27.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 167/69

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 5 päivänä maaliskuuta 2008,

eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa tehdyn neuvoston päätöksen 2007/435/EY soveltamissäännöistä jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien, rahastosta myönnetyn yhteisrahoituksen avulla täytäntöön pantavien hankkeiden yleis- ja taloushallintoa koskevien sääntöjen sekä menojen tukikelpoisuuden osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2008) 795)

(ainoastaan bulgarian-, englannin-, espanjan-, hollannin-, italian-, kreikan-, latvian-, liettuan-, maltan-, portugalin-, puolan-, ranskan-, romanian-, ruotsin-, saksan-, slovakin-, sloveenin-, suomen-, tšekin-, unkarin- ja vironkieliset tekstit ovat todistusvoimaisia)

(2008/457/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon eurooppalaisen rahaston perustamisesta vuosiksi 2007–2013 kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa 25 päivänä kesäkuuta 2007 tehdyn neuvoston päätöksen 2007/435/EY (1) ja erityisesti sen 21 artiklan, 29 artiklan 5 kohdan, 31 artiklan 6 kohdan ja 33 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	On tarpeen vahvistaa edellytykset, joilla jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön rahaston alaiset toimet ja erityisesti määritettävä ne olosuhteet, joissa vastuuviranomainen voi panna hankkeita täytäntöön suoraan. Valtuutetuille viranomaisille olisi vahvistettava lisäsäännöksiä.

(2)	On tarpeen laatia luettelo niistä menettelyistä ja/tai käytännön järjestelyistä, jotka nimettyjen eri viranomaisten olisi vahvistettava ja joita niiden olisi noudatettava rahaston täytäntöönpanossa.

(3)

On tarpeen vahvistaa vastuuviranomaisten velvollisuudet suhteessa lopullisiin tuensaajiin rahoitettavien hankkeiden valintaa ja hyväksymistä edeltävässä vaiheessa ja lopullisten tuensaajien ja/tai hankekumppanien ilmoittamien menojen varmennuksissa huomioon otettavat näkökohdat, mukaan lukien korvaushakemusten hallinnolliset tarkastukset ja yksittäisten toimien paikalla tehtävät varmennukset.

(4)	Vuosiohjelmien menojen moitteettomien tarkastusten varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa perusteet, jotka kirjausketjujen on täytettävä, jotta ne voidaan katsoa asianmukaisiksi.

(5)

Tarkastusviranomainen vastaa hankkeiden ja järjestelmien tarkastusten tekemisestä. Jotta voidaan varmistaa, että kyseiset tarkastukset ovat riittävän laajoja ja tehokkaita ja että ne toteutetaan samojen vaatimusten mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen vahvistaa edellytykset, jotka tarkastusten olisi täytettävä, otannan perusteet mukaan luettuna.

(6)

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle monivuotisen ohjelman lisäksi hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus. Koska kyseinen asiakirja on eräitä tärkeimpiä perusteita, joihin komissio yhteisön talousarvion yhteisen hallinnoinnin puitteissa nojautuu varmistuakseen siitä, että jäsenvaltiot käyttävät kyseessä olevaa rahoitustukea niiden asiaan sovellettavien säännösten ja periaatteiden mukaisesti, jotka ovat tarpeen yhteisön taloudellisten etujen suojelemiseksi, on tarpeen vahvistaa kyseisessä asiakirjassa annettavat yksityiskohtaiset tiedot.

(7)

Jotta suunnittelua koskevia vaatimuksia, rahaston täytäntöönpanon seurantaa sekä todentamis- ja tarkastusmenoja voidaan yhdenmukaistaa, on tarpeen selkeästi määritellä monivuotisen ohjelman, vuosiohjelman, väliselvityksen, loppukertomuksen ja maksupyyntöjen sisältö sekä tarkastusstrategia, vuotuinen tilintarkastuskertomus, tarkastuslausuma ja menojen todentaminen.

(8)	Koska jäsenvaltioilla on velvollisuus ilmoittaa sääntöjenvastaisuuksista ja seurata niitä ja periä takaisin rahastolta saadun rahoituksen yhteydessä aiheettomasti maksettuja summia, on tarpeen määritellä komissiolle lähetettäviä tietoja koskevat vaatimukset.

(9)	Kokemusten mukaan Euroopan unionin kansalaiset eivät ole riittävän hyvin tietoisia yhteisön tehtävistä rahoitusohjelmissa. Sen vuoksi on asianmukaista määritellä yksityiskohtaisesti tarpeelliset tiedotus- ja julkistamiskeinot tämän viestintä- ja tiedotusvajeen korjaamiseksi.

(10)

Jotta voidaan varmistaa, että mahdollisia rahoitusmahdollisuuksia koskeva tieto levitetään laajasti kaikille asianomaisille osapuolille, ja avoimuuden turvaamiseksi olisi vahvistettava vähimmäiskeinot, joita tarvitaan, jotta voidaan tiedottaa mahdollisille lopullisille tuensaajille yhteisön ja jäsenvaltioiden yhdessä tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista. Lopullisten tuensaajien luettelo, hankkeiden nimet ja hankkeisiin myönnetyn julkisen rahoituksen määrä olisi rahaston käytön avoimuuden lisäämiseksi julkaistava.

(11)

Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (2) sekä yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (3) perusteella on tämän päätöksen mukaisten tiedotus- ja julkistamistoimenpiteiden sekä tarkastusten osalta tarpeen säätää, että komission ja jäsenvaltioiden olisi estettävä henkilötietojen luvaton luovuttaminen tai saaminen sekä täsmentää tarkoitus, jota varten komissio ja jäsenvaltiot voivat käsitellä tällaisia tietoja.

(12)

Rahoitus- ja muiden tietojen vaihtaminen sähköisessä muodossa jäsenvaltioiden ja komission välillä johtaa yksinkertaistumiseen, tehokkuuden ja avoimuuden paranemiseen ja ajan säästöön. Jotta näitä etuja voitaisiin hyödyntää täysipainoisesti ja varmistaa samalla tiedonvaihdon turvallisuus, komissio voi perustaa yhteisen tietojärjestelmän.

(13)

Jotta rahasto voitaisiin panna täytäntöön jäsenvaltioissa tehokkaasti ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti, olisi vahvistettava yhteisiä sääntöjä, jotka koskevat rahastosta katettavien menojen tukikelpoisuutta. Tietyillä ehdoilla pitäisi olla mahdollista maksaa kiinteä osuus välillisistä kustannuksista, jotta voidaan vähentää hallinnollista taakkaa, joka kohdistuu lopullisiin tuensaajiin ja nimettyihin viranomaisiin.

(14)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja sen perusteella myös tämä päätös sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

(15)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti perussäädös ja sen perusteella myös tämä päätös sitoo Irlantia.

(16)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 2 artiklan mukaisesti tämä päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(17)	Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat rahaston hallintokomitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

SISÄLLYSLUETTELO

I osa

Johdanto

I luku

Kohde ja määritelmät

1 artikla

Kohde

2 artikla

Määritelmät

II osa

Neljälle rahastolle yhteiset säännökset

1 luku

Nimetyt viranomaiset

3 artikla

Yhteiset viranomaiset

4 artikla

Valtuutettu viranomainen

5 artikla

Tehtävien ulkoistaminen

2 luku

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmät

6 artikla

Menettelyohjeet

7 artikla

Vastuuviranomaisen suorittama rahaston täytäntöönpano

8 artikla

Vastuuviranomaiseen sovellettavat toimeenpanevana elimenä toimimista koskevat edellytykset

9 artikla

Valinta- ja myöntämismenettely vastuuviranomaisen toimiessa myöntävänä elimenä

10 artikla

Tukisopimukset lopullisten tuensaajien kanssa vastuuviranomaisen toimiessa myöntävänä elimenä

