12.12.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 327/21

(1)

Ranska ilmoitti komissiolle 29 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellä RATP:n (Régie Autonome des Transports Parisiens, Pariisin liikennelaitos) eläkejärjestelmän rahoitusmallin uudistuksesta. Se toimitti komissiolle lisätietoja 29 päivänä syyskuuta 2006, 15 päivänä joulukuuta 2006 ja 4 päivänä huhtikuuta 2007 päivätyillä kirjeillä.

(2)

Komissio ilmoitti 10 päivänä lokakuuta 2007 päivätyllä kirjeellä Ranskalle päätöksestään aloittaa ilmoitetun toimenpiteen osalta EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely (jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’).

(3)

Menettelyn aloittamista koskeva päätös julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä15 päivänä tammikuuta 2008 (2).

(4)

Ranskan viranomaiset esittivät huomautuksensa 22 päivänä tammikuuta 2008 päivätyssä kirjeessään.

(5)

Komissio sai 19 päivänä helmikuuta 2008 huomautuksia asianomaisilta. Se toimitti nämä huomautukset Ranskalle lausuntoa varten ja sai sen lausunnon 3 päivänä huhtikuuta 2008 päivätyllä kirjeellä.

(6)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 23 päivänä huhtikuuta 2008, että Ranskan hallitus oli käynnistänyt syksyllä 2007 julkisten yhtiöiden erityiseläkejärjestelmien, muun muassa RATP:n henkilökunnan eläkejärjestelmän, uudistuksen.

(7)

Komissio pyysi 6 päivänä tammikuuta 2009 Ranskan viranomaisilta lisää tietoja. Ranskan viranomaiset vastasivat 3 päivänä maaliskuuta 2009 päivätyllä kirjeellään.

(8)

Pariisin liikennelaitos Régie Autonome des Transports Parisiens (jäljempänä ’RATP’) on ranskalainen julkinen yhtiö, joka on kokonaan Ranskan valtion omistuksessa. Se on perustettu 21 päivänä maaliskuuta 1948 annetulla lailla nro 48–506 matkustajaliikenteen uudelleen järjestämisestä ja koordinoinnista Pariisin alueella (3), ja sen toimialana on ”sille osoitettu joukkoliikenneverkkojen ja -linjojen toiminta” (4).

(9)

Laissa rajattiin RATP:n tehtävät koskemaan Pariisin alueen joukkoliikennettä. Maaliskuun 21 päivänä 1948 annetun lain nro 48–5067 artiklan mukaan RATP:n tehtävänä on ”ylläpitää Pariisin kaupungin ja Seinen departementin joukkoliikenneverkkoja sekä Seine-et-Oisen ja Seine-et-Marnen linjoja, joita koskevat oikeudet myönnetty tai joita on vuokrattu aikaisemmin Compagnie du chemin de fer métropolitain -yhtiölle tai Société des transports en commun de la région parisienne -yhtiölle”. Tämä seikka vahvistettiin uudelleen edellä mainitussa 7 päivänä tammikuuta 1959 annetussa määräyksessä nro 59–151.

(10)

RATP voi kuitenkin tarjota tytäryhtiöidensä kautta palveluja Ile-de-Francen ulkopuolella (5). RATP:n tytäryhtiöt ovat yritysmuodoltaan osakeyhtiöitä (société anonyme), ne on jaettu nykyään kolmeen ryhmään, ja niissä työskentelee noin 2 050 henkeä, joista 170 on siirretty emoyhtiöstä. Nämä ryhmät ovat

(11)

RATP-konsernissa työskentelee kaikkiaan noin 46 050 henkeä, joista 44 000 työskentelee RATP:ssä virkamiehinä (agents sous statut), ja loput – eli 2 050 henkeä – työskentelevät RATP:n tytäryhtiöissä.

(12)

Virkamiesten työehdot vahvistetaan sääntelyteitse RATP:n henkilöstösäännöissä (6). RATP:n tytäryhtiöissä työskentelevien 2 050 henkilön työehdot vahvistetaan puolestaan työehtosopimuksissa ja siksi heihin ei sovelleta RATP:n virkamiesten henkilöstösääntöjä.

(13)

Ile-de-Francen joukkoliikennemarkkinat eivät ole olleet tähän asti avoimet kilpailulle. Lupia, jotka koskivat liikenteen harjoittamista joukkoliikennelinjoilla, on myönnetty noudattaen matkustajaliikenteen järjestämisestä Ile-de-Francen alueella 7 päivänä tammikuuta 1959 annetussa asetuksessa nro 59–157 (7) säädettyä menettelyä, jonka mukaisesti Ile-de-Francen joukkoliikennemarkkinat jaettiin RATP:n sekä Ile-de-Francen alueella tuohon aikaan toimineiden useiden historiallisten pienten yksityisten liikenteenharjoittajien kesken.

(14)

RATP:n lisäksi noin sata yritystä tarjoaa joukkoliikennepalveluja Ile-de-Francen alueella. Näihin yrityksiin kuuluu SNCF sekä yksityisiä liikenteenharjoittajia, jotka ovat muodostaneet OPTILE-liiton (noin 95 yritystä, joista kolme on merkittäviä linja-autoliikenneyhtiöitä: Veolia Transport, Keolis et Transdev).

(15)

Rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta 23 päivänä lokakuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:oo1370/2007 (jäljempänä ’asetus (EY) N:o 1370/2007’) (8) säädetään joukkoliikennemarkkinoiden avaamisesta vähitellen. Asetuksen 12 artiklan mukaisesti asetus tulee voimaan 3 päivänä joulukuuta 2009.

(16)

RATP:n eläkejärjestelmästä säädetään edellä mainitun 21 päivänä maaliskuuta 1948 annetun lain nro 48–50631 artiklassa ja tätä lakia on täydennetty 23 päivänä syyskuuta 1959 annetulla asetuksella nro 59–1091 RATP:n säännöistä (9).

(17)

RATP:n virkamiesten eläkejärjestelmä on Ranskan sosiaaliturvalain L711–1 ja R711–1 artiklassa tarkoitettu erityisjärjestelmä, joka tarjoaa erityisiä etuuksia suhteessa yleisen eläkeoikeuden mukaisiin järjestelmiin. Kyseessä on sääntelyyn perustuva järjestelmä eli järjestelmä, jonka valtio vahvistaa hallinnollisesti. Lisäksi muuttujien, eläkemaksujen ja suoritusten kehitys riippuu sääntelystä.

(18)

Tammikuun 15 päivään 2008 asti RATP:n virkamiesten erityisen eläkejärjestelmän merkittävimmät erityispiirteet yleisen eläkeoikeuden mukaisiin järjestelmiin verrattuna liittyivät eläkeoikeuden laskentatapaan ja eläkkeiden maksamiseen.

(19)

Yleisen eläkeoikeuden mukaisissa järjestelmissä eläkkeen määrä lasketaan koko uran tai uran osan keskipalkan perusteella. Se riippuu myös eläkevakuutuksen kestosta tai vakuutetun iästä, joten eläke kasvaa tai vähenee sen mukaan, ylittääkö vakuutettu näiden kahden kriteerin suhteen asetetut arvot vai jäävätkö ne täyttymättä. Yleisessä järjestelmässä eläke lasketaan uran 25 parhaan vuoden keskipalkan pohjalta (bonukset mukaan luettuina ja soveltaen vuosipalkalle asetettua ylärajaa), ja eläkkeen määrä tästä palkasta on 50 prosenttia (täysi eläke), jos vakuutetulla on takanaan vähintään 40 vakuutusvuotta.

(20)

Sen sijaan RATP:n eläkejärjestelmässä virkamiehillä oli oikeus saada kultakin vakuutusvuodelta kaksi prosenttia peruspalkasta (ilman bonuksia), jota he olivat saaneet kuuden viimeisen työskentelykuukauden aikana, kuitenkin enintään 37,5 vakuutusvuodelta. Näin ollen RATP:n työntekijä sai 37,5 työvuoden jälkeen eläkkeen, joka oli 75 prosenttia hänen viimeisestä palkastaan ilman bonuksia eli noin 64,5 prosenttia hänen viimeisestä palkastaan, johon bonukset on laskettu mukaan.

