25.6.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 162/6

(1)

Kun jäsenvaltio päättää lippunsa alla purjehtivien alusten osalta joko hyväksyä laitoksia suorittamaan todistuskirjoihin liittyviä asianomaisten kansainvälisten yleissopimusten mukaisia tarkastuksia ja katsastuksia osittain tai kokonaan ja soveltuvin osin myöntämään tai uusimaan tällaisia todistuskirjoja tai antaa kokonaan tai osittain laitosten tehtäväksi mainittujen tarkastusten tai katsastusten tekemisen, se voi uskoa kyseiset tehtävät ainoastaan direktiivin 94/57/EY 4 artiklan mukaisesti hyväksytyille laitoksille.

(2)

Tärkeänä indikaattorina hyväksytyn laitoksen toiminnan laatutasosta – mitattuna kaikkien sen luokittelemien alusten osalta niiden lippuvaltiosta riippumatta – on, että sen toiminnan kirjattu laatuhistoria turvallisuuden edistämisessä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä on hyvä.

(3)

Hyväksytyn laitoksen toiminnan kirjattu laatuhistoria turvallisuuden edistämisessä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä on johdettava satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan ja/tai jonkin vastaavan järjestelmän kautta saaduista tiedoista. Voidaan myös analysoida sellaisia tapaturmia, joissa on ollut mukana hyväksyttyjen laitosten luokittelemia aluksia.

(4)

Koska hyväksyttyjen laitosten toiminta on maailmanlaajuista, niiden toiminnan kirjatun laatuhistorian on tarkoituksenmukaista perustua riittävän laajaan maantieteelliseen alueeseen.

(5)

Sekä Yhdysvaltain rannikkovartiosto että satamavaltion valvontaa koskevan Tokion yhteisymmärryspöytäkirjan sihteeristö julkaisevat säännöllisesti tietoja satamavaltion valvonnasta Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan tapaan. Näitä tahoja olisi pidettävä tietojen jatkuvuuden ja oikeuden puolesta verrattavissa olevina luotettavina lähteinä, joten niiden tietojen pohjalta voidaan arvioida hyväksyttyjen laitosten toiminnan kirjattua laatuhistoriaa turvallisuuden edistämisessä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä.

(6)

Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan sihteeristön, Tokion yhteisymmärryspöytäkirjan sihteeristön ja Yhdysvaltain rannikkovartioston julkaisemiin tietoihin liittyy mekanismi, jonka mukaisesti asianomaiset laitokset voivat valittaa tiedoista ennen niiden julkaisemista. Näitä tietoja voidaan näin ollen pitää riittävän luotettavina, ja niitä tulisi käyttää laadittaessa perusteita hyväksyttyjen laitosten toiminnan laadun arviointiin turvallisuuden edistämisessä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisyssä.

(7)

Alusten pysäyttämistä koskevia tietorekistereitä analysoitaessa olisi otettava erityisesti huomioon hyväksyttyihin laitoksiin liittyvät alusten pysäytykset, jos tällaisia tietoja on saatavilla. Analyysi olisi myös suunniteltava siten, että pienet ja/tai lippukohtaiset aluskannat eivät aiheuta tilastollisia vääristymiä, kuten tiettyjen rajoitetusti hyväksyttyjen laitosten luokittelemien laivastojen tapauksessa voi käydä.

(8)

Tietolähteiden on oltava avoimia, puolueettomia ja kykeneviä tarjoamaan riittävän luotettavaa, kattavaa ja jatkuvaa tietoa. Näin ollen riittävän täydellisten julkisten lähteiden puuttuessa meritapaturmista voidaan saada tietoja kaupallisista lähteistä, ja näitä tietoja voidaan käyttää edellyttäen, että saadaan riittävä varmuus edellä mainittujen perusteiden täyttymisestä.

(9)

Myös jäsenvaltioiden direktiivin 94/57/EY 12 artiklan mukaisesti tekemät ilmoitukset olisi otettava huomioon arvioitaessa laitosten toiminnan laatuhistoriaa turvallisuuden edistämisessä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisyssä.

(10)

Hyväksyttyjen laitosten laatuhistoriaa turvallisuuden edistämisessä ja ympäristön pilaantumisen ehkäisemisessä, mukaan luettuina muut seikat kuten meritapaturmat, olisi arvioitava, jotta voidaan tehdä oikeudenmukaisia ja oikeasuhteisia päätöksiä, jotka perustuvat kunkin laitoksen rakenteellisiin valmiuksiin vastata korkeatasoisiin ammatillisiin vaatimuksiin. Näin ollen tällaisia historiatietoja on tarpeen vertailla kohtuullisen ajanjakson ajalta.

(11)

Jotta voitaisiin taata arviointijärjestelmän hyödyllisyys ja oikeudenmukaisuus, on tarpeen antaa hyväksytyille laitoksille kohtuullisesti aikaa ottaa järjestelmä huomioon johtamispäätöksissään ja samalla komissiolle mahdollisuus arvioida sen toimintaa ja tehdä tarvittaessa muutosehdotuksia.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat meriturvallisuutta ja alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemistä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

1)

”hyväksytyllä laitoksella” laitosta, joka on hyväksytty direktiivin 94/57/EY 4 artiklan mukaisesti;

2)

”Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjalla” (jäljempänä ’Pariisin MOU’) satamavaltion suorittamasta valvonnasta Pariisissa 26 päivänä tammikuuta 1982 allekirjoitettua yhteisymmärryspöytäkirjaa sellaisena kuin se on tämän päätöksen tekopäivänä;

3)

”Tokion yhteisymmärryspöytäkirjalla” (jäljempänä ’Tokion MOU’) satamavaltion suorittamasta valvonnasta Aasian ja Tyynenmeren alueella Tokiossa 1 päivänä joulukuuta 1993 allekirjoitettua yhteisymmärryspöytäkirjaa sellaisena kuin se on tämän päätöksen tekopäivänä;

4)

”hyväksyttyyn laitokseen liittyvällä aluksen pysäytyksellä” sitä, että hyväksytyllä laitoksella, joka suoritti aluksen katsastuksen tai joka myönsi todistuskirjan, oli vastuu puutteista, jotka yksinään tai yhdistelmänä johtivat kyseisen aluksen pysäytykseen asianomaisen satamavaltion valvontajärjestelmässä määritellyllä tavalla;

5)

”meritapaturmalla” merellä tapahtuvaa tapaturmaa siten kuin se on määritelty IMOn päätöslauselmassa A.849(20).

a)

on tuomioistuimessa tai välimiesmenettelyssä todistettu, että meritapaturma, jossa oli osallisena hyväksytyn laitoksen luokkaan kuuluva alus, johtuu tällaisen hyväksytyn laitoksen, siihen kuuluvien elinten taikka sen henkilöstön, edustajien tai muiden sen puolesta toimivien tahojen tahallisesta teosta, laiminlyönnistä tai törkeästä huolimattomuudesta;

b)

komission käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan katsoa, että tällainen tahallinen teko, laiminlyönti tai törkeä huolimattomuus johtuu puutteista laitoksen rakenteessa, menettelyissä ja/tai sisäisessä valvonnassa.

a)

mukautetaan edellä mainittuja perusteita niiden hyödyllisyyden ja oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi;

b)

määritetään raja-arvot, joiden ylityttyä sovelletaan edellä mainitun direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä.