12.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 67/22

(1)

Komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä13 päivänä kesäkuuta 2008 julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva ilmoitus’, Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan biodieselin yhteisöön tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn, jäljempänä ’polkumyynnin vastainen tutkimus’ tai ’tutkimus’, aloittamisesta.

(2)

Samana päivänä komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (3) Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuontia yhteisöön koskevan tukien vastaisen menettelyn aloittamisesta ja aloitti erillisen tutkimuksen, jäljempänä ’tukien vastainen menettely’.

(3)

Polkumyynnin vastainen tutkimus pantiin vireille valituksen johdosta, jonka teki 29. huhtikuuta 2008 European Biodiesel Board, jäljempänä ’valituksen tekijä’, tuottajien puolesta, joiden osuus biodieselin kokonaistuotannosta yhteisössä on yli 25 prosenttia. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä aiheutuneesta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi polkumyynnin vastaisen tutkimuksen aloittamiselle.

(4)

Komissio ilmoitti virallisesti menettelyn aloittamisesta Yhdysvalloissa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille sekä niille tuojille, toimittajille, käyttäjille ja järjestöille, joita asian tiedettiin koskevan, Yhdysvaltain viranomaisille sekä valituksen tehneille yhteisön tuottajille ja muille yhteisön tuottajille, joita asian tiedettiin koskevan. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(5)

Koska vientiä harjoittavia tuottajia on Yhdysvalloissa ilmeisen runsaasti, menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa esitettiin polkumyynnin määrittämistä otantamenetelmällä perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(6)

Jotta komissio voisi päättää otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valita otoksen, yhdysvaltalaisia vientiä harjoittavia tuottajia pyydettiin ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamisesta ja toimittamaan perustiedot viennistään, kotimarkkinamyynnistään ja biodieselin tuotantoon, sekoittamiseen ja kauppaan liittyvästä toiminnastaan sekä kaikkien niihin etuyhteydessä olevien, tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoa, sekoittamista ja kauppaa harjoittavien yritysten nimet ja tiedot näiden toiminnasta 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisenä tutkimusajanjaksona, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’, kuten myös jäljempänä johdanto-osan 15 kappaleessa määritellään.

(7)

Myös Yhdysvaltain viranomaisia ja National Biodiesel Boardia (Yhdysvaltain tuottajajärjestö) kuultiin edustavan otoksen valinnasta.

(8)

Yhteensä 54 vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ilmoittautui ja toimitti pyydetyt tiedot menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa annetussa määräajassa. Tästä yhteismäärästä 29 yritystä ilmoitti vieneensä biodieseliä yhteisöön tutkimusajanjaksolla ja ilmaisi halukkuutensa osallistua otokseen, kun taas 25 yritystä, joista kaksi pyysi tulla poistetuiksi menettelystä, ilmoitti, ettei niillä ollut ollut vientiä yhteisöön tutkimusajanjaksolla. Näin ollen 52:n vientiä harjoittavan tuottajan tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän katsottiin toimivan yhteistyössä tässä tutkimuksessa.

(9)

Vientiä harjoittavien tuottajien, jotka eivät ilmoittautuneet edellä mainitussa määräajassa tai eivät toimittaneet pyydettyjä tietoja ajoissa, katsottiin kieltäytyneen osallistumasta yhteistyöhön tutkimuksessa. Kun verrattiin Yhdysvaltain vientitilastoja ja tarkasteltavana olevan tuotteen määrää, jonka edellä mainitut yhteistyöhön osallistuvat yritykset ilmoittivat vieneensä yhteisöön tutkimusajanjaksolla, havaittiin, että yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyöhön osallistumisen aste oli korkea, kuten jäljempänä johdanto-osan 57 kappaleessa mainitaan.

(10)

Otoksen valinta perustui perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti suurimpaan edustavaan tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisöön suuntautuvan viennin määrään, jota voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Komissio valitsi vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen tietojen perusteella otokseen kuusi vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää, joiden vientimäärä yhteisöön oli suurin. Otostietojen perusteella otokseen valittujen yritysten tai ryhmien osuus tarkasteltavana olevan tuotteen koko vientimäärästä yhteisöön tutkimusajanjaksolla oli 73 prosenttia; tiedot saatiin edellä johdanto-osan 8 kappaleessa tarkoitetuilta yhteistyöhön osallistuneilta vientiä harjoittavilta tuottajilta. Siksi katsottiin, että tällainen otos mahdollistaisi tutkimuksen rajaamisen kohtuulliseen määrään vientiä harjoittavia tuottajia, joita voitaisiin tutkia käytettävissä olevassa ajassa niin, että samalla taattaisiin hyvä edustavuus. Kaikkia asianomaisia vientiä harjoittavia tuottajia sekä Yhdysvaltain tuottajajärjestöä ja Yhdysvaltain viranomaisia kuultiin, ja niiden kanssa sovittiin otoksen valinnasta.

(11)

Yhteisön tuottajia koskeva otos valittiin perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti valituksen tekijää kuullen käyttäen perusteena suurinta mahdollista edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä, kuten jäljempänä johdanto-osan 63 kappaleessa mainitaan. Valinnassa otettiin huomioon myös yhteisön tuottajien maantieteellinen jakauma. Otokseen valittiin tämän perusteella yksitoista yhteisön tuottajaa. Komissio lähetti valituille yhdelletoista yritykselle kyselylomakkeet. Yksi alun perin otokseen valittu tuottaja oli kuitenkin suljettava pois, koska se ei toimittanut merkityksellistä vastausta kyselylomakkeeseen. Kymmenen täydellistä vastausta saatiin muilta yrityksiltä asetetussa määräajassa. Näiden otokseen valittujen kymmenen tuottajan katsottiin edustavan yhteisön kaikkia tuottajia.

(12)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kaikille osapuolille, joita asian tiedettiin koskevan, ja kaikille muille yrityksille, jotka olivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kyselylomakkeet lähetettiin näin ollen kuudelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle tai tuottajien ryhmälle Yhdysvalloissa, yhdelletoista otokseen valitulle yhteisön tuottajalle, 18 käyttäjälle sekä 90:lle raaka-aineen toimittajalle.

(13)

Vastaukset kyselylomakkeeseen saatiin kuudelta otokseen valitulta vientiä harjoittavalta tuottajalta tai tuottajien ryhmältä Yhdysvalloista, kymmeneltä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta, yhdeltä käyttäjältä ja kuudelta raaka-aineen toimittajalta.

(14)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki polkumyynnin, siitä johtuvan vahingon ja yhteisön edun alustavaa määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Seuraavien yritysten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä:

(15)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2007 ja 31 päivän maaliskuuta 2008 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisessä tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2004 tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(16)

Menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa tuotteen, jota väitetään tuotavan polkumyynnillä, määritettiin olevan Yhdysvalloista peräisin olevat rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ’biodieselinä’), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja joita käytetään pääsiassa muttei yksinomaan uusiutuvina polttoaineina, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, ja jotka yleensä luokitellaan CN-koodeihin 3824 90 91, ex 3824 90 97, ex 2710 19 41, ex 1516 20 98, ex 1518 00 91 ja ex 1518 00 99.

(17)

Yhdysvaltain verolain (Internal Revenue Code) (4) 26 osaston 40A pykälän d kohdan mukaan termi ”biodiesel” määritellään eläin- tai kasviaineksesta johdettujen pitkäketjuisten rasvahappojen monoalkyyliestereiksi, jotka täyttävät a) ympäristönsuojeluviraston (Environmental Protection Agency) ilmansuojelulain (Clean Air Act) (42 U.S.C 7545) 211 jakson mukaisesti vahvistamat polttoaineita ja polttoaineen lisäaineita koskevat rekisteröintivaatimukset sekä b) American Society of Testing and Materials -järjestön (ASTM) vaatimukset D6751.

(18)

Markkinatiedon ja julkisesti saatavilla olevan tiedon (5) perusteella kaikentyyppisiä biodieseleitä ja biodieselsekoituksia (biodieselin ja mineraalidieselin sekoitus, kuten jäljempänä johdanto-osan 20 kappaleessa selitetään), joita tuotetaan ja myydään Yhdysvalloissa, pidetään biodieselpolttoaineina, ja ne kuuluvat osana lainsäädäntöpakettiin, joka koskee energiatehokkuutta ja uusiutuvaa energiaa ja vaihtoehtoisia polttoaineita.

(19)

Tutkimus osoitti, että Yhdysvalloissa tuotettu biodiesel on pääasiassa ”rasvahapon metyyliesteriä” (FAME), joka on johdettu monenlaisista kasviöljyistä, jotka toimivat biodieselin syöttöaineena (6). Termi ”esteri” viittaa kasviöljyjen transesteröintiin eli alkoholin sekoittamiseen öljyyn. Termi ”metyyli” viittaa metanoliin; se on yleisimmin käytetty alkoholi prosessissa, vaikkakin etanolia voidaan myös käyttää tuotantoprosessissa, jolloin tuloksena on ”rasvahapon etyyliestereitä”. Transesteröinti on suhteellisen yksinkertainen kemiallinen prosessi, mutta se edellyttää korkealaatuisten teollisten menetelmien käyttämistä, jotta saadaan korkealaatuista biodieseliä.

(20)

Tutkimuksen mukaan tuottajat sekoittavat yleensä Yhdysvalloissa tuotetun biodieselin mineraalidieselin kanssa saadakseen erilaisia sekoituksia, jäljempänä ’biodieselsekoitukset’, jotka sitten myydään markkinoilla erilaisille asiakkaille. Biodieseliä myytiin myös puhtaana etuyhteydettömille yrityksille, jotka ostivat tai toivat sitä mineraaliöljyn kanssa sekoitettavaksi. Biodieselin sekoittaminen mineraalidieselin kanssa on suhteellisen yksinkertainen toimenpide, ja se voidaan tehdä esimerkiksi sekoittamalla aineosat tankeissa valmistuspaikassa ennen siirtämistä säiliöautoon, antamalla aineosien sekoittua kuljetussäiliössä, johon on lisätty halutut prosenttiosuudet biodieseliä ja mineraalidieseliä tai linjasekoituksena niin, että kaksi aineosaa syötetään kuljetussäiliöön samanaikaisesti.