(21)

Elokuun 21 päivänä 2003 annetussa laissa (10) säädetyn uudistuksen perusperiaatteet, jotka koskevat lähes kaikkia Ranskan peruseläkejärjestelmiä, laajennettiin 15 päivänä tammikuuta 2008 annetulla asetuksella nro 2008–48 (11), 30 päivänä kesäkuuta 2008 annetulla asetuksella nro 2008–637 (12) ja 30 päivänä joulukuuta 2008 annetulla asetuksella nro 2008–1514 (13) koskemaan RATP:n erityistä eläkejärjestelmää. Uudistuksen yhtenä tavoitteena on saattaa erityisjärjestelmät yhdenmukaisiksi yksityisen sektorin työntekijöiden ja virkamiesten perusjärjestelmistä annettujen yleisen eläkeoikeuden sääntöjen kanssa. Vakuutusaikaa, jota täyden eläkkeen saaminen RATP:n erityisjärjestelmästä edellyttää, nostetaan vähitellen niin, että vuonna 2010 se on 40 vuotta, minkä jälkeen sitä nostetaan joka vuosi heinäkuun 1 päivänä kolmella kuukaudella, kunnes saavutetaan yleisessä järjestelmässä ja julkishallinnon virkamiesten järjestelmässä vaadittu aika (yleisessä järjestelmässä ja julkishallinnon virkamiesten järjestelmässä vuonna 2012 vaadittava 41 vuoden vakuutusaika saavutetaan näin ollen erityisjärjestelmässä vuonna 2016).

(22)

RATP:n virkamiesten eläkejärjestelmä perustuu jakojärjestelmään, jossa työssä käyvien maksamat eläkevakuutusmaksut käytetään välittömästi eläkeläisten eläkkeiden maksamiseen (14).

(23)

Tammikuun 31 päivään 2005 asti erityisen eläkejärjestelmän sitoumukset muodostivat RATP:lle juridisesti velan. Edellä mainitun vuonna 1948 hyväksytyn lain 20 artiklan mukaan RATP:n velvollisuutena oli turvata erityisen eläkejärjestelmänsä rahoitustasapaino.

(24)

Erityisen eläkejärjestelmän hoitamisesta vastasi RATP:n eläkeosasto, joka oli osa oikeushenkilöä RATP. Osasto peri RATP:n työssäkäyvien virkamiesten eläkevakuutusmaksut ja RATP:n työnantajamaksut ja maksoi eläkkeet järjestelmästä eläkkeeseen oikeutetuille henkilöille. Eläkevakuutusmaksut (työntekijöiden maksuosuus oli 7,85 prosenttia ja työnantajan maksuosuus 15,34 prosenttia) olivat pienemmät kuin yleisen järjestelmän maksut (työntekijöiden maksuosuus 12 prosenttia ja työnantajan maksuosuus 18 prosenttia).

(25)

RATP:n eläkejärjestelmään kirjattiin monen vuoden ajan rakenteellinen vaje, joka johtui työssäkäyvien ja eläkeläisten demografisesta epätasapainosta, siitä, että järjestelmä tarjosi erityisiä etuuksia suhteessa yleiseen järjestelmään, ja joulukuun 31 päivään 2005 asti standardoiduista eläkevakuutusmaksuista. Valtio hyvitti RATP:n eläkejärjestelmän toistuvat vajeet edellä mainittujen 7 päivänä tammikuuta 1959 annetun määräyksen 2 artiklan ja 7 päivänä tammikuuta 1959 annetun asetuksen nojalla.

(26)

Ranskan viranomaiset ilmoittivat 29 päivänä kesäkuuta 2006 RATP:n eläkejärjestelmän rahoitusmallin uudistuksesta. Ranskan viranomaisten mukaan uudistus on osa viimeisten kymmenen vuoden aikaista Ile-de-Francen kaupunkiliikenteen institutionaalista kehitystä sekä valmisteluja, jotka koskevat kaupunkiliikenteen avaamista kilpailulle.

(27)

Ilmoitettu uudistus on kaksivaiheinen.

(28)

Joulukuun 26 päivänä 2005 annetun asetuksen nro 2005–1635 (15) ensimmäisen artiklan nojalla perustettiin 1 päivänä tammikuuta 2006 RATP:n henkilökunnan eläkekassa (jäljempänä ’CRP-RATP’).

(29)

CRP-RATP luokitellaan yksityisoikeudelliseksi sosiaaliturvaorganisaatioksi, joka on oikeushenkilö ja joka on oikeudellisesti ja rahoituksellisesti riippumaton RATP:stä. Sosiaaliturvalain L711–1 artiklan nojalla CRP-RATP:llä on valtuudet, jotka määritellään saman lain L111–1 artiklassa, jossa muistutetaan erityisesti, että sosiaaliturvaorganisaatio perustuu kansallisen yhteisvastuun periaatteeseen. Sen on noudatettava kaikkiin riippumattomiin eläkekassoihin sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä. Valtion toimivaltaiset viranomaiset, joita hallituksen valtuuttamat henkilöt edustavat, valvovat sitä.

(30)

CRP-RATP:stä tuli perustamisensa myötä RATP:n sijasta yksinomainen oikeudellinen taho, joka maksaa virkamiesten eläkkeitä.

(31)

Näin ollen CRP-RATP perii 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen RATP:ltä vapauttavan maksun, joka vastaa työntekijöiden maksuosuuksia erityisjärjestelmään ja sen maksuosuutta työnantajana. Lisäksi maksuosuuksia korotettiin samasta päivästä alkaen, niin että ne vastaavat yleistä järjestelmää (16). Eläkemaksujen lisäksi CRP-RATP saa valtiolta suorituksen, jonka tarkoituksena on tasapainottaa sen talous. Tällä tasapainottavalla maksulla rahoitetaan sekä erityisjärjestelmän demografinen vaje että tämän järjestelmän omat eläkeoikeudet. Valtio maksoi tasapainottavaa avustusta 390,11 miljoonaa euroa vuonna 2006 ja 414 miljoonaa euroa vuonna 2007.

(32)

Edellä mainitun 26 päivänä joulukuuta 2005 annetun asetuksen nro 2005–163518 artiklassa säädetään sellaisesta mahdollisuudesta, että CRP-RATP siirtäisi taloudellisesti osan RATP:n virkamiesten erityisjärjestelmään liittyvistä eläkeoikeuksista yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisiin eläkejärjestelmiin (CNAV (17) ja ARGIC (18)/ARRCO (19)) (20), toisin sanoen CRP-RATP:n eläkeoperaatiot siirrettäisiin teknisesti yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisiin eläkejärjestelmiin (jäljempänä ’vastaanottavat järjestelmät’).

(33)

Sillä, että osa RATP:n erityisjärjestelmän eläkeoikeuksista siirretään yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisiin eläkejärjestelmiin, pyritään hyödyntämään sukupolvien ja ammattikuntien välistä yhteisvastuumekanismia huomattavasti laajemmalta demografiselta pohjalta sekä laajemmin turvaamaan jakojärjestelmäperiaatteen mukaisesti rahoitettujen pakollisten eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyys.

(34)

Sosiaaliturvalain L222–6 artiklan mukaan erityinen eläkejärjestelmä tai muu eläkejärjestelmä voidaan siirtää yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisiin eläkejärjestelmiin niiden erityisjärjestelmistä maksettavien etuuksien osalta, jotka vastaavat yleisestä järjestelmästä palkansaajille maksettavia eläke-etuuksia.

(35)

Kun kyse on jakojärjestelmään perustuvasta eläkejärjestelmästä, muussa järjestelmässä (ja siten myös muiden kriteerien mukaisesti) hankittujen oikeuksien siirto vastaanottavaan järjestelmään toteutetaan laskemalla nämä hankitut oikeudet vastaanottavan järjestelmän sääntöjen mukaisesti, aivan kuin edunsaajat (eläkeläiset, työntekijät ja rekisteristä poistetut) olisivat kuuluneet vastaanottavaan järjestelmään koko uransa ajan.

(36)

Tässä tapauksessa Ranskan viranomaiset ovat laskeneet perusoikeudet eli oikeudet, jotka vastaavat vastaanottavien järjestelmien sääntöjen mukaan laskettuja ja näihin järjestelmiin siirrettäviä eläke-etuuksia (21). Vastaanottaviin järjestelmiin voidaan siirtää vain tällä tavoin määritellyt perusoikeudet.

(37)

Sosiaaliturvalain 222–6 artiklassa säädetään lisäksi, että erityisjärjestelmän siirron yhteydessä on noudatettava periaatetta, jonka mukaan toimenpiteen on oltava taloudellisesti ehdottoman neutraali vastaanottavan järjestelmän vakuutettujen kannalta. Toisin sanoen erityisen eläkejärjestelmän taloudellinen siirtäminen yleisen eläkeoikeuden mukaiseen järjestelmään ei saa missään tapauksessa huonontaa vastaanottavan järjestelmän taloudellista tilannetta.

