10.11.2009

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 292/5

---

NEUVOSTON DIREKTIIVI 2009/132/EY,

annettu 19 päivänä lokakuuta 2009,

direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta

(kodifioitu toisinto)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 93 ja 94 artiklan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 77/388/ETY 14 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamisalasta vapautettaessa tietty tavaroiden lopullinen maahantuonti arvonlisäverosta 28 päivänä maaliskuuta 1983 annettua neuvoston direktiiviä 83/181/ETY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Tämän takia mainittu direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen vuoksi kodifioitava.

(2)

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (5) 131 artiklan sekä 143 artiklan b ja c alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on erityisesti veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi asettamillaan edellytyksillä vapautettava verosta sellaisten tavaroiden lopullinen maahantuonti, jotka ovat oikeutetut muuhun kuin yhteisessä tullitariffissa säädettyyn tullivapautukseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista.

(3)	Direktiivin 2006/112/EY 145 artiklan nojalla komissio tekee neuvostolle ehdotukset yhteisön verosäännöksiksi mainitun direktiivin 143 ja 144 artiklassa tarkoitettujen vapautusten soveltamisalan ja niiden käytännön soveltamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen täsmentämiseksi.

(4)	Vaikka tullijärjestelmän ja arvonlisäverojärjestelmän mahdollisimman suuri yhdenmukaisuus on suotavaa, olisi arvonlisäverojärjestelmän soveltamisessa kuitenkin otettava huomioon tullien ja arvonlisäveron päämäärien ja rakenteiden väliset erot.

(5)	Siltä osin kuin on tarpeen verotuksellisen yhdenmukaistamisen tavoitteiden toteuttamiseksi olisi otettava käyttöön eri arvonlisäverojärjestelmä maahantuonnille. Maahantuonnissa voidaan myöntää vapautuksia ainoastaan, jos ne eivät ole omiaan haittaamaan sisämarkkinoiden kilpailun edellytyksiä.

(6)

Tietyt jäsenvaltioiden soveltamat vapautukset perustuvat jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiin sopimuksiin, jotka tarkoituksensa vuoksi koskevat ainoastaan allekirjoittajajäsenvaltiota. Yhteisön tasolla ei ole tarvetta säätää näiden vapautusten myöntämisen edellytyksistä. Riittää, että jäsenvaltioiden sallitaan pitää ne voimassa.

(7)	Tämä direktiivi ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä II olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I   OSASTO

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Tässä direktiivissä määritellään direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitettu arvonlisäverovapautusten soveltamisala sekä mainitun direktiivin 145 artiklassa tarkoitetut näiden vapautusten käytännön soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

Jäsenvaltioiden on direktiivin 2006/112/EY 131 artiklan sekä 143 artiklan b ja c alakohdan mukaisesti sovellettava tässä direktiivissä säädettyjä vapautuksia niiden oikean ja yksinkertaisen soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi asettamillaan edellytyksillä.

2 artikla

1.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)	’maahantuonnilla’ direktiivin 2006/112/EY 30 artiklassa määriteltyä maahantuontia sekä luovutusta kulutukseen jonkin mainitun direktiivin 157 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun menettelyn tai väliaikaisen maahantuonnin menettelyn taikka passitusmenettelyn soveltamisen päättyessä;

b)

’henkilökohtaisella omaisuudella’ asianomaisten henkilökohtaiseen käyttöön tai näiden kotitalouksien tarpeisiin tarkoitettuja tavaroita, erityisesti koti-irtaimistoa, polkupyöriä ja moottoripyöriä, yksityiskäytössä olevia autoja ja niiden perävaunuja, matkailuperävaunuja, huviveneitä ja yksityislentokoneita, kotitalouden tavanomaista kulutusta vastaavia kotitaloushankintoja sekä kotieläimiä ja ratsuhevosia;

c)	’koti-irtaimistolla’ henkilökohtaisia esineitä, kodin liinavaatteita ja kalustoa tai asianomaisten henkilökohtaiseen käyttöön tai näiden kotitalouksien tarpeisiin tarkoitettuja tarvikkeita;

d)	’alkoholituotteilla’ CN-koodeihin 2203–2208 kuuluvia tuotteita (oluet, viinit, viini- tai alkoholipohjaiset aperitiivit, viina, liköörit ja alkoholipitoiset juomat jne.);

e)	’yhteisöllä’ niitä jäsenvaltioiden alueita, joilla direktiiviä 2006/112/EY sovelletaan.

2.   Henkilökohtaisen omaisuuden luonne tai määrä ei saa ilmentää mitään kaupallista tarkoitusta, eikä se saa olla direktiivin 2006/112/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun taloudelliseen toimintaan tarkoitettua. Henkilökohtaisena omaisuutena on kuitenkin pidettävä myös teknisten tai vapaiden ammattien harjoittamisessa tarvittavia kannettavia työvälineitä.

II   OSASTO

KOLMANSISTA MAISTA TAI KOLMANSILTA ALUEILTA SAAPUVIEN LUONNOLLISTEN HENKILÖIDEN HENKILÖKOHTAISEN OMAISUUDEN MAAHANTUONTI

1   LUKU

Pysyvän asuinpaikkansa yhteisöön muuttavien luonnollisten henkilöiden henkilökohtainen omaisuus

3 artikla

Jollei 4–11 artiklasta muuta johdu, on pysyvän asuinpaikkansa yhteisön ulkopuolelta jäsenvaltioon muuttavien luonnollisten henkilöiden maahantuoma henkilökohtainen omaisuus vapautettava maahantuonnissa kannettavasta arvonlisäverosta.

4 artikla

Vapautus on rajoitettava sellaiseen henkilökohtaiseen omaisuuteen, joka:

a)

olosuhteiden oikeuttamia erityistapauksia lukuun ottamatta on ollut asianomaisen hallussa ja jota, jos kyse on muista kuin kulutustavaroista, asianomainen on käyttänyt entisessä pysyvässä asuinpaikassaan vähintään kuusi kuukautta ennen sitä päivää, jona tämän pysyvä asuinpaikka on lakannut olemasta yhteisön ulkopuolella;

b)	on tarkoitettu käytettäväksi samoihin tarkoituksiin tämän uudessa pysyvässä asuinpaikassa.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi asettaa henkilökohtaisen omaisuuden maahantuonnin vapautuksen edellytykseksi sen, että omaisuudesta alkuperämaassa tai -alueella taikka lähtömaassa tai -alueella on maksettu siitä tavanomaisesti kannettavat tullit tai verot.

5 artikla

Vapautusta voidaan soveltaa ainoastaan henkilöihin, joilla on ollut pysyvä asuinpaikka yhteisön ulkopuolella keskeytyksettä vähintään kaksitoista kuukautta.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin myöntää poikkeuksia ensimmäisessä kohdassa tarkoitetusta säännöstä, jos asianomaisen tarkoitus on ollut viipyä yhteisön ulkopuolella vähintään kaksitoista kuukautta.

6 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a)	alkoholituotteet;

b)	tupakat ja tupakkatuotteet;

c)	hyötykulkuneuvot;

d)	muut ammattikäyttöön tarkoitetut esineet kuin teknisten tai vapaiden ammattien harjoittamiseen tarvittavat kannettavat työvälineet.

Vapautuksen ulkopuolelle voidaan jättää myös kaupallisiin tai ammatillisiin tarkoituksiin käytettävät sekakäytössä olevat kulkuneuvot.

7 artikla

1.   Erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle henkilökohtaiselle omaisuudelle, joka on ilmoitettu tuotavaksi maahan lopullisesti kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona asianomainen on perustanut pysyvän asuinpaikkansa yhteisöön.

2.   Henkilökohtainen omaisuus voidaan tuoda maahan useana eränä 1 kohdassa tarkoitettuna määräaikana.

8 artikla

1.   Henkilökohtaista omaisuutta ei kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on ilmoitettu tuotavaksi maahan lopullisesti, saa lainata, pantata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa ilmoittamatta siitä ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Ennen 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä suoritetun lainauksen, panttauksen, vuokrauksen tai luovutuksen johdosta tästä omaisuudesta on kannettava arvonlisävero lainaus-, panttaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukaan sekä toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustaman tai hyväksymän tavaroiden lajin ja arvon mukaan.

9 artikla

1.   Poiketen siitä, mitä 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, vapautus voidaan myöntää henkilökohtaiselle omaisuudelle, joka on tuotu maahan lopullisesti ennen kuin asianomainen on perustanut pysyvän asuinpaikkansa yhteisöön, jos asianomainen sitoutuu tosiasiallisesti perustamaan pysyvän asuinpaikkansa sinne kuuden kuukauden kuluessa. Tähän sitoumukseen on liitettävä takuu, jonka muodon ja määrän toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat.

2.   Sovellettaessa 1 kohtaa 4 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitettu määräaika on laskettava siitä päivästä, jona maahantuonti yhteisöön on tapahtunut.