(21)

Erityyppisten biodieselsekoitusten erottamiseksi selvästi on käytössä kansainvälisesti tunnustettu järjestelmä – ”B-arvo” – joka kertoo biodieselin tarkan määrän missä tahansa biodieselsekoituksessa: esimerkiksi sekoitus, joka sisältää ”X” prosenttia biodieseliä, merkittäisiin B ”X”, ja puhtaaseen biodieseliin viitataan merkinnällä B100, joka tarkoittaa sataprosenttista biodieseliä. Yhdysvalloissa on yleistä, että 99 prosenttia (7) biodieseliä ja 1 prosentti mineraalidieseliä (B99) sekoitetaan ja myydään markkinoilla. Mineraalidieselistä poiketen puhdas biodiesel olisi käytettävä suhteellisen nopeasti, ja sitä voidaan varastoida enintään kolmesta neljään kuukautta, koska muuten se hapettuu ja muuttuu käyttökelvottomaksi. Mineraalidieselin sekoittaminen biodieseliin antaa mahdollisuuden polttoaineen pitempään säilytykseen. B99-sekoituksen 1 prosentti mineraalidieseliä on riittävän myrkyllinen hidastamaan biodieselin homehtumista.

(22)

Tutkimus osoitti, että vaikka biodiesel ja korkeaprosenttiset biodieselsekoitukset (8) on yleensä tarkoitettu myytäviksi Yhdysvaltain markkinoilla edelleen sekoitettaviksi, matalaprosenttisia biodieselsekoituksia (9) tuotetaan tyypillisesti myytäväksi kulutukseen Yhdysvaltain markkinoilla. Näin ollen korkeaprosenttisten sekoitusten markkinat ja matalaprosenttisten sekoitusten markkinat eroavat toisistaan Yhdysvalloissa.

(23)

Valitus sisälsi alustavaa näyttöä siitä, että Yhdysvalloissa tuotettu ja myyty ja yhteisöön viety biodiesel ja tietyt sekoitukset vaikuttivat valituksen tehneiden biodieselin tuottajien taloudelliseen tilanteeseen yhteisössä. Yhdysvaltalaisten tuottajien ja kotimarkkinoiden ominaispiirteiden ottamiseksi huomioon oli tarkoitus, että tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä kattaa biodieselin myös silloin, kun se sisältyy asianomaisiin biodieselsekoituksiin. Tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää sellaisena kuin se on mainittuna menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa ja edellä johdanto-osan 16 kappaleessa olisi selvennettävä niiden tuotteiden määrittelemiseksi, jotka tutkimuksen oli tarkoitus kattaa.

(24)

Tutkimus osoitti, että useimmat Yhdysvalloissa välittömään kulutukseen myydyt biodieselsekoitukset ovat B20-sekoituksia eli sekoituksia, jotka sisältävät 20 prosenttia biodieseliä, kuten edellä johdanto-osan 21 kappaleessa selitetään, ja joita voidaan käyttää vuoden 1992 energialain (Energy Policy Act) (10) vaatimusten täyttämiseen, sekä B6-, B5- ja B2-sekoituksia. Julkisesti saatavilla olevissa tiedoissa todetaan, että mikä tahansa dieselmoottori voi toimia näillä sekoituksilla pääasiassa ilman mitään muutoksia ja siten, että autonvalmistajien takuu pysyy voimassa. Kun sekoitus on matalaprosenttinen sekoitus (2–20 prosenttia biodieseliä), sen suorituskyky on samanlainen kuin mineraalidieselin. Käytettäessä matalaprosenttista sekoitusta (biodieseliä 2–20 %) sekoituksen suorituskyky vastaa mineraalidieseliä. Jos moottorissa käytetään B20-tyyppistä korkeampiprosenttista biodieseliä, käytössä saattaa ilmetä tehon, vääntömomentin ja polttoainetaloudellisuuden heikkenemistä, eikä autonvalmistajien takuu yleensä ole voimassa, jos moottorille aiheutuu vahinkoa.

(25)

Tutkimus on osoittanut, että puhdasta biodieseliä ja korkeaprosenttisia sekoituksia ei yleensä käytetä välittömään kulutukseen Yhdysvalloissa. Puhdas biodiesel on yleensä tarkoitettu sekoitettavaksi ennen kuin se myydään markkinoilla. Sekoituksia käytetään lopulta kuljetusalalla polttoaineena maantieajoneuvojen kuten henkilöautojen, kuorma-autojen ja linja-autojen dieselkäyttöisissä moottoreissa sekä myös junissa. Biodieseliä voidaan myös käyttää lämmityspolttoaineena kotien, liiketilojen ja teollisuuden kattiloissa sekä generaattoreiden polttoaineena sähkön tuottamiseen. Parhaillaan on käynnissä testejä, joissa tutkitaan mahdollisuutta käyttää biodieselsekoituksia lentokoneissa.

(26)

Näin ollen tutkimuksessa tarkasteltavana oleva tuote olisi määriteltävä seuraavasti: rasvahappomonoalkyyliesterit ja/tai parafiiniset kaasuöljyt, jotka on valmistettu synteesillä ja/tai vetykäsittelyllä, jotka ovat muuta kuin fossiilista alkuperää (tunnetaan yleisesti ”biodieselinä”), joko puhtaassa muodossa tai sekoitettuna, ja jotka ovat korkeampiprosenttisia sekoituksia kuin B20. Toisin sanoen tarkasteltavana oleva tuote kattaa puhtaan biodieselin (B100), joka on peräisin Yhdysvalloista, ja kaikki B20-sekoituksia korkeampiprosenttiset sekoitukset, eli sekoitukset, jotka sisältävät yli 20 prosenttia biodieseliä ja ovat peräisin Yhdysvalloista, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Tätä kynnysarvoa pidetään soveltuvana, jotta voidaan tehdä selvä ero erityyppisten sekoitusten välillä, joita on saatavilla Yhdysvaltain markkinoilla.

(27)

Tämän tutkimuksen piiriin kuuluvilla kaikentyyppisillä biodieseleillä ja biodieselsekoituksilla havaittiin olevan samat tai hyvin samanlaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden mahdollisista eroavaisuuksista tai tuotantoprosessin vaihteluista huolimatta. Tarkasteltavana olevan tuotteen mahdolliset vaihtelut eivät muuta sen perusmääritelmää, perusominaisuuksia tai käsitystä, joka eri osapuolilla siitä on.

(28)

Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan CN-koodeihin 3824 90 91, ex 3824 90 97, ex 2710 19 41, ex 1516 20 98, ex 1518 00 91 ja ex 1518 00 99.

(29)

Todettiin, että Yhdysvaltain kotimarkkinoilla tuotetuilla ja myydyillä tuotteilla, jotka kuuluvat tämän tutkimuksen piiriin, on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset kuin niillä, joita viedään tästä maasta yhteisön markkinoille. Myös yhteisön tuottajien valmistamien ja yhteisön markkinoilla myymien tuotteiden fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat samanlaiset kuin asianomaisesta maasta yhteisöön vietyjen tuotteiden.

(30)

On väitetty, että tietyt käyttäjät erityisesti Saksassa käyttävät suoraan puhdasta biodieseliä (B100) halvempana vaihtoehtona mineraalidieselille tai tavanomaisille sekoituksille, joita käytetään välittömään kulutukseen yhteisön markkinoilla. Tämän väitteen tutkiminen osoitti, että suurin osa yhteisön tuottajien myynnistä yhteisön markkinoilla oli pääasiassa tarkoitettu yrityksille, jotka sekoittivat sitä mineraalidieselin kanssa. Se, että jotkin kuljetuskaluston omistajat siirtyvät käyttämään B100-biodieseliä, on enemmänkin poikkeus yhteisön tasolla. Biodiesel ei niinkään korvaa mineraalidieseliä vaan toimii täydentävänä tuotteena yhteisön markkinoilla.

(31)

Tämä ei muuta sitä seikkaa, että Yhdysvalloissa tuotetut ja yhteisöön viedyt erilaiset tarkasteltavana olevan tuotteen lajit ovat vaihdettavissa yhteisön biodieseltuottajien yhteisössä tuottamien ja myymien tuotteiden kanssa. Markkinoiden toimijoiden ja käyttäjien käyttötarkoituksissa ja käsityksissä ei ole sellaisia merkittäviä eroja, jotka voisivat muuttaa samankaltaisen tuotteen määritelmää.

(32)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, erityisesti puhtaalla biodieselillä, on erilaiset fyysiset ja kemialliset ominaisuudet kuin samankaltaisella biodieselillä, jota tuotetaan yhteisössä. Kun EY:n biodieseltuotanto perustuu rapsiöljyyn, Yhdysvaltain tuottajat käyttävät ainoastaan soijaöljyä. Sen vuoksi väitettiin, että nämä kaksi tuotelajia eivät olisi keskenään vaihdettavissa eivätkä kilpailisi suoraan toistensa kanssa yhteisön markkinoilla. Asianomainen osapuoli viittasi erityisesti siihen seikkaan, että kylmävirtausominaisuudet ja jodiarvot olisivat erilaiset.

(33)

Komissio tutki tämän väitteen ja totesi seuraavaa:

(34)

Koska ”samankaltaisuus” ei edellytä perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaan, että tuotteet olisivat kaikissa suhteissa samanlaisia, vähäinen vaihtelu erilaisten tuotelajien välillä ei riitä muuttamaan sitä yleistä päätelmää, että tarkasteltavana oleva tuote ja yhteisön samankaltainen tuote ovat samankaltaisia.

(35)

Näin ollen tarkasteltavana olevan tuotteen ja yhteisön markkinoilla myytyjen yhteisön samankaltaisten tuotteiden välillä ei todettu sellaisia eroja, joiden johdosta pääteltäisiin, että yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tuottamat ja myymät tuotteet eivät olisi samankaltaisia tuotteita, joilla on samat tai hyvin samankaltaiset fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet kuin Yhdysvalloissa tuotetuilla ja yhteisöön viedyillä tarkasteltavana olevan tuotteen lajeilla. Tästä syystä päätellään alustavasti, että biodieselin kaikki lajit ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(36)

Tutkimuksen aikana todettiin, että Yhdysvaltain viranomaiset myöntävät niin kutsutun sekoittajan hyvityksen (blender's credit), joka on 1 Yhdysvaltain dollari biodieselin ja mineraalidieselin sekoituksessa olevaa puhdasta biodieselgallonaa kohti.