(38)

Tässä yhteydessä tehdään arviointi, jonka tarkoituksena on määrittää, millainen osuus näistä hankituista eläkeoikeuksista todella hyväksytään siirron yhteydessä, jotta edellä mainittua taloudellisen neutraaliuden periaatetta noudatetaan tiukasti. Arvioinnissa verrataan sen konsernin eläkekustannusten suhdetta, jota siirto koskee, vastaanottavan järjestelmän eläkekustannusten suhteeseen (22). Siispä vastaanottava järjestelmä määrittelee, millainen osuus näistä aiemmin hankituista, uudelleen lasketuista oikeuksista voidaan hyväksyä, jotta järjestelmien eläkekustannusten suhteet pysyvät tasapuolisina: eläkeoikeudet siirretään vastaanottavaan järjestelmään ”maksutta” tähän hyväksyntärajaan asti.

(39)

Jos vastaanottavan järjestelmän hyväksyntäraja jää alle 100 prosenttiin hankituista, uudelleen lasketuista oikeuksista, vastaanottava järjestelmä voi ehdottaa järjestelmälle, jota siirto koskee, että kaikki oikeudet hyväksytään oikeuksien säilyttämismaksun (eli ”välirahan”) maksamista vastaan.

(40)

Välirahojen laskentamenetelmän tavoitteena on se, ettei vastaanottavan järjestelmän etukäteen ennakoitu tilanne muuttuisi. Ennakoivassa arvioinnissa välirahan määrä on sama kuin vuotuisten liittymismaksujen todellinen nettoarvo. Vuotuisella liittymismaksulla tarkoitetaan maksua, joka – vastaanottavalle järjestelmälle siirrettyjen lisäoikeuksien osalta (eli maksutta siirrettyjen oikeuksien lisäksi) – vuosittain tasaa liitetyn järjestelmän ja vastaanottavan järjestelmän väliset kustannussuhteet.

(41)

Jos vastaanottavan järjestelmän taloudellinen tilanne on rakenteellisesti alijäämäinen, laskentamenetelmän mukaan tätä epätasapainoa ei saa pahentaa mutta sitä ei toisaalta myöskään vaadita pienentämään vaatimalla yhtiöltä, jota siirto koskee, ennakoivaa teknistä tasapainoa.

(42)

Koska tässä tapauksessa RATP:n demografinen rakenne on huonompi kuin johonkin yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaiseen eläkejärjestelmään kuuluvan keskimääräisten ranskalaisyrityksen demografinen rakenne, RATP:n virkamiesten erityisen eläkejärjestelmän perusoikeuksien siirtäminen kokonaan yleisen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisiin eläkejärjestelmiin edellyttää sitä, että vastaanottaville järjestelmille maksetaan välirahoja eli poikkeuksellisia, kertaluonteisia ja vastuuvelvollisuudesta lopullisesti vapauttavia maksuja.

(43)

Ranskan viranomaiset ovat määrittäneet yksityiskohtaisesti näiden välirahojen laskutavat. Laskennassa käytetään toteutusajankohtana vallitsevia seuraavien muuttujien arvoja:

(44)

Ranskan viranomaisten tämänhetkisen arvion mukaan maksettavat välirahat ovat seuraavat:

(45)

Ranskan hallitus aikoo maksaa CRP-RATP:n sijasta nämä välirahat yleisen eläkeoikeuden mukaisiin järjestelmiin taatakseen, että RATP:n erityisjärjestelmän siirto näihin vastaanottaviin järjestelmiin on taloudellisesti neutraali.

(46)

Siirron jälkeen kertyvistä perusoikeuksista todettakoon, että RATP:n ja sen virkamiesten on maksettava yleisen eläkeoikeuden mukaiset eläkemaksut saadakseen yleisessä järjestelmässä ja täydentävissä järjestelmissä myönnettävät perusoikeudet.

(47)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään komissio toi esiin epäilevänsä, soveltuisiko ilmoitettu uudistus yhteismarkkinoille. Komissio mainitsi, että menettelyn tarkoituksena oli selvittää, oliko ilmoitettu uudistus RATP:lle myönnettyä tukea.

(48)

Komissio tutki aluksi CRP-RATP:n perustamisen ja yleisen eläkeoikeuden mukaisiin järjestelmiin tehtävän siirron välistä tiivistä yhteyttä ja katsoi tarpeelliseksi varmistaa, ettei perusoikeuksien siirtäminen ollut RATP:lle myönnettyä valtiontukea.

(49)

Tämän jälkeen komissio esitti epäilyjä väitteestä, jonka mukaan se, että valtio rahoittaa RATP:n eläkejärjestelmän erityisoikeudet, ei ole valtiontukea ja että soveltuu yhteismarkkinoille.

(50)

Lopuksi komissio esitti epäilyjä ilmoitetun uudistuksen välttämättömyydestä ja sen oikeasuhteisuudesta yleisen edun huomioon ottaen. Ilmoitetun uudistuksen välttämättömyyden osalta komissio tutki Pariisin alueen joukkoliikennemarkkinoiden todellista avaamista sekä RATP:n juridiseen ja tosiasialliseen tilanteeseen liittyvien, todellisen kilpailun mahdollisesti estävien tekijöiden poistamista. Komissio esitti myös epäilyjä siitä, oliko ilmoitettu uudistus luonteeltaan oikeasuhteinen, erityisesti siksi, että se koski myös uudistuksen täytäntöönpanon jälkeen palkattavien työntekijöiden erityisiä eläkesitoumuksia.

(51)

Lokakuun 10 päivänä 2007 tekemässään päätöksessä komissio totesikin, että se, että valtio rahoitti RATP:n eläkejärjestelmän vajeen vuosina 1995–2005, oli valtiontukea Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (24) ensimmäisen artiklan b kohdan iii alakohdan nojalla (katso tämän päätöksen johdantokappale 15).

(52)

Lisäksi komissio katsoi, ettei CRP-RATP:hen voitu soveltaa EY:n perustamissopimuksen 87 artiklaa, koska CRP-RATP ei ole yritys (kyseisen päätöksen johdantokappale 67).

(53)

Lopuksi komissio arvioi, että takuu, jonka Ranskan valtio oli antanut erityisjärjestelmän edunsaajille, hyödytti suoraan RATP:n työntekijöitä eikä RATP:tä itseään ja että näin ollen sitä ei voitu katsoa yritystä hyödyttäväksi taloudelliseksi eduksi (kyseisen päätöksen johdantokappale 70).

(54)

Ranskan viranomaiset muistuttavat 22 päivänä tammikuuta 2008 päivätyssä kirjeessään katsovansa, että ilmoitetulla uudistuksella institutionalisoidaan henkilöille, ei yhtiölle (RATP), annettava tuki ja ettei kyse ole siksi valtiontuesta RATP:n hyväksi. Lisäksi Ranskan viranomaiset katsovat, että vaikka todellisena edunsaajana ilmoitetussa uudistuksessa olisi RATP, uudistus ei vaikuta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan eikä edes vääristä kilpailua, sillä RATP toimii vain yksillä markkinoilla, Ile-de-Francen kaupunkialueiden joukkoliikennemarkkinoilla, joita ei ole vielä avattu kilpailulle, eikä uudistus vaikuta millään tavalla RATP:n tytäryhtiöiden toimintaan tai markkinoihin, joilla ne toimivat.

(55)

Ranskan viranomaiset katsovat, ettei siihen, että CRP-RATP siirretään yleiseen järjestelmään, liity RATP:lle myönnettävän valtiontuen piirteitä, sillä siirto ei hyödytä RATP:tä.

(56)

Ensinnäkin Ranskan viranomaiset arvioivat, aivan kuten komissio totesi itsekin menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 69 kohdassa, että ”uudistuksen toinen vaihe eli välirahojen maksaminen ja CRP-RATP:n perusoikeuksien rahoituksen siirtäminen CNAV:hen ja AGIRC-ARRCO:hon ei vaikuta enää RATP:n taloudelliseen tilanteeseen”.