10 artikla

1.   Jos asianomainen ammatillisten velvoitteidensa vuoksi poistuu kolmannesta maasta tai kolmannelta alueelta, jossa tällä on ollut pysyvä asuinpaikka, perustamatta samanaikaisesti pysyvää asuinpaikkaansa jäsenvaltion alueelle mutta aikoen perustaa sen sinne myöhemmin, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia asianomaisen tuovan maahan tämän tähän tarkoitukseen mainitulle alueelle siirtämänsä henkilökohtaisen omaisuuden verosta vapautettuna.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun henkilökohtaisen omaisuuden maahantuonnissa myönnettävä vapautus on määrättävä 3–8 artiklassa säädetyin edellytyksin, ottaen huomioon, että:

a)	4 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa ja 7 artiklan 1 kohdassa säädetyt määräajat on laskettava maahantuontipäivästä;

b)	8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu määräaika on laskettava siitä päivästä, jona asianomainen on tosiasiallisesti perustanut pysyvän asuinpaikkansa yhteisön alueelle.

3.   Maahantuonnin vapautuksen edellytykseksi on lisäksi asetettava asianomaisen sitoumus tosiasiallisesti perustaa pysyvä asuinpaikkansa yhteisön alueelle määräaikana, joka toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä olosuhteet huomioon ottaen. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vaatia, että sitoumukseen liitetään takuu, jonka muodon ja määrän ne vahvistavat.

11 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset voivat poiketa 4 artiklan ensimmäisen kohdan a ja b alakohdasta, 6 artiklan ensimmäisen kohdan c ja d alakohdasta ja 8 artiklasta, jos henkilö poikkeuksellisten poliittisten olosuhteiden vuoksi joutuu muuttamaan pysyvän asuinpaikkansa jäsenvaltion alueelle.

2   LUKU

Avioliiton solmimisen yhteydessä maahan tuotavat tavarat

12 artikla

1.   Jollei 13–16 artiklasta muuta johdu, pysyvän asuinpaikkansa yhteisön alueelle avioliittonsa solmimisen johdosta muuttavalle henkilölle kuuluvat kapiot ja koti-irtaimisto, myös uusi, on maahantuonnissa vapautettava verosta.

Verosta on vapautettava myös lahjat, joita henkilöt, joiden pysyvä asuinpaikka on yhteisön ulkopuolisessa maassa, tavanomaisesti antavat ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttävälle henkilölle avioliiton solmimisen johdosta. Tätä vapautusta on sovellettava lahjoihin, joiden arvo on enintään 200 euroa. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin myöntää vapautuksen 200 euroa suuremman arvon osalta, jos kunkin vapautetun lahjan arvo on enintään 1 000 euroa.

2.   Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tavaroiden maahantuonnissa myönnettävän vapautuksen edellytykseksi sen, että tavaroista on alkuperämaassa tai -alueella taikka lähtömaassa tai -alueella maksettu niistä tavanomaisesti kannettavat tullit tai verot.

13 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan henkilöille:

a)	joilla on ollut pysyvä asuinpaikka yhteisön ulkopuolella keskeytyksettä vähintään kaksitoista kuukautta;

b)	jotka todistavat solmineensa avioliiton.

Ensimmäisen kohdan a alakohdassa tarkoitetusta säännöstä voidaan kuitenkin myöntää poikkeuksia, jos asianomaisen tarkoituksena on ollut asua yhteisön ulkopuolella vähintään kaksitoista kuukautta.

14 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä alkoholituotteet, tupakat ja tupakkatuotteet.

15 artikla

1.   Poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta vapautus voidaan myöntää ainoastaan tavaroille, jotka on tuotu maahan lopullisesti:

a)	aikaisintaan kaksi kuukautta ennen avioliiton solmimiselle määrättyä päivää, ja

b)	viimeistään neljän kuukauden kuluttua avioliiton solmimispäivästä.

Edellä a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa vapautuksen myöntämiselle voidaan asettaa edellytykseksi, että annetaan asianmukainen takuu, jonka muodon ja määrän toimivaltaiset viranomaiset vahvistavat.

2.   Vapautettuja tavaroita voidaan tuoda maahan useana eränä 1 kohdassa tarkoitettuna määräaikana.

16 artikla

1.   Henkilökohtaista omaisuutta ei kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona se on ilmoitettu tuotavaksi maahan lopullisesti, saa lainata, pantata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa ilmoittamatta siitä ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Ennen 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymistä suoritetun lainauksen, panttauksen, vuokrauksen tai vastikkeellisen taikka vastikkeettoman luovutuksen johdosta tästä omaisuudesta on kannettava arvonlisävero lainaus-, panttaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukaan sekä toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustaman tai hyväksymän tavaroiden lajin ja arvon mukaan.

3   LUKU

Perintönä tai testamentilla saatu henkilökohtainen omaisuus

17 artikla

Jollei 18, 19 ja 20 artiklasta muuta johdu, yhteisössä pysyvästi asuvan luonnollisen henkilön perimä tai testamentilla saama henkilökohtainen omaisuus on maahantuonnissa vapautettava verosta.

18 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a)	alkoholituotteet;

b)	tupakat ja tupakkatuotteet;

c)	hyötykulkuneuvot;

d)	muut ammattikäyttöön tarkoitetut esineet kuin vainajan teknisen tai vapaan ammatin harjoittamiseen tarvitut kannettavat työvälineet;

e)	raaka-ainevarastot ja valmiiden tai puolivalmiiden tuotteiden varastot;

f)	elävä karja ja maataloustuotevarastot, joiden määrät ovat kotitalouden tavanomaisia tarpeita suuremmat.

19 artikla

1.   Vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle henkilökohtaiselle omaisuudelle, joka on lopullisesti tuotu maahan kahden vuoden kuluessa siitä päivästä, jona tavaroiden omistus on alkanut (perinnön tai testamentin lopullinen vahvistaminen).

Toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin erityisistä syistä pidentää tätä määräaikaa.

2.   Tavarat voidaan tuoda maahan useana eränä 1 kohdassa tarkoitettuna määräaikana.

20 artikla

Edellä olevia 17, 18 ja 19 artiklaa sovelletaan yhteisön alueelle sijoittautuneiden voittoa tavoittelematonta toimintaa harjoittavien oikeushenkilöiden testamentilla saamaan henkilökohtaiseen omaisuuteen soveltuvin osin.

III   OSASTO

OPPILAIDEN TAI OPISKELIJOIDEN VAATETAVAROIDEN, OPISKELUTARVIKKEIDEN JA MUUN KOTI-IRTAIMISTON MAAHANTUONTI

21 artikla

1.   Yhteisöön opintojaan varten oleskelemaan saapuvien oppilaiden ja opiskelijoiden vaatetavarat, opiskelutarvikkeet ja käytetty koti-irtaimisto, jotka muodostavat opiskelija-asunnon tavanomaisen kalustuksen ja jotka on tarkoitettu näiden oppilaiden ja opiskelijoiden henkilökohtaiseen käyttöön opintojen aikana, on maahantuonnissa vapautettava verosta.

2.   Tässä artiklassa tarkoitetaan:

a)	’oppilaalla tai opiskelijalla’ henkilöä, joka on kirjoittautunut oppilaitokseen seuratakseen kokopäiväisesti siellä annettavaa opetusta;

b)	’vaatetavaroilla’ alusvaatteita ja liinavaatteita sekä muita vaatteita, myös uusia;

c)	’opiskelutarvikkeilla’ oppilaiden ja opiskelijoiden opinnoissaan tavanomaisesti käyttämiä esineitä ja välineitä (mukaan lukien laskukoneet ja kirjoituskoneet).

22 artikla

Vapautus on myönnettävä vähintään kerran lukuvuodessa.

IV   OSASTO

VÄHÄARVOINEN MAAHANTUONTI

23 artikla

Verosta on vapautettava sellaisten tavaroiden maahantuonti, joiden kokonaisarvo on enintään 10 euroa. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa verosta sellaisten tavaroiden maahantuonnin, joiden kokonaisarvo on suurempi kuin 10 euroa mutta enintään 22 euroa.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin jättää ensimmäisen kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun vapautuksen ulkopuolelle postimyynnissä maahan tuodut tavarat.

24 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a)	alkoholituotteet;

b)	hajuvedet;

c)	tupakat ja tupakkatuotteet.

V   OSASTO

TOIMINTOJEN SIIRRON YHTEYDESSÄ MAAHAN TUOTAVAT INVESTOINTITAVARAT JA MUUT VARUSTEET

25 artikla

1.   Jollei 26–29 artiklasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat maahantuonnissa vapauttaa verosta sellaisille yrityksille kuuluvat investointitavarat ja muut varusteet, jotka lopullisesti lopettavat toimintansa lähtöpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai lähtöpaikkana olevalla kolmannella alueella siirtyäkseen harjoittamaan vastaavaa toimintaa yhteisössä ja ovat ennakkoon ilmoittaneet sen jäsenvaltion, jossa toimintaa harjoitetaan, toimivaltaisille viranomaisille tämän toiminnan alkamisesta direktiivin 2006/112/EY 213 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioissa voimassa olevien teollisuus- ja kauppapoliittisten toimenpiteiden soveltamista.

