5.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 82/6

(1)

Neuvosto tutki 14 päivänä maaliskuuta 2006 Saksan tarkistetun vakausohjelman.

(2)

(3)

Neuvosto teki 21 päivänä tammikuuta 2003 päätöksen, jonka mukaan Saksalla oli liiallinen alijäämä, ja suositteli perustamissopimuksen 104 artiklan 7 kohdan mukaisesti, että liiallinen alijäämä on korjattava vuoteen 2004 mennessä. Komissio antoi joulukuussa 2004 neuvostolle tiedonannon ”Saksan ja Ranskan tilanteesta suhteessa liiallista alijäämää koskevan menettelyn mukaisiin velvoitteisiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion jälkeen”. Tiedonannossa komissio totesi, että liiallisen alijäämän korjaamiselle asetettuna määräaikana olisi pidettävä vuotta 2005. Neuvosto yhtyi tähän näkemykseen tammikuussa 2005. Neuvosto päätti 14 päivänä maaliskuuta 2006 esittää Saksalle perustamissopimuksen 104 artiklan 9 kohdan mukaisen vaatimuksen, jonka mukaan sen on korjattava liiallisen alijäämän tilanne vuoteen 2007 mennessä. Joulukuussa 2004 toimitetusta, vuosien 2004—2008 tarkistetusta vakausohjelmasta 17 päivänä helmikuuta 2005 antamassaan lausunnossa neuvosto kehotti Saksaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että liiallinen alijäämä korjataan vuoteen 2005 mennessä, sopeuttamaan julkista taloutta vuoden 2005 jälkeisinä vuosina lähellä tasapainoa olevan rakenteellisen rahoitusaseman saavuttamiseksi ohjelmakauden loppuun mennessä ja jatkamaan erityisesti terveydenhuoltojärjestelmään liittyviä rakenneuudistuksia, joilla edistetään julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä.

(4)

Eurostatin toimittamien tietojen mukaan Saksan julkisen talouden alijäämä oli 3,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2005. Nämä tiedot perustuvat Saksan neuvoston asetuksen (EY) N:o 3605/93 mukaisesti komissiolle 24 päivänä helmikuuta 2006 tekemään alustavaan ilmoitukseen. Tietojen laatua ei ole vielä arvioitu. Edellisessä tarkistetussa vakausohjelmassa vuodeksi 2005 asetettu tavoite oli 2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen.

(5)

Saksa toimitti tarkistetun vakausohjelman 22 päivänä helmikuuta 2006. Ohjelma kattaa vuodet 2005—2009. Se vastaa pääpiirteissään mallirakennetta, joka on määritetty uusissa käytännesäännöissä vakaus- ja lähentymisohjelmille (2).

(6)

(7)

(8)

(9)

Julkisen talouden toteutumaan vuonna 2006 kohdistuvien riskien katsotaan olevan tasapainossa. Julkisen talouden toteutuma voi kuitenkin olla vuodesta 2007 alkaen ohjelmassa ennustettua heikompi. Sosiaalimenojen hillitseminen, jota ei selvitetä yksityiskohtaisesti ohjelmassa mutta jonka odotetaan muodostavan keskeisen tekijän julkisen talouden sopeuttamisessa, riippuu suunnitelmien määrätietoisesta toteuttamisesta. Sosiaalimenot ovat olleet yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi aikaisemmissa ohjelmissa asetetut julkisen talouden tavoiterajat ovat ylittyneet. Julkisen talouden tavoitteet olisivat vaarassa, jos sosiaaliturvamaksujen alentaminen toteutettaisiin suunnitelmien mukaan saavuttamatta vastaavia menotavoitteita. Lisäksi heikko kasvu saattaisi merkitä riittämättömiä tuloja. Niitä olisi vaikea korvata menojen lisäsupistuksilla, jotta pysyttäisiin suunnitellulla alijäämäuralla. Ohjelmassa esitetään myös yhtiöverojärjestelmän uudistamista vuoteen 2008 mennessä sekä sairausvakuutusten ja pitkäaikaishoidon vakuutusten uudistamista. Jos näiden uudistusten rahoitus ei täysin toteudu ohjelmassa edellytetyllä tavalla, uudistuksilla voi olla kielteinen vaikutus alijäämään lyhyellä aikavälillä.