11 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat sopimukset

12 artikla

Yhteisön lopullisen osuuden määrittely

13 artikla

Tekninen apu

14 artikla

Teknisen avun kustannukset yhteisten viranomaisten tapauksessa

15 artikla

Vastuuviranomaisen suorittamat varmennukset

16 artikla

Kirjausketju

17 artikla

Järjestelmien tarkastukset ja hankkeiden tarkastukset

18 artikla

Todentamisviranomaisen suorittamat varmennukset

3 luku

Rahaston käyttöä koskevien tietojen toimittaminen

19 artikla

Suhteellisuusperiaate

20 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus

21 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvauksen tarkistaminen

22 artikla

Ohjelma-asiakirjat

23 artikla

Vuosiohjelmien rahoituserittelyn tarkistaminen

24 artikla

Vuosiohjelmien täytäntöönpanoa koskeva väliselvitys ja loppukertomus

25 artikla

Tarkastusviranomaisen laatimat asiakirjat

26 artikla

Todentamisviranomaisen laatimat asiakirjat

4 luku

Sääntöjenvastaisuuksia koskevat ilmoitukset

27 artikla

Alustavat ilmoitukset — poikkeukset

28 artikla

Seurannasta ilmoittaminen — takaisinperinnästä luopuminen

29 artikla

Yhteydenpito jäsenvaltioiden kanssa

30 artikla

Tietojen käyttö

5 luku

Tiedotus ja julkistaminen

31 artikla

Mahdollisille lopullisille tuensaajille suunnattu tiedotus

32 artikla

Lopullisille tuensaajille suunnattu tiedotus

33 artikla

Vastuuviranomaisen velvoitteet yleisölle suunnatussa tiedotuksessa ja julkistamisessa

34 artikla

Lopullisten tuensaajien velvoitteet yleisölle suunnatussa tiedotuksessa ja julkistamisessa

35 artikla

Toimenpidettä koskevien tiedotus- ja julkistamistoimien tekniset ominaisuudet

6 luku

Henkilötiedot

36 artikla

Henkilötietojen suojaaminen

7 luku

Sähköinen asiakirjojen vaihto

37 artikla

Sähköinen asiakirjojen vaihto

38 artikla

Asiakirjojen vaihtoon tarkoitettu tietojärjestelmä

III osa

Kotouttamisrahastoa koskevat erityissäännökset

1 luku

Tukikelpoisuussäännöt

39 artikla

Tukikelpoisuussäännöt

IV osa

Loppusäännökset

40 artikla

Osoitus

LIITTEET

I OSA

JOHDANTO

I LUKU

Kohde ja määritelmät

1 artikla

Kohde

1.   Tässä päätöksessä vahvistetaan rahaston täytäntöönpanoa koskevat säännöt seuraavilta osin:

a)	nimetyt viranomaiset;

b)	hallinnointi- ja valvontajärjestelmät;

c)	jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat tiedot, jotka koskevat rahaston käyttöä;

d)	sääntöjenvastaisuuksista ilmoittaminen;

e)	tiedottaminen ja julkistaminen;

f)	henkilötiedot;

g)	sähköinen asiakirjojen vaihto.

2.   Jäljempänä esitetyt säännökset eivät rajoita komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden sääntöjenvastaisuuksien estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (Euratom, EY) N:o 2185/96 (4) soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

—	’perussäädöksellä’ päätöstä 2007/435/EY,

—	’rahastolla’ eurooppalaista rahastoa kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista varten, sellaisena kuin se on perussäädöksellä perustettuna,

—

’neljällä rahastolla’ Euroopan pakolaisrahastoa, ulkorajarahastoa, Euroopan paluurahastoa ja kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevaa eurooppalaista rahastoa, sellaisina kuin ne ovat perustettuina Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksillä N:o 573/2007/EY (5), N:o 574/2007/EY (6), N:o 575/2007/EY (7) ja neuvoston päätöksellä 2007/435/EY osana yhteisvastuuta ja maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaa yleisohjelmaa,

—	’vastuuviranomaisella’ viranomaista, jonka jäsenvaltio nimeää perussäädöksen 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti,

—	’todentamisviranomaisella’ viranomaista, jonka jäsenvaltio nimeää perussäädöksen 23 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti,

—	’tarkastusviranomaisella’ viranomaista, jonka jäsenvaltio nimeää perussäädöksen 23 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti,

—	’valtuutetulla viranomaisella’ viranomaista, jonka jäsenvaltio nimeää perussäädöksen 23 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti,

—	’nimetyillä viranomaisilla’ kaikkia viranomaisia, jotka on nimetty perussäädöksen 23 artiklan mukaisesti,

—	’toimilla’ rahaston alaisia toimia, sellaisina kuin ne on määritelty perussäädöksen 4 artiklassa,

—	’hankkeella’ keinoja, joilla lopulliset tuensaajat panevat täytäntöön toimia tai osia niistä käytännössä,

—

’lopullisella tuensaajalla’ hankkeiden täytäntöönpanosta vastaavia oikeudellisia yksiköitä, kuten valtiosta riippumattomia järjestöjä, kansallisia, alue- tai paikallisviranomaisia, muita voittoa tavoittelemattomia järjestöjä, yksityis- tai julkisoikeudellisia yhtiöitä tai kansainvälisiä organisaatioita,

—	’hankekumppanilla’ oikeudellisia yksiköitä, jotka panevat hankkeen täytäntöön yhteistyössä lopullisen tuensaajan kanssa toimittamalla hankkeelle resursseja ja vastaanottamalla osan yhteisön tuesta lopullisen tuensaajan kautta,

—	’strategisilla suuntaviivoilla’ rahaston toiminnan puitteita sellaisina kuin niistä säädetään komission päätöksessä K(2007) 3926,

—	’painopisteellä’ strategisissa suuntaviivoissa painopisteeksi määritettyjä toimia,

—	’erityisellä painopisteellä’ strategisissa suuntaviivoissa painopisteeksi määritettyjä toimia, joiden yhteydessä yhteisrahoituksen osuutta voidaan korottaa perussäädöksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

—

’ensimmäisellä hallinnollisella tai oikeudellisella päätelmällä’ toimivaltaisen hallinto- tai oikeusviranomaisen ensimmäistä kirjallista arviointia, jossa päätellään konkreettisten tietojen perusteella, että sääntöjenvastaisuuksia on tapahtunut, rajoittamatta kuitenkaan mahdollisuutta tarkistaa tätä päätelmää taikka kumota se hallinnollisen tai oikeudellisen menettelyn aikana esiin tulevien seikkojen perusteella,

—	’sääntöjenvastaisuudella’ yhteisön oikeuden säännösten tai määräysten rikkomista, joka johtuu talouden toimijan teosta tai laiminlyönnistä, jonka tuloksena on tai voisi olla perusteettomasta menoerästä Euroopan unionin yleiselle talousarviolle aiheutuva vahinko,

—

’petosepäilyllä’ sääntöjenvastaisuutta, jonka johdosta kansallisella tasolla aloitetaan hallinnollinen tai oikeudellinen menettely sen selvittämiseksi, onko sääntöjenvastaisuus tahallinen ja erityisesti, onko se Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tehdyn yleissopimuksen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta (8) 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu petos,

—	’konkurssilla’ neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 (9) 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjä maksukyvyttömyysmenettelyjä,

—	’tukisopimuksella’ sopimusta tai vastaavaa oikeudellista välinettä, jonka perusteella jäsenvaltio myöntää tukea lopulliselle tuensaajalle rahaston alaisen hankkeen täytäntöönpanoa varten.

II OSA

NELJÄLLE RAHASTOLLE YHTEISET SÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Nimetyt viranomaiset

3 artikla

Yhteiset viranomaiset

Jäsenvaltiot voivat nimetä saman vastuuviranomaisen, tarkastusviranomaisen tai todentamisviranomaisen neljästä rahastosta kahdelle tai useammalle.

4 artikla

Valtuutettu viranomainen

1.   Tehtävien siirtämisessä on noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatetta, mikä edellyttää vaikuttavaa ja tehokasta sisäistä valvontaa, ja siinä on varmistettava syrjimättömyyden periaatteen noudattaminen ja yhteisön rahoituksen näkyvyys. Siirretyt täytäntöönpanotehtävät eivät saa johtaa eturistiriitaan.

2.   Vastuuviranomaiselta valtuutetulle viranomaiselle siirrettävien tehtävien laajuus ja tehtävien täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset menettelyt on laadittava muodollisesti kirjalliseen muotoon.

Valtuutusasiakirjassa on mainittava vähintään

a)	viittaukset asianomaiseen yhteisön lainsäädäntöön;

b)	valtuutetulle viranomaiselle uskotut tehtävät;

c)	valtuutetun viranomaisen oikeudet ja velvollisuudet ja sille siirtyvät vastuut;

d)	valtuutetulle viranomaiselle asetettu vaatimus perustaa ja pitää voimassa organisaatiorakenne ja hallinnointi- ja valvontajärjestelmä, joka on mukautettu sen velvollisuuksien täyttämiseen;

e)	tarjottava varmistus sille, että siirretyt tehtävät suoritetaan noudattaen moitteetonta varainhoitoa sekä laillisuutta ja asianmukaisuutta.

