6.2.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/21

---

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 20 päivänä joulukuuta 2007,

Belgian pyytämän, Vallonian aluetta koskevan poikkeuksen myöntämisestä vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY mukaisesti

(tiedoksiannettu numerolla K(2007) 6643)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(2008/96/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12 päivänä joulukuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/676/ETY (1) ja erityisesti sen liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jos jäsenvaltio aikoo sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja a alakohdassa mainituista määristä poikkeavan karjanlantamäärän käytön hehtaaria kohden vuodessa, kyseinen määrä on asetettava sellaiseksi, ettei se vaaranna kyseisen direktiivin 1 artiklassa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista, ja määrä on voitava perustella puolueettomin perustein, kyseessä olevassa tapauksessa esimerkiksi pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla kasvustoilla.

(2)	Belgia on pyytänyt komissiolta direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaista poikkeusta, joka koskee Vallonian aluetta.

(3)

Pyydetyn poikkeuksen mukaan Belgian Valloniassa sallima määrä olisi enintään 230 kilogrammaa karjanlannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden vuodessa tietyillä tiloilla, joilla yli 48 prosenttia maa-alasta on nurmella. Karjanlannasta peräisin olevaa typpeä ei levitettäisi yli 230 kilogrammaa hehtaaria kohden vuodessa nurmelle, eikä näiden tilojen peltokasvialoille sitä levitettäisi yli 115 kilogrammaa hehtaaria kohden vuodessa.

(4)	Direktiivin 91/676/ETY 3 artiklan 2 ja 4 kohdan mukaisesti nitraatin aiheuttamalle pilaantumiselle alttiiksi vyöhykkeiksi on määritelty noin 42 prosenttia Vallonian pinta-alasta ja 54 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta.

(5)	Poikkeuksen soveltamisalaan arvioidaan kuuluvan noin 500 maatilaa, joka vastaa 5,6:ta prosenttia nitraatin aiheuttamalle pilaantumiselle alttiilla vyöhykkeillä sijaitsevien maatilojen kokonaismäärästä ja 3:a prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta.

(6)

Valloniassa direktiivi 91/676/ETY on pantu täytäntöön asetuksella ”Arrêté du Gouvernement wallon du 15 février 2007 modifiant le Livre II du Code de l’Environnement constituant le Code de l’Eau en ce qui concerne la gestion durable de l’azote en agriculture”, ja kyseistä asetusta sovelletaan myös pyydettyyn poikkeukseen.

(7)

Vedenlaadusta toimitettujen tietojen mukaan pintaveden keskimääräinen nitraattipitoisuus oli nitraatin aiheuttamalle pilaantumiselle alttiilla vyöhykkeillä Valloniassa vuonna 2005 16,7 mg/l, ja pitoisuudet olivat vakaita tai laskusuunnassa 84 prosentissa seurantakohteista vuosina 2001–2005. Pohjaveden keskimääräinen nitraattipitoisuus oli 24,8 mg/l vuonna 2005, ja pitoisuudet olivat vakaita tai laskusuunnassa 74 prosentissa seurantakohteista vuosina 2001–2005.

(8)

Karjanlannasta peräisin olevan typen hehtaaria kohden aiheuttama keskimääräinen kuormitus on vähentynyt 12 prosenttia vuodesta 1990, ja vuonna 2004 se oli 101 kilogrammaa kohti hehtaaria käytettyä maatalousmaata. Määrästä 94 prosenttia on peräisin nautakarjanlannasta, 3 prosenttia sianlannasta ja 2 prosenttia siipikarjanlannasta. Kemiallisina lannoitteina käytettyjen typen ja fosfaatin levitys on keskimäärin vähentynyt vuodesta 1990. Typen käyttö on vähentynyt 19 prosenttia ja fosfaatin 49 prosenttia. Vuonna 2004 typpeä levitettiin keskimäärin 109 kilogrammaa hehtaarille ja fosfaattia 28 kilogrammaa hehtaarille.

(9)	Belgian ilmoitukseen liitetyistä asiakirjoista käy ilmi, että ehdotettu 230 kilogramman määrä lannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden on puolueettomasti perusteltavissa esimerkiksi pitkillä kasvukausilla ja suuria typpimääriä kuluttavilla kasvustoilla.

(10)	Tarkasteltuaan Belgian pyyntöä komissio katsoo, että ehdotettu 230 kilogramman määrä lannasta peräisin olevaa typpeä hehtaaria kohden vuodessa ei estä direktiivin 91/676/EY tavoitteiden saavuttamista, jos eräitä tiukkoja edellytyksiä noudatetaan.

(11)	Tätä päätöstä olisi sovellettava yhdessä vuosina 2007–2010 toteutettavan Vallonian alueen toisen toimintaohjelman kanssa.

