51999AG0505(03)

NEUVOSTON LAUSUNTO,

annettu 15 päivänä maaliskuuta 1999,

Saksan vakausohjelmasta 1998 - 2002

(1999/C 124/03)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97(1) ja erityisesti sen 5 artiklan 1 ja 2 kohdan,

ottaa huomioon komission suosituksen,

on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa,

ON ANTANUT SEURAAVAN LAUSUNNON:

Neuvosto tarkasteli 15 päivänä maaliskuuta 1999 Saksan vakausohjelmaa, joka koskee vuosia 1998 - 2002. Neuvosto on tyytyväinen, että Saksan viranomaiset ovat voineet toimittaa vakausohjelman vaaditussa määräajassa, vaikka aikaa oli vain vähän, koska Saksan uusi hallitus astui virkaansa lokakuun 1998 lopussa. Tämän vuoksi ohjelman tiedot eivät ole kaikin puolin niin yksityiskohtaiset kuin olisi toivottavaa, erityisesti suunniteltujen budjettitoimenpiteiden määrällisten vaikutusten tai julkisyhteisöjen rahoitusaseman tärkeimpien erien osalta. Neuvosto on tyytyväinen Saksan sitouduttua toimittamaan nämä lisätiedot seuraavassa päivitetyssä vakausohjelmassa.

Neuvosto on tietoinen siitä, että yhdistymisen seuraukset rasittavat edelleen Saksan finanssipolitiikkaa. Ohjelmassa ennakoidaan julkisen talouden alijäämän supistuvan 1 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2002 mennessä ja bruttovelkasuhteen odotetaan supistuvan 59,5 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen saman jakson aikana. Neuvosto toteaa, että ohjelma perustuu siihen huomattavaan julkisen talouden vakauttamiseen, joka saavutettiin rahaliittoon valmistauduttaessa, sekä julkisen talouden alijäämän supistamiseen entisestään niin että se on tavoitteen alapuolella eli arviolta 2,0 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 1998.

Vakausohjelma perustuu makrotalouden ennusteeseen, jossa oletetaan tuotannon kasvun olevan 2 prosenttia vuonna 1999 ja 2,5 prosenttia vuodessa vuosina 2000 - 2002, joten keskimääräinen kasvuvauhti on hieman trendikasvua nopeampaa. Neuvosto pitää kasvuskenaariota realistisena, mutta huomauttaa, että siihen kohdistuu kasvua mahdollisesti hidastavia riskejä. Erityisesti mainittakoon, että jos tämänhetkinen kansainvälisen kasvun hidastuminen jatkuu, tuotannon kasvu voi jäädä odotettua vähäisemmäksi vuonna 1999. Keskipitkällä aikavälillä kasvumahdollisuudet ja työttömyys liittyvät kiinteästi toisiinsa. Neuvosto on tyytyväinen siihen, että vakausohjelman tavoitteena on työttömyyden huomattava vähentäminen ja että ohjelmassa painotetaan maltillisen palkkakehityksen ja rakennepolitiikan merkitystä työttömyyden torjunnassa kestävää kasvua suosivien politiikkojen puitteissa.

Neuvosto pitää asianmukaisena, että ohjelmassa ennakoitu julkisen talouden vakauttaminen saavutetaan siten, että menoja suhteessa bruttokansantuotteeseen vähennetään enemmän kuin tulot vähenevät suhteessa bruttokansantuotteeseen. Erityisen tyytyväinen neuvosto on siihen, että julkisia menoja aiotaan hillitä rajoittamalla niiden nimelliskasvu 2 prosenttiin vuodessa, joka on kaksi prosenttiyksikköä vähemmän kuin odotettu nimellisbruttokansantuotteen kasvu. Neuvosto toteaa myös tyytyväisenä, että suunniteltu verouudistus merkitsee todellista verotuksen kevenemistä, jonka odotetaan vahvistavan talouden työllisyyttä luovaa kapasiteettia.

Neuvosto toteaa, että ennustettu keskipitkän aikavälin alijäämätavoite, 1 prosentti suhteessa bruttokansantuotteeseen, riittää mahdollistamaan automaattisten vakauttajien toiminnan tavanomaisessa suhdannetaantumassa ilman, että 3 prosentin viitearvo ylittyy. Tältä osin neuvoston päätelmä on, että ohjelman keskipitkän aikavälin alijäämätavoite on vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimusten suuntainen.

Neuvosto toteaa, että kokonaistavoite, jonka mukaan julkisen talouden alijäämää supistetaan 1,1 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen ja bruttovelkasuhdetta 1,5 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuosina 1998 - 2002, vaikuttaa vaatimattomalta. Lisäksi julkisen talouden vakauttaminen painottuu pääasiassa ohjelmajakson loppuun, sillä makrotalouden tilanteen tilapäisen heikkenemisen vuoksi vuonna 1999 vuosille 1999 ja 2000 ei ennusteta juuri lainkaan parannusta. Neuvosto katsoo, että Saksan viranomaisten olisi pyrittävä supistamaan alijäämää suunniteltua enemmän ohjelmajakson lopulla, kun kasvun oletetaan elpyneen. Saksan Verfassungsgericht-tuomioistuimen äskettäinen päätös, jossa vaaditaan lapsista verohelpotuksia aviopareille, on hyvä esimerkki julkiseen talouteen kohdistuvista riskeistä, jotka johtuvat muista syistä kuin talouden suhdanteista. Saksan hallituksen nimenomainen sitoutuminen vastaamaan tällaisiin riskeihin olisi toivottavaa, koska tavoiteltu rahoitusasema on vähin mahdollinen. Lisäksi neuvosto katsoo, että Saksan hallituksen olisi ryhdyttävä kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin välttääkseen velkasuhteen kasvamisen uudelleen ja että olisi toivottavaa ylittää yhden prosentin alijäämätaso vuonna 2002, erityisesti jos talouskasvu on odotettua nopeampaa.

Neuvosto toteaa, että vakausohjelman täytäntöönpanon onnistuminen vaatii julkisen hallinnon toimenpiteiden tiivistä yhteensovittamista kaikilla tasoilla, ja kannustaa Saksan viranomaisia ottamaan tämän haasteen asianmukaisesti huomioon.

Neuvosto toteaa, että ohjelmassa pyritään sellaiseen julkisen talouden rakennemuutokseen, joka suosisi enemmän julkisia investointeja, mutta julkisten investointimenojen prosenttiosuus suhteessa bruttokansantuotteeseen aiotaan säilyttää muuttumattomana nykyisellä alhaisella tasollaan. Neuvosto kehottaa Saksan hallitusta panostamaan investointeihin enemmän kuitenkaan vaarantamatta ohjelmaan sisältyviä julkisen talouden tavoitteita.

Neuvosto suhtautuu myönteisesti ohjelmassa ilmoitettuihin uudistustoimenpiteisiin, erityisesti eläke- ja terveydenhuoltojärjestelmän ja julkisen hallinnon osalta, jotka ovat avainasemassa kestävän julkisen talouden ja työllisyyden kasvun osalta, mutta katsoo, että niitä olisi tuettava enemmän tarjontaan kohdistuvilla toimilla. Uudistusten määrätietoinen toteuttaminen, johon liittyy hyödyke- ja työmarkkinoiden joustavuutta lisääviä toimenpiteitä, kuten talouspolitiikan laajoissa suuntaviivoissa suositellaan ja Cardiffin prosessiin liittyvässä Saksan rakenteellista edistymistä koskevassa raportissa kaavaillaan, edistäisivät vakausohjelman tavoitteiden saavuttamista.

(1) EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1.