EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 02010R1093-20210626
Regulation (EU) No 1093/2010 of the European Parliament and of the Council of 24 November 2010 establishing a European Supervisory Authority (European Banking Authority), amending Decision No 716/2009/EC and repealing Commission Decision 2009/78/EC
Consolidated text: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta
In force
Konsolidoituun tekstiin ei välttämättä sisälly seuraavia muutoksia:
| Muutossäädös | Muutoksen tyyppi | Osa, jota muutos koskee | Voimaantulopäivämäärä |
|---|---|---|---|
| 32023R1114 | Myöh. muut. | artikla 1 kohta 2 numeroimaton kohta 1 | 30/12/2024 |
02010R1093 — FI — 26.06.2021 — 008.001
Tämä asiakirja on ainoastaan dokumentoinnin apuväline eikä sillä ole oikeudellista vaikutusta. Unionin toimielimet eivät vastaa sen sisällöstä. Säädösten todistusvoimaiset versiot on johdanto-osineen julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja ne ovat saatavana EUR-Lexissä. Näihin virallisiin teksteihin pääsee suoraan tästä asiakirjasta siihen upotettujen linkkien kautta.
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, (EUVL L 331 15.12.2010, s. 12) |
Muutettu:
|
|
|
Virallinen lehti |
||
|
N:o |
sivu |
päivämäärä |
||
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1022/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, |
L 287 |
5 |
29.10.2013 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, |
L 60 |
34 |
28.2.2014 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, |
L 173 |
190 |
12.6.2014 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, |
L 225 |
1 |
30.7.2014 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, |
L 337 |
35 |
23.12.2015 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2018/1717, annettu 14 päivänä marraskuuta 2018, |
L 291 |
1 |
16.11.2018 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/2033, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, |
L 314 |
1 |
5.12.2019 |
|
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/2175, annettu 18 päivänä joulukuuta 2019, |
L 334 |
1 |
27.12.2019 |
|
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1093/2010,
annettu 24 päivänä marraskuuta 2010,
Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta
I LUKU
PERUSTAMINEN JA OIKEUDELLINEN ASEMA
1 artikla
Perustaminen ja toimiala
Lisäksi pankkiviranomainen toimii tällä asetuksella uskottujen valtuuksien puitteissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 ( 8 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/847 ( 9 ) soveltamisalalla siltä osin kuin mainittuja direktiiviä ja asetusta sovelletaan finanssialan toimijoihin ja niitä valvoviin toimivaltaisiin viranomaisiin. Ainoastaan tätä tarkoitusta varten pankkiviranomainen hoitaa tehtävät, jotka uskotaan oikeudellisesti sitovilla unionin säädöksillä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 ( 10 ) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 ( 11 ) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen). Hoitaessaan tällaisia tehtäviä pankkiviranomainen kuulee näitä Euroopan valvontaviranomaisia ja tiedottaa niille sellaisia yhteisöjä koskevista toimistaan, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 1094/2010 4 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä ”finanssilaitoksia” tai asetuksen (EU) N:o 1095/2010 4 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä ”finanssimarkkinoiden toimijoita”.
Pankkiviranomaisen tavoitteena on suojella yleistä etua edistämällä finanssijärjestelmän lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vakautta sekä tehokkuutta unionin talouden ja sen kansalaisten ja yritysten kannalta. Pankkiviranomaisen tehtävänä on toimivaltuuksiensa mukaisesti omalta osaltaan:
parantaa sisämarkkinoiden toimintaa, mihin sisältyy erityisesti asianmukainen, tehokas ja yhdenmukainen sääntely ja valvonta,
turvata finanssimarkkinoiden eheys, avoimuus, tehokkuus ja moitteeton toiminta,
tehostaa valvonnan kansainvälistä yhteensovittamista,
estää toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäyttö ja edistää tasapuolisia kilpailuolosuhteita,
varmistaa, että luottoriskien ja muiden riskien ottoa säännellään ja valvotaan asianmukaisesti,
parantaa asiakkaiden ja kuluttajien suojaa,
tehostaa valvontakäytäntöjen lähentämistä sisämarkkinoilla, ja
estää rahoitusjärjestelmän käytön rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen.
Tätä varten pankkiviranomainen edistää tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten johdonmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen varmistamista, edistää valvontakäytäntöjen lähentymistä ja antaa lausuntoja 16 a artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.
Suorittaessaan sille tällä asetuksella annettuja tehtäviä pankkiviranomainen kiinnittää erityistä huomiota sellaisten finanssilaitosten mahdollisesti aiheuttamiin järjestelmäriskeihin, joiden toiminnan lopettaminen saattaa haitata finanssijärjestelmän tai reaalitalouden toimintaa.
Pankkiviranomainen toimii tehtäviään hoitaessaan riippumattomasti, puolueettomasti, syrjimättömästi ja avoimesti ja koko unionin edun mukaisesti sekä noudattaa tarpeen mukaan suhteellisuusperiaatetta. Pankkiviranomainen on vastuuvelvollinen, ja se toimii lahjomattomasti sekä varmistaa, että kaikkia sidosryhmiä kohdellaan yhdenvertaisesti.
Pankkiviranomaisen toimien ja toimenpiteiden, erityisesti ohjeiden, suositusten, lausuntojen, kysymysten ja vastausten, sääntelystandardien luonnosten ja täytäntöönpanostandardien luonnosten, sisällössä ja muodossa on kaikilta osin noudatettava tämän asetuksen ja 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten sovellettavia säännöksiä. Sikäli kuin se on kyseisten säännösten nojalla sallittua ja asianmukaista, pankkiviranomaisen toimissa ja toimenpiteissä on suhteellisuusperiaatteen mukaisesti otettava asianmukaisesti huomioon niiden riskien luonne, laajuus ja monitahoisuus, jotka liittyvät olennaisesti pankkiviranomaisen toimien ja toimenpiteiden kohteena olevan finanssilaitoksen, yrityksen tai muun tahon liiketoimintaan tai finanssitoimintaan.
2 artikla
Euroopan finanssivalvontajärjestelmä
EFVJ koostuu seuraavista:
Euroopan järjestelmäriskikomitea, siltä osin kuin kyse on asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 ja tässä asetuksessa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;
pankkiviranomainen;
Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 ( 12 );
Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), joka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 ( 13 );
Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea, jäljempänä ’yhteiskomitea’, siltä osin kuin kyse on tämän asetuksen, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 54–57 artiklassa tarkoitettujen tehtävien suorittamisesta;
toimivaltaiset viranomaiset tai valvontaviranomaiset, jotka on yksilöity tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä, mukaan lukien Euroopan keskuspankki asetuksella (EU) N:o 1024/2013 sille annettujen tehtävien osalta, sekä asetuksen (EU) N:o 1094/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa unionin säädöksissä.
Tässä asetuksessa olevat viittaukset valvontaan kattavat kaikkien toimivaltaisten viranomaisten kaikki asiaankuuluvat toimet, jotka niiden on suoritettava 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallista toimivaltaa.
3 artikla
Viranomaisten vastuuvelvollisuus
4 artikla
Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
’finanssilaitoksella’ yritystä, johon sovelletaan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten mukaista sääntelyä ja valvontaa;
’finanssialan toimijalla’ direktiivin (EU) 2015/849 2 artiklassa tarkoitettua yhteisöä, joka on joko tämän artiklan 1 alakohdassa tai asetuksen (EU) N:o 1094/2010 4 artiklan 1 alakohdassa määritelty ”finanssilaitos” tai asetuksen (EU) N:o 1095/2010 4 artiklan 1 alakohdassa määritelty ”finanssimarkkinoiden toimija”;
’toimivaltaisilla viranomaisilla’:
toimivaltaisia viranomaisia, jotka määritellään asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 40 alakohdassa, mukaan luettuna Euroopan keskuspankki sille asetuksella (EU) N:o 1024/2013 annettuihin tehtäviin liittyvissä asioissa;
direktiivin 2002/65/EY osalta viranomaisia ja elimiä, joilla on toimivalta varmistaa, että finanssilaitokset noudattavat niille kyseisessä direktiivissä asetettuja vaatimuksia;
direktiivin (EU) 2015/849 osalta viranomaisia ja elimiä, jotka valvovat finanssialan toimijoita ja joilla on toimivalta varmistaa, että ne noudattavat kyseisessä direktiivissä asetettuja vaatimuksia;
talletussuojajärjestelmien osalta elimiä, jotka hallinnoivat talletussuojajärjestelmiä direktiivin 2014/49/EU mukaisesti, tai siinä tapauksessa, että talletussuojajärjestelmän toimintaa hallinnoi yksityinen yhtiö, näitä järjestelmiä mainitun direktiivin mukaisesti valvovaa viranomaista ja mainitussa direktiivissä tarkoitettuja asianmukaisia hallintoviranomaisia;
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU ( 14 ) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 ( 15 ) osalta direktiivin 2014/59/EU 3 artiklan mukaisesti nimettyjä kriisinratkaisuviranomaisia, asetuksella (EU) N:o 806/2014 perustettua yhteistä kriisinratkaisuneuvostoa sekä neuvostoa ja komissiota niiden toteuttaessa toimia asetuksen (EU) N:o 806/2014 18 artiklan nojalla, paitsi jos ne käyttävät harkintavaltaa tai tekevät toimintapoliittisia valintoja;
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/17/EU ( 16 ), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/751 ( 17 ), direktiivissä (EU) 2015/2366, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/110/EY ( 18 ), ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 260/2012 ( 19 ) tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia;
direktiivin 2008/48/EY 20 artiklassa tarkoitettuja elimiä ja viranomaisia;
5 artikla
Oikeudellinen asema
6 artikla
Kokoonpano
Pankkiviranomainen koostuu seuraavista:
hallintoneuvosto, jonka tehtävät on säädetty 43 artiklassa;
johtokunta, jonka tehtävät on säädetty 47 artiklassa;
puheenjohtaja, jonka tehtävät on säädetty 48 artiklassa;
toimitusjohtaja, jonka tehtävät on säädetty 53 artiklassa;
valituslautakunta, jonka tehtävät on säädetty 60 artiklassa.
7 artikla
Kotipaikka
Pankkiviranomaisen kotipaikka on Pariisi, Ranska.
Pankkiviranomaisen kotipaikan sijainti ei vaikuta tapaan, jolla pankkiviranomainen hoitaa tehtävänsä ja käyttää toimivaltaansa, eikä sen hallintorakenteen järjestämiseen, sen pääasiallisen organisaation toimintaan tai sen toimintojen pääasialliseen rahoittamiseen, mutta tapauskohtaisesti mahdollistetaan se, että pankkiviranomaisella on unionin virastojen kanssa yhteiset hallinnolliset tukipalvelut ja toimitilapalvelut, jotka eivät liity pankkiviranomaisen ydintoimintoihin. Komissio antaa viimeistään 30 päivänä maaliskuuta 2019 ja sen jälkeen 12 kuukauden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, miten Euroopan valvontaviranomaiset ovat noudattaneet tätä vaatimusta.
II LUKU
PANKKIVIRANOMAISEN TEHTÄVÄT JA TOIMIVALTA
8 artikla
Pankkiviranomaisen tehtävät ja toimivalta
Pankkiviranomaisella on seuraavat tehtävät:
se auttaa luomaan 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten perusteella yhteisiä, laadukkaita sääntely- ja valvontastandardeja ja -käytäntöjä erityisesti laatimalla teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia, ohjeita, suosituksia ja muita toimenpiteitä, mukaan lukien lausuntoja;
se laatii ja pitää ajan tasalla unionin finanssilaitosten valvontaa koskevan unionin valvontakäsikirjan, jossa esitetään parhaat valvontakäytännöt ja korkealaatuiset valvontamenetelmät ja -prosessit ja otetaan huomioon muun muassa muuttuvat liiketoimintakäytännöt ja -mallit sekä finanssilaitosten ja -markkinoiden koko;
se laatii ja pitää ajan tasalla unionin finanssilaitosten kriisinratkaisua koskevan unionin kriisinratkaisukäsikirjan, jossa esitetään parhaat käytännöt ja korkealaatuiset menetelmät ja prosessit kriisinratkaisua varten ja otetaan huomioon kriisinratkaisuneuvoston tekemä työ ja muuttuvat liiketoimintakäytännöt ja -mallit sekä finanssilaitosten ja -markkinoiden koko;
se myötävaikuttaa oikeudellisesti sitovien unionin säädösten yhdenmukaiseen soveltamiseen erityisesti edistämällä yhteistä valvontakulttuuria, varmistamalla 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten yhdenmukaisen, tehokkaan ja tosiasiallisen soveltamisen, estämällä toimijalle suotuisimman sääntelyn hyväksikäytön, edistämällä ja seuraamalla valvonnan riippumattomuutta, sovittelemalla ja ratkaisemalla toimivaltaisten viranomaisten välisiä erimielisyyksiä, varmistamalla finanssilaitosten tehokkaan ja yhdenmukaisen valvonnan sekä huolehtimalla valvontakollegioiden yhdenmukaisesta toiminnasta ja toteuttamalla toimia muun muassa kriisitilanteissa;
se edistää tehtävien ja vastuun siirtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä;
se tekee tiivistä yhteistyötä EJRK:n kanssa erityisesti toimittamalla tälle tietoja, joita tämä tarvitsee tehtäviensä suorittamiseksi, ja varmistamalla asianmukaisten jatkotoimien toteuttamisen EJRK:n antamien varoitusten ja suositusten pohjalta;
se järjestää ja suorittaa toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointia ja samassa yhteydessä antaa ohjeita ja suosituksia ja määrittää parhaita käytäntöjä valvontatulosten johdonmukaisuuden parantamiseksi;
se seuraa ja arvioi markkinakehitystä omalla vastuualueellaan, myös silloin kun tähän on aihetta erityisesti kotitalouksille ja pienille ja keskisuurille yrityksille suunnattujen luottojen sekä innovatiivisten finanssipalvelujen kehityssuuntauksissa, ottaen asianmukaisesti huomioon ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä tekijöitä koskeva kehitys;
se laatii markkina-analyyseja tietojen saamiseksi pankkiviranomaisen tehtävien hoitamista varten;
se parantaa tarvittaessa tallettajien, kuluttajien ja sijoittajien suojaa, erityisesti rajatylittävissä yhteyksissä esiintyvien puutteiden osalta ja asiaan liittyvät riskit huomioon ottaen;
se edistää 21–26 artiklan mukaisesti valvontakollegioiden johdonmukaista ja yhdenmukaista toimintaa, järjestelmäriskin valvontaa, arviointia ja mittaamista, elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien kehittämistä ja yhteensovittamista varmistaen tallettajien ja sijoittajien suojan korkean tason koko unionissa ja kehittäen menetelmiä vaikeuksissa olevien finanssilaitosten kriisin ratkaisemiseksi ja soveltuvien rahoitusvälineiden tarpeen arvioimiseksi, jotta edistetään kriisinhallintaan osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä sellaisten rajojen yli toimivien finanssilaitosten osalta, jotka voivat aiheuttaa järjestelmäriskin;
se edistää finanssitietoja koskevan unionin yhteisen strategian laatimista;
se suorittaa muita tässä asetuksessa tai muissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä säädettyjä tehtäviä;
se julkaisee ja päivittää säännöllisesti verkkosivustollaan toimialaansa liittyviä tietoja, erityisesti rekisteröidyistä finanssilaitoksista omalla vastuualueellaan sen varmistamiseksi, että tiedot ovat helposti yleisön saatavilla;
se julkaisee verkkosivustollaan kaikki 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin säädöksiin liittyvät tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit, ohjeet, suositukset sekä kysymykset ja vastaukset ja päivittää niitä säännöllisesti, mukaan lukien katsaukset, jotka koskevat meneillään olevien toimien tilannetta, ja teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnosten hyväksymisen suunniteltu aikataulu;
▼M1 —————
se osallistuu sen estämiseen, että rahoitusjärjestelmää käytetään rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, muun muassa edistämällä tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten johdonmukaista, tehokasta ja vaikuttavaa soveltamista siten, että estetään rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun tai terrorismin rahoittamiseen.
Hoitaessaan tehtäviään tämän asetuksen mukaisesti pankkiviranomainen:
käyttää täysimääräisesti sille annettuja valtuuksia; ja
ottaa täysimääräisesti huomioon finanssilaitosten eri tyypit, liiketoimintamallit ja koon, finanssilaitosten turvallisuuden ja luotettavuuden varmistamista koskevan tavoitteen asianmukaisesti huomioon ottaen; ja
ottaa huomioon teknologiset innovaatiot, innovatiiviset ja kestävät liiketoimintamallit sekä ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät.
Edellä 1 kohdassa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi pankkiviranomaisella on tämän asetuksen mukainen toimivalta ja erityisesti toimivalta
laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi 10 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;
laatia luonnoksia teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi 15 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa;
antaa ohjeita ja suosituksia 16 artiklassa säädetyin tavoin;
antaa suosituksia 29 a artiklassa säädetyin tavoin;
antaa erityistapauksissa suosituksia 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin;
antaa varoituksia 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
tehdä toimivaltaisille viranomaisille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 18 artiklan 3 kohdassa ja 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;
jos kyseessä on suoraan sovellettava unionin oikeus, tehdä finanssilaitoksille osoitettuja yksittäisiä päätöksiä 17 artiklan 6 kohdassa, 18 artiklan 4 kohdassa ja 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa;
antaa lausuntoja Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle 16 a artiklassa säädetyin tavoin;
antaa vastauksia kysymyksiin 16 b artiklassa säädetyin tavoin;
toteuttaa toimia 9 c artiklan mukaisesti;
kerätä tarvittavat tiedot finanssilaitoksista 35 artiklassa säädetyin tavoin;
kehittää yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tuotteen ominaispiirteiden ja jakeluprosessien vaikutusta laitosten taloudelliseen tilanteeseen ja kuluttajansuojaan;
luoda keskitetysti saatavilla oleva tietokanta rekisteröidyistä finanssilaitoksista toimivaltaansa kuuluvalla alalla, silloin kun tästä on säädetty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä.
Jäljempänä 10, 15, 16 ja 16 a artiklassa tarkoitetut avoimet julkiset kuulemiset järjestetään mahdollisimman laajoina sen varmistamiseksi, että ne kattavat kaikki asianomaiset osapuolet ja että sidosryhmillä on kohtuullisesti aikaa reagoida. Pankkiviranomainen julkaisee sidosryhmiltä saadusta palautteesta yhteenvedon ja katsauksen siihen, kuinka kerättyjä tietoja ja näkemyksiä on hyödynnetty teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksissa.
9 artikla
Kuluttajansuojaan ja finanssialan toimintaan liittyvät tehtävät
Pankkiviranomaisella on johtava tehtävä avoimuuden, selkeyden ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä kuluttajien finanssituotteiden tai -palvelujen markkinoilla koko sisämarkkina-alueella myös siten, että se:
kerää ja analysoi tietoja kulutuksen muutoksista, kuten vähittäisrahoituspalvelujen ja -tuotteiden kustannusten ja maksujen kehityksestä jäsenvaltioissa, ja raportoi niistä,
laatii perusteellisia temaattisia arviointeja markkinakäyttäytymisestä muodostaakseen yhteisen käsityksen markkinakäytännöistä, jotta voidaan havaita mahdolliset ongelmat ja analysoida niiden vaikutusta,
kehittää vähittäispalvelujen riski-indikaattorit, joiden avulla voidaan havaita oikea-aikaisesti seikat, joista saattaa aiheutua haittaa kuluttajille,
tarkastelee ja sovittaa yhteen talouden toiminnan ymmärtämiseen tähtääviä ja talousalan valistusta koskevia toimivaltaisten viranomaisten aloitteita,
kehittää alan koulutustavoitteita, ja
edistää yhteisten julkistamissääntöjen kehittämistä,
edistää tasapuolisia toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla, joilla kuluttajilla ja muilla finanssipalvelujen käyttäjillä on tasapuoliset mahdollisuudet käyttää finanssipalveluja ja -tuotteita,
edistää sääntelyn ja valvonnan kehittämistä edelleen siten, että yhdenmukaistamisen ja integraation syventäminen unionin tasolla helpottuvat, ja
koordinoi toimivaltaisten viranomaisten haamuasiointitoimia, jos sellaisia sovelletaan.
Pankkiviranomainen tarkastelee ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua päätöstään sopivin väliajoin ja vähintään joka kuudes kuukausi. Pankkiviranomainen voi päättää kiellon vuosittaisesta uusimisesta, kun kielto on uusittu vähintään kaksi kertaa peräkkäin ja päätös perustuu asianmukaiseen analyysiin asiakkaaseen tai kuluttajaan kohdistuvan vaikutuksen arvioimiseksi.
Jäsenvaltio voi pyytää pankkiviranomaista harkitsemaan päätöstään uudelleen. Siinä tapauksessa pankkiviranomainen päättää 44 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, pitääkö se päätöksensä voimassa.
Pankkiviranomainen voi myös arvioida tarvetta asettaa kielto tai rajoitus tietyntyyppisille finanssialan toimille tai käytännöille ja tällaisen tarpeen käydessä ilmi ilmoittaa siitä komissiolle ja toimivaltaisille viranomaisille, jotta voidaan helpottaa tällaisen kiellon tai rajoituksen asettamista.
9 a artikla
Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvät erityistehtävät
Pankkiviranomaisella on toimivaltuuksiensa mukaisesti johtava koordinointi- ja seurantatehtävä rahoitusjärjestelmän eheyden, avoimuuden ja turvallisuuden edistämisessä siten, että se toteuttaa toimenpiteitä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi kyseisessä järjestelmässä. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kyseiset toimenpiteet eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän asetuksen ja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten tavoitteiden saavuttamiseksi, ja niissä on otettava asianmukaisesti huomioon riskien luonne, laajuus ja monitahoisuus sekä finanssialan toimijoiden ja markkinoiden liiketoimintakäytännöt ja -mallit sekä koko. Näihin toimenpiteisiin sisältyvät seuraavat:
tietojen kerääminen toimivaltaisilta viranomaisilta heikkouksista, joita jatkuvaa valvontaa ja toimilupien myöntämistä koskevissa menettelyissä on havaittu sellaisissa finanssialan toimijoiden prosesseissa ja menettelyissä, hallintojärjestelyissä, soveltuvuus- ja tarkoituksenmukaisuusarvioinneissa, määräosuuksien hankinnassa, liiketoimintamalleissa ja toiminnassa, joilla ehkäistään ja torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoitusta, sekä toimivaltaisten viranomaisten toteuttamista toimenpiteistä, joilla puututaan seuraaviin olennaisiin heikkouksiin, jotka vaikuttavat tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa, asetuksen (EU) N:o 1094/2010 1 artiklan 2 kohdassa ja asetuksen (EU) N:o 1095/2010 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten ja niiden osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamiseksi annettujen mahdollisten säännösten yhteen tai useampaan vaatimukseen, kun tarkoituksena on estää rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen ja torjua sitä:
tilanne, jossa finanssialan toimija rikkoo tai mahdollisesti rikkoo tällaisia vaatimuksia,
tilanne, jossa finanssialan toimija soveltaa tällaisia vaatimuksia epäasianmukaisesti tai tehottomasti, tai
finanssialan toimija soveltaa epäasianmukaisesti tai tehottomasti sisäisiä toimintaperiaatteitaan ja menettelyjään, joita se soveltaa noudattaakseen tällaisia vaatimuksia.
Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava pankkiviranomaiselle kaikki tällaiset tiedot tämän asetuksen 35 artiklan mukaisten velvollisuuksien lisäksi ja hyvissä ajoin ilmoitettava pankkiviranomaiselle toimitettuihin tietoihin liittyvistä myöhemmistä muutoksista. Pankkiviranomainen koordinoi toimintaansa tiiviisti direktiivissä (EU) 2015/849 tarkoitettujen EU:n rahanpesun selvittelykeskusten, jäljempänä ’rahanpesun selvittelykeskukset’, kanssa ottaen huomioon niiden aseman ja velvoitteet ja ilman, että luodaan tarpeettomia päällekkäisyyksiä.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimittaa 2 kohdassa tarkoitettuun keskustietokantaan kaikki merkityksellisiksi katsomansa lisätiedot, jotta voidaan estää rahoitusjärjestelmän käyttö rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen ja torjua sitä;
toimintansa tiivis koordinointi ja tarvittaessa tietojen vaihto toimivaltaisten viranomaisten kanssa, myös Euroopan keskuspankin kanssa asioissa, jotka liittyvät sille asetuksella (EU) N:o 1024/2013 annettuihin tehtäviin, ja niiden viranomaisten kanssa, joille on annettu julkinen tehtävä valvoa, noudattavatko direktiivin (EU) 2015/849 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 2 alakohdassa tarkoitetut ilmoitusvelvolliset yhteisöt kyseistä direktiiviä, sekä rahanpesun selvittelykeskusten kanssa ottaen huomioon rahanpesun selvittelykeskuksille direktiivin (EU) 2015/849 nojalla kuuluva asema ja velvollisuudet;
yhteisten ohjeiden ja standardien laatiminen rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi finanssialalla ja niiden johdonmukaisen soveltamisen edistäminen erityisesti laatimalla teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä säädettyjen valtuuksien mukaisesti sekä laatimalla ohjeita, suosituksia ja muita toimenpiteitä, mukaan lukien lausunnot, jotka perustuvat 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyihin säädöksiin;
toimivaltaisten viranomaisten avustaminen niiden nimenomaisesta pyynnöstä;
markkinakehityksen seuraaminen ja rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen liittyvien haavoittuvuuksien ja riskien arvioiminen finanssialalla.
Pankkiviranomaisen on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 laadittava luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen heikkouksien määritelmä, mukaan lukien tilanteet, joissa heikkouksia voi esiintyä, heikkouksien olennaisuus, se, miten pankkiviranomaisen on toteutettava tietojen keruu käytännössä sekä se, minkätyyppisiä tietoja ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti olisi toimitettava. Teknisiä standardeja laatiessaan pankkiviranomaisen on otettava huomioon toimitettavien tietojen määrä ja tarve välttää päällekkäisyyksiä. Sen on myös vahvistettava järjestelyt tehokkuuden ja luottamuksellisuuden varmistamiseksi.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit 10–14 artiklan mukaisesti.
Pankkiviranomaisen on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 laadittava luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi siitä, miten tiedot analysoidaan ja annetaan toimivaltaisten viranomaisten saataville luottamuksellisesti ja tiedonsaantitarpeen perusteella.
Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit 10–14 artiklan mukaisesti.
Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamiseksi pankkiviranomainen kehittää ja soveltaa tämän artiklan 7 kohdan nojalla perustetun sisäisen komitean kautta menetelmiä, joiden avulla arviointeja ja menetelmän soveltamista voidaan arvioida puolueettomasti, laadukkaasti ja johdonmukaisesti sekä varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset. Kyseinen komitea tekee riskinarviointien laatua ja johdonmukaisuutta koskevat uudelleentarkastelut. Se valmistelee riskinarviointeja koskevan luonnoksen, jonka hallintoneuvosto hyväksyy 44 artiklan mukaisesti.