3.   Perussäädöksen 23 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua komission kanssa suoritettavaa yhteydenpitoa ei voi siirtää. Valtuutettu viranomainen pitää yhteyttä komissioon vastuuviranomaisen kautta.

4.   Jos valtuutettu viranomainen ei ole julkishallinnon laitos tai kyseisen jäsenvaltion yksityisoikeuden alainen laitos, joka suorittaa julkisen palvelun tehtävää, vastuuviranomainen ei voi siirtää kyseiselle viranomaiselle täytäntöönpanovaltuuksia, jos niihin sisältyy laajaa poliittista harkintavaltaa.

5.   Tehtävien siirto valtuutetulle viranomaiselle ei vaikuta vastuuviranomaisen vastuuseen, vaan se on edelleen vastuussa siirtämistään tehtävistä.

6.   Kun vastuuviranomainen on siirtänyt tehtäviä valtuutetulle viranomaiselle, kaikkia tämän päätöksen vastuuviranomaista koskevia säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin valtuutettuun viranomaiseen.

5 artikla

Tehtävien ulkoistaminen

Nimetyt viranomaiset voivat ulkoistaa osan tehtävistään, mutta ne ovat niistä edelleen vastuussa perussäädöksen 25, 27 ja 28 artiklassa määriteltyjen vastuiden mukaisesti.

2 LUKU

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmät

6 artikla

Menettelyohjeet

Jäsenvaltiot laativat perussäädöksen 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen ohjeet menettelyistä ja käytännön järjestelyistä, jotka koskevat

a)	nimettyjen viranomaisten tehtäviä;

b)	järjestelyjä, joiden avulla varmistetaan asianmukainen tehtävien erottelu;

c)	tarvittaessa valtuutettujen viranomaisten ja muiden ulkoistettujen tehtävien valvontaa;

d)	monivuotisten ohjelmien ja vuosiohjelmien vahvistamista;

e)	tarkastusstrategian ja vuosittaisten tarkastussuunnitelmien vahvistamista;

f)	hankkeiden valintaa, tuen myöntämistä sekä hankkeiden valvontaa ja taloushallintoa;

g)	sääntöjenvastaisuuksien, rahoitusoikaisujen ja takaisinperinnän hallinnointia;

h)	tarkastuskäyntien valmistelua ja täytäntöönpanoa;

i)	tarkastuskertomusten ja ilmoitusten valmistelua;

j)	menojen todentamista;

k)	ohjelman arviointia;

l)	komissiolle toimitettavia selvityksiä;

m)	kirjausketjua.

7 artikla

Vastuuviranomaisen suorittama rahaston täytäntöönpano

1.   Rahaston täytäntöönpanon osalta vastuuviranomainen voi toimia myöntävänä elimenä ja/tai toimeenpanevana elimenä.

2.   Vastuuviranomainen toimii myöntävänä elimenä silloin, kun se panee hankkeet täytäntöön, mikä pääsääntöisesti tapahtuu avoimien ehdotuspyyntöjen perusteella.

Vastuuviranomainen tai valtuutettu viranomainen ei voi esittää hakemusta vastauksena kyseisiin ehdotuspyyntöihin.

Tukea voidaan myöntää ilman ehdotuspyyntöä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, kuten silloin, kun aiemman ehdotuspyynnön perusteella aloitettuja monivuotisia hankkeita jatketaan perussäädöksen 13 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

3.   Vastuuviranomainen toimii toimeenpanevana elimenä päättäessään panna hankkeet täytäntöön suoraan, koska hankkeen ominaispiirteet eivät anna muuta täytäntöönpanomahdollisuutta esimerkiksi oikeudellisen monopoliaseman tai turvallisuussyiden vuoksi. Näissä tapauksissa lopullista tuensaajaa koskevia sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin vastuuviranomaiseen.

8 artikla

Vastuuviranomaiseen sovellettavat toimeenpanevana elimenä toimimista koskevat edellytykset

1.   Syyt, joiden vuoksi vastuuviranomainen toimi hankkeiden täytäntöönpanosta vastaavana toimeenpanevana elimenä, on yksilöitävä ja ilmoitettava komissiolle kyseisen vuosiohjelman puitteissa.

2.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että hankkeiden täytäntöönpanossa noudatetaan vastinetta rahalle -periaatetta ja että eturistiriidat estetään.

3.   Vastuuviranomainen voi panna 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti yksilöidyt hankkeet täytäntöön suoraan ja/tai yhdessä sellaisen kansallisen viranomaisen kanssa, joka on toimivaltainen teknisen asiantuntemuksensa, korkean erikoistumisasteensa tai hallinnollisten valtuuksiensa vuoksi. Täytäntöönpanoon pääasiallisesti osallistuneet kansalliset viranomaiset on yksilöitävä kyseisessä vuosiohjelmassa.

4.   Hallinnollisessa päätöksessä, jonka perusteella rahaston alainen hanke yhteisrahoitetaan, on oltava tarpeelliset tiedot, joiden avulla voidaan seurata yhteisrahoitettuja tuotteita ja palveluja sekä tarkastaa aiheutuneet menot. Tukisopimukselle 10 artiklan 2 kohdassa säädetyt olennaiset säännökset on eriteltävä vastaavien oikeudellisten asiakirjojen muodossa.

5.   Vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen on sisällettävä tiedot, jotka koskevat tehtävien riittävän erottamisen ja Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen tehokkaan valvonnan ja riittävän suojaamisen varmistamiseksi käytettyjä menettelyjä ja käytäntöjä, ja siinä on annettava selvitys eturistiriitojen välttämiseksi toteutetuista toimista.

6.   Kun vastuuviranomaisen edellytetään säännöllisesti toimivan rahaston yhteisrahoittamien hankkeiden toimeenpanevana elimenä,

a)

tarkastusviranomainen ei voi kuulua samaan elimeen kuin vastuuviranomainen muutoin kuin silloin, kun sen tarkastustoiminnan riippumattomuus on varmistettu ja se on velvollinen toimittamaan selvityksiä myös toiselle elimelle, joka ei kuulu samaan elimeen, johon tarkastusviranomainen ja vastuuviranomainen kuuluvat;

b)	se, että myös vastuuviranomainen panee hankkeita täytäntöön suoraan, ei vaikuta perussäädöksen 25 artiklassa määriteltyihin vastuuviranomaisen tehtäviin.

7.   Kun valtuutetun viranomaisen edellytetään toimivan rahaston yhteisrahoittamien hankkeiden toimeenpanevana elimenä, kyseinen viranomainen ei voi olla niiden määrärahojen, joiden hallinnointi on sille siirretty, ainoa lopullinen tuensaaja.

9 artikla

Valinta- ja myöntämismenettely vastuuviranomaisen toimiessa myöntävänä elimenä

1.   Edellä 7 artiklan 2 kohdassa määritellyt ehdotuspyynnöt on julkaistava siten, että varmistetaan niiden mahdollisimman laaja levitys mahdollisten tuensaajien keskuudessa. Ehdotuspyyntöjen sisältöön tehdyt muutokset on julkaistava samalla tavalla.

Ehdotuspyynnössä on esitettävä

a)	tavoitteet;

b)	perussäädöksen 13 artiklan 5 kohdan mukaiset valintaperusteet ja olennaiset liiteasiakirjat;

c)	järjestelyt, jotka koskevat yhteisön ja tarvittaessa kansallista rahoitusta;

d)	ehdotusten jättämiseen liittyvät järjestelyt ja määräpäivä.

2.   Vastuuviranomaisen on varmistettava hankkeiden valintaa ja tuen myöntämistä varten, että mahdollisille tuensaajille ilmoitetaan seuraavista erityisehdoista, jotka koskevat täytäntöön pantavia hankkeita:

a)	menojen tukikelpoisuutta koskevat säännöt;

b)	täytäntöönpanon määräaika; ja

c)	säilytettävät ja toimitettavat rahoitus- ja muut tiedot.

Vastuuviranomaisen on ennen hyväksymispäätöksen tekemistä varmistettava, että lopullisella tuensaajalla ja/tai hankekumppaneilla on valmiudet täyttää nämä ehdot.