Jos siirretty yritys on maatalousyritys, vapautusta on sovellettava myös elävään karjaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetaan:

a)	’toiminnalla’ direktiivin 2006/112/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista toimintaa;

b)	’yrityksellä’ itsenäistä tuotanto- tai palvelutalousyksikköä.

26 artikla

1.   Vapautus on rajoitettava sellaisiin investointitavaroihin ja muihin varusteisiin, jotka:

a)	olosuhteiden oikeuttamia erityistapauksia lukuun ottamatta ovat tosiasiallisesti olleet yrityksen käytössä vähintään kaksitoista kuukautta ennen sitä päivää, jona yritys on lopettanut toimintansa siinä kolmannessa maassa tai sillä kolmannella alueella, josta se on siirretty;

b)	on tarkoitettu käytettäviksi samoihin tarkoituksiin siirron jälkeen;

c)	on tarkoitettu käytettäviksi muun kuin direktiivin 2006/112/EY 132, 133, 135 ja 136 artiklan nojalla verosta vapautetun toiminnan harjoittamiseen;

d)	ovat asianmukaisessa suhteessa kyseisen yrityksen luonteeseen ja merkitykseen.

2.   Direktiivin 2006/112/EY 176 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen yhteisten sääntöjen voimaantuloon saakka jäsenvaltiot voivat jättää kokonaan tai osittain vapautuksen ulkopuolelle sellaiset investointitavarat, joihin ne ovat soveltaneet mainitun direktiivin 176 artiklan toista kohtaa.

27 artikla

Vapautuksen soveltamisen ulkopuolelle on jätettävä yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneet yritykset, joiden yhteisön alueelle siirron syynä tai tarkoituksena on yhteisöön sijoittautuneeseen yritykseen sulautuminen tai tällaisen yrityksen suorittama yritysosto ilman uuden toiminnan perustamista.

28 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a)	muut kuin tuotanto- tai palveluvälineen luonteiset kulkuneuvot;

b)	kaikenlaiset ihmis- tai eläinravinnoksi tarkoitetut elintarvikkeet;

c)	polttoaineet, raaka-ainevarastot sekä valmiiden ja puolivalmiiden tuotteiden varastot;

d)	karjakauppiaiden omistama karja.

29 artikla

Olosuhteiden oikeuttamia erityistapauksia lukuun ottamatta vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaisille investointitavaroille ja muille varusteille, jotka on tuotu maahan kahdentoista kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona yritys on lopettanut toimintansa lähtöpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai lähtöpaikkana olevalla kolmannella alueella.

VI   OSASTO

TIETTYJEN MAATALOUSTUOTTEIDEN TAI MAATALOUSKÄYTTÖÖN TARKOITETTUJEN TUOTTEIDEN MAAHANTUONTI

1   LUKU

Yhteisön tuottajien kolmannessa maassa tai kolmannella alueella sijaitsevalta tilalta saamat tuotteet

30 artikla

1.   Jollei 31 ja 32 artiklasta muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta maa-, kotieläin-, puutarha- ja metsätalouden sekä mehiläistenhoidon tuotteet, jotka ovat peräisin yhteisön alueen välittömässä läheisyydessä olevassa kolmannessa maassa tai olevalla kolmannella alueella sijaitsevilta tiloilta, joita hyödyntävät maataloustuottajat, joiden toiminnan kotipaikka on yhteisössä kyseisen kolmannen maan tai kolmannen alueen välittömässä läheisyydessä.

Myös nuoremmat kuin kuuden kuukauden ikäiset puhdasrotuiset hevoset, jotka ovat syntyneet kolmannessa maassa tai kolmannella alueella yhteisössä astutetusta ja väliaikaisesti varsomista varten maasta viedystä eläimestä, on maahantuonnissa vapautettava verosta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun vapautuksen saamiseksi kotieläintalouden tuotteiden on oltava lähtöisin eläimistä, jotka on kasvatettu, hankittu tai tuotu tuontijäsenvaltion yleisten verotusedellytysten mukaisesti.

31 artikla

Vapautus on rajoitettava sellaisiin tuotteisiin, joihin ei ole sovellettu muuta kuin sadonkorjuun tai tuotannon jälkeen tavanomaisesti suoritettavaa käsittelyä.

32 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan maataloustuottajan tai jonkun muun tämän lukuun tuomille tuotteille.

33 artikla

Tätä lukua sovelletaan soveltuvin osin yhteisön alueeseen rajoittuvilla järvillä ja vesistöillä yhteisöön sijoittautuneiden kalastajien harjoittaman kalastuksen tai kalatalouden tuotteisiin sekä näillä järvillä ja vesistöillä yhteisöön sijoittautuneiden metsästäjien harjoittaman metsästyksen tuotteisiin.

2   LUKU

Siemenet, lannoitteet sekä maaperän ja kasvillisuuden käsittelyyn tarkoitetut tuotteet

34 artikla

Jollei 35 artiklasta muuta johdu, siemenet, lannoitteet sekä maaperän ja kasvillisuuden käsittelyyn tarkoitetut tuotteet, jotka on tarkoitettu sellaisten yhteisössä kolmannen maan tai kolmannen alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevien tilojen hyödyntämiseen, joita hyödyntävät maataloustuottajat, joiden toiminnan kotipaikka on mainitussa yhteisön alueen välittömässä läheisyydessä olevassa kolmannessa maassa tai olevalla kolmannella alueella, on maahantuonnissa vapautettava verosta.

35 artikla

1.   Vapautus on rajoitettava sellaisiin siementen, lannoitteiden tai muiden tuotteiden määriin, jotka ovat tarpeen tilan hyödyntämiseksi.

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan maataloustuottajan tai jonkun muun tämän lukuun suoraan yhteisöön tuomille siemenille, lannoitteille tai muille tuotteille.

2.   Tuontijäsenvaltio voi asettaa vapautuksen myöntämisen edellytykseksi vastavuoroisuuden.

VII   OSASTO

TERAPEUTTISTEN AINEIDEN, LÄÄKKEIDEN, KOE-ELÄINTEN JA BIOLOGISTEN TAI KEMIALLISTEN AINEIDEN MAAHANTUONTI

1   LUKU

Tutkimukseen tarkoitetut koe-eläimet ja biologiset tai kemialliset aineet

36 artikla

1.   Maahantuonnissa on vapautettava verosta:

a)	erityisesti laboratoriokäyttöön valmistellut ja siihen vastikkeetta osoitetut eläimet;

b)	biologiset tai kemialliset aineet, jotka tuodaan yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta 28 päivänä maaliskuuta 1983 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 (6) 60 artiklassa vahvistetuin rajoituksin ja edellytyksin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava eläimiin ja biologisiin tai kemiallisiin aineisiin, jotka on tarkoitettu

a)	pääasiassa opetusta tai tieteellistä tutkimusta harjoittavien julkisten taikka yleishyödyllisten laitosten käyttöön sekä pääasiassa opetusta tai tieteellistä tutkimusta harjoittavien julkisten taikka yleishyödyllisten laitosten osastojen käyttöön;

b)	sellaisten pääasiassa opetusta tai tieteellistä tutkimusta harjoittavien yksityisten laitosten käyttöön, joille jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet luvan vastaanottaa näitä esineitä verosta vapautettuina.

2   LUKU

Ihmisalkuperää olevat terapeuttiset aineet sekä veri- ja kudosryhmän määritysreagenssit

37 artikla

1.   Rajoittamatta direktiivin 2006/112/EY 143 artiklan a alakohdassa säädetyn vapautuksen soveltamista ja jollei tämän direktiivin 38 artiklasta muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta:

a)	ihmisalkuperää olevat terapeuttiset aineet;

b)	veriryhmän määritysreagenssit;

c)	kudosryhmän määritysreagenssit.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetaan

a)	’ihmisalkuperää olevilla terapeuttisilla aineilla’ ihmisverta ja sen johdannaisia (ihmisen kokoveri, kuivattu ihmisveren plasma, ihmisveren albumiini sekä tasapainotetut ihmisveren plasmaproteiini-, ihmisveren immunoglobuliini- ja fibrinogeeniliuokset);

b)	’veriryhmän määritysreagensseilla’ kaikkia ihmis-, eläin-, kasvi- tai muuta alkuperää olevia veriryhmän määrityksessä ja veren yhteensopimattomuuksien selvittämisessä käytettäviä reagensseja;

c)	’kudosryhmän määritysreagensseilla’ kaikkia ihmis-, eläin-, kasvi- tai muuta alkuperää olevia ihmiskudosryhmän määrityksessä käytettäviä reagensseja.