Kukin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu toimielin, viranomainen ja elin nimeää henkilöstöstään varajäsenen, joka voi toimia jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen. Jäsenvaltio, jossa useampi kuin yksi viranomainen on toimivaltainen varmistamaan, että finanssialan toimijat noudattavat direktiiviä (EU) 2015/849, voi nimetä yhden edustajan kustakin toimivaltaisesta viranomaisesta. Jokaisella jäsenvaltiolla on yksi ääni riippumatta siitä, montako toimivaltaista viranomaista kokouksessa on edustettuna. Komitea voi perustaa komitean päätösluonnosten valmistelua varten työnsä tiettyjä näkökohtia käsitteleviä sisäisiä työryhmiä. Kaikkien komiteassa edustettuina olevien toimivaltaisten viranomaisten henkilöstö sekä pankkiviranomaisen, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) henkilöstö voi osallistua kyseisiin työryhmiin.
Pankkiviranomainen, Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) voivat milloin tahansa esittää kirjallisia huomautuksia kaikista tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitetun komitean päätösehdotuksista. Hallintoneuvoston on otettava asianmukaisesti huomioon tällaiset huomautukset ennen lopullisen päätöksensä tekoa. Jos päätös perustuu tai liittyy pankkiviranomaiselle 9 b, 17 tai 19 artiklassa annettuun toimivaltaan ja koskee
asetuksen (EU) N:o 1094/2010 4 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä finanssilaitoksia tai niitä valvovia toimivaltaisia viranomaisia tai
asetuksen (EU) N:o 1095/2010 4 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä finanssimarkkinoiden toimijoita tai niitä valvovia toimivaltaisia viranomaisia,
pankkiviranomainen voi tehdä päätöksen vasta saavutettuaan yhteisymmärryksen Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) kanssa ensimmäisen alakohdan a alakohdan tapauksessa tai Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa ensimmäisen alakohdan b alakohdan tapauksessa. Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) tai Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) ilmoittavat kantansa pankkiviranomaiselle 20 päivän kuluessa 7 kohdassa tarkoitetun komitean päätösluonnoksen päiväyksestä. Jos ne eivät ilmoita kantaansa pankkiviranomaiselle 20 päivän kuluessa tai pyydä asianmukaisesti perusteltua pidennystä kantansa ilmoittamiseen, yhteisymmärryksen katsotaan syntyneen.
9 b artikla
Rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ehkäisemiseen ja torjuntaan liittyvä tutkintapyyntö
9 c artikla
Toimista pidättymistä koskevat kirjeet
Pankkiviranomainen toteuttaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos se katsoo, että jonkin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tai kyseisiin säädöksiin perustuvien delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten soveltaminen aiheuttaa todennäköisesti merkittäviä ongelmia jostakin seuraavasta syystä:
pankkiviranomainen katsoo, että tällaiseen säädökseen sisältyvät säännökset voivat olla suoraan ristiriidassa toisen asiaan liittyvän säädöksen kanssa;
säädös on jokin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyistä säädöksistä, ja kyseistä säädöstä täydentävien tai täsmentävien delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten puuttuminen aiheuttaisi perusteltuja epäilyjä lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tai sen asianmukaisen soveltamisen oikeudellisista seurauksista;
16 artiklassa tarkoitettujen ohjeiden ja suositusten puuttuminen aiheuttaisi käytännön vaikeuksia kyseisen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen soveltamisessa.
Pankkiviranomainen antaa 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa komissiolle lausunnon toimista, joita se pitää tarpeellisina toteuttaa uuden lainsäädäntöehdotuksen tai uusien delegoitua säädöstä tai täytäntöönpanosäädöstä koskevan ehdotuksen muodossa, ja kiireellisyydestä, joka asialla pankkiviranomaisen mielestä on. Pankkiviranomainen julkistaa lausuntonsa.
Pankkiviranomainen arvioi tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa mahdollisimman pian, onko tarpeen antaa asiaa koskevia 16 artiklassa säädettyjä ohjeita tai suosituksia.
Pankkiviranomainen toimii nopeasti, erityisesti ehkäistäkseen osaltaan 1 kohdassa tarkoitettuja ongelmia, aina kun se on mahdollista.
10 artikla
Tekniset sääntelystandardit
Jos Euroopan parlamentti ja neuvosto siirtävät komissiolle vallan hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä, jotta voidaan varmistaa johdonmukainen harmonisointi tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä erityisesti määritellyillä aloilla, pankkiviranomainen voi laatia luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi. Pankkiviranomainen antaa luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi komission hyväksyttäviksi. Pankkiviranomainen toimittaa luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi samanaikaisesti tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Teknisten sääntelystandardien on oltava teknisiä, niihin ei saa sisältyä strategisia päätöksiä tai toimintavalintoja, ja niiden sisältö on rajoitettu lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyin säädöksin, joihin ne perustuvat.
Ennen kuin pankkiviranomainen toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole erityisen suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Pankkiviranomainen pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä neuvoa.
▼M8 —————
Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut teknisen sääntelystandardin luonnoksen, hyväksyykö se sen. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle hyvissä ajoin, jos hyväksyntää ei voida antaa kolmen kuukauden kuluessa. Se voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin luonnoksen vain osittain tai muutettuina, jos unionin etu sitä vaatii.
Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen sääntelystandardin luonnosta tai aikoo hyväksyä sen osittain tai muutettuna, se lähettää teknisen sääntelystandardin luonnoksen takaisin pankkiviranomaiselle ja ilmoittaa, miksi se ei hyväksy sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Komissio lähettää kirjeestään jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen uudelleen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Jollei pankkiviranomainen ole tämän kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.
Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmisteleman teknisen sääntelystandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.
Vain jos pankkiviranomainen ei toimita teknisen sääntelystandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen sääntelystandardin delegoidulla säädöksellä ilman pankkiviranomaisen luonnosta.
Komissio järjestää teknisten sääntelystandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten sääntelystandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä neuvoa.
Komissio toimittaa teknisen sääntelystandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Komissio lähettää teknisen sääntelystandardinsa luonnoksen pankkiviranomaiselle. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Jollei pankkiviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen sääntelystandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin.
Jos pankkiviranomainen on toimittanut muutetun teknisen sääntelystandardin luonnoksen kuuden viikon kuluessa, komissio voi muuttaa teknisen sääntelystandardin luonnosta pankkiviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen sääntelystandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen. Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmistelemien teknisten sääntelystandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.
11 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
12 artikla
Säädösvallan siirron peruuttaminen
13 artikla
Teknisten sääntelystandardien vastustaminen
Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole 1 kohdassa tarkoitetun määräajan päättyessä vastustanut teknistä sääntelystandardia, se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.
Tekninen sääntelystandardi voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen tämän määräajan päättymistä, jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa standardia.
14 artikla
Teknisen sääntelystandardin luonnoksen hyväksymättä jättäminen tai muuttaminen
15 artikla
Tekniset täytäntöönpanostandardit
Ennen kuin pankkiviranomainen toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle, se järjestää niitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole erityisen suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Pankkiviranomainen pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä neuvoa.
Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se sen. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle hyvissä ajoin, jos hyväksyntää ei voida antaa kolmen kuukauden kuluessa. Se voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen vain osittain tai muutettuna, jos se on unionin edun mukaista.
Jos komissio ei aio hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta tai aikoo hyväksyä sen vain osittain tai muutettuna, se lähettää sen takaisin pankkiviranomaiselle ja ilmoittaa, miksi se ei aio hyväksyä sitä tai, jos on kyse muutoksista, selvittää muutostensa syyt. Komissio lähettää kirjeestään jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komission ehdottamien muutosten pohjalta ja toimittaa sen uudelleen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Jollei pankkiviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta tai jos se on toimittanut teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen, jonka muutokset eivät ole komission ehdottamien muutosten mukaisia, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen tai hylätä sen.
Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmisteleman teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen sisältöä sovittamatta toimiaan ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.
Vain jos pankkiviranomainen ei toimita teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta komissiolle 2 kohdan mukaisissa määräajoissa, komissio voi hyväksyä teknisen täytäntöönpanostandardin täytäntöönpanosäädöksellä ilman pankkiviranomaisen luonnosta.
Komissio järjestää teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia koskevia avoimia julkisia kuulemisia ja analysoi mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä, jolleivät tällaiset kuulemiset ja analyysit ole suhteettomia verrattuna kyseisten teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten laajuuteen ja vaikutukseen tai verrattuna asian erityiseen kiireellisyyteen. Komissio pyytää lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä neuvoa.
Komissio toimittaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen välittömästi Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Komissio lähettää teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen pankkiviranomaiselle. Pankkiviranomainen voi kuuden viikon kuluessa muuttaa teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta ja toimittaa sen komissiolle virallisen lausunnon muodossa. Pankkiviranomainen lähettää virallisesta lausunnostaan jäljennöksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
Jollei pankkiviranomainen ole neljännessä alakohdassa tarkoitetun kuuden viikon jakson päättyessä toimittanut muutettua teknisen täytäntöönpanostandardin luonnosta, komissio voi hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin.
Jos pankkiviranomainen on toimittanut muutetun teknisen täytäntöönpanostandardin luonnoksen kuuden viikon jakson kuluessa, komissio voi muuttaa teknistä täytäntöönpanostandardin luonnosta pankkiviranomaisen ehdottamien muutosten pohjalta tai hyväksyä kyseisen teknisen täytäntöönpanostandardin tarpeellisiksi katsomine muutoksineen.
Komissio ei saa muuttaa pankkiviranomaisen valmistelemien teknisten täytäntöönpanostandardien luonnosten sisältöä sovittamatta toimintaansa ennalta yhteen pankkiviranomaisen kanssa tässä artiklassa säädetyllä tavalla.
16 artikla
Ohjeet ja suositukset
Ohjeiden ja suositusten on oltava 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä tai tässä artiklassa olevien valtuutuksien mukaisia.
Toimivaltaisten viranomaisten ja finanssilaitosten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan näitä ohjeita ja suosituksia.
Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on kahden kuukauden kuluessa ohjeen tai suosituksen antamisesta vahvistettava, noudattaako tai aikooko se noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Jos toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava asiasta pankkiviranomaiselle ja esitettävä perustelunsa.
Pankkiviranomainen ilmoittaa julkisesti siitä, että toimivaltainen viranomainen ei noudata tai aio noudattaa kyseistä ohjetta tai suositusta. Pankkiviranomainen voi myös tapauskohtaisesti päättää julkaista toimivaltaisen viranomaisen ilmoittamat perustelut sille, että se ei noudata kyseistä ohjetta tai suositusta. Toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan etukäteen tällaisesta julkaisemisesta.
Jos ohjeessa tai suosituksessa niin edellytetään, finanssilaitosten on ilmoitettava selkeästi ja yksityiskohtaisesti, noudattavatko ne kyseistä ohjetta tai suositusta.
16 a artikla
Lausunnot
16 b artikla
Kysymykset ja vastaukset
Ennen kuin finanssilaitokset esittävät kysymyksen pankkiviranomaiselle, niiden on arvioitava, olisiko kysymys esitettävä ensin niiden toimivaltaiselle viranomaiselle.
Ennen hyväksyttäviin kysymyksiin annettavien vastauksien julkaisemista pankkiviranomainen voi pyytää lisäselvennyksiä tässä kohdassa tarkoitettuihin luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön esittämiin kysymyksiin.
17 artikla
Unionin oikeuden rikkominen
Pankkiviranomainen esittää pääpiirteissään, miten se aikoo edetä asiassa, ja tarvittaessa tutkii unionin oikeuden väitettyä rikkomista tai soveltamatta jättämistä yhden tai useamman toimivaltaisen viranomaisen, Euroopan parlamentin, neuvoston, komission, pankkialan osallisryhmän pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, myös luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä saatujen hyvin perusteltujen tietojen perusteella, ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle.
Toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava pankkiviranomaiselle viipymättä kaikki tiedot, joita tämä katsoo tarvitsevansa tutkimukseensa, myös tiedot siitä, miten 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja säädöksiä sovelletaan unionin oikeuden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.
Pankkiviranomainen voi, ilmoitettuaan asiasta kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle, osoittaa asianmukaisesti perustellun tietopyynnön suoraan muille toimivaltaisille viranomaisille, jos tiedon pyytäminen kyseiseltä toimivaltaiselta viranomaiselta on osoittautunut riittämättömäksi tai sen katsotaan olevan riittämätöntä niiden tietojen saamiseksi, joiden katsotaan olevan tarpeen unionin oikeuden väitetyn rikkomisen tai soveltamatta jättämisen tutkimiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 35 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista.
Tällaisen pyynnön vastaanottajan on toimitettava pankkiviranomaiselle selkeät, täsmälliset ja täydelliset tiedot ilman aiheetonta viivästystä.
Pankkiviranomainen voi viimeistään kahden kuukauden kuluttua tutkimuksensa aloittamisesta antaa kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen siitä, mihin toimiin on ryhdyttävä unionin oikeuden noudattamiseksi.
Toimivaltaisen viranomaisen on kymmenen työpäivän kuluessa suosituksen vastaanottamisesta ilmoitettava pankkiviranomaiselle toimenpiteet, jotka se on toteuttanut tai aikoo toteuttaa varmistaakseen unionin oikeuden noudattamisen.