(57)

Lisäksi Ranskan viranomaiset katsovat, että perusoikeuksia vastanneet RATP:n velvoitteet eivät olleet kustannuksia, jotka olisivat normaalisti rasittaneet sen talousarviota yhteisön oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla. Ranskan viranomaisten mukaan ranskalaisten yritysten talousarviota normaalisti rasittavat vapauttavat maksut, joita maksetaan yleisen eläkeoikeuden mukaisille eläkekassoille, mutta talousarviota ei rasita velvollisuus maksaa työssäkäyvien työntekijöiden ja eläkeläisten eläkkeitä, niin kuin asia oli RATP:n tapauksessa, koska sillä oli ilmoitettuun uudistukseen asti oma eläkeosasto. Niinpä koska siihen, että CRP-RATP siirretään yleiseen järjestelmään ja valtio maksaa välirahat yleiseen järjestelmään, liittyy yleistä eläkeoikeutta vastaavan vapauttavan maksun suorittaminen, RATP ei välty kustannuksilta, jotka rasittaisivat normaalisti yrityksen taloutta.

(58)

Lisäksi Ranskan viranomaiset katsovat, että koska valtio loi erityisjärjestelmän RATP:n perustamisen yhteydessä vuonna 1948, olisi epänormaalia, että yrityksen pitäisi kantaa kustannukset, joita aiheutuu välimaksuista, jotka maksetaan vastineeksi CRP-RATP:n siirtämisestä yleiseen järjestelmään.

(59)

Ensinnäkin Ranskan viranomaiset arvioivat, että tässä tapauksessa ei voida soveltaa oikeuskäytäntöä, jonka mukaan työehtosopimuksiin perustuvat kulut ovat luonteensa vuoksi kustannuksia, jotka normaalisti rasittavat yritysten talousarviota – riippumatta siitä, ovatko yritykset liittyneet työehtosopimukseen vapaaehtoisesti vai onko se laajennettu koskemaan niitä säädösteitse (25) –, sillä RATP:n virkamiesten eläkejärjestelmä ei perustu työehtosopimukseen.

(60)

Toiseksi Ranskan viranomaiset katsovat, ettei eritysoikeuksien olemassaolo hyödytä millään tavalla RATP:tä. Se, että RATP palkkaa edelleen virkamiehiä, jotka hyötyvät erityisoikeuksista, ei osoita, että erityisoikeuksien olemassaolosta olisi RATP:lle taloudellista hyötyä.

(61)

Kolmanneksi Ranskan viranomaiset pysyvät siinä kannassaan, että erityisoikeuksien rahoittaminen julkisista varoista on pelkästään korvaus RATP:lle koituneista epänormaaleista kuluista. Ranskan viranomaiset katsovat, että johtopäätös, jonka mukaan erityisten eläkeoikeuksien rahoitus ei ole valtiontukea, on tehty yhteisön oman oikeuskäytännön periaatteiden pohjalta; tästä oikeuskäytännöstä viimeisimpiä esimerkkejä ovat asioissa Combus  (26) ja Enirisorse  (27) annetut tuomiot.

(62)

Ranskan viranomaiset katsovat, että ilmoitettu uudistus soveltuisi yhteismarkkinoille siinäkin tapauksessa, että komissio katsoisi uudistukseen liittyvän valtiontuen piirteitä.

(63)

Ranskan viranomaiset pitävät kiinni kannastaan, jonka mukaan ilmoitettu uudistus sopii yhteen hukkakustannusteorian kanssa ja edistää kilpailua.

(64)

Lisäksi Ranskan viranomaiset katsovat, että uusi tapa rahoittaa eläkeoikeudet vuodesta 2006 alkaen on oikeasuhteinen ja välttämätön markkinoiden kilpailullisen toiminnan kannalta.

(65)

Ranskan viranomaiset katsovat ilmoitetun uudistuksen olevan välttämätön, sillä se on edellytys Ile-de-Francen kaupunkiliikennesektorin avaamiseksi kilpailulle asetuksen (EY) N:o 1370/2007 mukaisesti. Sen ansiosta on mahdollista ensinnäkin ehkäistä julkisten ja yksityisten toimijoiden välisen kilpailun vääristymistä ja toisaalta poistaa lopullisesti RATP:n eläkkeiden rahoitustavan muodostama markkinoille pääsyn este.

(66)

Ilmoitetun uudistuksen oikeasuhteisuudesta todettakoon, että Ranskan viranomaiset ilmoittivat komissiolle 23 päivänä huhtikuuta 2008 päiväämässään kirjeessä Ranskan hallituksen käynnistämästä RATP:n erityisen eläkejärjestelmän uudistuksesta, jolla RATP:n erityinen eläkejärjestelmä saatetaan yleisen eläkeoikeuden sääntöjä vastaavaksi.

(67)

Ammattiliitto SUD de la RATP ilmoitti 13 päivänä helmikuuta 2008 päivätyssä kirjeessään vastustavansa Ranskan viranomaisten ilmoittamaa suunnitelmaa, koska sen ainoana tavoitteena on tehdä RATP:stä suuri kansainvälinen konserni, jonka liikkeellepanevana voimana on voitonhimo. Kirjeessään SUD de la RATP kertoi komissiolle, että sen mukaan RATP:n virkamiehillä ei ole työlainsäädännön (Code du travail) mukaista yksityisoikeudellisten palkansaajien asemaa.

(68)

Lisäksi SUD de la RATP totesi, että pariteettisen sekatoimikunnan (commission mixte paritaire) olisi pitänyt laatia RATP:n eläkejärjestelmän uudistus, koska uudistus kuului työmarkkinaosapuolten työehtosopimusneuvottelujen piiriin.

(69)

RATP:n virkamiehiin sovellettavan oikeudellisen järjestelmän osalta Ranskan viranomaiset tarkentavat 3 päivänä huhtikuuta 2008 päivätyssä kirjeessään, että työlainsäädännön (Code du travail) säännöksiä sovelletaan RATP:n virkamiehiin, paitsi jos työlainsäädännössä tai oikeuskäytännössä toisin nimenomaan säädetään. Ranskan mukaan tällaisten poikkeusten olemassaolo ei ole riittävä osoitus siitä, että RATP:n virkamiehet asetettaisiin julkisoikeudelliseen palvelussuhteeseen.

(70)

Lisäksi Ranska ilmoittaa, että 19 päivänä joulukuuta 1960 annetussa asetuksessa nro 60–1362, jossa RATP:n paritaariselle sekatoimikunnalle annetaan toimivaltaa henkilöstösääntöjen alalla, ei käsitellä eläkejärjestelmää. Ranskan viranomaisten mukaan RATP:n eläkejärjestelmää ei ole perustettu työehtosopimusneuvottelujen seurauksena, vaan valtio asetti sen RATP:lle hallinnollisesti.

(71)

Tämä päätös koskee eläkkeiden uuden rahoitusjärjestelmän ja valtiontukia koskevien yhteisön sääntöjen yhteensopivuutta.

(72)

Lokakuun 10 päivänä 2007 aloitetun menettelyn ja erityisesti Ranskan viranomaisten toimittamien huomautusten ansiosta komissio on voinut täsmentää ilmoitetun uudistuksen täytäntöönpanotavat ja tämän pohjalta määrittää kolme toimenpidettä, joihin voi liittyä valtiontuen piirteitä.

(73)

Ensinnäkin CRP-RATP:stä tuli 1 päivänä tammikuuta 2006 RATP:n sijasta yksinomainen oikeudellinen taho, joka maksaa virkamiesten eläkkeitä.

(74)

Toiseksi valtio maksaa CRP-RATP:lle tammikuun 1 päivästä 2006 alkaen avustusta, jonka tarkoituksena on tasapainottaa sen talous. Tämä julkinen avustus kattaa RATP:n erityisjärjestelmän demografisen vajeen ja lisäkustannukset.

(75)

Kolmanneksi ilmoitetussa uudistuksessa esitetään sellainen mahdollisuus, että CRP-RATP siirtäisi erityisjärjestelmän peruseläkeoikeudet yleisen eläkeoikeuden mukaisiin järjestelmiin. Valtio maksaa CRP-RATP:n puolesta välirahat, joiden maksamisella pyritään noudattamaan periaatetta, jonka mukaan siirron on oltava taloudellisesti ehdottoman neutraali.

(76)

Komissio panee merkille, että CRP-RATP:stä tuli 1 päivänä tammikuuta 2006 RATP:n sijasta yksinomainen oikeudellinen taho, joka maksaa virkamiesten eläkkeitä. Komissio toteaa, että samanaikaisesti maksusta, jonka RATP maksoi CRP-RATP:lle eläkkeistä, tuli vapauttava.