38 artikla

Vapautus on rajoitettava tuotteisiin, jotka on:

a)	tarkoitettu toimivaltaisten viranomaisten hyväksymille elimille tai laboratorioille yksinomaan lääketieteelliseen tai tieteelliseen käyttöön, joka ei ole kaupallista;

b)	varustettu lähtömaan tai -alueen valtuuttaman elimen antamalla vaatimustenmukaisuustodistuksella;

c)	pakattu erityisellä tunnistusmerkinnällä varustettuun säiliöön.

39 artikla

Vapautuksen on käsitettävä ihmisalkuperää olevien terapeuttisten aineiden sekä veri- ja kudosryhmän määritysreagenssien kuljetukseen välttämättä tarvittavat erityiset pakkauspäällykset sekä lähetyksiin mahdollisesti sisältyvät niiden käytössä tarvittavat liuottimet ja lisätarvikkeet.

3   LUKU

Lääketuotteiden laadunvalvonnassa käytettävät vertailuaineet

40 artikla

Verosta on vapautettava lähetykset, jotka sisältävät näytteitä lääketuotteiden valmistukseen käytettävien aineiden laadunvalvontaan tarkoitetuista Maailman terveysjärjestön hyväksymistä vertailuaineista ja jotka on osoitettu jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten näitä vapautettuja lähetyksiä vastaanottamaan hyväksymille vastaanottajille.

4   LUKU

Kansainvälisissä urheilutapahtumissa käytettävät lääkevalmisteet

41 artikla

Kansainvälisiin urheilutapahtumiin osallistuville henkilöille tai eläimille tarkoitetut lääke- tai eläinlääketieteelliset lääkevalmisteet on maahantuonnissa vapautettava veroista tarvittavissa määrin näiden henkilöiden tai eläinten tarpeiden täyttämiseksi niiden yhteisössä oleskelun ajan.

VIII   OSASTO

AVUSTUS- TAI HYVÄNTEKEVÄISYYSJÄRJESTÖILLE OSOITETUT TAVARAT

1   LUKU

Yleinen säännös

42 artikla

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa 2, 3 ja 4 luvun perusteella vapautukseen oikeutettujen tavaroiden määriä tai arvoja mahdollisten väärinkäytösten korjaamiseksi ja vakavien kilpailun vääristymien estämiseksi.

2   LUKU

Yleisiin tarkoituksiin maahan tuodut tavarat

43 artikla

1.   Jollei 44, 45 ja 46 artiklasta muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta:

a)	valtion laitosten tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien muiden avustus- tai hyväntekeväisyysjärjestöjen vastikkeetta hankkimat ja maahan tuomat puutteenalaisille henkilöille vastikkeetta jaeltaviksi tarkoitetut perustarvikkeet;

b)

yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen henkilön tai elimen ilman kaupallista tarkoitusta valtion laitoksille tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymille muille avustus- tai hyväntekeväisyysjärjestöille vastikkeetta osoittamat, puutteenalaisten henkilöiden hyväksi järjestetyissä satunnaisissa hyväntekeväisyystilaisuuksissa harjoitettuun varojenhankintaan tarkoitetut kaikenlaiset tavarat;

c)

yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen henkilön tai elimen ilman kaupallista tarkoitusta toimivaltaisten viranomaisten hyväksymille avustus- tai hyväntekeväisyysjärjestöille vastikkeetta osoittamat, yksinomaan niiden toiminnan tarpeisiin ja niiden avustus- tai hyväntekeväisyystavoitteiden toteuttamiseksi tarkoitetut varusteet ja toimistotarvikkeet.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa ’perustarvikkeilla’ tarkoitetaan henkilön välittömien tarpeiden tyydyttämiselle välttämättömiä tavaroita, kuten elintarvikkeita, lääkkeitä, vaatteita ja vuodevaatteita.

44 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a)	alkoholituotteet;

b)	tupakat ja tupakkatuotteet;

c)	kahvi ja tee;

d)	muut moottoriajoneuvot kuin ambulanssit.

45 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaisille elimille, joiden kirjanpito mahdollistaa toimivaltaisille viranomaisille näiden toimintojen tarkastukset ja jotka antavat tarpeellisina pidettävät takuut.

46 artikla

1.   Vapautuksen saanut elin ei saa lainata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa 43 artiklassa tarkoitettuja tavaroita muihin kuin mainitun artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädettyihin tarkoituksiin ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan elimelle, johon sovelletaan 43 ja 45 artiklan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä elin käyttää kyseisiä tavaroita tähän vapautukseen oikeuttaviin tarkoituksiin.

Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maahantuonnista maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

47 artikla

1.   Edellä 43 artiklassa tarkoitettujen elinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä tai aikovat käyttää maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita muihin kuin mainitussa artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Sellaisten elinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä, omistukseen jäävistä tavaroista on kannettava maahantuonnissa asianmukainen mainittujen edellytysten täyttymisen lakatessa voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

3.   Vapautuksen saaneen elimen muihin kuin 43 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin käyttämistä tavaroista on kannettava maahantuonnissa asianmukainen niiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

3   LUKU

Vammaisten henkilöiden hyväksi maahan tuotavat tavarat

48 artikla

1.   Maahantuonnissa on vapautettava verosta näkövammaisten ja muiden fyysisesti tai psyykkisesti vammaisten koulutukseen, työllistämiseen tai näiden sosiaalisten olojen parantamiseen erityisesti suunnitellut tavarat,

a)	joita tuovat maahan laitokset tai järjestöt, joiden pääasiallisena tarkoituksena on vammaisten koulutus tai auttaminen ja jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet vastaanottamaan näitä esineitä verosta vapautettuina; ja

b)	jotka osoitetaan vastikkeetta ja ilman lahjoittajan kaupallista tarkoitusta tällaiselle laitokselle tai järjestölle.

2.   Vapautusta on sovellettava kyseisiin esineisiin kuuluviin varaosiin, osiin tai erityisiin lisätarvikkeisiin sekä näiden esineiden huoltoon, tarkastukseen, säätöön tai korjaukseen käytettäviin välineisiin, jos nämä varaosat, osat, lisätarvikkeet tai välineet tuodaan maahan samanaikaisesti näiden esineiden kanssa tai jos ne myöhemmin maahan tuotuina voidaan tunnistaa näiden aikaisemmin tuotujen verosta vapautettujen esineiden yhteyteen tarkoitetuiksi tai jos niille voitaisiin myöntää vapautus pyydettäessä vapautusta kyseisille varaosille, osille, erityisille lisätarvikkeille tai välineille.

3.   Maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin näkövammaisten ja muiden vammaisten koulutukseen, työllistämiseen tai sosiaalisten olojen parantamiseen.

49 artikla

1.   Vapautuksen saaneet laitokset tai järjestöt voivat ilman voittoa tavoittelevaa tarkoitusta lainata, antaa vuokralle tai luovuttaa maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita 48 artiklassa tarkoitetuille henkilöille, joiden hyväksi ne toimivat, tarvitsematta maksaa arvonlisäveroa maahantuonnissa.

2.   Lainausta, vuokrausta tai luovutusta ei saa suorittaa muissa kuin 1 kohdassa säädetyissä tarkoituksissa ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

Jos tällainen lainaus, vuokraus tai luovutus suoritetaan tähän vapautukseen oikeutetun laitoksen tai järjestön hyväksi, vapautus pysyy voimassa, jos tämä laitos tai järjestö käyttää kyseisiä tavaroita tähän vapautukseen oikeuttaviin tarkoituksiin.

Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maahantuonnissa maksetaan ennakolta arvonlisävero lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukaan sekä toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

50 artikla

1.   Edellä 48 artiklassa tarkoitettujen laitosten tai järjestöjen, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä tai aikovat käyttää maahantuonnissa verosta vapautettua tavaraa muihin kuin mainitussa artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Sellaisten laitosten tai järjestöjen, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä, omistukseen jäävistä esineistä on kannettava maahantuonnissa asianmukainen mainittujen edellytysten täyttymisen lakatessa voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

3.   Vapautuksen saaneen laitoksen tai järjestön muihin kuin 48 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin käyttämistä esineistä on kannettava maahantuonnissa asianmukainen niiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

4   LUKU

Katastrofien uhrien hyväksi maahan tuotavat tavarat

51 artikla

Jollei 52–57 artiklasta muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta valtion laitosten tai toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien muiden avustus- tai hyväntekeväisyysjärjestöjen tuomat tavarat, joita on tarkoitus:

a)	jakaa vastikkeetta yhden tai usean jäsenvaltion aluetta kohtaavan katastrofin uhreille; tai

b)	saattaa vastikkeetta tällaisten katastrofien uhrien käyttöön tavaroiden pysyessä kyseisten elinten omistuksessa.

Vapautus on myönnettävä maahantuonnissa samoin edellytyksin myös avustusyksiköiden avustustoiminnan ajaksi omiin tarpeisiinsa maahan tuomille tavaroille.

52 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä tuhoalueiden uudelleenrakennukseen tarkoitetut materiaalit ja varusteet.