3.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että ne hankkeet, joille on myönnetty tukea, on arvioitu niiden muodon, teknisten seikkojen, talousarvion ja laadun kannalta ehdotuspyynnöissä määriteltyjen perusteiden mukaisesti. Muiden hankkeiden hylkäämisperusteet on kirjattava.

4.   Jäsenvaltiot määrittelevät, kenellä on valtuudet myöntää hankkeille tukea, ja niiden on varmistettava, että eturistiriidat vältetään kaikissa tilanteissa ja erityisesti silloin, kun hakijat ovat kansallisia elimiä.

5.   Hyväksymispäätöksessä on mainittava vähintään lopullisen tuensaajan ja/tai hankekumppaneiden nimet, hankkeen olennaiset yksityiskohdat ja sen toiminnalliset tavoitteet, rahaston yhteisrahoituksen enimmäismäärä ja tukikelpoisten kokonaiskustannusten yhteisrahoituksen enimmäismäärä.

6.   Valintamenettelyn tulokset ilmoitetaan ja valintapäätös perustellaan kirjallisesti kullekin hakijalle. Jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, annetaan muutoksenhakuohjeet.

10 artikla

Tukisopimukset lopullisten tuensaajien kanssa vastuuviranomaisen toimiessa myöntävänä elimenä

1.   Vastuuviranomaisen on vahvistettava hankkeiden hallinnoimista varten yksityiskohtaiset menettelyt, joiden on sisällettävä muun muassa seuraavat:

a)	tukisopimusten allekirjoittaminen lopullisten tuensaajien kanssa;

b)	sopimusten ja niihin tehtyjen muutosten seuranta ottamalla käyttöön järjestelmä, jolla varmistetaan hankkeiden hallinnollinen seuranta (kirjeenvaihto, muutosten tekeminen ja muistutuskirjeiden lähettäminen ja niiden seuranta, kertomusten vastaanottaminen ja käsittely, jne.).

2.   Tukisopimuksissa on vahvistettava muun muassa

a)	tuen enimmäismäärä;

b)	yhteisön tuen enimmäisprosenttiosuus perussäädöksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

c)	tuetun hankkeen yksityiskohtainen kuvaus ja aikataulu;

d)	tarvittaessa se osa tehtävistä ja niihin liittyvistä kustannuksista, jotka lopullinen tuensaaja aikoo suorittaa kolmansien osapuolten kanssa tehtävillä alihankintasopimuksilla;

e)	hankkeen talousarvio ja rahoitussuunnitelma, johon sisältyy välillisten kustannusten kiinteä prosenttiosuus sellaisena kuin se on määriteltynä menojen tukikelpoisuutta koskevien sääntöjen liitteessä XI;

f)	aikataulu ja sopimuksen täytäntöönpanoa koskevat määräykset (kertomusten esittämistä koskevat velvoitteet, muutokset ja sopimuksen päättyminen);

g)	hankkeen toiminnalliset tavoitteet ja käytettävät indikaattorit;

h)	tukikelpoisten kustannusten määritelmä;

i)	tuen maksamiseen liittyvät edellytykset ja kirjanpitovaatimukset;

j)	kirjausketjuun liittyvät edellytykset;

k)	tietosuojaan liittyvät olennaiset säännökset;

l)	julkisuuteen liittyvät olennaiset säännökset.

3.   Lopullisten tuensaajien on tarpeen vaatiessa varmistettava, että kaikkia hankekumppaneita koskevat samat velvoitteet kuin heitä. Kumppanit ovat vastuussa lopullisen tuensaajan kautta, joka pysyy viime kädessä vastuullisena siitä, että se ja kaikki hankkeessa olevat kumppanit noudattavat sopimusehtoja.

Lopullisten tuensaajien on säilytettävä oikeaksi todistetut jäljennökset kirjanpitoasiakirjoista, joilla todennetaan hankekumppaneille kyseisen hankkeen yhteydessä muodostuneet tulot ja menot.

4.   Tukisopimuksissa määrätään erikseen komission ja tilintarkastustuomioistuimen valtuuksista tarkastaa kaikkien lopullisten tuensaajien, hankekumppanien ja alihankkijoiden tositteet ja tehdä näiden luo tarkastuskäyntejä.

11 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat sopimukset

Tukisopimuksissa vahvistetaan, että hankkeen lopulliset tuensaajat ja/tai hankekumppanit tekevät hankkeen täytäntöönpanoa varten hankintasopimuksen tarjouskilpailun jälkeen sen tarjoajan kanssa, joka tarjoaa parhaan vastineen rahalle, ja että eturistiriitojen välttämisestä on huolehdittu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta julkisia hankintoja koskevien yhteisön ja kansallisten sääntöjen soveltamista. Sopimukset, joiden arvo on alle 5 000 euroa, voidaan kuitenkin tehdä yhden tarjouksen perusteella ilman tarjouskilpailua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta julkisia hankintoja koskevien yhteisön ja kansallisten sääntöjen soveltamista.

12 artikla

Yhteisön lopullisen osuuden määrittely

Lopulliselle tuensaajalle maksettavan loppumaksun laskemiseksi yhteisön kokonaisrahoitusosuus jokaista hanketta kohden on seuraavista kolmesta määrästä pienin:

a)	tukisopimuksessa mainittu tuen enimmäismäärä;

b)	yhteisrahoituksen enimmäismäärä, joka saadaan kertomalla kyseisen hankkeen tukikelpoiset kokonaiskustannukset perussäädöksen 13 artiklan 4 kohdassa säädetyillä prosenttimäärillä (eli 50 tai 75 prosenttia); ja

c)	voitontavoittelun kiellon periaatteen soveltamisen tuloksena saatava määrä, sellaisena kuin se määritellään liitteessä XI olevassa I.3.3 kohdassa.

13 artikla

Tekninen apu

1.   Rahastosta voidaan rahoittaa enintään 100 prosenttia perussäädöksen 14 artiklassa määritellystä komission aloitteesta annetusta teknisestä avusta.

2.   Rahastosta voidaan rahoittaa enintään 100 prosenttia perussäädöksen 15 artiklassa määritellystä jäsenvaltioiden aloitteesta annetusta teknisestä avusta.

3.   Komission tai jäsenvaltioiden aloitteesta annettava tekninen apu voidaan toteuttaa hankintasopimuksina, asiantuntijapalkkioina ja/tai hallinnollisina maksuina, joita koskevat III osan 1 luvussa määritellyt tukikelpoisuutta koskevat säännöt.

14 artikla

Teknisen avun kustannukset yhteisten viranomaisten tapauksessa

1.   Kun neljästä rahastosta kahdella tai useammalla on yksi tai useampi yhteinen nimetty viranomainen, teknisen avun menoja varten myönnettävät määrärahat kullekin kyseessä olevalle vuosiohjelmalle voidaan yhdistää kokonaan tai osittain.

2.   Teknisen avun kustannukset osoitetaan kyseisille rahastoille mieluiten yksinkertaisen ja edustavan jakokaavan perusteella. Kullekin kyseessä olevalle vuosiohjelmalle teknisen avun kustannuksia varten myönnettävien määrärahojen enimmäismäärää ei saa kasvattaa kaavan käyttämisen vuoksi.

15 artikla

Vastuuviranomaisen suorittamat varmennukset

1.   Varmennusten, jotka vastuuviranomaisen on perussäädöksen 25 artiklan 1 kohdan h alakohdan mukaisesti tehtävä, tai jotka ovat saman säännöksen mukaan sen vastuulla, on katettava tapauksen mukaan hankkeiden hallinnolliset, taloudelliset, tekniset ja fyysiset näkökohdat.

Varmennuksissa tarkastetaan, että ilmoitetut kulut ovat todellisia ja perusteltuja hankkeen tarkoitusta varten, tukipäätöksen kohteena olevat hankkeet on pantu täytäntöön tukisopimusten ehtojen mukaisesti, yhteisön osuus on sääntöjen mukainen erityisesti perussäädöksen 13 artiklassa määritellyn rahoituksen rakenteen osalta, lopullisten tuensaajien korvaushakemukset ovat oikeat ja hankkeissa sekä kuluissa noudatetaan yhteisön ja kansallisia sääntöjä sekä vältetään kulujen kaksoisrahoittaminen muista yhteisön tai kansallisista ohjelmista tai ohjelmakausista.

