat jäsenvaltiot säätää alueellaan valmistettujen suojatulla alkuperänimityksellä varustettujen väkevien viinien osalta, että perinteinen erityismerkintä ”vin doux naturel” varataan suojatulla alkuperänimityksellä varustetuille väkeville viineille, jotka — sadon korjanneet tuottajat ovat valmistaneet suoraan viiniksi, jos ne ovat lähtöisin yksinomaan heidän omasta Muscat-, Grenache-, Maccabeo- tai Malvoisie-sadostaan; kuitenkin sallitaan muista kuin neljällä edellä kuvatulla viiniköynnöslajikkeella istutetuilta palstoilta saadut sadot, jos ne eivät muodosta enemmän kuin 10 prosenttia näiden kokonaismäärästä, — saadaan 40 hehtolitraa hehtaaria kohden olevan tuotoksen rajoissa asetuksen (EY) N:o 479/2008 liitteessä IV olevan 3 kohdan c alakohdan ensimmäisessä ja neljännessä luetelmakohdassa tarkoitetusta rypäleen puristemehusta; kyseisen tuotosrajan ylittämisestä seuraa nimikkeen ”vin doux naturel” käyttöoikeuden menettäminen koko sadon osalta, — saadaan edellä tarkoitetusta rypäleen puristemehusta, jonka alkuperäinen luonnollinen sokeripitoisuus on vähintään 252 grammaa litraa kohti, — saadaan väkevöimällä ainoastaan sellaista viinistä tislattua alkoholia lisäämällä, joka vastaa puhtaana alkoholina vähintään 5:tä prosenttia edellä mainitun käytetyn rypäleen puristemehun määrästä ja enintään pienempää toisesta seuraavasta prosenttiosuudesta: — joko 10 prosenttia edellä mainitun käytetyn rypäleen puristemehun määrästä, — tai 40 prosenttia lopputuotteen kokonaisalkoholipitoisuudesta, joka saadaan laskemalla yhteen todellinen alkoholipitoisuus ja tilavuusprosentteina ilmaistun potentiaalisen alkoholipitoisuuden ekvivalentti, jota laskettaessa oletetaan, että 17,5 grammaa jäännössokeria vastaa yhtä tilavuusprosenttia puhdasta alkoholia.

8.

Perinteinen erityismerkintä ”vino generoso” varataan suojatulla alkuperänimityksellä varustetulle kuivalle väkevälle viinille, joka valmistetaan kokonaan tai osittain hiivaketon alla ja joka — saadaan viiniköynnöslajikkeista Palomino de Jerez, Palomino fino, Pedro Ximénez, Verdejo, Zalema ja Garrido Fino peräisin olevista vaaleista rypäleistä, — saatetaan nautittavaksi, kun niitä on kypsytetty tammitynnyreissä keskimäärin kaksi vuotta. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla valmistuksella hiivaketon alla tarkoitetaan biologista käsittelyä, joka tapahtuu, kun viinin vapaalle pinnalle muodostuu itsestään mehun kokonaisalkoholikäymisen jälkeen sille ominaisten hiivojen ketto, joka antaa tuotteelle erityiset analyyttiset ja aistinvaraiset ominaisuudet.

9.	Perinteinen erityismerkintä ”vinho generoso” varataan suojatulla alkuperänimityksellä Porto, Madeira, Moscatel de Setúbal tai Carcavelos varustetuille väkeville viineille vastaavan alkuperänimityksen yhteydessä.

10.

Perinteinen erityismerkintä ”vino generoso de licor” varataan suojatulla alkuperänimityksellä varustetuille viineille, jotka — saadaan 8 kohdassa tarkoitetusta ”vino generososta” tai hiivaketon alla olevasta tällaisen ”vino generoson” valmistukseen soveltuvasta viinistä, johon on lisätty joko kuivuneista viinirypäleistä valmistettua käymistilassa olevaa rypäleen puristemehua tai tiivistettyä rypäleen puristemehua, — saatetaan nautittavaksi, kun niitä on kypsytetty tammitynnyreissä keskimäärin kaksi vuotta.

LIITE IV

YHTEISÖN ERITYISET MÄÄRITYSMENETELMÄT

A.   ALLYYLI-ISOTIOSYANAATTI

1.   Menetelmän periaate

Viinin mahdollisesti sisältämä allyyli-isotiosyanaatti kerätään tislaamalla ja tunnistetaan kaasukromatografisesti.

2.   Reagenssit

2.1   Absoluuttinen etanoli.

2.2   Vertailuliuos: absoluuttisessa alkoholissa oleva allyyli-isotiosyanaattiliuos, joka sisältää 15 mg allyyli-isotiosyanaattia litrassa.

2.3   Jäähdytysseos, joka koostuu etanolin ja hiilihappojään seoksesta (lämpötila –60 °C).

3.   Välineistö

3.1   Kuvion mukainen laitteisto typpivirrassa tislaamista varten.

3.2   Säädettävä lämpöhaude.

3.3   Virtausmittari.

3.4   Kaasukromatografi, liekkifotometridetektorilla, jossa on rikkiyhdisteille selektiivinen suodatin (λ = 394 nm) tai muu tähän määritykseen soveltuva detektori.