Jos toimivaltainen viranomainen ei ole noudattanut unionin oikeutta yhden kuukauden kuluessa pankkiviranomaisen suosituksen vastaanottamisesta, komissio voi pankkiviranomaisen ilmoitettua asiasta tai omasta aloitteestaan antaa virallisen lausunnon, jossa toimivaltaista viranomaista vaaditaan toteuttamaan toimet, joita unionin oikeuden noudattaminen edellyttää. Komission virallisessa lausunnossa on otettava huomioon pankkiviranomaisen suositus.
Komissio antaa tällaisen virallisen lausunnon viimeistään kolmen kuukauden kuluttua suosituksen antamisesta. Komissio voi pidentää tätä määräaikaa yhdellä kuukaudella.
Pankkiviranomainen ja toimivaltaiset viranomaiset toimittavat komissiolle kaikki tarvittavat tiedot.
Asioissa, jotka koskevat rahoitusjärjestelmän käytön estämistä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, pankkiviranomainen voi silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten asiaankuuluvat vaatimukset eivät ole suoraan sovellettavissa finanssialan toimijoihin, tehdä päätöksen, jossa toimivaltaista viranomaista vaaditaan noudattamaan tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettua virallista lausuntoa kyseisessä kohdassa mainitun määräajan kuluessa. Jos viranomainen ei noudata kyseistä päätöstä, pankkiviranomainen voi tehdä myös ensimmäisen alakohdan mukaisen päätöksen. Tätä varten pankkiviranomainen soveltaa kaikkea asiaa koskevaa unionin oikeutta ja jos se koostuu direktiiveistä, sellaista kansallista lainsäädäntöä, joilla nämä direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jos asiaa koskeva unionin oikeus koostuu asetuksista, joissa nykyisellään nimenomaisesti myönnetään vaihtoehtoja jäsenvaltioille, pankkiviranomainen soveltaa myös kansallista lainsäädäntöä siltä osin kuin näitä vaihtoehtoja on käytetty.
Pankkiviranomaisen päätöksen on oltava komission 4 kohdan nojalla antaman virallisen lausunnon mukainen.
Toteuttaessaan toimia sellaisten kysymysten osalta, joista on annettu 4 kohdan mukainen virallinen lausunto tai tehty 6 kohdan mukainen päätös, toimivaltaisten viranomaisten on, tapauksen mukaan, noudatettava joko kyseistä virallista lausuntoa tai päätöstä.
17 a artikla
Ilmoittavien henkilöiden suojelu
18 artikla
Toimet kriisitilanteissa
Jotta pankkiviranomainen voi hoitaa tämän edistämis- ja yhteensovittamistehtävänsä, sille on ilmoitettava kaikista merkityksellisistä muutoksista ja se on kutsuttava tarkkailijaksi kaikkiin asiaankuuluvien toimivaltaisten valvontaviranomaisten asiaan liittyviin kokoontumisiin.
Neuvosto voi komissiota ja EJRK:aa sekä tarvittaessa Euroopan valvontaviranomaisia kuullen hyväksyä pankkiviranomaisen, komission tai EJRK:n pyynnöstä pankkiviranomaiselle osoitetun päätöksen, jossa todetaan tämän asetuksen soveltamista varten kriisitilanteen olemassaolo. Neuvosto tarkastelee tätä päätöstä uudelleen asianmukaisin väliajoin ja vähintään kerran kuukaudessa. Jollei päätöksen voimassaoloa jatketa kuukauden päätyttyä, sen voimassaolo lakkaa ilman eri toimenpiteitä. Neuvosto voi julistaa kriisitilanteen päättyneeksi milloin tahansa.
Jos EJRK tai pankkiviranomainen katsoo, että kriisitilanne saattaa syntyä, ne antavat neuvostolle osoitetun luottamuksellisen suosituksen ja liittävät siihen tilannearvion. Sen jälkeen neuvosto arvioi, onko tarpeen järjestää istunto. Tässä menettelyssä on taattava asianmukainen luottamuksellisuus.
Jos neuvosto toteaa kriisitilanteen olemassaolon, se ilmoittaa siitä asianmukaisesti ja viipymättä Euroopan parlamentille ja komissiolle.
Päätökset, jotka tehdään 4 kohdan nojalla, ovat ensisijaisia toimivaltaisten viranomaisten samasta asiasta mahdollisesti aiemmin tekemiin päätöksiin nähden.
Toimien, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 3 tai 4 kohdan nojalla tehtyjen päätösten soveltamisalaan kuuluvien kysymysten osalta, on oltava kyseisten päätösten mukaisia.
19 artikla
Kansallisten valvontaviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen rajat ylittävissä tilanteissa
Edellä 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä määritellyissä tapauksissa ja rajoittamatta 17 artiklassa säädettyjen valtuuksien soveltamista pankkiviranomainen voi auttaa toimivaltaisia viranomaisia pääsemään sopimukseen tämän artiklan 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen joko
yhden tai useamman asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä, jos toimivaltainen viranomainen on eri mieltä toisen toimivaltaisen viranomaisen toimeen tai ehdotettuun toimeen liittyvästä menettelystä, toimen tai ehdotetun toimen sisällöstä tai toimien puuttumisesta;
tapauksissa, joissa 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä säädetään, että pankkiviranomainen voi auttaa omasta aloitteestaan, jos toimivaltaisten viranomaisten voidaan objektiivisten syiden perusteella todeta olevan erimielisiä.
Tapauksissa, joissa 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä edellytetään toimivaltaisten viranomaisten yhteistä päätöstä ja joissa pankkiviranomainen voi kyseisten säädösten mukaisesti omasta aloitteestaan auttaa pääsemään sopimukseen tämän artiklan 2–4 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen, kyseisten toimivaltaisten viranomaisten katsotaan olevan erimielisiä, jos ne eivät ole tehneet yhteistä päätöstä kyseisissä säädöksissä vahvistetuissa määräajoissa.
Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on seuraavissa tapauksissa ilmoitettava ilman aiheetonta viivästystä pankkiviranomaiselle, että ne eivät ole päässeet sopimukseen:
jos määräaika, jonka kuluessa toimivaltaisten viranomaisten on päästävä sopimukseen, on säädetty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä ja jompikumpi seuraavista vaihtoehdoista toteutuu:
määräaika on umpeutunut; tai
vähintään kaksi kyseisistä toimivaltaisista viranomaisista katsoo, että objektiivisten syiden perusteella voidaan todeta erimielisyys;
jos määräaikaa, jonka kuluessa toimivaltaisten viranomaisten on päästävä sopimukseen, ei ole säädetty 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä ja jompikumpi seuraavista vaihtoehdoista toteutuu:
vähintään kaksi kyseisistä toimivaltaisista viranomaisista katsoo, että objektiivisten syiden perusteella voidaan todeta erimielisyys; tai
on kulunut kaksi kuukautta siitä, kun toimivaltainen viranomainen on vastaanottanut toiselta toimivaltaiselta viranomaiselta pyynnön toteuttaa tietty toimi edellä mainittujen säädösten noudattamiseksi, eikä pyynnön vastanottanut viranomainen ole vielä tehnyt pyynnön noudattamisen edellyttämää päätöstä.
Ennen kuin pankkiviranomainen on tehnyt päätöksen 44 artiklan 3 a kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen tapauksissa, joissa 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä edellytetään yhteistä päätöstä, kaikkien yhteiseen päätökseen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omia päätöksiään. Jos pankkiviranomainen päättää toimia, kaikkien yhteiseen päätökseen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on lykättävä omia päätöksiään, kunnes tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetty menettely on päättynyt.
Asioissa, jotka koskevat rahoitusjärjestelmän käytön estämistä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen, pankkiviranomainen voi tehdä myös tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisen päätöksen silloin, kun 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten asiaankuuluvat vaatimukset eivät ole suoraan sovellettavissa finanssialan toimijoihin. Tätä varten pankkiviranomainen soveltaa kaikkea asiaa koskevaa unionin oikeutta ja jos se koostuu direktiiveistä, sellaista kansallista lainsäädäntöä, joilla nämä direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Jos asiaa koskeva unionin oikeus koostuu asetuksista, joissa nimenomaisesti myönnetään vaihtoehtoja jäsenvaltioille, pankkiviranomainen soveltaa myös kansallista lainsäädäntöä siltä osin kuin tällaisia vaihtoehtoja on käytetty.
20 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen toimialojen välillä
Yhteiskomitea ratkaisee 19 artiklassa ja 56 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen tämän asetuksen, asetuksen (EU) 1094/2010 ja asetuksen (EU) 1095/2010 4 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen toimivaltaisten viranomaisten välille mahdollisesti syntyvät toimialojen väliset erimielisyydet.
20 a artikla
Vakavaraisuuden arviointiprosessin lähentäminen
Pankkiviranomainen edistää valtuuksiensa rajoissa vakavaraisuuden arviointiprosessin lähentämistä direktiivin 2013/36/EU 4 mukaisesti, jotta unioniin luodaan vahvat valvontastandardit.
21 artikla
Valvontakollegiot
Pankkiviranomaisella on päävastuu valvontakollegioiden yhdenmukaisen toiminnan varmistamisesta rajojen yli unionissa toimivien finanssilaitosten osalta, ja se ottaa huomioon 23 artiklassa tarkoitettujen finanssilaitosten aiheuttaman järjestelmäriskin ja kutsuu tarvittaessa koolle kollegion.
Tätä kohtaa ja tämän artiklan 1 kohtaa sovellettaessa pankkiviranomaista pidetään asiaa koskevassa lainsäädännössä tarkoitettuna ”toimivaltaisena viranomaisena”.
Pankkiviranomainen voi
kerätä ja jakaa yhteistyössä toimivaltaisten viranomaisten kanssa kaikki olennaiset tiedot helpottaakseen kollegion työtä sekä perustaa keskusjärjestelmän ja hallinnoida sitä, jotta tällaiset tiedot olisivat kollegiossa toimivaltaisten viranomaisten saatavilla;
käynnistää ja sovittaa yhteen unionin laajuisia stressitestejä 32 artiklan mukaisesti, jotta voidaan arvioida finanssilaitosten kykyä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä, erityisesti 23 artiklassa tarkoitettua laitosten aiheuttamaa järjestelmäriskiä, sekä arvioida järjestelmäriskin mahdollista lisääntymistä stressitilanteissa varmistaen, että tällaisissa testeissä käytetään kansallisella tasolla yhdenmukaisia menetelmiä, ja tarvittaessa antaa toimivaltaiselle viranomaiselle suosituksen stressitestissä havaittujen puutteiden korjaamiseksi, mukaan lukien suosituksen erityisten arviointien tekemiseksi; se voi suosittaa, että toimivaltainen viranomainen suorittaa paikan päällä tehtäviä tarkastuksia, joihin se voi osallistua, jotta varmistetaan unionin laajuisten arviointien menetelmien, käytäntöjen ja tulosten vertailukelpoisuus ja luotettavuus;
edistää tehokkaita ja toimivia valvontatoimia ja myös arvioida riskit, joille finanssilaitokset altistuvat tai saattavat altistua sen mukaan kuin valvontaprosessissa tai stressitilanteissa on todettu;
valvoo tässä asetuksessa määritettyjen tehtävien ja valtuuksien mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten suorittamia tehtäviä; ja
pyytää kollegiota käsittelemään asian uudelleen, jos se katsoo, että päätös johtaisi unionin oikeuden virheelliseen soveltamiseen tai ei edistäisi valvontakäytäntöjen lähentymisen tavoitetta. Se voi myös vaatia konsolidointiryhmän valvojaa kutsumaan kollegion kokouksen koolle tai lisätä kohdan kokouksen esityslistalle.
22 artikla
Yleiset säännökset järjestelmäriskeistä
Pankkiviranomainen ottaa asianmukaisesti huomioon asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 määritellyn järjestelmäriskin. Se arvioi sellaisten häiriöiden vaaraa finanssipalvelujen alalla, jotka
johtuvat koko finanssijärjestelmän tai sen osien heikentymisestä; ja
saattavat vaikuttaa huomattavan kielteisesti sisämarkkinoihin ja reaalitalouteen.
Pankkiviranomainen ottaa tarvittaessa huomioon EJRK:n ja pankkiviranomaisen kehittämän järjestelmäriskin seurannan ja arvioinnin sekä reagoi EJRK:n varoituksiin ja suosituksiin asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan mukaisesti.
Pankkiviranomainen laatii yhteistyössä EJRK:n kanssa ja 23 artiklaa noudattaen yhteiset määrälliset ja laadulliset indikaattorit (”mittarit”) järjestelmäriskin määrittämistä ja mittaamista varten.
Pankkiviranomainen kehittää myös asianmukaisen stressitestijärjestelmän, jonka avulla voidaan tunnistaa ne finanssilaitokset, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin. Näihin laitoksiin sovelletaan tiukennettua valvontaa sekä tarvittaessa 25 artiklassa tarkoitettuja elvytys- ja kriisinratkaisumenettelyjä.
Pankkiviranomainen laatii tarpeen mukaan finanssilaitoksille lisäohjeita ja -suosituksia niiden aiheuttaman järjestelmäriskin huomioon ottamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten soveltamista.
Pankkiviranomainen varmistaa, että finanssilaitosten aiheuttama järjestelmäriski otetaan huomioon laadittaessa luonnoksia teknisiksi sääntely- ja täytäntöönpanostandardeiksi 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten mukaisilla aloilla.