Lisäksi varmennuksiin on kuuluttava

a)	kullekin lopullisen tuensaajan lähettämälle korvaushakemukselle tehtävät hallinnolliset ja taloudelliset varmennukset;

b)	lopullisten tuensaajien ilmoittamien kulujen, tulojen ja käyttötarkoitukseensa sidotuilla tuloilla katettujen kustannusten olennaisuuden, oikeellisuuden ja tukikelpoisuuden varmennukset tutkimalla ainakin tukisopimukseen liitetyn talousarvion kaikkien budjettikohtien tositteiden edustavaa näytettä;

c)

yksittäisten hankkeiden paikalla tehtävät varmennukset otoksella, joka edustaa vähintään asianmukaista valikoimaa erityyppisiä ja -kokoisia hankkeita ja jossa otetaan huomioon havaitut erityiset riskitekijät, jotta voidaan saada kohtuullinen varmuus sen taustalla olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta ottaen huomioon vastuuviranomaisen määrittelemä riskitaso.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettuja varmennuksia ei tarvitse tehdä, jos lopullinen tuensaaja on velvollinen toimittamaan riippumattoman tilintarkastajan antaman tilintarkastustodistuksen, joka kattaa kaikki a ja b alakohdassa mainitut seikat.

2.   Jokaisesta varmennuksesta pidetään pöytäkirjaa, josta käyvät ilmi toteutetut toimet, päivämäärä, tulokset ja ne toimet, joihin on ryhdytty havaittujen virheiden korjaamiseksi. Vastuuviranomaisen on varmistettava, että kaikki varmentamista koskevat tositteet pidetään komission ja tilintarkastustuomioistuimen saatavilla viiden vuoden ajan hankkeen päättymisestä. Kyseisen määräajan laskeminen keskeytyy mahdollisen oikeuskäsittelyn ajaksi tai komission asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

3.   Kun vastuuviranomainen toimii toimeenpanevana elimenä vuosiohjelman perusteella kuten 7 artiklan 3 kohdassa on määritelty, 1 kohdassa tarkoitetut varmennukset pannaan täytäntöön noudattaen tehtävien riittävän erottamisen periaatetta.

16 artikla

Kirjausketju

1.   Perussäädöksen 25 artiklan 1 kohdan l alakohdan soveltamiseksi kirjausketju katsotaan asianmukaiseksi, jos se täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

sen avulla voidaan varmistaa, että komissiolle ilmoitetut menojen todennetut määrät vastaavat yksityiskohtaista kirjanpitoaineistoa sekä todentamis- ja vastuuviranomaisten, valtuutettujen viranomaisten ja lopullisten tuensaajien hallussa olevia rahastosta yhteisrahoitettuja hankkeita koskevia tositteita;

b)	sen avulla voidaan varmistaa lopulliselle tuensaajalle maksettu julkinen rahoitusosuus, rahastosta myönnettyjen yhteisön varojen myöntäminen ja siirto sekä muut hankkeen yhteisrahoituksen rahoituslähteet;

c)	se mahdollistaa vuosiohjelmia varten vahvistettujen valintaperusteiden soveltamisen varmentamisen;

d)	se sisältää jokaisen hankkeen osalta tapauksen mukaan tekniset eritelmät ja rahoitussuunnitelman, tuen hyväksymistä koskevat asiakirjat, julkisiin hankintamenettelyihin liittyvät asiakirjat sekä tehtyjä varmennuksia ja tarkastuksia koskevat kertomukset.

2.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että kaikkien rahastosta suoritettuihin maksuihin liittyvien asiakirjojen säilytyspaikka tunnetaan.

17 artikla

Järjestelmien tarkastukset ja hankkeiden tarkastukset

1.   Perussäädöksen 28 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden perustamien hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tarkastukset on tehtävä otoksella hankkeita, jotka on valittu tarkastusviranomaisen hyväksymällä menetelmällä.

Otantamenetelmässä

a)	on oltava mukana asianmukainen valikoima erityyppisiä ja -kokoisia hankkeita;

b)	on otettava huomioon kansallisissa tai yhteisön varmennuksissa havaitut riskitekijät ja kustannus-hyötysuhde.

Otoksen on lisäksi sisällettävä hankkeet, jotka vastuuviranomainen on pannut täytäntöön toimeenpanevana elimenä, vähintään niitä vastaavassa suhteessa.

Menetelmä, jota käytetään otoksen valitsemiseksi, on dokumentoitava.

2.   Hallinnointi- ja valvontajärjestelmän tarkastuksen on katettava jokainen seuraavista prosesseista vähintään kerran ennen vuotta 2013: suunnittelu, tehtävien siirto, hankkeiden valinta ja myöntäminen, hankkeiden valvonta, maksaminen, menojen todentaminen, komissiolle toimitettavat selvitykset, mahdollisten sääntöjenvastaisuuksien havaitseminen ja käsittely sekä ohjelmien arviointi.

3.   Hankkeiden tarkastukset on tehtävä paikalla lopullisen tuensaajan ja/tai hankekumppaneiden hallussa olevien asiakirjojen ja aineiston pohjalta. Tarkastuksissa on varmennettava, että

a)	hanke täyttää vuosiohjelman valintaperusteet, se on pantu täytäntöön tukisopimuksen mukaisesti ja se täyttää kaikki siihen sovellettavat ehdot, jotka koskevat sen toimintaa ja käyttöä tai saavutettavia tavoitteita;

b)	ilmoitetut menot vastaavat lopullisen tuensaajan ja/tai hankekumppaneiden hallussa olevaa kirjanpitoaineistoa ja tositteita ja että ne puolestaan vastaavat vastuuviranomaisen ja mahdollisen valtuutetun elimen hallussa olevia tositteita;

c)	menoerät vastaavat liitteessä XI vahvistettuja tukikelpoisuusvaatimuksia, kansallisessa valintamenettelyssä vahvistettuja vaatimuksia, tukisopimuksen määräyksiä, tosiasiallisesti toteutettuja toimia ja tarvittaessa muita yhteisön ja kansallisia sääntöjä;

d)	hankkeen kohde tai aiottu kohde vastaa perussäädöksen 2, 3, 4 ja 15 artiklassa vahvistettuja tavoitteita, toimia ja toimenpiteitä ja tarvittaessa kattaa kohderyhmän;

e)	julkinen tai yksityinen tuki on maksettu lopulliselle tuensaajalle perussäädöksen 13 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

f)	riittävä kirjausketju on olemassa;

g)	eturistiriitoja ei ole ja vastinetta rahalle -periaatetta on noudatettu erityisesti silloin, kun vastuuviranomainen toimii hankkeen toimeenpanevana elimenä.

4.   Vain menot, jotka kuuluvat 3 kohdan mukaisesti tarkastuksen piiriin, lasketaan mukaan tarkastettujen menojen määrään perussäädöksen 28 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa. Jos tarkastus tehdään ennen hankkeen päättämistä, ainoastaan tosiasiallisesti tarkastetut menot otetaan huomioon, kun lasketaan kattavuusastetta.

5.   Jos havaitut ongelmat liittyvät itse järjestelmään ja aiheuttavat siksi muita hankkeita koskevan riskin, tarkastusviranomaisen on varmistettava, että tällaisten ongelmien laajuuden määrittämiseksi suoritetaan lisätutkimuksia, ylimääräiset tarkastukset mukaan luettuina. Toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava tarvittavat ennalta ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet.

6.   Tarkastusviranomaisen on tehtävä päätelmänsä niiden tarkastusten tulosten perusteella, jotka koskevat komissiolle ilmoitettuja menoja, ja esitettävä ne komissiolle vuotuisessa tarkastuskertomuksessa. Vuosiohjelmissa, joiden osalta komission rahoitusosuutta koskevien virheiden määrä on 2 prosentin olennaisuustasoa korkeampi, tarkastusviranomaisen on arvioitava virheen merkityksellisyyttä ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joihin kuuluu vuotuisessa tarkastuskertomuksessa esitettävien suositusten antaminen.

18 artikla

Todentamisviranomaisen suorittamat varmennukset

1.   Jos tarkastusviranomainen antaa varauksellisen tai kielteisen lausunnon hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnasta, todentamisviranomaisen on varmennettava, että tämä tieto on lähetetty komissiolle. Sen on myös varmistettava, että vastuuviranomainen on pannut täytäntöön asianmukaisen toimintasuunnitelman palauttaakseen hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan ennalleen ja arvioidakseen puutteiden vaikutuksen menoilmoitukseen.

2.   Jos tarkastusviranomainen ei vahvista maksupyyntöä tai maksuilmoitusta vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskevassa loppukertomuksessa, todentamisviranomaisen on varmistettava, että oikea maksupyyntö tai maksuilmoitus toimitetaan välittömästi.