(37)

Kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat vaativat, että niiden polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi olisi tehtävä oikaisu niiden sekoitetun biodieselin vienti- ja kotimarkkinamyynnin osalta joko oikaisemalla niiden myyntihintaa ylöspäin vastaavalla saadulla hyvityksellä tai vähentämällä sekoittajan hyvitys asianomaisen myynnin tuotantokustannuksista.

(38)

On syytä huomata, että asiaankuuluvien oikeussäännösten, nimittäin perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdan ja muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 6 päivänä lokakuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2026/97 (11) 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti mihinkään tuotteeseen ei saa samanaikaisesti soveltaa sekä polkumyynti- että tasoitustulleja polkumyynnistä tai vientituesta johtuneen saman tilanteen korjaamiseksi. Tukien vastainen menettely osoitti kuitenkin, että sekoittajan hyvitys on tuki, joka on saatavilla sekä vienti- että kotimarkkinamyyntiin täsmälleen samalla tavalla ja samoille määrille, eikä sen vuoksi ole vientitukea. Näin ollen pääteltiin alustavasti, ettei oikaisuvaatimuksia voitu hyväksyä.

(39)

Määrittäessään normaaliarvoa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio määritteli ensin, oliko tarkasteltavana olevan tuotteen kotimarkkinamyynti riippumattomille asiakkaille edustavaa määrältään eli oliko tällaisen myynnin kokonaismäärän osuus vähintään 5 prosenttia yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismyyntimäärästä tutkimusajanjaksolla.

(40)

Yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan kohdalla todettiin, ettei sillä ollut tarkasteltavana olevan tuotteen edustavaa myyntiä kotimarkkinoilla. Tämän vientiä harjoittavan tuottajan osalta normaaliarvo oli määritettävä perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan perusteella.

(41)

Komissio yksilöi tämän jälkeen niiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien, joiden kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa, kotimarkkinoillaan myymät tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin yhteisöön vietäväksi myytävät lajit tai suoraan verrattavissa niihin.

(42)

Tietyn tuotelajin kotimarkkinamyyntiä pidettiin riittävän edustavana, jos myynti kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia yhteisöön vietäväksi myydyn vastaavan tuotelajin kokonaismäärästä.

(43)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voitiinko asianomaisten yritysten kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin kunkin tuotelajin osalta kannattavan myynnin osuus myynnistä kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille tutkimusajanjaksolla.

(44)

Kun vähintään määritettyjä tuotantokustannuksia vastaavilla nettomyyntihinnoilla tapahtuneen myynnin osuus oli yli 80 prosenttia tuotelajin kokonaismyyntimäärästä ja kun kyseisen tuotelajin painotettu keskimääräinen hinta oli vähintään tuotantokustannusten tasoinen, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa. Tämä hinta laskettiin määrittämällä kyseisen tuotelajin kaiken tutkimusajanjaksolla tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo riippumatta siitä, oliko myynti ollut kannattavaa.

(45)

Jos tuotelajin kokonaismyyntimäärästä enintään 80 prosenttia oli kannattavaa tai jos kyseisen tuotelajin painotettu keskihinta oli tuotantokustannuksia alempi, normaaliarvon perustana käytettiin tosiasiallista kotimarkkinahintaa, joka laskettiin määrittämällä yksinomaan tuon kyseisen tuotelajin kannattavan myynnin painotettu keskiarvo.

(46)

Sellaisten tuotelajien osalta, joita ei myyty edustavia määriä kotimarkkinoilla tai joita ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä, normaaliarvo oli määritettävä laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Tätä varten myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset sekä kohtuullinen voittomarginaali lisättiin viejän omiin keskimääräisiin tuotelajikohtaisiin valmistuskustannuksiin tutkimusajanjaksolla. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus ja voittomarginaali perustuivat kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneen myynnin myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten painotettuun keskiarvoon ja voittomarginaaliin.

(47)

Yhteistyössä toimineelle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jonka myynti kotimarkkinoilla ei ollut edustavaa, määritettiin laskennallinen normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti lisäämällä yrityksen omiin tarkasteltavana olevan tuotteen valmistuskustannuksiin myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja kohtuullinen voittomarginaali. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaisesti myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten osuus ja voittomarginaali perustuivat myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten painotettuun keskiarvoon ja voittomarginaaliin, jotka määritettiin muille tutkimuksen kohteena oleville vientiä harjoittaville tuottajille niiden kotimarkkinoilla tapahtuneen samankaltaisen tuotteen tuotannon ja myynnin suhteen.

(48)

Tämän yrityksen osalta tehtiin oikaisu sen perustamisvaiheen huomioon ottamiseksi siten kuin perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa säädetään. Sen yleiskustannuksia koskeva oikaisu tehtiin, jotta voitiin ottaa huomioon tuotantolaitosten alhainen kapasiteetin käyttöaste perustamisvaiheen aikana.

(49)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(50)

Kun tuotetta vietiin yhteisöön yhteisössä tai sen ulkopuolella sijaitsevien etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden välityksellä, vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta yhteisössä veloitettujen jälleenmyyntihintojen perusteella, ja niitä oikaistiin asianmukaisesti kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten ja voiton huomioon ottamiseksi.

(51)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(52)

Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolinen, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(53)

Tällä perusteella tehtiin oikaisut kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis- ja luottokustannusten sekä palkkioiden erojen mukaisesti aina, kun se katsottiin perustelluksi.

(54)

Otokseen valittujen yritysten tapauksessa kunkin yhteisöön viedyn tarkasteltavana olevan tuotteen lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan lajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan, kuten perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdassa säädetään.

(55)

Väliaikaiset painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit ovat näin ollen prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistuna seuraavat:

(56)

Yhteistyöhön osallistuneiden mutta otoksen ulkopuolisten vientiä harjoittavien tuottajien painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali laskettiin perusasetuksen 9 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti. Tämä marginaali laskettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille määritettyjen marginaalien perusteella. Tällä perusteella yhteistyöhön osallistuneille mutta otoksen ulkopuolisille yrityksille laskettu polkumyyntimarginaali vahvistettiin alustavasti 33,7 prosentiksi CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(57)

Kaikkien muiden yhdysvaltalaisten viejien osalta komissio määritti ensin yhteistyöhön osallistumisen asteen. Kaikkien yhteistyöhön osallistuneiden vientiä harjoittavien tuottajien otoskyselylomakkeessa ilmoittamaa viennin kokonaismäärää verrattiin Yhdysvalloista tulevan tuonnin kokonaismäärään, joka saatiin Yhdysvaltain vientitilastoista. Yhteistyön prosenttiosuudeksi todettiin 81. Tällä perusteella katsottiin, että yhteistyön taso oli korkea. Näin ollen katsottiin asianmukaiseksi määritellä yhteistyöstä kieltäytyneiden vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaali tasolle, joka vastaa sen otokseen valitun yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan yksilöllistä polkumyynti- ja vahinkomarginaalia, joka on korkein, jotta voitiin varmistaa toimenpiteiden tehokkuus.

(58)

Edellä esitetyn perusteella koko maata koskevaksi väliaikaiseksi polkumyyntimarginaaliksi vahvistettiin 57,3 prosenttia CIF-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana.

(59)

Yhteisön kokonaistuotannon ja tutkimukselle annetun tuen määrittämiseksi käytettiin kaikkia saatavilla olevia tietoja, myös valituksessa esitettyjä tietoja sekä yhteisön tuottajilta ennen tutkimuksen aloittamista ja sen jälkeen kerättyjä tietoja.

(60)

Näiden tietojen perusteella todettiin, että yhteisön kokonaistuotanto oli noin 5 400 tuhatta tonnia tutkimusajanjaksolla. Kolmen samaan ryhmään kuuluvan yrityksen todettiin olevan etuyhteydessä Yhdysvalloissa toimiviin vientiä harjoittaviin tuottajiin, ja ryhmä toi myös itse merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta siihen etuyhteydessä olevilta viejiltä Yhdysvalloista. Tämän vuoksi nämä yritykset jätettiin yhteisön tuotannon ulkopuolelle perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tämän seurauksena tuotantomäärä, jonka perusteella tilanne määritettiin, oli 4 200–4 600 tuhatta tonnia.

(61)

Todettiin, että yritykset, jotka tukivat valitusta ja toimivat yhteistyössä tutkimuksessa, edustivat yli 60:tä prosenttia johdanto-osan 60 kappaleessa mainitusta yhteisön biodieselin tuotannosta tutkimusajanjaksolla. Jäljempänä johdanto-osan 63 kappaleessa tarkoitetun yrityksen, joka ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa, ei katsottu tukevan valitusta. Päätelmänä on, että pääosa yhteisön tuotannosta tukee valitusta ja tutkimusta siten kuin perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetaan.

(62)

Yhteisön tuottajien suuren määrän vuoksi päätettiin käyttää otantaa merkittävän vahingon olemassaolon määrittämiseksi. Otoskyselylomakkeet lähetettiin kaikille mahdollisille samankaltaisen tuotteen tuottajille yhteisössä. Alun perin yli 40 yritystä toimitti merkitykselliset tiedot otoskyselyyn ja suostui yhteistyöhön menettelyssä. Johdanto-osan 60 kappaleessa tarkoitettuja kolmea yritystä ei otettu huomioon otannassa kyseisessä johdanto-osan kappaleessa mainituista syistä.

(63)

Jäljelle jääneistä yrityksistä valittiin 11 yrityksen otos käyttäen perusteena suurinta edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä, kuten edellä johdanto-osan 11 kappaleessa todetaan. Yksi alun perin otokseen valittu tuottaja oli suljettava pois, koska se ei toiminut yhteistyössä tutkimuksessa. Jäljelle jääneiden kymmenen otokseen valitun yrityksen katsotaan edustavan koko yhteisön tuotantoa.

(64)

Jäljempänä käytetyillä viittauksilla ’yhteisön tuotannonalaan’ tai ’otokseen valittuihin yhteisön tuottajiin’ viitataan näihin kymmeneen otokseen valittuun tuottajaan.