(77)

Komissio panee merkille, että ennen tammikuun 1 päivää 2006 käytetyssä järjestelmässä erityisjärjestelmän eläkesitoumukset muodostivat RATP:lle juridisesti velan. Näin ollen RATP:n virkamiesten erityisjärjestelmän rahoitusjärjestely poikkesi yleisestä eläkeoikeudesta: RATP takasi kyseisen järjestelmän taloudellisen tasapainon, sillä työnantajamaksu, jonka RATP maksoi erityisjärjestelmään, ei ollut vapauttava.

(78)

Näin ollen komissio katsoo, että ilmoitetun uudistuksen mukaisten toimenpiteiden ensisijaisena tarkoituksena oli tehdä työnantajamaksusta, jota RATP maksoi virkamiestensä eläkkeiden perusteella, luonteeltaan vapauttava, mikä vapauttaisi näin RATP:n aiemmasta velvollisuudestaan taata erityisjärjestelmän tasapaino. Toisin sanoen ilmoitetulla uudistuksella siirrettiin vastuu kyseisen erityisjärjestelmän rahoitustasapainosta RATP:ltä CRP-RATP:lle ja loppujen lopuksi valtiolle.

(79)

Komissio toteaa lisäksi, että RATP:n vastuulla ollut järjestelmän rahoitustasapainoa koskeva vaatimus olisi ilman ilmoitettua uudistusta tarkoittanut sitä, että RATP olisi kirjannut kyseisen velvoitteen sitoumukseksi valtiota kohtaan ja sitoumus olisi kirjattu varaukseksi siirryttäessä IRFS-standardeihin (International Financial Reporting Standard, kansainväliset tilinpäätösstandardit), joita on sovellettu RATP:ssä kesäkuun 30 päivästä 2007 lähtien (28).

(80)

Komissio haluaa korostaa tässä yhteydessä, että CRP-RATP:n perustamisesta syntyvät ongelmat ovat samat kuin ne, jotka nousivat esiin La Posten palveluksessa olevien valtion virkamiesten eläkkeiden rahoitusjärjestelmän uudistuksen yhteydessä (29). Siispä komissio selvittää, liittyykö tässä tapauksessa kyseiseen toimenpiteeseen valtiontuen piirteitä, noudattaen samaa menettelyä kuin edellä mainitun päätöksen kohdalla.

(81)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu yhteismarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(82)

EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan mukaan toimenpide katsotaan valtiontueksi, jos se täyttää kaikki seuraavat edellytykset: 1) kyseessä oleva toimenpide tarjoaa valikoivan taloudellisen edun, 2) kyseinen etu rahoitetaan valtion varoilla, 3) etu vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja 4) etu vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(83)

Seuraavassa esitetään syyt, joiden vuoksi kyseisen toimenpiteen voidaan katsoa täyttävän kaikki edellä luetellut edellytykset ja olevan siten EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea RATP:lle.

(84)

Jotta voidaan arvioida, sisältyykö kyseiseen toimenpiteeseen valtiontukea, on määritettävä, tarjoaako toimenpide RATP:lle taloudellista etua siten, että se vapautuu kustannuksista, joista yrityksen olisi tavallisesti vastattava omista varoistaan, ja onko se näin estänyt markkinavoimien tavanomaiset vaikutukset (30).

(85)

Tässä yhteydessä tavallisella kustannuksella tarkoitetaan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tavallista kulua, joka liittyy yrityksen päivittäiseen liiketoimintaan tai sen juokseviin asioihin (31). Tuomioistuin on myös todennut, että tukena pidetään sellaisten maksujen keventämistä, jotka tavanomaisesti kuuluvat yritysten vastattaviksi, kun otetaan huomioon kyseisiä maksuja koskevan järjestelmän luonne ja rakenne, kun taas erityismaksu on näiden tavanomaisten maksujen lisäksi maksettava suoritus (32).

(86)

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa sekä päätöskäytäntönsä mukaisesti (33) komissio katsoo, että kustannusten määrittely tavanomaisiksi tai epätavallisiksi edellyttää sellaisen viitekehyksen tai vertailuarvon määrittämistä, jolla pyritään osoittamaan yritykset, jotka olisivat toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa.

(87)

Tältä osin on muistutettava, että EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi on ainoastaan määriteltävä, onko jossakin oikeudellisessa järjestelmässä valtion toimenpide omiaan suosimaan ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa” EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suhteessa muihin yrityksiin, jotka ovat toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samanlaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa.

(88)

Tarkemmin sanottuna tuomioistuin toteaa, että vertailujärjestelmä valitaan kaksivaiheisesti: ensin määritetään kustannusjärjestelmä, jota kyseinen toimenpide koskee, ja toiseksi määritetään kyseiseen kustannusjärjestelmään sovellettava yleinen järjestelmä.

(89)

Jos on mahdollista löytää sopiva ulkoinen vertailukohta, jonka perusteella ”epätavallisten” kustannusten aiheutuminen voitaisiin määrittää, kyseinen toimenpide ei ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Vastakkaisessa tapauksessa kyseinen toimenpide on samassa artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

(90)

Komissio on soveltanut edellä kuvattua menetelmää tähän tapaukseen ja katsoo, että kustannusjärjestelmä, jota kyseessä oleva toimenpide koskee, muodostuu sosiaalivakuutusmaksuista, joita työnantaja maksaa osana työntekijöidensä pakollista eläkevakuutusjärjestelmää.

(91)

Teoriassa komissio katsoo mahdollisia viitekehyksiä olevan kaksi:

(92)

Ensimmäisen mahdollisen vertailukohdan eli yleisen eläkeoikeuden mukaisten eläkejärjestelmien osalta komissio panee merkille, että RATP on suorittanut tammikuun 1 päivästä 2006 lähtien sosiaalivakuutusmaksun, joka on määrältään yhtä suuri kuin sosiaalivakuutusmaksu, jonka yritykset maksavat yleisen eläkeoikeuden mukaisista järjestelmistä vastaaviin eläkekassoihin. Komissio kuitenkin huomauttaa, että 1 päivänä tammikuuta 2006 CRP-RATP:n erityisjärjestelmästä RATP:n edunsaajille maksetut etuudet olivat suurempia kuin yleisen eläkeoikeuden mukaisiin järjestelmiin kuuluvien palkansaajien saamat etuudet.

(93)

Lisäksi komissio toteaa, että yleisen eläkeoikeuden mukaisiin järjestelmiin kuuluvat henkilöt ovat yksityisoikeudellisia palkansaajia, kun taas RATP:n työntekijät ovat virkamiehiä. Tältä osin on syytä huomata, että RATP:n henkilöstösäännöt poikkeavat yleisestä eläkeoikeudesta monin tavoin (katso alaviite 6).

(94)

Edellä esitetyn perusteella sekä päätöskäytäntönsä mukaisesti (34) komissio katsoo, että yleisen eläkeoikeuden mukaisiin eläkejärjestelmiin sovellettavia pakollista eläkevakuutusta koskevia sääntöjä ei voida käyttää komission analyysissa vertailukohtana sen määrittämiseksi, sisältyykö toimenpiteeseen EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua taloudellista etua.

(95)

Toisesta mahdollisesta vertailukohdasta eli julkisista laitoksista todettakoon, että komissio ei ole löytänyt sellaista yhdenmukaisen ryhmittymän muodostavaa talouden toimijoiden kokonaisuutta, jota voitaisiin käyttää vertailukohtana. RATP:llä on nimittäin Ranskassa monella tavalla varsin erityinen tosiasiallinen ja oikeudellinen tilanne (35).

(96)

Komissio katsoo, ettei sellaista ulkoista vertailukohtaa voida löytää, jonka avulla voitaisiin määritellä sellaisen yrityksen ”tavanomainen” maksuosuus, joka on kyseisellä toimenpiteellä tavoitellun päämäärän kannalta samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa kuin RATP.

(97)

Ranskan mainitsema asiassa Enirisorse  (36) annettu tuomio ei muuta komission päätelmää RATP:n suosimisesta. Tässä tuomiossa tuomioistuin nimittäin perusti päätelmänsä kiistanalaisen toimenpiteen ja määrittelemiensä ”tavallisten olosuhteiden” väliseen vertailuun. Tavallisten olosuhteiden määrittäminen ei kuitenkaan ole tässä asiassa mahdollista.

(98)

Koska sopivaa ulkoista vertailukohtaa ei ole, komissio katsoo, että sitä, onko asiassa annettu EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua, on arvioitava käyttämällä viitekehyksenä RATP:n omaa tilannetta ennen toimenpidettä.

