31.7.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 198/4

(1)

Maaliskuussa 1995 neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 477/95 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Venäjän federaatiosta, jäljempänä ’Venäjä’, peräisin olevan virtsa-aineen (urea) tuonnissa. Tullin määrä oli 115 ecun tonnihinnan ja vapaasti yhteisön rajalla tullaamattomana -nettohinnan erotus, jos jälkimmäinen hinta oli alempi. Toimenpiteiden käyttöönottoon johtaneesta tutkimuksesta käytetään jäljempänä nimitystä ’alkuperäinen tutkimus’. Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti suoritetun toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto päätti asetuksella (EY) N:o 901/2001 (3) pitää voimassa nämä toimenpiteet. Nykyisin voimassa olevien toimenpiteiden muotona on muuttuva tulli, joka perustuu 115 euron vähimmäistuontihintaan tonnilta, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’. Puhuttaessa toimenpiteiden voimassa pitämiseen johtaneesta tarkastelua koskevasta tutkimuksesta viitataan jäljempänä ’edelliseen tutkimukseen’.

(2)

Joulukuussa 2003 antamallaan asetuksella (EY) N:o 2228/2003 (4) neuvosto lopetti komission perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla vireille paneman osittaisen välivaiheen tarkastelun, jonka tarkoituksena oli tutkia voimassa olevien toimenpiteiden muodon asianmukaisuus tekemättä muutoksia voimassa oleviin toimenpiteisiin.

(3)

Elokuussa 2005 komissio julkaisi ilmoituksen (5) polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä. Komissio sai 9 päivänä helmikuuta 2006 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelupyynnön sekä perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön, joka rajoittui toimenpiteiden muotoon.

(4)

Pyynnöt esitti tuottajien puolesta Euroopan lannoitevalmistajien yhdistys EFMA, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, joka edustaa valtaosaa eli tässä tapauksessa yli 50:tä prosenttia virtsa-aineen (urea) kokonaistuotannosta yhteisössä.

(5)

Pyynnön esittäjä väitti ja esitti riittävän alustavan näytön siitä, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtaisi polkumyynnin ja yhteisön tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen tai toistumiseen, kun on kyse Venäjältä peräisin olevan virtsa-aineen (urea) tuonnista, ja että toimenpiteiden nykyinen muoto ei ole riittävä poistamaan polkumyynnin vahingollisia vaikutuksia.

(6)

Lisäksi otettiin 14 päivänä syyskuuta 2006 vastaan asetuksen (EY) N:o 901/2001 osittaista välivaiheen tarkastelua koskeva pyyntö, jonka esitti voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kohteena oleva venäläinen virtsa-aineen (urea) vientiä harjoittava tuottaja Mineral and Chemical Company EuroChem -osakeyhtiö (jäljempänä ’EuroChem’).

(7)

EuroChem toimitti perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisessa pyynnössä alustavaa näyttöä väitteilleen, joiden mukaan olosuhteet, joiden perusteella toimenpiteet otettiin käyttöön, olivat sen osalta muuttuneet ja että muutokset olivat pysyviä. EuroChem esitti näytön siitä, että sen omien kustannusten ja vientihintojen vertailu johtaisi polkumyynnin vähenemiseen merkittävästi alle voimassa olevien toimenpiteiden tason. EuroChem väitti, että polkumyynnin vaikutusten tasaaminen ei tästä syystä enää edellytä nykyisen tasoisten, aiemmin määritettyyn polkumyynnin tasoon perustuvien toimenpiteiden soveltamista.

(8)

Kuultuaan neuvoa-antavaa komiteaa komissio päätti, että oli olemassa riittävä näyttö panna vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu sekä perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaiset kaksi osittaista välivaiheen tarkastelua, mistä syystä se pani vireille nämä kolme tarkastelua Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistuilla ilmoituksilla (6).

(9)

Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun osalta polkumyynnin ja vahingon jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2005 ja 31 päivän maaliskuuta 2006 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson lopun välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’. Osittaista välivaiheen tarkastelua, jossa tutkittiin toimenpiteiden muodon asianmukaisuutta, koskeva tutkimusajanjakso on sama kuin toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ajanjakso. EuroChemiä koskevaan polkumyynnin tarkasteluun rajoitetun osittaisen välivaiheen tarkastelun tutkimusajanjakso oli 1 päivän lokakuuta 2005 ja 30 päivän syyskuuta 2006 välinen ajanjakso.

(10)

Komissio ilmoitti kyseisten kahden tarkastelun vireillepanosta virallisesti niille vientiä harjoittaville tuottajille Venäjällä, tuojille ja käyttäjille, joita asian tiedettiin koskevan, ja niiden järjestöille, asianomaisen viejämaan edustajille, pyynnön esittäjälle ja tunnetuille yhteisön tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi aloittamisilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(11)

Komissio ilmoitti polkumyynnin tarkasteluun rajatun osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta virallisesti sitä pyytäneelle EuroChem-yritykselle sekä Venäjän edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoa koskevassa ilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(12)

Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(13)

Mitä tulee toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkasteluun ja osittaiseen välivaiheen tarkasteluun, joka rajoitettiin koskemaan toimenpiteiden muotoa, katsottiin asianmukaiseksi tutkia perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, olisiko syytä käyttää otantamenetelmää, koska yhteisössä toimivia tuottajia ja tuojia ja Venäjällä toimivia vientiä harjoittavia tuottajia on ilmeisen suuri määrä. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti 15 päivän kuluessa tutkimuksen aloittamisesta ja toimittamaan komissiolle menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(14)

Yhteisöön tuontia harjoittavista tuojista vain yksi toimitti menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa pyydetyt tiedot ja ilmaisi halukkuutensa toimia yhteistyössä komission yksiköiden kanssa. Näin ollen päätettiin, ettei otanta ollut tarpeen tuojien osalta.

(15)

Yhdeksän yhteisön tuottajaa toimitti asianmukaisesti täytetyt otantalomakkeet ja suostui virallisesti jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa. Näistä yhdeksästä yrityksestä valittiin otantaan neljä yritystä, joiden todettiin edustavan yhteisön tuotannonalaa virtsa-aineen (urea) tuotannon määrän ja yhteisössä tapahtuvan myynnin suhteen. Otokseen valittujen neljän yhteisön tuottajan osuus yhteisön tuotannonalan, sellaisena kuin se on määriteltynä johdanto-osan 63 kappaleessa, kokonaistuotannosta oli tutkimusajanjaksolla noin 50 prosenttia, ja edellä mainittujen yhdeksän yhteisön tuottajan osuus yhteisön tuotannosta oli noin 60 prosenttia. Tämä otos edusti mahdollisimman suurta virtsa-aineen (urea) tuotanto- ja myyntimäärää yhteisössä, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevan ajan kuluessa.

(16)

Viisi vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti asianmukaisesti täytetyn otantalomakkeen määräajassa ja suostui virallisesti jatkamaan yhteistyötä tutkimuksessa. Näiden viiden vientiä harjoittavan tuottajan osuus Venäjän yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä oli 60 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(17)

Kolmesta vientiä harjoittavasta tuottajasta koostuva otos, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevan ajan kuluessa, valittiin perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, ja perusteena oli yhteisöön suuntautuvan virtsa-aineen (urea) viennin suurin määrä. Näiden kolmen otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan osuus Venäjän yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä oli 50 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(18)

Asianomaisia osapuolia kuultiin otosten valinnassa perusasetuksen 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti eivätkä ne vastustaneet sitä.

