31995R0823

KOMISSION ASETUS (EY) N:o 823/95,

annettu 10 päivänä huhtikuuta 1995,

väliaikaisesta polkumyyntitullista Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan dinatriumkarbonaatin tuonnissa

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä tai vientituella muista kuin Euroopan talousyhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä heinäkuuta 1988 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2423/88 (1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 522/94 (2), ja erityisesti sen 11 artiklan,

on kuullut neuvoa-antavaa komiteaa,

sekä katsoo, että

A. MENETTELY

(1) Asetuksella (ETY) N:o 3337/84 (3) neuvosto määräsi lopullisen polkumyyntitullin tietylle Amerikan yhdysvalloista peräisin olevalle dinatriumkarbonaatin tuonnille. Kaksi yritystä tarjosi hintasitoumuksia, jotka hyväksyttiin komission päätöksellä (ETY) N:o 2253/84 (4).

(2) Vuonna 1984 voimaan tulleiden Amerikan yhdysvalloista peräisin olevaa natriumkarbonaattia koskevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden uudelleen tarkastelu lopetettiin komission päätöksellä 90/507/ETY (5), koska Yhdysvaltojen tuolloinen markkinaosuus oli vähämerkityksinen, vaikka yhdysvaltalaisten tuottajien todettiin harjoittaneen jopa 12,8 prosentin polkumyyntiä.

(3) Kesäkuussa 1993 komissio vastaanotti valituksen Euroopan kemian teollisuuden neuvostolta (CEFIC), joka toimi yhteisön tuottajien puolesta ja edusti ilmoituksensa mukaan 85 prosenttia yhteisön natriumkarbonaattituotannosta. Valituksessa esitettiin todisteita siitä, että Amerikan yhdysvalloista peräisin olevaa kyseistä tuotetta myytiin polkumyynnillä ja että tästä aiheutui vahinkoa, ja näitä todisteita pidettiin riittävinä asian saattamiseksi oikeuskäsittelyyn.

Myöhemmin, elokuussa 1993, komissio ilmoitti Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (6) julkaisemallaan ilmoituksella saattavansa vireille polkumyynnin vastaisen oikeuskäsittelyn, joka koski Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan natriumkarbonaatin tuontia yhteisöön.

(4) Komissio tiedotti tutkimuksista virallisesti asianomaisille tuottajille, viejille ja tuojille sekä vientimaiden edustajille ja valituksen tekijöille. Välittömästi asianosaisille annettiin mahdollisuus ilmoittaa näkemyksensä kirjallisesti ja pyytää kuulemista asiassa.

(5) Viejät ja valituksen tehneet yhteisön tuottajat ilmoittivat näkemyksensä kirjallisesti. Myös monet tuojat tekivät ilmoituksia. Jotkut näistä osapuolista vaativat kuulemista, johon suostuttiin.

(6) Asetuksen (ETY) N:o 2423/88 7 artiklan 6 kohdan nojalla yksi viejä vaati tilaisuutta tavata yhteisön teollisuuden edustajia. Tapaamista ei kuitenkaan järjestetty, koska muut asianosaiset eivät halunneet osallistua tällaiseen tapaamiseen.

(7) Komissio hankki ja tarkisti kaikki tiedot, joita se piti tarpeellisina polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon määrittämiseksi alustavasti, ja suoritti tutkimuksia seuraavissa yrityksissä:

a) Valituksen tehneet yhteisön tuottajat:

Yhdistynyt kuningaskunta:

- Brunner Mond & Co Ltd, Northwich;

Belgia:

- Solvay SA, Bryssel;

Alankomaat:

- Akzo Chemicals BV, Amersfoort;

Ranska:

- Solvay SA, Pariisi;

- Rhône Poulenc SA, Courbevoie;

Saksa:

- Chemische Fabrik Kalk GmbH, Köln;

- Matthes & Weber GmbH, Duisburg;

- Solvay Alkali GmbH, Solingen;

Italia:

- Solvay SA, Milano;

Portugali:

- Solvay Produtos Químicos SA Portugal, Lissabon;

Espanja:

- Solvay SA Spain, Barcelona;

b) Yhdysvaltalaiset tuottajat/viejät:

- FMC, Philadelphia-PA;

- Asahi Glass (AG) Soda Corporation-NY;

- General Chemical (Soda Ash) Partners, Parsippany-NJ;

- North American Chemical Company (NACC), Overland Park-KS;

- Texasgulf Soda Ash Inc., Raleigh-NC;

- Rhône-Poulenc of Wyoming Basic Chemicals Co, Shelton-CT;

- Solvay Minerals Inc, Houston-TX;

c) Sidoksissa olevat tuojat:

Belgia:

- Solvay BAP, Bryssel;

Alankomaat:

- Asahi Glass Europe BV, Amsterdam;

Espanja:

- FMC Foret SA, Barcelona;

Yhdistynyt kuningaskunta:

- General Chemical (GB) Ltd, Knutsford;

Ranska

- Rhône-Poulenc SA, Courbevoie;

d) Itsenäiset tuojat ja kauppiaat:

Belgia:

- Zeebrugge Shipping and Bunkering Co NV, Zeebrugge;

Ranska

- Groupe BSN Emballages, Pariisi;

- Saint Gobain SA, Pariisi;

Saksa

- Megachem GmbH & Co KG, Hampuri;

- Helm AG, Hampuri.

(8) Polkumyyntitutkimus kohdistui ajanjaksoon 1 päivästä tammikuuta 1992 30 päivään kesäkuuta 1993.

B. TUOTE

1. Tuote

(9) Tutkittava tuote on dinatriumkarbonaatti (kalsinoitu sooda), jonka pääaineosa on Na2Co3 (vedetön natriumkarbonaatti) ja joka kuuluu CN-koodiin 2836 20 00.

Tuotetta käytetään pääasiassa seuraavilla teollisuudenaloilla: lasi, teräs, kemia, puhdistusaineet, paperi ja selluloosa, elintarvikkeet ja vedenkäsittely.

(10) Dinatriumkarbonaattia saadaan Euroopassa kalkkikivestä, natriumkloridista ja ammoniakista Solvayn vuonna 1865 patentoimalla pääoma- ja energiavaltaisella menetelmällä, jota sanotaan "synteettiseksi kalsinoidun soodan menetelmäksi" erotukseksi amerikkalaisesta "luonnollisesta kalsinoidun soodan menetelmästä". Yhdysvalloissa kalsinoitua soodaa saadaan puhdistamalla troonaa, mineraalia, jota löydetään käytännössä rajattomasti etupäässä Wyomingin osavaltiossa sijaitsevista luonnonesiintymistä.

2. Tuotteen samanlaisuus

(11) Edellä selostettujen eri tuotantomenetelmien lopputulos on kuitenkin sama, ja saadut tuotteet ovat kaikin tavoin samanlaisia niin aineellisilta ja teknisiltä ominaisuuksiltaan kuin käyttömahdollisuuksiltaankin. Yhdysvalloista yhteisön alueelle tuotavat tuotteet ja yhteisön alueella tuotettavat ja myytävät tuotteet ovat siis samanlaisia tuotteita.

C. POLKUMYYNTI

1. Normaaliarvo

(12) Komissio tutki ensin, saavuttiko kunkin yhdysvaltalaisen tuottajan myynnin määrä kotimarkkinoilla 5 prosenttia yhteisöön vietävästä tuotteen määrästä, jota on yhdenmukaisesti pidetty edustavana vähimmäisvertailumääränä. Kuusi seitsemästä tutkimuksen yhteistyöhön osallistuneesta yhdysvaltalaisesta yrityksestä saavutti kotimarkkinoilla huomattavasti kyseistä 5 prosentin kynnystä suuremman osuuden, vaikka komissio totesi kyseisten yritysten myyneen huomattavia määriä tuotetta (määrällisesti 30-60 prosenttia) tutkimusajanjaksona asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdassa määriteltyjä tuotantokustannuksia alhaisempaan hintaan; tuotantokustannukset määritettiin johdanto-osan 15 kohdassa selostetulla menetelmällä. Tätä myyntiä ei pidetty tavanomaisessa kaupassa suoritettuna, ja se jätettiin näin ollen huomiotta asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(13) Normaaliarvot määriteltiin siis kotimarkkinoiden kannattavan myynnin perusteella sen jälkeen, kun myyntihinnoista oli vähennetty kaikki suoraan tutkittavaan myyntiin liittyvät alennukset ja hyvitykset asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(14) Yhden viejän osalta kotimarkkinoiden myynnin määrä tavanomaisessa kaupassa ei saavuttanut 5 prosenttia yhteisön alueelle viedyn tuotteen määrästä, koska suurin osa myytiin sidoksissa oleville yrityksille.

(15) Kyseisen yrityksen normaaliarvo laskettiin tämän vuoksi asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 3 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti. Se muodostettiin yhteisön alueelle viedyn tuotteen kiinteistä ja muuttuvista raaka-aine- ja valmistuskustannuksista, joihin lisättiin kohtuullinen määrä myynti- ja hallintokustannuksia ja muita kustannuksia (MYH) sekä kohtuullinen voittomarginaali.

MYH-kustannukset ja voitto laskettiin muiden yritysten tutkittavasta tuotteesta kotimarkkinoilla saamien keskimääräisten myyntilukujen perusteella; kannattavasta myynnistä saatu keskimääräinen voitto oli 10 prosenttia.

2. Vientihinnat

(16) Kun tuotteet myytiin suoraan riippumattomille yhteisössä toimiville tuojille, vientihinnat määritettiin yhteisöön vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(17) Kun tuotteet vietiin sidoksissa oleville yhteisössä toimiville tuojille, vientihinnat muodostettiin asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 8 kohdan b alakohdan säännösten mukaisesti ensimmäisen riippumattoman ostajan jälleenmyyntihintojen perusteella, jotka tarkistettiin kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välisten kustannusten huomioon ottamiseksi, mukaan lukien 5 prosentin voittomarginaali, jota pidettiin kohtuullisena komission käytettävissä olleiden kyseisten tuotteiden alaa koskevien tietojen perusteella.

3. Vertailu

(18) Liiketoimikohtainen normaaliarvon vertailu vientihintoihin suoritettiin ennen toimitusta tehtaalta ja samassa kaupan vaiheessa. Komissio otti asetuksen (ETY) N:o 2423/88 2 artiklan 9 ja 10 kohdan mukaisesti tarvittaessa huomioon erot, jotka suoraan vaikuttavat hintojen vertailukelpoisuuteen, kuten tietyt myyntikustannukset, erityisesti luottoehdot, kuljetus-, vakuutus- ja käsittelykustannukset sekä pakkaus- ja liittännäiskustannukset.

4. Polkumyyntimarginaali

(19) Vertailu osoitti, että polkumyyntiä oli tapahtunut ja että polkumyyntimarginaalit vastasivat määrää, jolla määritelty normaaliarvo ylittää viennissä yhteisöön noudatetun hinnan.

(20) Kyseisten yritysten painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit tarkistettuina yhteisön cif-rajahintojen mukaan ennen tullia ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

(21) Niiden yritysten osalta, jotka jättäytyivät tutkimukseen liittyneen yhteistyön ulkopuolelle tai eivät vastanneet hyväksyttävästi komission kyselyyn, komissio katsoi, että polkumyynti oli määritettävä käytettävissä olevien tietojen perusteella asetuksen (ETY) N:o 2423/88 7 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti. Tähän tarkoitukseen soveltuvimpina pidettiin komission tutkimuksessa toteamia tietoja, ja koska komissiolla ei ollut syytä otaksua yhteistyön ulkopuolelle jättäytyneiden yritysten harjoittaneen polkumyyntiä vähäisemmässä määrin kuin suurimman todetun määrän mukaan, ja jotta vältettäisiin palkitsemasta yhteistyön ulkopuolelle jättäytymistä, 14,3 prosentin marginaalia pidettiin asianmukaisena kyseisille yrityksille.

D. YHTEISÖN TEOLLISUUS

(22) Tietyt yhdysvaltalaiset viejät ja yhteisön huomattavimman jalostusteollisuuden, lasiteollisuuden, edustajat esittivät, että kaksi valituksen tehneistä yrityksistä oli sidoksissa yhdysvaltalaisiin viejiin, että ne olivat itse tuoneet amerikkalaista kalsinoitua soodaa tutkimusajanjaksona ja ettei niitä sen vuoksi olisi pidettävä yhteisön teollisuuteen kuuluvina asetuksen (ETY) N:o 2423/88 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(23) Tässä yhteydessä olisi muistettava, että 4 artiklan 5 kohdassa ei säädetä yhteisön teollisuuden määritelmän ulkopuolelle jätettäviksi sidoksissa viejiin tai tuottajiin olevia tuottajia, jotka itse tuovat väitetyn polkumyynnin kohteena olevaa tuotetta, vaan pikemminkin velvoitetaan yhteisön toimielimet tutkimaan tapauskohtaisesti, onko jonkin tuottajan jättäminen yhteisön teollisuuden määritelmän ulkopuolelle tässä tilanteessa asianmukaista.

(24) Edellä olevan perusteella komissio harkitsi, täydensivätkö nämä kaksi yhteisön tuottajaa pelkästään yhteisössä tapahtuvaa tuotantoaan tuontiin perustuvalla lisätoiminnalla, vai olisivatko ne tuojia, jotka harjoittivat suhteellisen rajallista lisätuotantoa yhteisön alueella. Tämä lähestymistapa vastaa yhteisöjen tuomioistuimessa äskettäin käsiteltyä yhteisön teollisuuden määritelmää koskevaa oikeustapausta.

