29.3.2007   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 72/13

1)

Neuvosto tarkasteli 27 päivänä helmikuuta 2007 Puolan tarkistettua lähentymisohjelmaa, joka kattaa vuodet 2006–2009.

2)

Ohjelman perustana olevan makrotalouden skenaarion mukaan kokonaistuotannon kasvu on 5,4 prosenttia vuonna 2006 ja vakiintuu (keskimäärin noin 5,25 prosenttiin) ohjelman loppukaudella. Saatavilla olevien tietojen perusteella tämä skenaario näyttää perustuvan kasvuennusteisiin, jotka ovat varovaisia vuonna 2007 ja melko suotuisia tämän jälkeen, koska työmarkkinat eivät ehkä paranekaan niin nopeasti kuin ohjelmassa ennustetaan. Ohjelman inflaatioennusteet vaikuttavat realistisilta, joskin alhaisilta ohjelmakauden loppupuolella erityisesti siitä syystä, että kiristyvät työmarkkinat lisäävät palkankorotuspaineita.

3)

Tammikuun 2006 lähentymisohjelmassa julkisen talouden rahoitusaseman tavoitteeksi vuonna 2006 asetettiin –2,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, mutta komission yksiköiden syksyn talousennusteessa sen ennakoitiin olevan –2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen ja marraskuussa 2006 tarkistetussa lähentymisohjelmassa vuoden 2006 tulokseksi arviointiin –1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Odotettua parempi tulos johtuu pääasiassa menosuunnitelmien vaillinaisesta toteutumisesta (erityisesti sosiaaliset tulonsiirrot ja julkiset investoinnit), kun taas tulot kasvoivat pääasiassa odotettua voimakkaamman kasvun vuoksi. Edellä mainituissa alijäämäluvuissa ei ole otettu huomioon eläkeuudistuskustannuksia, jotka ovat arvioiden mukaan noin 2 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006. Tällöin noudatetaan rahastoivien eläkejärjestelmien luokittelusta 2 päivänä maaliskuuta 2004 tehdyn Eurostatin päätöksen täytäntöönpanoa koskevaa siirtymäkautta (2), joka päättyy keväällä 2007. Marraskuussa 2006 tarkistetun julkisen talouden strategian päätavoitteena on korjata liiallinen alijäämä vuoteen 2007 mennessä ottaen huomioon uudistetun vakaus- ja kasvusopimuksen määräys, jonka mukaan osa eläkeuudistuskustannuksista voidaan vähentää. Seuraavina vuosina ohjelman tavoitteena on vähentää alijäämää asteittain siten, että viitearvo 3 prosenttia suhteessa BKT:hen saavutetaan vuonna 2009.

4)

Alijäämän odotetaan supistuvan 0,4 prosenttiyksiköllä suhteessa BKT:hen vuosittain (0,3 prosenttiyksikköä, kun huomioon otetaan eläkeuudistuskustannukset) 0,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se vuonna 2006 oli 1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Perusylijäämän odotetaan paranevan 1,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se vuonna 2006 oli 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Kun huomioon otetaan edellä mainittu Eurostatin päätös, tarkistetussa ohjelmassa esitetyn alijäämän odotetaan paranevan 2,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se vuonna 2006 oli 3,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Sopeutuksen suunnitellaan olevan tuloperusteistavuonna 2007 (tulosuhde kasvaa 0,6 prosenttiyksikköä suhteessa BKT:hen ja menosuhde säilyy jokseenkin vakaana) ja voimakkaasti menoperusteista vuosina 2008–2009, joten tulosuhteen huomattava supistuminen kompensoituu reilusti (keskimääräisen vuotuisen menosuhteen (erityisesti kulutuksen ja sosiaalisten tulonsiirtojen) odotetaan laskevan vuosittain keskimäärin 1,6 prosenttiyksiköllä, kun taas tulosuhde laskee keskimäärin 1,2 prosenttiyksiköllä, mikä johtuu pääasiassa sosiaaliturvamaksujen alenemisesta, henkilötuloveron järjestelmään kohdistuvista muutoksista ja verojärjestelmään tehtävistä muista muutoksista, joita ei ole kaikissa tapauksissa määritelty tarkasti). Edelliseen ohjelmaan verrattuna alijäämätavoitteita on tarkistettu alaspäin paljon voimakkaamman kasvun ja vuoden 2006 odotettua paremman tuloksen perusteella.

5)

Yhteisesti sovittujen menetelmien mukaisesti lasketun rakenteellisen rahoitusaseman (eli suhdannetasoitetun julkisen talouden rahoitusaseman ilman kertaluonteisia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä) odotetaan paranevan noin –2 prosentin alijäämästä suhteessa BKT:hen vuonna 2006 –0,75 prosenttiin suhteessa BKT:hen ohjelmakauden loppuun mennessä vuonna 2009 (kun huomioon ei ole otettu eläkeuudistuskustannuksia). Edellisen tarkistetun lähentymisohjelman tapaan ohjelmassa esitetään julkisen talouden rahoitusaseman keskipitkän aikavälin tavoitteeksi 1 prosentin rakenteellinen alijäämä suhteessa BKT:hen, jota ohjelmassa ei kuitenkaan pyritä saavuttamaan ohjelmakauden aikana. Koska keskipitkän aikavälin tavoite on vaadittua vähimmäistasoa (arviolta noin 1,5 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen) tiukempi, sillä voitaneen turvata riittävä varmuusmarginaali liiallisen alijäämän välttämiseksi. Keskipitkän aikavälin tavoite vastaa velkasuhdetta ja keskimääräistä potentiaalista tuotannon kasvua pitkällä aikavälillä.