(19)

Saatujen lisätietojen tuloksena todettiin myöhemmin, että yksi otokseen valituista kolmesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei tosiasiassa kuulunutkaan niiden joukkoon, joilla yhteisöön suuntautuvan viennin määrä oli suurin. Tämä vientiä harjoittava tuottaja jätettiin sen vuoksi pois otoksesta ja korvattiin sijoitukseltaan neljännellä vientiä harjoittavalla tuottajalla. Näin muutetun otoksen osuus Venäjän yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä oli 48 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(20)

Kyselylomakkeet lähetettiin siten neljälle otokseen kuuluvalle yhteisön tuottajalle, kolmelle otokseen kuuluvalle Venäjän vientiä harjoittavalle tuottajalle sekä kaikille tuojille ja käyttäjille, jotka olivat ilmoittautuneet.

(21)

Vastaukset kyselylomakkeeseen saatiin neljältä otokseen valitulta yhteisön tuottajalta ja kolmelta Venäjällä toimivalta vientiä harjoittavalta tuottajalta sekä yhdeltä etuyhteydettömältä tuojalta ja seitsemältä käyttäjältä yhteisössä. Lisäksi useat tuojat ja käyttäjät ja niiden yhdistykset toimittivat huomautuksia vastaamatta kyselylomakkeeseen.

(22)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki analyysejään varten tarvitsemansa tiedot ja teki tarkastuskäyntejä seuraavien yritysten toimitiloihin:

(23)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin alkuperäisessä tutkimuksessa ja edellisessä tutkimuksessa, eli Venäjältä peräisin oleva CN-koodeihin 3102 10 10 ja 3102 10 90 kuuluva virtsa-aine (urea).

(24)

Virtsa-ainetta (urea) tuotetaan pääasiassa ammoniakista, jota puolestaan tuotetaan maakaasusta. Se voi olla kiinteässä tai nestemäisessä muodossa. Kiinteää virtsa-ainetta (urea) voidaan käyttää maataloudessa ja teollisuudessa. Maatalouslaatuista virtsa-ainetta (urea) voidaan käyttää lannoitteena maahan levitettynä tai eläinrehun lisäaineena. Teollista virtsa-ainetta (urea) käytetään tiettyjen liimojen ja muovien raaka-aineena. Nestemäistä virtsa-ainetta (urea) voidaan käyttää sekä lannoitteena että teollisuudessa. Vaikka virtsa-ainetta (urea) esiintyy edellä mainituissa eri muodoissa, sen kemialliset ominaisuudet ovat pohjimmiltaan samat ja sitä voidaan näitä tarkasteluja varten pitää yhtenä tuotteena.

(25)

Kuten alkuperäisessä tutkimuksessa ja edellisessä tutkimuksessa oli määritelty, tämän tutkimuksen yhteydessä vahvistui, että tarkasteltavana olevalla tuotteella ja yhteisön tuottajien yhteisön markkinoilla tuottamalla ja myymällä virtsa-aineella (urea) sekä Venäjän kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä virtsa-aineella (urea) on samat kemialliset perusominaisuudet ja pääasiassa samat käyttötarkoitukset. Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

(26)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, esiintyikö polkumyyntiä tutkimusajanjakson aikana, ja jos esiintyi, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen.

(27)

Kuten johdanto-osan 16 kappaleessa mainitaan, viisi virtsa-aineen (urea) vientiä harjoittavaa Venäjän tuottajaa osallistui yhteistyöhön tutkimuksessa. Näiden viiden tuottajan osuus Venäjältä peräisin olevan yhteisöön tutkimusajanjaksolla viedyn virtsa-aineen (urea) määrästä oli 60 prosenttia eli 1,39 miljoonaa tonnia. Venäjältä peräisin olevan yhteisöön tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen osuus oli 16 prosenttia yhteisön kulutuksesta, joka oli tutkimusajanjaksolla 8,98 miljoonaa tonnia.

(28)

Yhteistyössä toimimisen astetta voidaan siis pitää korkeana.

(29)

On syytä huomata, että yhdellä vientiä harjoittavalla tuottajalla on määräysvalta kahteen etuyhteydessä olevaan yritykseen, jotka kumpikin tuottavat ja vievät virtsa-ainetta (urea). Johdanto-osan 19 kappaleessa tarkoitettuun otokseen sisältyy sen vuoksi neljä yritystä.

(30)

Aluksi määritettiin, oliko kunkin neljän yrityksen virtsa-aineen (urea) kotimarkkinamyynti edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti eli oliko tuon myynnin määrä vähintään viisi prosenttia asianomaisen tuotteen yhteisöön suuntautuvan viennin kokonaismäärästä. Tutkimus osoitti, että kaikki neljä yritystä myivät edustavan määrän virtsa-ainetta (urea) kotimarkkinoilla.

(31)

Jotta voitiin määrittää, tapahtuiko virtsa-aineen (urea) kotimarkkinamyynti tavanomaisessa kaupankäynnissä, oli määritettävä valmistuskustannukset. Tässä suhteessa on syytä huomata, että energiakustannukset, kuten sähkö ja kaasu, muodostavat suurimman osan valmistuskustannuksista ja huomattavan osan kaikista tuotantokustannuksista. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti tutkittiin sen vuoksi, saataisiinko asianomaisten osapuolten kirjanpidosta kohtuullisen hyvä käsitys käsiteltävänä olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin liittyvistä kustannuksista.

(32)

Tutkimuksessa ei käynyt ilmi mitään sellaista, joka olisi osoittanut, ettei sähköä olisi otettu kirjanpidossa kohtuullisella tavalla huomioon. Tässä yhteydessä havaittiin muun muassa, että venäläisten tuottajien tutkimusajanjaksolla maksamat sähkön hinnat olivat muihin maihin, kuten Kanadaan ja Norjaan, verrattuina kansainvälisten markkinahintojen mukaiset. Samaa ei sen sijaan voida sanoa kaasun hinnoista.

(33)

Venäläisten tuottajien kaasutoimituksista maksama hinta oli nimittäin energiamarkkinoihin erikoistuneiden kansainvälisesti tunnustettujen lähteiden julkaisemien tietojen perusteella epänormaalin alhainen. Kuvaavaa on, että hinta oli viidennes Venäjältä viedyn maakaasun hinnasta ja myös merkittävästi yhteisön tuottajien maksamaa kaasun hintaa alempi. Tässä suhteessa kaikki saatavilla olevat tiedot osoittavat, että kaasun hinnat Venäjän kotimarkkinoilla olivat säänneltyjä hintoja, jotka olivat selvästi alempia kuin sääntelemättömillä maakaasumarkkinoilla maksetut markkinahinnat. Koska kaasukustannukset eivät ilmenneet riittävän selvästi asianomaisten neljän yrityksen kirjanpidosta, niitä oli oikaistava perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Otokseen valittujen yritysten valmistuskustannuksia oikaistiin tämän mukaisesti.