(65)

Kuten edellä johdanto-osan 15 kappaleessa mainitaan, vahingon määrittämisessä tarvittava kehityssuuntien tarkastelu kattoi ajanjakson tammikuusta 2004 tutkimusajanjakson loppuun. Tutkimus osoitti kuitenkin, että yhteisön tuotannonala oli käytännössä perustamisvaiheessa vuonna 2004. Sen vuoksi katsottiin, että oli soveliaampaa tehdä kehityssuuntiin perustuva analyysi vuodesta 2005 tutkimusajanjaksoon asti, jäljempänä ’arviointijakso’. Vuodelta 2004 kerätyt tiedot esitetään kuitenkin myös jäljempänä olevassa arvioinnissa.

(66)

Yhteisön kulutus määritettiin edellä johdanto-osan 60 kappaleessa tarkoitetun kaikkien yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tuottaman yhteisön kokonaistuotannon määrän perusteella, vähennettynä niiden viennillä ja lisättynä tuonnilla tämän tutkimuksen kohteena olevasta maasta ja tuonnilla muista kolmansista maista.

(67)

Mitä tulee tuontimääriin Yhdysvalloista, seuraavat tietolähteet olivat käytettävissä:

(68)

Näiden tietojen analysointi osoitti kuitenkin, ettei Eurostatin tietoja voitu käyttää kulutuksen arvioimiseen, koska vuoden 2007 loppuun asti ei ollut käytettävissä erillistä CN-koodia tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajien tulliluokitteluun. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti luokiteltiin useisiin koodeihin, jotka sisälsivät myös muiden tuotteiden tuontitietoja. Näin ollen katsottiin soveliaammaksi käyttää Yhdysvaltain vientitilastoja luotettavien tuonti- ja kulutuslukujen ja tuontisuuntausten määrittämiseen. Tätä tietolähdettä käytettäessä otettiin huomioon kuljetusaika, joka tarvittiin tavaroiden saapumiseen Yhdysvalloista yhteisöön, ja näin ollen vientitilastoja oikaistiin yhdellä kuukaudella tämän viiveen huomioon ottamiseksi.

(69)

Siltä osin kuin on kyse tuonnista muista maista ja yhteisön tuottajien viennistä, ja ottaen huomioon edellä kuvattu Eurostatin tietojen käyttöön liittyvä rajoitus, tutkimuksessa käytettiin valituksessa ilmoitettuja tietoja.

(70)

Edellä esitetyn perusteella todettiin, että yhteisön biodieselin kulutus kasvoi 107 prosenttia vuosien 2005 ja 2007 välillä ja väheni sitten hieman tutkimusajanjaksolla eli yhden prosenttiyksikön. Kaiken kaikkiaan kulutus yli kaksinkertaistui arviointijakson aikana.

(71)

Kysynnän kasvu johtui pääasiassa jäsenvaltioiden käyttöön ottamista kannustimista biopolttoaineiden käytön edistämiseksi sen jälkeen, kun oli hyväksytty liikenteen biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä 8 päivänä toukokuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/30/EY (12) sekä energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annettu neuvoston direktiivi 2003/96/EY (13).

(72)

Tuontimäärät Yhdysvalloista kasvoivat voimakkaasti noin 11 500 tonnista vuonna 2005 noin 1 137 000 tonniin tutkimusajanjaksolla.

(73)

Arviointijakson aikana polkumyynnillä Yhdysvalloista tulleen tuonnin osuus yhteisön markkinoista kasvoi jatkuvasti 0,4 prosentista vuonna 2005 aina 17,2 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Näin ollen polkumyynnillä tapahtunut tuonti on kasvanut merkittävästi sekä absoluuttisesti että suhteellisesti verrattuna yhteisön kulutukseen kyseisellä jaksolla.

(74)

”Splash and dash” on termi, jota biodieseltoimijat käyttävät kuvaamaan käytäntöä, jossa väitetysti ulkomaista alkuperää oleva biodiesel jälleenlaivataan yhteisöön Yhdysvaltojen kautta, missä siihen sekoitetaan tippa (0,01 prosenttia lopullisesta sekoituksesta) tavanomaista dieseliä, jotta sekoittaja voisi käyttää hyväkseen tukea Yhdysvalloissa.

(75)

Yhdysvaltalaiset osapuolet ovat väittäneet, että ”splash and dash” -käytäntö selittää Yhdysvalloista yhteisön markkinoille tulevan tuonnin mittavan kasvun, koska sen osuus Yhdysvalloista peräisin olevasta tuonnista tutkimusajanjaksolla oli väitteen mukaan 40 prosenttia. Nämä osapuolet ovat lisäksi väittäneet, että koska tutkimus käynnistettiin Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnin tutkimiseksi, splash and dash -tuontiin liittyvät määrät olisi erotettava vahinkoanalyysistä, ja niitä olisi käsiteltävä tuontina muista kolmansista maista

(76)

Toisaalta valittaja väitti, että mahdollinen splash and dash -tuonti olisi enimmillään 10 prosenttia Yhdysvaltain vientimäärästä ja siten vähämerkityksinen eikä muuttaisi päätelmiä, joiden mukaan Yhdysvalloista tuotiin polkumyynnillä suuria määriä yhteisön markkinoille erityisesti tutkimusajanjakson aikana.

(77)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että Yhdysvaltojen vientitilastojen perusteella ei ole mahdollista erottaa toisistaan biodieseliä, joka on viety väitetyn splash and dash -prosessin mukaisesti, ja muuta vientiä, joka on ilmoitettu kohdassa ”Exports”. Samoissa tilastoissa ei ollut juuri mitään ilmoitettuna jälleenvientiä koskevassa kohdassa ”Re-Exports”. Yhdysvaltojen viranomaiset totesivat, että kaikissa vientiä koskevaan kohtaan ilmoitetuissa määrissä on kyse tuotteista, joiden katsotaan olevan peräisin Yhdysvalloista.

(78)

Lisäksi useimmat tutkitut yhdysvaltalaisyritykset ilmoittivat, ettei ollut mahdollista erotella yhteisöön vietyjä tai kotimarkkinoilla myytyjä määriä sen suhteen, olivatko ne Yhdysvalloissa tuotettuja tai hankittuja määriä vai splash and dash -käytännön mukaisesti vietyjä määriä.

(79)

Tutkittujen yhdysvaltalaisyritysten kohdalla todettiin myös, että sekä Yhdysvaltain viejien suorittaman viennin yhteydessä että yhteisössä toimivien etuyhteydessä olevien tuojien suorittaman tuonnin yhteydessä kaiken viedyn biodieselin ilmoitettiin olevan Yhdysvalloista peräisin olevaa biodieseliä.

(80)

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon erityisesti se, että mahdollinen splash and dash -vienti ilmoitettiin Yhdysvalloista peräisin olevaksi ja Yhdysvaltain viranomaiset katsoivat sen olevan Yhdysvalloista peräisin, katsottiin, ettei ollut perusteita pitää sitä muualta kuin Yhdysvalloista peräisin olevana tuontina.

(81)

Yhdysvaltain vientitilastoja käytettiin myös Yhdysvalloista peräisin olevan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintasuuntausten määrittämiseen erityisesti vuodelta 2007 ja tutkimusajanjaksolta. Jotta voitiin ottaa huomioon hintataso yhteisön rajalla, keskimääräisiä vientihintoja oikaistiin asiaankuuluvilla rahti- ja vakuutuskustannuksilla. On huomattava, että arviointijakson aiempina kausina, nimittäin vuonna 2005 ja 2006 ja myös vuonna 2004, Yhdysvaltain vientitilastot eivät olleet täysin luotettavia myyntiarvojen suhteen, sillä lasketut keskimääräiset vientihinnat todettiin suhteettoman korkeiksi verrattuna yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamiin hintoihin. Näissä olosuhteissa keskimääräinen Yhdysvaltain vientihinta kyseisiltä vuosilta perustui otokseen valittujen yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamiin kyselylomakevastauksiin.

(82)

Yhdysvalloista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat vaihtelivat tarkastelujaksolla ja kasvoivat kaiken kaikkiaan 7 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä.

(83)

Hinnan alittavuuden tutkimista varten verrattiin otokseen valittujen yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla etuyhteydettömiltä asiakkailta laskuttamia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka oli oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle, vastaaviin Yhdysvalloista tulevan tuonnin painotettuihin keskimääräisiin hintoihin, jotka oli määritetty CIF-tasolla otokseen valituille yhdysvaltalaisille vientiä harjoittaville tuottajille. Tarvittaessa tehtiin oikaisu tullien ja tuonnin jälkeisten kustannusten sekä biodieselin tuotannossa käytetyn syöttöaineen erojen (ks. seuraava johdanto-osan kappale) huomioon ottamiseksi.

(84)

Tutkimuksessa määritettiin tarkasteltavana olevan tuotteen eri lajit erityisesti tuotantoprosessissa käytetyn syöttöaineen perusteella. Kun yhteisössä käytetään syöttöaineena pääasiassa rapsia, yhdysvaltalaiset tuottajat käyttävät muita syöttöaineita kuten soijapapuja, canolaa, palmua jne. Koska syöttöaine on selvästi tärkein raaka-aine tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa, katsottiin, että syöttöaineen eron huomioon ottava oikaisu olisi myönnettävä. Tämä oikaisu laskettiin siten vastaamaan tarkasteltavana olevan tuotteen asianomaisten lajien ja rapsista tuotettujen tuotelajien välisen eron markkina-arvoa. Tällä tavoin sekä yhteisön tuotannonalan painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja että asianomaisen tuonnin painotettua keskimääräistä hintaa verrattiin saman syöttöaineen eli rapsin perusteella.

(85)

Edellä esitetyn menetelmän perusteella Yhdysvaltain ja yhteisön hintojen eron ilmaistuna prosentteina yhteisön tuotannonalan painotetusta keskimääräisestä hinnasta (noudettuna lähettäjältä -tasolla) eli hintojen alittavuuden marginaalin todettiin olevan 18,9–33,0 prosenttia.

(86)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksia yhteisön tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka oli määritetty yhteisön tuotannonalalle arviointijaksolla.

(87)

Kulutuksen kasvaessa otokseen valittujen yhteisön tuottajien tuotantokapasiteetti kasvoi jatkuvasti arviointijaksolla. Se kasvoi 42 prosenttia vuosien 2005 ja 2006 välillä ja sen jälkeen edelleen 68 prosenttia vuonna 2007 ja vielä 15 prosenttia vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä. Se kasvoi kaiken kaikkiaan 174 prosenttia arviointijakson aikana. Tuotantokapasiteetin kasvu oli tulosta uusista investoinneista, joilla ennakoitiin kysynnän kasvua.