Hallintoneuvosto voi ensimmäisen alakohdan nojalla tehdyn tutkinnan seurauksena antaa kyseisille toimivaltaisille viranomaisille asianmukaisia toimintaa koskevia suosituksia.
Pankkiviranomainen voi tätä varten käyttää sille tässä asetuksessa annettuja valtuuksia, myös 35 artiklassa annettuja valtuuksia.
23 artikla
Järjestelmäriskin tunnistaminen ja mittaaminen
24 artikla
Pysyvä valmius torjua järjestelmäriskit
25 artikla
Tervehdyttämis- ja kriisinratkaisumenettelyt
26 artikla
Talletusten vakuusjärjestelmien eurooppalainen järjestelmä
27 artikla
Pankkien kriisinratkaisu- ja rahoitusjärjestelyjen eurooppalainen järjestelmä
Pankkiviranomainen arvioi sellaisen johdonmukaisten, vankkojen ja uskottavien rahoitusjärjestelyjen järjestelmän tarvetta, joka käsittää asianmukaisia rahoitusvälineitä ja on yhdistetty joukkoon yhteensovitettuja kriisinhallintajärjestelmiä.
Pankkiviranomainen edistää työskentelyä, joka koskee tasapuolisiin toimintaedellytyksiin liittyviä kysymyksiä ja sellaisten finanssilaitoksia koskevien maksujärjestelmien kumulatiivisia vaikutuksia, joita voidaan ottaa käyttöön vastuun oikeudenmukaisen jakamisen varmistamiseksi ja kannustimien luomiseksi järjestelmäriskin hallitsemiseksi osana johdonmukaista ja uskottavaa kriisinratkaisukehystä.
▼M8 —————
28 artikla
Tehtävien ja vastuun siirto
Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava pankkiviranomaiselle siirtoa koskevista sopimuksista, jotka ne aikovat tehdä. Ne saavat panna sopimukset täytäntöön aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä, kun niistä on ilmoitettu pankkiviranomaiselle.
Pankkiviranomainen voi antaa suunnitellusta sopimuksesta lausunnon kuukauden kuluessa siitä, kun sille on ilmoitettu sopimuksesta.
Pankkiviranomainen julkistaa toimivaltaisten viranomaisten tekemät siirtoa koskevat sopimukset sopivalla tavalla varmistaakseen, että niistä ilmoitetaan asianmukaisesti kaikille asianomaisille osapuolille.
29 artikla
Yhteinen valvontakulttuuri
Pankkiviranomainen osallistuu aktiivisesti yhteisen unionin valvontakulttuurin ja yhtenäisten valvontakäytäntöjen rakentamiseen sekä yhdenmukaisten menettelyjen ja yhtenäisten lähestymistapojen varmistamiseen koko unionissa. Pankkiviranomainen suorittaa ainakin seuraavat toimet:
se antaa toimivaltaisille viranomaisille lausuntoja;
se vahvistaa unionin strategiset valvonnan painopisteet 29 a artiklan mukaisesti;
se perustaa 45 b artiklan mukaisesti koordinointiryhmiä edistämään valvontakäytäntöjen lähentymistä ja määrittelemään parhaita käytäntöjä;
se edistää tehokasta kahdenvälistä ja monenvälistä tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä kaikista keskeisistä kysymyksistä, myös kyberturvallisuudesta ja -hyökkäyksistä, noudattaen sovellettavia luottamuksellisuutta ja tietosuojaa koskevia säännöksiä, jotka on annettu asiaa koskevissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä unionin säädöksissä;
se osallistuu korkealuokkaisten ja yhdenmukaisten valvontastandardien kehittämiseen, raportointistandardit mukaan luettuina, sekä kansainvälisten tilinpäätösstandardien kehittämiseen 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
se tarkastelee komission hyväksymien asianomaisten teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien sekä pankkiviranomaisen antamien ohjeiden ja suositusten soveltamista ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia; ja
se laatii alakohtaisia ja monialaisia koulutusohjelmia, jotka koskevat muun muassa teknologista innovointia, helpottaa henkilöstövaihtoa ja rohkaisee toimivaltaisia viranomaisia hyödyntämään paremmin väliaikaisia henkilöstösiirtoja ja muita välineitä; ja
se ottaa käyttöön seurantajärjestelmän, jonka avulla arvioidaan olennaisia ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä riskejä, ja ottaa siinä huomioon ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen yhteydessä hyväksytyn Pariisin sopimuksen.
Yhteisen valvontakulttuurin luomiseksi pankkiviranomainen laatii ja pitää ajan tasalla unionin finanssilaitosten valvontaa koskevan unionin valvontakäsikirjan joka ottaa asianmukaisesti huomioon riskien luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden ja finanssilaitosten ja -markkinoiden liiketoimintakäytännöt ja -mallit sekä koon. Lisäksi pankkiviranomainen laatii ja pitää ajan tasalla unionin finanssilaitosten kriisinratkaisua koskevan unionin kriisinratkaisukäsikirjan, joka ottaa asianmukaisesti huomioon riskien luonteen, laajuuden ja monitahoisuuden ja finanssilaitosten ja -markkinoiden liiketoimintakäytännöt ja -mallit sekä koon. Sekä unionin valvontakäsikirjassa että unionin kriisinratkaisukäsikirjassa esitetään parhaat käytännöt ja korkealaatuiset menetelmät ja prosessit.
Pankkiviranomainen järjestää tarvittaessa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja lausuntoja ja tässä kohdassa tarkoitettuja keinoja ja välineitä koskevia avoimia julkisia kuulemisia. Se myös analysoi tarvittaessa mahdollisia kustannuksia ja hyötyjä. Näiden kuulemisten ja analyysien on oltava oikeassa suhteessa lausuntojen tai keinojen ja välineiden laajuuteen, luonteeseen ja vaikutukseen. Pankkiviranomainen pyytää tarvittaessa lisäksi 37 artiklassa tarkoitetulta pankkialan osallisryhmältä neuvoja.
29 a artikla
Unionin strategiset valvonnan painopisteet
Hallintoneuvostossa käydyn keskustelun jälkeen ja ottaen huomioon toimivaltaisten viranomaisten esittämät huomautukset, unionin toimielinten tekemän työn ja EJRK:n julkaisemat analyysit, varoitukset ja suositukset pankkiviranomainen määrittää vähintään joka kolmas vuosi viimeistään 31 päivänä maaliskuuta enintään kaksi unionin laajuisesti merkittävää painopistettä, joissa on otettava huomioon tuleva kehitys ja tulevat suuntaukset. Toimivaltaisten viranomaisten on otettava kyseiset painopisteet huomioon työohjelmiaan laatiessaan ja ilmoitettava tästä pankkiviranomaiselle. Pankkiviranomainen keskustelee asiaankuuluvista toimista, jotka toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava seuraavana vuonna, ja tekee päätelmät. Pankkiviranomainen keskustelee mahdollisista jatkotoimista, jotka voivat sisältää ohjeita, toimivaltaisille viranomaisille osoitettuja suosituksia ja vertaisarviointeja kyseisellä alalla.
Pankkiviranomaisen määrittämät unionin laajuisesti merkittävät painopisteet eivät saa estää kansallisia toimivaltaisia viranomaisia soveltamasta kansallisia parhaita käytäntöjään ja toimimasta muiden kansallisten painopisteidensä ja kehityssuuntaustensa mukaisesti, ja niissä on otettava huomioon kansalliset erityispiirteet.
30 artikla
Toimivaltaisten viranomaisten vertaisarviointi
Vertaisarvioinnissa on arvioitava ainakin seuraavia seikkoja:
toimivaltaisen viranomaisen resurssien riittävyys, riippumattomuus ja hallinnointijärjestelyt ottaen erityisesti huomioon 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten tehokas soveltaminen ja kyky vastata markkinakehitykseen;
unionin oikeuden soveltamisessa ja valvontakäytännössä saavutettu tehokkuus ja lähentyminen, joka käsittää myös 10–16 artiklan nojalla hyväksytyt tekniset sääntely- ja täytäntöönpanostandardit, ohjeet ja suositukset, sekä sen, missä määrin valvontakäytännöllä saavutetaan unionin oikeudessa asetetut tavoitteet;
toimivaltaisten viranomaisten kehittämien sellaisten parhaiden käytäntöjen soveltaminen, joiden hyväksyminen mahdollisesti toimii muiden toimivaltaisten viranomaisten eduksi;
unionin oikeuden täytäntöön panemiseksi hyväksyttyjen säännösten noudattamisen valvonnan tehokkuus ja yhtenäisyys, mukaan lukien hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet niitä henkilöitä kohtaan, jotka ovat vastuussa siitä, että näitä säännöksiä ei ole noudatettu.
Toimivaltaisten viranomaisten on kaikin tavoin pyrittävä noudattamaan annettuja ohjeita ja suosituksia 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti.
Laatiessaan 10–15 artiklassa tarkoitettuja teknisten sääntely- tai täytäntöönpanostandardien luonnoksia tai 16 artiklassa tarkoitettuja ohjeita tai suosituksia pankkiviranomainen ottaa huomioon vertaisarvioinnin tulokset sekä kaikki muut tiedot, jotka se on saanut tehtäviään hoitaessaan, varmistaakseen lähentymisen laadukkaimpiin valvontakäytäntöihin.
31 artikla
Yhteensovittamista koskeva tehtävä
Pankkiviranomainen edistää yhteensovitettua unionin toimintaa muun muassa:
helpottamalla toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa;
määrittämällä sellaisten tietojen laajuuden, joiden olisi oltava kaikkien asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla, ja varmistamalla tarvittaessa näiden tietojen luotettavuuden;
toimimalla neuvoa-antavana sovittelijana toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista;
ilmoittamalla viipymättä EJRK:lle, neuvostolle ja komissiolle mahdollisista kriisitilanteista;
toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä helpottaakseen asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten toiminnan yhteensovittamista tilanteissa, joissa muutokset saattavat vaarantaa finanssimarkkinoiden toiminnan;
toteuttamalla asianmukaisia toimenpiteitä asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimien yhteensovittamiseksi, jotta voidaan helpottaa teknologiseen innovointiin tukeutuvien toimijoiden tai tuotteiden pääsyä markkinoille;
kokoamalla keskitetysti tiedot, jotka liittyvät laitosten sääntelyn edellyttämään raportointiin ja jotka saadaan toimivaltaisilta viranomaisilta 21 ja 35 artiklan mukaisesti. Pankkiviranomainen jakaa nämä tiedot muiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
31 a artikla
Sopivuutta ja luotettavuutta koskeva tietojenvaihto
Pankkiviranomainen perustaa yhdessä Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa järjestelmän, joka koskee finanssilaitosten huomattavien omistusosuuksien haltijoiden, johtohenkilöiden ja keskeisistä toiminnoista vastaavien henkilöiden sopivuuden ja luotettavuuden arvioinnin kannalta olennaisten tietojen vaihtoa toimivaltaisten viranomaisten välillä, 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten mukaisesti.
32 artikla
Markkinakehityksen arvioiminen, stressitestit mukaan luettuina
Pankkiviranomainen aloittaa ja sovittaa yhteen unionin laajuisia arviointeja finanssilaitosten kyvystä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä. Tätä varten se kehittää:
yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan talousskenaarioiden vaikutusta jonkin finanssilaitoksen taloudelliseen tilanteeseen, ottaen huomioon muun muassa ympäristön kannalta epäsuotuisasta kehityksestä johtuvat riskit;
yhteisiä menetelmiä, joilla yksilöidään unionin laajuisiin arviointeihin otettavat finanssilaitokset;
yhteisiä lähestymistapoja, joita noudattamalla ilmoitetaan tuloksista, jotka on saatu näistä finanssilaitosten kestokyvyn arvioinneista;
yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan tiettyjen tuotteiden tai jakeluprosessien vaikutusta finanssilaitokseen;
yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan varoja silloin, kun se on stressitestien tekemisen kannalta tarpeellista; ja
yhteisiä menetelmiä, joilla arvioidaan ympäristöriskien vaikutusta finanssilaitosten finanssivakauteen.
Tämän kohdan soveltamista varten pankkiviranomainen tekee yhteistyötä EJRK:n kanssa.
Pankkiviranomainen antaa kerran vuodessa ja tarvittaessa useammin Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle arviointeja omalla vastuualueellaan esiintyvistä suuntauksista, mahdollisista riskeistä ja haavoittuvuuksista yhdessä tämän asetuksen 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen mittareiden kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksessa (EU) N:o 1092/2010 säädettyjä EJRK:n tehtäviä.
Pankkiviranomainen sisällyttää näihin arviointeihin keskeisten riskien ja haavoittuvuuksien luokittelun ja suosittaa tarvittaessa ennalta ehkäiseviä tai korjaavia toimia.
33 artikla
Kansainväliset suhteet, vastaavuuden arviointi mukaan luettuna
Pankkiviranomainen ei sovi hallinnollisista järjestelyistä kolmannen maan sääntely- ja valvontaviranomaisten tai tarvittaessa kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, jos kolmas maa sisältyy komission direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklan nojalla antaman voimassa olevan delegoidun säädöksen mukaisesti luetteloon sellaisista lainkäyttöalueista, joiden kansallisissa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmissä on strategisia puutteita, jotka muodostavat merkittävän uhan unionin rahoitusjärjestelmälle. Tämä ei sulje pois pankkiviranomaisen ja kolmannen maan viranomaisten välisen yhteistyön muita muotoja, joiden tarkoituksena on vähentää unionin rahoitusjärjestelmään kohdistuvia uhkia.