(10)

Tämän riskinarvioinnin perusteella näyttää siltä, että ohjelmassa hahmoteltu finanssipolitiikan viritys riittää liiallisen alijäämän korjaamiseen vuoteen 2007 mennessä. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että se ei tarjoa riittävää varmuusmarginaalia sen varmistamiseksi, että alijäämä ei ylitä ennen ohjelmakauden toiseksi viimeistä vuotta 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen talouden normaaleissa suhdannevaihteluissa. Liiallisen alijäämän korjaamista seuraavina vuosina vauhti, jolla julkista taloutta sopeutetaan ohjelmassa esitetyn keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, on suurelta osin vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen. Vakaus- ja kasvusopimuksessa määrätään, että euroalueella ja ERM II -jäsenvaltioissa rakenteellista rahoitusasemaa olisi parannettava vuosittain vähimmäismäärällä, jonka ohjeena on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja että julkista taloutta olisi sopeutettava enemmän suhdannetilanteen ollessa hyvä ja vähemmän suhdannetilanteen ollessa huono.

(11)

(12)

Riskit, joita Saksan julkisen talouden kestävyyteen kohdistuu ennustettujen väestön ikääntymisestä aiheutuvien julkisten menojen vuoksi, vaikuttavat kohtalaisilta (3). Edellisinä vuosina toteutetut rakenneuudistukset ja erityisesti eläkeuudistus ovat auttaneet hillitsemään julkisten menojen tulevaa kasvua. Kun otetaan huomioon nykyinen suuri rakenteellinen alijäämä ja se, että julkinen bruttovelka ylittää tällä hetkellä perustamissopimuksessa määrätyn 60 prosentin viitearvon suhteessa BKT:hen, julkisen talouden vakauttaminen on toteutettava ohjelmakauden aikana määrätietoisesti pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuvien riskien vähentämiseksi.

(13)

Julkista taloutta koskevat suunnitellut toimenpiteet ovat pitkälti vuosien 2005–2008 yhdennettyihin suuntaviivoihin sisältyvien talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen mukaisia. Saksa aikoo toteuttaa erityisesti useita rakenneuudistuksia parantaakseen julkisen talouden kestävyyttä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Jos sosiaaliturvajärjestelmiin liittyviä menoja hillitään suunnitelmien mukaan, julkisten menojen rakenne suosisi kasvua edistäviä menoluokkia Lissabonin strategian mukaisesti.

(14)

Saksan 7 päivänä joulukuuta 2005 toimittamassa uudistetun kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian mukaisessa kansallisessa uudistusohjelmassa esitetään kuusi keskeistä haastetta: osaamisyhteiskunta; markkinoiden toiminta ja kilpailukyky; liiketoimintaympäristö; julkisen talouden kestävyys (mukaan lukien kestävä kasvu ja sosiaaliturva); ekologinen innovointi ja työmarkkinoiden uudelleen suuntaaminen. Vakausohjelmaan sisältyvät julkista taloutta koskevat toimenpiteet ovat yleisesti ottaen johdonmukaisia kansalliseen uudistusohjelmaan sisältyvien toimien kanssa. Kansallisessa uudistusohjelmassa määritettyjen toimien vaikutukset julkiseen talouteen on otettu suurelta osin huomioon vakausohjelmaan sisältyvissä julkisen talouden ennusteissa. Kansallisen uudistusohjelman sisällön lisäksi vakausohjelmassa esitetään, että liittovaltiojärjestelmän uudistuksen osana vakaus- ja kasvusopimuksesta mahdollisesti johtuvat sanktiot kohdistettaisiin tietyn kaavan mukaan hallinnon eri tasoille. Tämä määräys lisättäisiin Saksan perustuslakiin.

—

varmistamaan suunnitellun kumulatiivisen rakenteellisen sopeutuksen, joka on vähintään yksi prosenttiyksikkö vuosina 2006—2007 ja jonka avulla julkisen talouden alijäämä saatetaan realistisella ja kestävällä tavalla alle 3 prosentin suhteessa BKT:hen viimeistään vuoteen 2007 mennessä;

—

saavuttamaan nopeasti keskipitkän aikavälin tavoitteen supistamalla rakenteellista rahoitusasemaa vähintään 0,5 prosenttiyksikköä vuodessa liiallisen alijäämän korjaamisen jälkeen. Tavoitteeseen olisi pyrittävä erityisesti hillitsemällä menoja suunnitellusti ja määrätietoisesti, jotta sosiaaliturvamaksuja voidaan alentaa suunnitelmien mukaisesti, ja varmistamalla, että ilmoitettu yritysverotuksen uudistus ei vaaranna julkisen talouden vakauttamista;

—

toteuttamaan suunnitelmat liittovaltiojärjestelmän uudistamiseksi, jotta parannetaan talousarviokehystä ja täten autetaan varmistamaan julkista taloutta koskevien tavoitteiden saavuttaminen kaikilla hallinnon tasoilla.