(88)

Yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetin kasvua onkin tarkasteltava sitä direktiivissä 2003/30/EY asetettua tavoitetta vasten, jonka mukaan yhteisössä biopolttoaineiden ja muiden uusiutuvien polttoaineiden kulutustavoite on energiasisällön perusteella laskettuna 5,75 prosenttia kaikesta 31 päivään joulukuuta 2010 mennessä yhteisön markkinoille saatetusta liikennekäyttöön tarkoitetusta bensiinistä ja dieselöljystä. Lisäksi maaliskuussa 2007 Eurooppa-neuvosto vahvisti 10 prosentin biopolttoaineosuuden sitovan vähimmäistavoitteen, joka kaikkien jäsenvaltioiden olisi saavutettava yhteisön liikennekäyttöön tarkoitetun bensiinin ja dieselöljyn kokonaiskulutuksen suhteen vuoteen 2020 mennessä (14). Tämä tavoite lisäisi yhteisön biopolttoaineiden kulutusta noin 33 miljoonaan öljyekvivalenttitonniin kyseiseen vuoteen mennessä. Tuotantokapasiteetiksi arvioitiin koko yhteisössä vuonna 2006 vain kuusi miljoonaa tonnia. Edellä esitetty huomioon ottaen on ymmärrettävää, että yhteisön tuottajat investoivat lisäkapasiteettiin kysynnän kasvua ennakoiden.

(89)

Yhteisön tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen tuotanto kasvoi myös jatkuvasti, ja arviointijaksolla kasvua oli kaiken kaikkiaan 148 prosenttia.

(90)

Koska tuotantomäärien kasvu oli suhteessa hitaampaa kuin tuotantokapasiteetin kasvu, yhteisön tuotannonalan kapasiteetin käyttöaste pieneni arviointijaksolla 9 prosenttia.

(91)

Johdonmukaisesti kulutuksen kehityksen kanssa yhteisön tuotannonalan myyntimäärä yhteisön markkinoilla kasvoi vakaasti, ja kasvua oli arviointijakson aikana kaiken kaikkiaan 143 prosenttia. Samalla jaksolla yhteisön tuotannonala kasvatti myös markkinaosuuttaan 4,5 prosenttiyksiköllä.

(92)

Yhteisön tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat yhteisön markkinnoilla nousivat arviointijakson aikana 23 prosenttia. Hintojen kohoaminen oli perusteltua raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten kohonneiden kustannusten vuoksi.

(93)

Yhteisön tuotannonalan kasvu näkyy sen määrällisissä indikaattoreissa kuten tuotannossa ja myynnissä, mutta erityisesti sen markkinaosuudessa. Huolimatta vilkkaasta kulutuksesta yhteisön markkinoilla arviointijakson aikana otokseen valittujen yhteisön tuottajien markkinaosuuden kasvu oli suhteellisen vaatimatonta. Erityisesti vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä otokseen valittujen yhteisön tuottajien markkinaosuus kasvoi vain 5,8 prosenttiyksikköä. Samaan aikaan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin markkinaosuus kasvoi yli 16 prosenttiyksikköä. Se, että yhteisön tuotannonala ei kyennyt hyötymään täysimääräisesti markkinoiden kasvusta, vaikutti kaiken kaikkiaan kielteisesti sen taloudelliseen tilanteeseen. Useat vahinkoa osoittavat tekijät, kuten tuotanto, tuotantokapasiteetin käyttöaste, tuottavuus, myynti, investointipolitiikka ja sijoitetun pääoman tuotto kärsivät ankarasti.

(94)

Biodieselin varastot kasvoivat arviointijaksolla noin 200 prosenttia. Varastojen kasvua tapahtui läpi arviointijakson, ja se seurasi selvemmin yhteisön tuotannonalan tuotantomäärän kasvua samalla jaksolla. Koska biodieseliä ei voi varastoida yli 6 kuukauden mittaista aikaa (keskimääräinen varastointiaika on vain noin kolme kuukautta), varastoihin liittyvillä tiedoilla on vain vähäistä merkitystä arvioitaessa yhteisön tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(95)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä yhteisön markkinoilla saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Arviointijakson aikana otokseen valittujen yhteisön tuottajien kannattavuus laski 18,3 prosentin voitosta vuonna 2005 aina 5,7 prosentin voittoon tutkimusajanjaksolla. Tämä tarkoittaa 12,6 prosenttiyksikön pudotusta arviointijakson aikana.

(96)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien biodieselin tuotantoon tekemien investointien taso kohosi 235 prosenttia vuosien 2005 ja 2006 välillä. Tämä lisäys liittyi tuotantokapasiteetin laajentamiseen ennakoitaessa kysynnän kasvua yhteisössä. Tässä suhteessa on huomattava, että useimmissa tapauksissa investoinnit suunnitellaan vähintään kaksi vuotta ennen kuin biodieselin tuotantolaitoksesta tulee täysin toimiva. Samat tuottajat jatkoivat investointeja vuonna 2007 ja tutkimusajanjaksolla, mutta paljon hitaampaan tahtiin. Tämä jakso osuu yhteen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakkaan kasvun kanssa yhteisön markkinoilla.

(97)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien sijoitetun pääoman tuotto, joka ilmaisee niiden tuloksen prosentteina biodieselin tuotantoon sijoitettujen varojen keskimääräisestä nettokirjanpitoarvosta tilikauden alussa ja lopussa ennen veroja, seurasi kannattavuuden laskusuuntausta. Tosiasillinen pudotus oli kuitenkin dramaattisempi, koska laskua oli 91 prosenttiyksikköä arviointijaksolla. On katsottava, että sijoitetun pääoman tuoton heikkeneminen on selvä osoitus yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen heikkenemisestä.

(98)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse toimintaansa, kasvoi 38 prosenttia arviointijaksolla. Huolimatta kannattavuuden laskusta samalla jaksolla tämä indikaattori osoittaa positiivista suuntausta pääasiassa sen vuoksi, että poistokustannukset, jotka otetaan huomioon kassavirran tasoa määriteltäessä, kasvoivat. Toinen syy oli se, että voittojen pieneminen absoluuttisesti tarkastelujakson aikana ei ollut niin huomattavaa kuin liikevaihdon pieneneminen. Vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä kassavirta kuitenkin pieneni 15 prosenttia, mikä merkitsi laskusuuntausta arviointijakson jälkimmäisellä puoliskolla, kun polkumyynnillä tapahtunut tuonti oli merkittävämpää yhteisön markkinoilla.

(99)

Johdonmukaisesti tuotanto- ja myyntimäärien kasvun kanssa yhteisön tuotannonalan työllisyys kasvoi 178 prosenttia arviointijaksolla. On huomattava, että biodieseltuotannonala on pääomavaltainen tuotannonala, joka ei vaadi suurta työvoimaa tuotantoprosessissa.

(100)

Keskimääräiset palkat laskivat 6 prosenttia arviointijaksolla. Tätä selittää se seikka, että yhteisön tuotannonalan tuotannon laajentamiseksi arviointijakson loppupuolella palkkaaman lisätyövoiman pätevyysvaatimukset olivat vähäisemmät.

(101)

Tuottavuus laski 11 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(102)

Yhdysvaltalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit esitetään edellä polkumyyntiä koskevassa osassa, ja ne ovat merkittävästi yli vähimmäistason. Kun lisäksi otetaan huomioon polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta ei voida pitää vähäisenä.

(103)

Yhteisön markkinoita koskevien tietojen analyysistä ilmeni, että muut yhteisön tuottajat kuin otokseen valitut ja johdanto-osan 60 kappaleessa mainitut menettivät arviointijakson aikana huomattavasti markkinaosuutta itse tuottamansa biodieselin myynnissä yhteisön markkinoilla. Näiden tuottajien markkinaosuuden menetys arvioidaan yli 20 prosenttiyksiköksi arviointijakson aikana.

(104)

Valittajan toimittamista tiedoista ilmeni, että monet näistä yrityksistä joko lopettivat biodieseltoimintansa tai vähensivät sitä eivätkä kyenneet tekemään riittävästi yhteistyötä tutkimuksessa.

(105)

Lisäksi useat yritykset, jotka toimittivat tietoja otantamenettelyn yhteydessä, ilmoittivat joutuvansa vähentämään tuotantoa ja henkilöstöä Yhdysvalloista tulleen halpatuonnin vuoksi. Samanlaisia huomautuksia esittivät muut tuottajat, jotka olivat valmiita aloittamaan tuotannon mutta joutuivat lykkäämään markkinoille tuloaan, koska halpahintainen tuonti Yhdysvalloista kasvoi voimakkaasti erityisesti tutkimusajanjakson aikana.

(106)

Edellä mainitut otokseen kuulumattomia tuottajia koskevat tiedot näyttäisivät vahvistavan päätelmiä, jotka koskevat otokseen valittujen yhteisön tuottajien kärsimää vahinkoa.

(107)

Tutkimus osoitti, että kasvavan kysynnän vallitessa otokseen valittujen yhteisön tuottajien tilanne parani määrällisten indikaattoreiden kuten tuotannon (+ 150 %), tuotantokapasiteetin (+ 174 %) ja myyntimäärän (+ 143 %) suhteen arviointijaksolla. Otokseen valitut yhteisön tuottajat lisäsivät myös markkinaosuuttaan 25,3 prosentista vuonna 2005 aina 29,8 prosenttiin tutkimusajanjakson aikana, mikä tarkoitti vaatimatonta 4,5 prosenttiyksikön lisäystä. Työllisyys ja investoinnit kasvoivat myös yhteisön markkinoilla kyseisen jakson aikana biodieselin kysynnän kasvun vuoksi. Koska kuitenkaan tuotantomäärä ei seurannut markkinoiden kasvua, tuotantokapasiteetin käyttöaste putosi 9 prosenttia ja tuottavuus laski 11 prosenttia arviointijakson aikana.