(99)

Kuten edellä todetaan, ennen tammikuun 1 päivää 2006 käytetyssä järjestelmässä erityisjärjestelmän eläkesitoumukset muodostivat RATP:lle juridisesti velan. Näin ollen RATP takasi kyseisen järjestelmän taloudellisen tasapainon, sillä työnantajamaksu, jonka RATP maksoi erityisjärjestelmään, ei ollut vapauttava.

(100)

Komissio totesi, että ilmoitetun uudistuksen mukaisten toimenpiteiden ensisijaisena tarkoituksena oli tehdä työnantajamaksusta, jota RATP maksoi virkamiestensä eläkkeiden perusteella, luonteeltaan vapauttava.

(101)

Komissio totesi tämän vuoksi, että kyseiset toimenpiteet vapauttavat RATP:n kustannuksista, joista sen olisi pitänyt vastata edellä mainitun vuoden 1948 lain nojalla.

(102)

Kun arvioidaan, ovatko eläkemaksut RATP:lle tavanomaisia vai epätavallisia kustannuksia, komissio katsoo, että työlainsäädäntöön tai ammattijärjestöjen kanssa tehtyihin kollektiivisiin työehtosopimuksiin perustuvat yrityksen velvoitteet irtisanomiskorvausten ja/tai varhaiseläkemaksujen suorittamiseksi ovat tavanomaisia kustannuksia, jotka yrityksen on rahoitettava omista varoistaan (37).

(103)

Tämän perusteella komissio katsoo, että kustannukset, joista RATP:n on vastattava vuoden 1948 lain nojalla, ovat tavanomaisia kustannuksia. Koska kyseinen toimenpide mahdollistaa sen, että RATP vapautuu kustannuksista, jotka sen olisi muutoin pitänyt maksaa omista varoistaan, komissio katsoo tämän toimenpiteen tarjoavan kyseiselle toimijalle EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun taloudellisen edun. Tämä etu on valikoiva, koska edunsaajia on vain yksi.

(104)

Komissio totesi lisäksi, että RATP:n vastuulla ollut erityisjärjestelmän rahoitustasapainoa koskeva vaatimus olisi ilman ilmoitettua uudistusta tarkoittanut sitä, että RATP olisi kirjannut kyseisen sitoumuksen valtiota kohtaan taseeseen ja sitoumus olisi kirjattu varaukseksi siirryttäessä IRFS-standardeihin (International Financial Reporting Standard, kansainväliset tilinpäätösstandardit), joita on sovellettu RATP:ssä kesäkuun 30 päivästä 2007 lähtien.

(105)

Tämä seikka vahvistaa, että CRP-RATP:n perustaminen keventää sellaisia maksuja, jotka olisivat tavanomaisesti kuuluneet RATP:n vastattaviksi.

(106)

Ranskan viranomaiset viittaavat yksityiskohtaisesti asiassa Combus annettuun tuomioon (38), jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin luokittelee epätavallisiksi kustannukset, jotka aiheutuvat henkilökunnan poikkeavasta asemasta. Kyse on yrityksestä, joka uudistuksen jälkeen kuuluu henkilöstöhallinnon osalta yleisen lainsäädännön mukaiseen järjestelmään eli on kilpailijoidensa kanssa samanlaisessa tilanteessa. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa seuraavaa: ”kyseessä olevan toimenpiteen tarkoituksena oli korvata Combusin työntekijöinä olevien virkamiesten etuoikeutettu ja kallis asema sellaisella, joka on verrattavissa Combusin kanssa kilpailevien muiden linja-autoliikennealan yritysten työntekijöiden asemaan. Tarkoituksena oli siis vapauttaa Combus rakenteellisesta haitasta suhteessa sen yksityisiin kilpailijoihin. EY 87 artiklan 1 kohdan ainoana tavoitteena on kuitenkin estää edut, joilla suositaan tiettyjä yrityksiä, jolloin tukina pidetään sellaisia toimenpiteitä, joilla alennetaan yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia tai joita on pidettävä sellaisena taloudellisena etuna, jota edunsaajayritys ei olisi saanut tavanomaisten markkinoilla sovellettavien ehtojen mukaan […]. Näin ollen Tanskan valtio olisi voinut sen sijaan, että se maksoi 100 miljoonan DKK:n summan suoraan Combusin palveluksessa oleville virkamiehille, saavuttaa saman tuloksen ottamalla samat virkamiehet takaisin julkishallinnon tehtäviin erityistä hyvitystä maksamatta, jolloin Combus olisi voinut käyttää välittömästi yksityisoikeuden soveltamisalaan kuuluvia työsopimussuhteisia toimihenkilöitä.”

(107)

Ensiksi on syytä huomauttaa, että yhteisöjen tuomioistuin ei ole vahvistanut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Combus-oikeuskäytäntöä. Eräät yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön osat ovat ristiriidassa sen oletuksen kanssa, että rakenteellisen haitan korvaaminen ei voisi olla valtiontukea. Tuomioistuin on toistuvasti todennut, että tuen olemassaoloa olisi arvioitava sen vaikutusten perusteella, eikä valtion toimenpiteiden syiden tai päämäärien perusteella (39). Tuomioistuin on myös korostanut, että tuen käsite kattaa julkisten viranomaisten myöntämät edut, jotka eri muodoissaan vapauttavat yrityksen kustannuksista, jotka se yleensä maksaa omista varoistaan (40). Tuomioistuin on myös todennut selvästi, että yritysten henkilöstön korvauksiin liittyvät kustannukset kuuluvat luonteensa puolesta yritysten itsensä maksettaviksi riippumatta siitä, perustuvatko kustannukset lakisääteisiin velvoitteisiin tai kollektiivisiin sopimuksiin (41). Tuomioistuin on arvioinut, että vaikka valtion toimenpiteiden tarkoituksena on korvata lisäkustannuksia, tämä ei merkitse, ettei toimenpiteitä voitaisi luokitella tueksi (42). Tässä yhteydessä Ranskan viranomaiset vetoavat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen Combus-tuomiossa vahvistaman periaatteen soveltamiseen, kun ne perustelevat, että ilmoitetun uudistuksen yksinomaisena tarkoituksena on vapauttaa RATP ”epätavallisista” kustannuksista.

(108)

Tältä osin komissio korostaa, että Combus-asia ja käsiteltävänä oleva asia poikkeavat toisistaan seuraavien olennaisten seikkojen vuoksi:

(109)

Komissio katsoo, että Combus-asiaan ja käsiteltävänä olevaan asiaan liittyvät käytännön olosuhteet ovat riittävän erilaiset, jotta asioissa voidaan tehdä erilaiset päätelmät.

(110)

Komissio katsoo, että tarkastelun kohteena olevassa toimenpiteessä käytetään valtion varoja RATP:n hyväksi, sillä viime kädessä vastuu RATP:n virkamiesten erityisen eläkejärjestelmän tasapainottamisesta ei kuulu enää RATP:lle vaan valtiolle. Valtio on nimittäin turvannut uudistuksen täytäntöönpanosta lähtien CRP-RATP:n rahoitustasapainon maksamalla sosiaaliturvaorganisaatiolle tasapainottavaa avustusta, joka olisi ilman uudistusta kuulunut RATP:n vastattavaksi.

(111)

Siispä komissio katsoo, että kyseisessä toimenpiteessä käytetään valtion varoja EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(112)

Kuten edellä on todettu, kyseisen toimenpiteen edunsaaja RATP on liikennealalla ja liikenteeseen liittyvien palvelujen alalla toimivan yritysryhmän, RATP-konsernin, emoyhtiö. Nämä toimijat toimivat yhteisön markkinoilla edellä mainituilla aloilla.

(113)

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että tuet, joiden tarkoituksena on vapauttaa yritys kustannuksista, jotka sen olisi tavanomaisesti kuulunut maksaa osana juoksevaa liiketoimintaansa tai normaalia toimintaansa, vääristävät periaatteessa kilpailun edellytyksiä (43). Siksi on todettu, että tukien myöntäminen yritykselle, joka harjoittaa toimintaa yhteisön markkinoilla, on omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (44). Lisäksi tuomioistuin totesi, ettei ole mitenkään poissuljettua, että sellaiselle yritykselle myönnetty julkinen tuki, joka tuottaa ainoastaan paikallisia tai alueellisia liikennepalveluja eikä tuota liikennepalveluja kotivaltionsa ulkopuolella, voi kuitenkin vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Nimittäin kun jäsenvaltio myöntää julkisen tuen yritykselle, kyseisen yrityksen liikennepalvelujen tarjonta voi pysyä ennallaan tai lisääntyä, minkä seurauksena muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten mahdollisuudet tarjota liikennepalveluja kyseisen valtion markkinoilla ovat vähäisemmät (45).