Lisäksi se tarkistaa, täyttyvätkö ne perusteet edelleen, joiden mukaisesti kyseiset vastaavuutta koskevat päätökset on tehty ja päätöksissä mahdollisesti asetetut ehdot vahvistettu.
Pankkiviranomainen voi olla yhteydessä kolmansien maiden asianomaisten viranomaisten kanssa. Pankkiviranomainen toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, Euroopan valvontaviranomaiselle (vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaiselle (arvopaperimarkkinaviranomainen) luottamuksellisen raportin, jossa esitetään yhteenveto sen kaikkia vastaavia kolmansia maita koskevasta seurannasta tekemistään havainnoista. Kertomuksessa käsitellään erityisesti vaikutuksia finanssivakauteen, markkinoiden eheyteen, sijoittajien suojaan ja sisämarkkinoiden toimintaan.
Jos pankkiviranomainen havaitsee tässä kohdassa tarkoitettujen kolmansien maiden sääntely- ja valvontakäytännöissä tai tarvittaessa kriisinratkaisukäytännöissä taikka täytäntöönpanokäytännöissä muutoksia, jotka saattavat vaikuttaa unionin tai yhden tai useamman sen jäsenvaltion finanssivakauteen, markkinoiden eheyteen, sijoittajien suojaan tai sisämarkkinoiden toimintaan, se ilmoittaa asiasta ilman aiheetonta viivästystä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle luottamuksellisesti.
Pankkiviranomainen tekee mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä sellaisten kolmansien maiden asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja soveltuvissa tapauksissa myös kriisinratkaisuviranomaisten kanssa, joiden sääntely- ja valvontajärjestelmät on tunnustettu vastaaviksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä vahvistettuja erityisiä vaatimuksia ja edellyttäen, että tämän artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä esitetyt edellytykset täyttyvät. Periaatteessa tätä yhteistyötä on tehtävä kyseisten kolmansien maiden asiaankuuluvien viranomaisten kanssa sovittujen hallinnollisten järjestelyjen pohjalta. Tällaisista hallinnollisista järjestelyistä neuvoteltaessa pankkiviranomainen sisällyttää niihin määräyksiä seuraavista seikoista:
mekanismit, joiden avulla pankkiviranomainen voi hankkia tarvittavat tiedot, mukaan luettuina tiedot sääntelyjärjestelmästä, valvontatavasta, keskeisestä markkinakehityksestä ja kaikista muutoksista, jotka saattavat vaikuttaa vastaavuutta koskevaan päätökseen;
valvontatoimien koordinointimenettelyt, tarvittaessa myös paikalla toteutettavat tarkastukset, siinä määrin kuin on tarpeen tällaisten vastaavuutta koskevien päätösten jatkotoimien kannalta.
Pankkiviranomainen ilmoittaa komissiolle, jos kolmannen maan toimivaltainen viranomainen kieltäytyy tällaisista hallinnollisista järjestelyistä tai tosiasiallisesta yhteistyöstä.
Pankkiviranomainen sisällyttää 43 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen tiedot valvontaviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa sovituista hallinnollisista järjestelyistä, pankkiviranomaisen komissiolle tarjoamasta avusta vastaavuutta koskevien päätösten valmistelussa sekä pankkiviranomaisen tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti toteuttamasta seurannasta.
▼M8 —————
35 artikla
Tietojen kerääminen
Jos täydellisiä tai täsmällisiä tietoja ei ole saatavilla tai niitä ei anneta ajoissa saataville 1 tai 5 kohdan mukaisesti, pankkiviranomainen voi asianmukaisesti perustellun pyynnön esittämällä pyytää tietoja suoraan
asianomaisilta finanssilaitoksilta;
asianomaisten finanssilaitosten holdingyhtiöiltä tai sivuliikkeiltä;
finanssikonserniin tai -ryhmittymään kuuluvilta sääntelemättömiltä operatiivisilta yksiköiltä, jotka ovat merkittäviä asianomaisten finanssilaitosten finanssialan toimien kannalta.
Tällaisen pyynnön vastaanottajan on heti ja ilman aiheetonta viivästystä toimitettava pankkiviranomaiselle selkeät, täsmälliset ja täydelliset tiedot.
Pankkiviranomaisen on ilmoitettava tämän kohdan ja 5 kohdan mukaisesti tehdyistä pyynnöistä asianomaisille toimivaltaisille viranomaisille.
Toimivaltaisten viranomaisten on pankkiviranomaisen pyynnöstä avustettava sitä tällaisten tietojen keräämisessä.
36 artikla
Suhde EJRK:aan
▼M8 —————
Pankkiviranomainen päättää asianmukaisella päätöksentekomenettelyllä, mitä sille tällä asetuksella myönnettyjen valtuuksien mukaisia toimia sen on toteutettava varoituksissa tai suosituksissa yksilöityjen kysymysten ratkaisemiseksi.
Jos pankkiviranomainen ei ryhdy varoituksen tai suosituksen perusteella toimiin, sen on perusteltava EJRK:lle, minkä vuoksi se jättää toimet toteuttamatta. EJRK ilmoittaa asiasta Euroopan parlamentille asetuksen (EU) N:o 1092/2010 19 artiklan 5 kohdan mukaisesti. EJRK ilmoittaa asiasta myös neuvostolle.
Jos toimivaltainen viranomainen, jolle EJRK:n suositus on osoitettu, ei aio noudattaa sitä, sen on ilmoitettava hallintoneuvostolle, miksi se ei ryhdy toimiin, ja keskusteltava tätä koskevista perusteluistaan hallintoneuvoston kanssa.
Kun toimivaltainen viranomainen ilmoittaa asetuksen (EU) N:o 1092/2010 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja EJRK:lle EJRK:n suosituksen perusteella toteuttamistaan toimista, sen on otettava hallintoneuvoston näkemykset asianmukaisesti huomioon.
▼M8 —————
37 artikla
Pankkialan osallisryhmä
Pankkialan osallisryhmä kokoontuu omasta aloitteestaan tarvittaessa ja joka tapauksessa vähintään neljä kertaa vuodessa.
Pankkialan osallisryhmässä on 30 jäsentä. Nämä jäsenet muodostuvat seuraavasti:
13 jäsentä edustaa tasasuhtaisesti unionissa toimivia finanssilaitoksia, ja näistä kolme jäsentä edustaa osuus- ja säästöpankkeja,
13 jäsentä edustaa unionissa toimivien finanssilaitosten työntekijöiden edustajia, kuluttajia, pankkipalvelujen käyttäjiä sekä pienten ja keskisuurten yritysten edustajia ja
neljä jäsenistä on tiedeyhteisön johtavia riippumattomia edustajia.
Euroopan parlamentti voi kutsua pankkialan osallisryhmän puheenjohtajan antamaan lausunnon Euroopan parlamentille ja vastaamaan pyydettäessä sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.
Pankkiviranomainen toimittaa kaikki tarvittavat tiedot, jollei tämän asetuksen 70 artiklassa tarkoitetusta salassapitovelvollisuudesta muuta johdu, ja varmistaa riittävien sihteeristöpalvelujen tarjoamisen pankkialan osallisryhmälle. Voittoa tavoittelemattomia järjestöjä edustaville pankkialan osallisryhmän jäsenille, toimialan edustajia lukuun ottamatta, maksetaan asianmukainen korvaus. Tällaisessa korvauksessa on otettava huomioon jäsenten tekemä valmistelu- ja seurantatyö, ja sen on oltava vähintään samansuuruinen kuin neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 ( 25 ) säädettyjen Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja unionin muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, V osaston 1 luvun 2 jakson mukainen virkamiehille maksettava korvaus. Osallisryhmä voi perustaa teknisiä kysymyksiä käsitteleviä työryhmiä. Pankkialan osallisryhmän jäsenten toimikausi on neljä vuotta, jonka jälkeen järjestetään uusi valintamenettely.
Sama henkilö voi olla pankkialan osallisryhmän jäsenenä kaksi peräkkäistä toimikautta.
Jos pankkialan osallisryhmän jäsenet eivät pysty sopimaan neuvoista, yksi kolmannes sen jäsenistä tai yhtä sidosryhmää edustavat jäsenet voivat antaa erillisiä neuvoja.
Pankkialan osallisryhmä, arvopaperimarkkina-alan osallisryhmä, vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmä ja lisäeläkealan osallisryhmä voivat antaa yhteisiä neuvoja asioissa, jotka liittyvät Euroopan valvontaviranomaisten 56 artiklan mukaisesti tekemään työhön, joka koskee yhteisiä kantoja ja yhteisiä säädöksiä.
38 artikla
Turvatoimet
Jos jäsenvaltio katsoo, että 19 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa pankkiviranomaiselle ja komissiolle kahden viikon kuluessa siitä, kun pankkiviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.
Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.
Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, pankkiviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.
Pankkiviranomaisen on kuukauden kuluessa jäsenvaltion ilmoituksesta ilmoitettava jäsenvaltiolle, aikooko pankkiviranomainen pitää päätöksensä voimassa, muuttaa sitä tai kumota sen. Jos päätös pidetään voimassa tai sitä muutetaan, pankkiviranomaisen on todettava, että päätös ei vaikuta finanssipoliittiseen vastuuseen.
Jos pankkiviranomainen pitää päätöksensä voimassa, neuvosto hyväksyy jossain istunnossaan, joka pidetään kahden kuukauden kuluessa pankkiviranomaisen neljännen alakohdan mukaisesta jäsenvaltiolle antamasta ilmoituksesta, annettujen äänten enemmistöllä päätöksen siitä, pidetäänkö pankkiviranomaisen päätös voimassa.
Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei tee viidennen alakohdan mukaista päätöstä pankkiviranomaisen päätöksen voimassa pitämisestä, pankkiviranomaisen päätös raukeaa.
Jos jäsenvaltio katsoo, että 18 artiklan 3 kohdan nojalla tehty päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, se voi ilmoittaa pankkiviranomaiselle, komissiolle ja neuvostolle kolmen työpäivän kuluessa siitä, kun pankkiviranomaisen päätöksestä on ilmoitettu toimivaltaiselle viranomaiselle, ettei kyseinen toimivaltainen viranomainen pane päätöstä täytäntöön.
Ilmoituksessaan jäsenvaltion on selkeästi ja nimenomaisesti selitettävä, minkä vuoksi ja millä tavoin päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen.
Siinä tapauksessa, että ilmoitus tehdään, pankkiviranomaisen päätöksen täytäntöönpano keskeytetään.
Neuvosto kutsuu kymmenen työpäivän kuluessa istunnon koolle ja hyväksyy jäsentensä yksinkertaisella enemmistöllä päätöksen siitä, kumotaanko pankkiviranomaisen päätös.
Jos neuvosto asiaa käsiteltyään ei hyväksy neljännen alakohdan mukaisesti päätöstä pankkiviranomaisen päätöksen kumoamisesta, pankkiviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttäminen päättyy.
Jos neuvosto on 3 kohdan mukaisesti hyväksynyt päätöksen olla kumoamatta pankkiviranomaisen 18 artiklan 3 kohdan nojalla tekemää päätöstä ja asianomainen jäsenvaltio edelleen katsoo, että pankkiviranomaisen päätös vaikuttaa sen finanssipoliittiseen vastuuseen, kyseinen jäsenvaltio voi ilmoittaa asiasta komissiolle ja pankkiviranomaiselle ja pyytää neuvostoa käsittelemään asian uudelleen. Asianomaisen jäsenvaltion on selkeästi perusteltava, miksi se ei hyväksy neuvoston päätöstä.
Neljän viikon kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta neuvosto vahvistaa alkuperäisen päätöksensä tai hyväksyy uuden päätöksen 3 kohdan mukaisesti.
Neuvosto voi pidentää mainittua neljän viikon määräaikaa edelleen neljällä viikolla, jos tapauksen erityisolosuhteet sitä vaativat.
39 artikla
Päätöksentekomenettelyt
III LUKU
ORGANISAATIO
1 JAKSO
Hallintoneuvosto
40 artikla
Kokoonpano
Hallintoneuvoston kokoonpano on seuraava:
puheenjohtaja;
kustakin jäsenvaltiosta sen kansallisen viranomaisen päällikkö, jonka toimivaltaan kuuluu finanssilaitosten valvonta kyseisessä jäsenvaltiossa ja jonka on osallistuttava hallintoneuvoston kokouksiin henkilökohtaisesti vähintään kaksi kertaa vuodessa;
komission edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin;
Euroopan keskuspankin valvontaelimen nimittämä äänioikeudeton edustaja;
EJRK:n edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin;
kummankin muun Euroopan valvontaviranomaisen edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin.
Kun toimitaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU soveltamisalalla, 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun hallintoneuvoston jäsenen mukana voi tarvittaessa olla kyseisen jäsenvaltion kriisinratkaisuviranomaisen edustaja, joka ei osallistu äänestyksiin.
Kun toimitaan direktiivin 2014/59/EU soveltamisalalla, yhteisen kriisinratkaisuneuvoston puheenjohtaja on tarkkailijana hallintoneuvostossa.
Hallintoneuvosto voi sallia tarkkailijoiden läsnäolon.
Toimitusjohtaja voi osallistua hallintoneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.
41 artikla
Sisäiset komiteat
Kullakin lautakunnan jäsenellä on yksi ääni.
Lautakunnan päätös hyväksytään, jos vähintään neljä lautakunnan jäsentä äänestää sen puolesta.
Kullakin lautakunnan jäsenellä on yksi ääni.
Lautakunnan päätös hyväksytään, jos vähintään neljä lautakunnan jäsentä äänestää sen puolesta.