3.5   Ruostumattomasta teräksestä valmistettu kromatografiakolonni, sisähalkaisija 3 mm, pituus 3 m; täytetty 10 % Carbowax 20 M 80–100 meshin Chromosorb WHP:llä.

3.6   Mikroruisku, 10 µl.

4.   Suoritus

Mitataan 2 litraa viiniä tislauskolviin. Lisätään muutama millilitra etanolia (kohta 2.1) kahteen keräysputkeen siten, että kaasudispersioputken huokoiset osat peittyvät kokonaan. Jäähdytetään putket ulkopuolelta jäähdytysseoksella. Liitetään kolvi keräysputkiin ja annetaan typen virrata laitteeseen noin 3 l/tunnissa. Lämmitetään viini 80 celsiusasteeseen säätämällä lämpövaippa sopivalla tavalla ja kerätään yhteensä 45–50 ml tislettä.

Stabiloidaan kromatografi. Seuraavat ajo-olosuhteet ovat suositeltavia:

—	injektorin lämpötila: 200 °C

—	kolonnin lämpötila: 130 °C

—	helium-kantokaasun virtausnopeus: 20 ml/minuutti.

Ruiskutetaan mikroruiskulla sellainen määrä vertailuliuosta, että allyyli-isotiosyanaattia vastaava piikki voidaan tunnistaa kromatogrammilta helposti.

Lisäksi ruiskutetaan tisleestä otettu näyte ja tarkistetaan, että saadun piikin retentioaika vastaa allyyli-isotiosyanaatin piikkiä.

Edellä kuvatuissa koeolosuhteissa mikään viinin luontainen aine ei aiheuta häiritsevää piikkiä tutkittavan näytteen kromatogrammissa.

Laitteisto typpivirrassa tislaamista varten

B.   PUHDISTETTUJEN TIIVISTETTYJEN RYPÄLEEN PURISTEMEHUJEN ERITYISET MÄÄRITYSMENETELMÄT

a)   Kationien kokonaismäärä

1.   Periaate

Käsitellään näyte vahvasti happamalla kationinvaihtajalla. Kationit vaihdetaan H+:ksi. Ne ilmoitetaan eluaatin kokonaishappopitoisuuden ja näytteen kokonaishappopitoisuuden erotuksena.

2.   Välineistö

2.1   Pituudeltaan noin 300 mm ja sisähalkaisijaltaan 10–11 mm oleva lasikolonni, jossa on hana.

2.2   pH-mittari, jonka asteikko on jaettu vähintään 0,1 pH-yksiköihin.

2.3   Elektrodit:

—	lasielektrodi, säilytetään tislatussa vedessä.

—	kalomeli/kyllästetty kaliumkloridi -vertailuelektrodi, säilytetään kyllästetyssä kaliumkloridiliuoksessa,

—	tai yhdistelmäelektrodi, säilytetään tislatussa vedessä.

3.   Reagenssit

3.1   Vahvasti hapan kationinvaihtaja H+-muodossa. Ennen käyttöä hartsia on turvotettava vedessä yli yön.

3.2   0,1 M natriumhydroksidiliuos.

3.3   pH-indikaattoripaperi.

4.   Suoritus

4.1   Näytteen valmistaminen

Käytetään liuosta, joka on saatu laimentamalla puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu 40-prosenttiksi (m/v). Mitataan tarkalleen 200 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua 500 ml:n mittapulloon, täytetään merkkiin vedellä ja homogenoidaan.

4.2   Ioninvaihtokolonnin valmistaminen

Asetetaan kolonniin noin 10 ml H+-muodossa olevaa paisutettua ioninvaihtohartsia; huuhdellaan kolonnia tislatulla vedellä, kunnes happo on peseytynyt pois; tämä todetaan indikaattoripaperilla.

4.3   Ioninvaihto

Valutetaan kolonnin läpi 100 ml puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta kohdan 4.1 mukaisesti valmistettua liuosta 1 tippa sekunnissa. Kerätään eluaatti mittalasiin. Huuhdotaan kolonni 50 ml:lla tislattua vettä. Titrataan eluaatin happopitoisuus (mukaan lukien huuhteluvesi) 0,1 M natriumhydroksidiliuoksella pH-arvoon 7 lämpötilassa 20 °C. Emäksisen nesteen lisääminen on tehtävä hitaasti ja liuosta on sekoitettava koko ajan. Olkoon käytetyn 0,1 M natriumhydroksidiliuoksen tilavuus n ml.

5.   Tulosten ilmoittaminen

Kationien kokonaismäärä ilmoitetaan milliekvivalentteina kilogrammassa kokonaissokeria yhdellä desimaalilla.

5.1   Laskentakaavat

—	Eluaatin happopitoisuus ilmoitettuna milliekvivalentteina kilogrammassa puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua: E = 2,5 n.

—	Kokonaishappopitoisuus ilmoitettuna milliekvivalentteina kilogrammassa puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua: a.