(34)

Koska Venäjän kotimarkkinoita koskevia vääristymättömiä kaasun hintoja ei ollut, kaasun hinnat oli perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti määritettävä ”mitä tahansa muuta hyväksyttävää perustetta käyttäen, mukaan lukien muilta edustavilta markkinoilta saadut tiedot”. Oikaistu hinta perustui Saksan ja Tšekin rajalla (Waidhaus) vietäväksi myydyn venäläisen maakaasun keskihintaan, josta vähennettiin kuljetuskustannukset. Waidhaus on tärkein kanava venäläisen kaasun myynnille Euroopan unioniin, joka on venäläisen kaasun suurin markkina-alue ja jossa hinnat antavat kohtuullisen hyvän käsityksen kustannuksista, joten sitä voidaan pitää edustavana markkina-alueena.

(35)

Kun valmistuskustannuksia oli oikaistu edellä kuvatulla tavalla, ainoastaan kahden yrityksen kotimarkkinamyynti oli tavanomaisessa kaupankäynnissä edustava. Näin ollen näiden kahden yrityksen osalta normaaliarvo perustui samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyyntiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(36)

Kahden muun yrityksen osalta normaaliarvon määritys perustui perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti johdanto-osan 35 kappaleessa mainittujen kahden tuottajan kotimarkkinamyyntiin, joka oli tavanomaisessa kaupassa edustava. Luottamuksellisuuteen liittyvistä syistä tätä tietoa ei voitu paljastaa yksityiskohtaisesti, koska toinen kahdesta yrityksestä, joista tietoja otettiin, oli etuyhteydessä yritykseen, jolle normaaliarvo määritettiin. Jos tämä tieto olisi paljastettu, kyseinen yritys olisi voinut päätellä toisen yrityksen liiketoimintaa koskevia luottamuksellisia tietoja.

(37)

Kaikissa niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety yhteisöön riippumattomille asiakkaille, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(38)

Yhden vientiä harjoittavan tuottajan tapauksessa, jossa myynti tapahtui etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta Sveitsissä, vientihinta määritettiin kyseisen etuyhteydessä olevan kauppiaan riippumattomilta asiakkailta laskuttamien jälleenmyyntihintojen perusteella. Hintoja oikaistiin, jotta voitiin ottaa huomioon kaikki kustannukset, jotka olivat aiheutuneet hankinnan ja jälleenmyynnin välillä, mukaan luettuna rahti-, myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä kohtuullinen voittomarginaali.

(39)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan välinen vertailu olisi oikeudenmukaista, tarvittavat oikaisut tehtiin hintaan ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttaviin eroihin perustuvina oikaisuina perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin tarvittaessa ja todennetun näytön perusteella kuljetus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis- ja luottokustannusten sekä palkkioiden ja pakkauskustannusten erojen huomioon ottamiseksi.

(40)

Kunkin vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntimarginaali määritettiin painotetun keskimääräisen normaaliarvon ja painotetun keskimääräisen vientihinnan välisellä vertailulla perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(41)

Tutkimus osoitti, että polkumyyntiä esiintyi tutkimusajanjaksolla enimmäkseen vähemmässä määrin kuin edellisessä tutkimuksessa. Prosentteina cif-hinnasta yhteisön rajalla tullaamattomana ilmaistut polkumyyntimarginaalit ovat kuitenkin merkittäviä, 6–23 prosenttia.

(42)

Kuten johdanto-osan 1 kappaleessa mainitaan, voimassa olevien toimenpiteiden muotona on 115 euron vähimmäistuontihinta tonnilta. Vaikka tällä vähimmäistuontihinnalla oli alun perin vaikutusta Venäjältä yhteisöön vietävän virtsa-aineen (urea) vientihintoihin, nämä hinnat ovat olleet merkittävästi vähimmäistuontihintaa korkeampia vuodesta 2003, kuten johdanto-osan 67 kappaleessa esitetään, ja tutkimusajanjaksolla keskimääräiset Venäjän vientihinnat ovat olleet 68 prosenttia yli vähimmäistuontihinnan.

(43)

Sen vuoksi voidaan päätellä, että nyt voimassa olevilla toimenpiteillä ei ollut vaikutusta Venäjältä peräisin olevan virtsa-aineen (urea) hintoihin eikä vientimääriin. Tämän seurauksena on epätodennäköistä, että toimenpiteiden kumoamisella olisi vaikutusta Venäjältä peräisin olevan virtsa-aineen (urea) hintoihin tai vientimääriin.

(44)

Edellä todetun estämättä tutkimuksessa tarkasteltiin myös i) Venäjän nykyisen varakapasiteetin ja mahdollisen uuden kapasiteetin mahdollisia vaikutuksia sekä ii) todennäköisyyttä muun myynnin uudelleen suuntautumisesta yhteisöön, kuten jäljempänä selvitetään.

(45)

Pyynnön esittäjä toimitti tarkastelupyynnössään näyttöä siitä, että hankkeita tulee olemaan yhteensä yhdeksän, mikä toisi merkittävästi uutta kapasiteettia Venäjälle vuosina 2005–2007 parannusten, lisäysten ja tuotannon pullonkaulojen poistamisen ansiosta, jolloin nykyinen kapasiteetti kasvaisi vähintään 10 prosentilla.

(46)

Olemassa olevan varakapasiteetin mahdollisia vaikutuksia tutkittiin. Otokseen valitut venäläiset tuottajat onnistuivat lisäämään tuotantokapasiteettiaan noin 5 prosentilla samalla, kun niiden tuotanto kasvoi noin 15 prosenttia tarkastelujakson aikana. Sen vuoksi niiden nimellinen varakapasiteetti on pienentynyt merkittävästi 170 000 tonniin eli noin 6 prosenttiin tuotantokapasiteetista:

(47)

Yhteensä viisi tarkastelupyynnössä mainituista yhdeksästä hankkeesta koski yhteistyöhön osallistuvia vientiä harjoittavia tuottajia. Kaksi hanketta oli jo saatu päätökseen tarkastelujakson aikana, eivätkä ne sen vuoksi lisää kapasiteettia tutkimusajanjaksoon verrattuna. Yhden luetellun hankkeen todettiin lisäävän kapasiteettia vain merkityksettömän määrän.

(48)

Kahden laajimman hankkeen osalta, jotka vastaavat valtaosaa johdanto-osan 46 kappaleessa mainitusta kapasiteetin lisäyksestä, todettiin, että yritys ei ainoastaan investoinut virtsa-aineen (urea) tuotantokapasiteettiin vaan myös jatkojalostuslaitoksiin esimerkiksi sellaisten tuotteiden kuin ureaformaldehydihartsin ja urean ja ammoniumnitraatin liuosseosten tuotantoa varten. Nämä hankkeet ovat joko edistyneessä vaiheessa tai ne on jo saatettu päätökseen tutkimusajanjakson jälkeen. Sen vuoksi voidaan olettaa, että valtaosaa tämän hankkeen kapasiteetista ei tulla myymään riippumattomille asiakkaille vaan että se otetaan kytköskäyttöön näiden jatkojalostustuotteiden raaka-aineeksi. Tätä osaa ei sen vuoksi oteta huomioon seuraavassa kappaleessa.

