5.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/23

(1)

Neuvosto tutki 14 päivänä maaliskuuta 2006 Italian tarkistetun vakausohjelman, joka kattaa vuodet 2005—2009.

(2)

(3)

Vakausohjelman edellisestä tarkistuksesta 17 päivänä helmikuuta 2005 antamassaan lausunnossa neuvosto kehotti Italiaa varmistamaan vuoden 2005 alijäämätavoitteen saavuttamisen, saavuttamaan lähellä tasapainoa olevan julkisen talouden rahoitusaseman ja varmistamaan, että velan suhde BKT:hen supistuu nopeammin kiinnittämällä erityistä huomiota muihin velkaa kasvattaviin tekijöihin kuin nettoluotonottoon. Neuvosto teki 28 päivänä heinäkuuta 2005 päätöksen, jonka mukaan Italialla on liiallinen alijäämä. Neuvoston perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisesti samana päivänä antaman suosituksen mukaan liiallinen alijäämä on korjattava vuoteen 2007 mennessä. Komissio antoi 22 päivänä helmikuuta tiedonannon, jossa todettiin, että jos Italia panee täytäntöön neuvoston asettamaan määräaikaan eli 12 päivään tammikuuta 2006 mennessä kaikki toimenpiteet, se noudattaa neuvoston suositukseen sisältyvää vakauttamisuraa.

(4)

Vuoden 2005 alijäämän arvioidaan olevan 4,3 prosenttia suhteessa BKT:hen, vaikka ohjelman edellisessä tarkistuksessa tavoitteeksi asetettiin 2,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tavoitteen saavuttamatta jääminen on seurausta i) BKT:n riittämättömästä kasvusta, ii) perusmenoja ja kiinteän omaisuuden myyntiä koskevan seurannan puutteesta, jota korkeammat tulot ja alhaisemmat korkomenot eivät ole täysin kompensoineet sekä iii) vuodelta 2004 siirtyvistä vaikutuksista, jotka johtuivat pääasiassa tilastollisista tarkistuksista.

(5)

Ohjelma vastaa pääpiirteissään rakennemallia, mutta ei noudata joissakin olennaisissa kohdissa vakaus- ja lähentymisohjelmien tietojen toimittamista koskevia vaatimuksia, jotka on määritetty uusissa käytännesäännöissä (3). Tarkistettu ohjelma toimitettiin kolme viikkoa käytännesäännöissä asetetun määräajan eli 1 päivän joulukuuta jälkeen, mikä johtui viranomaisten halusta sisällyttää siihen vuoden 2006 talousarvion lopullinen versio.

(6)

(7)

Ohjelmassa hahmotellulla julkisen talouden strategialla tähdätään alijäämän vähentämiseen alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuoteen 2007 mennessä ja sitä kautta julkisen talouden vakauttamiseen ja tasapainoiseen talousarvioon seuraavina vuosina. Perusjäämän odotetaan paranevan 3,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2009, kun se vuonna 2005 oli 0,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden korjaus vuonna 2006 painottuu pitkälti menoihin. Vuosiksi 2007—2009 annetaan ainoastaan korjauksen määrä, joka vaaditaan, jotta muuttumattomaan lainsäädäntöön perustuviin trendin mukaisiin alijäämiin liittyvän julkisen talouden tavoitteet saavutetaan. Edelliseen ohjelmaan verrattuna uudessa tarkistetussa ohjelmassa talouden sopeuttaminen painottuu ohjelman alkuun, vaikkakin epäsuotuisammassa makrotalouden skenaariossa. Vuodeksi 2008 asetettu uusi alijäämätavoite on kuitenkin 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen huonompi kuin edellisessä tarkistuksessa, koska etupainotteisuus ei täysin korvaa vuoden 2005 huomattavasti heikompaa alkutilannetta.

(8)

(9)

Julkisen talouden toteutuma voi olla ohjelmassa ennakoitua huonompi. Vuoden 2006 talousarvion täytäntöönpanossa on merkittäviä epävarmuustekijöitä etenkin mittaviin säästöihin liittyen. Vuoden 2006 jälkeen suunnitelluista toimenpiteistä ei anneta mitään tietoa, ja tarvittava julkisen talouden korjaus saattaakin olla alimitoitettu.