53 artikla

Vapautuksen myöntäminen edellyttää komission päätöstä, jonka se tekee kiireellisesti kyseisen jäsenvaltion tai kyseisten jäsenvaltioiden pyynnöstä neuvoteltuaan muiden jäsenvaltioiden kanssa. Päätöksessä on tarvittaessa määrättävä vapautuksen soveltamisalasta ja -edellytyksistä.

Odotettaessa ilmoitusta komission päätöksestä katastrofin kohtaamat jäsenvaltiot voivat sallia arvonlisäveron maksamisen lykkäämisen, kun tavarat tuodaan 51 artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, jos maahan tuova elin sitoutuu maksamaan arvonlisäveron, jollei vapautusta myönnetä.

54 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaisille elimille, joiden kirjanpito mahdollistaa toimivaltaisille viranomaisille näiden toimintojen tarkastukset ja jotka antavat tarpeellisina pidettävät takuut.

55 artikla

1.   Vapautuksen saanut elin ei saa lainata, antaa vuokralle tai vastikkeellisesti taikka vastikkeetta luovuttaa 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja tavaroita muutoin kuin mainitussa artiklassa säädetyin edellytyksin ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan elimelle, johon voidaan soveltaa 51 artiklan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä elin käyttää kyseisiä tavaroita tähän vapautukseen oikeuttaviin tarkoituksiin.

Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

56 artikla

1.   Edellä 51 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitettuja tavaroita ei katastrofien uhrien lakattua käyttämästä niitä saa lainata, antaa vuokralle tai luovuttaa vastikkeellisesti tai vastikkeetta ilmoittamatta asiasta ennakolta toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Jos tavaroita lainataan, annetaan vuokralle tai luovutetaan elimelle, johon voidaan soveltaa 51 artiklan mukaista vapautusta, tai tarvittaessa elimelle, johon voidaan soveltaa 43 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista vapautusta, vapautus pysyy voimassa, jos tämä elin käyttää kyseisiä tavaroita tällaisiin vapautuksiin oikeuttaviin tarkoituksiin.

Muutoin lainaus, vuokraus tai luovutus edellyttää, että maksetaan ennakolta lainaus-, vuokraus- tai luovutuspäivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

57 artikla

1.   Edellä 51 artiklassa tarkoitettujen elinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä tai aikovat käyttää maahantuonnissa verosta vapautettuja tavaroita muihin kuin mainitussa artiklassa säädettyihin tarkoituksiin, on ilmoitettava asiasta toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Sellaisten elinten, jotka eivät enää täytä vapautuksen myöntämisen edellytyksiä, omistukseen jääville tavaroille myönnetty vapautus pysyy voimassa, jos tavarat luovutetaan tämän luvun mukaisesti myönnettävään vapautukseen oikeutetulle elimelle tai tarvittaessa 43 artiklan mukaisesti myönnettävään vapautukseen oikeutetulle elimelle, jos kyseinen elin käyttää kyseisiä tavaroita näihin vapautuksiin oikeuttaviin tarkoituksiin. Muutoin näistä tavaroista on maahantuonnissa kannettava asianmukainen mainittujen edellytysten täyttymisen lakatessa voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

3.   Vapautuksen saaneen elimen muihin kuin tässä luvussa säädettyihin tarkoituksiin käyttämistä tavaroista on maahantuonnissa kannettava asianmukainen niiden muuhun käyttöön ottamisen päivänä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

IX   OSASTO

TIETTYIHIN KANSAINVÄLISIIN SUHTEISIIN LIITTYVÄ MAAHANTUONTI

1   LUKU

Kunniamerkit ja kunniapalkinnot

58 artikla

Asianomaisten esittämien toimivaltaisten viranomaisten hyväksymien todisteiden perusteella ja muiden kuin luonteeltaan kaupallisten toimien ollessa kyseessä on maahantuonnissa vapautettava verosta:

a)	kunniamerkit, jotka kolmannen maan hallitus myöntää yhteisössä pysyvästi asuville henkilöille;

b)

pokaalit, mitalit ja vastaavat luonteeltaan pääasiassa vertauskuvalliset esineet, jotka kolmannessa maassa tai kolmannella alueella annetaan yhteisössä pysyvästi asuville henkilöille tunnustuksena näiden toiminnasta esimerkiksi taiteen, tieteen, urheilun tai julkisen palvelun alalla taikka tunnustuksena näiden ansioista tietyissä tapahtumissa ja jotka kyseiset henkilöt itse tuovat maahan;

c)	pokaalit, mitalit ja vastaavat luonteeltaan pääasiassa vertauskuvalliset esineet, jotka kolmannen maan tai kolmannen alueen viranomaiset tai henkilöt antavat vastikkeetta käytettäviksi b alakohdan mukaisiin tarkoituksiin yhteisön alueella;

d)

vertauskuvalliset vähäarvoiset palkinnot, pokaalit ja muistoesineet, jotka on tarkoitettu annettaviksi vastikkeetta liikekokouksissa tai vastaavissa kansainvälisissä tilaisuuksissa henkilöille, joiden pysyvä asuinpaikka on kolmannessa maassa tai kolmannella alueella, ja jotka luonteeltaan, yksikköarvoltaan ja muilta ominaisuuksiltaan eivät ilmennä mitään kaupallista tarkoitusta.

2   LUKU

Kansainvälisten suhteiden yhteydessä saadut lahjat

59 artikla

Jollei 60 ja 61 artiklasta muuta johdu, ja sanotun kuitenkaan tarvittaessa rajoittamatta kansainvälisessä matkustajaliikenteessä sovellettavia säännöksiä, maahantuonnissa on vapautettava verosta tavarat, jotka:

a)	kolmanteen maahan tai kolmannelle alueelle virallisen vierailun tehneet henkilöt tuovat saatuaan nämä tavarat lahjaksi isäntäviranomaisilta vierailun yhteydessä;

b)	yhteisöön viralliselle vierailulle saapuvat henkilöt tuovat maahan annettaviksi lahjaksi isäntäviranomaisille vierailun yhteydessä;

c)

kolmannen maan tai kolmannen alueen viranomainen, julkisyhteisö tai yleishyödyllistä toimintaa harjoittava ryhmittymä antaa lahjaksi taikka ystävyyden tai suosion osoitukseksi sellaiselle viranomaiselle, julkisyhteisölle tai yleishyödyllistä toimintaa harjoittavalle ryhmittymälle, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet vastaanottamaan tällaisia tavaroita verosta vapautettuina tuontijäsenvaltiossa.

60 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä alkoholituotteet, tupakat ja tupakkatuotteet.

61 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos

a)	lahjaksi annettavat esineet annetaan satunnaisesti;

b)	esineiden luonne, arvo tai määrä ei ilmennä mitään kaupallista tarkoitusta;

c)	esineitä ei käytetä kaupallisiin tarkoituksiin.

3   LUKU

Hallitsijoiden ja valtionpäämiesten käyttöön tarkoitetut tavarat

62 artikla

1.   Toimivaltaisten viranomaisten vahvistamin rajoituksin ja edellytyksin on maahantuonnissa vapautettava:

a)	hallitsijoille ja valtionpäämiehille annettavat lahjat;

b)	kolmannen maan hallitsijoiden ja valtionpäämiesten sekä näiden virallisten edustajien yhteisöön tekemien virallisten vierailujen aikana käytettäviksi tai kulutettaviksi tarkoitetut tavarat.

2.   Tuontijäsenvaltio voi asettaa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun vapautuksen myöntämisen edellytykseksi vastavuoroisuuden.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua vapautusta sovelletaan myös sellaisiin henkilöihin, jotka kansainvälisellä tasolla ovat oikeutettuja vastaaviin etuoikeuksiin kuin hallitsija tai valtionpäämies.

X   OSASTO

KAUPAN EDISTÄMISEKSI TARKOITETTUJEN TAVAROIDEN MAAHANTUONTI

1   LUKU

Vähäarvoiset tavaranäytteet

63 artikla

1.   Maahantuonnissa on vapautettava verosta vähäarvoiset tavaranäytteet, joita voidaan käyttää ainoastaan niiden edustamaan tavaralajiin kuuluvien tavaroiden tilausten hankintaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 67 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamista.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa vapautuksen myöntämisen edellytykseksi, että tietyt esineet on repimällä, lävistämällä, pysyvästi ja selvästi merkitsemällä tai muulla tavoin tehtävä lopullisesti käyttökelvottomiksi tuhoamatta kuitenkaan niiden tavaranäytteen luonnetta.

3.   Edellä 1 kohdassa ’tavaranäytteellä’ tarkoitetaan tavararyhmää edustavia esineitä, jotka esillepanonsa ja kunkin tavaran lajin tai laadun osalta tarjotun määränsä vuoksi soveltuvat ainoastaan kaupan edistämiseen.