—	Kationien kokonaismäärä milliekvivalentteina kilogrammassa kokonaissokeria: ((2,5 n–a)/(P)) × 100 P = kokonaissokerien pitoisuus prosentteina (m/m).

b)   Johtokyky

1.   Periaate

Nestepatsaan sähkönjohtavuus määritetään kahdella samansuuntaisella platinaelektrodilla, jotka muodostavat yhden haaran Wheatstonen sillan kytkennässä.

Johtokyky vaihtelee lämpötilan mukaan. Se ilmoitetaan 20 °C:ssa.

2.   Välineistö

2.1   Johtokykymittari, jolla voidaan tehdä johtokykymittauksia alueella 1–1 000 mikrosiemensiä/cm.

2.2   Vesihaude, jolla voidaan saattaa määritettävien näytteiden lämpötila noin 20 °C:seen (20 ± 2 °C).

3.   Reagenssit

3.1   Demineralisoitu vesi, jonka ominaisjohtokyky on alle 2 mikrosiemensiä/cm 20 °C:ssa.

3.2   Kaliumkloridivertailuliuos.

Liuotetaan 0,581 g aiemmin 105 °C:ssa vakiopainoon kuivattua kaliumkloridia, KCI, demineralisoituun veteen (kohta 3.1). Täytetään yhdeksi litraksi demineralisoidulla vedellä (kohta 3.1). Tämän liuoksen johtokyky on 1 000 mikrosiemensiä/cm 20 °C:ssa. Se säilyy 3 kuukautta.

4.   Suoritus

4.1   Näytteen valmistaminen määritystä varten

Käytetään liuosta, jonka kokonaissokeripitoisuus on 25 % (m/m) (25°Brix): punnitaan massa, joka vastaa arvoa 2 500/P ja täytetään vedellä 100 g:ksi (kohta 3.1); P on puhdistetun tiivistetyn rypäleenpuristemehun kokonaissokerin pitoisuus prosentteina (m/m).

4.2   Johtokyvyn määrittäminen

Saatetaan määritettävä näyte 20 °C:seen vesihauteessa. Pidetään lämpötila vakiona 0,1 °C:n tarkkuudella.

Huuhdotaan johtokykymittarin mittauskenno kaksi kertaa tutkittavalla liuoksella.

Mitataan johtokyky ja ilmoitetaan se mikrosiemenseinä senttimetriä kohti.

5.   Tulosten ilmoittaminen

Puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta valmistetun 25-prosenttisen (m/m) (25°Brix) liuoksen johtokyky ilmoitetaan kokonaislukuna mikrosiemenseinä senttimetriä kohti (µScm–1) 20 °C:ssa.

5.1   Laskentakaavat

Jos laitteessa ei ole lämpötilankompensoijaa, mitattu johtokyky korjataan taulukon 1 avulla. Jos lämpötila on alle 20 °C, lisätään korjausarvo; jos lämpötila on yli 20 °C, vähennetään korjausarvo.

Taulukko I

Johtokykyyn tehtävät korjaukset, kun lämpötila eroaa 20 °C:sta, mikrosiemenseinä cm–1

Johtokyky	Lämpötila
	20,2 19,8	20,4 19,6	20,6 19,4	20,8 19,2	21,0 19,0	21,2 18,8	21,4 18,6	21,6 18,4	21,8 18,2	22,0 (1) 18,0 (2)
0	0	0	0	0	0	0	0	0	0	0
50	0	0	1	1	1	1	1	2	2	2
100	0	1	1	2	2	3	3	3	4	4
150	1	1	2	3	3	4	5	5	6	7
200	1	2	3	3	4	5	6	7	8	9
250	1	2	3	4	6	7	8	9	10	11
300	1	3	4	5	7	8	9	11	12	13
350	1	3	5	6	8	9	11	12	14	15
400	2	3	5	7	9	11	12	14	16	18
450	2	3	6	8	10	12	14	16	18	20
500	2	4	7	9	11	13	15	18	20	22
550	2	5	7	10	12	14	17	19	22	24
600	3	5	8	11	13	16	18	21	24	26

c)   Hydroksimetyylifurfuraali

1.   Menetelmien periaate

1.1   Kolorimetrinen menetelmä

Furaanin aldehydijohdokset, joista tärkein on hydroksimetyylifurfuraali, reagoivat barbituurihapon ja paratoluidiinin kanssa, jolloin reaktiossa syntyy punainen yhdiste, joka määritetään kolorimetrisesti 550 nm:ssä.

1.2   Korkean suorituskyvyn nestekromatografia

Erottaminen kolonnissa käänteisfaasitekniikalla ja määritys 280 nm:ssä.

2.   Kolorimetrinen menetelmä

2.1   Välineistö

2.1.1   Spektrofotometri, jolla voidaan tehdä mittauksia välillä 300–700 nm.

2.1.2   Lasikyvettejä, valotie 1 cm.

2.2   Reagenssit

2.2.1   Barbituurihappoliuos, 0,5 % (m/v)

Liuotetaan 500 mg barbituurihappoa C4O3N2H4 tislattuun veteen lämmittäen hieman 100 °C:ssa vesihauteessa; täytetään 100 ml:ksi tislatulla vedellä. Liuos säilyy noin viikon.