(12)	Tämä päätös on direktiivin 91/676/ETY 9 artiklalla perustetun nitraattikomitean lausunnon mukainen,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Myönnetään tässä päätöksessä säädetyin edellytyksin Belgian 19 päivänä lokakuuta 2006 päivätyllä kirjeellä Vallonian alueen osalta pyytämä poikkeus, jonka tarkoituksena on sallia direktiivin 91/676/ETY liitteessä III olevan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäisessä virkkeessä ja a alakohdassa mainittuja määriä suuremman karjanlannan määrän käyttö.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

a)	’karjatiloilla’ tiloja, joilla on enemmän kuin kolme eläinyksikköä, joista vähintään kaksi kolmasosaa on nautakarjaa;

b)	’nurmella’ karjatilan maa-alaa, joka on pitkä- tai lyhytikäisellä nurmella (lyhytikäisen nurmen kesto on yleensä alle neljä vuotta).

3 artikla

Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan yksittäistapauksissa ja noudattaen 4, 5 ja 6 artiklassa säädettyjä karjatiloja koskevia edellytyksiä.

4 artikla

Vuosittainen lupa ja sitoumus

1.   Viljelijöiden, jotka haluavat käyttää poikkeusta hyväkseen, on tehtävä toimivaltaisille viranomaisille vuosittain hakemus.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun vuosittaisen hakemuksen yhteydessä viljelijöiden on kirjallisesti sitouduttava täyttämään 5 ja 6 artiklassa säädetyt edellytykset.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että kaikkiin poikkeushakemuksiin sovelletaan hallinnollista valvontaa. Jos kansallisten viranomaisten toteuttamassa 1 kohdassa tarkoitettujen hakemusten valvonnassa ilmenee, että 5 ja 6 artiklassa säädettyjä edellytyksiä ei ole täytetty, hakijalle on ilmoitettava tästä ja hakemusta on pidettävä hylättynä.

5 artikla

Lannan ja muiden lannoitteiden levittäminen

1.   Karjatiloilla voidaan vuosittain levittää karjanlantaa, eläinten omat jätökset mukaan luettuina, määrä, joka sisältää enintään 230 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden, ja lisäksi on noudatettava 2–8 kohdassa säädettyjä edellytyksiä.

2.   Nurmelle voidaan vuosittain levittää karjanlantaa määrä, joka sisältää enintään 230 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden. Muulle viljelymaalle voidaan vuosittain levittää karjanlantaa määrä, joka sisältää enintään 115 kilogrammaa typpeä hehtaaria kohden.

3.   Kullakin tilalla on laadittava lannoitussuunnitelma, jossa esitetään viljelykierto sekä suunniteltu lannan ja typpi- ja fosfaattilannoitteiden käyttö. Lannoitussuunnitelman on oltava tilalla viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä maaliskuuta.

Lannoitussuunnitelmaan on sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)	karjan lukumäärä, kuvaus säilytys- ja varastointijärjestelmistä, mukaan luettuna käytettävissä olevat lannanvarastointitilat;

b)	laskelma tilalla tuotetun lannan sisältämän typen määrästä (josta on vähennetty säilytyksen ja varastoinnin aikainen hävikki) sekä fosforin määrästä;

c)	viljelykierto sekä nurmen ja kunkin kasvuston pinta-ala, mukaan luettuna luonnoskartta yksittäisten peltojen sijainnista;

d)	arvio kasvustojen tarvitseman typen ja fosforin määristä;

e)	tilalla käytettävän ja muualle toimitettavan lannan määrä ja laji;

f)	lannasta peräisin oleva typen ja fosforin määrä kullakin pellolla;

g)	typen ja fosforin käyttö kemiallisissa ja muissa lannoitteissa kullakin pellolla.

Suunnitelmia on tarkistettava viimeistään seitsemän päivän kuluttua viljelykäytäntöjen muuttumisesta sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ja tosiasialliset käytännöt vastaavat toisiaan.

4.   Kullakin tilalla on pidettävä lannoitekirjanpitoa. Tämä kirjanpito on toimitettava kalenterivuosittain toimivaltaiselle viranomaiselle.

5.   Jokaisen poikkeusta hyväkseen käyttävän nurmitilan on hyväksyttävä se, että 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hakemus, lannoitussuunnitelma sekä lannoitekirjanpito voidaan tarkastaa.

6.   Kullakin poikkeusta hyväkseen käyttävällä tilalla on tehtävä säännöllisiä maaperän fosforianalyysejä, joita on toteutettava vähintään neljän vuoden välein kullakin viljelykierron ja maaperän ominaisuuksien suhteen yhtenevällä tilan osalla. Analyysejä on tehtävä vähintään yksi kutakin viiden hehtaarin viljelyalaa kohden.