(10)

Kun otetaan huomioon riskit, liiallisen alijäämän korjaaminen neuvoston asettamaan määräaikaan eli vuoteen 2007 mennessä riippuu ratkaisevasti vuoden 2006 talousarvion täydestä ja tehokkaasta toteutuksesta sekä vuoden 2007 huomattavien korjaavien toimenpiteiden (4) määrittelystä ja täytäntöönpanosta. Varmuusmarginaalin saavuttaminen vuonna 2009 riippuu näistä riskeistä ja vuoden 2007 jälkeen suoritettavien korjaavien toimenpiteiden määrittelystä ja täytäntöönpanosta. Liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeisinä vuosina vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, on vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähimmäismäärällä, jonka ohjeena on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono.

(11)

(12)

Italian julkisen talouden kestävyyteen näyttää kohdistuvan väestön ikääntymisestä aiheutuvien ennustettujen julkisten menojen vuoksi keskisuuri riski. Aikaisemmat uudistukset ovat auttaneet hillitsemään julkisten menojen kasvua, ja niiden, etenkin vuoden 2004 eläkeuudistuksen, täysimääräinen täytäntöönpano on ratkaisevaa odotettujen tulosten saavuttamiseksi. Tämänhetkinen julkisen bruttovelan korkea taso ja heikko julkisen talouden rahoitusasema ilmentävät tarvetta vakauttaa julkista taloutta huomattavasti keskipitkällä aikavälillä, jotta pienennettäisiin julkisen talouden kestävyyteen (5) kohdistuvia riskejä.

(13)

Suunnitellut julkista taloutta koskevat toimenpiteet vastaavat pääpiirteissään talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja, jotka sisältyvät vuosien 2005—2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin. Italia pyrkii korjaamaan liiallisen alijäämän ja on sitoutunut varmistamaan keskimääräisen vuotuisen rakenteellisen mukautuksen (johon kertaluonteisia toimenpiteitä ei lasketa) vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti. Olisi kuitenkin asianmukaista suunnitella julkisen velan vähentämistä nopeammassa tahdissa.

(14)

Kasvua ja työllisyyttä koskevan uudistetun Lissabonin strategian mukaisessa Italian kansallisessa uudistusohjelmassa, joka esitettiin 14 päivänä lokakuuta 2005, hahmotellaan seuraavat viisi haastetta: valinnanvapautta kansalaisille ja yrityksille useammilla aloilla (avaamalla energia- ja palvelualat kilpailulle), kannustaminen tieteelliseen tutkimukseen ja teknologisiin innovaatioihin, opetuksen ja koulutuksen kehittäminen, infrastruktuurin parantaminen sekä ympäristön suojelu. Kuudes painopiste on julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys, jota käsitellään heinäkuussa 2005 päivätyssä talouden ja rahoituksen suunnitteluasiakirjassa (DPEF). Kansalliseen uudistusohjelmaan sekä talouden ja rahoituksen suunnitteluasiakirjaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimet ovat pääpiirteissään johdonmukaisia vakausohjelmaan sisältyvien toimien kanssa. Tarkistetussa ohjelmassa hahmotellaan toimenpiteitä sosiaaliturvamaksujen alentamiseksi, yksityiseen eläkesäästämiseen kannustamiseksi sekä terveydenhuollon alijäämän pienentämiseksi.

i)

toteuttamaan ohjelmassa vuosiksi 2006 ja 2007 suunnitellut rakenteelliset toimet, jotta se voisi taata liiallisen alijäämän korjaamisen uskottavalla ja kestävällä tavalla vuoteen 2007 mennessä;

ii)

selittämään tarkasti, millaisia laajoja sopeutusuraan kuuluvia toimenpiteitä vuonna 2007 ja ohjelman viimeisinä vuosina toteutetaan, ja varmistamaan, että keskipitkän aikavälin tavoitteeseen tähtäävässä sopeuttamisessa noudatetaan edelleen vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimuksia,

iii)

varmistamaan, että julkisen velan suhde BKT:hen supistuu kohti perustamissopimuksen mukaista 60 prosentin viitearvoa aiempaa nopeammin, muun muassa kiinnittämällä erityistä huomiota muihin velan määrään vaikuttaviin tekijöihin kuin nettoluotonottoon, ja

iv)

parantamaan julkisen talouden suunnittelua lisäämällä sen avoimuutta ja soveltamalla tehokkaasti vanhoja ja uusia menetelmiä menojen valvomiseksi, tarkastamiseksi ja ilmoittamiseksi.