2.2.2   Paratoluidiiniliuos, 10 % (m/v)

Mitataan 10 g paratoluidiinia C6H4(CH3)NH2 100 ml:n mittapulloon; lisätään 50 ml isopropanolia CH3CH(OH)CH3 ja 10 ml jääetikkaa CH3COOH (ρ20 = 1,05 g/ml); täytetään 100 ml:ksi isopropanolilla. Tämä liuos on uusittava päivittäin.

2.2.3   Etanaali (CH3CHO), 1 % vesiliuos (m/v)

Valmistetaan juuri ennen käyttöä.

2.2.4   Hydroksimetyylifurfuraali, C6O3H6, 1 g/l vesiliuos

Valmistetaan perättäisillä laimennuksilla liuokset, joiden pitoisuudet ovat 5; 10; 20; 30 ja 40 mg/l.

2.3   Suoritus

2.3.1   Näytteen valmistaminen

Käytetään liuosta, joka on saatu laimentamalla puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu 40-prosenttiseksi (m/v). Mitataan tarkalleen 200 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua 500 ml:n mittapulloon, täytetään merkkiin vedellä ja homogenoidaan. Tehdään määritys 2 ml:sta tätä liuosta.

2.3.2   Kolorimetrinen määritys

Mitataan kahteen 25 ml:n hiostulpalliseen pulloon a ja b 2 ml näytettä, joka on valmistettu kohdan 2.3.1 mukaisesti. Mitataan molempiin pulloihin 5 ml paratoluidiiniliuosta (kohta 2.2.2); sekoitetaan. Lisätään pulloon b (vertailu) 1 ml tislattua vettä, ja pulloon a (näyte) 1 ml barbituurihappoliuosta (kohta 2.2.1). Homogenoidaan ravistelemalla. Siirretään pullojen sisältö spektrofotometrin 1 cm:n kyvetteihin. Säädetään absorbanssiasteikon nollakohta aallonpituudella 550 nm käyttäen pullon b sisältöä, seurataan pullon a sisällön absorbanssin muutosta; mitataan sen suurin arvo A, joka saavutetaan 2–5 minuutissa.

Näytteet, joiden hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus on yli 30 mg/l, on laimennettava ennen määritystä.

2.3.3   Kalibrointikäyrän laatiminen

Mitataan kahteen sarjaan 25 ml:n pulloja a ja b 2 ml hydroksimetyylifurfuraaliliuoksia, joiden pitoisuudet ovat 5; 10; 20; 30 ja 40 mg/l (kohta 2.2.4) ja käsitellään ne kohdassa 2.3.2 kuvatulla tavalla.

Kuvaaja, joka esittää absorbanssin muutoksen vertailuliuosten hydroksimetyylifurfuraalipitoisuuksien (mg/l) funktiona, on origon kautta kulkeva suora.

2.4   Tulosten ilmoittaminen

Puhdistettujen tiivistettyjen rypäleen puristemehujen hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria.

2.4.1   Laskentamenetelmä

Määritettävän näytteen hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus C mg/l on kalibrointikäyrältä saatava pitoisuus, joka vastaa tästä näytteestä mitattua absorbanssia A.

Hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria:

250 × ((C)/(P))

P = puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun kokonaissokerien pitoisuus prosentteina (m/m).

3.   Korkean suorituskyvyn nestekromatografia

3.1   Välineistö

3.1.1   Korkean suorituskyvyn nestekromatografi, jossa on

—	5–10 µl injektiosilmukka,

—	detektori, spektrofotometri, jolla voidaan tehdä mittauksia 280 nm:ssä,

—	kolonni, silikaan sidottu oktadekyyli (esimerkiksi: Bondapak C18 – Corasil, Water Ass.),

—	piirturi ja mahdollisesti integraattori.

Liikkuvan faasin virtausnopeus: 1,5 ml/min.

3.1.2   Kalvosuodatuslaitteisto (0,45 µm)

3.2   Reagenssit

3.2.1   Kahdesti tislattu vesi.

3.2.2   Metanoli, CH3OH, tislattu tai HPLC-laatua.

3.2.3   Etikkahappo CH3COOH (ρ20 = 1,05 g/ml).

3.2.4   Liikkuva faasi: vesi-metanoli (kohta 3.2.2) – etikkahappo (kohta 3.2.3) suodatettu kalvosuodattimen (0,45 µm) läpi, (40:9:1 v/v).

Tämä liikkuva faasi on valmistettava päivittäin, ja siitä on poistettava kaasut ennen käyttöä.

3.2.5   Hydroksimetyylifurfuraalivertailuliuos, 25 mg/l (m/v).

Mitataan 100 ml:n mittapulloon tarkalleen 25 mg hydroksimetyylifurfuraalia C6H3O6 ja täytetään tilavuus merkkiin metanolilla (kohta 3.2.2). Tämä liuos laimennetaan metanolilla (kohta 3.2.2) suhteessa 1/10 ja suodatetaan kalvosuodattimen (0,45 µm) läpi.

Ruskeassa ilmatiiviisti suljetussa pullossa jääkaapissa säilytettynä tämä liuos säilyy 2–3 kuukautta.