7.   Maanperän nitraattipitoisuus on mitattava vuosittain kullakin yksittäisen poikkeuksen saaneella tilalla. Vuosittain kutakin tilaa kohden on analysoitava vähintään viisi näytettä.

8.   Lantaa ei saa levittää syksyllä ennen nurmen kylvöä.

6 artikla

Maankäyttö

1.   Karjatiloilla lannanlevitykseen käytettävissä olevasta pinta-alasta vähintään 48 prosenttia on oltava nurmiviljelmää.

2.   Poikkeusta hyväkseen käyttävien viljelijöiden on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

a)	lyhytikäiset nurmet kynnetään keväällä;

b)	nurmialaan ei saa sisältyä ilmakehän typpeä sitovia palko- tai muita kasveja. Tätä ei kuitenkaan sovelleta, jos nurmesta alle 50 prosenttia on palkokasveja.

7 artikla

Muut toimenpiteet

1.   Tämän poikkeuksen soveltaminen ei rajoita muita toimenpiteitä, joita tarvitaan yhteisön ympäristölainsäädännön noudattamiseksi.

2.   Kullekin yksittäisen poikkeuksen saaneelle viljelijälle on tarjottava teknistä apua neuvontapalvelusta, jonka on varmistettava maaperäanalyysien tulosten, lannoitussuunnitelmien ja lannoitekirjanpidon arviointi. Arvioinnin tulokset on toimitettava niille toimivaltaisille viranomaisille, jotka vastaavat 5 ja 6 artiklassa vahvistettujen edellytysten noudattamisen tarkastamisesta.

8 artikla

Seuranta

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava kartat, joista käy ilmi tilojen ja karjan sekä kullakin maatalousalueella poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvan maatalousmaan prosenttimäärä, ja ajantasaistettava nämä kartat vuosittain. Kyseiset kartat on toimitettava komissiolle ensimmäisen kerran ennen vuoden 2007 loppua ja sen jälkeen vuosittain.

2.   Jotta poikkeuksen vaikutuksia vedenlaatuun voidaan arvioida, on luotava pintavesiä ja matalia pohjavesiä edustavista näytteenottopaikoista koostuva seurantaverkosto, jota on pidettävä yllä.

3.   Tutkimusten ja ravinneanalyysien on tuotettava tietoa poikkeusta hyväkseen käyttävien tilojen paikallisesta maankäytöstä, viljelykierroista ja -käytännöistä. Tätä tietoa voidaan käyttää mallipohjaisissa laskelmissa, joilla selvitetään nitraatin huuhtoutumista ja fosforin hävikkiä pelloilta, joille levitetään hehtaarille enintään 230 kilogrammaa typpeä sisältävä määrä karjanlantaa vuodessa.

4.   On perustettava seurantakohteita, jotta saataisiin tietoa maavesien typpipitoisuuksista, vastaavasta typen kulkeutumisesta juuristovyöhykkeen kautta pohjavesiin ja typen pinta- ja pohjavesivalunnasta sekä poikkeuksen mukaisissa että tavanomaisissa olosuhteissa.

9 artikla

Raportointi

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava vuosittain komissiolle seurannan tulokset sekä tiivistetty kertomus vedenlaadun kehityksestä, syksyllä havaituista maaperän nitraattijäämistä poikkeuksen saaneilla tiloilla ja arviointimenetelmistä. Kertomuksessa on selvitettävä, miten poikkeusta koskevien edellytysten noudattamista on arvioitu tiloilla suoritettavin tarkastuksin, sekä annettava tietoja hallinnollisissa tarkastuksissa ja peltotarkastuksissa todetuista tiloista, jotka eivät täytä edellytyksiä. Ensimmäinen kertomus on toimitettava kesäkuuhun 2008 mennessä ja sen jälkeen kertomukset on toimitettava vuosittain kesäkuuhun mennessä.

2.   Komissio ottaa näin saadut tulokset huomioon mahdollisen uuden pyynnön yhteydessä.

10 artikla

Soveltaminen

Tätä päätöstä olisi sovellettava yhdessä vuosina 2007–2010 toteutettavan Vallonian alueen toisen toimintaohjelman kanssa (”Arrêté du Gouvernement wallon du 15 février 2007 modifiant le Livre II du Code de l’Environnement constituant le Code de l’Eau en ce qui concerne la gestion durable de l’azote en agriculture”). Sen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2010.

11 artikla

Tämä päätös on osoitettu Belgian kuningaskunnalle.

---

(1)  EYVL L 375, 31.12.1991, s. 1. Direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

---