2   LUKU

Mainontaan tarkoitetut painotuotteet ja mainosesineet

64 artikla

Jollei 65 artiklasta muuta johdu, verosta on vapautettava mainontaan tarkoitetut painotuotteet kuten luettelot, hinnastot, käyttöohjeet tai kaupalliset esitteet, jotka liittyvät

a)	yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen henkilön myymiin tai vuokraamiin tavaroihin;

b)	yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneen henkilön tarjoamiin kuljetus- tai pankkipalvelujen taikka kaupallisten vakuutuspalvelujen suorituksiin.

65 artikla

1.   Vapautus on rajoitettava sellaisiin mainontaan tarkoitettuihin painotuotteisiin, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

a)	painotuotteissa on oltava selkeästi merkittynä sen yrityksen nimi, joka tuottaa, myy tai antaa vuokralle niitä tavaroita tai tarjoaa niitä palvelujen suorituksia, joihin painotuotteet liittyvät;

b)	kussakin lähetyksessä saa olla ainoastaan yksi asiakirja tai yksi kappale kutakin asiakirjaa, jos lähetys käsittää useita asiakirjoja;

c)	painotuotteet eivät saa kuulua saman lähettäjän samalle vastaanottajalle osoittamaan koottuun lähetykseen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, useita kappaleita samaa asiakirjaa käsittävät lähetykset voidaan kuitenkin vapauttaa verosta, jos niiden kokonaisbruttopaino on enintään 1 kilogramma.

66 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta myös toimittajien asiakkailleen vastikkeetta osoittamat, vailla varsinaista kaupallista arvoa olevat mainosesineet, joita ei voida käyttää muihin kuin mainostarkoituksiin.

3   LUKU

Näyttelyssä tai vastaavassa tilaisuudessa käytettävät tai kulutettavat tavarat

67 artikla

1.   Jollei 68, 69, 70 ja 71 artiklasta muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta:

a)	pienet näytteet, jotka edustavat näyttelyyn tai vastaavaan tilaisuuteen tarkoitettuja tavaroita;

b)	tavarat, jotka tuodaan yksinomaan niiden esittelemistä varten taikka näyttelyssä tai vastaavassa tilaisuudessa näytteillä olevien koneiden ja laitteiden esittelemistä varten;

c)	erilaiset vähäarvoiset materiaalit, kuten maalit, lakat tai seinäpaperit, joita on tarkoitus käyttää näyttelyn tai vastaavan tilaisuuden tilapäisten, käytön jälkeen hävitettävien näyttelyosastojen rakentamiseen, ylläpitoon ja koristamiseen;

d)	vastikkeetta toimitettavat painotuotteet, luettelot, esitteet, hinnastot, mainosjulisteet, kuvitetut tai kuvittamattomat kalenterit, kehystämättömät valokuvat ja muut esineet, joita on tarkoitus käyttää näyttelyssä tai vastaavassa tilaisuudessa esiteltävien tavaroiden mainostamiseen.

2.   Edellä 1 kohdassa ’näyttelyllä tai vastaavalla tilaisuudella’ tarkoitetaan:

a)	kaupan, teollisuuden, maatalouden tai pienteollisuuden näyttelyjä, messuja, esittelyjä ja vastaavia tilaisuuksia;

b)	ensisijaisesti hyväntekeväisyystarkoituksessa järjestettyjä näyttelyjä tai vastaavia tilaisuuksia;

c)	ensisijaisesti tieteen, tekniikan, käsityönteon, taiteen, kasvatuksen tai kulttuurin, urheilun, uskonnon tai kultin, ammattiyhdistysliikkeen, matkailun taikka kansojen keskinäisen ymmärtämyksen edistämiseksi järjestettyjä näyttelyjä tai vastaavia tilaisuuksia;

d)	kansainvälisten järjestöjen tai yhteenliittymien edustajien kokouksia;

e)	virallisia juhlamenoja ja muistotilaisuuksia.

Yksityisiä tavaroiden myymiseksi myymälöissä tai liiketiloissa järjestettyjä näyttelyjä ei kuitenkaan tarkoiteta tässä määritelmässä.

68 artikla

Edellä 67 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava tavaranäytteisiin, jotka:

a)	tuodaan maahan vastikkeetta sellaisinaan tai saadaan tilaisuudessa irtotavarana maahan tuoduista tavaroista;

b)	käytetään ainoastaan jaeltaviksi vastikkeetta tilaisuuden yleisölle niiden henkilöiden käyttöön tai kulutukseen, joille ne jaetaan;

c)	ovat tunnistettavissa yksikköarvoltaan vähäarvoisiksi mainosnäytteiksi;

d)	eivät sovellu helposti markkinoitaviksi ja on tarvittaessa pakattu pakkauksiin, jotka sisältävät tavaraa vähemmän kuin pienimmät saman tavaran varsinaisesti kaupan olevat pakkaukset;

e)	kulutetaan paikalla tilaisuuden yhteydessä, jos kyse on elintarvikkeista ja juomista, joita ei ole pakattu d alakohdan mukaisesti;

f)	kokonaisarvoltaan ja määrältään ovat asianmukaisessa suhteessa tilaisuuden luonteeseen, kävijöiden lukumäärään ja näytteilleasettajan osallistumisen merkitykseen.

69 artikla

Edellä 67 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava tavaroihin, jotka

a)	kulutetaan tai hävitetään tilaisuuden aikana, ja

b)	ovat kokonaisarvoltaan ja määrältään asianmukaisessa suhteessa tilaisuuden luonteeseen, kävijöiden lukumäärään ja näytteilleasettajan osallistumisen merkitykseen.

70 artikla

Edellä 67 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu vapautus on rajoitettava mainontaan tarkoitettuihin painotuotteisiin ja mainosesineisiin, jotka:

a)	on tarkoitettu ainoastaan jaeltaviksi yleisölle vastikkeetta tilaisuuden tapahtumapaikalla;

b)	ovat kokonaisarvoltaan ja määrältään asianmukaisessa suhteessa tilaisuuden luonteeseen, kävijöiden lukumäärään ja näytteilleasettajan osallistumisen merkitykseen.

71 artikla

Edellä 67 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetun vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä:

a)	alkoholituotteet;

b)	tupakat ja tupakkatuotteet;

c)	polttoaineet.

XI   OSASTO

TUTKIMUS-, ANALYYSI- TAI KOEKÄYTTÖÖN MAAHAN TUOTAVAT TAVARAT

72 artikla

Jollei 73–78 artiklasta muuta johdu, on maahantuonnissa vapautettava verosta tavarat, jotka tuodaan maahan niiden koostumuksen, laadun tai muiden teknisten ominaisuuksien selvittämiseksi taikka tiedotustarkoituksessa tai teollisessa taikka kaupallisessa tutkimustarkoituksessa suoritettavaan tutkimus-, analyysi- tai koekäyttöön.

73 artikla

Vapautuksen myöntämisen edellytyksenä on, että tutkittavat, analysoitavat tai kokeisiin käytettävät tavarat kokonaan kulutetaan tai hävitetään tutkimusten, analyysien tai kokeiden yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 76 artiklan soveltamista.

74 artikla

Vapautuksen ulkopuolelle on jätettävä sinänsä kaupanedistämistoimiksi tarkoitetuissa tutkimuksissa, analyyseissa tai kokeissa käytettävät tavarat.

75 artikla

Vapautus voidaan myöntää ainoastaan sellaisille tavaroiden määrille, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä sen tarkoituksen toteuttamiseksi, jota varten ne on tuotu maahan. Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava nämä määrät kussakin tapauksessa kyseisen tarkoituksen huomioon ottaen.

76 artikla

1.   Vapautus on ulotettava tavaroihin, joita ei kokonaan kuluteta tai hävitetä tutkimusten, analyysien tai kokeiden yhteydessä, jos jäljelle jäävät tuotteet toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ja valvonnassa:

a)	hävitetään kokonaan tai tehdään kaupallisesti arvottomiksi tutkimusten, analyysien tai kokeiden päättyessä; taikka

b)	luovutetaan kuluja aiheuttamatta valtionkassaan, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään tästä mahdollisuudesta; tai

c)	asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa viedään yhteisön ulkopuolelle.

2.   Edellä 1 kohdassa ’jäljelle jäävillä tuotteilla’ tarkoitetaan tutkimuksista, analyyseistä tai kokeista saatavia tuotteita taikka tavaroita, joita ei tosiasiallisesti käytetä.

77 artikla

Muulloin kuin 76 artiklan 1 kohdan säännöksiä sovellettaessa 72 artiklassa tarkoitetuista tutkimuksista, analyyseistä tai kokeista jäljelle jäävistä tuotteista on maksettava maahantuonnissa asianmukainen tutkimusten, analyysien tai kokeiden päättyessä voimassa olevan kannan mukainen arvonlisävero toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

Asianomainen voi kuitenkin toimivaltaisten viranomaisten suostumuksella ja valvonnassa muuttaa jäljelle jäävät tuotteet jätteeksi tai romuksi. Tällöin maahantuonnissa on kannettava jätteeksi tai romuksi muuttamisen päivänä jätteestä tai romusta kannettava vero.