(49)

Edellä esitetystä seuraa, että kyseiset kolme hanketta lisäisivät riippumattomille asiakkaille myytävissä olevaa kapasiteettia arviolta 150 000–200 000 tonnilla. Tämä vastaa 10–15:tä prosenttia Venäjän kokonaisviennistä yhteisöön tutkimusajanjaksolla eli 1,5–2 prosentin potentiaalista markkinaosuutta yhteisön markkinoista.

(50)

Pyynnön esittäjän toimittamien tietojen mukaan kokonaisvarakapasiteetti prosenttiosuutena tuotantokapasiteetista Venäjällä on yhdenmukainen yhteistyöhön osallistuville tuottajille määritetyn varakapasiteetin kanssa. Sen vuoksi katsotaan, että myös yhteistyöhön osallistumattomilla tuottajilla on varakapasiteettia noin 5 prosenttia tuotantokapasiteetista eli arviolta noin 140 000 tonnia tutkimusajanjaksolla.

(51)

Yhteensä neljä tarkastelupyynnössä mainituista yhdeksästä hankkeesta koski yhteistyöhön osallistumattomia vientiä harjoittavia tuottajia. Nämä hankkeet arvioitiin saatavilla olevien tosiseikkojen perusteella. Yhdestä hankkeesta todettiin, ettei se koskenut tarkasteltavana olevaa tuotetta vaan metanolia. Yksi hanke oli jo saatu päätökseen tarkastelujakson aikana, eikä se sen vuoksi lisää kapasiteettia tutkimusajanjaksoon verrattuna. Yksi hanke koski vuotuisen alle 1 miljoonan euron merkityksetöntä investointia, jolla ei sen vuoksi katsottu olevan määrällistä vaikutusta Venäjän kapasiteettiin. Jäljelle jäävä yksi hanke voi johtaa noin 100 000 tonnin kapasiteetin lisäykseen (joka vastaa noin 7:ää prosenttia Venäjän kokonaisviennistä yhteisöön tutkimusajanjaksolla eli 1 prosentin potentiaalista markkinaosuutta yhteisön markkinoista).

(52)

Tutkimus osoitti, että keskipitkällä aikavälillä on käytettävissä lähes 500 000 tonnia lisäkapasiteettia. Koska merkittävä osa parannusten, lisäysten ja tuotannon pullonkaulojen poistamisen ansiosta saadusta lisämäärästä kuitenkin otetaan kytköskäyttöön jatkojalostustuotteiden raaka-aineeksi, päätelmänä on, että karkeasti ottaen puolet tästä määrästä on käytettävissä myytäväksi riippumattomille asiakkaille.

(53)

Koska Venäjän kotimarkkinat ovat pienet eikä ole mitään viitteitä siitä, että tilanne todennäköisesti muuttuisi jatkossa, mahdollinen tuotannon kasvu suuntautuu vientiin. Venäläisten tuottajien nimelliskapasiteetin käyttöaste on noin 95 prosenttia, joten vain rajallinen lisämäärä on käytettävissä vientiin.

(54)

Olemassa oleva varakapasiteetti ja lähitulevaisuudessa todennäköisesti syntyvä muu kuin kytköskäyttöön otettava lisäkapasiteetti ovat yhteensä karkeasti arvioiden 550 000–600 000 tonnia, mikä on noin 40 prosenttia Venäjän koko viennistä yhteisöön tutkimusajanjaksolla ja noin 6 prosentin potentiaalinen markkinaosuus yhteisön markkinoista. Pyynnön esittäjän toimittamien, lannoitteisiin erikoistuneiden konsulttitoimistojen ennusteiden mukaan virtsa-aineen (urea) maailmanlaajuisen kysynnän odotetaan kuitenkin kasvavan samaa tahtia kuin maailmanlaajuinen kapasiteetti kasvaa. Sen vuoksi vientiin käytettävissä olevat lisämäärät saatetaan suunnata niille alueille, joilla on lisäkysyntää. Siksi on todennäköistä, että Venäjän yhteisöön suuntautuvan viennin määrä lisääntyy merkittävästi vain, jos kysynnässä tapahtuu vastaava lisäys, eli tällaisella lisäviennillä ei pitäisi olla kielteistä vaikutusta hintatasoon yhteisön markkinoilla.

(55)

Näin ollen ei voida päätellä, että Venäjän varakapasiteetti vaikuttaisi Venäjältä yhteisöön suuntautuvan polkumyynnillä tapahtuvan viennin määrään.

(56)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihinnat yhteisöön noudettuna lähettäjältä -tasolla olivat tutkimusajanjaksolla noin 1–5 prosenttia alhaisemmat kuin vientihinnat muihin kolmansiin maihin. Kotimarkkinahinnat olivat myös korkeampia kuin vientihinnat yhteisöön, erityisesti syrjäisillä alueilla sijaitsevien yritysten kohdalla, mikä johtui merkittävästä erosta kuljetuskustannuksissa.

(57)

Pyynnön esittäjä väittää, että virtsa-aineen (urea) tuotantoon on tehty merkittäviä investointeja, pääasiassa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä. Tämän uuden kapasiteetin väitetään vähentävän venäläisten viejien mahdollisuuksia muilla markkinoilla ja johtavan siihen, että Venäjältä peräisin olevaa virtsa-ainetta (urea) viedään enenevässä määriin yhteisöön. Johdanto-osan 54 kappaleessa mainittujen ennusteiden perusteella todettiin kuitenkin, ettei näillä investoinneilla ole merkittävää vaikutusta maailmanlaajuiseen tarjonnan ja kysynnän tasapainoon, koska maailmanlaajuisen kysynnän odotetaan kasvavan maailmanlaajuista kapasiteettia vastaavasti.

(58)

Sen vuoksi ei voida päätellä, että tavaran uudelleen suuntautuminen yhteisöön vaikuttaisi Venäjältä yhteisöön suuntautuvan polkumyynnillä tapahtuvan viennin määrään.

(59)

Edellä esitetyn analyysin perusteella ja erityisesti sen vuoksi, että voimassa olevilla toimenpiteillä ei ole vaikutusta yhteisöön suuntautuvan viennin hintoihin, esitetään päätelmänä, että polkumyynti todennäköisesti jatkuu, jos toimenpiteet kumotaan.

(60)

Yhteisössä samankaltaista tuotetta valmistaa 16 tuottajaa, joiden tuotoksen katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun koko yhteisön tuotannon. Kuudestatoista yrityksestä kahdeksan on liittynyt yhteisön tuottajiin Euroopan unionin laajennuttua vuonna 2004.

(61)

Yhteisön 16 tuottajasta yhteistyötä teki tutkimuksessa yhdeksän, jotka kaikki mainittiin tarkastelupyynnössä. Kolme muuta tuottajaa ilmoittautui määräajassa ja toimitti otosta varten pyydetyt tiedot. Ne eivät kuitenkaan olleet halukkaita laajempaan yhteistyöhön. Yksikään yhteisön tuottaja ei vastustanut tarkastelupyyntöä.