(108)

Otokseen valittujen yhteisön tuottajien taloudelliseen tilanteeseen liittyvät pääasialliset indikaattorit heikkenivät arviointijaksolla. Kannattavuus heikkeni noin 18 prosentista vuosina 2005 ja 2006 alle 6 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Huolimatta tuottajien kyvystä rahoittaa itse toimintaansa, erityisesti kassavirran kasvun ansiosta, sijoitetun pääoman tuotto laski dramaattisesti 80 prosenttia tutkimusajanjakson aikana.

(109)

Tutkimus osoitti myös, että otokseen valittujen yhteisön tuottajien kustannukset kohosivat voimakkaasti vuosien 2005 ja 2007 välillä (+ 36 %) ja vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä (+ 42 %), mikä johtui syöttöainehintojen (pääasiassa rapsi- ja soijaöljy) noususta; niiden osuus biodieselin kokonaiskustannuksista on lähes 80 prosenttia. Tätä kustannusten nousua ei kyetty siirtämään kokonaan eteenpäin asiakkaille yhteisön markkinoille.

(110)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että yhteisön tuotannonalalle kokonaisuudessaan on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(111)

Perusasetuksen 3 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, onko polkumyynnillä tapahtuva Yhdysvalloista peräisin oleva tuonti aiheuttanut vahinkoa yhteisön tuotannonalalle siinä määrin, että sitä voidaan pitää merkittävänä. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi tutkittiin muita tiedossa olevia tekijöitä, jotka olisivat voineet samaan aikaan aiheuttaa yhteisön tuotannonalalle vahinkoa, jotta voitiin varmistaa, ettei näiden muiden tekijöiden yhteisön tuotannonalalle aiheuttaman mahdollisen vahingon tulkittu johtuneen polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista.

(112)

Tutkimus osoitti, että halpahintainen polkumyynnillä tapahtunut tuonti Yhdysvalloista kasvoi arviointijaksolla huomattavasti määrältään, nimittäin satakertaisesti. Tämän tuloksena sen markkinaosuus kasvoi peräti 16,8 prosenttiyksikköä, 0,4 prosentista vuonna 2005 aina 17,2 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Polkumyynnillä Yhdysvalloista tulleen tuonnin voimakkaan kasvun merkittävää vaikutusta yhteisöön kuvaa se, että 16,8 prosenttiyksikön lisäys markkinaosuudessa saavutettiin 15 kuukauden aikana.

(113)

Samaan aikaan ja huolimatta kulutuksen huomattavasta kasvusta yhteisön tuotannonala kykeni lisäämään markkinaosuuttaan keskeisellä markkina-alueellaan vain noin 4,5 prosenttiyksikköä arviointijakson aikana. Tutkimus osoitti, että tämä tapahtui pelkästään muiden yhteisön tuottajien kustannuksella, jotka lopettivat tuotantonsa tai vähensivät tuotantoaan arviointijaksolla.

(114)

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräiset hinnat nousivat 7 prosenttia vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä, mutta ne olivat huomattavasti alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat samalla jaksolla. Näin ollen polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat, ja keskimääräinen hintojen alittavuuden marginaali oli 25 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(115)

Halvan polkumyyntituonnin voimakkaan kasvun aiheuttama paine yhteisön markkinoilla ei antanut yhteisön tuotannonalalle mahdollisuutta asettaa myyntihintojaan markkinaolosuhteita ja kustannusten nousua vastaavalle tasolle. Niinpä tutkimusajanjaksolla yhteisön tuotannonalan biodieselin tuotantoon käyttämän syöttöaineen keskimääräiset hinnat olivat 25 prosenttia korkeammat kuin vuonna 2006. Yhteisön tuotannonala kykeni siirtämään eteenpäin asiakkailleen vain 4 prosentin hinnankorotuksen, kun sen kokonaiskustannukset nousivat 20 prosenttia samalla jaksolla. On huomionarvoista, että Yhdysvaltain tuottajien käyttämän pääasiallisen syöttöaineen eli soijaöljyn hinta nousi myös selvästi samalla jaksolla. Kuten edellä johdanto-osan 109 kappaleessa osoitetaan, nämä kohonneet kustannukset eivät kuitenkaan heijastuneet polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintoihin.

(116)

Jotta voitiin tarkemmin osoittaa syy-yhteys Yhdysvalloista halpahintaisella polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin voimakkaan kasvun ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon välillä, tilannetta yhteisön markkinoilla kaudella 2005–2006, jolloin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei ollut, verrattiin tilanteeseen, joka vallitsi markkinoilla vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä, jolloin halpahintaisen polkumyyntituonnin voimakas kasvu tapahtui.

(117)

Kaudella 2005–2006, jolloin polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei ollut yhteisön markkinoilla, kulutus kasvoi noin 1,8 miljoonalla tonnilla. Kaikki yhteisön tuottajat pystyivät laatimaan liiketoimintasuunnitelmansa nopeasti kasvavien ja terveiden markkinoiden valossa. Kyseisellä jaksolla hinnat nousivat 19 prosenttia, ja yhteisön tuotannonalan voitto oli niinkin korkea kuin 18,3 prosenttia. Vuonna 2007 ja tutkimusajanjakson aikana tilanne muuttui dramaattisesti. Halpahintainen polkumyynnillä tapahtunut tuonti Yhdysvalloista alkoi vallata markkinoita. Vaikka markkinat laajenivat edelleen 1,6 miljoonalla tonnilla, valtaosan tästä markkinoiden kasvusta (yli miljoona tonnia) vei Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtunut tuonti. Yhteisön tuotannonala sai vain vaatimattomasti lisää markkinaosuutta; sen biodieselin tuotannon pääasialliset kustannukset nousivat huomattavasti, noin 25 prosenttia, mutta sen keskimääräiset myyntihinnat nousivat samalla jaksolla vain noin 4 prosenttia. Näin ollen sen taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne heikkeni yleisesti tutkimusajanjaksolla, kun voitto laski huomattavasti alle 6 prosenttiin liikevaihdosta.

(118)

Edellä esitetyn perusteella päätellään alustavasti, että Yhdysvalloista peräisin olevalla halpahintaisella polkumyyntituonnilla, jonka hinnat alittivat merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnat tutkimusajanjakson aikana ja jonka määrä myös kasvoi huomattavasti, on ollut ratkaiseva vaikutus yhteisön tuotannonalan kärsimään merkittävään vahinkoon, mikä näkyy erityisesti sen taloudellisen tilanteen kehityksessä huonompaan suuntaan tutkimusajanjakson aikana.

(119)

Kolmansista maista tulevan tuonnin määrää ei voitu arvioida tutkimuksessa täsmällisesti syistä, jotka selitetään edellä johdanto-osan 69 kappaleessa. Näin ollen edellä olevan taulukon tiedot perustuvat valittajan toimittamiin arvioihin.

(120)

Tuonti niistä kolmansista maista, joita tämä tutkimus ei koske, kasvoi 30 000 tonnista vuonna 2005 aina 147 812 tonniin tutkimusajanjaksolla. Tämän tuloksena markkinaosuus kasvoi samalla jaksolla maltillisesti 1,3 prosenttiyksikköä. Näin ollen pääteltiin alustavasti, että tuonti muista kolmansista maista ei ole voinut vaikuttaa merkittävästi yhteisön tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(121)

Kun otetaan huomioon kysynnän merkittävä kasvu tarkastelujaksolla ja arviointijaksolla, yhteisön tuotannonalan tutkimusajanjaksolla kärsimän merkittävän vahingon ei voida katsoa johtuvan kysynnän vähäisestä supistumisesta (–0,5 %), joka havaittiin yhteisön markkinoilla vuoden 2007 ja tutkimusajanjakson välillä.

(122)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että energiaveron ottaminen uudelleen käyttöön Saksassa biodieselin osalta (15) olisi vaikuttanut negatiivisesti niiden yhteisön tuottajien taloudelliseen tilanteeseen, jotka toimittivat sitä kyseiseen jäsenvaltioon.

(123)

Tutkimus osoitti, että Saksassa käytetyt puhtaat biopolttoaineet ovat todellakin hyötyneet vuodesta 1999 lähtien verokannustimesta, jota pienennettiin 1 päivästä elokuuta 2006 lähtien. Tammikuun 1 päivänä 2007 otettiin kuitenkin käyttöön pakollinen sekoitusvaatimus (16), jolla vahvistetaan biodieselin kiintiö 4,4 prosentiksi laskettuna kaiken Saksan markkinoille saatetun liikennekäyttöön tarkoitetun bensiinin ja dieselöljyn energiasisällön perusteella. Toimijoiden, jotka eivät noudata tätä kiintiötä, on maksettava sakko, joka on 0,60 euroa biodiesellitralta, joka jää puuttumaan kiintiöstä. Tämä pakollinen sekoitusvaatimus näyttää suurelta osin kompensoineen väitetyn myynnin vähenemisen ja toimineen vastapainona kannustimien pienentämiselle. Tutkimus osoittikin, että Saksan markkinoille toimittavien otokseen valittujen yhteisön tuottajien myyntimäärät kasvoivat 68 prosenttia vuoden 2006 ja tutkimusajanjakson välillä.

(124)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että viranomaisten yhteisössä tekemät päätökset eivät voi poistaa syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän merkittävän vahingon väliltä.

(125)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että monet yhteisön yritykset, joita viranomaisten toimenpiteet biodieselin tuotannon edistämiseksi kannustivat, päättivät investoida olemassa olevien tuotantolaitosten laajentamiseen ja uusiin tuotantolaitoksiin. Kyseinen osapuoli väitti, että biodieselin tuotantokapasiteetti yhteisössä oli tutkimusajanjaksolla niinkin korkea kuin 11,5 miljoonaa tonnia. Lisäksi se väitti, että koska kulutuksen kehitys ei täyttänyt odotuksia, merkittävä osa tuotantokapasiteetista jäi käyttämättä ja olisi jäänyt käyttämättä siinäkin tapauksessa, että tuontia Yhdysvalloista ei olisi ollut. Tämän tuloksena vastaavilla kiinteillä kustannuksilla oli negatiivinen vaikutus yhteisön tuottajien kannattavuuteen ja myös sijoitetun pääoman tuottoon ja kassavirtaan.