78 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava tutkimusten, analyysien tai kokeiden suorittamisen määräajat sekä hallinnolliset muodollisuudet sen varmistamiseksi, että tavarat käytetään säädettyihin tarkoituksiin.

XII   OSASTO

ERINÄISET MAAHANTUONNIT

1   LUKU

Tekijänoikeuksien, teollisoikeuksien tai kaupallisten oikeuksien suojaamisesta vastaaville toimivaltaisille elimille tarkoitetut lähetykset

79 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta tavaramerkit, mallit tai piirustukset ja niihin liittyvät asiakirjat sekä keksintöpatenttien tai vastaavien patenttien hakemusasiakirjat, jotka on osoitettu tekijänoikeuksien, teollisoikeuksien tai kaupallisten oikeuksien suojaamisesta vastaaville toimivaltaisille elimille.

2   LUKU

Matkailuun liittyvä tietoaineisto

80 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta:

a)

vastikkeetta jaeltaviksi tarkoitetut asiakirjat (lehtiset, esitteet, kirjat, aikakauslehdet, opaskirjat, kehystetyt tai kehystämättömät julisteet, kehystämättömät valokuvat ja valokuvien suurennokset, kuvitetut tai kuvittamattomat maantieteelliset kartat, ikkunakoristeet ja kuvakalenterit), joiden pääasiallisena tarkoituksena on edistää yleisön ulkomaanmatkoja, erityisesti osallistumista kulttuurin, matkailun, urheilun, uskonnon tai ammatillisten alojen kokouksiin tai tilaisuuksiin, jos nämä asiakirjat sisältävät enintään 25 prosenttia yksityistä kaupallista mainontaa ja jos ne ovat yleisluonteeltaan selvästi matkailun edistämiseen tarkoitettuja;

b)

virallisten matkailuelinten tai jonkun muun näiden tuella julkaisemat ulkomaisten hotellien luettelot ja vuosikirjat sekä ulkomailla käytettävien kuljetuspalvelujen aikataulut, jos nämä asiakirjat on tarkoitettu jaeltaviksi vastikkeetta ja sisältävät enintään 25 prosenttia yksityistä kaupallista mainontaa;

c)

virallisten kansallisten matkailuelinten akkreditoimille edustajille tai nimeämille kirjeenvaihtajille lähetetty tekninen materiaali, jota ei ole tarkoitettu jaeltavaksi, toisin sanoen vuosikirjat, puhelin- tai teleksiluettelot, hotelliluettelot, messuluettelot, vähäarvoiset pienteollisuuden tuotteiden näytteet sekä museoita, yliopistoja, kylpylöitä tai muita vastaavia laitoksia käsittelevät asiakirjat.

3   LUKU

Erinäiset asiakirjat ja esineet

81 artikla

1.   Maahantuonnissa on vapautettava verosta:

a)	jäsenvaltioiden julkisille laitoksille vastikkeetta osoitetut asiakirjat;

b)	vastikkeetta jaeltaviksi tarkoitetut ulkomaisten hallitusten ja virallisten kansainvälisten elinten julkaisut;

c)	yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneiden elinten järjestämiin vaaleihin tarkoitetut äänestysliput;

d)	jäsenvaltioiden tuomioistuimiin tai muihin virallisiin laitoksiin todisteiksi tai muihin vastaaviin tarkoituksiin osoitetut esineet;

e)	julkisten laitosten tai pankkilaitosten väliseen tavanomaiseen tietojenvaihtoon liittyvät nimikirjoitusnäytteet ja nimikirjoituksia koskevat painetut kiertokirjeet;

f)	jäsenvaltioiden keskuspankeille osoitetut viralliset painotuotteet;

g)	yhtiöiden, joiden kotipaikka ei ole yhteisössä, laatimat kertomukset, toimintakertomukset, tiedotteet, esitteet, merkintätiedotteet ja muut asiakirjat, jotka on tarkoitettu näiden yhtiöiden arvopapereiden haltijoille tai merkitsijöille;

h)	tallenteet (reikäkortit, äänitallenteet, mikrokortit jne.), joita käytetään tiedon välittämiseen vastikkeetta vastaanottajalle, jos vapautus ei johda väärinkäytöksiin tai merkittäviin kilpailun vääristymiin;

i)	kansainvälisissä kokouksissa, konferensseissa tai kongresseissa käytettäviksi tarkoitetut asiakirjakansiot, arkistot, lomakkeet ja muut asiakirjat sekä näiden tilaisuuksien pöytäkirjat;

j)	suunnitelmat, tekniset piirustukset, laskelmat, kuvaukset ja muut vastaavat asiakirjat, jotka tuodaan maahan tilausten saamiseksi tai toimittamiseksi yhteisön ulkopuolelle taikka yhteisössä järjestettyyn kilpailuun osallistumiseksi;

k)	yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneiden laitosten yhteisössä järjestämissä tutkimuksissa käytettäviksi tarkoitetut asiakirjat;

l)	kansainvälisten yleissopimusten mukaisen kansainvälisen kulkuneuvo- tai tavaraliikenteen virallisiksi asiakirjoiksi tarkoitetut lomakkeet;

m)	yhteisön ulkopuolella sijaitsevien kuljetusyritysten tai hotelliyritysten yhteisöön sijoittautuneille matkatoimistoille lähettämät lomakkeet, liput, kuljetusasiakirjat ja muut asiakirjat;

n)	käytetyt lomakkeet ja kuljetusasiakirjat, konossementit, rahtikirjat ja muut kaupalliset asiakirjat tai toimistoasiakirjat;

o)	yhteisön ulkopuolelle sijoittautuneiden yhteenliittymien yhteisössä sijaitseville vastaaville yhteenliittymille näiden jaeltaviksi osoittamat kansallisten tai kansainvälisten viranomaisten viralliset painotuotteet ja kansainvälisten mallien mukaiset painotuotteet;

p)	uutistoimistoille tai sanomalehtien taikka aikakauslehtien julkaisijoille osoitetut valokuvat, diapositiivit ja valokuvanegatiivit, myös otsikoidut;

q)	Yhdistyneiden Kansakuntien tai sen erityisjärjestön tuottamat liitteessä I tarkoitetut esineet niiden käyttötarkoituksesta riippumatta;

r)	myyntiin tarkoittamattomat opetus-, tieteellis- tai kulttuuriluonteiset keräilyesineet ja taide-esineet, joita tuovat maahan museot, galleriat ja muut sellaiset laitokset, jotka jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet vastaanottamaan näitä esineitä verosta vapautettuina;

s)

viejämaahan tai -alueelle sijoittautuneiden viejämaan tai -alueen viranomaisten, kansainvälisten yhteisöjen, julkisyhteisöjen ja julkisoikeudellisten laitosten ilmaisuvälineenä toimivien virallisten julkaisujen maahantuonti sekä painotuotteet, jotka ulkomaiset jäsenvaltioissa virallisesti poliittisiksi tunnistetut järjestöt jakavat Euroopan parlamentin vaalien tai alkuperämaassa järjestettyjen kansallisten vaalien yhteydessä, jos nämä julkaisut ja painotuotteet ovat olleet viejämaassa tai -alueella verollisia eikä niiden vienti ole ollut verotonta.

2.   Edellä 1 kohdan r alakohdassa tarkoitettu vapautus voidaan myöntää ainoastaan, jos nämä esineet tuodaan maahan vastikkeetta tai jos ne tuodaan maahan vastikkeellisesti mutta eivät ole verovelvollisen luovuttamia.

4   LUKU

Ahtaukseen ja tavaroiden suojaamiseen kuljetuksen aikana käytettävät lisämateriaalit

82 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta erilaiset materiaalit kuten köydet, oljet, kankaat, paperit ja kartongit, puu ja muovimateriaalit, joita käytetään ahtaukseen ja tavaroiden suojaamiseen, lämmöltä suojaaminen mukaan lukien, niiden yhteisön alueella tapahtuvan kuljetuksen aikana, jos

a)	ne eivät tavallisesti sovellu uudelleen käytettäviksi; ja

b)	niistä suoritettu vastike sisältyy direktiivin 2006/112/EY VII osaston 4 luvussa määriteltyyn veron perusteeseen maahantuonnissa.

5   LUKU

Eläimille niiden kuljetuksen aikana tarkoitetut pahnat, rehut ja elintarvikkeet

83 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta eläinten kuljetukseen yhteisön alueella käytettäviin kulkuneuvoihin lastatut pahnat, rehut ja elintarvikkeet, jotka on tarkoitus antaa näille eläimille matkan aikana.