(25) Komissio tutki yhteisössä tuotetun määrän ja tuonnin määrän välisen suhteen. Tutkimuksessa saatujen tietojen perusteella todettiin, että sidoksissa viejiin olevat kaksi yhteisön tuottajaa, jotka itse tuovat tuotetta Amerikan yhdysvalloista, tuovat suhteellisen pieniä määriä (toisessa tapauksessa tuonti vastasi 10 prosenttia yhteisön tuottajan yhteisön alueella myymästä tuotannosta ja toisessa tapauksessa vähempää kuin 1 prosenttia). Lisäksi toisen yhteisön tuottajan, joka osti yhdysvaltalaisen tuottajan vuonna 1992, olemassa olevia sopimuksia oli noudatettava; tuonti tästä yrityksestä lopetettiin vuonna 1993. Toinen yhteisön tuottaja tuo tuotetta pääasiassa omaan käyttöönsä.

(26) Näissä olosuhteissa voidaan päätellä, että kyseiset kaksi yhteisön tuottajaa, joiden päätoimipaikat sijaitsevat yhteisön alueella, jolla niiden kaupalliset suunnitelmat laaditaan ja ulkomaiset investoinnit suunnitellaan osana tavanomaista kaupallisen toiminnan alaa, eivät toimineet pääasiallisesti tuojina, vaan jatkoivat edelleen kalsinoidun soodan tuotantoa päätoimintanaan. Kun otetaan huomioon tuonnin suhteellisen pienet määrät, sen ei voida katsoa suojanneen näitä tuottajia polkumyynnin vaikutuksilta.

(27) Edellä olevan perusteella katsottiin, ettei ollut perusteita yhdenkään valituksen tehneen tuottajan jättämiselle yhteisön teollisuuden määritelmän ulkopuolelle.

E. VAHINKO

1. Yhteisön kalsinoidun soodan kulutus

(28) Yhteisön kulutus (kyselyyn saatujen vastausten ja Eurostatin tietojen perusteella) on vähentynyt viime vuosina 6 242 000 tonnista vuonna 1990 5 963 000 tonniin vuonna 1992 ja 2 840 000 tonniin vuoden 1993 ensimmäisellä puoliskolla, mikä johtuu joko yleisestä taantumasta, joka vaikutti erityisesti lasiteollisuuteen (joka on kalsinoidun soodan suurin käyttäjä), tai lasin kierrätyksen lisääntymisestä.

2. Viejien käyttäytyminen yhteisön markkinoilla

a) Tuonnin määrä ja markkinaosuus

(29) Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan tuonnin määrä kasvoi huomattavasti, 52 000 tonnista vuonna 1990 272 000 tonniin vuonna 1991, 578 000 tonniin vuonna 1992 ja 235 000 tonniin vuoden 1993 ensimmäisellä puoliskolla; kasvu vastasi markkinaosuuden lisäystä 0,8 prosentista vuonna 1990 4,4 prosenttiin vuonna 1991, 9,7 prosenttiin vuonna 1992 ja 8,3 prosenttiin vuoden 1993 ensimmäisellä puoliskolla. Tämä kehitys on jyrkässä ristiriidassa yhteisön teollisuuden myynnin ja markkinaosuuksien kehityksen kanssa (katso johdanto-osan 32 ja 33 kohta).

b) Amerikan yhdysvaltojen tuontihinnat

(30) Vertailu yhteisön teollisuuden hintojen ja kyseisten tuojien hintojen välillä tehtiin natriumkarbonaatin myyntilukujen perusteella samassa kaupan vaiheessa yhteisön tärkeimmillä markkinoilla tutkimusajanjaksona. Hintalaskelmat koskevat tosiasiallisia cif-tason hintoja kaikki tullit mukaan luettuina.

Vertailussa todettiin yhteisön markkinoilla Amerikan yhdysvaltojen tuonnin suhteen jopa 15 prosentin alihintamarginaaleja. Alihinnoittelu oli pysyvä piirre koko tutkimusajanjakson aikana, vaikka yhteisön tuottajien hintoja alennettiin vuoden 1992 lopusta tutkimusajanjakson loppuun mennessä keskimäärin noin 10 prosenttia hintojen alennuspaineisiin mukautumiseksi.

3. Yhteisön kalsinoidun soodan teollisuuden tilanne

a) Tuotanto, kapasiteetti ja kapasiteetin käyttö

(31) Yhteisön kalsinoidun soodan tuotanto laski lähes 6,8 miljoonasta tonnista vuonna 1990 5,9 miljoonaan tonniin vuonna 1992 ja 2,9 miljoonaan tonniin vuoden 1993 ensimmäisellä puoliskolla. Vaikka tuotantokapasiteetti laski 7,3 miljoonasta tonnista vuonna 1990 6,9 miljoonaan tonniin vuonna 1993, käyttöaste laski kuitenkin 93 prosentista vuonna 1990 81 prosenttiin vuonna 1993. Kun otetaan huomioon kalsinoidun soodan tuotannon kiinteät ja muuttuvat kustannukset, lasku vaikutti epäsuotuisasti kannattavuuteen (katso johdanto-osan 35 kohta).

b) Myynnin määrä ja markkinaosuus

(32) Yhteisön tuottajien yhteisön alueelle myymän kalsinoidun soodan määrä laski 6 miljoonasta tonnista vuonna 1990 5,1 miljoonaan tonniin vuonna 1992 ja 2,5 miljoonaan tonniin vuoden 1993 alkupuoliskolla.

(33) Vuosien 1990 ja 1993 välillä yhteisön teollisuuden markkinaosuus kehittyi seuraavasti: 96 prosenttia vuonna 1990, 92 prosenttia vuonna 1991, 85 prosenttia vuonna 1992 ja 88 prosenttia vuoden 1993 alkupuoliskolla. Tätä vuoden 1993 suhteellista parannusta on tarkasteltava yhteisön tuottajien Euroopan unionin markkinoiden myynnin jatkuvan laskun perusteella.

c) Hintakehitys

(34) Yhteisön tuottajien hinnat, jotka olivat pysyneet vakaina vuosina 1990 ja 1991, laskivat tutkimusajanjaksona, erityisesti vuodesta 1993 alkaen, keskimäärin noin 10 prosenttia.

d) Voitot

(35) Yhteisön tuottajien taloudellinen tilanne on huonontunut merkittävästi vuoden 1990 kannattavuudesta vuoden 1993 alkupuoliskon tappioihin. Painotettuina keskiarvoina ilmoitettuna tilanne kehittyi 13 prosentin voitosta vuonna 1990 10 prosentin voittoon vuonna 1991 sekä 3,5 prosentin voittoon vuonna 1992 ja 4,7 prosentin tappioon vuonna 1993.

e) Työllisyys ja investoinnit

(36) Kalsinoidun soodan teollisuus ei ole työvoimavaltaista. Työvoima on kuitenkin vähentynyt tasaisesti vuodesta 1991 lähtien.