(126)

Tässä suhteessa on huomattava, että tutkimuksessa keskityttiin yhteisön tuottajien tilanteeseen. Vaikka onkin tosiasia, että yhteisön tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoi (+ 189 %) suhteellisesti enemmän kuin kysyntä (+ 106 %), on huomionarvoista, että biodieselin tuotannossa pääasialliset kustannustekijät ovat muuttuvat kustannukset. Kuten edellä johdanto-osan 109 kappaleessa mainitaan, raaka-aineiden osuus biodieselin tuotannon kokonaiskustannuksista on 80 prosenttia. Tämän väitteen tarkempi tarkastelu osoitti, että kiinteiden kustannusten osuus biodieselin tuotannossa ja myynnissä oli vain 6 prosenttia kokonaiskustannuksista. Näin ollen käyttämättömän kapasiteetin vuoksi kasvaneiden kiinteiden kustannusten väitetty vaikutus ei voi selittää yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen merkittävää heikkenemistä tutkimusajanjaksolla.

(127)

Lisäksi on huomionarvoista, että kuten edellä taulukossa 4 esitetään, otokseen valittujen yhteisön tuottajien kapasiteetin käyttöaste oli tutkimusajanjaksolla 80 prosenttia. Näin ollen väitetylle yhteisön ylikapasiteetille ei saatu näyttöä otokseen valittujen yhteisön tuottajien tapauksessa.

(128)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että mahdollinen negatiivinen vaikutus, joka käyttämättömällä tuotantokapasiteetilla saattoi olla yhteisön tuotannonalaan, ei ollut sellainen, että se olisi poistanut syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon väliltä.

(129)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että rapsin ja rapsiöljyn kasvava kysyntä johti korkeampiin raaka-ainehintoihin yhteisössä. Se, että yhteisön tuottajat käyttävät rapsiöljyä pääasiallisena raaka-aineenaan, selittäisi sen, miksi ne ovat voineet kärsiä enemmän kuin muut tuottajat, jotka käyttävät muita kasviöljyjä kuten soijaöljyä tai palmuöljyä biodieselin tuottamiseen.

(130)

Ensinnäkin on huomattava, että tutkimuksessa kävi ilmi, että otokseen valitut yhteisön tuottajat eivät käyttäneet pelkästään rapsiöljyä biodieselin tuotannossaan vaan myös muita kasviöljyjä (soija, palmu, auringonkukka) ja ajoittain eläinrasvaa.

(131)

Lisäksi edellä johdanto-osan 109 kappaleessa tunnustetaan todellakin, että yhteisön tuotannonalan raaka-ainekustannukset (syöttöaine) nousivat huomattavasti arviointijaksolla. Tätä kehitystä on kuitenkin tarkasteltava suhteessa yleiseen maailmanlaajuiseen maataloustuotteiden hintojen nousuun, ja tässä suhteessa on huomattava, että soijaöljyn (asianomaisen maan tuottajien pääasiassa käyttämä syöttöaine) hinnan nousu oli jyrkempää samalla jaksolla. Näin ollen syöttöaineen hinnan nousu vaikutti kaikentyyppiseen biodieseliin.

(132)

Markkinoilla, joilla vallitsee tehokas kilpailu, voidaan odottaa, että tuottajat voivat toipua kustannusten kohoamisesta ja siirtää ne asiakkaiden maksettavaksi markkinoilla. Tutkimus osoitti kuitenkin, että halvan polkumyyntituonnin voimakkaan kasvun aiheuttama paine yhteisön markkinoilla esti yhteisön tuottajia asettamasta myyntihintojaan markkinaolosuhteita ja kustannusten nousua vastaavalle tasolle. Kuten jo mainittiin, myös yhdysvaltalaisten tuottajien pääasiassa käyttämän syöttöaineen eli soijaöljyn hinta nousi selvästi arviointijaksolla. Tämä kustannusten nousu Yhdysvalloissa ei kuitenkaan heijastunut polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin hintoihin yhteisön markkinoilla.

(133)

Tätä taustaa vasten raaka-aineen hinnan nousu ei voi katkaista syy-yhteyttä polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon väliltä.

(134)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että koska mineraalidieselin hintojen ja biodieselin hintojen välillä oli vahva korrelaatio, biodieselin hintojen nousu, joka oli voimakkaampaa kuin mineraalidieselin hintojen nousu erityisesti Saksassa, olisi aiheuttanut kyseisen jäsenvaltion markkinoille toimittavien tuottajien myynnin laskun.

(135)

Ensinnäkin on huomattava, että kyseinen osapuoli ei toimittanut mitään tietoa väitteensä tueksi. Lisäksi toisin kuin osapuoli väitti, tutkimuksen mukaan yhteisön tuotannonala lisäsi myyntiään ja markkinaosuuttaan arviointijaksolla. Koska raakaöljyn hinnat noteerataan maailmanlaajuisesti, tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin olisi pitänyt kohdistua sama vaikutus kuin yhteisössä tuotetun biodieselin myyntiin.

(136)

Edellä esitetyn perusteella väite oli hylättävä.

(137)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että biodieselin tuottajan sijainti olisi tärkeä seikka kilpailukyvyn kannalta, ja käytti Saksaa esimerkkinä osoittaakseen, että sisämaassa sijaitsevien biodieselin tuottajien kuljetuskustannukset olivat korkeat, koska kaikki suuret asiakkaat, erityisesti jalostamot ja niiden sekoituslaitokset, sijaitsevat rannikolla.

(138)

Tutkimus osoitti, että vain pieni määrä yhteisön tuotannonalan tuottajia sijaitsi sisämaassa. Lisäksi joidenkin näiden tuottajien kohdalla todettiin, että jalostamoja sijaitsi myös sisämaassa lähellä kyseisiä tuottajia. Muiden osalta tutkimuksessa ilmeni, että sisämaassa sijaitsevien biodieselin tuottajien mahdollinen epäedullinen asema, joka johtui niiden etäisyydestä asiakkaisiinsa (sekoittajat, jalostamot) kompensoitui sillä, että ne sijaitsivat lähellä rouhintamyllyjä ja/tai syöttöaineen toimittajia.

(139)

Edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan tuotantolaitoksen sijainti sisämaassa aiheuttaa merkittävää vahinkoa yhteisön tuotannonalalle, hylättiin.

(140)

On huomattava, että johdanto-osan 60 kappaleessa tarkoitettujen kolmen yrityksen Yhdysvalloista tulevan tuonnin vaikutus on otettu huomioon edellä johdanto-osan 112–118 kappaleessa esitetyssä analyysissa Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutuksesta. Siltä osin kuin on kyse niiden itse tuottaman biodieselin myynnistä, tutkimus ei tuonut esiin erilaista hinnoittelua tai käyttäytymistä kuin otokseen valittujen yhteisön tuottajien kohdalla, varsinkaan tutkimusajanjakson aikana.

(141)

Edellä esitetty analyysi osoittaa, että Yhdysvalloista peräisin olevan halvan polkumyyntituonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat merkittävästi vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä. Samanaikaisesti todettiin, että kyseinen tuonti alitti merkittävästi yhteisön tuotannonalan hinnan tutkimusajanjaksolla.

(142)

Tutkimuksen ja suoritetun analyysin eri havainnot kaudelta 2005 ja 2006 verrattuna kauteen vuodesta 2007 tutkimusajanjaksoon osoittivat, että ajallinen yhteneväisyys Yhdysvalloista peräisin olevan halpahintaisen polkumyynnin voimakkaan kasvun ja yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen merkittävän heikkenemisen välillä oli selvä erityisesti tutkimusajanjaksolla.

(143)

Edellä esitetyn analyysin perusteella, jossa on asianmukaisesti erotettu toisistaan yhtäältä kaikkien tiedossa olevien tekijöiden vaikutukset yhteisön tuotannonalan tilanteeseen ja toisaalta polkumyyntihintaan tapahtuneen tuonnin vahingolliset vaikutukset, pääteltiin alustavasti, että Yhdysvalloista tuleva polkumyyntituonti on aiheuttanut yhteisön tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(144)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, olisiko vahingollista polkumyyntiä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotto ei tässä tapauksessa olisi yhteisön edun mukaista. Yhteisön edun määrittäminen perustuu kaikista asiaan liittyvistä etunäkökohdista kuten tarkasteltavana olevan tuotteen yhteisön tuotannonalan, tuojien, raaka-aineen toimittajien ja käyttäjien eduista tehtyyn arviointiin.

(145)

Kuten edellä mainitaan, yhteisön tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa Yhdysvalloista peräisin olevasta polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista. Toimenpiteiden käyttöönotosta luopuminen johtaisi erittäin todennäköisesti yhteisön tuotannonalan taloudellisen tilanteen negatiivisen suuntauksen jatkumiseen. Yhteisön tuotannonalan tilanteeseen vaikutti erityisesti kannattavuuden lasku 12,6 prosenttiyksiköllä vuoden 2005 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä johtui riittämättömistä hintojen korotuksista. Kun otetaan huomioon kannattavuuden laskusuuntaus, onkin erittäin todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenee edelleen, jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön. Tämä johtaisi lopulta tuotannon supistamiseen ja useampien tuotantolaitosten sulkemiseen, mikä uhkaisi yhteisön työllisyyttä ja investointeja.

(146)

Katsotaan, että toimenpiteiden käyttöönotto palauttaisi markkinoille terveen kilpailun. On huomattava, että yhteisön tuotannonalan kannattavuuden laskusuuntaus johtuu sen vaikeudesta kilpailla Yhdysvalloista peräisin olevan halpahintaisen polkumyyntituonnin kanssa. Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönotto asettaisi todennäköisesti yhteisön tuotannonalan asemaan, jossa se voisi säilyttää kannattavuutensa tasolla, jota pidetään välttämättömänä tälle pääomavaltaiselle tuotannonalalle.

(147)

Päätelmänä voidaan todeta, että on odotettavissa, että toimenpiteet olisivat vaikuttavia ja antaisivat yhteisön tuotannonalalle tilaisuuden toipua tutkimuksessa todetusta vahingollisesta polkumyynnistä.

(148)

Noin 25:een yhteisön etuyhteydettömään tuojaan/kauppiaaseen otettiin yhteyttä menettelyn vireillepanon yhteydessä. Nämä osapuolet eivät kuitenkaan osallistuneet yhteistyöhön.

(149)

Näissä olosuhteissa ei voitu alustavasti arvioida tarkasti toimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia tuojiin.