Kullakin lautakunnan jäsenellä on yksi ääni.
Lautakunnan päätös hyväksytään, jos vähintään neljä lautakunnan jäsentä äänestää sen puolesta.
42 artikla
Hallintoneuvoston riippumattomuus
43 artikla
Tehtävät
▼M8 —————
Hallintoneuvosto hyväksyy ennen kunkin vuoden syyskuun 30 päivää johtokunnan ehdotuksen perusteella pankkiviranomaisen seuraavan vuoden työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.
Työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.
Hallintoneuvosto hyväksyy pankkiviranomaisen monivuotisen työohjelman ja antaa sen tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.
Monivuotisen työohjelman hyväksyminen ei vaikuta vuosittaiseen talousarviomenettelyyn, ja työohjelma julkistetaan.
43 a artikla
Hallintoneuvoston tekemien päätösten avoimuus
Sen estämättä, mitä 70 artiklassa säädetään, pankkiviranomainen toimittaa viimeistään kuuden viikon kuluessa kustakin hallintoneuvoston kokouksesta Euroopan parlamentille kyseisestä kokouksesta ainakin kattavan ja informatiivisen pöytäkirjan, jonka avulla saadaan kattava käsitys keskusteluista ja johon kuuluu selityksin varustettu luettelo päätöksistä. Pöytäkirjassa ei saa antaa kuvaa hallintoneuvostossa käydyistä yksittäisiä finanssilaitoksia koskevista keskusteluista, jollei 75 artiklan 3 kohdassa tai 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä toisin säädetä.
44 artikla
Päätöksenteko
Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, hallintoneuvosto tekee päätökset tämän asetuksen 10–16 artiklassa yksilöityjen säädösten sekä tämän asetuksen 9 artiklan 5 kohdan kolmannen alakohdan ja VI luvun mukaisten toimenpiteiden ja päätösten osalta jäsentensä määräenemmistöllä, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklan 4 kohdassa ja siirtymämääräyksiä koskevassa pöytäkirjassa N:o 36 olevassa 3 artiklassa, johon on sisällyttävä vähintään niiden äänestyksessä paikalla olevien hallintoneuvoston jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka koostuvat asetuksen (EU) N:o 1024/2013 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä osallistuvia jäsenvaltioita, jäljempänä ’osallistuvat jäsenvaltiot’, edustavista toimivaltaisista viranomaisista, ja niiden äänestyksessä paikalla olevien hallintoneuvoston jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka koostuvat jäsenvaltioita, jotka eivät ole osallistuvia jäsenvaltioita, jäljempänä ’osallistumattomat jäsenvaltiot’, edustavista toimivaltaisista viranomaisista.
Puheenjohtaja ei saa äänestää toisessa alakohdassa tarkoitetuista päätöksistä.
Hallintoneuvosto pyrkii puheenjohtajansa ehdotuksia käsitellessään yksimielisyyteen, kun on kyse 41 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisten lautakuntien kokoonpanosta ja 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vertaisarviointikomitean jäsenistä. Jos yksimielisyyttä ei saavuteta, hallintoneuvoston päätökset tehdään sen äänioikeutettujen jäsenten kolmen neljäsosan enemmistöllä. Kullakin äänivaltaisella jäsenellä on yksi ääni.
Poiketen siitä, mitä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, hallintoneuvosto tekee päätökset 18 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisten päätösten osalta hallintoneuvoston äänioikeutettujen jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä, johon sisältyy niiden hallintoneuvoston jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka edustavat osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia, ja niiden hallintoneuvoston jäsenten yksinkertainen enemmistö, jotka edustavat osallistumattomien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia.
Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, siitä päivästä lähtien, jona enintään neljä äänioikeutettua jäsentä on osallistumattomia jäsenvaltioita edustavia toimivaltaisia viranomaisia, ehdotettu päätös hyväksytään äänioikeutettujen hallintoneuvoston jäsenten yksinkertaisella enemmistöllä, johon on sisällyttävä vähintään yksi ääni jäseniltä, jotka ovat osallistumattomia jäsenvaltioita edustavia toimivaltaisia viranomaisia.
Ensimmäinen alakohta ei koske toimitusjohtajaa ja Euroopan keskuspankin valvontaelimen nimittämää edustajaa.
2 JAKSO
Johtokunta
45 artikla
Kokoonpano
Kullakin johtokunnan jäsenellä, puheenjohtajaa lukuun ottamatta, on varajäsen, joka voi toimia jäsenen sijaisena tämän ollessa estynyt osallistumasta kokoukseen.
45 a artikla
Päätöksenteko
45 b artikla
Koordinointiryhmät
46 artikla
Johtokunnan riippumattomuus
Johtokunnan jäsenet toimivat riippumattomasti, puolueettomasti ja yksinomaan koko unionin edun mukaisesti eivätkä pyydä tai ota ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, miltään hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä.
Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan johtokunnan jäseniin heidän suorittaessaan tehtäviään.
47 artikla
Tehtävät
3 JAKSO
Puheenjohtaja
48 artikla
Nimittäminen ja tehtävät
Pankkiviranomaista edustaa puheenjohtaja, jonka on oltava kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.
Puheenjohtaja vastaa hallintoneuvoston työn valmistelusta, johon kuuluu esityslistan laatiminen hallintoneuvoston hyväksyttäväksi, kokousten koollekutsuminen ja asioiden esittäminen päätettäviksi, ja johtaa hallintoneuvoston kokouksia.
Puheenjohtaja vastaa johtokunnan esityslistan laatimisesta johtokunnan hyväksyttäväksi ja johtaa johtokunnan kokouksia.
Puheenjohtaja voi pyytää johtokuntaa harkitsemaan koordinointiryhmän perustamista 45 b artiklan mukaisesti.
Jos puheenjohtaja ei enää täytä 49 artiklassa esitettyjä edellytyksiä tai jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan väärinkäytökseen, neuvosto voi komission ehdotuksesta, jonka Euroopan parlamentti on hyväksynyt, tehdä päätöksen puheenjohtajan erottamiseksi tehtävästään.
Hallintoneuvosto valitsee jäsenistään myös varapuheenjohtajan, joka hoitaa puheenjohtajan tehtäviä tämän poissa ollessa. Tätä varapuheenjohtajaa ei saa valita johtokunnan jäsenistä.
Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen puheenjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä
ensimmäisen toimikauden aikana saavutetut tulokset ja tavan, jolla ne on saavutettu;
pankkiviranomaisen seuraavien vuosien tehtävät ja velvoitteet.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä puheenjohtajan tehtävät hoitaa varapuheenjohtaja.
Neuvosto voi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin huomioon ottaen jatkaa hallintoneuvoston ehdotuksesta ja komission avustamana puheenjohtajan toimikautta kerran.
49 artikla
Puheenjohtajan riippumattomuus
Puheenjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, miltään hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hallintoneuvoston asemaa puheenjohtajan tehtäviin nähden.
Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan puheenjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.
Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti puheenjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.
49 a artikla
Kulut
Puheenjohtaja julkistaa tiedon kaikista ulkoisten sidosryhmien kanssa pidetyistä kokouksista viimeistään kaksi viikkoa kokouksen jälkeen ja mahdollisesta kestityksestä. Kulut ilmoitetaan henkilöstösääntöjen mukaisesti.
▼M8 —————
4 JAKSO
Toimitusjohtaja
51 artikla
Nimittäminen
Hallintoneuvosto arvioi yhdeksän kuukauden kuluessa ennen toimitusjohtajan viisivuotisen toimikauden päättymistä erityisesti seuraavia seikkoja:
ensimmäisen toimikauden aikana saavutetut tulokset ja tavan, jolla ne on saavutettu;
pankkiviranomaisen seuraavien vuosien tehtävät ja velvoitteet.
Hallintoneuvosto voi ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin huomioon ottaen jatkaa toimitusjohtajan toimikautta kerran.
52 artikla
Riippumattomuus
Toimitusjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita unionin toimielimiltä tai elimiltä, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta johtokunnan ja hallintoneuvoston asemaa toimitusjohtajan tehtäviin nähden.
Jäsenvaltiot, unionin toimielimet tai elimet taikka muut julkiset tai yksityiset elimet eivät saa pyrkiä vaikuttamaan toimitusjohtajaan hänen hoitaessaan tehtäviään.
Jäljempänä 68 artiklassa tarkoitettujen henkilöstösääntöjen mukaisesti toimitusjohtajan on toimikautensa päätyttyä edelleen osoitettava kunniallisuutta ja pidättyvyyttä tiettyjen nimitysten ja etujen vastaanottamisessa.
52 a artikla
Kulut
Toimitusjohtaja julkistaa tiedon pidetyistä kokouksista ja saadusta kestityksestä. Kulut ilmoitetaan henkilöstösääntöjen mukaisesti.
53 artikla
Tehtävät
IV LUKU
EUROOPAN VALVONTAVIRANOMAISTEN YHTEISET ELIMET
1 JAKSO
Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea
54 artikla
Perustaminen
Yhteiskomitea toimii foorumina, jolla pankkiviranomainen tekee säännöllistä ja tiivistä yhteistyötä varmistaakseen eri alojen välisen työn johdonmukaisuuden Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa erityisesti seuraavilla aloilla alojen erityispiirteet huomioon ottaen:
55 artikla
Kokoonpano
Yhteiskomitea hyväksyy ja julkistaa työjärjestyksensä. Työjärjestyksessä voidaan määrätä tarkemmin muut tahot, jotka osallistuvat yhteiskomitean kokouksiin.
Yhteiskomitea kokoontuu vähintään kerran kolmessa kuukaudessa.
56 artikla
Yhteiset kannat ja yhteiset säädökset
Pankkiviranomainen laatii tarpeen mukaan yhteisiä kantoja tämän asetuksen II luvussa määriteltyjen tehtäviensä mukaisesti ja erityisesti silloin, kun kyseessä on direktiivin 2002/87/EY täytäntöönpano, yksimielisesti tapauksen mukaan Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa.
Kun kyseessä ovat tämän asetuksen 10–16 artiklan mukaiset toimenpiteet ja 17, 18 ja 19 artiklan mukaiset päätökset, jotka liittyvät direktiivin 2002/87/EY ja minkä tahansa muun tämän asetuksen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun, myös Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltaan kuuluvan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen soveltamiseen, pankkiviranomainen, Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) hyväksyvät nämä toimenpiteet ja säädökset tarvittaessa samanaikaisesti, kun unionin oikeudessa niin edellytetään.
57 artikla
Alakomiteat
2 JAKSO
Valituslautakunta
58 artikla
Kokoonpano ja toiminta
Valituslautakunnassa on kuusi jäsentä ja kuusi varajäsentä, joiden on oltava arvostettuja henkilöitä, jotka ovat osoittaneet omaavansa asianmukaiset tiedot unionin oikeudesta ja kansainvälisen ammatillisen kokemuksen pankki-, vakuutus-, lisäeläke-, arvopaperimarkkina- ja muista finanssipalveluista riittävän korkealta tasolta, mutta he eivät saa olla pankkiviranomaisen toiminnassa mukana olevien toimivaltaisten viranomaisten tai sen toimintaan osallistuvien muiden kansallisten laitosten tai unionin toimielinten tai elinten kulloiseenkin henkilöstöön kuuluvia tai pankkialan osallisryhmän jäseniä. Jäsenten ja varajäsenten on oltava jonkin jäsenvaltion kansalaisia, ja heillä on oltava vähintään kahden unionin virallisen kielen perusteellinen taito. Valituslautakunnalla on oltava riittävästi lainopillista asiantuntemusta, jotta se voi antaa lainopillisia asiantuntijaneuvoja pankkiviranomaisen toimivallan käytön lainmukaisuudesta, mukaan lukien sen oikeasuhteisuudesta.
Valituslautakunta nimeää puheenjohtajansa.
Euroopan parlamentti voi luettelon saatuaan kutsua jäsen- ja varajäsenehdokkaat antamaan sille lausunnon ja vastaamaan jäsentensä esittämiin kysymyksiin.
Euroopan parlamentti voi kutsua valituslautakunnan jäseniä antamaan sille lausunnon ja vastaamaan pyydettäessä jäsentensä esittämiin kysymyksiin lukuun ottamatta lausuntoja, kysymyksiä ja vastauksia, jotka koskevat yksittäisiä tapauksia, joista on päätetty tai jotka ovat vireillä valituslautakunnassa.
59 artikla
Riippumattomuus ja puolueettomuus
Valitusmenettelyn osapuoli voi vastustaa valituslautakunnan jäsenen osallistumista asian käsittelyyn jollakin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetulla perusteella tai jos jäsenellä epäillään olevan ennakkokäsitys asiasta.
Vastustamisen perusteena ei voi olla jäsenen kansalaisuus, eikä vastustamista tutkita, jos valitusmenettelyn osapuoli on vastustamisperusteen olemassaolon tietäen jo toteuttanut muun valitusmenettelyä koskevan toimenpiteen kuin valituslautakunnan kokoonpanon vastustamisen.
Valituslautakunta päättää ilman asianomaista jäsentä, miten 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä.
Valituslautakuntaan otetaan kyseisen jäsenen tilalle tämän ratkaisun tekoa varten hänen varajäsenensä. Jos myös varajäsen on esteellinen, puheenjohtaja nimeää sijaisen muista varajäsenistä.
Valituslautakunnan jäsenet sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti.
Tätä varten heidän on tehtävä sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan ilmoitus, jossa he joko mainitsevat, että heidän riippumattomuuttaan mahdollisesti heikentäviä etunäkökohtia ei ole, tai mainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voitaisiin katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan.