(37) Investointiaste on pysynyt merkittävänä, koska kalsinoidun soodan synteettinen valmistusmenetelmä vaatii jatkuvaa koneiden ja laitteiston uusimista. Lisäksi uudet ja kalliit investoinnit ovat pakollisia tiukan ympäristönsuojelua koskevan lainsäädännön noudattamiseksi. Mittakaavaedut, korkea käyttöaste ja huomattava investoinnin tuotto ovat tärkeitä yhteisön tuottajille, jotta ne voisivat toimia kilpailukykyisesti tällä pääomavaltaisella teollisuudenalalla. Vaikka useimmat tehtaat täyttävät mittakaavaetujen edellytykset, kaikkien käyttöaste on laskenut (katso johdanto-osan 31 kohta) huolimatta kapasiteetin jatkuvasta vähenemisestä. Vuoden 1993 aikana Saksassa ja Belgiassa lopetti kolme pientä tuotantoyksikköä tuotantonsa.

4. Vahingon laajuus

(38) Jalostusteollisuuden edustajat eli lasiteollisuuden pysyvä komitea, "Comité Permanent des Industries du Verre de la Communauté Économique Européenne" (CPIV), kyseenalaistivat kansallisten markkinoiden vahingon arvoinnin, koska ne katsoivat, että eri yritysten tulosten suuret erot, jotka johtuivat niiden sijainnista yhteisössä, merkitsivät, että yhteisön teollisuudelle kokonaisuudessaan ei ollut aiheutunut yhtäläistä vahinkoa ja että vahinko oli tämän vuoksi arvioitava alueellisesti.

(39) Komissio ei hyväksy tätä väitettä. Edellä esitetyt vahingon toteamisen perusteet koskevat valituksen tehnyttä yhteisön teollisuutta kokonaisuudessaan eli 90:tä prosenttia yhteisön tuotannosta. Vaikka yhteisön eri tuottajien tuloksissa oli eroja, kaikkien kehitys oli ollut edellä tarkoitetulla tavalla epäsuotuisaa. Näissä olosuhteissa päätelmät vahingosta on tehtävä yhteisön koko markkinoiden perusteella. Vahingon alueellinen arviointi olisi mahdollista ainoastaan asetuksen (ETY) N:o 2423/88 4 artiklan 5 kohdassa määritellyin edellytyksin, jotka eivät tässä tapauksessa täyty.

5. Päätelmä

(40) Näissä olosuhteissa päätellään, että yhteisön teollisuudelle oli aiheutunut asetuksen (ETY) N:o 2423/88 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua vakavaa vahinkoa, joka ilmeni pääasiassa markkinaosuuden laskuna, taloudellisen tuloksen huononemisena ja työvoiman vähenemisenä.

Nykyinen tilanne on myös pakottanut yhteisön tuottajat vähentämään tuotantoaan ja joissakin tapauksissa sulkemaan tuotantolaitoksia.

6. Vahingon aiheutuminen

6.1. Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja vahingon syy-yhteys

(41) Yhteisön kalsinoidun soodan markkinat ovat avoimet sekä herkät hinnanvaihteluille. Tutkiessaan, johtuiko yhteisön teollisuudelle aiheutunut vakava vahinko polkumyynnistä, komissio totesi, että yhdysvaltalaisen kalsinoidun soodan polkumyynnillä tapahtuva tuonti lisääntyi samanaikaisesti, kun yhteisön teollisuus menetti merkittävästi markkinaosuuttaan ja sen kannattavuus laski. Hintojen lasku yhteisön markkinoilla tapahtui myös samanaikaisesti, kun yhdysvaltalaista tuontia myytiin yhteisön teollisuuden tuotantoa alhaisemmin hinnoin.

(42) Tässä yhteydessä komissio huomauttaa, että yhdysvaltalaisella viennillä on selvästi kiinnostusta laajentaa asemaansa yhteisön alueella aktiivisen hintakilpailun avulla. Kuten johdanto-osan 12 kohdassa esitetään, Amerikan yhdysvaltojen kotimarkkinat ovat ainoastaan osittain kannattavat. Kotimaisen kulutuksen pysähtymisen vuoksi kalsinoitua soodaa voidaan viedä huomattavia määriä. Koska Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan on perustettu uusia tuotantolaitoksia, Amerikan yhdysvallat ovat kuitenkin käytännössä menettäneet nämä perinteiset vientimarkkinansa ja joutuvat yhä enemmän kilpailemaan Kiinan kanssa Kaukoidässä.

6.2. Muiden tekijöiden vaikutus

(43) Jotkut viejät ja tärkeimmän jalostusteollisuuden eli lasiteollisuuden edustajat väittivät, että yhteisön teollisuudelle aiheutunut vahinko ei johtunut Amerikan yhdysvalloista tapahtuneesta tuonnista, vaan useista muista tekijöistä: kilpailun kiristymisestä yhteisön tuottajien välillä, mikä johtui komission 19 päivänä joulukuuta 1990 tekemistä päätöksistä 91/297/ETY, 91/298/ETY, 91/229/ETY, 91/300/ETY, ja 91/301/ETY (7) (jäljempänä `joulukuussa 1990 tehdyt komission päätökset`) Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklassa tarkoitetusta menettelystä, joilla kiellettiin kilpailua rajoittavat menettelytavat; yhteisön kalsinoidun soodan tuottajien tehottomuudesta; taantuman vaikutuksista; lasimurskan lisääntyneestä käytöstä ja kalsinoidun soodan korvaamisesta natriumhydroksidilla; tuonnista Keski- ja Itä-Euroopasta sekä dollarin arvon vaihtelun vaikutuksista tutkimusajanjaksona. Väitettin myös, että polkumyyntiä oli pidettävä yksittäisenä ja tilapäisenä, koska se oli ollut tarpeen yhdysvaltalaisten tuottajien vakiinnuttamiseksi vaihtoehtoisiksi toimittajiksi pitkällä aikavälillä.

6.2.1. Joulukuussa 1990 tehdyt komission päätökset tiettyjen yhteisössä toimivien kalsinoidun soodan tuottajien kilpailua rajoittavien menettelytapojen kieltämisestä

(44) Komissio määräsi joulukuussa 1990 tehdyillä päätöksillään sakot kolmelle yhteisössä toimivalle kalsinoidun soodan tuottajalle rangaisten tällä tavoin Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomisesta. Komissio totesi tehdyn kilpailua rajoittavia markkinaosuussopimuksia ja vaihtosopimuksia sekä harjoitetun kilpailun vastaisia alennuksiin liittyviä menettelytapoja, kuten esimerkiksi loppuosan alennusten myöntämistä. Yhdysvaltojen kalsinoidun soodan viejien ja lasiteollisuuden mukaan nämä päätökset johtivat yhteisön kalsinoidun soodan teollisuuden rakennemuutokseen, joka vaikutti sekä hintoihin että määriin; kilpailuvoimat pääsivät vaikuttamaan, kun hintoja korkeina pitävät järjestelmät purettiin.