3 LUKU

Rahaston käyttöä koskevien tietojen toimittaminen

19 artikla

Suhteellisuusperiaate

1.   Perussäädöksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan se, minkä verran rahaston käyttöä koskevaa ja jäsenvaltion saatavilla olevaa tietoa toimitetaan komissiolle tässä luvussa tarkoitetuissa asiakirjoissa, voi vaihdella kyseiselle jäsenvaltiolle kohdennetun yhteisön rahoitusosuuden mukaan, ja kyseinen tieto voidaan tarvittaessa toimittaa tiivistelmänä.

2.   Jäsenvaltion on kuitenkin komission pyynnöstä toimitettava yksityiskohtaisempia tietoja. Komissio voi pyytää kyseisiä tietoja, jos se vaikuttaa tarpeelliselta, jotta komissio voi täyttää tehokkaasti perussäädöksen ja varainhoitoasetuksen mukaiset velvoitteensa.

20 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus

1.   Perussäädöksen 29 artiklan 4 kohdassa ja 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus on toimitettava liitteessä I olevan mallin mukaisesti.

2.   Vastuuviranomaisen on vahvistettava valtuutetun viranomaisen laatima järjestelmien kuvaus. Kunkin nimetyn viranomaisen on vahvistettava, että sitä koskeva hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvaus on täsmällinen. Lisäksi tarkastusviranomaisen on vahvistettava, että kuvaus on täydellinen.

3.   Tarkastellessaan kuvausta komissio voi pyytää selvennyksiä ja ehdottaa toimenpiteitä perussäädöksessä määriteltyjen säännösten noudattamiseksi. Komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat tarpeen vaatiessa vierailla paikan päällä.

4.   Jos vastuuviranomainen on sama useammassa kuin yhdessä neljästä rahastosta tai jos kahteen tai useampaan rahastoon sovelletaan yhteisiä järjestelmiä, voidaan toimittaa yhteisiä hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä koskeva kuvaus, jossa erityispiirteet tarvittaessa esitetään korostettuina.

21 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien kuvauksen tarkistaminen

1.   Vastuuviranomainen

a)	ilmoittaa vuosiohjelman luonnosta toimittaessaan, onko hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin tehty muutoksia;

b)	ilmoittaa komissiolle olennaisista muutoksista viimeistään, kun kyseinen muutos on tullut voimaan;

c)	toimittaa tarkistetun kuvauksen komission pyynnöstä, jos merkittäviä muutoksia on paljon.

2.   Merkittävät muutokset ovat muutoksia, joilla on todennäköisesti vaikutusta tehtävien erottamiseen, valinta-, myöntämis-, tarkastus- ja maksumenettelyjen tehokkuuteen sekä viestintään komission kanssa. Niitä ovat erityisesti muutokset, jotka tapahtuvat yhdessä nimetyistä viranomaisista, kirjanpitojärjestelmässä sekä maksu- ja todentamismenettelyissä.

3.   Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tarkistaminen suoritetaan 20 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

22 artikla

Ohjelma-asiakirjat

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle perussäädöksen 17 artiklassa tarkoitettu monivuotinen ohjelma liitteessä II olevan mallin mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle perussäädöksen 19 artiklassa tarkoitettu vuosiohjelma liitteessä III olevan mallin mukaisesti.

3.   Monivuotiseen ohjelmaan liittyvissä rahoitussuunnitelmissa on esitettävä budjetoitujen määrien jaottelu painopisteittäin, kuten ne on strategisissa suuntaviivoissa määritelty.

Vuosiohjelmiin liitetyissä rahoitussuunnitelmissa on esitettävä budjetoitujen määrien jaottelu perussäädöksen 4 artiklassa määriteltyjen toimiluokkien mukaisesti, sekä viittaus painopisteisiin.

23 artikla

Vuosiohjelmien rahoituserittelyn tarkistaminen

1.   Jotta komission perussäädöksen 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksymää vuosiohjelmaa voidaan tarkistaa, asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava ohjelman tarkistettu luonnos komissiolle ennen 1 päivää toukokuuta viitevuotta seuraavana vuonna. Komissio tutkii tarkistetun ohjelman perussäädöksen 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen ja hyväksyy sen niin pian kuin mahdollista.

2.   Jos vuosiohjelmaa ei ole tarkistettu 1 kohdan mukaisesti, rahoituserittelyn muutokset saavat olla enintään 10 prosenttia rahaston rahoitusosuuden kokonaismäärästä, ja ne voidaan hyväksyä vain vastuuviranomaisista riippumattomista syistä johtuvissa olosuhteissa. Kaikista tällaisista muutoksista toimitetaan asianmukainen selvitys vuosiohjelman täytäntöönpanoa koskevassa väliselvityksessä ja/tai loppukertomuksessa.

24 artikla

Vuosiohjelmien täytäntöönpanoa koskeva väliselvitys ja loppukertomus

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle perussäädöksen 37 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut väliselvitykset vuosiohjelman täytäntöönpanosta ja maksupyynnöt liitteessä IV olevan mallin mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle perussäädöksen 38 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut loppukertomukset vuosiohjelman täytäntöönpanosta ja maksupyynnöt liitteessä V olevan mallin mukaisesti.

3.   Väliselvityksiin ja loppukertomuksiin liittyvissä rahoitustaulukoissa esitetään budjetoitujen määrien jaottelu painopisteittäin, kuten ne on strategisissa suuntaviivoissa määritelty, ja hankkeittain perussäädöksen 4 artiklassa määriteltyjen toimiluokkien mukaisesti.

25 artikla

Tarkastusviranomaisen laatimat asiakirjat

1.   Perussäädöksen 28 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tarkastusstrategia on laadittava liitteessä VI olevan mallin mukaisesti.

2.   Tarkastusviranomaisen on laadittava vuotuinen tarkastussuunnitelma vuosittain ennen 15 päivää helmikuuta alkaen vuodesta 2009, paitsi silloin kun komission antamat kaksi viimeisintä ohjelmaa vastaavat vuotuista yhteisön rahoitusosuutta, joka on alle miljoona euroa. Tarkastussuunnitelma on laadittava tarkastusstrategian liitteessä VI olevan mallin mukaisesti. Kun kyse on yhteisestä tarkastusstrategiasta, josta säädetään perussäädöksen 28 artiklan 2 kohdassa, voidaan toimittaa yhteinen vuotuinen tarkastussuunnitelma.

3.   Perussäädöksen 28 artiklan 3 kohdan a alakohdassa ja 28 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen tarkastuskertomuksen ja lausunnon on perustuttava tarkastusstrategian mukaisesti tehtyihin järjestelmien tarkastuksiin ja hankkeiden tarkastuksiin, ja ne on laadittava liitteessä VII.A ja VII.B esitettyjen mallien mukaisesti.

4.   Perussäädöksen 28 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetun pätevyyttä koskevan ilmoituksen on perustuttava kaikkiin tarkastusviranomaisen tekemiin tarkastuksiin ja tarvittaessa lisätarkistuksiin. Pätevyyttä koskeva ilmoitus on laadittava liitteessä VII.C esitetyn mallin mukaisesti.

5.   Jos tutkimuksen laajuutta on rajoitettu tai jos havaittujen sääntöjenvastaisten menojen määrän perusteella perussäädöksen 28 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun vuotuiseen lausuntoon tai saman artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun ilmoitukseen ei ole mahdollista antaa varauksetonta lausuntoa, tarkastusviranomaisen on ilmoitettava syyt ja arvioitava ongelman laajuus ja sen taloudellinen vaikutus.

26 artikla

Todentamisviranomaisen laatimat asiakirjat

1.   Todennettu menoilmoitus, joka liittyy perussäädöksen 37 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa toinen ennakkomaksu, laaditaan ja toimitetaan komissiolle liitteessä VIII esitetyssä muodossa.

2.   Todennettu menoilmoitus, joka liittyy perussäädöksen 38 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun pyyntöön maksaa loppumaksu, laaditaan ja toimitetaan komissiolle liitteessä IX esitetyssä muodossa.

4 LUKU

Sääntöjenvastaisuuksia koskevat ilmoitukset

27 artikla

Alustavat ilmoitukset — poikkeukset

1.   Jäsenvaltioiden on vuosiohjelmien täytäntöönpanoa koskevassa väliselvityksessä ja loppukertomuksessa ilmoitettava komissiolle kaikista sääntöjenvastaisuuksista, joista on tehty alustava hallinnollinen tai oikeudellinen päätelmä liitteessä IV ja V olevien mallien mukaisesti.