3.3   Suoritus

3.3.1   Näytteen valmistaminen

Käytetään liuosta, joka on saatu laimentamalla puhdistettu tiivistetty rypäleen puristemehu 40-prosenttiseksi (m/v) (mitataan tarkalleen 200 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua 500 ml:n mittapulloon, täytetään merkkiin vedellä ja homogenoidaan) ja suodattamalla liuos kalvosuodattimen (0,45 µm) läpi.

3.3.2   Kromatografinen määritys

Injektoidaan kromatografiin 5 (tai 10) µl kohdan 3.3.1 mukaisesti valmistettua näytettä ja 5 (tai 10) µl hydroksimetyylifurfuraalivertailuliuosta (kohta 3.2.5). Tulostetaan kromatogrammi.

Hydroksimetyylifurfuraalin retentioaika on noin 6–7 minuuttia.

3.4   Tulosten ilmoittaminen

Puhdistettujen tiivistettyjen rypäleen puristemehujen hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria.

3.4.1   Laskentamenetelmä

Olkoon puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta saadun 40-prosenttisen (m/v) liuoksen hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus C mg/l.

Hydroksimetyylifurfuraalipitoisuus milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria:

250 × ((C)/(P))

P = puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun kokonaissokerien pitoisuus prosentteina (m/m).

d)   Raskasmetallit

1.   Periaatteet

I.   Raskasmetallien nopea arviointimenetelmä

Raskasmetallit osoitetaan sopivasti laimennetusta puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta värillä, jonka sulfidien muodostuminen tuottaa. Ne arvioidaan vertaamalla lyijyvertailuliuokseen, joka vastaa korkeinta hyväksyttyä pitoisuutta.

II.   Lyijypitoisuuden määrittäminen atomiabsorptiospektrofotometrisesti

Kelaatti, jonka lyijy muodostaa ammoniumpyrrolidiiniditiokarbamaatin kanssa, uutetaan metyyli-isobutyyliketonilla ja absorbanssi mitataan 283,3 nm:ssä. Lyijypitoisuus määritetään lisäysmenetelmällä.

2.   Raskasmetallien nopea arviointimenetelmä

2.1   Reagenssit

2.1.1   Laimennettu kloorivetyhappo, 70 % (m/v)

Mitataan 70 g kloorivetyhappoa (HCl), (ρ20 = 1,16–1,19 g/ml), ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

2.1.2   Laimennettu kloorivetyhappo, 20 % (m/v)

Mitataan 20 g kloorivetyhappoa (HCl), (ρ20 = 1,16–1,19 g/ml), ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

2.1.3   Laimennettu ammoniakki

Mitataan 14 g ammoniakkia (NH3), (ρ20 = 0,931–0,934 g/ml), ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

2.1.4   Puskuriliuos, pH 3,5

Liuotetaan 25 g ammoniumasetaattia (CH3COONH4) 25 ml:aan vettä ja lisätään 38 ml laimennettua kloorivetyhappoa (kohta 2.1.1). Tarpeen vaatiessa säädetään pH laimennetulla rikkihapolla (kohta 2.1.2) tai laimennetulla ammoniakilla (kohta 2.1.3) ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

2.1.5   Tioasetamidiliuos (C2H5NS), 4 % (m/v)

2.1.6   Glyseroliliuos (C3H8O3), 85 % (m/v)

(n D 20 °C = 1,449–1,455).

2.1.7   Tioasetamidireagenssi

Lisätään 0,2 ml:aan tioasetamidiliuosta (kohta 2.1.5) 1 ml seosta, jossa on 5 ml vettä, 15 ml 1 M natriumhydroksidiliuosta ja 20 ml glyserolia (kohta 2.1.6). Lämmitetään 100 °C:ssa vesihauteessa 20 sekuntia. Valmistetaan juuri ennen käyttöä.

2.1.8   Lyijyliuos, 0,002 g/l

Valmistetaan 1 g/l lyijyä sisältävä liuos liuottamalla veteen 0,400 g lyijynitraattia Pb(NO3)2 ja täytetään vedellä 250 ml:ksi. Laimennetaan tämä liuos vedellä juuri ennen käyttöä 2 ‰:ksi (v/v), jotta saadaan lyijyä 0,002 g/l sisältävä liuos.

2.2   Suoritus

Liuotetaan puhdistetusta tiivistetystä rypäleen puristemehusta otettu 10 g:n suuruinen näyte 10 ml:aan vettä. Lisätään 2 ml puskuriliuosta, jonka pH-arvo on 3,5 (kohta 2.1.4); sekoitetaan. Lisätään 1,2 ml tioasetamidireagenssia (kohta 2.1.7). Sekoitetaan heti. Valmistetaan vertailunäyte samoissa koeolosuhteissa käyttäen 10 ml lyijyä 0,002 g/l sisältävää liuosta (kohta 2.1.8).

Puhdistettuun tiivistettyyn rypäleen puristemehuun mahdollisesti muodostunut ruskea väri ei saa olla kahden minuutin kuluttua tummempi kuin vertailuliuoksen väri.