(45) Jotta voitaisiin arvioida kyseisen polkumyynnin vastaisen tutkimuksen yhteydessä joulukuussa 1990 tehtyjen päätösten vaikutusta, on tarpeen tarkastella hintakehitystä yhteisön kalsinoidun soodan markkinoilla sekä yhteisön sisäisen kaupan kehitystä kyseisestä ajankohdasta lähtien.

Tämä tarkastelu osoittaa, että joulukuussa 1990 tehtyjä päätöksiä ei välittömästi seurannut yhteisön kalsinoidun soodan keskihintojen lasku: keskimäärin hinnat pysyivät vakaina vuodesta 1990 vuoteen 1992. Yhtenä pääasiallisena syynä tähän voi olla käyttäjien markkinoiden keskittyminen muutamaan suureen lasintuottajaan, joilla on huomattava valta kaupankäynnissä. Se tavanomainen menettelytapa, että hinnat neuvotellaan vuosittain, voi olla ainakin osittain syynä siihen, että hinnat eivät laskeneet vuonna 1991, mutta se ei selitä hintojen vakautta vuonna 1992. Vuoden 1993 alussa hinnat kuitenkin laskivat huomattavasti (10 prosenttia), samalla kuin tuonti Amerikan yhdysvalloista lisääntyi merkittävästi koko vuoden 1992 ja vuoden 1993 alkupuoliskon ajan hinnoilla, jotka olivat yhteisön tuottajien hintoja alhaisempia (katso johdanto-osan 30 kohta). Tällaisen hinnoittelumenettelyn vaikutusta tavaramarkkinoilla on pidettävä merkittävänä.

On epätodennäköistä, että vuoden 1993 alussa tapahtunut äkillinen ja huomattava hintojen lasku johtuu yksinomaan joulukuussa 1990 tehdyistä päätöksistä. Vuoden 1990 ja tutkimusajanjakson välisenä aikana yhteisön alueella tuotetun kalsinoidun soodan (8) kauppa jäsenvaltioiden välillä lisääntyi ainoastaan hyvin vähän. Yhteisön eri toimijoiden keskinäinen asema kansallisilla markkinoilla tuskin muuttui. Erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan ja manner-Euroopan välisessä kaupassa ei ollut käytännössä havaittavissa mitään muutosta.

Tarkemmin sanoen useimmat kalsinoidun soodan tuottajat markkinoivat tuotettaan useisiin jäsenvaltioihin. Mitään huomattavaa suuntausta kasvuun yhteisön sisäisen kaupan "vientimäärissä" ei voida havaita tilastoista, jotka koskevat ajanjaksoa vuodesta 1990 tutkimusajanjakson päättymiseen vuonna 1993. Tuotteen luonteen ja korkeiden maakuljetuskustannusten vuoksi suurin osa kotimaan myynnistä on edelleen peräisin paikallisesta tuotannosta.

Tuontiin verrattuna kuitenkin kaikkien yhteisön tuottajien, mukaan lukien yritykset, joita joulukuussa 1990 tehdyt päätökset eivät koskeneet, myynti väheni määrällisesti yhteisön alueella, paitsi yhden yrityksen osalta, jonka myynti pysyi suhteellisen vakaana vuoden 1990 ja vuoden 1993 alkupuoliskon välisen ajan sen vuoksi, että merkittävä osa sen kalsinoidun soodan tuotannosta käytettiin sen omaan kulutukseen.

Niin sanottujen "loppuosan alennusten" osalta kyseinen järjestelmä perustui tiettyjen tärkeiden asiakkaiden kalsinoidun soodan ostojen viimeisistä 10 prosentista myönnettyihin lisäalennuksiin. Vaikka näiden alennusten tarkoituksena oli varmistaa, että asiakas osti suurimman osan tai kaikki tarvitsemistaan määristä kyseiseltä toimittajalta, alennuksia sovellettiin käytännössä ainoastaan muutamiin ostoihin valikoiduilla markkinoilla. Kyseiset määrät olivat kohtuullisia. Yksi yhdysvaltalainen tuottaja ja lasiteollisuus väittivät yhdysvaltalaisen viennin ainoastaan korvanneet niitä määriä, joita oli aikaisemmin myyty tämän alennusjärjestelmän mukaan. Yhdysvaltalaisen kalsinoidun soodan tuonti lisääntyi kuitenkin huomattavasti myös sellaisilla markkinoilla, joilla ei sovellettu "loppuosan alennuksia" ja joilla tuonnin määrä oli huomattavasti alennuksin harjoitetun myynnin määrää suurempi ja vaikutti epäedullisesti kaikkiin yhteisön tuottajiin, myös niihin, jotka eivät olleet koskaan soveltaneet alennusjärjestelmää. Tämän vuoksi komissio ei pidä sitä tekijänä, jonka perusteella voidaan todeta, ettei polkumyynti ole vaikuttanut todettuun vahinkoon.

(46) Edelleen tutkittiin, olivatko yhteisön tuottajien välisen lisääntyneen kilpailun vaikutukset ja joidenkin tuottajien väitetty tehottomuus osaltaan vaikuttaneet muille yhteisön kalsinoidun soodan tuottajille aiheutuneeseen vahinkoon. Joulukuussa 1990 tehtyjen päätösten olisi tavanomaisissa olosuhteissa pitänyt hyödyttää niitä yhteisön tuottajia, joita kyseiset päätökset eivät koske, eli sakotetuille tuottajille kauan aikaa toimittaneita vaihtoehtoisia toimittajia. Kävi kuitenkin päinvastoin. Näiden yritysten asema huononi vuoden 1992 jälkeen suhteessa niiden yritysten asemaan, joille rangaistukset oli määrätty.

Näissä olosuhteissa on ilmeistä, etteivät joulukuussa 1990 tehdyt päätökset ole yksinomaan syynä yhteisön kalsinoidun soodan teollisuuden vaikeuksiin.

6.2.2. Yleinen taloudellinen taantuma

(47) On luonnollisesti todennäköistä, että 4,5 prosentin vähennys yhteisön kalsinoidun soodan kulutuksessa vuodesta 1990 vuoteen 1992 sekä 5,4 prosentin lisävähennys vuodesta 1992 vuoden 1993 alkupuoliskolle on vaikuttanut yhteisön tuottajien taloudelliseen asemaan (katso johdanto-osan 35 kohta).

Tämä kysynnän supistuminen johtui yleisestä taloudellisesta taantumasta sekä erityistekijöistä, kuten lasimurskan lisääntyneestä käytöstä lasiteollisuudessa, vähemmän lasia edellyttävien (kevytrakenteisten) pullojen ja tölkkien kehittämisestä sekä vuodesta 1990 alkaneesta markkinoiden romahtamisesta entisen Itä-Saksan alueella, jolla yhteisön tuottajat toimivat aktiivisesti.