Nämä ilmoitukset annetaan vuosittain kirjallisesti, ja ne julkistetaan.
V LUKU
OIKEUSSUOJAKEINOT
60 artikla
Muutoksenhaku
Valituslautakunta ratkaisee asian kolmen kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.
Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä valituksella ei ole lykkäävää vaikutusta.
Valituslautakunta voi kuitenkin keskeyttää riitautetun päätöksen täytäntöönpanon, jos se katsoo olosuhteiden edellyttävän sitä.
60 a artikla
Pankkiviranomaisen toimivallan ylittäminen
Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka katsoo, että pankkiviranomainen on 16 ja 16 b artiklan nojalla toimiessaan ylittänyt toimivaltansa, mukaan lukien jättämällä noudattamatta 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua suhteellisuusperiaatetta, voi lähettää komissiolle perustellun neuvon, jos asia koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen.
61 artikla
Asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi
VI LUKU
VARAINHOITOA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET
62 artikla
Pankkiviranomaisen talousarvio
Pankkiviranomaisen, joka on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 ( 26 ), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 70 artiklassa tarkoitettu unionin elin, tulot muodostuvat erityisesti seuraavista tai niiden yhdistelmistä:
finanssilaitosten valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten pakolliset maksuosuudet, jotka suoritetaan siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdassa määrättyyn äänten painotukseen perustuvan mallin mukaisesti. Tätä artiklaa sovellettaessa siirtymämääräyksiä koskevan pöytäkirjan (N:o 36) 3 artiklan 3 kohdan soveltamista jatketaan siinä 31 päiväksi lokakuuta 2014 vahvistetun määräpäivän jälkeen;
Euroopan unionin yleiseen talousarvioon (pääluokka ”Komissio”) otettu unionin avustus;
pankkiviranomaiselle asianomaisissa unionin säädöksissä tarkemmin säädetyissä tapauksissa suoritettavat maksut;
jäsenvaltioiden ja tarkkailijoiden mahdollisia vapaaehtoisia rahoitusosuuksia;
julkaisuista, koulutuksesta ja muista pankkiviranomaisen tarjoamista palveluista, joita yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen on nimenomaan pyytänyt, kannettavat sovitut maksut.
Jäsenvaltioiden ja tarkkailijoiden mahdollisia vapaaehtoisia rahoitusosuuksia ei hyväksytä, jos niiden hyväksyminen asettaisi pankkiviranomaisen riippumattomuuden ja puolueettomuuden kyseenalaiseksi. Vapaaehtoisten rahoitusosuuksien, joilla korvataan kulut toimivaltaisen viranomaisen pankkiviranomaiselle siirtämistä tehtävistä, ei katsota asettavan viimeksi mainitun riippumattomuutta kyseenalaiseksi.
63 artikla
Talousarvion laatiminen
64 artikla
Talousarvion toteutus ja valvonta
Lisäksi pankkiviranomaisen tilinpitäjä lähettää komission tilinpitäjälle vuosittain viimeistään 15 päivänä kesäkuuta komission tilinpitäjän vahvistamaan määrämuotoon laaditun raportointipaketin konsolidointia varten.
65 artikla
Varainhoitoa koskevat säännöt
Johtokunta hyväksyy pankkiviranomaiseen sovellettavat varainhoitoa koskevat säännöt komissiota kuultuaan. Säännöt saavat poiketa komission delegoidusta asetuksesta (EU) 2019/715 ( 27 ) ainoastaan, jos se on välttämätöntä pankkiviranomaisen toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja komissio antaa tähän suostumuksen etukäteen.
66 artikla
Petostentorjunta
VII LUKU
YLEISET SÄÄNNÖKSET
67 artikla
Erioikeudet ja vapaudet
Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa (N:o 7) sovelletaan pankkiviranomaiseen ja sen henkilöstöön.
68 artikla
Henkilöstö
69 artikla
Pankkiviranomaisen vastuu
70 artikla
Salassapitovelvollisuus
Luottamuksellisia tietoja, jotka 1 kohdassa tarkoitetut henkilöt saavat tehtäviään suorittaessaan, ei saa luovuttaa kenellekään henkilölle eikä millekään viranomaiselle muutoin kuin sellaisena tiivistelmänä tai koosteena, josta yksittäisiä finanssilaitoksia ei voida tunnistaa, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta rikosoikeuden soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyyn.
Tämän artiklan 1 kohdan ja tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukainen velvoite ei estä pankkiviranomaista ja toimivaltaisia viranomaisia käyttämästä näitä tietoja 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten täytäntöönpanon valvonnassa eikä varsinkaan päätösten tekemistä koskevissa oikeudellisissa menettelyissä.
Sama salassapitovelvollisuus koskee myös tarkkailijoita, jotka osallistuvat johtokunnan ja hallintoneuvoston kokouksiin sekä pankkiviranomaisen toimintaan.
Näitä tietoja koskee 1 ja 2 kohdan mukainen salassapitovelvollisuus. Pankkiviranomainen hyväksyy työjärjestyksessään 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen salassapitovelvollisuutta koskevien sääntöjen täytäntöönpanoa koskevat käytännön järjestelyt.
71 artikla
Tietosuoja
Tämän asetuksen soveltaminen ei rajoita jäsenvaltioilla asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti olevia henkilötietojen käsittelyä koskevia velvoitteita eikä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 ( 30 ) mukaisia henkilötietojen käsittelyä koskevia velvoitteita, joita pankkiviranomaisella on tehtäviään suorittaessaan.
72 artikla
Asiakirjoihin tutustuminen
73 artikla
Kielijärjestelyt
74 artikla
Toimipaikkaa koskeva sopimus
Sijaintijäsenvaltion pankkiviranomaiselle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat järjestelyt sekä pankkiviranomaisen henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä sijaintijäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan pankkiviranomaisen ja sijaintijäsenvaltion välisessä toimipaikkaa koskevassa sopimuksessa, joka tehdään sen jälkeen, kun johtokunta on sen hyväksynyt.
Sijaintijäsenvaltion on varmistettava pankkiviranomaisen asianmukaiselle toiminnalle parhaat mahdolliset olosuhteet, mukaan lukien monikieliset ja eurooppalaisesti suuntautuneet koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet.
75 artikla
Kolmansien maiden osallistuminen
VIII LUKU
SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET
76 artikla
Suhde Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komiteaan
Pankkiviranomaista pidetään Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean oikeudellisena seuraajana. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean kaikki varat ja vastuut sekä kaikki vireillä olevat toimet siirtyvät viimeistään pankkiviranomaisen perustamispäivänä ilman eri toimenpiteitä pankkiviranomaiselle. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean on laadittava lopullinen tilinpäätös varallisuudestaan ja vastuistaan tuona siirtopäivänä. Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea ja komissio tarkastavat ja hyväksyvät tämän tilinpäätöksen.
77 artikla
Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset
Kaikille 1 kohdassa tarkoitetuille sopimussuhteessa oleville henkilöstöön kuuluville tarjotaan mahdollisuus tehdä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukainen väliaikaisen toimihenkilön työsopimus pankkiviranomaisen henkilöstötaulukossa vahvistettujen eri palkkaluokkien mukaisesti.
Työsopimusten tekemiseen toimivaltainen viranomainen järjestää tämän asetuksen voimaantulon jälkeen sisäisen valintamenettelyn, joka rajoitetaan koskemaan henkilöstöä, jolla on työsopimus Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean tai sen sihteeristön kanssa ja jonka tarkoituksena on tarkistaa palvelukseen otettavien pätevyys, tehokkuus ja luotettavuus. Sisäisessä valintamenettelyssä on otettava huomioon kaikki taidot ja kokemus, joita henkilö on osoittanut tehtäviensä hoidossa ennen työsuhteeseen ottamistaan.
78 artikla
Kansalliset säännökset
Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimet tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi.
79 artikla
Muutokset
Muutetaan päätös N:o 716/2009/EY siten, että Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitea poistetaan tuon päätöksen liitteessä olevassa B jaksossa olevasta tuensaajien luettelosta.
80 artikla
Kumoaminen
Kumotaan Euroopan pankkivalvontaviranomaisten komitean perustamisesta tehty komission päätös 2009/78/EY 1 päivästä tammikuuta 2011 lukien.
81 artikla
Arviointi
Komissio julkaisee viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 ja tämän jälkeen kolmen vuoden välein yleiskertomuksen pankkiviranomaisen toiminnan ja tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen tuloksena saaduista kokemuksista. Kertomuksessa arvioidaan muun muassa seuraavaa:
toimivaltaisten viranomaisten valvontakäytännöissä saavutettu tehokkuus ja lähentyminen:
toimivaltaisten viranomaisten riippumattomuus ja yritysten hyvää hallintotapaa vastaavissa standardeissa saavutettu lähentyminen;
pankkiviranomaisen puolueettomuus, objektiivisuus ja riippumattomuus;
valvontakollegioiden toiminta;
kriisien ehkäisyyn, hallintaan ja ratkaisuun liittyvillä aloilla, myös unionin rahoitusjärjestelyissä saavutettu lähentyminen;
pankkiviranomaisen tehtävä järjestelmäriskin osalta;
38 artiklassa säädetyn suojalausekkeen soveltaminen;
19 artiklassa tarkoitetun sitovan sovittelun soveltaminen;
yhteiskomitean toimivuus;
8 artiklassa tarkoitetun varovaisuusperiaatteen mukaisen konsolidoinnin esteitä ja siihen kohdistuvia vaikutuksia.
Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa kertomuksessa arvioidaan myös seuraavaa:
onko tarkoituksenmukaista jatkaa pankkialan, vakuutus- ja lisäeläkealan sekä arvopaperi- ja finanssimarkkinoiden erillistä valvontaa;
onko tarkoituksenmukaista toteuttaa vakavaraisuuden valvontaa ja valvoa liiketoiminnan harjoittamista erikseen vai saman valvontaviranomaisen kautta;
onko syytä yksinkertaistaa ja lujittaa EFVJ:n rakennetta, jotta voidaan lisätä johdonmukaisuutta makro- ja mikrotason välillä sekä Euroopan valvontaviranomaisten kesken;
onko EFVJ:n kehitys sopusoinnussa maailmanlaajuisen kehityksen kanssa;
onko EFVJ:ssä riittävästi monimuotoisuutta ja huippuosaamista;
onko julkistamisvelvoitteesta huolehdittu riittävää vastuullisuutta ja avoimuutta noudattaen;
onko pankkiviranomaisella riittävät resurssit tehtäviensä suorittamiseksi;
onko pankkiviranomaisen kotipaikka tarkoituksenmukainen vai onko tarkoituksenmukaista siirtää Euroopan valvontaviranomaiset samaan kotipaikkaan niiden välisen yhteensovittamisen tehostamiseksi.
81 a artikla
Äänestysjärjestelyjen uudelleenarviointi
Siitä päivästä alkaen, jona yhteiseen valvontamekanismiin osallistumattomien jäsenvaltioiden lukumäärä on neljä, komissio arvioi 41 ja 44 artiklassa kuvattujen äänestysjärjestelyjen toimivuutta ja antaa asiasta kertomuksen Euroopan parlamentille, Eurooppa-neuvostolle ja neuvostolle ottaen huomioon tämän asetuksen soveltamisesta saadut kokemukset.
82 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2011 lukuun ottamatta 76 artiklaa ja 77 artiklan 1 ja 2 kohtaa, joita sovelletaan sen voimaantulopäivästä alkaen.
Pankkiviranomainen perustetaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
( 1 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/48/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 66).
( 2 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).
( 3 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).
( 4 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).
( 5 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/92/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, maksutileihin liittyvien maksujen vertailukelpoisuudesta, maksutilien siirtämisestä ja mahdollisuudesta käyttää perusmaksutilejä (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 214).
( 6 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).
( 7 ) Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).
( 8 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).
( 9 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1).
( 10 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).
( 11 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).
( 12 ) Katso tämän virallisen lehden sivu 48.
( 13 ) Katso tämän virallisen lehden sivu 84.
( 14 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).
( 15 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2014, yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 225, 30.7.2014, s. 1).
( 16 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34).
( 17 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/751, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 1).
( 18 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).
( 19 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).
( 20 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2033, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista sekä asetusten (EU) N:o 1093/2010, (EU) N:o 575/2013, (EU) N:o 600/2014 ja (EU) N:o 806/2014 muuttamisesta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 1).
( 21 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2034, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta ja direktiivien 2002/87/EY, 2009/65/EY, 2011/61/EU, 2013/36/EU ja 2014/65/EU muuttamisesta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 64).
( 22 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).
( 23 ) Neuvoston asetus (EU) 2017/1939, annettu 12 päivänä lokakuuta 2017, tiiviimmän yhteistyön toteuttamisesta Euroopan syyttäjänviraston (EPPO) perustamisessa (EUVL L 283, 31.10.2017, s. 1).
( 24 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/1937, annettu 23 päivänä lokakuuta 2019, unionin oikeuden rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojelusta (EUVL L 305, 26.11.2019, s. 17.
( 25 ) EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.
( 26 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).
( 27 ) Komission delegoitu asetus (EU) 2019/715, annettu 18 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 70 artiklassa tarkoitettuja, SEUT-sopimuksen ja Euratomin perustamissopimuksen nojalla perustettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta (EUVL L 122, 10.5.2019, s. 1).
( 28 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).
( 29 ) Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).
( 30 ) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).
( 31 ) EYVL 17, 6.10.1958, s. 385.