(114)

Tässä tapauksessa RATP-konserni on etuoikeutetussa asemassa suhteessa ranskalaisiin kilpailijoihinsa (46) ja muissa jäsenvaltioissa toimiviin kilpailijoihinsa, sillä nämä eivät hyödy kyseisestä toimenpiteestä.

(115)

Tältä osin on syytä mainita, että asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 säädetään kyseisten markkinoiden avaamisesta vähitellen kilpailulle ja että kyseisen alan avaaminen kilpailulle tarkoittaa sitä, että tämän alan yritykselle annettava valtiontuki voi vaikuttaa yhteisön sisäiseen kauppaan ja vääristää kilpailua kyseisillä markkinoilla.

(116)

Näin ollen komissio katsoo, että kyseinen toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristää näiden toimijoiden välistä kilpailua.

(117)

EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion on ilmoitettava kaikista tuen myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.

(118)

Tässä tapauksessa Ranskan viranomaiset ilmoittivat 29 päivänä kesäkuuta 2006 päivätyllä kirjeellään RATP:n eläkejärjestelmän rahoitusmallin uudistuksesta. Kirjeessään Ranskan viranomaiset totesivat, ettei kyseinen toimenpide vaikuttanut olevan valtiontukea, josta pitäisi antaa komissiolle EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti ennakkoilmoitus.

(119)

Komissio kuitenkin toteaa, että Ranska on ottanut kyseisen valtiontuen käyttöön tammikuun 1 päivästä 2006 lähtien eli ennen kuin komissio teki lopullisen päätöksensä. Tältä pohjalta komissio katsoo Ranskan toimineen laittomasti pannessaan tuen täytäntöön ja rikkoessaan tällä tavoin EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohtaa.

(120)

Koska kyseinen toimenpide on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, sen mahdollista soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava kyseisessä poikkeuksessa määrättyjen poikkeusten valossa.

(121)

Tältä osin komissio arvioi, että sopivin oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohta, jonka mukaan tuki tietyn taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseen voidaan katsoa yhteismarkkinoille soveltuvaksi, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(122)

Komissio katsoo uudistuksen luonteen ja vaikutusten perusteella, että kyseisen tuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille on arvioitava siten, että määritetään tasapuoliset kilpailuolosuhteet RATP:n ja sen nykyisten, potentiaalisten ja tulevien kilpailijoiden välillä pakollisten sosiaaliturvamaksujen maksujen osalta Ile-de-Francen kaupunkialueiden joukkoliikennemarkkinoilla.

(123)

Analysoidakseen tuen vaikutuksia ja kilpailun vääristymisen laajuutta komission on ensiksi tarkasteltava RATP:n vastuulla olevien maksuosuuksien tasoa verrattuna sen kilpailijoihin uudistetussa järjestelmässä. Tämän jälkeen komissio määrittelee, millainen tilanne olisi, jos RATP ei olisi hyötynyt kyseisestä tuesta. Tukien myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia analysoidaan ennen kuin tehdään kokonaisarvio tukien soveltuvuudesta yhteismarkkinoille.

(124)

Komissio huomauttaa alustavasti, että RATP:n erityisen eläkejärjestelmän rahoitus erosi ennen tammikuun 1 päivää 2006 yleisen eläkeoikeuden mukaisten eläkejärjestelmien rahoituksesta kahdella tavalla: maksujen ei-vapauttavan luonteen sekä työnantajamaksun prosenttiosuuden osalta.

(125)

Komissio katsoo, että kyseinen tuki tarjosi ratkaisun RATP:n erityisjärjestelmän ja yleisen eläkeoikeuden mukaisten järjestelmien ensimmäiseen eroavuuteen. Ennen tammikuun 1 päivää 2006 RATP ei nimittäin maksanut luonteeltaan vapauttavaa maksua, vaan sen oli lain nojalla tasapainotettava virkamiestensä eläkejärjestelmän rahoitus. Ilmoitetulla uudistuksella otetaan käyttöön vapauttava maksuosuus, jollaisen yleisen eläkeoikeuden piiriin kuuluva työnantaja maksaa kassaan, joka vastaa jakojärjestelmään perustuvasta eläkejärjestelmästä. Toisesta eroavuudesta komissio toteaa, että ilmoitettu uudistus muuttaa pakolliset eläkevakuutusmaksut samantasoisiksi RATP:n ja yleisen eläketurvalainsäädännön soveltamisalaan kuuluvien yritysten välillä.

(126)

Ilman ilmoitettua uudistusta RATP:n olisi pitänyt tehdä vuoden 2006 jälkeisten tilikausien kirjanpitoonsa varauksia virkamiestensä eläkesitoumuksia varten. Näistä varauksista olisi seurannut suoraan se, että työnantajamaksut RATP:n virkamiesten eläkkeitä varten eivät olisi olleet luonteeltaan vapauttavia.

(127)

Myöskään eläkevakuutusmaksuja, joita RATP maksoi eläkejärjestelmän rahoitustasapainon turvaamiseksi, ei olisi saatettu potentiaalisten kilpailijoiden tasolle.

(128)

Ilman ilmoitettua uudistusta RATP:n olisi pitänyt vastata usean sadan miljoonan euron vuosittaisesta lisäkustannuksesta uudistettuun järjestelmään verrattuna.

(129)

Siispä eläkemaksut olisivat olleet RATP:lle haitaksi vapautetuilla markkinoilla, mikä olisi vaikuttanut sen toimintaan merkittävästi.

(130)

Edellä esitetystä seuraa, että ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 1370/2007, jossa säädetään kaupunkialueiden joukkoliikennemarkkinoiden asteittaisesta avaamisesta, vuoden 1948 lain nojalla RATP:hen sovellettava eläkejärjestelmä sisältää erityispiirteitä, jotka erikseen tarkasteltuina vääristävät kilpailua RATP:n haitaksi ja sen konsernin haitaksi, johon se kuuluu. Kyseisen tuen olennaisena vaikutuksena on saattaa RATP:n maksuosuudet samansuuruisiksi sen kilpailijoiden ja RATP-konsernin kilpailijoiden kanssa ja poistaa näin RATP:hen ja RATP-konserniin vaikuttava kilpailun vääristyminen.

(131)

Lisäksi uudistus auttaa RATP:tä toimimaan vähitellen yksityisen sijoittajan tapaan, joka joutuu kohtaamaan tavanomaisia liiketoiminnan rajoitteita. Tämä on myös yksi kyseisen uudistuksen tavoitteista.

(132)

Komissio katsoo myös, että kyseinen toimenpide vastaa sen päämääränä olevaa yhteisön edun mukaista tavoitetta. Millään muulla toimenpiteellä ei olisi voitu ratkaista ongelmaa tehokkaammin. Julkisen palvelun tarjoamisesta olisi toki voitu maksaa korvausta, mutta tällainen lähestymistapa ei olisi kestävä pitkällä aikavälillä, koska kyseessä on rakenteellinen ongelma.

(133)

Kun tarkastellaan toimenpiteiden oikeasuhteisuutta, komissio katsoo, että myönnetty tuki on rajoitettu ehdottomasti välttämättömään määrään. RATP on maksanut tammikuun 1 päivästä 2006 alkaen samansuuruisia eläkemaksuja kuin yritykset, joiden työntekijät kuuluvat yleisen eläkeoikeuden mukaisiin järjestelmiin.

(134)

Lisäksi komissio katsoo, että kyseisen toimenpiteen avulla voidaan turvata sellaisen eläkejärjestelmän kestävyys, jonka rahoitusmekanismi on vanhentunut. Lisäksi komissio katsoo, että erityisjärjestelmästä maksettavia eläke-etuuksia koskeva uudistus (47) on näin ollen ratkaiseva lisätekijä. Tältä osin komissio katsoo, että toimenpiteet ovat täydellinen osa yleisempää jäsenvaltioiden eläkejärjestelmien uudistusta, jota sekä neuvosto että komissio kannattavat (48).