(48) Vaikka tämä kehitys on varmasti vaikuttanut yhteisön tuottajien myynnin vähenemiseen, se ei selitä yhdysvaltalaisen kalsinoidun soodan markkinaosuuden kasvua yhteisön teollisuuden kustannuksella. Yhteisön kalsinoidun soodan teollisuuden markkinaosuuden menetys heijastuukin lähes suoraan yhdysvaltalaisten tuottajien markkinaosuuden kasvuun. Jos yhteisön teollisuuden laskusuunnan olisi aiheuttanut yksinomaan yleisten taloudellisten edellytysten epäsuotuisa kehitys, se olisi vaikuttanut myös yhdysvaltalaiseen tuontiin.

6.2.3. Tuonti muualta kuin Amerikan yhdysvalloista

(49) Komissio tutki myös, oliko tuonti muista maista osaltaan vaikuttanut yhteisön teollisuudelle aiheutuneeseen vahinkoon.

Tässä suhteessa muista maista, kuten Puolasta, Romaniasta, Bulgariasta, entisestä T Osekkoslovakiasta sekä entisestä Jugoslaviasta, tapahtuneen tuonnin markkinaosuus on kasvanut ainoastaan vähän (2,6 prosentista vuonna 1990 - oltuaan korkeimmillaan 4,3 prosenttia vuonna 1992 - noin 3 prosenttiin vuoden 1993 alkupuoliskolla). Näissä maissa vuodesta 1990 tapahtuneiden poliittisten muutosten aiheuttamien taloudellisten vaikeuksien vuoksi niiden tuottajat ovat vähentäneet huomattavasti kalsinoidun soodan tuotantoaan, ja niiden vienti yhteisöön on kasvanut ainoastaan vähän. Tällä kasvulla ei voida katsoa olleen merkittävää vaikutusta yhteisön teollisuuteen.

6.2.4. Kalsinoidun soodan korvaaminen natriumhydroksidilla

(50) Kalsinoidun soodan korvaamisen natriumhydroksidilla sanotaan osaltaan vaikuttaneen markkinatilanteen huononemiseen. Tutkimusajanjaksona natriumhydroksidi oli kuitenkin kalsinoitua soodaa kalliimpaa, eikä kalsinoitua soodaa korvattu natriumhydroksidilla.

6.2.5. Valuuttakurssien vaihtelut

(51) Valuuttakurssien vaihtelut eivät vaikuttaneet yhdysvaltalaisten viejien hintoihin yhteisössä. Hinnat laskivat jatkuvasti, myös sellaisina pitkinä ajanjaksoina, joina Amerikan yhdysvaltojen dollarin arvo oli noussut yhteisön valuuttoihin nähden.

6.2.6. Euroopan unionin kalsinoidun soodan tuottajien tuottavuus

(52) Sekä lasiteollisuus että tietyt viejät kyseenalaistivat yhteisön kalsinoidun soodan teollisuuden tuottavuuden.

Yhteisön alueella harjoitettava synteettinen tuotanto on kalliimpaa kuin tuotanto Amerikan yhdysvalloissa. Hinnanero on kuitenkin merkittävästi pienempi kuin yhdysvaltalaisten viejien tutkimusajanjaksona harjoittamasta alihinnoittelusta syntynyt hinnanero, kun otetaan huomioon yhdysvaltalaisten kalsinoidun soodan kuljetuksesta yhteisöön aiheutuvat kustannukset.

6.2.7. Yhdysvaltalaisten kalsinoidun soodan viejien polkumyynnin väitetty tilapäisyys

(53) Kyseisessä ja aikaisemmissa (katso johdanto-osan 1 ja 2 kohta) yhdysvaltalaisten kalsinoidun soodan tuonnin tutkimuksissa on todettu vastoin yhdysvaltalaisten viejien väitettä, että näiden viejien harjoittama polkumyynti yhteisön markkinoilla ei ole ollut tilapäistä vaan järjestelmällistä. Merkittävää polkumyyntiä on todettu jo 1980-luvulta (vuoden 1987 toimenpiteet lopetettiin vasta vuonna 1990 yhdysvaltalaisen tuonnin pienen markkinaosuuden vuoksi, vaikka todettiin yhdysvaltalaisten tuottajien harjoittaneen polkumyyntiä), ja tämä tutkimus on vahvistanut sitä harjoitettavan.

6.3. Päätelmä

(54) Komissio ei todennut edellä mainittujen lisäksi muita tekijöitä, jotka voivat selittää yhteisön kalsinoidun soodan teollisuudelle aiheutuneen vahingon. Edellä mainitut tekijät ovat vaikuttaneet epäsuotuisasti yhteisön teollisuuden asemaan. Ne eivät kuitenkaan voi yksin kokonaan selittää yhteisön teollisuuden aseman heikkenemistä sen menetettyä markkinaosuuttaan yhdysvaltalaisille vientiyrityksille ja sen kannattavuuden heikennyttyä. Amerikan yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtunut tuonti on selvästi syventänyt yhteisön teollisuuden ongelmia.

(55) Tämän vuoksi komissio päättelee, että Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan kalsinoidun soodan polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin on sinänsä katsottava aiheuttaneen vakavaa vahinkoa yhteisön teollisuudelle.

F. YHTEISÖN ETU

1. Yleiset näkökohdat

(56) Epärehellisten kaupan menettelytapojen vaikutusten poistaminen ja rehellisen kilpailun palauttaminen yhteisön kanssa käytävään kauppaan on polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden nimenomaisena tarkoituksena ja pohjimmiltaan yhteisön yleisen edun mukaista.

Tutkittaessa mahdollisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutusta kilpailuun kyseisessä tapauksessa on otettava huomioon, että yhteisön kalsinoidun soodan teollisuudella on edelleen hallussaan suhteellisen suuri markkinaosuus. Tässä yhteydessä seuraavat näkökohdat ovat ilmeisesti olennaisia:

(57) Komissio myötää polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voivan vaikuttaa kyseisen yhteisöön suuntautuvan viennin hintatasoon ja voivan näin ollen jonkin verran vaikuttaa tuotteiden suhteelliseen kilpailukykyyn. Näiden toimenpiteiden ei kuitenkaan odoteta vähentävän kilpailua yhteisön markkinoilla. Päinvastoin, polkumyynnillä saavutettujen epäoikeutettujen etujen poistamisella on tarkoitus estää yhteisön teollisuuden heikkeneminen ja auttaa siten pitämään käytettävissä laajaa valikoimaa kalsinoidun soodan tuottajia ja jopa vahvistamaan kilpailua. Komissio onkin vakuuttunut siitä, että ilman tällaisia toimenpiteitä yhteisön teollisuuden asema heikkenisi edelleen. Tässä yhteydessä olisi huomattava, että useat belgialaiset ja saksalaiset tuottajat lopettivat toimintansa vuoden 1993 aikana.