6   LUKU

Maamoottoriajoneuvoissa ja erikoiskonteissa olevat polttoaineet ja voiteluaineet

84 artikla

1.   Jollei 85, 86 ja 87 artiklasta muuta johdu, verosta on vapautettava:

a)	polttoaine, joka on i) yksityisajoneuvojen, hyötyajoneuvojen ja moottoripyörien tavanomaisissa polttoainesäiliöissä; ii) erikoiskonttien tavanomaisissa polttoainesäiliöissä;

b)	yksityisajoneuvojen ja moottoripyörien kannettavissa polttoainesäiliöissä oleva polttoaine enintään 10 litraan saakka ajoneuvoa kohti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta polttoaineiden hallussapitoa ja kuljetusta koskevien kansallisten säännösten soveltamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetaan:

a)

’hyötyajoneuvolla’ tieliikenteeseen käytettävää moottoriajoneuvoa (mukaan lukien perävaunulla varustettu tai perävaunuton traktori), joka rakenteeltaan ja varustukseltaan on tarkoitettu ja sopiva vastikkeellisesti tai vastikkeetta kuljettamaan enemmän kuin yhdeksän henkilöä, mukaan lukien kuljettaja, tai tavaroita, sekä muuhun erikoiskäyttöön kuin varsinaiseen kuljetukseen tarkoitettua tieliikenteeseen käytettävää ajoneuvoa;

b)	’yksityisajoneuvolla’ ajoneuvoa, joka ei täytä a alakohdassa määriteltyjä edellytyksiä;

c)

’tavanomaisella polttoainesäiliöllä’ i) valmistajan kaikkiin kyseisen tyyppisiin ajoneuvoihin pysyvästi sijoittamaa polttoainesäiliötä, jonka pysyvä sijoitus mahdollistaa polttoaineen suoran käytön sekä ajoneuvon kuljetukseen että tarvittaessa jäähdytysjärjestelmien ja muiden järjestelmien toimintaan kuljetuksen aikana: ii) valmistajan kaikkiin kyseisen tyyppisiin kontteihin pysyvästi sijoittamaa polttoainesäiliötä, jonka pysyvä sijoitus mahdollistaa polttoaineen suoran käytön kuljetuksen aikana sellaisten jäähdytysjärjestelmien ja muiden järjestelmien toimintaan, joilla erikoiskontit on varustettu;

d)

’erikoiskontilla’ jäähdytysjärjestelmiä, hapetusjärjestelmiä, lämmöneristysjärjestelmiä tai muita järjestelmiä varten sovitetuilla laitteilla erityisesti varustettua konttia. Ensimmäisen alakohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen säiliöiden lisäksi tavanomaisena polttoainesäiliönä on pidettävä myös moottoriajoneuvoon sovitettua kaasusäiliötä, joka mahdollistaa kaasun suoran käytön polttoaineena, sekä ajoneuvon mahdollisiin liitännäisjärjestelmiin sovitettua polttoainesäiliötä,

85 artikla

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa hyötyajoneuvojen tavanomaisissa polttoainesäiliöissä sekä erikoiskonteissa olevaa polttoainetta koskevan vapautuksen soveltamisen:

a)	200 litraan ajoneuvoa ja matkaa kohti, jos ajoneuvo saapuu kolmannesta maasta tai kolmannelta alueelta;

b)	200 litraan erikoiskonttia ja matkaa kohti.

86 artikla

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa maahantuonnissa verosta vapautettavan polttoaineen määrää:

a)	sellaisten hyötyajoneuvojen osalta, jotka suorittavat kansainvälisiä kuljetuksia kolmansista maista tai kolmansilta alueilta määräpaikkaan, joka sijaitsee linnuntietä enintään 25 kilometrin levyisellä jäsenvaltion raja-alueella, jos tällä alueella asuvat henkilöt suorittavat nämä kuljetukset;

b)	sellaisten yksityisajoneuvojen osalta, jotka kuuluvat kolmannen maan tai kolmannen alueen viereisellä linnuntietä enintään 15 kilometrin levyisellä raja-alueella asuville henkilöille.

87 artikla

1.   Vapautuksen saaja ei saa käyttää maahantuonnissa verosta vapautettuja polttoaineita muussa ajoneuvossa kuin siinä, jossa ne on tuotu maahan, eikä poistaa niitä tästä ajoneuvosta tai varastoida niitä, paitsi tämän ajoneuvon välttämättömien korjausten aikana, eikä luovuttaa niitä vastikkeellisesti tai vastikkeetta.

2.   Jos 1 kohtaa ei noudateta, kyseisten tuotteiden maahantuonnissa on kannettava arvonlisävero säännösten noudattamatta jättämisen tapahtuessa voimassa olevan kannan mukaisesti sekä toimivaltaisten viranomaisten kyseisenä päivänä tunnustamien tai hyväksymien tavaroiden lajien ja arvojen mukaan.

88 artikla

Vapautusta on sovellettava myös autoissa oleviin voiteluaineisiin, jotka vastaavat autojen toiminnan tavanomaisia kuljetuksen aikaisia tarpeita.

7   LUKU

Sodan uhrien muistomerkkien tai hautausmaiden rakentamiseen, ylläpitoon tai koristeluun tarkoitetut esineet

89 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta toimivaltaisten viranomaisten tähän tarkoitukseen hyväksymien järjestöjen maahan tuomat kaikentyyppiset esineet, joita on tarkoitus käyttää kolmannen maan yhteisössä haudattujen sodan uhrien hautausmaiden, hautapaikkojen ja muistomerkkien rakentamiseen, ylläpitoon tai koristeluun.

8   LUKU

Arkut, uurnat ja hautakoristeet

90 artikla

Maahantuonnissa on vapautettava verosta:

a)	ruumiita sisältävät arkut ja vainajien tuhkan sisältävät uurnat sekä näihin tavanomaisesti liittyvät kukat, seppeleet ja muut koristeet;

b)	yhteisön ulkopuolella asuvien, yhteisön alueella pidettäviin hautajaisiin saapuvien tai yhteisön alueella sijaitsevia hautoja koristamaan saapuvien henkilöiden maahan tuomat kukat, seppeleet ja muut koristeet, jos tämän maahantuonnin luonne tai määrä ei ilmennä mitään kaupallista tarkoitusta.

XIII   OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

91 artikla

Jos tämän direktiivin mukaan tiettyjen edellytysten on täytyttävä, jotta vapautus voidaan myöntää, asianomaisen on todistettava toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä tavalla, että nämä edellytykset ovat täyttyneet.

92 artikla

1.   Tätä direktiiviä sovellettaessa huomioon otettava euron vasta-arvo kansallisena valuuttana vahvistetaan kerran vuodessa. Sovellettavat kurssit ovat lokakuun ensimmäisen arkipäivän kurssit, ja ne tulevat voimaan seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta.

2.   Jäsenvaltiot voivat pyöristää euroina ilmoitettuja arvoja muunnettaessa saatavat kansallisena valuuttana ilmoitettavat määrät.

3.   Jäsenvaltiot voivat pitää muuttamattomina 1 kohdassa tarkoitetun vuotuisen tarkistuksen päivänä voimassa olevat vapautusten määrät, jos euroina ilmoitettuja vapautusten määriä muunnettaessa kansallisena valuuttana ilmoitettu vapautuksen määrä ennen 2 kohdassa tarkoitettua pyöristystä muuttuisi vähemmän kuin 5 prosenttia tai pienenisi.

93 artikla

Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa

a)	jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtyihin kulttuurin, tieteen tai tekniikan alan yhteistyösopimuksiin perustuvia etuoikeuksia tai koskemattomuuksia;

b)	jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä tehtyihin rajasopimuksiin perustuvia rajaliikenteen luonteesta johtuvia erityisvapautuksia;

c)

vapautuksia, jotka perustuvat Chicagossa 7 päivänä joulukuuta 1944 allekirjoitetun kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen osapuolina olevien kolmansien maiden kanssa vastavuoroisesti tehtyihin sopimuksiin, joiden tarkoituksena on mainitun yleissopimuksen liitteessä 9 olevien 4.42 ja 4.44 menettelytapasuosituksen täytäntöönpaneminen.

94 artikla

Kunnes kyseistä alaa koskevia yhteisön säännöksiä aletaan soveltaa, tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa maahantuontiin liittyviä vapautuksia, jotka myönnetään:

a)	kauppalaivaston merimiehille;

b)	työntekijöille, jotka palaavat kotimaahansa oleskeltuaan ammattitoimintansa vuoksi yhteisön ulkopuolella vähintään kuusi kuukautta.

95 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi antamistaan säännöksistä ja ilmaistava tarvittaessa, mitkä säännökset ne antavat pelkästään viittaamalla samansisältöisiin asetuksen (ETY) N:o 918/83 säännöksiin.

96 artikla

Kumotaan direktiivi 83/181/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä II olevassa A osassa tarkoitetuilla säädöksillä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä II olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

97 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

98 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  Lausunto annettu 11. maaliskuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL C 175, 28.7.2009, s. 123.

(3)  EYVL L 105, 23.4.1983, s. 38.

(4)  Katso liitteessä II oleva A osa.

(5)  EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

(6)  EYVL L 105, 23.4.1983, s. 1.

---

---

---

---