2.3   Laskenta

Käytetyissä koeolosuhteissa vertailukoe vastaa korkeinta hyväksyttyä raskasmetallipitoisuutta, joka on 2 mg/kg puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua lyijynä ilmaistuna.

3.   Lyijypitoisuuden määrittäminen atomiabsorptiospektrofoto-metrillä

3.1   Välineistö

3.1.1   Atomiabsorptiospektrofotometri, jossa on ilma-asetyleenipoltin.

3.1.2   Lyijyonttokatodilamppu.

3.2   Reagenssit

3.2.1   Laimennettu etikkahappo.

Mitataan 12 g jääetikkaa (ρ20 = 1,05 g/ml) ja täytetään vedellä 100 ml:ksi.

3.2.2   Ammoniumpyrrolidiiniditiokarbamaattiliuos C5H12N2S2, 1 % (m/v).

3.2.3   Metyyli-isobutyyliketoni, (CH3)2 CHCH2COCH3.

3.2.4   Lyijyliuos, joka sisältää lyijyä 0,010 g/l.

Laimennetaan 1 g/l lyijyä sisältävä lyijyliuos (kohta 2.1.8) 1 %:ksi (v/v).

3.3   Suoritus

3.3.1   Tutkittava liuos

Liuotetaan 10 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua seokseen, joka sisältää yhtä suuret tilavuudet laimennettua etikkahappoa (kohta 3.2.1) ja vettä, ja täytetään tällä seoksella 100 ml:ksi.

Lisätään 2 ml ammoniumpyrrolidiiniditiokarbamaattiliuosta (kohta 3.2.2) ja 10 ml metyyli-isobutyyliketonia (kohta 3.2.3). Ravistellaan 30 sekuntia valolta suojattuna. Annetaan kerrosten erottua. Käytetään metyyli-isobutyyliketonikerrosta.

3.3.2   Vertailuliuokset

Valmistetaan 3 vertailuliuosta, jotka sisältävät 10 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, ja sen lisäksi 1, 2 ja 3 ml 0,010 g/l lyijyliuosta (kohta 3.2.4). Käsitellään liuokset samalla tavoin kuin määritettävä liuos.

3.3.3   Kontrolli

Valmistetaan sokeakoeliuos 3.3.1 kohdan koeolosuhteissa, mutta ei lisätä liuokseen puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua.

3.3.4   Määritys

Valitaan aallonpituus 283,3 nm.

Atomisoidaan sokeakokeesta peräisin oleva metyyli-isobutyyliketoni liekissä ja säädetään absorbanssin nollakohta.

Käyttäen vastaavia uuttoliuottimia määritetään tutkittavan liuoksen ja vertailuliuosten absorbanssit.

3.4   Tulosten ilmoittaminen

Lyijypitoisuus ilmoitetaan yhdellä desimaalilla milligrammoina kilogrammassa puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua.

3.4.1   Laskenta

Piirretään käyrä, joka edustaa absorbanssien muuttumista vertailuliuoksiin lisätyn lyijyn konsentraation funktiona, siten että nollakonsentraatio vastaa tutkittavaa liuosta.

Ekstrapoloidaan pisteet yhdistävä suora, kunnes se leikkaa konsentraatioakselin negatiivisella osalla. Tämän pisteen etäisyys origosta antaa tutkittavan liuoksen lyijykonsentraation.

e)   Etanolin kemiallinen määritys

Tätä määritysmenetelmää käytetään määritettäessä alkoholipitoisuus vähän alkoholia sisältävistä nesteistä, kuten rypäleen puristemehut, tiivistetyt rypäleen puristemehut ja puhdistetut tiivistetyt rypäleen puristemehut.

1.   Periaate

Nesteen yksinkertainen tislaus. Tisleen sisältämän etanolin hapettaminen kaliumdikromaatilla. Dikromaattiylijäämän titraus rauta(II)-liuoksella.

2.   Välineistö

2.1   Tislauslaitteisto alkoholipitoisuuden mittaamiseksi

3.   Reagenssit

3.1   Kaliumdikromaattiliuos

Liuotetaan 33,600 g kaliumdikromaattia (K2Cr2O7) sellaiseen määrään vettä, että liuosta on 20 °C:ssa yksi litra.

Yksi millilitra tätä liuosta hapettaa 7,8924 mg alkoholia.

3.2   Rauta(II)ammoniumsulfaattiliuos

Liuotetaan 135 g rauta(II)ammoniumsulfaattia Fe SO4. (NH4)2SO4. 6 H2O sellaiseen määrään vettä, että siitä tulee 1 litra liuosta ja lisätään 20 ml väkevää rikkihappoa (H2SO4), (ρ20 = 1,84 g/ml). Juuri valmistettuna tämä liuos vastaa noin puolen tilavuutensa kokoista dikromaattiliuosta. Tämän jälkeen se hapettuu hitaasti.

3.3   Kaliumpermanganaattiliuos

Liuotetaan 1,088 g kaliumpermanganaattia, KMnO4, sellaiseen määrään vettä, että saadaan liuosta 1 litra.

3.4   Suhteessa 1/2 (v/v) laimennettu rikkihappo

Lisätään ravistellen ja hieman kerrallaan 500 ml:aan vettä 500 ml rikkihappoa (H2SO4) (ρ20 = 1,84 g/ml).

3.5   Rauta-ortofenantroliinireagenssi

Liuotetaan 0,695 g rautasulfaattia FeSO4. 7 H2O 100 ml:aan vettä, lisätään 1,485 g ortofenantroliinimonohydraattia C12H8N2. H2O. Lämmitetään liukenemisen helpottamiseksi. Tämä kirkkaan punainen liuos säilyy erittäin hyvin.

4.   Suoritus

4.1   Tislaus

Mitataan tislauskolviin 100 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua ja 100 ml vettä. Kerätään tisle 100 ml:n mittapulloon ja täytetään merkkiin vedellä.

4.2   Hapettaminen

Mitataan 300 ml:n hiostulpalliseen pulloon, joka voidaan huuhdella ilman hävikkiä laajennetun kaulaosansa ansiota 20 ml kaliumdikromaattiliuosta (kohta 3.1), 20 ml suhteessa 1/2 (v/v) laimennettua rikkihappoa (kohta 3.4) ja ravistellaan. Lisätään 20 ml tislettä. Suljetaan pullo, ravistellaan ja odotetaan vähintään 30 minuuttia ravistellen pulloa ajoittain (määrityspullo).

Tehdään rauta(II)ammoniumsulfaattiliuoksella titraus (kohta 3.2) kaliumdikromaattiliuoksen suhteen mittaamalla samanlaiseen pulloon sama määrä reagensseja, mutta korvaamalla 20 ml tislettä 20 ml:lla tislattua vettä (vertailupullo).

4.3   Titraus

Lisätään 4 tippaa ortofenantroliinireagenssia (kohta 3.5) määrityspulloon. Titrataan dikromaattiylijäämä lisäämällä pulloon rauta(II)ammoniumsulfaattiliuosta (kohta 3.2). Keskeytetään rautaliuoksen lisääminen, kun seos muuttuu sinivihreästä ruskeaksi.

Loppukohdan tarkentamiseksi muutetaan ruskea liuos sinivihreäksi kaliumpermanganaattiliuoksella (kohta 3.3). Vähennetään kymmenesosa tämän liuoksen tilavuudesta käytetyn rauta(II)sulfaattiliuoksen tilavuudesta. Olkoon erotus n.

Toistetaan suoritus samalla tavoin vertailupullolle. Olkoon erotus n′.

5.   Tulosten ilmoittaminen

Etanoli ilmoitetaan grammoina kilogrammassa kokonaissokeria yhdellä desimaalilla.

5.1   Laskentamenetelmä

n′ ml rautaliuosta pelkistää 20 ml dikromaattiliuosta, joka hapettaa 157,85 mg puhdasta etanolia.

Yhdellä millilitralla rauta(II)-liuosta on sama pelkistävä vaikutus kuin:

((157,85)/(n′)) mg etanoli

n′ – n ml:lla rauta(II)-liuosta on sama pelkistävä vaikutus kuin:

157,85 × ((n′ – n)/(n′)) mg etanoli.

Etanolia g/kg puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua:

7,892 × ((n′ – n)/(n′))

Etanolia g/kg kokonaissokeria:

789,2 × ((n′ – n)/(n′ × P))

P = puhdistetun tiivistetyn rypäleen puristemehun kokonaissokerien pitoisuus prosentteina (m/m).

f)   Mesoinositoli, skylloinositoli ja sakkaroosi

1.   Periaate

Silanoitujen johdannaisten kaasukromatografia.

2.   Reagenssit

2.1   Sisäinen standardi: ksylitoli (10 g/l vesiliuos, johon on lisätty lastankärjellinen natriumatsidia).

2.2   Bistrimetyylisilyylitrifluoriasetamidi – BSTFA – (C8H18F3NOSi2).

2.3   Trimetyylikloorisilaani (C3H9ClSi)

2.4   Pyridiini, analyysilaatua (C5H5N)

2.5   Mesoinositoli (C6H12O6)

3.   Välineistö

3.1   Kaasukromatografi, jossa on

3.2   Kapillaarikolonni (esimerkiksi sulatettu silikakapillaarikolonni, OV 1, kalvon paksuus 0,15 µ, pituus 25 m ja sisähalkaisija 0,3 mm).

Suoritusolosuhteet: kantokaasu: vety ja helium,

—	kantokaasun virtausnopeus: noin 2 ml/minuutissa,

—	injektorin ja detektorin lämpötila: 300 °C,

—	lämpötilan ohjelmointi: 1 minuutti 160 °C:ssa, 4 °C/minuutti, kunnes saavutetaan 260 °C, isotermisesti 260 °C:ssa 15 minuuttia,

—	jakosuhde: noin 1–20.

3.3   Integraattori.

3.4   Mikroruisku, 10 µl.

3.5   Mikropipettejä, 50, 100 ja 200 µl.

3.6   2 ml:n mittapulloja, joissa on teflonkorkki.