(58) Tässä yhteydessä viejät ja jalostusteollisuus, pääasiassa lasiteollisuus, ovat yhteisön suurimpina jalostajina viitanneet joulukuussa 1990 tehtyihin komission päätöksiin, joissa pääteltiin yhteisön valmistajien tiettyjen menettelytapojen olleen kilpailun vastaisia (katso johdanto-osan 44 kohta).

Kyseiset valmistajat määrättiin kuitenkin heti lopettamaan nämä menettelytavat, ja ne velvoitettiin erityisesti muuttamaan menettelytapojaan tiettyihin kilpailijoihin nähden sekä markkinoiden jakamisen että hinnoittelumenetelmien osalta. Lisäksi komissio valvoo tilannetta. Näin ollen voidaan olettaa tavanomaisten kilpailun edellytysten palautuneen yhteisöön ja yhteisön kalsinoidun soodan teollisuuden toimivan tällä hetkellä kilpailukykyisemmin ja markkinaehtoisemmin kuin ennen vuotta 1991. Sen vuoksi tätä kaupan tilannetta ei saisi vääristää epärehellisin menettelytavoin.

2. Erityiset edut

(59) Komissio on ottanut huomioon myös Amerikan yhdysvalloista tuodun kalsinoidun soodan polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden vaikutuksen niihin erityisiin etuihin, joita yhteisön teollisuuden lisäksi muilla asianomaisilla osapuolilla, mukaan lukien jalostusteollisuus ja kuluttajat, on valvottavanaan.

(60) CPIV, joka edustaa yhteisön huomattavinta jalostusteollisuutta, väitti tullien määräämisen Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan kalsinoidun soodan tuonnille vaarantavan lasiteollisuuden elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn estämällä yhdysvaltalaisen materiaalin pääsyn yhteisön markkinoille. Lasiteollisuus on itse joutunut kokemaan laakalasin ja pakkauslasin hintojen jyrkän romahduksen, minkä vuoksi alalla on ponnisteltu huomattavasti tuottavuuden parantamiseksi ja kustannusten karsimiseksi. Näin ollen tällä teollisuudenalalla halutaan pitää yllä korkea kilpailuaste kalsinoidun soodan alalla, koska tuote edustaa CPIV:n mukaan merkittävää osaa lasinvalmistuksen kokonaiskustannuksista.

(61) Jalostusteollisuuden eli etupäässä yhteisön lasintuottajien etujen osalta lyhyen aikavälin hintaetuja on tarkasteltava suhteessa siihen pitkän aikavälin vaikutukseen, ettei voida pitää yllä laajinta mahdollista toimittajakuntaa. Polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä luopuminen merkitsisi mahdollista uhkaa yhteisön valmistajien elinkelpoisuudelle sekä kilpailun tason alenemisen vaaraa, ja tämä johtaisi joidenkin valmistajien poistumiseen markkinoilta, mikä haittaisi yhteisön jalostajia.

(62) Lasiteollisuus väitti, että kalsinoidun soodan kustannukset vaikuttavat laakalasin kustannuksiin noin 15-20 prosenttia yritysten mukaan. Tämän väitteen tueksi ei esitetty mitään todisteita. Tutkittaessa yhdysvaltalaisen kalsinoidun soodan tuonnille määrättyjen polkumyyntitullien mahdollista vaikutusta lasiteollisuuden kilpailukykyyn sen ollessa yhteisön huomattavin jalostusteollisuuden ala todettiin, että kalsinoidun soodan (kierrätyksen jälkeisen erän) kustannukset ovat enimmillään noin 8 prosenttia lasitonnin hinnasta. Tämä merkitsee, että ehdotettujen toimenpiteiden johdosta lasituotteiden hinnat nousisivat enintään 0,5 prosenttia, edellyttäen, etteivät yhdysvaltalaiset viejät sulauttaisi tulleja kustannuksiinsa, vaan ne heijastuisivat kokonaisuudessaan yhteisön tuottajien myyntihintoihin.

Nämä laskelmat perustuvat yhden tuotetyypin tarkasteluun: jalostamattoman laakalasin, jonka keskimääräinen osuus lasinvalmistajan tuotannosta on ainoastaan 20 prosenttia. Jos kaikki lasituotteet (jalostamattomat ja jalostetut) otetaan huomioon, vaikutus lasin hintaan on pienempi (noin 0,3 prosenttia).

Näissä olosuhteissa polkumyyntitulleja lisäkustannuksena voidaan pitää merkityksettömänä tekijänä lasiteollisuuden kokonaistalouden tai valmiiden lasituotteiden kuluttajien kannalta.

(63) Lisäksi lasiteollisuudella on huomattava valta kaupankäynnissä. Tätä korostetaan Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan mukaisista menettelyistä tehdyissä komission päätöksissä 74/292/ETY, 80/1334/ETY, 81/881/ETY, 84/388/ETY ja 89/93/ETY. Kaikki suurimmat lasinvalmistajat kuuluvat maailmanlaajuisesti toimiviin ryhmiin. Nämä ryhmät neuvottelevat yhä useammin ostosopimuksensa yhteisön tasolla tai jopa maailmanlaajuisesti.

Tätä valtaa kaupankäynnissä vahvistaa lisäksi se, että tällä hetkellä kalsinoidulle soodalle on olemassa tosiasiallisia vaihtoehtoja (erityisesti lasimurska).

Eurostatin mukaan lasin tuonti yhteisöön on pysynyt jo muutaman vuoden vakaana alhaisella tasolla. Tämä merkitsee, että yhteisön alueella toimivat lasintuottajat joutuvat kilpailemaan kotimarkkinoillaan ainoastaan vähäisen kolmansien maiden lasinvalmistajien harjoittaman tuonnin kanssa, ja tämän tuonnin vaikutus yhteisön hintatasoon on merkityksetön. Lisäksi lasinvalmistusteollisuuden asemaa vahvistaa se, että lasia voidaan hyvin harvoin korvata muilla tuotteilla.

(64) Jalostusteollisuus pitää yhdysvaltalaista kalsinoitua soodaa toissijaisena, kilpailevana raaka-ainelähteenä. Mikään ei viittaa siihen, ettei tämä yhdysvaltalaisen kalsinoidun soodan asema voisi säilyä vain sen vuoksi, että se lakkaa olemasta epäoikeudenmukaisesti hinnoiteltua. Samalla jalostusteollisuus on vahvistanut olevansa riippuvainen vakaista ja nopeista toimituksista, jotka ainoastaan maantieteellisesti lähellä sijaitsevat kalsinoidun soodan valmistusyksiköt voivat taata. Lasiteollisuuden edun mukaista ei ole sallia tällaisen luotettavan hankintalähteen pienentyä edelleen tai joutua uhatuksi jatkuvan polkumyynnin vuoksi.