Kertomuksessa on mainittava seuraavat tiedot:

a)	kyseinen rahasto, vuosiohjelma ja hanke;

b)	säännös, jota on rikottu;

c)	mahdolliseen sääntöjenvastaisuuteen viittaavan ensimmäisen tiedon päivämäärä ja lähde;

d)	menettely, jolla sääntöjenvastaisuuteen on syyllistytty;

e)	tarvittaessa tieto siitä, aiheuttaako menettely petosepäilyn;

f)	miten sääntöjenvastaisuus havaittiin;

g)	kyseessä olevan yhteisön rahoitustuen määrä.

Seuraavista tapauksista ei tarvitse kuitenkaan ilmoittaa, paitsi jos kyse on petosepäilystä:

a)	tapaukset, joissa sääntöjenvastaisuudet liittyvät Euroopan yhteisöjen yleisestä talousarviosta maksettuihin alle 10 000 euron summiin;

b)	tapaukset, joissa sääntöjenvastaisuus johtuu ainoastaan siitä, ettei vuosiohjelmaan kuuluvaa hanketta ole pantu täytäntöön osittain tai kokonaan lopullisen tuensaajan konkurssin vuoksi;

c)	tapaukset, jotka lopullinen tuensaaja on tuonut vapaaehtoisesti vastuuviranomaisen tietoon ennen kuin vastuuviranomainen on niitä havainnut, riippumatta siitä, tapahtuiko tämä ennen julkisen tuen maksamista vai sen jälkeen;

d)	tapaukset, jotka vastuuviranomainen on havainnut ja korjannut ennen kuin lopulliselle tuensaajalle on maksettu kertaakaan julkista tukea ja ennen kuin kyseiset menot on sisällytetty komissiolle toimitettuun menoilmoitukseen.

2.   Jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa annettava komission pyynnöstä lisätietoja seuraavista seikoista:

a)	tarvittaessa muut asiaan liittyvät jäsenvaltiot ja kolmannet maat;

b)	ajanjakso, jonka kuluessa, tai hetki, jona sääntöjenvastaisuus tapahtui;

c)	sääntöjenvastaisuutta koskevan virallisen kertomuksen laatineet kansalliset viranomaiset tai elimet sekä hallinnollisesta tai oikeudellisesta seurannasta vastaavat viranomaiset;

d)	sääntöjenvastaisuutta koskevan alustavan hallinnollisen tai oikeudellisen päätelmän laatimispäivämäärä;

e)	asianomaisten luonnollisten ja oikeushenkilöiden tai muiden asiaan liittyvien yksiköiden tunnistetiedot, lukuun ottamatta tapauksia, joissa näillä tiedoilla ei ole merkitystä sääntöjenvastaisuuksien ehkäisyssä kyseisen sääntöjenvastaisuuden luonteen vuoksi;

f)	kokonaisbudjetti ja hankkeelle myönnetty julkinen tuki sekä sen yhteisrahoituksen jakautuminen yhteisön ja kansallisen rahoitusosuuden kesken;

g)	julkisen rahoitusosuuden määrä, johon sääntöjenvastaisuus liittyy, sekä vastaava yhteisön rahoitusosuus, joka on vaarantunut;

h)	siinä tapauksessa, että henkilöille tai muille yksiköille ei ole maksettu g alakohdassa tarkoitettua julkista tukea, määrät, jotka olisi maksettu aiheetta, jos sääntöjenvastaisuutta ei olisi havaittu;

i)	maksujen keskeyttäminen tarvittaessa sekä perintämahdollisuudet;

j)	sääntöjenvastaisten menojen luonne.

3.   Jos joitakin 2 kohdassa tarkoitettuja, erityisesti sääntöjenvastaisuuden toteuttamistapaa ja havaitsemiskeinoja koskevia tietoja ei ole saatavilla, jäsenvaltioiden on täydennettävä tietoja kaikin mahdollisin keinoin antaessaan komissiolle seuraavia sääntöjenvastaisuuksia koskevia selvityksiä.

28 artikla

Seurannasta ilmoittaminen — takaisinperinnästä luopuminen

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle mihin tahansa aikaisempaan 27 artiklan mukaisesti annettuun selvitykseen liittyvistä menettelyistä, jotka on pantu vireille kaikkien aikaisemmin ilmoitettujen sääntöjenvastaisuuksien vuoksi, sekä niistä aiheutuneista merkittävistä muutoksista. Tämä tieto on annettava vuosiohjelmien täytäntöönpanoa koskevassa väliselvityksessä ja loppukertomuksessa liitteissä IV ja V olevien mallien mukaisesti.

Selvityksessä on ilmoitettava takaisin perityt tai todennäköisesti takaisin perittävät määrät.

2.   Jäsenvaltioiden on kaikissa tapauksissa annettava komission pyynnöstä lisätietoja seuraavista seikoista:

a)	kaikki jäsenvaltioiden toteuttamat väliaikaiset toimenpiteet aiheettomasti maksettujen summien takaisinperinnän turvaamiseksi;

b)	hallinnolliset ja oikeudelliset menettelyt, jotka on aloitettu aiheettomasti maksettujen summien takaisinperimiseksi ja seuraamusten määräämiseksi;

c)	takaisinperintämenettelyn keskeyttämisen syyt;

d)	rikosoikeudellisen tutkintamenettelyn keskeyttämisen syyt.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle hallinnollisista tai oikeudellisista päätöksistä, joilla tällaiset menettelyt on lopetettu, tai niiden tärkeimmistä kohdista, ja niiden on erityisesti ilmoitettava, antavatko päätelmät aihetta epäillä petosta.

29 artikla

Yhteydenpito jäsenvaltioiden kanssa

1.   Komissio ylläpitää asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa asianmukaisia yhteyksiä täydentääkseen 27 artiklassa tarkoitettuja tietoja sääntöjenvastaisuuksista sekä tietoja 28 artiklan mukaisista takaisinperintämahdollisuuksista.

2.   Komissio antaa 1 kohdassa tarkoitetun yhteydenpidon lisäksi tiedon jäsenvaltioille, jos sääntöjenvastaisuuden luonne antaa aiheen epäillä, että samoja tai samankaltaisia menettelyjä saattaisi esiintyä muissa jäsenvaltioissa.

30 artikla

Tietojen käyttö

1.   Komissio voi riskianalyysejä tehdäkseen käyttää kaikkia tietoja, jotka ovat luonteeltaan yleisiä tai toimeen liittyviä ja joita jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet sille tämän päätöksen mukaisesti, ja saamiensa tietojen perusteella se voi laatia kertomuksia ja kehittää ennakkovaroitusjärjestelmiä, joilla pyritään tunnistamaan riskejä tehokkaammin.

2.   Komissio ilmoittaa asianomaisille jäsenvaltioille säännöllisesti siitä, miten 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja on käytetty.

5 LUKU

Tiedotus ja julkistaminen

31 artikla

Mahdollisille lopullisille tuensaajille suunnattu tiedotus

1.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että monivuotista ohjelmaa ja vuosiohjelmaa koskevista keskeisistä seikoista tiedotetaan laajalti antaen yksityiskohtaiset tiedot kyseisistä rahoitusosuuksista ja että ne annetaan kaikkien asianomaisten osapuolten saataville.

Vastuuviranomainen voi kuitenkin yleisen turvallisuuden vuoksi päättää pitää luottamuksellisina monivuotisessa ohjelmassa tai vuosiohjelmassa määrätyt sisäiset hallintojärjestelyt tai muun tiedon, joka liittyy rahaston täytäntöönpanoon.

2.   Vastuuviranomaisen on toimitettava mahdollisille lopullisille tuensaajille tiedot ainakin seuraavista seikoista:

a)	tukikelpoisuusedellytykset, jotka on täytettävä vuosiohjelmasta myönnettävän rahoituksen saamiseksi;

b)	kuvaus rahoitushakemusten tarkastelumenettelyistä ja asiaan liittyvistä määräajoista;

c)	rahoitettavien hankkeiden valintaperusteet;

d)	yhteyshenkilöt, joilta saa tietoa vuosiohjelmista.

Vastuuviranomaisen on lisäksi ilmoitettava mahdollisille lopullisille tuensaajille 33 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetystä julkistamisesta.