(62)

Yhteistyötä tekivät siis seuraavat yhdeksän tuottajaa:

(63)

Näiden yhdeksän yhteisön tuottajan osuus yhteisön koko tuotannosta oli tutkimusajanjaksolla noin 60 prosenttia, joten edellä mainittujen yhdeksän yhteisön tuottajan katsotaan edustavan suurinta osaa samankaltaisen tuotteen koko tuotannosta yhteisössä. Niiden katsotaan siten muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhteisön tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’yhteisön tuotannonala’. Seitsemästä yhteistyöhön osallistumattomasta yhteisön tuottajasta käytetään jäljempänä nimitystä ’muut yhteisön tuottajat’.

(64)

Kuten edellä mainitaan, tutkimukseen valittiin neljän yrityksen otos. Kaikki otokseen valitut yhteisön tuottajat tekivät yhteistyötä ja lähettivät vastaukset kyselylomakkeeseen määräajassa. Lisäksi muut viisi yhteistyöhön osallistuvaa tuottajaa toimittivat pyydettyjä yleisiä tietoja vahinkoa koskevaa tarkastelua varten.

(65)

Yhteisön virtsa-aineen (urea) kulutus määritettiin pyynnön esittäjän toimittamien tietojen ja Eurostatin koko Euroopan unionia koskevien tuontitietojen perusteella. Euroopan unioni laajentui vuonna 2004, mutta kulutus määritettiin analyysin selkeyden ja johdonmukaisuuden vuoksi 25 jäsenvaltion Euroopan unionin markkinoiden pohjalta koko tarkastelujakson ajalta. Koska tämä tutkimus pantiin vireille ennen yhteisön laajentumista edelleen Bulgariaan ja Romaniaan, analyysi rajoitettiin koskemaan tilannetta 25 jäsenvaltion Euroopan unionissa.

(66)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana yhteisön kulutus kasvoi 4 prosenttia.

(67)

Venäjältä tapahtuvan tuonnin määrät, markkinaosuudet ja keskihinnat kehittyivät seuraavassa esitetyllä tavalla. Määrä- ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

(68)

Venäjältä tapahtuvan tuonnin määrä ja markkinaosuus pysyivät suhteellisen vakaina koko tarkastelujakson aikana lukuun ottamatta vuoden 2004 huippua, jota selittää varastointi kymmenessä uudessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa ennen laajentumista 1 päivänä toukokuuta 2004. Venäjältä tapahtuvan tuonnin hinnat nousivat tarkastelujaksolla 119:stä 193 euroon/tonni. Kehitys kuvastaa suotuisia markkinaolosuhteita, joita kuvataan myös johdanto-osan 85 kappaleessa.

(69)

Venäjältä tapahtuvan tuonnin hinnat osoittavat, että tarkastelujakson alusta alkaen (2002) venäläiset tuottajat ovat harjoittaneet vientiä yhteisöön hintatasolla, joka on selvästi korkeampi kuin 115 euron vähimmäistuontihinta tonnilta.

(70)

Tutkimusajanjaksolla esiintyneen hintojen alittavuuden määrittämiseksi verrattiin yhteisön tuotannonalan etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamia noudettuna lähettäjältä -hintoja asianomaisen maan vientiä harjoittavien ja yhteistyössä toimineiden tuottajien cif yhteisön rajalla -hintoihin, joita oli oikaistu asianmukaisesti, jotta ne vastaisivat hintoja määräsatamissa. Vertailu osoitti, että tuonti Venäjältä ei alittanut yhteisön tuotannonalan hintoja.

(71)

Seuraavassa taulukossa esitetään tuontimäärät muista kolmansista maista tarkastelujakson aikana. Myös seuraavat määrät ja hintasuuntaukset perustuvat Eurostatin tietoihin.

(72)

On kuitenkin huomattava, että sekä Egypti että Romania vähensivät vientimääriään vuodesta 2002 tutkimusajanjaksoon, kun taas Kroatian vientimäärät kasvoivat vuoden 2002 määrästä eli 126 000 tonnista 187 000 tonniin tutkimusajanjaksolla. Kroatian markkinaosuus yhteisön markkinoilla pysyi kuitenkin vakaana 1–2 prosentissa. Mitä tulee vientihintoihin, Egypti harjoitti vientiä yhteisöön hinnoilla, jotka olivat yhteisön tuotannonalan hintoja korkeampia koko tarkastelujakson ajan, ja Romania vuodesta 2004. Kroatialaiset hinnat olivat sen sijaan alhaisemmat kuin yhteisön tuotannonalan hinnat koko tarkastelujakson ajan. Kroatia ei kuitenkaan kasvattanut markkinaosuuttaan yhteisön markkinoilla tarkastelujakson aikana. On myös huomattava, että tuontiin Kroatiasta on tammikuusta 2002 sovellettu neuvoston asetuksen (EY) N:o 92/2002 (8) mukaisesti polkumyyntitullia, jonka määrä on 9,01 euroa tonnilta.

(73)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja osoittimia, jotka vaikuttavat yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(74)

Tietyt vahinkoindikaattorit (tuotanto, tuotantokapasiteetti, tuottavuus, varastot, myyntimäärät, markkinaosuus, kasvu ja työllisyys) arvioidaan otantaa sovellettaessa vakiintuneen käytännön mukaan koko yhteisön tuotannonalan osalta, kun taas yksittäisten yritysten tulokseen liittyviä vahinkoindikaattoreita eli hintoja, kannattavuutta, palkkoja, investointeja, investointien tuottoa, kassavirtaa ja pääoman saantia tarkastellaan otokseen valituista yhteisön tuottajista kerättyjen tietojen pohjalta.

(75)

Yhteisön tuotannonalan kokonaistuotantomäärä, tuotanto kytköskäyttöä varten mukaan luettuna, pysyi vakaana 4,3 miljoonassa tonnissa vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, lukuun ottamatta vähäistä tilapäistä lisäystä vuonna 2003. Kokonaistuotannon sisällä myös kytkössiirroissa käytetyn tuotannon osuus pysyi kutakuinkin vakaana noin 20 prosentissa kokonaistuotannosta, mikä osoittaa, ettei sillä ole merkitystä yhteisön tuotannonalan kärsimän vahingon kannalta.

(76)

Tuotantokapasiteetti kasvoi hieman vuodesta 2002 tutkimusajanjaksoon (5 prosenttia). Kun yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä pysyi vakaana, kapasiteetin käyttöaste laski hieman tarkastelujaksolla; se oli 84 prosenttia vuonna 2002 ja 81 prosenttia tutkimusajanjaksolla. Kuten jo edellisessä tutkimuksessa todettiin, virtsa-aineen (urea) tuotannossa käytettävää ammoniakkia voidaan kuitenkin käyttää myös muiden lannoitteiden tuotannossa. Virtsa-aineen (urea) tuotantokapasiteetin käyttöasteeseen vaikuttaa siten myös muiden lannoitteiden tuotanto, joten se on vähemmän merkityksellinen vahinkoa kuvaavana indikaattorina.