(135)

Tilastoanalyysinsa perusteella komissio arvioi ensinnäkin, että kyseinen toimenpide vääristää kilpailua Ile-de-Francen kaupunkialueiden joukkoliikennemarkkinoilla välittömästi vain varsin vähän, sillä jos RATP:n menneisyys ja sen toiminta otetaan huomioon, on selvää, että eläkesitoumukset, joita uudistus koskee, liittyvät toimintaan, jota on harjoitettu aiemmin vapauttamattomilla markkinoilla, joilla kilpailu on ollut tähän asti hyvin vähäistä. Toiseksi komissio katsoo, että kyseisellä toimenpiteellä on hyvin vähäiset vaikutukset markkinoilla, joilla RATP-konserni toimii RATP-yhtiön tytäryhtiöiden kautta. Kyseinen toimenpide vaikuttaa nimittäin näihin markkinoihin vain välillisesti, sillä ilmoitettu uudistus ei koske tytäryhtiöiden työntekijöitä, minkä lisäksi emoyhtiö ja sen tytäryhtiöt on erotettu juridisesti sekä kirjanpidon ja rahoituksen näkökulmasta toisistaan.

(136)

Dynaamisen analyysinsa perusteella – joka on asetuksen (EY) N:o 1370/2007 huomioon ottaen epäilemättä tarkoituksenmukaisempi – komissio katsoo, että vaikka kyseinen toimenpide voisi teoriassa tarjota RATP:lle mahdollisuuden säilyttää määräävä asema, tämä riski on vähäinen. Tämä johtopäätös perustuu siihen, että toimenpiteellä ainoastaan saatetaan RATP:n maksuosuudet samansuuruisiksi kuin sen kilpailijoiden ja että vuonna 2008 tehdyn erityisen eläkejärjestelmän uudistuksen seurauksena RATP:n eläkejärjestelmä ei tee yhtiöstä enää erityisen houkuttelevaa.

(137)

Edellä esitetyn valossa komissio katsoo, että RATP:lle myönnetyn tuen kielteiset vaikutukset ovat vähäisiä. Ilmoitettu uudistus rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä tasapuolisten olosuhteiden palauttamiseksi pakollisten eläkevakuutusmaksujen osalta, ja lopettaa kilpailun vääristymisen, joka olisi haitannut RATP:tä. Tämän vuoksi se ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(138)

Tästä syystä tuki soveltuu yhteismarkkinoille sillä edellytyksellä, että RATP:n erityisen eläkejärjestelmän uudistus, jonka tavoitteena on saattaa järjestelmä yhdenmukaiseksi yksityisen sektorin työntekijöiden ja virkamiesten perusjärjestelmistä annettujen yleisen eläkeoikeuden sääntöjen kanssa, toteutetaan kokonaisuudessaan.

(139)

Komissio katsoo, että asiassa EDF tehdyn komission päätöksen [2005/145/EY] ratkaisu (49) ei kyseenalaista edellä esitettyä johtopäätöstä.

(140)

Tältä osin on syytä muistaa, että kyseisessä päätöksessä komissio hyväksyi valtiontuet, joilla vapautetaan tietyn toimialan yritykset erityisistä eläkevelvoitteista, jotka ylittävät yleisestä eläkejärjestelmästä aiheutuvat velvoitteet ja jotka on asetettu monopolitilanteessa. Komissio katsoi, että osittainen vapauttaminen ennen uudistusajankohtaa muodostuneiden eläkeoikeuksien rahoitusjärjestelystä seuraavista kustannuksista oli EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka voidaan katsoa soveltuvaksi yhteismarkkinoille. Komissio totesi tukien soveltuvuutta arvioidessaan, että EDF:n tilanne ei ominaisuuksiltaan suuresti poikennut energia-alan ”hukkakustannuksista”. Tapauksessa oli kyse tuista, joilla pyrittiin helpottamaan siirtymistä kilpailulle avoimelle energiasektorille. Komissio piti asianmukaisena EDF:lle myönnettyjen tukien vertaamista hukkakustannusten korvaamiseen (50), ja se ilmoitti noudattavansa tätä lähestymistapaa muissa vastaavissa tapauksissa.

(141)

Edellä esitetyn valossa komissio katsoo, että tässä tapauksessa valtiontuki vapauttaa RATP:n eläkevelvoitteista, jotka ylittävät yleisestä eläkejärjestelmästä aiheutuvat velvoitteet ja jotka on asetettu ennen markkinoiden vapauttamista. Samalla komissio lisää, että RATP:ssä vuoden 2008 alusta lähtien toteutetulla erityisten eläkejärjestelmien uudistuksella saatetaan RATP:n virkamiesten erityisjärjestelmä yhdenmukaiseksi yksityisen sektorin työntekijöiden ja virkamiesten perusjärjestelmistä annettujen yleisen eläkeoikeuden sääntöjen kanssa.

(142)

Komissio katsoo, että kyseinen toimenpide on EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Tämä valtiontuki on laitonta, mutta se soveltuu yhteismarkkinoille EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(143)

Kuten edellä esitetään, ilmoitetun uudistuksen mukaisesti valtio maksaa CRP-RATP:lle tammikuun 1 päivästä 2006 alkaen avustusta, jonka tarkoituksena on tasapainottaa sen talous.

(144)

Lisäksi ilmoitetussa uudistuksessa esitetään sellainen mahdollisuus, että CRP-RATP siirtäisi erityisjärjestelmän peruseläkeoikeudet yleisen eläkeoikeuden mukaisiin järjestelmiin. Jotta asiassa noudatetaan taloudellista neutraaliutta koskevaa yleistä periaatetta, siirto edellyttää, että vastaanottaville järjestelmille on maksettava välirahoja. Valtio maksaa nämä välirahat CRP-RATP:n puolesta.

(145)

On määriteltävä, ovatko nämä toimenpiteet EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(146)

Tältä osin on muistettava, että EY:n perustamissopimuksen 87 artiklaa sovelletaan vain yhteisön kilpailuoikeudessa tarkoitettuihin yrityksiin. Yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisvastuuseen perustuva sosiaaliturva-ala ei ole EY:n perustamissopimuksessa tarkoitettua taloudellista toimintaa (katso 10 päivänä lokakuuta 2007 tehdyn menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 67 kohta) (51).

(147)

Tämän oikeuskäytännön nojalla komissio katsoo, että CRP-RATP ja eläkekassat, joihin RATP:n työssäkäyvät ja eläkkeelle jääneet työntekijät kuuluvat, eli CNAV ja AGIRC-ARRCO eivät ole yhteisön kilpailuoikeudessa tarkoitettuja yrityksiä seuraavista syistä.

(148)

Tässä tapauksessa komissio panee ensinnäkin merkille, että RATP:n virkamiehet nauttivat pakollista sosiaaliturvaa, johon kuuluu itsenäinen eläkevakuutusjärjestelmä, jolla on sosiaalinen tavoite. Järjestelmästä nimittäin tarjotaan kaikille sen piiriin kuuluville henkilöille vanhuuseläkevakuutus riippumatta heidän varallisuudestaan ja terveydentilastaan heidän liittymishetkellään.

(149)

Komissio katsoo järjestelmän olevan yhteisvastuuperiaatteen mukainen, sillä työssäkäyvien työntekijöiden maksuosuuksilla rahoitetaan eläkkeelle jääneiden työntekijöiden eläkkeitä.

(150)

Lisäksi komissio panee merkille, että järjestelmää hallinnoi lain nojalla CRP-RATP, jonka toimintaa valtio valvoo. Näin ollen CRP-RATP perii RATP:n palkansaajien ja RATP:n maksuosuudet, maksaa myönnetyt eläkkeet ja toimii eläkkeistä vastaavana laitoksena. Komissio toteaa, että sosiaaliturvalain L711–1 artiklan nojalla CRP-RATP:llä on valtuudet, jotka määritellään saman lain L111–1 artiklassa, jossa muistutetaan erityisesti, että sosiaaliturvaorganisaatio perustuu kansallisen yhteisvastuun periaatteeseen.

(151)

Lisäksi komissio toteaa, että tehtäväänsä hoitaessaan CRP-RATP noudattaa lakia eikä sillä ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa maksuosuuksien määrään, varojen käyttöön tai eläke-etuuksien määrään. Maksettavat etuudet ovat lakisääteisiä ja riippumattomia vakuutusmaksujen määrästä.

(152)

Koska CRP-RATP ei ole yhteisön kilpailuoikeudessa tarkoitettu yritys, komissio katsoo, että se, että valtio maksaa CRP-RATP:lle tasapainottavaa avustusta ja maksaa välirahat CRP-RATP:n puolesta, ei ole EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea,

—

työsuhteen päättymistä, jonka osalta henkilöstösäännöissä vahvistetaan eroamis-, irtisanomis- tai erottamistilanteessa noudatettavat säännöt;

—

lomia (vuosilomia, perhesyistä johtuvia erityisiä lomia jne.);

—

ylentämistä.