3.7   Uuni.

4.   Suoritus

Mitataan 50 ml:n mittapulloon tarkalleen 5 g puhdistettua tiivistettyä rypäleen puristemehua, lisätään 1 ml ksylitolistandardiliuosta (kohta 2.1) ja täytetään merkkiin vedellä. Näytteen homogenoinnin jälkeen otetaan 100 µl liuosta mittapulloon ja kuivataan kevyessä ilmavirrassa (kohta 3.6). Haihtumisen helpottamiseksi on mahdollista lisätä 100 µl absoluuttista etanolia.

Liuotetaan jäännös huolellisesti 100 µl:aan pyridiiniä (kohta 2.4), lisätään 100 µl bistrimetyylisilyylitrifluoriasetamidia (kohta 2.2) ja 10 µl trimetyylikloorisilaania (kohta 2.3), suljetaan pullo teflonkorkilla ja asetetaan 60 °C:n uuniin tunnin ajaksi.

Otetaan 0,5 µl kirkasta nestettä ja injektoidaan se käyttäen onttoa lämmitettyä neulaa edellä mainitun jakosuhteen mukaisesti.

5.   Tulosten laskeminen

5.1   Valmistetaan liuos, joka sisältää:

60 g/l glukoosia, 60 g/l fruktoosia, 1 g/l mesoinositolia ja 1 g/l sakkaroosia.

Punnitaan 5 g tätä liuosta ja edetään 4 kohdassa kuvatulla tavalla. Saadusta kromatogrammista lasketaan mesoinositolin ja sakkaroosin vastekertoimet ksylitolin suhteen.

Skylloinositolille, jota ei ole kaupallisesti saatavissa ja jonka retentioaika on glukoosin anomeriamuotojen viimeisen piikin ja mesoinositolin viimeisen piikin välillä (ks. liitekuva), käytetään mesoinositolin kerrointa.

6.   Tulosten ilmoittaminen

6.1   Mesoinositoli ja skylloinositoli ilmoitetaan milligrammoina kilogrammassa kokonaissokeria.

Sakkaroosi ilmoitetaan grammoina kilogrammassa rypäleen puristemehua.

---

(1)  Korjausarvo vähennetään.

(2)  Korjausarvo lisätään.

LIITE V

ASETUKSEN 16 ARTIKLAN TOISESSA KOHDASSA TARKOITETTU VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 1493/1999	Asetus (ETY) N:o 2676/90	Asetus (EY) N:o 423/2008	Tämä asetus
—	—	1 artikla	1 artikla
—	—	—	2 artikla
43 artiklan 1 kohta	—	5 artikla	3 artiklan 1 kohta
43 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta	—	23 artikla	3 artiklan 2 kohta
43 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta	—	24 artikla	3 artiklan 3 kohta
43 artiklan 2 kohdan ensimmäinen luetelmakohta	—	34, 35 ja 36 artikla	3 artiklan 4 kohta
—	—	44 artikla	4 artikla
43 artiklan 2 kohdan toinen luetelmakohta	—	—	5 artikla
43 artiklan 2 kohdan kolmas luetelmakohta	—	—	6 artikla
—	—	38 artikla	7 artikla
42 artiklan 6 kohta	—	39 artikla	8 artikla
—	—	6 artikla	9 artikla
—	—	46 artikla	10 artiklan 1 kohta
—	—	45 artikla	10 artiklan 2 kohta
—	—	32 artikla	11 artikla
—	—	29 artikla	12 artikla
—	—	30 artikla	13 artikla
—	—	21 artikla	14 artikla
—	1 artiklan 1 kohta	47 artikla	15 artikla
—	—	48 artikla	16 artikla
Liite IV	—	7 ja 12 artikla	Liite I A
—	—	10 artikla	Liite I A, lisäys 1
—	—	8 artikla	Liite I A, lisäys 2
—	—	9 artikla	Liite I A, lisäys 3
—	—	13 artikla	Liite I A, lisäys 4
—	—	14, 15 ja 16 artikla	Liite I A, lisäys 5
—	—	17 artikla	Liite I A, lisäys 6
—	—	18 artikla	Liite I A, lisäys 7
—	—	19 artikla	Liite I A, lisäys 8
—	—	22 artikla	Liite I A, lisäys 9
Liitteessä V oleva A kohta	—	—	Liite I B
Liitteessä V oleva B kohta	—	—	Liite I C
Liitteessä V oleva F kohta	—	—	Liite I D
Liitteessä V oleva H kohta	—	28 artikla	Liitteessä II oleva A kohta
Liitteessä V oleva I kohta	—	4 artikla	Liitteessä II oleva B kohta
Liitteessä VI oleva K kohta	—	—	Liitteessä II oleva C kohta
Liitteessä V oleva J kohta	—	25 ja 37 artikla	Liitteessä III oleva A kohta
—	—	43 artikla	Liitteessä III oleva A kohta
Liitteessä VI oleva L kohta	—	40 ja 41 artikla	Liitteessä III oleva B kohta
—	Liite, 39 kohta	—	Liitteessä IV oleva A kohta
—	Liite, 42 kohta	—	Liitteessä IV oleva B kohta