(77)

Yhteisön tuotannonalan loppuvarastojen taso vaihteli tarkastelujakson aikana. Vuodesta 2002 vuoteen 2005 kasvua oli 27 prosenttia, mutta tutkimusajanjakson kolmen viimeisen kuukauden aikana (tammikuu–maaliskuu 2006) tapahtui jyrkkä lasku. Varastotasojen suuri vaihtelu voidaan selittää myynnin kausiluonteisuudella ja sillä, että kytköskäyttöön tarkoitettu virtsa-aine (urea) varastoidaan yhdessä vapailla markkinoilla myytävän virtsa-aineen (urea) kanssa. Sen vuoksi varastojen tasoa pidetään vähemmän merkityksellisenä vahinkoa kuvaavana indikaattorina.

(78)

Yhteisön tuotannonalan myynti yhteisön markkinoilla väheni hieman vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, eli 3 prosenttia.

(79)

Yhteisön tuotannonalan markkinaosuus väheni myös hieman tarkastelujakson aikana, sillä se oli 36,5 prosenttia vuonna 2002 ja 34,0 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(80)

Yhteisön tuotannonala menetti osan markkinaosuudestaan (1,5 prosenttiyksikköä) hieman kasvavilla markkinoilla (4 prosenttia) tarkastelujakson aikana. Venäjän tuonti ei ottanut haltuunsa yhteisön tuotannonalan menettämää markkinaosuutta, sillä kuten edellä johdanto-osan 67 kappaleessa todetaan, Venäjän tuonnin markkinaosuus pysyi vakaana vuodesta 2002 tutkimusajanjaksoon asti. Kun otetaan myös huomioon se seikka, että muista maista tapahtuvan tuonnin markkinaosuus aleni 3,5 prosenttiyksiköllä, on pääteltävä, että yhteisön tuotannonalan menettämän markkinaosuuden ottivat haltuunsa muut yhteisön tuottajat.

(81)

Työllisyys yhteisön tuotannonalalla laski 6 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, kun taas tuotanto kasvoi hieman. Taustalla oli tuottavuuden kasvu.

(82)

Yhteisön tuotannonalan tuotanto työntekijää kohti vuodessa kasvoi 6 prosenttia vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä, mikä johtui samansuuruisesta vähennyksestä työllisyydessä yhteisön tuotannonalan tuotannon pysyessä vakaana.

(83)

Kun tarkastellaan tutkimusajanjaksolla määritetyn tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruuden vaikutusta yhteisön tuotannonalaan ja otetaan huomioon seuraavat seikat: i) Venäjältä tapahtuvan tuonnin määrä pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujakson aikana, ii) Venäjältä tapahtuvan tuonnin hinnat kasvoivat merkittävästi koko saman jakson ajan, iii) tutkimusajanjaksolla ei tapahtunut hintojen alittavuutta ja iv) yhteisön tuotannonalan yleinen taloudellinen tilanne, tätä vaikutusta ei pidetä merkittävänä eikä indikaattoria merkityksellisenä.

(84)

Edellä ja jäljempänä tarkastellut indikaattorit osoittavat selvästi huomattavaa parannusta yhteisön tuotannonalan taloudellisessa ja rahoituksellisessa tilanteessa.

(85)

Otokseen valittujen yhteisön tuotannonalan tuottajien keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille nousivat selvästi vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä ja kuvastivat näin vallitsevia virtsa-aineen (urea) suotuisia kansainvälisiä markkinaolosuhteita samalla kaudella.

(86)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana vuotuiset työvoimakustannukset työntekijää kohti nousivat maltillisesti 11 prosenttia.

(87)

Otokseen valittujen neljän tuottajan vuotuiset investoinnit samankaltaiseen tuotteeseen kasvoivat tarkastelujakson aikana eli vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä 10 prosenttia vaihdellen kuitenkin jonkin verran.

(88)

Otokseen valittujen tuottajien kannattavuus parani huomattavasti vuodesta 2002 tutkimusajanjaksoon, jolloin se oli 16,9 prosenttia. Alkuperäisessä tutkimuksessa oli katsottu, että ilman vahingollista polkumyyntiä olisi voitu saavuttaa 5 prosentin voittomarginaali. Sijoitetun pääoman tuotto, ilmaistuna voittoprosenttina sijoitetun pääoman nettokirjanpitoarvosta, noudatti suunnilleen kannattavuuden kehitystä. Se kasvoi yli kolminkertaiseksi tarkastelujakson aikana.

(89)

Kassavirta kasvoi yli kolminkertaiseksi tarkastelujakson aikana. Kehitys on samansuuntainen samalla kaudella havaitun yleisen kannattavuuden ja sijoitetun pääoman tuoton kehittymisen kanssa.

(90)

Tutkimuksessa ei havaittu, että otokseen valituilla yhteisön tuottajilla olisi ollut vaikeuksia saada pääomaa.

(91)

Vuoden 2002 ja tutkimusajanjakson välillä yhteisön tuotannonalan markkinaosuus laski hieman, samoin kuin sen myynnin määrä yhteisön markkinoilla. Yhteisön tuotannonalan yleinen taloudellinen tilanne on kuitenkin parantunut valtavasti tarkastelujakson aikana, kun verrataan jaksoon ennen edellistä tutkimusta, joka vuonna 2001 johti voimassa olevien toimenpiteiden voimassaolon jatkamiseen; ne ovat olleet voimassa vuodesta 1995.

(92)

Tarkastelujakson aikana otokseen valittujen tuottajien kannattavuus kasvoi huomattavasti ja ylitti kunakin tarkastelujaksoon sisältyvänä vuotena merkittävästi alkuperäisessä tutkimuksessa asetetun tavoitetason. Myös sijoitetun pääoman tuotto ja kassavirta kasvoivat moninkertaisiksi. Yhteisön tuotannonalan tuotantomäärä pysyi vakaana. Otokseen valittujen tuottajien myyntihinnat kehittyivät myönteisesti koko tarkastelujakson aikana. Palkkakehitys oli maltillista ja yhteisön tuotannonala jatkoi investoimista.

(93)

On huomattava, että yhteisön tuotannonalan kannattavuuden radikaali parantuminen tapahtui tilanteessa, jossa Venäjän vientihinnat yhteisöön olivat huomattavasti korkeammat kuin vähimmäistuontihinta, vaikka ne olivatkin polkumyyntihintoja. Sen vuoksi Venäjän vientihinnat eivät vaikuttaneet yhteisön tuotannonalaan tarkastelujakson aikana.