32 artikla

Lopullisille tuensaajille suunnattu tiedotus

Vastuuviranomaisen on ilmoitettava lopullisille tuensaajille, että rahoituksen hyväksyntä merkitsee myös hyväksyntää näiden 33 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti julkaistuun lopullisten tuensaajien luetteloon sisällyttämistä varten.

33 artikla

Vastuuviranomaisen velvoitteet yleisölle suunnatussa tiedotuksessa ja julkistamisessa

1.   Vastuuviranomaisen on varmistettava, että tiedotus- ja julkistamistoimenpiteet pannaan täytäntöön ja että niillä pyritään mahdollisimman laajaan näkyvyyteen viestimissä käyttäen erilaisia viestintämuotoja ja -menetelmiä tarkoituksenmukaisella alueellisella tasolla.

2.   Vastuuviranomaisen on järjestettävä vähintään seuraavat tiedotus- ja julkistamistoimenpiteet:

a)	vuosittain vähintään yksi tiedotuskampanja monivuotisten ohjelmien tai vuosiohjelmien aloittamisesta alkaen vuodesta 2008;

b)	lopullisia tuensaajia koskevan luettelon, hankkeiden nimien ja hankkeisiin myönnetyn julkisen ja yhteisön rahoituksen määrän julkaiseminen vuosittain ainakin internetsivustolla. Kohderyhmiin kuuluvia yksityishenkilöitä ei saa mainita nimeltä. Internetsivuston osoite on ilmoitettava komissiolle.

34 artikla

Lopullisten tuensaajien velvoitteet yleisölle suunnatussa tiedotuksessa ja julkistamisessa

1.   Lopullisen tuensaajan on tiedotettava yleisölle rahastosta saadusta tuesta 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden avulla.

2.   Lopullisen tuensaajan on pystytettävä näkyvälle paikalle suurikokoinen pysyvä tiedotuskyltti viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sellaisen hankkeen päätökseen saattamisesta, joka täyttää seuraavat ehdot:

a)	hankkeelle myönnetty yhteisön kokonaisrahoitus on enemmän kuin 100 000 euroa; ja

b)	toimenpide koostuu jonkin fyysisen esineen hankinnasta taikka infrastruktuurin tai rakentamistoiminnan rahoittamisesta.

Kyltissä on ilmoitettava hankkeen tyyppi ja nimi. Lisäksi jäljempänä olevassa 35 artiklassa tarkoitetuille tiedoille on varattava vähintään 25 prosenttia kyltin kokonaisalasta.

3.   Jos hanke saa rahoitusta rahaston yhteisrahoittamasta vuosiohjelmasta, lopullisen tuensaajan on varmistettava, että hankkeeseen osallistujille on tiedotettu kyseisestä rahoituksesta.

4.   Kaikissa tällaista hanketta koskevissa asiakirjoissa, mukaan lukien osallistumistodistukset ja muut todistukset, on mainittava, että hanke on rahaston yhteisrahoittama.

35 artikla

Toimenpidettä koskevien tiedotus- ja julkistamistoimien tekniset ominaisuudet

Kaikissa lopullisille tuensaajille, mahdollisille lopullisille tuensaajille ja suurelle yleisölle suunnatuissa tiedotus- ja julkistamistoimenpiteissä on oltava seuraavat tiedot:

1)	liitteessä 10 vahvistettujen graafisten tietojen mukainen Euroopan unionin tunnus ja viittaus Euroopan unioniin;

2)	viittaus rahastoon;

3)	vastuuviranomaisen valitsema lause, jossa korostetaan yhteisön rahoitustuesta saatavaa lisäarvoa.

Edellä 1 ja 3 kohtaa ei sovelleta pienimuotoiseen tiedotusmateriaaliin tai tiedotusmateriaaliin, joka liittyy kahteen tai useampaan neljästä rahastosta.

6 LUKU

Henkilötiedot

36 artikla

Henkilötietojen suojaaminen

1.   Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla estetään perussäädöksen 25 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettujen tietojen, komission paikan päällä keräämien tietojen ja 4 luvussa tarkoitettujen tietojen luvaton luovutus tai käyttö.

2.   Tämän päätöksen 4 luvussa tarkoitettuja tietoja ei saa lähettää muille kuin sellaisille henkilöille, jotka työskentelevät jäsenvaltioissa tai yhteisön toimielimissä ja joiden työtehtävät edellyttävät näiden tietojen saamista, paitsi jos tällaisia tietoja antava jäsenvaltio on antanut siihen nimenomaisesti luvan.

7 LUKU

Sähköinen asiakirjojen vaihto

37 artikla

Sähköinen asiakirjojen vaihto

Edellä 3 luvussa tarkoitettujen asiakirjojen asianmukaisesti allekirjoitettujen paperiversioiden lisäksi tiedot lähetetään sähköisesti aina kun se on mahdollista.

38 artikla

Asiakirjojen vaihtoon tarkoitettu tietojärjestelmä

1.   Jos komissio kehittää tietojärjestelmän komission ja jäsenvaltioiden välistä turvallista tiedonvaihtoa varten rahaston täytäntöönpanoa varten, jäsenvaltioille ilmoitetaan tietojärjestelmästä ja ne otetaan pyynnöstä mukaan sen kehittämiseen.

2.   Komission ja nimettyjen viranomaisten sekä elinten, joille tehtävä on siirretty, on talletettava 3 luvussa tarkoitetut asiakirjat 1 kohdassa tarkoitettuun tietojärjestelmään.

3.   Lisäksi jäsenvaltioita voidaan pyytää antamaan 27 ja 28 artiklassa tarkoitettuja tietoja vapaaehtoisesti käyttäen nykyisiä komission hallinnoimia erityisiä järjestelmiä rakennerahastojen yhteydessä havaittujen sääntöjenvastaisuuksien kokoamiseksi.

4.   Kustannukset, joita aiheutuu tiedonvaihtoon tarkoitetun yhteisen tietojärjestelmän sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten tietojärjestelmien välisestä liitännästä, sekä kustannukset, joita aiheutuu kansallisten, alueellisten ja paikallisten järjestelmien muuttamisesta yhteisen tietojärjestelmän teknisten vaatimusten mukaisiksi, ovat perussäädöksen 15 artiklan nojalla tukikelpoisia.

III OSA

KOTOUTTAMISRAHASTOA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖKSET

1 LUKU

Tukikelpoisuussäännöt

39 artikla

Tukikelpoisuussäännöt

1.   Perussäädöksen 33 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista vuosiohjelmista rahoitettuihin toimiin liittyvien menojen tukikelpoisuuden määrittämiseksi sovelletaan tämän päätöksen liitteessä XI olevia sääntöjä.

2.   Sääntöjä sovelletaan lopulliselle tuensaajalle aiheutuneisiin kustannuksiin ja niitä on sovellettava soveltuvin osin hankekumppaneihin.

3.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa tukikelpoisuuteen tämän päätöksen säännöksiä tiukempia kansallisia säännöksiä.

Komission tehtävänä on arvioida, ovatko kansalliset tukikelpoisuussäännöt tämän edellytyksen mukaisia.

IV OSA

LOPPUSÄÄNNÖKSET

40 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle, Bulgarian tasavallalle, Tšekin tasavallalle, Saksan liittotasavallalle, Viron tasavallalle, Irlannille, Helleenien tasavallalle, Espanjan kuningaskunnalle, Ranskan tasavallalle, Italian tasavallalle, Kyproksen tasavallalle, Latvian tasavallalle, Liettuan tasavallalle, Luxemburgin suurherttuakunnalle, Unkarin tasavallalle, Maltan tasavallalle, Alankomaiden kuningaskunnalle, Itävallan tasavallalle, Puolan tasavallalle, Portugalin tasavallalle, Romanialle, Slovenian tasavallalle, Slovakian tasavallalle, Suomen tasavallalle, Ruotsin kuningaskunnalle sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneelle kuningaskunnalle.

---

(1)  EUVL L 168, 28.6.2007, s. 18.

(2)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(3)  EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1.

(4)  EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

(5)  EUVL L 144, 6.6.2007, s. 1.

(6)  EUVL L 144, 6.6.2007, s. 22.

(7)  EUVL L 144, 6.6.2007, s. 45.

(8)  EYVL C 316, 27.11.1995, s. 49.

(9)  EYVL L 160, 30.6.2000, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 681/2007 (EUVL L 159, 20.6.2007, s. 1).

---

---