(65) Tämän vuoksi komissio päättelee, ettei olisi yhteisön edun mukaista jättää yhteisön kalsinoidun soodan teollisuutta suojaamatta epärehelliseltä kilpailulta ja että yhteisön etu edellyttää polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden määräämistä.

G. VÄLIAIKAISTEN TULLIEN MÄÄRÄÄMINEN

(66) Yksi viejä sekä CPIV väittivät, ettei kyseisessä tapauksessa ollut tarpeen määrätä väliaikaista tullia, koska yhdysvaltalaisen tuonnin määrä oli vähentynyt tutkimusajankohdan jälkeen eikä se näin ollen enää aiheuttanut vahinkoa yhteisön kalsinoidun soodan tuottajille. Nämä osapuolet väittivät, että asetuksen (ETY) N:o 2423/88 11 artiklan 1 kohdan mukaan väliaikainen tulli voidaan määrätä ainoastaan, jos yhteisön edut edellyttävät toimia menettelyn aikana aiheutuvan vahingon estämiseksi. Näistä syistä ei olisi perusteita väliaikaisten tullien määräämiselle.

Asetuksen (ETY) N:o 2423/88 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos alustava tarkastelu osoittaa polkumyyntiä esiintyvän ja on näyttöä sen aiheuttamasta vahingosta ja yhteisön edut edellyttävät toimia menettelyn aikana aiheutuvan vahingon estämiseksi, komissio ottaa käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin.

Pelkästään se, että Amerikan yhdysvalloista polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin nykyinen taso on voinut laskea tutkimusajanjaksosta, ei merkitse, ettei yhteisön etu edellyttäisi väliaikaisten toimenpiteiden määräämistä. Ottaen huomioon viejien aikaisemmat menettelyt on todennäköistä, että Amerikan yhdysvalloista tapahtuvan tuonnin määrä kasvaisi jälleen, jos menettelyä jatkettaisiin määräämättä näitä toimenpiteitä. Tämän vuoksi komissio pitää väliaikaisten toimenpiteiden määräämistä tarpeellisena.

H. TULLI

(67) Väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi toteutettava siten, että teollisuus saisi polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vuoksi menettämänsä kohtuullisen voiton ja myynnin lasku pysähtyisi. Kyseisessä tapauksessa katsotaan, että tämä tulos voidaan parhaiten saavuttaa määräämällä arvotullit.

(68) Voidakseen laskea tarvittavan hinnanousun ja päättää, olisiko tullin määrä määrättävä polkumyyntimarginaalia pienemmäksi asetuksen (ETY) N:o 2423/88 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti, komissio vertasi polkumyynnillä tuodun tuotteen keskimääräisiä tuontihintoja vapaasti yhteisön rajalla ennen tullia jokaisen valituksen tehneen yhteisön tuottajan vastaaviin painoitettuihin keskimääräisiin valmistuskustannuksiin, joihin lisättiin 6 prosentin voittomarginaali. Tätä voittomarginaalia pidettiin alustavan määrityksen kannalta kohtuullisena tilanteessa, jossa kyseisen tuotteen kysyntä laski, ja pienimpänä mahdollisena teollisuuden investointien takaamiseksi pitkällä aikavälillä. Keskimääräisten kustannusten ja keskimääräisten tuontihintojen välinen erotus on ilmaistu prosentteina hinnasta vapaasti yhteisön rajalla ennen tullia. Koska tulokseksi saatu aiheutuneen vahingon tasoa ilmaiseva prosenttimäärä on joissain tapauksissa polkumyyntimarginaaleja alhaisempi, polkumyyntitullien olisi perustuttava tähän alhaisempaan tasoon asetuksen (ETY) N:o 2423/88 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(69) Edellä olevan perusteella olisi määrättävä seuraavat tullit:

>TAULUKON PAIKKA>

(70) Komissio katsoi, että tutkimukseen liittyneen yhteistyön ulkopuolelle jättäytyneille yhdysvaltalaisille tuottajille olisi määrättävä tullit käytettävissä olevien tietojen perusteella asetuksen (ETY) N:o 2423/88 7 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti. Soveltuvimpina pidettiin tutkimuksessa todettuja tietoja, eikä pidetty aiheellisena otaksua, että korkeimpia tarpeellisiksi katsottuja tulleja alhaisemmat tullit riittäisivät poistamaan tuonnin aiheuttaman vahingon. Näin ollen, jotta estettäisiin tullien kiertäminen ja vältettäisiin palkitsemasta yhteistyön ulkopuolelle jättäytymistä, pidettiin asianmukaisena määrätä korkein laskettu tulli eli 14,3 prosenttia.

I. LOPPUSÄÄNNÖS

(71) Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi vahvistettava määräaika, jonka kuluessa asianosaiset voivat ilmaista näkemyksensä kirjallisesti ja pyytää kuulemista asiassa. Lisäksi olisi todettava, että kaikki tätä asetusta varten käytetyt perusteet ovat väliaikaisia ja niitä voidaan joutua harkitsemaan uudelleen komission mahdollisesti ehdottamaa lopullista tullia varten,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Määrätään Amerikan yhdysvalloista peräisin olevan CN-koodin 2836 20 00 kuuluvan dinatriumkarbonaatin tuonnille väliaikainen polkumyyntitulli.

2. Väliaikaisen polkumyyntitullin määrä on 14,3 prosenttia nettohinnasta vapaasti yhteisön rajalla ennen tullia (Taricin lisäkoodi 8826), lukuun ottamatta seuraavia yrityksiä, joille tullin määrät ovat seuraavat:

>TAULUKON PAIKKA>

Tulli ei koske tuotteita, joita tuottaa ja/tai vie Texasgulf Soda Ash Inc., Raleigh, NC (Taricin lisäkoodi 8825).

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden luovutus vapaaseen liikkeeseen yhteisössä edellyttää väliaikaisen tullin suuruisen vakuuden antamista.

2 artikla

Rajoittamatta asetuksen (ETY) N:o 2423/88 7 artiklan 4 kohdan b ja c alakohdan soveltamista asianosaiset voivat ilmaista näkemyksensä kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi suullisesti komissiossa kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 10 päivänä huhtikuuta 1995.

Komission puolesta

Leon BRITTAN

Varapuheenjohtaja

(1) EYVL N:o L 209, 2.8.1988, s. 1

(2) EYVL N:o L 66, 10.3.1994, s. 10

(3) EYVL N:o L 311, 29.11.1984, s. 26

(4) EYVL N:o L 206, 2.8.1984, s. 15

(5) EYVL N:o L 283, 16.10.1990, s. 38

(6) EYVL N:o C 213, 6.8.1993, s. 12

(7) EYVL N:o L 152, 15.6.1991

(8) Yhteisön sisäistä kauppaa koskevissa Eurostatin numerotiedoissa ei erotella toisistaan yhteisön alueelta ja kolmansista maista peräisin olevaa kalsinoitua soodaa, eikä niistä näin ollen saada tarkoituksenmukaisia tietoja.