(94)

Pyynnön esittäjä on komission havainnot vastaanotettuaan väittänyt, että pitkän aikavälin kannattavuusvaatimusten myynnin tuottona mitattuna olisi virtsa-aineen (urea) tuotannonalalla oltava tasoa 25 prosenttia verojen jälkeen. Tämä vastaisi 36 prosentin voittoa liikevaihdosta ennen veroja. Pyynnön esittäjä väitti, että tämä olisi perusteltua uuden ammoniakki-/virtsa-ainekompleksin perustamiskustannusten vuoksi, mikä vaatisi 11 prosenttia sijoitetun pääoman tuottoa (jonka väitetään vastaavan 36 prosentin voittoa liikevaihdosta ennen veroja). Tässä suhteessa on huomattava, ettei pyynnön esittäjä ole missään vaiheessa tätä menettelyä vaatinut näin korkeaa tavoitetasoa voitolle, ja alkuperäisessä tutkimuksessa määritettiin 5 prosentin voittomarginaali, johon voidaan päästä silloin, kun vahinkoa aiheuttavaa polkumyyntiä ei esiinny. Lisäksi yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on asiassa T-210/95 antamassaan tuomiossa vahvistanut, että ”… voittomarginaali, joka neuvoston on käytettävä laskiessaan tavoitehintaa, jolla voidaan poistaa kyseinen vahinko, saa olla korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka yhteisön teollisuus voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia.” (9) Samassa asiassa vahvistettiin myös, että ”… väitteelle, jonka mukaan voittomarginaali, jota toimielinten on käytettävä, on oltava se, jota tarvitaan yhteisön teollisuuden henkiinjäämisen ja/tai pääomalle saatavan riittävän tuoton varmistamiseksi, ei löydy mitään tukea perusasetuksesta.” (10) Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa pyynnön esittäjä ei ole toimittanut mitään näyttöä siitä, että jos polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia ei olisi esiintynyt, yhteisön tuotannonala olisi kyennyt saavuttamaan tuottoja vaaditulla tasolla. Pyynnön esittäjä ei myöskään osoittanut, minkä voittomarginaalin yhteisön tuotannonala olisi kyennyt saavuttamaan, jos polkumyynnillä tapahtunutta tuontia ei olisi esiintynyt. Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(95)

Edellä todetun perusteella päätellään, että merkittävä vahinko yhteisön tuotannonalalle ei jatkunut.

(96)

Koska asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin aiheuttama merkittävä vahinko ei jatkunut, arviossa keskityttiin tarkastelemaan merkittävän vahingon toistumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin. Tässä yhteydessä analysoitiin voimassa olevien toimenpiteiden vaikutuksettomuutta Venäjältä tapahtuvan tuonnin määriin ja hintoihin. Lisäksi tarkasteltiin Venäjän nykyisen varakapasiteetin ja mahdollisen uuden kapasiteetin mahdollisia vaikutuksia sekä todennäköisyyttä Venäjän tuottajien muun myynnin suuntautumisesta uudelleen yhteisöön.

(97)

Kuten jäljempänä olevassa taulukossa esitetään, tarkasteltavana olevan tuotteen Venäjältä yhteisöön suuntautuvan viennin hinnat ovat vuodesta 2002 olleet aina korkeampia kuin 115 euron vähimmäistuontihinta tonnilta, ja vuodesta 2003 tarkastelujakson loppuun asti nämä hinnat olivat merkittävästi korkeampia kuin vähimmäistuontihinta. Tutkimusajanjaksolla keskimääräiset Venäjän vientihinnat yhteisön markkinoille olivat 68 prosenttia yli vähimmäistuontihinnan. Tämä osoittaa selvästi, että voimassa olevat toimenpiteet eivät ainakaan vuodesta 2003 lähtien ole vaikuttaneet Venäjän vientihintoihin.

(98)

Sen vuoksi ei – muiden seikkojen pysyessä muuttumattomina – ole mitään syytä, miksi Venäjän vientiä harjoittavat tuottajat soveltaisivat alhaisempia hintoja, jos voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin, kun otetaan huomioon, että ne ovat aikaisemmin onnistuneet pitämään yllä paljon korkeampia hintoja.

(99)

Kuten johdanto-osan 67 kappaleessa lisäksi esitetään, Venäjän vientiä harjoittavat tuottajat ovat pitäneet yhteisöön suuntautuvan vientinsä määrät suhteellisen vakaina koko tarkastelujakson ajan siitä huolimatta, ettei voimassa olevilla toimenpiteillä ole ollut tosiasiallista vaikutusta vientihintoihin vuodesta 2002 lähtien eivätkä ne sen vuoksi ole muodostaneet minkäänlaista estettä Venäjän viennin kasvulle.

(100)

Sen vuoksi on – muiden seikkojen pysyessä muuttumattomina – epätodennäköistä, että Venäjän vientiä harjoittavat tuottajat myisivät lisämääriä yhteisön markkinoilla, jos voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin, koska voimassa olevat toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet Venäjän vientimääriin.

(101)

Sen vuoksi päätelmänä on, että koska voimassa olevilla toimenpiteillä ei ole ollut vaikutusta venäläisten viejien soveltamiin vientihintoihin, yhteisön tuojien samasta tuonnista maksamiin hintoihin eikä Venäjän yhteisöön suuntautuvan viennin määriin, toimenpiteiden kumoamisella ei todennäköisesti olisi mitään vaikutusta näihin hintoihin tai määriin. Toimenpiteiden poistamisella ei siten olisi mitään vaikutusta yhteisön tuotannonalan tilanteeseen. Sen vuoksi ei voida päätellä, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toistuminen olisi todennäköistä, jos voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin.

(102)

Edellä todetun päätelmän estämättä tutkimuksessa tarkasteltiin myös erilaisia yhteisön tuotannonalan väitteitä, jotka liittyivät Venäjän nykyisen varakapasiteetin ja mahdollisen uuden kapasiteetin mahdollisiin vaikutuksiin sekä todennäköisyyteen Venäjän tuottajien muun myynnin uudelleen suuntautumisesta yhteisöön, kuten jäljempänä selvitetään.

(103)

Kuten johdanto-osan 46 ja 50 kappaleessa selvitetään, yhdelläkään otokseen valituista Venäjän yrityksistä ei ollut merkityksellistä varakapasiteettia tutkimusajanjaksolla, ja kaikkien Venäjän tuottajien varakapasiteetin arvioitiin olevan kokonaisuudessaan noin 5 prosenttia. Tutkimuksen havainnot ovat tässä suhteessa täysin samansuuntaiset kuin pyynnön esittäjän väitteet.

(104)

Kuten johdanto-osan 52 kappaleessa jo mainittiin, on myös todettu, ettei pyynnön esittäjän mainitsemilla yhdeksällä hankkeella odoteta olevan merkittävää negatiivista vaikutusta yhteisön markkinoihin, koska merkittävä osa tällaisilla hankkeilla luodusta lisäkapasiteetista otetaan kytköskäyttöön. Lisäksi, kuten johdanto-osan 54 kappaleessa mainitaan, Venäjän vienti yhteisöön kasvaisi todennäköisesti huomattavilla määrillä ainoastaan siinä tapauksessa, että kysynnässä tapahtuisi vastaava kasvu, missä tapauksessa kyseisellä lisäviennillä ei pitäisi olla kielteistä vaikutusta hintatasoon yhteisön markkinoilla.

(105)

Edellä esitetyn perusteella päätelmänä on, että Venäjän tuottajilla on ainoastaan rajallinen lisämäärä käytettävissä myynnin kasvattamiseen parannusten, lisäysten ja tuotannon pullonkaulojen poistamisen ansiosta. Tämä viittaa siihen, ettei Venäjän tuottajilla olisi mahdollisuutta lisätä merkittävästi yhteisön markkinoille suuntautuvaa vientimyyntiään Venäjän varakapasiteetin ansiosta.