(150)

Kaikkiin tunnettuihin käyttäjäyrityksiin, jotka ovat mukana mineraalidieselin tuotannossa ja jakelussa ja myös mukana mineraalidieselin ja biodieselin pakollisessa sekoittamisessa, otettiin yhteyttä, ja niille lähetettiin kyselylomakkeet menettelyn vireillepanon yhteydessä.

(151)

Vain yksi käyttäjäyritys osallistui yhteistyöhön. Kyseinen käyttäjä toimitti kyselylomakevastauksen, jossa se ilmoitti kannattavansa Yhdysvalloista tulevien halpojen tuontivirtojen lopettamista, koska ne aiheuttavat kilpailun vääristymistä yhteisössä, mikä aiheuttaa vahinkoa dieseliä valmistaville ja myyville yrityksille, koska tietyillä kilpailijoilla, jotka eivät pidättäydy ostamasta tätä halvaksi hinnoiteltua tuotetta, on epäreilu kilpailuetu verrattuna niihin, jotka pidättäytyvät tekemästä niin. Se väitti myös, että toimenpiteet antaisivat mahdollisuuden käynnistää uudelleen estereitä tuottavia tehtaita (erityisesti Saksassa) ja/tai jatkaa hankkeita, joissa perustetaan uusia esteröintitehtaita yhteisöön. Koska eurooppalaiset esterit tehdään perinteisesti rapsista (parempilaatuinen raaka-aine kuin B99-sekoituksen tuotantoon käytettävä palmu tai soija), tuottajien määrän lisääntyminen Euroopassa merkitsisi sitä, että markkinoille tulisi enemmän parempilaatuisia tuotteita, minkä tuloksena kyseisten estereiden hinnat laskisivat, mikä hyödyttäisi lopulta kuluttajaa.

(152)

Yksi käyttäjien järjestö, joka edustaa rahtaajien etuja yhdessä jäsenvaltiossa, väitti, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi epäsuotuisa vaikutus sen jäsenten toimintaan. Se väitti, että dieselin osuus kuljetusalan kustannuksista on 20–25 prosenttia, ja ottaen huomioon alan alhaisen kannattavuuden (0–5 %), dieselin hinta on määräävä tekijä tuhansien yritysten eloonjäännille. Näitä väitteitä ei kuitenkaan voitu tarkastaa, koska kyseisen järjestön yksittäisiltä jäseniltä ei saatu vastauksia käyttäjien kyselylomakkeeseen.

(153)

Näin ollen pääteltiin alustavasti, että toimitettujen tietojen perusteella polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutukset näyttäisivät olevan sekalaisia, eikä sen vuoksi voida tehdä selvää päätelmää siitä, onko olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella käyttäjien edun vuoksi ei tässä tapauksessa pitäisi ottaa käyttöön toimenpiteitä.

(154)

Kuusi toimittajaa vastasi kyselylomakkeeseen. Neljä tuki polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönottoa esittämällä, että yhteisön tuotannonalan selviytyminen pitkällä aikavälillä vaarantuisi, jos polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön. Jos näin tapahtuisi, vaikutus niiden tilanteeseen olisi selvästi negatiivinen.

(155)

Kaksi muuta, jotka olivat etuyhteydessä yhdysvaltalaisiin biodieselin vientiä harjoittaviin tuottajiin, esitti, että mahdollisilla toimenpiteillä ei olisi merkittävää vaikutusta, koska niiden tuloksena olisi kauppavirtojen siirtymä (vaihto tuontiin maista, joita toimenpiteet eivät koske).

(156)

Edellä esitetyn perusteella voitiin päätellä, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi kaiken kaikkiaan positiivinen vaikutus raaka-ainetoimittajien tilanteeseen.

(157)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että tämä menettely on epäjohdonmukainen niiden kansainvälisten ja yhteisön poliittisten päätösten kanssa, joilla pyritään edistämään biopolttoaineiden tuotantoa ja myyntiä ympäristönsuojelun vuoksi ja vähentämään riippuvuutta mineraalipolttoaineista.

(158)

Tässä suhteessa on huomattava, että perusasetuksen 21 artiklassa vaaditaan kiinnittämään erityistä huomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin kauppaa vinouttavat vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu. Tätä taustaa vasten ympäristönsuojeluun ja mineraalidieselin tarjontaan liittyviä yleisiä näkökohtia ei voida ottaan huomioon analyysissa, eikä niillä myöskään voida perustella epäterveitä kauppatapoja.

(159)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden käyttöönoton vaikutuksista yhteisön markkinoihin voidaan todeta, että koska asianomaisilla yhdysvaltalaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla on vahva markkina-asema, ne todennäköisesti jatkaisivat tuotteidensa myyntiä, joskaan eivät enää polkumyyntihinnoin. On myös todennäköistä, että yhteisön markkinoilla olisi edelleen riittävä määrä merkittäviä kilpailijoita, nimittäin ne yhteisön tuottajat, jotka lopettivat tilapäisesti tuotannon, sekä muita, jotka eivät ole kyenneet aloittamaan tuotantotoimintaansa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi. Tässä suhteessa on huomattava, että arviointijakson alussa niiden yhteisön tuottajien myynti, jotka eivät olleet edustettuina tässä tutkimuksessa, oli vähintään 30 prosenttia yhteisön markkinoista, ja tämä osuus laski dramaattisesti Yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi. Sen vuoksi on todennäköistä, että käyttäjät voivat edelleen valita biodieselin eri toimittajien välillä. Jos toimenpiteitä ei kuitenkaan otettaisi käyttöön, yhteisön tuotannonalan tulevaisuus olisi vaakalaudalla. Sen katoaminen vähentäisi voimakkaasti kilpailua yhteisön markkinoilla.

(160)

Toimenpiteiden käyttöönotto Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa olisi selvästikin yhteisön tuotannonalan etujen mukaista. Se antaisi yhteisön tuotannonalalle mahdollisuuden kasvaa ja toipua polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamasta vahingosta. Jos kuitenkaan toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön, on todennäköistä, että yhteisön tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenisi edelleen, ja lisää toimijoita joutuisi lopettamaan toimintansa. Lisäksi on todettava, että vaikka käyttäjien ja tuojien osalta ei voitu tehdä selviä päätelmiä, toimenpiteiden käyttöönoton odotettiin myös olevan raaka-ainetoimittajien edun mukaista.

(161)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin alustavasti, ettei tässä tapauksessa ole yhteisön etuun liittyviä pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön polkumyyntitulleja.

(162)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja yhteisön etua koskevat päätelmät huomioon ottaen olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi yhteisön tuotannonalalle enää enempää vahinkoa.

(163)

Polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden tason olisi oltava riittävä poistamaan polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista yhteisön tuotannonalalle aiheutunut vahinko ylittämättä todettuja polkumyyntimarginaaleja. Vahingollisen polkumyynnin vaikutukset poistavan tullin määrää laskettaessa katsottiin, että toimenpiteiden olisi oltava sellaisia, että yhteisön tuotannonala voisi niiden ansiosta saada sellaisen voiton (ennen veroja), joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutusta.

(164)

Tätä varten 15 prosentin voittomarginaalia liikevaihdosta laskettuna voitiin pitää soveliaana tasona, johon yhteisön tuotannonalan olisi voitu edellyttää pääsevän ilman vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä; tämä perustuu yhteisön tuotannonalan tuloksiin tarkastelujakson ensimmäisellä puoliskolla (2004, 2005 ja 2006), ja se katsottiin kohtuulliseksi takaamaan tämän äskettäin perustetun tuotannonalan tuottavat investoinnit pitkällä aikavälillä.

(165)

Tarvittava hinnankorotus määritettiin vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisen yhteydessä määritettyä painotettua keskimääräistä tuontihintaa yhteisön tuotannonalan yhteisön markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vahinkoa aiheuttamaton hinta saatiin oikaisemalla otokseen kuuluvien yhteisön tuottajien myyntihintoja tutkimusajanjakson tosiasiallisella voitolla/tappiolla sekä lisäämällä edellä mainittu voittomarginaali. Tästä vertailusta johtuvat mahdolliset erot ilmaistiin tämän jälkeen prosentteina tuonnin CIF-kokonaisarvosta.

(166)

Edellä esitetyn perusteella katsotaan, että Yhdysvalloista peräisin olevaa tuontia koskevat väliaikaiset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti käyttöön polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(167)

Rinnakkaisessa tukien vastaisessa menettelyssä kuitenkin otetaan myös käyttöön tasoitustullit Yhdysvalloista peräisin olevan biodieselin tuonnissa. Tässä rinnakkaisessa menettelyssä havaitut tuet eivät ole vientitukia, ja niiden ei sen vuoksi katsota vaikuttaneen vientihintaan ja vastaavaan polkumyyntimarginaaliin. Sen vuoksi, kun otetaan huomioon se seikka, että tutkittu tuonti on sama kummassakin menettelyssä, polkumyynnin vastaiset tullit voidaan ottaa käyttöön yhdessä tasoitustullien kanssa siinä määrin kuin molemmat tullit yhdessä eivät ylitä vahingon korjaavaa marginaalia.

(168)

Edellä esitetyn perusteella polkumyyntitullit määriteltiin vertaamalla vahingon korjaavia marginaaleja, polkumyyntimarginaaleja ja tasoitustulleja. Ehdotetut polkumyyntitullit ovat näin ollen seuraavat:

(169)

Ottaen huomioon se, että polkumyyntitullia sovelletaan enemmän kuin 20 painoprosenttia biodieseliä sisältäviin sekoituksiin suhteessa niiden biodieselsisältöön, pidetään aiheellisena määrittää tullit kiinteinä määrinä biodieselsisällön perusteella, jotta jäsenvaltioiden tulliviranomaiset voivat panna toimenpiteet tehokkaasti täytäntöön.

(170)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevaa, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeushenkilöiden tuottamien tuotteiden tuontiin. Muiden yritysten, joiden nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset mukaan luettuina, tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa kyseisiä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(171)

Edellä esitetyt alustavat päätelmät ilmoitetaan kaikille asianomaisille osapuolille, joille annetaan tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi. Niiden huomautukset tutkitaan ja, jos ne ovat oikeutettuja, otetaan huomioon ennen lopullisten päätösten tekemistä. Alustavia päätelmiä voi olla tarpeen tarkastella uudelleen ennen lopullisten päätelmien tekemistä,