6)

Julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennakoitua huonompi, erityisesti ohjelmakauden loppuvuosina. Suunniteltujen uudistusten tehokkaaseen toteuttamiseen liittyy huomattavia epävarmuustekijöitä, sillä suunniteltua menojen hillitsemistä tukevat täsmälliset toimenpiteet puuttuvat. Lisäksi ohjelmakauden loppuvuosien melko suotuisaan makrotalouden skenaarioon sisältyy riskejä. Tästä syystä tähän mennessä toteutetut toimet eivät riitä ja suunniteltuja toimenpiteitä olisi tehostettava tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

7)

Tämän riskinarvioinnin perusteella näyttää siltä, että ohjelman mukainen finanssipolitiikka ei tunnu soveltuvan liiallisen alijäämän korjaamiseen vuoteen 2007 mennessä, kuten neuvosto on suositellut. Julkisen talouden tavoitteet eivät tarjoa riittävää varmuusmarginaalia sen varmistamiseksi, ettei julkisen talouden alijäämälle asetettu 3 prosentin viitearvo suhteessa BKT:hen ylity talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa missään vaiheessa ohjelmakautta. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeisinä vuosina vauhtia, jolla julkista taloutta sopeutetaan rakenteellisesti ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, olisi tiukennettava taloudellisesti hyvinä aikoina ja sen saavuttamista olisi tuettava toimenpitein.

8)

Julkisen talouden bruttovelan arvioidaan olleen 42,0 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2006 eli merkittävästi alle perustamissopimuksessa asetetun 60 prosentin viitearvon. Ohjelmassa ennustetaan, että velkasuhde pienenee 1,4 prosenttiyksikköä ohjelmakaudella. Kun huomioon otetaan edellä mainittu Eurostatin päätös, julkisen talouden bruttovelka kasvanee 50,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se vuonna 2006 oli 48,9 prosenttia suhteessa BKT:hen.

9)

Ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvat pitkän aikavälin vaikutukset ovat Puolassa EU:n pienimmät ja ikääntymisestä aiheutuvien menojen ennustetaan supistuvan osittain siitä syystä, että eläkejärjestelmän uudistus pienentää menoja huomattavasti edellyttäen, että eläkeuudistukset toteutetaan kaikilta osin. Julkisen talouden alkuasetelma on edelleen riski julkisen talouden kestävyydelle myös ilman väestön ikääntymisestä talousarvioon aiheutuvia pitkän aikavälin vaikutuksia, vaikka se onkin parantunut vuoteen 2005 verrattuna. Ohjelmassa suunniteltu julkisen talouden vakauttamisen jatkaminen edistäisi julkisen talouden kestävyyteen kohdistuvien riskien vähentämistä. Kaiken kaikkiaan Puolan julkisen talouden kestävyyteen näyttää liittyvän vähän riskejä.

10)

Lähentymisohjelma sisältää laadullisen arvion siitä, miten kansallisen uudistusohjelman täytäntöönpanosta lokakuussa 2006 esitetyssä kertomuksessa luetellut uudistukset kaiken kaikkiaan vaikuttavat keskipitkän aikavälin finanssipoliittiseen strategiaan. Ohjelmassa esitetään myös joitakin tietoja siitä, millaisia suoria julkisen talouden kustannuksia tai säästöjä aiheutuisi kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitelluista tärkeimmistä uudistuksista. Julkista taloutta koskevissa ennusteissa näytetään otettavan huomioon, miten kansallisessa uudistusohjelmassa suunnitellut toimet vaikuttavat julkiseen talouteen. Lähentymisohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet vaikuttavat kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien mukaisilta. Molemmilla ohjelmilla pyritään erityisesti yhdenmukaistamaan jossakin määrin viljelijöiden sosiaaliturvajärjestelmää yleisen kansallisen järjestelmän kanssa, yhdenmukaistamaan asteittain työkyvyttömyysetuudet uudistetun eläkejärjestelmän kanssa ja panemaan täytäntöön taatut terveydenhuoltopalvelut.

11)

Ohjelmaan sisältyvä julkisen talouden strategia on osittain vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukainen. Varsinkaan liiallisen alijäämän korjaamiseksi toteutetut toimet eivät vaikuta riittäviltä.

12)

Vakaus- ja lähentymisohjelmia koskevissa käytännesäännöissä täsmennettyjen tietovaatimusten osalta voidaan todeta, että ohjelmassa esitetään kaikki pakolliset tiedot ja suurin osan vapaaehtoisista tiedoista (3).

i)

varmistamaan liiallisen alijäämän korjaamisen vuoteen 2007 mennessä 104 artiklan 7 kohdan mukaisen uuden suosituksen mukaisesti,

ii)

hyödyntämään taloudellisesti hyviä aikoja käyttämällä mahdolliset ylimääräiset tulot alijäämän supistamiseen, ja kun liiallinen alijäämä on korjattu suunnitelman mukaisesti, tiukentamaan tahtia, jolla julkista taloutta sopeutetaan keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, määrittelemällä ja toteuttamalla, varsinkin menoja koskevat, lisätoimenpiteet, joita tarvitaan suunnitellun sopeuttamisen saavuttamiseksi,

iii)

turvaamaan eläkeuudistuksen tulokset.