(106)

Kuten johdanto-osan 67 kappaleessa todetaan, tuonti Venäjältä yhteisön markkinoille on pysynyt suhteellisen vakaana koko tarkastelujakson ajan, ja sen markkinaosuus on ollut noin 16 prosenttia yhteisön kulutuksesta koko tarkastelujakson ajan lukuun ottamatta vuoden 2004 huippua (noin 20 prosenttia). Näin on siitä huolimatta, että edellä kuvatun mukaisesti voimassa olevilla toimenpiteillä ei ole ollut tosiasiallista vaikutusta vientihintoihin ja vientimääriin koko tarkastelujakson aikana eivätkä ne sen vuoksi ole muodostaneet estettä Venäjän viennin kasvulle.

(107)

Tutkimus on osoittanut, että tutkimusajanjaksolla otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien vientihinnat yhteisöön noudettuna lähettäjältä -tasolla olivat noin 1–5 prosenttia alhaisemmat kuin vientihinnat muihin kolmansiin maihin. Kuten johdanto-osan 56 kappaleessa todetaan, myös Venäjän noudettuna lähettäjältä -hinnat kotimaan myynnissä olivat korkeammat kuin vientihinnat yhteisöön, erityisesti syrjäisillä alueilla sijaitsevien yritysten kohdalla, mikä johtui merkittävästä erosta kuljetuskustannuksissa, kuten jo mainittiin. Tällä perusteella voidaan päätellä, että hintojen suhteen yhteisön markkinat eivät ole kovin houkuttelevat verrattuna Venäjän tuottajien muihin päämarkkinoihin.

(108)

Lisäksi, kuten johdanto-osan 57 kappaleessa mainitaan, pyynnön esittäjä on väittänyt, että erityisesti Pohjois-Afrikkaan (Algeria ja Egypti) ja Lähi-itään (Iran) rakenteilla olevasta lisäkapasiteetista aiheutuva tuotanto aiheuttaisi paineita maailmanmarkkinahintoihin ja vähentäisi siten Venäjän viejien mahdollisuuksia saada osuuksia noilta markkinoilta ja saisi ne kasvattamaan yhteisön markkinoille viemiään määriä. Johdanto-osan 54 kappaleessa mainittujen ennusteiden perusteella todettiin kuitenkin, ettei näillä investoinneilla ole merkittävää vaikutusta maailmanlaajuiseen tarjonnan ja kysynnän tasapainoon, koska maailmanlaajuisen kysynnän odotetaan kasvavan maailmanlaajuista kapasiteettia vastaavasti. Lisäksi tutkimus on osoittanut, että venäläiset ovat jo menettäneet huomattavia osuuksia Aasian (erityisesti Kiinan kansantasavalta) ja Afrikan markkinoilla ja kykenevät melko hyvin vastaamaan paineeseen Latinalaisen Amerikan markkinoilla. Kun otetaan huomioon ennustettu maailmanlaajuinen tarjonnan ja kysynnän tasapaino, väite siitä, että Venäjän vientiä harjoittavat tuottajat voisivat menettää lisää markkinaosuuksia kaikkialla muualla paitsi Euroopassa, vaikuttaa epätodennäköiseltä.

(109)

Pyynnön esittäjä on väittänyt, että Venäjän tuottajien nauttima ansaitsematon kustannushyöty, joka johtuu kaasun kaksoishinnoittelusta, voisi saada Venäjän vientiä harjoittavat tuottajat harjoittamaan merkittävää alihinnoittelua muun muassa siinä tapauksessa, että kansainvälinen tarjonnan ja kysynnän tasapaino muuttuisi epäedulliseksi. Vaikka tätä ei voidakaan sulkea pois, koska tutkimus on osoittanut, että Venäjän vientiä harjoittavien tuottajien kustannusrakenne on todellakin merkittävästi vääristynyt Venäjän harjoittaman kaasun kaksoishinnoittelun takia, mahdollinen alihinnoittelu ei olisi välitöntä seurausta toimenpiteiden kumoamisesta vaan johtuisi muista olosuhteista.

(110)

Sen vuoksi ei voida päätellä, että Venäjän tuottajilla olisi aikeena suunnata uudelleen merkittävä osa nykyisin kolmansiin maihin vietävistä tai kotimarkkinoilla myytävistä määristä yhteisön markkinoille taikka alentaa hintojaan toimenpiteiden kumoamisen seurauksena, vaikkei voidakaan sulkea pois mahdollisuutta, etteikö näin voisi tapahtua muista olosuhteista johtuen.

(111)

Kuten edellä esitetään, voimassa olevilla toimenpiteillä ei ole ollut mitään vaikutusta Venäjän viejien soveltamiin vientihintoihin, yhteisön tuojien samasta tuonnista maksamiin hintoihin eikä Venäjän yhteisön markkinoille suuntautuvan viennin määriin. Samanaikaisesti yhteisön tuotannonala ei ole kärsinyt vahinkoa, vaikka polkumyynnillä tapahtunut tuonti Venäjältä on jatkunut. Sen vuoksi voimassa olevien toimenpiteiden kumoamisella ei olisi vaikutusta Venäjän vientihintoihin tai -määriin eikä myöskään yhteisön tuotannonalan tilanteeseen.

(112)

Pyynnön esittäjän väitteissään mainitsemien ulkoa aiheutuvien tekijöiden analyysi ei sitä paitsi aseta kyseenalaiseksi edellä esitettyä päätelmää, koska ne eivät edes viittaa sellaiseen realistiseen mahdollisuuteen, että Venäjältä yhteisön markkinoille suuntautuvan tuonnin määriä lisättäisiin ja hintoja laskettaisiin ulkoa aiheutuvien tekijöiden johdosta.

(113)

Edellä esitetyn perusteella ei voida päätellä, että yhteisön tuotannonalalle aiheutuneen vahingon toistuminen olisi todennäköistä, jos voimassa olevat toimenpiteet kumottaisiin.

(114)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella voimassa olevien toimenpiteiden kumoamista aiotaan suositella. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(115)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Venäjältä peräisin olevan virtsa-aineen (urea) tuonnissa sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi kumottava ja menettely olisi päätettävä.

(116)

Kun otetaan huomioon johdanto-osan 109 kappaleessa kuvatut olosuhteet eli se, että Venäjän vientiä harjoittavien tuottajien kustannusrakenne on merkittävästi vääristynyt Venäjän harjoittaman kaasun kaksoishinnoittelun vuoksi, on todettu tarpeelliseksi seurata tarkasti Venäjältä peräisin olevan virtsa-aineen (urea) tuonnin kehitystä, jotta tilanteen niin vaatiessa voidaan ryhtyä nopeasti tarpeellisiin toimiin.

(117)

Edellä esitetyn mukaisesti olisi voimassa olevat toimenpiteet kumottava ja menettely päätettävä, minkä vuoksi olisi päätettävä myös toimenpiteiden muodon asianmukaisuutta koskeva osittainen välivaiheen tarkastelu sekä EuroChemiä koskevan polkumyynnin tarkasteluun rajoitettu osittainen välivaiheen tarkastelu,